Miten olisi määräys, että kolmannes asunnoista on oltava kooltaan yli 90 neliötä tai että asuinpinta-alasta puolet tulee olla yli 90 neliön asunnoissa? Keksiikö joku paremman säännön?

Muuten olen sitä mieltä, ettei tuon säännön pidä olla täsmälleen sama joka kaupunginosassa eikä joka tontilla.

Jos nyt oletetaan, että käytännön realiteetit ovat, että kaupunki lahjoittaa jatkossakin puoli-ilmaiseksi noita tontteja yhteiskuntasuhteensa hyvin hoitaneille gryndereille, ja jatkossakin kaavoituksesta päättää kaupunki eikä markkinat, niin voisi tähän silti yrittää liimata vähän vapaita markkinoita. Kun grynderi saa tontin, kaupan kylkiäisinä tulee velvollisuus rakentaa n yksiötä, m kaksiota jne. Mutta tämä velvollisuus on paloiteltavissa ja siirrettävissä mihin tahansa Helsingin (tai kaupunginosan) tonttiin. Nyt kun yksi grynderi haluaa rakentaa tontilleen pelkkiä yksiöitä ja toinen luksus-lukaaleja, niin nämä voivat käydä keskenään kauppaa noilla rakennusvelvollisuuksilla. Jos rakennusvelvollisuus ei täyty, velvollisuuden omistaja palauttaa tontin kaupungille korvauksetta. Nyt ei tarvitse enää muuta kuin tietää paljonko minkäkin kokoisia asuntoja halutaan helsinkiin. (Ajatus on luonnosteltu nopeasti. Oletan, että siitä löytyy rakennusnosturin mentäviä reikiä, mutta oletan myös, että ne reiät on paikattavissa vähän perusteellisemmalla pohdinnalla)

Suosittele: 0

Toki jää käsiin, kun poliittisilla päätöksillä on Vuosaaresta tehty kokeilukeskus. Vuosaaren kanava ja ranta ovat hienoja paikkoja ja siellä on upea käydä kesällä. Ikinä en sinne kuitenkaan muuttaisi. Kannattaa kysyä poliitikon itseltään, miksi ihmiset muuttavat ylihintaiseen Saunalahteen Espooseen, mutta eivät muuta ylihintaiseen Vuosaareen. Vinkki: etäisyyksillä asia ei selity.

Erittäin kannatettavaa on toki pyrkiä pitämään meidät lapsiperheet Helsingissä. Siitä Soininvaaralle kiitos. Mutta politikointiin koko homma jumittuu. Eihän Vapaavuorikaan ole oikeasti mitään aikaan saanut asuntoministerinä. Oulussa saa uutta asuntoa 1800e/neliö vuokratontilla ja Helsingissä 4500e/neliö vuokratontilla. Vihreiden Könkkölä toki ansiokkaasti ollut mukana hintaa nostamassa. Ja Oulussa alihjankintaketjutus voi olla lyhyempi ja sitä myöten laatu saattaa olla jopa parempi. Mutta antaa kartellien ja poliittisen suhmuroinnin tanssin jatkua. Vain todellinen kriisi voi mätäpaiseet puhkaista suunnittelussa (politiikka) ja rakentamisessa (näennäinen kilpailu ja monopolimainen tuotto).

Suora lainaus suuren rakennusyhtiön managerilta yksityiskeskustelussa:”Tuli ammuttua vähän yli hinnoittelussa, mutta antaa olle myynnissä vaan. Uutta ei tule ennen kuin vanhat myyty ja ihmisten on pakko lopulta maksaa”. Tämä peli jatkuu poliitikkojen siunauksella. Oikeassa markkinataloudessa uusien asuntojen hinnat olisivat talouskriisin aikana pudonneet.
Yksityinen ihminen ei voi rakentamisvelvoitetta kiertää, jos kaupungilta tontin sattuu saamaan. Rakennusliike taas voi Töölön stagella pressut päälle vaan kysyntää ylläpitämään.
Vielä lopuksi terveiset rakennusliikkeille: Eihän kukaan halua pientä asuntoa ostaa! Mutta Suomessa homma on edellä kuvatulla tavalla hoidettu niin, että asunto on aina vähän kalliimpi, kuin mihin ihmisellä on varaa. Tyhjä maa, ahtaat asunnot. Huippuhintaan. On lottovoitto syntyä Suomeen.

Suosittele: 0

Sen sijaan ne, jotka omistavat 2 autoa, veneen, kolme koiraa ja viisi lasta, haluavat ymmärrettävästi tilaa ympärilleen ja muuttavat jonnekin, missä tämä elämäntapa on mahdollinen. Yleensä tämä ei ole mahdollista Helsingissä.

Suosittele: 0

Näin se juuri on. Tuo Osmon vertaus soukka/töölö oli siitä virheellinen, että asuntojen hinta tulee aina olemaan töölössä kovempi kuin Soukassa, siitä syystä, että töölö on lähempänä Helsingin keskustaa. Paras asuntojen hinnan selittäjä on maantieteellinen etäisyys Helsingin keskustasta.

Me täällä ympäryskunnissa saamme paljon halpoja neliöitä ja tilaa pihalla. Mutta silti useimmat ihmiset mieluummin asuvat ahtaasti töölössä tai lauttasaaressa.

Suosittele: 0

Suosittele: 0

Suosittele: 0

Ja jos ei onnistuta? Mitä jos yksinkertaisesti ATT rakennuttaisi vuodessa 5000 asuntoa miinus sen mitä muut rakentaa? Kävin juuri ATT:n sivuilla, hyvin menee ainakin HITAS kaupaksi keskellä laskukautta, myyvät ei oota. Ja ei kai niitä kovan rahankaan asuntoja ole kaupungin käsin jäänyt.

Suosittele: 0

Kyllä. Kiintiö ei edes suosi lapsiperheitä, vaan varakkaita lapsiperheitä. Perheitä, joilla on muutakin tuloa kuin ansiotulo. Joten nykypolitiikka ei suurella todennäköisyydellä tue tuottavaa taloutta. Yksi siivoojaperhe tuottaa enemmän varallisuutta kuin 10 pankinjohtajaa brittiläisen tutkimuksen mukaan. Puhumattakaan ties mistä vuokraspekulanteista ja muista etuoikeusryhmistä.
(K.o. tutkimuksen mukaan pankinjohtajat tuottavat itse asiassa reilusti tappiota, mikä on kyllä saavutus lähes 0-korkoista luottoa nauttiville)

Suosittele: 0

Toinen hintatasoa nostava muuttuja on “halvin on paras”-kilpailulaki. Se toimii myös rakennusalalla, mutta valitettasvasti kartelliyhtiön hyväksi. Homma menee näin: On iso pääomaa vaativa rakennuskohde , esim. kerrostaloalue tai julkinen infrahanke. Rakennuttajana on julkinen taho, pankki , eläkesäätiö tms. Toimitusvarmuuden takaamiseksi ne pyytävät tarjoukset riittävän isolta toimijalta=pörssirakennusyhtiö. Nämä määrittelevät hintansa näin: ne pyytävät tarjouksia vakiintuneilta sivu- ja aliurakoitsijoiltaan tyyliin”jos kolmen vuoden päästä rakentaisit tämän ja tämän yksikkömäärän , mikä olisi hinta?”. Nämä eivät ole sitovia tarjouksia vaan mutu- ja varmanpäälletarjouksia , joissa hinnannousua arvaillaan. Näistä tarjouksista iso rakennusyhtiö kokoaa hintansa. Kun se saa urakan, se kilpailuttaa alityöt eri tarjoajilla ja kokoaa näistä esim. kolme-neljä halvinta loppukiriin. Muutama viikko ennen töiden aloittamista nämä kutsutaan neuvotteluihin ja kysytään” oliko tässä laskelmassa joku väärinkäsitys tai virhe , jonka perusteella voit alentaa hintaa?” (lain mukaan ei saa hintaa muuten alentaa). Yllättävän usein alennuksia löytyy ja erotus jää suurelle rakennusliikkeelle. Kun rakennus on saatu yli puolenvälin , ollaan aina jäljessä aikataulusta (kiirehtiminen hyödyttää pääurakoitsijaa). Tässä kohtaa laitetaan arkkitehti koville. Uudet ja kokeilulliset konstit muutetaan vanhoiksi hyväksi havaituiksi aikataulun nimissä ja halvennus jää pääurakoitsijan kirstuun.

Keinot joilla tähän voidaan puuttua ovat harvassa. Kilpailulaissa pitäisi arvottaa laatu ja kokeileva rakentaminen euromääräisenä muuttujana, mahdollistaa uusien tekijöiden alalle tulo kiusaamalla kartellisoituvia yrityksiä lainsäädännöllä, toteuttaa julkinen rakentaminen sillöin tällöin jyvitettyinä miniurakoina.
Hölmöintä on neliörajoilla tasapäistää rakentamista ja siten suosia isoja yrityksiä.

Suosittele: 0

Suosittele: 0