Sisäänpääsy korkeakouluihin

Hyväl­lä korkeak­oulu­jen sisään­pääsyjär­jestelmäl­lä pitäisi olla ainakin seu­raavia ominaisuuksia

1) Se ei saisi olla liian kallis menetet­ty­inä vuosi­na tai tehtynä turhana työnä. Nykyjär­jestelmää on arvostel­tu siitä, että se tuot­taa suuria kansan­taloudel­lisia kus­tan­nuk­sia tah­don vas­taisi­na välivu­osi­na. Joitakin sisään­pääsykokei­ta taas on arvotel­tu siitä, että tuhan­sien opiske­li­joiden pitää pän­tätä kuukausikau­pal­la jotakin var­sain hyödytön­tä nippelitietoa.

2) Sen pitäisi ottaa huomioon opiske­li­joiden suh­teel­liset pref­er­enssit: Opiske­li­joiden tulisi mah­dol­lisim­man hyvin valikoitua aloille, jot­ka vas­taa­vat hei­dän toiveitaan.

3) Kullekin alalle pitäisi valikoi­da niitä, joil­la on parhaat men­estymisen edel­ly­tyk­set alal­la. Esimerkik­si siis lääkäreik­si sel­l­aisia, joista tulee hyviä lääkäreitä.

Jos turhien välivu­osien karsin­taa pide­tään parhaana vai­h­toe­htona, otet­taisi­in vain vas­tavalmis­tunei­ta abi­turi­ent­te­ja joko yliop­pi­las­todis­tuk­sen tai pääsykokei­den perus­teel­la. Pääsyko­keeseen saisi osal­lis­tua vain ker­ran. Tätä on pidet­ty kovin epäoikeu­den­mukaise­na yliop­pi­laskir­joituk­ses­sa epäon­nis­tu­jaa kohtaan. Hänelle kuu­luisi uusi mah­dol­lisu­us ja sen ovat tar­jon­neet pääsyko­keet. Täl­löin uno­htuu se, että jos Pekka pääsee toisen mah­dol­lisuuten­sa ansios­ta sisään, joku toinen, vaikka­pa Kalle putoaa pois. Mik­si se paik­ka kuu­luisi enem­män Pekalle kuin Kallelle? Sat­tuman­varaisu­us on tietysti paha asia sinän­sä, mut­ta onhan vai­h­toe­htona esitet­ty jopa arpomista.

Jos sisään­pääsy perus­tu­isi pelkästään yliop­pi­las­tutk­in­toon, moti­vaa­tion voimakku­us ei vaikut­taisi sisään­pääsyyn. Moti­vaa­tion voimakku­u­den mit­taus­ta on käytet­ty perus­teena työläisi­in pääsykokeisiin.

Nykyi­nen sisään­pääsyjär­jestelmä perus­tuu ajatuk­seen, että parhaat saa­vat vali­ta ja huonom­mat pää­sevät minne pää­sevät.  Jos ajat­telemme asi­aa alan kannal­ta, on tietysti alan kannal­ta hyvä, että se voi vali­ta hak­i­joista parhaat, tai siltä ainakin vaikut­taa. Tässä on kak­si ongelmaa.

Ensik­sikin, mikä on testin validi­teet­ti? Pääsin joskus min­is­te­ri­aikanani kiitet­tävän hyvin otsikoi­hin kysymyk­sel­lä, tuleeko kuu­den lau­da­turin tytöistä parhai­ta ter­veyskeskus­lääkäre­itä? Yliop­pi­laskir­joi­tusten validi­teet­tia on epäilty yleis­es­ti ja miehiä sor­ta­vana jär­jestelmänä yleis­es­ti. Sil­loin, kun tui­jotet­ti­in lähin­nä vain yleis­ar­vosanaan tai puoltoään­ten määrään, testi oli melkein pelkkä kieli­taidon koe, mut­ta nyt sisään­pääsyssä on mah­dol­lista pain­ot­taa eri arvosano­ja eri taval­la. Pääsykokei­den validi­teet­ti on kuitenkin vielä ongel­mallisem­pi. Pääsykokeis­sa men­estymi­nen ennus­taa varsin huonos­ti opin­tomen­estys­tä. Tosin tietoni ovat tältä osin viime vuosi­tuhan­nelta ja koske­vat tietysti vain niitä, jot­ka ovat päässeet sisään. Esimerkik­si val­ti­oti­eteel­lisessä sil­lä, pääsikö sisään rimaa hipoen vai suurel­la mar­gin­aalil­la, ei ollut ennustearvoa.

Toisek­si, vaik­ka yhtä alaa ker­ral­laan tarkastellen on hyvä ottaa parhaat oppi­laat, onko se kaikkia alo­ja ajatellen hyvä lainkaan? Onko hyvä, että muo­tialat ryöväävät suurim­mat lah­jakku­udet? Ehkä lah­jakkuuk­sia tarvit­taisi­in muual­lakin. Tältä kannal­ta voisi olla hyvä arpoa paikat niiden joukos­ta, jot­ka ovat riit­tävän hyviä. Huonona puole­na tässä olisi se, että hak­i­joiden pref­er­enssit eivät vaikut­taisi riit­tävästi siihen, mille alalle kukin päätyy.

Olen sanonut tämän täl­lä blogilla ennenkin, mut­ta toistetaan:

Minus­ta paras vai­h­toe­hto olisi keskieu­roop­palainen: jokainen ote­taan sisään vaikka­pa vuodek­si, jon­ka jäl­keen tent­ti­t­u­losten perus­teel­la val­i­taan jatka­jat. Jut­ta Urpi­lainen näyt­tää pää­tyneen samaan vai­h­toe­htoon. Tämä ei ole mah­dol­lista kaikkial­la – ei esimerkik­si kai lääketi­eteel­lisessä – mut­ta se sovel­tuu aloille, joil­la opiskelu voidaan aloit­taa mas­saluen­noil­la ja kädestä pitäen opet­tamisen vai­he tulee myöhem­min. Mikä tässä olisi hyvää?

Valid­ius; Jos testi perus­tuu siihen, miten on men­estynyt kyseisen aineen opin­nois­sa, sen luulisi ole­van validimpi kuin muiden testien. Itse näin tilas­toti­eteen opiske­li­joista paris­sa viikos­sa, kuka tulee men­estymään ja kuka ei tule, enkä ere­htynyt mon­takaan kertaa.

Väärät valin­nat. Opiske­li­ja voi myös aika varhaises­sa vai­heessa huo­ma­ta joko, että ei kuu­lukaan tälle alalle, tai että men­estyy ten­teis­sä niin huonos­ti, ettei tule pääsemään läpi.

Hukkaan men­nyt aika Jos opiskelee opin­to­jen alkei­ta vuo­den ja kar­si­u­tuu sit­ten pois, menee tietysti vuosi hukkaan. Se on kuitenkin paljon vähem­män hukkaan men­nyt­tä aikaan kuin se, että opet­telee pääsykoekir­jo­jen alavi­it­teitä ulkoa ja mak­saa itsen­sä kipeäk­si prep­pauskurs­seista. On hyvä tutus­tua vaikka­pa kansan­talousti­eteen alkeisi­i­in tai oikeusjär­jestelmän perusteisi­in, vaik­ka ei koskaan pää­ty­isikään mais­terik­si tai varatuo­marik­si. Näistä vuo­den opin­noista voisi vaik­ka antaa jonkin todis­tuk­sen. Moni myös huo­maisi varsin pian, ettei tule pääsemään jatkoon, eikä sik­si menet­täisi kokon­aista vuotta.

Kus­tan­nuk­sia tämä vai­h­toe­hto ei tuot­taisi juurikaan, kos­ka on aivan sama pitää luen­to sadalle kuin kolmellekymmenelle opiske­li­jalle. Salien pitää olla isom­pia ja tent­tien kor­jaami­nen tietysti lisääntyy.

207 vastausta artikkeliin “Sisäänpääsy korkeakouluihin”

  1. Minus­ta paras vai­h­toe­hto olisi keskieu­roop­palainen: jokainen ote­taan sisään vaikka­pa vuodek­si, jon­ka jäl­keen tent­ti­t­u­losten perus­teel­la val­i­taan jatkajat. 

    Ja tästä sit­ten ei onnek­si tule välivu­osia. Lisäk­si keskieu­roop­palaises­sa mallis­sa se pudot­telu jatkuu kyl­lä koko opiskelun ajan. Kuin­ka järkevää lie­neekään kansan­taloudel­lis­es­ti ihmi­nen joka on opiskel­lut 3 vuot­ta yliopis­tossa ja saanut sit­ten kenkää. Siinä menee kyl­lä sekä yliopis­ton, opiske­li­jan että yhteiskun­nan raho­ja haaskuuseen. 

    Lisäk­si täy­tyy muis­taa, että vaik­ka juh­la­puheis­sa bolog­nese- pros­es­sista puhutaan, niin euroop­palaisia malle­ja on yhtä mon­ta kuin euroop­palaisia mai­ta, tai enem­män. Niit­ten yhtään minkään­lainen suh­teut­ta­mi­nen on hyvin han­kalaa ja siinä pitäisi olla varovainen.

  2. Ja vielä välivu­o­sista, jos mietit­täisi­in vaikka­pa tuon yleisen asevelvol­lisu­u­den lopet­tamista. Se se vas­ta kallista ja aikaa tuh­laavaa on. Tosin nythän Tieto-Ena­torin Siilas­maa ryhtyi selvit­tämään, että miten armei­jas­ta saataisi­in miehekkääm­pää. Kaikkea ne armei­jan sedät ja tädit keksii.

  3. “1) Se ei saisi olla liian kallis menetet­ty­inä vuosi­na tai tehtynä turhana työnä.”

    Turhaa työtä saa ainakin kar­sit­tua julkaise­mal­la pääsykoe­ma­te­ri­aali vaik­ka vain 2kk (tai 1kk) ennen pääsykokeita. 

    Minus­ta olisi hyvä, jos tämä “menetet­ty aika” määriteltäisi­in vähän parem­min. Jos joku lukee 3kk pää­toimis­es­ti pääsykokeisi­in ja on muu­na aikana töis­sä kas­sal­la, onko tämä menetet­tyä aikaa? Eikö tämän perus­teel­la kaik­ki kas­satyö ole sit­ten menetet­tyä aikaa? Joidenkin koko elämä on menetet­tyä aikaa…

    Näen hyvin paljon ongelmia kaikkien ottamises­sa sisään korkeak­oului­hin. En jak­sa edes luetel­la vasta­pe­rustelui­ta, kos­ka ennus­tan blo­gin täyt­tyvä niistä…

  4. “Kus­tan­nuk­sia tämä vai­h­toe­hto ei tuot­taisi juurikaan, kos­ka on aivan sama pitää luen­to sadalle kuin kolmellekymmenelle opiskelijalle.”

    Ainakin siel­lä mis­sä minä opiske­lin, ensim­mäisen vuosikurssin mas­salu­en­to­jen salit oli­vat jo ääriään myöten täyn­nä ja viimeiset sai­vat istuskel­la por­tail­la (näin pääsään­töis­es­ti ainakin ensim­mäisel­lä luennolla).

  5. Minus­ta paras vai­h­toe­hto olisi keskieu­roop­palainen: jokainen ote­taan sisään vaikka­pa vuodek­si, jon­ka jäl­keen tent­ti­t­u­losten perus­teel­la val­i­taan jatkajat.

    Olen samaa mieltä. Lisäisin tähän vielä, että nuo perus­ten­tit pitäisi stan­dar­d­oi­da maan­laa­juis­es­ti, niin että teknil­lisessä korkeak­oulus­sa suoritet­tu matem­ati­ikan peruskurssi kel­paisi suorite­tuk­si perus­matem­ati­ikak­si myös kansan­talousti­eteen latok­sel­la, jos ensim­mäisen vuo­den jäl­keen mieli muut­tuukin ja opiske­li­ja päät­tää vai­h­taa luke­maan kansan­taloustiedet­tä. Tähän var­masti tarvi­taan use­ampi eri taso, kaup­pako­rkean opiske­li­jan ei var­masti tarvitse osa­ta matem­ati­ikkaa samal­la tasol­la kuin yliopis­ton teo­reet­tisen fysi­ikan opiskelijan.

    Täl­lä taval­la tuo vuosi menisi entistä harvem­mal­la hukkaan. Vuo­den jäl­keen taskus­sa olisi muu­ta­ma yliopis­to­ta­son kurssi suoritet­tu, vaik­ka opin­not eivät siinä ensim­mäisessä opinahjos­sa jatkuisikaan. Ja tämä ei tietenkään sovel­lu kaikki­in koulutusohjelmakombinaatiohin.

  6. Osmo: “… Esimerkik­si siis lääkäreik­si sel­l­aisia, joista tulee hyviä lääkäreitä…”

    Miten tak­lataan “kiltit kympin tytöt”, joista ei lop­pu­jen lopuk­si ole tehtävään? Enkä tarkoi­ta pelkästään lääkärin ammat­tia, vaan paljon yleisemmin.

  7. Mon­es­sa yliopis­tossa on jo avoimen yliopis­ton väylä, jos­ta tulee opiske­li­joi­ta enem­män ja vähem­män ilman pääsykoet­ta. Lienevät yleen­sä hyviä opiske­li­joi­ta (= moti­vaa­tio). OS:n esi­tys siis ainakin teo­ri­as­sa ok. Ongel­ma onkin juuri esimerkik­si lääketiede, jos­sa ehkä mitä suurim­mas­sa määrin pitäisi tes­ta­ta opiske­li­joi­ta (käytän­nöl­lisil­lä) opinnoilla.

  8. Lukio­ta voitaisi­in piden­tää niin, että lop­pu­vai­heessa, yliop­pi­lasko­keen jäl­keen erikois­tut­taisi­in. Olisi ylimääräi­nen vuosi, jon­ka aikana opiske­li­ja opiske­lisi ja suorit­taisin val­takun­nal­lisia tent­te­jä kahdes­ta tai kolmes­ta eri yliopis­toaineesta. Lukion jäl­keen sit­ten selviäisi, mihin kaikki­in paikkoi­hin yhteispis­teet riittäisivät.

    Täl­lainen ratkaisu näyt­täisi ratkai­se­van kak­si “Soin­in­vaaran mallin” ongel­maa. Yliopis­tot eivät ruuhkau­tu­isi eikä monikaan tuh­laisi vuot­taan opiskele­mal­la jotain, jos­sa ei sit­ten pär­jäisi, kos­ka opiskele­maan haet­taisi­in use­aan koulu­un ja par­ille eri alalle.

    Opiskelu voisi tapah­tua osin yliopis­tol­la tai vaik­ka ei tapah­tu­isi, sen pitäisi muis­tut­taa varsi­naista opiskelua.

    Jär­jestelmä sopisi pojille, kos­ka pojat pär­jäävät stres­saavis­sa koeti­lanteis­sa tyt­töjä parem­min, kos­ka lukion kieli­pain­ot­teisu­us ei ratkaisi niin paljon, kos­ka pojat alka­vat olla tuos­sa kohdin riit­tävän kyp­siä ja kos­ka hom­ma toimii parem­min putki­aivoille, jos näin voi sanoa. 😉

  9. Lääketi­eteessä ensim­mäisen vuo­den opin­not on efek­ti­ivis­es­ti ulkois­tet­tu prep­pauskurs­seille. Käytän­nössä kaik­ki sisään päässeet ovat käyneet val­men­nuskurssin, eikä pääsykokei­den asioi­ta enää opiskel­la pääsykokei­den jälken, vaan ne ovat lähin­nä pakol­lisia pohjatietoja.

    Jos lääketi­eteel­lisessä halut­taisi­in siir­tyä jär­jestelmän jos­sa kaik­ki pää­sevät opiskele­maan ensim­mäisen puoli vuot­ta, tarvit­sisi vaan siirtää val­men­nuskurssit osak­si yliopis­to-ope­tus­ta. Siinä sivus­sa niistä tulisi mak­sut­to­mia, ja tutkin­nos­ta puoli vuot­ta pidempi.

  10. Taan­noin YLE:ltä tulleessa keskustelu­o­hjel­mas­sa kymme­nen uut­ta käskyä oli mukana huip­pukirur­gi, joka oman ker­tomansa perus­teel­la oli kir­joi­tusiässä ollut toimenku­val­taan narko­maani ja katurikollinen.

    Mur­rosiässä ja sen jälki­main­ingeis­sa voi mon­en lah­jakkaan nuoren elämä kulkea het­ken vääril­lä poluil­la, kyl­lä sys­teemin pitää sisältää näille avoin polku koulut­tau­tua järkiinnyttyään/rauhoituttuaan poten­ti­aalis­es­ti mihin ammat­ti­in tahansa.

    Ei tarvitse olla kyse yhtä dra­maat­ti­sista tapauk­sista kuin tämän kirur­gin kohdal­la, riit­tää jo, että opiskelun sijaan kiin­nos­taa aivan muut asiat.

  11. Esimerkik­si Turun Yliopis­tossa lääketi­eteel­liseen tiedekun­taan pyrkii vuosit­tain 1000–1300 opiske­li­jaa, joista noin 150 saa opiskelu­paikan. Aikamoinen resurssil­isäys pitäisi saa­da opetuk­seen, että voitaisi­in tar­jo­ta edes nimel­listä ope­tus­ta karsin­tak­isan ajaksi.

    1. Ei sitä noin voi laskea. Opiske­li­jat pyrkivät samal­la ker­taa use­am­paan paikkaan, mut­ta eivät voi aloit­taa näitä opin­to­ja kuin yhdessä.

  12. Osmo:

    Minus­ta paras vai­h­toe­hto olisi keskieu­roop­palainen: jokainen ote­taan sisään vaikka­pa vuodek­si, jon­ka jäl­keen tent­ti­t­u­losten perus­teel­la val­i­taan jatkajat. 

    Itse asi­as­sa meil­lä oli 50- ja 60-luvuil­la täl­lainen jär­jestelmä ainakin lääketi­eteessä ja tekni­ikas­sa. Kaik­ki halukkaat pää­sivät aloit­ta­maan opiskelun karsin­takurssil­la, kurssin aikana oli tent­te­jä joiden perus­teel­la kurssin pää­tyt­tyä kar­sit­ti­in huonoiten men­estyneet pois.
    Karsin­takurssit eivät olleet tosin noin pitk­iä, kuin esität (polil­la kuukausi ja lääkik­sessä 6 viikkoa)).

    Mut­ta vaik­ka 50-luvul­la voiti­in näin tehdä, nykyään ei enää var­maankaan, kos­ka lukiois­sa koulute­taan aivan liian suuri osa ikälu­okas­ta (suh­teessa lukion jälkeisi­in korkeak­oulu­jen aloi­tu­s­paikkoi­hin) ja olisi val­tavaa tuh­laus­ta jos tästä mas­sas­ta kaik­ki pää­sivät korkeak­oulu­jen karsintakursseille.

  13. Enkidun aja­tus yliop­pi­laskir­joi­tusten jälkeis­es­tä lisävuodes­ta lukios­sa kuu­lostaa todel­la hyvältä, en tosin oikein usko siihen, että se automaat­tis­es­ti suo­sisi poikia (toisaal­ta en usko edes tarpeeseen suosia poikia opin­nois­sa, se on vähän ikään kuin puh­ki ruos­tunut­ta laivaa yrit­täisi saa­da merikelpoisek­si asen­ta­mal­la siihen järeäm­mät pumput).

    Esimerkik­si juuri tilas­toti­eteen perus­teet ja jonkin­lainen yleis­sivistävä joh­da­tus tieteen­filosofi­aan oli­si­vat paljon luon­te­vam­min lukion kuin yliopis­ton heiniä, ja yliopis­to­muo­toisen omae­htoisen opiskelun “har­joit­telu” lukios­sa kar­sisi jo automaat­tis­es­ti monia sel­l­aisia, joille ko. opiske­lu­ta­pa ei sovi.

    Ain­oa heikkous tässä on se, että lukion jatkami­nen vuodel­la on omi­aan myöhäistämään muut­toa pois van­hempi­en luo­ta ja näin ollen itsenäistymistä, ellei perusk­oulun aloit­tamisikää varhen­neta tai koko perusk­oulua lyhen­netä vuodella.

  14. Kalle kir­joit­ti:
    “Miten tak­lataan “kiltit kympin tytöt”, joista ei lop­pu­jen lopuk­si ole tehtävään? Enkä tarkoi­ta pelkästään lääkärin ammat­tia, vaan paljon yleisemmin.”

    Toiv­ot­tavasti ei mitenkään. On käsit­tämätön­tä, että näitä kom­ment­te­ja aina vaan jak­se­taan kir­joitel­la. Laisko­ja lus­muripoikia pitäisi hyysätä ja paapoa, mut­ta työn­tekoa ei palkita. 

    Ei enää ei puhuta työn tekemis­es­tä tai ahkeru­ud­es­ta vaan tun­nol­lisu­ud­es­ta. Tun­nol­lisu­ud­es­ta on tul­lut negati­ivi­nen sana.

    Lukion hyvin hoita­vat tytöt tun­tu­vat ole­van nykyään jotain ongel­ma­jätet­tä, joista pitäisi päästä eroon.

  15. Enem­män niitä tyhjiä välivu­osia miehille tuo armei­ja. Jos ei heti yliop­pi­laak­si tulon jäl­keen pääse sisälle, tulee pakos­ta melkein kak­si välivuot­ta. Tässä ei ole ole järkeä. Vaik­ka armei­jan suorit­tamis­es­ta sinän­sä olisi mitä mieltä tahansa, nykyi­nen tapa suorit­taa se on aivan jär­jetön. Sekä armei­jan että yksilön kannal­ta. (Ja sit­ten väsätään lakkoa parista vuodes­ta eläkeiästä?)
    Itse olen vähän jäävi tähän pääsykoekeskustelu­un, kos­ka ilman pääsykoet­ta en olisi päässyt sisään yliopis­toon. Toki ehkä Osmon mallis­sa pär­jän­nyt. Kiin­nos­tu­in ‘koulus­ta’ lukion viimeisel­lä. Päästö­todis­tus alle kahdek­san. M:n paper­it. Mut­ta jo tuol­loin kiin­nos­tu­in yhteiskuntatieteistä.
    Kun sit­ten armei­javi­ivy­tys­ten jäl­keen hain Turun val­ti­oti­eteel­liseen, Tam­pereen ja Jyväskylän yhteiskun­tati­eteel­liseen, kaikki­in pääsin, yhden val­itsin mut­ta en Jyväskylän sosi­olo­giaa enkä Tam­pereen kansan­taloustiedet­tä. Pääsyko­keen ansios­ta siis. Ja paper­it sain.
    Lukion suorit­tanut voi hakea monia paikko­ja, ja sil­loin kan­nataa hakea muu­takin kuin yliopistopaikkaa. Hyvä koke­mus se on muukin oppi­ala, siinä kuin aloite­tut ja sit­ten keskeyte­tyt yliopisto-opinnot.

  16. Kuten jo san­ot­ti­inkin kom­menteis­sa, tuos­sa nimeno­mais­es­tikin tulee välivu­osia jos opiskelu­paikas­ta tipah­taa. On myös aika utopis­tista kuvitel­la, että “sata opiske­li­jaa opet­taa siinä kuin 30”. Kus­tan­nuk­set nimeno­mais­es­tikin nou­se­vat: ran­skas­sa yliopis­tot (jois­sa tämä malli on voimas­sa) ovat yleis­es­ti vähem­män arvostet­tu­ja kuin korkeak­oulut, joi­hin taas on pääsyko­keet. Yliopis­to­ja arvostel­laan Ran­skan sisäl­lä kahdes­ta syys­tä: ne mak­sa­vat paljon (kun sisään ote­taan paljon porukkaa, kyl­lä siinä tulee myös kus­tan­nuk­sia) ja toisaal­ta ope­tus on ala-arvoista.
    Valitet­ta­va tosi­seik­ka on, että mas­saluen­not eivät sovi kovin mon­een kurssi­in ja oppi­alaan, ja sil­loinkin usein niil­lä saadaan huonom­pia oppimis­tu­lok­sia kuin pienem­mil­lä ryh­mil­lä (Tai edes luen­non ja pienem­pi­en ryh­mien yhdistelmillä).

    Tämä ei siis ole ratkaisu opin­to­jen aloit­tamisen viivästymiseen. Mielestäni pääsykokei­ta ei tule pois­taa, mut­ta tässä nyt vel­loneessa pääsykoe-vai-yokoe ‑keskustelus­sa on tyystin uno­htunut että käytössä on nykyisel­läänkin hybridi­malli joka ainakin teknil­lisel­lä alal­la toimii jo melko jouhev­asti. Sisään pääsee pelkil­lä pääsykokeil­la (jos meni yo-koe penkin alle tai pääsykoe todel­la hyvin), pelkil­lä papereil­la (useimpi­in paikkoi­hin) tai näi­den kah­den yhdistelmällä.

    Kan­nat­taa myös huomioi­da eri alo­jen eri­laiset lähtöko­h­dat. TKK:n eräs pro­fes­sori jokunen viikko sit­ten juuri min­ulle siteerasi tilas­toa, jon­ka mukaan keskimääräi­nen opiskelu­ai­ka on itse asi­as­sa vähem­mänkin kuin toiv­ot­tu (onko­han se 5–6v?) opiskelu­ai­ka — KUN nyky­i­sistä pitk­istä opiskelu­a­joista vähen­tää opiske­li­joiden opiskelu­aikanaan tekemän täys­in­palkatun ammat­ti­maisen opin­to­ja vas­taa­van työn yrityksissä.

  17. Yhdys­val­lois­sa käytetään yliopis­to­jen pääsykarsin­nois­sa nimil­lä SAT ja GRE tun­net­tu­ja kokei­ta, jot­ka ovat melko pitkälle ÄO-teste­jä. Niiden ennuste­va­lidi­teet­ti yliopis­to-opin­to­jen suh­teen on parem­pi kuin esimerkik­si high school ‑arvosano­jen keskiar­von. Suomes­sa pitäisi ehdot­tomasti ottaa käyt­töön vas­taavia testejä.

    Toinen hyvä sys­tee­mi Atlantin takana on se, että high schoolis­sa voi suorit­taa kursse­ja, joista saa yliopis­toon päästyään opin­topis­teitä. Ainakaan min­un aikanani lukios­sa ei ollut mitään täl­laista mahdollisuutta.

  18. Tarken­nan vielä, että edel­lisessä kom­men­tis­sani viit­tasin TKK:n tietotekni­ikan opiske­li­joiden työkoke­muk­ses­ta ja opiskelu­a­joista kerät­tyyn tilastoon.

  19. Vielä eräs huomio: kun ihme­tel­lään, mik­si tääl­lä opiskel­laan niin pitkään, kan­nat­taa saman tien vilka­ista tutk­in­to­jen nimikkeitä. Suomes­sa valmis­tu­taan mais­tereik­si, muual­la kan­deik­si. Tähän on nyt pikku hil­jaa tulos­sa muu­tos­ta kun teknil­lisel­läkin alal­la (noin esimerkkinä) kan­di­tutk­in­to on vih­doin mah­dolli­nen. Tietysti voidaan aina speku­loi­da sil­lä, onko mais­ter­in­tutk­in­to kuitenkin joil­lain aloil­la tarpeel­lisem­pi kuin toisil­la ja kuin­ka vihreät ovatkaan kandin korvantaukset.

  20. Enkidu kir­joit­ti:
    “…lukion kieli­pain­ot­teisu­us ei ratkaisi niin paljon…”

    Lukiois­sa on 6 pakol­lista kurssia englan­tia ja 5 kurssia ruot­sia. Kaikki­aan pitää suorit­taa 75 kurssia. Kieliä on pakol­lise­na siis vajaa 15 %:a lukion kurs­seista. Mil­lä matem­ati­ikalla lukio on kieli­pain­oit­teinen? Jos ote­taan mukaan pakol­liset äidinkie­len kurssit (6), niin kiel­ten osu­us on 23%. Siis alle neljä­sosa lukion kursseista. 

    Tosin äidinkieltä ei minus­ta “kieli­pain­ot­teisu­u­teen” voi laskea, sil­lä pitää mei­dän osa­ta lukea ja kir­joit­taan. Reaali­aineis­sa pitäisi pystyä tuot­ta­maan ymmär­ret­tävää suomea.

    Englan­nin tai ruotsin voi lem­pa­ta yo-kir­joituk­sista matem­ati­ikan kir­joit­ta­mal­la. Englan­nin lemp­paami­nen edel­lyt­tää pitkän matikan kir­joit­tamista. Siinä on 10 pakol­lista kurssia (lyhyessä 6). Fysi­ikas­sa ja kemi­as­sa molem­mis­sa yksi. Pitkän matikan luk­i­jal­la on siis enem­män matemaat­tis­ten ainei­den pakol­lisia kursse­ja kuin vieraiden tai toisen koti­mais­ten kiel­ten kursse­ja yhteensä.

    Lukion suorit­tamises­sakin on kyse vain siitä, että käy siel­lä lukios­sa, avaa kir­jan ja pitää taka­puolen tuolis­sa ja Face­bookin välil­lä kiin­ni. Osalle tämä on liikaa vaa­dit­tuna ja jatko-opiskelu­paikan tuk­keena ovan sit­ten ne “kympin tytöt”, jot­ka ava­si­vat kir­jan vielä kotonakin.

  21. Nykyään pitäisi huomioi­da myös ikään­tyneet , jopa 60-vuo­ti­aat opiske­li­jat sisääno­to­ssa. Kun jatkos­sa eläkeikää hivute­taan ylöspäin niin moni ikään­tynyt joutuu opiskele­maan uuden ammatin. Jot­ta hyvä­palkkainen saisi kor­vaa­van uuden hyvä­palkkaisen ammatin niin sil­loin on hakeudut­ta­va korkeakouluun.
    Etenkin jos eläkeput­ki leikataan niin sil­loin opiskelu tar­joaa parem­man sosi­aalisen tur­van kuin työ­markki­natu­ki tai sos­sun luukku ja voi tehdä hia­man töitäkin

  22. Lääketi­eteel­li­sistä tiedekun­nista voi hakea ker­ral­la vain yhteen, kos­ka pääsyko­keet ovat samaan aikaan eri paikois­sa. Silti toden­näköis­es­ti tuos­sa 1000–1300 ‑luke­mas­sa on monia sel­l­aisia jot­ka hake­vat vuodes­ta toiseen. Osmon sys­tee­mis­sä näitä uudelleen yrit­täjiä ei olisi, joten hak­i­jamäärä olisi pienem­pi. Silti uusi­akin hak­i­joi­ta var­maan olisi usei­ta sato­ja. Näitä voisi toki kar­sia esim yliop­pi­lasko­keen perusteella.

    Jär­jestelmän muut­ta­mi­nen vaatisi var­masti aika paljon opetuk­sen uudelleen­jär­jeste­lyjä. Toisaal­ta vuosi lääketi­eteen yleisopin­to­ja voisi hyödyt­tää esimerkik­si ekonome­ja, yhteiskun­tati­eteil­i­jöitä, val­ti­oti­eteil­i­jöitä yms. Varsinkin jos tähän vuo­teen olisi keskitet­ty lääkik­sen tieteel­liset osiot. Kak­sois­sokkoutet­tua kli­in­istä tutkimus­ta kel­paa kyl­lä kehua ja opet­taa maistereillekin.

  23. Pudo­tus­pelisys­tee­mis­sä on ongel­mana se, että pudokkai­ta (ainakin Ran­skas­sa) tulee jokaise­na vuon­na. Jos opiske­lut kestävät viisi vuot­ta, neljän­nen vuo­den kohdal­la putoa­va on hukan­nut neljä vuot­ta opiskel­lessaan alaa, jol­la hänen tien­sä on lop­puiäk­si tukos­sa sen viimeisen ja tutkin­non tuot­ta­van vuo­den osalta. 

    Tässä on vaarana se, että ihmis­ten on pakko lähteä ulko­maisi­in yliopis­toi­hin saadak­seen tutk­in­ton­sa valmi­ik­si. Tämä mak­saa, mikä tarkoit­taa käytän­nön pakoa hom­ma­ta työtä siitä maas­ta, jos­sa koulun­sa lopet­taa, ja kuinka­han moni tulee sen jäl­keen takaisin? Var­maan val­taosa, mut­ta tun­tuu hölmöltä suo­ras­taan motivoi­da ihmisiä lähtemään ulko­maille valmistumaan.

    Toinen ongel­ma, jon­ka ongel­mallisu­ud­es­ta en sinän­sä tiedä, on se, että tämä malli tekee yliopis­toista koulu­ja. Jot­ta voidaan kat­soa, ketkä ovat pär­jän­neet hyvin ja ketkä huonos­ti, täy­tyy käytän­nössä kaikkien opiskel­la samo­ja kursse­ja samas­sa järjestyk­sessä. Entä mikä olisi täl­laises­sa yliopis­tossa “hen­ki”? Kun opiskelukaveri on viholli­nen, joka täy­tyy yrit­tää saa­da putoa­maan ettei itse putoa, syn­tyykö täl­lai­sis­sa ahjois­sa uusia ideoita vai haaskataanko luovu­us keskinäiseen kilvoitteluun?

    Opiskelu­aiko­ja täl­lainen malli tietysti lyhen­täisi, sil­lä väki ei enää tek­isi töitä opin­to­jen ohella. 

    Kun kat­son tänä päivänä vuon­na 1988 samaan aikaan kanssani Otaniemen aloit­tanei­ta (sen ver­ran kun heitä tun­nen), vaikut­taisi siltä, että opin­tomen­estys ei kor­reloi suuresti sen kanssa, miten on men­estynyt työelämässä myöhem­min. Men­estys­tari­noi­ta ja luusere­i­ta löy­tyy sekä ykkösen että viitosen keskiar­vol­la valmis­tuneista ja mitään suur­ta eroa ei näyt­täisi lop­putu­lok­ses­sa ole­van. Itse olin ykkösel­lä valmis­tunut, sil­lä halusin vain tutkin­non, eli olisin tip­punut pois ensim­mäis­ten joukos­sa, mut­ta kat­son pär­jän­neeni siitä huoli­mat­ta keskimääräistä paremmin. 

    Kun työelämä ei enää ole monel­lakaan alal­la kovin kapeakat­seis­es­ti jotakin yhtä tutk­in­toa vas­taavaa, tun­tu­isi siltä, että men­estymisessä ratkaisee enem­män avarakat­seisu­us ja laa­ja-alaisu­us kuin yhden alan ten­teistä saadut arvosanat. 

    Ehdot­ta­mas­sasi mallis­sa pain­otet­taisi­in käytän­nössä tätä jälkim­mäistä, ja se muut­taisi suuresti korkeak­oulus­ta valmis­tuneen kuvaa. En tiedä onko muu­tos hyvä vai paha, mut­ta automaat­tis­es­ti ja intu­iti­ivis­es­ti se ei vaiku­ta hyvältä.

  24. Nykyisessä pääsykoe­jär­jestelmässä on usei­ta epäko­htia. Eräs niistä on se, että lukios­sa varsin mon­et valmis­tau­tu­vat yo-kir­joituk­si­in aika lail­la pin­got­taen ja ylip­itk­iä päiviä lukien. Sit­ten kun se pro­jek­ti on hoidet­tu, alkaa saman­lainen pon­nis­telu pääsykokeisi­in. Olen sitä mieltä, että on oikein käyt­tää varsin vah­vasti yo-kokei­den tulok­sia jatko-opin­to­jen valintakriteerinä.

    Ehkä kan­nat­taisi muis­taa, että yo-tutk­in­to syn­tyi aikanaan sitä varten, että sen läpäis­seet pää­sevät opiskele­maan yliopistoon.

  25. Miten “Soin­in­vaaran mallis­sa” olisi opin­tososi­aal­is­ten etu­jen lai­ta — tuskin kaik­ki opin­ton­sa vapaasti aloit­ta­vat saisi­vat opintotukea?

    Itse kallis­tun enem­män ja enem­män sille kan­nalle, että selkein ja kiis­tat­tomin paran­nus nykyjär­jestelmään olisi säi­lyt­tää pääsyko­keet kutakuinkin nyky­muo­toisi­na, mut­ta luop­ua kokon­aan ylioppilaskirjoituksista.

  26. “Täl­löin uno­htuu se, että jos Pekka pääsee toisen mah­dol­lisuuten­sa ansios­ta sisään, joku toinen, vaikka­pa Kalle putoaa pois. Mik­si se paik­ka kuu­luisi enem­män Pekalle kuin Kallelle?”

    Se kuu­luu Pekalle, kos­ka Pekka pär­jäsi parem­min pääsyko­keessa. Hän oli tehnyt enem­män töitä pääsyko­keen eteen (olete­taan että he ovat yhtä lah­jakkai­ta) tai oival­tanut jonkin vaikean kohdan. Kalle­han olisi voin­ut lukea yhteen yri­tyk­seen enem­män kuin Pekka kahteen.
    Jotkut saat­ta­vat käy­dä töis­sä pänt­täyk­sen ohel­la, joil­lakin on muuten vain epä­suo­tu­isa elämän­ti­lanne. Hel­poin­ta ja oikeu­den­mukaisin­ta on, että kat­somme vain pääsykoemen­estys­tä ja annamme lop­ut­tomasti yrityksiä.

    “Se on kuitenkin paljon vähem­män hukkaan men­nyt­tä aikaan kuin se, että opet­telee pääsykoekir­jo­jen alavi­it­teitä ulkoa ja mak­saa itsen­sä kipeäk­si preppauskursseista.”

    Pääsykoekir­jal­lisu­ut­ta tulee aina luet­tua ahk­er­am­min ja tarkem­min kuin tent­tikir­jal­lisu­ut­ta. Täpärästi epäon­nis­tuneesta pääsyko­keesta jää enem­män mieleen kuin läpäistys­tä tentistä. 

    Pääsykokeista voitaisi­in jakaa opin­topis­teitä. Kir­jal­lisu­us tulisi vai­h­taa vuosit­tain. Täl­löin esim. kahdes­ta melko hyvin men­neestä mut­ta läpäisemät­tömästä pääsyko­keesta saisi jo paljon opin­topis­teitä ja perusti­etoa alan eri osa-alueista. Kukaan ei myöskään voisi har­joitel­la luke­mal­la samaa kir­jaa peräkkäis­inä vuosina.

    Onko muuten Kes­ki-Euroopas­sa prep­pauskursse­ja tai jotain muu­ta vas­taavaa? Luulisi, ettei mikään jär­jestelmä pois­taisi ihmis­ten halukku­ut­ta mak­saa val­men­nuk­ses­ta uran kannal­ta ratkai­se­vis­sa tilanteis­sa, oli­vat ne sit­ten pääsykokei­ta tai vaikeimpia tenttejä.

  27. Lukukausi­mak­su­ja ei tai­da tul­la. Ilmaiseen koulu­tuk­seen kelpu­ute­taan kuitenkin vain har­vat kansalaiset. Mitä jos olisikin tutk­in­tomak­su? Neljä vuot­ta yliopis­tol­la antaisi saman alan keski­as­teen tutkin­non (esim. lääketiede>sairaanhoitaja, TKK>insinööri) , mut­ta viides vuosi eli aka­teemisen tutkin­non yrit­tämi­nen mak­saisi esim. 20000€ ja tit­teli 50000€. Näin päästäisi­in eroon ylik­oulut­tau­tu­mis­es­ta ja jokainen tutkin­non suorit­ta­ja olisi var­masti tosis­saan pyrkimässä tuot­ta­maan yhteistä hyvää. Myös ali­palkat­tu­jen aka­teemis­ten palkkapyyn­nöt saataisi­in kohdilleen.

  28. Osmo sanoo:

    Opiske­li­jat pyrkivät samal­la ker­taa use­am­paan paikkaan […]

    Onko jotain tilas­toa asi­as­ta? Epäilen­pä, että on varsin mar­gin­aa­li­nen ilmiö, että kak­si­in raskaisi­in pääsykokeisi­in lue­taan samana vuon­na. Ehkä luon­non­ti­eteel­lisel­lä puolel­la tämä ilmiö on ole­mas­sa — pyritään sekä TKK:lle ja yliopis­toon, mut­ta eipä juuri muuten. 

    Onko tässä nyt otet­tu huomioon se efek­ti, että suosi­tu­im­mat alat pakkau­tu­isi­vat ihan toisel­la taval­la nyt kuin pääsykokeisi­in tuli­joista voisi päätellä. 

    Moni jät­tää nykysys­tee­mis­sä pyrkimät­tä vaikka­pa psykolo­giaan, viestin­tään tai teat­teriko­rkeak­oulu­un, kos­ka pitää sisään­pääsyään niin epä­to­den­näköisenä. Monien alo­jen resurssien lisäyk­sek­si ei tosi­aankaan riit­täisi nyky­is­ten hak­i­jamäärien perus­teel­la lisä­tyt paikat, vaan ne joudut­taisi­in moninkertaistamaan. 

    Kuin­ka mielekästä on henkilön, joka ei osaa edes yhdys­sano­ja on opiskel­la vuosi viestin­tää? Tai ammu­vainaan äänen ja kilpikon­nan kehonkie­len omaa­van näyt­telijän­työtä? Siinä on dra­maturgillakin var­masti her­mot kireäl­lä, kun täysin alalle sopi­mat­to­mia koke­lai­ta on tuhan­sia har­joituk­sis­sa aina vuo­den ker­ral­laan ja seu­raa­vana vuon­na sama jut­tu, vain kasvot vaihtuvat. 

    Pääsykoerum­baa voisi keven­tää siten, että kuhunkin paikkaan voisi pyrk­iä vain ker­ran tai jos tämä tun­tuu jul­mal­ta, niin kak­si ker­taa. Nythän on tui­ki taval­lista, että hakataan vuosikau­sia päätä seinään ja pyritään samalle alalle viisikin kertaa.

    1. Ikälu­okan koko on vajaat 60 000, joista lukion suorit­tanei­ta noin 30 000. Laskepa huvikseen yhteen korkeak­oului­hin ja ammat­tiko­rkeak­oului­hin hak­enei­den sum­ma, niin huo­maat, että vähän menee yli.

  29. kan­natan nyky­istä järjestelmää:

    itse sain melko huonon yliop­pi­las­todi­tuk­sen kos­ka en ole mikään kielinero ja koulu­aikana oli muu­takin tekemistä kuin ulkoluku. Jos asia ei ymmärtämäl­lä ole mah­dol­lista oppia on se min­ulle vaikeaa.

    Pyrin siis insinöörik­si. Laskin kaik­ki mah­dol­liset har­joi­tuskir­jat läpi ja pääsin pääsykokei­den 6 parhaana juuri ja juuri riman ylit­täen kouluun.

    siel­lä taas peru­saineet oli­vat ykkösiä kun eipä kiinos­tanut. Mut­ta kun pääsin ammat­ti­aineisi­in niin alkoi puka­ta viitosta.

    pääsin sit­ten töi­hin ja luu­len­pa että aika hyvin olen pär­jäil­lyt alallani.

    sekä suo­ra val­in­ta, että ulosheit­topeli olisi vienyt min­ut muualle mikä ei olisi ollut hyvä juttu.

    eli moti­vaa­tion tes­taami­nen on tärkeää! Perus­matem­ati­ikan avul­la tehtävä uloslyön­tik­isa ei käsit­tääk­seni ainakaan insinööri­ti­eteis­sä vält­tämät­tä ennus­ta tulevaisuutta.

    Joku voisi tark­istaa pro­fes­sor­ei­den tai vuorineu­vosten peru­sainei­den arvosanat. Moniko olisi karsiutunut?

  30. No, jos ker­ran tiedät kuin­ka paljon menee yli, niin lai­ta se tänne. Onko kyse haku­lo­mak­keen jät­tämis­es­tä vai pääsyko­keeseen osallistumisesta?

    Se on aivan eri asia lait­taa haku­pa­peri sisään kuin osal­lis­tua pääsyko­keeseen. Tot­ta kai tosi mon­et lait­ta­vat papere­i­ta vähän sinne sun tänne hakuaikana ja päät­tävät myöhem­min mihin kokeeseen osal­lis­tu­vat. Ammat­tiko­rkeak­oului­hin ei edes aina ole mitään luet­tavaa mate­ri­aalia, vaan esim. ryhmähaastattelu. 

    Muis­taak­seni noin puo­let haku­pa­perin Helsin­gin yliopis­toon jät­täneistä osal­lis­tuu kokeeseen, mut­ta tämä on kyl­lä van­ha tieto 90-luvun puolelta. 

    Tarkoitin nyt tilan­net­ta varsi­nai­sis­sa korkeak­ouluis­sa. Ei kovin moni tee oikik­sen ja kaup­pik­sen pääsykoet­ta samana vuonna.

    1. Olen juuri lähdössä matkalle, enkä ehdi googlet­taa korkeak­oulu­jen sisäänot­tomääriä. Ymmärtääk­seni tiedeko­rkeak­oului­hin ote­taan noin puo­let yliop­pi­laskir­joituk­sen suorit­taneista. Kos­ka moni ihan oikeasti halu­aa ammat­tiko­rkeak­oului­hin, noi­ta ensim­mäisen vuo­den jäl­keen kar­si­u­tu­via olisi opin­not aloit­taneista keskimäärin ehkä neljännes. Joil­lakin yksit­täisil­lä aloil­la luku voi olla selvästi tätä suurempi.

  31. Val­ti­oti­eteel­lisen tiedekun­nan tieto­ja vuodelta 2009:

    Val­in­tako­keeseen osal­lis­tui 52 pros­ent­tia hake­muk­sen jät­täneistä eli 2465 henkilöä.

    http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/opiskelu/opiskelijalle/tilastot/Valintatilastot%202009.pdf

    Onko sul­la nyt vält­tämät­tä tästä asi­as­ta ihan sel­l­as­ta tietoa, että voit arvioi­da seu­rauk­sia ehdo­tuk­ses­tasi? Kun ilmeis­es­ti et ero­ta hakua ja pääsyko­keeseen osal­lis­tu­mis­takaan toisitaan?

    Val­ti­oti­etel­liseen jät­ti siis hake­muk­sen viitisen tuhat­ta henkilöä eli näistä var­masti ainakin kolmisen tuhat­ta aloit­taisi opin­not sen alle neljän sadan sijaan, jot­ka viime vuon­na pää­sivät sisään. 

    Mis­tä ihmeestä saataisi­in edes tilo­ja näille mas­soille, puhu­mat­takaan kir­joista ja tietokoneista? Tämän Ran­skan mallin täy­tyy perus­tua aivan eri tyyp­piseen opiskelu­un kuin Suomen yliopistoissa.

  32. “Ikälu­okan koko on vajaat 60 000, joista lukion suorit­tanei­ta noin 30 000. Laskepa huvikseen yhteen korkeak­oului­hin ja ammat­tiko­rkeak­oului­hin hak­enei­den sum­ma, niin huo­maat, että vähän menee yli.”

    Suomes­sa vai­hde­taan ammat­tia eniten OECD maista, joten nois­sa sisään­pyrky­lu­vuis­sa on paljon toista ammat­tia opiskele­maan pyrkiviä.

  33. Esitän hap­potestiä kaikille näille ehdote­tu­ille jär­jestelmille. Ensik­si, ver­tailuko­hdak­si täl­lainen malli: Opiske­li­joille tehdään SAT tai vas­taa­va, käytän­nössä älykkyys­testi. Tutkimusten val­os­sa sel­l­ainen ennus­taa parhait­en men­estymistä opin­nois­sa. Kullekin alalle asete­taan min­imi­ra­ja pis­temäärän suh­teen. Opin­noista tehdään mak­sullisia niin, että mitä alhaisem­pi pis­temäärä, sen enem­män opin­topaikas­ta pitää mak­saa. Riit­tävän korkeil­la pis­teil­lä paikan saa ilmaisek­si. En ehdo­ta tätä mallia vakavis­saan, ain­oas­taan ver­tailuko­hdak­si, jota parem­mak­si mikä tahansa vakavasti otet­ta­va malli pitäisi pystyä perustelemaan. 

    Esimerkkinä oli yllä nuorisorikolli­nen jos­ta tuli huip­pukirur­gi. 18-vuo­ti­aan, varsinkin keskimääräistä älykkääm­män (älykkyys viivästyt­tää mur­rosikää) nuoren miehen opin­tomen­estys arvosanoi­neen on liian kohi­nainen mit­taa­maan tule­vien vuosien opin­tom­ah­dol­lisuuk­sia. Mur­rosikä heiken­tää impulssikon­trol­lia siinä määrin, että poi­ka ohit­taa 11-vuo­ti­aan itse­hillinnän vas­ta joskus parinkympin tienoil­la. Korkea SAT/tms. pis­temäärä kuitenkin ennus­taa, että myöhem­mäl­lä iäl­lä kon­trol­lia löytyy. 

    Mitä tulee mak­sullisu­u­teen, tässä se on vain moti­vaa­tion mit­tari. Kun se, paljonko yksi piste tes­timen­estys­tä tuo alen­nus­ta hin­taan on dynaami­nen niin, että hin­ta määräy­tyy lop­ul­ta “huu­tokau­pal­la”, moti­vaa­tio voi kom­pen­soi­da kyvykkyyttä. 

    Korostan, etten vakavis­saan esitä tätä mallia, mut­ta siitä pitäisi voi­da osoit­taa jokin muukin puute kuin se, että “ei ole oikein, että rikkaat voivat ostaa opiskelupaikkoja”.

  34. Tuo­mas S.: “Kuin­ka järkevää lie­neekään kansan­taloudel­lis­es­ti ihmi­nen joka on opiskel­lut 3 vuot­ta yliopis­tossa ja saanut sit­ten kenkää.”

    IT-alal­la tun­tuu ole­van aika paljon tuol­laisia jot­ka ovat siir­tyneet muu­ta­man vuo­den jäl­keen työelämään ja jät­täneet ruotsin kurssit, gradut yms. omaan arvoon­sa. Asiantun­ti­ja­hom­mis­sa on ihan sama oletko fil.yo vai tohtori, osaami­nen ja koke­mus ratkaisee. 

    Onko kansan­talouden kannal­ta huono asia jos ihmi­nen nap­sii rusi­nat kurssip­ul­las­ta ja siir­tyy pari vuot­ta nopeam­min työelämään?

  35. tiedemies: Mik­si et esitä tuo­ta mallia vakavis­sasi? Sehän on ihan huima paran­nus nykymeininki­in ja oikeas­t­aan kaikki­in näis­sä kom­menteis­sa esitet­ty­i­hin ehdotuksiin.

    Tuo­hon voisi sit­ten lisätä vielä Con­sci­en­tious­ness-omi­naisu­u­den tes­taus­ta, niin ennus­tusvoima paranisi entisestään.

    Monil­la näyt­tää ole­van hakuses­sa se tosi­a­sia, että jos jos­sain jae­taan raha­nar­voista hyödyket­tä ilmaisek­si, niin syn­tyy jono­ja. Tätä jono­jen muo­dos­tu­mista ei voi vält­tää ja näi­hin jonoi­hin hukkuu aina resursse­ja suun­nilleen sen ver­ran, että ilmaisen hyödyk­keen arvo putoaa nollaan.

    Nyt nämä jonot ovat lukio-opin­to­jen ja yliopis­to-opin­to­jen välis­sä. Asi­aa ei paran­neta siirtämäl­lä jonot lukion sisälle (yliop­pi­las­tutkin­nol­la suo­raan yliopis­toi­hin) tai yliopis­to­jen sisälle (kaik­ki halukkaat ote­taan opiskelemaan).

    Ain­oa asia mikä aut­taa on hyödyk­keen arvon vähen­tämi­nen. Se voi tapah­tua huonon­ta­mal­la ope­tus­ta, pienen­tämäl­lä tutkin­non arvoa työ­markki­noil­la, pienen­tämäl­lä opin­to­tukea tai kas­vat­ta­mal­la opin­to­jen hintaa.

  36. Yliopis­toi­hin pyr­ki tosi­aan 69000 hak­i­jaa eli paljon enem­män kuin ikälu­okan suu­ru­us tai yliop­pi­laiden määrä ikäsluokasta.

    Merkit­tävää oli 25-vuo­ti­aiden ja van­hempinen osu­us pyrk­i­jöistä eli 24769 , n 36 %.
    He eivät voi olla vas­tavalmis­tunei­ta yliop­pi­lai­ta eivätkä edes välivuott­ta pitäneitä.
    Kun yli 35-vuo­ti­aitakin on merkit­tävä määrä niin ammat­in­vai­h­to taitaa olla suurin syy mas­si­iviseen pyrkimiseen 

    Nämä ammat­in­vai­h­ta­jat lyhen­tävät työu­raa merkit­täväm­min, 2–6 vuot­ta, kuin tuo yhden välivuodet tai moninker­tainen pyrkiminen

  37. Korkeak­oulu­jen sisäänot­to oli 22500 ja heistä vart­tunei­ta on 30 %, joten sisään­pääsyssä he men­estyivät hie­man heikommin.

    Juuri valmis­tunei­ta yliop­pi­lai­ta syksyl­lä 2008 alka­vaan koulu­tuk­seen oli hak­i­joiden joukos­sa vain 15671 ja sisään­pääsi vain 6803 eli 10 % pyrkijöistä ??

    Tämä viesti­nee entistä enem­män, että korkeak­oul­u­laitos on vain suuri uudelleen- ja aikuiskoulutuslaitos ???

  38. “Don’t fix it if it ain’t bro­ken” tapaa amerikkalainen sanoa. Minus­ta Suomes­sa on nyt aika toimi­va val­in­ta­sys­tee­mi korkeak­oului­hin: Kir­si L:n mainit­se­ma hybri­di, eli yo-todis­tus, pääsykoe ja äniden yhdis­telmä toimii monil­la aloil­la. Lisäk­si on nos:n mainit­se­ma avoin korkeak­oulu, joka taitaa monil­la aloil­la vas­ta­ta tuo­ta Osmon ehdotusta. 

    Min­un on ollut vaikea ymmärtää tätä välivuo­den turmi­ol­lisu­ut­ta: val­taosa abeista on töis­sä pääosan välivuot­taan ja ehkä pari viimeistä kuukaut­ta sit­ten pänt­täävät val­it­se­maansa alaa var­masti aika korkeal­la inten­si­teetil­lä ja moti­vaa­ti­ol­la. Ei se abi siis ole mis­sään ulkop­uolises­sa varas­tossa odot­ta­mas­sa pääsyään tähän yhteiskun­taan, vaan oppi­mas­sa itsen­sä elät­tämistä, mah­dol­lis­es­ti jopa tule­van ammat­tin­sa alkei­ta (koulu­avus­ta­jat nyt esimerkiksi). 

    Toisaal­la yhteiskun­nas­sa kovasti haikail­laan elinikäisen oppimisen perään. Mei­dän pitkissä opiskelu­a­jois­sa ja opiskelu­aikases­sa työn­teossa­han on tämä malli jo ole­mas­sa. Pitäisi tietysti saa­da alat kohtaa­maan, eli on tietysti parem­pi, että teekkari on opiskelu­aikanaankin töis­sä oma­l­la alal­laan, vaik­ka tar­joil­i­jana voisikin tien­ata parem­min. Tässä kuitenkin luot­taisin markki­noi­hin: kai ne fir­mat ja se teekkari molem­mat tajua­vat oman etunsa.

    Musi­tan kyl­lä luke­neeni, että esim. Ran­skas­sa kovasti kai­vataan muu­tos­ta hei­dän kalli­iseen sys­teemi­in­sä ja saat­taisi­vat olla ikion­nel­lisia, jos saisi­vat suo­ma­laisen sys­teemin nykyisen tilalle.

    Touko Met­ti­nen
    nimimerkki

  39. Enkidu: “Lukio­ta voitaisi­in piden­tää niin, että lop­pu­vai­heessa, yliop­pi­lasko­keen jäl­keen erikois­tut­taisi­in. Olisi ylimääräi­nen vuosi, jon­ka aikana opiske­li­ja opiske­lisi ja suorit­taisin val­takun­nal­lisia tent­te­jä kahdes­ta tai kolmes­ta eri yliopis­toaineesta. Lukion jäl­keen sit­ten selviäisi, mihin kaikki­in paikkoi­hin yhteispis­teet riittäisivät.”

    Ei siihen oikeas­t­aan edes tarvit­taisi ylimääräistä vuot­ta. Sen kun tiputet­taisi­in päivälukioiden kurssimäärää. Iltalukiois­sa se on 44/48, riit­täisi ihan hyvin nuoremmillekin.

  40. Suomes­sa on käyn­nis­sä ihmeel­listä ris­ti­in­ve­toa kah­den eri koulu­tus­poli­it­tisen keskustelun saralla. 

    Toisaal­ta pitäisi luo­da luovia, moniosaa­jia tule­van Inno­vaa­tio-Suomen pelas­ta­jik­si, mut­ta samaan aikaan pitäisi saa­da opiske­li­jat nopeasti opin­top­ut­keen suorit­ta­maan aina vain stan­dar­d­oitu­vam­paa ja vähem­män liikku­mavaraa tar­joavaa tutk­in­toa, jon­ka on päät­tänyt itselleen jo joskus lukios­sa. Hie­man ris­tiri­itaisia tavoitteita. 

    Sitä en sano, etteikö opin­to­ja voisi Suomes­sa järkevöit­tää. Itse tutk­i­jana ja opet­ta­jana olen nyt huo­man­nut, että mon­elle opiske­li­jalle gradun­teko on täysin turha lisä opin­toi­hin. Mielum­min kiristäisin opetuk­sen vaa­tivu­ut­ta melko reilustikin (alas­ta riip­puen, toki) ja suurim­man osan opiske­li­joista tulisi suorit­taa vain kan­di. Mais­te­ri­opin­not olisi sit­ten niille, jot­ka oikeasti halu­a­vat tutk­i­joik­si pätevöi­tyä. Tämä taitaa tosin olla aika epäre­al­is­tista, sil­lä mais­ter­in­tutkin­non suorit­tamisen itses­tään­selvyys taval­liseen työelämään on niin syväl­lä sekä kult­tuuril­li­sis­sa että elinkei­noelämän rakenteissamme.

  41. Jos Hen­na Virkkusen alku­peräi­nen ehdo­tus (käytän­nössä pelkkä yo-todis­tus ratkaisee valin­nan) olisi men­nyt läpi, Hen­na olisi kyl­lä kirkkaasti alit­tanut jopa Uosukaisen ope­tus­min­is­teri­u­ran “huip­pusaavu­tuk­set”.

    Jos yo-todis­tus olisi paljon nyky­istä tärkeämpi paperi, miten luulisitte lukion muut­tuvan? Ensin­näkin, kil­pailu “parhaista” lukioista lisään­ty­isi entisestään.

    Toisek­si, lukio on nykyisel­läänkin aika hiosta­va laitos, mut­ta sal­lii rin­nalleen aikaavieviäkin har­ras­tuk­sia — kun kaik­ki tietävät, että ihan jokaises­ta puoltoäänestä ei kan­na­ta ihan veris­säpäin taistella.

    Kol­man­nek­si, mon­et hajaut­ta­vat kir­joituk­sen­sa nykyään kah­teen tai kolmeen kir­joi­tusker­taan. Yleisim­min niin, että kol­man­nen vuo­den syksyl­lä kir­joite­taan englan­ti ja joku reaali­aine. Olisko hei järkeä kir­joit­taa syksyl­lä mitään, jos jokainen puoltoääni taa­tusti merkkaisi varsinkin suosi­tu­il­la aloil­la. Tulette näkemään, että lukion läpin­menoai­ka venyy vuodel­la siinä vai­heessa, kun Virkkusen nykyi­nenkin ehdo­tus tulee voimaan. 

    Neljän­nek­si, biolo­gialle emme voi mitään, eli tämä Virkkusen malli tulee selvästi hait­taa­maan poikia enem­män kuin tyt­töjä, ja joidenkin mielestä tämä voi olla ongel­ma. (Eräskin kaveri­ni kir­joit­ti rimaa hipoen lyhyen matikan a:n ja niin vain opet­ti kymme­nen vuot­ta myöhem­min tilas­to­ana­lyysiä mm. Hgin yliopis­tossa ja TKK:ssa.)

    Viiden­nek­si on tyh­mää, että nuorten pitää tehdä elämän­sä ratkai­se­via päätök­siä jo 15-vuotiaina. 

    Kuopatkaa koko esi­tys! Osmon ja Jutan esi­tys on paljon parem­pi opiske­li­jan kannal­ta, mut­ta mielestäni sen korkeas­ta hin­nas­ta on ollut päte­viä välihuomioita. 

    Touko Met­ti­nen

  42. Minus­ta kaikki­in yliopis­totiedekun­ti­in voitaisi­in soveltaa ensim­mäisen vuo­den pudo­tus­peliä, myös lääketi­eteel­lisessä, tekemäl­lä ensim­mäisen vuo­den opin­noista varn­i­naiseen opiskelu­un val­men­ta­van jak­son. Tämä siis piden­tää opiskelu­aikaa vuodel­la. Kom­pen­saa­tiona joitain alaan liit­tyviä kir­ja­tent­te­jä voisi sovel­tuvin osin sisäl­lyt­tää ensim­mäisen vuo­den opntoihin.

    Ensim­mäisen vuo­den opiske­li­joiden mas­saluen­not voisi jär­jestää tiedekun­nit­tain ver­tailukelpois­es­ti, jot­ta parhaat tent­tiar­vosanat ensim­mäiseltä vuodelta saa­neet voisi­vat suo­raan vai­h­taa tiedekun­taa ilman uut­ta pudotusvuotta.

    Ensim­mäi­nen vuosi voisi koos­t­ua nykyisen kan­di­tutkin­non tavoin mod­uleista. Suurim­man osan kat­taa tiedekun­nille yhteiset opin­not, mut­ta lisäk­si olisi pieni mod­uli sisältäen alaan liit­tyviä kir­ja­tent­te­jä “mais­ti­aisik­si” tule­vista opin­noista. Näin opiske­li­ja voisi tehdä päätök­sen alal­la pysymis­es­tä tai vai­h­tamis­es­ta ensim­mäisen vuo­den jäl­keen. Vai­h­ta­ja voisi kivut­tomasti tent­tiä uudessa tiedekun­nas­sa tämän kir­ja­tent­tio­su­u­den esimerkik­si kesätenteissä.

  43. Tot­takai jos pääsykokeista luovu­taan ja ale­taan käyt­tää yliop­pi­las­tutkin­non arvosanaa sisään­pääsype­r­us­teena, luki­o­laiset otta­vat paper­it ulos vas­ta yritet­tyään niin mon­ta ker­taa että niil­lä pääsee yliopis­toon. Tulee 5–6 vuot­ta opiskellei­ta ylioppilaita. 

    Parem­pi olisi, jos pääsykokei­ta kehitet­täisi­in siihen suun­taan, että niis­sä tulisi samantien suoritet­tua niitä pakol­lisia peruskursseja.

    Suomen päät­täjät taita­vat olla melko kapeakat­seisia kun eivät tätä näe. Jos omas­sa nuoru­udessa oli kova kiire pois lukios­ta, sitä ei enää nykyään ole.

  44. “toisaal­ta en usko edes tarpeeseen suosia poikia opin­nois­sa, se on vähän ikään kuin puh­ki ruos­tunut­ta laivaa yrit­täisi saa­da merikelpoisek­si asen­ta­mal­la siihen järeäm­mät pumput”

    Tarkem­min ajatellen olen samaa mieltä. Voisiko siis harki­ta, että koko koulu­jär­jestelmä varat­taisi­in tytöille? Samanaikaises­ti yleinen eli vain toista sukupuol­ta koske­va asevelvol­lisu­us voisi alkaa 7‑vuotiaana ja se kestäisi vaikka­pa 40 vuotta.

    Sit­ten iro­ni­avai­hde pois. Jenkkien koulu­jär­jestelmä on masen­ta­va ja sik­si ehkä toimii niin huonos­ti. Ymmär­rän nimit­täin hyvin, miten epäoikeu­den­mukaiselta koulu tun­tu­isi, jos tietäisi, että ei kuu­luu lah­jakkaisi­in tai rikkaisi­in ja on sik­si tuomit­tu kau­pan kas­salle. Sen jäl­keen köy­hiä, tyh­miä tai muuten osat­to­mia on mah­do­ton motivoi­da ja he lähin­nä sabotoi­vatkin muiden ja etenkin hyväo­saisem­pi­en opiskelua.

    Sit­ten kär­jistys­vai­hde pois päältä. Lisäk­si SAT:n ennus­tuskykyä liioitel­laan eli se kar­sii vääriä ihmisiä. Tytöt on yksi ryh­mä jota SAT on per­in­teis­es­ti kohdel­lut kaltoin … joten, hmm, ehkä sitä sit­tenkin pitää kan­nat­taa. Tosin Suomes­sa koe kai vään­net­täisi­in väk­isin niin, että tytöt saisi­vat yhtä hyviä pis­teitä kuin pojat.

    En muuten ehdot­tanut, että lukios­sa opiskeltaisi­in tieteitä yleen­sä. Aja­tus on, että yleis­sivistävän lukion jäl­keen olisi tiuk­ka, yliopis­toa muis­tut­ta­va vuo­den tai puolen vuo­den erikois­tu­mis­jak­so. Opiske­li­ja osoit­taisi, että osaa ja jak­saa itsenäis­es­ti opiskel­la syväl­lis­es­ti parin tarkasti rajatun tieteenalan perusteet.

  45. Virossa on ollut suurehko määrä suo­ma­laisopiske­li­joi­ta mm lääke- ja eläin­lääketi­eteel­lisessä. Yhteistä näille opin­topaikoille on ollut varsin kevyet sisään­pääsy­vaa­timuk­set, jos­sa kieli­taidot­to­muus on vain lisän­nyt näen­näisen heikko­jen opiske­li­joiden määrää. 

    Opin­not alka­vat pehmeän laskun kanssa, jos­sa ulko­maalaisia käsitel­lään silkki­han­sikkain ja kieleen pere­hdyt­täen. Tahti tiukke­nee asteit­tain ensim­mäisen vuo­den aikana ja viimeistään toise­na opin­tovuote­na opiske­li­jat kohtaa­vat karut reali­teetit; joko saadaan vaa­dit­ta­va opin­tomen­estys tai sit­ten käy­dään vuosi uud­estaan, tai lopete­taan hom­ma kokon­aan. Siinä mis­sä alus­sa “heikko oppi­las” sai mah­dol­lisu­u­den, niin jatkos­sa heiltä vaa­di­taan jopa mui­ta enemmän.

    Malli lie­nee sekoi­tus neu­vos­toaikaa ja kes­ki-euroop­paa, mut­ta kar­sii kyl­lä varsin hyvin jyvät akanoista.

  46. TL
    “Onko kansan­talouden kannal­ta huono asia jos ihmi­nen nap­sii rusi­nat kurssip­ul­las­ta ja siir­tyy pari vuot­ta nopeam­min työelämään?”

    Argu­men­taa­tios­ta päätelle kyseinen kaveri on liian nopeasti liian tiukan koulu­tus­putken läpi men­nyt putki­ai­vo, eikä siten osaa innovoi­da ollenkaan kun ker­ran virkamies­ruot­sit ja muut yleis­sivistävät huuhaa-aineet ovat jääneet lukematta 😉

  47. Täy­tyy sanoa, että nämä keskuste­lut oikeas­ta val­in­tapoli­ti­ikas­ta ovat aikamoista hienosäätöä. Nykyi­nen jär­jestelmä, jos­sa sekä yliop­pi­las­tutk­in­to että val­in­takoemen­estys saa­vat osansa, on mielestäni aivan riit­tävän hyvä, varsinkin kun eri oppi­laitok­sil­la on mah­dol­lisu­us pain­ot­taa näitä kah­ta eri tavoin. Kuten Met­ti­nen tote­si, ei kan­na­ta ryhtyä kor­jaa­maan, jos mikään ei ole rikki.

  48. Välivu­o­sista on turha liikaa huole­htia. Suurin osa yliop­pi­laista tekee niil­lä jotain järkevää ja rak­en­tavaa. Vuosi Aasi­as­sa tai Alepas­sa ei ole hukkaan­heit­et­tyä aikaa.

    Nuore­na valmis­tu­miseen aut­taisi se, että kandin tutkin­nos­ta saisi halutes­saan jatkaa vain vaikka­pa paras neljännes mais­terik­si. Myös hakuk­er­to­jen määrä per korkeak­oulu voitaisi­in raja­ta kah­teen jo nuoren itsen­säkin takia.

    Lisäk­si nuorten työkyvyt­tömyy­seläkkei­den kasvu pitäisi katkaista jos se huolto­suhde huolettaa.

  49. Muis­taak­seni val­in­takokeisi­inkin pääsyyn oli jotkut kri­teer­it. Jos val­in­takokei­ta ker­ran pide­tään, niin ne pitäisi olla kaikille avoimia.

  50. “Onko kansan­talouden kannal­ta huono asia jos ihmi­nen nap­sii rusi­nat kurssip­ul­las­ta ja siir­tyy pari vuot­ta nopeam­min työelämään?”

    Täl­laisia var­masti ne keskimääräiset koulun­sa keskeyt­täneet ovatkin. 

    -Mitä kävisi opiske­li­joiden asun­to­jonoille, jos ensim­mäisen vuo­den opiske­li­jamäärät oli­si­vat jättimäiset?

    -Miten Helsin­gin yliopis­ton ope­tus jär­jestet­täisi­in, jos jokaisel­la halu­tulle alalle tulisi moninker­tainen määrä opiskelijoita?

    Kysytään joltakul­ta ran­skalaiselta miten hei­dän mallinsa toimii käytän­nössä… Kuul­taisi­in käytän­nön jär­jeste­ly­istä sekä ruusu­ista ja risuista… 

    Tiedemiehen esille tuo­ma malli on mie­lenki­in­toinen, mut­ta minus­ta lukukausi­mak­sut pitäisi muut­tua jokavuo­tisen men­estyk­sen poh­jal­ta eikä vain pääsykokei­den: Jos ensim­mäisenä vuote­na saa hyviä arvosano­ja, toise­na vuote­na on pienem­mät maksut/suuremmat tuet jne…

    Minus­ta nykyi­nen malli olisi riit­tävän hyvä, jos pääsykokei­ta saisi kokeil­la vain 2–3 ker­taa ja pääsykoe­ma­te­ri­aali julka­istaisi­in 1–2kk ennen koet­ta niin ei menisi koko vuosi hukkaan ja koko pääsykoe­busi­ness katoaisi.

  51. On useis­sa tapauk­sis­sa aivan yhden­tekevää julka­istaanko pääsykoe­ma­te­ri­aali kuukaut­ta vai vuot­ta ennen pääsykoet­ta. Mate­ri­aali on hyvin pitkälti ennal­ta arvat­tavaa joka tapauk­ses­sa. Human­is­tisil­la aloil­la pääsyko­keen tek­i­jä voi ehkä yllät­tääkin, mut­ta tuskin­pa TKKn kokeessa vaa­dit­ta­va fysi­ik­ka ja matem­ati­ik­ka voi ihan hirveästi vai­hdel­la vuosittain.

    Välivuodet ovat kalli­ita. Alepan kas­sal­la toim­imi­nen on arvokas­ta työtä tietysti, mut­ta on teho­ton­ta jos lääkäri sitä tekee. Kokon­aisu­u­den kannal­ta on saman tekevää istuuko se lääkäri sil­lä kas­sal­la ennen opin­to­jen aloit­tamista vai valmis­tu­misen jäl­keen. Joka tapauk­ses­sa vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on kym­meniä tuhan­sia euro­ja vuodessa. Se on tosi­aan sen sortin kus­tan­nus että siihen kan­nat­taa yrit­tää jotenkin puuttua.

    Yri­tys­ten rajoit­ta­mi­nen pääsykokeis­sa olisi ehkä ihan hyvä paran­nus. Soin­in­vaaran (ja Urpi­laisen) esit­tämä malli olisi ehkä tarpeet­toman kallis, riip­puen tietysti kuin­ka paljon joudut­taisi­in kar­si­maan pois. Amerikas­sa käytössä ole­va malli, jos­sa pääaine val­i­taan vas­ta toise­na opiskelu­vuon­na, olisi peri­aat­teessa houkut­tel­e­va, mut­ta vaatisi turhan suur­ta remont­tia yliopistojärjestelmässä.

  52. Onko ole­mas­sa tutkit­tua tietoa näistä välivuo­den pitäjistä? Kuin­ka mon­ta ker­taa käyvät pääsykokeis­sa, onko sisään­pääsy lähel­lä, vai­h­tuuko tavoitel­tu ala usein, miten pär­jäävät kun (jos) pää­sevät lop­ul­ta opiskele­maan, ym. Ovatko nämä lähin­nä hitaasti kyp­syviä nero­ja, kuten use­at kom­men­toi­jat tääl­lä imp­likoi­vat, vai korkeak­oulutet­tu­jen lap­sia, jot­ka sosi­aalisen paineen takia lyövät päätään yliopis­ton oveen kunnes menevät rik­ki tai pää­sevät sisälle lyömään päätään tent­tikir­joi­hin? Täl­lä on oleel­lista vaiku­tus­ta siihen, miten välivu­osi­in pitäisi suhtautua.

  53. “Välivu­o­sista on turha liikaa huole­htia. Suurin osa yliop­pi­laista tekee niil­lä jotain järkevää ja rak­en­tavaa. Vuosi Aasi­as­sa tai Alepas­sa ei ole hukkaan­heit­et­tyä aikaa.”

    Näin on , nuori etsii uraansa 15–25 ikävuo­den välis­sä. On hul­lua yrit­tää pakot­taa ihmi­nen val­it­se­maan lop­ullis­es­ti uransa alle 20-vuotiaana.

    Jos työu­raa halut­taisi­in­piden­tää järkevil­lä tavoil­la niin vähen­täisimme työt­tömyys­jak­so­jen määrää 800000 esim 200000 .
    Elinikäisen työmäärän näkökul­mas­ta se ajaisi saman asian.
    Tai tekeisimme tun­nin päivässä enem­män työtä, lop­putule­ma on sama

  54. Par­to: Mik­si koko pääsykoe­busi­ness katoaisi, jos mate­ri­aalia ei julka­istaisi etukäteen?

    Vai onko ajatuk­se­nasi, että pääsyko­keet ovat pelkästään testi siitä kuka pystyy nopeit­en opet­tele­maan ulkoa jonkun tek­stin? Jos on, niin mik­si pidät nyky­mallia hyvänä? Eikö olisi parem­pi vaik­ka antaa oppi­laille sähköshokke­ja ja sit­ten kat­toa ketkä kestää eniten kipua ja vali­ta ne. Ei menis sitä kah­takaan kuukaut­ta hukkaan.

  55. “Näistä vuo­den opin­noista voisi vaik­ka antaa jonkin todistuksen.”

    Joka olisi osa AMK-tutk­in­toa? Toimisi hyvin ja useil­la aloilla. 

    DI/ins. amk ja matik­ka sekä fysi­ik­ka, jour­nal­istin opin­not etenkin, hoito“tiede” ja sairaan­hoita­ja jne jne. 

    Eli ei mitään pudokkai­ta, vaan opin­not haa­rau­tu­isi­vat useil­la aloil­la 1. vuo­den jäl­keen. AMK-paikko­ja on paljon ja sinne se muuten “pudokkaiden” joukko voisi suun­na­ta päivääkään menettämättään.

    Voisi vielä kehua, että 1. vuosi yliopis­tossa ja 3 amk:ssa.

  56. KariR: “Toiv­ot­tavasti ei mitenkään (kilt­te­jä kympin tyt­töjä). On käsit­tämätön­tä, että näitä kom­ment­te­ja aina vaan jak­se­taan kirjoitella…”

    Mon­es­sa työte­htävässä vaa­di­taan paljon muu­takin, kuin hyvää per­set­tä, eli tun­nol­lisu­ut­ta. 😀 Tun­nolli­nen luk­i­ja pääsee pitkälle, mut­ta hänestä ei silti vält­tämät­tä ole työelämään. Lääketi­eteelli­nen tiedekun­ta ei ole ain­oa, jol­la on suuria ongelmia. Esimerkik­si opet­ta­jik­si pääsee opiskele­maan henkilöitä, joiden paineen­si­eto ei riitä vaa­ti­vaan tehtävään.

  57. “Viiden­nek­si on tyh­mää, että nuorten pitää tehdä elämän­sä ratkai­se­via päätök­siä jo 15-vuotiaina.”

    Olin kolme kuukaut­ta aiem­min täyt­tänyt 14, kun jouduin val­it­se­maan ensim­mäisen ammat­ti­ni. Levy­sep­pähän se piti perusk­oul­u­lu­okkansa heikoim­mas­ta oppi­laas­ta tul­la. Ja huono levy­sep­pä tulikin.

    Opiske­lin 20 vuot­ta myöhem­min muu­ta­man vuo­den ja sen jäl­keen olen työsken­nel­lyt opin­to­jen jälkeistä lyhyt­tä aikaa luku­un otta­mat­ta pääl­likkö­ta­son ja pää­toimit­ta­jan tehtävissä.

    Joten ei pide­tä liikaa kiiret­tä ja pakote­ta ketään val­it­se­maan ammat­ti­aan kuin 18–20 ikävuo­den tietämil­lä. Jooko?

  58. Minus­ta nykyi­nen malli olisi riit­tävän hyvä, jos pääsykokei­ta saisi kokeil­la vain 2–3 kertaa 

    Mik­si ihmeessä, ketä se hyödyt­täisi? Itsekin pääsin oma­lle alal­leni opiskele­maan vas­ta kol­man­nel­la yrit­tämäl­lä ja olisin var­maan yrit­tänyt neljän­nenkin. Olisiko tässä joku aikara­ja, esimerkik­si van­hempana ei toisen tutkin­non tekem­i­nen onnis­tu­isi kun nuor­na on yrit­tänyt liian mon­ta kertaa? 

    ja pääsykoe­ma­te­ri­aali julka­istaisi­in 1–2kk ennen koet­ta niin ei menisi koko vuosi hukkaan ja koko pääsykoe­busi­ness katoaisi. 

    Saatan olla ihan väärässäkin, mut­ta muis­taak­seni esimerkik­si Helsin­gin oikis julk­istaa pääsykoe­ma­te­ri­aalin myöhään juuri tämän takia- joku iso­her­ra selit­ti että ovat lopen kyl­lästyneitä niihin opiske­li­joi­hin, jot­ka opet­tel­e­vat vaik­ka Helsin­gin puhe­lin­luet­telon ulkoa päästäk­seen sisään. Ja täl­lä taval­la pitäisi saa­da sit­ten parem­paa opiske­li­ja-ainet­ta. Mut­ta ei nuo val­men­nuskurssit tun­nu mihinkään kadonneen.

  59. Hyviä kom­ment­te­ja monil­ta keskustelijoil­ta jälleen ker­ran. Yhtä asi­aa ei tässä kuitenkaan ole pohdit­tu vaik­ka se mielestäni pitäisi huomioi­da parem­min jo val­in­tavai­heessa; onko paras mah­dolli­nen korkeak­oulu­opin­tomen­estys olen­naista työelämän tarpei­ta ajatellen? 

    Mikä takaa sen, että opin­nois­taan parem­mat arvosaanut esim. opet­ta­ja on valmis­tut­tuaan parem­pi opet­ta­ja kuin keskinker­tais­es­ti opin­nois­taan suo­ri­u­tunut? Keskustelus­sa on haet­tu ratkaisua sisään­pääsykri­teerei­hin, jot­ta opin­tomen­estys olisi mah­dol­lisim­man hyvä. Mielestäni olen­naisem­paa olisi kehit­tää sisään­pääsyjär­jestelmää niin, että koulutet­taisi­in työelämän tarpeisi­in parhait­en sopivia, eikä parhait­en opin­nois­sa menestyviä.

    Itse olisin luul­tavasti ÄO-testien, pänt­täämisen, ym. jäl­keen voin­ut valmis­tua lääkärik­si DI:n sijaan. Olen silti iloinen, ettei niin tapah­tunut ja jos­sain lie­nee pienem­mäl­lä äo:lla varsin hyviä lääkäre­itä. Parem­pia kuin minus­ta olisi tullut.

  60. Ilk­ka:

    Välivuodet ovat kalli­ita. Alepan kas­sal­la toim­imi­nen on arvokas­ta työtä tietysti, mut­ta on teho­ton­ta jos lääkäri sitä tekee. 

    On tietysti. Suomen palvelusek­tori on muuten mon­elta osin aikalail­la osa-aikaisten opiske­li­joiden varas­sa, mikä on syytä pitää mielessä kun mietitään radikaale­ja ohjauskeino­ja opin­to­jen nopeuttamiseksi. 

    Kokon­aisu­u­den kannal­ta on saman tekevää istuuko se lääkäri sil­lä kas­sal­la ennen opin­to­jen aloit­tamista vai valmis­tu­misen jälkeen. 

    Jos tämä aja­tus viedään loogis­es­ti huip­pu­un­sa, niin alepas­sa istuu vain ja ain­oas­taan pelkkiä lääkäre­itä, jot­ka eivät ole vain aloit­ta­neet koulu­tus­taan vielä. Minä en ihan oikeasti ymmär­rä tätä, voitko ava­ta hieman? 

    Noin yleis­es­ti, tämä keskustelu tietysti kos­kee pelkästään sisään­pääsykokei­ta, mut­ta jonkin ver­ran kan­nat­taa myös miet­tiä mitä niis­sä yliopis­tois­sa tapah­tuu sen sisään­pääsyn jäl­keen. Voisiko sisään­pääs­sei­den opin­tomen­estys­tä, ‑ter­veyt­ta ja ‑aiko­ja joudut­taa ken­ties joil­lain hel­posti toteutet­tavil­la rak­en­teel­lisil­la ratkaisuil­la? Vai onko yliopis­to­laitos todel­lakin valmis, ja saavut­tanut huip­pun­sa; tästä eteen­päin voidaan enää säätää opiske­li­joiden tasoa?

  61. Mielestäni yksi toimi­va malli on taideyliopis­to­jen pääsyko­keet. Oman opinahjoni Taide­te­ol­lisen korkeak­oulun tapauk­ses­sa se toimii näin: Hak­i­jat tekevät ennakkote­htävät, joil­la kar­si­taan se n. 2/3 opiske­li­joista joil­la ei ker­ta kaikki­aan ole mitään mah­dol­lisuuk­sia men­estyä opin­nois­sa. Tästä vai­heesta selvin­neet pää­sevät varsi­naisi­in pääsykokeisi­in (eloku­va­puolel­la on vielä yksi karsin­takier­ros henkilöko­htaisen haas­tat­telun muo­dos­sa välis­sä), jot­ka ovat kak­si­vai­heiset: ensin kak­si päivää, taas kar­si­taan n. puo­let pois ja jatkoon päässeet jatka­vat vielä kolme päivää. Tässä vai­heessa jokainen myös haas­tatel­laan henkilöko­htais­es­ti. Koko viisipäiväisen rupea­man jäl­keen kar­si­taan vielä 2/3 ja jäl­jelle jäävä kol­mannes ote­taan kouluun.

    Taikin pääsyko­keet:

    - mit­taa­vat moti­vaa­tio­ta (viisi yhdek­sän­tun­tista koepäivää put­keen on sen ver­ran rankkaa ettei sitä viit­si tehdä huvikseen, hyvin tehty­i­hin ennakkote­htävi­in palaa työaikaa suun­nilleen toinen moko­ma) ilman kohtu­u­ton­ta työmäärää
    — mit­taa­vat opiskelus­sa pär­jäämisen kannal­ta rel­e­vant­te­ja taito­ja (tietysti taidepuolel­la ikuinen ongel­ma on sub­jek­ti­ivi­su­us arvostelus­sa, mut­ta väit­täisin, että Taikin pääsykoete­htävil­lä on huo­mat­ta­van paljon enem­män tekemistä itse opiskelun kanssa kuin kir­jo­jen ulkoaopettelulla)
    — Niis­sä ei saa juurikaan etua val­men­nuskurssin käymäl­lä (itse en ainakaan ole kuul­lut ken­estäkään koulu­un päässeestä joka val­men­nuskurssin olisi suorit­tanut, vaik­ka sel­l­aisia kyl­lä jär­jestetään). Tietenkin kokeeseen voi valmis­tau­tua esimerkik­si piir­rus­tuskurssil­la, mut­ta se on suo­raan opiskelu­jen kannal­ta relevanttia.

    Tietenkään taidek­oulu­jen pääsykoe­malli ei sel­l­aise­naan istu tiedepuolelle eikä useimpi­in koulu­tu­so­hjelmi­in tarvi­ta yhtä ankaraa karsin­taa, mut­ta minus­ta voisi silti harki­ta jotain samankaltaista sillekin puolelle. Pääsyko­keet voisi­vat muu­ta­man tun­nin sijaan kestää vaik­ka juuri tuol­laisen 2+3 päivää ja sisältää eri tyyp­pisiä opiskelumen­estys­tä ennus­tavia omi­naisuuk­sia tes­taavia tehtäviä jot­ka eivät vaa­di ennakkolukemista, esim. aineis­tokir­joit­tamista, tiedonhakua, älykkyys- tai sovel­tuvu­usko­keen ym., mah­dol­lis­es­ti jopa väit­te­lyte­htäviä ja henkilöko­htaisen haas­tat­telun jos hak­i­joiden määrä saadaan kar­sit­tua aiem­mis­sa vai­heis­sa sel­l­aiselle tasolle että sel­l­ainen on mielekkäästi mah­dol­lista. Täl­laisen kokeen jär­jestämi­nen on tietysti mon­in­ver­roin kalli­im­paa kuin nyky­mallis­ten kokei­den, mut­ta var­masti halvem­paa kuin Ran­skan malli. Puhu­mat­takaan huonos­ti toimi­van opiske­li­javalin­nan kansan­taloudel­li­sista kustannuksista.

    Yliop­pi­laskir­joi­tusten laa­jem­mas­ta hyö­dyn­tämis­es­tä voi olla mon­taa mieltä, mut­ta jos koe ker­ran jär­jestetään ja koko lukio on valmis­tau­tu­mista siihen, niin soisi sen tulok­sil­la ole­van jotain merk­i­tys­tä. Eli mielestäni kir­joi­tusten tulok­sil­la joko soisi ole­van enem­män pain­oar­voa tai sit­ten kir­joituk­set voisi lopet­taa. Jos kir­joituk­set eivät mit­taa yliopis­to­jen opiske­li­javalin­nan kannal­ta rel­e­vant­te­ja asioi­ta, kir­joituk­sia voinee myös uud­is­taa. Voisi­han hyvinkin olla mah­dol­lista suorit­taa vaikka­pa yht­enä yo-kir­joituk­sen “aineena” vaik­ka insinööri­opin­to­jen val­takun­nalli­nen pääsykoe.

    Jos ver­rataan mitä hyvän­sä kah­ta jär­jeste­lyä, toinen suosii joitain ja sor­sii joitain. Tässä on nyt puhut­tu paljon niiden puoles­ta, jot­ka eivät olisi päässeet opiskele­maan toisen­tyyp­pisessä opiske­li­javalin­nas­sa, mut­ta vas­taavasti on myös ihmisiä, joi­ta nykyi­nen ulkoaopiskelumalli­nen pääsykoe kurit­taa. Itse esimerkik­si men­estyin eri­no­mais­es­ti yo-kir­joituk­sis­sa ja aikanaan SAT-testis­säkin tuli läh­es Ivy League ‑tason tulos, mut­ta use­at yri­tyk­set päästä opiskele­maan Helsin­gin yliopis­tolle ovat kar­i­u­tuneet siihen ettei minus­ta ole ikinä ollut ulkoaopiske­li­jak­si. Kaup­pako­rkeak­oulu­un olisi kyl­lä päässyt tuol­la SAT-tulok­sel­la suo­raan, siitä vai­h­toe­hdos­ta pis­teet siihen suun­taan vaik­ka lop­ul­ta päädyinkin sit­ten mui­hin hom­mi­in. En siis sinän­sä vali­ta, Taik on oikein mieluisa opinahjo, mut­ta lähin­nä point­ti­na on se, että mikä tahansa pääsykoe on joillekin huonom­pi kuin joku toinen. Pitäisi yrit­tää etsiä sel­l­ainen, joka olisi mah­dol­lisim­man reilu mah­dol­lisim­man monelle.

    Val­men­nuskurssit ja varsinkin se, että tiet­tyjä ainei­ta on läh­es mah­do­ton päästä opiskele­maan niitä suorit­ta­mat­ta murentaa kyl­lä pahasti mak­sut­toman koulu­tuk­sen ideaa, jopa kään­tää sen suo­ras­taan päälaelleen kun kaik­ki veron­mak­sa­jat kus­tan­ta­vat ilmaisen koulu­tuk­sen niille, joil­la on varaa lait­taa (kokeisi­inopiskelun vaa­ti­man ajal­lisen panos­tuk­sen lisäk­si) joskus hyvinkin huo­mat­ta­va sum­ma rahaa kiin­ni val­men­nuskurssi­in. Pelkästään jo tästä syys­tä pitäisi ulkoaopet­telun osu­ut­ta pääsykokeis­sa vähen­tää. Tietysti on myös niin, että jos tarkoi­tus on kas­vat­taa kri­it­tisiä ajat­telijoi­ta ja luovia inno­vaat­tor­e­i­ta, niin ulkoaopiske­lu­taito ei ehkä ole se, joka näitä parhait­en yhdistää…

  62. Sovel­tuvu­us jollekin alalle on myös keskustelua itsen­sä ja ympäristön kanssa. Nuori, joka ei tiedä mikä hänestä tulee isona, kaipaa ulkoista palautet­ta yhteisöltä. Palaut­teen avul­la oma käsi­tys itses­tä sit­ten muo­vau­tuu aikuispersoonallisuudeksi.

    Pääsykoe on nimeno­maan yhteisön anta­ma osavas­taus per­soon­al­lisu­u­den tiedostamiseen. Onko esim suuret hak­i­jamäärät teat­terik­oulu­un muu­ta kuin palaut­teen hakemista kokeneil­ta ammat­ti­laisil­ta siihen kysymyk­seen, että mikä min­un rooli­ni yhteiskun­nas­sa voisi olla?

    Joku saat­taa olla sinän­sä erit­täin sovel­tu­va johonkin tehtävään, mut­ta tuotan­to­vaa­timusten (ym ym, vaikka­pa ham­maslääkärin palkkata­son vaal­im­i­nen) paineessa alalle pitää vali­ta tuli­jat ihan muil­la kri­teereil­lä. Yhteisön käsi­tys henkilöi­den roolista ja tarpeel­lisu­ud­es­ta yhteisössä saat­taa olla virheelli­nen siinä kuin yksilön käsi­tys omas­ta identiteetistään.

  63. “Minus­ta nykyi­nen malli olisi riit­tävän hyvä, jos pääsykokei­ta saisi kokeil­la vain 2–3 ker­taa ja pääsykoe­ma­te­ri­aali julka­istaisi­in 1–2kk ennen koet­ta niin ei menisi koko vuosi hukkaan ja koko pääsykoe­busi­ness katoaisi.”

    Korkeak­oulu­opiske­li­joista n 30 % on aikuisopiske­li­joi­ta eli ammatin vai­h­ta­jia ja amma­t­ian tasoa parantavia.
    Tämä rajoi­tus kar­sisi eri­tyis­es­ti ammatinvaihtajia

  64. Hal­li­tuk­sen malli piden­tää työuria on hyvin EK-lähtöi­nen eikä edes Vihreät ole esit­täneet mitään vai­h­toe­htosia malle­ja. Voihan se johtua siitäkin, että Vihreät eivät tunne työelämää tai eivät uskala toimia hal­li­tuk­sen rahoit­ta­jan tah­toa vastaan.
    Menetämme työvu­osia työt­tömyy­den kaut­ta enem­män kuin tuo työu­ran piden­tämi­nen molem­mista päistä tuo.

    Joka vuosi työt­tömyys­jak­so­jen määrä on kas­vanut huoli­mat­ta ns työvoima­pu­las­ta ja menetämme n 15–20 % työ­panok­ses­ta näi­den jak­so­jen vuoksi.
    Tämä lyhen­tää n 5–7 vuot­ta työuraa

    Toinen merkit­tävä työvoiman tuh­laa­ja on ammat­in­vai­h­to, menetämme sitä kaut­ta joka vuosi toisen moka­man työvu­osia. Arvoa on vaikea määritel­lä, kos­ka moni opiskelee työn ohes­sa, mut­ta opiskelun mah­dol­lis­t­a­mi­nen työt­tömyysko­r­vauk­sel­la merk­it­see , että suuri osa 500000 ammat­in­vai­h­ta­jas­ta käyt­tää var­maan edun hyväk­seen eli menetämme toiset 5 vuot­ta lisää työurasta-

    Eli hal­li­tuk­sen idea työu­ran piden­tämiselle ei ole todel­lisen työu­ran piden­tämi­nen vaan työn jakami­nen työt­tömyy­den kautta.

    Jot­ta tämä olisi mah­dol­lista ja halvem­paa kuin eläköi­tymi­nen niin työt­tömät elätetään tule­vaisu­udessa minim­i­t­u­lol­la, jota Osmo innokkaasti ja ansiokkaasti on laskenut kalorin tarkuudella-

  65. Juu­so Kopo­nen: “Mielestäni yksi toimi­va malli on taideyliopis­to­jen pääsykokeet.”

    Olen samoil­la lin­joil­la Juu­son kanssa. Tosin niiden haas­tavu­ut­ta kier­retään nyky­isin hake­mal­la uud­estaan ja uud­estaan. Muis­tan ainakin yhden opiske­li­jan, joka pääsy sisään seit­semän­nel­lä hakukerralla.

  66. Mitä yliop­pi­las tekee välivu­osi­naa, tuskin kaik­ki ovat alepan kas­sal­la. — Voi olla tietenkin var­tioin­tit­työtä (san­gen hyödylli­nen näkökul­ma tule­valle lekurille), atk-alan sekatöitä jne.

    Lääketi­eteen opiskelu on hyvin kurss­in­maista ja inten­si­ivistä. En tiedä, mitä medisi­inar­it tekevät kesälo­mansa aikana, siis ennen kandik­si valmis­tu­mista, minkä jäl­keen saa tehdä tk-työtä: yksi tut­tu oli apuhoita­jana kesän.

  67. Tämä on vaikea kysymys: Arpa­jaiset, jois­sa panok­se­na on ihmisen tulevaisuus.

  68. wil­son
    “onko paras mah­dolli­nen korkeak­oulu­opin­tomen­estys olen­naista työelämän tarpei­ta ajatellen?”

    Arve­len että nopea valmis­tu­mi­nen ennus­taa parem­min kuin hyvät arvosanat. Opiske­li­ja­han voi yleen­sä­vali­ta, tekeekö paljon kursse­ja nopeasti huonoil­la arvosanoil­la vai vähän hitaam­min hyvil­lä. Jos tent­tivi­ikol­la on neljä tent­tiä, niihin ei mitenkään voi valmis­tau­tua yhtä huolel­la kuin jos niitä olisi vain yksi.

    Kaikkein parhaim­math­an tietenkin valmis­tu­vat huip­puar­vosanoil­la nopeasti.

  69. Tuoms S.:

    Jos tämä aja­tus viedään loogis­es­ti huip­pu­un­sa, niin alepas­sa istuu vain ja ain­oas­taan pelkkiä lääkäre­itä, jot­ka eivät ole vain aloit­ta­neet koulu­tus­taan vielä. Minä en ihan oikeasti ymmär­rä tätä, voitko ava­ta hieman? 

    Jos kaik­ki lääkik­sen käyvät istu­vat ennen opin­to­jen­sa alkua kak­si vuot­ta Alepan kas­sal­la, he pää­sevät lääkäri-työelämään kak­si vuot­ta myöhem­min kuin jos he eivät olisi viet­täneet välivu­osia. Tulos olisi sama, kuin jos nämä samat lääk­isopiske­li­jat pitäi­sivät Alepa-välivuoten­sa opin­to­jen jäl­keen. Siinäkin tapauk­ses­sa siir­tymi­nen siihen mon­in­ver­roin tuot­tavam­paan työhön myöhästy­isi, joka aiheut­taa yhteiskun­nalle merkit­täviä tappioita.

    Tietenkään kaik­ki Alepan kas­sal­la ole­vat eivät ole tule­via lääkik­sen opiske­li­joi­ta. Ne, jot­ka eivät mis­sään nimessä ole lääkik­seen menos­sa, eivät tietenkään ole rin­nastet­tavis­sa lääkärei­hin. Heille Alepal­la istu­misen vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on eri suuruinen.

    Alepan kas­sal­la on var­maankin myös niitä, jot­ka hake­vat lääkik­seen mon­ta vuot­ta, mut­ta eivät pääse sisään. Min­un kysymyk­seni olikin, että minkä sortin väkeä nuo välivuot­taan viet­tävät ja tois­tu­vasti yliopis­toon pyrkivät ovat. Pää­sevätkö he lop­ul­ta opiskele­maan sinne minne alun­perin halu­si­vat, vai muut­tuuko suun­nitel­mat? Valmis­tu­vatko he koskaan? Inspiroivia anek­doot­te­ja voidaan var­masti lis­ta­ta sat­apäin, mut­ta ne eivät todista mitään.

    Jos suurin osa lääkik­seen hake­vista lop­ul­ta pääsee lääkik­seen ja valmis­tuu sieltä mukavasti, niin olisi selvästi tehokkaam­paa päästää ne sisään jo ensim­mäisel­lä ker­ral­la. Toisaal­ta jos kak­si epäon­nis­tunut­ta hakuk­er­taa ennus­taa ettei pääse sisään koskaan tai heikkoa opin­tomen­estys­tä jos joskus sat­tuu pääsemään sisään, voisi olla järkevää rajoit­taa hakuk­er­to­jen määrää (vaik­ka anta­mal­la bonus-pis­teitä par­il­la ekalla ker­ral­la). Jos välivu­osien aikana useil­la muut­tuu suun­nitel­mat, niin ongel­mana olisi kai huono opin­toneu­von­ta tai liian kankea yliopis­to­jär­jestelmä, joka ei mah­dol­lista pääaineen myöhempää vai­h­toa. Välivu­osia viet­tävien elämän­polku­jen tun­tem­i­nen on ehdo­ton edel­ly­tys ratkaisun pohtimiseen. Välivuo­den ovat ongel­ma, se on aivan selvä, mut­ta jos ei tiede­tä mitä välivu­osien aikana ja jäl­keen tapah­tuu, niin me ei voi­da tietää miten välivu­osi­in kan­nat­taa puuttua.

  70. “Minus­ta paras vai­h­toe­hto olisi keskieu­roop­palainen: jokainen ote­taan sisään vaikka­pa vuodek­si, jon­ka jäl­keen tent­ti­t­u­losten perus­teel­la val­i­taan jatkajat.”

    Tämä on kam­mot­ta­va vai­h­toe­hto, kaikkein huonoin. Pait­si jos tavoit­teena on entis­es­tään lisätä korkeak­oulu­opiske­li­joiden mie­len­ter­veysongelmia, syr­jäy­tymistä ja yhteiskun­nan vas­taista toim­intaa. Miten saa­da ystäviä uudessa yhteisössä, jos kaik­ki poten­ti­aaliset ystävät ovat samal­la kilpailijoita?

  71. “Mitä yliop­pi­las tekee välivuosinaa”

    Ryömii met­sässä?

  72. “Jos kaik­ki lääkik­sen käyvät istu­vat ennen opin­to­jen­sa alkua kak­si vuot­ta Alepan kas­sal­la, he pää­sevät lääkäri-työelämään kak­si vuot­ta myöhem­min kuin jos he eivät olisi viettänee”

    Voitko osoit­taa ketkä Alepan kas­soista ovat tule­via lääkäreitä ?

  73. Liian van­ha:
    Etukä­teen en, mut­ta valmis­tu­misen jäl­keen ongel­ma on help­po tode­ta. Ainakin jos­sain määrin tämä ongel­ma on todel­li­nen ja olisi hyödyl­listä kek­siä siihen ratkaisu.

    Ensin pitäisi tosin selvit­tää tarkem­min mikä on ongel­ma. Onko ongel­ma se, että mon­et hake­vat viisi vuot­ta lääkik­seen, kunnes vih­doin tajua­vat että merkonomin opin­not ja ura Alepan kas­sal­la sopii itselle parhait­en? Jos “välivuo­den Alepan kas­sal­la” viet­tävät ovat täl­laisia, niin ongel­ma on se, ettei hak­i­ja ymmär­rä lopet­taa hakemista. Jos val­taosa tästä porukas­ta sen sijaan on tule­via lääkäre­itä joil­la vain kestää yliopis­toon pääsemisessä pitkään, ongel­ma on ettei yliopis­to onnis­tu riit­tävän aikaises­sa vai­heessa tun­nista­maan sopivia hak­i­joi­ta. Jos val­taosa tästä porukas­ta on sel­l­aisia, jot­ka hake­vat läpäl­lä eri paikkoi­hin, kunnes kolmikymp­pis­inä hake­vat tosis­saan lääkik­seen, on ongel­ma siinä, ettei nuoret tiedä mitä halu­a­vat tehdä.

    Välivu­osi­in voi liit­tyä monia eri­laisia ongelmia jot­ka vaa­ti­vat eri­laisia ratkaisu­ja. On ehdot­tomasti suuri yhteiskun­nalli­nen ongel­ma että korkeak­oulus­ta valmis­tu­taan niin myöhään. Min­ulle on epä­selvää mis­sä vika on, mut­ta joku ratkaisu olisi ehdot­tomasti hyvä keksiä.

  74. En esit­tänyt malliani vakavis­saan, kos­ka sys­tee­mi, jos­sa on jokin SAT:n kaltainen (käytän­nössä älykkyyt­tä mit­taa­va) pis­temäärä, jon­ka “yli­jäämää” voi käyt­tää opiskelu­paikan mak­samiseen, mut­ta jos­sa “tyh­mem­mät” joutu­vat mak­samaan täy­den hin­nan, olisi poli­it­tis­es­ti mahdoton.

    Se olisi poli­it­tis­es­ti mah­do­ton, vaik­ka se olisi min­un mielestäni oikeasti parem­pi. Vaik­ka en sel­l­aista mallia vakavis­saan esitä, niin minus­ta olisi kuitenkin kohtu­ullista, että muiden mallien esit­täjät ver­taisi­vat niitä tähän kuvit­teel­liseen vai­h­toe­htoon. Tämä pal­jas­taisi heille ainakin sen, mik­si se tun­tuu vastenmieliseltä.

    Laiskat ja köy­hät, mut­ta fik­sut, voisi­vat siinä hakeu­tua aloille, jois­sa on alhaisem­mat pis­ter­a­jat. Mitä fik­sumpi olisi, sitä helpom­pi ja halvem­pi olisi hakeu­tua vaikeallekin alalle ja toisaal­ta kaikkein fik­suim­mat saisi­vat vali­ta koulu­tu­s­paikkansa käytän­nössä vapaasti. 

    USA:ssa on havait­tu, että SAT pis­teet ennus­ta­vat opin­tomen­estys­tä todel­la hyvin. Siel­lä on myös yksi­ty­is­ten yliopis­to­jen kohdal­la stipendi­jär­jeste­lyjä, jot­ka käytän­nössä muis­tut­ta­vat ehdottamaani.

  75. Ilkeyt­täni nyt levit­te­len urbaane­ja leg­en­do­ja, mut­ta nois­sa TaiKin pääsykokeis­sa on kuulem­ma ollut sel­l­aisi­akin val­in­takri­teere­jä kuin tut­tavu­us­suh­teet ja rinnanympärys. 

    Vakavam­min ottaen, val­in­taoikeu­den anta­mi­nen sub­jek­ti­ivisille val­it­si­joille tuo mukanaan omat ongel­mansa, jot­ka jokainen var­masti ymmärtää.

  76. Itse panos­tin erit­täin paljon pääsykokeisi­in ja pääsin sisään (13% pääsi alal­lani sisään, mon­et tietysti pääsykokeis­sa vain turisteina).

    Mut­ta ensim­mäisen vuo­den ten­tit eivät men­neet kovin hyvin keskit­tymisongelmien takia. Yksit­täisi­in tent­tei­hin on vaikeampi panos­taa niiden, jot­ka eivät ole niin tent­ti­in luk­i­joi­ta… Lop­ul­ta yliopis­ton ten­teis­säkin on kyse vain pänt­täämis­es­tä, eivätkä ne mit­taa sitä, ken­estä tulee vaikka­pa hyvä tutkija. 

    Vah­vasti motivoituneena päädyin itse kuitenkin lop­ul­ta jatko-opiske­li­jak­si, vaik­ka ensim­mäisen vuo­den tent­tisumis­sa en niin pär­jän­nytkään (tosin vai­h­doin myös pääainet­ta, jol­loin ekan vuo­den tent­tinu­merot eivät kaiketi vaikut­ta­neet valintaani).

  77. Liian van­ha:

    Voitko osoit­taa ketkä Alepan kas­soista ovat tule­via lääkäreitä ? 

    Tässähän se ongel­ma sit­ten lop­ul­ta on. Ihan mieletön­tä yrit­tää laskea vai­h­toestoiskus­tan­nuk­sia ääret­tömälle joukolle jon­ka pref­er­ensse­jä ja kykyjä ei tiede­tä. Jälkikä­teen se onnis­tuu kyl­lä, mut­ta mitä sitten?

  78. az:

    Ilkeyt­täni nyt levit­te­len urbaane­ja leg­en­do­ja, mut­ta nois­sa TaiKin pääsykokeis­sa on kuulem­ma ollut sel­l­aisi­akin val­in­takri­teere­jä kuin tut­tavu­us­suh­teet ja rinnanympärys. 

    Ei ei, ne on olleet Teakin pääsykokeis­sa. Huhu­jen mukaan siel­lä myös joskus raadin puheen­jo­hta­jana ollut jouko turk­ka on vaat­in­ut impro­vi­soitu­ja striptease- esi­tyk­siä. Tiedä sit­ten mikä on tot­ta ja mikä ei.

    Vakavam­min ottaen, val­in­taoikeu­den anta­mi­nen sub­jek­ti­ivisille val­it­si­joille tuo mukanaan omat ongel­mansa, jot­ka jokainen var­masti ymmärtää.

    Tot­ta kai. Jol­lain aloil­la suurin osa val­in­tapros­es­sista on jo lähtöko­htais­es­ti sub­jek­ti­ivista (ns. taideyliopis­tot) mut­ta uskoisin että esimerkik­si human­is­tis­ten alo­jen tent­ti­vas­tausten tark­ist­a­mi­nenkin on huo­mat­ta­van sub­jek­ti­ivista. Har­voin löy­tyy malli­vas­tauk­sen mukaista tent­ti­vas­taus­ta, joskus taas joku saat­taa oival­taa aisoi­ta joi­ta ten­taat­tori ei ole tul­lut ajatelleek­si, joskus taas siisti käsiala saat­taa olla niin paljon pakana­maan kart­to­ja muk­vam­paa luet­tavaa, että pis­teitä tulee siitä etc etc. 

    Sub­jek­ti­ivista kom­po­nent­tia on ihan mah­do­ton­ta sulkea pois mis­tään pääsykokeista. Luon­non­ti­eteis­sä sen merk­i­tys saat­taa olla pienem­pi (kun asi­at ovat enem­m­mänkin oikein tai väärin) mut­ta se on ole­mas­sa yhtä kaik­ki. Tosin isot pojat on ker­toneet, että kun lasken­nos­ta päästään matem­ati­ikkaan, on oikei­ta vas­tauk­sia yhtä paljon kuin human­is­teil­la. En tiedä.

  79. Jenkkisys­tee­mi on tosi hyvä, jos halu­aa demor­al­isoi­da oppi­laat ja tuho­ta koulu­jär­jestelemän amerikkalaiselle tasolle. Onnek­si täl­lainen pro­jek­ti todel­lakin on poli­it­tis­es­ti mahdoton.

  80. Tuos­sa Osmon kan­nat­ta­mas­sa keskieu­roop­palaises­sa mallis­sa ole­vaa opiske­li­jan epä­var­muut­ta ei saisi vähätellä. 

    YTHS:n mie­len­ter­veyspalvelu­jen käyt­tö tun­tuu ole­van jo ihan val­tavir­ran har­ras­tus nytkin.

  81. az:

    Ilkeyt­täni nyt levit­te­len urbaane­ja leg­en­do­ja, mut­ta nois­sa TaiKin pääsykokeis­sa on kuulem­ma ollut sel­l­aisi­akin val­in­takri­teere­jä kuin tut­tavu­us­suh­teet ja rinnanympärys.

    Eivät ehkä ihan leg­en­doi­ta. Tiedän tyypin, joka jopa itse sanoi min­ulle ääneen, että pääsi suhteil­la. Kun kyse on makua­sioista, tämä mah­dol­lis­tuu. Oikea sukuhaara oli kyseessä. 

    Moni­val­in­takoe on eri sar­jaa. Paha vääris­tel­lä toisen pis­teitä, mut­ta esim. piir­roksista voi vain olla eri mieltä.

  82. Juu­so Kopo­nen, ehdo­tuk­ses­sasi on paljon hyvää, joskin myös ainakin yksi puute. Sama puute kos­kee myös nyky­isiä Taikin pääsykokeita.

    Pääsykoe mit­taa kyl­lä koke­laan lähtö­ta­soa ja moti­vaa­tio­ta, mut­ta ei kehit­tymis- ja oppimiskykyä. Olen esimerkik­si itse ker­ran kar­si­u­tunut Taikin pääsykokei­den ennakkote­htävä­vai­heessa heikon lähtö­ta­soni vuok­si, enkä kolmes­ta yri­tyk­ses­tä huoli­mat­ta koskaan päässyt opiskele­maan kan­di­tutk­in­toa. Opiske­lin sit­ten peru­asi­at ammat­tiko­rke­as­sa ja jatkoin Taikin mais­te­ri­o­hjel­maan, jos­ta valmistues­sani olin pär­jän­nyt hyvin jo alan kan­sain­väli­sis­säkin vertaisarvioinneissa.

    Uskon useimpi­en kaltais­teni pää­sevän nykyjär­jestelmässäkin lop­ul­ta opiskele­maan, jos moti­vaa­tio­ta on riit­tävästi mon­ta vuot­ta kestävään haku- ja prep­paus­pros­es­si­in (itse suh­tauduin amk-opin­toi­hin prep­pauk­se­na), mut­ta nuo vuodet viivästyt­tävät uran alka­mista usein liikaa. Lisäk­si joka vuosi opiskele­maan pääsee ihmisiä, joiden lähtö­ta­so on huikea (tai ainakin riit­tävä sisään pääsemisek­si), mut­ta jot­ka eivät pysty lainkaan kehit­tymään. Hei­dän koulut­tamisen­sa on kansan­taloudel­lis­es­ti ja var­maan yksilönkin näkökul­mas­ta melko turhaa.

    Siitä olen kyl­lä samaa mieltä, että Taik-tyyp­pinen pääsykoe oikein toteutet­tuna toimisi var­masti mon­es­sa tiedeko­rkeak­oulus­sakin nykysys­teemiä parem­min. Mainit­semiesi hyö­ty­jen lisäk­si kokeeseen osal­lis­tu­valle hak­i­jalle muo­dos­tu­isi mah­dol­lisim­man real­isti­nen kuva alas­ta, jol­loin itselle sopivin vai­h­toe­hto löy­ty­isi nyky­istä tehokkaammin.

    Itse halu­aisin paran­taa ehdo­tus­tasi vielä yhdis­tämäl­lä siihen Ran­skan mallin, eli ensim­mäiselle vuodelle otet­taisi­in pääsyko­keessa sisään vaik­ka kaksinker­tainen määrä opiske­li­joi­ta lop­ulliseen paikkamäärään näh­den. Ensim­mäisen opin­tovuo­den aikana käy toden­näköis­es­ti ilmi, kuka pystyy kehit­tymään ja kuka ei. Pelkäl­lä pääsyko­keel­la ei kehit­tymiskykyä kai oikein luotet­tavasti voi mita­ta. Vai olisiko­han tähän ole­mas­sa jonkin­lainen psykologi­nen testi, jol­la ongel­man saisi pois päiväjärjestyksestä?

  83. Enkidu: Koulu­jär­jestelmä on vis­si­in jenkeis­sä ihan sur­kee, mut­ta tämä ei tai­da pätee yliopistoihin. 

    Onko sul­la mitään todis­tei­ta, että yliopis­to-opiske­li­jat olis Yhdys­val­lois­sa jotenkin huonom­min motivoitunei­ta kuin Suomessa?

  84. Yksit­täisi­in tent­tei­hin on vaikeampi panos­taa niiden, jot­ka eivät ole niin tent­ti­in luk­i­joi­ta… Lop­ul­ta yliopis­ton ten­teis­säkin on kyse vain pänt­täämis­es­tä, eivätkä ne mit­taa sitä, ken­estä tulee vaikka­pa hyvä tutk­i­ja.

    Tässä on sil­loin kyse siitä, että ten­tit on huonos­ti laa­dit­tu. Väitän, että merkit­tävis­sä määrin “pänt­täämisen” voi, ainakin ns. oikean tieteen aloil­la, kor­va­ta eri­laisil­la metakog­ni­ti­ivisil­la strate­gioil­la. Melkein kaiken merk­i­tyk­sel­lisen voi muut­taa lita­ni­as­ta (siis siitä, että luetel­laan asioi­ta muis­tista) pros­es­sik­si (siis ikäänkuin mekaanisek­si taidoksi). 

    Täl­löin osaami­nen tarkoit­taa vain sitä, ettei tosi­asi­as­sa tarvitse muis­taa paljon mitään. Itsel­läni on tavat­toman kehno (episodi­nen) muisti. Ihmettelin aina ihmisiä, jot­ka ruti­si­vat matem­ati­ikkaa opiskel­lessa sitä, miten eivät “muista kaavo­ja”. Yritin selit­tää, ettei kaavo­ja voi muis­taa, vain osa­ta mekanis­mit, joil­la ne syn­tyvät, mut­ta nämä tyyp­it vain tui­jot­ti­vat kuolleil­la silmil­lä takaisin. 

    Väitän, että kaik­ki merk­i­tyk­selli­nen osaami­nen on jotain polkupyöräl­lä ajamisen ja lin­tu­jen bon­gaamisen tapais­ten taito­jen sekoi­tus­ta. Siis sitä, että tun­nis­te­taan merk­i­tyk­sel­liset asi­at ja tiede­tään mitä niille pitää tehdä ikäänkuin mekaanisi­na taitoina. Jos opin­nois­sa joutuu pänt­täämään, se on toden­näköis­es­ti turhaa ja merkityksetöntä.

    Pänt­täämi­nen on kuitenkin helpom­paa kuin opet­telu.

  85. Sub­jek­ti­ivista kom­po­nent­tia on ihan mah­do­ton­ta sulkea pois mis­tään pääsykokeista. Luon­non­ti­eteis­sä sen merk­i­tys saat­taa olla pienem­pi (kun asi­at ovat enem­m­mänkin oikein tai väärin) mut­ta se on ole­mas­sa yhtä kaik­ki.

    Sanan “sub­jek­ti­ivi­nen” nor­maalis­sa merk­i­tyk­sessä tämä on kyl­lä ihan höpöhöpöä. Tot­takai “sub­jek­ti­ivi­nen” voidaan aina ymmärtää jotenkin yleisem­pänä abstrak­tiona, jol­loin on “sub­jek­ti­ivista” onko esimerkik­si läm­pöti­la Kap­kaupungis­sa nyt 22–24 Cel­sius­ta, mut­ta sanan nor­maalis­sa merk­i­tyk­sessä näin ei ole.

  86. “Ihan mieletön­tä yrit­tää laskea vai­h­toestoiskus­tan­nuk­sia ääret­tömälle joukolle jon­ka pref­er­ensse­jä ja kykyjä ei tiede­tä. Jälkikä­teen se onnis­tuu kyl­lä, mut­ta mitä sitten?”

    Tois­taisek­si yhteiskun­ta ei pako­ta ketään pysymään amma­tis­saan ja niin­pä mon­et lääkärit ovat siir­tyneet mui­hin tehtävi­in esim myyntitehtäviin.
    Ja elinikäisessä oppimis­mallis­sa lääkärik­si voi lukea vielä 60-vuotiaana.

    Tun­tuu jotenkin, että päät­täjil­lä viiraa päässä pahasti tai he ovat EK:n talu­tus­nuo­ras­sa eivätkä uskalla ajatel­la itsenäisesti.
    Päät­täjät hyväksyvät kyseenalais­ta­mat­ta , että parhaas­sa työiässä ole­vien työtä tuh­lataan työt­tömyy­teen ja uudel­lenk­oulu­tuk­seen niin, että työu­rat lyhenevät 20–30 % ja sit­ten yritetään ajaa töi­hin niitä, joi­ta työ­nan­ta­jat eivät halua töi­hin, mut­ta eivät halua osal­lis­tua hei­dän elättämiseenkään.

    Kyl­lä nyt ter­ve jär­ki on pahasti hukas­sa poliitikoilta

  87. Hol­lan­nis­sa lääketiedet­tä opiskele­maan pää­sevät arvotaan. Arvon­ta toteutetaan siten, että paikallisen yliop­pi­laskir­joituk­sen perus­teel­la hak­i­jat asete­taan eri luokki­in. Luok­ista arvotaan opiske­li­joi­ta sisään siten, että parhait­en kokeessa men­estyneil­lä on suurem­pi toden­näköisyys päästä sisään. Tämä kuu­lostaa itses­täni melko järkevältä taval­ta suorit­taa opiske­li­javal­in­ta. Sat­tuman kaup­paa pääsykoekin monel­la taval­la on. Moti­vaa­ti­oltaan sisään päässeet eivät ehkä ole aivan ver­rat­tavis­sa nykysys­teemi­in, mut­ta ero tuskin on kovin merkitsevä.

  88. Peru­sop­pimäärä 25 op per oppi­aine verkkoon ja halukkaille tent­timah­dol­lisu­us aineis­toon viidessä eri ten­tis­sä 50 euron kertahintaan.
    Taiton­sa varmis­taneista valit­taan parhaat suo­raan aineopin­to­ja suorit­ta­maan. Jous­tavu­u­den ansios­ta välivuodet vähenevät ja real­is­tisen taito­jen tes­tauk­sen ansios­ta keskeyt­tämiset vähenevät.
    Bonuk­se­na erit­täin suuri kansan­sivistyk­selli­nen vaiku­tus, sekä vierask­ielisen mate­ri­aalin avul­la mah­dol­lisu­us houkutel­la ulko­maalaisia osaajia.

    Verkko-opin­not skaalau­tu­vat nol­lakus­tan­nuk­sil­la opiske­li­jamäärään ja kus­tan­nuk­sia aiheut­ta­va osa (ten­tit) rahoitet­taisi­in halukkaan taskusta.

    Näin lukio- ja ammat­tik­oulu­opin­not voidaan supis­taa kak­sivuo­tisik­si menet­tämät­tä mitään oleellista.

  89. Onhan noi­ta sub­jek­ti­ivi­su­u­songelmia, etenkin kun kyse on pien­estä oppi­aineesta jos­sa on vain muu­ta­ma henkilö val­in­to­ja tekemässä. Isom­mis­sa aineis­sa jois­sa val­in­tako­er­aati­in kuu­luu vaik­ka kym­menkun­ta henkilöä tuol­laiset ongel­mat ovat pienem­piä, mut­ta tietenkin taideainei­den opiske­li­javalin­nois­sa väistämät­tä on sub­jek­ti­ivi­su­ut­ta, ellei sit­ten halu­ta men­nä täysin sat­un­naiselle lin­jalle ja tes­ta­ta jotain jol­la ei ole suur­takaan rel­e­vanssia opin­tomen­estyk­sen kannalta. 

    Perus­malli on silti mielestäni ihan toimi­va ja sub­jek­ti­ivi­su­u­den ongel­mat lienevät tiedeko­rkeak­oulu­jen pääsykokeis­sa vähäisempiä. 

    Jenkkisys­tee­mi on tosi hyvä, jos halu­aa demor­al­isoi­da oppi­laat ja tuho­ta koulu­jär­jestelemän amerikkalaiselle tasolle.

    Tiet­tävästi amerikkalainen yliopis­to-ope­tus on maail­man huip­pua. Ongel­mat ovat siel­lä peru­sopetuk­sen puolella.

  90. Jenkkien yliopis­tois­sa panos­te­taan mas­so­jen sijaan huip­pui­hin, tasa-arvo- ja demokra­ti­aitkus­ta välit­tämät­tä. Ja tulok­set näkyvät, puo­let maail­man uusista tieteel­li­sistä keksin­nöistä ja inno­vaa­tioista tule­vat Amerikas­ta. Himasen uusim­mas­sa kir­jas­sa oli tästä aika kuvaavia graafe­ja. Amerikan itä- ja län­sir­an­nikoil­la tiede- ja teknolo­giapylväät kohoa­vat taivaisi­in aivan omi­in korkeuk­si­in­sa muuhun maail­maan ver­rat­tuna, Euroopas­sa ollaan tähän ver­rat­tuna kaukana jäl­jessä ole­via lät­tänöitä, vain Lon­too ja Pari­isi erot­tuvat. Japani on sit­ten Euroopas­ta jonkun ver­ran jäl­jessä ja Kiina vas­ta ottaa ensi­askeleitaan ja näkyy graafeis­sa vielä hyvin heikosti. Muun maail­man osalta on käytän­nössä tyhjää, eivät juuri tuo­ta mitään uut­ta tai hyödyl­listä tietömääräämme.

  91. “Tiet­tävästi amerikkalainen yliopis­to-ope­tus on maail­man huip­pua. Ongel­mat ovat siel­lä peru­sopetuk­sen puolella.”

    USA:ssa on 300 miljoon­aa asukas­ta ja tätä poh­jal­ta löy­tyy lah­jakkuuk­sia muu­ta­man huip­puyliopis­ton tarpeisi­in. Lisä­ki näil­lä huip­puyliopis­toil­la on laa­ja rahoi­tus­po­h­ja. Nekykenevät houkut­tele­maan myös lah­jakkai­ta koko maail­mas­ta, joten olsi omi­tu­ista elleivät muu­ta­mat yliop­si­tot olsi ehdo­ton­ta maail­man kärkeä.
    Mut­ta tavis­ten yliopis­tot ovat lähin­nä koulu­ja tiukkoine tavoit­tei­neen ja kureineen.
    Niisä tet­tetään myös suh­tee­toman paljon har­joi­tustöitä, joten luovu­udlle ei juuri jää tilaa. Sys­tee­mi juon­taa myös siitä, että oppi­laat tule­vat varsin nuo­ri­na 17–19- vuo­ti­aina yliopis­toon ja ovat vielä osit­tain lapsia.
    USA:ssa kun nuoriso on muutenkin suo­ja­tumpaa elämää elävää ja itsenäistyy myöhem­min kuin suomalainen.
    Poikani luokkaveri muut­ti viime kesänä USA:aan ja olemme vai­h­ta­neet koke­muk­sia koulujärjestelmästä

  92. Tiedemies:

    Sanan “sub­jek­ti­ivi­nen” nor­maalis­sa merk­i­tyk­sessä tämä on kyl­lä ihan höpöhöpöä. Tot­takai “sub­jek­ti­ivi­nen” voidaan aina ymmärtää jotenkin yleisem­pänä abstrak­tiona, jol­loin on “sub­jek­ti­ivista” onko esimerkik­si läm­pöti­la Kap­kaupungis­sa nyt 22–24 Cel­sius­ta, mut­ta sanan nor­maalis­sa merk­i­tyk­sessä näin ei ole. 

    Esimerkik­si taideainei­den pääsykokeis­sa sub­jek­ti­ivi­nen arvioin­ti on ain­oa mah­dolli­nen tapa. Ei kukaan voi selit­tää mik­si toisen soitto/näytteleminen kuulostaa/näyttää parem­mal­ta, mut­ta näin nyt yhtäkaik­ki vain on. Ja jos väität että pystyt ten­taat­to­ri­na erkau­tu­maan kokon­aan tästä maail­mas­ta ja jaka­maan objek­ti­ivista oikeut­ta tent­tiarvioin­neis­sasi, niin… no. Se se on jo jotain.

  93. Jouko Turk­ka mainit­ti­in , ja tuli mieleen haas­tat­telu joskus 90-luvul­la. Haas­tat­teli­ja kysyi Turkalta, miten hän määrit­telisi nuoru­u­den. “Nuoru­us on sitä , ettei laske hyö­tyjä tekemi­sistään” , vas­tasi Turk­ka. Mielestäni sama pätee myös luovu­u­teen, joten en pidä tutkintokeskeistä,opiskelupaikkaa han­kit­tuna “pääo­mana” arvostavaa koulu­tusjär­jestelmää luovu­u­teen kannustavana.

  94. Pääsykoekeskustelua on käy­ty niin kauan kuin Suomes­sa on korkeak­oulu­ope­tus­ta ollut, ja kun val­lan kah­vas­sa on täl­lä het­kel­lä nuorisoa, joka ei ole joutanut sivistämään itseään, käy­dään mm. po. keskustelua ikään kuin joku olisi jotain uut­ta keksinyt. Samaan kaavaan tule­vat nämä puheet huip­puyk­siköistä sun muista. Valin­nois­sa niin kuin ei muis­sakaan asiois­sa ole pakko hirt­täy­tyä tois­tele­maan mekaanisia lat­teuk­sia. Jälleen ker­ran; ei kai eri yliopis­toyk­siköt ole kehitelleet vuosien var­rel­la eri­laisia val­in­tat­apo­ja sen takia, että kaik­ki olisi tehotonta.

  95. USA:ssa on havait­tu, että SAT pis­teet ennus­ta­vat opin­tomen­estys­tä todel­la hyvin

    Lähde­vi­ite? Sat­tumal­ta juuri lueske­len (Osmon pal­stal­la annetun vinkin perus­teel­la) kir­jaa Mur­doch: IQ, A Smart His­to­ry of a Failed Idea, jos­sa väitetään täs­mälleen päin­vas­taista. Lainaus:

    After exten­sive study of its stu­dent body, the Uni­ver­si­ty of Cal­i­for­nia (UC) found that the SAT (before the 2005 changes) explains about 13 per­cent of the vari­ance in uni­ver­si­ty fresh­man year grades.

    Edel­lisen perus­teel­la UC päät­ti jät­tää SATin pois valintakriteereistä.

    Tilas­toti­eteil­i­jän blogilla ei saisi esit­tää anek­do­taal­ista evi­denssiä, mut­ta eräs hyvin tun­te­mani ihmi­nen sai SATin mare­mati­ikkao­sios­sa parem­man tulok­sen kuin 99% testin tek­i­jöistä. Saman ihmisen Teknil­lisen korkeak­oulun perus­matem­ati­ikko­jen arvosano­jen keskiar­vo oli täs­mälleen yksi. Ymmärtääk­seni kovin moni noista peruskurs­seista ei men­nyt ensim­mäisel­lä yri­tyk­sel­lä läpi.

  96. Juu­so Kopo­nen: “Tiet­tävästi amerikkalainen yliopis­to-ope­tus on maail­man huip­pua. Ongel­mat ovat siel­lä peru­sopetuk­sen puolella.”

    Tiuk­ka ana­lyysi­ni kos­ki nimeno­maan perusopetusta. 

    Art­turi: “Onko sul­la mitään todis­tei­ta, että yliopis­to-opiske­li­jat olis Yhdys­val­lois­sa jotenkin huonom­min motivoitunei­ta kuin Suomessa?”

    Ei. Enkä sel­l­aista väittänytkään.

    Sen sijaan väitin, että on demor­al­isoivaa oppi­laiden — ja opet­ta­jienkin — kannal­ta, jos tule­vaisu­ut­ta ei nähdä avoime­na mahdollisuutena.

    Tulee mieleen Pla­tonin Val­tios­ta käymäni kiista joskus kauan, kauan sit­ten. Joo, olisi järkevää jakaa ihmiset pär­jäämis­lu­okki­in mah­dol­lisim­man nuo­ri­na ja sit­ten pakot­taa hei­dät luokkansa mukaisille urille. Mut­ta oikeesti tämä olisi järkevää vain totalitarismissa.

    Yksi har­voista vakau­muk­sis­tani, jos­ta ei ole tarvin­nut luop­ua. Kiitos, Bernard. 🙂

    Kun mukaan ote­taan jenkkien tyyli taa­ta rikkaiden lap­sille etu­a­jo-oikeus koulu­tuk­seen, onko ihme, että osa lap­sista keskit­tyy lähin­nä opiskelun sabotointiin?

    No, aina­han jotkut otta­vat jenkit esiku­vikseen, oli todel­lisu­us mitä tahansa. En kyl­lä ymmär­rä mik­si. Onko Jenkkilä kap­i­tal­is­min kultamaa?

    USA:n yliopis­to­jen lois­tavu­ud­es­ta puhut­taes­sa kan­nat­taa, muuten, ottaa huomioon pari seikkaa:
    ‑yliopis­to­jen hyvyy­destä ei tiede­tä paljokaan
    ‑yliopis­to­jen ver­tailus­sa kan­nat­taisi ottaa huomioon yliopis­to­jen koko ja budjetti
    ‑USA on väk­ilu­vul­taan iso maa, jos­sa puhutaan englantia
    ‑USA:n yliopis­tot imuroi­vat opiske­li­joi­ta koko maail­mas­ta osit­tain kie­len takia.

  97. Lähde­vi­ite?
    Yhden [1] tutkimuk­sen mukaan SATin kir­joi­tu­so­su­us ennus­taa melko hyvin opin­tomen­estys­tä ensim­mäisenä opiskelu­vuon­na. Sitä ei tosin tai­da olla verais­arvioitu. [2] antaa tcrown­in anta­man suun­taisia tulok­sia, riip­puma­ton ennus­tavu­us on tosin hiukan korkeampi, 16 pros­entin luokkaa.

    Merk­it­se­viä ne tulok­set kuitenkin ovat. “todel­la hyvin” on kyl­lä jonk­i­nasteista hyper­bo­laa, myönnän. 

    [1]http://www.terry.uga.edu/~mustard/New%20SAT.pdf
    [2]http://www.ucop.edu/news/sat/research.html

  98. Hil­jat­tain tuli telkkarista ohjel­ma Poin­car­en kon­juk­tu­urin ongel­man ratkais­us­ta. Tämän het­kiseen Poin­ca­r­een ongel­maan esit­ti ratkaisun Grig­ori Perel­man. Perel­man kävi huip­pu­lukion, mut­ta ei suinkaan valmis­tunut korkeim­mil­la arvosanoil­la yliopistostaan.

    Mut­ta sen minkä Perel­man sai aikaan yliopis­ton­sa jälkeis­inä vuosi­na, on ainakin matemaattikoja
    puhuttanut. 

    Että, ei aina voi­da olla var­mo­ja siitä, että kuin­ka opiske­li­ja pär­jää opin­nois­saan edellisten
    opinahjo­jen­sa perus­teel­la, vaan sen perus­teel­la, mikä on opiske­li­jan into­hi­mo ja mihin
    opin­to­jen­sa myötä opiske­li­ja halu­aa pitkäl­lä tähtäimel­lä keskittyä.

  99. After exten­sive study of its stu­dent body, the Uni­ver­si­ty of Cal­i­for­nia (UC) found that the SAT (before the 2005 changes) explains about 13 per­cent of the vari­ance in uni­ver­si­ty fresh­man year grades.

    On tot­ta, ettei SAT selitä suur­in­ta osaa yliopis­to-opiske­li­joiden opin­tomen­estyk­sen vai­htelus­ta, mut­ta tähän vaikut­taa ensin­näkin se, että yliopis­to-opiske­li­jat ovat valikoitu joukko, jon­ka kes­ki-ÄO on selvästi koko väestön keskiar­von yläpuolel­la. Täl­lainen ÄO-vai­htelu­välin rajoit­ta­mi­nen luon­nol­lis­es­ti heiken­tää SAT:n ennuste­va­lidi­teet­tia: mitä homogeenisem­pi tarkastelta­va opiske­li­ja­joukko on ÄO:n suh­teen, sitä vähem­män ÄO selit­tää. SAT vaikut­taa opin­tomen­estyk­seen suurelta osin jo ennen kuin uudet opiske­li­jat ovat suorit­ta­neet ensim­mäistäkään kurssia. Näin sik­si, että huonon SAT-tulok­sen saa­neet eivät päässeet yliopis­toon olleenkaan. Tätä tuo tutkimus ei ota huomioon.

    Toisek­seen opiske­li­jat saa­vat itse vali­ta opiskele­mansa aineet ja kurssit, jol­loin heikom­mat oppi­laat val­it­se­vat toden­näköis­es­ti helpom­pia kursse­ja ja parem­mat oppi­laat vaikeampia. Kuitenkin arvosana­jakau­mat kaikil­la kurs­seil­la ovat toden­näköis­es­ti saman­laisia, jol­loin heikom­man oppi­laan saa­ma hyvä arvosana helpol­ta sosi­olo­gian tms. kurssil­ta on ÄO:n validi­teet­tia mitat­taes­sa sama­nar­voinen kuin parem­man oppi­laan vaikeal­ta matem­ati­ikan kurssil­ta saa­ma sama arvosana. Onko mainit­se­mas­sasi tutkimuk­ses­sasi vakioitu tämä muuttuja?

    Se, miten hyvin g ennus­taa opin­tomen­estys­tä, kun vai­htelu­väliä ei ole rajat­tu vaan tes­tataan “koko kel­lokäyrää”, ilme­nee tästä englan­ti­lais­lap­si­a/-nuo­ria (N>70.000) tarkastelleesta tutkimuk­ses­ta. Sen mukaan 11-vuo­ti­aana tes­ta­tus­ta ÄO:sta las­ket­tu g selit­ti läh­es 60 pros­ent­tia matem­ati­ikan arvosano­jen vai­htelus­ta kansal­lisess­sa GCSE-tutkin­nos­sa, joka suoritet­ti­in 16-vuo­ti­aana. GCSE:n äidinkie­len ja vier­aan kiel­ten kokeis­sa g:n selit­tämä osu­us oli 40–50 prosenttia. 

    Muun muas­sa fysi­ikas­sa ja kemi­as­sa g:n seli­tysvoima oli selvästi pienem­pi, mut­ta tämä joh­tui tutkimuk­sen mukaan siitä, että näi­hin vapaae­htoisi­in kokeisi­in osal­lis­tui huo­mat­tavasti vähem­män opiske­li­joi­ta kuin mm. matikkaan ja äidinkieleen ja osal­lis­tu­jat oli­vat keskimääräistä selvästi älykkäämpiä — kyseessä oli siis saman­lainen vai­htelu­välin rajaus, joka vähen­si ÄO:n ennuste­va­lidi­teet­tia UC:n tutkimuksessa.

    Huo­mat­takoon, että tuos­sa tutkimuk­ses­sa ÄO tes­tat­ti­in siis 11 vuo­den iässä, jol­loin ÄO-tes­tauk­sen reli­a­bili­teet­ti on mata­lampi kuin tei­ni-iän lop­pupuolel­la. Jos siis ÄO olisi tes­tat­tu samaan aikaan kuin GCSE-tutk­in­to suoritet­ti­in eli 16-vuo­ti­aana, g:n selit­tämä osu­us arvosano­jen vai­htelus­ta olisi toden­näköis­es­ti ollut vielä korkeampi.

    Se, että SAT ennus­taa 13 pros­ent­tia (suurem­piakin luku­ja olen näh­nyt) yliopis­tomen­estyk­sen vai­htelus­ta, ei ole huono luku, kun ottaa huomioon, että kyse on valikoituneesta joukos­ta. Muut kri­teer­it, esim. high schoolin arvosanakeskiar­vo, tuskin selit­tävät edes noin paljoa vaihtelusta.

    Parhait­en yliopis­tomen­estys­tä ennus­taa SAT:n tapaisen testin ja jonkin tunnollisuutta/ahkeruutta mit­taa­van kri­teerin yhdis­telmä. Suomes­sa YO-arvosanat saat­ta­vat olla jälkim­mäisen mittareina melko hyviä (sen lisäk­si, että kor­reloi­vat ÄO:n kanssa var­masti ainakin kohtalaisesti).

    Ymmärtääk­seni SAT- yms. testien vas­tus­tus USA:ssa liit­tyy rotupoli­ti­ikkaan, ei siihen, että olisi ole­mas­sa validi­teetil­taan parem­pia val­in­takri­teere­itä. Mitä epäob­jek­ti­ivisim­min kri­teere­in opiske­li­jat val­i­taan yliopis­toi­hin, sitä enem­män voidaan ottaa sisään ei-aasialaisia vähem­mistöjä, lähin­nä siis mus­tia ja latinoja.

  100. Edel­lisen perus­teel­la UC päät­ti jät­tää SATin pois valintakriteereistä.

    IPhone on huono kapu­la, edes 3G-malli ei toi­mi nopeim­mis­sa verkois­sa eikä sitä ole saatu myy­tyä juuri lainkaan maail­man suurim­mil­la kän­nykkä­markki­noil­la eli Kiinas­sa. Apple jät­tikin sen tässä taan­noin pois tuotevalikoimastaan.

    Mur­doch ilmeis­es­ti jät­tää sanomat­ta että samal­la kun UC jät­ti SAT:n pois val­in­takri­teereistä, se otti käyt­töön uuden, hienon ja kiiltävän SAT‑R:n. Applekin on myyynyt pitkän aikaa pelkästään iPhone 3GS:ää.

  101. Hil­jat­tain tuli telkkarista ohjel­ma Poin­car­en kon­juk­tu­urin ongel­man ratkais­us­ta. Tämän het­kiseen Poin­ca­r­een ongel­maan esit­ti ratkaisun Grig­ori Perel­man. Perel­man kävi huip­pu­lukion, mut­ta ei suinkaan valmis­tunut korkeim­mil­la arvosanoil­la yliopis­tostaan.

    Perel­man on muutenkin vähän erikoinen. On vähän erikoista lähteä etsimään mitään yleistä lin­jaus­ta sel­l­ais­ten kave­r­ien elämästä. Perel­man mm. voit­ti luki­o­laise­na maail­man­laa­juiset matem­ati­ikkaolympialaiset. Niil­lä meri­iteil­lä pää­sisi toden­näköis­es­ti ihan mihin yliopis­toon tahansa luke­maan mitä tahansa matemaat­tis­lu­on­teista alaa. 

    No, ehkä Suomes­sa ei, tääl­lä kun ei tuol­laista pätemistä oikein suvaita.

  102. tcrown: Eihän kyse oo tietenkään siitä, että kuin­ka suuren osan opin­tomen­estyk­ses­tä SAT ennus­taa, vaan siitä miten hyvin se ennus­taa suh­teessa mui­hin mittarei­hin joi­ta voitaisi­in käyt­tää valitsemisessa.

    Jos SAT ennus­taa huo­mat­tavasti parem­min kuin muut mit­tar­it tiedemies on mielestäni ihan oike­as­sa väit­täessään, että se ennus­taa “todel­la hyvin”.

    Mei­dän kan­nat­taa käyt­tää paras­ta mit­taria suh­teutet­tuna kus­tan­nuk­si­in. Sen lisäks pitää tietysti ottaa huomioon se mitä J kirjoitti.

    tiedemies:

    No, ehkä Suomes­sa ei, tääl­lä kun ei tuol­laista pätemistä oikein suvaita.

    Kyl­lä Suomes­sakin taitaa päästä opiskele­maan pär­jäämäl­lä kilpailuissa.

  103. Phan­tom of Asteroid:
    “Lop­ul­ta yliopis­ton ten­teis­säkin on kyse vain pänt­täämis­es­tä, eivätkä ne mit­taa sitä, ken­estä tulee vaikka­pa hyvä tutkija.”

    Noin ehkä niiden kannal­ta, joiden älykkyys riit­tää kaikkeen. 

    Käytän­nössä matemaattisten/fysikaalisten ainei­den ten­tit vaikeu­tu­vat niin paljon, ettei ulkolu­vus­sa hyvien numeoiden perässä yksinker­tais­es­ti ole mitään järkeä. Pelkkä ulkoaopet­telu ilman ymmär­rystä vie sil­loin niin hel­vatasti aikaa että valmis­tu­mi­nen viivästyy aivan pakostakin -> valmis­tu­misa­jal­la on var­maankin suurem­pi ennuste­vaiku­tus, sil­lä uskoisin että kova moti­vaa­tio näkyy toden­näköisem­min valmis­tu­misa­jas­sa kuin arvosanoissa.

  104. “Lop­ul­ta yliopis­ton ten­teis­säkin on kyse vain pänt­täämis­es­tä, eivätkä ne mit­taa sitä, ken­estä tulee vaikka­pa hyvä tutkija.”

    No jaa. Pari eroa tulee mieleen.

    Pääsykoe voi olla kuin tent­ti, mut­ta sil­lä ero­tuk­sel­la että pääsyko­keen läpipääsyra­ja voi olla niil­lä nurkil­la, mil­lä ten­tis­sä saa kiitet­tävän. Esim 75% osaami­nen ten­tis­sä = hyvät tiedot, 75% osaami­nen suosi­tun oppi­aineen pääsyko­keessa = parem­pi onni ensi vuonna.

    Ten­teis­sä myös kysytään asioi­ta tyyli­in “Ker­ro asi­as­ta X”. Pääsyko­keessa: “Ker­ro mitä pääsykoekir­jas­sa san­ot­ti­in asi­as­ta X”. Tästä on tosin poikkeuk­sia: pääsin nykyiseen opiskelu­paikkaani luke­mat­ta sivuakaan pääsykoekir­jaa, kun oivalsin van­ho­jen pääsykokei­den perus­teel­la, että vain pieni osa kysymyk­sistä edel­lyt­tää tieto­ja nimeno­maan siitä, mitä pääsykoekir­jas­sa jostain asi­as­ta sanottiin.

  105. Jos asevelvol­lisu­us suoritet­taisi­in siinä vai­heessa kun opiskelu­paik­ka on jo ole­mas­sa ja palvelu olisi ajoitet­tu siten, että häir­it­see opiskelua mah­dol­lisim­man vähän. Esim Kesä-heinä — eloku­ut x2 = 6kk.

  106. Minus­takaan ei ole mielekästä ver­ra­ta USA:n yliopis­toi­hin. Joku hallintoon ja numeroi­hin ihas­tunut virkamies selit­ti meille (ilmeisen tyh­minä pitämilleen) tutk­i­joil­la ja opet­ta­jille, miten jokin hallinnolli­nen pros­es­si on pakos­ta tosi hyvä, kos­ka se on käytössä MIT:ssä.

    MIT:n säätiöpääo­ma on suu­ru­us­lu­okkaa 10 miljoon­aa dol­lar­ia per henkilökun­nan jäsen, kun se suo­ma­laisil­la yliopis­toil­la on noin sada­soa tästä. Suomes­sa opiske­li­joi­ta on luokkaa kolminker­tainen määrä opet­ta­jaa kohden ver­rat­tuna noi­hin yliopis­toi­hin. Näitäkään luku­ja ei voi suo­raan ver­ra­ta, mut­ta ne ker­to­vat, että asi­at ovat eri lail­la meillä. 

    Ihan vakavis­saan meil­lä etsitään jotain opetuk­sen laatukri­teere­itä tms., joil­la voitaisi­in päästä suuren maail­man meininki­in mukaan. Tähän hai­hat­telu­un kuu­luu jotenkin sel­l­ainen aja­tus, että kenelle tahansa voidaan opet­taa mitä tahansa ja jos se ei onnis­tu, niin se on opet­ta­ja, joka on tyh­mä. Vaik­ka tämä voi olla tot­ta, niin jokin tässä yhtälössä on nyt vialla. 

    Nykyisen koulu­tussys­teemin saa “toim­i­maan” jos a) opik­seli­jamäärät pudote­taan vähin­täänkin puoleen tai b) jostain löy­tyy mil­jardi­tolkul­la jonkun toisen rahaa, ja luukku, jos­ta voi ostaa lisää (hyviä) opet­ta­jia ja tutk­i­joi­ta. Jälkim­mäi­nen ei tun­nu uskottavalta. 

    Ja ensim­mäi­nen ei toiv­ot­taval­ta, kos­ka min­un kaltaisil­tani keskinker­taisuuk­sil­ta menee työpaikka…

  107. Mielestäni mikä tahansa val­in­tamenetelmä ain­oana vai­h­toe­htona johtaa oman­laisi­in­sa ongelmi­in, kun opiske­li­jat yrit­tävät mak­soimoi­da omia sisään­pääsymah­dol­lisuuk­si­aan jär­jestelmän tar­joamis­sa puit­teis­sa. Itse olen opiskel­lut sekä Ran­skas­sa julkises­sa yliopis­tossa (2v alem­pi korkeak­oulu­tutk­in­to DEUG), Suomes­sa niin teknil­lisessä kuin taval­lises­sakin yliopis­tossa sekä nyt Yhdys­val­lois­sa jatko-opiske­li­jana. Jokaises­sa näistä jär­jestelmistä on omat ongel­mansa, mis­tä tääl­lä onkin jo puhut­tu. Kom­men­toin tässä kuitenkin hie­man Osmon ehdot­ta­maa Kes­ki-Euroop­palaista mallia hänen esit­tämien­sä kri­teerei­den valossa.

    “1) Se ei saisi olla liian kallis menetet­ty­inä vuosi­na tai tehtynä turhana työnä.”

    Kun yliopis­toon ote­taan kaik­ki halukkaat sisään, suurin osa heistä ei tule tekemään tutk­in­toa, eli jär­jestelmä on kallis ja teetät­tää opiske­li­joil­la paljon työtä suh­teessa tuotet­tui­hin tutk­in­toi­hin. Omas­ta vuosilu­okas­tani matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­lisel­lä alal­la 2v. tutkin­non suorit­ti vajaa 20% aloit­taneista. Mon­et huo­ma­si­vat, ettei ala sopin­ut heille, mut­ta eivät enää voineet vai­h­taa, eli koko vuosi meni hukkaan. Vuo­den aikana ei voin­ut alus­tavasti tai tes­timielessä lukea muiden ainei­den kursse­ja, kos­ka suuret opiske­li­jamäärät aut­ta­mat­ta johta­vat valin­naisu­u­den ja avoimuu­den kar­simiseen. Tämän lisäk­si use­at opiske­li­jat eivät päässeet ten­teistä läpi, mis­tä syys­tä tutk­in­to jäi suorit­ta­mat­ta tai se suoritet­ti­in 3 tai 4 vuodessa. (Jär­jestelmä Ran­skas­sa sal­li yhden ylimääräisen vuo­den per tutk­in­to automaat­tis­es­ti, mut­ta tiedän use­ampia tapauk­sia jois­sa toinen ylimääräi­nen vuosi on myön­net­ty, ettei opiske­li­jal­la olisi men­nyt 3 vuot­ta hukkaan yhden hylä­tyn tentin takia. Kos­ka tutkin­not ovat eril­lisiä ja niihin pitää hakea, ei seu­raa­van tason tutk­in­toa voi kuitenkaan aloit­taa opiskele­maan samanaikaises­ti, eli yhden tentin tekemiseen kuluu vielä se vuosi.)

    Luon­non­ti­eteis­sä sen­tään motivoitunut opiske­li­ja sai hyvin suoritet­tua tutk­in­ton­sa 2 vuodessa. Tosin moti­vaa­tio on todel­la vuosien aikana koe­tuk­sel­la, jär­jestelmä kun on ylikuor­mit­tunut ja opet­ta­jien yksi tärkeimpiä tehtäviä on yrit­tää kar­sia “jyvät akanoista” haukku­mal­la ja han­kaloit­ta­mal­la opiskelua. Laskuhar­joituk­sis­sa väärille vas­tauk­sille nau­ret­ti­in ja käs­ket­ti­in tul­la seu­raa­vana vuon­na uudelleen, kun ei noil­la tiedoil­la tent­tiä kuitenkaan läpäistäisi(tämä noin 5 viikkoa lukukau­den alus­ta). Kir­jo­ja ei ollut, kos­ka ne oli­si­vat tulleet liian kalli­ik­si, joten teo­ri­at opiskelti­in luen­to­muis­ti­in­panoista, jot­ka oli­vat täyn­nä virheitä sekä epätäy­del­lisiä todis­tuk­sia (“tämähän on itses­tään selvä”).

    Niin ja ten­teistä pääsi läpi, kun pänt­täsi sitä “turhaa nip­peli­ti­etoa”. Toisen­laisia ope­tus­menetelmiä on turha kuvitel­la, kun opiske­li­jamäärät paisuvat.

    “2) Sen pitäisi ottaa huomioon opiske­li­joiden suh­teel­liset pref­er­enssit: Opiske­li­joiden tulisi mah­dol­lisim­man hyvin valikoitua aloille, jot­ka vas­taa­vat hei­dän toiveitaan.”

    Kun opin­to-oikeus Ran­skas­sa sal­li­taan kaikille yo-tutkin­non suorit­taneille mil­loin he halu­a­vat, on opin­tora­hois­sa sit­ten joudut­tu kar­si­maan. Eli opin­tomen­estyk­seen sidot­tua opin­tora­haa saa­vat vain opiske­li­jat, joiden van­hem­mil­la ei ole varaa mak­saa. Käytän­nössä mon­est siis opiskel­e­vat alaa, joka vas­taa van­hempi­en toivei­ta. Toisaal­ta alan val­in­ta on yhtä vaikeaa kuin Suomes­sa, sil­lä lukion poh­jal­ta ei luul­tavasti ole tarkkaa käsi­tys­tä siitä mitä vaikka­pa kieli­tiede tai sosi­olo­gia todel­la on. Pääsykokeis­sa sen­tään saa jonkin­laista kos­ke­tus­ta aihep­i­iri­in, Ran­skas­sa tämä jää vas­ta itse opin­toi­hin ja vai­h­t­a­mi­nen kesken kaiken todel­lakaan ei onnis­tu enää.

    “3) Kullekin alalle pitäisi valikoi­da niitä, joil­la on parhaat men­estymisen edel­ly­tyk­set alal­la. Esimerkik­si siis lääkäreik­si sel­l­aisia, joista tulee hyviä lääkäreitä.”

    Lääketi­eteen opin­not Ran­skas­sa ovatkin vas­ta se surkuhu­paisin esimerk­ki. Ensim­mäisen vuo­den opin­not ovat todel­lakin avoimia kaikille, ja mas­saluen­not välitetään sit­ten videon kaut­ta 8–10 ylimääräiseen luokkahuoneeseen pienem­mässäkin yliopis­tossa, jot­ta kaik­ki halukkaat pää­sevät kuule­maan. Tosin videon kaut­ta luen­nos­ta saat­taa hel­posti jäädä puo­let kuulemat­ta, etenkin kun luen­tos­alis­sa on paljon toista ker­taa sisään yrit­täviä, joiden pääasialli­nen tavoite on melu­ta ja häir­itä luen­noit­si­jaa. Kir­jo­ja ei käytetä, jot­ta kaikil­la olisi “tasa-arvoiset mah­dol­lisu­udet” pär­jätä ten­teis­sä. Näin ollen jos itsel­lä on jo edel­lisen vuo­den luen­to­muis­ti­in­pan­ot, kan­nat­taa uusia yrit­täjiä pyrk­iä häir­it­semään niin, että heiltä jää joitain oleel­lisia tieto­ja saa­mat­ta. Olen kuul­lut esim. tapauk­sista, jois­sa karkeasti käyt­täy­tyneet ja alasti pyl­lis­telleet miespuoliset opiske­li­jat sai­vat nuoren naisopet­ta­jan niin pois tolal­taan, että luen­nos­ta jäi puo­let pitämät­tä. Uus­in­talu­en­to­ja­han ei sit­ten kan­na­ta odot­taa. Ja opet­ta­jan jakoon lait­ta­ma mate­ri­aali ei vält­tämät­tä lev­iä sinne takariveille saak­ka. Kos­ka pyrkimisker­rat ensim­mäisen vuo­den jälkeisille par­illekymmenelle opiskeluoaikalla on rajat­tu kah­teen, mon­et sen­tään tuh­laa­vat aikaansa vain kak­si vuot­ta. Ja jos sisään­pääsys­tä todel­la haaveilee, niin van­hempi­en on paras varautua mak­samaan lisähin­taa luen­to­jen jäl­keen iltaisin pidet­tävistä preppauskursseista.

    Nämä Ran­skan julk­isten oppi­laitosten ongel­mat ovat johta­neet siihen, että lah­jakkaim­mat opiske­li­jat hakeu­tu­vat yksi­ty­isi­in koului­hin, joi­hin pääsee kalli­il­la rahal­la, tai sit­ten pääsykokei­den sijaan käyvät lukion jäl­keen 2 vuot­ta valmis­tavia kursse­ja (class­es pré­para­toires), joiden jäl­keen men­nään huip­puk­oulu­jen pääsykokeisi­in. Toisin sanoen he menevät opet­tele­maan niitä jopa oman alan kannal­ta täysin epärel­e­vant­te­ja nip­peli­ti­eto­ja kah­den vuo­den val­men­nuskurssille — esimerkik­si kaup­pako­rkean pääsykokeis­sa tes­tataan esimerkik­si matem­ati­ik­ka ja his­to­ri­aa sekä muu­ta yleisti­etoa. Insinöörik­oulu­jen pääsykokei­hin pän­tätään myös filosofi­aa. Jos pääsykokeis­sa ei nap­paa, on kak­si vuot­ta men­nyt hukkaan. En sit­ten tei­dä, kuin­ka tehokkaana mal­li­na tätä Osmo oikeasti pidät.

  108. Minus­ta voisi olla usei­ta vai­h­toe­htoisia tapo­ja päästä yliopistoon:
    1. SAT-testi (vast.) 40 % aloituspaikoista.
    2. Yo-kir­joi­tusten tulok­set 40 % aloituspaikoista
    3. Pääsyko­keet 20 % aloituspaikoista.

    SAT-testien ja ylp­pärei­den tulok­set julka­istaisi­in samaan aikaan, jon­ka jäl­keen 80 % aloi­tu­s­paikoista sen syksyn osalta olisi täytet­ty. Lop­ut 20 % paikoista oli­si­vat jaos­sa ko. vuo­den “ylijäämä“ylioppilaille ja aikaisemp­ina vuosi­na ran­nalle jääneille.

    Tämä takaisi opiskelumah­dol­lisuuk­sia vähän eri taval­la lah­jakkaille. Älykkyys­testi valikoi älykkäim­mät opiskele­maan, ylp­pärit valikoi ööh… lukios­sa parhaat ja pääsyko­keet lop­ul­ta ne joiden älykkyy­den ja ahkeruuden/sinnikkyyden tulo on suuri. Tässä mallis­sa pääsykokeista ei päästäisi kokon­aan eroon, mut­ta 80 % selviäisi ilman niitä suo­raan opiskelemaan.

    Itse pääsin aikanaan lääkik­seen täysil­lä lähtöpis­teil­lä ja päälle tulleil­la aika hyvil­lä pääsykoepis­teil­lä. Oman arvioni mukaan kurssille val­i­tu­ista ehkä puo­let oli saanut täy­det lähtöpis­teet ylp­pärei­den perus­teel­la; nämä olisi aivan hyvin voin­ut ottaa sisään ilman pääsykoet­takin. Tuskin kukaan 40/40 lähtöpis­tet­tä saaneista jäi ran­nalle kokei­den jälkeenkään.

  109. Onpa herkkä aihe kun suh­teel­lisen via­ton lähde­vi­it­teen pyyn­tö herät­tää näin mon­ta vas­taus­ta. Todet­takoon, että en ole tämän(kään) alan asiantun­ti­ja, ja luke­mas­sani kir­jas­sa on mielestäni selvä agen­da yleisiä älykkyys­teste­jä vas­taan, joten en pure­mat­ta niele kaikkea mitä kir­jas­sa san­o­taan. Mut­ta en usko, että suo­ranaiseen fak­to­jen väären­tämiseen on lähdetty. 

    Joitakin kom­ment­te­ja:

    Täl­lainen ÄO-vai­htelu­välin rajoit­ta­mi­nen luon­nol­lis­es­ti heiken­tää SAT:n ennustevaliditeettia: 

    Tot­ta kai. Nyt kysymys on siitä, miten SATia käytetään. Jos tode­taan, että SATil­la kar­si­taan tyh­min 50% pop­u­laa­tios­ta pois ja lopuille annetaan jokin muu pääsykoe, argu­ment­tisi on vali­di. Jos taas SATia käytetään pääsyko­keena ja yritetään ver­ra­ta SATin validi­teet­tia mui­hin val­in­tamenetelmi­in ver­rat­tuna, niin useim­mil­la muil­la val­in­tamenetelmil­lä tyh­mim­mät putoaisi­vat pois joka tapauk­ses­sa, joten rel­e­vant­ti pop­u­laa­tio jota pitää tarkastel­la on sisään päässeet ja se osa joka oli vähäl­lä päästä, ja olisi voin­ut jol­lakin muul­la menetelmäl­lä päästä sisään. Tuo on paljon pienem­pi joukko ja paljon lähempänä valit­tu­ja opiske­li­joi­ta kuin koko populaatiota. 

    Onko mainit­se­mas­sasi tutkimuk­ses­sasi vakioitu tämä muuttuja?

    Min­ul­la ei ole mitään tietoa metodolo­gias­ta, mut­ta ole­tus oli, että UC tek­isi tek­isi tutkimuk­sen­sa edes jol­lain tasol­la järkeväl­lä metodologialla.(*)

    16-vuo­ti­aana

    Minä en nyt ihan varauk­set­ta osaa hyväksyä, että 11-vuo­ti­aana teh­dyn älykkyytestin ja 16-vuo­ti­aana teh­dyn jonkun­laisen lop­puko­keen korkean kor­re­laa­tion perus­teel­la voidaan vetää johtopäätös, että älykkyys­testi kor­reloi vah­vasti yliopis­tomen­estyk­sen kanssa. Varsinkin kun on evi­denssiä, että jälkim­mäi­nen kor­re­laa­tio ei ole kovin suuri.

    Muut kri­teer­it, esim. high schoolin arvosanakeskiar­vo, tuskin selit­tävät edes noin paljoa vaihtelusta.

    Sama lähde:

    UC also dis­cov­ered that high school grades and achieve­ment test scores are slight­ly bet­ter pre­dic­tors than the SAT, although there is no agree­ment with this con­clu­sion in some oth­er studies.

    Ymmärtääk­seni SAT- yms. testien vas­tus­tus USA:ssa liit­tyy rotupolitiikkaan,

    (*)Voi olla, ja tässä suh­teessa UC on toden­näköis­es­ti se paik­ka mis­sä yhdys­val­lois­sa ensim­mäisenä lähde­tään tekemään vähem­mistöjä aut­tavaa “rotu“politiikkaa. Todet­takoon kuitenkin, että jos/kun kyseessä on asia jota rasis­tit käyt­tävät kep­pi­hevose­naan, olisin enem­män huolis­sani älykkyys­teste­jä puoltavien tutkimus­tu­losten integri­teetistä kuin tois­in­päin. (Väk­isin tulee mieleen Van­hasen äo-“tutkimus” jon­ka mukaan useis­sa afrikan mais­sa asu­vat ihmiset keskimäärin luokiteltaisi­in Suomes­sa kehitysvammaisiksi.) 

    Mur­doch ilmeis­es­ti jät­tää sanomat­ta että samal­la kun UC jät­ti SAT:n pois val­in­takri­teereistä, se otti käyt­töön uuden, hienon ja kiiltävän SAT‑R:n.

    Olin näköjään lukenut kir­jaa vähän huoli­mat­tomasti. Yliopis­ton “pres­i­dent­ti” oli vain jos­sain puheessaan ehdot­tanut SATista luop­umi­ta, ja (osit­tain?) puheen seu­rauk­se­na Col­lege Board teki SATi­in vähän isom­pia muutoksia.

    Eihän kyse oo tietenkään siitä, että kuin­ka suuren osan opin­tomen­estyk­ses­tä SAT ennus­taa, vaan siitä miten hyvin se ennus­taa suh­teessa mui­hin mittarei­hin joi­ta voitaisi­in käyt­tää valitsemisessa.

    Juuri näin. SATin kanssa yhtä hyviä ennustei­ta tekee esimerkik­si sosioekonomi­nen ase­ma tai van­hempi­en koulu­tus. Joten mik­si huka­ta resursse­ja tes­taamiseen? SATia parem­pia tulok­sia ainkain UC:n mukaan antaa esimerkik­si SAT II, joka on ymmärtääk­seni enem­män aineko­htaisen osaamisen mit­taamista kuin “yleisen” älykkyy­den mit­taamista, eli lähempänä suo­ma­laisia pääsykokeita.

    Mut­ta suuri kysymys ja Osmon alku­peräisen postauk­sen avainkysymys on, kuin­ka hyvin ensim­mäisen vuo­den opin­tomen­estys ennus­taa opin­tomen­estys­tä. Intu­iti­ivis­es­ti tun­tuu kum­malliselta jos se ei ole merkit­tävästi parem­pi ennus­ta­ja kuin 13%. Filosofisem­pi kysymys on, että mitä halu­taan, että mitataan. Onko opin­tomen­estys arvosanoil­la mitat­tuna oikea mit­tari? Pitäisikö ennem­min tutkia viisi vuot­ta valmis­tu­misen jäl­keen vaik­ka palkkaa, työl­lisyyt­tä oman alan tehtävis­sä tai sub­jek­ti­ivista tyy­tyväisyyt­tä uravalintaan?

  110. Mas­salu­en­to­ja muuten hauku­taan mon­esti ihan turhaan. Luen­non hyö­ty ei riipu siitä, kuin­ka moni muu sitä kuun­telee. Se ei laske mitenkään sil­lä, että yksi jamp­pa lisää tulee luen­tos­ali­in. Itse olen luen­noin­ut viiden hen­gen kursse­ja ja kah­den ja puolen­sadan hen­gen kursse­ja ja kaikkea siltä väliltä. 

    Kaikissa tapauk­sis­sa luokas­sa on ollut se neljä akti­ivista opiske­li­jaa, jot­ka kyse­levät. Jos siitä on hyö­tyä muille 20 hen­gen ryh­mässä, siitä on ihan yhtä lail­la hyö­tyä muille 200 hen­gen ryhmässä. 

    Eikä ammat­ti­aineis­sa ja labratöis­sä jär­jestetä kuitenkaan mas­sakursse­ja. Ja matikas­sa jatkokurs­seil­la luk­i­joi­ta on yleen­sä sen ver­ran vähän, että ope­tus­ta saa, jos halu­aa — ja jos opet­ta­ja ei ole täysin autisti­nen, kuten joskus on.

    Se, mikä opet­ta­jien ja oppi­laiden määrien suh­teessa mät­tää — siis siinä, että oppi­lai­ta on paljon ja opet­ta­jia vähän — liit­tyy enem­män siihen, että opiske­li­jat eivät saa opin­to­jen kokon­aisu­ut­ta ajatellen tarkoituk­sen­mukaista ohjaus­ta joltakul­ta, joka tun­nistaa kaverin vahvu­udet. Eivät yleis­lu­on­toiset opin­to-ohjaa­jat tai toiset opiske­li­jat kykene neuvomaan. 

    Nip­peli­ti­eto­jakin väheksytään turhaan. En vielä ole tör­män­nyt sel­l­aiseen opiske­li­jaan, jol­la olisi paljon turhaa nip­peli­ti­etoa, mut­ta ei mitään mui­ta lahjo­ja. Monel­la alal­la juuri “nip­peli­tiedon” hallinnas­ta on pulaa.

  111. Kävin hake­mas­sa luki­o­laisen koti­in ja pohdimme ennen koti­in­lähtöä n 10 ressu­laisen kanssa mikä on hei­dän käsi­tyk­sen­sä uudistuksesta.

    Porukan yhteinen käsi­tys oli, että on jär­jetön­tä pistää 15–16-vuotiaat tekemään uraval­in­to­ja, eivät he ole siihen kyp­siä eivätkä halukkaita.

    Se johtaa myös lukion piden­tymiseen, sil­lä nyt kir­joituk­sia joutuu uusi­maan, jot­ta pää­sisi jatkoon.
    Prep­pauskurssit siir­tyvät nyt yliop­pi­laista lukiolaisiin

    Vai­h­to-oppi­lasvuodet voi uno­htaa, kos­ka ne vaaran­ta­vat men­estyk­sen kirjoituksissa.

    Väärät valin­nat johta­vat lisään­tyvään uudellenkoulutukseen

    Ennus­tus­jak­sot piden­tyvät. Jo nyt on mah­do­ton­ta arvioi­da 5–7 vuot­ta etukä­teen mille alalle kan­nat­taa valmis­tua . Nyt pitäisi sit­ten ennus­taa 9–12 vuot­ta etukä­teen mille alalle kan­nat­taa suunatua.

    Kalkkis-Virkkunen aiot­ti­in äänestää lieden ääreen, useim­mat heistä ovat äänestäjiä 2011 vaaleissa

  112. Tiedemies:

    Se, mikä opet­ta­jien ja oppi­laiden määrien suh­teessa mät­tää – siis siinä, että oppi­lai­ta on paljon ja opet­ta­jia vähän – liit­tyy enem­män siihen, että opiske­li­jat eivät saa opin­to­jen kokon­aisu­ut­ta ajatellen tarkoituk­sen­mukaista ohjaus­ta joltakul­ta, joka tun­nistaa kaverin vahvu­udet. Eivät yleis­lu­on­toiset opin­to-ohjaa­jat tai toiset opiske­li­jat kykene neuvomaan. 

    Aamen. Jotenkin tässä pääsyko­ery­täkässä on men­nyt sivu­un se että sitä yliopis­toakin pitäisi jol­lain taval­la kehit­tää- ne suurim­mat ongel­mat ovat jos­sain ihan muual­la kuin pääsykokeis­sa. Mut­ta minkäs teet.

  113. Liian van­ha: Onpa hienoo, että nuo­ril­la on sen­tään vielä jär­ki päässä ja ne ymmärtää, että jonot syn­tyy joka tapauk­ses­sa johonkin.

    Mä oon näi­den nuorukaisten kanssa samaa mieltä siitä, että jono­ja ei pitäs mis­sään nimessä yrit­tää aikaistaa. Tietysti mun suosikki­vai­h­toe­hdos­sa jono­ja ei olis ylipäänsäkään.

  114. “Liian van­ha: Onpa hienoo, että nuo­ril­la on sen­tään vielä jär­ki päässä ja ne ymmärtää, että jonot syn­tyy joka tapauk­ses­sa johonkin.”

    Käytän­nössä jono­ja syn­tyy vain muu­ta­maan suosit­tuun koulu­tu­so­hjel­maan eli lääkärik­si, kos­ka lääkäreille on annet­tu oikeus rajoit­taa lääkärikoulutusta.
    Suomes­sa lääkäreil­lä on USA:n kaltainen ammt­tisuo­ja­jär­jestelmä, joka takaa monop­o­lin heille.
    Sen lisäk­si jono­ja on taideaineisi­in, mut­ta onko siitä yhteiskun­nalle mitään haittaakaan.

    Toisaal­ta , rajoituk­set Suomes­sa johta­vat siihen , että nuoret hakeu­tu­vat muualle opiskele­maan ja jäävät sille tielleen.
    Näin­hän kävi 70-ja 80-luvun alus­sa ennen kuin älyt­ti­i­in lisätä aloituspaikkoja.

  115. “Mä oon näi­den nuorukaisten kanssa samaa mieltä siitä, että jono­ja ei pitäs mis­sään nimessä yrit­tää aikaistaa”
    Pisti silmään tuo main­in­tasi nuorukai­sista, yleen­sä sil­lä viitataan poikiin.
    Ressus­sa näkyy tuo lukion sukupuo­livääristymä selvem­min kuin muual­la. Poikani kurssiryh­mässä on 7 poikaa ja 23 tyt­töä ja sama suhde kos­kee koko sisäänottoa.

    Samoin yliopis­to­jen siir­tymi­nen sisääno­to­ssa todis­tuk­si­in lisää tyt­tö­jen osu­ut­ta. Nyt se on 60 % , mut­ta jatkos­sa noussee 70–80 %:iin

  116. Visti, nyky­mallis­sakin moni opiske­li­ja joutuu men­emään vaik­ka Viroon, ja paljon pidem­mäk­si aikaa. Uusien mallien viat eivät siis vält­tämät­tä tee malle­ja nyky­istä huonommaksi.

    Matem­ati­ikas­sakin asi­at ovat joko oikein tai väärin kuten lasken­nos­sa. Tietysti eri ole­tuk­sil­la päädytään eri johtopäätök­si­in, mut­ta ole­tusten val­in­ta ei olekaan matematiikkaa.

    Älykkyys­testin hyö­ty on siinä, että siihen ei tarvitse valmis­tau­tua eikä sitä juurikaan tarvitse uusia.

    Olisiko paras tosiaan
    1. Jakaa osa paikoista yo-kir­joi­tusten, osa pääsykokei­den, osa SAT-testin perus­teel­la, osa näitä yhteenlaskien?
    2. Eri aloil­la käyt­tää noi­ta keino­ja eri suhteissa.
    3. Soin­in­vaaran mainit­semil­la aloil­la kas­vat­taa sisäänot­toa ja kar­sia huonoim­mat 1. vuo­den jäl­keen. Täl­lä saataisi­in suurin osa hyödy­istä ja aika har­valle tulisi pakolli­nen välivu­osi — SAT-tulok­sel­la kun läh­es kaik­ki kyvykkäät pää­si­sivät siedet­tävään paikkaan — mut­ta sen­tään kaikkein toiv­ot­tomim­mat jäi­sivät pois tuot­ta­mas­ta resursseja.
    4. Tietysti muillekin pitäisi Tiedemiehen ehdot­ta­mal­la taval­la sal­lia opin­not, jos kor­vaa­vat por­tait­tain aiheut­ta­mansa kus­tan­nuk­set. Kus­tan­nuk­si­in ei pidä laskea vain osu­ut­ta opet­ta­jaresurs­seista vaan enem­män, jot­ta ope­tus­resursse­ja lisäämäl­lä saadaan paikat­tua “tason laskun” muille aiheut­ta­ma haitta.

    Jos joku pitää välivu­osia sik­si, että ei ole päässyt halu­a­maansa paikkaan, ne ovat keskimäärin ainakin kansan­taloudelle, ehkä sille ihmisellekin huono­ja välivu­osia. Jos joku pääsee heti halu­a­maansa paikkaan mut­ta saa niin mielekkään työn, että silti pitää sen välivuo­den, ehkä hän ei ole tyh­mä. Sama kos­kee kesätöitä ja opin­to­jen aikaisia töitä, joten opin­to­lain­o­jen takausjär­jestelmä tulee säilyttää.

  117. Jos halu­aa ajatel­la posi­ti­ivis­es­ti, todis­tuk­sen ja yliop­pi­lasko­keen ase­man lisäämi­nen oppi­las­valin­nois­sa ei johdakaan täys­nai­sis­tuneeseen korkeak­oulu­tuk­seen. Jos nimit­täin hyvin käy, ensin tyt­tö­jen määrä tosi­aan läh­tee nousu­un mut­ta saavut­taa sit­ten lakip­is­teen, kun ihmiset tai ainakin pojat ja miehet ymmärtävät, mis­sä men­nään. Sit­ten ale­taan vih­doin vaa­tia muu­tok­sia koul­u­laitok­seen — ja ehkä myös oppilasvalintaan.

    Nythän poikien osu­u­den rom­ah­t­a­mi­nen on tapah­tunut suh­teel­lisen hil­jak­seen, noin 30 vuo­den aikana. Se var­mas­tikin osin selit­tää sitä, että korkeak­ouluista valmis­tuneista miehiä on 36% eikä se het­kau­ta ketään. 

    Taustal­la lie­nee myös mui­ta kult­tuurisia syitä, tärkeim­pänä ehkä yleinen välin­pitämät­tömyys poikien ja miesten hyv­in­voin­tia kohtaan. Tör­mäsin juuri osu­vaan sitaat­ti­in, joka meni jotenkin näin: “Kun ihmiset havait­se­vat heikkout­ta naises­sa, he halu­a­vat suo­jel­la ja vahvis­taa, kun he havait­se­vat heikkout­ta miehessä, he halu­a­vat murskata”.

    SATin suo­sio­ta tääl­lä täy­tyy kum­mas­tel­la. USA:n koul­u­laitos on eri­lais­ten mit­tausten mukaan teol­lis­tuneen maail­man huonoimpia. Suo­mi taas on vähin­tään keskiver­toa parem­pi, PISA:n mukaan jopa paras. Ei kai USA:sta kan­na­ta mitään kopi­oi­da. On myös aja­tusvirhe kuvitel­la, että SAT-vaikut­taa vain tapah­tu­mi­in sen suorit­tamisen jälkeen.

    Mut­ta jos pun­nitse eri­lais­ten ongelmien vakavu­ut­ta keskenään, ehkä joku älykkyys­testi voitaisi­in ottaa käyt­töön, kun­han annet­taisi­in poikien pär­jätä siinä parem­min. No, niin ei kävisi, joten se siitä. USA:ssa SATei­neen korkeak­oulu­tuk­sen nai­sis­tu­mi­nen on Suomen luokkaa, vaik­ka ainakin ajoit­tain ei ole pystyt­ty poikien parem­paa men­estys­tä SAT:ssa etukä­teen estämään.

  118. Min­ua kum­mas­tut­taa Enkidun yhdis­tet­ty misog­y­nia (mitä muu­ta on halu suosia miehiä pelkän sukupuolen perus­teel­la?) ja kuvitel­ma siitä, että miehet ovat jotenkin luon­nos­taan älyl­lis­es­ti naisia heikompia.

    Min­un nähdäk­seni poikien tyt­töjä huonom­pi koulumen­estys johtuu siitä, että tytöt kas­vate­taan kuu­li­aisik­si, pin­nal­lis­es­ti nöyrik­si taus­tavaikut­ta­jik­si, siinä mis­sä pojat kas­vate­taan akti­ivisik­si, julk­isik­si, kyseenalais­taviksi toim­i­joik­si. Siis keskimäärin. Pojille annetaan enem­män vapaut­ta ja kokeil­e­vaa ja destruk­ti­ivista käytöstä sal­li­taan enem­män. Ongel­ma on siinä, että ole­mal­la akti­ivi­nen, julki­nen kyseenalais­ta­ja ja uud­is­ta­ja ei saavu­ta koulumen­estys­tä. Koulun tehtävä on lan­nistaa eikä rohkaista, jot­ta itse kukin saataisi­in tyy­tymään siihen rooli­in, joka hänelle on yhteiskun­nas­sa tar­jol­la. Ja kun pro­duk­ti­ivisia roole­ja ei ole tar­jol­la kysyn­tää vas­taavasti, juuri nämä akti­ivisik­si, julk­isik­si kansalaisik­si kas­vate­tut pojat syr­jäy­tyvät herkem­min niihin vähem­män produktiivisiin.

    Siinä mis­sä muodol­liset naisia koske­neet rajoituk­set on pitkälti saatu pois­tet­tua, kult­tuuril­liset roolit eivät ole muut­tuneet paljonkaan. Tämän näkee hel­posti epä­muodol­li­sis­sa sekaryh­mis­sä, hyvin har­va nainen uskaltaa korot­taa ään­tään ja vaa­tia tul­la kuul­luk­si, siinä mis­sä miehet tekevät tätä jatku­vasti. Ja on tutkit­tu tosi­a­sia, että las­ten sukupuo­lia erot­ta­va ja korosta­va kohtelu alkaa jo heti syntymästä.

    Ei ole mitenkään ihmeel­listä, että tyt­tö­jen tiukem­pi “muot­ti” kas­vatuk­ses­sa valmis­taa parem­min siihen “mallikansalaisen” tiukkaan muot­ti­in kuin poikien väl­jem­pi muotti.

    Näistä syistä en ole sitä mieltä, että ongel­ma on ratkaistavis­sa suosi­mal­la poikia sukupuolen perusteella.

  119. PISA mit­taa mas­saa, huip­pu­osaa­jat ovat edis­tyk­sen edel­ly­tys. Sikäli PISA on huono mit­tari Suomen tule­vien men­estymis­mah­dol­lisuuk­sien ennus­ta­jana innovaatiomarkkinoilla.

  120. Yksi vai­h­toe­hto olisi päästää kaik­ki halukkaat suorit­ta­maan sitä tutk­in­toa, mitä halu­a­vat. Uskon, että vapaas­ta tutkin­non­suori­tu­soikeud­es­ta huoli­mat­ta ei valmis­tu­isi kovin mon­ta ylisu­ur­ta ikälu­okkaa juris­te­ja, ekonome­ja ja val­ti­oti­eteil­i­jöitä. Luul­tavasti muu­ta­mas­sa vuodessa päästäisi­in järke­vi­in opiske­li­jamääri­in ilman pääsykokei­ta ja välivuosia.

  121. Mon­et kir­joit­ta­jat otta­vat aiheen kovin henkilöko­htais­es­ti. Minä en olisi päässyt sisään jos … tai lah­jakas ystäväni joka nykyyään saa niin ja niin paljon palkkaa (!) ei olisi ehkä päässyt sisään jos… 

    Hel­posti tui­jote­taan asioi­ta siinä kyn­nyk­sel­lä, ja tietysti siis viimeis­ten sisään­pääs­sei­den toteu­tuneen kehi­tyk­sen näkövinkkelistä.

    Kuka ker­toisi sen viimeisenä ran­nalle jääneen tari­nan? Ei kukaan. Emme voi tietää olem­meko menet­täneet Nobelistin (tai luul­tavam­min Perel­manin) sys­teemistä sik­si että juuri sin­un ystäväsi (joka nyt saa siis arvatenkin hyvää lik­saa alal­ta ja sai ihan kivan arvosanan gradus­taan jne.) on neljän­nel­lä yri­tyk­sel­lä ja kah­den val­men­nuskurssin jäl­keen saanut oikeut­ta ja päässyt sisään. 

    Rajanve­don henkilöko­htaisia ja kau­ni­isti ker­rot­tu­ja yksilö­tari­noi­ta tärkeämpi kysymys on kuitenkin suurten mas­so­jen ekonomia.

    Kan­natan mallia, jos­sa julk­ista rahoi­tus­ta naut­ti­va yliopis­to tai korkeak­oulu jär­jestäköön sisäänot­ton­sa aivan kuten halu­aa, kun­han jokaiseen tiedekun­taan (tai muulle laveahkosti määritel­lylle sek­to­rille jos tiedekun­ta ei ole jos­sain tapauk­ses­sa sovelias yksikkö tai ter­mi) ote­taan vuo­den sisään ensim­mäistä ker­taa yliop­pi­laak­si / IB:ksi kir­joit­tanei­ta sisään vähin­tään 60% koko sisääno­to­s­ta. (Nykyti­lanteesta toki por­tait­tain tuo­hon lukemaan).

    Tun­tuu järkevältä, että eri aloil­la pääsykokei­den sisältö ja pain­o­tuk­set saa­vat vai­hdel­la voimakkaastikin, kuten viestiketjus­ta näkyy. Päät­täkööt koulut karsin­ta­pe­rustei­den­sa sisäl­lön aivan itse, mut­ta nyky­istä nuorem­paa sisäänot­toa olkoon pakko toteuttaa.

    Voidaan olet­taa, että täl­lä mallil­la kokon­aisu­u­den näkövinkke­listä oppia saa­maan pää­tyvät aika lail­la samat ihmiset aika lail­la samoi­hin opiskelu­paikkoi­hin kuin nyky­mallil­lakin, mut­ta vähem­mil­lä tyhjäkäyn­tikuukausil­la. Kau­ni­isti ker­ro­tu­ista yksilö­tari­noista itsen­sä löytämis­es­tä huoli­mat­ta nämä välivuodet ovat haitalli­nen mas­sailmiö. “Neljän­nel­lä yrit­tämäl­lä sisään” ‑tapausten yleisyys on iso yhteiskun­nalli­nen kustannus.

    Olen­naista on myös, että keskustelu siitä minkälainen jär­jestelmä (SAT/YO/näyttökoe/ulkomuistikoe/aineistokoe/arvonta) mihinkin paikkaan sovel­tuu voidaan käy­dä alakohtaisesti.

    Malli ei myöskään nähdäk­seni tee tule­vaisu­udessa uskoak­seni varsin toden­näköis­es­ti käytävää peit­sen tait­toa opin­to­jen, tutk­in­to­jen tai opiskelu­paikan vai­h­tamisen mak­sullisu­ud­es­ta sekä ulko­mais­ten opiske­li­joiden ase­mas­ta ja mak­su­ista entistä han­kalam­mak­si, kuten kaik­ki halukkaat sisään ja por­tait­tain ulos ‑mallis­sa hel­posti voi käydä?

  122. “Min­un nähdäk­seni poikien tyt­töjä huonom­pi koulumen­estys johtuu siitä, että tytöt kas­vate­taan kuu­li­aisik­si, pin­nal­lis­es­ti nöyrik­si taus­tavaikut­ta­jik­si, siinä mis­sä pojat kas­vate­taan akti­ivisik­si, julk­isik­si, kyseenalais­taviksi toimijoiks”

    Naiset ovat keskimäärin lah­jakkampia ver­baaliseti kuin miehet.
    Matem­ati­ikas­ta saa yhden arvosanan, mut­ta kielistä jopa viisi-kuusi.

    Se luo poh­jan todis­tusten eroille.

  123. ‘USA:n koul­u­laitos on eri­lais­ten mit­tausten mukaan teol­lis­tuneen maail­man huonoimpia.’ (Enkidu)
    Siel­lä on monis­sa paikoin julkisen koul­u­laitok­sen rin­nal­la yksi­tyi­nen jär­jestelmä, johon vähänkään parem­mat ihmiset lait­ta­vat lapsen­sa, minkä jäl­keen julkisen palvelun heikkous ei ole hei­dän ongel­mansa. Touko Met­ti­nen var­maan näk­isi jotain kiel­teistä tässä: http://www.mindfully.org/Reform/2005/American-Apartheid-Education1sep05.htm

  124. Mil­tei ajat­telin tänään:
    “Mon­et kir­joit­ta­jat otta­vat aiheen kovin henkilöko­htais­es­ti. Minä en olisi päässyt sisään jos … tai lah­jakas ystäväni joka nykyyään saa niin ja niin paljon palkkaa (!) ei olisi ehkä päässyt sisään jos…

    Hel­posti tui­jote­taan asioi­ta siinä kyn­nyk­sel­lä, ja tietysti siis viimeis­ten sisään­pääs­sei­den toteu­tuneen kehi­tyk­sen näkövinkkelistä.”

    Ihan samaa mietin itsekin. Sitä­pait­si jos valin­nat suoritet­taisi­in ylp­pärei­den perus­teel­la, ei kukaan näistä sisään­pääs­seist olisi joutunut sel­l­aiseen hak­i­ja­sumaan kuin nyt joutui.

    “Kau­ni­isti ker­ro­tu­ista yksilö­tari­noista itsen­sä löytämis­es­tä huoli­mat­ta nämä välivuodet ovat haitalli­nen massailmiö. ”

    Olen täysin samaa mieltä. Kaiken­maail­man liirum­laarum työelämän opetuk­sista on sitä itseään, liirum­laaru­mia ja lähen­telee uskot­tavu­udeltaan myyt­tistä äitiys­lo­maa kaikenkat­tavien organ­isaa­tio- ja työ­suhde­taito­jen nerokkaana oppik­oulu­na (hehheh, onpa var­maan tosi paljon hyö­tyä opetel­la vai­h­ta­maan vaippoja…).

    Sitä työelämää kun oppii hyvin nopeasti siinä oike­as­sa ammat­ti­avas­taavas­sa työ­paikas­sakin ja bonuk­se­na sitä niinku oppii oman alan asioi­ta. Per­in­teis­es­ti oman alan koke­mus on yleen­sä las­ket­tu meri­itik­si työssä kuin työssä.

  125. “Min­ua kum­mas­tut­taa Enkidun yhdis­tet­ty misog­y­nia (mitä muu­ta on halu suosia miehiä pelkän sukupuolen perus­teel­la?) ja kuvitel­ma siitä, että miehet ovat jotenkin luon­nos­taan älyl­lis­es­ti naisia heikompia.”

    Heh, ai et sit tätä. Syytök­set misog­y­ni­as­ta ovat niin älyt­tömiä ja loukkaavia, että en tai viit­si vas­ta­ta. En myöskään ymmär­rä, miten kir­joituk­ses­tani saa kuva, että pidän miehiä älyl­lis­es­ti heikko­lah­jaisemp­ina, vaik­ka juuri kir­joi­tan SAT-tyyp­pis­ten testein suo­si­van poikia.

    Ker­rot­takoon nyt kuitenkin Tapi­olle, että nykyi­nen koulu­jär­jestelmä ei ole Jumalan luo­ma täy­del­lisen tas­a­puo­li­nen jär­jestelmä. On paljon tutkimus­ta, jon­ka perus­teel­la voi väit­tää nykyisen koulun suo­si­van tyt­töjä. Aika ihme olisikin, jos niin ei olisi, kun tietää, miten suures­sa enem­mistössä naiset ovat kaikessa koulu­un liit­tyvässä. Sama ilmiö on kaikissa län­si­mais­sa, Suomes­sa kuitenkin keskimääräistä enemmän.

    azille: En tiedä kuin­ka onnis­tunut PISA on mit­ta­ri­na noin yleen­sä, mut­ta tietenkin tulok­sista voi bon­ga­ta eri­laisia ryh­miä, myös huiput. Suo­mi on siitä omi­tu­inen maa PISAn mukaan, että tääl­lä on korkea keskiar­vo ja poikkeuk­sel­lisen paljon huip­pu­ja. Ihan epäon­nis­tunut ei täkäläi­nen jär­jestelmä kai voi olla, jos poikien syr­jäy­tymistä ei ote­ta huomioon.

  126. Oleel­lis­in­ta on leika­ta opiske­li­jamääriä. Kun opiske­li­jamäärät vas­taisi­vat edes pikkuisen real­is­tisem­min työ­markki­noiden kysyn­tää, valmis­tu­misa­jat parani­si­vat uudelle tasolle, kos­ka tutkin­non suorit­ta­neel­la olisi mah­dol­lisu­us koulu­tus­taan vas­taavaan työhön. Nyky­isin näin ei tai­da olla kuin lääkäreillä.

    Jos kaik­ki pää­sevät halu­a­malleen alalle, se ainakin alku­vai­heessa tekee tyhjäk­si vuorovaikut­teiset ope­tus­muodot. Ran­skas­sa opiske­li­jat eivät suos­tu edes keskustele­maan keskenään niistä asioista, jot­ka vaikut­ta­vat opin­tomen­estyk­seen. Lip­saut­ta­mal­la kanssak­il­pail­i­jalle tiedonjyväsen, saat­taa pudo­ta itse pois seu­raaval­ta vuodelta. 

    Minus­ta kaik­ki sisään ‑mallis­sa on muitakin heikkouk­sia. Se tekee opiske­li­jan ensim­mäis­es­tä vuodes­ta hel­vetil­lisen. Ulkoa opiskelu tarkoit­taisi 12-tun­tista päivää. Eikö tätä jär­jetön­tä ulkoa opiskelua halut­tu juuri suit­sia? Nyt se venytet­täisi­in luku­vuo­den mittaiseksi. 

    Omas­ta mielestäni paras pääsykoe­jär­jestelmä on sel­l­ainen, jos­sa ajalli­nen mah­dol­lisu­us valmis­tau­tua pääsyko­keeseen on mah­dol­lisim­man lyhyt. Esimerkik­si oikeusti­eteel­lisen pääsykoealue julka­istaan vas­ta, kun yliop­pi­laskir­joituk­set ovat takana. Aineis­to on aina uut­ta ja aiheet vai­htel­e­vat joka vuosi. Kil­pailu jää siten muu­ta­man kuukau­den mit­taisek­si eikä kenenkään ole mah­dol­lista han­kkia etua itselleen pänt­täämäl­lä vuodes­ta toiseen samaa kir­jaa edel­lis­es­tä kesästä saak­ka (näin on asia lääketieteellisessä).

  127. Olen kelan­nut ne PISAn taulukot lävitse. En muista, enkä ole var­ma ymmärsinkö oikein miten ne lev­elit määritelti­in. Kympin oppi­las ei sinän­sä ole huip­pu vaan lop­ul­ta suurem­mas­sa mas­sas­sa aika tavanomainen tapaus.
    Huip­pu­jen esi­in löytämisel­lä tarkoi­tan tutk­i­joi­ta, joista voisi maail­man mit­takaavas­sa tul­la alo­jen­sa johtavia tutkijoita/ajattelijoita, top 10 sakki­in kuu­lu­via tai näin. 

    Ei niitä mah­dot­tomasti voi tul­la 5 miljoo­nan pop­u­laa­tios­ta, mut­ta jotenkin niitä odot­taisi kuitenkin enem­män. Kuin­ka mon­ta suo­ma­laista tiedemiestä edel­lisen 50 vuo­den aikana on kohon­nut ase­maan, jos­sa esimerkik­si myön­net­ty Nobelin palk­in­to ei olisi ollut mitenkään yllät­tävä? Leena Palotie olisi hyvinkin siihen ase­maan voin­ut yltää, jos hänen elämän­sä ei olisi surullis­es­ti lop­punut ennen aikaansa. Itse en osaa nimetä näitä kovin mon­taa, en tosin väitä, että tietomääräni olisi toisaal­ta riit­tävä tekemään täl­laista arvio­ta kovin pitävästi.

    Lars Ahlfors sai matem­ati­ikas­sa Nobelia vas­taa­van Field­sin mital­in vuon­na 1936, ja hänen kir­jansa funk­tio­teo­ri­as­ta on säi­lyt­tänyt arvon­sa yli puolen vuosisataa.

    En halua mitenkään mitätöidä tai vähätel­lä laa­jem­pi­en mas­so­jen koulu­tuk­sen tärkeyt­tä, mut­ta mielestäni poten­ti­aal­is­ten huip­pu­lah­jakkuuk­sien esi­in löytämisek­si ja tukemisek­si ei tehdä riit­tävästi perusk­oulus­sa eikä yliopistoilla.

    Edelleen en tiedä onko tämä harhakäsi­tys, mut­ta oma kuvani on, että edel­lis­inä vuosikym­meninä ei juuri ole nous­sut esille Ahlforsin, Rolf Nevan­lin­nan, Edward West­er­mar­ckin, A.I. Vir­tasen, Rag­nar Gran­itin kaltaisia huippuja.

  128. SATin suo­sio­ta tääl­lä täy­tyy kum­mas­tel­la. USA:n koul­u­laitos on eri­lais­ten mit­tausten mukaan teol­lis­tuneen maail­man huonoimpia. Suo­mi taas on vähin­tään keskiver­toa parem­pi, PISA:n mukaan jopa paras. Ei kai USA:sta kan­na­ta mitään kopi­oi­da. On myös aja­tusvirhe kuvitel­la, että SAT-vaikut­taa vain tapah­tu­mi­in sen suorit­tamisen jäl­keen.

    Yhdys­val­to­jen koulu­jen huo­noud­es­ta puhut­taes­sa kan­nat­taa aina muis­taa etnis-rodulliset erot. Esimerkik­si PISA-tutkimuk­ses­sa Yhdys­val­tain valkoisia koul­u­laisia parem­min suo­ri­u­tu­i­v­at Euroopas­sa vain suo­ma­laiset ja hol­lan­ti­laiset. Aivan nuorim­mis­sa ikälu­okissa valkoiset ovat vähem­mistönä Yhdysvalloissa. 

    Jos joku nyt väit­tää, että tämä johtuu siitä, että USA:n jär­jestelmä syr­jii vähem­mistöjä, niin halu­ais­in­pa tietää, mil­lainen on Suomen tois­taisek­si hyvin vähälukuis­ten kehi­tys­maista kotoisin ole­vien väestöryh­mien koulumen­estys ver­rat­tuna kantaväestöön.

    SAT liit­tyy yliopis­to­jen sisään­pääsyyn, joten perus- ja keski­as­teen koulu­tus­ta ei oikeas­t­aan kan­na­ta sekoit­taa tähän. Yhdys­val­lois­sa lie­nee kym­menit­täin yliopis­to­ja, joiden tieteelli­nen merk­i­tys, siis jokaisen yksit­täin, on suurem­pi kuin koko Suomen yliopis­to­laitok­sen. Vaik­ka tot­takai Atlantin takana on paljon myös aivan surkei­ta yliopistoja.

  129. “Naiset ovat keskimäärin lah­jakkampia ver­baaliseti kuin miehet.
    Matem­ati­ikas­ta saa yhden arvosanan, mut­ta kielistä jopa viisi-kuusi.

    Se luo poh­jan todis­tusten eroille.”

    Taideainei­ta, liikun­taa ja käsitöitä luku­unot­ta­mat­ta mikään, mitä perusk­oulun tai lukion oppimäärään sisäl­tyy, ei vaa­di mitään eri­ty­istä kielel­listä tai matemaat­tista lah­jakku­ut­ta, ja hyvien arvosano­jen saami­nen on oikeas­t­aan vielä vähem­män lah­jakku­ud­es­ta kiin­ni. Hyviä arvosano­ja saa, kun tekee, mitä käsketään.

    Luulen, että erot nais­ten ja miesten keskimääräisessä kir­jal­lises­sa osaamises­sa (puhetaitoa ei käytän­nössä kouluis­samme mita­ta) tule­vat siitä, että tyt­tö­jen kesku­udessa kir­jo­jen lukem­i­nen on enem­män muo­tia kuin poikien keskuudessa.

  130. Poikien lukemista on kyet­ty lisäämään, kun on yritet­ty, yllä­tys, yllä­tys. Yksi hyväk­si havait­tu keino, jota koulu voi har­ras­taa, on luet­taa vähän lukeville pojille suo­ravi­ivaisia poikien kir­jo­ja ja olla vaa­ti­mat­ta kokeessa tms. ihmis­suhde­ana­lyy­se­jä. Naisopet­ta­jille tuol­laises­sa on usein jotain luon­no­ton­ta, kos­ka he eivät ole koskaan ajatelleet pienen pojan aivoilla.

  131. Naiset saa­vat koulus­sa miehiä parem­pia todis­tuk­sia -> naiset ovat miehiä parem­pia koulussa.

    Miehet saa­vat (erään käsi­tyk­sen mukaan) naisia parem­paa palkkaa työelämässä ja etenevät use­am­min huip­pute­htävi­in -> miehet ovat naisia parem­pia töissä.

    Lisäk­si voisi sanoa, että koulus­sa opete­taan vääriä asioi­ta tai niitä arvioidaan väärin, jos ker­ran huonom­mat oppi­laat ovat lop­ul­ta parem­pia työelämässä.

  132. Niiden, jot­ka luule­vat PISAn osoit­ta­van, että suo­ma­laisk­oul­u­laiset ovat lois­tavia matem­ati­ikas­sa, kan­nat­taa lukea tämä kir­joi­tus. Vuo­den 1999 TIMMS-tutkimuk­ses­sa suo­ma­lais­las­ten alge­bran ja geome­tri­an osaamises­sa ei ollut hur­raamista. PISA ei mit­taa todel­lisia opit­tu­ja matem­ati­ikan taito­ja vaan “matemaat­tista luku­taitoa”, mitä se sit­ten onkin. Jostakin syys­tä Suo­mi, siis OPM, jät­täy­tyi pois TIMMS-ver­tailus­ta ensim­mäisen ker­ran jäl­keen, vaik­ka PISAs­sa ollaan innokkaasti mukana jo neljät­tä kertaa.

  133. J, USA:n men­estys­tä PISAs­sa voi ver­ra­ta vaik­ka Kanadaan tai Ruot­si­in, jois­sa ulko­maaneläjää on saman ver­ran. Ei näytä hyvältä. Kana­da on suurin piirtein toisek­si paras Suomen jäl­keen. Ruot­sil­la ei mene läh­eskään yhtä hyvin mut­ta selvästi parem­min kuin USA:lla. Ettei vaan ole niin, että valkois­t­en jenkkien lois­ta­va men­estys on jonkun tohtorin spin­naa­ma totuus …

    “SAT liit­tyy yliopis­to­jen sisään­pääsyyn, joten perus- ja keski­as­teen koulu­tus­ta ei oikeas­t­aan kan­na­ta sekoit­taa tähän. ”

    En ole itse koskaan Jenkkilässä opiskel­lut, mut­ta muiden tari­noista olen päätel­lyt, että SAT ei todel­lakaan vaiku­ta vain opiske­li­javal­in­toi­hin. Teste­jä tehdään jo aiem­min. SAT myös lei­juu koulun pääl­lä kuin tum­ma var­jo ja vaikut­taa koko koulun men­tal­i­teet­ti­in. Tai sit­ten ei.

  134. J, USA:n men­estys­tä PISAs­sa voi ver­ra­ta vaik­ka Kanadaan tai Ruot­si­in, jois­sa ulko­maaneläjää on saman ver­ran. Ei näytä hyvältä. Kana­da on suurin piirtein toisek­si paras Suomen jäl­keen.

    USA:ssa nuorim­mis­sa ikälu­okissa valkoiset ovat jo vähem­mistö. Tämä ei todel­lakaan ole tot­ta Kanadas­sa tai Ruot­sis­sa. Lisäk­si sil­lä, keitä vähem­mistöt ovat, on merk­i­tys­tä, kos­ka rotu­jen välil­lä on sys­temaat­tisia ero­ja ÄO:ssa. USA:ssa suurim­mat vähem­mistöryh­mät ovat mestit­sit ja mus­tat, Kanadas­sa kiinalaiset, Ruot­sis­sa suomalaiset.

    Kuten todet­tua, USA:n valkoinen väestö suo­ri­u­tuu PISA-testeis­sä erit­täin hyvin. Mis­sä se surkei­den koulu­jen vaiku­tus näkyy? Läh­teeni PISA-tulok­seen on Peter Bald­winin “The Nar­cis­sism of Minor Dif­fer­ences: How Amer­i­ca and Europe are Alike”.

  135. Tässä parem­pi lähde PISA-ryh­mäeroille USA:ssa, lainaus:

    On the com­bined sci­ence lit­er­a­cy scale, Black
    (non-His­pan­ic) stu­dents (409) and Hispanic
    stu­dents (439) scored low­er, on aver­age, than
    White (non-His­pan­ic) stu­dents (523), Asian (non-
    His­pan­ic) stu­dents (499), and stu­dents of more
    than one race (non-His­pan­ic) (501). Hispanic
    stu­dents, in turn, scored high­er than Black (non-
    His­pan­ic) stu­dents, while White (non-His­pan­ic)
    stu­dents scored high­er than Asian (non-His­pan­ic)
    stu­dents
    .

    Se, että aasialaiset saa­vat heikom­pia tulok­sia kuin valkoiset “sci­ence lit­er­a­cy” ‑testis­sä, todis­taa siitä, että testi mit­taa enem­mänkin kielel­lisiä taito­ja kuin mitään luon­non­ti­eteel­listä osaamista. Näin sik­si, että aasialaiset päi­hit­tävät valkoiset sys­temaat­tis­es­ti matemaat­tis-luen­non­ti­eteel­li­sis­sä SAT- ym. testeis­sä, mut­ta saat­ta­vat hävitä kielel­lisiä taito­ja mit­taavis­sa testeis­sä (mon­et USA:n aasialaiset ovat tietenkin maa­han­muut­ta­jia, joille englan­ti ei ole äidinkieli).

    USA:n valkois­t­en keskiar­vo­tu­los oli siis 523, kun taas Suomea (563) ja Hol­lan­tia (525) luku­un otta­mat­ta Euroopan mais­sa kaikkien tes­tat­tu­jen keskiar­vo oli välil­lä 473–516. Suo­mi on sen luokan out­lier tässä tutkimuk­ses­sa, että pistää epäilemään, että OPM:ssä on hie­man viilail­tu noi­ta tuloksia…

  136. Kyl­lä me suo­ma­laiset opet­ta­jatkin olemme näin hyviä PISA-tulok­sia kum­mas­telleet, kun olemme vain töitämme tehneet. Olemme ihme­telleet lähin­nä sitä, että panos­tus on kuitenkin ollut aika vaatimaton…

    No, nim­imerk­ki J nyt sit­ten pal­jastikin totu­u­den: ope­tushal­li­tus on väären­tänyt Suomen osu­u­den. Olisi­han tämä pitänyt arva­ta. Kiitos J ja toimi­ta se SAT heti päiväkoteihin.

    Touko Met­ti­nen
    höynäytetty

  137. “Edelleen en tiedä onko tämä harhakäsi­tys, mut­ta oma kuvani on, että edel­lis­inä vuosikym­meninä ei juuri ole nous­sut esille Ahlforsin, Rolf Nevan­lin­nan, Edward West­er­mar­ckin, A.I. Vir­tasen, Rag­nar Gran­itin kaltaisia huippuja.”

    Onhan niitä, kuten aka­teemikko Olli Lehto. Kun hän aloit­ti matem­ati­ikan opiskelun­sa ja sit­ten tutk­i­jana sotien jäl­keen, ammat­ti­matemaatikoi­ta maail­masa oli viitisen tuhat­ta, tai jotain sinne päin. Täl­lä haavaa n. 100.000 Ja tässä on vain yksi ala.

  138. Lisäk­si sil­lä, keitä vähem­mistöt ovat, on merk­i­tys­tä, kos­ka rotu­jen välil­lä on sys­temaat­tisia ero­ja ÄO:ssa.

    Lähde?

    Enpä usko, että kukaan on kyen­nyt osoit­ta­maan että rotu­jen välil­lä on muut tek­i­jät kuten tes­tat­tu­jen sosioekonomi­nen ase­ma vakioiden ero­ja ÄO:ssa. Ylipään­sä kat­tavaa testi­dataa on useim­mista maista hyvin vähän.

  139. Lähde?

    Enpä usko, että kukaan on kyen­nyt osoit­ta­maan että rotu­jen välil­lä on muut tek­i­jät kuten tes­tat­tu­jen sosioekonomi­nen ase­ma vakioiden ero­ja ÄO:ssa. Ylipään­sä kat­tavaa testi­dataa on useim­mista maista hyvin vähän.

    Yhdys­val­loista on ole­mas­sa val­tavasti rodullis­es­ti eritel­tyä testi­dataa, kos­ka siel­lä ensin­näkin käytetään paljon eri­laisia teste­jä opiske­li­javalin­nois­sa ja työhöno­to­ssa ja, toisek­seen, kos­ka näis­sä testeis­sä aina kysytään rotua. Se, että valkois­t­en ja mustien välil­lä on mediaani-ÄO:ssa yhden keski­ha­jon­nan kokoinen tai hie­man pienem­pi ero, on yleis­es­ti tun­net­tu tosi­a­sia. Tämä ero supis­tuu mut­ta ei katoa, jos sosioekonomiset tek­i­jät vakioidaan. Aasialaiset (sekä itä- että etelä-) saa­vat yleen­sä testeis­sä keskimäärin hie­man parem­pia tulok­sia kuin valkoiset.

    Yhdys­val­tain psykol­o­gisen yhdis­tyk­sen APAn rapor­tis­sa (1996) san­o­taan rotueroista mm. seuraavasti:

    In the years since the Sec­ond World War, Asian Amer­i­cans, espe­cial­ly those of Chi­nese and Japan­ese extrac­tion, have com­piled an out­stand­ing record of aca­d­e­m­ic and pro­fes­sion­al achieve­ment. This record is reflect­ed in school grades, in scores on con­tent-ori­ent­ed achieve­ment tests like the SAT and GRE, and espe­cial­ly in the dis­pro­por­tion­ate rep­re­sen­ta­tion of Asian Amer­i­cans in many sci­ences and pro­fes­sions. Although it is often sup­posed that these achieve­ments reflect cor­re­spond­ing­ly high intel­li­gence test scores, this is not the case. In more than a dozen stud­ies from the 1960s and 1970s ana­lyzed by Fly­nn (1991), the mean IQs of Japan­ese- and Chi­nese Amer­i­can chil­dren were always around 97 or 98; none was over 100. [tästä väit­teestä ovat mon­et eri mieltä, mm. Lyn­nin mukaan aasialais­ten kes­ki-ÄO on yli 100]

    […]

    The mean intel­li­gence test scores of His­pan­ics typ­i­cal­ly lie between those of Blacks and Whites. 

    […]

    The rel­a­tive­ly low mean of the dis­tri­b­u­tion of African-Amer­i­can intel­li­gence test scores has been dis­cussed for many years. Although stud­ies using dif­fer­ent tests and sam­ples yield a range of results, the Black mean is typ­i­cal­ly about one stan­dard devi­a­tion (about 15 points) below that of Whites (Loehlin et al, 1975; Jensen, 1980; Reynolds et al, 1987). The dif­fer­ence is largest on those tests (ver­bal or non-ver­bal) that best rep­re­sent the gen­er­al intel­li­gence fac­tor g (Jensen, 1985). It is pos­si­ble, how­ev­er, that this dif­fer­en­tial is dimin­ish­ing.

    Vas­taavasti 52 älykkyys­tutk­i­jan allekir­joit­ta­mas­sa “Main­stream Sci­ence on Intel­li­gence” ‑julk­i­lausumas­sa san­o­taan asi­as­ta näin:

    The bell curve for whites is cen­tered rough­ly around IQ 100; the bell curve for Amer­i­can blacks rough­ly around 85; and those for dif­fer­ent sub­groups of His­pan­ics rough­ly mid­way between those for whites and blacks. The evi­dence is less defin­i­tive for exact­ly where above IQ 100 the bell curves for Jews and Asians are cen­tered.

    Sosioekomisen ase­man vaiku­tuk­ses­ta rotueroi­hin san­o­taan APAn rapor­tis­sa mm. näin:

    Sev­er­al con­sid­er­a­tions sug­gest that [socio-eco­nom­ic dif­fer­ences] can­not be the whole expla­na­tion. For one thing, the Black/White dif­fer­en­tial in test scores is not elim­i­nat­ed when groups or indi­vid­u­als are matched for SES (Loehlin et al, 1975). More­over, the data reviewed in Sec­tion 4 sug­gest that exclud­ing extreme con­di­tions, nutri­tion and oth­er bio­log­i­cal fac­tors that may vary with SES account for rel­a­tive­ly lit­tle of the vari­ance in such scores. Final­ly the (rel­a­tive­ly weak) rela­tion­ship between test scores and income is much more com­plex than a sim­ple SES hypoth­e­sis would sug­gest. The liv­ing con­di­tions of chil­dren result in part from the accom­plish­ments of their par­ents: if the skills mea­sured by psy­cho­me­t­ric tests actu­al­ly mat­ter for those accom­plish­ments, intel­li­gence is affect­ing SES rather than the oth­er way around. We do not know the mag­ni­tude of these var­i­ous effects in var­i­ous pop­u­la­tions, but it is clear that no mod­el in which “SES” direct­ly deter­mines “IQ” will do.

    Maini­tus­sa julk­i­lausumas­sa san­o­taan sosioekonomi­sista eroista näin:

    Racial-eth­nic dif­fer­ences are some­what small­er but still sub­stan­tial for indi­vid­u­als from the same socioe­co­nom­ic back­grounds. To illus­trate, black stu­dents from pros­per­ous fam­i­lies tend to score high­er in IQ than blacks from poor fam­i­lies, but they score no high­er, on aver­age, than whites from poor families

    Tämä kuva (lähde: The Bell Curve ‑kir­ja) havain­nol­lis­taa sosioekon­o­mis­ten tek­i­jöi­den ja rodullis­ten ÄO-ero­jen yhteyksiä.

  140. Vai että vuosil­ta 1994–96 on läh­teet. Kuvit­telisi, että tuoreem­paakin mate­ri­aalia löy­ty­isi ja ehkäpä jopa *gasp* ver­tais­arvioitu­ja julka­isu­ja? The Bell Curve ei oikein kel­paa läh­teek­si, sehän on lytät­ty niin mon­een ker­taan ja totaalisesti. 

    Jos nyt uno­hde­taan keskustelu siitä, mitä älykkyys­testit ja SAT itse asi­as­sa mit­taa­vat ja tarkastel­laan vain niis­sä pär­jäämistä, ongel­mak­si jää edelleen, ettei toden­näköis­es­ti ole tarpeek­si tutkimus­dataa jot­ta rav­it­se­muk­sen, lap­su­u­den olo­jen, koulu­tuk­sen jne. jne. vaiku­tus saataisi­in vakioitua. Tähän ainakin vah­vasti viit­taa se, että täs­mälleen samas­ta datas­ta saadaan täysin eri­laisia tulok­sia hie­man eri­laisil­la pain­o­tuk­sil­la. Esimerkik­si Huang & Hauser (2000) saa­vat samas­ta datas­ta Lyn­nin kanssa irti tulok­sen että 1974–1998 mustien ja valkois­t­en väli­nen ero älykkyys­testien tulok­sis­sa pieneni selvästi kun Lyn­nin mukaan mitään muu­tos­ta ei tapah­tunut. Testi­datana­han oli molem­mil­la 12 500 hen­gen testi­t­u­lok­set 20 vuo­den ajal­ta eli 625 henkeä vuot­ta kohti, joka ainakin minus­ta vaikut­taa aut­ta­mat­ta liian pieneltä otok­selta että kaik­ki tek­i­jät saataisi­in vakioitua näin mon­imutkaises­sa kysymyksessä.

    Oma kan­tani on, että nyky­isin käytet­tävis­sä ole­va data ei riitä asian selvit­tämiseen. Se ei tietenkään tarkoi­ta, etteikö ero­ja voisi olla. Nol­lahy­po­teesinä kuitenkin pitäisin, että ellei voi­da osoit­taa jotain selkeää evo­lu­ti­ivista syytä, mik­si sys­temaat­tisia ero­ja olisi eikä empi­iri­nen näyt­tökään tue ole­tus­ta, älykkyy­den geneet­ti­nen vari­aa­tio — jos sel­l­aista esi­in­tyy — pitäisi keskimäärin vas­ta­ta yleistä geneet­tistä vari­aa­tio­ta. Ja tämähän tun­netusti on huo­mat­tavasti suurem­pi Afrikan sisäl­lä kuin Afrikan ja muiden man­terei­den välil­lä. Niin pisim­mät kuin lyhim­mätkin kansat löy­tyvät Afrikas­ta jne. Ihon­värin sys­temaat­tisille eroille on help­po osoit­taa evo­lu­ti­ivi­nen syy ja vaikka­pa kasvo­jen piirteille taas pätee yleen­sä se, että vas­taa­va piirre löy­tyy Afrikas­takin joltain kansalta. Sen sijaan on vaikea nähdä mik­si niin yleishyödylli­nen omi­naisu­us kuin älykkyys olisi sat­tumal­ta valikoitunut vain muinaisille Afrikas­ta lähtijöille.

    USA:n mus­ta väestö on toki pääasi­as­sa ver­rat­tain pieneltä alueelta Län­si-Afrikas­ta tuo­tu­jen orjien jälkeläisiä, joten tietysti on mah­dol­lista että tuo­hon geenipooli­in on sat­tunut jostain syys­tä vähem­män älykkyy­den kehi­tys­tä suo­sivia geene­jä, etenkin kun alku­un orjik­si myyti­in ennen kaikkea rikol­lisia, tais­teluis­sa häviölle jääneitä vas­tus­ta­jia ym. (Myöhem­min­hän kyl­lä val­ta­van kysyn­nän myötä orjik­si alet­ti­in kaa­p­a­ta ihan taval­lisia tal­laa­jia.) Koko Afrikan tasol­la näin tuskin voi olla pelkästään sat­tumal­ta ja kyl­lä orji­akin tuoti­in sen ver­ran paljon, että hie­man arve­lut­taval­ta tuo ole­tus hei­dänkin kohdal­laan tuntuu.

  141. Tämä on täl­lä blogilla vuosien saatossa use­am­man ker­ran kolut­tu aihe, mut­ta palaan siihen vielä ker­taalleen. Luotan siihen, että tääl­lä on sen ver­ran ymmär­rystä, että näinkin vaikeaa aihet­ta pystytään käsittelemään.

    Kak­sos­tutkimuk­sista tiedämme, että älykkyys on hyvin vah­vasti periy­tyvä omi­naisu­us (>50% län­si­mais­sa, usei­den tutk­i­joiden mielestä jopa 80%). Eli geen­it ja geeniy­hdis­telmät ovat erit­täin vah­va seli­tys­tek­i­jä älykkyydelle.

    Päin­vas­toin kuin moni halu­aisi uskoa juuri vari­aa­tio eri gee­nien ja geeniy­hdis­telmien esi­in­tymisessä, kym­meniä tuhan­sia vuosia pääosin eril­lään kehit­tynei­den väestöpoolien välil­lä, on evo­lu­ti­ivi­nen peru­so­let­ta­mus. Eikä suinkaan se, että eri geene­jä esi­in­ty­isi suun­nilleen yhtä tasais­es­ti kaikkien väestöryh­mien kesku­udessa hyvin eriävistä kehi­tys­taipaleista huoli­mat­ta. Jälkim­mäi­nen olisi loogi­nen seu­raa­mus lähin­nä luomiskertomuksesta.

    Afrikkalais­ten laa­ja sisäi­nen vari­aa­tio ei itsessään ker­ro mitään korkeam­paan älykkyy­teen vaikut­tavien gee­nien yleisyy­destä man­tereel­la. Tämä usein käytet­ty vas­taväite ei siis itsessään todista mitään puoleen tai toiseen.

    Itsel­leni ei ole mitään ulkoista halua tai moti­vaa­tio­ta uskoa merkit­tävi­in eroi­hin väestöryh­mien välil­lä, mut­ta mielestäni nämä perin­nöl­liset erot niin älykkyy­dessä kuin erinäi­sis­sä luon­nepi­irtei­sis­sä taipumuk­sis­sa (kuten impul­si­ivi­su­us) ovat erit­täin vah­van todis­tu­saineis­ton tukemia. Täysin riip­pumat­ta siitä, miten minä tai joku muu halu­aisi asian ole­van. Se ei muu­ta yhdenkään ihmisen per­in­tötek­i­jöitä, eikä sitä todel­lisu­ut­ta, miten per­in­tötek­i­jät vaikuttavat.

    Asia voitaisi­in vieläkin luotet­tavam­min selvit­tää, ja jo nyky­isin välinein, jos siihen halua olisi. Mut­ta kukaan ainakaan julkisel­la puolel­la ei suos­tu täl­laista tutkimus­ta rahoittamaan.
    Koko kysymys on tuomit­tu kielletyksi.

    Sitäkin suurem­pi var­muus tul­laan saa­maan kun geen­i­tutkimus ete­nee ja eri­lais­ten perin­nöl­lis­ten taipumusten kanssa kor­reloivia geene­jä saadaan yksilöityä.
    Tämän jäl­keen tarvit­see ottaa riit­tävä geneet­ti­nen näyte eri­lai­sista väestöryh­mistä, ja taulukoi­da eri­lais­ten tun­net­tu­jen gee­nien ja geeniy­hdis­telmien yleisyys väestöryh­mäko­htais­es­ti, ja tätä myöten meil­lä olisi lop­ul­ta hyvin vah­va, läh­es kiistämätön, näyt­tö eri ryh­mien väli­sistä merkit­tävistä tilas­tol­li­sista perin­nöl­li­sistä eroista.

    Täl­laiset käyt­täy­tymis­ge­neet­tiset tutkimuk­set ja niiden taulukoin­nit voisi­vat ris­tiri­itaisim­mil­laan osoit­taa esimerkik­si jonkin ryh­män ole­van keskimääräiseltä per­imältään ei kovin älykkään ja hyvin impulsiivisen. 

    Tämä on hyvin räjähdysh­erkkä aihe, sikä­likin kos­ka molem­mat tek­i­jät on toisaal­la yhteiskun­tatutkimuk­ses­sa, tilas­tol­liseen otan­ta­an nojat­en, ymmär­ret­ty rikol­lisu­u­den kanssa vah­vasti kor­reloiviksi tekijöiksi.

    Olisiko täl­laisia tek­i­jöitä selvit­tävä tutkimus rasis­tista jo itsessään?
    Entä aja­tus siitä, että maail­ma on mitä on, halusimme me maail­man ole­van sit­ten mitä tahansa ja täysin ihanteis­tamme välit­tämät­tä? Jos X tai Y vain on, eikä mukaudu niitä koske­vi­in toiveisi­in, niin miten siihen tulisi suhtautua?

    Täl­laiset tutkimuk­set oli­si­vat ikävän samankaltaisia imp­likaa­tioil­taan kuin se 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen rotu­a­jat­telu, joka sil­loin hal­lit­si mm. kolo­nial­is­tista maail­manku­vaa, mikä käy hyvin ilmi esim. Churchillin kir­joista, kun tämä sit­tem­min his­to­ri­an valkope­semä fasisti oikein heku­moi alem­piar­vois­t­en joukko­murhaamisel­la ja impe­ri­al­is­tisel­la kun­ni­al­la, mm. teok­sis­sa The Malakand Field Force ja The Riv­er War. Ne ovat aika hätkähdyt­tävää luet­tavaa vuon­na 2000-luvulla.

    Rotu­a­jat­telu­un palu­u­ta vas­taan tulisi kehit­tää sel­l­aista ajat­telua, joka tuk­isi kaikkien yhtäläistä ihmis­ar­voa kaik­ista mah­dol­li­sista tutkimus­tu­lok­sista huolimatta.
    Siihen ei pystytä varautu­maan uskot­tele­mal­la ettei ero­ja ole, viimeiseen asti luot­ta­mal­la siihen, että sit­ten kun niitä tutkimuk­sia tehdään, niin tulok­set tule­vat ole­maan toiv­o­tun­laisia. Eivät ne tule ole­maan, en usko sitä ja sit­ten huonos­sa tapauk­ses­sa eräänä päivänä vuon­na 2025 joku lyö pöytään kuta kuinkin kiistämät­tömät todis­teet ja ollaan täysin varautu­mat­to­mia argu­men­toimaan niiden imp­likaa­tioi­ta vastaan.

    Se edis­tyk­sel­lisen moraal­i­filosofi­an lähtöa­ja­tus, että ihminen=1, pitää pystyä säi­lyt­tämään kaikissa ajateltavis­sa ole­vis­sa viiteke­hys­ten muu­tok­sis­sa. Ihmi­nen on ihmi­nen ovat geen­it mitä tahansa.

  142. Afrikkalais­ten laa­ja sisäi­nen vari­aa­tio ei itsessään ker­ro mitään korkeam­paan älykkyy­teen vaikut­tavien gee­nien yleisyy­destä man­tereel­la. Tämä usein käytet­ty vas­taväite ei siis itsessään todista mitään puoleen tai toiseen.

    Se ei toki todista mitään, mut­ta tarkoi­tan lähin­nä sitä, että minus­ta on aika luon­te­vaa olet­taa, että kun kyse on selkeästi kaikissa olois­sa hyödyl­lis­es­tä omi­naisu­ud­es­ta, pitäisi voi­da osoit­taa joku evo­lu­ti­ivi­nen mekanis­mi joka selit­täisi rotu­jen väliset erot tai sit­ten olet­taa ettei ero­ja ole niin kauan kun ei ole ole­mas­sa sito­vaa näyt­töä suun­taan tai toiseen. Varsinkin kuin mus­ta “rotu” on laa­jan sisäisen geneet­tisen vari­aa­tion takia melko arve­lut­ta­va käsite noin alkujaankin.

    Sinän­sä tietysti havain­to siitä, että älykkyy­del­lä ei pitäisi olla mitään tekemistä ihmis­ar­von määrit­te­lyn kanssa on hyvä ja oikea. Jos nos­taisimme älykkyy­den siihen ase­maan laa­jem­minkin yhteiskun­nas­sa kuin jotkut tässäkin keskustelus­sa ovat halun­neet sup­peam­mas­sa tarkastelus­sa tehdä, mei­dän pitäisi var­maan heti kät­telyssä luop­ua mm. demokra­ti­as­ta ja siir­tyä mer­i­tokraat­tiseen dik­tatu­uri­in jos­sa val­tion­jo­hto valit­taisi­in älykkyys­testin perusteella.

  143. Käytin lähteinä noi­ta vuosil­ta 1994 ja 1996 ole­via artikkelei­ta sik­si, että niistä, etenkin siitä 52 pro­fes­sorin julk­i­lausumas­ta, ilmenevät älykkyys­tutkimuk­sen val­tavir­ran näke­myk­set. Main­stream-kir­joi­tus julka­isti­in ensin “kansan­sivistys­tarkoituk­ses­sa” The Wall Street Jour­nalis­sa ja myöhem­min laa­jen­net­tuna ver­siona ver­tais­arvioidus­sa Intel­li­gence-lehdessä. APAn raport­ti julka­isti­in Amer­i­can Psy­chol­o­gist ‑lehdessä, joka on arvoste­tu­impia ver­tais­arvioitu­ja lehtiä psykolo­gian alalla.

    Molem­mat kir­joituk­set laa­dit­ti­in vas­tauk­se­na “The Bell Curve” ‑kir­jan aiheut­ta­maan kohu­un, ja molem­mat osoit­ta­vat, että “The Bell Curve” edusti ja edus­taa älykkyys­tutkimuk­sen val­tavir­ran näke­myk­siä. Tuo­ta kir­jaa vas­taan toki hyökät­ti­in ahnaasti vasem­mis­tos­ta, mut­ta useim­mat kri­ti­ik­it eivät olleet älyl­liseltä tasoltaan kreation­istien evoluu­tiokri­ti­ikkiä laadukkaampia.

    Maini­tut kak­si artikke­lia ovat edelleen pätevää tavaraa enim­miltä osil­taan. Niiden jäl­keen ei ole julka­istu vas­taavia laa­japo­h­jaisia “kon­sen­sus­lausum­ia” älykkyys­tutkimuk­ses­ta, mut­ta alan lehdis­sä rotuerois­takin on keskustel­tu run­saasti. Eri­no­maisen kat­sauk­sen valkois­t­en ja mustien älykkyy­sero­jen syi­hin tar­joaa Jens­enin ja Rush­tonin Psy­chol­o­gy, Pub­lic Pol­i­cy, and Law ‑lehdessä v. 2005 julka­istu laa­ja artikke­li “Thir­ty years of research on race dif­fer­ences in cog­ni­tive abil­i­ty”. Se, usei­ta vastinei­ta siihen sekä J&R:n lop­pukom­men­tit ovat luet­tavis­sa täältä.

    Huo­maa, että vaik­ka use­at tutk­i­jat vas­tus­ta­vat J&R:n johtopäätöstä, että rotu­jen ÄO-erot ovat pitkälti geneet­tisiä, kukaan ei kiistä sitä, että erot ovat ole­mas­sa, eikä sitä, että tulota­son ja koulu­tuk­sen tapaiset muut­tu­jat eivät voi selit­tää ero­ja pois. Rotude­bat­ti ÄO-tutkimuk­ses­sa kos­kee keskimääräis­ten rotuero­jen syitä ja suu­ru­ut­ta, ei niiden ole­mas­saoloa, kos­ka kukaan vakavasti otet­ta­va ei kiistä viimeksimainittua.

    Mainit­se­maasi Huan­gin ja Hauserin artikke­lia ei muuten näytä julka­istun mis­sään ver­tais­arvioidus­sa lehdessä. Muutenkaan se ei ole kovin mie­lenki­in­toinen, kos­ka siinä on kyse Gen­er­al Social Sur­veyn yhtey­dessä tehtävästä WORD­SUM-sanas­totestistä, joka koos­t­uu kymmen­estä sanamäärit­te­lykysymyk­ses­tä (esim. “mitä tarkoit­taa sana ‘oppro­bri­um‘”). Vaik­ka isoil­la otok­sil­la WORDSUM kor­reloi kohta­lais­es­ti varsi­nais­ten ÄO-testien kanssa, se ei ole kum­moinen yleisä­lykkyy­den mit­tari. Mainit­takoon vielä, että myöskään Huang ja Hauser eivät kiistä rodullis­ten ÄO-ero­jen ole­mas­saoloa, vaan niiden suu­ru­u­den ja muuttumattomuuden.

    Oma kan­tani on, että nyky­isin käytet­tävis­sä ole­va data ei riitä asian selvit­tämiseen.

    Kaikesta päätellen et tunne alan tutkimus­ta. Tästä kysymyk­ses­tä on ole­mas­sa etenkin Yhdys­val­loista dataa enem­män kuin juuri mis­tään. Jos väität, ettei dataa ole tarpeek­si, johdon­mukaisu­u­den vuok­si sin­un tulee olla myös sitä mieltä, että mis­tään muus­takaan yhteiskun­tati­eteel­lis­es­tä kysymyk­ses­tä ei datan puut­teen vuok­si voi sanoa yhtään mitään.

    Nykyi­nen pop­u­laa­tio­ge­neet­ti­nen tieto mah­dol­lis­taisi entistä varmem­man vas­tauk­sen antamisen esimerkik­si valkois­t­en ja mustien ÄO-eron geneet­tis­es­tä taus­tas­ta, mut­ta täl­laista tutkimus­ta ei poli­it­ti­sista syistä tehdä.

    Nol­lahy­po­teesinä kuitenkin pitäisin, että ellei voi­da osoit­taa jotain selkeää evo­lu­ti­ivista syytä, mik­si sys­temaat­tisia ero­ja olisi eikä empi­iri­nen näyt­tökään tue ole­tus­ta, älykkyy­den geneet­ti­nen vari­aa­tio – jos sel­l­aista esi­in­tyy – pitäisi keskimäärin vas­ta­ta yleistä geneet­tistä vari­aa­tio­ta. Ja tämähän tun­netusti on huo­mat­tavasti suurem­pi Afrikan sisäl­lä kuin Afrikan ja muiden man­terei­den välil­lä.

    Ensin­näkään feno­tyyp­pisen ja geno­tyyp­pisen diver­si­teetin välil­lä ei ole suo­raa yhteyt­tä. Pale­oantropolo­gi John Hawks selit­tää asian näin:

    Phe­no­typ­ic vari­ance is not a mea­sure of genet­ic vari­ance. If we see a pop­u­la­tion that has a large mea­sure of phe­no­typ­ic vari­abil­i­ty, it does not mean that the pop­u­la­tion had much genet­ic vari­abil­i­ty. Per­verse­ly, genet­ic vari­abil­i­ty can some­times be low­er in a pop­u­la­tion that has greater phe­no­typ­ic vari­ance — often because genet­ic drift can cause a loss of epis­tases that once con­strained the phe­no­type. In some cas­es envi­ron­men­tal vari­ance may actu­al­ly increase when the addi­tive genet­ic vari­ance declines, because of a loss of devel­op­men­tal robus­tic­i­ty. In any event, we can’t just go from a vari­able phe­no­type and infer that there’s vari­a­tion in geno­types.

    Siten ei ole syytä nol­lahy­po­teesina olet­taa, että Afrikan geneet­ti­nen mon­imuo­toisu­us (joka muuten johtuu suurelta osin bus­man­nien ja hot­ten­tot­tien kaltais­ten lukumääräis­es­ti pien­ten kan­so­jen suures­ta sisäis­es­tä diver­si­teetistä) merk­it­sisi suuria älykkyy­sero­ja. Lisäk­si kaik­ki älykkyys­testi­da­ta, jota meil­lä on, osoit­taa tulosten ole­van mustis­sa pop­u­laa­tiois­sa sekä keskimäärin mata­lampia että hajonnal­taan pienem­piä kuin esim. euroop­palai­sis­sa. Sekä teo­reet­tiset syyt että empi­iriset aineis­tot puolta­vat rodullis­ten älykkyy­sero­jen olemassaoloa.

    Sen sijaan on vaikea nähdä mik­si niin yleishyödylli­nen omi­naisu­us kuin älykkyys olisi sat­tumal­ta valikoitunut vain muinaisille Afrikas­ta lähti­jöille.

    Älykkyys ei toden­näköis­es­ti ole evo­lu­tion­aarista kelpoisu­ut­ta edis­tävä omi­naisu­us tietyn rajan yli. Muuten­han olisimme kaik­ki ein­steine­ja. Ainakin mod­ern­i­na aikana älykkyy­den ja lap­simäärän välil­lä näyt­täisi ole­van monis­sa yhteiskun­nis­sa negati­ivi­nen kor­re­laa­tio. Älykkyy­den opti­maa­li­nen taso kelpoisu­u­den kannal­ta vai­htelee ympäristön mukaan.

    On esitet­ty, että vuo­de­naiko­jen vai­htelu olisi edis­tänyt älykkyy­den kehi­tys­tä euroop­palai­sis­sa ja itäaasialai­sis­sa pop­u­laa­tiois­sa, mut­ta minus­ta täl­laiset speku­laa­tiot eivät ole kovin kiin­nos­tavia. Älykkyy­sero­jen tutkimuk­sen tulee perus­tua siihen, mitä me pystymme havait­se­maan empi­iris­es­ti, ei siihen, mitä mah­dol­lis­es­ti tapah­tui tuhan­sia tai kym­meniä­tuhan­sia vuosia sitten.

    USA:n mus­ta väestö on toki pääasi­as­sa ver­rat­tain pieneltä alueelta Län­si-Afrikas­ta tuo­tu­jen orjien jälkeläisiä, joten tietysti on mah­dol­lista että tuo­hon geenipooli­in on sat­tunut jostain syys­tä vähem­män älykkyy­den kehi­tys­tä suo­sivia geenejä

    USA:n mustien mitat­tu keskimääräi­nen älykkyys­ta­so on korkeampi kuin minkään muun mus­tan pop­u­laa­tion. Ja, kuten toteat, orjakaup­pa oli niin laa­jamit­taista, että sil­lä tuskin oli merkit­täviä geneet­tisiä valintavaikutuksia.

  144. Huo­maa, että vaik­ka use­at tutk­i­jat vas­tus­ta­vat J&R:n johtopäätöstä, että rotu­jen ÄO-erot ovat pitkälti geneet­tisiä, kukaan ei kiistä sitä, että erot ovat ole­mas­sa, eikä sitä, että tulota­son ja koulu­tuk­sen tapaiset muut­tu­jat eivät voi selit­tää ero­ja pois.

    Olete­taan het­ki, että olet oike­as­sa, ja olete­taan vielä, että ÄO-testit mit­taa­vat todel­lista älykkyyt­tä (mitä se sit­ten ikinä onkaan) eikä vain ÄO-testien tekotaitoa.

    Kysymys kuu­luu, mitä sit­ten? ÄO-testi mit­taisi älykkyyt­tä silti parem­min kuin ihon­väri, joten tuo­ta tulosta ei kan­nat­taisi käyt­tää minkään­laisen rotusyr­jin­nän perus­teena, vaan aina kan­nat­taisi kaivaa se ÄO-testi laatikosta.

    Tämän vuok­si kysymys eri väris­ten ihmis­ten älykkyy­destä on itsessään jok­seenkin yhtä mie­lenki­in­toinen kuin kysymys siitä, kiertääkö Poh­jan­tähteä taivaankap­pale, jon­ka koos­t­u­muk­ses­sa on typpeä yli 10%. Voi olla aka­teemis­es­ti mie­lenki­in­toista, mut­ta minkään­laista käytän­nön hyö­tyä infor­maa­tios­ta en keksi.

  145. Sun­nun­tain Hesaris­sa on Hen­na Virkkusen haas­tat­telu. Yksi kysymys kos­ki poikia:
    “Aio­taanko pojille tehdä tule­vaisu­udessa oma­ta kiin­tiöt, kos­ka tytöt men­estyvät kir­joituk­sis­sa paljon paremmin?” 

    Virkkunen: “On tärkeää, että kumpaakaan sukupuol­ta ei syr­jitä. Korkeak­oulut val­it­se­vat kuitenkin opiske­li­jansa muun kuin sukupuolen perus­teel­la myös tule­vaisu­udessa. Lukios­sa opiskelee enem­män tyt­töjä kuin poikia. Tytöt myös hake­vat poikia ahk­er­am­min. korkeak­oulu­tuk­seen välit­tömästi lukion jäl­keen. Korkeak­oulu­tutkin­non suorit­taneis­sa naiset ovat olleet enem­mistössä jo 30 vuotta.”

    Olenko ain­oa, jos­ta tun­tuu, että vas­taus (ja kysymyskin) on inhot­tavaa ja vas­tu­u­ton­ta asioiden kierte­lyä? Onko Virkkunen fem­i­nisti vai mik­si hän ei näe ongel­maa siinä, että nais­ten osu­us korkeak­oulu­tuk­ses­sa on jatku­vasti nous­sut viimeiset 30 vuot­ta. Päin vas­toin, hän ilmeis­es­ti pitää sitä syynä tehdä uud­is­tus, joka entis­es­tään vähen­tää poikien määrää. Valmis­teleeko ope­tus­min­is­ter­iössä pelkkiä fem­i­nis­te­jä näitä asioi­ta vai mik­si epä­tasa-arvo pyritään entis­es­tään lisäämään?

  146. Olete­taan het­ki, että olet oike­as­sa, ja olete­taan vielä, että ÄO-testit mit­taa­vat todel­lista älykkyyt­tä (mitä se sit­ten ikinä onkaan) eikä vain ÄO-testien teko­taitoa.

    Kaikkein type­r­in älykkyyskeskustelus­sa usein esite­ty­istä väit­teistä on tuo “ÄO-testit mit­taa­vat vain ÄO-testien teko­taitoa”. Kukaan, joka on tutus­tunut ÄO-testien ennuste­va­lidi­teet­tia koske­vaan val­tavaan kir­jal­lisu­u­teen, ei esit­täisi noin idioot­ti­maista väitet­tä. Jos ÄO-teste­jä ei halua pitää älykkyy­den mittareina, niitä voi sen sijaan kut­sua vaikka­pa men­estyk­sen ennus­tamis­testeik­si, mut­ta ei täl­laisel­la semant­tisel­la sotkemisel­la mitään saavute­ta. Esitä parem­pi älykkyys­teo­ria, jos ÄO ei kelpaa.

    Kysymys kuu­luu, mitä sit­ten? ÄO-testi mit­taisi älykkyyt­tä silti parem­min kuin ihon­väri, joten tuo­ta tulosta ei kan­nat­taisi käyt­tää minkään­laisen rotusyr­jin­nän perus­teena, vaan aina kan­nat­taisi kaivaa se ÄO-testi laatikos­ta.

    Tot­ta, ja kukaan tässä keskustelus­sa ei olekaan kan­nat­tanut kenenkään syr­jimistä rodun perusteella.

    Tämän vuok­si kysymys eri väris­ten ihmis­ten älykkyy­destä on itsessään jok­seenkin yhtä mie­lenki­in­toinen kuin kysymys siitä, kiertääkö Poh­jan­tähteä taivaankap­pale, jon­ka koos­t­u­muk­ses­sa on typpeä yli 10%. Voi olla aka­teemis­es­ti mie­lenki­in­toista, mut­ta minkään­laista käytän­nön hyö­tyä infor­maa­tios­ta en kek­si.

    Tuo olisi tot­ta yhteiskun­nas­sa, jos­sa ei kiin­nitet­täisi huomio­ta eri rotu­jen men­esty­seroi­hin vaan vain yksilöi­hin rodus­ta riip­pumat­ta. Nykyään län­si­maat kuitenkin mit­taa­vat ja tilas­toi­vat ryh­mien ero­ja esimerkik­si koulu- ja työmen­estyk­sessä, ja näi­den ero­jen pois­tamisek­si käytetään paljon resursseja.

    Poli­it­tis­es­ti suosi­tu­impi­en ja vaiku­tus­val­taisimpi­en teo­ri­oiden mukaan sukupolves­ta toiseen havait­tavis­sa ole­vat rotuerot johtu­vat pääasi­as­sa eri­lai­sista irra­tionaal­i­sista syr­jin­tämekanis­meista. Kuitenkin näi­den teo­ri­oiden käsit­teet ovat melkoista höt­töä, ja niiden poh­jal­ta tehty­jen ennustei­den reli­a­bili­teet­ti ja validi­teet­ti ovat olemat­to­mia. Jos tutus­tut näi­hin höpö­te­o­ri­oi­hin, nau­rat var­masti vedet silmis­sä, että miten joku voi näi­hin uskoa, kun ker­ran sin­un mielestäsi älykkyys­tutkimuskin, joka on kuitenkin teo­reet­tis­es­ti ja empi­iris­es­ti aivan eri kehi­tys­ta­sol­la, on sinus­ta epäluotettavaa.

    USA:ssa on uhrat­tu val­tavasti rahaa yri­tyk­si­in pois­taa valkois­t­en ja mustien koulutus‑, tulo- ym. erot, mukaan lukien ÄO-erot. Tulok­set esimerkik­si eri­ty­is­panos­tuk­ses­ta vähem­mistö­jen koulu­tuk­seen ovat kuitenkin olleet lai­ho­ja. Mustien ja eräi­den muiden ryh­mien huonom­pio­saisu­ut­ta on pyrit­ty lievit­tämään posi­ti­ivisen syr­jin­nän (affir­ma­tive action) keinoin: opiskelu- ja työ­paikko­ja ja esimerkik­si julkisen sek­torin tilauk­sia on jaet­tu rodullisin perustein.

    Posi­ti­ivista syr­jin­tää on perustel­tu sil­lä, että eri­laiset men­neet ja nykyiset rasis­tiset mekanis­mit estävät esimerkik­si mus­tia suo­ri­u­tu­mas­ta koulus­ta ja työelämästä yhtä hyvin kuin valkoiset. Jos ÄO-tutkimusten tulok­set hyväksyt­täisi­in rotuero­jen seli­tyk­sek­si (USA:ssa esim. mus­tat tien­aa­vat keskimäärin enem­män kuin valkoiset, jos ÄO-erot vakioidaan — lähde: ks. tämä; sama tulos on saatu NLSY-datas­ta, jos­sa on parem­pi ÄO-testi), niin rasis­mil­ta seli­tyk­senä putoaisi poh­ja, ja on kyseenalaista, löy­ty­isikö poli­it­tista halua posi­ti­ivisen syr­jin­nän jatkamiseen.

    Globaalis­sa kon­tek­stis­sa ÄO-ero­jen merk­i­tys­tä ovat kir­joituk­sis­saan käsitelleet mm. Van­hanen ja Lynn. Niil­lä on imp­likaa­tioi­ta esimerkik­si kehi­tys­a­pupoli­ti­ikan suhteen.

  147. “USA:ssa on uhrat­tu val­tavasti rahaa yri­tyk­si­in pois­taa valkois­t­en ja mustien koulutus‑, tulo- ym. erot, mukaan lukien ÄO-erot. Tulok­set esimerkik­si eri­ty­is­panos­tuk­ses­ta vähem­mistö­jen koulu­tuk­seen ovat kuitenkin olleet laihoja. ”

    Näin se on, koulun vaiku­tus on lop­pu­jen lopuk­si vähäinen.
    Eniten vaikut­taa koti­taus­ta , eri­tyis­es­ti äidin asenne koulutukseen.
    Niin­pä korkeim­man tulode­si­ilin tyh­mim­mistäkin lap­sista suorit­taa suuri osa korkeak­oulu­tukin­non ja vas­tavuorois­es­ti alim­man tulode­si­ilin älykkäim­mistä lap­sista vain 11 % vaik­ka älykkyys on samaa luokkaa kuin noil­la paremmssa ase­mas­sa olevilla 

    Älykkäistäkin har­va men­estyy eri­no­mais­es­ti maail­mas­sa , toki kesiar­voa parem­min mut­ta esim USA:n älykkäin on James Woods, ÄO n 180, mut­ta silti hän on keskinker­tainen B‑luokan näyttelijä.

  148. Virkkunen: “On tärkeää, että kumpaakaan sukupuol­ta ei syr­jitä. Korkeak­oulut val­it­se­vat kuitenkin opiske­li­jansa muun kuin sukupuolen perus­teel­la myös tule­vaisu­udessa. Lukios­sa opiskelee enem­män tyt­töjä kuin poikia. Tytöt myös hake­vat poikia ahk­er­am­min. korkeak­oulu­tuk­seen välit­tömästi lukion jäl­keen. Korkeak­oulu­tutkin­non suorit­taneis­sa naiset ovat olleet enem­mistössä jo 30 vuotta.”

    Huvit­tavaa oli, että heti tuon jäl­keen Virkkuselta kysyt­ti­in yliopis­to­jen ruot­salaiski­in­tiöistä, joi­ta hän piti täysin ongel­mat­tom­i­na eikä luvan­nut minkään­laista muu­tos­ta niihin. Sanoipa vielä, ettei kyse ole syr­jin­nästä, kos­ka kuka tahansa voi opetel­la ruot­sia. Samal­la argu­men­til­la voitaisi­in tietenkin perustel­la ruotsinkielisen opetuk­sen lakkaut­tamista Suomes­ta, kos­ka ruotsinkieliset voivat opetel­la suomea.

  149. Kaikkein type­r­in älykkyyskeskustelus­sa usein esite­ty­istä väit­teistä on tuo “ÄO-testit mit­taa­vat vain ÄO-testien teko­taitoa”. Kukaan, joka on tutus­tunut ÄO-testien ennuste­va­lidi­teet­tia koske­vaan val­tavaan kir­jal­lisu­u­teen, ei esit­täisi noin idioot­ti­maista väitettä.

    Var­masti älykkyys­testit ennus­ta­vat kaiken­näköisiä asioi­ta. Kuten myös van­hempi­en koulu­tus ja sosioekonomi­nen ase­ma mut­ta ei kukaan niitä älykkyy­dek­si kut­su. Jot­ta voitaisi­in sanoa jotakin siitä kuin­ka hyvin älykkyys­testit ennus­ta­vat älykkyyt­tä, mei­dän pitäisi ensin määritel­lä älykkyys. Ehkä sin­ul­la on tar­jo­ta jokin mielekäs ja tes­tat­ta­va määritelmä, joka ei redu­soidu ÄO-testien teko­taitoon? (Korostet­takoon vielä, että en ole pitänyt älykkyys­tutkimus­ta, varsinkaan eri­lais­ten pig­ment­tien omaavien ihmis­ten välis­ten ero­jen tutkimus­ta niin mie­lenki­in­toise­na, että olisin tutus­tunut asi­aan mitenkään syvällisesti)

    USA:ssa on uhrat­tu val­tavasti rahaa yri­tyk­si­in pois­taa valkois­t­en ja mustien koulutus‑, tulo- ym. erot, mukaan lukien ÄO-erot.

    Kuin­ka mon­ta pros­ent­tia tämä “val­tavasti” on esimerkik­si USA:n puo­lus­tusvoimien bud­jetista? Niin, väril­lisil­lä ja lati­noil­la menee huonom­min kuin valkoisil­la. Min­un mielestäni on kohtu­ullista, että yhteiskun­ta pyrkii pienen­tämään koulu­tus- tulo- ym. ero­ja oli niiden ero­jen syy mikä tahansa. Sitä en tiedä miten rahaa on yritet­ty käyt­tää ÄO-ero­jen pienen­tämiseen, ellet taroi­ta että tuo­ta on käytet­ty perus­teena perusk­oulu­tuk­sen laadun tas­a­puolis­tamiseen. Tämä lähde­vi­ite ei nyt ole paras­ta a‑luokkaa, mut­ta Levitt & co väit­tävät kir­jas­saan Freako­nom­ics tutki­neen­sa las­ten koulumen­estys­tä, ja mus­tat ja valkoiset pär­jäävät täs­mälleen yhtä hyvin jos käyvät samaa koulua.

    Globaalis­sa kon­tek­stis­sa ÄO-ero­jen merk­i­tys­tä ovat kir­joituk­sis­saan käsitelleet mm. Van­hanen ja Lynn. Niil­lä on imp­likaa­tioi­ta esimerkik­si kehi­tys­a­pupoli­ti­ikan suhteen. 

    Kuten jo aikaisem­min totesin, Van­hasen mukaan useis­sa afrikan mais­sa keskimääräi­nen kansalainen luokiteltaisi­in suomes­sa kehi­tys­vam­maisek­si. Tuo on niin jär­jetön väite, että Van­hasen käyt­tö lähde­vi­it­teenä min­un täysin asiantun­tem­at­tomis­sa silmis­säni vie jok­seenkin kaiken uskot­tavu­u­den viit­teen esit­täjän argumenteilta.

  150. Jot­ta voitaisi­in sanoa jotakin siitä kuin­ka hyvin älykkyys­testit ennus­ta­vat älykkyyt­tä, mei­dän pitäisi ensin määritel­lä älykkyys.

    Minus­ta tämä prob­lema­ti­soin­ti on jotenkin kauhean kulunut. Älykkyyt­tä ei tarvitse “määritel­lä”, eikä sitä edes voi “määritel­lä” siten, kuin kri­itikot haluaisivat.

    Otan esimerkkinä läm­pöti­lan, kos­ka se on luon­teeltaan vähän saman­lainen. Läm­pöti­laa mitataan useim­mis­sa taval­li­sis­sa läm­pömittareis­sa läm­pölaa­jen­e­misen avul­la. Kier­tyvässä sauna-mallises­sa mit­taris­sa on met­alle­ja sopi­vasti sekoitet­tu ja tehty spi­raali, joka aukeaa tai supis­tuu sen mukaan, miten läm­min se on, kun met­al­lit kutis­tu­vat eri suhteis­sa. Per­in­teisessä elo­ho­peamit­taris­sa taas elo­ho­peamötikän tilavu­us muut­tuu, ja ain­oa laa­jen­e­mis­su­un­ta on kapea kana­va mit­tarin varressa. 

    Mis­sään näistä siis mita­ta “oikeasti” läm­pöti­laa, vaan laa­jen­e­mista. Läm­pöti­laa — ja varsinkaan läm­pöti­laero­ja ihmiselle tut­tu­jen läm­pötilo­jen ympäristössä — ei edes sanan varsi­naises­sa mielessä ole­mas­sa, jos tarkastel­laan yksit­täisiä kaa­su- tai neste­molekyyle­jä. Läm­pöti­lan merk­i­tys saadaan esi­in vas­ta, kun ainet­ta on tarpeek­si, jot­ta on mielekästä puhua esimerkik­si faasimuun­nok­sista tms.

    Ja kuten älykkyy­dessäkin, läm­pöti­la tulee kyl­lä merk­i­tyk­sel­lisek­si, kun läh­estytään absolu­ut­tista nol­lapis­tet­tä. Mitä lähem­mäs nol­laa men­nään, sitä mielekkääm­pää on puhua yksit­täis­ten atom­ien lämpötiloista. 

    Ihmis­ten kohdal­la älykkyys on saman­lainen. Ei sitä ole mielekästä tarkastel­la yksilö­ta­sol­la sil­loin, kun liiku­taan ns. nor­maaleis­sa arvois­sa. Se, onko jonkun ÄO testeil­lä mitat­tuna 120 vai 130 ei merk­itse käytän­nössä mitään. Se merk­it­see, onko se 90 vai 150, ja tämän ymmärtää jokainen. Jokainen voi aivan taku­ul­la huo­ma­ta erot kun puhutaan täl­lai­sista luvuista. 

    On ihan sama “mitä” testit mit­taa­vat, kun asia ymmär­retään näin. Aivan kuten on ihan sama mit­taako läm­pömit­tari oikeasti laa­jen­e­mista vai resis­tanssin muu­tos­ta. Kyseessä on kuitenkin ennenkaikkea tilas­tolli­nen ilmiö, ja sosi­aal­i­ti­etei­den sar­al­la, aika poikkeuk­sel­lisen vah­vasti eri­laisia asioi­ta ennus­ta­va sellainen. 

    Van­hasen käytöstä lähde­vi­it­teenä en sano mitään, mut­ta se, että mon­es­sa afrikan maas­sa normikansalainen luokiteltaisi­in Suomes­sa kehi­tys­vam­maisek­si, ei ole mikään mielekäs vas­ta-argu­ment­ti mihinkään. Luku­taidot­to­muus, puut­teelli­nen rav­it­se­mus, “ankea lap­su­us” ja niin edelleen ovat enem­mänkin sään­tö kuin poikkeus niis­sä olois­sa. Suomes­sa käytän­nössä vain kehi­tys­vam­maiset oikeasti ovat luku- ja lasku­taidot­to­mia. Yhteiskun­nal­lisen toimin­nan kon­tek­stis­sa mitään rel­e­vant­tia eroa ei ole. 

    Se, käytetäänkö tätä tietoa rasis­tisen (tai “rasis­tisen”) ihmiskäsi­tyk­sen pönkit­tämiseen on erilli­nen asia. Mut­ta kyl­lä esimerkik­si kehi­tys­a­pupoli­ti­ikan lin­jauk­sis­sa on syytä ottaa huomioon esimerkik­si luku­taidon yleisyys jne. ja mekanis­mit, joil­la näitä voidaan tukea. Älykkyy­den muu­tos pop­u­laa­tios­sa voi lop­ul­ta osoit­tau­tua aika hyväk­si täl­laisen poli­ti­ikan onnis­tu­misen kriteeriksi.

  151. Virkkusen sanomi­sista sai sel­l­aisen käsi­tyk­sen, että aloitu­paikko­ja siir­retään aikuisil­ta vastakirjottaneille
    Eli kun vas­takir­joit­ta­neet otet­tan ensin ja lop­ut paikat jae­taan aikuisopiske­li­joille niin suhde muut­tuu ammat­in­vai­h­ta­jien tai ammt­ti­taidon korot­ta­jien tap­piok­si ellei aloi­tu­s­paikko­ja lisätä .

    Virkkunen ei ottanut myöskään kan­taa ikään­tynei­den opiskelu­un . Jos työu­ran on jatkut­ta­va 70 vuo­teen niin meil­lä on 50–60-vuotiaita pyrk­i­jiä korkeakouluun.

    EU on ajanut elinikäisen oppimisen mallia,mutta tämä on nyt Suomes­sa uno­hdet­tu ja ikään­tyneille tar­jo­taan yövartijaroolia

  152. Kuten jo aikaisem­min totesin, Van­hasen mukaan useis­sa afrikan mais­sa keskimääräi­nen kansalainen luokiteltaisi­in suomes­sa kehi­tys­vam­maisek­si. Tuo on niin jär­jetön väite, että Van­hasen käyt­tö lähde­vi­it­teenä min­un täysin asiantun­tem­at­tomis­sa silmis­säni vie jok­seenkin kaiken uskot­tavu­u­den viit­teen esit­täjän argumenteilta.

    Eihän tässä sinän­sä ole mitään jär­jetön­tä tai jär­jel­listä. Kyse on puh­taas­ta määritelmästä. 30 pis­teen poikkea­ma keskimääräis­es­tä tasos­ta on luokitel­tu älyl­lisek­si kehi­tys­vam­maisu­udek­si. Jo 15–20 poikkea­man kohdal­la puhutaan älyl­lis­es­tä heikkolahjaisuudesta. 

    Kehi­tys­vam­maisu­udel­la on käsit­teenä liian paha kaiku. Useim­mat lievästi kehi­tys­vam­maiset ovat perusk­oulun mukautet­tu­jen oppi­sisältö­jen piiris­sä. Nämä ihmiset selviävät nor­maalis­sa arjes­sa aivan hyvin, ellei heil­lä ole liitän­näis­sairauk­sia, eri­lais­ten syn­d­roomien tai syn­ny­tys­vau­ri­oiden aiheut­ta­maa moni­vam­maisu­ut­ta, mikä on kehi­tys­vam­maisil­la tavallista. 

    70:n pis­teen rajako­htaa valaisen näin: jos kaik­ki jur­mut ovat tor­su­ja, seu­raako tästä, että kaik­ki tor­sut ovat jur­mu­ja. Tätä ei ratkaista enää 70:n älyl­lä eikä vält­tämät­tä vähän parem­mal­lakaan. Eli abstrak­tioiden käsit­te­ly ja puh­taasti for­maa­li­nen päät­te­ly on heikko. Mut­ta kyl­lä ihmi­nen voi aivan hyvin rav­in­to­las­sa olla kylmäkkönä. 

    Afrikas­sa ja Uudessa Guine­as­sa elää heimo­ja, joiden kielel­lä ei voi ilmaista asioi­ta, jot­ka eivät voisi olla tot­ta. Ei voi esimerkik­si sanoa, että “siivetön lin­tu lentää” eli abstrak­tioiden taso puut­tuu kokonaan.

  153. tcrown:

    J:

    Kaikkein type­r­in älykkyyskeskustelus­sa usein esite­ty­istä väit­teistä on tuo “ÄO-testit mit­taa­vat vain ÄO-testien teko­taitoa”. Kukaan, joka on tutus­tunut ÄO-testien ennuste­va­lidi­teet­tia koske­vaan val­tavaan kir­jal­lisu­u­teen, ei esit­täisi noin idioot­ti­maista väitettä.

    Var­masti älykkyys­testit ennus­ta­vat kaiken­näköisiä asioi­ta. Kuten myös van­hempi­en koulu­tus ja sosioekonomi­nen ase­ma mut­ta ei kukaan niitä älykkyy­dek­si kut­su. Jot­ta voitaisi­in sanoa jotakin siitä kuin­ka hyvin älykkyys­testit ennus­ta­vat älykkyyt­tä, mei­dän pitäisi ensin määritel­lä älykkyys. Ehkä sin­ul­la on tar­jo­ta jokin mielekäs ja tes­tat­ta­va määritelmä, joka ei redu­soidu ÄO-testien tekotaitoon?

    Olisiko tässä vas­takkainaset­telus­sa (älykkyys vs. testien teko­taito) kyse siitä, että tcrown­in mielestä älykkyyt­tään voi kehit­tää (teste­jä voi siis oppia tekemään parem­min), ja lisäk­si sen kehit­tymiseen vaikut­ta­vat myös ulkoiset olo­suh­teet, ja tatu­van­haset puolestaan näkevät älykkyy­den geneet­tisenä, muut­tumat­tomana omi­naisuute­na? Tätä taus­taa vas­ten pidän ihan järkevänä korostaa testien teko­taidon merk­i­tys­tä, vaik­ka osit­tain onkin kysymys myös syn­nyn­näis­es­tä lahjakkuudesta.

  154. Alueel­la X on pelkästään valkoisia jääkarhu­ja. Henkilö Y menee alueelle ja näkee jääkarhun Minkä väri­nen se on?

    “Kluge”-kirjan mukaan luku­taidot­tomis­sa kult­tuureis­sa ei saa loogista vas­taus­ta. Sen sijaan saate­taan esimerkik­si ehdot­taa, että henkilö Y:ltä pitäisi kysyä.

    Kir­jas­sa muis­taak­seni vielä väitet­ti­in, että tuol­laisen kult­tuurin aikuiselle kyseisen alkeel­lisen “syl­lo­gis­min” sisäistämi­nen on läh­es mah­do­ton­ta, lapselle sen­tään ei.

    Selvää lie­nee, että ÄO-testistä ei tuol­la päät­te­ly­ta­sol­la tulisi korkei­ta pis­teitä, vaik­ka henkilö olisi kuin­ka älykäs. Älykäs siis esimerkik­si siinä mielessä, että pär­jää eloon­jäämiskamp­pailun yllä­tyk­sel­li­sis­säkin haasteista.

  155. “Huvit­tavaa oli, että heti tuon jäl­keen Virkkuselta kysyt­ti­in yliopis­to­jen ruot­salaiski­in­tiöistä, joi­ta hän piti täysin ongel­mat­tom­i­na eikä luvan­nut minkään­laista muu­tos­ta niihin. ”

    Esimerk­ki siitä, mihin mies­li­iket­tä tarvit­taisi­in. Poikien ongel­mat pitäisi nos­taa esille niin, että nämä virkkuset sun mut fem­i­nis­tit eivät voisi puhua ja päät­tää ihan mitä sat­tuu. Nykyisessä ilmapi­iris­sä poikien ja miesten ase­man heiken­tämistä voi kut­sua tasa-arvon ajamisek­si. Poikien ase­man vahvis­tamista taas voi kut­sua naisvi­hak­si, kuten tääl­läkin eräs kir­joit­ta­ja ehti tehdä.

    Koulu­tuk­seen liit­tyvät kysymyk­set ovat tasa-arvon kannal­ta aivan keskeisiä — ja kansan­talouden ja yhteiskun­ta­rauhan. Sik­si niis­sä voi mielestäni käyt­tää jopa kiin­tiöitä, toisin kuin vaikka­pa fir­moissa. Niiden kohdal­la Virkkusten perustelu toimisikin: fir­mat eivät tule­vaisu­udessakaan val­itse pomo­jaan sukupuolen perusteella.

    Parem­pi vai­h­toe­hto kuitenkin olisi uud­is­taa koulua ja opiskelu­val­in­to­ja niin, että pysyt­täisi­in parem­min hyö­dyn­tämään poikien lah­jakku­ut­ta. Onnek­si Virkkunen nimit­täin on väärässä kuvitel­lessaan, että pojat ovat syn­tyjään tyt­töjä heikkolahjaisempia.

    Mis­sä vai­heessa fem­i­nat­sit ja hal­li­tus­puolueet pitävät Suomen korkeak­oul­u­laitos­ta riit­tävän tasa-arvoise­na? Riit­tääkö 80% naisen­em­mistö vai yritetäänkö vielä suurem­paa tasa-arvoa.

  156. Enkidu,

    Niin.. heikos­sa älyssä kyse on nimeno­maan konkre­ti­aan tarrautumisesta. 

    Muun­nan edel­lisen tor­su ja jur­mu ‑esimerkki­ni muo­toon: kaik­ki annelit ovat nais­puoleisia henkilöitä. Seu­raako tästä, että kaik­ki nais­puoleiset henkilöt ovat anneleita?

    Tämän ratkaisemiseen riit­tää vähäisem­pi äly kuin edel­lisen. 70 pis­teel­lä koe­henkilö yltää vaik­ka ihan siihen, että päät­telee kysyjästä “hei.. sä oot nainen ja sun nimi on Eli­na eli kaik­ki naiset eivät ole annelei­ta. Eikä mun äitikään ole Anneli, vaan Ritva.” 

    Mitä heikom­pi äly sitä enem­män tarvit­see konkre­ti­aa päätelmien teon tuek­si. Siitähän paljon on kyse, kun puhutaan näistä “eri­lai­sista oppi­joista” koulus­sa. Tämä vain on niin tule­htunut­ta aluet­ta, kun ketään ei saa leima­ta tyhmäksi. 

    Lapsethan ovat oiva esimerk­ki muutenkin heikkoä­ly­i­sistä :). Jos jääkarhues­imerkki­in vai­hdet­taisi­in värik­si punainen, niin suurin osa alle kouluikäi­sistä lap­sista jäisi jankkaa­maan, ettei jääkarhu voi olla punainen eikä pysty­isi tarkastele­maan asi­aa reaal­i­maail­man ulkop­uolelta loogisen päät­te­lyn näkökulmasta.

    Nor­maalilapsel­la kyky nous­ta ajat­telus­saan näkyvän maail­man yläpuolelle kehit­tyy — kenel­lä enem­män, kenel­lä vähem­män — mut­ta tätä on äly noin pelk­iste­tysti sanottuna.

    1. Kir­joit­telu menee nyt niin rasis­tisek­si, että se pitäisi oikeas­t­aan katkaista.
      Aiv­ot kehit­tyvät siihen suun­taan, mihin niitä tarvi­taan. Esimerkik­si pal­lopele­jä ja motori­ikkaa oppii tekemäl­lä, mut­ta jos jonkin sairau­den takia on ollut lap­suuten­sa pyörä­tuolis­sa ja sit­ten para­nee, motori­ik­ka jää aika heikok­si. Myös abstrak­te­ja asioi­ta oppii ajat­tele­mal­la abstrak­te­ja asioita.
      Suo­ma­l­siten älykkyysosamäärä on nous­sut muis­taak­seni yhden stan­dard­ipikkea­man ver­ran sadas­sa vuodessa. Aika tyh­mää siis oli väkemme ennen.

  157. tcrown:

    Var­masti älykkyys­testit ennus­ta­vat kaiken­näköisiä asioi­ta. Kuten myös van­hempi­en koulu­tus ja sosioekonomi­nen ase­ma mut­ta ei kukaan niitä älykkyy­dek­si kutsu.

    Mikä tässä älykkyy­dessä niin pomppaa? 

    Van­hempi­en koulu­tus­ta saa sanoa van­hempi­en koulu­tuk­sek­si, sosioekon­o­mista ase­maa saa sanoa sosioekonomisek­si asemaksi. 

    Mik­si älykkyyt­tä ei saa sanoa älykkyydeksi?

  158. En ymmär­rä, mik­si juuri tässä kohdas­sa tulee mieleen pistää keskustelu poik­ki. Perusteluista ei saa kun­non vihjettä. 

    Jos nimit­täin kir­joi­tan siitä, miten abstrak­tia ajat­telua oppi ajat­tele­mal­la abstrak­tisti ja miten kult­tuuri vaikut­taa älykkyy­teen, ei se voi olla keskustelun lopet­tamisen syy. Ei kai Eli­nakaan mitään rasis­tisia ajatuk­sia esitä.

    Varsinkin kun Soin­in­vaara itse vetoaa samoi­hin seikkoi­hin syinä lopet­taa keskustelu. Vielä häm­men­täväm­mäk­si asia muut­tuu, kun edel­lä on usei­ta vieste­jä, jois­sa älykkyys nimeno­maan esitetään rodullise­na ilmiönä. 

    Ehkä en vain ole tarpeek­si älykäs ymmärtääk­seni paradoksia.

    Eli­na, Pent­ti Ren­vallin “Suo­ma­lainen 1500-luvun ihmi­nen oikeuskat­so­musten val­os­sa” kuvas­taa mie­lenki­in­tois­es­ti, miten muinainen suo­ma­lainen näki ja koki ympäristön nyky­istä suo­ravi­ivaisem­min, reflek­toimat­ta sitä. Abstrak­tiot ja abstrak­ti päät­te­ly oli vaikeaa. Piirre kos­ki säätyläisiäkin eli ei pelkästään rah­vas­ta. No, tämä tietysti on vain yksi teoria.

    Uskon kuitenkin, että sivistymi­nen on ollut juuri reflek­tion lisään­tymistä. Näemme ympäristön pait­si ratio­naalisem­min myös yhä mon­imutkaisem­pi­en ja usein keskenään ris­tiri­itais­ten tari­noiden kaut­ta. Emme enää reagoi sanoi­hin ikään kuin ne sisältäi­sivät maagisen ja suo­ran yhtey­den kohteeseen­sa. Esimerkik­si “luku­taidot­tomista kult­tuureista” voi puhua ilman primitiivireaktioita 😉

  159. Jos Osmo sal­lii, teen vielä pari lop­puhuo­mau­tus­ta rotukeskusteluun. 

    Eli­na avasi hyvin tuo­ta kehi­tys­vam­maisu­u­den määritelmää. Aikuisen ÄO 70 vas­taa 11-vuo­ti­aan nor­maalia (=ÄO 100) älyl­listä kap­a­sitee­tia. 11-vuo­tias voi toimia yhteiskun­nas­sa monel­la taval­la, enti­saikaan (ja kehi­tys­mais­sa edelleen) mon­et sen ikäiset saat­toi­vat esimerkik­si olla työelämässä kuin ketkä tahansa.

    Eri jut­tu on, jos mata­laan ÄO:hon liit­tyy moni­vam­maisu­us, joka estää esimerkik­si nor­maalin työn­teon. Jos henkilö, jon­ka ÄO on 70, kuu­luu pop­u­laa­tioon, jon­ka kes­ki-ÄO on 70, on hyvin epä­to­den­näköistä, että hän olisi moni­vam­mainen. Jos sen sijaan tämä henkilö (ÄO 70) kuu­luu pop­u­laa­tioon, jon­ka kes­ki-ÄO on 100, hän on suurel­la toden­näköisyy­del­lä moni­vam­mainen. Edel­lisessä tapauk­ses­sa yksilö on toden­näköis­es­ti ter­ve, kos­ka hänen ÄO:nsa on pop­u­laa­tios­sa nor­maali, kun sen sijaan jälkim­mäisessä tapauk­ses­sa mata­la ÄO johtuu toden­näköis­es­ti kro­mo­so­mi- tai geenivirheestä tai esim. onnet­to­muudessa saadus­ta aivo­vau­rios­ta ja liit­tyy muuhun vam­maisu­u­teen. Toden­näköis­es­ti edelli­nen ei ole kehi­tys­vam­mainen, mut­ta jälkim­mäi­nen on.

    Lynn ja Van­hanen ovat toden­neet, että parem­mas­sa kasvuym­päristössä afrikkalais­ten kes­ki-ÄO olisi selvästi korkeampi. Afroamerikkalaisia koske­va testi­da­ta antaa osvi­it­taa siitä, miten paljon korkeampi, mut­ta parem­paa dataa esimerkik­si Euroopan maa­han­muut­ta­japop­u­laa­tioista olisi mie­lenki­in­toista saada.

    Lopetan osaltani rotukeskustelun tähän, mut­ta puu­tun vielä älykkyy­den määritelmään.

    Var­masti älykkyys­testit ennus­ta­vat kaiken­näköisiä asioi­ta. Kuten myös van­hempi­en koulu­tus ja sosioekonomi­nen ase­ma mut­ta ei kukaan niitä älykkyy­dek­si kut­su.

    Van­hempi­en sosioekonomisen ase­man ennuste­va­lidi­teet­ti on esimerkik­si las­ten koulu- ja työmen­estyk­sen suh­teen hyvin vähäi­nen sen jäl­keen, kun ÄO on vakioitu. Korkeampi ÄO johtaa parem­paan yhteiskun­nal­liseen ase­maan, ei toisin päin. Tämän mukaan yliopis­to-opin­to­tu­losten kor­re­laa­tio SAT-tulosten kanssa on 0,47. Kun vakioidaan sosioekonomi­nen ase­ma, kor­re­laa­tio las­kee 0,44:een.

    Charles Mur­ray on tehnyt mie­lenki­in­toisen tutkimuk­sen, jos­sa ver­tail­laan aiem­min maini­tus­sa NLSY-aineis­tossa ole­via sis­arus­pare­ja. Sis­aruk­sia ver­tail­taes­sa etu­na on se, että kotiym­päristön merk­i­tys saadaan vakioitua. Jokaiseen sis­arus­pari­in (N=779) kuu­lui yksi “nor­maal­iä­lyi­nen” (ÄO 25.–74. persen­ti­ili) sis­arus. Toinen sis­aruk­sista jokaises­sa paris­sa taas oli joko “tosi tyh­mä” (< 10. persen­ti­ili), “tyh­mä” (10.–24.), “fik­su” (75.–89.) tai “tosi fik­su” (≥ 90. persen­ti­ili). Mur­ray havait­si esimerkik­si, että “tosi fik­sut” tien­aa­vat keskimäärin läh­es 18.000 dol­lar­ia enem­män vuodessa kuin “nor­maal­iä­lyiset” sis­aruk­sen­sa, kun taas “tosi tyh­mät” tien­aa­vat noin 9.500 dol­lar­ia vähem­män kuin “nor­maalit”. Tässä tarkem­min noi­ta tuloksia.

  160. se, että mon­es­sa afrikan maas­sa normikansalainen luokiteltaisi­in Suomes­sa kehi­tys­vam­maisek­si, ei ole mikään mielekäs vas­ta-argu­ment­ti mihinkään. Luku­taidot­to­muus, puut­teelli­nen rav­it­se­mus, “ankea lap­su­us” ja niin edelleen ovat enem­mänkin sään­tö kuin poikkeus niis­sä oloissa.

    Se, mihin varsi­nais­es­ti halusin kysymyk­sel­läni älykkyy­den määritelmästä oli Saarankin esi­in tuo­ma kysymys. Onko älykkyys siinä mielessä kun nyt tässä keskustel­laan ihmisen pitu­u­den kaltainen omi­naisu­us (japani­laiset ovat syys­tä tai tois­es­ta keskimäärin lyhyem­piä kuin suo­ma­laiset) vai fyy­sisen voiman kaltainen omi­naisu­us (pain­on­nos­ton har­ras­ta­jat ovat syys­tä tai tois­es­ta keskimäärin vahvem­pia kuin penkki­urheil­i­jat)? Älykkyys on niin epämääräis­es­ti yleisessä kielessä käytet­ty käsite, että se voi tarkoit­taa kumpaa tahansa, ja min­un mielestäni molem­mankaltaiset erot älykkyy­dessä yksilöi­den välil­lä ovat todellisia.

    Nyt esimerkik­si nim­imerk­ki J vaikut­taa ole­van vah­vasti sitä mieltä, että älykkyys on ensisi­jais­es­ti pitu­u­den kaltainen omi­naisu­us, johon luku­taidot­to­muus, puut­teelli­nen rav­in­to “ankea lap­su­us” jne ei juuri vaiku­ta, ja vieläpä niin että ÄO-testi tuo­ta omi­naisu­ut­ta mit­taa hyvin. Mielestäni “tutkimus” jon­ka mukaan val­taosa tiet­ty­jen Afrikan maid­en kansalai­sista ei kykene — minkään­laisen, minkäänikäisenä aloite­tun koulu­tuk­sen tai kas­vatuk­sen jäl­keen — vas­taa­maan oikein kysymyk­seen “jos kaik­ki jur­mut ovat tor­su­ja, seu­raako tästä, että kaik­ki tor­sut ovat jur­mu­ja?” fal­si­fioi kyseisen väit­teen. Joko älykkyys ei ole pitu­u­den kaltainen omi­naisu­us tai ÄO-testi ei tuo­ta mit­taa hyvin. 

    Jos taas hyväkytään, että älykkyyt­tä voi har­joit­taa kuten lihasvoimaa, ja olete­taan, että ÄO-testi mit­taa tuol­laista har­joitet­tavaa älykkyyt­tä, on mieletön­tä väit­tää, että nige­ri­alaiset ovat tyh­mem­piä kuin suo­ma­laiset samal­la taval­la kuin japani­laiset ovat lyhyem­piä vain ÄO-testien perusteella.

    Mikä tässä älykkyy­dessä niin pomppaa?

    Van­hempi­en koulu­tus­ta saa sanoa van­hempi­en koulu­tuk­sek­si, sosioekon­o­mista ase­maa saa sanoa sosioekonomisek­si asemaksi.

    Mik­si älykkyyt­tä ei saa sanoa älykkyydeksi?

    J:n argu­ment­ti oli jotakuinkin seuraava:

    Kos­ka älykkyys­testit ennus­ta­vat men­estys­tä, siitä seu­raa, että ne mit­taa­vat jotakin jota kut­summe älykkyydeksi.

    En tiedä kuin­ka korkea ÄO pitää olla, että ymmärtää, että jos hyväksyy edel­lisen argu­mentin, joutuu hyväksymään myös seu­raa­van argumentin:

    Kos­ka van­hempi­en tulot ennus­ta­vat men­estys­tä, siitä seu­raa, että ne mit­taa­vat jotakin jota kut­summe älykkyydeksi.

  161. Eli­na:

    heikos­sa älyssä kyse on nimeno­maan konkre­ti­aan tarrautumisesta.

    Muun­nan edel­lisen tor­su ja jur­mu ‑esimerkki­ni muo­toon: kaik­ki annelit ovat nais­puoleisia henkilöitä. Seu­raako tästä, että kaik­ki nais­puoleiset henkilöt ovat anneleita?

    Tämän ratkaisemiseen riit­tää vähäisem­pi äly kuin edellisen. …

    Luon­nol­lises­sa kielessä jos … niin ‑raken­net­ta käytetään ilmaise­maan imp­likaa­tioi­ta jom­paan kumpaan suun­taan ja joskus myös ekvi­valenssia. Jos ei ole “matemaat­tista luku­taitoa” (eli kykyä tun­nistaa koulute­htävien knoppe­ja), joutuu päät­telemään kon­tek­stista mitä tarkoitetaan.

    Näyt­tää myös siltä, että älykkyys­testien tekem­i­nen vaatii har­jaan­tu­mista ja koulus­sa opetel­tua koeruti­inia. Esimerkkinä
    antropol­o­gisankari­parin Lynnn&Vanhanen saa­ma häm­mästyt­tävä tulos Afrikas­ta. Man­tereen rikkaim­man maan, Päivän­tasaa­jan Guinean, keskimääräi­nen ÄO on siel­lä teh­dyn testin mukaan alem­pi kuin testin teo­reet­ti­nen min­i­mi. Ts. pavi­aani joka ratkoo tehtävät sat­un­nais­es­ti, saa parem­man tulok­sen kuin yli puo­let guinealaisista.

    Tulos on selitet­tävis­sä monel­la eri tavalla:
    1) guinealaiset vetivät tes­taa­jia kollek­ti­ivis­es­ti höplästä,
    2) guinealais­ten kult­turi­taus­ta saa hei­dät tulk­it­se­maan testit johdon­mukaises­ti eri taval­la kuin teste­jä laa­dit­taes­sa on ajatel­tu, tai
    3) Guinean koul­u­laitok­ses­sa ei käytetä monivalintatehtäviä

    Minä pistäisin rahat ruu­tu­un numero 3.

  162. tcrown:

    Jos taas hyväkytään, että älykkyyt­tä voi har­joit­taa kuten lihasvoimaa, ja olete­taan, että ÄO-testi mit­taa tuol­laista har­joitet­tavaa älykkyyt­tä, on mieletön­tä väit­tää, että nige­ri­alaiset ovat tyh­mem­piä kuin suo­ma­laiset samal­la taval­la kuin japani­laiset ovat lyhyem­piä vain ÄO-testien perusteella.

    Riip­puu määritelmästä. Kyl­lä kai niin voidaan sanoa, että mit­taushetkel­lä nige­ri­alaiset oli­vat käytän­nössä tyh­mem­piä. Tästä ei kuitenkaan voi päätel­lä vähäisem­män älyn ole­van jotenkin sidok­sis­sa “rotu­un” (käytän ter­miä lain­aus­merkeis­sä, kos­ka rotu­ja ei kai ole kyet­ty ihmisen kohdal­la määrit­telemään siten, että tuon käsit­teen käyt­tämisessä oikeasti edes olisi mitään järkeä).

    Se, että moni luulee älykkyy­den ole­van staat­ti­nen ja yksi­no­maan geneet­ti­sistä seikoista riip­pu­va omi­naisu­us — yhdis­tet­tynä nyky-yhteiskun­nas­sa val­lit­se­vaan älykkyy­den yliar­vostamiseen — johtaa ymmär­ret­tävästi siihen että osa ihmi­sistä ei halu­aisi puhua mitään koko asiasta.

  163. J:

    Charles Mur­ray on tehnyt mie­lenki­in­toisen tutkimuksen…

    Olen täysi maal­likko tässä aiheessa, mut­ta epäilen ettei älykkyys­tutkimuk­sis­sa yleen­sä vakioi­da mui­ta lah­jakku­ustek­i­jöitä, kuten sosi­aal­ista ymmär­rystä tai sosiologisien/psykologisien/jne. merk­i­tyk­sien hah­mot­tamista. Olenko väärässä?

  164. Nyt esimerkik­si nim­imerk­ki J vaikut­taa ole­van vah­vasti sitä mieltä, että älykkyys on ensisi­jais­es­ti pitu­u­den kaltainen omi­naisu­us, johon luku­taidot­to­muus, puut­teelli­nen rav­in­to “ankea lap­su­us” jne ei juuri vaiku­ta, ja vieläpä niin että ÄO-testi tuo­ta omi­naisu­ut­ta mit­taa hyvin.

    Älykkyy­den geneet­ti­nen perus­ta lie­nee nimeno­maan saman­lainen kuin pitu­u­den, ts. siihen vaikut­taa hyvin suuri joukko geene­jä, joista kul­lakin yksinään on vain pieni merk­i­tys. Älykkyy­den ja pitu­u­den her­i­tabili­teetit ovat aikui­sis­sa samaa luokkaa, n. 80 prosenttia. 

    Keski-ÄO:t oli­vat Fly­n­nin ilmiön vuok­si nyky­istä paljon mata­lampia 100 vuot­ta sit­ten, mut­ta ÄO:n her­i­tabili­teet­ti oli korkea jo tuol­loin — “hyvät ÄO-geen­it” omaav­il­la oli korkeampi ÄO. Samaan tapaan ihmiset oli­vat huonon ravin­non, sairauk­sien ja hygien­ian puut­teen vuok­si 100 vuot­ta sit­ten 15 cm (tms.) lyhyem­piä kuin nykyään, mut­ta pitu­u­den her­i­tabili­teet­ti oli korkea, ts. ne joil­la oli “hyvät pitu­us­geen­it” oli­vat pidem­piä kuin ne joil­la “huonom­mat pituusgeenit”.

    Her­i­tabili­teet­ti on tietyn pop­u­laa­tion omi­naisu­us. Sik­si hyvin eri­lai­sis­sa ympäristöis­sä elävien pop­u­laa­tioiden ÄO:iden ver­tailu on ongel­mallista — täl­löin pitää arvioi­da, miten ympäristön paran­tu­mi­nen vaikut­taisi, mihin viit­tasinkin edellä.

    En tiedä kuin­ka korkea ÄO pitää olla, että ymmärtää, että jos hyväksyy edel­lisen argu­mentin, joutuu hyväksymään myös seu­raa­van argumentin:

    Kos­ka van­hempi­en tulot ennus­ta­vat men­estys­tä, siitä seu­raa, että ne mit­taa­vat jotakin jota kut­summe älykkyy­dek­si.

    Sosioekonomi­nen ase­ma ennus­taa esim. koulumen­estys­tä val­taosin sik­si, että van­hem­mat siirtävät mm. älykkyy­teen ja per­soon­al­lisu­u­teen vaikut­ta­vat geenin­sä lap­silleen. Sosioekonomisen ase­man heikkous itsenäisenä ennustekri­teer­inä pal­jas­tuu myös yllä seloste­tus­ta Mur­rayn tutkimuk­ses­ta, jon­ka mukaan sis­arusten väliset ÄO-erot johtavi­in merkit­tävi­in eroi­hin esim. tulota­sos­sa samas­ta per­hetaus­tas­ta huolimatta.

    Olen täysi maal­likko tässä aiheessa, mut­ta epäilen ettei älykkyys­tutkimuk­sis­sa yleen­sä vakioi­da mui­ta lah­jakku­ustek­i­jöitä, kuten sosi­aal­ista ymmär­rystä tai sosiologisien/psykologisien/jne. merk­i­tyk­sien hah­mot­tamista. Olenko väärässä?

    Älykkyys ei tietenkään ole ain­oa opiskelu‑, ura- ym. men­estyk­seen vaikut­ta­va tek­i­jä. Sen ohel­la etenkin per­soon­al­lisu­u­den erot ovat tärkeitä. Big Five ‑teo­ri­an mukaan pääasial­liset per­soon­al­lisu­u­den ulot­tuvu­udet ovat ekstroversio,
    neu­root­tisu­us, tun­nol­lisu­us, miel­lyt­tävyys ja avoimuus. Näistä etenkin tun­nol­lisu­us ennus­taa kohta­laisen hyvin tyyp­il­listä “por­var­il­lista” men­estys­tä. ÄO-testei­hin ver­rat­tuna per­soon­al­lisu­ustestien ongel­mana on heikko reli­a­bili­teet­ti, mut­ta myös per­soon­al­lisu­us vaikut­taa ole­van vah­vasti perin­nölli­nen ominaisuus.

    Big Five ‑per­soon­al­lisu­us­pi­irtei­den jakau­ma on ilmeis­es­ti melko saman­lainen kaikil­la älykkyys­ta­soil­la, joten ÄO:n validi­teet­ti ei johtune siitä, että älykkäil­lä olisi mui­ta yleisem­min sel­l­aisia per­soon­al­lisu­u­den piirteitä, jot­ka johta­vat menestykseen.

  165. J:
    Älykkyy­den geneet­ti­nen perus­ta lie­nee nimeno­maan saman­lainen kuin pitu­u­den, ts. siihen vaikut­taa hyvin suuri joukko geene­jä, joista kul­lakin yksinään on vain pieni merk­i­tys. Älykkyy­den ja pitu­u­den her­i­tabili­teetit ovat aikui­sis­sa samaa luokkaa, n. 80 prosenttia.

    Keski-ÄO:t oli­vat Fly­n­nin ilmiön vuok­si nyky­istä paljon mata­lampia 100 vuot­ta sit­ten, mut­ta ÄO:n her­i­tabili­teet­ti oli korkea jo tuol­loin – “hyvät ÄO-geen­it” omaav­il­la oli korkeampi ÄO. Samaan tapaan ihmiset oli­vat huonon ravin­non, sairauk­sien ja hygien­ian puut­teen vuok­si 100 vuot­ta sit­ten 15 cm (tms.) lyhyem­piä kuin nykyään, mut­ta pitu­u­den her­i­tabili­teet­ti oli korkea, ts. ne joil­la oli “hyvät pitu­us­geen­it” oli­vat pidem­piä kuin ne joil­la “huonom­mat pituusgeenit”.

    J, et kai sen­tään tarkoi­ta, että ident­tisil­lä kak­sosil­la, joil­la on sama rav­in­to ja hygien­ia, mut­ta joista vain toinen on käynyt koulua, on sama ÄO? Eiköhän vuosia jatku­va abstrak­tien asioiden pyörit­te­ly näy aika taval­la mis­sä tahansa älykkyys­testis­sä? Pitu­u­teen­han ei mikään määrä har­joit­telua vaiku­ta (ainakaan positiivisesti).

    Itse olen käsi­tyk­sessä, että älykkyy­den periy­tyvä kom­po­nent­ti on samaa tyyp­piä kuin perin­nölli­nen taipumus atleet­tisu­u­teen. Yksi saa hel­posti lihas­mas­saa har­joit­tele­mal­la, toisen tulok­set jäävät vaa­ti­mat­tomik­si kovas­ta har­joit­telus­ta huoli­mat­ta. Ken­estäkään ei kuitenkaan tule iso-arskaa pelkästään sohval­la makoilemalla.

  166. J:

    Big Five ‑per­soon­al­lisu­us­pi­irtei­den jakau­ma on ilmeis­es­ti melko saman­lainen kaikil­la älykkyys­ta­soil­la, joten ÄO:n validi­teet­ti ei johtune siitä, että älykkäil­lä olisi mui­ta yleisem­min sel­l­aisia per­soon­al­lisu­u­den piirteitä, jot­ka johta­vat menestykseen.

    Lie­nee harhaan­jo­htavaa väit­tää (eikä niin tosi­asi­as­sa ehkä väitetäkään), että men­estys johtuu nimeno­maan älykkyy­destä, jos muiden tek­i­jöi­den vaiku­tus­ta ei ole sul­jet­tu pois. Näp­pitun­tu­mal­ta ja arkikoke­muk­seen nojat­en sanois­in, että sosi­aalis­es­ti täysin lah­jat­toman ja asioiden prag­maat­tista merk­i­tys­tä ymmärtämät­tömän henkilön ei voi odot­taa men­estyvän yhteiskun­nas­samme, vaik­ka hänen testiä­lykkyyten­sä olisi poikkeuk­sel­lista huip­pu­lu­okkaa. Toisin sanoen: lasken­tate­ho ja korkeata­soinen logi­ikkapros­es­sori eivät yksin ratkaise, vaan myös se, mitä val­i­taan laskea ja prosessoida.

    Ken­ties men­estyk­sen ei väitetäkään johtu­van älykkyy­destä vaan ain­oas­taan kor­reloivan sen kanssa, mut­ta maal­likoiden paris­sa tämä väärin­tulk­in­ta tun­tuu saa­neen kovasti jalan­si­jaa. Tämän seu­rauk­se­na älykkyy­den olete­tu­il­la yliv­er­taisil­la hyödy­il­lä tul­laan perustelleek­si kaiken­laisia aivan type­r­iäkin väit­tämiä. Esimerkik­si maa­han­muut­tokeskustelus­sa jotkut höperöim­mistä osal­lis­tu­jista tietenkin vetoa­vat afrikkalais­ten heikom­paan älykkyy­teen perustel­lessaan, mik­si heitä ei tulisi huo­lia osak­si yhteiskun­taamme (ja tule­vat tietenkin samal­la osoit­ta­neek­si, etteivät itsekään oman maail­manku­vansa mukaan ansait­sisi olla suo­ma­laisia). Täm­möi­nen johtaa myös siihen, että mikä tahansa muu kuin huo­mat­ta­va älykkyys koetaan hel­posti häpeäl­lisenä; erään­laise­na vikana ihmisessä.

    Kiitos tuos­ta selvityksestäsi!

  167. Rot­wang:

    J, et kai sen­tään tarkoi­ta, että ident­tisil­lä kak­sosil­la, joil­la on sama rav­in­to ja hygien­ia, mut­ta joista vain toinen on käynyt koulua, on sama ÄO?

    Eikös tätä oo just nimen omaan tutkit­tu ident­tisil­lä kak­sosil­la ja havait­tu, että ÄÖ riip­puu aika pitkälti geeneistä, eli että näil­lä ident­tisil­lä kak­sosil­la on suh­teel­lisen ident­ti­nen ÄÖ riip­pumat­ta eri­lais­es­ta kasvuym­päristöstä jne.

  168. Art­turi, ident­tis­ten kak­sosten kasvuym­päristöt eivät juuri koskaan vai­htele niin paljon, että toinen ei olisi aikuisikään ehdit­tyään esim. lainkaan käynyt koulua.

  169. Pekka Pes­sille,

    Ei val­it­semista tarvitse koulus­sa opetel­la. Jo nor­maal­isti kehit­tynyt parivuo­tias osaa vali­ta eri­lai­sista palikoista sopi­van oikeaan koloon — eli menet­täisit rahasi. 

    Guinealaisil­la menee kyl­lä vielä huonom­min kuin keskimääräi­nen ÄO antaa ymmärtää, jos he eivät eri­lai­sista vai­h­toe­hdoista osaa vali­ta ilman eril­listä “moni­val­in­taope­tus­ta”.

    Jokin muu seli­tys alhaisi­in pis­teisi­in nyt on.

  170. Se, että moni luulee älykkyy­den ole­van staat­ti­nen ja yksi­no­maan geneet­ti­sistä seikoista riip­pu­va ominaisuus –[…]

    Kyl­lä alan tutk­i­jat ovat suun­nilleen yksimielisiä siitä, että älykkyy­den perin­nölli­nen osu­us on 70–80 pros­entin luokkaa. Eri­laisia luu­lo­ja nyt tietysti maal­likoil­la on tässä asi­as­sa kuten muissakin. 

    Sen sijaan stabi­ili omi­naisu­us älykkyys on. Lapse­na mitat­tu ÄO pitää hyvin kutin­sa kunnes kuo­lo kor­jaa. Pitkit­täis­tutkimus­ta on aiheesta riittämiin.

  171. Tässä joitain tulok­sia perin­nöl­lisyy­destä tiivistettynä: 

    The g Fac­tor – The Sci­ence of Men­tal Abil­i­ty (Praeger 1998),Arthur R. Jensen

    Yhdessä kas­vatet­tu­jen ident­tis­ten kak­sosten älykkyysosamäärät ovat paljon lähempänä toisi­aan kuin yhdessä kas­vatet­tu­jen epäi­dent­tis­ten kak­sosten. Tätä eroa ei voi mitenkään selit­tää ympäristötekijöillä. 

    Toisek­si, eril­lään kas­vatet­tu­jen ident­tis­ten kak­sosten älykkyysosamäärät ovat lähempänä toisi­aan kuin yhdessä kas­vatet­tu­jen epäi­dent­tis­ten kaksosten. 

    Kol­man­nek­si, adop­toitu­jen henkilöi­den, jot­ka eivät ole koskaan tun­te­neet biol­o­gisia van­hempiaan, älykkyysosamäärät kor­reloi­vat vahvem­min hei­dän biol­o­gis­ten van­hempi­en­sa kuin hei­dän kas­va­tus­van­hempi­en­sa älykkyysosamäärien kanssa.

  172. Eli­na & Art­turi, en kyseenalaista sitä, etteikö älykkyys (s.o. edel­ly­tyk­set saavut­taa korkea ÄO) olisi voimakkaasti periy­tyvää. Sen sijaan kyseenalais­tan sen, että ÄO:n periy­tyvyys olisi rin­nastet­tavis­sa pitu­u­den periy­tyvyy­teen, kos­ka ÄO:ään vaikut­taa har­jaan­tu­mi­nen, mut­ta pitu­u­teen ei. Vaik­ka ident­tiset kak­soset kas­vaisi­vat eri per­heis­sä, he toden­näköis­es­ti kas­va­vat samas­sa (tai samankaltais­ten koulu­tus­stan­dar­d­i­en) maas­sa, joten nämä kak­sosver­tailut saat­ta­vat aliarvioi­da koulu­tuk­sen vaiku­tus­ta. Jos jol­lain on dataa ident­ti­sistä kak­so­sista, joista toinen on käynyt läpi län­si­mais­ten stan­dar­d­i­en mukaisen koulu­tuk­sen ja toinen vart­tunut esim. siel­lä Papuan viidakos­sa, niin sil­lä tämä selviäisi. Oma lähtöhy­po­teesi­ni on, että täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa älykkyys­testil­lä mitatun ÄO:n ero on huo­mat­tavasti suurem­pi kuin pitu­u­den ero.

  173. Eli­na:

    Kyl­lä alan tutk­i­jat ovat suun­nilleen yksimielisiä siitä, että älykkyy­den perin­nölli­nen osu­us on 70–80 pros­entin luokkaa. Eri­laisia luu­lo­ja nyt tietysti maal­likoil­la on tässä asi­as­sa kuten muissakin.

    Siis että jos ident­ti­sistä kak­so­sista toinen laite­taan met­sään susien kas­vat­ta­mak­si ja toinen johonkin älykkyyt­tä kovasti arvostavaan, äykkäi­den van­hempi­en län­si­maiseen per­heeseen, niin kum­mankin testi­t­u­los vas­taa aikuise­na 70–80 ‑pros­ent­tis­es­ti van­hempi­en älykkyyttä?

    Sen sijaan stabi­ili omi­naisu­us älykkyys on. Lapse­na mitat­tu ÄO pitää hyvin kutin­sa kunnes kuo­lo kor­jaa. Pitkit­täis­tutkimus­ta on aiheesta riittämiin.

    Mik­si sit­ten Men­san testiä ei saa uusia (en ole sitä tehnyt, mut­ta olen kuul­lut asi­as­ta)? Jos testin tekemistä ei voi oppia, olisi hur­jan hyvä että sen saa uusia, kos­ka mitä use­am­min testin tekee, sitä luotet­tavam­pana tulosta tai tulosten keskiar­voa voi pitää (suo­ri­u­tu­miseen kun vaikut­taa aina muukin kuin älykkyy­den taso; huonona päivänä tulee huonom­pi tulos).

  174. Tuo on toki erit­täin hyvä point­ti, että luotet­tavien tulosten saamisek­si pitäis koulu­tuk­senkin vai­hdel­la mah­dol­lisim­man paljon. Minä en oo lukenu näitä tutkimuk­sia niin tarkasti, että osaisin sanoa onko tässä onnistuttu.

    Muuten­han tässä on sama ongel­ma kuin SAT tulosten yliopis­to-opinois­sa men­estymisen ennustamisessa.

  175. Jos jol­lain on dataa ident­ti­sistä kak­so­sista, joista toinen on käynyt läpi län­si­mais­ten stan­dar­d­i­en mukaisen koulu­tuk­sen ja toinen vart­tunut esim. siel­lä Papuan viidakos­sa, niin sil­lä tämä selviäisi. Oma lähtöhy­po­teesi­ni on, että täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa älykkyys­testil­lä mitatun ÄO:n ero on huo­mat­tavasti suurem­pi kuin pitu­u­den ero.

    Var­masti täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa on huo­mat­ta­vat ÄO-erot, samoin jos toista kak­so­sista olisi vaikka­pa pidet­ty pimeässä komerossa koko lap­suuten­sa. Todel­lisu­udessa kasvuym­päristö­jen erot eivät tuskin koskaan ole näin suuret. 

    Thomas Bouchardin tutkimuk­sis­sa oli lapse­na toi­sis­taan erotete­tut ident­tiset kak­soset, joista toinen oli kas­vanut äitin­sä kanssa arjalaise­na nat­si-Sak­sas­sa ja toinen isän­sä kanssa juu­ta­laise­na Karib­ial­la ja Israelis­sa. Aikuisi­na, kun Bouchard saat­toi hei­dät yhteen, havait­ti­in, että hei­dän per­soon­al­lisuuten­sa oli­vat hyvin saman­laiset eri­laisia oma­laa­tu­isia maneere­ja myöten (en tiedä, onko hei­dän ÄO:itaan julka­istu, mut­ta kaikkien Bouchardin tutkimien pien­inä toi­sis­taan erotet­tu­jen ident­tis­ten kak­sosten keskimääräi­nen ÄO-kor­re­laa­tio oli yli 0,8 aikuisina).

    Eiköhän vuosia jatku­va abstrak­tien asioiden pyörit­te­ly näy aika taval­la mis­sä tahansa
    älykkyys­testis­sä? Pitu­u­teen­han ei mikään määrä har­joit­telua vaiku­ta (ainakaan
    positiivisesti)

    Se, että yleen­sä halu­aa pyöritel­lä abstrak­te­ja asioi­ta, ei ole riip­puma­ton ÄO:n
    suu­ru­ud­es­ta. ÄO:n her­i­tabili­teetin suuren­e­m­i­nen iän myötä voi johtua osin siitä, että kun aikuis­tu­va ihmi­nen saa yhä enem­män päät­tää omista asiois­taan, hän omak­suu sellaisia
    tapo­ja ja har­ras­tuk­sia, jot­ka vas­taa­vat hänen luon­taisia taipumuk­si­aan. Tämä vahvis­taa perin­nöl­lis­ten ero­jen ilmentymistä.

    Lie­nee harhaan­jo­htavaa väit­tää (eikä niin tosi­asi­as­sa ehkä väitetäkään), että men­estys johtuu nimeno­maan älykkyy­destä, jos muiden tek­i­jöi­den vaiku­tus­ta ei ole sul­jet­tu pois. Näp­pitun­tu­mal­ta ja arkikoke­muk­seen nojat­en sanois­in, että sosi­aalis­es­ti täysin lah­jat­toman ja asioiden prag­maat­tista merk­i­tys­tä ymmärtämät­tömän henkilön ei voi odot­taa men­estyvän yhteiskun­nas­samme, vaik­ka hänen testiä­lykkyyten­sä olisi poikkeuk­sel­lista huippuluokkaa.

    Kuten jo totesin, jokaisel­la älykkyys­ta­sol­la on (suh­teel­lis­es­ti) suun­nilleen saman­lainen määrä eri­laisia per­soon­al­lisuuk­sia. Älykäs mut­ta laiska pär­jää toden­näköis­es­ti huonom­min kuin keskimääräisen ÄO:n omaa­va mut­ta ahk­era. Kun ahk­e­ria ja laisko­ja on kuitenkin suh­teessa yhtä paljon kes­ki- ja korkea-ÄO:isten joukos­sa, ÄO:lla on validi­teet­tia, kun­han otos on riit­tävän suuri. 

    Eli jos ver­rataan kah­ta ihmistä joiden ÄO:t ovat 90 ja 120, ei voi­da a pri­ori sanoa mitään var­maa hei­dän men­estymis­es­tään. Jos taas ver­tail­laan kah­ta suurem­paa joukkoa, joista toises­sa kaikkien ÄO on 90 ja toises­sa 120, keskimääräiset erot näi­den joukko­jen välil­lä ovat huo­mat­ta­vat esim. koulu­tuk­sen, uran, tulota­son ja ter­vey­den suhteen.

    Ken­ties men­estyk­sen ei väitetäkään johtu­van älykkyy­destä vaan ain­oas­taan kor­reloivan sen kanssa, mut­ta maal­likoiden paris­sa tämä väärin­tulk­in­ta tun­tuu saa­neen kovasti jalansijaa.

    ÄO:ta ennustevoiman kat­so­taan johtu­van nimeno­maan älystä. Per­soon­al­lisu­us­pi­irteil­lä kuten tun­nol­lisu­udel­la on ennustevoimaa ÄO:sta riip­pumat­ta ja sen “päälle”.

  176. Saar­alle:

    Tietysti saman testin tekoa voi oppia. Eli Men­sal­la on aikaisem­min ollut käytössään vain yksi testi. Nykyään on käytössä kak­si testiä, joten tes­tat­tavak­si voi men­nä kak­si kertaa. 

    Kun ker­ran on miet­tinyt jonkin kuviosar­jan valmi­ik­si, niin menee­hän se seu­raaval­la ker­ral­la nopeam­min ja aika on yksi kri­teeri. Eri­lais­ten toisi­aan vas­taavien testien mit­taus­tarkku­us on erit­täin hyvä. 

    Itse olen tehnyt kuviotestin n. 10 ker­taa stan­dar­d­oiduis­sa olo­suhteis­sa ja heit­toa on ollut vain pari pistettä. 

    (Jos testi-intoni tun­tuu oudol­ta, niin olen aikoinani ollut pyyn­nöstä koe­henkilönä eri­lai­sis­sa testeissä)

  177. Tut­tava­pi­iris­säni min­ut tun­netaan nimel­lä Kon­rad von Dille, kos­ka olen niin aut­ta­mat­toman heikkolahjainen.

  178. J:

    Kuten jo totesin, jokaisel­la älykkyys­ta­sol­la on (suh­teel­lis­es­ti) suun­nilleen saman­lainen määrä eri­laisia per­soon­al­lisuuk­sia. Älykäs mut­ta laiska pär­jää toden­näköis­es­ti huonom­min kuin keskimääräisen ÄO:n omaa­va mut­ta ahk­era. Kun ahk­e­ria ja laisko­ja on kuitenkin suh­teessa yhtä paljon kes­ki- ja korkea-ÄO:isten joukos­sa, ÄO:lla on validi­teet­tia, kun­han otos on riit­tävän suuri.

    Niin siis on validi­teet­tia saman pop­u­laa­tion sisäl­lä, mut­ta ver­tailu eri pop­u­laa­tioiden välil­lä on vaikeaa, kuten myöskin jo sanoit. Mik­si näitä ver­tailu­ja sit­ten tehdään, jos ja kun ne eivät kuitenkaan ker­ro mitään olen­naista? Perus­tutkimuk­sen tekemisen ilosta vai?

    Sekin vielä vääristää tämän­tyyp­pisiä pohd­in­to­ja, että men­estyk­sen mal­li­na pide­tään yleen­sä län­si­maista, valkoi­hoista, raharikas­ta ja mate­ri­aalises­sa yltäkyl­läisyy­dessä elävää mut­ta masen­tunut­ta, itse­murha-altista ja lihavu­ud­es­ta kär­sivää henkilöä (olin sanoa “miestä”, mut­ta en halua tästä fem­i­nis­mikeskustelua). Jos min­ul­ta kysyt­täisi­in, olen­naisia men­estys­tek­i­jöitä oli­si­vat myös yhteisöl­lisyys, iloit­semisen taito, tanssil­lisu­us, hienomo­toriset kyvyt (esim. käsi­työ­taidot) ja moni muu asia, jot­ka Afrikas­sa uskoak­seni osa­taan län­si­mai­ta parem­min. Mielestäni ei voi olla kovin perustel­tua pitää men­estys­tä olen­nais­es­ti hyv­in­voin­nista poikkea­vana ilmiönä.

    Yhteen­ve­t­ona: älykkyysosamääriä voidaan toki tutkia ja mit­tail­la, mut­ta Men­sa-älykkyy­den merk­i­tys­tä tule­vaisu­u­den men­estys­tek­i­jänä tul­laan hel­posti liioitelleek­si, jos tak­er­ru­taan vanhentuneeseen/väistyvään men­estyk­sen määritelmään. Var­maan Hit­ler­iäkin pidet­ti­in nykymääritelmän mukaan men­estyneenä. Minus­ta tuol­laisel­la määritelmäl­lä ei tee paljon mitään.

  179. Saara,

    Susi­lap­sies­imerkkisi ver­tau­tuu tilanteeseen, jos­sa kiinalais­nais­ten jalkate­rien ei annet­tu kas­vaa, vaan ne sidot­ti­in siten, että jal­ka jäi kak­sivuo­ti­aan lapsen jalan kokoiseksi. 

    Olisiko fik­sua väit­tää näis­sä olo­suhteis­sa, etteikö jalkaterän koko olisi perin­nölli­nen ominaisuus?

    Luon­nol­lis­es­tikaan deprivoivis­sa olo­suhteis­sa ihmisen äly ei kehi­ty siihen mit­taansa, joka geneet­tis­ten omi­naisuuk­sien puoles­ta olisi mah­dol­lista. Tämä ei kuitenkaan ole mikään argu­ment­ti sitä vas­taan, etteikö äly olisi perinnöllistä. 

    Afrikkalais­ten alhaiset pis­teet ovat saa­neet kovasti medi­ahuomio­ta. Vähem­män on keskustel­tu siitä, mik­si mei­dän pis­teemme ovat peräti kymme­nen pis­tet­tä mata­lam­mat kuin itäaasialais­ten ja viisi pis­tet­tä mata­lam­mat kuin muun muas­sa sak­salais­ten. Tämä hyväksytään mukise­mat­ta, mut­ta meitä alem­pia lukemia Afrikas­sa ei. 

    Mik­si?

  180. Eli­na:

    Eli Men­sal­la on aikaisem­min ollut käytössään vain yksi testi. Nykyään on käytössä kak­si testiä, joten tes­tat­tavak­si voi men­nä kak­si kertaa.

    Asia selvä.

    Edelleen min­un on kuitenkin vaikea uskoa, ettei testi­t­u­lostaan voisi nos­taa har­jaan­nut­ta­mal­la itseään. Ajat­te­len Rot­wan­gin tavoin: Eiköhän vuosia jatku­va abstrak­tien asioiden pyörit­te­ly näy aika taval­la mis­sä tahansa älykkyys­testis­sä? J puhuu “perin­nöl­lis­ten ero­jen ilmen­tymis­es­tä”, minkä voisi ajatel­la ole­van sama asia eri taval­la ilmais­tu­na. San­o­taan se kum­mal­la taval­la tahansa, niin käytän­nössä omaa testi­t­u­lostaan on mah­dol­lista paran­taa (pait­si sil­loin kun oman älykkyy­den “ilmen­tymi­nen” on jo tapis­sa). Ja sil­loin ÄO-testi ei mit­taa perin­nöl­lisiä ero­ja sinän­sä, vaan ain­oas­taan niiden ilmentymistä.

    Itse olen tehnyt kuviotestin n. 10 ker­taa stan­dar­d­oiduis­sa olo­suhteis­sa ja heit­toa on ollut vain pari pistettä.

    Olen ymmärtänyt, että ammat­tisi ei eri­tyis­es­ti har­jaan­nu­ta tuon tyyp­piseen ongel­man­ratkaisu­un (kor­jaa, jos olen väärässä). Jos et ole vapaa-ajal­lasikaan inten­si­ivis­es­ti paneu­tunut asi­aan, on var­maan ihan ymmär­ret­tävää ettei tulos ole ajan myötä merk­it­sevästi parantunut.

  181. Sat­tui silmään SAT tilas­to väestörymän mukaan jaotel­tuna. Jokainen voi miet­tiä, mitä tämä tarkoittaa

    Ryh­mä Pis­teet Pisteet
    kielel­lis­es­tä matemaattisesta
    testistä (Ka) testistä (Ka)

    Pojat 435 498
    Tytöt 422 455
    Inti­aan­it 393 435
    Aasialaiset 408 522
    Mus­tat 353 384
    Mek­siko­laiset 382 428
    Puerto
    Rico­laiset 355 402
    Muut his­pan­ot 387 433
    Valkoiset 445 490

  182. Saara, tämä on nyt täyt­tä mutua, mut­ta itse en ole­ta, että noi­ta testi­t­u­lok­sia voi aikuisiän har­jaan­nut­tamisel­la juurikaan nos­taa. Uskoisin, että har­jaan­tu­misen kannal­ta merkit­tävää on se, onko lap­su­us kulunut koulukir­jo­jen paris­sa vai esim. lenkkitossutehtaalla.

  183. Rot­wang, tuo onkin taas oma kiin­nos­ta­va kysymyk­sen­sä (mis­sä määrin ja mis­sä iässä ihmis­es­tä tulee “valmis”). Itse olen viime aikoina alka­nut enenevässä määrin uskoa, ettei oppimi­nen ja kehit­tymi­nen mitenkään kat­e­goris­es­ti pysähdy aikuisiäl­lä. Uskon tämän koske­van jos­sain määrin myös ÄO-tulok­si­in vaikut­tavia jut­tu­ja. Mut­ta tämäkin on siis ihan puh­tain­ta mutua, ja olen varautunut siihenkin että olen väärässä.

    Mut­ta siis se kai on mei­dän kum­mankin mielestä olen­naista, että älykkyy­destä puhut­taes­sa ymmär­ret­täisi­in puhutaanko geneet­tis­es­tä omi­naisu­ud­es­ta vai tuon omi­naisu­u­den ilmen­tymis­es­tä käytän­nössä (= testeis­sä pär­jäämis­es­tä), joka puolestaan riip­puu 1) geneet­tis­es­tä älykkyyspo­ten­ti­aal­ista, ja 2) tämän poten­ti­aalin aktu­al­isoi­tu­misen asteesta, johon muut kuin geneet­tiset taus­tatek­i­jät vaikuttavat.

  184. Eli­na:

    Olisiko fik­sua väit­tää näis­sä olo­suhteis­sa, etteikö jalkaterän koko olisi perin­nölli­nen ominaisuus?

    Ei, enkä minä väitä ettei älykkyys olisi perin­nölli­nen omi­naisu­us. Väitän vain että kasvuolot vaikut­ta­vat siihen, miten tuo omi­naisu­us ilme­nee käytän­nön älykkyystesteissä.

    Jos mainit­semiesi kiinalais­nais­ten jalkate­rien koos­ta olisi päätel­ty, että he ovat geneet­tis­es­ti pieni­jalka­isia, päätelmä olisi ollut virheellinen.

  185. Eli­na:

    Afrikkalais­ten alhaiset pis­teet ovat saa­neet kovasti medi­ahuomio­ta. Vähem­män on keskustel­tu siitä, mik­si mei­dän pis­teemme ovat peräti kymme­nen pis­tet­tä mata­lam­mat kuin itäaasialais­ten ja viisi pis­tet­tä mata­lam­mat kuin muun muas­sa sak­salais­ten. Tämä hyväksytään mukise­mat­ta, mut­ta meitä alem­pia lukemia Afrikas­sa ei.

    Mis­sä tätä hyväksyn­tää ja hyväksymät­tömyyt­tä esi­in­tyy? Jos tarkoi­tat Hesarin net­tikeskustelu­ja tai vas­taavia, niin veikkaan hyväksymisen ole­van vaikeaa aiem­minkin maini­tus­ta syys­tä: moni kadun­mies ajat­telee älykkyysosamäärän ole­van eri­no­mainen ihmis­ar­von mittari.

    Kun vähäisem­mäl­lä ÄO:lla yritetään perustel­la jonkun kansan arvot­to­muut­ta itseemme ver­rat­tuna, niin toki tämä herät­tää intu­iti­ivis­es­ti kyseenalais­tavia vastareak­tioi­ta. Mei­dän kuvitel­tu arvot­to­muutemme itä-aasialaisi­in näh­den puolestaan vai­etaan kuo­li­aak­si, kos­ka siitä puhumi­nen ei nos­ta itsekun­nioi­tus­tamme eikä myöskään auta roskakeskustelijoi­ta “perustele­maan” maa­han­muut­tok­iel­teisiä kannanottojaan.

  186. Saara,

    Sekoi­tat nyt lah­jakku­u­den, joka on suo­ri­u­tu­misen poten­ti­aalia ja älykkyy­den eli g‑tekijän keskenään. 

    Ajat­telepa näin: 

    Jos älykkyys paranisi treenaa­mal­la, niin mik­si lievästi kehi­tys­vam­maisia ei vain har­jaan­nutet­taisi nor­maal­iä­ly­isik­si? Useim­mille riit­täisi kym­menisen pis­tet­tä nousua. 

    Ota huomioon, että älykkyy­den kohdal­la kyseessä on dimen­sio, johon on vain mieli­v­al­tais­es­ti kult­tuuri­sista syistä asetet­tu tiet­tyjä pis­teitä rajoik­si. Eli älä tak­er­ru vam­maisu­u­den määritelmään.

  187. Saara:
    Mut­ta siis se kai on mei­dän kum­mankin mielestä olen­naista, että älykkyy­destä puhut­taes­sa ymmär­ret­täisi­in puhutaanko geneet­tis­es­tä omi­naisu­ud­es­ta vai tuon omi­naisu­u­den ilmen­tymis­es­tä käytän­nössä (= testeis­sä pär­jäämis­es­tä), joka puolestaan riip­puu 1) geneet­tis­es­tä älykkyyspo­ten­ti­aal­ista, ja 2) tämän poten­ti­aalin aktu­al­isoi­tu­misen asteesta, johon muut kuin geneet­tiset taus­tatek­i­jät vaikuttavat.

    Juuri näin. 🙂

    Tyyp­il­lis­es­ti kun puhutaan periy­tyvistä omi­naisuuk­sista, ihmisil­lä on taipumus joko ajatel­la hyvin deter­min­is­tis­es­ti tai vai­h­toe­htois­es­ti vähätel­lä geneet­tisen taus­tan vaiku­tus­ta. Monis­sa tapauk­sis­sa geen­it eivät määrää asioi­ta vaan määrit­tävät mah­dol­lisuuk­sien “pil­ven”, jon­ka sisäl­lä ympäristötek­i­jät voivat muoka­ta yksilöä. Tämä oli se syy, mik­si alun­perin tar­tu­in J:n esit­tämään älykkyys-pitu­us-rin­nas­tuk­seen. Se oli mielestäni liian deterministinen.

    Mut­ta vaik­ka geen­it har­voin ovat absolu­ut­tisen määrääviä, on syytä pain­ot­taa, että mikä tahansa ei ole mah­dol­lista kenelle tahansa.

  188. Rot­wang:

    Uskoisin, että har­jaan­tu­misen kannal­ta merkit­tävää on se, onko lap­su­us kulunut koulukir­jo­jen paris­sa vai esim. lenkkitossutehtaalla.

    Mut­ta tätä ei kan­na­ta vält­tämät­tä vakioi­da, kos­ka AÖ-testis­sä pär­jäämi­nen voi aiheut­taa ajan­vi­et­toa koulukir­jo­jen paris­sa kun taas niis­sä pär­jäämät­tömyys voi aiheut­taa lenkki­tossute­htaal­la työskentelemistä.

  189. Eli­na, luitko tuon aiem­man vas­tauk­seni sinulle?

    En minä ole väit­tänyt, että älykkyyt­tä voisi har­jaan­nut­ta­mal­la lisätä kuin­ka paljon tahansa. En ole edes väit­tänyt, että kaikkien ihmis­ten älykkyyt­tä voisi lisätä harjaannuttamalla. 

    Väitän, että älykkyys­testit eivät mit­taa geneet­tistä älykkyyspo­ten­ti­aalia vaan tämän poten­ti­aalin ilmen­e­mistä käytän­nössä. Ja väitän, että nuo ovat kak­si eri asi­aa. Väitän myös, että osa ihmi­sistä on (mah­dol­lis­es­ti) saavut­tanut oman poten­ti­aalin­sa, ja että osa puolestaan (var­masti) ei ole. Aivan kuin kiinalais­ten nais­ten sidot­tu­jen jalko­jen tapauk­ses­sa: niil­lä oli geneet­ti­nen poten­ti­aali kas­vaa tiet­tyyn mit­taan, mut­ta käytän­nön rajoituk­sista johtuen tätä mit­taa ei saavutet­tu. Näi­den nais­ten tapauk­ses­sa olisi paha virhe päätel­lä geneet­ti­nen poten­ti­aali yksinker­tais­es­ti mit­taa­mal­la jalkate­rien koko. Tämä ei kuitenkaan merk­itse, että oikeis­sa olo­suhteis­sa jalkaterät oli­si­vat voineet kas­vaa rajat­toman suuriksi.

  190. Argu­ment­ti, jon­ka mukaan “jokin muukin vaikut­taa” on täysin epärel­e­vant­ti. Jos lop­putule­maan — mikä se nyt sat­tuu ole­maankaan — vaikut­taa moni tek­i­jä (älykkyy­den lisäk­si), ja yhden tek­i­jän (älykkyy­den) vaiku­tus näkyy yksinään korostet­tuna, niin on muu­ta­ma vaihtoehto:

    1) Nämä muut tek­i­jät itseasi­as­sa ovat ne, jot­ka selit­tävät, ne vain sat­tuvat aiheut­ta­maan myös tutkit­tavaa tek­i­jää. So. jokin muu aiheut­taa pär­jäämisen ÄO-testeis­sä, mut­ta myös kaiken sen, mitä siitä tilas­tol­lis­es­ti seu­raa. Tämä on tot­ta ainakin siinä triv­i­aalis­sa mielessä kuin itse aiem­min kir­joitin läm­pöti­las­ta. Tämä näkyy toisaal­ta esim. regres­sios­sa niin, että älykkyy­delle ei itsenään saa­da iso­ja ker­toimia. SAT:lle sen kyky ennus­taa opin­tomen­estys­tä oli 15 pros­ent­tia varianssista.

    2) Nämä muut tek­i­jät aiheutu­vat myös älykkyy­destä. Tämäkin voidaan havai­ta kun aineis­to on riit­tävän suuri. Yllä esim yli neljän sadan aineis­tossa use­am­man muut­tu­jan regres­sio imuroi kyl­lä tätä vaiku­tus­ta ihan riittävästi.

    3) Muut tek­i­jät eivät ole olen­naisia. Näi­den lätkimi­nen regres­sioon ei vaiku­ta. Useim­mat — mut­ta eivät kaik­ki — tem­pera­ment­titek­i­jät ovat itseasi­as­sa oikeasti tässä kat­e­go­ri­as­sa. Koul­u­laitos vaikut­taa myös siihen, miten ne vaikut­ta­vat lop­putule­maan. Amerikkalaises­sa ne suo­si­vat ekstro­vert­te­jä niin, että nämä “ylimen­estyvät” mui­hin tek­i­jöi­hin näh­den, kaukoidässä vaiku­tus on toisin päin.

  191. Art­turi, joo, ajat­telin tosin itse tilan­net­ta, jos­sa kasvuolo­suh­teet selkeästi rajoit­ta­vat yksilön mah­dol­lisuuk­sia. Mut­ta olet var­maan oike­as­sa siinä, että älyl­lis­es­ti lah­jakas toden­näköis­es­ti viihtyy hyvin koulukir­jo­jen paris­sa ja atleetikko tykkää urheilus­ta jne. Täl­lainen feed-for­ward-mekanis­mi voimis­taisi yksilöi­den erikois­tu­mista ja pop­u­laa­tion feno­tyyp­pi­en mon­imuo­tois­tu­mista. Ts. pienet geneet­tiset erot voimis­tu­vat suurik­si eroik­si kyvyis­sä, jos yksilöt prefer­oi­vat asioi­ta, jois­sa he ovat suh­teel­lis­es­ti hyviä.

  192. Eli­na:
    “Jos älykkyys paranisi treenaa­mal­la, niin mik­si lievästi kehi­tys­vam­maisia ei vain har­jaan­nutet­taisi nor­maal­iä­ly­isik­si? Useim­mille riit­täisi kym­menisen pis­tet­tä nousua.”

    Luul­tavasti sik­si, että asia on niin tabu, että siitä ei ole voin­ut puhua. Sinän­sä eihän kaikkien edes tarvitse olla nor­maal­iä­ly­isiä, kun­han työn­jako hoide­taan järkevästi. Ongel­ma on tässäkin se kult­tuuris­samme syväl­lä istu­va pyrkimys, että kaikkien on olta­va mah­dol­lisim­man keskimääräisiä kelvatakseen.

  193. Saara:

    Mei­dän kuvitel­tu arvot­to­muutemme itä-aasialaisi­in näh­den puolestaan vai­etaan kuo­li­aak­si, kos­ka siitä puhumi­nen ei nos­ta itsekun­nioi­tus­tamme eikä myöskään auta roskakeskustelijoi­ta “perustele­maan” maa­han­muut­tok­iel­teisiä kannanottojaan.

    Olete­taan, että on jokin mitat­tavis­sa ole­va arvo, vaikka­pa stig­na­fu­ulisu­us, jon­ka havaitaan kor­reloivan voimakkaasti län­si­maises­sa yhteiskun­nas­sa men­estymisen kanssa, so. ennus­ta­van yleis­es­ti tavoit­telemisen arvois­t­en asioiden saavuttamista.

    Tehdään myös ei-kovin-epäre­al­isti­nen ole­tus, että heikko men­estys näi­den asioiden saavut­tamises­sa lisää toden­näköisyyt­tä syr­jäy­tyä yhteiskunnasta.

    Mielestäni olisi ihan loogista olla kri­it­ti­nen stig­na­fu­ulis­mitestis­sä heikom­min men­estynei­den maa­han­muu­ton edis­tämisen suh­teen, jopa miet­tiä, voitaisi­inko hei­dän maa­han­muut­toaan rajoittaa. 

    Tässä keskustelus­sa onkin etenkin Tiedemiehen toimes­ta tuo­tu esille, että keskustelu älykkyy­den mit­taamis­es­ta, geneet­tis­es­tä poten­ti­aal­ista ja 100 vuo­den aikana tapah­tu­vista muu­tok­sista (Fly­nn-ilmiö) ym on täl­läisessä ÄO:n välin­ear­voa koskevas­sa keskustelus­sa irrel­e­vant­tia, jos ker­ran mitat­tu älykkyys kuitenkin kor­reloi merkit­tävästi tämän het­ken län­si­maises­sa yhteiskun­nas­sa men­estymisen kanssa. 

    Ymmär­rän kyl­lä, että tietyt luiskaot­sat käyt­tävät täl­läisiä jut­tu­ja oikeut­ta­maan rasis­mi­aan, mut­ta mielestäni “ennustet­ta­va heikko pär­jäämi­nen län­si­maises­sa yhteiskun­nas­sa ja siitä seu­raa­va syr­jäy­tymis­to­den­näköisyy­den voimakas kasvu” on ihan vali­di ja perustel­tu maa­han­muut­tokri­it­ti­nen argumentti. 

    Jota myös käytetään maa­han­muu­ton kon­trol­loimisek­si ympäri maail­maa, tosin poli­it­tis­es­ti kor­rek­tis­sa muo­dos­sa: muis­te­len, että koulu­tus­ta­so kor­reloi melko voimakkaasti älykkyy­den kanssa. Kat­so vaikka­pa sel­l­ais­ten eristäy­tynei­den rois­to­val­tioiden kuin Kana­da, USA, Uusi-See­lan­ti, Aus­tralia, Tan­s­ka… korkeak­oulutet­tu­ja voimakkaasti suo­si­vaa maa­han­muut­topoli­ti­ikkaa, tai vaikka­pa blo­gis­sani refer­oiman pro­fes­sori Tito Boerin suosituksia.

    Ihmis­ar­von polkemista tai ihmis­ten eri ase­maan lait­tamista en tässä osaa nähdä. Uskon, että aivan samal­la taval­la minä olisin melko huonos­ti varustel­tu pär­jäämään vaikka­pa Uuden-Guinean viidakois­sa. Tekeekö se minus­ta parem­man tai huonom­man ihmisen?

  194. Liian van­ha, SAT-pis­teitä ver­tail­taes­sa kan­nat­taa ottaa huomioon, että tietyt ryh­mät osal­lis­tu­vat SAT-kokeisi­in yleisem­min kuin toiset. Esimerkik­si valkoi­sista suurem­pi osa osal­lis­tuu kuin mustista, tytöistä suurem­pi osa kuin pojista, aasialai­sista suurem­pi osa kuin valkoi­sista. Mitä pienem­pi osa jostakus­ta ryh­mästä osal­lis­tuu, sitä “eli­itimpi” ja epäe­dus­tavampi se on. Keskiar­vo­tu­lok­sia ei voi ver­tail­la suoraan.

    ÄO-tulok­sia voi jos­sain määrin paran­taa har­joit­tele­mal­la, mut­ta täl­laista ÄO:n parane­mista ei pidä sekoit­taa mitat­ta­van omi­naisu­u­den eli älykkyy­den parane­miseen. ÄO-testi menet­tää validi­teet­ti­aan, jos testin­tek­i­jä on har­joitel­lut paljon kyseisen­laisia tehtävätyyppejä.

  195. Sekin vielä vääristää tämän­tyyp­pisiä pohd­in­to­ja, että men­estyk­sen mal­li­na pide­tään yleen­sä län­si­maista, valkoi­hoista, raharikas­ta ja mate­ri­aalises­sa yltäkyl­läisyy­dessä elävää mut­ta masen­tunut­ta, itse­murha-altista ja lihavu­ud­es­ta kär­sivää henkilöä (olin sanoa “miestä”, mut­ta en halua tästä fem­i­nis­mikeskustelua). Jos min­ul­ta kysyt­täisi­in, olen­naisia men­estys­tek­i­jöitä oli­si­vat myös yhteisöl­lisyys, iloit­semisen taito, tanssil­lisu­us, hienomo­toriset kyvyt (esim. käsi­työ­taidot) ja moni muu asia, jot­ka Afrikas­sa uskoak­seni osa­taan län­si­mai­ta parem­min.

    Kehi­tys­mais­sa osa­taan parem­min myös sotimi­nen ja muu väki­val­ta, HIVi­in ja malar­i­aan kuolem­i­nen, nais­ten sor­t­a­mi­nen ja normista poikkeav­ien ihmis­ten vain­oami­nen (eli yhteisöl­lisyys), maini­tak­seni vain muu­tamia seikko­ja, joista “jalo­jen vil­lien” ihail­i­jat jostakin syys­tä aina vaikenevat. Mik­si muuten muut­tovir­ta on noista parati­i­seista tänne päin eikä täältä sinne?

    Yli­paino, useim­mat mie­len­ter­vey­den häir­iöt ja (ei-psykoot­tis­ten) miesten itse­murha-alt­tius muuten kor­reloi­vat negati­ivis­es­ti ÄO:n kanssa.

    Olete­taan, että on jokin mitat­tavis­sa ole­va arvo, vaikka­pa stig­na­fu­ulisu­us, jon­ka havaitaan kor­reloivan voimakkaasti län­si­maises­sa yhteiskun­nas­sa men­estymisen kanssa, so. ennus­ta­van yleis­es­ti tavoit­telemisen arvois­t­en asioiden saavuttamista.

    Tehdään myös ei-kovin-epäre­al­isti­nen ole­tus, että heikko men­estys näi­den asioiden saavut­tamises­sa lisää toden­näköisyyt­tä syr­jäy­tyä yhteiskunnasta.

    Lynn ja Van­hasen aineis­toista tehdy­istä jatko­ana­lyy­seistä mie­lenki­in­toisimpia on tämä:

    We show that a country’s aver­age IQ score is a use­ful pre­dic­tor of the wages that
    immi­grants from that coun­try earn in the U.S., whether or not one adjusts for immigrant
    edu­ca­tion. Just as in numer­ous micro­eco­nom­ic stud­ies, 1 IQ point pre­dicts 1% higher
    wages, sug­gest­ing that IQ tests cap­ture an impor­tant dif­fer­ence in cross-coun­try worker
    productivity.

  196. J.M. Korho­nen:

    Olete­taan, että on jokin mitat­tavis­sa ole­va arvo, vaikka­pa stig­na­fu­ulisu­us, jon­ka havaitaan kor­reloivan voimakkaasti län­si­maises­sa yhteiskun­nas­sa men­estymisen kanssa, so. ennus­ta­van yleis­es­ti tavoit­telemisen arvois­t­en asioiden saavuttamista.

    Tehdään myös ei-kovin-epäre­al­isti­nen ole­tus, että heikko men­estys näi­den asioiden saavut­tamises­sa lisää toden­näköisyyt­tä syr­jäy­tyä yhteiskunnasta.

    Mielestäni olisi ihan loogista olla kri­it­ti­nen stig­na­fu­ulis­mitestis­sä heikom­min men­estynei­den maa­han­muu­ton edis­tämisen suh­teen, jopa miet­tiä, voitaisi­inko hei­dän maa­han­muut­toaan rajoittaa.

    Olet­taa voidaan toki mitä vain, mut­ta minus­ta olisi olen­naista pyrk­iä varmis­tu­maan siitä, että ne ole­tuk­set, joiden varaan pystytetään poli­it­tisia jär­jestelmiä, ovat kaik­il­ta osil­taan sel­l­aisia kuin halu­am­mekin niiden ole­van. Tuos­sa tekemässäsi ole­tuk­ses­sa esi­in­tyy sana “men­estys”. Halu­am­meko me todel­la tarkoit­taa men­estyk­sel­lä juuri sitä, mitä sil­lä yleis­es­ti län­si­mais­sa täl­lä het­kel­lä tarkoite­taan? Jos teemme kuvaile­masi kaltaista maa­han­muut­topoli­ti­ikkaa nykyisen men­estys-käsit­teemme varas­sa, toiv­otamme poten­ti­aaliset Hit­ler­it ter­ve­tulleik­si (vai eikö hän muka ollut sekä älykäs että men­estynyt?) ja estämme poten­ti­aal­is­ten Äiti Tere­so­jen (ole­tan esimerkin vuok­si, ettei hän ollut älykäs) maa­han pääsemisen. Näin kärjistäen.

    Tässä keskustelus­sa onkin etenkin Tiedemiehen toimes­ta tuo­tu esille, että keskustelu älykkyy­den mit­taamis­es­ta, geneet­tis­es­tä poten­ti­aal­ista ja 100 vuo­den aikana tapah­tu­vista muu­tok­sista (Fly­nn-ilmiö) ym on täl­läisessä ÄO:n välin­ear­voa koskevas­sa keskustelus­sa irrel­e­vant­tia, jos ker­ran mitat­tu älykkyys kuitenkin kor­reloi merkit­tävästi tämän het­ken län­si­maises­sa yhteiskun­nas­sa men­estymisen kanssa.

    Min­ulle on kyl­lä paljonkin merk­i­tys­tä sil­lä, onko kyse yksi­no­maan geeneistä vai ei. Esitän seu­raa­van esimerkin yksilö­ta­sol­la, vaik­ka kri­ti­ikki­ni kos­kee ensisi­jais­es­ti pop­u­laa­tioiden tasol­la tehtävää luokit­telua ja valikoin­tia: Jos otamme maa­han koko ikän­sä ali­rav­it­se­muk­ses­ta ja koulu­tuk­sen puut­teesta kärsi­neen henkilön tai sit­ten puh­taasti geneet­tis­es­ti älyltään heikon henkilön (joiden testi­t­u­los on sama), kum­mankin mah­dol­lisu­udet pär­jätä yhteiskun­nas­samme ovat kyl­lä samat, mut­ta hei­dän las­ten­sa pär­jäämis­mah­dol­lisuuk­sis­sa on eroa. Se, että kieltäy­dymme otta­mas­ta maa­han keskimäärin testis­sä heikosti pär­jäävien pop­u­laa­tioiden edus­ta­jia, tietämät­tä mitään näi­den pop­u­laa­tioiden geneet­tis­es­tä älykkyyspo­ten­ti­aal­ista, johtaa siihen, että poten­ti­aal­is­ten yksilöi­den lapsetkaan eivät saa koko älykkyyspo­ten­ti­aali­aan käyt­töön yhtä toden­näköis­es­ti ja tehokkaasti kuin saisi­vat, jos heille annet­taisi­in mah­dol­lisu­us kas­vaa mei­dän yhteiskunnassamme.

    Jota myös käytetään maa­han­muu­ton kon­trol­loimisek­si ympäri maail­maa, tosin poli­it­tis­es­ti kor­rek­tis­sa muo­dos­sa: muis­te­len, että koulu­tus­ta­so kor­reloi melko voimakkaasti älykkyy­den kanssa. Kat­so vaikka­pa sel­l­ais­ten eristäy­tynei­den rois­to­val­tioiden kuin Kana­da, USA, Uusi-See­lan­ti, Aus­tralia, Tan­s­ka… korkeak­oulutet­tu­ja voimakkaasti suo­si­vaa maa­han­muut­topoli­ti­ikkaa, tai vaikka­pa blo­gis­sani refer­oiman pro­fes­sori Tito Boerin suosituksia.

    Ihmis­ar­von polkemista tai ihmis­ten eri ase­maan lait­tamista en tässä osaa nähdä. Uskon, että aivan samal­la taval­la minä olisin melko huonos­ti varustel­tu pär­jäämään vaikka­pa Uuden-Guinean viidakois­sa. Tekeekö se minus­ta parem­man tai huonom­man ihmisen?

    Enhän minä väit­tänyt ÄO:n mit­taa­van ihmis­ar­voa, vaan se liit­tyi keskustelun sivu­juon­teeseen, jos­sa refer­oin Eli­nalle roskakeskustelu­jen tyyp­il­listä kulkua. Mielestäni nimeno­maan et ole uusi-guinealaisia huonom­pi ihmi­nen, vaan sinus­ta voisi olla hei­dän kult­tuurievoluu­tion­sa suh­teen paljonkin hyö­tyä, jos vain onnis­tu­isit edes vält­tävästi pär­jäämään hei­dän kesku­udessaan (ja tämä pär­jäämi­nen riip­puu myös hei­dän asen­teestaan, ei ain­oas­taan sin­un kyvy­istäsi ja tiedoistasi).

    Hyväksyn hyö­tynäkökul­man maa­han­muut­topoli­ti­ikas­sa ilman muu­ta. On mielestäni ihan järkevää miet­tiä, miten me hyödymme maa­han­muut­ta­jista, miten muut­ta­jat ja hei­dän lähtö­maansa hyö­tyvät meistä, ja pyrk­iä mak­si­moimaan näitä hyö­tyjä. Sik­si juuri vas­tus­tankin nykyisen men­estyskäsit­teen ja/tai pop­u­laa­tion keskimääräis­ten ÄO-testi­t­u­losten varas­sa oper­oimista. Yleis­es­ti ottaen voinee ajatel­la, että tästä seu­raa­vat vahin­got eivät olisi kovin suuria, mut­ta juuri nyt sat­umme elämään yhteiskun­nal­lisen mur­roksen keskel­lä. Tämä merk­it­see sitä, että tule­vaisu­udessa men­estymi­nen tapah­tuu eri keinoin kuin men­neisyy­dessä. Siis­pä se, mikä men­neisyy­dessä ennusti men­estys­tä, ei vält­tämät­tä yhtä selvästi ennus­ta men­estys­tä tule­vaisu­udessa. Otta­mal­la maa­han keskenään mah­dol­lisim­man eri­laisia ihmisiä (sil­lä reunae­hdol­la, etteivät ole niin eri­laisia ettei mitään pär­jäämisen mah­dol­lisu­ut­ta ole), ja aut­ta­mal­la heitä pär­jäämään yhteiskun­nas­samme, tulemme varmim­min men­estymään tule­vaisu­udessa. Ja kaikkein varmim­min taan­numme sulkeu­tu­mal­la ja kuvit­tele­mal­la ole­vamme jo valmi­ik­si kaiken mah­dol­lisen arvokkaan halti­joi­ta ja ymmärtäjiä.

  197. J:

    Mik­si muuten muut­tovir­ta on noista parati­i­seista tänne päin eikä täältä sinne?

    Ole­tat aivan virheel­lis­es­ti min­un pitävän kehi­tys­mai­ta parati­i­seina ja kuu­lu­van mainit­semi­isi “jalo­jen vil­lien” kri­ti­ikit­tömi­in ihailijoihin.

    En jak­sa kir­joit­taa tästä kovin pitkästi, kos­ka kir­joitin siitä jo aiem­min enkä muis­taak­seni tul­lut lainkaan ymmär­re­tyk­si (mikä ei muut­tanut käsi­tys­täni siitä, että asiani olisi hyödyl­listä taju­ta asap. eikä vas­ta sit­ten kun on liian myöhäistä). Mut­ta tiivistäen: län­si­maiset yhteiskun­nat ovat mielestäni maail­man parhai­ta, mut­ta eivät täy­del­lisiä. Paran­tamisen varaa on. Jos täy­del­lisyys olisi mah­dol­lista saavut­taa nykykeinoin ja nyky­isil­lä lähtöo­le­tuk­sil­la, se olisi saavutet­tu jo. Tarvi­taan suun­nan­muu­tos, sen ver­ran kään­teen­tekevä että se edel­lyt­tää luo­vaa ajat­telua. Oikeasti uut­ta luo­va ajat­telu kukois­taa vain suuren diver­si­teetin ja suuren vapau­den olois­sa, jol­laisia Suomen kaltaiset sulkeu­tuneet yhteiskun­nat eivät ole.

    Sik­si me tarvit­semme eri­laisu­ut­ta, itses­tämme poikkeav­ia ihmisiä — ei sik­si että mei­dän pitäisi jotenkin yrit­tää kopi­oi­da hei­dän “parem­pi” yhteiskuntamallinsa.

  198. Tämä alkaa jo kyl­lästyt­tää. Parhain kuule­mani älykkyy­den määritelmä:

    “Älykäs selviää tilanteesta, johon viisas ei joudu.”

  199. Saara suomii Suomea:

    Oikeasti uut­ta luo­va ajat­telu kukois­taa vain suuren diver­si­teetin ja suuren vapau­den olois­sa, jol­laisia Suomen kaltaiset sulkeu­tuneet yhteiskun­nat eivät ole.

    Asukasluku­un suh­teutet­tu kir­jatuotan­to on Suomes­sa Euroopan union­in maid­en korkein ja maail­man toisek­si korkein, vain Islannis­sa tuote­taan enem­män nimikkeitä suh­teessa asukaslukuun.

    Pan­tent­tien rek­isteröin­nis­sä Suo­mi on keikkunut jatku­vasti maail­man viiden tuot­teliaim­man maan joukos­sa 1990-luvul­la. Nyt suurem­man diver­si­teetin aikana tämä on muis­taak­seni hie­man notkah­tanut, mut­ta kärkiporukas­sa olemme vieläkin. 

    Musi­ikin sar­al­la olemme jatku­van kan­sain­välisen häm­mäste­lyn aiheena: miten näin pieni maa voi tuot­taa alan huip­pu­ja kuin liukuhihnalta?

    Koul­u­laitok­sen osalta olemme Pisa-tutkimuk­sen jäl­keen noussseet malli­maak­si ja koulut suo­ras­taan ruuhkau­tu­vat eri puo­lil­ta Euroop­paa tule­vista vier­al­i­joista, jot­ka etsivät kopi­oitavaa omi­in kouluihinsa 

    On myös huo­mat­ta­va, että suurin taloudelli­nen kasvumme ajoit­tuu kaudelle, jol­loin kaipaa­maasi diver­si­teet­tiä eli kansanomaisem­min san­ot­tuna etnistä värinää oli vain mur­to-osa nykyisestä. 

    Var­masti on aluei­ta, jois­sa meil­lä on paran­tamisen varaa, mut­ta täy­tyy nyt hyväksyä, että kuusim­iljoon­ainen kansa ei voi ihan joka asi­as­sa olla maail­man paras. 

    Eli:

    Ker­toisitko Saara, mis­sä tätä “suur­ta diver­sitet­tiä ja vapaut­ta” on ja miten se real­isoituu asukasluku­un suh­teutet­tuna luo­van ajat­telun kukoistukseen. 

    Min­un korvis­sani tai tässä tapauk­ses­sa silmis­säni tuol­lainen puhe on tyhjääkin tyh­jem­pää jar­gonia enkä koskaan ole saanut mitään konkreet­tista vas­taus­ta tämän diver­si­teetin siu­naavas­ta vaiku­tuk­ses­ta. Älä nyt kuitenkaan vedä mitään Pohjois-Korea ‑kort­tia esi­in. Se on niin mon­een ker­taan käytetty.

  200. Saara kir­joit­ti: “tarvit­semme eri­laisu­ut­ta, itses­tämme poikkeav­ia ihmisiä”

    Jeps.

    Onko tul­lut ÄO-testien kan­nat­ta­jille mieleen, että opiske­li­jan men­estys ei ole ain­oa hyödyl­lisyy­den mit­tari? Evoluu­tio on nimit­täin tuot­tanut ihmisille eri­laisia perin­nöl­lisiä piirteitä, kos­ka ne ovat hyödyl­lisiä yhteisön men­estyk­sen kannalta. 

    Tyh­mem­pi voi toisin sanoen kuvitel­la, että parhaas­sa yliopis­tossa kaik­ki ovat huip­puä­lykkäitä. Kuitenkin parem­pi­in oppimis­tu­lok­si­in päästään, kun porukas­sa on eri­laisia ryh­mä­dy­nami­ikan kannal­ta tärkeitä henkilöitä. Esimerkik­si ren­to hausku­ut­ta­ja tai lem­peä äiti­hah­mo saat­ta­vat olla opiskelija/tutkijaryhmän kannal­ta tärkeämpiä kuin yksi älykkö lisää. Jos kil­pailee parhaas­ta arvosanas­ta, ei pysty ole­maan määritelmäno­mais­es­ti vaikka­pa hausku­ut­ta­ja tai äitihahmo. 

    Kympin tyt­tö­jen yliopis­to ei toimisi edes kympin tyt­tö­jen kannalta.

    Tästä näkökul­mas­ta, muuten, into­hi­moinen int­tämi­nen rotu­jen älykkyy­seroista ja niiden keskeis­es­tä merk­i­tyk­ses­tä on sanan­mukaises­ti tyhmää.

    Mut­ta takaisin asi­aan. Eri­laisu­ut­ta siis tarvi­taan. Se ei kuitenkaan voi käytän­nössä tietenkään tarkoit­taa, että jokaista hak­i­jaa tarkastel­laan yksilönä. Mitkään resurssit eivät siinä tapauk­ses­sa riittäisi.

    Koke­lai­ta pitää siis luokitel­la. USA:ssa luokit­telu tapah­tuu ainakin seu­raav­il­la kri­teereil­lä: koulumen­estys, älykkyys­testi, “rotu”, sukupuoli ja (van­hempi­en) vau­raus. Suomes­sa taas luokit­telu yritetään tehdä pelkästään meri­it­tien eli koulumen­estyk­sen ja/tai pääsyko­keen perusteella.

    Suo­ma­lainen käytän­tö on mielestäni oikeu­den­mukaisem­pi — mut­ta vain periaatteessako?

    Vaikut­ta­vathan oppi­laiden eri­laiset tau­s­tat ja syn­nyn­näiset omi­naisu­udet hei­dän meri­it­tei­hin­sä. Meikäläi­nen jär­jestelmä ei siis huomioi esimerkik­si sitä, että pojat kehit­tyvät tyt­töä hitaammin.

    Kan­nat­taisiko siis sit­tenkin ottaa oppia USA:sta ja luokitel­la lap­sia monipuolisem­min kuin meri­it­tien perus­teel­la? Yhtääl­lä päästet­täisi­in rikkai­ta lap­sia jonon ohi mut­ta toisaal­la vaikka­pa mus­tia maa­han­muut­ta­jia tai poikia.

    Rom­ah­taisiko koulu­jen moraali jos meri­itit eivät enää ratkaise? Kuka määrää, mitkä luokat saa­vat etuilla? 

    Poli­itikko­jen — ja äänestäjien — pitää vas­ta­ta noi­hin kysymyk­si­in. Minä ainakin äänestän heti sel­l­aista ehdokas­ta, joka ymmärtää minkälaisen tasa-arvo-ongel­man ja yhteiskun­nal­lisen riskin syr­jäy­tyneet pojat muodostavat.

  201. Eli­na:

    Asukasluku­un suh­teutet­tu kir­jatuotan­to on Suomes­sa Euroopan union­in maid­en korkein ja maail­man toisek­si korkein, vain Islannis­sa tuote­taan enem­män nimikkeitä suh­teessa asukaslukuun.

    Ei ker­ro tilas­tol­lis­es­ti juuri mitään uut­ta luo­vas­ta ajat­telus­ta, vaik­ka kir­jan kir­joit­ta­mi­nen voikin olla myös hyvin luo­va prosessi.

    Pan­tent­tien rek­isteröin­nis­sä Suo­mi on keikkunut jatku­vasti maail­man viiden tuot­teliaim­man maan joukos­sa 1990-luvul­la. Nyt suurem­man diver­si­teetin aikana tämä on muis­taak­seni hie­man notkah­tanut, mut­ta kärkiporukas­sa olemme vieläkin.

    Patent­tien rek­isteröin­timäärää enem­män ker­toisi se, minkä ver­ran hyö­tyä niistä paten­teista on eri tahoille. Siis hyö­dyn­netäänkö niitä myös jos­sain. Eikä se hyö­dyn­tämi­nenkään merk­itse, että näis­sä paten­teis­sa olisi kyse nimeno­maan uuden luomis­es­ta eikä (enim­mäk­seen) ole­mas­saol­e­van soveltamis­es­ta. Tiedän, että patentin saa vain uudelle keksin­nölle, mut­ta sel­l­ainen uutu­us mis­tä itse puhun on olen­nais­es­ti eri asia kuin patent­ti­in vaa­dit­ta­va uutu­us. Patent­tien lukumäärä ei siis ole hyvä mittari.

    Musi­ikin sar­al­la olemme jatku­van kan­sain­välisen häm­mäste­lyn aiheena: miten näin pieni maa voi tuot­taa alan huip­pu­ja kuin liukuhihnalta?

    Saataisi­inko vähän konkre­ti­aa tämän maalailun sijaan: mihin musi­ikin alaan viit­taat (klassinen/pop, säveltäminen/esittäminen/jne.), kuka häm­mästelee kan­sain­välis­es­ti, ja ketkä ovat näitä häm­mäste­lyn kohteina ole­via alan huippuja?

    Koul­u­laitok­sen osalta olemme Pisa-tutkimuk­sen jäl­keen noussseet malli­maak­si ja koulut suo­ras­taan ruuhkau­tu­vat eri puo­lil­ta Euroop­paa tule­vista vier­al­i­joista, jot­ka etsivät kopi­oitavaa omi­in kouluihinsa

    Käsit­tääk­seni Pisa-men­estys ei ennus­ta huip­pu­osaamista, vaan merk­it­see että meil­lä keski­ta­son oppi­laat ovat muiden keski­ta­soa parem­pia. Olenko väärässä?

    On myös huo­mat­ta­va, että suurin taloudelli­nen kasvumme ajoit­tuu kaudelle, jol­loin kaipaa­maasi diver­si­teet­tiä eli kansanomaisem­min san­ot­tuna etnistä värinää oli vain mur­to-osa nykyisestä.

    Ja minä sanoinkin, että men­neisyy­dessä ne lääk­keet ovat toim­i­neet, jot­ka käyn­nis­sä ole­van mur­roksen jäl­keen eivät enää tule toimimaan.

    Var­masti on aluei­ta, jois­sa meil­lä on paran­tamisen varaa, mut­ta täy­tyy nyt hyväksyä, että kuusim­iljoon­ainen kansa ei voi ihan joka asi­as­sa olla maail­man paras.

    Ker­toisitko Saara, mis­sä tätä “suur­ta diver­sitet­tiä ja vapaut­ta” on ja miten se real­isoituu asukasluku­un suh­teutet­tuna luo­van ajat­telun kukoistukseen. 

    Minus­ta täl­lainen mui­hin ver­taami­nen ei joh­da mihinkään. Entä jos olisimme joka asi­as­sa maail­man parhai­ta? Indikoisiko se mielestäsi sitä, että olemme nyt sit­ten täy­del­lisiä? Aina on varaa paran­taa — sil­loinkin, vaik­ka kaikessa oltaisi­in mui­ta edel­lä. Siihen kun pysähdytään, niin muut alka­vat het­ken kulut­tua men­nä ohi vasem­mal­ta ja oikealta.

    Minus­ta mei­dän pitäisi kil­pail­la mm. Ruotsin, Tan­skan, Ran­skan ja Jenkkien kanssa sen sijaan että het­ken jumitet­tuamme joudumme kil­pailu­asetelmi­in Kiinaa ja Turkkia vas­taan. Ja markki­na­t­aloudessa ei saa helpo­tus­pis­teitä sil­lä, että meil­lä on vähem­män asukkai­ta kuin jos­sakin muual­la. Jos mui­hin lähde­tään ver­taile­maan, mei­dän pitää olla parem­pia absolu­ut­tis­es­ti, ei asukaslukui­hin suhteutettuna.

    Min­un korvis­sani tai tässä tapauk­ses­sa silmis­säni tuol­lainen puhe on tyhjääkin tyh­jem­pää jar­gonia enkä koskaan ole saanut mitään konkreet­tista vas­taus­ta tämän diver­si­teetin siu­naavas­ta vaikutuksesta.

    Suurimpia ongelmia meil­lä onkin juuri se, että tääl­lä odotel­laan veden­pitäviä, konkreet­tisia todis­tei­ta (eli “näyt­töä”) uuden par­a­dig­man toimivu­ud­es­ta ennen kuin sen mukaan uskalletaan lait­taa tikkuakaan ris­ti­in. Sem­moinen peli ei vetele enää sit­ten, kun alamme oikeasti olla maail­man huip­pua. Sil­loin ei enää ole ketään, jol­ta ottaa mallia, vaan pitää itse uskaltaa kokeil­la. Intu­iti­ivis­es­ti sokkona eten­e­m­i­nen on kyl­lä pelot­tavaa, mut­ta se on ain­oa mah­dolli­nen tapa.

Vastaa käyttäjälle Enkidu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.