Tulonjaon mittaamisen ongelmia

11.1.2010 · Aihe: SATA-komitea 

Tulonjaon mittareista Gini-kerroin on paras, mutta ei ongelmaton. Siinä on ongelmia sekä suurimpien että pienimpien tulojen kohdalla.

Viime aikoina pohjoismaiden Gini-kertoimet ovat vaihdelleen hyvin rajusti. Perinteisesti tasa-arvoisen Norjankin kohdalla se ylitti vuonna 2005 luvun 0,30, mikä on aika paljon pohjoismaalle. Kyse on satunnaisesti vaihtelevista pääomatuloista. YK näyttää julkistavan Gini-kertoimet liukuvina keskiarvoina, mutta tämäkään ei poista ongelmaa, koska tulojen vaihtelu vääristää ginikerrointa systemaattisesti ylöspäin.  Tämä on helppo selittää esimerkillä.  Oletetaan, että meillä on kolmen hengen kansantalous, joka koostuu henkilöistä A B ja C. Vuosina 1, 2 ja 3 A:n tulot ovat 100, 0 ja 0, B:n 0, 100 ja 0 sekä C:n 0, 0 ja 100. Mitattuna kolmen vuoden ajalta tulot ovat jakautuneet aivan tasan ja Gini-kerroin on nolla, mutta jokaisena vuonna tulot ovat jakautuneet maksimaalisen epätasaisesti niin, että Gini-kerroin saa arvon yksi.

Pääomatulot ja luovutusvoitot ovat oikeita tuloja, jotka tulee ottaa tulonjakotarkastelussa huomioon, mutta ne pitäisi jaksottaa usealle vuodelle.

Toinen ongelma koskee kaikkein pienituloisimpia. Köyhimmät eivät nimittäin osa alimpaan desiiliin vaan toiseksi alimpaan. Alimpaan desiiliin kuuluvat opiskelijat. Yhden vuoden tarkastelussa opintolainalla sinnittelevä lääketieteen ylioppilas tietysti on kovin pienituloinen, mutta koko elinkaaren yli tarkasteltuna ei kuitenkaan niitä säälittävimpiä.

Kommentit

13 Vastausta artikkeliin “Tulonjaon mittaamisen ongelmia”

  1. nozick kirjoitti 12.1.2010 kello 8:47

    Opiskelijaesimerkkisi pätee hiukan yleisemminkin tulonsiirtojen varassa eläviin. Köyhyysrajan alapuolella elävistä melko suuri osuus on henkilöitä, joiden elinikäinen tulovirta ja/tai varallisuus ei ole pieni. Heitä on mm. opiskelijat, lyhytaikaisesti työttömät, sekä osa eläkeläisistä.

    Itse asiassa on luonnollista, että kokonaistulotason noustessa ginikerroin nousee. Tämä johtuu siitä, että kunakin vuonna osa ihmisistä elää pienillä tuloilla suurelta osin omien valintojen vuoksi. Tämä pieni tulotaso ei nouse kokonaiselintason nousun myötä, sillä tuloilla ei ole tarkoituskaan hankkia moderniin elämään kuuluvaa luksusta.

    He eivät ole elämänkaaritarkastelussa köyhiä, mutta vuositason tarkastelussa kyllä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Artturi kirjoitti 12.1.2010 kello 9:19

    Just näin. Jos Gini-kerroin on tällä hetkellä paras saatavilla oleva tulonjaon mittari, niin olis aika kehitellä uusia.

    Mulla on mielessä mittari, joka ottaa ajanhetkenä X ryhmän y tulot ja ajanhetkenä X+1 taas ryhmän y tulot ja laskee tuosta tulojen kehityksen vaikka sitten desiileittäin. Tämän voi sitten toistaa koko aikasarjan läpi ja integroida, niin saa tulonjaon kehityksen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Samuli Saarelma kirjoitti 12.1.2010 kello 11:00

    Tuo Artturin idea vaikuttaa paremmalta kuin puhdas koko väestöön tuijottaminen, mutta sisältää toki joitain omia ongelmia. Vaikeinta tuossa lienee se, että miten valitaan ryhmä y niin, että se kuvaa koko kansaa mahdollisimman hyvin.

    Toinen vaikeus liittyy siihen, että joissain ryhmissä kuolleisuus on suurempi kuin joissain toisissa. Niinpä voisi ajatella, että ryhmä y hetkellä X+1 on karsittu ainakin osin niistä jäsenistä, jotka jo hetkellä X olivat eläkeläisiä.

    Samoin hetkellä X+1 ei ole myöskään kaikkein nuorimpia, koska ne, jotka olivat nuoria hetkellä X, eivät enää ole sitä hetkellä X+1. Jos siis aikasarja on vaikka 20 vuotta, ei tuossa integroinnissa näy mitenkään, miten alle 30-vuotiaiden tulot ovat kehittyneet viimeisen 10 vuoden aikana, koska heitä ei siellä ole.

    Vai tarkoititko, että esim. joka vuoden kohdalla luotaisiin uusi ryhmä y, jota seurattaisiin vuoden ajan ja sitten tästä saataisiin vuosittainen tulokehitys eri lähtökohtien desiileissä ja näitä sitten yhdisteltäisiin ja saataisiin pidemmän ajan kehitys? Ok, tämä selvittäisi varmaan tulo_kehityksen_, mutta jättäisi auki edelleen sen alkuperäisen kysymyksen siitä, mikä on tulojakauma.

    Elämänkaaritarkasteluun perustuvaan tulojakaumaan liittyy se ongelma, että ihmisten tulot muuttuvat pelkästään sillä, että he elävät myöhemmin ja siis rikkaammassa yhteiskunnassa. Vertailu voidaan siis tehdä oikeastaan vain niiden ihmisten välillä, jotka ovat syntyneet samana vuonna. Nyt voitaisiin laskea kaikkien vuonna 1900 syntyneiden tulot elinkaaren yli. Mutta kertoisiko tämä mitään minkään tietyn suomalaisen yhteiskunnan tulonjaon tasaisuudesta? Ei oikein, koska tuollainen integrointi samentaisi sen, että vaikka tulonjako jossain olisi ollut tasaista ja jossain epätasaista, niin tuo antaisi vain keskiarvon tästä pitkältä aikaväliltä. Toki kuva selkenisi sillä, että otettaisiin lisää ikäluokkia, mutta tätä voidaan tehdä vain tiettyyn rajaan asti, koska nuoret ovat vielä opiskelemassa tai työelämässä ja heidän elämänkaaren yli ei siis voida vielä tuloja integroida.

    Minusta tuntuu siltä, että ei ole mahdollista tehdä mittaria, joka samaan aikaan nollaisi tuon elinkaaren yli menevän tulovaihtelun vaikutuksen ja kertoisi tulojakauman tasaisuudesta jotain hetkellä X.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Kari kirjoitti 12.1.2010 kello 11:20

    Ensin pitäisi varmaankin kysyä, että mitä halutaan mitata ja minkä vuoksi. Oletan, että tarkoitus olisi saada jonkinlainen käsitys siitä, kuinka hyvin eri väestönosilla (taloudellisesti) menee suhteessa muihin väestönosiin.

    Minusta nyky-yhteiskunnassa tulotason mittaaminen ei tähän ole kovinkaan hyvä mittari, koska useimmissa tapauksissa jopa hyvinkin merkittävä osa “tuloista” on jotakin muuta kuin valtiovallan tulonsiirtoja tai palkkatuloa.

    Esimerkiksi omaisuuden määrällä on hyvin merkittävä vaikutus taloudelliseen hyvinvointiin samoin sillä, että eri ryhmiä kohdellaan monin osin eri tavoin.

    Ensimmäisestä ongelmasta tyypillisin lienee henkilö, jolla on pienet tulot, mutta joka kuitenkin omistaa esimerkiksi asunnon ja auton, jotka on hankittu aiemmilla tulolla tai vaikkapa perimällä. Pelkästään tuloja katsomalla hän kuuluu köyhällistöön, mutta todellisuudessa tilanne voi olla aivan toinen.

    Toinen ongelma on esimerkiksi jo mainitut opiskelijat. Opiskelijat asuvat tyypillisesti erittäin halvalla hyödyntäen esimerkiksi ylioppilaskunnan varallisuutta. Samaan aikaan he maksavat joukkoliikenteestä ja ruokailusta karkeasti puolet siitä, mitä työssä käyvät. Tämä ei kuitenkaan näy millään tavoin jos tuijotamme pelkästään tulotasoa.

    Artturi: miten tuo sinun mallisi käyttäytyy, jos/kun ihmiset siirtyvät desiilistä toiseen? Jos ryhmät Y_n jaetaan vaikka desiileittäin hetkellä x, niin ne ryhmäthän eivät ole samat hetkellä x+1.

    Kari

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Osmo Soininvaara kirjoitti 12.1.2010 kello 13:20

    Näissä tulonjakotilastoissa asuntotula omasta asunnosta yleensä lasketaan tuloksi, vaikka sitä ei verotetakaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Samuli Saarelma kirjoitti 12.1.2010 kello 14:58

    Jos omassa asunnossa asuminen lasketaan tuloksi, niin miten sitten suhtaudutaan asuntolainaan tai vähintään sen korkoihin? Jos asuntolainan korko + muut asumismenot on omistusasunnossa asuvalla samat kuin asumismenot vuokra-asunnossa asujalla, niin tuntuu hieman väärältä laskea sille omistusasujalle tuloa siitä omistusasunnossa asumisesta.

    Muutenkin asumistulon käyttö hämärtää asioita, jos tilannetta katsellaan koko ihmisen elinkaaren yli. Syy, miksi täysin maksetussa omistusasunnossa asuminen on halpaa, johtuu siitä, että kyseinen ihminen on aiemmin tinkinyt elintasostaan ja maksanut asuntolainaa. Periaatteessa kyse on siis ajallisesta menon siirrosta.

    Jos halutaan mitata tuota Karin mainitsemaa “taloudellista hyvinvointia” hetkellä x, niin silloin voi asuntotulo olla mielekäs (aivan kuten ne muutkin Karin mainitsemat alennukset, opiskelijoiden lisäksi mainitsisin vielä eläkeläiset).

    Yhdessä ääripäässä menojen suhteen lienevät subventoidussa opintoasunnossa asuvat opiskelijat ja omistusasunnossa asuvat eläkeläiset ja toisessa päässä pienten lasten töissä käyvät keskituloiset vanhemmat. Jälkimmäisillä saattaa “pakollisten” menojen jälkeen olla taskussa jopa vähemmän rahaa kuin edellisillä, vaikka nettotulot olisivatkin aivan eri luokkaa.

    Jos kuitenkin mitataan _tuloja_, niin tähän ei minusta ole järkevää sotkea sitä, että ihmisillä menorakenteet voivat olla hyvinkin erilaisia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Artturi kirjoitti 12.1.2010 kello 22:04

    Samuli Saarelma:

    Vaikeinta tuossa lienee se, että miten valitaan ryhmä y niin, että se kuvaa koko kansaa mahdollisimman hyvin.

    Mieleen tulee ainakin, että otetaan satunnaisotanta kaikista ei-holhouksen alaisista tai jos dataa on jo koko populaatiosta, niin otetaan sitten se kaikki data holhoamattomista.

    Toinen vaikeus liittyy siihen, että joissain ryhmissä kuolleisuus on suurempi kuin joissain toisissa. Niinpä voisi ajatella, että ryhmä y hetkellä X+1 on karsittu ainakin osin niistä jäsenistä, jotka jo hetkellä X olivat eläkeläisiä.

    Tämä on hyvä pointti, joka ei tullut minulle mieleen. Luulen, että jos aika ei muutu kovin paljoa (esim. vuosi kerrallaan, optimaalista tietysti olisi tehdä tämä mahdollisimman pienellä aikavaihtelulla esim. päivä kerrallaan, mutta sellaista tulodataa ei varmaan ole saatavilla…), niin kuolleita on suhteellisen vähän. Tosin on varmaankin totta, että tästä tulee systemaattista virhettä. Sitä voi yrittää putsata pois jollain menetelmällä.

    Vai tarkoititko, että esim. joka vuoden kohdalla luotaisiin uusi ryhmä y, jota seurattaisiin vuoden ajan ja sitten tästä saataisiin vuosittainen tulokehitys eri lähtökohtien desiileissä ja näitä sitten yhdisteltäisiin ja saataisiin pidemmän ajan kehitys?

    Ajattelin juuri näin. Tämä menetelmä on sitä parempi mitä lyhyemmän ajan välein saadaan havaintoja, mutta vuosittaisetkin havainnot ovat varmaan riittävän tiheästi, että meillä ei ole suurta ongelmaa kuolleiden ja täysi-ikäiseksi tulevien kohdalla.

    Nyt voitaisiin laskea kaikkien vuonna 1900 syntyneiden tulot elinkaaren yli. Mutta kertoisiko tämä mitään minkään tietyn suomalaisen yhteiskunnan tulonjaon tasaisuudesta?

    Kertoisi toki. Siitä voisi laskea, että kuinka tasaista tulonjako on ollut suomalaisessa yhteiskunnassa vuonna 1900 syntyneille. Myöhempien sukupolvien tulonjakoa voi ehkä estimoida siten, että vielä elossa olevien tulojen oletusarvo otetaan huomioon. Tämän oletusarvon laskeminen voi tosin olla aika haastavaa, eikä ehkä onnistu. Tästä elinkaarilaskelmasta saadaan kuitenkin tietoa siitä miten tulonjako on kehittynyt ajan yli, eli esim. onko 1900 syntyneiden tulonjako tasaisempaa kuin esim. 1910. Tätä tietoa voidaan sitten verrata vaikka johonkin Gini-kertoimen kehitykseen niin saadaan tietoa siitä, että miten hyvin se kuvaa tulonjaon kehitystä.

    Kari:

    miten tuo sinun mallisi käyttäytyy, jos/kun ihmiset siirtyvät desiilistä toiseen? Jos ryhmät Y_n jaetaan vaikka desiileittäin hetkellä x, niin ne ryhmäthän eivät ole samat hetkellä x+1

    Joo se ei haittaa, koska toi tarkastelu tehdään ikään kuin uudestaan jokaisena ajanhetkenä. Eli ajanhetkenä X on jaettu desiileihin Y_n ja sit tulojen kehitystä tarkastellaan ajanhetkeen X+1. Sit taas otetaan uusi otanta ajanhetkellä X+1 jaetaan se desiileittäin ja tarkastellaan tulojen kehitystä ajanhetkeen X+2 jne.

    Minä oon siinä mielessä Karin kanssa samaa mieltä, että mielenkiintoista on taloudellisen hyvinvoinnin jakautuminen populaatiossa ja tätä ei voi mitata mittaamalla sen hetkisiä tuloja. Huomattavasti paremman käsityksen saa mittaamalla elinkaarituloja.

    Vielä parempi tapa on mitata tulonjaon kehitystä, koska vaikka sillä jää hyvinvoinnin absoluuttinen jakauma selvittämättä sillä päästään käsiksi jakauman muutoksiin (sekä suuntaan, että suuruuteen) ja sillä voidaan vahvistaa/falsifioida väitteet tyyliin 70-luvulta tulonjako on hajaantunut 100%.

    Gini-kerroin ja tulonjako ajanhetkellä X eivät anna tietoa oikeastaan mistään mielenkiintoisesta…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. tpyyluoma kirjoitti 12.1.2010 kello 22:31

    Luku jonka haluaisin tähän tulojakoon liittyen nähdä Suomesta on harkinnanvarainen tulo (kolmannella kotimaiselle discretionary income), joka kuvaa sitä paljonko rahaa jää käteen välttämättömien menojen ja verojen jälkeen.

    Amerikassa tätäkin osaavat laskea (vuodelta 2007): “About 73 million U.S. households now have discretionary income, up from about 57 million in 2002, according to a report by The Conference Board. The percent of the U.S. population with discretionary income has increased to nearly 64 percent, up from 52 percent in 2002.” http://www.conference-board.org/utilities/pressDetail.cfm?press_ID=3254

    Tuo osuus kotitalouksista joilla ylipäänsä on rahaa muuhun kuin välttämättömyyksin on aika hyvä hyvinvoinnin jakautumisen mittari.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Artturi kirjoitti 13.1.2010 kello 9:38

    tpyyluoma: Aika isoksi ongelmaksi tulee tuossa se miten määritellään välttämättömyydet.

    Onko esim. välttämätöntä olla yhtä monta asuinhuonetta kuin on asukkaitakin? Onko välttämätöntä syödä luonasta ravintolassa? Onko välttämätöntä asua keskustassa? Onko välttämätöntä omistaa auto? jne.

    Pointtina on se, että koska emme luojan kiitos elä Osmon kaipailemassa yhtenäiskulttuurissa, niin välttämättömyydet tarkoittavat eri asioita erilaisille ihmisille.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Samuli Saarelma kirjoitti 13.1.2010 kello 14:56

    Niin, tuota Artturin mainitsemaa ongelmaa ei oikein voi edes poistaa sillä, että jäädytetään ne välttämättömyydet ja katsotaan, kuinka monella jää yli siitä, mitä vaikkapa vuonna 1980 katsottiin välttämättömäksi. Tällä tavoin asiaa tarkastellen tuloerot vähenevät koko ajan pelkästään ihmisten vaurastumisen vuoksi, koska useampi pääsee sen rajan yli, mikä 1980 oli välttämätöntä.

    Joka tapauksessa suunnilleen kaikki amerikkalaiset kotitaloudet pääsevät sen yli, mitä oikeasti on välttämätöntä hengissä säilymiseksi.

    Jos taas joka vuosi määritellään uudestaan se, mikä on välttämätöntä, homma menee aika lailla mielivaltaiseksi, joten on mahdollista saada melkein mikä tulos vain halutaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. tpyyluoma kirjoitti 13.1.2010 kello 17:13

    Aika isoksi ongelmaksi tulee tuossa se miten määritellään välttämättömyydet… välttämättömyydet tarkoittavat eri asioita erilaisille ihmisille.

    Toki tuo määrittely on ongelma, mutta kyse on väestötason kuvaajasta eli riittää kun se pätee keskimäärin. Pankit muuten jotenkin laskee tämän, välttämättömiä menoja käytetään ainakin Amerikoissa maksukyvyn määrittelyssä. Käyttää vaikka sitä määritelmää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Toimittaja kirjoitti 19.1.2010 kello 11:38

    Perehdyin äskettäin amerikkalaiseen tutkimukseen, jossa kiinnitettiin huomio yhteen kotitalouksien välisten tuloerojen muuttujaan, nimittäin puolison valintaan. Tutkimuksen mukaan hyvätuloiset asuvat yhdessä useammin kuin ennen. Tietysti myös hyvätuloisten puolisot saattavat valita hyvinmaksavan työpaikan useammin kuin ennen (syynä kilpailu keskiluokan sisällä). Olisi mukava nähdä kirjassa suomalaisia lukuja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Liian vanha kirjoitti 19.1.2010 kello 11:49

    “kotitalouksien välisten tuloerojen muuttujaan, nimittäin puolison valintaan. Tutkimuksen mukaan hyvätuloiset asuvat yhdessä useammin kuin ennen”

    Tuo johtuu siitä, että yhteiskunta jakautuu luokkiin ja säätykeirto hidastuu.

    Eli kasvavat tuloerot hidastavat säätykiertoa .Ka kun puolisokin valitaan samasta luokasta niin säätykierto hidastuu myös tätä kautta.

    Suomi tuskin poikkeaa tästä yleislinjasta

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus