Osatyökykyisten tukeminen

11.1.2010 · Aihe: SATA-komitea 

(Tästä luvusta on tulossa niin pitkä, että panen sen tänne puolikkaana)

Jaoimme SATA-komiteassa työttömät kolmeen ryhmään:

1)      Henkilöt, joilla ei ole työkykyä jäljellä lainkaan.

2)      Henkilöt, joiden työkyky on alentunut, mutta sitä on kuitenkin jäljellä.

3)      Täysin työkykyiset työttömät.

Näistä kategorioista ensimmäinen ja kolmas olivat periaatteessa yksinkertainen asia, mutta tuo keskimmäinen tuotti paljon päänvaivaa.

Työkyvyttömille takuueläke

Kokonaan työkyvyttömien sosiaaliturva ei muodosta mitään kannustinongelmaa, koska ei tarvitse kannustaa enää mihinkään. He kuuluvat eläkkeelle. Ansioeläkkeet ovat yleensä työkyvyttömyyseläkkeinäkin kunnollisia, sillä vaikka eläkettä on ehtinyt ansaita vain vähän aikaa, eläke lasketaan ikään kuin olisi jatkanut työelämässä 63-vuotiaaksi.[1] Tätä kutsutaan tulevan ajan karttumaksi. Jos sen sijaan on syntynyt vammaisena tai tullut työkyvyttömäksi ennen työelämään astumistaan, elää loppuikänsä pelkän kansaneläkkeen varassa. Kansaneläke riittää säälliseen elämään vielä jotenkin vanhuuseläkkeenä, kun kodin perushankinnat on ehtinyt tehdä aikaisemmin, mutta aika niukaksi jää elämä, jos on koko ikänsä pelkän kansaneläkkeen varassa.

SATA-komitea esitti pienten eläkkeiden varassa kituuttavien aseman parantamista 685 euron takuueläkkeellä. Yksinkertaistettuna takuueläke tarkoittaa, että jos kansaneläke ja ansioeläke jäävät yhteensä alle 685 euron kuussa, erotus maksetaan takuueläkkeenä. Tämän jälkeen kukaan ei siis saisi eläkettä alle 685 euroa kuussa.Takuueläkettä komitea esitti työmarkkinajärjestöjen yhtenäisen kannan vastaisesti, ja hallitus hyväksyi ehdotuksen jo ennen komitean määräajan päättymistä.

Vihreät esittivät takuueläkettä jo vuoden 2007 hallitusohjelmaa laadittaessa, mutta silloin se hylättiin ja sen sijaan nostettiin kansaneläkettä kaikilta 20 eurolla. Tämä maksoi noin 140 miljoonaa euroa, kun vihreiden esitys pienimpien eläkkeiden nostamisesta sadalla eurolla olisi maksanut noin 110 miljoonaa euroa. Silloin esitys ei kelvannut, mutta myöhemmin kelpasi.

Yllä olevassa kuvassa on esitetty graafisesti, mitä eroa on kansaneläkkeen korotuksella ja takuueläkkeellä. Ansioeläke vähentää kansaneläkettä 50 sentillä jokaiselta ansioeläkkeen eurolta. Paksu sininen käyrä kuvaa kokonaiseläkettä ansioeläkkeen funktiona. Jos kansaneläkettä korotetaan, korotus tulee euromääräisesti yhtä suurena kaikille niille, jotka ylipäänsä saavat kansaneläkettä. Koska kansaneläkkeen saajia on 640 000, euron korotus kuussa maksaa noin 7,7 miljoonaa euroa vuodessa.  Takuueläke kohdistuu niihin, jotka saavat pelkkää kansaneläkettä tai hyvin pientä työeläkettä.[2] Pelkän kansaneläkkeen saajia on noin 82 000 ja määrä vähenee nopeasti. Niinpä takuueläkkeen avulla pienempien eläkkeiden korottaminen tulee paljon halvemmaksi. Samalla rahalla saa korotetuksi takuueläkettä melkein kahdeksan kertaa niin paljon kuin kaikkia kansaneläkkeitä. Toisaalta takuueläke merkitsee, etteivät pieniä ansioeläkkeitä saavat hyödy ansioeläkkeestään mitään.

Huomattakoon, että takuueläkkeen kohdalla sai osittaisratkaisun toinenkin kansaneläkettä vuosia koskenut kina. Kansaneläke on puolisovähenteinen. Parisuhteessa elävä saa kansaneläkettä 66 euroa vähemmän kuin yksin elävä. Takuueläke on kuitenkin yhtä suuri kaikille. Puolisovähenteisyys koskee yhä niitä eläkeläisiä, joiden pientä työeläkettä kansaneläke täydentää.

Työkykyiset töihin

Täysin työkykyiset SATA-komitea passittaisi töihin. Komitean mietinnössä on runsaasti toimia, joilla esitetään työnvälitystä tehostettavaksi. Tarkoitus oli myös esittää ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentämistä, mutta työmarkkinajärjestöt sopivat sosiaalitupossaan, ettei 500 päivän rajaan kosketa. Kommentoin näitä työllistämistoimia myöhemmissä luvuissa.

Osatyökykyiset, harmaa vyöhyke

Täysin työkyvyttömien ja täysin työkykyisten väliin jää osatyökykyisten hankala harmaa vyöhyke. Sen käsittelyssä Suomi on hyvin huono. Tämä on huomattava syy siihen, että Suomessa työllisyys on selvästi muita Pohjoismaita huonompi. Meillä töihin kelpaavat vain terveet, kauniit ja fiksut. Kyse ei ole vain nirsoista työnantajista vaan myös jäykistä pelisäännöistä.

Ongelmaa on sinänsä yritetty ratkaista vaikka kauan ja perusteellisesti. Jokainen ministeri on halunnut panna asiaan oman puumerkkinsä. Niinpä säännöstö on sellainen tilkkutäkki, ettei siitä ota selvää kukaan. En edes yritä selostaa kaikkia käytössä olevia temppuja vaan keskityn niistä tärkeimpiin.

Osaeläke

Osaeläkettä voi saada, jos työkyvyn todetaan alentuneen vähintään 40 %. Järjestelmä toimii hyvin, kun vakituisessa työsuhteessa oleva siirtyy osaeläkkeen turvin saman työnantajan palveluksessa osa-aikaiseen työhön. Sen sijaan osa-eläke ei tunnut toimivan, jos työttömäksi joutunut hakee uutta työsuhdetta. Valuvika ei ole järjestelmässä vaan työehtosopimuksissa.

Osaeläkkeen ajatuksena on, että koska työntekijän työkyky on alentunut, hän saa vain osan elannostaan palkkana ja alentunutta palkkaa tuetaan osa-eläkkeellä. Asia on kuitenkin otettu huomioon vain kunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa (KVTES). Jokseenkin kaikkien muiden työehtosopimusten mukaan osaeläkkeellä olevalle on maksettava samaa palkkaa kuin täysin työkykyiselle. Osatyökykyisyys näkyisi vain lyhennettynä työaikana. Tämän logiikan mukaan – jos tässä ylipäänsä on mitään logiikkaa – osaeläkkeellä oleva pystyisi antamaan täyden työpanoksen osan aikaa päivästä ja olisi työkyvytön lopun päivää. Joidenkin alentunut työkyky varmaankin ilmenee huonompana kestävyytenä, mutta yleisempää lienee, että tekee työtä hitaammin. Työehtosopimukset ovat tuhonneet koko osaeläkkeen idean. Jokin ylevä periaate, jonka ylevyyttä en täysin hahmota, menee tässä järjen käytön yli.

Silloinkin kun osaeläke toimii, siltä ei juuri ole tietä takaisin normaaliin työelämään, vaikka työkyky hiljalleen kohentuisi uudestaan. Missään vaiheessa osaeläkkeellä olevan tai hänen työnantajansa ei kannata liputtaa, että ongelma on ohi ja tuen voi lopettaa.  Täållaiset kyllä/ei ratkaisut muodostavat yleensä loukun, josta harva koskaan irtautuu.

Työskentely työkyvyttömyyseläkkeellä

Vanhuuseläkkeellä oleva saa ansaita palkkaa niin paljon kuin haluaa ilman, että palkka leikkaisi eläkettä. Myöskään työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla palkka ei vaikuta eläkkeeseen, ellei palkka ole liian suuri. Ansioeläkkeellä raja on 40 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta ja kansaneläkkeellä raja oli tämän vuoden alkuun asti 588 euroa. Molemmat rajat ovat ehdottomia. Jos ylittää ne eurollakin, menettää koko eläkkeen. Tällainen ehdoton kerrasta poikki -raja on harvoin tarkoituksenmukainen. Vähintään raja pitäisi muuttaa liukuvaksi yhteensovitukseksi työttömyysturvan tapaan, siis porras pitäisi muuttaa luiskaksi. Eläkejärjestelmä ei kuitenkaan luiskia halua. Tähän tuskin on muuta syytä kuin luiskasta koituva hallinnollinen riesa. Laiskuus on yksi hallinnon kantavista motiiveista.

Vammaisjärjestöiltä tuli paljon valituksia kansaneläkkeellä olevien vammaisten matalasta ansaintarajasta. Erityisen hölmöltä tämä tuntui vaikkapa Downin syndroomaa potevien kehitysvammaisten kohdalla. Moni näistä on päässyt oikeisiin töihin vaikkapa varastolle, tekee työtä iloisena ja oikeasti saa jotain hyödyllistä aikaan. Kun muut saavat palkankorotuksen, vammaisen pitää lyhentää työaikaansa, koska muuten menettäisi eläkkeensä. Tämän järjestelyn tarkoituksenmukaisuutta on aika vaikea perustella.

Suuren painostuksen tuloksena eduskunta nosti tuon 588 euron rajan 600 euroon. Se ei oikeastaan ollut korotus lainkaan, koska tuo raja ei ole ollut sidottuna indeksiin.  Inflaatio huomioon ottaen tuo 600 euroa on vähemmän kuin aiempi 588 oli silloin, kun rajaa viimeksi tarkistettiin vuonna 200X .[OS2] Perusturvan puolella olisi ollut valmiuksia nostaa vammaisten ansaintarajaa huomattavastikin. Se ei olisi maksanut mitään, pikemminkin valtio olisi saanut veroja kohonneista ansiotuloista, mutta työmarkkinajärjestöt eivät voineet hyväksyä, että perusturvassa raja olisi korkeampi kuin ansioturvassa. Onhan 600 euroa 40 % 1500 eurosta. Jos rajaa kansaneläkkeen puolella nostettaisiin, kansaneläkeläinen olisi paremmassa asemassa kuin pientä ansioeläkettä nauttiva. Miksi ansioeläkkeiden puolella sitten halutaan säilyttää tuo 40 prosentin ehdoton raja?

Jos joku on saanut työkyvyttömyyseläkkeen, jota ei voi ottaa häneltä pois, eikö voisi ajatella, että on kuitenkin julkisen talouden kannalta parempi, että hän tekee työtä niin paljon kuin pystyy ja haluaa ja maksaa siitä verot? Vanhuuseläkeläisiähän yritetään kovastikin kannustaa ansiotöihin. On väärin, että henkilö, joka ei enää ole niin työkyvytön kuin eläkepäätöstä tehtäessä oletettiin, voi saada työkyvyttömyyseläkettä, mutta miten asia siitä paranee, että hänet pakotetaan joutilaisuuteen. Työkyvyttömyyseläke ja 40-prosenttinen työaika on hänen kannaltaan joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin sataprosenttinen työaika eikä eläkettä, joten hän ei eläkkeestään luovu.

Luulen, että kaikki hyväksyvät yllä olevan päättelyn, kun tarkastelu rajoitetaan vain siihen joukkoon, joka on työkyvyttömyyseläkkeellä. Pelätään sitä, että jos työkyvyttömyyseläkeläinen palaa sorvin ääreen eläkkeensä kanssa, viereisellä sorvilla ollaan kateellisia ja halutaan myös työkyvyttömyyseläkkeelle. Tässä on taas kysymys hallinnollisesta laiskuudesta – ei haluta käsitellä paisuvaa hakemusmäärää – mutta on tuossa päättelyssä myös pohjaa. Kyllä tuo käytäntö johtaisi siihen, että työkyvyttömyyseläkeläisiä tulisi lisää.

Perusturvan puolella ei olisi mitään syytä asettaa lainkaan rajoja ansiotulojen hankkimiselle. Usein kyse on syntymästään saakka vammaisista henkilöistä. Kenen siitä pitäisi kadehtia, jos nämä vammastaan huolimatta jaksavat tehdä töitä? Kateus ei saa ketään vammautumaan takautuvasti. Sokeiden ja eräiden muiden erikseen nimettyjen ryhmien kohdalla ei mitään ansaintarajaa ole. Sokea viulisti saa pitää eläkkeensä, vaikka nousisi maailmanmaineeseen ja ansaitsisi miljoonia. Eläke katsotaan korvaukseksi sokeuden aiheuttamasta haitasta ansiotyössä. Sokeus on haitta, vaikka sisullaan menestyisikin työelämässä. Sodan jälkeen sotainvalideille maksettiin ”sisurahaa”. Sen tarkoituksena oli kompensoida sotavamman alentama ansiotulo, eivätkä ansiotulot vähentäneet sitä. Sisurahasta kehittyi myöhemmin invalidiraha ja sen jälkeen vammaistuki.

Perusturvan puolella kenellekään ei pitäisi myöntää työkyvyttömyyseläkettä vaan maksaa eläkkeen suuruista sisurahaa, jota ansiotulot eivät leikkaa. Euromääräisesti yhtä suuren sisurahan voisi antaa myös työelämässä yrittävälle ansioeläkettä nauttivalle. Sisuraha on korvaus haitasta eikä vakuutuskorvaus menetetyistä tuloista, Siksi se olisi kaikille yhtä suuri.

SATA-komitea esitti työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työntekokieltoon kolmea toisiaan täydentävää ratkaisua. Työkyvyttömyyseläkkeen voi panna lepäämään ja kokeilla työssä pärjäämistä. Jos työelämässä ei menesty, on oikeus omalla ilmoituksella saada eläke takaisin. [3] Ennen oli riskinä se, että jos kokeilee työelämässä pärjäämistä, ei enää pääsekään takaisin eläkkeelle, jos työnteko ei onnistu. Monelle vammaiselle eläkkeen lepäämään jättäminen ei ole realistinen vaihtoehto. He pystyvät ehkä ansaitsemaan enemmän kuin tuon 600 euroa, mutta eivät niin paljon, että menestyisivät tyystin ilman kompensaatiota vammastaan.

Toiseksi esitettiin mahdollisuutta vaihtaa työkyvyttömyyseläke osaeläkkeeksi. Rajan ylitys pudottaa tuloja, mutta ei yhtä paljon. Tämäkin on parempi kuin ei mitään, mutta pelkään pahoin, että eläkkeen puolittuminenkin on monelle niin iso askel, ettei lisääntynyt palkka riitä sitä korvaamaan.

Kolmantena keinona esitettiin vammaistukeen työssäkäyntikorotusta. Näin vammaistuesta tulisi tuo kaivattu sisuraha. Jos luopuu eläkkeestä, saa korotetun vammaistuen sen tilalle ja saa tehdä työtä niin paljon kuin pystyy. Toimiiko tämä riippuu siitä, mille tasolle tulevat päättäjät vammaistuen työssäkäyntikorotuksen asettavat.


[1] Tässäkin voi syntyä väliinputoajia. Jos sairaus, esimerkiksi mielenterveyden ongelmat, ajavat ensin pois työelämästä ja työkyvyttömyys todetaan vasta myöhemmin, menettää tulevan ajan karttuman ja joutuu kituuttamaan koko loppuikänsä hyvin pienellä eläkkeellä. Tämä voi joskus olla todella pienestä kiinni. Tällaisten sääntöjen ideologista lähtökohtaa on joskus vähän vaikea hahmottaa.

[2] Osoituksena eri järjestelmien huonosta yhteensopivuudesta mainittakoon, että nykykäytäntö on edullisin niille, jotka saavat kansaneläkettä vain hyvin vähän. Ansioeläkkeet on sidottu 20 prosentilla palkkaindeksiin ja kansaneläke pelkkään hintaindeksiin, mutta käytännössä ansioeläkkeiden korotukset toteutetaan kansaneläkkeisiin noin kerran vaalikaudessa tehtävällä erillisellä korotuksella. Jos 570 euron kansaneläkettä korotetaan 20 eurolla eli vajaalla neljällä prosentilla, kohoaa myös 50 euron kansaneläke 20 eurolla, eli noin 40 prosentilla. Sama henkilö on kuitenkin saanut indeksikorotuksen myös ansioeläkkeeseensä (jota ei tämän jälkeen enää yhteen soviteta kansaneläkkeen kanssa) jolloin hän saa kahteen kertaan korvauksen ansiotason noususta.

[3] Tähänkin tuli aivan kummallinen kahden vuoden aikaraja, jonka jälkeen pitää palata ainakin kuukaudeksi eläkkeelle, jottei menetä oikeutta eläkkeeseensä. Sen varmaan tulevat päättäjät ymmärtävät poistaa.


[OS2]Milloin se oli?

================

Tämä artikkeli on osaa luonnosta kirjaksi, jonka aion julkaista SATA-komitean työn pohjalta. Nämä artikkelit eivät ole lähelläkään lopullista tekstiä, vaan olen koonnut niihin vasta suorasanaiseen muotoon kirjoitettua materiaalia. Toivon lukijoilta asiasisältöön liittyviä kommentteja, joita tulen käyttämään (korvauksetta) kirjassa. Koska teksti on hiomatonta, stilistisiä kommentteja ei kannata esittää, mutta jos tekstiä on joiltakin paikoin vaikea ymmärtää, siitä toivon mainittavan.

Kommentit

18 Vastausta artikkeliin “Osatyökykyisten tukeminen”

  1. Jaakkonen kirjoitti 11.1.2010 kello 23:33

    “Kyse ei ole vain nirsoista työnantajista vaan myös jäykistä pelisäännöistä.”

    On varmasti olemassa ihmisiä, jotka sairaudesta juhtuvista syistä irtisanovat itse itsensä. Mutta periaatteessahan se työnantaja tavalla tai toisella irtisanoo ensin sen vajaatyökykyisen. Tälläinen menettely on itse asiassa hyvinkin tavallista, ja jossain määrin voisi jopa puhua sen olevan normaalia henkilöstöpolitiikkaa nykyisin.
    Olisi aika ihmeellistä jos ne samat sairastuneet henkilöt jo irtisanoneet työnantajat haluaisivat palkata sairaita takaisin.
    Ongelmaa lisää se, että sairastumisen riski kasvaa ihmisen ikääntyessä. Jo terveelläkin lähelle 50 ikävuotta olevalla ihmisellä on varmasti huomattavia vaikeuksia työllistyä, saati jos on todettua vajaakuntoisuutta. On tietenkin poikkeuksia olemassa, mutta pääsääntöisesti tämä alkaa olla se ongelman aiheuttaja Suomessa. Tätä vartenhan on mm. keksitty kaikenlaisia eläkeputkia, joilla työvoima voidaan käytönnössä vaihtaa nuorempaan.
    Olisi mielenkiintoista, jos joku taho tekisi tutkimuksen vaikkava taloudellisten ja tuotannollisten syiden vuoksi irtisanottujen kohdalla heidän henkilöprofiilista.
    Tuskimpa muuten sellaista systeemiä saadaan aikaiseksi millä jo sairastuneet ihmiset työpaikoilta siivonneet työnantajat saataisiin palkkaamaan heitä takaisin. Voidaan tietenkin ajatella, että yhteiskunta maksaa heidän palkan työnantajalle, mutta se ei taatusti poista itse ongelmaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. LIian vanha kirjoitti 12.1.2010 kello 0:31

    “Osaeläkkeen ajatuksena on, että koska työntekijän työkyky on alentunut, hän saa vain osan elannostaan palkkana ja alentunutta palkkaa tuetaan osa-eläkkeellä. Asia on kuitenkin otettu huomioon vain kunnallisessa virka- ja työehtosopimuksen (KVTES).”

    Ei työelämä nyt sentään noin jäykkää ole, kaikissa suoritepalkkaus järjestelmässä eli duunariammatit palkka riippuu suoritteiden määrästä esim muurari saa palkkaa muurattujen tiilien määrän mukaan, sähköasentaja saa palkkansa vedettyjen piuhojen , putkien ,tehtyjen kytkentöjen etc mukaan.

    Putkimiehen palkkaus on sidottu samantapaisiin suorite yksiköihin kuin sähkärillä

    Eli kun terve muurari lappi päivässä 700 tiiltä ja saa siitä x euroa. Jos muurari lappi 350 tiiltä niin hän saa x/2 eli puolet terveen palkasta.

    Mutta se suurin ongelma on, että yksikään mestari ei halua työmaalle tuota 350 tiilen muuraria hidastamaan työmaata. Mestarin bonus kun riippuu osittain miten nopeasti rakennus valmistuu .

    Sama koskee myyntiä , palkka riippuu myynnin määrästä eli terve saa enemmän kuin osatyökykyinen.

    Mutta se suurin ongelma on tässäkin, että jos myynti per myyjä ei ole jotain niin myyntipäällikkö ei saa omia bonuksiaan tai saa jopa kenkää.Eli vajaakuntoista ei kukaan halua alaiseksi

    Yksityisellä 70 % on erilaisten bonusten piirissä, joten enemmistön palkka riippuu suoritteista , mutta ei nyt aina suoraan henkilön itsensä, monesti kyseessä on ryhmä

    Toinen ongelma on, että jos tällainen osatyökykyinen jää työttömäksi niin eläke vähennetty työttömyyskorvauksesta , jos olen oikein ymmärtänyt.

    Pienituloiselle se on katastrofi

    Nykyään on käytössä myös monenlaisia joustoja ja paikallista sopimista, työajan paikalliset joustosopimukset tulivat jo 80-90-lukujen taitteessa eli työtä voi tehdä silloin kuin kunto sallii.

    Osmolla on jotenkin nurja käsitys työntekijöistä ja ay-liikkestä.Muta yrityksen johtamisessa työvoima on kollektiivi ja työnantaja neuvottelee työntekijän edustajien kanssa , ei jokaisen kanssa erikseen
    Minä olen ollut kuraportaan esimiehenä 30 vuotta eikä minun ole koskaan tarvinnut viilata työehtosopimuksen pilkkua eikä sitä ole kaivettu juuri koskaan edes esille.
    Kysymys on minkälaiset ovat suhteet työpaikalla, jos on molemminpuolinen luottamus niin aina voi sopia, jopa lainkin vastaista, ei siitä kukaan numeroa tee .Toinen reunaehto on, että molemmat puolet osaavat työehtosopimustoiminta ja kolmas on,,että johtajatkin tuntevat työmiehen elämää.
    Nykyajan johtajilta nämä kaksi viimeistä kohtaa puuttuvat ja se on korvattu jonoon pannuilla hevon-p:lla

    Lopuksi täytyy palata taas siihen, minkä opin ensimmäiseltä esimieheltäni:

    On kahdenlaisia virkamiehiä: Niitä, jota lukevat sääntöjä niin, että työnteko estyy ja niitä jotka lukevat samoja sääntöjä niin, että työnteko luonnistuu-
    Kumpi minä haluan olla ??

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Osmo Soininvaara kirjoitti 12.1.2010 kello 6:11

    Liian vanha on oikeassa, että urakkaluonteisessa työssä palkka määräytyy tyotahdin mukaan. Jätin tuon maininnan pois, koska urakkapalkkaus alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Rakennuksilla on usein kimppaurakoita. Niihin nyt ei ainakaan ketää hidaqsta oteta mukaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Markku Jantunen kirjoitti 12.1.2010 kello 0:55

    SATA-komitea esitti pienten eläkkeiden varassa kituuttavien aseman parantamista 685 euron takuueläkkeellä. Yksinkertaistettuna takuueläke tarkoittaa, että jos kansaneläke ja ansioeläke jäävät yhteensä alle 685 euron kuussa, erotus maksetaan takuueläkkeenä. Tämän jälkeen kukaan ei siis saisi eläkettä alle 685 euroa kuussa.Takuueläkettä komitea esitti työmarkkinajärjestöjen yhtenäisen kannan vastaisesti, ja hallitus hyväksyi ehdotuksen jo ennen komitean määräajan päättymistä.

    Niinpä niin. AY-liike tuntuu joka käänteessä haluavan potkia päähän kaikkein heikko-osaisimpia. Luokkayhteiskunta ei ole meiltä kadonnut yhtään minnekään. Suomen väestö voidaan jakaa yläluokkaan, keskiluokkaan, työväenluokkaan ja prekariaattiin. Luokat kadehtivat ylempiään ja halveksivat alempiaan, kuten aina ja kaikkialla. Kuten kirjoitin blogissani jonkin aikaa sitten, SDP:n kansanedustajien ei kannata lainkaan ihmetellä AY-liikkeen asettumista poikkiteloin prekariaatin aseman parantamiseen tähtäävien lakialoitteiden eteen. AY-liike on työväenluokan hommaa ja tietenkin se siksi pyrkii potkimaan kaikin keinoin prekariaattiin kuuluvia päähän ja tekemään heihin hajurakoa. AY-liikettä ei tippaakaan kiinnosta edes se osa työväenluokasta, joka on vaarassa pudota prekariaattiin: se ajaa vaatimuksineen ennen kaikkea työväenluokan kovan ytimen asiaa.

    Vihreät ovat selkeästi keskiluokan puolue. Vihreiden äänestäjät ovat erityisesti nuorempaa keskiluokkaista väkeä. jolla on pääsääntöisesti korkea koulutustaso. Kotimaisen työväenluokan asia ei voisi heitä vähempää kiinnostaa. Idealistiset ja koulutetut nuoret keskiluokkaiset vihreiden äänestäjät säästävät sympatiansa toisaalta kansainvälisen solidaarisuuden nimissä kehitysmaille ja jossain määrin myös kotimaiselle prekariaatille.

    Yläluokka tukee kaikessa hiljaisuudessa Kokoomuksen oikeistosiipeä ja sen markkina- ja kilpailukykyfundamentalisteja, koska se ei halua AY-liikkeen pilaavan bisneksiään ja koska se haluaa pitää keskiluokan nöyränä veronmaksajana vaatimasta pääomaverotuksen nostamista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Olavi kirjoitti 12.1.2010 kello 1:42

    Mikä ero on ansioeläkkeellä ja vanhuuseläkkeellä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Osmo Soininvaara kirjoitti 12.1.2010 kello 6:04

    Eläkkeet ovat vanhuuseläkkeitä tai työkuyvyttömyyseläkkeitä. Vanhuuseläkkeen saa iän perusteella. Molemmat eläkkeet taas voivat olla joko kansaneläkkeitä (saa maassa asumisen perusteella) tai ansioeläkkeitä, jotka saa eläkevakuutusmaksujen maksamisen perusteella, siis työssä olon perusteella.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Liian vanha kirjoitti 12.1.2010 kello 8:04

    “Jätin tuon maininnan pois, koska urakkapalkkaus alkaa olla katoavaa kansanperinnettä”

    AY-liikkellä käsitetään suppeasti nuo duunariammattien liitot.
    Ei kukaan pidä Akavaa tai STTK:ta ay-liikkenä.

    Eikä urakkapalkkaus ole mihinkään häviämäsä
    Näissä perintiesissä ammateissa väki on vähentynyt kun tuottavuus on lisääntynyt , mutta tilalle on tullut uusia bonuspalkkausjärjestelmiä, jotka ovat perustaltaan aivan samanlaisia kuin nuo urakkapalkat.
    Kuten sanoin yksityisellä sektorilla 70 % on erilaisten bonus-suoritepalkkausten piirissä

    “. Rakennuksilla on usein kimppaurakoita. Niihin nyt ei ainakaan ketää hidaqsta oteta mukaan”

    Kimppaurakassa urakka-ansio jaetaan keskinäisellä sopimuksella, joten vähän tehnyt saa vähän.

    Mitä tulee itse osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeeseen niin jo itse laki vaatii luoppumista joustvasta palksat. Tulot saavt kasvaa vij 10 % sovitusta ja jos ne nousevat suuremmiksi niin systeemi puretaan.
    Tuskinpa sekään on oikein, että palkka joustaa vain alaspäin ??

    Naapuri jäi tällaisell eläkkeelle ja ohje vakuutusyhtiöltä oli, että bonuspalkkaus ei enää käy ja palkka lasketaan kuuden edellisen kuukauden mukaan, ei siinä ollut ay-liikkeellä mitään tekemistä.

    Hän sairastaa reumaa ja ei kykene joka päivä töihin ,oten kipupäivinä hän makoilee pankolla ja käy työmaakierroksia parempina päivinä.Eikä noudatajoain jäykkää järjestelmää
    Kyllä nämä asiat kyetään sopiman joustavasti eikä ay-liikee tässäkään tapaukessa mitää esteitä asettanut eikä kyttää miten työ on tehty

    Useimmiten esteenä on firman HR joka ei halua poikkeuksia omiin kuvioihinsa

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Osmo Soininvaara kirjoitti 12.1.2010 kello 8:15

    Kyse ei ole osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeestä vaan osaeläkkeestä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. tiedemies kirjoitti 12.1.2010 kello 8:34

    Jätin tuon maininnan pois, koska urakkapalkkaus alkaa olla katoavaa kansanperinnettä.

    Tunnen henkilön (s. 1945), joka on ollut eläkkeellä muutamia vuosia työkyvyttömyyden vuoksi, ikänsä vuoksi työkykyä ei enää mitenkään toteamisen jälkeen ole tarkastettu, mutta tosiasiallisesti hän on toipunut aika hyvin ja on osa-aikatyössä ja erittäin pahassa kannustinloukussa. Työkyky antaisi myöden tehdä enemmän töitä kuin tiukat raamit, joita eläkejärjestely sallii, mutta vain jonkin verran. Jäykkien rajojen vuoksi hän tekee vähemmän työtä.

    Työ on kuitenkin urakkaluontoista, joten olisi tarkoituksenmukaiseta, että hän voisi tehdä urakan ja levätä hieman enemmän urakoiden välillä. Järjestelmä kuitenkin pakottaa venyttämään urakoita keinotekoisesti, koska kuukaudessa ei saa tienata tiettyä rajaa enempää.

    Tänä vuonna työnteko vähenee entisestään, koska veroprosentti karkeastiottaen tuplaantui vuoden vaihteesta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Mika kirjoitti 12.1.2010 kello 8:39

    Osaeläkkeessäkin on noita jäykkien rajojen ongelmia. Eläke lasketaan aiempien tulojen pohjalta, ja siten työstä saatavan palkan osuus rajoitetaan lasketun eläkkeen mukaan. Tämän jälkeen, jos saa liikaa palkkaa, menettää koko osaeläkkeen osuuden, vaikka olisi ollut töissä vain työkykynsä mukaan lasketut tunnit.

    Olisi järkevämpää laskea työn osuus tehtävissä työtunneissa, ja laskea eläkkeen osuutta suhteessa, jos tuntien osuus ylittyy.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Liian vanha kirjoitti 12.1.2010 kello 9:10

    “Kyse ei ole osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeestä vaan osaeläkkeestä.”

    Tuossa osaeläkkeessä palkkarajoitukset ovat samat kuin tuossa osatyökyvyttömyyseläkkeessä-.
    Lisäksi uudessa mallissa eläkettä kertyy vain palkkaosasta ,joten kannattaa jäädä kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle tai työttömäski eläkke kertymisen kannalta

    Ja edelleenkin, yritysten nykyiset bonusjärjestelmät aiheuttavat se, että esimeihet eivät voi hyväksyä alaisikseen vajaakuntoisia.

    Mutta nämähän ovat sellqisia asioita, joista pitää vaieta ?? Ainao este on ay-liike ?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Liian vanha kirjoitti 12.1.2010 kello 10:17

    Osmo jakaa vääristynyttä tietoa, tsää on eläkeyhtöiden ohje miten osaeläkken ansio lasketaan .
    Pitäsi käyttää muitakin kirjoittajia kuin EK

    “Vakiintunut ansio
    Osa-aikaeläkkeen määräämisessä tarvittava ansio, josta lasketaan ansion alenema. Vakiintunut ansio määräytyy pääsääntöisesti eläkettä edeltäneen viiden kalenterivuoden ansioiden perusteella. Määrään vaikuttavat kaikki työeläkelakien alaiset ansiot ja tänä aikana olleet palkattomien aikojen etuuksien perusteena olleet ansiot tai työtulot. Vakiintunut ansio määräytyy samalla tavalla kuin tulevan ajan ansio. Katso “ansion alenema” “ja “tulevan ajan ansio”.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Liian vanha kirjoitti 12.1.2010 kello 14:30

    “Tulot saavat kasvaa vain 10 % sovitusta ja jos ne nousevat suuremmiksi niin systeemi puretaan .
    Tuskinpa sekään on oikein, että palkka joustaa vain alaspäin ”

    Itse asiassa palkka ei saa joustaa alaspäinkään kuin 10 %

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Liian vanha kirjoitti 12.1.2010 kello 14:37

    “Mutta periaatteessahan se työnantaja tavalla tai toisella irtisanoo ensin sen vajaatyökykyisen. Tälläinen menettely on itse asiassa hyvinkin tavallista, ja jossain määrin voisi jopa puhua sen olevan normaalia henkilöstöpolitiikkaa nykyisin.”

    Näin on, jos ihminen on pysyvästi kykenemätön työhönsä sairauden tai muun syyn vuoksi niin työnantajalla on oikeus työsopimuksen purkuun eli jos esim palomies ei enää läpäise kuntotestiä uusimillakaan niin virka-työsopimus puretaan

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Liian vanha kirjoitti 12.1.2010 kello 14:44

    Aamuulla tapasin taas uuden YT-myllystä tulleen porukan TeliaSoneran Osjaakeskuksessa.
    Noin 20 henkeä kaikki 48-62-vuotiaita eli se on kuitenkin se todellisuus Suomen työelämästä .

    Eliitti puhuu työuran jatkamisesta mutta toisella jalalla se potkii ikääntyneitä ulos

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Jorma Nordlin kirjoitti 12.1.2010 kello 16:30

    Eräs osatyökykyisten ryhmä, joka on aika heikossa asemassa on autoimmuunisairauksia sairastavat. Tässä ryhmässä on sellaisia joilla on useita tämän ryhmän sairauksia päällekkäin. Heidän työkykynsä heittelehtii rajusti, ovat välillä työkykyisempiä ja sitten sairauksien pahenemisvaiheissa selvästi työkyvyttömiä. Myös on niitä vaiheita jolloin he voivat olla pitkääkin osatyökykyisiä. Heitä varten ei ole oikein toimivia eläkeratkaisuja.

    Sairaana huomaa miten yhteiskunta on täysin terveiden yhteiskunta, sairaat ovat ulkopuolisia ja sairailta edellytetään venymiskykyä erillaisten yhteiskunnan pyrokraattisten jäykkyyksien takia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Liian vanha kirjoitti 13.1.2010 kello 8:30

    “Liian vanha on oikeassa, että urakkaluonteisessa työssä palkka määräytyy tyotahdin mukaan. Jätin tuon maininnan pois, koska urakkapalkkaus alkaa olla katoavaa kansanperinnettä”

    Täytyy ihmetellä tuota käsitystä , mihin tuo oikein perustuu ?
    Voi olla, että suorite- ja hinnoittelumallit muuttuvat, mutta tehokaat työnohjausjärjestelmät muuttavat yhä useamman palveluamatissa työskentelevän palkkauksen riippuvaiseksi suoritteista esim call centerissä saa piiskarahaa per käsitelty tiketti ?
    Tai lehden myyjän palkka riippu,paljonko myy ja montako soittoa tekee.

    Itse asiassa suoritepalkkauksen käyttö on laajenemassa kun järjestelmät kehittyvät.

    Vai luuletko, että muurari saa saman palkan muurasi yhden tai 1000 tiiltä päivässä ?
    Ennemminkin kehitys kulkee tuohon itämaiseen suuntaan eli muurari muuraa kyllä 1000 tiiltä, mutta palkka maksetaan jälkikäteen ja suuruus on mitä sattuu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. Pekka kirjoitti 29.1.2010 kello 19:39

    Nykyinen osatyökyvyttömyyseläke on huono ratkaisu kaltaiselleni pienipalkkaiselle reumaatikolle, joka on vielä sisulla kouluttautunut pitkälle. Toisin sanoen eläkekin on pieni.

    On ihan järjetöntä, että vaikka pystyisi välillä tienaamaan enemmänkin, ko. eläke lakkaa, jos menee euronkin yli eläkepäätöksessä annetun rajan.

    Eikö olisi fiksumpaa, että osatyökykyiset voisivat mahdollisuuksiensa mukaan tehdä duunia, ja osatyökyvyttömyyseläkkeenä maksettavaa summaa esimerkiksi per kuukausi pienennettäisiin sen mukaan, mutta oikeus osatyökyvyttömyyseläkkeeseen säilyisi silti.

    Nykyisellään ei uskalla mitään ylimääräistä tehdä, ettei osatyökyvyttömyyseläke vaan lopu siihen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus