Työnantajan matalapalkkatuki

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys johtuu siitä, että osalle työvoimaa ei löy­dy sel­l­aista palkkata­soa, jol­la työ­nan­ta­jan kan­nat­taisi työtön palkata ja työn­tek­i­jän kan­nat­taisi ottaa työ vas­taan. Jos palk­ka on liian pieni, työn­tek­i­jän ei kan­na­ta ottaa työtä vas­taan. Jos palkkaa nos­te­taan, työ­nan­ta­jan ei kan­na­ta henkilöä palkata, kos­ka hänen tuot­tavuuten­sa on pienem­pi kuin vaa­dit­tu palk­ka.  Rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä voi aiheut­taa myös se, että työe­htosopimus määrit­telee palkan liian korkeak­si suh­teessa työn­tek­i­jän tuot­tavu­u­teen. Pienem­mäl­läkin pal­ka­lla työ kyl­lä kan­nat­taisi ottaa vas­taan, mut­ta pienem­pää palkkaa ei saa mak­saa. Tästä liian korkean min­imi­palkan ongel­mas­ta joskus voi olla kyse haja-asu­tusalueil­la, mut­ta työe­htosopimusten palkkavaa­timuk­set eivät juuri ole syynä kasvukeskusten työttömyyteen.

Tilanne, jos­sa työ­nan­ta­jan ei kan­na­ta mak­saa sel­l­aista palkkaa, jol­la työn­tek­i­jä tulisi toimeen, kos­kee ymmär­ret­tävästi vain syys­tä tai tois­es­ta huono­tuot­toista työvoimaa. Selvän sairau­den tai fyy­sisen tai psyykkisen vajavaisu­u­den vuok­si vajaakun­toiset ovat oma kysymyk­sen­sä, jon­ka ratkaisem­i­nen on oikeas­t­aan helpom­paa. Han­kalampia tapauk­sia ovat ne, joil­la työ­nan­ta­jan silmis­sä huonoon tuot­tavu­u­teen ei löy­dy mitään diag­noosia – eikä pidä löy­tyäkään, kos­ka nor­maali­in vai­htelu­un mah­tu­va eri­laisu­us ei ole mitään sairaut­ta. Kyse on huonos­ta koulu­tuk­ses­ta, jol­lain tavoin epä­sopi­vas­ta luon­teesta, hitaud­es­ta, lah­jat­to­muud­es­ta tai työ­nan­ta­jan ennakkolu­u­loista. Mata­la­palkkat­uen takana on ole­tus, että henkilöä, joka kasvukeskuk­sis­sakin jumi­u­tuu mata­la­palkkaiseen työhön, vaivaa jokin työ­markki­nakelpoisu­ut­ta heiken­tävä puute, jota tulisi kompensoida.

Työ­suh­teen syn­tymistä voidaan helpot­taa mak­samal­la tukea jom­mallekum­malle, työ­nan­ta­jalle tai työn­tek­i­jälle; työn­tek­i­jälle, jot­ta tämän kan­nat­taisi ottaa työ vas­taan tai työ­nan­ta­jalle, jot­ta tämän kan­nat­taisi palkata työtön töi­hin. Kos­ka rak­en­teelli­nen työt­tömyys kohdis­tuu val­taos­altaan mata­latuot­toiseen työvoimaan ja pieni­palkkaisi­in ammat­tei­hin, tuki kohdis­tuu myös mata­la­palkkaisi­in työ­suhteisi­in. Intu­iti­ivis­es­ti ajatellen pieni­palkkaisen työn­tek­i­jän tukem­i­nen on sosi­aalis­es­ti oikeu­den­mukaista ja pien­tä palkkaa mak­sa­van työ­nan­ta­jan tukem­i­nen väärin, kos­ka se palk­it­see huonoa työ­nan­ta­jaa huonoista palkoista. Asia ei ole näin yksinkertainen.

Jos meil­lä ei olisi työe­htosopimuk­sia eikä lak­isääteistä sosi­aali­vaku­u­tus­ta, olisi aivan sama, annetaanko tuki työ­nan­ta­jalle vai työn­tek­i­jälle. Jos yri­tys saa palkkatukea, se on valmis mak­samaan työn­tek­i­jästä enem­män – osa yri­tyk­sen saa­mas­ta tues­ta koituu siis työn­tek­i­jän hyväk­si – ja jos työn­tek­i­jä saa tuen itselleen, hän on valmis men­emään töi­hin alem­mal­la pal­ka­lla eli osa työn­tek­i­jän saa­mas­ta tues­ta menee yri­tyk­sen hyväk­si.  Työ­nan­ta­jan saa­mas­ta hyödys­tä taas osa menee yri­tyk­sen asi­akkaille halvemp­ina hin­toina. Jos työ­markki­nat toimi­si­vat täy­del­lis­es­ti, tuen tuot­ta­ma hyö­ty jakau­tu­isi työn­tek­i­jän, työ­nan­ta­jan ja yri­tyk­sen asi­akkaiden kesken täysin samal­la taval­la siitä riip­pumat­ta, kum­malle tuki alun perin maksetaan.

Tilanne muut­tuu mon­imutkaisem­mak­si, jos palkko­ja säädel­lään työe­htosopimuksin. Olet­takaamme, että työ­markki­nat jakau­tu­vat diko­tomis­es­ti työt­tömyysalueisi­in ja työvoima­pu­la-alueisi­in. Työt­tömyysalueil­la työl­lisyyt­tä painaa alas se, ettei työ­paikko­ja ole ja työt­tömyysalueil­la se, etteivät ihmiset halua töi­hin työe­htosopimuk­sen mukaisel­la palkalla.

Jos työ­nan­ta­ja saa sitä enem­män tukea, mitä huonom­paa palkkaa hän mak­saa, hänel­lä on tietysti kan­nustin mak­saa mah­dol­lisim­man huonoa palkkaa. Palkkatu­ki ei kuitenkaan todel­lisu­udessa muu­ta tilan­net­ta mitenkään. Työ­nan­ta­jan kan­nat­taa aina mak­saa niin huonoa palkkaa kuin voi ja työe­htosopimuk­set sal­li­vat. Työt­tömyysalueil­la sopimuk­set määräävät palkkata­son, työvoima­pu­la-alueil­la palkkaa on mak­set­ta­va niin paljon, että saadaan paik­ka täyte­tyk­si. Ajatel­laan vaikka­pa kaup­pi­as­ta, joka pohtii, kan­nat­taisiko hänen ava­ta yksi kas­sa enem­män, jot­ta asi­akkaat eivät jou­tu­isi jonot­ta­maan niin paljon. Jos hän arvioi tämän lisäävän liikevoit­toa 1500 € kuus­sa, hänen ei kan­na­ta mak­saa siitä työn­tek­i­jälle 1600 € kuus­sa. Niin­pä paik­ka on auki 1500 eurol­la, mut­ta sitä ei saa­da täyte­tyk­si ja kas­soil­la on jono­ja. Jos tähän tulee 200 euron mata­la­palkkatu­ki avuk­si, kaup­pi­aan kan­nat­taisi kan­nat­taa nos­taa palkkatar­jous­ta, jol­loin paik­ka täyt­ty­isi. Ei ole laiton­ta mak­saa työe­htosopimuk­sen määräämää palkkaa suurem­paa palkkaa, mut­ta moni työ­nan­ta­ja vält­tää sitä, kos­ka pelkää palkkain­flaa­tion tart­tuvan koko alaan.  Jos työ­nan­ta­jat eivät suos­tu palkko­ja liu’uttamaan, työ­nan­ta­jalle mak­set­tavas­ta mata­la­palkkat­ues­ta ei ole työl­lisyy­den kannal­ta hyö­tyä, vaan se jää vain lihot­ta­maan kaup­pi­aan tulosta.

Jos taas sopimuk­set määräävät vain alim­man sal­li­tun palkan, joka yleis­es­ti ylitetään, sopimuk­sil­la ei ole merk­i­tys­tä ja tilanne muis­tut­taa yllä käsitel­tyä tapaus­ta, jos­sa työle­htosopimuk­sia ei lainkaan ole. Kun sama tois­tuu sadoil­la ja tuhan­sil­la työ­paikoil­la, työ­nan­ta­jan mata­la­palkkatu­ki nos­taa palkkata­soa työvoima­pu­la-alueil­la ja lisää työl­lisyyt­tä, jos kohon­nut palk­ka houkut­telee ihmisiä työt­tömyy­destä töi­hin – mut­ta tämä toimii vain, jos työ­nan­ta­jat kil­pail­e­vat työvoimas­ta palkoilla.

Työt­tömyysalueil­la mata­la­palkkatu­ki ei nos­ta palkkata­soa, kos­ka ne on jo säädel­ty työe­htosopimuksin korkeam­mak­si kuin se vapail­la markki­noil­la määräy­tyy. Sil­loin mata­la­palkkatu­ki luo aidosti työ­paikko­ja. Elin­tarvikekau­pan kan­nat­taa pitää use­ampia kas­so­ja auki, jot­ta pitkät jonot eivät karkot­taisi asiakkaita.

Matalapalkkatukikokeilu

Suomes­sa on mak­set­tu työ­nan­ta­jan mata­la­palkkatukea vuodes­ta 2006 alka­en työ­nan­ta­jalle, joka on palkan­nut 54 vuot­ta täyt­täneen työn­tek­i­jän ja mak­saa tälle palkkaa alle 2 000 euroa kuus­sa.  Täl­lä halu­taan lisätä huonos­ti koulutet­tu­jen ikään­tynei­den henkilöi­den palkkaamista. Tavoite on hyvä, kos­ka juuri tuos­sa joukos­sa työn saami­nen on han­kalin­ta; hyvin koulute­tut ovat tuos­sa iässä uransa huip­ul­la, huonos­ti koulutet­tu­ja taas savuste­taan pois työelämästä. Tuki on suurim­mil­laan 220 euroa kuus­sa. [1] Vaik­ka mata­la­palkkatu­ki ei lisäisi palkat­tavien henkilöi­den määrää, se suosii ikään­tyviä työhöno­to­ssa, mikä on omi­aan nos­ta­maan työelämästä poistumisikää.

Ikään­tyvi­in rajat­tu tuki tietenkään helpota vaikeasti työl­listyvien nuorten tilan­net­ta, vaan saat­taa jopa vähän heiken­tää nuorten kil­pailua työ­paikoista. Vaik­ka ikään­tyvien työl­lisyysas­teen nos­toa pide­tään tärkeänä, kansan­talouden kokon­aise­dun kannal­ta saat­taisi olla vielä parem­pi kohdis­taa mata­la­palkkatu­ki vail­la kun­non työkoke­mus­ta ole­vi­in nuori­in; jonkun­han on olta­va se ensim­mäi­nen työ­nan­ta­ja, joka koulii nuores­ta kun­non työn­tek­i­jän. On kansan­taloudel­lis­es­ti kallista, jos joku syr­jäy­tyy työstä 54-vuo­ti­aana. Häneltä jää noin kymme­nen vuo­den työ­panos tekemät­tä, mut­ta vielä tuhoisam­paa on, jos joku syr­jäy­tyy työelämästä lop­puiäk­seen 22-vuo­ti­aana. Nuorten ensim­mäistä työ­paikkaa tuke­van tuen tulisi myös rajoit­tua mata­la­palkkaisi­in töi­hin, kos­ka huip­puk­oulute­tu­il­la nuo­ril­la ei ole todel­lisia työn­saan­ti­vaikeuk­sia kuin suh­dan­nelu­on­tois­es­ti; työ­nan­ta­jat kil­pail­e­vat parhaista osaajista.

Mata­la­palkkat­uen vaiku­tuk­sista teh­dyn tutkimuk­sen mukaan tuki on syn­nyt­tänyt tai ylläpitänyt vuon­na 2007 noin 2200 työ­paikkaa. Kun tukeen on käytet­ty noin 86 miljoon­aa euroa, työ­paikan hin­naksi tulee peräti 40 000 euroa vuodessa. Tulon­si­ir­to­jen jakami­nen tulisi halvem­mak­si. Voidaan kuitenkin kysyä mikä on tuen kansan­taloudelli­nen hin­ta. Tuo raha ei kansan­taloud­es­ta katoa mihinkään. Se vain jakau­tuu eri taval­la. Mik­si yksi tapa jakaa kansan­tu­lo olisi kalli­impi kuin jokin toinen tapa? Kansan­talouden voitok­si on koitunut 2200 työvuo­den työ­panos ja sen tap­piok­si on koitunut tuen anomis­es­ta ja käsit­telystä koitu­va vaiva.

Laa­jin mata­la­palkkatu­ki on käytössä Ran­skas­sa, mis­sä pieni­palkkaisen työn­tek­i­jän palkkaavaa työ­nan­ta­jaa tue­taan merkit­tävin alen­nuksin sosi­aal­i­tur­va­mak­su­is­sa. Tämä arvioidaan tuot­ta­neen Ran­skaan merkit­tävästi työ­paikko­ja, mut­ta syn­tyneet työ­paikat ovat olleet niin heikko­tuot­toisia, ettei tuki ole juuri lisän­nyt kokon­ais­tuotan­toa. Vaik­ka Ran­skan mata­la­palkkatu­ki ei lyhyel­lä aikavälil­lä olisi kansan­taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­va, on se toden­näköis­es­ti pitkäl­lä aikavälil­lä kan­nat­tavaa, kos­ka työvoima pysyy parem­mas­sa kun­nos­sa työtä tekemäl­lä kuin työttömänä.

Työ­nan­ta­jan mata­la­palkkatu­ki toimii tehokkaim­min kasvukeskusten ulkop­uolel­la, mis­sä on puutet­ta työ­paikoista. Työvoima­pu­las­ta kär­sivis­sä kasvukeskuk­sis­sa tuki ei ole yhtä tehokas. Se ei kan­nus­ta työt­tömiä hakeu­tu­maan töi­hin muuten kuin välil­lis­es­ti nos­ta­mal­la ehkä palkkaa, jon­ka työ­nan­ta­ja on halukas mak­samaan. Juuri kasvukeskuk­sis­sa menetetään eniten poten­ti­aal­ista työtä työ­markki­noiden huonon toimin­nan joh­dos­ta.  Mata­la­palkkatu­ki aut­taa tähän ongel­maan vajaate­hois­es­ti. Kasvukeskuk­sis­sa olisi luon­nol­lisem­paa tukea työn­tek­i­jää, kos­ka tuki voitaisi­in sil­loin kohdis­taa niihin koti­talouk­si­in, joiden kohdal­la sosi­aal­i­tur­va kil­pailee vahvim­min matal­ien palkko­jen kanssa. Näin on tehty muun muas­sa Bri­tan­ni­as­sa. Suomes­sa olisi tarvet­ta eri­tyis­es­ti yksin­huolta­jille suun­nat­taan mata­la­palkkatu­keen, kos­ka yksin­huolta­ja ei juuri hyödy taloudel­lis­es­ti mata­la­palkkaises­ta työstä. 


[1] Mata­la­palkkatu­ki on 44 % palka­s­ta siltä osin kuin kuukausi­palk­ka ylit­tää 900 euroa, kuitenkin korkein­taan 220 euroa kuus­sa. Tämä kat­to saavute­taan, kun palk­ka on 1300 euroa. Jos palk­ka ylit­tää 1600 euroa tuki piene­nee 55 pros­en­til­la ylimenevältä osalta ja lop­puu kokon­aan 2000 euron kuukausi­palkan kohdal­la.  Tukea saa vain työhön, jos­sa työai­ka on vähin­tään 140 tun­tia kuukaudessa. Tukea mak­se­taan vain 54 vuot­ta täyt­täneistä työntekijöistä.

63 vastausta artikkeliin “Työnantajan matalapalkkatuki”

  1. Juuri tänään Kaup­pale­hdessä ker­rot­ti­in että vuosi­ta­sol­la 3,6 mil­jar­dia euroa , kasvua 13%,verotuloja jää mak­samat­ta. Tähän vielä lisäk­si har­maa talous, ainakin +0,5miljrdia(?). Protestilis­ta­sivua seu­raa­vat tietävät, että +90% konkurs­seista Suomes­sa on verot­ta­jan hakemia. 

    Yleis­es­ti tiede­tään , että määräl­lis­es­ti uusia kokon­ais­määrää lisääviä työ­paikko­ja voi syn­tyä vain palvelu­aloille. Kehit­tyneis­sä mais­sa jois­sa on merkit­tävä palvelusek­tori, esim. maini­tut Englan­ti ja Ran­s­ka, on merkit­tävä vaki­in­tunut tip­pauskult­tuuri eli palve­lu­työn rak­en­teel­lista vero­tus­ta laske­va ja kan­nus­tavu­ut­ta lisäävä elementti.

    En pur­naa veroas­t­eesta, enkä kan­na­ta kon­trol­loima­ton­ta talout­ta. Väitän kuitenkin että rak­en­teelli­nen työt­tömyys on poli­it­ti­nen arvo­val­in­ta, joka johtuu talouden nokkimisjärjestyk­ses­tä. Suo­ma­laises­sa talousjär­jestelmässä verot­ta­ja syö ensin huoli­mat­ta siitä onko veron­mak­sukykyä. Työl­lisyysas­teon­gel­mat voivat ratke­ta vas­ta kun tätä muute­taan: kansalainen saa ensin han­kkia elan­non ja työ­nan­ta­ja myy­dä työn ja vas­ta sit­teen ale­taan verot­ta­maan. Jos tähän ei puu­tu­ta , on kaik­ki poli­it­ti­nen puhe työl­lisyy­destä vain turhaa ilmas­ton lämmittämistä.

    Voisitko Osmo edes jos­sain sivu­lauseessa huo­moi­da nämä tosiasiat?

  2. Kyse on huonos­ta koulu­tuk­ses­ta, jol­lain tavoin epä­sopi­vas­ta luon­teesta, hitaud­es­ta, lah­jat­to­muud­es­ta tai työ­nan­ta­jan ennakkoluuloista.

    Joskus rekry­toin­tei­hin sekaan­tuneena, tuo viimeinen menee usein älyt­tömyyk­si­in. Kyse on toisaal­ta siitä että keskiver­to suo­ma­laisen yri­tyk­sen kyky arvioi­da työn­hak­i­jaa on surkea, ylipään­sä rekry­toin­ti on osaav­illekin arpa­peliä. Tämän takia rekry­toin­ti ei ole oikeas­t­aan edes ris­ki, ne voi hin­noitel­la, vaan ollaan epä­var­muu­den alueella.

    Tästä epä­var­muud­es­ta seu­raa ensin­näkin halut­to­muus ylipään­sä palkata vaik­ka se olisi kan­nat­tavaakin, on täysin nor­maalia että käytetään 200 000 euroa vuodessa ulkoisen palvelun ostoon jot­ta ei tarvitse rekry­toi­da yhtä ihmistä, ja toisaal­ta se että päätök­siä tehdään tun­teel­la, joista pääl­lim­mäisin on pelko. Täl­lä pelol­la, epä­var­muudel­la ja epäi­lyk­sel­lä rahas­taa arvioin­tiyri­tyk­set. Otta­mat­ta nyt kan­taa hei­dän mon­imutkaisten testien­sä paikkansapitävyy­den, niis­sä raporteis­sa luk­i­jaa kiin­nos­taa läh­es ain­oas­taan se että onko hak­i­ja täyspäi­nen. Sama pelko selit­tää myös sen mik­si mielel­lään palkataan tut­tu­ja, esimerkik­si maa­han­muut­ta­jien syr­jimi­nen joil­lain aloil­la on sivu­tuote, ei heitä vas­taan ole kel­lään varsi­nais­es­ti mitään mut­ta kun ei heitä kukaan tunne.

    Taus­tatek­i­jöitä on minus­ta kak­si. Ensin­näkin se että Suomes­sa yksit­täisen työn­tek­i­jän irti­sanomi­nen on vaikeaa eikä ylipään­sä ole tapana. Isos­ta joukos­ta ihmisiä kyl­lä pääsee eroon. Toinen taus­tatek­i­jä on pitkään jatkunut rak­en­teelli­nen työttömyys.

    Työ­nan­ta­jil­la oli pitkään run­sauden­pu­la, ja tun­netusti liial­liset vai­h­toe­hdot hal­van­nu­ut­taa; jos olisi vain pari hak­i­jaa niin sit­ten otet­taisi­in joku ja elet­täisi­in sen kanssa. Esimerkik­si koulutet­taisi­in. Sit­ten kun pätevää työvoimaa ei enää olekaan jonos­sa asti tulos­sa menee sor­mi suuhu­un kun se ain­oa pätevä hak­i­ja ei ole jol­lain enem­män tai vähem­män mieli­v­al­taisel­la kri­teer­il­lä sopi­va, tai ylipään­sä pätevää ei ole. Yri­tys ei esimerkik­si enää osaa koulut­taa kun ei ole juuri tarvinnut.

    Tuos­ta rak­en­teel­lis­es­ta työt­tömyy­destä pitäisi päästä eroon tämänkin takia, siitä kär­sii alike­hit­tyneenä henkilöjo­htamise­na työssäol­e­vatkin. Ei osa­ta panos­taa henkilökun­taan, kun tähänkin saak­ka on saatu uusia tarvit­taes­sa hel­posti ja ennen kaikkea van­hoista ei ole ollut niin kovaa kilpailua.

    Tai ei osa­ta tul­la toimeen mitenkään poikkeav­ien työn­tek­i­jöi­den kanssa. Se että amerikkalaisel­la pörssiy­htiöl­lä on kaiken maail­man perhe‑, vähemmistö‑, vieraskieli‑, ja vam­maiso­hjel­maa johtuu mielestäni ihan siitä että Amerikas­sa suht korkean työl­lisyy­den olois­sa työvoimas­ta on ollut pulaa. Fik­su yri­tys mak­si­moi poten­ti­aaliset työn­tek­i­jät, PR-hyö­ty on bonusta.

  3. yksi vai­h­toe­hto lisää:vapautetaan vero­tuk­ses­ta esim.3kk:ksi kaik­ki pitkäaikaistyöttömät,eli jot­ka ovat vaaras­sa syr­jäy­tyä heille myön­net­täisi­in 1–3kk:n “verovapaus“jolloin he ehkä palaisi­vat työelämään ja sitä kaut­ta saisi­vat työpaikan,eli myös ns.paskaduunit kel­paisi­vat ilman pelkoa ansioiden menetyksestä.

    kun­tavero on asia jota en tunne,mutta uskoisin että malli pitkässä juok­sus­sa hyödyt­tää myös kun­taa mikäli työtön palaa takaisin työelämään-ja mik­sei val­tio voi kom­pen­soi­da tätä verova­paut­ta suo­raan kunnalle->win win tilanne ‚kun kat­so­taan asi­aa kok.valtaisesti.
    tosin pitää jo etukä­teen tukkia mah­dol­liset por­saan­reiät ja jär­jestelmän väärinkäyttäjät.

  4. pari totea­mus­ta tuen vaikutuksista.

    “…Jos yri­tys saa palkkatukea, se on valmis mak­samaan työn­tek­i­jästä enem­män – osa yri­tyk­sen saa­mas­ta tues­ta koituu siis työn­tek­i­jän hyväksi…”
    “…Työ­nan­ta­jan saa­mas­ta hyödys­tä taas osa menee yri­tyk­sen asi­akkaille halvemp­ina hintoina…”

    Mihin perus­tu­vat nämä olettamukset? 

    Mik­si työ­nan­ta­ja mak­saisi osan saa­mas­taan tues­ta työn­tek­i­jälle, jos hänen ei ole pakko?

    Mik­si työ­nan­ta­ja alen­taisi hin­to­ja, jos kil­pailu­ti­lanne ei siihen pakota?

    Ei osakey­htiön tarkoituk­se­na ole jakaa tuot­to­jaan sen enem­pää työn­tek­i­jöille kuin asiakkaillekaan.

    Osakey­htiön tarkoituk­se­na on tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon rahaa omistajilleen. 

    Yri­tys sat­taa tukea saadessaan alen­taa hin­to­ja, jot­ta se esimerkik­si saisi lisää markki­nao­su­ut­ta tai myyn­nin volyymia kas­vat­ta­mal­la voisi tuot­taa rahaa entistä enem­män. Mut­ta markki­nati­lanteesta riip­puen se voi vain tyy­tyä toim­i­maan entisil­lä palkoil­la ja hin­noil­la ja pitää saa­mansa tuen kaik­ki itsel­lään — puh­das­ta lisävoit­toa viivan alle.
    Tuen sit­o­mi­nen johonkin työn­tek­i­jälle mak­set­tavaan min­imi­palkkaan, saat­taisi vaikut­taa siihen, että työn­tek­i­jä saisi osan mak­se­tus­ta tues­ta itselleen. Halvem­pia hin­to­ja se ei kuitenkaan takaa. Kukaan ei voi pakot­taa yri­tys­tä tyy­tymään san­o­taan nyt vaik­ka 10% kat­teeseen, jos sil­lä on mah­dol­lisu­us parempaan.

  5. Osmo:
    #
    Jos palkkaa nos­te­taan, työ­nan­ta­jan ei kan­na­ta henkilöä palkata, kos­ka hänen tuot­tavuuten­sa on pienem­pi kuin vaa­dit­tu palk­ka. Rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä voi aiheut­taa myös se, että työe­htosopimus määrit­telee palkan liian korkeak­si suh­teessa työn­tek­i­jän tuottavuuteen.
    #

    On aivan se ja sama onko yhdis­tyk­sessä vajaakun­toinen tai vas­tavalmis­tunut tekni­ikan tohtori esim. hei­jas­timia kasaa­mas­sa, jos yhdis­tystyöl­lä ei ole edes teo­reet­tisia mah­dol­lisuuk­sia olla kan­nat­tavaa. Mut­ta täl­laisia nol­latöitä kuitenkin tuetaan. 

    Olisiko parem­pi näin, että työtön perus­taisi yhdis­tyk­sen vaikka­pa toisen työt­tömän kanssa, ja ryhty­i­sivät tekemään sel­l­aista, mitä itse katso­vat parhaak­si työk­seen. Mut­ta täl­lainen­han ei tietenkään käy, kun yhdis­tys ei ole tun­net­tu val­takun­nalli­nen yhdistys.

  6. Tuos­sa on jo yksi perus­tavaa laat­ua ole­va virhe.
    Aja­tus pelkän palkan vaiku­tuk­si­ta on ajal­ta hevo­nen ja rattaat 

    Ei työ­paikan kulut ole enää ain­oas­taan palkkaku­lu­ja , sel­l­ainen aika meni päät­tyi jo 60–70-luvulla.
    Emme me enää tee lapi­otöitä ja mui­ta yksinker­taisia töitä, jois­sa kulut oli­vat vain pelkkää palkkaa.

    Toimis­to­työ vaatii tilaa Suomes­sa n 20 m² per työn­tek­i­jä ja kulut ovat n 2500 euroa vuodessa.
    Kalus­teet 200 euroa per vuosi
    Lisää tulee HR — kuluista n 800 euroa kuussa.
    Tietoli­iken­ney­htey­det 1000 euroa per vuosi
    IT-tuki 500 euroa per vuosi
    Lisenssit ohjelmis­toista vai­htel­e­vat , voivat olla tuhan­sia euroja.

    Eli työ­nan­ta­jan on harkit­ta­va myös, antaako kalli­in työ­paikan lojua vajaakäytöllä ??

    Tilanne kär­jistyy teol­lisu­udessa, kun investoin­nit työ­paikkaan ova 50–200000 euroa ja käyt­töku­lut päälle niin pieni palk­ka ei kom­pen­soi enää investoin­nin vajaakäyttöä.

    Kol­mas syy vält­tää vajaakun­toisen palkkaamis­es­ta on pörssiy­htiöi­den HR peri­aat­teet eli henkilötö­tavoit­teis­sa tun­netaan vain pääluku, sen vuok­si osa-aikaiset ja vajaakun­toiset eivät sovi pääluku­un kun he huonon­ta­vat esimiehen tuloskorttia.

    Esim asi­akas­palvelus­sa las­ke­taan mon­tako puhelua per henkilö ottaa vas­taan. Jos joukos­sa on vajaakun­toisia niin luku jää alle keskiar­von ja esimies ilmane bonuksia

    Telia­Son­eras­sa ja mon­es­sa muus­sa pörssiy­htiössä nämä päälukusään­nöt tule­vat pääkont­torista ulko­mail­ta eikä niis­sä huomioi­da kansal­lisia tavoitteita

  7. “Juuri kasvukeskuk­sis­sa menetetään eniten poten­ti­aal­ista työtä työ­markki­noiden huonon toimin­nan johdosta”

    Työ­markki­nat toimi­vat hyvin Suomes­sa. Vuosit­tain päät­tyy ja syn­tyy n 800000 työ­suhdet­ta eli markki­nat ovat hyvin dynaamiset. Esim Tan­skan paljon main­os­te­tu­il­la jous­tavil­la työ­markki­noil­la vas­taa­va luku on 500000 .
    Eli % Suomes­sa liki 30 % Tan­skas­sa 20 % ja ker­ran näin luvun USA:kin ja se oli 15 %

    Mut­ta kun syn­tyy 800000 työt­tömyys­jak­soa niin se vaikut­ta jo kokon­aistyöaikaan ja niin­pä teimme vuon­na 2007 vähem­män tun­te­ja kuin 1989 vaik­ka työssäoli­joi­ta oli vähän enemmän.

    Minus­ta Suomes­sa keskustelua johde­taan tietois­es­ti ja sys­temaat­tis­es­ti harhapoluille.

  8. Mik­si työ­nan­ta­ja mak­saisi osan saa­mas­taan tues­ta työn­tek­i­jälle, jos hänen ei ole pakko?

    Työ­nan­ta­ja palkkaa sen työn­tek­i­jän, jos­ta työn­tan­ta­jalle jää eniten tasku­un, kun työn tuo­tok­ses­ta ja tues­ta vähen­netään mak­set­tu palk­ka. Ilman tukea työn­tek­i­jää ei palkata, kos­ka se palk­ka, joka työ­nan­ta­jan kan­nat­taa mak­saa, ei ylitä työstä saat­ua hyötyä. 

    Kaik­ki Osmon ole­tuk­set perus­tu­vat siihen, että markki­nat toimi­vat edes jotenkin. Jos kyse on pikkupitäjän ain­oas­ta super­mar­ketista tms ympäristöstä, jos­sa ei ole kil­pailua, niin kri­ti­i­ik­ki on oikean­su­un­taista ainakin hin­tavaiku­tuk­sen osalta.

  9. Osmo Soin­in­vaara:

    Kun tukeen on käytet­ty noin 86 miljoon­aa euroa, työ­paikan hin­naksi tulee peräti 40 000 euroa vuodessa. Tulon­si­ir­to­jen jakami­nen tulisi halvem­mak­si. Voidaan kuitenkin kysyä mikä on tuen kansan­taloudelli­nen hin­ta. Tuo raha ei kansan­taloud­es­ta katoa mihinkään. Se vain jakau­tuu eri tavalla. 

    Tämä koh­ta meni min­ul­ta vähän ohi. Eikö se raha nyt ihan oikeasti katoa, jos se sijoite­taan huonos­ti tuot­tavaan toim­intaan — esimerkik­si työhön, joka ei kannata?

    Mik­si yksi tapa jakaa kansan­tu­lo olisi kalli­impi kuin jokin toinen tapa? Kansan­talouden voitok­si on koitunut 2200 työvuo­den työ­panos ja sen tap­piok­si on koitunut tuen anomis­es­ta ja käsit­telystä koitu­va vaiva. 

    Jos työ­markki­noil­ta pois­te­taan keinotekois­es­ti ihmisiä — vaikka­pa tuke­mal­la kan­nat­tam­a­ton­ta työtä — niin tok­i­han sil­lä on merkit­tävämpiä ulkois­vaiku­tuk­sia kuin vain tuen anomis­es­ta ja käsit­telystä koitu­va vai­va. Lisäk­si tuol­laisel­la touhul­la voidaan hel­posti aiheut­taa se, että ihan kan­nat­tavia työ­paikko­ja pois­tuu markki­noil­ta, kun val­tio­val­ta tulee sinne sotke­maan asioita. 

    Ääries­imerk­ki: val­tio­val­ta alkaa tuke­maan heikosti kan­nat­tavaa lumen luomista lapi­oil­la mak­samal­la lumen­lu­o­jien palkan läh­es kokon­aan. Seu­raus: nyt kan­nat­tavaa lume­nau­raus­ta har­joit­ta­vat yri­tyk­set menevät konkurssi­in ja trak­torikuskit siir­tyvät lapi­on varteen.

    Jus­si Laari

    Mik­si työ­nan­ta­ja mak­saisi osan saa­mas­taan tues­ta työn­tek­i­jälle, jos hänen ei ole pakko?

    Mik­si työ­nan­ta­ja alen­taisi hin­to­ja, jos kil­pailu­ti­lanne ei siihen pakota? 

    Oikeas­t­aan vas­t­a­sit ensim­mäiseen kysymyk­seesi jälkim­mäisel­lä kysymyk­sel­lä 🙂 Ole­tuk­sel­la, että työ­markki­noil­la ja kulut­ta­ja­markki­noil­la on kil­pailua, nuo tuet siir­tyvät alem­pi­in hin­toi­hin ja korkeampi­in palkkoi­hin, kos­ka muuten kil­pail­i­ja, joka ei lai­ta niitä raho­ja omaan tasku­un vie työn­tek­i­jät ja markkinat.

    Kari

  10. Jus­si Laari:

    Osakey­htiön tarkoituk­se­na on tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon rahaa omistajilleen. 

    Olen muuten tästäkin eri mieltä.

    Osak­keen­o­mis­ta­jan tavoite on tuot­taa mah­dol­lisim­man korkea tuot­to sijoit­ta­malleen pääo­ma­lle, samal­la taval­la kuin työn­tek­i­jän tavoite on saa­da madol­lisim­man korkea kor­vaus työlleen ja kulut­ta­jan tavoite on saa­da hyödyk­keen­sä ja palvelun­sa mah­dol­lisim­man edullisesti.

    Yri­tyk­sen (joka on enti­teet­tinä eri asia kuin omis­ta­jat, työn­tek­i­jät tai asi­akkaat) tavoite sen sijaan on tuot­taa tavaroi­ta ja palvelui­ta ihmis­ten ja yhteiskun­nan tarpeisiin.

    Kari

    1. Osakey­htiölain mukaan yhtiän hal­li­tuk­sen on toiomit­ta­va niin, että osak­keen­o­mis­ta­jien etu mak­si­moituu, ellei yhtiöjärjestyk­sessä muu­ta määrätä. Täl­lä halu­taan tur­va­ta vähem­mistöosakkaiden etu; pääomis­ta­ja ei voi pan­na osakey­htiötä yhtiön tap­piok­si mak­si­moimaan yhden omis­ta­jan etua.
      Kyseinen pykälä on tuot­tanut suur­ta harmi­ua kun­nan omis­tamille yhtiöille. Helsin­gin kaupun­ki esimerkik­si ei ole perus­tanut bus­siy­htiötä saadak­seen siitä voit­toa vaan hoitaak­seen liiken­net­tä. Asia on kuitenkin hel­posti kor­jat­tavis­sa main­in­nal­la yhtiöjärjestyksessä.

  11. Jus­si Laari:

    Osakey­htiön tarkoituk­se­na on tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon rahaa omistajilleen. 

    Olen muuten tästäkin eri mieltä.

    Osak­keen­o­mis­ta­jan tavoite on tuot­taa mah­dol­lisim­man korkea tuot­to sijoit­ta­malleen pääo­ma­lle, samal­la taval­la kuin työn­tek­i­jän tavoite on saa­da madol­lisim­man korkea kor­vaus työlleen ja kulut­ta­jan tavoite on saa­da hyödyk­keen­sä ja palvelun­sa mah­dol­lisim­man edullisesti.

    Yri­tyk­sen (joka on enti­teet­tinä eri asia kuin omis­ta­jat, työn­tek­i­jät tai asi­akkaat) tarkoi­tus sen sijaan on tuot­taa tavaroi­ta ja palvelui­ta ihmis­ten ja yhteiskun­nan tarpeisiin.

    Kari

  12. Yksi tuotan­toon liit­tyvä vajaatuot­toisen työl­listymisen este on nykyaikainen pilkot­tu tuotan­to­pros­es­si eli palvelu tai tuote saadaan aikaan pros­esis­sa , jos­sa toimii usei­ta organ­isaa­tioi­ta ja työn­tek­i­jöitä voi olla kymmeniä.
    Kun jokainen työ­vai­he on mitoitet­tu nor­maal­i­jou­tu­isu­udel­la tekevälle työn­tek­i­jälle niin vajatuot­toinen on tuotan­to­häir­iö eikä hän­tä voi­da palkat mil­lään hin­nal­la prosessiin.

    Alem­pi palk­ka on enää har­vois­sa työ­paikois­sa se työn­tek­i­jän val­in­taa ohjaa­va tekijä.

    Ei bus­sikuskik­sikaan kel­paa kuin ns nor­maal­i­työ­suorituk­seen kykenevä kuski.

  13. Osmo Soin­in­vaara:

    Osakey­htiölain mukaan yhtiän hal­li­tuk­sen on toiomit­ta­va niin, että osak­keen­o­mis­ta­jien etu mak­si­moituu, ellei yhtiöjärjestyk­sessä muu­ta määrätä. 

    Lain­säädän­nössä san­o­taan yhtä ja toista myös työn­tek­i­jöistä (työ­sopimus­la­ki, työaikala­ki…) ja asi­akkaista (kulut­ta­jan­suo­jala­ki, kaup­pala­ki), mut­ta on virheel­listä ajatel­la, että lain­säädän­nöstä seu­raisi sinäl­lään mitään uni­ver­saalia määritelmää sille, mikä on yri­tyk­sen tai yri­tys­toimin­nan tavoite.

    Yri­tys­toimin­nan jatku­vu­us ei suo­ranais­es­ti ole kiin­ni siitä, paljonko se tuot­taa etua omis­ta­jilleen, vaan ain­oas­taan siitä, kuin­ka hyvin se kyke­nee tuot­ta­maan asi­akkailleen hyödykkeitä ja palvelu­ja (jota mitataan laske­mal­la liikevoitto).

    Kyseinen pykälä on tuot­tanut suur­ta harmi­ua kun­nan omis­tamille yhtiöille. Helsin­gin kaupun­ki esimerkik­si ei ole perus­tanut bus­siy­htiötä saadak­seen siitä voit­toa vaan hoitaak­seen liikennettä. 

    Minä en tuo­ta harmia oikein kykene ymmärtämään. Jos tämä bus­si­fir­ma sat­tuu tuot­ta­maan voit­toa, niin voihan sen palaut­taa vaikka­pa liiken­teen sub­ven­tointi­na, jol­loin kyse on olen­nais­es­ti rahan siirtämis­es­tä taskus­ta toiseen. Vai onko kyse puh­taasti veronkierrosta? *)

    Kari

    *) joka sekin tässä yhtey­dessä on yhteiskun­nan rahan siirtämistä taskus­ta toiseen (val­tion ja kun­tien välillä).

  14. Liian van­ha:
    Ei bus­sikuskik­sikaan kel­paa kuin ns nor­maal­i­työ­suorituk­seen kykenevä kuski.
    Bussin tai mik­sei ratikankin kul­jet­tak­si voisi kel­va­ta henkilö joka ei osaa puhua suomea, nykyi­nen HSL:n vaa­timus on tason 4 eli keski­ta­son suomen kie­len taito (*) Tämä taas tosin aiheut­taisi jär­jeste­lyjä eli kulu­ja liiken­nöit­si­jän puolelle, esimerk­si investoimista lipun­myyn­ti­lait­teisi­in (7000 — 10 000 euroa kpl) tai monikieliseen liikenteenohjaukseen.

    *) HelB:n henkilöstöjo­hta­jan esi­tys http://www.paikallisliikenneliitto.com/plpaivat/liitteet/Jussi_Mertanen_PLP_2009.pdf

  15. Kyl­lä se on niin, että kap­i­tal­is­mi-markki­na­t­alous on sitä, että ihmisille pakkosyötetään työtä ja tavaraa, kos­ka molem­mista arvi­ol­ta 20% menee osak­keen­o­mis­ta­jille: mitä alem­mat palkat sitä enem­män osak­keen­o­mis­ta­jat hyö­tyvät, mitä isom­mat hin­nat sitä enem­män osak­keen­o­mis­ta­jat hyötyvät. 

    Työn­tek­i­jä vai­h­taa työtään rahaan työ­markki­noil­la ja vai­h­taa palkkansa rahaan tavara­markki­noil­la. Ja rehellis­es­tä vai­h­tokau­pas­ta ei voi saa­da voittoa.

    Palkkata­so ei ker­ro ihmis­ten tuot­tavu­ut­ta, vaan palkkata­so ker­too kuin­ka epä­tas­apain­os­sa työ­markki­nat ovat. Suo­mi on täyn­nä monop­o­lis­tisia, tehot­to­mia tavara- ja työ­markki­noi­ta — tehot­tomat markki­nat tuh­laa­vat rahaa. Markki­nat pitäisi saa­da kansan­taloudel­lis­es­ti tehokkaik­si, eikä liike­taloudel­lis­es­ti tehokkaiksi. 

    Työ­markki­noiden pro­gres­si­ivi­nen vero­tus tekee kansan­taloudel­lis­es­ti kat­sot­tuna työ­markki­nat tehokkaam­mik­si. Muillekin markki­noille pro­gres­si­ivi­nen vero: 5% liike­vai­h­dos­ta tasoinen voit­to nollaverolle ja sen jäl­keen voitot progressiivisiksi.

    Ja minä uskon että kun yhteiskun­ta organ­isoidaan sekat­aloute­na, on se paras tapa: strate­gi­nen taso demokra­tia suorit­taa strate­gista johtamista ja tak­ti­nen taso yri­ty­selämä (kohtu­ullisel­la 5% liike­vai­h­dos­ta voitol­la kansan­taloudel­lis­es­ti tehokkail­la markki­noil­la) suorit­taa tak­tiset toimet.

  16. Pasi:

    Kyl­lä se on niin, että kap­i­tal­is­mi-markki­na­t­alous on sitä, että ihmisille pakkosyötetään työtä ja tavaraa, kos­ka molem­mista arvi­ol­ta 20% menee osak­keen­o­mis­ta­jille: mitä alem­mat palkat sitä enem­män osak­keen­o­mis­ta­jat hyö­tyvät, mitä isom­mat hin­nat sitä enem­män osak­keen­o­mis­ta­jat hyötyvät. 

    En oikein tavoita tätä aja­tus­ta. Jos puhumme nykyis­es­tä “kap­i­tal­is­mi-markki­na­t­aloud­es­ta”, niin kyl­lähän se lähtöko­htais­es­ti perus­tuu ihmis­ten väliseen vapaae­htoiseen kau­pankäyn­ti­in. Ei markki­na­t­aloudessa kenellekään voi pakkosyöt­tää yhtään mitään, kos­ka ihmi­nen saa tehdä ostopäätök­sen­sä täysin vapaaval­in­tais­es­ti ja jos jokin tuote ei mene kau­pak­si, niin lähtöko­htais­es­ti sen velmis­t­a­mi­nen lopete­taan kannattamattomana.

    Se osa tuot­teista, joka esimerkik­si min­ulle “pakkosyötetään” on seu­raus­ta nimeno­maan yhteiskun­nan inter­ven­tioista: veron­mak­sa­ja mak­saa ydinen­er­gian riskit, pankki­tal­letuk­sien suo­jauk­set ja joukkoli­iken­teen sub­ven­tiot täysin riip­pumat­ta siitä, halu­aako näin tehdä eli ei. No, tietenkin tässäkin voi vapaasti vali­ta käyt­tääkö moisia palvelu­ja vai ei, mut­ta mak­samaan joutuu jokat­a­pauk­ses­sa. Tämä ei kuitenkaan ole niinkään markki­noiden omi­naisu­us, vaan val­tion väki­val­ta­mo­nop­o­lin ominaisuus.

    Lisäk­si tuo 20 % vaikut­taa minus­ta melko korkeal­ta luvul­ta, jos huomioidaan verot, korot, inflaa­tio ja pääomien keskimääräi­nen tuotto.

    Työn­tek­i­jä vai­h­taa työtään rahaan työ­markki­noil­la ja vai­h­taa palkkansa rahaan tavara­markki­noil­la. Ja rehellis­es­tä vai­h­tokau­pas­ta ei voi saa­da voittoa. 

    Rehellistä kaup­paa ei syn­ny, elleivät molem­mat osa­puo­let saa — tai ainakin kat­so saa­vansa — voit­toa (tai parem­minkin hyö­tyä) kyseis­es­tä kaupasta.

    Suo­mi on täyn­nä monop­o­lis­tisia, tehot­to­mia tavara- ja työ­markki­noi­ta – tehot­tomat markki­nat tuh­laa­vat rahaa. Markki­nat pitäisi saa­da kansan­taloudel­lis­es­ti tehokkaik­si, eikä liike­taloudel­lis­es­ti tehokkaiksi. 

    Tämä pitää paikkansa. Suurin yksit­täi­nen syy — ei toki ain­oa — tähän lie­nee nimeno­maan val­tio­val­lan puut­tumi­nen markki­noi­hin taval­la tai toisella. 

    Työ­markki­noiden pro­gres­si­ivi­nen vero­tus tekee kansan­taloudel­lis­es­ti kat­sot­tuna työ­markki­nat tehokkaammiksi. 

    Tähän on ainakin intu­tion perus­teel­la vaikeaa uskoa: pro­gres­si­ivi­nen vero­tushan noin lähtöko­htais­es­ti johtaa siihen, että korkeam­min tuot­tavaa työtä (jos­ta mak­se­taan enem­män kuin mata­latuot­tois­es­ta) tehdään suh­teessa vähem­män kuin mata­lasti tuot­tavaa. On vaikeaa nähdä, miten tämä tehostaisi toim­intaa, ainakaan noin kansan­taloudel­lis­es­ti ajatellen.

    Ja minä uskon että kun yhteiskun­ta organ­isoidaan sekat­aloute­na, on se paras tapa: strate­gi­nen taso demokra­tia suorit­taa strate­gista johtamista ja tak­ti­nen taso yri­ty­selämä (kohtu­ullisel­la 5% liike­vai­h­dos­ta voitol­la kansan­taloudel­lis­es­ti tehokkail­la markki­noil­la) suorit­taa tak­tiset toimet. 

    Minä en kyl­lä Van­hasen, Kataisen ja kump­panei­den talousosaamisel­la jät­täisi “strate­gisen tason” ohjaus­ta hei­dän huo­maansa, enkä kyl­lä tak­tisenkaan tason.

    Kari

  17. Suomes­sa on kai aika hal­vat elin­tarvikkei­den hin­nat siitä huoli­mat­ta. Alv on tosin vieläkin korkeahko, mikä hait­taa ver­tailu­ja. Kau­pan lat­ti­atyön­tek­i­jän palkat ovat myös korkeat. 

    Suomen suh­teel­lisen hal­vat hin­nat syn­tyvät erit­täin korkeas­ta työn tuot­tavu­ud­es­ta jos­sain Pris­moissa ja City-Marketeissa. 

    Nimeno­maan työn tuot­tavu­u­den lisäämi­nen onkin järkevä strate­gia, kun palkat ovat korkeat. Siis suh­teessa keskian­sioon. Ja siis omien työn­tek­i­jöi­den palkat: Esimerkik­si kul­je­tuk­set kan­nat­taa ulkois­taa autoil­i­joille, joil­la ei ole työe­htosopimus­ta tai kun­non mitään kun­non sopimus­ta ylipään­sä turvanaan. 

    Ehdotan sel­l­aista mah­dol­lista mekanis­mia, että matal­ien palkko­jen tukem­i­nen heiken­tää fir­mo­jen kan­nus­timia tehostaa (omaa) työtä. En tietenkään ole ain­oa, joka tätä on ehdottanut. 

    Mitä sit­ten tapah­tu­isi, jos kau­pan perustyön­tek­i­jän palkko­ja tuet­taisi? Yleisen tehot­to­muu­den lisään­tymistä? Tehos­tu­mista kiin­teistöpuolel­la, ulkois­te­tuis­sa tehtävis­sä? Jos­sain muussa? 

    Vai onko sit­tenkin kaup­po­jen kil­pailu pelkästään se mekanis­mi, joka saa aikaan tehos­tu­mista kaikil­la osa-alueilla.

    Meikäläisen ymmär­rys ei riitä vas­taa­maan kysymyk­seen. Jos­sain Kes­ki-Euroopas­sa, jos­sa palkat ovat huonom­mat, ainakin työvoimaa tun­tuu ole­van enem­män ja lähikauppoja.

  18. Ei pitäisi kir­joit­taa juuri, kun on rien­tämäisil­lään saunaan.

  19. Kävin hilj­tat­tain taas työkkäris­sä (TE-toimis­to kaiketi nyky­isin) uusi­mas­sa työn­haku­ni. Täl­lä ker­taa olikin niin, että eipä tarvin­nut paljoa kuh­na­ta aikaansa jonos­sa, vaan jono otet­ti­in suo­raan tiskille “one by one fast”-periaatteella virkail­i­jan kanssa asi­aansa asioimaan.

    Lop­putule­m­ana käyn­nistäni oli kuitenin se, että minkään­laista neu­von­taa työt­tömyyteni lopet­tamisek­si ei löy­tynyt. Tosin otin esille mah­dol­lisu­u­den ryhtyä opiske­li­jak­si uuden lain­säädän­nön perus­teel­la, mut­ta vas­taus tiskiltä tuli kuin pyssyn pii­pus­ta, että menep­pä tuonne viras­ton alak­er­taan kuule­maan mitä siel­lä asi­as­ta olisi kerrottavaa. 

    No toki minä olen vuosien ajan tien­nyt jo sen, että kun esitän virkail­i­jalle jonkun sortin omaa suun­nitel­maa, niin vas­taus melkein 100 pros­ent­tis­es­ti on ollut, että “mene tämän oven ulkop­uolelle, niin ongel­masi ratkeaa. Taas kun olen sen päässtyt osoite­tun oven sisäpuolelle, niin taas kuulen saman laulun, että mene tuonne ja tuonne, oven sisäpuolelle taik­ka ulkopuolelle.

    Näin se piiri pieni pyöri­in lop­ut­tomas­sa etsinnässään.

  20. Osakey­htiölaki­in liit­tyen, vaik­ka Kari jo hyvin kommentoikin: 

    Ensin­näkin yhtiön toimin­nan tarkoi­tus on OYL 5 §:n mukaan “voiton tuot­ta­mi­nen osak­keen­o­mis­ta­jille, jollei yhtiöjärjestyk­sessä määrätä toisin”. Ei siis voiton mak­si­moin­ti. Hie­man saman­su­un­tais­es­ti kom­men­toi myös hal­li­tuk­sen esi­tys: “Sään­nös ei tarkoi­ta velvol­lisu­ut­ta tuot­taa mah­dol­lisim­man suur­ta määrää voiton­jakokelpoisia varo­ja lyhyel­lä aikavälil­lä, vaan voiton tuot­tamista tarkastel­laan pidem­mäl­lä tähtäyk­sel­lä.” Myös voiton tuot­ta­mi­nen voidaan pois­taa tarkoituk­ses­ta, kun­han se näkyy yhtiöjärjestyksessä.

    Toisek­si on tosi­aan hyvä muis­taa, ettei pykälä luo “tarkoi­tus­ta” mis­sään laa­jem­mas­sa mielessä edes oikeusjärjestyk­sen sisäl­lä. Kysymys real­isoituu ain­oas­taan pohdit­taes­sa, onko yhtiö toimin­ut yhtiöjärjestyk­sen­sä vastaisesti.

  21. Han­nu: nimeno­maan! Osmo kir­joit­ti asian kau­ni­isti, mut­ta ei nähdäk­seni sitä ymmärtänyt: “Täl­lä halu­taan tur­va­ta vähem­mistöosakkaiden etu; pääomis­ta­ja ei voi pan­na osakey­htiötä yhtiön tap­piok­si mak­si­moimaan yhden omis­ta­jan etua.”

    Kyseisel­lä sään­nök­sel­lä ei edes peri­aat­teel­lis­es­ti ote­ta kan­taa siihen, mikä yhtiön (tai osakey­htiön) tarkoi­tus on. Lähtöko­hta­han lain­säädän­nössä on, ja tuleekin olla, olla sotkeu­tu­mat­ta yksit­täis­ten ihmis­ten touhui­hin. Asi­aa sit­ten joskus kat­so­taan aiheel­lisek­si sään­nöstel­lä, kun suo­jataan “heikom­paa” osa­puol­ta, kuten pien­si­joit­ta­jaa, työn­tek­i­jää tai asiakasta.

    Minä en tuol­lais­takaan sään­nöste­lyä yleen­sä hyväl­lä kat­so, mut­ta se on lähin­nä min­un mielip­i­teeni (“on moraalis­es­ti arve­lut­tavaa antaa tyh­mien ihmis­ten pitää rahansa”). Kuitenkin on lähin­nä surkuhu­paisaa lähteä etsimään lain­säädän­nön sat­un­nai­sista pykälistä jotakin yleisem­pää “tarkoi­tus­ta”. Vai löy­ty­isiköhän se elämän tarkoi­tus kuitenkin perustuslaista?

    Kari

  22. Pelkän palkan tukem­i­nen ei riitä vajaatuot­toisen työl­listymiseen vaan on kom­pen­soita­va myös työ­paikan muita .
    Esimerkik­si jos nor­maali palk­ka on 20000 euroa ja työ­paikas­ta johtu­vat kulut ilman tuot­teen mate­ri­aalia 20000 euroa ja nor­maal­i­jou­tu­isu­udel­la tehdään 200 tuotetta.
    Sil­loin yksikkö hin­naksi tulee 200 euroa per kappale.
    Kun työtä tulee tekemään vajaakun­toinen, hän tekee 100 kpl ja hänelle mak­se­taan puo­let eli 10000 euroa palkkaa.
    Eli tässäkin tapauk­ses­sa palkkat­uen pitäisi olla 100 %
    Tuot­teen hin­naksi tuleekin nyt 300 euroa eli 50 % kalli­impi kuin nor­maal­i­tuot­toisel­la vaik­ka tek­i­jälle mak­se­taan sama palk­ka suoritet­ta kohden.

    Eli vajaatuot­toisalle ei voi mak­saa samaa yksikköhin­taa kuin nor­maal­i­tuot­toiselle tai palkkat­uen on kom­pen­soita­va myös yri­tyk­sen kiin­teitä kuluja

  23. “Ei siis voiton mak­si­moin­ti. Hie­man saman­su­un­tais­es­ti kom­men­toi myös hal­li­tuk­sen esi­tys: “Sään­nös ei tarkoi­ta velvol­lisu­ut­ta tuot­taa mah­dol­lisim­man suur­ta määrää voiton­jakokelpoisia varo­ja lyhyel­lä aikavälil­lä, vaan voiton tuot­tamista tarkastel­laan pidem­mäl­lä tähtäyksellä.”

    Tuol­la lauseel­la ei ole mitään merk­i­tys­tä, kos­ka enpä ole näh­nyt, että yhtään oikeusjut­tua tuon lausuman per­su­teel­la olisi nos­tet­tu yri­tyk­sen johtoa vas­taan , ei edes Sonera-jutussa .

    Irti­sanomis­sa tuo­ta voisi käyt­tää, mut­ta eipä ole kukaan käyttänyt

  24. Pitää vielä muis­taa, että vaa­jakun­tois­t­en kanssa kil­pail­e­vat työ­paikoista myös ilmaiset työharjoittelijat.
    Nämä tekevät ilmaistyötä n 6–70000 työvuot­ta, joten työ­nan­ta­jat tietysti ensin palkkaa­vat ilmaisen täysikun­toisen kuin ilmaisen vajaakuntoisen.

    Tämä har­joit­teli­japoruk­ka syr­jäyt­tää armot­ta tuon vajaakun­tois­t­en ryhmän

  25. Osmo:

    Jos työ­markki­nat toimi­si­vat täy­del­lis­es­ti, tuen tuot­ta­ma hyö­ty jakau­tu­isi työn­tek­i­jän, työ­nan­ta­jan ja yri­tyk­sen asi­akkaiden kesken täysin samal­la taval­la siitä riip­pumat­ta, kum­malle tuki alun perin maksetaan.

    Ja hyö­tyä suurem­pi hait­ta jakau­tu­isi veron­mak­sajille. Ei mata­la­palkkatu­ki ole mikään ilmainen lounas, jos sil­lä saadaan töi­hin ihmisiä, joiden tuot­tavu­us on pienem­pi kuin palkka.

    Ei ole laiton­ta mak­saa työe­htosopimuk­sen määräämää palkkaa suurem­paa palkkaa, mut­ta moni työ­nan­ta­ja vält­tää sitä, kos­ka pelkää palkkain­flaa­tion tart­tuvan koko alaan.

    ööö… ei. Ensin­näkin use­at työ­nan­ta­jat mak­sa­vat työe­htosopimus­ta korkeam­paa palkkaa ja ne jot­ka eivät mak­sa eivät jätä mak­samat­ta korkeam­paa palkkaa sik­si, että pelkäävät palkkain­flaa­tio­ta. (Tai san­o­taan nyt niin, että tämä teo­ri­asi on täysin talousti­eteen mikro­teo­ri­an vas­tainen ja sik­si kaipaa run­saasti todis­tei­ta puolelleen ennen kuin voit ker­toa sen tosiasiana.)

    mut­ta tämä toimii vain, jos työ­nan­ta­jat kil­pail­e­vat työvoimas­ta palkoilla.

    Ai vaan tässä erikoistapauksessa!?

    Mik­si yksi tapa jakaa kansan­tu­lo olisi kalli­impi kuin jokin toinen tapa? 

    Sik­si, että se tapa jol­la sen jako tuot­taa enem­män hyv­in­voin­tia on edullisem­pi kuin tapa jol­la se tuot­taa vähem­män hyv­in­voin­tia, eli on kalliimpi.

    Jus­si Laari:

    Mik­si työ­nan­ta­ja mak­saisi osan saa­mas­taan tues­ta työn­tek­i­jälle, jos hänen ei ole pakko?

    No sehän se onkin, että on pakko.

  26. Tuol­la lauseel­la ei ole mitään merk­i­tys­tä, kos­ka enpä ole näh­nyt, että yhtään oikeusjut­tua tuon lausuman per­su­teel­la olisi nos­tet­tu yri­tyk­sen johtoa vas­taan , ei edes Sonera-jutussa . 

    Kyl­lähän se omi­tu­ista olisikin, jos oikeusjut­tu­ja alet­taisi­in nos­ta­maan hal­li­tuk­sen esi­tyk­sen perusteella.

    Kari

  27. Olen todel­la häm­mästynyt. Nyt vas­ta (ikä 66) min­ulle selvisi ilmeis­es­ti Karin jutu­ista, että osakey­htiön tarkoi­tus on tuot­taa tavaroi­ta tahi palvelu­ja asi­akkaille. Niin­pä. Enpä lait­taisi tuol­laiseen yri­tyk­seen sent­tiäkään, vaik­ka olisi varaa, mikäli tuo olisi sen liikei­dean ydin.

  28. Ja hyö­tyä suurem­pi hait­ta jakau­tu­isi veron­mak­sajille. Ei mata­la­palkkatu­ki ole mikään ilmainen lounas, jos sil­lä saadaan töi­hin ihmisiä, joiden tuot­tavu­us on pienem­pi kuin palk­ka.

    Tarkalleenot­taen, ei vält­tämät­tä. Olete­taan, että veron­mak­sa­jat “joutu­vat” mak­samaan 100€ tukea työstä, kos­ka työ­nan­ta­jalle lankeaa työstä 200€ hyö­ty ja työn­tek­i­jä on valmis tekemään sen vain 300€ pal­ka­lla. 100€ vero­jen keräämis­es­tä syn­tyy hait­ta, sovi­taan, että se on 150€ (DWL on täl­löin 50€). 

    Ote­taan nyt esimerkik­si vaikka­pa kadun­lakaisi­jan työ maail­mas­sa, jos­sa katu­jen kun­nos­s­api­don jär­jestämis­es­tä vas­taa kiin­teistön omis­ta­ja, eikä mikään laki kuitenkaan pako­ta siihen. Kadut ovat törkyiset ilman lakaisi­jaa. Lakaisi­ja ei halua töi­hin rahal­la, joka on kiin­teistön­o­mis­ta­jan rajahyö­dyn suu­ru­inen. Kaduil­la kul­kee kuitenkin ulkop­uolisia, jot­ka koke­vat sotkuis­es­ta kadus­ta hait­taa. Jos tämä hait­ta on esimerkik­si 200€, niin mata­la­palkkatu­ki kan­nat­taa ja vero­mak­sa­jat hyö­tyvät siitä net­tona 50€.

  29. “Tilanne, jos­sa työ­nan­ta­jan ei kan­na­ta mak­saa sel­l­aista palkkaa, jol­la työn­tek­i­jä tulisi toimeen, kos­kee ymmär­ret­tävästi vain syys­tä tai tois­es­ta huono­tuot­toista työvoimaa.”

    No joo — mut­ta kyl­lä koko toimi­alakin voi tuot­taa niin huonos­ti, että yri­tys­toim­inta ei kan­na­ta — esim. puun­jalostus kuu­luu nyky­isin ole­van täl­lainen. Myös yri­tys tai tehdas voi kuu­lua huono­tuot­toisi­in, hyväl­läkin alalla.

  30. Osakey­htiölain 5§: “Yhtiön toimin­nan tarkoituk­se­na on tuot­taa voit­toa osak­keen­o­mis­ta­jille, jollei yhtiöjärjestyk­sessä määrätä toisin.”

    Eli ei siinä mitään MAK­SIMIvoit­toa edellytetä.

    Osakey­htiölain 7§: “Kaik­ki osak­keet tuot­ta­vat yhtiössä yhtäläiset oikeudet, jollei yhtiöjärjestyk­sessä määrätä toisin. Yhtiökok­ous, hal­li­tus, toim­i­tusjo­hta­ja tai hallintoneu­vos­to ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimen­piteeseen, joka on omi­aan tuot­ta­maan osak­keen­o­mis­ta­jalle tai muulle epäoikeutet­tua etua yhtiön tai toisen osak­keen­o­mis­ta­jan kustannuksella.”

    Eli jos sitä voit­toa tulee, se on jaet­ta­va kaikille tas­a­puolis­es­ti. Mut­ta ei siinä san­o­ta, että kaik­ki rahat on jaet­ta­va heti, vaan myös pitem­män tähtäyk­sen kestävä liike­toim­inta on täysin mah­dol­lista — vaik­ka joku osak­keen­o­mis­ta­ja kat­soisikin, että kaik­ki mulle heti.

  31. Vielä yksi kysymys: jos mata­la­palkkatu­ki on 220 €/kk siitä tulee loma­palkkoi­neen 2.860 €/v — miten se voi mak­saa 40.000 €/v.
    ???

  32. Ja vielä yksi kom­ment­ti (johtunee sen­soris­es­ta deprivaatiosta):

    “Suomes­sa on kai aika hal­vat elin­tarvikkei­den hin­nat siitä huolimatta.”

    Tämä ei pidä paikkaansa, ostovoima­pari­teetil­lakin mitat­tuna Suomen elin­ter­vikkeet ovat Euroopan kalleim­mas­ta päästä, absolu­ut­ti­sis­sa euro­hin­nois­sa on myön­teistä kehi­tys­tä tapah­tunut, mut­ta kun se suh­teutetaan Suomen heikkoon palkkata­soon, sijoi­tus on huono.

    1. Vapaasti kau­pat­tavia tavaroi­ta ei voi vapaakau­pan olois­sa arvot­taa ostovoima­pari­teetil­la vaan suo­ri­na hin­toina. Muuten kysymys ei enää mita­ta hin­tata­soa vaan tulotasoa. 

  33. “Vielä yksi kysymys: jos mata­la­palkkatu­ki on 220 €/kk siitä tulee loma­palkkoi­neen 2.860 €/v – miten se voi mak­saa 40.000 €/v.
    ???”

    Osmo Soin­in­vaara kir­joit­ti 1.2.2010 kel­lo 10:42
    “Osa raha­sum­mas­ta menee työ­suhteisi­in, jot­ka oli­si­vat toteu­tuneet joka tapauksessa.”

    Tämä ei ole vas­taus kysymyk­seen, vai onko? Tues­ta vain 7% menee oikeaan tarkoitukseen?

  34. “Vapaasti kau­pat­tavia tavaroi­ta ei voi vapaakau­pan olois­sa arvot­taa ostovoima­pari­teetil­la vaan suo­ri­na hin­toina. Muuten kysymys ei enää mita­ta hin­tata­soa vaan tulotasoa.”

    Tot­ta kai voi: mitataan sekä hin­ta- että palkkata­soa, niiden suhdet­ta eri maissa.
    Alku­peräi­nen kom­ment­ti­han oli, että elin­tarvikkeet ovat Suomes­sa suh­teel­lisen halpo­ja — eivät ole — eivätkä absoluuttisestikaan.

  35. Tiedemies: Jeps, sanoit tuon aika mon­imutkaises­ti, mut­ta kuten kaikkien muidenkin ulkois­vaiku­tusten kanssa, jos val­tio onnis­tuu tukemaan/verottamaan ulkois­vaiku­tuk­sia sopi­vasti, niin hyv­in­voin­ti kasvaa.

    Osmon kir­joi­tus antoi kuvan, että mata­la­palkkatu­ki kas­vat­taa hyv­in­voin­tia, jos työ tulee sen avul­la tehdyk­si. Tämä on ilmi­selvästi virhepäätelmä.

    Sin­un kom­men­til­lasi ei taas ole oikeas­t­aan mitään tekemistä mata­la­palkkatukien kanssa.

  36. Olen todel­la häm­mästynyt. Nyt vas­ta (ikä 66) min­ulle selvisi ilmeis­es­ti Karin jutu­ista, että osakey­htiön tarkoi­tus on tuot­taa tavaroi­ta tahi palvelu­ja asiakkaille. 

    Häm­men­tävää, eikös olekin 🙂 

    Enpä lait­taisi tuol­laiseen yri­tyk­seen sent­tiäkään, vaik­ka olisi varaa, mikäli tuo olisi sen liikei­dean ydin. 

    Minä kyl­lä lait­taisin. Kan­nat­taa huo­ma­ta, että pitkäl­lä tähtäimel­lä yri­tyk­sen on olta­va kan­nat­ta­va, kos­ka muuten se menee nurin. Ja sen jäl­keen­hän se ei tuo­ta enää mitään yhtään kenellekään.

    Itse asi­as­sa yri­tyk­sen on tuotet­ta­va myös voit­toa, kos­ka muuten sil­lä ei ole mah­dol­lisuuk­sia kehit­tää toim­intaansa. Kehit­tymi­nen­hän on kan­nat­tavu­u­den ehdo­ton edel­ly­tys pitkäl­lä tähtäimel­lä. Yri­tyk­sen on myös tuotet­ta­va voit­toa omis­ta­jilleen, jot­ta se pystyy keräämään sijoit­ta­jil­ta riit­täviä pääo­mia. Samaan aikaan yri­tyk­sen on myös mak­set­ta­va riit­tävästi työn­tek­i­jöilleen, etteivät ne häivy kilpailijalle.

    Kaiken lähtöko­h­ta on kuitenkin asi­akas, kos­ka mis­tään muual­ta yri­tys ei saa rahaa.

    Monop­o­li­ti­lanteessa tietenkin voi toimia toisin, ja aset­taa hin­nat siten, että voit­to mak­si­moituu, mut­ta maail­man muuttues­sa — esimerkik­si teknisen kehi­tyk­sen vuok­si — tuol­la taval­la toimi­va yri­tys yleen­sä tuhoaa itsensä *).

    Kyse on siis tasapainottelusta.

    Eli: tavoite ei ole tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon voit­toa osak­keen­o­mis­ta­jille, vaan tuot­taa niin paljon (ja täs­mälleen niin paljon) voit­toa osak­keen­o­mis­ta­jille, että yri­tys saa kerät­tyä riit­täviä pääo­mia toim­intansa kehit­tämiseen ja jatku­vu­u­den varmistamiseen.

    Kari

    *) tässä on ole­tuk­se­na, että markki­nat toimi­vat edes kohtu­ullis­es­ti, aina näin ei tietenkään ole.

  37. Mun mielestä osakey­htiön per­im­mäi­nen tarkoi­tus on tuot­taa lisäar­voa omis­ta­jilleen. Yleen­sä tämä onnis­tuu myymäl­lä asi­akkaille mah­dol­lisim­man paljon ja mah­dol­lisim­man kalli­il­la jotakin. Joskus tämä lisäar­vo voi tosin olla jotain muuta.

  38. Vuon­na 2007 mata­la­palkkatukea mak­set­ti­in 64.936 työn­tek­i­jästä. Tukeen oikeutet­tu­ja työn­tek­i­jöitä oli 88.806. Tukea ei siis käytet­ty 23.870 kohdal­la. Ilmeis­es­ti eivät huo­man­neet tai viitsi­neet hakea.

    Eli tukea mak­set­ti­in kaik­ista töis­sä ole­vista työn­tek­i­jöistä, jot­ka täyt­tivät kri­teer­it, oli työ­suhde sit­ten kuin­ka uusi tai vanha.

    Mata­la­palkkat­uen kokon­ais­vaiku­tus oli vuon­na 2006 1270 työ­paikkaaa vuon­na 2006 ja 750 työ­paikkaa vuon­na 2007. Kun nämä las­ke­taan yhteen saadaan kahdelta vuodelta kokon­ais­vaiku­tuk­sek­si 2020 työ­paikkaa (ei 2200). 

    Tosin tuo kokon­ais­vaiku­tus on sel­l­aista tutk­i­joiden kapu­lakieltä, että en ole oikein var­ma, mitä he tarkoittavat?

    Joka tapauk­ses­sa, vuon­na 2007 tukeen käytet­ti­in 86,2 miljoon­aa euroa ja vaiku­tus siis oli 750 työ­paikkaa. Tästä saan min­un laskuopin mukaan, että työl­listämiskus­tan­nus oli 114.933 euroa työn­tek­i­jää kohti (meniköhän oikein?).

    Jos kaik­ki tukeen oikeutetut oli­si­vat olleet tuen piiris­sä, niin työl­listämiskus­tan­nus olisi ollut vielä paljon suurempi.

    Eli kuka ihmeessä on keksinyt näin hölmön järjestelmän?

  39. Sin­un kom­men­til­lasi ei taas ole oikeas­t­aan mitään tekemistä mata­la­palkkatukien kanssa.

    Uskon ja luulen, että on. Ote­taan esimerkik­si jokin todel­la mata­lan tason hom­ma, vaik­ka ostosten pakkaa­ja kau­pas­sa. Suomes­sa näitä hom­mia ei ole, mut­ta muual­la päin maail­maa kyllä.

    Oikein hoidet­tuna ostosten pakkaa­jan työ tuot­taa hyö­tyä kaup­pi­aalle (asi­akkaat osta­vat enemmän/mieluummin paikas­sa, jos­sa ostok­set pakataan), mut­ta tästä hyödys­tä kaup­pias ei ole valmis paljoa mak­samaan. Asi­akas itse saa myös ilmi­selvästi hyö­tyä, mut­ta ei ole valmis myöskään paljoa mak­samaan. Tämän lisäk­si hyö­tyvät muut asi­akkaat, kun hyvin hoidet­tu ostosten pakkaami­nen nopeut­taa kas­so­jen läpi­menoa, ja lyhen­tää jono­ja. Näitä hyö­tyjä on vaikea ulos­mi­ta­ta. Mata­la­palkkatu­ki voi hyvin olla hyödylli­nen täl­lais­ten töi­den teettämiseksi.

    En tosin ole ollenkaan var­ma, onko mata­la­palkkatukea järkeä mak­saa nor­maalin palkan päälle. Aika paljon saataisi­in aikaan jo sil­lä, että täl­laisi­in hom­mi­in saisi palkata ihmisiä verot­tomana ja ilman ylimääräisiä maksuja.

  40. Kari: Minus­ta tuo seli­tys on nyt tarpee­ton­ta puo­li­volt­tien heit­te­lyä. Yri­tyk­sen tarkoi­tus on mak­si­moi­da yri­tyk­sen arvo omistajilleen.

    Tämä arvo näkyy niin osakkei­den hin­nas­sa, osin­gos­sa ja yri­tyk­sen tekemi­sis­sä suh­teessa omis­ta­jien tavoitteisiin.

    (Täl­lä tarkoituk­sel­la ei ole siis mitään tekemistä sen kanssa mitä jos­sain lais­sa lukee…)

  41. tiedemies:

    Näitä hyö­tyjä on vaikea ulosmitata. 

    mitä!?!? Väität, että olis vaikee­ta nos­taa hin­to­ja kaupassa?

    Edelleen, jos toimin­nal­la on ulkois­vaiku­tuk­sia, niin hyv­in­voin­ti voi kas­vaa, jos sitä verotetaan/tuetaan. Tämä pätee riip­pumat­ta siitä onko palkat matalia vai ei.

  42. Mata­la­palkkat­uen saami­nen edel­ly­tyk­senä ei siis ole uuden työn­tek­i­jän palkkaami­nen. Suurin osa tuki­ra­hoista meneekin van­ho­jen työn­tek­i­jöi­den kus­tan­nusten pienen­tämiseen. Näin ollen mata­la­palkkatu­ki on pääosin suo­raa työ­nan­ta­jien tukemista.

    Osmon mukaan sijoit­ta­mal­la tukeen vuon­na 2007 86,2 miljoon­aa euroa “kansan­talouden voitok­si on koitunut 2200 työvuo­den työ­panos ja sen tap­piok­si on koitunut tuen anomis­es­ta ja käsit­telystä koitu­va vaiva.”

    Eikö Osmon logi­ikkaa käyt­täen sit­ten kan­nat­taisi sijoit­taa mata­la­palkkatu­keen vaik­ka 1.000 miljoon­aa euroa vuodessa? Saataisi­in voitok­si ehkä 10.000 työvuo­den työ­panos ja sen tap­piok­si vain tuen anomis­es­ta ja käsit­telystä koitu­vat vai­vat. Vai miten tämä menee?

  43. Sylvesteri:

    Mun mielestä osakey­htiön per­im­mäi­nen tarkoi­tus on tuot­taa lisäar­voa omistajilleen. 

    Mik­sei asi­akkailleen, hehän lystin kuitenkin mak­sa­vat ja ovat yleisel­lä tasol­la se taho, jon­ka on hel­poin­ta lopet­taa kyseisen puljun palve­lut, jos ei hom­ma miellytä?

    Kari

  44. Sep­po S: “Joka tapauk­ses­sa, vuon­na 2007 tukeen käytet­ti­in 86,2 miljoon­aa euroa ja vaiku­tus siis oli 750 työ­paikkaa. Tästä saan min­un laskuopin mukaan, että työl­listämiskus­tan­nus oli 114.933 euroa työn­tek­i­jää kohti (meniköhän oikein?).
    Jos kaik­ki tukeen oikeutetut oli­si­vat olleet tuen piiris­sä, niin työl­listämiskus­tan­nus olisi ollut vielä paljon suurempi.
    Eli kuka ihmeessä on keksinyt näin hölmön järjestelmän?”

    Erit­täin hyvä kysymys. Tuo­hon hin­taan pitäisi voi­da luo­da parikin oikea­ta työpaikkaa.

  45. Sep­po S:

    Eikö Osmon logi­ikkaa käyt­täen sit­ten kan­nat­taisi sijoit­taa mata­la­palkkatu­keen vaik­ka 1.000 miljoon­aa euroa vuodessa? 

    Minä tulk­it­sen Osmon logi­ikkaa aivan samal­la taval­la, eli että siinä ei ole juuri mitään logiikkaa.

  46. Minus­ta tuo seli­tys on nyt tarpee­ton­ta puo­li­volt­tien heit­te­lyä. Yri­tyk­sen tarkoi­tus on mak­si­moi­da yri­tyk­sen arvo omistajilleen. 

    Minus­ta tuo on vähän turhan kapea kat­selukul­ma. Omis­ta­jien kannal­ta näin voi olla, mut­ta asi­akkaan näkökannal­ta yri­tys on ole­mas­sa tuot­taak­seen hänelle hyö­tyä (tuot­tei­ta ja palvelu­ja) ja työn­tek­i­jän puolelta sik­si, että se tar­joaa kiin­nos­tavia työte­htäviä ja palkkaa. Mik­si ain­oas­taan yhden intres­siryh­män näkökul­ma pitäisi huomioi­da, jos puhutaan yri­tyk­sen ole­mas­saolon syistä?

    Myön­nän, että pohd­in­tani on luon­teeltaan enem­män filosofista kuin käytän­nöl­listä. Käytän­nössä yri­tyk­sen toim­intaan ei juurikaan vaiku­ta se, pyrkivätkö omis­ta­jat “vain” mak­si­moimaan yri­tyk­sen arvoa. Ihan samoin kuin asi­akkaan kannal­ta on hert­taisen yhden­tekevää, mik­si yri­tys on ole­mas­sa, hän halu­aa vain niitä palvelu­ja ja tuotteita.

    Minä itseasi­as­sa pohdiske­len tätä näkökul­maa lähin­nä sik­si, että jäi mieti­tyt­tämään tuo “yhteiskun­tavas­tu­un” käsite aiem­mas­sa ketjus­sa. Mielestäni sel­l­aista ei voi mielekkäästi määritel­lä, jos yri­tyk­sen ain­oa tarkoi­tus on tuot­taa mak­si­maalis­es­ti arvoa omis­ta­jilleen (ja vain heille).

    Kari

  47. Kari:

    Mik­si ain­oas­taan yhden intres­siryh­män näkökul­ma pitäisi huomioi­da, jos puhutaan yri­tyk­sen ole­mas­saolon syistä?

    heh… no tietysti sik­si, että omis­ta­jat eivät ole vain yksi intres­siryh­mä muiden joukos­sa. Min­un ajatuk­seni, mie­leni ja tah­toni tarkoi­tus on aut­taa min­ua ole­maan onnelli­nen. Ruo­ka lau­tasel­lani on tarkoi­tus tyy­dyt­tää ruoka­halu­ni jne.

    Kaik­ki arvo muille intres­siryh­mille tulee omis­ta­jien päätök­sien kaut­ta ja ne ovat alis­teisia omis­ta­jan haluille.

    Mielestäni sel­l­aista ei voi mielekkäästi määritel­lä, jos yri­tyk­sen ain­oa tarkoi­tus on tuot­taa mak­si­maalis­es­ti arvoa omis­ta­jilleen (ja vain heille).

    No yhteiskun­tavas­tuu onkin ihan älytön käsite, mut­ta varo, että et nyt yksinker­taista liikaa: se, että yri­tyk­sen tarkoi­tus on mak­si­moi­da arvo omis­ta­jille ei tarkoi­ta että sen tarkoi­tus on tuot­taa omis­ta­jille mah­dol­lisim­man paljon mate­ri­aal­ista hyvinvointia.

    Yri­tys voi olla arvokas hyvin monel­la muul­lakin tavalla.

  48. “Erit­täin hyvä kysymys. Tuo­hon hin­taan pitäisi voi­da luo­da parikin oikea­ta työpaikkaa.”

    Kuten aikaisem­min ker­roin , ajat­telun virhe on siinä, että palkkaamisen vaikut­ta­vat vain palkkakulut.
    Työ­paik­ka aiheut­taa myös mui­ta kulu­ja ja sil­loin vajaatuot­toisen palkan lisäk­si on huomioita­va vajaakäytöl­lä olevn työ­paikan kulut.
    Ja nämä muut kulut vai­htel­e­vat yri­tyk­sen alan mukaan.

    Esim raken­nusurakoin­nis­sa vajaatuot­toinen hidas­taa työn valmis­tu­mista ja sil­loin pro­jek­ti­in sitoutuu lisää käyt­töpääo­maa, jos­ta on mak­set­ta­va korkoa.
    Työaikaiset vaku­udet sitoutu­vat pitem­pään ja ne aiheut­ta­vat kulu­ja ja estävät uusien töi­den vas­taan­ot­tamisen jne

  49. Kari
    “Sylvesteri:
    Mun mielestä osakey­htiön per­im­mäi­nen tarkoi­tus on tuot­taa lisäar­voa omistajilleen.”

    Kari
    “Mik­sei asi­akkailleen, hehän lystin kuitenkin maksavat”

    Jos idea olisi tuot­taa lisäar­voa asi­akkailleen, niin ei kai mikään fir­ma pyrk­isi mak­si­moimaan voit­toansa tilanteessa, jos­sa kas­vavia voit­to­ja ei voisi käyt­tää tuotan­non laa­jen­tamiseen? Mik­si ihmeessä nos­ta­maan hin­to­ja jos alhaisem­mal­lakin voisi myydä? 

    Itse oman yri­tyk­sen omis­ta­ja voin ker­toa että tämä fir­ma on tasan ja tarkkaan ole­mas­sa mei­dän omis­ta­jien hyö­dyn mak­si­moimisek­si. HUOM! Ei aina rahal­lisen hyö­dyn sil­lä tykkään pitää välilä vähän vapaa­ta. Jos meitä ei olisi niin kyl­lä ne asi­akkaat saisi­vat han­kit­tua samat palve­lut joltain toiselta toimit­ta­jal­ta eli kyl­lä tämä pulju on ole­mas­sa meitä omis­ta­jia, ei asi­akkai­ta, varten. 

    Asi­akkaille lisäar­von tuot­ta­mi­nen on kuitenkin vain väline päämäärään pyrit­täessä. Jos jostain putkesta pumpat­taisi­in fir­maa rahaa, niin eipä paljoa tarvit­sisi asi­akkaistakaan välittää… 😉

  50. Art­turi:

    heh… no tietysti sik­si, että omis­ta­jat eivät ole vain yksi intres­siryh­mä muiden joukos­sa. Min­un ajatuk­seni, mie­leni ja tah­toni tarkoi­tus on aut­taa min­ua ole­maan onnelli­nen. Ruo­ka lau­tasel­lani on tarkoi­tus tyy­dyt­tää ruoka­halu­ni jne.

    Kaik­ki arvo muille intres­siryh­mille tulee omis­ta­jien päätök­sien kaut­ta ja ne ovat alis­teisia omis­ta­jan haluille. 

    Niin omis­tu­soikeud­es­ta lähtem­i­nen kieltämät­tä johtaa siihen, että omis­ta­ja ei ole ain­oas­taan yksi intres­siryh­mä. Minä vain olen alka­nut epäilemään, ettei henkiöko­htainen omis­tu­soikeus aivan vai­vat­ta laa­jene yri­tyk­si­in. Yri­tyk­siä kun kuitenkin omis­ta­vat myös toiset yri­tyk­set ja esim. säätiöt, eikä “omis­ta­ja” useinkaan käytä omis­tu­soikeut­taan vaikut­ta­mal­la päätök­si­in jne. 

    Säätiö eri­tyis­es­ti on mie­lenki­in­toinen omis­ta­ja, kos­ka sil­lä nehän eivät edes tee varsi­naisia “päätök­siä” siinä mielessä kuin yksit­täi­nen henkiö, vaan nou­dat­ta­vat lähin­nä enem­män ja vähem­män mekaanista toim­intaa, joka ilme­nee säännöistä.

    Toisek­seen minus­ta kaik­ki muu lisäar­vo ei ole alis­teista omis­ta­jan haluille, vaan siihen vaikut­taa voimakkaasti mm. val­tio­val­ta (lain­säädän­tö) ja asikkaiden toim­inta. Asi­akashan sen lop­ul­ta päät­tää, mis­tä lisäar­vos­ta mak­saa ja yri­tyk­sen toim­inta on riip­pu­vaista tästä toiminnasta.

    Sylvesteri:

    Jos idea olisi tuot­taa lisäar­voa asi­akkailleen, niin ei kai mikään fir­ma pyrk­isi mak­si­moimaan voit­toansa tilanteessa, jos­sa kas­vavia voit­to­ja ei voisi käyt­tää tuotan­non laa­jen­tamiseen? Mik­si ihmeessä nos­ta­maan hin­to­ja jos alhaisem­mal­lakin voisi myydä? 

    Ollaanko koskaan tilanteessa, jos­sa kas­vavia voit­to­ja ei voisi käyt­tää toimin­nan laa­jen­tamiseen tai lisäin­vestoin­tei­hin? Enkä nyt edes tarkoi­ta vält­tämät­tä mitään volyymien kasvua, vaan esimerkik­si brändin rak­en­tamista, toimin­nan tehos­tu­mista, tuoteke­hi­tys­tä yms., jol­la valmis­taudu­taan tule­vaan kil­pailun lisääntymiseen.

    Mikäli yri­tys ei itse näe täl­laisia investoin­timah­dol­lisuuk­sia, niin rahat menevät tietenkin omis­ta­jille, jot­ka sit­ten voivat sijoit­taa ne johonkin toisen­laiseen toim­intaan (jol­la on kasvumah­dol­lisuuk­sia) — tai mitä sit­ten rahoil­laan tekevätkään.

    Enkä ole vaku­ut­tunut oikein siitäkään, että “ali­hin­taan” myymi­nen olisi asi­akkaiden, tai yhteiskun­nan yleen­säkään, kannal­ta pitkäl­lä tähtäimel­lä edes hyvä jut­tu: onhan ilmeistä, että ko. yri­tys (tai sen omis­ta­jat) tuot­taa jotakin, jol­la on enem­män arvoa kuin mitä sen tuot­ta­mi­nen mak­saa. Sil­loin­han olisi noin yleis­es­tikin järkevää olet­taa, että rahan ker­tymi­nen sinne tuot­taisi tule­vaisu­udessa enem­män inno­vaa­tioi­ta tms. ja lisäar­voa asiakkaille.

    Asi­akkaille lisäar­von tuot­ta­mi­nen on kuitenkin vain väline päämäärään pyrit­täessä. Jos jostain putkesta pumpat­taisi­in fir­maa rahaa, niin eipä paljoa tarvit­sisi asi­akkaistakaan välittää… 

    Niin­pä, mut­ta sil­loin­han kyseessä ei olisikaan enää yri­tys­toimin­nas­ta ainakaan siinä mielessä, miten minä sen käsitän 🙂

    Kari

  51. Ja väärinkäsi­tys­ten vält­tämisek­si: minä ajat­telin nimeno­maan suuryri­tyk­siä, siis sel­l­aisia, jot­ka ovat olleet ole­mas­sa mah­dol­lis­es­ti sato­ja vuosia ja jot­ka ovat taval­laan “alka­neet elää omaa elämään­sä” siinä mielessä, että omis­ta­jat ovat enem­män ja vähem­män kasvot­to­mia sijit­ta­jia, eikä suh­teel­lisen pieni omis­ta­ja­joukko varsi­nais­es­ti päätä yri­tyk­sen toimin­nas­ta, vaan se on enem­män toimi­van johdon päätäntävallassa.

    Kari

  52. Kum­mek­sut­taa miten pin­nalli­nen tieto keskiver­to­suo­ma­laisel­la on yri­tys­maail­man peruskäsit­teistä. Voit­to on ihan eri asia kuin kate. Ensin tuote­taan tuote tietyin kuluin ja myy­dään se. Tuotan­toku­luista yli jäävä osa on katet­ta. Katet­ta voidaan sit­ten käyt­tää mihin halu­taan , esim. voiton mak­samiseen. Yri­tyk­sil­lä on eri­laisia tilantei­ta ja toim­intaym­päristöjä, jopa strate­gioi­ta. Näin hal­li­tusti johdet­tu yri­tys pyrkii eri­laiss­sa tilanteis­sa erisu­u­ruisi­in kat­teisi­in , jot­ta se voisi omis­ta­jan val­it­se­mal­la aika­jän­teel­lä mak­saa mah­dol­lisim­man paljon voit­toa. Esim. markki­nao­suuten­sa kas­vat­tamiseen tähtäävä yri­tys voi pitää kat­teet mah­dol­lisim­man pienenä jot­ta saisi mak­si­moitua asi­akasvir­ran ja näin mah­dol­lisim­man moni poten­ti­aa­li­nen asi­akas oppisi käyt­tämään tuot­tei­ta. Samal­la kil­pail­i­joille jää vähem­män tilaa toimia. Viiden vuo­den päästä yri­tys on oman seg­ment­tin­sä markki­na­jo­hta­ja ja voi siten nos­taa hintoja.

    Miten tämä liit­ty työl­lisyy­teen? Vero­jär­jestelmän kaut­ta. Suo­ma­laises­sa (Ran­skas­ta matk­i­tus­sa) yri­tysvero­jär­jestelmässä verote­taan katet­ta “kun se on niinkuin voit­toa”. Ikäänkuin ote­taan santsikier­ros arvon­lisäveron jäl­keen. Tämä nos­taa hin­to­ja kos­ka riskien kat­tamiseen ja net­tovoit­toon jää vähem­män. Taset­takin kyl­lä verote­taan , mut­ta eipä alvin ja kat­everon jäl­keen paljon taseeseen siir­ret­tävää jää, varsinkin kun kan­nuste­taan helpo­tuk­sil­la nos­ta­maan osinkoa(voittoa) , pörssiy­htiöis­sä 19% kan­ta, muis­sa verova­paa osu­us ‚kun on ensin seisot­tanut rahaa taseessa kymme­nen vuotta.
    Täl­lainen vero­tus suosii pääo­maval­taisia vaki­in­tunei­ta yhtiöitä , esim pankit , vaku­u­tusy­htiöt, van­ha vien­ti­te­ol­lisu­us, mut­ta hait­taa uusia yri­tyk­siä ja eri­tyis­es­ti työvoimaval­taisia kas­vavia yrityksiä.

    Toinen strate­gia olisi ohja­ta vero­tus­ta niin , että verotet­taisi­in taset­ta ja ulos­mak­set­tavaa voit­toa enem­män ja katet­ta vähem­män. Näin työl­listävien , eri­tyis­es­ti palvelua ja osaamista myyvien yri­tys­ten palka­n­mak­sukyky olisi suh­teel­lis­es­ti parem­pi ja näil­lä aloil­la yrit­tämiseen olisi enem­män mahdollisuuksia.

  53. “Toinen strate­gia olisi ohja­ta vero­tus­ta niin , että verotet­taisi­in taset­ta ja ulos­mak­set­tavaa voit­toa enem­män ja katet­ta vähem­män. N”

    Meil­lä merkit­tävän osan osin­go­ista saa­vat ulkomaalaiset.
    Peri­aat­tes­sa niistä mak­se­taan 28 % lähde­veroa, mut­ta verosopimuk­sil­la ja EU-direk­ti­iveil­lä lop­putule­mak­si ohjau­tuu, että ne ovat pääosin 0‑verokantaisia .
    Eli yri­tys­tä verot­ta­mal­la saamme edes jotain verotuloa .
    Ja käsi­tyk­seni mukaan EU vaatii myös, että on verotet­ta­va kumpiakin, Virokin joutuu luop­umaan yri­tys­ten 0‑verokannasta

  54. Noh, pakko­han tähän on tode­ta, että jos yri­tyk­sessä vain omis­ta­jat sitä lisäar­voa tuot­ta­vat, niin se on aika pieni yri­tys. Työn­tek­i­jäthän sen lisäar­von tuot­ta­vat ja jos sitä lisäar­voa ei syn­ny asi­akkaalle, niin he val­it­se­vat toisen yri­tyk­sen myymän tai valmis­ta­man tuotteen.
    Omis­ta­ja omis­taa ja tekee omis­ta­mal­laan mitä tykkää, mut­ta jos asi­akkaat ja työn­tek­i­jät uno­hde­taan, eipä koh­ta ole omistettavaa.
    Mut­ta kun tässä aiheena on mata­la­palkkatu­ki, niin se on nyky­muo­dos­saan erit­täin teho­ton työllistämismuoto.

  55. Liian van­ha:

    Meil­lä merkit­tävän osan osin­go­ista saa­vat ulkomaalaiset.
    Peri­aat­tes­sa niistä mak­se­taan 28 % lähde­veroa, mut­ta verosopimuk­sil­la ja EU-direk­ti­iveil­lä lop­putule­mak­si ohjau­tuu, että ne ovat pääosin 0‑verokantaisia .
    Eli yri­tys­tä verot­ta­mal­la saamme edes jotain verotuloa .
    Ja käsi­tyk­seni mukaan EU vaatii myös, että on verotet­ta­va kumpiakin, Virokin joutuu luop­umaan yri­tys­ten 0‑verokannasta

    Nyt tuli kyl­lä taas iso joukko paikkansa pitämät­tömiä väit­teitä. Ei EU ole mis­sään vaat­in­ut Viron yri­tys­ten 0‑verokannan lopettamista.
    Verosopimuk­sis­sa ei var­masti ole sovit­tu 0‑verokannoista osinko­jen suh­teen. (Mik­si olisi, nehän ovat kah­den­välisiä verot­ta­jien sopimuk­sia ja minkään maan verot­ta­jan intres­si ei ole verova­paus). Tyyp­illi­nen lähde­vero on 15%.
    Tietyn­laisil­la omis­ta­jil­ta (esim. sijoi­tus­ra­has­tot) ei per­itä vero­ja osin­go­ista, vaan niis­sä vero­ja mak­se­taan kun omis­ta­ja ottaa raho­ja pois rahastosta.

  56. Tuos­sa pari lain­aus­ta Vero­hallinnon sivuilta 

    “Jos verova­pau­den muut edel­ly­tyk­set täyt­tyvät ja lisäk­si todis­tuk­ses­ta 6161e ilme­nee, että yhteisö ei mak­sa ao. osin­gos­ta asuin­val­tios­saan lainkaan veroa, ei osin­gos­ta tarvitse per­iä lähdeveroa. ”

    “Luon­nolli­nen henkilö osingonsaajana
    Jos osinko mak­se­taan luon­nol­liselle henkilölle, osin­gon mak­sa­jan tulee per­iä lähde­vero, ellei taulukos­ta 6214b ilmene, että verosopimuk­sen mukainen vero­pros­ent­ti on 0.”

  57. Tuos­ta Viros­ta on varaa antaa perik­si, sil­lä tuo(CCCTB, Com­mon Con­so-lidat­ed Cor­po­rate Tax Base)
    on nyt hau­dat­tu ja Virokin vapau­tunut siitä ja muu­tok­set on toteutet­tu 2009, sii ne mitkä jäivät jäljelle

  58. Kyl­lä Virossakin yri­tyk­set mak­sa­vat veroa, mut­ta vas­ta sit­ten kun voit­to mak­se­taan yri­tyk­ses­tä ulos. Tämä tietysti helpot­taa oman pääo­man keräämistä.
    Sosi­aal­i­tur­va (vaa­ti­ma­ton) mak­se­taan sosi­aal­i­mak­suil­la, jot­ka ovat hie­man korkeampia kuin Suomes­sa. Mielestäni parem­pi vai­h­toe­hto olisi liike­vai­h­toon perus­tu­va alhainen (ehkä 1%) vero, sil­loin pääo­maval­tainenkin yri­tys­toim­inta osal­lis­tu­isi yhteiskun­nan ylläpitoon.

  59. Liian van­ha:

    http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=5151;24265
    Tuos­ta näkyy noi­ta verosopimusten verokantoja.
    Ne vai­htel­e­vat mait­tain, joten rahaa voi joutua kierrättämään 

    Luepa nyt vähän ajatuk­sel­la uud­estaan tuo­ta verot­ta­jan taulukkoa. Ensim­mäisessä sarak­keessa on kunkin maan ja Suomen välisen verosopimuk­sen osinko­jen lähde­vero­pros­ent­ti. Siel­lä on vain 4 0‑kantaa ja nekään eivät ole mitään veroparati­ise­ja (UK, Ran­s­ka, Irlan­ti) vaan on vain sovit­tu, että osinkoveron perii asuin­val­tio (Suomel­la on vas­tavuoroinen oikeus per­iä koko vero ko. maid­en yhtiöi­den mak­samista osingoista).

    Toinen sarake jos­sa on enem­män nol­lia kos­kee yhtiöitä jot­ka omis­ta­vat suuren osan (tyyp­il­lis­es­ti 10%) osin­gon mak­sa­jas­ta. Tuos­sa ei ole mitään ihmeel­listä, sama osin­gon verova­paus kos­kee myös suo­ma­laisia välil­lisiä suuromis­ta­jia (vaikka­pa Her­lin­ien per­hey­htiöitä jot­ka omis­ta­vat Konet­ta ja Car­gote­cia). Siinä on vain kyse kaksinker­taisen vero­tuk­sen välttämisestä.

    Edelleenkin väitän, että puheesi yleis­es­tä ulko­maille mak­set­tu­jen osinko­jen verot­to­muud­es­ta ei pidä paikkaansa.

Vastaa käyttäjälle Kari Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.