Tuloerojen kasvu

Kak­si kuvaa köy­hyy­den kehityksestä.

Käytet­tävis­sä ole­vien kulu­tusyk­sikköä kohden las­ket­tu­jen koti­talouden reaal­i­t­u­lo­jen kasvu1990-2007 tulode­si­ileit­täin (Tämä taulukon luvut on kor­jat­tu samoin kuin koko tek­sti tältä osin) 

1 12,1 %
2 15,5 %
3 20,7 %
4 24,8 %
5 27,8 %
6 29,3 %
7 32,2%
8 36,1 %
9 40,8%
10 82,7%
Ylin 1% 214,2 %
total 40,8%

Lähde tilas­tokeskus

http://www.tilastokeskus.fi/til/tjt/2007/tjt_2007_2009-05–20_tau_004_fi.html

Huoli­mat­ta 90-luvun­la­mas­ta, suo­ma­lais­ten käytet­tävis­sä ole­vat reaal­i­t­u­lot kasvoivat peräti 40 pros­en­til­la vuodes­ta 1990 vuo­teen 2007. Tulo­jen lisäys jakau­tui hyvin epä­ta­sais­es­ti. Rikkaim­man kymmenek­sen tulot läh­es kaksinker­tais­tu­i­v­at – ja ylim­män pros­entin peräti kolminker­tais­tu­i­v­at – kun taas alim­man kymmenek­sen tulot kasvoivat vain 13 pros­ent­tia. Joku lukee tämän niin, että köy­hät syr­jäy­tyivät yhä pahem­min muus­ta väestöstä; toiset taas niin, että köy­himpi­enkin tulota­so kuitenkin nousi 12 pros­ent­tia eli köy­hät eivät köy­htyneet vaan rikas­tu­i­v­at edes vähän.

Huo­mat­takoon, että keskimäärin käytet­tävis­sä ole­vat reaal­i­t­u­lot ovat nousseet 40 pros­ent­tia eli paljon enem­män kuin reaali­palkat, jot­ka ovat nousseet vain 33 pros­ent­tia. Ero­tus selit­tyy pääo­mat­u­lo­jen kasvul­la ja kas­vaneil­la eläkkeillä.

Yhtä ris­tiri­itaisen tulok­sen saamme, jos mit­taamme suh­teel­lista ja absolu­ut­tista köy­hyyt­tä. Suh­teelli­nen köy­hyys noin kaksinker­tais­tui edel­lä mainit­tuna ajan­jak­sona mitat­ti­in sitä mil­lä käyte­ty­istä suh­teel­lisen köy­hyy­den mittareista hyvän­sä; 40 %, 50 % tai 60 % medi­aan­i­t­u­losta kulu­tusyk­sikköä[1] kohden.

Jos taas kiin­nitämme köy­hyys­ra­jan mihin tahansa absolu­ut­tiseen, hin­tain­dek­sil­lä tark­istet­tavaan rajaan, saamme tulok­sen, että köy­hyys on selvästi vähentynyt.

Pitäisikö köy­hyyt­tä mita­ta suh­teel­lisil­la vai absolu­ut­tisil­la arvoilla?

Absolu­ut­ti­nen pien­i­t­u­loisu­ud­es­ta johtu­va köy­hyys – puute – on selvästi alen­tunut. Yhä on niitä, joiden rahat eivät riitä ruokaan, mut­ta kyse on joko vajavais­es­ta elämän­hallinnas­ta, jostain poikkeuk­sel­lis­es­ta elämän­ti­lanteesta tai aukos­ta hyv­in­voin­ti­val­tion turvaverkossa.

Hyvä määritelmä köy­hyy­delle on, että köy­hyys on sitä, että ei pien­i­t­u­loisu­u­den vuok­si voi elää mukana nor­maalis­sa elämän­muo­dos­sa. Kun köy­him­mät ovat jääneet selvästi jäl­keen yleis­es­tä elin­ta­sos­ta, he erot­tuvat elämän­tavoil­taan ja mah­dol­lisuuk­sil­taan yhä selkeäm­min muus­ta väestöstä. Suh­teel­lista köy­hyyt­tä kan­nat­taa seu­ra­ta, kun tavoit­telemme yhteiskun­nan sosi­aal­ista eheyttä.

Suh­teel­lisen köy­hyy­den mittareis­sa on kyl­lä toivom­isen varaa. Niiden mukaan suh­teelli­nen köy­hyys väheni Suomes­sa 1990-luvun laman syvimp­inä vuosi­na. Köy­hien olo ei mitenkään paran­tunut, mut­ta ver­tailun poh­jana ole­vat medi­aan­i­t­u­lot lask­i­vat ja sen mukana las­ki myös köy­hyys­ra­ja. Euroopan maista vähiten suh­teel­lis­es­ti köy­hiä on köy­hässä Slo­va­ki­as­sa, jos­sa medi­aan­i­t­u­lo on niin mata­la, että har­va on enää paljon sitä köy­hempi. Maas­sa, jos­sa pieni eli­it­ti kulut­taa läh­es kaik­ki tulot ja kansan ylivoimainen enem­mistö elää nälkära­jal­la, kukaan ei voi olla köy­hä, kos­ka medi­aani väestökin elää nälkära­jal­la eikä nälkära­jaa alem­mil­la tuloil­la ei voi elää. Koko mit­tari sovel­tuu vain vau­raiden maid­en tulon­jaon mit­taamiseen. Sil­loinkin sil­lä kan­nat­taa seu­ra­ta vain pitkän ajan muu­tok­sia, eikä tui­jot­taa mit­tarin suh­dan­nelu­on­toiseen vaihteluun.

Silmi­in­pistäväm­pää viimeaikoina kuin köy­himpi­en jäämi­nen kelka­s­ta on rikkaimpi­en näyt­tävä irtiot­to. Kyse ei ole palkkaero­jen kasvus­ta vaan super­rikkai­ta suo­sivista vero­tuk­sen muu­tok­sista – pääo­mat­u­lo­jen kovin lem­peästä veroko­htelus­ta – ja ennen kaikkea pääo­mat­u­lo­jen osu­u­den kasvus­ta. Mik­si pääo­mat­u­lo­jen osu­us kansan­tuot­teesta on nous­sut jok­seenkin kaikissa markki­na­t­alous­mais­sa, on oma mie­lenki­in­toinen asiansa, mut­ta en puu­tu siihen tässä kirjassa.

Ginikerroin

Köy­hyys­mittare­i­ta parem­pi tulon­jaon eri­ar­voisu­u­den mit­tari on Gini-ker­roin. Se on luku, joka saa arvon yksi, jos yksi henkilö saa kaik­ki tulot ja muut eivät mitään ja arvon nol­la jos kaikkien tulot ovat yhtä suuret. kuva Giniker­roin las­ki koko sodan­jälkeisen ajan vuo­teen 1990 saak­ka, jol­loin Suo­mi oli täl­lä ker­toimel­la mitat­tuna tasa-arvoisimpia ellei tasa-arvoisin maa. Sen jäl­keen tulon­jaon eri­ar­voisu­us on kas­vanut nopeasti – se on kas­vanut myös Ruot­sis­sa – niin, että giniker­roin oli vuon­na 2007 suun­nilleen samal­la tasol­la kuin 1960-luvun lop­ul­la.  Tässä voi olla vähän tilas­to­harhaa, kos­ka kymmenet tuhan­net pienvil­jeli­jät eliv­ät 1960-luvul­la osit­tain omavaraistaloudessa rahat­alouden ulkop­uolel­la, jol­loin he näyt­täy­tyvät tulo­jakau­mas­sa todel­lisu­ut­ta köy­hemp­inä. Tulon­jako oli siis tuol­loin todel­lisu­udessa tasaisem­pi kuin miltä se tilas­to­jen val­os­sa näytti.

Yllä olevas­sa verotyöryh­män sivuil­ta kopi­oidus­sa Mar­ja Riihelän kuvas­sa on esitet­ty giniker­roin tuotan­non­tek­i­jä­tu­lo­jen (palkat ja pääo­mat­u­lot) brut­to­tu­lo­jen (edel­lisi­in lisät­ty tulon­si­ir­rot) ja käytet­tävis­sä ole­vien tulo­jen (huomioitu verot) osalta. Erot tuotan­non­tek­i­jä­tu­lois­sa ovat nyt paljon suurem­mat kuin 1960-luvun alus­sa, mut­ta yhteiskun­ta tasaa niitä nyt paljon voimakkaam­min tulon­si­ir­roin ja veroin.

Erot tuotan­non­tek­i­jä­tu­lois­sa (palkois­sa ja pääo­mat­u­lot) kasvoivat työt­tömyy­den vuok­si nopeasti 1990-luvun alus­sa, mut­ta eivät ole kas­va­neet enää sen jäl­keen. Rikkaiden irtiot­to ei näy tuotan­non­tek­i­jä­tu­lo­jen giniker­toimes­sa, kos­ka työl­lisyy­den parane­m­i­nen on samanaikaises­ti tasan­nut jakau­maa tois­es­ta päästä. Sen sijaan erot brut­to­tu­lois­sa ovat jatka­neet kasvuaan. Tulon­si­ir­rot eivät tasaa tulo­ero­ja enää lainkaan niin hyvin kuin ennen.  Tämä ei suurim­mal­ta osaltaan johdu etu­jen heikken­e­mis­es­tä – merkit­tävää vaiku­tus­ta on ollut lähin­nä työt­tömien putoamisel­la ansiosi­don­naiselta perus­tur­valle – vaan työt­tömyy­den vähen­e­mis­es­tä. Tulon­si­ir­to­ja tarvi­taan nyt vähem­män. Tässä käyrässä rikkaiden rikas­tu­mi­nen näkyy. Vero­tuk­sen vähenevä pro­gres­si­ivi­su­us näkyy siinä, että käytet­tävis­sä ole­vien tulo­jen jakau­tu­mista kuvaa­va käyrä lähe­nee brut­to­tu­lo­jen käyrää.

Lapsiperheiden köyhyys tekee köyhyydestä periytyvää

Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta on pois­tanut absolu­ut­tisen köy­hyy­den riskin luku­un otta­mat­ta niitä, joil­la on ongelmia elämän­hallinnan tai ter­vey­den kohdal­la. Suh­teel­liset tulo­erot ovat kuitenkin kas­va­neet. Yhteiskun­nan homogeenisu­u­den vähen­e­m­i­nen tietää monia ikäviä asioista. Kun mon­et koke­vat, etteivät yhteiskun­nan pelisään­nöt kohtel­e­vat heitä epäreilusti, ei ole kaukana aja­tus, ettei hei­dän tarvitse kun­nioit­taa epäreilu­ja pelisään­töjä. Sosi­aalisen pääo­man hupen­e­m­i­nen lisää rikol­lisu­ut­ta ja pakot­taa varautu­maan kaiken­laiseen kieroiluun.

Ikäv­in­tä on lap­siköy­hyys. Löysim­män köy­hyyskri­teerin mukaan (60 % medi­aan­i­t­u­losta) lap­sista kuu­luu köy­hi­in per­heisi­in YY %. Vaikkei köy­hyys yleen­sä enää ilmene nälkää näkev­inä lapsi­na lapsi­na, tarkoit­taa se kuitenkin, että osa lap­sista syr­jäy­tyy ikä­tove­r­ien­sa seuras­ta. Syr­jäy­tymi­nen jo lapse­na köy­hien alakult­tuuri­in tekee köy­hyy­destä periy­tyvää. Tämä merk­it­see myös huo­mat­tavaa henkisten voimavaro­jen haaskausta.

Nap­pu­laikäis­ten jalka­pal­lo on hyvä ja hal­pa har­ras­tus, mut­ta kun ikää kart­tuu, seu­ro­jen lisenssi­mak­sut nou­se­vat. Usein tässä vai­heessa köy­histä per­heistä tule­vat jät­tävät lajin. Helsin­gin kaupun­gin sosi­aalivi­ras­to näyt­tää otta­neen tavak­seen mak­saa pien­i­t­u­lois­t­en per­hei­den las­ten pelaa­ja­mak­su­ja. Tästä kiitos ja kumar­rus Helsingille. Valitet­tavasti samaa käytän­töä ei nou­date­ta koko maas­sa. Halu­aisin toimeen­tu­lotuen normi­in las­ten har­ras­tuski­in­tiön, jos­ta kun­nan olisi velvol­lisu­us mak­saa kuit­te­ja vas­taan tämänkaltaisia harrastusmenoja.

Jälkeen jäänyt perusturva

Suuri syy suh­teel­lisen köy­hyy­den lisään­tymiseen on perus­tur­van jäl­keen­jääneisyy­dessä. Työ­markki­natu­ki on jäänyt vuodes­ta 1990 yli 30 pros­ent­tia jäl­keen yleis­es­tä ansio­ta­sos­ta. Perus­tur­va on hin­tain­dek­sil­lä mitat­tuna säi­lyt­tänyt ostovoimansa, mut­ta se ei ole seu­ran­nut yleistä elin­ta­son nousua, ei edes ansio­ta­son nousua. Alim­man kymmenek­sen ansio­ta­so on nous­sut 13 pros­ent­tia, mut­ta t5ämän joukon sisäl­lä työ­markki­nat­uel­la ole­vien ansio­ta­so ei ole nous­sut lainkaan.


[1] Yhden aikuisen koti­taloudessa on yksi kulu­tusyk­sikkö. Jokainen lisäaikuinen tai 14 vuot­ta täyt­tänyt lap­si tuo koti­talouteen 0,5 kulu­tusyk­sikköä lisää. Jokainen alle 14-vuo­tias lap­si tuo 0,3 kulu­tusyk­sikköä lisää. Per­he, joka koos­t­uu isästä ja äidis­tä ja lap­sista, joiden iät ovat 7, 12 ja 15 vuot­ta on siis 2,6 kulutusyksikköä.

================================

Tämä artikke­li on osaa luon­nos­ta kir­jak­si, jon­ka aion julka­ista SATA-komitean työn poh­jal­ta. Nämä artikke­lit eivät ole lähel­läkään lop­ullista tek­stiä, vaan olen koon­nut niihin vas­ta suo­rasanaiseen muo­toon kir­joitet­tua mate­ri­aalia. Toivon luk­i­joil­ta asi­a­sisältöön liit­tyviä kom­ment­te­ja, joi­ta tulen käyt­tämään (kor­vauk­set­ta) kir­jas­sa. Kos­ka tek­sti on hioma­ton­ta, stilis­tisiä kom­ment­te­ja ei kan­na­ta esit­tää, mut­ta jos tek­stiä on joil­takin paikoin vaikea ymmärtää, siitä toivon mainittavan.

73 vastausta artikkeliin “Tuloerojen kasvu”

  1. Näi­hin taulukkoi­hin olisi kiva saa­da näkyvi­in myös oikeat numerot.
    “Käytet­tävis­sä ole­vien reaal­i­t­u­lo­jen kasvu 1990–2007 tulodesiileittäin
    1 13 %
    2 20 %” ‑OS”

    Siis jotain tyyli­in 2‑desiletin reaal­i­t­u­lot oli­vat vuon­na 1990 10.000€. [Vuo­den 2007rahassa?]
    Vuon­na 2007 saman ryh­män reaal­i­t­u­lot 12.000€.

  2. Jälleen hyvä, että asi­aa pide­tään yllä, vaik­ka van­han ker­tauk­se­na. Ja eihän tuo Katainen muu­ta­ma kuukausi sit­ten tain­ut myön­tää vero­tuk­sen osu­ut­ta lainkaan asiassa.

  3. Yksi ongel­ma näi­den kaikkein vaikeimpi­en tapauk­ses­sa on, että he joutu­vat uloso­ton asi­akkaik­si. Tätä ovat merkit­tävästi lisän­neet pikalainat ja ‑vip­it. Tämä ongel­ma lisään­tyy edelleen. Kun aikaisem­mis­sa postauk­sis­sa on korostet­tu työl­listymisen edis­tämistä, tämä velka­on­gel­ma hait­taa sitä paljon. Ymär­rrän hyvin mik­si kaikkein köy­him­mät mak­sa­vat kaikkein korkein­ta korkoa lainas­ta, mut­ta pitäisiköhän tätäkin jotenkin säädel­lä, kun kaik­ki eivät itse kykene kuitenkaan hoita­maan asioitaan ja talout­taan. Näil­lä vipeil­lä siis, ihan tavalli­nen lap­siper­he, ei päi­hdeon­gel­mainen (tms.) per­he, saat­taa itsen­sä todel­lisi­in ongelmi­in. Näin olen läheltä seurannut.
    Las­ten urheilun ja har­ras­tamisen pitää olla pääsään­töiseti ilmaista. Ja välineitä on maaimaas­sa niin paljon, niitä pitää vaan kier­rät­tää. Me jokainen voimme niin vähäl­lä olla mukana ehkäisemässä syr­jäy­tymistä. Meille turha kel­paa jollekin toiselle.

  4. Luvut ovat var­maan muutet­tu reaal­isik­si ottaen huomioon yleinen inflaa­tio. Hin­tata­so­jen muu­tok­set eri tuoteryh­mis­sä kuitenkin kohtel­e­vat eri ihmis­ryh­miä eri tavalla.

    Asumisku­lut ovat var­maan nousseet nopeam­min kuin yleinen inflaa­tio, mikä on purrut eri­tyis­es­ti köy­himpi­in tulolu­okki­in. Joten veikkaisin, että kehi­tys todel­lisu­udessa on ollut köy­hille jopa huonom­pi kuin luvut osoittavat.

  5. Kuten aiem­mis­sa kom­menteis­sa joku mainit­si, olisi hyvä ainakin ava­ta tuon “yleisen elin­ta­son” tai “elämän­muodon” käsitet­tä jossain.

    Yksi ilmeinen asia on, että julkiset palve­lut tasaa­vat elämän laat­ua. Jos tulo­erot kas­va­vat, mut­ta julkiset ja julk­isin varoin tue­tut palve­lut paranevat, suh­teelli­nen köy­hyys ei vält­tämät­tä ole niin suuri ongel­ma kuin se olisi ollut, jos palve­lut oli­si­vat samanaikaises­ti huonon­tuneet. Myös esimerkik­si (vapaa) Inter­net ja met­sä ovat sel­l­aisia asioi­ta, jot­ka ovat ainakin poten­ti­aalis­es­ti suuria tasaajia.

    Toisaal­ta kulu­tuskult­tuuris­sa voi tapah­tua sen kaltaisia muu­tok­sia, jot­ka tekevät brän­di­en ja muiden vahvo­ja sosi­aal­isa merk­i­tyk­siä kan­tavien asioiden kulu­tuk­sen tasos­ta aiem­paa tärkeämpiä tek­i­jöitä ihmis­ten hyv­in­voin­nille. Ero vaikka­pa yksi­tyisen piiris­sä tapah­tu­van kulu­tuk­sen tasos­sa ei ole sosi­aalis­es­ti kovin merkit­tävä. Kak­si ihmistä voivat koh­da­ta melko tasaveroisi­na, vaik­ka toinen söisikin koton­aan use­am­min kalli­im­paa ruokaa. Sen sijaan sel­l­ainen rahankäyt­töön liit­tyvä kult­tuuri, joka esimerkik­si estää köy­hiä liikku­mas­ta vapaasti omas­sa kaupungis­saan tai tekee seu­rustelus­ta, ystävyy­destä tai jopa keskustelus­ta yli tulo­erora­jo­jen vaikeaa tai epä­to­den­näköistä var­maankin pahen­taa tulo­ero­jen kas­vamisen aiheut­ta­maa kär­simys­tä ja tekee yhteiskun­ta­rauhan järkkymis­es­tä toden­näköisem­pää. Sivu­men­nen sanoen tämä on nähdäk­seni yksi niistä mekanis­meista, joil­la main­os­toimis­tois­sa tehtävä “työ” tuhoaa hyvinvointia.

  6. Mie­lenki­in­toisia luku­ja. Huvit­tavaa on se, miten vasem­mis­to­lainen media aina aika ajoin revit­tää iso­ja otsikko­ja siitä, miten köy­hyys lisään­tyy, kun se määritel­lään suh­teessa medi­aan­i­t­u­loon tai keskiar­vo­tu­loon. Köy­hyyshän on sen määritelmän mukaan olema­ton­ta, jos kukaan ei tien­aa mitään. 

    Eipä Suomes­sakaan tarvitse kenenkään nälkää nähdä, jos­sei tämä mainit­tu elämän­hallinta ole pahem­man ker­ran hakuses­sa. Tosin on pelot­tavaa nähdä, mihin tämä nyky­meno johtaa, jos nousu ei nyt alakaan, vaik­ka otamme yli 10 mil­jar­dia velkaa vuodessa…

  7. Osmo, älä nyt viit­si puhua ihan pop­ulis­tista roskaa:

    Kyse ei ole palkkaero­jen kasvus­ta vaan super­rikkai­ta suo­sivista vero­tuk­sen muu­tok­sista – pääo­mat­u­lo­jen kovin lem­peästä veroko­htelus­ta – ja ennen kaikkea pääo­mat­u­lo­jen osu­u­den kasvusta. 

    No et kai nyt voi ihan oikeasti väit­tää, että rikkaiden vero­tus olisi _niin paljon_ muut­tunut, että sil­lä olisi merk­i­tys­tä nois­sa luvuis­sa? Oikeasti.

    Mut­ta enem­mänkin halu­aisin kysyä, että mitä merk­i­tys­tä noil­la luvuil­la lop­ul­ta on? On osoitet­tu, että tietyn elin­ta­son jäl­keen ihmis­ten hyv­in­voin­ti ei enää kas­va. USA:ssa tämä raja kai saavutet­ti­in 70-luvul­la ja meil­lä viimeistään 90-luvul­la. Onko noil­la mittareil­la siis enää mitään virkaa?

    Onko tulo­ero­jen tasaami­nen mitenkään enää real­isti­nen tapa kor­ja­ta ongelmia? Omas­sa tut­tava­pi­iris­säni ainakin on ihmisiä, jot­ka “tien­aa­vat” noin viides­osan siitä, mitä minä, mut­ta ovat onnel­lisem­pia kuin minä. Toisaal­ta on myös 3x enem­män tien­aavia, jot­ka ovat onnet­to­mia. Onko rahal­la täl­lä elin­ta­sol­la enää väliä?

    Kari

    1. Sanoin, että ennen kaikkea pääo­mat­u­lo­jen kasvus­ta. Vero­tus vaikut­taa asi­aan, mut­ta vähemmän.
      Sil­lä, että yhteinen hyvä jakau­tuu epä­ta­sais­es­ti on vaiku­tus­ta. Juuri mainit­se­masi syyn takia tämä on eri­tyisen onneton­ta, kos­ka tulo­jen kasautu­mi­nen joillekin ei oikeas­t­aan tee edes heistä onnel­lisia. Vaik­ka elin­ta­sol­la ja rahal­la ei olisi väliä rikkaiden kannal­ta, köy­hyy­del­lä on väliä köy­hien kannalta.

  8. On väärin puhua huip­purikkaiden kohdal­la ansio­ta­sos­ta. Nämä tulot palau­tu­vat läh­es kokon­aan pääo­ma­markki­noille kart­tumaan lisää.

    Järkevää olisi tilas­toi­da henkilöko­htaisen kulu­tus­ta­son muu­tos­ta tuloryhmittäin.

    Pidän järkevänä että Suomes­sa käytet­tävä pääo­ma on suo­ma­laises­sa omis­tuk­ses­sa. — Jos kansan­talouden pääo­mat siir­retään ulko­maalaiseen omis­tuk­seen niin se tietenkin lisää tuloil­la mitat­tavaa tasa-arvoa.

    Vas­ta sit­ten kun köy­hille sal­li­taan säästämi­nen, on järkevää tasa­ta suuria pääo­mat­u­lo­ja hei­dän hyväk­seen. (Mitä tapah­tuu jos sos­sus­sa ker­rot säästäneesi merkit­tävän osan edel­lisen kuukau­den toimeentulotuesta.)

    -

    Onko nois­sa tulover­tailuis­sa las­ket­tu sosi­aal­ituet tuloksi?

  9. Mer­iläisen tavoin toivoisin myös, että käsitet­tä “nor­maali elämän­muo­to” vähän avattaisiin. 

    Koke­muk­seni mukaan samal­la tulota­sol­la toteutetaan hyvinkin eri­laisia elämän­muo­to­ja ja päinvastoin. 

    Kir­joituk­ses­sa mainit­tu lap­siköy­hyys ja siitä johtu­va väitet­ty las­ten syr­jäy­tymi­nen myös ajat­te­lut­taa. Omil­la lap­sil­lani ainakin on ollut aina kavere­i­ta aivan laidas­ta laitaan — ökyrikkaista kuu­sisaare­lai­sista per­heistä kaupun­gin vuokrat­alon kasvatteihin. 

    Onko las­ten ja nuorten kohdal­la Suomes­sa todel­lakin sosi­aal­ista seg­re­gaa­tio­ta ainakaan suures­sa määrin? Onko se tutkimuksin toden­net­tu? Umpi­vasem­mis­to­laisen köy­hyys­tutk­i­ja Mat­ti Heikkilän selvi­tyk­si­in en ole valmis kri­ti­ikit­tömästi luottamaan. 

    Niin köy­hää las­ta en ole näh­nytkään, etteikö hänel­lä olisi matka­puhe­lin­ta ja kotona net­tiy­hteyt­tä sekä asial­lisia vaat­tei­ta päällään. 

    Vaikutel­ma on, että hyvä tyyp­pi on aina arvos­saan kodin rahati­lanteesta riip­pumat­ta. Eriy­tymi­nen mielestäni tapah­tuu myöhem­min, opiskelu­aikana ja per­heen perus­tamis­vai­heessa saman­laiset kulu­tus­tot­tumuk­set ja elämän­tyyli alka­vat vetää puoleen­sa enemmän.

  10. Sep­po S saat­taa olla oike­as­sa. Pitäisi kat­soa paljonko on hin­take­hi­tys ruoas­sa, ener­gias­sa, asumisku­luis­sa, koulu­tuk­ses­sa, päivähoi­dos­sa, ter­vey­den­huol­los­sa ja vaatteissa.

  11. Mitkähän ovat keskimääräiset tulot kus­sakin tulodesillissä ??

  12. Kun tulot yläde­sieleis­sä jakaan­tu­vat yhä enem­män keveästi verotet­tui­hin pääo­mat­u­loi­hin ja raskaam­min verote­tuik­si palkkat­u­loi­hin niin lop­putule­ma on hitaasti regres­si­ivisek­si muut­tu­va verotus.
    Vero % hajon­ta myös kas­vaa eli muu­ta­ma kymme­nen mak­saa veroa yli 50 % ja nokkela taas mak­saa samoista tuloista 15 %. 

    Veronalainen tulo € vero — %
    1 — 4 999 5,8
    5 000 — 9 999 8,6
    10 000 — 14 999 14,7
    15 000 — 19 999 18,1
    20 000 — 24 999 18,7
    25 000 — 34 999 21,6
    35 000 — 54 999 26,3
    55 000 — 74 999 30,2
    75 000 — 99 999 32,5
    100 000 — 149 999 33,1
    150 000 — 299 999 32,8
    300 000 — 30,1

  13. “On väärin puhua huip­purikkaiden kohdal­la ansio­ta­sos­ta. Nämä tulot palau­tu­vat läh­es kokon­aan pääo­ma­markki­noille kart­tumaan lisää.”

    Osinko­tu­loista 70 % menee ulko­maille, sil­lä olemme myyneet yri­tyk­semme ulko­maalai­seille, joten me emme hyödy näistä juuri mitään, eivät edes rikkaat.

  14. Aha, hyvä että kor­j­a­sit. Sekoi­tan nyt sit­ten johonkin toiseen henkilöön…

  15. 1990 2007

    1 8736 9797
    2 11673 13508
    3 13370 16143
    4 14830 18511
    5 16231 20737
    6 17799 23017
    7 19376 25622
    8 21247 28908
    9 24160 34008
    10 32669 59687

    Täsäs tuo jako Tilas­tokeskuk­sen absolu­ut­tiset todeliset elinkus­tan­nuk­set ovat kas­va­neet nois­sa alim­mis­sa desi­ileis­sä ja paljonko tuos­sa alim­mas­sa desi­ilis­sä on siel­lä tulo­jen alapäässä ??

  16. Osmo, hyvää tek­stiä. Yksi ongel­ma tuol­laises­sa ana­ly­y­sis­sä kuitenkin on, mihin kan­nat­taisi kiin­nit­tää huomio­ta: Nimit­täin tilas­tot puhu­vat pien­i­t­u­loi­sista, eivät köy­histä. Elin­ta­son kannal­ta on todel­la paljon väliä onko pien­i­t­u­loinen, joka omis­taa oman asun­ton­sa, vai joutuuko mak­samaan siitä käyvän markkinavuokran. 

    Joku jo tote­si, että asuinkus­tan­nuk­set lienevät kas­va­neet enem­män kuin mitä hin­tain­dek­si antaa ymmärtää — ja tämän takia köy­hät ovat ehkä aiem­paa huonom­mas­sa asemassa. 

    Pien­i­t­u­loinen lap­siper­he tai eläkeläi­nen, joka joutuu mak­samaan markki­navuokraa kuin vas­taavas­sa ase­mas­sa ole­va, joka omis­taa asuntonsa. 

    Yksi tapa yrit­tää tilas­toi­da köy­hyyt­tä olisi se, että asun­ton­sa omis­taville las­ket­taisi­in asun­nos­ta lasken­nalli­nen tulo mukaan vuosi­t­u­loi­hin. Olisi mie­lenki­in­toista nähdä minkälaiselta suo­ma­lais­ten tulo­jakau­ma täl­lä taval­la näyttäisi.

  17. Aikuinen voi vali­ta pienet tulot ja han­kkia elämään­sä laat­ua ilman rahaa tai jopa hyväksyä pien­i­t­u­loisu­u­den ja sen seu­rauk­set, mut­ta las­ten on vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä, jos tai kun heitä väheksytään tai syr­jitään sik­si ettei heil­lä ole merkki­vaat­tei­ta. HS:n äskeisen jutun mukaan jo halpiskau­pas­ta oste­tut vaat­teet voi johtaa syr­jin­tään. Pienenä syn­tynyt osat­to­muu­den tunne voi johtaa katkeroi­tu­miseen ja omien kyky­jen väheksymiseen jne.
    Tasainen tulon­jako takaa parhait­en yhteiskun­nan sisäisen tur­val­lisu­u­den ja tule­vaisu­u­den sen kaut­ta, että kaik­ki kyvyt saadaan posi­ti­iviseen käyt­töön. Tyh­mät rikol­liset jäävät kiin­ni, vaar­al­lisimpia ovat älykkäät rikolliset!

  18. OS:“Miksi pääo­mat­u­lo­jen osu­us kansan­tuot­teesta on nous­sut jok­seenkin kaikissa markkinatalousmaissa”

    Mielestäni näin on sen takia, että maail­ma on koneel­lis­tuneem­pi ja valmi­impi kuin koskaan ennen.
    Pääo­mat­u­lot edus­ta­vat ennenkaikkea konei­den tekemää työtä. Tulisiko mei­dän tulon­jaon tasaamisek­si kor­va­ta kaivinkoneet taas lapiomiehillä?

  19. Sil­lä, että yhteinen hyvä jakau­tuu epä­ta­sais­es­ti on vaiku­tus­ta. Juuri mainit­se­masi syyn takia tämä on eri­tyisen onneton­ta, kos­ka tulo­jen kasautu­mi­nen joillekin ei oikeas­t­aan tee edes heistä onnel­lisia. Vaik­ka elin­ta­sol­la ja rahal­la ei olisi väliä rikkaiden kannal­ta, köy­hyy­del­lä on väliä köy­hien kannalta. 

    Minä en pure­mat­ta niele väitet­tä, että tulo­ero­jen kasvu sinäl­lään vähen­täisi ihmis­ten hyv­in­voin­tia. Minä en ymmär­rä, miten tulo­ero­jen kasvu (tai tulo­ero­jen pienen­e­m­i­nen) aut­taisi ihmisiä ole­maan onnel­lisem­pia, ellei se sit­ten lisää esimerkik­si taloudel­lista tehokkuutta.

    Ajat­telus­sasi näyt­täisi myös ole­van sel­l­ainen sisään­raken­net­tu omi­naisu­us, että niiden “super­rikkaiden” rahat oli­si­vat jotenkin pois köy­hiltä. Mielestäni näin ei ole, kos­ka kyseessä ei ole nollasummapeli.

    Tietenkin niiden ihmis­ten, joiden elämän­laat­ua köy­hyys heiken­tää, ase­maa tulisi jol­lain tavoin paran­taa, mut­ta kun ollaan tietyn mate­ri­aalisen minim­i­ta­son yläpuolel­la (kuten pääosa suo­ma­lai­sista on), niin ei sen jäl­keen tulo­ero­jen muut­telul­la saa­da enää juuri mitään aikaan.

    Minus­ta tulo­ero­jen miet­timisen sijaan kan­nat­taisi pyrk­iä sel­l­aiseen tilanteeseen, jos­sa suurem­mal­la osal­la ihmisiä olisi mielekästä tekemistä. Epäilen pahasti, että tulo­ero­jen pienen­tämi­nen tosi­asial­lis­es­ti vähen­tää näi­den ihmis­ten määrää, kos­ka “heikosti tuot­ta­vat” työte­htävät hin­noitel­laan pois markki­noil­ta, ja (ain­oas­taan) näi­hin tehtävi­in kykenevät jätetään yhteiskun­nan ulkopuolelle.

    Kari

  20. Osmo: “Halu­aisin toimeen­tu­lotuen normi­in las­ten har­ras­tuski­in­tiön, jos­ta kun­nan olisi velvol­lisu­us mak­saa kuit­te­ja vas­taan tämänkaltaisia harrastusmenoja.”

    Samal­la kun­nan kan­nat­taisi hyö­dyn­tää neu­vot­telu­voimaansa mak­sa­jan omi­naisu­udessa, tarkoit­taa­han har­ras­tusten jär­jestäjän kannal­ta että ylimääräis­es­tä osal­lis­tu­jas­ta saadaan rajahyö­ty, ja paikat voidaan aivan hyvin myy­dä eri hin­noil­la vähän kuten lentokoneissa.

    Tääl­läpäin yhden lapsen akti­ivi­nen har­rastelu mak­saa vajaat pari ton­nia vuodessa väli­neet pois­lukien. Nyt jos kun­ta alkaa kor­va­ta näitä avoimel­la piikil­lä kuit­tia vas­taan, luo­daan kohtu­ut­toman kallis jär­jestelmä, ja toisaal­ta lap­siko­htaiset kiin­tiöt eivät oikein riitä mihinkään jos normik­si ote­taan jokin sub­ven­toitu har­ras­tus kuten vaik­ka jalkapallo.

  21. Jotain meni pieleen kirjoituksessa 

    Tässä tuo jako eli Tilas­tokeskuk­sen absolu­ut­tiset tuloar­vot eri desi­ileis­sä 1990 ja 2007.
    Tulot näin jaet­tuna eivät ker­ro vielä kaikkea, sil­lä tulot tuos­sa alim­mas­sa desi­ilis­sä alka­vat 1 eurosta .

    Toinen vaikutt­va tek­i­jä on kus­tan­nusten lasken­ta , onko ostovoima las­ket­tu alim­mas­sa desi­ilis­sä huomioiden tämän desi­ilin eri­lainen kulu­tus­rakenne , yleisem­min sama pitäsi huomioi­da kaikissa desiileissä

  22. Lap­siper­hei­den köy­hyyt­tä kor­jataan parhait­en estämäl­lä per­heitä hajoa­mas­ta. On aivan päivän­selvä asia, että kol­men lapsen ja yhden työt­tömän tai työpssäkävi­jän per­he on läh­es­tulkoon aina köy­hä kun taas kah­den työssäkävi­jän per­he on täysin keskiluokkainen.

    (tässä blo­gis­sa­han on esitet­ty esimerkke­jä siitä kuin­ka yksin­huolta­jan työssäkäyn­ti­hän ei vaiku­ta juurikaan yhtään käteen jäävi­in tuloi­hin, ellei palk­ka ala kolmosella)

  23. On väärin puhua huip­purikkaiden kohdal­la ansio­ta­sos­ta. Nämä tulot palau­tu­vat läh­es kokon­aan pääo­ma­markki­noille kart­tumaan lisää. 

    Ensim­mäis­es­tä lauseesta olen samaa mieltä. Huip­purikkaiden tulot ja omaisu­udet eivät ole siinä mielessä ansait­tu­ja, että ne vas­taisi­vat teh­dyn työn yhteiskun­nal­lista arvoa. 

    Toinen lause selit­tääkin mik­si. Nämä tulot tule­vat kan­sain­välisiltä pääo­ma­markki­noil­ta ja ne palau­tu­vat kan­sain­välisille pääo­ma­markki­noille, jos­ta niitä suurel­la velka­vivul­la lainataan edelleen mil­loin tietotekni­ikkayri­tyk­si­in, mil­loin asun­tomarkki­noille kunnes kul­loinenkin luot­toraken­nel­ma rom­ah­taa oman kasvun­sa mah­dot­to­muu­teen. Miljoonat joutu­vat työt­tömik­si. Sit­ten lainataankin val­tio­val­loille ja seu­raavak­si nähdään, että ase­te­ol­lisu­u­den kasvumah­dol­lisu­udet ovat parhaat. Eikä luot­to lopu. Ja kun mak­sun aika tulee taas ihme­tel­lään, mihin hul­lu­u­teen tuli ryhdyttyä.

  24. nuoriso­työn tukem­i­nen kuit­te­ja vastaan:

    mielestäni lähtöko­h­ta on väärä. Siinä luo­daan jälleen yksi jär­jestelmä, jos­sa kon­trol­lil­la nöyryytetään köy­hempiä. Tämähän tarkoit­taisi, että saadak­sesi kuiteista rahaa olisi men­tävä sos­su­un. Luu­len­pa, että mon­elta jää men­emät­tä ja las­ten har­ras­tuk­set jäävät tähän kyn­nyk­seen. Niille, jot­ka siel­lä jo muista syistä käyvät kyn­nys­tä tästä asi­as­ta sinän­sä ei syn­ny. Eri­ar­vois­t­a­mi­nen­han ei ollut tarkoi­tus vaan lisätä liikuntaa?

    Mielestäni paljon parem­pi jär­jestelmä olisi sel­l­ainen, jos­sa kun­ta valvoitet­taisi­in tuke­maan nuoriso­työtä x eurol­la jokainen tilas­toitu käyn­ti. Tili­tys seu­roille sit­ten esim. kuukausittain.

    Asumas­sani kun­nas­sa tehti­in seu­raa­va oper­aat­tio: kaik­ki kiin­teistöt siir­ret­ti­in kun­nan kiin­teistövi­ras­tolle ja kaikille kiin­teistöille laitet­ti­in tulostavoit­teet. Vuokrat­sok­si halut­ti­in sama kuin yksi­ty­isil­lä tiloil­la etei vääritet­täisi kilapilua. Nyt sit­ten urheilu ja muut nuorisoseu­rat hake­vat tilaavus­tus­ta kun­nan nuoriso­lau­takunnal­ta, jon­ka määrära­ho­ja ei tietenkään korotet­tu vuokravaa­timuk­sia vas­taavasti. Tilaavus­tushan voi men­nä vahin­gos­sa yksi­tyiselle puolelle kun ne voi tin­kiä hin­noista kun taas kun­nan määräämät tilavuokrat ovat kiinteät.

    Sit­ten lisäk­si laske­vatkin vielä tilavuokra-avus­tuk­set yhteen toim­intoavus­tusten kanssa joudu­taankin tilanteeseen mis­sä aikaisem­mat pienet toim­inta-avus­tuk­set lypses­tään kun­nalle takaisin ja hom­ma tuke­htuu. Kuitenkin voidaan sanoa ‘olemme lisän­neet nuoriso­työn määrära­ho­ja´. Äänestäjät jopa usko­vat. Näin saadaan seu­ro­jen vuosi­mak­sut kohoa­maan vähäväk­isten ulottumattomiin.

    Lop­putu­los on se, että mm. koulu­jen liikun­tasalien iltakäyt­tö on pudon­nut ja har­ras­tus­toim­inta on taan­tunut. Samal­la on ´päästy´ tilanteeseen mis­sä kun­nan pieni poruk­ka voi päät­tää mitä urheilu­la­jia kun­nas­sa saa har­ras­taa. Samoin kävi kon­sert­tien kanssa. Kon­sert­ti­salin vuokra on niin korkea, ettei pää­sylip­put­lot mil­lään järkeväl­lä tasol­la riitä ellei täyt­töaste ole vähin­tään 70%. Ja vuokra vain nousee kos­ka lasken­ta jakaa vuosiku­lut toteu­tuneil­la käyt­töpäivil­lä jos­ta saadaan uusi vuokra aina seu­raavalle vuodelle. Näin kun on tehty val­tu­us­tossa päätös lasken­tasään­nötä.… Talousohjausta!

    Lisäk­si henkilöri­ito­jen takia kun­nan päätök­sen­tekosys­tee­mis­sä ollaan nyt tilanteessa mis­sä eräät lajit eivät saa tila­ra­hoi­tus­ta ne on siis lopetet­ta­va… Kiitos vaan nuoriso­työn tukemisesta ! 

    Vielä 80 luvul­la mm. san­ot­ti­in mm: ´par­ti­o­laisille emme anna kun­nan rahaa kun ne ovat por­varien kakaroi­ta ja han­kki­vat itse rahansa.´ Niin oma­l­la työl­lä han­kki­vatkin, joulupukkeina,lehtitilauksilla siivoamalla/haravoimalla fir­mo­jen piho­ja jne… Onnek­si ko. päätök­sen­tekokäytän­nöstä on päästy mut­ta muis­tis­sa on. Tähän käytän­töön ei saa antaa mah­dol­lisu­ut­ta pala­ta. Nyt ollaan sil­lä tiellä.

    Esit­tämäni toim­intat­a­pa saat­taisi toimia reilummin.

  25. Yrit­täjä­tu­lo­ja suo­si­va ver­ou­ud­is­tus 90-luvul­la onnis­tui niin hyvin, että se innos­ti ihmisiä perus­ta­maan ja kas­vat­ta­maan eri­tyis­es­ti teknolo­giayri­tyk­siä ja tämä näkyi sit­ten kansan­tuot­teen kasvu­na ja yrit­täjä­tu­lo­jen kasvuna. 

    Uud­is­tus tehti­in, kos­ka aikaisem­mas­sa jär­jestelmässä yri­tys­ten ei kan­nat­tanut tehdä tulosta, vaan mielum­min tehdä eri­laisia kyseenalais­es­ti kan­nat­tavia tilin­päätöshank­in­to­ja ja uida hyvin raskaas­sa velka­kuor­mas­sa oman pääo­man sijaan. Kun yri­tyk­set ajau­tu­i­v­at 80-luvun tilin­päätöshank­in­to­jen ja raskaiden velko­jen kuor­mit­ta­m­i­na 90-luvun lamaan, niitä meni sankoin joukoin nurin ja syn­tyi jät­ti­työt­tömyys ja pankkikri­isi, kun velka­kuor­mas­sa uiv­at yri­tyk­set upposivat. 

    Tarvit­ti­in yri­tysvero­jär­jestelmä joka kan­nusti yri­tyk­siä vahvis­ta­maan omaa pääo­maa ja vero­jär­jestelmä joka kan­nusti ylipään­sä perus­ta­maan ja kas­vat­ta­maan yrityksiä. 

    Kansan­talous sai lamave­lat mak­set­tua, uusia työ­paikko­ja syn­tyi run­saasti ja tuotan­non jalostusaste nousi. Myön­teinen kierre jatkui koko 1990-luvun, kunnes 2000-luvul­la tuli muoti­in kvar­taa­likap­i­tal­is­mi ja pitkäjän­teisyy­den sijaan alet­ti­in palk­it­se­maan 1990-luvul­la ansait­tu­jen pääoma­puskurien tyh­jen­tämistä eri­laisil­la finanssikikoil­la kvar­taa­likap­i­tal­is­min nimessä. Täl­lä en tarkoi­ta, että rapor­toin­ti neljän­nesvu­osit­tain sinän­sä olisi ongel­ma, mut­ta se oli että asioi­ta alet­ti­in opti­moimaan liiak­si noi­ta neljän­nesvu­osi­t­u­lok­sia ajatellen. 

    Siis SS., jos yri­tysvero­jär­jestelmä olisi pidet­ty ennal­laan 80-luvun kaltaise­na emme toden­näköis­es­ti olisi saa­neet aikaan sitä kas­vavien teknolo­giayri­tys­ten joukkoa, joka veti Suomen viime lamas­ta. Vero­tus ei ollut tietenkään ain­oa asia, joka tähän vaikut­ti, vaan eri toimien onnis­tunut yhteensovittaminen. 

    Onnek­si on suo­ma­laisia, jot­ka osaa­vat tehdä kan­nat­tavia pitkän tähtäi­men investoin­te­ja ja onnek­si hei­dän on ollut ei vain mah­dol­lista vaan myös kan­nat­tavaa toimia Suomessa. 

    Sit­ten kun men­nään tulode­si­ilien alapäähän havaitaan, että siel­lä on sama ongel­ma kuin 80-luvun yri­tyk­sil­lä. Tehdään “tilin­päätös-investoin­te­ja”, eli kulute­taan rahat, jot­ta niitä ei kokon­aan menetetä. Uuden riskialt­ti­in yri­tys­toimin­nan (sat­un­naiset työt) aloit­tamisen rahal­liset hyödyt sosialisoidaan. 

    Ratkaisu: Efek­ti­ivisen mar­gin­aaliv­eron alen­t­a­mi­nen tuloast­eikon alapäässä. Vähim­mäl­lä byrokra­tial­la päästäisi­in, jos pystyt­täisi­in nos­ta­maan verotet­ta­van tulon alarajaa. 

    Paha vaan kun tuli taas lama. Epäilen nyt kuin­ka paljon tuo­hon on varaa. Ts. onko taas tilanne, jos­sa pitää keskit­tyä löytämään tapo­ja joil­la saadaan talous parhait­en kas­va­maan, jot­ta mm. julki­nen vel­ka suh­teessa BKT:hen ei karkaa käsistä. 

    Ja täl­löin taas pelimerkke­jä pitäisi olla jan­nuil­la ja jaanoil­la, jot­ka osaa­vat tehdä Suomen kansan­talout­ta kas­vat­tavia, tuot­tavia ja työl­listäviä investoin­te­ja. Siinä mielessä tilanne on parem­pi kuin 20 vuot­ta sit­ten, että vähäriskisi­in kohteisi­in lainara­haa on run­saasti saatavil­la, mut­ta tuol­laisia kohtei­ta ei juurikaan ole, vaan pitäisi ottaa enem­män riskiä. Jot­ta taas voisi ottaa merkit­tävää taloudel­lista riskiä, täy­tyy olla sel­l­aista var­al­lisu­ut­ta jon­ka “voi menet­tää”. Tuol­laista ei köy­häl­lä ole eikä rikkaal­la, jos sen on menettänyt. 

    Onnek­si Suomes­sa on edes tämän ver­ran rikkai­ta (oman yri­tyk­sen­sä myyneitä) yrit­täjiä, jot­ta köy­hien kasvuyrit­täjien ei ole ihan niin pakko myy­dä osakkeitaan “hal­val­la” ulko­maille kasvun rahoit­tamisek­si, vaan koti­maas­takin on löy­det­tävis­sä yhteistyökumppaneita.

    Mikä on “jouti­laan ylälu­okan” opti­maa­li­nen määrä sitä en osaa sanoa, mut­ta ei tulo­jen kasvu ylim­mis­säkään tulolu­okissa sinän­sä mikään huono asia ole. Kyse on siitä kuin­ka paljon mil­loinkin pain­ote­taan tulo­jen muo­dostamista ja jakamista. 

    Kun alinkin tulode­si­ili saisi enem­män tulo­ja tulo­jen muo­dostamisen perus­teel­la eikä pelkän jakamisen, se oppisi muo­dosta­maan tulo­ja ja tulo­erot pieneni­sivät sitä kautta.

  26. “On osoitet­tu, että tietyn elin­ta­son jäl­keen ihmis­ten hyv­in­voin­ti ei enää kas­va. USA:ssa tämä raja kai saavutet­ti­in 70-luvul­la ja meil­lä viimeistään 90-luvul­la. Onko noil­la mittareil­la siis enää mitään virkaa?”

    Jotain tuol­laista on yritet­ty osoit­taa ja kehi­tyskri­it­tiset ihmiset ovat siten siihen innokkaasti tart­tunet ja tois­tel­e­vat sitä kuin papukai­jat tark­ista­mat­ta faktoja.

    Usein papukai­jat vielä ovat vasem­mis­to­laisia. Se johtaa sel­l­aiseen ehkä hiukan out­oon tilanteeseen, että on suuri joukko vasem­mis­to­laisia, jot­ka käytän­nössä vas­tus­ta­vat kaikkein huono-osaisem­pi­en elin­ta­son nostoa. 

    Onhan nimit­täin selvää, että elin­ta­son nousu on paran­tanut esimerkik­si ter­vey­den­huol­lon mah­dol­lisuuk­sia. Joskus 70-luvul­la osat­ti­in vain unel­moi­da sel­l­ai­sista syövän paran­tu­mis­pros­en­teista, jot­ka tänään ovat tot­ta. Luke­mat­tomista esimerkeistä voisi toisek­si vali­ta vaik­ka “pakote­tun” asun­not­to­muu­den läh­es täy­del­lisen katoamisen. Roskalaatikos­sa nukku­va on var­masti onnet­tomampi kuin sängyssä nukkuva.

    Jos täl­laiset asi­at eivät parana onnel­lisu­ut­ta, niin mitkä sit­ten? Ja nehän ovat mah­dol­lis­tuneet pitkälti elin­ta­son nousun myötä.

    Toinen kysymys on sit­ten se, mik­si tämä onnel­lisu­u­den ripeä kohoami­nen ei näy (kovin hyvin)onnellisuuskyselyissä. Yksi syy lie­nee se, että syr­jäy­tyneet eivät paljoa kyse­ly­i­hin vas­taa — tai kuolleet.

    Toden­näköis­es­ti niin san­ot­tua East­er­lin­in paradok­sia (ilmoitet­tu onnel­lisu­us ei enää tietyn rajan jäl­keen kas­va) ei ole ole­mas­sa. Tosin onnel­lisu­us alkaa tietyn tulon jäl­keen kas­vaa hitaam­min. Muis­taak­seni East­er­lin itsekin on perunut puheitaan. 

    Kysymys on toki mon­imutkainen, mut­ta aika luot­tavais­es­ti voi kai olet­taa esimerkik­si, että raha tuo aina lisää tur­val­lisu­ut­ta ja sitä kaut­ta onnel­lisu­ut­ta. Työt­tömyys tuot­taa esimerkik­si stres­siä ja siten onnet­to­muut­ta, mut­ta paljon vähem­män ihmiselle, jon­ka tulota­so ei paljoa työn lop­pues­sa tipu tai jol­la on säästöjä. 

    Rahal­la pysty estämään mon­en­laista muu­takin stres­siä. Mut­ta asian mon­imutkaisu­ut­ta kuvaa kai juuri se, että toisaal­ta rahan han­kkimi­nen usein lisää stres­siä. Olisi kuitenkin outoa, jos ihmisil­lä olisi vau­rau­den keskel­lä huonom­mat mah­dol­lisu­udet selvitä kyseis­es­tä ris­ti­paineesta kuin köy­hyy­den keskellä.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Easterlin_paradox

  27. pilkun­vi­ilaa­ja:

    Olen kanssasi sinän­sä samaa mieltä. Mielestäni on kuitenkin itses­tään selvää, että elin­ta­son noustes­sa tapah­tuu jonk­i­nasteinen sat­u­raa­tio. Onhan se nyt varsin selvää, että tulota­son noustes­sa 500 eurosta kuukaudessa 1000 euroon kuukaudessa onnel­lisu­us lisään­tyy enem­män kuin tulo­jen noustes­sa 3000 eurosta kuukaudessa 3500 euroon kuukaudessa. Tämä on tietenkin perustel­tu syy aut­taa kaikkein köyhimpiä.

    Min­un point­ti­ni oli kuitenkin se, että Suomes­sa olemme jo siinä tilanteessa, että pääosan onnel­lisu­ut­ta ei enää voi­da tulon­si­ir­roin juurikaan paran­taa. Tai oikeas­t­aan, että pääosan onnel­lisu­ut­ta saadaan lisät­tyä tehokkaam­min muil­la keinoin. Esimerkik­si lisäämäl­lä työl­lisyyt­tä tai ehkäisemäl­lä tehokkaam­min syrjäytymistä.

    Ja tämä on hyvinkin eri asia kuin tulo­ero­jen pienen­tämi­nen. Jos pitkäaikaistyöt­tömälle alko­holin suurku­lut­ta­jalle annetaan enem­män rahaa, niin hänestä tulee alko­holisti entistä nopeam­min. Jos työt­tömälle annetaan enem­män rahaa, se ehkäisee hänen työl­listymistään ja saat­taa johtaa syr­jäy­tymiseen ja onnel­lisu­u­den tosi­asial­liseen laskuun.

    Mut­ta ongel­ma on tosi­aankin varsin kimurantti.

    Kari

  28. Yleinen elämän­muo­to ajaa kahdel­la autol­la kiinalaisen roinan täyt­tämään lähiö­taloon, jon­ka huoneka­lut vai­hde­taan kol­men vuo­den välein yhtä huono­laa­tu­isi­in. Aasian ran­noille lennetään juo­maan ja syömään ja tul­laan takaisin. Koti täytetään uusim­mal­la elek­tron­i­ikalla, jot­ta ei tarvitse puhua kellekään. Kulut­tamiseen käytetään paljon ener­giaa, jot­ta siel­lä nuhjuises­sa päivä­työssä käymisessä tun­tu­isi ole­van jotain järkeä. Onko tähän ihan pakko köy­hien osal­lis­tua kun en minäkään halua.

    Ylim­mät tulo­promil­let ovat var­maankin kas­vat­ta­neet osu­ut­taan vielä ylin­tä pros­ent­tia reilusti enem­män. Kuu­lu­uhan ylimpään pros­ent­ti­in paljon palka­nsaa­jia ja ammat­in­har­joit­ta­jia, joiden tulot eivät todel­lakaan ole kuusinkertaistuneet.

  29. USA:ssa tämä raja kai saavutet­ti­in 70-luvul­la ja meil­lä viimeistään 90-luvul­la. Onko noil­la mittareil­la siis enää mitään virkaa?”

    Jostain saa­tui silmään, että sat­u­raa­tio­ra­ja kul­kee n 3000 euron tulois­sa, sen jäl­keen ei onnel­lisu­us enää juurkaan kasva .
    Mut­ta nuo tulode­si­ilit sisältävät 4–450000 ihmistä joten kyl­lä sinne vielä köy­hiäkin mahtuu

  30. “Uud­is­tus tehti­in, kos­ka aikaisem­mas­sa jär­jestelmässä yri­tys­ten ei kan­nat­tanut tehdä tulosta, vaan mielum­min tehdä eri­laisia kyseenalais­es­ti kan­nat­tavia tilin­päätöshank­in­to­ja ja uida hyvin raskaas­sa velka­kuor­mas­sa oman pääo­man sijaan.”

    Vielä 80-luvul­la suosit­ti­in investoin­te­ja ja sen vuok­si pois­toil­la voiti­in kikkailla.
    Ahon hal­li­tus ei suinkaan paran­tanut tilan­net­ta, sil­lä nyt yri­tyk­sen oman pääo­man sai ulos­mi­ta­ta ilman veroseu­raa­muk­sia, sil­lä osinko­jen vero osin­gon saa­jalle oli 0 % . Tämä päin­vas­toin kiihdyt­ti pääoma­pakoa fir­moista ja teki niistä vieläkin epävakaampia.

    Vas­ta 90-luvun lop­un uud­is­tus, jos­sa osinko­jen mak­su ja verot­to­muus sidot­ti­in yhtiön oman pääo­maan alkoi paran­taa vakavaraisuutta

  31. “Onhan nimit­täin selvää, että elin­ta­son nousu on paran­tanut esimerkik­si ter­vey­den­huol­lon mah­dol­lisuuk­sia. Joskus 70-luvul­la osat­ti­in vain unel­moi­da sel­l­ai­sista syövän paran­tu­mis­pros­en­teista, jot­ka tänään ovat totta”

    Suomes­sa hoidon saan­ti on kuitenkin eri­ravois­in­ta OECD maista, jopa USA:ssa se on tasa-arvoisem­paa ja tuloista riippumattomampaa.

    Syöpiä on mui­hin hoitoi­hin ver­rat­tuna sen ver­ran vähän, etti niiden hoidol­la ole merk­i­tys­tä kuin yksilötasolla

  32. Ylim­män pros­en­til­la Osmokin hehkut­taa tulo­ero­jen kasvua vaik­ka se ker­too lähin­nä rikkaiden vero­tuk­sen kiristymis­es­tä, kos­ka ver­ou­ud­is­tuk­ses­sa 90-luvul­la ryhdyt­ti­in verot­ta­maan myyn­tivoit­to­ja. Näin saati­in yrit­täjien elämän­työ yri­tyskaup­po­jen yhtey­dessä verote­tuk­si. Itsekin olen joskus päässyt kyseiseen pros­ent­ti­in ilman että käteeni on tul­lut euroakaan varsi­naista tuloa. Vero­tus kun on joskus lasken­nal­lista, eikä perus­tu todel­liseen käteen jäävään tuloon. Olisi muka­va saa­da laskel­ma jos­ta on myyn­tivoitot pois­tet­tu viime vuosil­ta tai lisät­ty alku­vu­osi­in , niin voitaisi­in ver­ra­ta samo­ja asioi­ta kau­den alus­ta ja lopusta.

  33. “Vas­ta 90-luvun lop­un uud­is­tus, jos­sa osinko­jen mak­su ja verot­to­muus sidot­ti­in yhtiön oman pääo­maan alkoi paran­taa vakavaraisuutta”

    Yleisel­lä tasol­la väit­teesi ei pidä paikkaansa. Sekä pörssiyri­tys­ten että pk-yri­tys­ten omavaraisu­usaste nousi koko 90- luvun laman jälkeisen ajan. Pk-yri­tyk­sis­sä eri­tyisen jyrkästi Kat­so oheisen linkin sivun 7 käyrät. Yksit­täi­sis­sä yri­tyk­sis­sä on voin­ut olla ongelmia ja ehkä koke­muk­sesi on niistä.

    http://www.yrittajat.fi/File/4ca409a4-5b37-4450–8f80-4fc209f19a7e/pktilinpaat99.pdf

  34. Suurituloisia verotetaan paljon kovemmin kuin ennen sanoo:

    Tulo­erot ovat siis 1970:n tasol­la — tuon Juha Sil­ta­lan kul­taisen vuo­den — tai 1960-lukuakin hän ihan­noi, sil­loin tulo­erot oli­vat vielä suurem­mat mut­ta työ­markki­nasään­te­ly vähäisem­pää, sik­si myös työttömyys.

    Suu­rit­u­loisia verote­taan nykyään mon­ta ker­taa enem­män kuin sil­loin ja julki­nen sek­tori käyt­tää mon­ta ker­taa enem­män rahaa kuin silloin.

    Onko korkein ansio­tulovero­pros­ent­tikin korkeampi kuin vuon­na 1970 vai onko vain absolu­ut­ti­nen vero­tus kiristynyt?

  35. “Yleisel­lä tasol­la väit­teesi ei pidä paikkaansa. Sekä pörssiyri­tys­ten että pk-yri­tys­ten omavaraisu­usaste nousi koko 90- luvun laman jälkeisen ajan. Pk-yri­tyk­sis­sä eri­tyisen jyrkästi Kat­so oheisen linkin sivun 7 käyrät”

    Joh­tui enem­män pankeista, pankkien luo­to­nan­to muut­tui varovaisemmaksi.
    Jos ver­taa Viroon, jota on pidet­ty yrit­tämisen malli­maana niin Viro teki täysin päin­vas­toin eli yri­tyk­siä ei verote­ta mut­ta rahan otta­mi­nen eli yri­tyk­sen pääomien vähen­tämi­nen eli osin­got ovat verotettavaa

  36. Tulo­ero­jen kasvun tulos on sää­tykeir­ron hidastuminen.
    Rikkaiden elämä läh­tee kulke­maan eri latu­ja kuin alimpi­en tulode­si­ilien ja lop­ul­ta he eivät koskaan tapaa toisiaan.

    Lop­putule­ma on , että per­imäl­lä ase­mansa ja rahansa saa­neet alka­vat pitää itseään mui­ta ylemp­inä ja val­taansa Jumala­ta lähteväk­si ja lop­ul­ta he aja­vat yhteiskun­nan perikatoon.
    Kaikille yhteiskun­nille on käynyt samoin

  37. “Yleisel­lä tasol­la väit­teesi ei pidä paikkaansa. Sekä pörssiyri­tys­ten että pk-yri­tys­ten omavaraisu­usaste nousi koko 90- luvun laman jälkeisen ajan. Pk-yri­tyk­sis­sä eri­tyisen jyrkästi Kat­so oheisen linkin sivun 7 käyrät;

    Ja kun lähde­tään 10 % tasol­ta ja ilmeis­es­ti vieläkin alem­paa 91–92 ja kun ahneim­mat ja hunoim­mat häviävät keskiar­voa alen­ta­mas­ta niin keskimääräi­nen kehi­tys näyt­tää hyvältä.

  38. “HS:n äskeisen jutun mukaan jo halpiskau­pas­ta oste­tut vaat­teet voi johtaa syrjintään.”

    Saman jutun mukaan myös mm. par­tion har­ras­t­a­mi­nen tai fan­tasian lukem­i­nen voi johtaa syr­jin­tään. Jutus­sa oli­vat teinit lis­tan­neet tun­nol­lis­es­ti ihan kaik­ki mah­dol­liset tavat erot­tua “mas­sas­ta”. Itse asi­as­sa Suomes­sa ei tai­da olla nuor­ta, jos­sa ei olisi jotain omi­naisu­ut­ta, joka saat­taisi johtaa syrjintään.

  39. “Niin köy­hää las­ta en ole näh­nytkään, etteikö hänel­lä olisi matka­puhe­lin­ta ja kotona net­tiy­hteyt­tä sekä asial­lisia vaat­tei­ta päällään.”

    Par­tios­sa, joka on hal­pa har­ras­tus, olen huo­man­nut, että se erot­tumi­nen tulee vas­taan esimerkik­si siinä, kuka pääsee mukaan suurleir­ille (http://www.kilke.fi/, 185 euroa), tms. isoon tapah­tu­maan, jos­ta toito­teen par­tiovuo­den kohokohtana.

  40. “Joh­tui enem­män pankeista, pankkien luo­to­nan­to muut­tui varovaisemmaksi.
    Jos ver­taa Viroon, jota on pidet­ty yrit­tämisen malli­maana niin Viro teki täysin päin­vas­toin eli yri­tyk­siä ei verote­ta mut­ta rahan otta­mi­nen eli yri­tyk­sen pääomien vähen­tämi­nen eli osin­got ovat verotettavaa.”

    Tietysti pankkien luo­to­nan­to kiristyi tuol­loin, kun paikoin 80-luvun lop­ul­la se oli aivan holti­ton­ta ja voi olla että heil­uri heilahti het­kek­si toiseen ääripäähän. Mikään yksit­täi­nen asia ei toki selitä kaikkea, mut­ta kyl­lä yri­tys­ten omavaraisu­u­den kasvutren­di alkoi jo 90-luvun alkupuolel­la ja Ahon-Viinasen uud­is­tusten jäl­keen, kuten esit­tämässäni linkissä näkyy, ei vas­ta vuosikymme­nen lopussa.

    En tiedä kuin­ka hyvin Viron yri­tysvero­jär­jestelmä on täyt­tänyt sille asete­tut odotuk­set, mut­ta Suomes­sa jär­jestelmän uud­is­tuk­sen vaiku­tuk­set taisi­vat ylit­tää odotuk­set niin vero­tu­lo­jen kuin yri­tys­ten itsen­säkin kannal­ta 90-luvulla.

  41. Tulo­ero­jen kasvu johtaa vääjäämät­tä negati­ivisi­in ilmiöi­hin yhteiskun­nas­sa. Nyky­isin talvi­so­dan henkeä ei enää ole. Tämän tilalle on tul­lut ahneus.

    Tulo­ero­jen kasvu on kan­sain­vä­li­nen ilmiö. Se liit­tyy olennnais­es­ti repub­likaanien ahneu­den poli­ti­ikkaan USA:ssa. Ja Suomes­sa kokoomus on mallikkaasti kopi­oin­ut Rea­ganin ja Bushin poli­ti­ikkaa muun muas­sa vero­jen keven­nyk­siä perusteltaessa.

    Pos­ke­ton ahneus oli myös merkit­tävin syy tähän nyky­taan­tu­maan. Kyl­lä pelu­rit tiesivät, miten USAn asun­to­laina­markki­noil­la käy, mut­ta jatkoi­vat vaan tuhoon asti, kos­ka se oli heille niin hyvä business.

    Yri­tyk­sis­sä johta­jien palkko­ja ja bonuk­sia on nos­tet­tu, kos­ka muis­sakin mais­sa mak­se­taan korkei­ta palkko­ja. Ja yri­tys­ten hal­li­tuk­sis­sa ja johto­ryh­mis­sä palkanko­ro­tuk­sia on ahneu­den hengessä jael­tu kaver­il­ta toiselle.

    Järkyt­täv­in­tä on se, että viime kädessä ahneet sit­ten kaata­vat riskin­sä ja tap­pi­onsa Islannin tyyli­in veron­mak­sajien kontolle.

  42. Hul­lu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähem­mäl­lä. Sen sijaan että näpyt­telee sormet ver­il­lä pyöris­tet­tyjä pros­ent­te­ja, Osmo voisi lada­ta valmi­in excel-taulukon täältä: 

    http://pxweb2.stat.fi/Database/StatFin/tul/tjt/tjt_fi.asp

    Ei tarvit­sisi kuin graafi pyöräyt­tää, help­poa kuin heinänteko.

    Kuva tietysti näyt­täisi ihan toiselta. Tilas­tokeskuk­sen aineis­ton mukaan reaal­i­t­u­lot kasvoivat (vuo­den 2007 euroina) nimit­täin näin:

    1990 2007
    Kaik­ki koti­taloudet 27817 36786 32,2%
    1. desi­iliryh­mä 10704 12162 13,6%
    2. desi­iliryh­mä 16582 17919 8,1%
    3. desi­iliryh­mä 20879 23766 13,8%
    4. desi­iliryh­mä 24207 27331 12,9%
    5. desi­iliryh­mä 27317 32423 18,7%
    6. desi­iliryh­mä 29821 36736 23,2%
    7. desi­iliryh­mä 32108 40479 26,1%
    8. desi­iliryh­mä 35935 46152 28,4%
    9. desi­iliryh­mä 40301 53991 34,0%
    10. desi­iliryh­mä 52579 91847 74,7%

    (Valit­te­len jo etukä­teen sarakkei­den men­e­mistä sekaisin).

    Alin desi­ili pär­jäsi ihan hyvin, ainakin ver­rat­tuna kolmeen seuraavaan.

    Menetelmäselostuk­sen mukaan näis­sä luvuis­sa on mukana asun­to­tu­lo. Super­rikkaillekin löy­tyy menetelmäselostuk­ses­ta seli­tys, luovu­tusvoit­to­tu­lot, jot­ka EU-SIL­Cin luku­jen mukaan arvioitu­na muo­dos­ti­vat vuon­na 2007 reilun neljän­nek­sen ylim­män kvin­ti­ilin tuloista. 

    Jos sit­ten kat­so­taan tulon­jakoti­las­toa *ilman* (Mikko Särelän kaipaa­maa) asuntotuloa:

    1990 2007
    Kaik­ki koti­taloudet 26660 33899 27,15%
    1. desi­iliryh­mä 10043 11537 14,88%
    2. desi­iliryh­mä 15555 16553 6,42%
    3. desi­iliryh­mä 19837 21428 8,02%
    4. desi­iliryh­mä 23280 24881 6,88%
    5. desi­iliryh­mä 26575 29713 11,81%
    6. desi­iliryh­mä 28701 33662 17,29%
    7. desi­iliryh­mä 30931 37336 20,71%
    8. desi­iliryh­mä 34699 42419 22,25%
    9. desi­iliryh­mä 38679 49471 27,90%
    10. desi­iliryh­mä 50320 85615 70,14%

    niin huo­mataan, että alin desi­ili pär­jäsi todel­la hyvin ver­rat­tuna neljään seu­raavaan desiiliin.

    Koti­talouk­sien rahal­liset reaal­i­t­u­lot kasvoivat keskimäärin 27 %. Brut­tomääräiset sosi­aali­avus­tuk­set kasvoivat sitä nopeam­min, reaalis­es­ti 36 %, alimman
    desi­ilin kohdal­la kuitenkin huimat 289 %. 

    Tilas­tokeskuk­sen taulukoista ei suo­raan selviä, mil­laisia demografisia muu­tok­sia desi­ileis­sä on vuosi­na 1990..2007 tapah­tunut. Selvin muu­tos on kuitenkin tapah­tunut eläke­tu­lo­jen suh­teen: kun eläke­tu­lo­jen osu­us brut­to­tu­loista kasvoi kaikissa muis­sa desi­ileis­sä, alim­mas­sa desi­ilis­sä niiden osu­us rom­ahti 50 %:sta 28 %:iin. Samoin alim­man desi­ilin koti­talouk­sien koko ja las­ten määrä kasvoi kun se muis­sa desi­ileis­sä pieneni.

    Tästä voisi päätel­lä, että kun aiem­min alim­man desi­ilin tyyp­illi­nen edus­ta­ja oli kansaneläk­keel­lä kitu­ut­ta­va mum­mo, se on nyky­isin sosi­aali­avus­tuk­sil­la elävä perhe.

    1. Nuo lPekka Pessin välit­tämät uvut ovat niin eri­laisia kuin ne, joi­ta läh­teenäni käyt­tämässä verotyöryh­män luvut, että niiden on kuvata­ta eri asi­aa. Selvitän asian, kun palaan kotikoneen äärelle.

    2. Nuo Pekka Pessin esit­tämät luvut poikkea­vat niistä verotyöryh­män kalvoista kopi­oiduista luvuista niin paljon, että niiden on kuvat­ta­va eri asi­aa. Pitänee tark­istaa. Paras arvaus on, että Pessin luvut ovat koti­talout­ta kohden ja nuo aiem­mat luvut kulu­tusyk­sikköä kohden. Kun eläkeläis­pariskun­tien määrä alim­mas­sa desi­ilis­sä on vähen­tynyt ja lap­siper­hei­den määrä kas­vanut, kulu­tusyk­sikköko­htainen tarkastelu tuot­taa eri tuloksen.
      Siinä Pes­si on oike­as­sa, että luovu­tusvoit­to­jen ja esimerkik­swi ker­ral­la lunastet­tavien optioiden rooli häm­men­tää kuvaa. Ne ovat kyl­lä oikei­ta tulo­ja, jot­ka on otet­ta­va huomioon, mut­ta ne poitäisi jak­sot­taa pidem­mälle aikavälille. Tarkoio­tuk­se­nani on ollut kir­joit­taa tästä, kun­han ehdin.

  43. Köy­hyy­den tarkastelu tilas­tol­lis­es­ti kokon­aisuute­na ei ole kovin antoisaa. Pitäisi ava­ta sitä minkälaisia ihmis­ryh­miä köy­hinä on ja miten hei­dän tilanteen­sa on kehittynyt.

    Köy­hät opiske­li­jat saat­ta­vat olla köy­hiä sen vuok­si, että investoi­vat opiskelu­un tul­lak­seen varakkaik­si. Jotkut panos­ta­vat opiskelu­un niin, etteivät käy edes kesätöissä.

    Toiset ihmiset eivät koskaan pääse kun­nol­la leivän syr­jään ja notku­vat köy­hyy­den raja­mail­la koko ikän­sä. Heil­lä köy­hyy­teen saat­taa kytkey­tyä mui­ta ongelmia kuten alkoholi.

    Jotkut ikään­tyneet saat­ta­vat joutua pois työelämästä ja sitä kaut­ta vähä­tu­loisik­si muu­ta­mak­si vuodek­si ennen eläköitymistään.

    Joten en menisi vetämään suuria johtopäätök­siä pelkästään tulolu­okkien ansiokehityksestä.

  44. Men­estyvä yrit­täjä voi usei­ta vuosia kitu­ut­taa köy­hyys­ra­jal­la otta­mal­la yri­tyk­ses­tään ulos vain min­i­maalis­es­ti tulo­ja. Mut­ta sit­ten kun yrit­täjä myy fir­mansa, niin hän saat­taa saa­da jättitulot.

    Toiset yrit­täjät puolestaan saat­ta­vat nos­taa fir­mas­taan kovia palkko­ja kunnes putoa­vat konkurssin kaut­ta köyhiksi.

    Muun muas­sa täl­laiset tapauk­set vääristävät Osmon tilas­to­ja sekä ala- että yläpäässä.

  45. Liian van­ha
    “Ahon hal­li­tus ei suinkaan paran­tanut tilan­net­ta, sil­lä nyt yri­tyk­sen oman pääo­man sai ulos­mi­ta­ta ilman veroseu­raa­muk­sia, sil­lä osinko­jen vero osin­gon saa­jalle oli 0 % . Tämä päin­vas­toin kiihdyt­ti pääoma­pakoa fir­moista ja teki niistä vieläkin epävakaampia.”

    Näi­hin liian van­han huuhaat­ulk­in­toi­hin ei kyl­lä kan­na­ta liiko­ja luot­taa. Se oli nimeno­maan Ahon hal­li­tuk­sen uud­is­tus joka teki tulok­sen näyt­tämisen ja oman pääo­maan perus­tu­van rahoituk­sen fir­moille kannattavaksi.

    Yri­tysvero­tuk­sen rak­en­teel­la on oikeasti suuri merk­i­tys yri­tys­ten vakavaraisu­u­teen. Eivät yri­tys­ten omis­ta­jat ole mitään toope­ja, jot­ka eivät tajua vero­su­un­nit­telus­ta yhtään mitään. Jos veropoli­ti­ik­ka kan­nus­taa otta­maan mah­dol­lisim­man paljon lainaa niin sit­ten sitä otetaan. 

    Ennus­tan, että mikäli pääo­mavero­tus ja tulovero­tus vede­tään samalle tasolle ja nykyi­nen jär­jestelmä romute­taan, pk-yri­tys­ten omavaraisu­usas­teet tule­vat laske­maan nykyis­es­tän kun on ihan sama mak­saa tulos samantien ulos taseen vahvis­tamisen sijasta.

  46. “Toiset yrit­täjät puolestaan saat­ta­vat nos­taa fir­mas­taan kovia palkko­ja kunnes putoa­vat konkurssin kaut­ta köyhiksi.

    Muun muas­sa täl­laiset tapauk­set vääristävät Osmon tilas­to­ja sekä ala- että yläpäässä.”
    meil­lä on arvioitu ole­van n 40000 ns epäaitoa yrittäjää.
    Täl­laisik­si las­ke­taan yrit­täjät, joiden vuosian­sio ei yllä yrit­täjäeläke­mak­sun alara­jaan eli heille ei ker­ry edes eläkettä.

    Tulo on n 6560 euroa vuon­na 2009.
    Työt­tömyysko­r­vauk­seen pitää olla tulo­ja n 8500 euroa.

  47. “Nuo Pekka Pessin esit­tämät luvut poikkea­vat niistä verotyöryh­män kalvoista kopi­oiduista luvuista niin paljon, että niiden on kuvat­ta­va eri asi­aa. Pitänee tarkistaa”

    Pessin pitäisi selit­tää, miten on valin­nut tek­i­jät , var­maan hän on käyt­tänyt valikkoa
    Taulukko: 8. Koti­talouk­sien tulo­jen rakenne desi­iliryh­mit­täin 1990–2007
    Mut­ta en saanut aivan saman­laisia lukuja

    Koti­talouk­sien koko on seuraava

    1 eli alin 1,6 2. 1,8 3. 2,1 4. 2,1 5. 2,3 6. 2,4 7. 2,3 8. 2,3 9. 2.3 10. 2,2

    1. Pessin taulukos­ta ei pääse oikeisi­in lukui­hin kor­jaa­mal­la niitä koti­talouskien kool­la, kos­ka koti­taloudet valikoitu­vat desi­ilei­hin väärin. Jako koti­talouden kool­la on pakko tehdä jo perusaineistossa.

  48. “Se oli nimeno­maan Ahon hal­li­tuk­sen uud­is­tus joka teki tulok­sen näyt­tämisen ja oman pääo­maan perus­tu­van rahoituk­sen fir­moille kannattavaksi”

    Ja pääo­man ulos­mit­taamisen hal­vak­si 0 verolla.

  49. “Yri­tysvero­tuk­sen rak­en­teel­la on oikeasti suuri merk­i­tys yri­tys­ten vakavaraisu­u­teen. Eivät yri­tys­ten omis­ta­jat ole mitään toope­ja, jot­ka eivät tajua vero­su­un­nit­telus­ta yhtään mitään. Jos veropoli­ti­ik­ka kan­nus­taa otta­maan mah­dol­lisim­man paljon lainaa niin sit­ten sitä otetaan. ”

    Olin juuri Kaup­pako­rkean jär­jestämäl­lä yrit­täjäkurssil­la, misä käyti­in läpi yri­tysvero­tus­ta vero­tuk­sen his­to­ri­aakin, var­maan puhui­v­at läpiä päähän ??
    Mutte ei yksi asia ole kuin yksi tek­i­jä muiden joukos­sa, muil­lakin asioil­la on merkitystä.

  50. Osmo:

    Hyvä määritelmä köy­hyy­delle on, että köy­hyys on sitä, että ei pien­i­t­u­loisu­u­den vuok­si voi elää mukana nor­maalis­sa elämän­muo­dos­sa. Kun köy­him­mät ovat jääneet selvästi jäl­keen yleis­es­tä elin­ta­sos­ta, he erot­tuvat elämän­tavoil­taan ja mah­dol­lisuuk­sil­taan yhä selkeäm­min muus­ta väestöstä. Suh­teel­lista köy­hyyt­tä kan­nat­taa seu­ra­ta, kun tavoit­telemme yhteiskun­nan sosi­aal­ista eheyttä.

    Jee! Tämä nor­maali elämän­muo­to on jo huo­mat­ta­va paran­nus siihen aikaisem­min vil­jelemääsi val­lit­se­va elemän­muo­to. Nor­maali­a­han voi olla vaik­ka mikä, mitä muut ihmiset eivät kat­so karsaasti. (Ja nor­maali on eri asia eri yhteisöissä…)

    Tämän jäl­keen tuleekin sit­ten taas van­haa gospelia yht­enäiskult­tuurin ihanu­ud­es­ta. Mik­si ihmis­ten eri­laisu­ut­ta on niin vaikea hyväksyä. Maa­han­muut­ta­jat pitää saa­da oppi­maan suomea ja inte­groi­tu­maan, pienen tuot­tavu­u­den ihmiset asumaan samoissa paikois­sa kuin suurenkin, kaik­ki käymään oop­peras­sa jne.

    Eikö voitaisi hyväksyä, että ihmiset voivat asua saman hallinto­jär­jestelmän alaisu­udessa, mut­ta elää eri elämää? Mik­si meistä on ihan ok, että val­tion rajal­la on suuri ero­tus elin­tavois­sa, mut­ta että maan sisäl­lä täl­laiset rajat on pahas­ta? Mikä ihmisen psyykessä on sel­l­aista, että joku keinotekoinen val­tion raja on se mit­tari mikä vaikut­taa mei­dän hyv­in­voin­nin kokemiseen?

    Tulo­eroista ja Gini-kertoimesta:

    Olen kir­joit­tanut tämän tänne ennenkin, mut­ta gini-ker­roin ja tulo­ero­jen mit­taami­nen desi­ileit­täin ei ker­ro tulon­jaon epä­ta­saisu­ud­es­ta, kos­ka ne eivät laske tulo­ja ihmisen elinkaaren yli, vaan tulo­ja tiet­tynä ajanhetkenä.

    Yhteiskun­ta, jos­sa kaik­ki ihmiset ovat ident­tisiä, ja kaikil­la on elinkaaren yli tasan sama palk­ka näyt­täy­tyvät näis­sä Osmon val­it­semisa tilas­tois­sa tulon­jaoltaan epä­ta­saisi­na. Tämä aiheut­taa sen, että jos tuot­tavu­ut­ta kas­vat­ta­mi­nen opiskele­mal­la lisään­tyy mit­tar­it näyt­tävät, että tulon­jako on epä­ta­sais­tunut, vaik­ka todel­lisu­udessa näin ei ole käynyt.

    Sen lisäk­si, jos yrit­täjien tulot muo­dos­tu­vat vuosia pienel­lä pal­ka­lla tehdys­tä työstä ja suures­ta ker­tako­r­vauk­ses­ta, kun myy yri­tyk­sen tämäkin näyt­täy­tyy suu­ri­na tulo­eroina, vaik­ka kyseessä on siis vaan saman henkilön suurista tulo­eroista vuodes­ta toiseen.

    Tämä sama vaiku­tus näkyy myös, jos ihmis­ten elin­ta­so on niin korkea, että he jät­täy­tyvät työelämän ulkop­uolelle aikaisem­min tai pitävät palkat­to­mia välivu­osia jne.

    Sik­si ain­oa oikea tapa tarkastel­la tulo­ero­ja on ihmis­ten elinkaar­it­u­lot. Tästä tarkastelus­ta voi oikeasti vetää jotain johtopäätök­siä tulo­ero­jen kehittymisestä.

    Yksinker­taisin tapa on vali­ta ajan­hetkel­lä X joukko ihmisiä Y ja ver­ra­ta hei­dän tulo­jaan samaan ryh­mään ihmisiä Y ajan­hetkel­lä X+1. Tästä saamme selville tulo­ero­jen kasvun. Tätä menetelmää on käytet­ty ainakin Yhdys­val­lois­sa tulo­ero­jen kehit­tymisen mittaamiseen.

    On sanomat­takin selvää, että vasem­mis­to­laiset talousti­eteil­i­jät (Piket­ty et al.), joiden tutkimuk­sia tulo­ero­jen kasvus­ta ihmiset tykkäävät toitot­taa blo­geil­la eivät ole käyt­täneet tätä menetelmää.

    Minä en olisi tavat­toman yllät­tynyt, jos tulo­erot Suomes­sa oli­si­vatkin kas­va­neet juuri Osmon osoit­tamista vero­tuk­sel­li­sista syistä. Täl­laiseen epä­tasa-arvoisu­u­den kasvu­un on ehdot­tomasti puututtava.

    Minä kiistän ain­oas­taan sen, että Osmon valikoimat mit­tar­it ker­toisi­vat juuri yhtään mitään tulo­ero­jen kasvus­ta. Johtopäätös voi siis olla oikea, mut­ta se ei perus­tu tutkit­tuun tietoon.

    Mik­si pääo­mat­u­lo­jen osu­us kansan­tuot­teesta on nous­sut jok­seenkin kaikissa markkinatalousmaissa

    Minä oon ainakin lukenut, että työlle mak­set­tu palkkao­su­us on pysynyt yllät­tävän vakiona yli ajan n. 70%:ssa.

    Halu­aisin toimeen­tu­lotuen normi­in las­ten har­ras­tuski­in­tiön, jos­ta kun­nan olisi velvol­lisu­us mak­saa kuit­te­ja vas­taan tämänkaltaisia harrastusmenoja.

    Tämä las­ten har­ras­tusten tukem­i­nen kuit­te­ja vas­taan on taas tätä Osmon har­joit­ta­maa anti-lib­er­aalia hol­hoamista. Ei ne varat­tomat las­ten van­hem­mat nyt ole niin tyh­miä etteivätkö he osaisi itse päät­tää mihin rahansa käyt­tävät. Parem­pi antaa kahi­se­vaa kuin jotain liikuntaseteleitä.

  51. Koti­talous jos­sa on kak­si töis­säkäyvää keski­t­u­loista 2500 e/kk menee 10 desi­ili­in, eli huip­putu­loisi­in? Ei oikein mene jakeluun.

    1. antille:
      Dinkut ovat hyvä­tu­loisia, mut­ta 2*2500 euroa kuus­sa vähen­net­tynä veroil­la ei tai­da nos­taa ylimpään ryh­mään, korkein­taan 8. desi­ili­in. Täältä käsin en pysty tarkistamaan.

  52. Jälleen tämä sama:“Hyvä määritelmä köy­hyy­delle on, että köy­hyys on sitä, että ei pien­i­t­u­loisu­u­den vuok­si voi elää mukana nor­maalis­sa elämän­muo­dos­sa. Kun köy­him­mät ovat jääneet selvästi jäl­keen yleis­es­tä elin­ta­sos­ta, he erot­tuvat elämän­tavoil­taan ja mah­dol­lisuuk­sil­taan yhä selkeäm­min muus­ta väestöstä.”

    Voisitko sinä Osmo, tai edes joku köy­hyys­tutk­i­ja vih­doinkin määritel­lä sen, mitä on se nor­maali elämän­muo­to, jota köy­hät jäävät pait­si? Tois­taisek­si on mainit­tu las­ten jalka­pal­lo, joka ei sit­ten kai pädekään, jos sos­sus­ta saa ylimääräistä rahaa juuri tähän tarkoitukseen. 

    Entä mitä on se lap­siper­hei­den elämä käytän­nössä perus­tur­van varas­sa? Ihan siis konkreet­tis­es­ti, mihin heil­lä on varaa (joko suo­raan kaade­tun rahan tai sit­ten sos­sun tarve­harkit­tu­jen han­k­in­to­jen kaut­ta) ja mihin ei?

    Asun­to nyt heil­lä ainakin on. Tässä lap­siper­heet menevät taku­ul­la kaikkien muiden asun­non­tarvit­si­joiden edelle. Ja ruo­ka ja vaat­teetkin löy­tyvät. Vaat­teet kai sit­ten joutuu osta­maan alen­nus­myyn­nistä, mut­ta niin ostaa moni muukin, joten en näe mitään järkeä siinä, ettemme hyö­dyn­täisi sitä, että kiinalaiset tekevät vaat­teemme nyky­isin erit­täin edullis­es­ti, vaan kaataisimme verora­ho­ja johonkin merkkituotteisiin. 

    Väli­in jäävistä asioista mieleen tulee ulko­maan­matkat, mut­ta käsit­tääk­seni jopa täl­laisia on sosi­aal­i­tukien varas­sa eläville järkät­ty. Ainakin pako­laisille on mak­set­tu matko­ja koti­maa­hansa (mikä on minus­ta absur­dia ajatellen, että he ovat paos­sa sieltä koti­maas­taan, mut­ta jätetään tämä nyt sivu­un, kun se ei tähän aiheeseen liity). 

    Jopa sel­l­ainen asia kuin auto, on käsit­tääk­seni mak­set­tu toimeen­tu­lotuen asu­valle per­heelle. Onhan autos­ta tietenkin lap­siper­heelle hyö­tyä, mut­ta kyl­lä ainakin kaupungeis­sa ilman sitäkin pitäisi tul­la toimeen, etenkin jos siis on työtön, eikä tarvitse raa­ha­ta lap­sia aamuisin päivähoitoon. 

    Noin siis per­heistä. Entä sit­ten ne peräänku­u­lut­ta­mani yksinäiset ihmiset (joi­hin toisaal­la ver­tailin itseäni opiskelu­aikana)? Näistä kaikkein köy­him­mät, eli opiske­li­jat, eivät ainakaan ole mitenkään irral­laan muus­ta väestöstä, vaan ovat yleen­sä varsin akti­ivisia. Mitenkäs pitkäaikaistyöt­tömät? Mikä hei­dän rajoite­tuis­sa kulu­tus­mah­dol­lisuuk­sis­sa aiheut­taa sen, että he eroa­vat muus­ta väestöstä? Onko heil­lä vain vähem­män kiinalaista roinaa, vai­h­ta­vat harvem­min IKEAn huonekalun­sa ja jäävät käymät­tä Thaimaas­sa loma­matkalla, vai onko kyse jostain perus­tavam­man­laa­tuis­es­ta erosta?

  53. Kak­si kom­ment­tia keskustelu­un: (1) Suh­teel­lis­es­ta ja absolu­ut­tis­es­ta köy­hyy­destä pitäisi puhua aina erik­seen. Absolu­ut­ti­nen köy­hyys on pois­tet­ta­va yhteiskun­nas­ta, mut­ta suh­teelli­nen köy­hyys eli tulo­erot on paljon mutkikkaampi asia. (2) Kan­nat­taisi selvit­tää, mihin se ylin desi­ili käyt­tää ne pääo­ma- ym. tulon­sa. Mitä kansan­taloudel­lisia vaiku­tuk­sia täl­lä on?

  54. Minä oon ainakin lukenut, että työlle mak­set­tu palkkao­su­us on pysynyt yllät­tävän vakiona yli ajan n. 70%:ssa.

    Tuos­ta linkistä näet asian, palkko­jen ja sosi­aal­i­tur­va­mak­su­jen osu­us on vai­hdel­lut 55–59 % välil­lä bkt:sta 2000-luvulla

    http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_kansantalous.html

  55. Hyvä huomio Pekka Sauril­ta. Minus­ta usein tuo­ta edel­listä suun­nilleen kaikkien hyväksymää tavoitet­ta (absolu­ut­tis­es­ta köy­hyy­destä on päästävä eroon) käytetään hyvin paljon pro­pa­gan­das­sa, jos­sa puhutaan oikeasti jälkim­mäis­es­tä. Tämä johtuu tietenkin siitä, että absolu­ut­tis­es­ta köy­hyy­destä on käytän­nössä päästy eroon. Kun yhteiskun­nan köy­himpi­en ongel­mat ovat sitä luokkaa, että miten saataisi­in lap­si pelaa­maan jalka­pal­loa seu­rata­sol­la, ei oikein voi puhua enää mis­tään absolu­ut­tis­es­ta köyhyydestä.

  56. Vaik­ka Tilas­tokeskuk­sen menetelmäseloste onkin krypti­nen ja herät­tää enem­män kysymyk­siä kuin antaa vas­tauk­sia, siitä kyl­lä selviää, että jako tulode­si­ilei­hin on tehty henkilöko­htaisen tulon perus­teel­la. Henkilöko­htainen tulo on taas saatu jaka­mal­la koti­talouden tulot kulu­tusyk­siköi­den määräl­lä (sama tulo kaikille koti­talouden jäsenille).

    Menetelmäselosteen mukaan jako desi­ilei­hin on aiem­min tehty koti­talouk­sit­tain. Toisin sanoen, aiem­mis­sa julka­isu­is­sa kus­sakin desi­ilis­sä on ollut 10 % koti­talouk­sista, uusim­mas­sa julka­is­us­sa kus­sakin desi­ilis­sä on 10 % väestöstä. Täl­lä on merkit­tävä vaiku­tus, koti­talouk­sien koko kahdessa alim­mas­sa desi­ilis­sä on paljon mui­ta pienempi.

    En saanut selville menetelmäselosteesta, miten desi­ilille ilmoitet­tu tulo on las­ket­tu (keskiar­vo, medi­aani), ovatko kyseessä henkilöko­htaiset (l. siis per­heen tulot jaet­tuna kulu­tusyk­siköil­lä) vai koti­talousko­htaiset tulot. Suu­ru­us­lu­okas­ta voisi kyl­lä arva­ta, että kyseessä on koti­talousko­htainen tulo. Asia var­maan selviäisi aiem­mista menetelmäselosteista.

    Kos­ka SATA-komitean käyt­tämil­lä luvuil­la ei ole kuin korkein­taan kuriosi­teet­tiar­vo, kir­jas­sa olisi var­maan paras käyt­tää tilas­tokeskuk­sen luku­ja. Toki ne alku­peräisetkin luvut voi myös näyt­tää, mut­ta ehdot­taisin otsikok­si jotain Mark Twain­in tyyli­in: “Val­he, emä­val­he, tilas­to, komiteamietintö”.

    1. Min­un esit­tämäni tilas­tot eivät olleet SATA-komitean tilas­to­ja vaan ne oli poimit­tu verotyöryh­män sivuil­ta. Yritän sel vit­tää, miten ne on laskettu.

  57. Saurille kom­ment­ti kohtaan yksi, jos­sa hän sanoo: 

    Suh­teel­lis­es­ta ja absolu­ut­tis­es­ta köy­hyy­destä pitäisi puhua aina erikseen 

    Tämän­hän Osmo jo mon­een ker­taan sanoi aloituk­ses­saan eli oli­pa säkenöivä oival­lus Pekalta…

    Kohtaan (2), jos­sa Sauri penää iso­tu­lois­t­en rahankäytön kohteita. 

    Kuu­lunet itse ylimpään desi­ili­in tai ainakin lähelle sitä. Mik­set aloit­taisi tarkkailua itses­täsi? Se on var­masti psykologille tut­tu näkökulma. 

    Joten laita­pa tänne viime kuukausien menosi, niin voimme kaik­ki niitä sit­ten tarkastel­la ja arvioida.

  58. Las­ten ja nuorten har­ras­tus­toimin­nan tarkoituk­se­na lie­nee sosi­aa­li­nen kanssakäymi­nen samanikäis­ten kanssa ja fyysi­nen har­joit­telu. Mik­si tähän tarvi­taan aikataulutet­tua, tavoit­teel­ista ja kallista harrastustoimintaa?

    Jos ennen­muinoin mei­dän pihan epeleiltä olisi kysyt­ty har­ras­tuk­sis­tamme, tuskin olisimme ymmärtäneet kysymys­tä, vaan olisimme jatka­neet potku­pal­lon pelaamista. Ilmeis­es­ti täl­lainen omae­htoinen liikku­mi­nen on vähen­tynyt reip­paasti, ainakin lähiseudun hiekkapo­h­jaiset liikun­tak­en­tät ammot­ta­vat tyhjyyt­tään ajanko­hdas­ta riippumatta.

    Ihan heti ei kyl­lä avaudu, mik­si vero­tuk­sen kaut­ta pitäisi osal­lis­tua jonkun toisen ihmisen las­ten har­ras­tus­toimin­nan rahoit­tamiseen, jos ne tavoit­teet saavute­taan halvemmallakin.

  59. Mit­taako giniker­roin brut­to- vai nettotuloja? 

    Posi­ti­ivise­na huomiona san­ot­takoon, että olen itse hakan­nut eri foo­rumeil­la päätäni seinään desi­il­i­tarkastelun kanssa, juuri tuon korkeim­man yhden pros­entin takia. 

    Otta­mal­la ulos tuo toden­näköis­es­ti alle pros­entin suu­ru­inen väestönosa, jol­la on usein suuria, mut­ta ker­talu­on­teisia pääo­mat­u­lo­ja, korkein desi­ili ei enää siinä ole­vien palka­nsaa­jien osalta ole mitenkään eri­tyisen run­saasti karkuteillä. 

    Pääo­mat­u­lo­jen kasvua tutkit­taes­sa pitäisi siinäkin erot­taa jatku­vat osinko­tu­lot ja ker­talu­on­teiset myyn­ti­t­u­lot. Täysin mutu­na veikkaan, että osinko­tu­lot eivät ole kas­va­neet mitenkään eri­tyisen voimaperäis­es­ti mut­ta myyn­tivoitot ovat. Suomes­sakin tehdään vuosit­tain usei­ta kym­me­nien miljoonien tai suurem­piakin yri­tyskaup­po­ja kun suo­ma­laisia fir­mo­ja myy­dään kalli­il­la ulkomaille. 

    Lop­ut selit­tää aika vai­vat­ta pörssi, joka kymme­nen vuo­den nousuputken aikana tuot­ti voit­to­ja jokaiselle, joka osti osakkei­ta ja myi ne, ja tämä ei vaat­in­ut mitään osaamista tai näke­mys­tä. Viime vuo­den tap­pi­ot eivät taas näy mis­sään, kos­ka han­tit jäivät käteen pääasi­as­sa pien­si­joit­ta­jille, jot­ka eivät ole real­isoi­neet tap­pi­oitaan ja vaik­ka ovatkin, eivät voi vähen­tää niitä muista pääo­mat­u­loista kun niitä ei ole.

    Jos nyt, kuten ole­tan, siir­ry­tään alavireis­ten osakekurssien aikaan kun eläk­er­a­has­tot ympäri maail­maa siir­tyvät osto­laidal­ta myyn­ti­laidalle ja uut­ta suur­ta osta­jaa ei ole näköpi­iris­sä, pääo­mat­u­lot rajoit­tuvat osinko­tu­loi­hin ja yri­tyskaup­poi­hin ja niiden kasvu pysähtyy tai kään­tyy laskuun.

  60. Nuorten har­ras­tus­toimin­nas­sa kai point­ti oli siinä, että kyl­lähän niil­lä koulu­jen tyhjil­lä hiekkak­en­til­läkin voisi pal­loa potkia, mut­ta jos kaik­ki keskilu­okkalais­ten van­hempi­en lapset pelaa­vat jalka­pal­loa seu­rois­sa, on sen tulon­si­ir­top­er­heen vesan vähän han­kala yksinään siel­lä koulun ken­täl­lä pelail­la. Ja jos hän ei pääse niihin seu­roi­hin, niin sit­ten hän syrjäytyy.

    Toisaal­ta voi jopa ajatel­la niin, että keskilu­okkalaiset van­hem­mat panevat tarkoio­tuk­sel­la lapsen­sa sel­l­aisi­in har­ras­tuk­si­in, jois­sa vaa­di­taan tiet­ty min­imikus­tan­nus, jot­ta lapset sosial­isoitu­vat tois­t­en hyväo­sais­ten las­ten eivätkä kaupun­gin vuokra-asun­to­jen kas­vat­tien kanssa. Jos tämä on tarkoi­tus, niin sit­ten tuo­ta vas­taan on vähän paha ryhtyä tulon­si­ir­roin tap­pele­maan, kos­ka se johtaa vain kilpavarusteluun. 

    Mitä itse jalka­pal­loon tulee, niin tra­di­tion­aalis­es­ti maail­man parhaat pelaa­jat tule­vat jostain Rion ja Sao Paolon kujil­ta, eikä siel­lä juuri lisenssi­mak­su­ja maksella.

  61. Häpeän suuresti, mut­ta nuo tulon­jakoti­las­ton luvut oli­vat min­ul­la aivan väärin. Ihmettelinkin niitä vähän, mut­ta en kuvitel­lut, että val­tio­varain­min­is­ter­iössä voitaisi­in liioitel­la tulo­ero­jen kasvua. Nyt lop­ul­takin löysin alku­peräisen läh­teen, joka oli kuin olikin tilas­tokeskuk­sen sivuil­la; min­ul­la on ennekin ollut vaikeuk­sia löytää tilas­tokeskuk­sen sivuil­ta etsimääni.
    Se virhe. Olin löytänyt kalvosar­jan, jos­sa tulode­si­ilien kasvut oli­vat vuosit­taisi­na pros­ent­tikasvuina. Olin laskenut tästä korkoa korolle peri­aat­teel­la kasvun koko ajal­ta. Kalvosar­jaan nuo pros­ent­tilu­vut taas oli las­ket­tu jaka­mal­la 17 vuo­den kasvupros­ent­ti seit­semäl­lä­toista. Harki­ta olisi voin­ut tietysti myös seit­semät­tä­toista juur­ta. Niin­pä kaik­ki ksvupros­en­tit oli­vat liian suuria, tuo ylim­män pros­entin luku kaik­ista suurin.

    Todet­takoon, että Tilas­tokeskus on laskenut desi­iliko­htai­sista tuloista myös medi­aanin. Niiden muu­tok­set eivät poikkea keskiar­voista juuri lainkaan pait­si alim­man ja ylim­män, eri­tyis­es­ti ylim­män desi­ilin kohdal­la. Kun ylim­män desi­ilin keskimääräiset tulot ovat kas­va­neet 82 pros­ent­tia, medi­aani on kas­vanut vain 54 pros­ent­tia. Yli yksi pros­ent­tia todel­lakin domi­noi näitä ylim­män desi­ilin tuloja.

  62. Han­nu Visti:

    Täysin mutu­na veikkaan, että osinko­tu­lot eivät ole kas­va­neet mitenkään eri­tyisen voimaperäis­es­ti mut­ta myyn­tivoitot ovat. 

    Myyn­tivoitot ovat tosi­aan kas­va­neet voimakkaasti ver­rat­tuna aikaan ennen 1993 suur­ta ver­ou­ud­is­tus­ta kos­ka val­taosa myyn­tivoitoista ennen tuo­ta vuot­ta oli verot­to­mia (eivätkä näy verot­ta­jan ja tilas­tokeskuk­sen luvuis­sa). Ennen ver­ou­ud­is­tus­ta yli 5 vuot­ta omis­te­tun irtaimen omaisu­u­den (osak­keet) ja yli 10 vuot­ta omis­te­tun kiin­teän omaisu­u­den myyn­tivoit­to oli verova­paa­ta. Tästä tilas­to­harhas­ta johtuen puheet pääo­mat­u­lo­jen val­taisas­ta kasvus­ta anta­vat vääristyneen kuvan.

  63. Kiitos asial­lis­es­ta tulo­erokir­joituk­ses­ta. Mieltäni läm­mit­ti eri­tyis­es­ti kom­ment­ti medi­aan­i­t­u­lo­jen mukaan määrit­tyvistä “EU-köy­histä”. Itse olen yrit­tänyt (ehkä huonol­la men­estyk­sel­lä) kiin­nit­tää huomio­ta mit­tarin rajal­lisu­u­teen esimerkil­lä Ran­skan val­lankumok­sen ajoil­ta, jol­loin 80–90 % väestöstä eli Euroopas­sa nälkära­jal­la eli sil­loisil­la medi­aan­i­t­u­loil­la. Sen vähem­mäl­lä tuskin pysyu pitkään hengis­sä silloinkaan.

Vastaa käyttäjälle Elina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.