Terveisiä Berliinistä (2): Pysäköintipolitiikalla on väliä

Rain­er Nagel ker­toi myös olleen­sa aiem­min kaupunkisu­un­nit­teli­jana Ham­puris­sa. Siel­lä oli tiuk­ka pysäköinti­nor­mi. Jokaista asun­toa kohden piti asun­to­tyyp­istä riip­puen olla pysäköin­tipaikko­ja 1 tai 1,5 ja toimis­toraken­nuk­sis­sa yksi pysäköin­tipaik­ka viit­täkym­men­tä toimi­s­toneliötä kohden. Jos oma­lle ton­tille ei mah­tunut, velvol­lisu­ud­es­ta pääsi eroon mak­samal­la 22000 euroa puut­tuvista paikoista rahas­toon, joka ymmärtääk­seni rak­en­si pysäköin­tipaikko­ja sit­ten muualle. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Berli­in­istä (2): Pysäköin­tipoli­ti­ikalla on väliä”

Terveisiä Berliinistä (1) Minimiasukasmäärä

Kaupunkisu­un­nitelu­lau­takun­ta on kol­men päivän mas­tkalla tutus­tu­mas­sa Berli­inin kaupunkisu­un­nit­telu­un. Laitain joitain mie­lenki­in­toisia havain­to­ja tänne tipottain.

Isän­tämme, kaupunkisu­un­nit­telu­jo­hta­ja Rain­er Nagelin mukaan kaupunkiko­rt­telis­sa pitää olla noin 600 asun­toa eli 1500 asukas­ta, jot­ta se pitäisi yllä kort­te­liko­htaisia palvelu­ja. Pienem­pi­in kort­telei­hin ei syn­ny kaup­po­ja eikä kahviloi­ta (Töölö). Jos palve­lut eivät ole kort­te­liko­htaisia, tarvi­taan 10 000 asukas­ta ennen kuin palve­lut alka­vat kan­nat­taa. Pienem­mät asuinalueet jäävät urbaaneil­ta palveluil­taan vajaik­si (Helsin­gin lähiöt).

Tuo 1500 asukas­ta kort­telis­sa on aika kova vaa­timus. Ker­rosneliöitä piätisi olla noin 60 000. os kort­telis­sa on julk­i­sivua 500 metriä ja jos runk­osyvyys on 12 metriä, ker­roksia pitäisi olla kymme­nen. Tosin myös kort­telin sisään voi rak­en­taa jas pitääkin täl­laises­sa mallis­sa rakentaa.

Mut­ta itse havain­to on mie­lenki­in­toinen. Noin se taitaa suun­nilleen mennä.

Hotellin mukana menetetyt miljoonat

Kokoomuk­sen Lasse Män­nistö jyrisee Helsin­gin Sanomis­sa, että Helsin­ki menet­tää 35 miljoon­aa euroa, kun se ei kaavoit­tanut ja myynyt hotel­li­tont­tia Kata­janokalla. Kaupung­in­hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja har­mit­teli, että keskustelu meni kiis­te­lyk­si hotellin sopivu­ud­es­ta kaupunkiku­vaan, kun olisi pitänyt puhua rahasta.

Puhutaan nyt sit­ten rahas­ta. Jat­ka lukemista “Hotellin mukana menete­tyt miljoonat”

Sisäänpääsy korkeakouluihin

Hyväl­lä korkeak­oulu­jen sisään­pääsyjär­jestelmäl­lä pitäisi olla ainakin seu­raavia ominaisuuksia

1) Se ei saisi olla liian kallis menetet­ty­inä vuosi­na tai tehtynä turhana työnä. Nykyjär­jestelmää on arvostel­tu siitä, että se tuot­taa suuria kansan­taloudel­lisia kus­tan­nuk­sia tah­don vas­taisi­na välivu­osi­na. Joitakin sisään­pääsykokei­ta taas on arvotel­tu siitä, että tuhan­sien opiske­li­joiden pitää pän­tätä kuukausikau­pal­la jotakin var­sain hyödytön­tä nippelitietoa.

2) Sen pitäisi ottaa huomioon opiske­li­joiden suh­teel­liset pref­er­enssit: Opiske­li­joiden tulisi mah­dol­lisim­man hyvin valikoitua aloille, jot­ka vas­taa­vat hei­dän toiveitaan.

3) Kullekin alalle pitäisi valikoi­da niitä, joil­la on parhaat men­estymisen edel­ly­tyk­set alal­la. Esimerkik­si siis lääkäreik­si sel­l­aisia, joista tulee hyviä lääkäre­itä. Jat­ka lukemista “Sisään­pääsy korkeakouluihin”

Miksi vastustan Katajanokan design-hotellia

Ensik­si, mihin vas­tus­tuk­seni ei perus­tu. Minus­ta paik­ka sopii hyvin hotellille, vaik­ka hotellin onkin ”sul­jet­tua” kaupunkia; ei kuitenkaan niin sul­jet­tua kuin pres­i­dentin lin­na, korkein oikeus tai Ruotsin suurlähetys­tö tai kaupung­in­ta­lo. Hotel­li tuol­la paikalla tuk­isi alueen elävöittämistä.

En vas­tus­ta myöskään sik­si, että se tuo alueelle autoli­iken­net­tä. Paljon vähäisem­pää se on kuin Wan­han Sata­man tai laivo­jen tuo­ma liikenne. Vaik­ka hotel­li on muodol­lis­es­ti Kata­janokalla, kata­janokkalaisia tuo liikenne ei juuri haittaa.

Vas­tus­tan hotel­lia kaupunkiku­val­li­sista syistä. Olen ollut varovainen puut­tumaan kaavoituk­ses­sa design-puoleen, kos­ka ulkonäön arvioimi­nen ei ole parhai­ta puo­liani. Sik­si olen luot­tanut asi­as­sa asiantun­ti­joi­hin. Aivan ylivoimainen enem­mistö koti­mai­sista asiantun­ti­joista on han­ket­ta vas­taan, joten mik­si en luot­taisi hei­dän asiantun­te­muk­seen­sa. Pait­si, että he voivat olla sisään­päin lämpiäviä. Jat­ka lukemista “Mik­si vas­tus­tan Kata­janokan design-hotellia”

Naisen euro lienee 95 senttiä

Tilas­tokeskuk­sen eläk­keel­lä jäänyt palk­ka-asiantun­ti­ja Pauli Suma­nen kir­joit­taa, että miesten net­topalk­ka on tosi­asi­as­sa pienem­pi kuin naista. Päät­te­ly menee näin:

Vaik­ka miesten vuosi­palk­ka on suurem­pi kuin nais­ten vuosi­palk­ka, ero selit­tyy enem­män kuin kokon­aan työ­tun­tien määräl­lä. Miesten ja nais­ten tun­tipalk­ka on suun­nilleen sama, nais­ten itse asi­as­sa muu­ta­ma sent­ti enem­män kuin miesten.  Kos­ka miehet tekevät enem­män työtä, heitä myös verote­taan enem­män. Vero­tuk­sen jäl­keen miesten net­to­tun­tipak­ka on pienem­pi kuin nais­ten. Ero kas­vaa, jos mukaan ote­taan sosi­aali­vaku­u­tus, sairaus­päivära­hat ja etenkin eläk­keet. Kos­ka naiset elävät paljon pidem­pään, eläke­mak­su­is­sa miehet sub­ven­toi­vat naisia. Jat­ka lukemista “Naisen euro lie­nee 95 senttiä”

Tiitisen lista ja Merisalon nauhat

Liikemies Arto Merisa­lo ker­too, että hänel­lä on hal­lus­saan val­ta­va määrä nauhoituk­sia poli­itikko­jen kanssa käymistään keskusteluista. Ne ovat hänen henki­vaku­u­tuk­sen­sa siltä var­al­ta, että hän itse jou­tu­isi vaikeuk­si­in. Merisa­lo tuskin tarkoit­taa vaikeuk­sil­la, että hänen maineen­sa nuh­teet­tomana kansalaise­na tahri­in­tu­isi. Min­un korvis­sani tuo kuu­lostaa siltä, että Merisa­lol­la on nauhoil­la todis­tuk­sia poli­itikko­jen rötök­sistä. Ensim­mäisek­si mieleen tule­va aja­tus ovat lahjus­rikok­set, siis vaali­ra­hoituk­sen kytkem­i­nen johonkin päätök­seen. Poli­isia kiin­nos­tavi­in asioi­hin viit­taa se, että Merisa­lo sanoi, ettei poli­isil­la ole ollut näitä nauho­ja käytet­tävis­sään mis­sään esitutkinta-aineistossa.

On siis on ole­mas­sa Merisa­lon henki­vaku­u­tuk­se­na nauho­ja, jot­ka ker­to­vat poli­itikko­jen rikok­sista? Kun en ole juristi, en tiedä, mitä mah­dol­lisuuk­sia poli­isil­la ja syyt­täjäl­lä on vaa­tia noi­ta nauho­ja itselleen. Jos olisin itse saanut vaali­ra­hoi­tus­ta Merisa­lol­ta, vaatisin nauhat heti julk­isu­u­teen, sil­lä aset­taa­han tämä aika ikävän varjon.

Minus­ta nämä nauhat olisi tärkeämpi saa­da julk­isu­u­teen – tai ainakin vira­nomais­ten tutkit­taviksi – kuin Tiitisen lista DDR:n hyväk­si ehkä vakoilleista. DDR:ää ei enää ole, mut­ta rahaa vas­taan annetut lupauk­set voivat olla yhä voimas­sa. Ei myöskään ole mikään mieltä rauhoit­ta­va uuti­nen, jos meil­lä on päät­tävis­sä ase­mis­sa poli­itikko­ja, jot­ka ovat alt­ti­ita kiristykselle.

Merisa­lo on nyt ymm­rätänyt alkaa perua sanomisi­aan. Onko kaver­il­la todel­lakaan kant­tia arvostel­la ketään, edes Mar­ja Tiu­raa, hark­it­se­mat­tomista sanomisista.

Pienet pääomatulot verottomiksi?

Kokoomus halu­aa vasti­neek­si pääo­mat­u­lo­jen vero­pros­entin nos­tos­ta vapaut­taa pienet pääo­mat­u­lot vero­tuk­ses­ta kokon­aan. Myös vasem­mis­toli­it­to on vaat­in­ut pääo­mat­u­lo­jen vero­tuk­ses­ta pro­gres­si­ivista. Ajatuk­se­na on, että nyt pieniä pääo­mat­u­lo­ja verote­taan ankaram­min kuin saman­su­u­ruisia palkkatuloja.

Tulovero­tuk­semme pro­gres­si­ivi­su­us on tosi­asi­as­sa moni­por­tainen, mut­ta sitä voi kuvail­la suun­nilleen niin, että 10 000 euroa vuodessa on vero­ton­ta ja lop­ut verotet­tavaa. Kun pääo­mat­u­loil­ta puut­tuu tämä kymp­pi­ton­nin verova­paa osu­us, pelkkää pien­tä pääo­mat­u­loa verote­taan ankaram­min kuin pelkkää palkkat­u­loa saavaa. Jat­ka lukemista “Pienet pääo­mat­u­lot verottomiksi?”

Perustulo tekisi siitä paljon helpomman (1)

SATA-komitean ensim­mäi­sistä kok­ouk­sista alka­en oli selvää, ettei komite­as­sa kan­nat­tanut perus­tu­losta puhua; läh­es jokainen aloit­ti puheen­vuoron­sa korosta­mal­la, että sosi­aal­i­tur­van tulee perus­tua syype­r­usteisi­in etuuk­si­in. Uskoin vähem­mästäkin, enkä ottanut koko asi­aa asi­aa esille komite­as­sa. Silti maineestani perus­tu­lon aja­jana oli työl­leni SATA-komite­as­sa huo­mat­tavaa hait­taa. Vähän jokaista esi­tys­täni epäilti­in siitä, että perus­tu­lon peikko piilek­sii jos­sain. Sosi­aal­i­tur­van seka­sotkua setviessä kuitenkin aika mon­ta ker­taa tuli ikävä perus­tu­loa. Se olisi perus­tu­lon avul­la paljon yksinker­taisem­paa. Jat­ka lukemista “Perus­tu­lo tek­isi siitä paljon helpom­man (1)”

Miksi asumista pitää tukea?

Joskus kansan­taloustiedet­tä opiskel­lessani löysin tent­tikir­jas­ta tutkimus­tu­lok­sen, jos­sa oli kysel­ty asum­istuen saa­jil­ta Yhdys­val­lois­sa, miten he arvostaisi­vat asum­is­tukea, jos sitä ei olisi pakko käyt­tää asumiseen.  Kuin­ka paljon pienem­pään tukeen he tyy­ty­i­sivät, jos tuki pysy­isi sama, vaik­ka he muut­taisi­vat pienem­pään asun­toon ja käyt­täi­sivät ero­tuk­sen vaikka­pa ruokaan ja vaat­teisi­in. Tuon tutkimuk­sen vas­taa­jat oli­vat valmi­ita vai­h­ta­maan asum­istuen dol­lar­in seit­semäänkymme­neen sent­ti­in vapaasti käytet­tävää rahaa. En tuo­ta tent­tikir­jaa löy­dä enää mis­tään tark­istaak­seni, miten kyse­ly oli tehty, mut­ta tuo­ta tarkkaa lukua luku­un otta­mat­ta asia on muutekin selvä. Loogis­es­ti ajat­tel­e­va tuen saa­ja arvostaa vapaasti käytet­tävää rahaa enem­män kuin tukea, jon­ka käyt­tö­tarkoi­tus on määrät­ty. Mik­si ei arvostaisi, kos­ka onhan raha tasais­es­ti vähin­tään yhtä hyvä vai­h­toe­hto: sen voi käyt­tää sen­tilleen samal­la taval­la kuin asum­istuen, mut­ta sen voi käyt­tää myös muual­la taval­la, jos  kat­soo tarvit­se­vansa jotain muu­ta kipeäm­min kuin väljää asun­toa. Jat­ka lukemista “Mik­si asum­ista pitää tukea?”