Kummallisista asioista saadaan periaatekysymyksiä, kuten siitä, olisiko Matti Vanhasen pitänyt jäävätä itsensä valtioneuvoston päättäessä vuosittaisista RAY-avustuksista. Asialla ei ole mitään merkitystä mihinkään suuntaan. Valtioneuvoston käsittely on yleensä puhdas seremoniallinen tapahtuma, joka kestää noin kymmenen sekuntia. Se, että joku ministereistä ilmoittaa esteellisyytensä osallistua tuohon seremoniaan, on tyhjänpäiväinen muodollisuus. Poliittisesti tuohon rahanjakoon pyritään kyllä vaikuttamaan ja vaikutetaankin, mutta se ei tapahdu valtioneuvoston istunnossa. RAY-avustusten tosiasiallinen poliittinen käsittely tapahtuu, paitsi RAY:n hallituksessa, ministereiden osalta sosiaalipoliittisessa ministerivaliokunnassa. Varsinaisia riitapukareita ovat poliittiset sihteerit, muitta kyllä ministereillekin riideltävää jäi. Vaikka joku ministeri jäävää itsensä valtioneuvoston seremoniassa se ei toisaalta estä häntä vaikuttamasta päätökseen ennen valtioneuvoston istuntoa. Vaikka ministeri olisi esteellinen, poliittinen sihteeri ei sitä ole.
Asian ydin ei ole se, oliko Vanhanen esteellinen jaettaessa RAY:n rahaa nuorisosäätiölle, vaan oliko oikein jakaa tuota rahaa eteenpäin Nuorisosäätiöistä keskustan ehdokkaiden vaalitukeen.
No kaiketi Vanhasella on ollut rooli puolueensa rahoituksen aitiopaikalla ennen PM uraansa. Siis kaavoitus, kiinteistö ja rakennusasiossa puoluessaan.
Ei tässä nyt passaisi niin putipuhtoiseksi ryhtyä, että unohdettaisiin kunnallispolitiikan tärkein areena — ja missä raha ja korruptio liikkuu.
Olen Ode varsin eri mieltä tästä. Musta on olennainen asia että lainsäätäjät noudattavat niitä lakeja joita talossa säädetään. Se, että valtioneuvosto tai sen kokouskäytännöt ovat farssi ja ao. instanssi tahtoo olla vain kumileimasin on IMO irrelevanttia. Se, että joku taho väärinkäyttää luottamusta siten ettei käytä laillisia oikeuksiaan kokouksissa vaan toimii kumileimasimina oikeastaan alleviivaa enemmänkin sitä, että ihan käsittämättömän korkealle asti päättäjät ovat vastuupakolaisia jotka vaikuttavat asioihin seläntakana kabineteissa uskaltamatta uhmata virkamiehiä. Ikävä kyllä se ei todellakaan ole niin etteikö muuta voisi.
Ei valtioneuvoston päätöksenteko ole mikään farssi. Asiat on vain neuvoteltu valmiiksi ennen juhlallista seremoniaa. Siksi jääviydestä puhuvat puhuvat aivan väärästä kohdasta päätöksenteon ketjua.
Edelleen paljon olennaisempaa on, saako näitä RAY:n rahoja jakaa eteenpäin vaaliavustuksina.
Jos Vanhanen oli tuolloin vielä Nuorisosäätiössäkin, niin saattoi olla esteellinen. Minusta koko jääviyden ideaa ei oikein oteta Suomessa tarpeeksi vakavasti. Kyse ei ole pelkästään siitä, onko asiassa jotain, vaan kyse on myös siitä, miltä se näyttää. Sama juttu kuin vaaleissa siis — ei riitä ettei ollut epäselvyyksiä vaan homman pitää myös näyttää siltä ettei niitä ollut.
Yritin vain sanoa, ettei siitä asiasta tosiasiassa päätetä siinä valtioneuvoston seremoniassa. Tosiasiallinen poliittinen harkinta tapahtuu muualla, ja niissä voi vaikuttaa täysillä, vaikka jäävää itsensä seremoniassa.
Epäilemättä päätöksenteko on juhlallista seremonia. Eikö siksi olekin ihmeellistä, että Vanhanen kysyi oikeuskanslerilta onko hän jäävi ko. asiassa. Olisi luullut pääministerinkin tietävän että kyseessä on vain juhlallinen seremonia.
Päätöksiin voi tietysti vaikuttaa monella eri tasolla. Esimerkiksi kaavoituksessa ei tarvitse olla kunnavaltuuston jäsen. Puolueen kantaa riittää kun vaikutusvaltaa kansanedustajuuden tms. nojalla.
Ei se juridiikka mihinkään seremonioihin ota kantaa. Olennainen kysymys on: “Tiesikö Vanhanen, tai olisiko hänen ainakin tullut tietää, että hän tosiallisesti siirtää veronmaksajien rahoja omaan taskuunsa”. Virkamiehiä (joka ministeri on) koskeva lainsäädäntö ei ota kantaa seremoniallisiin muodollisuuksiin, vaan siihen mitä todellisuudessa tapahtuu.
Toki jääväys (muodollisena toimenpiteenä) helpottaa juridista kädenvääntöä, mutta ero on suunnilleen sama kuin kirjallisen ja suullisen sopimuksen kanssa: molemmat ovat yhtä päteviä, mutta ensin mainittu on huomattavasti helpompi näyttää toteen.
Kari
mikä on loppujen lopuksi koko poliittisen toiminnan ajatus?
eikö me valita ja tueta niitä poliitikoita jotka ajavat oman kohderyhmän etua
ay-liike tukee vasemmistoa että saadaan työssäkäyville/työttömille etuuksia (verotuksen madaltaminen,ansiosidonnainen päiväraha jne)
pääomaliike tukee oikeistoa että he saavat etuuksia itselleen (varallisuusveron poisto,pääomantulojen vero,osinkojen verovapaus jne)
eikö se politiikka juuri ole sitä
Re: uusi kasvo täällä kirjoitti 31.1.2010 kello 14:12
“mikä on loppujen lopuksi koko poliittisen toiminnan ajatus?”
Siinäpä se! Poliittinen järjestelmä sopii omien etujen ajamiseen toisten kustannuksella, mutta kokonaisnäkemystä se ei voi luoda.
Miksi Kuninkaiden hallitsemat valtiot ovat historian kuluessa säilyneet pidempään kuin demokratia tulee koskaan pysymään?
Oikeastaan kiinostavinta tässä ei ole se, onko juridisesti lakia rikottu vai ei (en osaa sanoa onko), vaan se tosiasia, että Vanhanen on — flat out — toiminut väärin.
En pidä MV:ta niin huonona ihmisenä, että hän olisi tehnyt sen tarkoituksellisesti. Hän ei muutenkaan ole aivan niin paha ihmistunkio, etteikö hän itse jälkikäteen olisi huomannut toimineensa väärin. Luulen, että hän tajuaa sen helvetin paljon syvällisemmin kuin minä, minkä tämä puheenjohtajakisasta jättäytyminenkin osoittaa.
Tätä hän ei voi tietenkään ääneen sanoa, johtuen (muka) pääministeriydestä ja puheenjohtajuudesta.
Sanomattakin on selvää, että itse pidän jälkimmäistä toiminta- ja ajattelutapaa syvän vastemielisenä.
Kari
Kun puhutaan valtakunnantason päättäjistä ja heidän jääviydestään, niin tuntuu omituiselta tuo median keskittyminen vain yhteen ainoaan henkilöön tai vain yhteen puolueeseen.
Tekee mieli kysyä, eikö ole ilmiselvää, että demarit ja vasemmistoliittolaiset ovat eduskunnassa jäävejä käsittelemään ay-asioita, he kun saavat sieltä joka vuosi huomattavan suuria avustuksia, joiden rinnalla julkisuudessa hampaat irvessä pidetyt keskustan vaalirahat ovat pikkukillinkejä.
Kansanedustajan jääviys on paljon korkeamman kynnyksen takana kuin ministerin jääviys.
Tälläisinä huonoina hetkinä voi ainakin lohduttautua sillä, että loppujen lopuksi demokratia on vain tapa vaihtaa vanhat rosvot uusiin rosvoihin, mutta ilman verenvuodatusta.
Mielenkiintoinen kanta entiseltä ministeriltä. Haluaisin kuulla lisää. Löytyykö mitään sellaista asiaa, joka pitää päättää valtioneuvoston istunnossa ja joka vaatii päättäjiltä esteettömyyttä. Eli toisin sanoen, voiko päättäjä jakaa täysin vapaasti etuja itselleen, kunhan tekee päätökset valtioneuvoston istunnossa?
Kait päättäjillä on oikeus muuttaa esittelijöiden esityksiä (ainakin teoriassa). Jos tekee muutokseen omassa asiassaan, mutta eikö silloinkaan ole esteellinen?
Toinen kysymys on se, että päätöksen pitää yleensä näyttää “oikein” tehdyltä. Jos päättää omaksi edukseen, se ei voi näyttää “oikealta” kuin korkeintaan poliitikkojen ja entisten poliitikkojen mitteissä. Eikö tämäkään oikeuta mihinkään toimenpiteihin itselleen päättäjiä kohtaan?
Kari:
“Oikeastaan kiinostavinta tässä ei ole se, onko juridisesti lakia rikottu vai ei (en osaa sanoa onko), vaan se tosiasia, että Vanhanen on – flat out – toiminut väärin.”
Olennaista tässä väärin toimimisessa kait on se, onko joku ajanut omaa etuaan yleisen edun vastaisesti. Vanhasen tapauksessa tämä olisi sitä että hän virassaan ohjaisi julkista rahaa tai muita etuisuuksia vaalirahoittajilleen vastapalveluna.
En minä ainakaan saa tässä medipöllytyksessä tolkkua onko MV tosiallisesti toiminut juridisesti ja/tai moraalisesti “väärin”.
OS:
“Asian ydin ei ole se, oliko Vanhanen esteellinen jaettaessa RAY:n rahaa nuorisosäätiölle, vaan oliko oikein jakaa tuota rahaa eteenpäin Nuorisosäätiöistä keskustan ehdokkaiden vaalitukeen.”
Samaa mieltä. Epäilyttävää kun julkisin varoin suoraan tai epäsuoraan rahoitetut “epäpoliittiset” ja “yleishyödylliset” toimijat pyrkivät saamallaan rahalla vaikuttamaan vaalitulokseen.
Olen ollut joissakin seminaareissa, joissa on ollut myös RAY:n edustajia. Muistaakseni valtioneuvostossa on kaiken kaikkiaan vuosien aikana muutettu n. kolmea päätöstä — ja muistaakseni näissä kaikissa oli kysymys teknisistä virheistä tai vastaavista (ja joku saatoi olla Medi-helien rahoitukseen liittyvää, jotain tällaista). Kuten Osmo totesi, käytännössä kun RAY ilmoittaa joulukuussa avustusehdotuksensa, se on lopullinen. Jos joku valtioneuvostossa yrittäisi tässä vaiheessa muuttaa esitystä helmikuun lopulliseen päätökseen, se olisi varmasti samana päivänä lööpeissä ja poliittinen itsemurha. Tämä jääviyskysymys ei oikein ole edes juridinen, lain henki ainakin toteutuu.
Todellinen ongelma on koko ajan ollut Nuorisosäätiön tuki ehdokkaille. Miltä kustannuspaikalta ne on säätiöstä jaettu? Ja onko mieltä siinä, että RAY tukee sellaista, mihin säätiöllä olisi ollut varaa, jos se olisi käyttänyt varansa säätiön ohjeiden mukaisesti. Kunnan sosiaalitoimikin ottaa tuissaan huomioon vaikkapa sen jos vanhemmat ovat laittaneet pankkitilille ‘ylimääräistä’. Miksei RAY tässä tapauksessa? Ja edelleen, jos tämä puoluetuki on otettu nuorten maksamista vuokratuotoista, kyseenalaista sekin, säätiönkin kannalta.
Sosiaalipoliittinen ministerityöryhmä kyllä minun mielestäni on esitystä muuttanut, mutta ei enää valtioneuvosto.
Jos se on sosiaalipoliittinen ministerityöryhmä niin ok, näin varmaan. Mutta tämän muutoksen valtioneuvosto sitten ilmeisesti vahvistaa. Eli valtioneuvoston ainoa vaikutusmahdollisuus tässä olisi olla vahvistamatta esitystä — mitä ei ole koskaan tapahtunut.
Tällä RAY:n tasolla puhuminen on älytöntä. Paljonko erilaisi tukia menee vastaavasti muualle? Paljonko niistä menee erilaisiin yrityksiin, kuntiin jne ja paljonko niistä sitten käytetään vaalitukeen? Aivan kuten OS mainitsi kansanedustajia on vaikea saada kiinni samasta, kuin yritetään nyt ministeriä, vaikka varmaan samanlaisia tilanteita on paljon.
“Tekee mieli kysyä, eikö ole ilmiselvää, että demarit ja vasemmistoliittolaiset ovat eduskunnassa jäävejä käsittelemään ay-asioita, he kun saavat sieltä joka vuosi huomattavan suuria avustuksia, joiden rinnalla julkisuudessa hampaat irvessä pidetyt keskustan vaalirahat ovat pikkukillinkejä.”
No ei ne mitään pikkukillinkejä ole.
Mutta on huomattava, että kansanedustajat ovat kansan edustajia — edustavat siis äänestäjiään, ajavat heidän asioitaan ja saavat myös heiltä tukea — jota nykymaailmassa valituksi tuleminen edellyttää.
Jos työväenliikkeen, elinkeinoelämän ja maatalouden edustajat jäävättäisiin eduskunnasta, eipä sinne monta jäisi. Vihreät, ehkä?
Avoimmuutta lisää niin tulee tämäkin asia selväksi.
“Jos työväenliikkeen, elinkeinoelämän ja maatalouden edustajat jäävättäisiin eduskunnasta, eipä sinne monta jäisi. Vihreät, ehkä?”
Osuuskauppa unohtui listastasi. Hupsis, vihreät hävisi samalla.
Onko oikein, että RAY:n varoja jaetaan eniten lobbaaville intressiryhmille ja puolueille? Ei.
Miksi Suomessa ministerit, kansanedustajat ja politiittista valtaa käyttävät eivät ole saman jääväämiskäytännön piirissä kuin virkamiehet? Eikö näin ole jossain päin maailmaa?
Esteellisyys:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Esteellisyys
Ministerit ja kunnallispolitiikassa kunnanhallituksen jäsenet ja lautakuntien jäsenet ovat samojen jääviyssääntöjen alaisia, valtuustetut ja kansanedustajat lievemmän, koska katso0taan, että maanviljelijöiden äänellä valittujen on voitava ajaa maanviljelijöiden etuja ja niin edelleen. Eduskunnan ja valtuuston päätöksenteko on toisaalta julkista, jolloin väärinpeluuta voidaan valvoa helpommin.
“Eduskunnan ja valtuuston päätöksenteko on toisaalta julkista, jolloin väärinpeluuta voidaan valvoa helpommin.”
Mitä hyötyä on valvonnasta, jos jääviydeksi ei lasketa rahan ohjaamista itselle.
Vanhasen puolustukseksi on sanottu, ettei valtioneuvoston istunnossa oikeasti päätetä mistään. Puolustukseksi on sanottu8, että poliittiset sihteerit tekevät etukäteen päätökset. Koska ministerit päättävät vain muodollisesti eivätkä asiallisesti tee päätöksiä, seurauksena on lukuisia päätöksiä ilman vastuullisuutta.
Jos poliittiset sihteerit ovatkin päättäjiä, niin kenen vastuulla he tekevät päätökset. Millaiset lait heitä koskevat? Ovatko he virkammiehiä? Vaaditaanko heiltä puolueettomuutta? Onko heillä virallinen oikeus ajaa joidenkin piirien etuja muiden kustannuksella? Jos he päättävät poliitikon vastuulla, niin kuka vastaa päätöksistä. Vai onko kyseessä tarkoituksella luotu järjestelmä, jolla yhteiskunnan etuja voidaan jaella ilman minkäänlaista vastuuta?
“AVUSTUSPÄÄTÖS JÄI VALTIONEUVOSTON KÄSITTELYSSÄ PÖYDÄLLE
Valtioneuvosto käsitteli tänään RAY:n jakoesitystä vuodelle 2010, mutta jätti päätöksen pöydälle. Jakopäätökseen pyritään palaamaan valtioneuvostossa mahdollisimman pian.”
Tänään sähköpostissa. Osaatko Osmo sanoa äkkiseltään miksi? Meneekö tämäkin protestin piikkiin (vrt. eduskunnan puhemiesvaalit) vai mitä valtioneuvostolla on mielessä? Meinavatko sittenkin muuttaa ehdotusta? Vai oliko vain kiire?
No niin. Jäävejä kaikki tyynni. Mutta jossain jo varmaan todettiinkin, eivät he, nämä päättäjät, ole enää tässä viimevaiheessa oikeastaan jäävejä RAY:n päätöksenteossa. Olennaisempaa olisi tietää, miten nämä miehet ja naiset lobbaavat puolison edustamaa yhteisöä tai sitä, jossa itse ovat hallituksessa siinä vaiheessa kun asiaa vasta valmistellaan. Tässä vaikuttamisesssa ei ole kyse siitä, että joku pyytäisi tai anelisi jotain, vaan siitä, että esimerkiksi tietyissä kolmannen sektorin suurissa järjestöissä kaverit muistavat toisiaan. Ja onhan RAY:n johto poliittisesti valittu, pääjohtajaa myöten. Ja tämä johto varmasti voi vaikuttaa työntekijävalintoihin.
No, avustuskriteerit ovat ‘tieteellisen objektiivisiä’. Onhan tämä päätöksenteko täysin läpinäkyvää, onhan?
Toisaalta, jos kaikenlaisen lobbaamisen mahdollisuus vähenee yhteiskunnassa, menee entistä enemmän ‘hohto herrana olemisesta’.
Mutta jos kotimaan lobbaus vähenee — eikä koskaan kunnanvaltuustoissa, se onneksi pysyy — lobattavaa riittää Euroopassa. Siirrettäisiinkö painopistettä siihen suuntaan.