Saako kunta harjoittaa asuntopolitiikkaa?

Edelli­nen postaus pin­ta-alasään­te­lyn keinoista oli tarkoitet­tu käsit­telemään sitä, mikä on oikea tapa suosia isom­pia asun­to­ja, mut­ta keskustelu kään­tyi siihen, onko oikein suosia isom­pia asun­to­ja ylipäänsä.
Joka on sitä mieltä, ettei kun­ta saa asun­to­jen kokoa säätelemäl­lä vaikut­taa asukas­jakau­maan, pitäisi olla myös sitä mieltä, että on väärin määrätä jokin alue pien­taloille. Kaa­van pitäisi mah­dol­lis­taa se, että joko samaa maa-pin­ta-alaa käyt­tää yksi koti­talous pien­talos­sa tai kuusi koti­talout­ta ker­rostalos­sa ja ton­tin saa se, joka mak­saa siitä enem­män. Kuitenkin kaik­ki kun­nat kieltävät ker­rostalo­jen rak­en­tamisen osas­sa aluet­taan suosi­ak­seen pien­talos­sa asu­via. Tämä merk­it­see paljon isom­paa puut­tumista asukas­jakau­maan kuin asun­to­jen koon sään-tely.
Jos kaik­ki ton­tit kaavoitet­taisi­in ker­rostaloik­si niin, että pien­talonkin saisi rak­en­taa, se ei tarkoit­taisi, että kaik-kialle raken­net­taisi­in ker­rostalo­ja. Lähel­lä oleville ton­teille raken­net­taisi­in ker­rostalo­ja ja kauas pien­talo­ja. Samal­la keskimääräiset matkat lyheni­sivät, kos­ka lähelle mah­tu­isi enem­män asukkaita.
Epälo­ogise­na pidän argu­ment­tia, ettei per­hea­sun­to­ja pidä kaavoit­taa arvokkaille paikoille, kos­ka niistä tulee liian kalli­ita, eikä ”kukaan voi niitä ostaa”. Jos markki­nat määräävät isolle asun­nolle kan­takaupungis­sa korkean hin­nan, miten se voi osoit­taa, että näitä asun­to­ja on liian paljon? Eikö se osoi­ta, että niitä on liian vähän? Jos iso­ja asun­to­ja raken­net­taisi­in enem­män ja myytäisi­in eniten tar­joavalle, use­am­mal­la olisi niihin varaa.
Olisi tietysti väki­val­taista kaavoit­taa per­hea­sun­to­ja kan­takaupunki­in, jos per­heet eivät niis­sä halu­aisi asua. Se, että per­hea­sun­nos­ta Töölössä mak­se­taan enem­män kuin per­hea­sun­nos­ta Espoos­sa ker­too, että suh­teessa asun­tokan­taan, use­ampia halu­aisi kuitenkin asua Töölössä kuin Keravalla.
Asun­tomarkki­nat karkot­ta­vat nyt per­heet kaupun­gin laidoille, kos­ka per­heet ovat henkeä tai tarvit­se­maansa neliötä kohden köy­hempiä kuin sinkut – tai ainakin mak­sukyky asuin­neliöistä on eri­lais­ten asum­is­tukien jäl-keen pienem­pi. Kyse ei ole siitä, että pain­os­te­taan ihmisiä asumaan väl­jem­min kuin he halu­aisi­vat asua, kos­ka isois­sa asun­nois­sa asu­taan ahtaam­min (neliötä/henki) kuin pienis­sä; sinkku asuu 50 neliön kak­sios­sa lev­eäm-min kuin viisi­henk­i­nen per­he 120 neliön asun­nos­sa. Iso­jen asun­to­jen suosimi­nen siis nos­taa asukaslukua.
Kaupun­ki on väestöltään paljon ter­veem­pi, jos eri ikäiset ja eri­tyyp­piset koti­taloudet ovat sekoit­tunei­ta. Se ei tarkoi­ta, että kaikkien aluei­den pitää olla saman­laisia. Sinkku­jen Kallio on hyvä, mut­ta se ei saa olla niin täy­del-lis­es­ti pelk­istä yksiöistä koos­t­u­va, että per­heen perus­ta­van on pakko muut­taa jon­nekin jor­pakkoon ensim­mäi-sen lapsen syn­tyessä. Sik­si jopa Kallion tarvi­taan perheasuntoja.
==========
Ihan toinen asia on, että raken­nus­li­ik­keet tämän laman aikana selvästi pyrkivät tuke­maan asun­to­jen hin­tata­soa jar­rut­ta­mal­la asun­to­jen rak­en­tamista sel­l­ai­sis­sakin tapaukissa, jos­sa myyn­ti­hin­ta ylit­ti selvästi raken­nuskus­tan­nuk­set. Ton­tit pitää vast­edes luovut­taa ehdol­la, että varaus menetetään, jos rak­en­tamista ei aloite­ta määräa­jas­sa ja jos rak­en­t­a­mi­nen aloituk­sen jäl­keen sujuu kovin hitaasti, seu­raa sopimussakko. 

73 vastausta artikkeliin “Saako kunta harjoittaa asuntopolitiikkaa?”

  1. “sinkku asuu 50 neliön kak­sios­sa lev­eäm­min kuin viisi­henk­i­nen per­he 120 neliön asunnossa”

    Meneeköhän se ihan näinkään? Kun sille per­heelle riit­tää kuitenkin yksi keit­tiö, kylpy­huone ja eteinen — ilman että tun­tuu ahtaal­ta. Ja van­hem­mat mah­tu­vat useim­miten samaan sänkyyn.

    Eli siis, sil­lä viisi­henkisel­lä per­heel­lä voi olla kyl­lä neliöitä /hlö vähem­män käytössään, mut­ta asum­isväljyyt­tä ei voi oikein laskea suo­raan jaka­mal­la neliöi­den määrää asukkaiden määrällä.

    1. En tarkoit­tanut psykol­o­gista tilan kokemista vaan sitä, että pienis­sä asun­nois­sa on neliötä kohden vähem­män ihmisiä kuin suuris­sa. Juuri tuos­ta syystä.

  2. Johan yksi­no­maan työssäkäyn­tikus­tan­nuk­set tuke­vat keskus­tan asun­to­jen hin­take­hi­tys­tä — kokoon katsomatta.

  3. Ihan toinen asia on, että raken­nus­li­ik­keet tämän laman aikana selvästi pyrkivät tuke­maan asun­to­jen hin­tata­soa jar­rut­ta­mal­la asun­to­jen rak­en­tamista sel­l­ai­sis­sakin tapaukissa, jos­sa myyn­ti­hin­ta ylit­ti selvästi raken­nuskus­tan­nuk­set. Ton­tit pitää vast­edes luovut­taa ehdol­la, että varaus menetetään, jos rak­en­tamista ei aloite­ta määräa­jas­sa ja jos rak­en­t­a­mi­nen aloituk­sen jäl­keen sujuu kovin hitaasti, seu­raa sopimussakko.

    Kun tuol­laista kartelli­no­maista toim­intaa havaitaan, ei tule­vaisu­udessa ole yhtään syytä edes luovut­taa noi­ta tont­te­ja raken­nusy­htiöille. Kaupun­gin pitäisi raken­nut­taa talot ja sit­ten myy­dä ne markki­nahin­taan valmis­tu­misen jäl­keen. Raken­nusy­htiöt voisi­vat tässä mallis­sa keskit­tyä rak­en­tamiseen eikä “yhteiskun­ta­suhtei­den hoitoon”.

    Kil­pailut­tamis­es­ta puhumi­nen on pelkkä surullisen huono vit­si kun kaupun­gin virkamiehet yrit­tävät akti­ivis­es­ti estää uusien toim­i­joiden osal­lis­tu­misen “kil­pailu­un” (case Eiran­ran­ta) Asun­to­jen koos­ta johtu­vat ongel­mat ovat aika pieniä näi­hin todel­lisi­in ongelmi­in verrattuna.

  4. Osmo:
    “Jos kaik­ki ton­tit kaavoitet­taisi­in ker­rostaloik­si niin, että pien­talonkin saisi rak­en­taa, se ei tarkoit­taisi, että kaik-kialle raken­net­taisi­in ker­rostalo­ja. Lähel­lä oleville ton­teille raken­net­taisi­in ker­rostalo­ja ja kauas pien­talo­ja. Samal­la keskimääräiset matkat lyheni­sivät, kos­ka lähelle mah­tu­isi enem­män asukkaita.”

    Mik­si näin ei sit­ten toimita?

    Sitä­pait­si eihän yksiöt tai kak­siot ole lop­ullisia, aiko­jen kulues­sa pienem­piä asun­to­ja voi yhdis­tel­lä suurem­mik­si kokonaisuuksiksi.

  5. “Jos kaik­ki ton­tit kaavoitet­taisi­in ker­rostaloik­si niin, että pien­talonkin saisi rak­en­taa, se ei tarkoit­taisi, että kaik-kialle raken­net­taisi­in ker­rostalo­ja. Lähel­lä oleville ton­teille raken­net­taisi­in ker­rostalo­ja ja kauas pien­talo­ja. Samal­la keskimääräiset matkat lyheni­sivät, kos­ka lähelle mah­tu­isi enem­män asukkaita.”

    No, eikö juuri näin pitäisi asioiden toimia? Se, että johonkin raken­netaan ker­rosta­lo, ker­too siitä, että kyseisessä paikas­sa maan osu­us valmi­in talon hin­nas­ta on niin merkit­tävä, että kan­nat­taa mak­si­moi­da raken­netut neliöt/tontin pin­ta-ala. Jos taas raken­netaan pien­ta­lo, on maa selvästikin niin hal­paa, että sen hin­nas­ta ei tarvitse paljoa välit­tää, vaan voidaan rak­en­taa asun­to sel­l­aisia varten, jot­ka ovat valmi­ita mak­samaan ekstraa siitä, että saa­vat oman takapi­han tms. 

    En näe mitään syytä, mik­si markki­noiden toim­intaan pitäisi puut­tua kumpaankaan suun­taan. Kaupun­git, jois­sa ei ole paljoa maa­ta, tiivistyvät näin automaat­tis­es­ti ker­rostaloalueik­si ja toisaal­ta siel­lä, jos­sa lääniä riit­tää, on halukkaille tar­jol­la myös pientaloja. 

    Ain­oas­taan jotkut kaupunkitekniset seikat saat­ta­vat puo­lus­tel­la sitä, että tähän kan­nat­taa puut­tua. Jos esim. julk­ista liiken­net­tä ei saa toimi­vak­si ilman tarpeek­si tiivistä asum­ista, niin pien­taloa­sum­ista tulee rajoit­taa. Mut­ta tämä ei vaa­di edes sitä, että määrätään rak­en­ta­maan pien­talo­ja, vaan pelkkä kaavoite­tun maan rajal­lise­na pitämi­nen johtaa tähän.

    “Asun­tomarkki­nat karkot­ta­vat nyt per­heet kaupun­gin laidoille, kos­ka per­heet ovat henkeä tai tarvit­se­maansa neliötä kohden köy­hempiä kuin sinkut – tai ainakin mak­sukyky asuin­neliöistä on eri­lais­ten asum­is­tukien jäl­keen pienempi.”

    No, onko tässä sit­ten jotain pahaa? Eivätkö juuri sinkut arvos­ta kaupun­gin menoa ja taas per­heet laitakaupun­gin rauhal­lisu­ut­ta? Jos markki­nat automaat­tis­es­ti ohjaa­vat tilanteen täl­laisek­si, niin hyvähän se vaan on. 

    Per­heet tarvit­se­vat yleen­sä muuten autoa joka tapauk­ses­sa, kun taas kaupun­gin keskus­tas­sa asu­va sinkku voi hyvin tul­la toimeen ilmankin. Jos keskus­toi­hin ehdoin tah­doin tunget­taisi­in niitä per­heitäkin, niin lisäon­gel­mana olisi sit­ten hei­dän auto­jen­sa pysäköin­ti. Laitakaupungilla auto­jen pysäköin­ti ei ole mikään ongelma. 

    Ja viimeinen valttikortti:“Kaupunki on väestöltään paljon ter­veem­pi, jos eri ikäiset ja eri­tyyp­piset koti­taloudet ovat sekoittuneita.”

    Mik­si näin? Ovathan kaupun­gin eri osat jo nytkin var­al­lisu­u­den mukaan jakau­tunei­ta. Rikkaat asu­vat siel­lä, mis­sä asun­not ovat kalli­ita ja köy­hät siel­lä, mis­sä ne ovat halvem­pia. Mik­si per­hei­den pitäisi ehdoin tah­doin asua sekaisin sinkku­jen kanssa? Itse sanois­in, että asia on ennem­minkin päin­vas­toin. Näi­den ryh­mien tarpeet ovat keskenään eri­laisia, mut­ta sisäis­es­ti yht­eneviä ja ne tarpeet on helpom­pi tyy­dyt­tää, kun ryh­mät ovat erillään. 

    Esimerk­ki: Per­heet arvosta­vat las­ten leikkipuis­toa. Sinkuille täl­lä ei ole mitään arvoa, mut­ta vaikka­pa tiivi­in asumisen mah­dol­lis­taval­la tiheävälisel­lä joukkoli­iken­teel­lä on. Per­heet taas eivät joukkoli­iken­teestä niin väl­itä, kun joutu­vat las­ten vuok­si kuitenkin liikku­maan autol­la. Jos alue X on täyn­nä per­heitä ja siel­lä rak­en­ta­mat­toma­lle ton­tille tehdään leikkipuis­to, kaik­ki ovat tyy­tyväisiä. Jos taas asukkaat ovat sinkku­ja, uusien asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen tuo parem­man tulok­sen. Jos alue on sekoit­tunut, niin tehti­in niin tai näin, joku poruk­ka on nyreissään. 

    Se voi toki päteä, että koko kaupun­gin tasol­la on hyvä, että asu­jaimis­to koos­t­uu erinäköi­sistä ryh­mistä. Tosin tässäkin voisi päteä se, mis­tä jos­sain aiem­mas­sa ketjus­sa oli puhet­ta, että joku kun­ta voisi keskit­tyä vaik­ka van­hus­ten hoitoon, jol­loin luon­nol­lis­es­ti sen asu­jaimis­tos­ta olisi van­huk­sia paljon suurem­pi osu­us kuin muualla.

    1. Per­heet tarvit­se­vat yleen­sä muuten autoa joka tapauksessa

      Ei tarvitse. Viiden min­uutin välein kulke­va ratik­ka riit­tää. Jos joskus pitää men­nä paikkaan, jonne kiskot eivät vie, voi auton vuokra­ta. Tulee halvemmaksi.

  6. Osmo:

    Ihan toinen asia on, että raken­nus­li­ik­keet tämän laman aikana selvästi pyrkivät tuke­maan asun­to­jen hin­tata­soa jar­rut­ta­mal­la asun­to­jen rak­en­tamista sel­l­ai­sis­sakin tapaukissa, jos­sa myyn­ti­hin­ta ylit­ti selvästi rakennuskustannukset.

    Eikös tämä oo ihan selvästi jo osoitet­tu vääräks. Uudet asun­not on niin pieni osa asun­tomarkki­noista, että niil­lä ei oo hirveesti vaiku­tus­ta hin­taan. Sik­si raken­nus­li­ikkei­den ei kantsi pih­da­ta rakentamista.

    Vaik­ka oon sun “kir­jois­sa” loogi­nen, kun vas­tus­tan myös kaavoit­tamista, niin mun mielestä et oo nyt ihan rehelli­nen niitä kohtaan, jot­ka vas­tus­ta­vat neliösääte­lyä ja kan­nat­ta­vat asemakaavoitusta.

    Ase­makaavoit­ta­jan puol­lus­ta­ja voi olla sitä mieltä että rak­en­tamisel­la on ulkois­vaiku­tuk­sia joi­ta pyritään hal­lit­se­maan kaavoit­ta­mal­la saman­laista rak­en­tamista lähekkäin. Täl­lä ei oo vält­tämät­tä mitään tekemistä jonkun tietyn väestöryh­män suosimiseen muit­ten yli.

    Eli siis jos omakoti­talot laite­taan yhdelle alueelle ja ker­rostalot toiselle, niin se ei oo sama asia kuin jos päätetään, että omakoti­talo­ja saa olla vaan 50% siitä määrästä mitä niitä olis, jos ei asemakaavoitettais.

  7. Osmo ja Samuli Saarel­ma: On ihan tyh­mää kinastel­la siitä kuka tarvit­see ja mitä tarvitsee.

    Kukaan ei tarvitse mitään. Per­heet noin yleen­sä halu­a­vat auton. Eivät ehkä just ne per­heet, jot­ka elävät viiden min­uutin päässä ratikas­ta, mut­ta tämä ei johdu siitä, että ratik­ka kor­vaisi auton vaan siitä, että ne per­heet jot­ka eivät ylipään­sä arvos­ta autoa kovin paljoa val­it­se­vat asuin­paikak­seen paikan, mis­sä ratik­ka kul­kee viiden min­uutin välein.

    Jos tähän taas heilut­telee käsiä Osmon tyyli­in val­lit­sev­as­ta elämän­tavas­ta, niin ei sekään auta mitään. Ok, autoa ei tarvi­ta niin kauan kuin 50% per­heistä ei sel­l­aista omista ja tarvi­taan, kun raja ylit­tyy. Jip­pii! Ei tää ker­ro mis­tään tarpeel­lisu­ud­es­ta yhtään mitään…

  8. Huoh, no san­o­taan niin, että käytän­nössä per­heil­lä on use­am­min auto kuin sinkuil­la. Siis jos puhutaan saman tulota­son ihmi­sistä. Uskon, että julk­isil­la las­ten­rat­taiden sohjos­sa manööveroin­ti on mah­dol­lista, mut­ta käytän­nössä moni per­heelli­nen kuitenkin val­it­see auton. Ja mitä auton vuokraamiseen tulee, niin pysyvänä ratkaisuna oman omis­t­a­mi­nen on paljon käteväm­pää, vaik­ka siinä rahal­lis­es­ti häviäisikin. 

    Oman auton omis­tamisen perus­teena ei yleen­sä ole vain se, että sil­lä on mah­dol­lista siir­tyä paikas­ta A paikkaan B, vaan se, että se siir­tymi­nen on mah­dol­lista tehdä juuri sil­loin, kun sitä sat­tuu tarvitsemaan.

  9. Koke­muk­ses­ta voin ker­toa että lap­siper­he pär­jää kaupungis­sa hel­posti ilman autoa, tosin se vaatii tiet­tyjä val­in­to­ja. Yllät­tävän isos­sa roolis­sa on että se päiväkoti löy­tyy läheltä tai työ­matkan varrelta.

  10. Älä Osmo viit­si alkaa halko­maan hiuk­sia. On päivän­selvää että sinkun on paljon helpom­pi hyö­dyn­tää julk­isia kuin lap­siper­heen, toisin sanoen sinkku arvostaa aivan var­masti enem­män julk­isia ja vähem­män omaa autoa kuin lapsiperhe.

  11. Ei tarvitse. Viiden min­uutin välein kulke­va ratik­ka riittää.

    En tiedä Osmon per­he-elämästä kovin paljon (enkä halu­akaan tietää).

    Mut­ta kyl­lä sitä nyt sat­tuu usein helsinkiläisil­lä lap­siper­heil­lä kyläi­lyreis­su­ja Espoonkin puolelle, minne ratik­ka ei kul­je. Tietysti, jos elämän­pi­iri on Rautatiease­man liepeet, niin sit­ten­hän tämä ratikkakon­sep­ti käy. 

    Eivät kaik­ki elä sup­peas­sa, viherässä City-maail­mas­sa, vaan halu­a­vat esim. ex tem­pore lähteä Nuuk­sioon käve­lylle, suku­loimaan Han­koon, las­ket­tele­maan Kalpalin­naan jne. Kyl­lä se varsin han­kalaa on miet­tiä joka ker­ran auton vuokraus­ta tai vai­h­toe­htois­es­ti käyt­tää vähin­tään kolme tun­tia joukkoli­iken­teessä zom­bailu­un (las­ket­telusuk­sien, vau­van­vaunu­jen ym. kanssa). 

    Jälleen ker­ran haiskah­taa osmis­mi: so. oppi, jon­ka mukaan kaikkien pitää käyt­tää ratikkaa ja asua Helsin­gin keskus­tas­sa, vaik ei taho.… Osmis­min pääpe­ri­aate on oman tah­don tyrehdyttäminen. 

    Lisää seu­raavas­sa jak­sos­sa osmis­mista muiden uskon­to­jen näkökulmasta.

  12. Minus­ta kysymys ei ole saamis­es­ta vaan ehdot­tomas­ta vaa­timuk­ses­ta että kun­nan tulee har­joit­taa akti­ivista asuntopolitiikkaa. 

    Nyt näyt­tää esim. pääkaupunkiseudul­la ole­van malli, jos­sa asun­topoli­ti­ikkaa ohjaa­vat pääsään­töis­es­ti rakennusyhtiöt. 

    Eli jos usko­taan että raken­nus­li­ikkei­den tah­toti­la saa­da mak­si­maa­li­nen voitto/neliö (pienet asun­not) = yleinen etu, niin asia on kun­nos­sa. Jos joku kuitenkin on toista mieltä, niin voitaisi­in ihan kokeek­si kokeil­la muu­takin mallia.

    Siitä, että iso­jen asun­to­jen kysyn­tä ei ole yhtä suur­ta tai niiden neliöhin­nan kasvu ja rak­en­tamisen kaut­ta tule­va voit­to ei ole yhtä suuri kuin pien­ten asun­to­jen, ei voi­da johtaa aja­tus­ta, että niille ei olisi kysyntää. 

    Kehi­tyk­seen joka johtaa huonoi­hin ja hyvi­in alueisi­in voidaan osaltaan vaikut­taa mah­dol­lis­m­man het­ero­geenisel­lä asukasjakaumalla.

  13. OS: “Kaupun­ki on väestöltään paljon ter­veem­pi, jos eri ikäiset ja eri­tyyp­piset koti­taloudet ovat sekoittuneita.”

    Näin tiet­ty, mut­ta inho­re­ali­teet­ti on että kehyskun­nat tar­joa­vat nimeno­maan seg­re­goitunei­ta asuinaluei­ta ale­hin­taan ver­rat­tuna Helsinki­in, jois­sa niistä joutuu mak­samaan aivan poskettomasti.

    Samuli Saarel­ma: “Per­heet taas eivät joukkoli­iken­teestä niin väl­itä, kun joutu­vat las­ten vuok­si kuitenkin liikku­maan autolla.”

    Et tai­da tun­tea kaupungis­sa asu­van lap­siper­heen arkea. Viimeistään koulun alka­es­sa totutel­laan käyt­tämään bus­sia, ja sitä ennen kävellen tarhaan ja takaisin kun asukasti­heys tämän mah­dol­lis­taa. Joukkoli­ikenne on vält­tämät­tömyys mut­ta auto mukavuutta.

  14. Entisenä autol­lise­na lap­siper­heen isänä voin ker­toa, että molem­mil­la on puolen­sa. Aiem­min per­heessä oli auto ja sil­lä tuli sit­ten ajet­tua töi­hin päivit­täin, kun niin pääsi vähän nopeam­min kuin julkisilla. 

    Jos­sain vai­heessa sit­ten kyl­lästyin siihen, että piti olla joka päivä yli tun­ti auton ratis­sa. Vai­h­doin julk­isi­in, jol­loin voi vaik­ka lukea kir­jaa tms. Pian olimme tilanteessa, jos­sa auto saat­toi seisoa pihas­sa kak­sikin viikkoa ilman, että sil­lä ajet­ti­in metriäkään, joten myimme sen pois.

    Nyt työ­matkat suju­vat julk­isil­la tai pyöräl­lä, per­heen kyläi­lyt pääkaupunkiseudul­la julk­isil­la tai tak­sil­la ja pidem­mät reis­sut vuokra-autol­la tai julk­isil­la, jos ne sat­tuvat men­emään kätevästi eikä määrän­päässä tarvitse kauheasti liikkua. On oikeinkätevää ja tulee paljon omaa autoa halvem­mak­si. Vähän lyhyem­mille matkoille city car club voisi olla kätevä, mut­ta sille ei ole tun­tunut ole­van tarvetta.

    Taus­ta­ti­et­ona sel­l­ainen, että meil­lä on kak­si las­ta, toinen alalu­okil­la ja toinen koh­ta eskaris­sa. Isom­pi kul­kee har­ras­tuk­si­in jo itse bus­sil­la. Asumme kan­takaupun­gin laita­mil­la olevas­sa lähiössä (Käpylässä).

    Luulisin, että auton tarve on aika paljon kiin­ni siitä, miten kaupun­ki suun­nitel­laan eikä niinkään niin, että lap­siper­heel­la on automaat­tis­es­ti suuri oman auton tarve.

  15. Mat­ti R:“Nyt näyt­tää esim. pääkaupunkiseudul­la ole­van malli, jos­sa asun­topoli­ti­ikkaa ohjaa­vat pääsään­töis­es­ti rakennusyhtiöt.”

    Jos niil­lä oikeasti on kartel­li, kuten tuol­la ylem­pänä Osmo vih­jailee, niin ehkä noin. Jos mitään kartel­lia ei ole, niin fir­mat kyl­lä rak­en­ta­vat sitä, mille on kysyn­tää eli siis sel­l­aisia asun­to­ja, joi­ta ihmiset halu­a­vat ostaa. Kut­su­isin tätä kyl­lä enem­män sel­l­aisek­si, että ihmis­ten tah­to ohjailee rakentamista.

    “Siitä, että iso­jen asun­to­jen kysyn­tä ei ole yhtä suur­ta tai niiden neliöhin­nan kasvu ja rak­en­tamisen kaut­ta tule­va voit­to ei ole yhtä suuri kuin pien­ten asun­to­jen, ei voi­da johtaa aja­tus­ta, että niille ei olisi kysyntää.”

    No, sit­ten pitää kysyä sin­ul­ta, että mitä oikein tarkoi­tat sanal­la “kysyn­tä”? Minus­ta se tarkoit­taa sitä, miten paljon ihmiset ovat valmi­ita pane­maan rahaa johonkin asi­aan. Se, että vain halu­aa jotain, ei ole mitään kysyn­tää. Minäkin halu­aisin 50-metrisen huvipurren, mut­ta en oikein kut­su sitä kysyn­näk­si, että min­ul­la ei olisi kyseiseen han­k­in­taan varaa pan­na muu­ta kuin jokunen euro. 

    Ja tuol­la min­un määritelmäl­läni pien­ten asun­to­jen kysyn­tä on suurem­paa kuin suurten. 

    “Kehi­tyk­seen joka johtaa huonoi­hin ja hyvi­in alueisi­in voidaan osaltaan vaikut­taa mah­dol­lis­m­man het­ero­geenisel­lä asukasjakaumalla.”

    Miten ihmeessä ajat­telit tämän toteut­taa? Eikö ole selvää, että jotkut alueet ovat objek­ti­ivis­es­ti parem­pia kuin jotkut toiset? Kaivopuis­to mer­inäköaloi­neen ja käve­lyetäisyyksi­neen Helsin­gin keskus­tas­ta on var­masti suun­nilleen kaikkien mielestä parem­pi asuinalue kuin kaupun­gin laidal­la ole­va Kon­tu­la. Jos nyt sit­ten toisaal­ta ryhdytään pakot­ta­maan varakkai­ta asumaan Kon­tu­las­sa (mitenkähän tämä toteutet­taisi­in?) ja köy­hiä Kaivopuis­tossa (kai jotenkin siten, että kaupun­ki ostaisi asun­not ja antaisi jol­lain perus­teel­la ne niille, joil­la ei niihin oikeasti olisi varaa), niin tämä minus­ta aiheut­taisi paljon nyreyt­tä sekä niis­sä varakkaissa, joil­la olisi varaa asua muual­lakin, mut­ta jot­ka on jol­lain keinoin pakotet­tu Kon­tu­laan ja toisaal­ta niis­sä köy­hissä, jot­ka näkivät naa­purin muut­ta­van pilkkahin­nal­la Kaivopuis­ton kalli­iseen asun­toon, kun itse jäi sinne paikoilleen. 

    Paljon reilumpaa kaikkien kannal­ta on se, että annetaan jokaisen han­kkia asun­to sieltä, mihin omat rahat riit­tävät. Kaik­ki muu johtaa vain parhaim­mil­laan ihmis­ten epä­tasa-arvoiseen kohtelu­un ja pahim­mil­laan kor­rup­tioon ale­hin­tais­ten asun­to­jen men­nessä “sat­tumal­ta” tiety­ille tahoille. 

    Jos vält­tämät­tä halu­taan sosial­is­mia har­ras­taa ja tasa­ta ihmis­ten taloudel­lista epä­tasa-arvoa, niin tämä on paljon parem­pi tehdä suo­ril­la tulosi­ir­roil­la, jol­loin jää jokaisen köy­hän itsen­sä päätet­täväk­si, paneeko lisära­hansa siihen, että muut­taa kalli­im­malle alueelle vai jääkö paikoilleen ja han­kkii niil­lä rahoil­laan itselleen jotain sel­l­aista, jota arvostaa enem­män kuin hyvää asuin­paikkaa. Tämä on paljon avoimem­paa ja tasa-arvoisem­paa kuin koit­taa tehdä sama jol­lain asun­tomarkki­noiden sotkemisella.

  16. Asun­topoli­ti­ikalla on toinenkin nimi: markki­nahäir­iö. 😉 Asia ei tietys­tikään ole noin yksinker­tainen, kos­ka asun­torak­en­tamisen pääomi­tus Suomes­sa ei ole ollut ihan ter­veel­lä poh­jal­la sotien jälkeen.

    Suomes­sa ei pääsään­töis­es­ti raken­neta sel­l­aisia asun­to­ja, joi­ta asukkaat halu­aisi­vat, vaan sel­l­aisia asun­to­ja, joista suuret raken­nus­li­ik­keet saa­vat parhaan kat­teen. Tätä taus­taa vas­ten asun­topoli­ti­ikkaa on toivottavaa.

    Sel­l­ainen asun­topoli­ti­ik­ka, jos­sa kun­ta pitäisi kun­ta­laisen puol­ta eikä pelaisi suurten raken­nus­li­ikei­den pus­si­in, olisi tietysti hieno jut­tu, mut­ta taitaa olla utopi­aa. Osmokin on täl­lä pal­stal­la joskus val­ot­tanut kytköksiä.

    Hie­man yksinker­tais­taen, en ymmär­rä ker­rostalo­rak­en­tamista muual­la kuin Helsin­gin, Tam­pereen ja Turun keskus­tois­sa. Helsin­gin keskus­ta on jäänyt 20-luvun tasolle, joten keskus­tan tun­tu­mas­sa ole­via aluei­ta pitää kyetä kehit­tämään. Ei Haa­gan kaup­pala tarvitse täy­den­nys­rak­en­tamista, se tarvit­see uuden, tehokkaam­man, kaupunki­maisen kaavan.

  17. Kaikenkokoisia asun­to­ja on hyvä olla tar­jol­la niin, että per­hekoon muu­tosten vuok­si tehtävät asun­non­va­i­h­dot voi tehdä lähialueella. 

    Asun­non koon muu­tok­set ker­rostalos­sa ovat kaiketi työläästi jär­jestet­täviä, vaik­ka mon­et var­masti mielel­lään per­he lisäti­lan­tarpeen­sa hoitaisi­vat näin.

    Van­hoil­la asukkail­la on ongel­ma toisin päin. Asu­taan liian suures­sa asun­nos­sa, kun sitä ei saa pienem­mäk­si hel­posti ja muut­to pois tutul­ta alueelta on liian pelottava/hankala asia.

    Asun­to­jen yhdis­tämis­mah­dol­lisu­udet parani­si­vat, jos ker­rostalo­jen poh­jat suun­niteltaisi­in tältä poh­jal­ta. Se vain taitaa poike­ta siitä,mitä on totut­tu kauppaamaan

  18. Per­heet pär­jäävät ilman autoa parhait­en juuri Helsingis­sä. Lisäk­si on per­heitä jot­ka eivät halua omaa pihaa, vaan arvosta­vat ker­rostaloa­sumisen help­pout­ta. Jos Helsingis­sä ei ole per­hea­sun­to­ja, on kaupunki­a­sum­ista arvostavien per­hei­den vaikea löytää toivei­den­sa tai tarpei­den­sa mukaisia asuntoja.

    Usein on perustel­tu, ettei per­hea­sun­toi­hin ole kenel­läkään Helsingis­sä varaa. Tässä kysyn­nän ja tar­jon­nan epä­suh­ta on omi­aan nos­ta­maan hin­to­ja. Iso­jen asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen on pieniä halvem­paa. Eikä rak­en­t­a­mi­nen Helsingis­sä ole muis­sa kun­nis­sa rak­en­tamista oleel­lis­es­ti kalli­im­paa. Kun asun­to­ja raken­netaan kaupun­gin vuokra­ton­teille, eivät tont­tikus­tan­nuk­setkaan nos­ta hin­taa. Kun raken­netaan oma­lle ton­tille, ovat raken­nut­ta­jat rahas­ta­neet markki­noil­la oleel­lis­es­ti enem­män kuin rak­en­tamisku­lut + ton­tin hinnan.

    Pääkaupunkiseudul­la on pien­asun­top­u­la. Sitä ei kuitenkaan voi­da ratkaista vaik­ka Helsinki­in raken­net­taisi­in pelkkiä yksiöitä tai kak­sioi­ta. Lisäk­si tämä vääristäisi seudun asukas­raken­net­ta entis­es­tään. Muis­sakin kun­nis­sa pitää rak­en­taa pien­asun­to­ja radan var­teen, jol­loin ne kel­paa­vat liikku­valle sinkullekin.

  19. Kyl­lähän yleen­sä kun­nan luovut­tamis­sa ton­teis­sa on aikara­ja rak­en­tamiselle ja tärkeil­lä paikoil­la myös rak­en­tamisen laadulle. Helsin­gin tar­jous­menet­te­lyä en tunne, mut­ta se menet­te­ly ainakaan ei ole oikea jos halu­taan kohtu­uhin­taisia perheasuntoja.

    Tont­tien luovu­tuk­ses­sa voi tehdä sopimuk­sia myös toteutet­tavas­ta asun­to­tuotan­nos­ta. Soin­in­vaaran logi­ik­ka ainakin aikaisem­min on pyörinyt vain arvon­nousun ulos­mit­taamises­sa kaupungille.

    Jos käytän­nössä kaik­ki ton­tit Helsingis­sä luovut­taa kaupun­ki, kuka on hintahäirikkö?

    Fak­ta­han on se, että ihmiset, ei myöskään lap­siper­heet, ei halua muut­taa pois maalle. Fak­tat vaan tulee eteen kun per­hea­sun­to mak­saa yli 200tonnia joka tapauk­ses­sa. Sil­loin tehdään päätös ja muute­taan maalle.

    Yksi erikoisu­us on kanssa se, että kaikki­in uusi­in asun­toi­hin halu­taan rak­en­taa sauna. Vaik­ka sew veisi 70 m² kak­sios­ta kol­ma­sosan, sauna pitää olla. Vai pitääkö?

  20. En edelleenkään ymmär­rä, mik­sei voitaisi rak­en­taa sen kokoisia asun­to­ja, joi­ta halu­taan ostaa. Pien­ten asun­to­jen omis­ta­jat tuskin ovat kaupun­gin kas­san kannal­ta eri­tyisen kehno­ja. Kokomääräyk­set ovat epä­toivoista tais­telua sitä vas­taan, että neliöt mak­sa­vat kaupungis­sa enem­män kuin maalla.

  21. Eikö tätä tont­tien “luovut­tamista” raken­nus­li­ikkeille voisi lopet­taa? Raken­nus­li­ik­keet rak­en­takoot. Maan­omis­ta­ja raken­nut­taa ja sit­ten myy tai vuokraa.

  22. Osmo:
    “Kaa­van pitäisi mah­dol­lis­taa se, että joko samaa maa-pin­ta-alaa käyt­tää yksi koti­talous pien­talos­sa tai kuusi koti­talout­ta ker­rostalos­sa ja ton­tin saa se, joka mak­saa siitä enemmän.”

    Niin kyl­lä. Mut­ta liekö kovin todenäköistä? Miljönäärit var­maankin ptävät parem­pana rauhal­lista meren­ran­taa tai “pent­housea.” Tai entä jos ton­tille tulisikin 6‑kerroksisen talon sijaan 20-kerroksinen?

    Osmo:
    “Epälo­ogise­na pidän argu­ment­tia, ettei per­hea­sun­to­ja pidä kaavoit­taa arvokkaille paikoille, kos­ka niistä tulee liian kalli­ita, eikä ”kukaan voi niitä ostaa”. Jos markki­nat määräävät isolle asun­nolle kan­takaupungis­sa korkean hin­nan, miten se voi osoit­taa, että näitä asun­to­ja on liian paljon? ”

    Kan­takaupungis­sa kaikkien asun­to­jen arvot ovat korkeat. Jos asun­to­jen arvoa halu­taan laskea, pitäisi talo­ja korot­taa. On aika omi­tu­ista aset­taa vas­takkain eri­laiset ihmis­ryh­mät puoleen ja toiseen. Pitäisikö keskus­tois­sa asua vain lap­siper­heitä? Mikä se sel­l­ainen kaupun­ki on? Kan­takaupungis­sa pien­ten asun­to­jen neliöhin­nat ovat paljon korkeam­mat kuin suurten. Eikö siis nimeno­maan pien­ten rak­en­tamista pitäisi lisätä? Kun kysyn­tä on niin kovaa? Entä jos pieniä 25-neliöisiä raken­net­taisi­in muuallekin kuin Kallioon? Taa­tusti Kallion hin­nat laskisivat.

    Osmo:
    “Ihan toinen asia on, että raken­nus­li­ik­keet tämän laman aikana selvästi pyrkivät tuke­maan asun­to­jen hin­tata­soa jar­rut­ta­mal­la asun­to­jen rak­en­tamista sel­l­ai­sis­sakin tapaukissa, jos­sa myyn­ti­hin­ta ylit­ti selvästi raken­nuskus­tan­nuk­set. Ton­tit pitää vast­edes luovut­taa ehdol­la, että varaus menetetään, jos rak­en­tamista ei aloite­ta määräa­jas­sa ja jos rak­en­t­a­mi­nen aloituk­sen jäl­keen sujuu kovin hitaasti, seu­raa sopimussakko. ”

    Kyl­lä. Kan­nate­taan lämpimästi.

  23. Min­er­va Krohn:

    Usein on perustel­tu, ettei per­hea­sun­toi­hin ole kenel­läkään Helsingis­sä varaa. Tässä kysyn­nän ja tar­jon­nan epä­suh­ta on omi­aan nos­ta­maan hintoja. 

    Mikä ihmeen kysyn­nän ja tar­jon­nan epäsuhta?

    Iso­jen asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen on pieniä halvem­paa. Eikä rak­en­t­a­mi­nen Helsingis­sä ole muis­sa kun­nis­sa rak­en­tamista oleel­lis­es­ti kalli­im­paa. Kun asun­to­ja raken­netaan kaupun­gin vuokra­ton­teille, eivät tont­tikus­tan­nuk­setkaan nos­ta hintaa. 

    Eli tarkoi­tat siis käytän­nössä sitä, että veron­mak­sajien pitää tukea joidenkin etu­ryh­mien (eli tässä tapauk­ses­sa niiden lap­siper­hei­den, jot­ka halu­a­vat asua Helsingis­sä) asumista?

    Ok, rahan siirtämi­nen huonom­pio­saisil­ta (=ahtaam­min asuvil­ta) parem­pio­saisille (=isom­mis­sa asun­nois­sa asuville) on tietenkin tavoite siinä kuin muutkin, mut­ta minä en sitä henkilöko­htais­es­ti kannata.

    Ja miten nämä veron­mak­sajien rahat sinus­ta sit­ten pitäisi jakaa, poli­itikko­jen ja virkami­esten kavereille vai jotenkin muuten? 

    Kun raken­netaan oma­lle ton­tille, ovat raken­nut­ta­jat rahas­ta­neet markki­noil­la oleel­lis­es­ti enem­män kuin rak­en­tamisku­lut + ton­tin hinnan. 

    Tämä on määritelmäl­lis­es­ti mah­do­ton­ta. Kukaan ei voi rahas­taa markki­noil­la olen­nais­es­ti enem­män kuin rak­en­tamisku­lut + ton­tin hinnan.

    Ai mik­sikö ei? 

    No sik­si, ettei kukaan mak­sa sen enem­pää. Sen ton­tin hin­ta nimeno­maan määrätään niil­lä _markkinoilla_. Ton­tin hin­ta on osto­hin­ta vähen­net­tynä raken­nuk­sen hinnalla.

    Tietenkin voimme keskustel­la siitä, onko tont­tien hin­ta esimerkik­si kaupun­gin toimin­nas­ta johtuen tai muista syistä liian korkea (ei esimerkik­si kaavoite­ta tai suosi­taan “kavere­i­ta”) tai toimi­vatko raken­nus­markki­nat ylipäätään. Mut­ta se on eri asia.

    Pääkaupunkiseudul­la on pien­asun­top­u­la. Sitä ei kuitenkaan voi­da ratkaista vaik­ka Helsinki­in raken­net­taisi­in pelkkiä yksiöitä tai kak­sioi­ta. Lisäk­si tämä vääristäisi seudun asukas­raken­net­ta entis­es­tään. Muis­sakin kun­nis­sa pitää rak­en­taa pien­asun­to­ja radan var­teen, jol­loin ne kel­paa­vat liikku­valle sinkullekin. 

    Eihän käsit­tääk­seni kukaan ole esit­tänyt, että Helsinki­in raken­net­taisi­in pelkkiä yksiöitä tai kak­sioi­ta. Minus­ta Helsinki­in ja kaikkialle muualle pitää rak­en­taa sel­l­aisia asun­to­ja, joille on kysyn­tää. Jos yksiöille on enem­män kysyn­tää kuin vaikka­pa neliöille, niin sil­loin raken­netaan enem­män yksiöitä. Help­poa ja reilua.

    Kari

  24. Per­in­teinen ratkaisu on se että tehdää toinen sisäänkäyn­ti isoon asun­toon ja sinne yksiö jon­ka voi vaik­ka vuokrata.

  25. Eikö tätä tont­tien “luovut­tamista” raken­nus­li­ikkeille voisi lopet­taa? Raken­nus­li­ik­keet rakentakoot.

    Raken­nus­li­ikkeistä on tul­lut “devel­op­pere­i­ta”, joiden pääasialli­nen liike­toim­inta on kiin­teistökeinot­telu. Raken­nus­li­ike­toim­inta on vain vält­tämätön paha, joka ei tuo­ta suuria voit­to­ja — tuo­tot tule­vat raken­nut­tamis­es­ta ja siitä, että tar­jon­taa rajoite­taan pitämäl­lä kaavoite­tut ton­tit rak­en­ta­mat­tom­i­na. Kartel­li tai ei, kun pääasial­liset toimit­ta­jat nou­dat­ta­vat samaa toim­inta­mallia, seu­rauk­se­na on, että kaavoitet­ti­in­pa miten paljon tahansa, rak­en­tamisen määrää rajoite­taan niin, että hin­tata­so ei pääse laske­maan. Tuot­tois­in­ta on rak­en­taa iso­ja luk­susasun­to­ja, joiden tuot­to on paras ja joiden kaup­paan suh­dan­teet eivät juuri vaiku­ta. Toisek­si paras vai­h­toe­hto on rak­en­taa pieniä asun­to­ja, kos­ka niille on pon­tenti­aal­isia osta­jia eniten. Niiden ei tarvitse olla eri­tyisen korkeata­soisia, sijain­ti määrit­tää hin­nan. Nor­maal­i­hin­taiset per­hea­sun­not on asun­to­tyyp­pi, joka ei oikein sovi liike­toim­inta­malli­in. Niis­sä on pidem­pi myyn­ti­ai­ka ja pienem­pi neliöhin­ta kuin pienis­sä asun­nois­sa; suurien luk­susasun­to­jen myyn­ti­ai­ka voi olla pidem­pi, mut­ta ne tuot­ta­vat niin paljon parem­min, että se kan­nat­taa. Lisäk­si nykyi­nen rak­en­tamis­te­knolo­gia on viritet­ty pienehkö­jen asun­to­jen rak­en­tamista varten kan­tavine ele­ment­ti­seini­neen ja kapeine rakennusrunkoineen.

  26. Helsin­ki kallis?

    Meille sopi­va asun­to mak­saisi Helsingis­sä noin 150 — 200 kE enem­män, mitä nykyinen.

    Helsingis­sä per­heemme net­to­tu­lot kas­vaisi­vat vuodessa 6–10 kE. Auto­jen kulu­ja jäisi vuodessa pois noin 26 kE. (keskimääräi­nen autoku­lu autoli­iton mukaan reilut 13kE)

    Jos lait­taa autora­hat ja palkan­lisän asun­toon, niin kuudessa vuodessa se on maksettu.

    Jos pitää vielä yhden auton, niin kestää kymme­nen vuotta.

    Tämän jäl­keen olisi jäl­jel­lä pienet kulut ja suuret tulot.

  27. En nyt ole tääl­lä koskaan talousti­etämyk­sel­läni lois­tanut ja en nytkään, kos­ka en ymmär­rä koko ongelmaa. 

    Eivätkö raken­nus­li­ik­keet raken­na juuri niitä asun­to­ja, joille on kysyn­tää? Mik­si ne mui­ta rakentaisivat?

    Tulee mieleen enti­nen Neu­vos­toli­it­to ja Ollin pak­i­nat: halu­an sok­e­ria, mut­ta jos­sain polit­by­roos­sa on päätet­ty, että tarvit­senkin suo­laa ja läh­den tun­tien jono­tuk­sen jäl­keen suo­lasäk­ki kainalos­sa tekemään synt­tärikakkua. Tai se mustapartainen mies lähtee. 

    Ovatko omis­tusasu­jat Helsingis­sä ylipään­sä jokin suurikin ongel­maryh­mä? Eivät taku­usti nos­ta toimeen­tu­lo­tukea, kos­ka ensin asun­to on syötävä. Asun­to pitää myy­dä ja käyt­tää raha elämiseen, ennenkuin on asi­aa sos­sun luukulle.

  28. Asun Turus­sa n. 5 km keskus­tas­ta, jos­sa olen töis­sä. Kul­jen matkani pyöräl­lä. Mut­ta sen ver­ran syr­jässä asumme (Turus­sa 5 km keskus­tas­ta tämä on mah­dol­lista), että lapset (2) täy­tyy kul­je­taa päiväkoti­in ja koulu­un autol­la. Samoin on erinäisiä har­ras­tuk­sia ym., joista ei vaan ilman autoa selviä, vaik­ka se itseäni tietyl­lä taval­la raivos­tut­taakin (ajoit­tain). Halu­aisin todel­la tul­la toimeen ilman autoa. Se on lisäk­si sika­maisen kallista. (Kävin juuri kat­sas­tukessa, 70€; eikä siinä vielä kaik­ki. Ei men­nyt ekalla läpi, ja toinen ker­ta mak­saa taas, ja tieysti kor­jaamo­lasku…) Mut­ta kun siitä autos­ta ei vaan pääse irti ellei asu ihan keskus­tas­sa. Sen ymmär­rän, että Helsinkiläi­nen ei juuri autoa tarvitse. Muu maa on toista maata.

  29. Mik­si on vaikea asia myön­tää sitä, että köy­hät kuu­lu­vat köy­hien asun­toi­hin ja köy­hien asuntomaille.

    Eikä se ikään­sä voi kestää, että maa­han­muut­ta­jille voidaan osoit­taa asun­to­ja hyville vuokra-asun­topaikoille, ja näin samal­la lähelle työpaikkojaan.

    Mut­ta voisi­han muu­ta­man ratikan ja lin­jurin reit­tiä oikaista sieltä muit­tenkin asu­tusalueil­ta, kun maa­han­muut­ta­jia Helsinki­in tule­vaisu­udessa lisää asutetaan.

  30. “Uskon, että julk­isil­la las­ten­rat­taiden sohjos­sa manööveroin­ti on mah­dol­lista, mut­ta käytän­nössä moni per­heelli­nen kuitenkin val­it­see auton.”

    Minä olen taas nimeno­maa las­ten­vaunu­jen tai ‑rat­taiden vuok­si valin­nut usein julkiset. Se on niin help­poa, kun nukku­vaa las­ta ei tarvitse siirtää vaunuista autoon tai autos­ta vaunui­hin kesken reis­sun eikä märk­iä vaunu­ja tarvitse kasa­ta autoon pakattaviksi. 

    Kaiken huip­puna vaunu­jen kanssa voi matkus­taa ilmaisek­si ja esikoiselle bus­si­mat­ka on aina elämys (Helsing­in­matko­jen ratikkareis­sut ovat sitä äidillekin).

    Kun vielä bus­sikuskit oppi­si­vat odot­ta­maan pysäkil­lä sen pienen het­ken, että esikoinen istuu tur­val­lis­es­ti penkissä tai ainakin vaunu­jen jar­rut on painet­tu päälle. On ikävää joutua liikku­vas­sa bus­sis­sa val­it­se­maan, kum­man lap­sista tur­val­lisu­ut­ta pitää tärkeämpänä.

  31. Hei Väl­i­talol­la oölo tänään hS:ssa hyvä lyhyt puheen­vuoro “yhdis­tämis­dmah­dol­li­sisat asunnoista”

    Min­u­at seu­raavaa ratkaisu voi­is edis­tää, ja vaik­ka Ode ottaa asiakseen:

    Taloni Kirkkon­um­mel­la on raken­net­tu 1972 ara­va-talok­si. yksiöitä, kak­sioit ja kolmioi­ta sekä kak­si 4 h + k + kh asun­toa. Yhteen huoneeseen oli oma sisäänkäyn­ti ja oma ves­sa (ja myöhem­min vieläl­sitäi­in minikeit­tiö). Huon. omis­ta­jan kaver­il­la ns. meni lusikat jakoon ja vuokrasi huoneen tälle, kun ei sitöä itse heiloi­neen tarvinnut. — 

    En tässä selosta enem­pää. Voi kysyä yksityiskohtia.

  32. Mik­si asun­to­jen kokoa pitäisi säännellä?
    — Kos­ka muuten Helsingistä tulisi sinkkuhotelli

    Mik­si Helsingistä tulisi sinkkuhotelli?
    — Kos­ka täl­lä het­kel­lä rak­en­ta­jat saa­vat parem­man tuo­ton yksiöistä ja rak­en­taisi­vat niitä enem­män kuin iso­ja asuntoja

    Mik­si rak­en­ta­jat saisi­vat yksiöistä parem­man tuoton?
    — Kos­ka Helsin­ki sään­telee asun­to­jen kokoa

    Eikö voitaisi ihan oikeasti antaa markki­nan löytää oma tasapainonsa?

  33. Per­heet eivät tarvitse suuria asun­to­ja. Voivat asua ihan hyvin pienis­säkin. Niin mon­et per­heet jo nytkin tekevät, jos van­hem­mat arvosta­vat hyvää sijain­tia enem­män kuin pinta-alaa.

    Onhan se tietysti vähän han­kalam­paa, vähän niin kuin on han­kalaa lap­siper­heelle elää ilman autoa. Silti autot­to­muus on Soin­in­vaaran mielestä jostain syys­tä help­po val­in­ta, mut­ta asun­non pienu­us ei. Mik­si ihmeessä?

  34. Vähän mielestäni ris­tiri­itaista Osmol­ta ajatel­la, että asun­to­jen kokoa pitää sään­nel­lä, mut­ta ei esim. autopaikkoja. 

    Yhtälail­la­han huoneis­to­jen pin­ta-alaa säädel­lessä mak­sum­iehek­si joutu­vat syyt­tömät eli ne jot­ka halu­a­vat pieniä asun­to­ja. Iso­ja asun­to­ja joudu­taan myymään ali­hin­taan, jol­loin pien­ten asun­to­jen osta­jat mak­sa­vat puolestaan yli­hin­taa. Kyl­lä se sama voit­to revitään kokon­aisu­ud­es­ta joka tapauksessa.

  35. Asun­topoli­ti­ik­ka olisi helpom­paa, jos koko pääkaupunkiseu­tu olisi yhtä kun­taa. Nyt ne per­heet jot­ka halu­a­vat ison asun­non, ja joil­la on siihen varaa, muut­ta­vat Espooseen jos asun­toa ei Helsingistä löydy.

    Kari kuvit­teli min­un toivo­van Helsin­gin sub­ven­toivan lap­siper­heitä vuokra­ton­teil­la veron­mak­sajien rahoil­la. En ohdot­tanut tätä. Vuokra­ton­tis­sa kaupun­ki perii vuokran asuin­neliötä kohti. Kaupun­gin per­imän vuokran kannal­ta on saman­tekevää onko ton­til­la yksiö vain viiden huoneen asunto.

    Oma­l­la ton­til­la rahas­tamisel­la tarkoitin vain tila­nee­taa jos­sa kaupun­ki ensin myy ton­tin ja sen jäl­keen raken­nut­ta­ja hyvin pian talon + ton­tin. Täl­löin ton­tin arvo + raken­nusku­lut voidaan laskea. Toki markki­nahin­ta tulee siitä että ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan oma­l­la ton­til­la olev­as­ta asun­nos­ta. Mut­ta jos täl­löin ison asun­non hin­ta hidas­taa sen myyn­tiä, on kyse hin­noit­telu­on­gel­mas­ta, kun alem­mal­lakin hin­nal­la raken­nusku­lut + ton­tin­hin­ta + kohtu­ulli­nen kate olisi saatavissa.

    Aikaisem­min tont­te­ja myyti­in raken­nus­li­ikkeille ilman kil­pailu­tus­ta, jol­loin rahas­tamisen mah­dol­lisu­us oli suurem­pi. Vihrei­den vaa­timuk­ses­ta on kilapi­lutet­tu, ja kaupun­ki onkin saanut ton­teista parem­man hin­nan. Nyt tosin enem­mistö päät­ti että vapaara­hoit­teiseen vuokra-asumiseen myy­dään ton­tit ilman kil­pailua. epälo­ogista eikä kovin tasapuolista.

    Raken­nus­li­ik­keethän eivät halua tilan­net­ta jos­sa markki­noille tulee paljon asun­to­ja ker­ral­la. Se voisi ikävästi laskea hin­to­ja. Helsin­gin uusien asun­to­jen osalta niil­lä on pelko, että raken­netaan liian nopeasti, jol­loin asun­to­ja olisi “liikaa” tar­jol­la kerralla.

  36. “Eivätkö raken­nus­li­ik­keet raken­na juuri niitä asun­to­ja, joille on kysyn­tää? Mik­si ne mui­ta rakentaisivat?”

    Asun­non ikä on sato­ja vuosia ja uusien asun­to­ja on markki­noil­la vain häviävän pieni määrä.
    Asun­nos­sa asuu sen elinkaaren aikana kym­meniä ihmisiä, joskus tuhansia.
    Jot­ta asun­to lisäisi oikeasti kansal­lis­var­al­lisu­ut­ta niin sen on olta­va yleiskäyttöinen.

    Tätä tukee sekin, että Suomes­sa muute­taan vilkkaim­min EU:ssa. Itse asi­as­sa sil­lä on merkit­tävä vaiku­tus todel­liseen ostovoimaamme, sil­lä se muut­taa kulu­tus­raken­net­ta : Me käytämme perusasun­toon rahat, jot­ka muut käyt­tävät elämisen laadun parantamiseen

  37. “Mik­si asun­to­jen kokoa pitäisi säännellä?
    — Kos­ka muuten Helsingistä tulisi sinkkuhotelli”

    Sinkkuhotel­li siitä tulee joka tapauk­ses­sa, sil­lä yhden hen­gen taloudet lisään­tyvät nopeasti,
    Yhden hen­gen talouk­sia on 35 %, kah­den 30 % , kol­men 14 %, neljän 12 5 ja yli 4 hen­gen 7 %

    http://www.fennica.net/f/0/12.htm

  38. Min­er­va Krohn:

    Pääkaupunkiseudul­la on pien­asun­top­u­la. Sitä ei kuitenkaan voi­da ratkaista vaik­ka Helsinki­in raken­net­taisi­in pelkkiä yksiöitä tai kaksioita.

    No tämä taitaa nyt riip­pua siitä mitä tarkoi­tat sanal­la pula. Jos Helsinki­in raken­netaan paljon pieniä asun­to­ja niiden tar­jon­ta kas­vaa ja siten hin­nat tule­vat alas. (Pien­ten asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen tuskin lisää kysyntää…)

    Eli­na:

    Eivätkö raken­nus­li­ik­keet raken­na juuri niitä asun­to­ja, joille on kysyn­tää? Mik­si ne mui­ta rakentaisivat?

    Juuri näin, jos poli­itikot eivät osmoile men­emään ja suosi iso­jen asun­to­jen osta­jia muiden kustannuksella.

  39. Min­er­va Krohn:

    Asun­topoli­ti­ik­ka olisi helpom­paa, jos koko pääkaupunkiseu­tu olisi yhtä kun­taa. Nyt ne per­heet jot­ka halu­a­vat ison asun­non, ja joil­la on siihen varaa, muut­ta­vat Espooseen jos asun­toa ei Helsingistä löydy. 

    Ilkeästi voisi sanoa, että onhan se poli­ti­ikan teko var­maankin “helpom­paa”, kun­han äänestäjiltä pois­te­taan mah­dol­lisu­us äänestää jaloil­laan ja siir­retään päätök­set mah­dol­lisim­man kauas kansalaisesta.

    Vähem­män ilkeästi voisi tode­ta, että kyl­lähän nykyisessä hallintoma­llis­sakin kieltämät­tä on ongelmia — mut­ta en pidä kun­ta­jakoa likikään keskeisim­pänä, enkä yhtä suurkun­taa parhaana ratkaisuna.

    Kari kuvit­teli min­un toivo­van Helsin­gin sub­ven­toivan lap­siper­heitä vuokra­ton­teil­la veron­mak­sajien rahoil­la. En ohdot­tanut tätä. Vuokra­ton­tis­sa kaupun­ki perii vuokran asuin­neliötä kohti. Kaupun­gin per­imän vuokran kannal­ta on saman­tekevää onko ton­til­la yksiö vain viiden huoneen asunto. 

    No nyt minä en sit­ten enää ymmär­rä mitä sinä tarkoitit. 

    Sanoit aiem­min:

    Kun asun­to­ja raken­netaan kaupun­gin vuokra­ton­teille, eivät tont­tikus­tan­nuk­setkaan nos­ta hintaa. 

    Eivät ne tont­tikus­tan­nuk­set nähdäk­seni muu­tu mihinkään annet­ti­in­pa se vuokralle tai myyti­in. Pait­si tietenkin siinä tapauk­ses­sa, että vuokraami­nen tapah­tuu ali­hin­taan (eli sitä siis sub­ven­toi­vat veronmaksajat).

    Vai menikö min­ul­ta jotain ohi?

    Oma­l­la ton­til­la rahas­tamisel­la tarkoitin vain tila­nee­taa jos­sa kaupun­ki ensin myy ton­tin ja sen jäl­keen raken­nut­ta­ja hyvin pian talon + ton­tin. Täl­löin ton­tin arvo + raken­nusku­lut voidaan laskea. Toki markki­nahin­ta tulee siitä että ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan oma­l­la ton­til­la olev­as­ta asun­nos­ta. Mut­ta jos täl­löin ison asun­non hin­ta hidas­taa sen myyn­tiä, on kyse hin­noit­telu­on­gel­mas­ta, kun alem­mal­lakin hin­nal­la raken­nusku­lut + ton­tin­hin­ta + kohtu­ulli­nen kate olisi saatavissa. 

    Väität siis, etteivät raken­nus­li­ik­keet osaa bisnestään, eli hin­noit­tel­e­vat isot asun­not väärin?

    Tääl­lähän ollaan pikem­minkin oltu sil­lä kan­nal­la, että niille suurem­mille asun­noille on Helsingis­sä vähem­män kysyn­tää, mut­ta niitä raken­netaan sään­nök­sistä johtuen ylen­määrin (eli toisin sanoen: pienem­pi­en asun­to­jen osta­jat, ja ilmeis­es­ti myös veron­mak­sa­jat, sub­ven­toi­vat niitä)

    Aikaisem­min tont­te­ja myyti­in raken­nus­li­ikkeille ilman kil­pailu­tus­ta, jol­loin rahas­tamisen mah­dol­lisu­us oli suurem­pi. Vihrei­den vaa­timuk­ses­ta on kilapi­lutet­tu, ja kaupun­ki onkin saanut ton­teista parem­man hin­nan. Nyt tosin enem­mistö päät­ti että vapaara­hoit­teiseen vuokra-asumiseen myy­dään ton­tit ilman kil­pailua. epälo­ogista eikä kovin tasapuolista. 

    Sanos muu­ta! Lisäk­si se haisee korruptiolle.

    Raken­nus­li­ik­keethän eivät halua tilan­net­ta jos­sa markki­noille tulee paljon asun­to­ja ker­ral­la. Se voisi ikävästi laskea hin­to­ja. Helsin­gin uusien asun­to­jen osalta niil­lä on pelko, että raken­netaan liian nopeasti, jol­loin asun­to­ja olisi “liikaa” tar­jol­la kerralla. 

    Eivät tietenkään halua, mut­ta kil­pail­luil­la markki­noil­la sil­lä halu­amisel­la ei ole juurikaan väliä. Jos kil­pailu siis toimii, mitä toki on epäilty, näyt­töä on tosin ollut vähem­män (sem­minkin kun uusien asun­to­jen vaiku­tus asun­tomarkki­noiden hin­nan­muo­dos­tuk­seen on pieni).

    Minä olen aiem­min esit­tänyt ratkaisuk­si kiin­teistöveron nos­tamista (esimerkik­si vain rak­en­ta­mat­tomille) ton­teille, jol­loin rak­en­ta­mat­ta jät­tämi­nen ei kan­na­ta niin hyvin sil­loin, kun odotel­laan “aikaa parempaa”.

    Kari

  40. Kun­han nyt edes tää hölmöi­ly lopetet­taisi­in heti alku­un­sa (ks. alla ole­va lainattu).

    Mikä ihmeen päähän­pint­tymä noil­la poli­itikoil­la on, kun halu­a­vat, että kansa mak­saa kalli­isti ruuas­ta ja asumis­es­ta? Varsinkin kun mokauk­set tehdään tieten tahtoen?

    Ihmiset tekevät jo nyt noin puo­let vuo­den työa­jas­ta taksvärkkiä val­ti­olle ja sen lisäk­si vielä ne pis­tetään mak­samaan kalli­isti perus­tarpei­den tyy­dyt­tämis­es­tä. Etenkin ne bis­ne­salueet on rys­sit­ty oikein kun­nol­la poli­it­tisel­la käh­min­näl­lä ja pelaamisella. 

    http://www.uusisuomi.fi/raha/87126-hullu-ilmio-asuntonaytoilla

    “Pienis­sä asun­nois­sa ollaan rak­en­ta­mas­sa kuplaa, kun mak­se­taan yli pyyn­ti­hin­to­ja, Inha sanoi.”

    “Se on tosi­a­sia ja valitet­tavaa. Siihen löy­tyy enem­män syyl­lisiä Helsin­gin kaupun­gin poli­itikko­jen piiristä, Inha sanoi viitat­en Helsinki­in raken­net­tavien uusien asun­to­jen 75 neliön keskikokovaatimukseen.”

    “Noin puo­let helsinkiläi­sistä on sinkku­ja. Vuokratur­van Met­solan mukaan 75 neliön sään­tö aiheut­taa sen, että pien­ten asun­to­jen osta­jat mak­sa­vat osan ison asun­non osta­jien hin­nas­ta, kos­ka kysyn­tä isoille asun­noille on niin reilusti vaisumpaa.”

    “75 neliön sään­tö on älytön. Se on sama kuin että ihmisille saisi tehdä vain pieniä kenkiä, vaik­ka kysyn­tää olisi vain tiet­ty määrä. On syn­tynyt hin­nan­muo­dos­tu­songel­ma pie­nille asunnoille.”

  41. Ymmär­rän että kaupun­ki halu­aa houkutel­la hyviksi kat­sot­tu­ja veron­mak­sajia kaiken­laisin kon­stein. Ja asun­to­jen koon sääte­ly on yksi mah­dolli­nen keino, vaik­ka se onkin tosi keinotekoinen ja epä­tasa-arvoinen keino.
    Tämä ongel­ma pois­tu­isi, jos kaik­ki pääkaupunkiseudun kaupun­git oli­si­vat yhtä ja samaa kaupunkia, ilman nyky­isiä rajo­ja. Ihmiset voisi­vat hakeu­tua asumaan sinne mis­sä koke­vat saa­vansa eniten vastinet­ta rahalleen, ja silti oli­si­vat saman kaupun­gin veronmaksajia.Eli markki­nat hoitaisi­vat tilanteen tas­apain­oon. Keskus­tan sinkkuhotel­li­udessa ole mitään vikaa, mut­ta se että enem­män tilaa kaipaa­vat (= keskimäärin varakkaammat)muuttavat esim Espooseen, on Helsin­gin ongelma.

    Eli­na:
    “Ovatko omis­tusasu­jat Helsingis­sä ylipään­sä jokin suurikin ongel­maryh­mä? Eivät taku­usti nos­ta toimeentulotukea..”
    En oikein ymmär­rä mik­si Eli­na puhuu vain omis­tusasu­jista, sil­lä kos­kee­han tämä asia kos­kee myös vuokral­la asu­jia. Ja vaik­ka asun­non omis­ta­ja onkin suht varakas, voi hän vuokra­ta asun­non jollekin. Ja pienet asun­not usein vuokrataan vähem­män varakkaille ihmisille.

  42. Pevet­ti: “Eikö voitaisi ihan oikeasti antaa markki­nan löytää oma tasapainonsa?”

    Eikö sil­loin kaiken johdon­mukaisu­u­den nimis­sä raken­nut­ta­jien pitäisi ryn­nistää sel­l­aisille alueille jois­sa takavu­osi­na per­in­teisen aluer­ak­en­tamisen keinoin on saatu täs­mälleen sitä mitä markki­nat halu­a­vat sen sijaan että halu­taan änkeä juuri niille val­takun­nan reg­u­loiduim­mille hehtaareille muut­ta­maan pelisääntöjä.

  43. “Minä olen aiem­min esit­tänyt ratkaisuk­si kiin­teistöveron nos­tamista (esimerkik­si vain rak­en­ta­mat­tomille) tonteille..”

    Kyl­lä. Kiin­teistövero pitäisi vain uud­is­taa maaveroksi, jot­ta se ei verot­taisi rak­en­tamista ja nos­taisi raken­nuk­sen hin­taa. Jot­ta maavero toimisi pitäisi laa­tia maakart­ta, mihin vuosit­tain päivitet­täisi­in maan hin­nat. Sit­ten pitäisi ehkä vielä tehdä kir­jan­pitou­ud­is­tus, jot­ta nämä maa-arvot tuli­si­vat kiiteistöoskey­htiöi­den taseisiin..
    Vaikeaa on. Maanko­rot ovat olleet 100 vuot­ta poli­it­tisen pro­pa­gan­dan kohteena (mitä kut­su­taan uusklas­sisksi talousti­eteek­si) ja help­poa ei ole ansioton­ta tuloa (maan­omis­ta­jien kansalais­palkkaa) saa­da veronalaiseksi.

  44. anna,

    Sijoit­ta­jat osta­vat mielel­lään juuri pieniä asun­to­ja, kos­ka saa­vat suh­teessa paljon parem­man tuo­ton kuin per­hea­sun­noista. Eli nämä keskikokomääräyk­set vähen­tävät kyl­lä vuokra-asun­to­jen määrää. Suurin osa vuokranan­ta­jista on pien­si­joit­ta­jia, joil­la on 1–2 pien­tä asun­toa vuokralla. 

    Helsingis­sä yksiöstä joutuu pulit­ta­maan vuokraa hyvinkin 600–800 euroa. Kovin vähä­varaisia näi­hin ei valikoi­tu­isi, ellei olisi asum­istuen vääristävää vaikutusta. 

    Asum­is­tu­ki tulee kuitenkin Kelal­ta eikä näin ollen vaiku­ta kun­nan talouteen. Mikäli henkilö täl­laises­sa tilanteessa hakee myös toimeen­tu­lo­tukea, hänet kyl­lä velvoite­taan muut­ta­maan edullisem­paan asun­toon. Tai ainakin pitäisi velvoit­taa, en tiedä käytäntöä.

    Joka tapauk­ses­sa pin­ta-alasäädök­set heiken­tävät myös työssäkäyvien vuokralais­ten tilan­net­ta: yksinelävien, nuorten pariskun­tien jne.

  45. Kar­ille, vuokra­ton­tis­sa ton­tin hin­ta ei vaiku­ta asun­non hin­taan, vaan sen kulut mak­se­taan vastik­keeseen sisäl­tyvässä ton­tin vuokrassa.

    Helsingis­sä on paljon asun­to­ja vuokra­ton­til­la, eikä ton­teista perit­tävää vuokraa ole kil­pailutet­tu. Siten omis­tus­ton­teil­la asu­vat osit­tain sub­ven­toi­vat vuokra­ton­til­la asu­via. Tämä kohdis­tuu mui­hinkin kuin lap­siper­heisi­in. Vuosi sit­ten van­hen­tunei­ta sopimuk­sia uusit­ti­in, ja joitakin ton­tin vuokria nos­tet­ti­in. Tätä vas­tustet­ti­in voimakkaasti.

    Ton­tin vuokraa on kuitenkin vaikea kil­pailut­taa; raken­nut­ta­jia ei kai voi lait­taa kil­paile­maan siitä kuka lupaa tule­vien asukkaiden mak­sa­van korkein­ta vuokraa. Etenkin jos ollaan huolis­saan kohtu­uhin­tais­es­ta asumis­es­ta. Nyt ton­tit hin­noitel­laan kiin­te­sitövi­ras­tossa joka arvioi tont­tien käyvän arvon jos­ta vuokra lasketaan

  46. Anna:

    Ymmär­rän että kaupun­ki halu­aa houkutel­la hyviksi kat­sot­tu­ja veron­mak­sajia kaiken­laisin konstein. 

    No minä en kyl­lä “ymmär­rä”. Ei kaupun­ki ole mikään liikeyri­tys, jon­ka on tarkoi­tus kas­vat­taa omaa voit­toaan tai liike­vai­h­toaan. Kaupun­ki on ole­mas­sa niitä ihmisiä varten, ja sen on tarkoi­tus tar­jo­ta niille ihmisille palvelui­ta, jot­ka kat­so­taan järkeväm­mäk­si hoitaa yhteis­es­ti kuin yksit­täis­ten ihmis­ten välillä.

    Jos asukkaat ovat köy­hempiä, niin so not? Sit­ten niiltä ei voi­da kerätä niin paljoa vero­ja, jol­loin palve­lutkin ovat tietenkin heikompia.

    Onhan se var­maan poli­itikko­jen kannal­ta paljon hienom­paa, jos pääsee isom­pia kaso­ja tois­t­en raho­ja mäl­läämään ja rak­en­ta­maan pom­pööse­jä musi­ikki­talo­ja ja metro­ja, mut­ta ei se nyt mikään “kaupun­gin” tai sen asukkaiden ongel­ma ole.

    Tämä ongel­ma pois­tu­isi, jos kaik­ki pääkaupunkiseudun kaupun­git oli­si­vat yhtä ja samaa kaupunkia, ilman nyky­isiä rajo­ja. Ihmiset voisi­vat hakeu­tua asumaan sinne mis­sä koke­vat saa­vansa eniten vastinet­ta rahalleen, ja silti oli­si­vat saman kaupun­gin veronmaksajia. 

    Minus­ta taas se nimeno­maan estäisi val­it­se­mas­ta asuin­paikkaansa sen mukaan, mis­tä saa eniten vastinet­ta rahoilleen.

    Kari

  47. OK, nyt alan ymmärtää, mis­tä tässä oikein kenkä puris­taa, vaik­ka alku­peräisessä blogi­postauk­ses­sa ei tästä ollutkaan mitään main­in­taa. Kyse ei olekaan siitä, että pohdit­taisi­in sitä, miten oma­l­la rahal­la oman asun­non han­kki­joi­ta kohdeltaisi­in, vaan siitä, että ei halu­ta, että Helsingis­sä pyöritetään bisnestä, jos­sa koval­la rahal­la raken­netaan asun­to­ja, joi­ta myy­dään sijoit­ta­jille, jot­ka taas vuokraa­vat ne ihmisille, jot­ka eivät suinkaan mak­sa vuokria itse vaan saa­vat siihen rahat veronmaksajilta. 

    Kos­ka tämän bis­nek­sen sään­nöste­ly on mon­imutkaisel­la sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmäl­lä tehty sel­l­aisek­si, että a) yksi­na­sumal­la saa enem­män neliöitä kuin kim­pas­sa ja b) toimeen­tu­lotuel­la on tiet­ty mak­sim­imäärä, mut­ta sen alle jäämis­es­tä ei tuen saa­ja hyödy sent­tiäkään. Tämä johtaa tietenkin siihen, että raken­netaan asun­to­ja, jot­ka ovat yksinäisiä ihmisiä varten ja joiden koko on hyvin pieni, kos­ka muuten tör­mätään toimeen­tu­lotuen ylära­jaan neliöhin­to­jen ollessa niin korkei­ta kuin ne Helsingis­sä ovat. 

    Ja kos­ka Helsin­ki halu­aa vält­tää tämän, se pakot­taa rak­en­ta­jat rak­en­ta­maan sel­l­aisi­akin asun­to­ja, joi­ta omil­la rahoil­laan mak­sa­vat ostaisi­vat. Tämä on kai sit­ten raken­nus­fir­moille huonom­paa bisnestä kuin valtion/kunnan raho­jen kup­paami­nen, kos­ka ihmiset ovat yleen­sä tarkem­pia omista kuin muiden rahoista. 

    Kyse ei siis ole mis­tään markki­noiden itse tuot­ta­mas­ta kysyn­nän ja tar­jon­nan huonos­ta kohtaamis­es­ta (mis­sä ei olisikaan mitään järkeä, kuten moni kir­joit­ta­ja on tässä ketjus­sa jo osoit­tanut), vaan siitä, että tuk­isys­teemil­lä on omae­htois­es­ti aiheutet­tu täl­lainen ongelma. 

    Ongel­man voisi purkaa sil­lä, että vuokran sijaan tukien varas­sa eläville ihmisille mak­set­taisi­in perus­tur­vaa, jol­loin heil­lä itsel­lään olisi intres­si min­i­moi­da asumisen­sa meno­ja. Helpoin keino tähän olisi tietenkin muut­taa jon­nekin kauem­mas Helsin­gin keskus­tas­ta. Toinen keino olisi solu­a­sum­i­nen, jota opiske­li­jat usein käyttävät. 

    Seu­raus olisi kum­mas­takin se, että pien­ten asun­to­jen kysyn­tä Helsin­gin keskus­tas­sa lask­isi, mikä tietenkin lask­isi hin­to­ja ja mikä puolestaan aiheut­taisi sen, että raken­nus­fir­mat alka­isi­vat rak­en­taa vapaae­htois­es­ti muunkin tyyp­pisiä asun­to­ja kuin niitä toimeen­tu­lo­tuk­i­lais­ten kanakoppeja. 

    Nykysys­tee­mis­sä kumpaakaan noista ei kan­na­ta tehdä. Jos muu­tat kauem­mas Helsin­gin keskus­tas­ta halvem­paan asun­toon, kaik­ki siitä koitu­va taloudelli­nen hyö­ty menee mui­hin kuin muut­ta­jan omi­in taskui­hin. Jos muu­tat jonkun kanssa yhteen, tukia toden­näköis­es­ti leikataan, kos­ka olete­taan, että se toinen ihmi­nen elät­tää sin­ua, vaik­ka kyse olisi puh­taasti taloudel­li­sista syistä tehtävästä yhteisasumisesta. 

    Ja lopuk­si ihan vain sivuhuomiona, siitä Talous­sanomien jutus­ta sat­tui silmi­in, että maan isoim­mat ja pien­im­mät asun­not ovat pääkaupunkiseudul­la. Helsingis­sä ovat maan keskimäärin pien­im­mät ja Kau­ni­ai­sis­sa suurim­mat asunnot.

  48. Mielestäni ongel­ma ei ole asun­tokoko­jen sään­te­ly, vaan raken­nus­te­ol­lisu­u­den täy­delli­nen pysähtyneisyys ja tulo­jen maksimoiminen.

    Pysähtyneisyys näkyy siinä, että mitään uut­ta ei kehitetä tai kokeil­la. Peri­aate on se, että kaik­ki rak­en­ta­vat sitä mis­tä eniten rahaa irtoaa ja sen on sit­ten paras kel­va­ta asun­non osta­jille. Kun kysyn­tä pide­tään keinotekois­es­ti pienenä, niin pakostikin kaik­ki asun­non menevät kau­pak­si — vai­h­toe­hto­ja ei ole.

    Eri­no­mainen esimerk­ki raken­nus­te­ol­lisu­u­den pysähtyneisyy­destä ja tulo­jen haal­imis­es­ta on asun­to­jen ener­giate­hokku­us. Suurin osa omakoti­talo­jen rak­en­ta­jista on jo pitkään eristänyt talon­sa parem­min kuin raken­nus­li­ik­keet. Lisäk­si ener­gian tal­teenot­ta­va ilmas­toin­ti on jo pitkään ollut ihan normi­jut­tu omakotitaloissa.

    Raken­nus­li­ikkei­den rak­en­tami­in taloy­htiöi­hin ener­gian tal­teenot­ta­va ilmas­toin­ti saati­in vas­ta pakottamalla.

    Laman alka­es­sa raken­nus­li­ik­keet säikäh­tivät, näyt­ti siltä että uusia asun­to­ja jäi nor­maalia enem­män käsi­in. Tästä syys­tä sit­ten asun­toaloituk­set laitet­ti­in jäi­hin ja ei kovan rahan talo­ja täl­läkään het­kel­lä juuri raken­neta. Lähin­nä pie­nil­lä yhtiöil­lä on pro­jek­te­ja menos­sa ainakin Tam­pereen seudulla.

    Näyt­täisi siltä, että val­tion tuke­ma vuokrat­alo­rak­en­t­a­mi­nen ja tar­jon­nan vähyys pelas­ta­vat raken­nus­li­ik­keet nytkin — minkään ei siis tarvitse muut­tua, hin­nat voivat vain nousta.

    Mik­si täl­laiseen jär­jestelmään täy­ty­isi suos­tua? Kaik­ki mak­sa­vat itsen­sä kipeäk­si siitä, että pää­sevät edes jotenkin asumaan. Samaan aikaan raken­nusala pitää myös yllä suur­ta har­maan talouden sek­to­ria ja tällekään ei muka voi­da tehdä mitään.

    Osmo, voisiko kaupun­ki alkaa akti­ivis­es­ti aja­maan asumisen kus­tan­nuk­sia alas? Tämä voisi ehkä tapah­tua sil­lä, että kaavoite­taan esim. riv­i­taloy­htiö­ton­tit kytketyik­si omakoti­taloik­si ja jae­taan ne suo­raan omis­ta­jille, jot­ka sit­ten rak­en­taisi­vat oman talon­sa. Tietenkin kaavoitus­ta tulisi lisätä huo­mat­tavasti, että tont­te­ja todel­la riit­täisi use­am­malle. Ker­rostalo­jen rak­en­tamises­sa kaupun­ki ehkä jou­tu­isi otta­maan akti­ivisen suun­nit­teli­jan ja raken­nut­ta­jan roolin, tule­vat asukkaat voisi­vat olla rahoittajina.

  49. Min­er­va, eivät muut veron­mak­sa­jat sub­ven­toi hal­val­la vuokra­ton­til­la asu­vien asum­ista, vaan ne rahat ovat jo men­neet raken­nut­ta­jan tasku­un. Jos raken­nut­ta­ja saa rak­en­taa käypää hin­taa halvem­malle vuokra­ton­tille, niin sil­loin se tietenkin nos­taa uuden asun­non hin­taa niin, että osta­jan kannal­ta on yhden­tekevää, mak­saako hän mata­lam­man hin­nan kalli­il­la vuokra­ton­til­la olev­as­ta asun­nos­ta vai korkean hin­nan hal­val­la ton­til­la olev­as­ta. Kumpikin tuot­taa hänelle samat kuukausimenot. 

    Ja tästä pääsemme tietenkin siihen, että voidaan ne vuokra­tont­tien vuokratkin kil­pailut­taa ihan samal­la tavoin kuin omis­tus­ton­titkin. Raken­nusy­htiöt voivat tietenkin tar­jo­ta korkei­ta vuokria, mut­ta sit­ten niiden on vaikea saa­da ketään muut­ta­maan niihin rak­en­tami­in­sa asun­toi­hin, kos­ka korkea tont­tivuokra karkoit­taa osta­jia. Jostain kohti löy­tyy se oikea markki­nahin­ta, jon­ka yli raken­nut­ta­jan ei kan­na­ta men­nä, kos­ka oma voit­to jää liian pienek­si, mut­ta jota alem­maskaan ei voi men­nä, kos­ka muuten joku muu kaap­paa sen tontin. 

    Mitä tässä ketjus­sa koko ajan esi­in­tuo­tu­un “raken­nut­ta­jat ovat rak­en­ta­mat­ta, kos­ka hin­nat lask­i­si­vat” kartel­livi­h­jailu­un tulee, niin jos mitään eksplisi­it­tistä kartel­lia ei ole, niin yksit­täisen raken­nus­fir­man ei kan­na­ta olla rak­en­ta­mat­ta, kos­ka sen oma raken­nus ei juuri hin­to­ja heilu­ta, mut­ta toisaal­ta se voi hyö­dyn­tää sitä, että muut eivät raken­na ja siten hin­nat pysyvät korkeal­la. Tämä taas pakot­taa muutkin rak­en­ta­maan ja piiri pieni pyörii. 

    Ja jopa siinä tapauk­ses­sa, että kartel­li olisi ole­mas­sa, on muual­ta Suomes­ta tai jopa ulko­mail­ta tulevil­la rak­en­ta­jil­la insen­ti­ivi tul­la syömään helsinkiläis­ten rak­en­ta­jien ilmainen lounas pois, jos nämä ovat rak­en­ta­mat­ta. Kaupungille riit­tää, että se kaavoit­taa tarpeek­si, jot­ta näi­den uusien tuli­joiden kartellinsekoi­tus ei kaadu siihen, että raken­nushalua olisi, mut­ta kartel­li­rak­en­ta­jat ovat rohmunneet itselleen kaik­ki tontit.

  50. Kari:“No minä en kyl­lä “ymmär­rä”. Ei kaupun­ki ole mikään liikeyri­tys, jon­ka on tarkoi­tus kas­vat­taa omaa voit­toaan tai liike­vai­h­toaan. Kaupun­ki on ole­mas­sa niitä ihmisiä varten, ja sen on tarkoi­tus tar­jo­ta niille ihmisille palvelui­ta, jot­ka kat­so­taan järkeväm­mäk­si hoitaa yhteis­es­ti kuin yksit­täis­ten ihmis­ten välillä.”

    Olen­naista on nyt muis­taa, keitä “ne” ihmiset ovat. Ne ovat ennen kaikkea kaupungis­sa jo asu­vat ja heistäkin vain ne, jot­ka akti­ivis­es­ti äänestävät. Näi­den jo kaupungis­sa asu­vien kannal­ta on järkevää houkutel­la kaupunki­in uusia veron­mak­sajia ei tukien varas­sa eläjiä, kos­ka edel­liset vähen­tävät nykya­su­jien verokuor­maa, kun taas jälkim­mäiset lisäävät sitä. Kun tähän yhdis­tää vielä sen, että tukien varas­sa elävät eivät yleen­sä ole kovin akti­ivisia äänestäjiä, se “kaupun­gin halu” vas­taa yleen­sä aika pitkälti siel­lä asu­vien veron­mak­sajien halua. 

    Toinen jo kaupungis­sa asu­vien (tai ainakin osan heistä) etu on se, että asun­to­jen hin­nat nou­se­vat tai eivät ainakaan laske. He siis hyö­tyvät siitä, että keinotekois­es­ti pide­tään yllä niukku­ut­ta vähäl­lä kaavoituk­sel­la. He mak­soi­vat asun­nos­taan pitkän pen­nin. He eivät halua, että sen arvo rom­ah­taa sik­si, että yhtäkkiä kaavoite­taan paljon lisää maa­ta, johon raken­netaan paljon asun­to­ja. Muual­ta kaupunki­in halu­vien intres­si on täs­mälleen päin­vas­tainen. Valitet­tavasti kaupun­gin asioista päät­tävät 100%:sti siel­lä jo asu­vat, kun taas sinne halu­avil­la ei ole mitään sanaval­taa. Tähän samaan liit­tyy tietenkin vielä NIM­BY-ilmiö, eli uusia asun­to­ja voi kyl­lä rak­en­taa muualle, mut­tei ihan tähän min­un viereeni. 

    Toki kaupungis­sa on myös vuokral­la asu­jia ja niitä, jot­ka halu­aisi­vat vai­h­taa suurem­paan asun­toon, ja näille ryh­mille tietenkin asun­to­jen halpen­e­m­i­nen olisi hyvä asia. Niin­pä har­joitet­tu kaavoitus­poli­ti­ik­ka ei nyt ole ihan niin jo kaupungis­sa omis­tusasun­non omis­tavien omaisu­u­den mak­si­moin­tia, kuin yllä esitän.

  51. Eli­na, olet aivan oike­as­sa. Mut­ta vaik­ka vuokra-asu­ja saisikin asum­is­tukea Kelal­ta, mikä ei suo­raan vaiku­ta kaupun­gin talouteen, hänen tulon­sa ovat sil­loin niin pienet, etteivät ne kaupunkia juuri rikastutakaan.
    Ja voihan olla, että se vuokral­la asu­ja saakin sitä toimeen­tu­lo­tukea, minkä kaupun­ki mak­saa. Tuos­ta en kyl­lä tiedä, voidaanko hänet velvoit­taa muut­ta­maan sil­loin halvem­paan kämppään.

    Kari: “No minä en kyl­lä “ymmär­rä”. Ei kaupun­ki ole mikään liikeyri­tys, jon­ka on tarkoi­tus kas­vat­taa omaa voit­toaan tai liikevaihtoaan.”
    No ei se mikään liikeyri­tys ole, mut­ta en ihmettele, että sekin yrit­tää ajaa omaa etu­aan. Kai se aina kuitenkin eduk­si on, jos on enem­män rahaa käytössä. 

    Sel­ven­nyk­sek­si, en kan­na­ta asun­to­jen kokosääte­lyä. Mut­ta ehkä ymmär­rän mik­si sitä halu­taan tehdä.

  52. Min­er­va Krohn:

    Kar­ille, vuokra­ton­tis­sa ton­tin hin­ta ei vaiku­ta asun­non hin­taan, vaan sen kulut mak­se­taan vastik­keeseen sisäl­tyvässä ton­tin vuokrassa. 

    Ja miten tämä sit­ten käytän­nössä muut­taa asi­aa? Tietenkin oma­l­la ton­til­la ole­van asun­non hin­ta on korkeampi, mut­ta ei se sinäl­lään siihen asumisen hin­taan (juurikaan) vaiku­ta. Jos siis ton­tista per­itään käypää vuokraa.

    Helsingis­sä on paljon asun­to­ja vuokra­ton­til­la, eikä ton­teista perit­tävää vuokraa ole kil­pailutet­tu. Siten omis­tus­ton­teil­la asu­vat osit­tain sub­ven­toi­vat vuokra­ton­til­la asu­via. Tämä kohdis­tuu mui­hinkin kuin lap­siper­heisi­in. Vuosi sit­ten van­hen­tunei­ta sopimuk­sia uusit­ti­in, ja joitakin ton­tin vuokria nos­tet­ti­in. Tätä vas­tustet­ti­in voimakkaasti. 

    Tietenkin sitä vas­tustet­ti­in. Jos kaupun­ki lahjoit­taisi min­ullekin tuhan­sia tai kym­meniä­tuhan­sia euro­ja vuodessa veron­mak­sajien raho­ja, niin tietenkin minä vas­tus­taisin käytän­nön muut­tamista viimeiseen asti.

    Ton­tin vuokraa on kuitenkin vaikea kil­pailut­taa; raken­nut­ta­jia ei kai voi lait­taa kil­paile­maan siitä kuka lupaa tule­vien asukkaiden mak­sa­van korkein­ta vuokraa. Etenkin jos ollaan huolis­saan kohtu­uhin­tais­es­ta asumis­es­ta. Nyt ton­tit hin­noitel­laan kiin­te­sitövi­ras­tossa joka arvioi tont­tien käyvän arvon jos­ta vuokra lasketaan 

    Jos se on vaikeaa, niin sehän voidaan ratkaista yksinker­tais­es­ti myymäl­lä ne ton­tit huutokaupalla.

    Samuli Saarel­ma:
    Näyt­tää tosi­aan siltä, että ana­ly­y­sisi on varsin oikeaan osu­va. Lisäisin tähän vielä sen, että tuo asum­is­tu­ki johtaa myös usko­mat­tomaan kikkailu­un ja jopa tehot­tomaan asun­to­jen käyt­töön. Ei kan­na­ta luop­ua esimerkik­si varas­tona toimi­vas­ta opiske­li­jakäm­pästä, kos­ka se on käytän­nössä ilmainen.

    Jos asi­aa selvitet­täisi­in, niin luulen, että tulisimme havait­se­maan mm. sel­l­aisen ilmiön, että opiske­li­joista ja muista eri­laisia tukia saav­ista hyvin merkit­tävä osa on kir­joil­la ihan muual­la kuin mis­sä oikeasti asuu “vero- ja tuk­i­jär­jestelmätekni­sistä syistä”. Tästä min­ul­la olisi mon­ta hauskaa tari­naa, mut­ta taidan­pa jät­tää ker­tomat­ta ihan juri­di­s­ista syistä 🙂

    Kari

  53. “Asum­is­tu­ki tulee kuitenkin Kelal­ta eikä näin ollen vaiku­ta kun­nan talouteen.”

    Tulee kyl­lä, mut­ta tulot heil­lä kuitenkin ovat sen ver­ran pienet, etteivät he vero­ja kovin paljoa mak­sa. Veikkaisin, että yhdestä isom­mas­ta asun­nos­ta, jos­sa asuu kak­si työssäkäyvää lapsi­neen, kaupun­ki saa parem­min vero­tu­lo­ja, kuin kahdes­ta pikkua­sun­nos­ta, jot­ka omis­ta­ja on vuokran­nut eteenpäin.

  54. Min­er­va Krohn:

    Kar­ille, vuokra­ton­tis­sa ton­tin hin­ta ei vaiku­ta asun­non hin­taan, vaan sen kulut mak­se­taan vastik­keeseen sisäl­tyvässä ton­tin vuokrassa.

    Saa­toin nyt ymmärtää vähän väärin, kos­ka tämä on mielestäni täysin älytön tapa ajatel­la, enkä usko, että oot täysin älytön… mut­ta sil­läkin uhalla:

    Se vastike vaikut­taa asun­non hin­taan! Minä ainakin oon valmis mak­samaan asun­nos­ta yhtiössä jos­sa on vuokrat­u­lo­ja merkit­tävästi (tai sen ylläpitämi­nen vaan on halvem­paa) enem­män kuin asun­nos­ta, jos­sa on korkea yhtiövastike.

    Kari: Oli­pa muuten hienos­ti kir­joitet­tu toi sun viimeinen!

    Jani:

    Peri­aate on se, että kaik­ki rak­en­ta­vat sitä mis­tä eniten rahaa irtoaa ja sen on sit­ten paras kel­va­ta asun­non ostajille.

    Ei tartte olla kum­moinen ruudinkek­si­jä, että ymmärtää niiden asun­to­jen kel­paa­van osta­jille parhait­en, joista saa eniten rahaa.

  55. Jani:“Periaate on se, että kaik­ki rak­en­ta­vat sitä mis­tä eniten rahaa irtoaa ja sen on sit­ten paras kel­va­ta asun­non osta­jille. Kun kysyn­tä pide­tään keinotekois­es­ti pienenä, niin pakostikin kaik­ki asun­non menevät kau­pak­si – vai­h­toe­hto­ja ei ole.”

    Jos tämä toimii asun­nois­sa, niin mik­sei se toimisi kaikessa muus­sakin? Tehdään huono­ja auto­ja ja kyl­lä niiden on sit­ten paras­ta kel­va­ta auton ostajalle. 

    Tarkoit­tanet tuos­sa sitä pait­si kir­joit­taa, että tar­jon­ta pide­tään keinotekois­es­ti pienenä. Ymmär­rän, että jos raken­nuskartel­li saa poli­itikko­jen voitelul­la haalit­tua itselleen kaik­ki kaavoite­tut ton­tit, tämä on mah­dol­lista, mut­ta muuten ei. 

    Lisäk­si tuo “menee kau­pak­si” on lep­su ilmaus. Kaik­ki menee tietenkin kau­pak­si, kun hin­ta on sopi­va. Raken­nus­fir­ma kuitenkin halu­aa luon­nol­lis­es­ti mah­dol­lisim­man korkean hin­nan. Täl­löin sen kan­nat­taa rak­en­taa sel­l­aisia asun­to­ja, joi­ta ihmiset halu­a­vat, kos­ka niistä ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan enem­män kuin sel­l­ai­sista, joi­ta eivät halua. Tämä var­maan pätee niihin ener­giavekot­timi­inkin. Ker­rostaloa­su­jat eivät arvota­neet ener­giate­hokku­ut­ta paljoakaan, osin ehkä sik­si, että läm­pöku­lut ovat yleen­sä osa yhtiö­vastiket­ta, jos­sa se ei paista silmi­in yhtä selvästi kuin vaikka­pa sähkölaskus­sa. Toinen syy voi olla se, että kaukoläm­mitet­ty­jen ker­rostalo­jen kohdal­la ener­gian hukkaami­nen ei ole niin kallista kuin sähköläm­mite­tyssä pien­talos­sa. Joka tapauk­ses­sa turha niitä rak­en­ta­jia tässä on syyt­tää. Jos ener­giav­im­paimille olisi ollut kova kysyn­tä (eli ihmiset oli­si­vat olleet valmi­ita mak­samaan yli­hin­taa asun­nos­ta talos­sa, jos­sa sel­l­ainen on), niin kyl­lä sel­l­aisia olisi kovastikin asenneltu. 

    “Ker­rostalo­jen rak­en­tamises­sa kaupun­ki ehkä jou­tu­isi otta­maan akti­ivisen suun­nit­teli­jan ja raken­nut­ta­jan roolin, tule­vat asukkaat voisi­vat olla rahoittajina.”

    Pait­si, että ihmiset eivät halua tuol­laiseen riskipeli­in ryhtyä, vaan ennem­min osta­vat asun­non avaimet käteen peri­aat­teel­la. En näe mitään syytä, mik­si kaupun­ki toimisi yhtään tehokkaam­min rak­en­ta­jana kuin yksi­tyiset fir­mat. Sosial­is­mi ei toi­mi. Eikö NL tämän jo osoittanut? 

    Se, mikä jutus­sasi oli järkevää, oli lisäkaavoituk­sen vaa­timi­nen. Tämä on omi­aan mur­ta­maan mah­dol­liset kartel­lit raken­nusalal­la, kos­ka mitä enem­män kaavoitet­tua maa­ta on tar­jol­la, sitä vaikeampi sen kartellin on haalia niitä kaikkia itselleen.

  56. Art­turi, olen samaa mieltä että vuokra­ton­tin aiheut­ta­man korkeam­man vastik­keen pitäisi näkyä asun­non hin­nas­sa myös van­has­sa kan­nas­sa, mut­ta paradok­saalis­es­ti ei kovin hyvin näy. Toisaal­ta esim Oikotie ei mah­dol­lista hakue­hdok­si omaa tonttia.

  57. Eivätkös asun­toy­htiöt yleen­sä ole voiton suh­teen plus mii­nus nol­la tilanteessa, jot­teivät joudu mitään vero­ja mak­samaan? Vuokrat­u­lot menevät vain sinne yhteiseen pot­ti­in yhtiö­vastikkei­den kanssa ja tästä mak­se­taan sit­ten kaik­ki menot. Vastik­keen suu­ru­ut­ta jus­teer­aa­mal­la saadaan voit­to pysymään aina nol­las­sa eikä kukaan joudu mak­samaan veroja. 

    Ehkä on mah­dol­lista se, että asun­toy­htiöl­lä on niin paljon vuokrat­u­lo­ja, että ne yksinään kat­ta­vat kaik­ki menot ja vielä jää ylikin. En osaa sanoa, miten yhtiöt täl­laises­sa tilanteessa toimivat.

  58. “Älä Osmo viit­si alkaa halko­maan hiuk­sia. On päivän­selvää että sinkun on paljon helpom­pi hyö­dyn­tää julk­isia kuin lap­siper­heen, toisin sanoen sinkku arvostaa aivan var­masti enem­män julk­isia ja vähem­män omaa autoa kuin lapsiperhe.”

    Tästä min­ul­la on muuten käytän­nön koke­mus­ta. On muuten aika han­kalaa lap­siper­heel­lä, jos ei asu ihan keskus­tas­sa. Jos asuu alueel­la, jonne kul­kee vain muu­ta­ma dösä, tai juna, niin kulkem­i­nen on heti han­kalam­paa, kos­ka vuorovälit har­venevat aika paljon heti kun vir­ka-aika loppuu.

    Pitää asua sel­l­aisen väylän var­rel­la, joka on keskus­taan sisään­tuloväylä. Esim. Mäkelänkatu on täm­mö­nen. Sil­loin on lap­siper­heelle riit­tävän hyvät liikku­mis­mah­dol­lisu­udet julk­isil­la liikennevälineillä. 

    Esimerkik­si Kata­janok­ka ei vält­tämät­tä ole kovinkaan hyvä, on muuten vähän syr­jäi­nen paik­ka jos pitää rou­da­ta rattaita.

    1. Me puhuimme siitä, voiko lap­siper­he asua kan­takaupungis­sa ilman autoa. Vas­ta-argu­men­tik­si ei käy, että kan­takaupun­gin ulkop­uolel­la se on vaikea­ta. Skat­tal­la on paljon lap­siper­heitä ilman autoa. Kan­takaupun­gin ruokakun­nista autot­to­mia on 58,8 %.

  59. Autokeskustelu on vähän has­sua raja­ta pelkkää kan­takaupunkia koske­vak­si. Joukkoli­iken­net­tä suun­niteltaisi­in var­maan aika eri taval­la, jos sen pääasialli­nen ajatel­tu kohderyh­mä oli­si­vat kan­takaupungis­sa asu­vat. Mihin muuten vedät kan­takaupun­gin rajan? Pitkään siltaan?

  60. Min­er­va Krohn:

    mut­ta paradok­saalis­es­ti ei kovin hyvin näy.

    En nyt sinän­sä epäile tämän väit­teen toden­peräisyyt­tä, mut­ta suh­taudun siihen kuitenkin skep­tis­es­ti. Mil­lä perus­teel­la väität, että yhtiö­vastik­keen koko vaikut­taa hin­toi­hin liian vähän?

    (ps. oma tont­ti on hakue­htona etuovessa…)

  61. Art­turi, minä kyl­lä luulen, että yhtiö­vastike voi vaikut­taa asun­to­jen hin­toi­hin liian vähän, kuten Min­er­va arveli. Vaiku­tus voisi tul­la esim. siten, että osta­ja saa pankista x euron ennakko­lainapäätök­sen ja osta­ja läh­tee sen mukaan etsimään asun­toa. Siinä tilanteessa halvem­pi asun­to, jos­sa on ‘ylisu­uri’ vastike voi vaikut­taa kan­nat­taval­ta ja pankin kul­u­laskel­maan voi menot aina jus­teer­a­ta sopivaksi. 

    Luulen, että mon­en asun­non han­k­in­taan vaikut­taa enem­män se, minkäkokoisen lainan pankista saa, kuin se, minkäkokoi­sista kuukausit­tai­sista asum­is­menoista itse selviyty.

    Toinen out­ous asun­tomarkki­noil­la on putkire­mon­tin vaiku­tus van­han asun­non hin­taan. Asun­not tun­tu­vat ole­van melkein saman hin­taisia sil­loin, kun putkire­mon­tin ajanko­h­ta ei vielä ole tiedos­sa ja sen jäl­keen, kun putkire­mont­ti on tehty. Ja kun putkire­mon­tin ajanko­h­ta tulee tietoon, asun­non arvo las­kee het­kel­lis­es­ti merkittävästi.

  62. Jaakko: Voi se olla noinkin, mut­ta minus­ta luu­lo ei nyt tässä riitä. Noin yleen­sä markki­nat toimi­vat yllät­tävän hyvin, paljon parem­min kuin mitä ihmiset yleen­sä luulevat.

    Sik­si, kun Osmo väit­tää, että raken­nus­li­ikkeil­lä on pakko olla kartel­li, kos­ka ne ovat vähen­täneet rak­en­tamis­taan suh­taudun siihen varauk­sel­la ja samal­la varauk­sel­la suh­taudun siihen, että pankit ja asun­non osta­jat oli­si­vat niin tyh­miä, että eivät osaisi laskea yhtiö­vastiket­ta mukaan asun­non arvoon.

    Molem­mat ovat toki mah­dol­lisia, mut­ta ilman todis­tei­ta epätodennäköisiä.

  63. Osmo
    “Me puhuimme siitä, voiko lap­siper­he asua kan­takaupungis­sa ilman autoa. Vas­ta-argu­men­tik­si ei käy, että kan­takaupun­gin ulkop­uolel­la se on vaikeata.”

    Minä en väit­tänyt että lap­siper­he ei voi asua ilman autoa, väitin vain, että sinkul­la on lap­siper­heeseen ver­rat­tuna suh­teelli­nen etu julkisen liiken­teen käytössä ja että lap­siper­he kek­sii autolle toden­näköis­es­ti enem­män elämää helpot­tavaa käyt­töä kuin sinkku.

  64. Sylt­ty jo hyvin vas­tasikin tähän täysin sivu­juon­teek­si tarkoite­tus­ta heitostani “per­he tarvit­see auton” läht­e­neeseen inttoon. 

    Lisäisin vielä sen ver­ran, että auton käyt­tö ei ole per­heille vain suh­teel­lis­es­ti enem­män elämää helpot­ta­va kuin se on sinkuille, vaan myös sen suh­teel­liset kus­tan­nuk­set ovat alem­mat, kos­ka par­i­lap­sisen per­heen ja sinkun autol­la liikut­telu mak­saa käytän­nössä saman, mut­ta julk­isil­la liikku­misen kus­tan­nuk­sis­sa on suuri ero. Noin etenkin, kun puhutaan pidem­mistä matkoista, jol­loin ei suinkaan saa matkus­taa ilmaisek­si kuten las­ten­vaunu­jen kanssa saa.

  65. #
    Eli­na kir­joit­ti 11.3.2010 kel­lo 11:24
    Helsingis­sä yksiöstä joutuu pulit­ta­maan vuokraa hyvinkin 600–800 euroa. Kovin vähä­varaisia näi­hin ei valikoi­tu­isi, ellei olisi asum­istuen vääristävää vaikutusta.
    #

    Tässä perustei­ta asum­istuen määräy­tymiseen. Asum­is­tu­ki on mak­simis­saan 80% vuokran määrästä, kun­han ao. edel­ly­tyk­set täyt­tyvät. Lop­pua 20% vuokran­määrästä ei Helsin­gin sos­sukaaan automaat­tis­es­ta mak­sa, vaan vuokran ja asum­istuen ero­tuk­sen määrästä päät­tää sos­su, ja sos­su kat­soo taulukos­ta, kuin­ka paljon asum­ituen ylit­se­jäävästä osas­ta myön­tää toimeentulotukena.

    Tässä esimerk­ki, kuin­ka asum­i­tukea Kelas­sa yhk­si­a­su­jalle las­ke­taan ja myönnetään:

    ###
    Esimerki­no­mais­es­ti. Yksi­na­su­ja X asuu Vantaalla
    (I kun­taryh­mä). Asun­non pin­ta-ala 46,5 m².
    Brut­to­tu­lot työ­markki­natu­ki 25,63 e /vrk.
    Asun­non valmis­tus­misvu­osi 1987. Asunnon
    valmis­tu­misvu­osi vaikut­taa korvattavaan
    mak­simineliövuokraan. 37 m² maksimi
    neliömäärä yksi­na­su­valle. Vuokra
    425 e / kk.

    Heti voidaan kir­joit­taa tällainen
    yhtälö asum­istuen määräytymiselle :

    0,8*(37/46,5)*(vuokra-omavastuu) = as.tuki

    Yhtälössä ole­va vuokra muute­taan toiseksi,
    jos neliövuokrasi on lain määrei­den mukaan liian kallis.

    Mak­simineliövuokrat löy­tyvät ao. dokumentin
    taulukos­ta. Mak­si­mi neliövuokrat riip­pu­vat siitä
    mis­sä asuu. Kun­nat on jaet­tu I‑IV kuntaryhmiin.

    Omavas­tu­u­o­su­us riip­puu brut­to­tu­loista kuukaudessa.
    Kun­taryh­mis­sä eri­laiset omavastuuosuudet.

    http://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/5610.pdf
    (Huom. linkin doku­ment­ti on vuodelle 2009)

    1
    Onko neliövuokra liian kallis :
    425/46,5=9,13

    Taulukko ker­too I kun­taryh­män mak­si­mi neliövuokran
    ole­van 10,75 e 1987 raken­netulle asunnolle.
    Siis ei tarvitse muut­taa vuokraa.
    Jos neliövuokra olisi ollut suurem­pi kuin 10,75,
    niin vuokra olisi määritet­ty uudeksi :
    10,75 * 46,5.

    Nyt yhtälö näyt­tää tältä :
    0,8*(37/46,5)*(425-omavastuu) = as.tuki

    2
    Omavas­tuu osu­udet löy­tyvät linkin dokumentista.
    Min­un brut­to­tu­lot muute­taan kuukausituloksi
    ker­toimel­la 21,5 :
    25,63*21,5=551

    Taulukos­ta kat­so­taan, että meneekö bruttotulo
    liian korkeak­si, että syn­tyykö omavastuuosuutta.

    Taulukko ker­too, että kun­taryh­mis­sä I‑II
    1 henkilön tuloil­la 0–555 euroa, omavastuu
    on 0.

    Päädytään täl­laisee yhtälöön :

    0,8*(37/46,5)*(425–0) = 270,5 = as.tuki

    Tämä laskel­ma pätee ker­rostaloa­sun­toon missä
    on keskus­läm­mi­tys. Jos talos­sa on esim.
    puuläm­mi­tys, saat­taa yhtälö muodostua
    jonkin ver­ran toisen­laisek­si, mut­ta ei
    merkit­tävästi toisenlaiseksi.

    ###

Vastaa käyttäjälle Jorma Nordlin Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.