Vastaukseni HS-raadin kysymykseen “Onko suomalainen design hyvän maineensa veroista?”
2) Ei
Tai siis suomalaisen muotoilun maine ei ole suomalaisten luulojen veroinen. Muotoilu ei yleensäkään ole enää kansallinen brändi vaan yritysten brändi. On meillä myös muotoilun ote herpaantunut sitä mukaa, kun Suomesta on tullut insinöörien johtama maa.
Helsinki design-pääkaupunkina voi joutua kuvaajien silmätikuksi, sillä katukalusteemme liikennemerkkeineen, roskalaatikkoineen, nakkigrilleineen muuntajakaappeineen, paikattuine asfaltteineen ja sen sellaisine ei oikein kestä kuvaajan silmää. Muotoilun ei pitäisi kuulua vaan erityisiin taide-esineisiin, vaan kaikkeen arkipäivän tekemiseen.
Ehkä Suomessa on yhtä taitavia muotoilijoita kuin ennenkin, mutta heidän yhteytensä teolliseen tuotantoon on katkennut. Sääliksi esimerkiksi on käynyt suomalaista huonekaluteollisuutta. Puusepän taidoissa ei ole moitittavaa, mutta muotoilijan silaus puuttuu. Ulkomaisten huonekalujen kilohinta on siksi paljon suurempi kuin kotimaisten.
Olisikin!
Kyllä loogista ajattelua kaivattaisiin päätöksenteossa.
Kyllä se muotoilun ote lienee livennyt siinä samalla kun tuotanto on mennyt ulkomaille. Nimittäin alfa-testit on siellä tuotantolinjalla ja testaajat saavat ne hyvät ideat.
Sitä paitsi hyvää ei saa halvalla ja rahan perässähän sinne kaikki dumpattiin.
Suomalaisen huonekalun design on lastulevy, jonka kulttuuri alkoi 40 vuotta sitten. Sinänsä hyvä tuote, mutta huonekaluihin se ei käy.
olipa hauska provo.
Eli Nokian menestys tekee yhteiskunnasta ruman, tämäkö oli siis viesti?:))
Täysin totta. Suomalaisyritysten johdossa muotoilua ja arkkitehtuuria pidetään yhä monesti toisarvoisena pintasilauksena, ei keskeisenä strategisena tekijänä. Koska muotoilustrategiaa ei hoideta yritysten ylimmän johdon tasolla, jää se hapuilevaksi ja noloksi kokoelmaksi keski-ikäisten miesten mielestä “siistejä” juttuja.
Vaikkapa Nokialla.
Insinöörit ja perussuomalaiset ovat samanlaisia. Heti kun heitä parjataan jossain, ovat he joukolla puolustamassa omiaan. Liekö muuten porukkanakin enimmäkseen samaa?
Mutta olen samaa mieltä Osmon kanssa. Suomessa on vallalla kulttuuri jossa kaikki pitää olla mahdollisimman halpaa ja rumaa. Ja se näkyy. Se näkyy kaikessa, ihmisistä rakentamiseen.
Aalto-maljakko ‑30% Plussa-kortilla ja ilmainen pysäköinti! Tätähän tämä on, jos katsotaan valtamediaa.
Koulut puskevat taitavia design-ihmisiä ja käsityöläisiä, mutta kun pitäisi omalla naamalla mennä myymään tuotteita, niin hyväkin idea tyssähtää. Ei luoteta omiin taitoihin ja ostajat perääntyvät.
Ruotsalaiset ovat jo vallanneet Aleksin ja huonekaluja haetaan tienvarsi-IKEAsta. Suomessa pitää oppia pian pois insinööriasenteesta, joka luuleee, että riittää kun tuote löytää hyllylle. Miksi ruotsalaisella vaateketjulla on suomalaisia faneja niin paljon, että avajaiset tukkivat koko Aleksanterinkadun?
On uskomatonta miten paljon Design Districtillä on osaamista ja hienoja tuotteita, mutta keskiverto helsinkiläinen tuntee alueen huonommin, kuin laivalla tuleva päiväturisti.
Kaupungin johtokin katsoo, että keskustaa on myytävä turisteille ja samalla unohtavat puoli miljoonaa omaa asukasta, jotka eivät tiedä mitä kaupungissaan tapahtuu. Mikään desing-vuosi ei tule onnistumaan, jos homma perustuu vain oletettuihin turistivirtoihin, jotka huomaavat että paikalliset eivät tiedä koko asiasta mitään.
Ehdotus:
Kaartin maneesi muutetaan helposti läpikuljettavaksi näyttelytilaksi, josta voisi vuokrata oman pilttuun omalle näyttelylle esimerkiksi kuukauden ajaksi, jotta tulisi kiertoa. Kansa ja turistit kulkisivat pilttuut läpi ja bongaisivat itseään kiinnostavat uudet tuotteet, tutustuisivat uusiin suunnittelijoihin, ottaisivat yhteystietoja, nettiosoitteita yms. ja lopuksi ostaisivat esimerkiksi netistä tai menemällä myöhemmin bongaamansa puljun liikkeeseen.
Pienet yrittäjät saisivat näkyvyyttä ja myyntiä ja Helsinki uuden uljaan nähtävyyden ja mainetta maailmalla. Samalla Design District saisi hyvän näyttelytilan, josta ihmiset voisivat jatkaa matkaa sen suunnittelijan kivijalkamyymälään, jonka tuotteesta näyttelyssä kiinnostui. Teemaa voisi vaihtaa säännöllisesti ja myös muiden kaupunkien, jopa Turun, designerit saisivat tuotteitaan maailmalta tulleiden turistien nähtäville. Puskaradio soittelisi maailmalla säveliä, jotka kertoisivat suomalaisen desgnin laadukkuudesta ja tulisi kaivattua myyntiä ja näkyvyyttä. Ehkäpä läpimurto jollekin vielä tuntemattomalle nuorelle.
Halpa rihkama tappaa suomalaisen muotoilun jollei pystytä kunnolla kansainvälistymään. Siihen taas tarvitaan rahoitusta ja silloin ollaankin jo kaukana muotoilijan osaamisalueelta. Tärkein muotoilu on nykyisin näkymätöntä — softassa, työkaluissa ja teollisuudessa koska siellä liikkuu rahaakin.
Tylsyys on tasa-arvon hinta. Onneksi aina välillä voi käydä muualla viihtymässä kaupunkimiljöissä jotka on toteutettu nykyisen mittapuun mukaan äärimmäisen epädemokraattisesti.
Juhani Salovaara: “Ruotsalaiset ovat jo vallanneet Aleksin ja huonekaluja haetaan tienvarsi-IKEAsta.”
Suomalaisen huonekalun osto on tragikoomista verrattuna IKEAn itsepalvelukassoihin. Webikaupoista ei tietoakaan, melkein samanlainen huonekalu on nähtävissä jossain kehillä, ja kuukauden päästä tilauksesta (lastulevy)tuote on melkein tilatussa konfiguraatiossa noudettavissa IKEAan verrattuna karkeasti viisinkertaiseen hintaan.
Persut aiheuttavat ongelmia, insinöörit ratkaisevat niitä.
Ei muuten myöskään pidä parjata. Insinöörit ovat johdon armoilla.
OS: “Helsinki design-pääkaupunkina voi joutua kuvaajien silmätikuksi, sillä katukalusteemme liikennemerkkeineen, roskalaatikkoineen, nakkigrilleineen muuntajakaappeineen, paikattuine asfaltteineen ja sen sellaisine ei oikein kestä kuvaajan silmää.”
Hyvä huomio! Erityisesti Helsingin isojen katujen liikennemerkit suurine rumine portaaleineen ovat todellinen epädesignin kauhistus. Hyvä malli löytyy vaikkapa Oopperan isosta risteyskompleksista. Liikennemerkkien on valitettavasti pakko olla huomiotaherättäviä ja selkeitä, mutta edes portaalidesigniin voisi kiinnittää huomiota. Edes joillakin avainpaikoilla.
Liikennemerkkien typografia on kyllä toinen kauhistus. Olisi edes saksalaista muotoilua, DIN 1451:tä, tai sitten ruotsalaista tyyliä, jossa liikennemerkeissäkin on ripaus humaanisuutta. Mutta suomalainen liikennetypografia edustaa insinöörimäisyyttä huipussaan: mitäänsanomatonta, pelkistettyä.
Eipä Helsingissä kyllä joukkoliikenteenkään muotoilusta voi paljon puhua. Tärkein ja eniten vastaan tuleva elementti, bussi- ja raitiovaunupysäkkien katos, ei todellakaan hengi mitään mieleenpainuvuutta. Menetys on varsinkin markkinoinnin näkökulmasta valtava. Ja arkista designia voisi upottaa raitioteiden ajolankojen kannatusrakenteisiinkin. Raitiovaunut ovat helsinkiläisyyden ydintä, mutta miksei niiden kaikkien rakenteiden designiin kiinnitetä huomiota?
Antero
Väittämä pitää paikkansa monen firman osalta, mutta en kyllä niputtaisi Nokiaa niiden joukkoon. Nokia toimii maailmanlaajuisilla markkinoilla jotka ovat perin herkät muotoilun ja käytettävyyden suhteen. Firmassa on kyllä vähintäänkin pakon edessä tajuttu tämä. Toteutuksesta voidaan olla sitten monta mieltä. Nokia on laittanut markkinoille ainakin oman osuutensa kuraa, ja Apple pääsi iPhonellaan näpäyttämään varsin navakasti. Sanoisin silti, että Nokian design on kilpailukykyistä, mitä väittämää markkinaosuuskin tukee.
Elmo Allén: “Tärkein ja eniten vastaan tuleva elementti, bussi- ja raitiovaunupysäkkien katos, ei todellakaan hengi mitään mieleenpainuvuutta.”
Funktionaalisuuden ja estetiikan balanssi on kuitenkin kohdallaan koska katos ei myöskään suojaa sateelta tai tuulelta. Toisaalta tämä ei niin häiritse koska katos on niin pieni ettei yleensä sen alle mahdu muutenkaan.
Mutta — osaapahan arvostaa toimivia bussikatoksia Tukholmassa käydessään. Ratikat siellä taitaa olla yhtä museolinjaa lukuunottamatta häädetty keskustasta sinne minne ne kuuluvatkin.
Minä en nyt ihan oikeasti ymmärrä rutinaa helsinkiläisistä katumuotoilusta, semmoiset pienet yksityiskohdat kuten kaiteet, roskakorit, valaistus, istutukset, kivetykset, pyörätelineet ja bussipysäkitkin kestää helposti kansainvälisen vertailun. Marmoria on vähemmän kuin jossain muualla, ja se on hyvä asia. Liikennerakentaminen ja sitä myötä varmaan liikennemerkitkin on tosin jämähtänyt betonibrutalismiin.
Taidetta, muotoilua, kauneutta!
Missä?
Maalataan se harmaaksi ja laitetaan tekijä vankilaan!
Osmo:
#
On meillä myös muotoilun ote herpaantunut sitä mukaa, kun Suomesta on tullut insinöörien johtama maa.
#
Ainakin ennen muinoin kun Valmetin paperikoneita Suomi maailmalle myi (ja muutkin firmat kun koneita myivät), niin ellen aivan väärin muista, niin italialaiset pääsääntöisesti muotoilivat koneiden ulkoasua ns. tehtaalta katsottuna hyväksi lookiksi. Esim. Pendolino-juna.
Laivat ovat olleet myös ns. “lookkia”, mutta niin ovat myös teollisuukoneetkin — “lookkia” tänä päivänä.
Siis, ei perinteinen suomalainen koneteollisuus ole paljoa miettinyt, kuinka tuotantoteollisuuskoneiden julkisivuja tulisi muotoilla ja esittää ostajilleen että katsojilleen.
Nokian osalta ongelmat taitavat olla siinä että se on markkinajohtaja. koska sitä eivät johda visionäärit vaan pörssiyhtiön kurssia seuraavat liikemiehet, ei yrityksen johdosta löydy halua radikaaleihin muutoksiin kuin kilpailijoiden pakottamana. Muotoilijat kyllä haistavat muutokset trendeissä, mutta he eivät päätä tuotestrategiasta. Katsokaa vaikka firman ylintä johtoa, edustusta ei ole.
Rappion historialliset juuret: http://fi.wikipedia.org/wiki/Funktionalismi
Funktionalistit näkivät esineillä ja rakennuksilla vain käyttötarkoituksen. Kauneutta pidettiin ääneen lausutusti dekadenttina. Heidän tihutöihinsä ja niiden laajuuteen sopii hyvin lausahdus: Errare humanum est. Perseverare diabolicum.
Monet johtavat suomalaiset arkkitehdit ja muotoilijat ovat ikävä kyllä olleet funktionalisteja.
Joten voi myös kärjistäen sanoa, että paljon siitä ‘menetetystä maineesta’ ei rehellisesti sanottuna ollut maineen arvoista. Esimerkiksi Alvar Aalto on yliarvostettu.
Kun katsoo sadan vuoden takaisen Helsingin kuvia, on järkyttävää huomata, kuinka paljon kauniimpi ja viihtyisämpi kaupunki tuolloin oli. Ainakin porvarien kaupunginosissa. Myös julkiset tilat olivat esteettisempiä, kun niitä nyt vaivaa kuollut ja ankea suoraviivaisuus.
Himanen on osuvasti lausahtanut funktionalismin viestivän ettei elämä ole elämisen arvoista.
Voiko tämän paremmin sanoa, kuin Supe. Kaikki lyhyessä nasevassa muodossa.
az:
Sama pätee kylläkin myös Himasen teeseihin ja hyvinvointivaltioon 🙂
Suomalainen muotoilu ei ehkä ole maineensa veroista, mutta emme me oikeasti kauhean huonoja ole kansainvälisesti verrattuna — johtuneeko siitä, että muut ovat vielä huonompia. Nokian muotoilu on ihan oikeasti ensiluokkaista (softa ja muu kusee, mutta se on eri asia).
Kari
az,
“Esimerkiksi Alvar Aalto on yliarvostettu.”
Erästä vitsikirjaa lainaten Aallon paras keksintö oli aaltopahvi.
Puistosuunnittelussa on menossa ns. Tupperware-kausi, jossa korostetaan aiheiden kotelointia ylisuurin kivetyksin. Puhtaimpia esimerkkejä tästä ovat Diana-puisto Kolmikulmassa ja Pyhiinvaeltajanpuiston laajennus Eiranrannassa. Ero viihtyisyydessä on dramaattinen verrattuna esimerkiksi Vanhan kirkon puistoon tai Kaivopuistoon (huom liikennemerkki-asetelma etualalla).
Mikonkatu auttaa hahmottamaan miksi ratikkaliikenne sopii kävelykadulle yhtä huonosti kuin muukin raskas liikenne, eli miksi joukkoliikennekatu on sittenkin parempi vaihtoehto.
Eipä silti, aina silloin tällöin jotain menee nappiin kuten Yrjönkadun länsipää (huom liikennemerkit jälleen kerran), mutta tästäkin rempasta taitaa olla jo parikymmentä vuotta. Näkymä Fredalta kohti Sokosta on aivan jotain muuta kuin parinkymmenen vuoden takainen Graniittitalon ja Presidentti-hotellin tuhoama aukio.
Tapanani ei ole kommentoida vääriin ketjuihin vääriä asioita, mutta nyt teen poikkeuksen.
Koska Osmo Soininvaara lienee vihreiden merkittävimpiä taustavaikuttajia ja tätäkin blogia lukee keskimääräistä valveutuneempi porukka, toivoisin luettavaksi viimeisimmän Kemppisen:
http://kemppinen.blogspot.com/2010/05/vihreat-fasisteina.html
Aika kovaa kritiikkiä. Aiheellista? Vastaista ei välttämättä vaadita (olisi kyllä suotavaa, mutta sitä kai pitäisi kysellä eri tahoilta), mutta ainakin ajattelua olisi syytä harrastaa.
Kiittäen ja pahoitellen,
Kari
Kari, Nokian puhelimien muotoilu ei ole ensiluokkaista, vaikka se onkin parempaa kuin monilla kilpailijoilla. Se ei nimittäin missään tapauksessa ole samassa luokassa Applen puhelimen muotoilun kanssa.
Nokia nousi markkinajohtajaksi aikakaudella, jolloin tuotteiden tekninen toimivuus ja monipuoliset käyttöominaisuudet (eli insinöörien arvostamat asiat) toivat varman kilpailuedun. Nykyään tuo ei enää riitä, vaan tuotteen identiteetti ja käyttökokemuksen estetiikka nousevat yhä tärkeämpään asemaan. Näitä ei voi saada ilman vahvan muotoiluosaamisen sisällyttämistä suunnitteluprosessiin aivan alusta alkaen (nythän muotoilu nähdään Nokialla lähinnä loppuvaiheessa tapahtuvana tuotteen ‘kaunisteluna’).
Muotoilukoulutuksen vanha viisaus on, että parempi tehdä vähemmän mutta hyvää kuin paljon ja huonompaa. Kaikki muotoilijat saavat myös huonoja ideoita — erot tulevat esiin sitä kautta, kuka osaa editoida tekemisiään parhaiten. Applella on yksi puhelinmalli. Luoja tietää kuinka monta Nokialla on. Jos Nokia olisi muotoiluopiskelija, opettajan palaute todennäköisesti olisi: “Et taida oikein tietää mitä olet tekemässä”. Nokia nimittäin näyttää yrittävän tehdä kaikkea mahdollista yhtä aikaa, mikä on aika alkeellinen virhe. Tekisivät edes yhden ensiluokkaisen ja muitakin kuin insinöörikuluttajia puhuttelevan tuotteen! Selvästikään muotoilijoilta ei siellä hirveästi isojen linjojen perään kysellä.
Onpas äärimmäisen hauska kirjoitussarja.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen haukkuu insinöörejä kun kaupunkikuva ei miellytä, ja jotenkin kaikki on lopulta suurten pahojen yritysten vika, ja varsinkin insinöörien:))))
Mitä te siellä kaupunkisuunnittelulautakunnassa mahdatte oikein tehdä, jollei kaupunkikuva-asiat ole lainkaan asialistalla, vaan jotkut insinöörit hoitelee ne hommat Nokialla?
Saara
Toimintamallit eivät ole ollenkaan vertailukelpoisia. Nokia pyrkii haalimaan maksimaalisen markkinaosuuden ja on ainakin viime vuosiin asti tehnyt myös koko kansan halpapuhelimia. Apple rajaa itsensä tietoisesti pelkästään maksuvalmiimpien älypuhelinten ostajiin ja keskittyy keräämään heiltä katteet. Koko homma saattaa olla hyvinkin pian tulossa kaarensa päähän kun Yhdysvaltain markkinoilla edullisemmat ja operaattoreista riippumattomammat Android-puhelimet ovat valtaamassa markkoita ripeään tahtiin.
Nokian liikeideassa ilman muuta tarvitaan laaja valikoima, mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että osa puhelimista on ollut luvattoman rumia, valikoima hajanainen ja ohjelmistojen käytettävyys osin retuperällä. Nyt vaikuttais olevan parempi vaihe meneillään, ainakin takavuosien hirveimmät kirjavat muovirimpulat ovat kadonneet.
Tuossa käsittääkseni Kemppinen ei edes kommentoi Braxin uusinta aivopierua, jossa on kyse näistä perustuslainvastaisista(?) kollektiivirangaistuksista väärien ajatusten julkilausumisesta.
Voi luoja noita muitakin uutisia Vihreiltä!
Vaalirahoitusasian hoito muka hyvää ja SDP:n perustellut kannanotot tyrmätään käytännössä suoraan rasistisina. Tulevaa hallituskumppania pitäisi siis sakottaa?
Hallitustyö on ollut vähintäänkin epäilyttävää ja nyt sitten pitäisi vielä kannatusta kasvattaa!
Tainnut helle sekoittaa päitä.
Suomalaisen muotoilun (sekä taideteollisen, että arkkitehtonisen) ongelma on siinä, että muotoilijat eivät ymmärrä insinööriä eivätkä insinöörit muotoilijaa. Tästä seuraa se, että Osmonkin peräänkuuluttama tavoite: “Muotoilun ei pitäisi kuulua vaan erityisiin taide-esineisiin, vaan kaikkeen arkipäivän tekemiseen.” ei toteudu.
Nähdäkseni ongelman juuret löytyvät koulutuksesta. Otaniemessä Arkkitehtuurin ja Rakennus- ja ympäristötekniikan osastot sijaitsevat noin 20m päässä toisistaan, joten vuoropuhelun ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla vaikeaa. Todellisuudessa näiden kahden osaston välillä on hyvin vähän vuorovaikutusta, koska näiden alojen opiskelijat kohtaavat opinnoissaan ani harvoin. Tilannetta pahentaa se, että Arkkitehtiosaston kurssit ovat useimmista muista TKK:n kursseista poiketen suljettuja, eli niille eivät insinöörit saa osallistua vaikka haluaisivatkin. Arkkitehdeillä taas on harvemmin matemaattisia valmiuksia osallistua insinööritieteiden kursseille.
Lopputuloksena on lauma fakki-idiootteja jotka joutuvat vasta työelämässä tekemisiin toistensa kanssa. Henkilökohtaisen kokemuksen puutteen takia en mene sen tarkemmin kommentoimaan taideteollisen muotoilun opiskelijoiden ja vaikkapa kone- tai sähkötekniikan opiskelijoiden vuorovaikutusta, mutta käsittääkseni siinä ei ole juuri sen enempää hurraamista.
Jää nähtäväksi lähentääkö Aalto-yliopistohanke suomalaista teknistä ja taideteollista osaamista. Todelliset uudistukset tuntuvat vain antavan vielä odottaa itseään, koska kaikki osalliset instituutiot ovat kaivautuneet lujasti omiin poteroihinsa.
Pointti: ennen 90-luvun lamaa oli valtava taiteiden kultakausi. Kourit ostelivat kokonaisia näyttelyitä, maakuntakaupunkien varakkaat perustivat gallerioita, pankit ostivat taidetta kilpaa, kustantamot julkaisivat hengästyttävän upeita taidekirjoja (erityisesti on jäänyt mieleeni Synnyt) ja kulttuuri rehotti valtoimenaan.
Vaikka juppeiltiin ja rahaa kylvettiin ympäriinsä, koko yhteiskunta oli tavattoman henkistynyt ylhäältä alas. Jopa “Keitele&Tommila” nähtiin kulttuurisena ilmiönä ja käsiteltiin myös mediassa usein siinä kontekstissa. Moni muistaa myös Kelan performanssin Cityman. Se oli aivan yleinen puheenaihe.
Katson että tuo ei olisi ollut mahdollista ilman tiettyä jo lähes kadonnutta sivistystä. Suuri yleisö oli nykyiseen verrattuna tavattoman vastaanottavaista mutta myös produktiivista. Pirtolan ite-taiteilijoista tekemät jutut kertovat taiteen syventymisestä.
Tuollaiset yhteiskunnan henkiset olosuhteet olivat mitä tuotteliaimmat, sillä vapauta taitelija, vapauta kansa niin vapautat myös nerokkaan insinöörin keksimään. Tuolle pohjalle Nokiakin rakennettiin.
Patrick Jensen, Aalto-yliopisto on kuin mielenterveysongelmista kärsivä sinkku, joka yrittää parisuhteella (tai tässä tapauksessa triangelisuhteella!) päästä eroon henkilökohtaisista ongelmistaan. TKK:n lisäksi myös Taideteollisessa korkeakoulussa eri osastojen välistä yhteistyötä on hyvin vaikeaa saada aikaiseksi, vaikka osastot sentään sijaitsevat fyysisesti samassa rakennuksessa. En tiedä, miten tilanne korjaantuu lisäämällä kompleksiin toisessa kaupungissa toimiva toisen alan korkeakoulu, jos oman laitoksen sisälläkään systeemiä ei saada toimivaksi.
Jos nämä kolme koulua pystyisivät hyötymään toistensa tieto-taidosta ja näkemyksestä, synergiaetdut voisivat kyllä olla huomattaviakin. Toivottavasti käytännön toteutukseen löydetään toimiva keinovalikoima!
Saara
“Nokia nimittäin näyttää yrittävän tehdä kaikkea mahdollista yhtä aikaa, mikä on aika alkeellinen virhe. ”
Jaa‑a, alalla kuin alalla markkinajohtajan perusstrategiaan yleensä kuuluu, ettei tuotevalikoimassa ole rakoja joihin kilpailijat voivat ensin työntyä ja sitten levittäytyä muualle. Applella on ollut tähtäimessä hyvin kapea ja valikoitu markkinasegmentti. Saa nähdä miten käy kun älypuhelimista tulee tusinatavaraa ja bulkkituote, jollaisten suoltamisessa markkinoille Nokia on parhaimmillaan.
Alunperin Nokia kyllä jyräsi kännyköiden muotoilulla ja käytettävyydellä eli juuri niillä aloilla, joilla insinöörit eivät perinteisesti loista. Ruotsinmaan erkin kapulat olivat insinöörimäisen palikoita ja epäloogisia käyttää.
Saara:
Jaa, taitaa olla vähän makuasia. Minä pidän ainakin esimerkiksi vanhaa communictoria (E90, näköjään) ja sitä seurannutta mallia (ei hajuakaan) muotoilultaan aplea miellyttävimpinä. Käytettävyys ja toimivuus sitten toisaalta ovatkin katastrofaalisen huonoja. Tällä commarilla onnistuu noin 90 % puheluista, sitä uutta ei pomo koskaan oppinut käyttämään esimerkiksi puheluiden vastaamiseen. Mäkin kanssa tämä kommari ei suostu juttelemaan, eikä PC-ohjelmiston asennus Windows seiskaan onnistunut viimeksi kuin kokeilin — Linuxista en ole uskaltanut edes haaveilla.
Onhan sillä Nokialla varmaan jotain hassuja muovovorotyksiäkin, mutta en minä nyt muotoilua pitäisi Nokian keskeisimpänä ongelmana. Kyllä se on ihan teknisen osaamisen (ohjelmistot, käyttöliittymät) puute.
Kari
Puhelimen idea on että sitä käyttäessä tulee hyvälle mielelle. Nokia ei ole tässä vähään aikaan loistanut. Puhelin- ja kaupunkisuunnittelu ovat tässä suhteessa hyvin samanlaisia funktioita.
Tämä postaus oli harvinaisen hölmö ja asenteellinen tullakseen fiksun miehen näppäimistöltä. Asia oli ihan oikea, mutta perustelut typerryttäviä.
“Muotoilun ei pitäisi kuulua vaan erityisiin taide-esineisiin, vaan kaikkeen arkipäivän tekemiseen.”
Juhlapuhevirke, joka oli viimeksi 80-luvulla ajankohtainen. Kevyt teollisuus on pyörinyt yli 20 vuotta muotoilun ehdoilla. Jopa työkalut myydään niiden muotoilun, eikä funktion perusteella. Estetiikan tutkimuksen nykyperiaatteisiin kannattaisi tutustua, jotta mielekästä keskustelua voisi syntyä. Nykymuotoilu on tuottanut samanlaisen estetiikan maailman jokaiseen kaupunkiin ja tuotteeseen ja ympäristöön suhtaudutaan kuosina, joka vaihdetaan. Muotoilu on voittanut, kaikki esineet ovat nättejä, sen sijaan niistä puuttuu merkitys ja pysyvyys.
“Sääliksi esimerkiksi on käynyt suomalaista huonekaluteollisuutta. Puusepän taidoissa ei ole moitittavaa, mutta muotoilijan silaus puuttuu.”
Väärin, nimenomaan puusepän taito on se, mikä on menetetty. Suhde puuhun materiaalina on saneltu teollisuuden ehdoilla. Puusepätkin rakentaa mdf:stä höttöisiä rumia mööpeleitään. Se silaus, joka puuttuu ei ole muotoilussa (sitähän piisaa jotta vastenmieliset puristemateriaalit saataisiin myytyä), vaan materiaalien käytössä ja taidossa. Suosittelen pikaista visiittiä Taik:in puupajaan, jotta saisit käsityksen siitä, millä tavalla muotoilun ja puuntyöstön epäsuhta kirkuu tässä alabandismin ajassamme.
No, onneksi Helsinki on vaan design-pääkaupunki, jossa ei tarvitse yrittää pystyttää olympialaisia. Lontoon kisojen logo on aivan järkyttävä sotku, ja nyt hyö ovat valinneet maskotikseikseen kaksi jättikokoista siittiötä (paikallinen arvio ‘Terror Sperm’), joista toisen pöksyt näyttävät siltä, että hän on laskenut alleen. Ks.
http://www.thedailymash.co.uk/sport/sport-headlines/the-mascot-nightmares-begin-201005202749/
Jään jännityksellä odottamaan kisojen muuta visuaalista ylöspanoa.
Syltty:
En oikein keksi, miten tätä pitäisi kännykkäbisnekseen soveltaa. Tuo toteutuisi jos Nokia valmistaisi jokaiselle kuviteltavilla olevalle kohderyhmälle juuri sellaista puhelinta, jota tämä kohderyhmä pitää maailman parhaana. Tätäkö tarkoitit, ja onko tämä tosiaan mielestäsi mahdollista, tai jotenkin järkevä tavoite Nokialle?
Ja mm. juuri siksi he onnistuivat tekemään tuotteen, joka todella myös on tuon segmentin mielestä ylivoimaisesti paras tarjolla olevista. En tarkoita, että Nokiankin pitäisi ryhtyä kehittämään vain yhtä puhelinmallia, mutta sekava ja hahmoton nykytarjonta kyllä näyttää siltä ettei segmenttejä ole mietitty kovin huolellisesti (en siis tiedä miten asia oikeasti on, mutta tuolta se näyttää).
Tusinan ja bulkin haluttavuushan tulee jatkossa vain vähenemään. Nykyään jo klapejakin on alettu brändätä, koska kuluttajat tulevat kokoajan allergisemmiksi identiteetittömälle tusinatavaralle.
Totta. Ilmeisesti siellä syyllistyttiin tähän Suomessa muutenkin vallalla olevaan ‘Olemme parhaita, joten miksi kehittyä?’ ‑mentaliteettiin. Muotoiluosaamista ei ole aktiivisesti kehitetty samaan tapaan kuin teknologisia innovaatioita, ja tässä ollaan (ei siis vielä suinkaan surkeimman asemassa, mutta sinnekin on mahdollista ajan myötä päätyä, jos mitään ei tehdä).
Kari:
Tämä siksi, että Applella ei ole sinulle suunnattua tuotetta. Jos heillä olisi communicatorin tyyppinen tuote, se voisi hyvinkin olla mielestäsi parempi.
En tiedä mihin viittaat puhelujen onnistumisella, mutta se ettei joku tiedä miten puheluun vastataan, edustaa puutteita nimenomaan muotoiluosaamisessa. Käyttöliittymäsuunnittelukin on muotoilua. Sen määrittely, miten palvelujen (mm. Ovi) tai softan tulisi toimia, kuuluu palvelumuotoilun alueeseen. Muotoilu ei ole pelkkää kännykän kuoren värin valitsemista ja kulmien pyöreysasteen määrittelyä.
Huono muotoilu voi useinkin kuluttajan silmissä näyttää teknisen osaamisen puutteelta. En tarkoita ettenkö uskoisi silläkin sektorilla puutteita olevan, mutta usein noihin käytettävyyskommervenkkeihin päädytään ihan vain siksi, että ei osata ajatella mitä kuluttaja oikeasti haluaisi ja tarvitsisi (eli tuotetta/palvelua ei osata muotoilla hyvin). Ei siksi, että jonkin tarpeellisen ja korvaamattoman asian tekninen toteuttaminen olisi ylipääsemättömän vaikeaa.
Sen hahmottamiseen, mikä Nokian keskeisin yksittäinen ongelma on, minulla ei ole riittävästi asiantuntemusta. 😉 Mutta sen pystyn sanomaan, että muotoiluosaamisen tasossa on kyllä ihan reippaasti nostovaraa.
az:
Tämä johtunee ainakin siitä, että meillä ei nuorena valtiona vielä ole pitkälle historiaan ulottuvaa muotoilun perinnettä (verrattuna vaikkapa Välimeren ympäristöön tai Japaniin). Jos tuotteen/rakennuksen muotokieltä ja värimaailmaa ajatellaan viesteinä (joita ne myös ovat), funktionalismin ja etenkin sen kiteytymän, minimalismin, tavoitteena on olla sanomatta mitään. Siksi se on eräässä mielessä helpoimmin hallittava muotoilun tyylisuunta.
Teknisesti minimalismi voi olla hyvinkin haasteellista, sillä siinä pyritään karsimaan ja piilottamaan myös rakenteellisesti tarpeellisia elementtejä, jolloin valmistuskustannukset ja prosessin haasteet lisääntyvät. Mutta ilmaisullisesti minimalisti pääsee kuin koira veräjästä: ei tarvitse miettiä mitä tuote viestii ja miksi, onko viesti koherentti vai sekava, onko se puhutteleva vai vastenmielinen vai molempia sopivassa suhteessa jne. Siksi se sopii meille teknisesti orientoituneille mutta kulttuurisesti infantiileille suomalaisille erinomaisesti.
Joitakin irtiottoja minimalismista on suomalaisen muotoilun historiassa havaittavissa, mm. Eero Aarnion kirkkaanväriset muoviesineet ja Marimekon lapsekkailla printeillä kuvioidut vaatteet. Näissäkin muotokieli on edelleen erittäin minimalistista ja selkeää, mutta ilmaisua on sentään lähdetty kokeilemaan värien ja kuvioiden avulla.
Vielä hajahuomio: minä itse ja moni ulkomaalainen tuttuni olemme sitä mieltä, että Suomessa monet aikuisetkin pukeutuvat joko aika lapsekkaasti tai sitten hyvin mitäänsanomattomasti neutraaleihin perusväreihin. Pukeutumisellakaan ihmiset siis eivät juuri halua ilmaista itseään.
Myönteistä tilanteessa lienee se, että meillä on varaa kehittyä! Kaikki ilmaisun suunnat ovat meille avoimia. 🙂
Mitä Nokian puhelimiin tulee, N900 ja sen uusin softaversio palautti uskoni Nokian alustaosaamiseen. Bugit ovat olosuhteisiin nähden harvassa. Design sen sijaan on kauttaaltaan rikki juuri tuossa Saaran tarkoittamassa merkityksessä.
Saara:
Tuo on kovin kapea näkökulma. Ainakin toistaiseksi matkapuhelinmarkkinat ovat kasvaneet nimenomaan tusinassa ja bulkissa (köyhemmissä maissa, joissa brändistä ei ole varaa maksaa). Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö silloinkin muotoiluun yms. olisi syytä kiinnittää huomiota.
Minä tarkoitin sitä, että jollain tavalla kättely epäonnistuu ja luuriin voi huhuilla, mutta sieltä ei kuulu mitään. Pitää soittaa uudestaan.
Tietenkin tuon käytettävyyden voi tavallaan laskea “muotoiluksi” myöskin, mutta jotenkin minä olen pitänyt sitä eri asiana. Saattaa olla, että sinun tulkintasi on parempi, mutta minähän olenkin vain tyhmä insinööri ja puhelimenkäyttäjä 🙂
Ja juu, en minäkään tiedä, mitä siellä Nokialla oikein tapahtuu, mutta kaupungilla tunnutaan ainakin johtamista ja organisointia haukuttavan.
Kari
“Pukeutumisellakaan ihmiset siis eivät juuri halua ilmaista itseään.”
Näin se on. Äkkiseltään tulee mieleen, että mitäs sitä 40 v. mies haluaisikaan ilmaista??
Juha, sanotko ettei 40-vuotiaalla miehellä ole minkäänlaisia ajatuksia, mielenliikkeitä, mieltymyksiä, uskomuksia tai ylipäätään persoonallisuutta? Aika vähättelevää 40-vuotiaita miehiä kohtaan. Vai arveletko, että vaikka 40-vuotiaalla miehellä kyllä on persoonallisuus, hän ei halua kertoa siitä ulkopuolisille?
Kyllähän sinä ilmaiset itseäsi täällä blogissakin, ja varmaan toisinaan myös juttelet kavereidesi kanssa. Elekieltäkin saatat joissakin tilanteissa hillitysti käyttää. Visuaalisilla seikoilla viestiminen on ilmaisua siinä missä puhe ja eleetkin; ei sen kummempaa.
spottu: Tukholmassa on keskustaratikka jo kovasti tulossa. Alkuun Nytorgetilta Djurgårdiin, jo nyt lähes valmis. Ja myöhemmin Kungsholmenista Ropsteniin, siis sama kun nykyinen, mutta jatkot molempiin päihin. Mutta käykää ihmettelemässä toteutusta. Maahan valetaan ensin n.20x20 U‑palkki ja sen kuivuttua uraan valetaan kiskot ja lopuksi asfaltti tms pintaan. Jatkossa kiskojen vaihdot on nopeat ja edulliset, riittää että kiskot piikataan vain urasta! Esteettömyys on huomioitu viistein, jotka samalla ohjaa hulevedet kivasti. Ei mitään 6cm korotuksia, niinkun simonkadulla myös suojatien kohdalla. Todella estotonta!
Ja pysäkkisuunnittelusta tukholmasta. Todellakin samaa mieltä niiden hyvyydestä. Pysäkin funktio on laatotuksessa. Pistelaatat ja niiden lähestymislaatat ovat konsepti. Ja bussikuskin velvollisuus on pysähtyä juuri siihen kohtaan. Ei metriä yli tai alle. Liikennemerkit: Pysäköintimerkit miniatyyriä talon seinässä, suojatiemerkit jokaisessa valottomassa suojatiessä isona aina samassa kohdassa. Siis siinä viisteen ja pykälän välissä n.30cm kanttikiven päässä. Ja sekin konsepti. Kanttikivet istutettu aina betoniin, sekin konsepti.…. Miksi meillä harjoitellaan vasta noiden laittoa ja 10v päästä mietitään parannuksia, jota 12v päästä yritetään myydä muille hyvänä suomalaisena designina.
Silmätikuksi joutuminen olisi jopa suotavaa. Sen verran rumaa keskustassa on jopa paikallisille, saati turisteille. Ja mitä tulee HS:n kirjoitukseen (kaikki on Disainia), niin toivoisi myös esineiden tarkoittavan sitä, mitä siltä odotetaan. Täydet roskikset, suojatiemerkit, jota ei noudateta, ratikka, joka on myöhässä, pyörätie, joka on täynnä autoja, nakkikioski, joka on auki vain öisin.., osv.
Parasta oli aikoinaan Nokian muotoilujohtaja Marko Ahtisaari. Todella ammattimaista.
Kari:
Niin, no bulkkitavaran muotoilun Nokia osaakin ihan hyvin, kuten Sylttykin tuossa huomautti, mutta jos Nokia haluaa jatkossa(kin) saada kaupaksi myös isompien katteiden tuotteita, muotoilun on oltava parempaa ja kokonaisvaltaisemmin organisoitua kuin se nyt on.
Haihatteluna, tarpeettomana koristeluna ja taidehörhöilynä. Tiedetään; tämä on Suomessa vallitseva perusasenne, joka siirtyy sukupolvelta toiselle koska ihmiset ovat tietämättömiä, aineettomia arvoja ei tunnusteta, ja tämän seurauksena niitä koskevaa tieta ei tulla myöskään hankkineeksi. Tämä näin kovasti yleistäen; muunkinlaista ajattelua meiltä onneksi jonkin verran löytyy.
Insinöörit (termin merkitys tässä olkoon lähinnä vastakohta humanisti-taiteilijoille) eivät missään nimessä ole tyhmiä; joskus he vain kuvittelevat olevansa ainoita fiksuja.
Saaran mietteitä:
Siksi se [minimalismi] sopii meille teknisesti orientoituneille mutta kulttuurisesti infantiileille suomalaisille erinomaisesti.
Voisitko hieman avata tätä, miksi minä olen kulttuurisesti infantiili? Siitäpä ehkä viisastun ja ylenen mahdollisesti pikku askelin ihannoimmallesi “välimerelliselle” tasolle.
Kumma kyllä siellä kovasti meidän infantiilien rahoja tunnutaan tarvittavan…
Saara
“Tusinan ja bulkin haluttavuushan tulee jatkossa vain vähenemään.”
Tarkoitin kyllä tilannetta, jossa älypuhelin on tusinatavaraa. Tässä vaiheessa epäilen Applen paukkujen loppuvan, kun muiden luurit ovat joko ihan yhtä hyviä tai melkein yhtä hyviä ja hintaeroosio syö katteet.
Saara:
Minusta nimenomaan bulkkitavaran muotoilu on tärkeää, koska sen kanssahan me tavalliset ihmiset täällä elämme. Hienojen high-end häristimien suunnittelu varmaankin on muotoilijoista ja insseistä hauskempaa, mutta minusta se ei ole niin kovin tärkeää 🙂
No en minä ainakaan noin ajattele! Minusta muotoilu on hyvin tärkeää, ja mielestäni se on ollut (tähän asti) nimenomaan tärkein Nokian menestystekijä (ehkä sen ohella, että saivat aikanaan GSM-standardin runtattua globaalisti läpi).
Minä vain tarkoitin sitä, että minä katson muotoilua hieman rajoittuneemmasta näkökulmasta, ja näen silloin käytettävyyden vähän eri asiana — olkoonkin, että ne tietenkin liittyvät toisiinsa.
Kari
Saara: “..jos Nokia haluaa jatkossa(kin) saada kaupaksi myös isompien katteiden tuotteita, muotoilun on oltava parempaa ja kokonaisvaltaisemmin organisoitua kuin se nyt on.”
Noin käytännön näkökulmasta, IT-duunari joutuu tätä design-puolta tekemään muiden hommien ohella kun ei tiedä mistä saisi apua ja lopputulos on mitä on. Mistä näitä IT-designereita löytyy, ja missä he työskentelevät jos eivät Nokian kaltaisissa yrityksissä ?
Elina:
Oletko tässä nyt aivan tosissasi, vai halusitko vain hieman piikitellä? Avasin asiaa hieman jo aiemmassa viestissäni. Historian lyhyys, maamme kylmyys ja karuus josta seuraa korkea energiansäästömoodi asiassa kuin asiassa (siis myös henkilökohtaisen energian säästäminen), pitkä pimeä talvi ja erityksissä eläminen ovat syitä, joita usein kuulee esitettävän. Eivätkä ne minusta mitenkään tuulesta temmattuja ole. Olisi hölmöä ajatella, etteivät nuo vaikuta mitenkään mihinkään.
Ja rahahan se on elämässä tärkeintä, eikö niin?
Kari, tarkoitin bulkkitavaralla Nokian 3110:n tapaisia perusmalleja, joita aikanaan käyttivät kaikki ns. vauvasta vaariin, mutta jotka eivät käsittääkseni suomalaisille “tavallisille ihmisille” enää oikein kelpaa. Bulkkikaman myynti on siirtymässä kehittyviin maihin, eikä sen tuottamista ole mitään syytä vähätellä, mutta kehittyneissä länsimaissa pitäisi osata pelata eri peliä. Tähän mennessä Nokian pelistrategiana näyttäisi olleen ominaisuuksilla ja toiminnoilla tapahtuva laitteiden kilpavarustelu, mikä sopii harvinaisen huonosti peruskuluttajan tarpeisiin.
Kunnollista muotoilua ja käytettävyyttä ei ole mahdollista erottaa toisistaan. Jos vaikkapa Nokialla joku muotoilija olisi saanut idean iPhone-tyyppisestä käyttöliittymästä, hänen tuskin olisi ollut mahdollista toteuttaa sitä, koska Nokialla muotoilu nähdään virheellisesti loppusilauksen antamisena eikä koko tuotteen olemukseen ja käytettävyyteen elimellisesti vaikuttavana suunnitteluprosessina.
Parjaamastani(kin) Aalto-yliopistohankkeesta tuntuu onneksi olevan ainakin sitä etua, että nyt myös TKK:n opiskelijoilla on mahdollisuus saada muotoilusta asiallista tietoa ja kokemustakin. Olen muutaman Taik-yhteistyötä tehneen TKK:laisen kanssa jutellut, ja kommentit ovat olleet tyyppiä “Nyt mä vasta tajuan kuinka älyttömän olennaista se muotoilu onkaan!”. Hunajaa korville. 🙂
Niin minäkin. Ja minulle kyllä kelpaisi! Taitaapa olla 3315 viimeisin (ja näillä näkymin kaikkien aikojen viimeinen) Nokia, jonka olen ostanut. Siitä vain hyytyi akku ja sitten, kun sain tuon kommarin ilmaiseksi…
No minua rassaa noissa se, että sinällään mukavan tuntuinen laite, jossa ominausuuksia on ihan mukavasti on käytännössä bugisuutensa ja hitauden suhteen tehty lähinnä käyttökelvottomaksi. Ja minusta tämä _ei_ ole muotoiluongelma. Minusta se muotoilu sinänsä on näiden uusien(kin) Nokioiden paras puoli (ei ehkä sitten, jos käyttöliittymä lasketaan muotoiluksi, kuten toki aiheellisesti voidaan tehdä…)
Eikä teknistä toimivuutta ja käytettävyyttä!
Kari