Päämääriä matalatuottoisen työvoiman työllistämistoimille

Suomes­sa on käytössä kym­meniä keino­ja tukea huonos­ti työl­listyvää työvoimaa työ­markki­noil­la. Ennen kuin ryh­dyn perkaa­maan tuk­i­toimien viidakkoa, yritän määritel­lä, mil­laiset omi­naisu­udet hyvil­lä tuk­i­toimil­la tulisi olla.  Kos­ka SATA-komitea pyr­ki nos­ta­maan työl­lisyyt­tä paran­taak­seen julkisen talouden rahoi­tusase­maa, tarkaste­len toimia lähin­nä tältä kannalta.

1) Taloudellinen tehokkuus

Jos työl­listymistä tarkastel­laan taloudel­lisen tehokku­u­den kannal­ta, pain­opiste tulisi kohdis­taa niihin, joil­la työkykyä on jäl­jel­lä mah­dol­lisim­man paljon. Kansan­taloudelle työt­tömyys tuot­taa sitä suurem­mat mene­tyk­sen, mitä tuot­tavam­mas­ta työvoimas­ta poten­ti­aalis­es­ti on kyse. Käytän­nössä kuitenkin toim­i­taan usein aivan päin­vas­toin. Suurim­mat työl­listämispon­nis­te­lut kohdis­te­taan niihin, joiden työl­listymi­nen on epä­to­den­näköistä ja joiden työ­panok­sen arvo jäisi joka tapauk­ses­sa matalaksi.

Työl­listämi­nen ei ole kansan­taloudel­lis­es­ti perustel­tua, jos työ­panok­sen odotet­tavis­sa ole­va tuot­to alit­taa työl­listämis­toimien hin­nan. Täl­lainen työl­listämi­nen on investointi­na kansan­talouden ja julkisen talouden kannal­ta kan­nat­tam­a­ton­ta. Kovin myöhään aloitet­tu kuntout­ta­va työ­toim­inta näyt­tää seu­ran­tatutkimusten val­os­sa ole­van tässä mielessä investointi­na kan­nat­tam­a­ton­ta – tai on siis tähän asti ollut. Tilanne voi muut­tua, jos syr­jäy­tymiske­hi­tyk­seen ale­taan puut­tua varhaisem­mas­sa vaiheessa.

Kokon­aan toinen asia on, että vaik­ka jotkut toimet ovat kan­nat­ta­mat­to­mia työl­listymis­to­den­näköisyy­den kannal­ta, ne voivat olla perustel­tu­ja henkilön oman elämän­hallinnan kannal­ta ja se saat­taa säästää ter­vey­den­huol­lon menoissa.

Aktivoin­ti­toimet, jot­ka eivät tosi­asi­as­sa edestä työl­listymistä ja joi­ta niiden kohde ei itse pidä oma­l­ta kannal­taan järkev­inä, ovat huonoa julk­isten raho­jen käyttöä.

2) Sosiaalinen oikeudenmukaisuus

On oikeu­den­mukaista ja kohtu­ullista, että samas­sa ase­mas­sa ole­vista ahk­er­ampi pääsee riit­tävän paljon parem­paan taloudel­liseen tilanteeseen kuin se, joka tyy­tyy elämään tukien varas­sa. Tämän nojal­la sosi­aaliset tulon­si­ir­rot eivät saisi olla niin rankasti tulosi­don­naisia, että tekevät tyhjik­si henkilön yri­tyk­set oma­l­la ahkeru­udel­laan paran­taa taloudel­lista ase­maansa. Vajaakun­toiselle on oikeu­den­mukaista mak­saa palkan päälle tukea, jota omat pon­nis­te­lut eivät alen­na. Tätä kuthyvän sutaan suo­ma­laisen ter­min puuttues­sa in work ‑tuek­si

b) On myös oikeu­den­mukaista, että kahdes­ta työ­panok­sel­la mitat­tuna yhtä ahk­eras­ta tuemme enem­män sitä, jolle työn tekem­i­nen on ter­vey­del­lis­ten tai muiden tuot­tavu­us­va­jaus­ta aiheut­tavien syi­den vuok­si han­kalam­paa. Sik­si vajaatuot­toisen henkilön in work ‑tuki ei pitäisi olla ter­veen ja työkykyisen tavoiteltavissa.

3) Tie eteenpäin

Osatyökykyisen tukimuodot eivät saisi olla sel­l­aisia, että ne kahlit­se­vat paikalleen ja estävät käytän­nössä eten­e­misen nor­maalei­hin, tuot­tavi­in työte­htävi­in. Tue­tu­il­ta työ­markki­noil­ta on olta­va por­taa­ton tie nor­maaleille työ­markki­noille. Ei myöskään saa olla liian houkut­tel­e­vaa työ­nan­ta­jalle pitää tosi­asi­as­sa täysin työkyky­istä henkilöä tue­tus­sa työssä.

4) Vältettävä erillisiä työmarkkinoita

Taloudel­lista tehokku­ut­ta tavoiteltaes­sa tulee kai­h­taa jär­jeste­lyjä jos­sa osatyökyiset työsken­televät eril­lisil­lä työ­paikoil­la keskenään. Täl­lainen voi olla hei­dän itsen­sä kannal­ta kan­natet­tavaa työter­api­aa, mut­ta sen tuot­tavu­us on kyseenalaista, eikä täl­lai­sista töistä käytän­nössä ole tietä ulos nor­maaleille työmarkkinoille.

5) Estettävä väärinkäyttö

Ei saa olla liian houkut­tel­e­vaa ter­veen ja työkykyisen pyrk­iä saa­maan osatyökyky­isille tarkoitet­tu­ja tukia. Väärinkäyt­täjä voi olla myös työnantaja.

6) Sovelluttava silpputyömarkkinoille

Mon­elle ensim­mäi­nen askel töi­hin voisi olla osal­lis­tu­mi­nen silp­putyö­markki­noille. Jot­ta tämä onnis­tu­isi käytän­nössä, silp­putyön tulisi olla taloudel­lis­es­ti riit­tävän houkut­tel­e­vaa. Kos­ka työhön itseen­sä liit­tyy epä­mukavu­ut­ta, eikä palk­ka ole suuri, efek­ti­ivisen mar­gin­aaliv­eron tulisi olla varsin mata­la. Silp­putyö­markki­noil­la työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­us ei toi­mi; työtä ei saa, ellei sitä itse akti­ivis­es­ti etsi, eikä kukaan halua ottaa töi­hin halu­ton­ta. Toisaal­ta silp­putyön ja tulon­si­ir­to­jen yhdis­tämi­nen ei saa olla pitkäl­lä aikavälil­lä ter­veelle ja työkykyiselle liian houkutteleva.

40 vastausta artikkeliin “Päämääriä matalatuottoisen työvoiman työllistämistoimille”

  1. Tämä lis­taus osoit­taa, että help­poa ei ole työl­listää sel­l­aista, jon­ka panos työ­markki­noille joka tapauk­ses­sa on vaatimaton. 

    Muis­tan, kun matkustelin Irlan­nis­sa (joka ei var­maankaan ole taloudel­lis­esa mielessä kovin esikuvallinen)ja ihmettelin, kuin­ka joka museossa (joi­ta on paljon) on aivan mieletön määrä työn­tek­i­jöitä: van­ho­ja pap­pa­raisia, joil­la oli komeat virka­pu­vut, mut­ta ei juurikaan näkyvää työtä. Lep­päsen malli?

    Suomes­sa olisi täl­lainen työl­listämis­sauma: Kaikissa kouluis­sa on ilta­toim­intaa, mut­ta ei juuri yhdessäkään koulus­sa ole iltavalvontaa/ vah­times­taria. Asi­at suju­vat, mut­ta jos olisi iltavalvonta/ vah­times­tari, kaik­ki sujuisi parem­min: sal­ibändy­maalit saisi paikalleen, musi­ik­it soisi­vat ryt­misille kil­pavoimis­telijoille ja oudot kulk­i­jat häädet­täisi­in. Työ ei olisi vaa­ti­vaa, mut­ta kuitenkin selvät­ti hyödyl­lisen puolel­la: henkilöstä aulas­sa olisi hyö­tyä. Ja jos koulu tietäisi ja tun­tisi iltavalvo­jan, se edesaut­taisi toim­intaa paljon: ker­hot voisi­vat jatkaa sat­u­raa­tiopis­teeseen asti, vaik­ka opet­ta­ja väsähtäisi jne. Tämä myös olisi aito väylä “oikeille” työ­markki­noille: pätevä henkilö var­masti saisi sel­l­aisen palaut­teen, että seu­raavakin työ­nan­ta­ja uskaltaisi palkata. 

    Kään­töpuoli: onnet­tomas­ta tunar­ista, joka kut­su­isi kavere­itaan hen­gaa­maan, pitäisi päästä vai­vat­ta eroon.

    Touko Met­ti­nen

  2. vajaatyökyky­sen työllistäminen

    ongel­mak­ent­tä todelises­sa maail­mas­sa löy­tyy osit­tain myös siitä, että vajaatyökykyi­nen tai ‑haluinen henkilö vaatii työ­nan­ta­jal­ta eri­lail­la huomio­ta kuin täysin työkykyi­nen henkilö. Tehokku­u­den vaa­timus tuo tul­lessaan rajoit­teen vähen­tää valil­listä työvoimaa yri­tyk­sistä, kuten välit­tömiä vajaatyökyky­istä aut­tavia esimiehiä. Mitkään tuet eivät huomio tätä ongelmaa. 

    Toisaal­ta ammat­tili­itot pitävät tiukasti kiin­ni ´yksi työ yksi palk­ka´ ajatuk­ses­ta eivätkä, tah­do hyväksyä vajaatyökykyiselle yleisi­to­van palkan alit­tavaa palkkaa. Lop­putu­lok­se­na näyt­tää usein ole­van, että työl­listämis­es­tä aiheutu­vien vaivan vuok­si ei kan­na­ta palkata ketään, vaan ote­taan mielum­min ali­hankki­jak­si suomea mur­taen puhu­va eu-kansalainen, jon­ka palkan mak­su menee lähet­täjä­maan mukaan. Hallinnolli­nen työ on paljon vähäisem­pää. He tekevät pitkää päivää lail­lis­es­ti mekanikkosään­nön avulla(183 päivän sään­tö) eikä käsit­tääk­seni yri­tyk­set joudu mak­samaan ulko­mail­ta oste­tu­ista palveluista arvonlisäveroa. 

    Käytän­tö luoti­in rajo­jen auetes­sa luoti­in SAK:n johta­mana. Näin ei käynyt tässä mitas­sa Ruot­sis­sa mis­sä työperäistä maa­han­muut­toa ei rajoitettu.

    Suomes­sa direk­ti­ivin mukainen työvoiman vapaa kil­pailu toimii, mut­ta ei suo­ma­laisen työvoiman sisällä.

  3. Tässä vielä jokunen aika sit­ten TE-keskuk­set (enti­nen TEM, nykyi­nen ELY…) lanseera­si­vat käsitet­tä väl­i­työ­markki­nat. Nämä oli­si­vat jos­sakin kuntout­ta­van työ­toimin­nan ja avoin­ten työ­markki­noiden välis­sä ole­via kol­man­nen sek­torin pajo­ja ym., sosi­aal­isia yri­tyk­siä, vas­taavaa. Niis­sä eri tavoin vajaatyökykyiset ja ongel­maiset voisi­vat kokeil­la työ­markki­nakun­toaan ja sit­ten siir­tyä kyky­jen ja voimavaro­jen mukaan eteen­päin. Onko­han tämä malli jo uno­hdet­tu? Jos kokeil­laan vaikka­pa päi­hdeon­gel­maisen ‘siip­i­en kan­tavu­ut­ta’, onnis­tuuko se parem­min silp­putyö­markki­noil­la ‘muiden seassa’ vai väl­i­työ­markki­noil­la, joil­la on ko. ongelmi­in on koulutet­tua henkilökun­taa ja enem­män ohjaus­ta ja kan­nus­tus­ta eteen­päin. Edel­lisessä linkissä oli hyvä pienyrit­täjän ongel­man kuvaus päi­hdeon­gel­maisen työl­listämis­es­tä. Vaik­ka ei tain­ut takki­in tul­la, koke­mus ei rohkaissut jatka­maan. Väl­i­työ­markki­nat, onko niitä?
    Se on tot­ta, että näiltä muil­ta työ­markki­noil­ta on hirvit­tävän vaikea nous­ta ns. avoimille työ­markki­noille. Mut­ta onko se hyvä perustelu lopet­taa ne. Mik­si aurataan tiet­tyjä pyöräteitä vaikka­pa tääl­lä län­sir­an­nikol­la, kun tun­tuu, että minä olen ain­oa, joka niitä talvisin käyt­tää. Minä sekä muuan muu. Hirveän teho­ton­ta. Näitä esimerkke­jä riit­tää. Ei se silp­putyö ole vai­h­toe­hto useim­mille, vaan pitkäaikaistyöttömyys.
    Mata­latuot­toisen työvoiman prob­lemati­ik­ka on paljon vaikeam­paa (sosi­aa­li­nen on niin mon­imutkaista, yhteiskun­nal­lis­ten, yhteisöl­lis­ten ja yksilöl­lis­ten psyykkiseten tek­i­jöi­den, ja niiden välis­ten epäsään­nön­mukaisten kytkök­sien takia) kuin sitä erinäi­sis­sä taloudel­lisen ja tehokkaan toimin­nan opti­moin­nin malleis­sa voidaan ylipäätään kuvata.
    Het­kel­lä 0 näi­den ihmis­ten tuot­tavu­us on niin alhainen, että olisi parem­pi antaa heille vain tiet­ty määrä tulon­si­ir­to­ja ja antaa olla. Jos het­kel­lä 1 yritämme saa­da heistä tuot­tavu­u­den kannal­ta jotain irti, se mak­saa. Jos het­kel­lä 2 he ‘tuot­ta­vat’, hyvä niin. Jos eivät, onko inhimil­lis­es­ti mitään menetetty?

  4. Pain­opiste tulisi todel­lakin lait­taa niihin, joil­la on työkykyä jäl­jel­lä ja odotusar­vo suuri. Tämän vuok­si työt­tömiä pitäisi pystyä jaka­maan ryh­mi­in, joille tar­jo­taan eri­laisia palvelu­ja ilman, että mitkään säädök­set tasaver­taisu­ud­es­ta tule­vat esteeksi.

    Kutakin ryh­mää tulisi tarkastel­la eril­lisenä ja suun­nitel­la ryh­mille omat toimenpiteet.

    Nuo­rille koulute­tu­ille pitäisi jär­jestää ehdot­tomasti enem­män töitä. Työt voisi­vat olla esimerkik­si tutkimus- ja kehit­tämis­hankkei­den määräaikaisia assis­tent­tien paikkoja. 

    Tekesin ja TE-keskusten (tai mitä ne nyky­isin ovatkaan) rahoit­tami­in han­kkeisi­in voisi val­tio kus­tan­taa tuki­ra­han lisäk­si han­kkeen koos­ta riip­puen muu­tamia nuo­ria koulutet­tu­ja työt­tömiä assis­tent­teik­si. Tuk­iby­rokra­tia hoi­tu­isi ilman uusia järjestelmiä.

    Jär­jeste­ly voisi toimia ainakin huonoina aikoina, ei ehkä noususuhdanteessa.

    Täl­lä taval­la nuoret koulute­tut pää­si­sivät pois mata­latuot­toi­sista pätkätöistä vähitellen tuot­toisem­pi­in hom­mi­in. Myös opin­näyt­tei­den rahoi­tuskanavien kehit­tämisel­lä voitaisi­in saa­da aikaan vas­taavia tuloksia.

    Mut­ta edel­lä esite­tyt ideat eivät tietenkään ratkaise vaikeimpi­en ja suurimpi­en mata­la­palkkaryh­mien ongelmia.

  5. “ongel­mak­ent­tä todelises­sa maail­mas­sa löy­tyy osit­tain myös siitä, että vajaatyökykyi­nen tai ‑haluinen henkilö vaatii työ­nan­ta­jal­ta eri­lail­la huomio­ta kuin täysin työkykyi­nen henkilö”

    Näin on, etenkin mie­len­ter­veysongel­mainen on todel­la suuri rasite esimiehille ja työtovereille.
    Hän voi olla myös vaarallinen.
    Mui­tan vielä, kun min­ul­la oli eräässä etä­paikas­sa töis­sä asen­t­ja, joka olierit­täin agres­si­ivi­nen ja humalas­sa vaar­alli­nen. Kun sit­ten asi­akas valit­ti hänen käytök­ses­tään niin keräsin mukaan luot­ta­mus­miehen ja vah­van kaverin.
    Kun menimme kopille niin kaveri odot­teli jo meitä, mut­ta nuokkui työpöy­dän takana ladat­tu ja varmis­ta­man­ton hirvikivääri pöy­däl­lä. Hän ehti havah­tua, mut­ta olimme nopeampia ja pistin aseen lukon tasku­un , otimme avaimet ja pyöritimme äijän ulos.
    Piiri-insinööri ei uskaltanut antaa äijälle potku­ja , mut­ta seu­raa­jani puhui hänet lähtemään sotaveteraanieläkkeelle.
    Tuol­loin 70–80-luvulla ei täl­laisia asioi­ta ilmoitel­tu poliisille

  6. “Toisaal­ta ammat­tili­itot pitävät tiukasti kiin­ni ´yksi työ yksi palk­ka´ ajatuk­ses­ta eivätkä, tah­do hyväksyä vajaatyökykyiselle yleisi­to­van palkan alit­tavaa palkkaa. ”

    Tuo on pelkkä myyt­ti, pääeste on syr­jimisen kieltävä lain­säädän­tö, jota sopi­jaos­a­puo­let eivät uskalla koetella
    Esim Kau­pan Työ­nan­ta­jali­it­to KTL ry:n ja Palvelu­alo­jen ammat­tili­it­to PAM ry:n
    välil­lä solmi­tun kau­pan työe­htosopimuk­sen (22.1.2003) 1.2 §:n mukaan
    ”sopimus kos­kee työaikalain alaisia täysin työkyky­isiä työntekijöitä”.
    Eli sopimuk­sista löy­tyy viit­teitä miten vajaatyökyky­isiä kohdel­laan, mutta

    http://www.vates.fi/service.cntum?serviceType…/Vajaakuntoisten+ja…pdf

    “Vajaakun­toisu­us ja vam­maisu­us on erotet­ta­va vajaatyökykyisyydestä.
    Sel­l­aisia määräyk­siä, jois­sa työkyvyn sijas­ta kri­teer­inä käytet­täisi­in välittömästi
    työn­tek­i­jän vajaakun­toisu­ut­ta tai vam­maisu­ut­ta, ei ole ainakaan yleissitoviksi
    vahvis­te­tuis­sa työe­htosopimuk­sis­sa. Negati­iviseen eri­ty­isas­e­maan saattaminen
    pelkästään vajaakun­toisu­u­den tai vam­maisu­u­den perus­teel­la rikkoisi
    työ­sopimus­lain 2 luvun 2 §:n ja yhden­ver­taisu­us­lain 6 §:n syr­jin­täkiel­to­ja, eikä
    siitä voitaisi pätevästi sopia työe­htosopimuk­ses­sa. Vam­mais­ten työntekijöiden
    posi­ti­ivi­nen eri­tyisko­htelu sen sijaan olisi – yhden­ver­taisu­us­lain 5 §:ssä
    ja 7 §:n 2 momen­tis­sa asete­tuis­sa rajois­sa – jär­jestet­tävis­sä myös työehtosopimuksin”

    Mut­ta myös tuomiois­tu­in­ten päätök­set ovat hyvin ris­tiri­itaisia ja sopi­jaos­a­puo­let eivät halua kalli­ita oikeudenkäyntejä

  7. Osmo viit­taa use­asti rak­en­teel­liseen työt­tömyy­teen, mut­ta kun yritän hakea määritelmää ja mit­taria tälle ilmiölle niin löy­dän paljon määritelmiä, mut­ta en oikein mittare­i­ta enkä sel­l­aisia tutkimuk­sia, jot­ka perus­tu­isi­vat johonkin kan­sain­väliseen sat­ndard­i­in, jol­la olisi mit­tau­tu­lok­sia pitkältä ajalta.

    OECD:n sivuil­ta löy­dän kyl­lä muut­man tarkaastelun, mut­ta ne ovat vain teo­reet­tisia laskelmia ja niiden heikkous löy­tyy oitis : Kun OECD ilmoit­taa esim Tan­skan ja Hol­lan­nin rak­en­teel­lisek­si työt­tömyysas­teesksi 4 % niin samaan aikaan mitat­tu kokon­aistyöt­tömyys on vain 2 % ??? Raken­netyöt­tömiä on enem­män kuin työt­tömiä yhteensä ???

    1. Itse asi­as­sa pitäisi puhua tas­apain­o­työt­tömyy­destä tai NAIRU-työt­tömyy­destä (Non Acce­larat­ing Infla­tion Rate of Unem­ploy­ment) mut­ta kos­ka olen tekemässä kir­jaa sosi­aalipoli­ti­ikas­ta enkä talousti­eteistä, vältän talousti­eteel­listä fakkiter­mi­nolo­giaa. NAIRU on paljon täs­mäl­lisem­pi. Kyse on siitä työt­tömyy­den tasoista, jota alem­mas ei päästä kokon­aiskysyn­tää nos­ta­mal­la ilman, että talous alkaa ylikuumentua.

  8. Löys­in­pä mol.fi sivuil­ta määritelmän työt­tömyy­den eri lajeilla

    http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/07_julkaisu/thj321.pdf

    Kan­nat­taa lukea koko julkaisu 

    “Työt­tömyy­den tyypit:

    - Kitkatyöt­tömyys johtuu siitä, että jotkut ihmiset ovat entisen ja uuden työ­paikan välis­sä. Kitkatyöt­tömyyt­tä esi­in­tyy myös tas­apain­os­sa olevil­la työ­markki­noil­la täystyöl­lisyys-tilanteessa. Kitkatyöt­tömyy­den syyt liit­tyvät työ­markki­noiden dynami­ikkaan, infor­maa­tion epätäy­del­lisyy­teen sekä työ­paikan etsin­tä- ja kohtaantoaikaan.

    - Kysyn­täkuilu­työt­tömyys eli suh­dan­netyöt­tömyys johtuu työvoiman kokon­aiskysyn­nän laskusta.
    Kun yri­tyk­sen tuot­tei­den tai palvelu­iden kysyn­tä las­kee, eikä yri­tys ole halukas tai sil­lä ei ole
    mah­dol­lisuuk­sia palkko­jen laskemiseen, vaan päädytään irti­sanomisi­in, syn­tyy kysyntäkuilutyöttömyyttä.

    - Kausi­työt­tömyys johtuu peri­aat­teessa samoista syistä kuin kysyn­täkuilu­työt­tömyys, mut­ta tässä
    tapauk­ses­sa työvoiman kysyn­tä vai­htelee sys­temaat­tis­es­ti eri vuo­de­naikoina. Esimerkik­si matkailu­palvelu­iden, rakennus‑, maat­alous- ja puu­tarhatöi­den sekä ope­tustyön volyymit vai­htel­e­vat vuo­den aikana säännöllisesti.

    - Rak­en­teelli­nen työt­tömyys johtuu sitä, että työvoiman kysyn­nän ja tar­jon­nan omi­naisu­udet eivät
    vas­taa toisi­aan eri tek­i­jöistä johtuen. Kysyn­tä ja tar­jon­ta ovat näi­den tek­i­jöi­den suh­teen epätasapainossa.
    Jos palkat oli­si­vat täysin jous­ta­vat ja työvoiman liikku­vu­u­den rajoit­teet vähäisiä, tällaista
    työt­tömyy­den lajia ei peri­aat­teessa esiintyisi.”

  9. Mikä on per­im­mäi­nen syy siihen, että kova­palkkaiset asiantun­ti­ja- ja johtote­htävis­sä kopi­oi­vat, varaa­vat matkansa ja kor­jaa­vat tietokoneen­sa itse? Ei näin ollut vielä 20 vuot­ta sitten.

    Hoi­va-alal­la ollaan suuren kuor­mi­tuk­sen vuok­si menos­sa kohti hoi­va-avus­ta­jan tutk­in­toa, jon­ka voisi työu­ran edetessä täy­den­tää lähi­hoita­jan tutkin­nok­si. En ole huo­man­nut mitään muu­ta merkkiä siitä, että mata­lan kyn­nyk­sen työ­paikko­ja olisi tulos­sa lisää.
    Niitä kuitenkin tarvit­taisi­in jo täl­läkin het­kel­lä, jot­ta esim. teol­lisu­ud­es­ta raken­nemuu­tosten vuok­si työt­tömik­si jäävät vail­la ammatil­lista koulu­tus­ta ole­vat voisi­vat päästä uudelle alalle. Tämä joukko osaa kyl­lä (vielä) men­nä työ­paikalle oikeaan aikaan ja oppii var­masti uusia tehtäviä.

    Mis­tä johtuu se, että hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nal­la on varaa mak­saa suuri joukko koti­in syr­jäy­tymään samal­la kun tekemätön­tä helpohkoa työtä jää van­hainko­tien lisäk­si monis­sa muis­sakin paikois­sa tekemättä?

  10. Ric­ca­do: “Tässä vielä jokunen aika sit­ten TE-keskuk­set (enti­nen TEM, nykyi­nen ELY…) lanseera­si­vat käsitet­tä välityömarkkinat.”

    Ennen­van­haan de fac­to väl­i­työ­paikko­ja oli val­ti­ol­la paljon. Esimerkik­si elämään­sä uudelleen hallintaan otta­va alko­holisti pääsi hyvinkin posti­in tai vähin­tään Val­tion han­k­in­takeskuk­seen töi­hin. Pahak­si onnek­si juuri nämä konkreet­tiset suo­jatyö­paikat ovat helpoiten ratio­nal­isoitavis­sa, joten mit­tar­it sit­ten sääde­tään sen mukaan ja saadaan mitä mitataan.

  11. Ahkeru­u­den käsite on tek­stis­säsi täyt­tä pup­pua. Puhut aivan kuin ihmi­sis­sä olisi työkyvyn alen­tu­mien­sa takana ole­mas­sa joku ratio­naalis­es­ti laskel­moi­va sielu, joka päät­täisi olla ole­muk­sel­lis­es­ti joko ahk­era eli hyvä tai laiska eli paha. Tämän aja­tusky­heälmän viem­i­nen loogiseen päätök­seen­sä tarkoit­taisi esimerkik­si sel­l­aista tulk­in­taa, jos­sa vakavasti masen­tunut on vain niin laiska, että las­kee allen­sa kun ei viit­si edes sängys­tä nousta.

    Kyky ahkeru­u­teen on mon­es­sa mielessä aivan saman­lainen omi­naisu­us kuin kyky saa­da älykkyys­testistä hyvät pis­teet. Kyky ahkeru­u­teen on kuitenkin ko. ihmisen hyv­in­voin­nin kannal­ta tärkeämpi ja — jos nyt yksinker­tais­taa — hänen ympäristön­sä voi vaikut­taa siihen enem­män kuin “älykkyy­teen”. Jol­lain tasol­la voisi jopa ajatel­la, että ihmi­nen on vähem­män vas­tu­us­sa omas­ta ahkeru­ud­estaan kuin omas­ta älykkyy­destään, mut­ta täl­laisen ajat­telun yhteiskun­nal­lis­t­a­mi­nen voisi tietysti hyvin hel­posti luo­da juuri niitä ihmis­ten ahkeru­ut­ta ja hyvivoin­tia tuhoavia puitteita.

  12. Kenen päämääriä? Yhteiskun­nan, val­tion, vajaakun­toisen työn­tek­i­jän, työ­nan­ta­jien? Työ­nan­ta­jien kannal­ta toiv­ot­tavia ja tehokkai­ta olisi toimet jot­ka vähen­täisi rekry­toin­ti­in liit­tyvää riskiä, sem­minkin kun (Suo­ma­laisil­la) työ­nan­ta­jil­la ei ole oikein osaamista/välineitä arvioi­da noi­ta riske­jä, mikä johtaa vain­o­harhaisu­u­teen rekrytoinneissa.

  13. “Ahkeru­u­den käsite on tek­stis­säsi täyt­tä pup­pua. Puhut aivan kuin ihmi­sis­sä olisi työkyvyn alen­tu­mien­sa takana ole­mas­sa joku ratio­naalis­es­ti laskel­moi­va sielu, joka päät­täisi olla ole­muk­sel­lis­es­ti joko ahk­era eli hyvä tai laiska eli paha”
    Naa­puri­ni jäi reuman takia osa-aikatyökyvyt­tömyy­seläk­keelle 59-vuo­ti­aana ja tekee nyt kak­si viikkoa töitä ja huilaa kak­si viikkoa.
    Hän jou­tui luop­umaan myös bonuspalkkauksesta
    Silti hän on fir­man paras myyjä ja myyn­ti­tili on 20 % korkeampi kuin nuorten.
    Tämä on tietysti johtanut arvostelu­un ja pain­os­tamiseen ‚sil­lä muut näyt­tävät laiskoilta 

    Mut­ta kuka­pa mitään mah­taa kaver­ille, joka sanoo, että hänen moraalin­sa ei kestä tehdä huonoa työtä.

  14. Jaakko Mer­iläi­nen: Ahkeru­udel­la ja älykkyy­del­lä on se ero, että ahkeru­u­teen voi vaikut­taa enem­män omil­la päätök­sil­lä kuin älykkyyteen.

  15. “NAIRU on paljon täs­mäl­lisem­pi. Kyse on siitä työt­tömyy­den tasoista, jota alem­mas ei päästä kokon­aiskysyn­tää nos­ta­mal­la ilman, että talous alkaa ylikuumentua.”

    EU-mais­sa tuo arvo näyt­tää ole­van 4–10 % tietämis­sä ja todel­liset työt­tömyysar­vot paljon alem­pana, mut­ta mitään suur­ta inflaa­tio­ta tai yliku­umen­tu­mista ei ole esiintynyt ??

  16. Luon­nolli­nen työt­tömyysaste (http://en.wikipedia.org/wiki/Natural_rate_of_unemployment) on pitkän talouden pitkän aikavälin keskimääräi­nen työt­tömyysaste. Todel­li­nen työt­tömyysaste pyörii sen ympäril­lä suh­dan­nesyk­lien mukaises­ti. Tämä luon­nolli­nen työt­tömyysaste riip­puu työ­markki­noiden rak­en­teista ja muista insti­tuu­tios­ta (ei riipu kysyn­nän tilas­ta, kos­ka olet., että kysyn­tä on pitkän aikavälin tasapainouralla).
    NAIRU ja luon­nolli­nen työt­tömyyaste ovat pitkälti sama jut­tu, mut­ta NAIRU johde­taan Philipsin käyrästä.

  17. NAIRUn heit­te­ly­i­hin on tar­jot­tu monia seli­tyk­siä, yksi on tuot­tavu­u­den muu­tok­set. Kerettiläisim­mät epäilee koko käsit­teen mielekkyyt­tä, empi­iri­nen näyt­tö tuke­naan, niin kuin yleen­sä näi­den lainalaisuuk­sien kanssa. Joka tapauk­ses­sa aja­tus että NAIRU riip­puu suh­dan­teista on vähän outo, eikö koko luon­no­li­nen kasvu­tahti tarkoi­ta tasoa joka val­lit­sisi ilman suhdannevaihteluja?

  18. En tiedä enem­mälti NAIRU:n heit­te­ly­istä. Mait­tainen heit­te­ly selit­tyy teo­ri­an ulkop­uolelta insti­tuu­tio­den vaiku­tuk­ses­ta (tosin empiria voi olla niin ja näin).
    Joka tapauk­ses­sa, minus­ta pitkän aikavälin keskiar­vo­työt­tömyys on kohtu­ullisen mielekäs käsite kuvaa­maan suh­dan­nepuhdis­tet­tua työl­lisyyt­tä mait­tain. Mikään ei ole täydellistä.

  19. Luon­nolli­nen työt­tömyys on sitä, että työvoimare­servi huole­htii min­un reaal­i­t­u­lo­jen riit­tävyy­destä, ainakin siihen asti, kun min­ul­la on työpaikka.

  20. “Työ­nan­ta­jien kannal­ta toiv­ot­tavia ja tehokkai­ta olisi toimet jot­ka vähen­täisi rekry­toin­ti­in liit­tyvää riskiä, sem­minkin kun (Suo­ma­laisil­la) työ­nan­ta­jil­la ei ole oikein osaamista/välineitä arvioi­da noi­ta riske­jä, mikä johtaa vain­o­harhaisu­u­teen rekrytoinneissa.”

    Suo­ma­laisil­la työ­nan­ta­jil­la on liian suuret odotuk­set työn­tek­i­jästä ja se johtaa pettymyksiin.
    Jos palkkaat työn­tek­i­jän 1200 eurol­la töi­hin niin on aivan turha kuvitel­la ettei työn­tek­i­jässä ole jotakin vikaa, ainakin hän on tyh­mä, kun läh­tee tuol­laisel­la pal­ka­lla töihin.
    Eikä työn­tek­i­jästä ole vaikea päästä eroon Suomes­sa, sen todis­taa 800000 päät­tynyt­tä työ­suhdet­ta vuosittain .
    Oikeu­teen niistä pää­tyy n 450 joista n 150 työn­tek­i­jä voittaa.
    Yrit­täjän mah­dol­lisu­us joutua mak­samaan kor­vauk­sia lait­tomas­ta irti­sanomis­es­ta on pienem­pi kuin hänen mah­dol­lisuuten­sa kuol­la sinä vuonna.

  21. “Toisaal­ta silp­putyön ja tulon­si­ir­to­jen yhdis­tämi­nen ei saa olla pitkäl­lä aikavälil­lä ter­veelle ja työkykyiselle liian houkutteleva.”

    “Liian houkut­tel­e­va” onkin mie­lenki­in­toista määritel­lä. Samoin “pitkä aikaväli” ja “ter­ve ja työkykyinen”. 

    Jostain syys­tä usein tör­mää asen­teeseen, että vas­toin tah­toaan pätkä- tai silp­putöis­sä ole­vien sosi­aal­i­tur­va pitää saa­da kun­toon, mut­ta me vapaae­htois­es­ti pätkätöitä tekevät olemme paho­ja, laisko­ja lus­mu­ja, jot­ka ansait­sem­mekin kärsiä.

    Asi­aa voisi kat­soa myös siltä kannal­ta, että ihmiselle voi olla hyväk­si hal­li­ta itse elämään­sä. Työelämä ei ole kaikille silkkaa nautin­toa. Joillekin se on epämiel­lyt­täväm­pää ja han­kalam­paa kuin toisille. Jos yksilö otaa pitää ter­vey­destään ja elämästään huol­ta tekemäl­lä töitä sen ver­ran ja sil­lä taval­la kuin jak­saa, ilman, että on saanut viral­lisen työkyky­jahyv­in­voin­ti­min­is­ter­iön lupaa tehdä pätkätöitä, pitääkö siitä erik­seen rangaista?

    Itse olen ottanut aikamoisia riske­jä talouden suh­teen pysyäk­seni voimis­sani. En ole mak­si­moin­ut mah­dol­lisuuk­siani sosi­aal­i­tuki­in tai työt­tömyys­tur­vaan vaan hölmösti mut­ta onnel­lis­es­ti lomail­lut työpätkien varas­sa ilmoit­tau­tu­mat­ta edes työt­tömäk­si. Tähän asti se on toimin­ut. Mut­ta mik­si olisi niin väärin vali­ta sopi­va määrä töitä, olla köy­hähkö, mut­ta ter­ve ja onnelli­nen, kun iso osa ihmisiä halu­aa aina mak­si­moi­da tulonsa.

    1. On täysin sopi­vaa ja kan­natet­tavaa lomail­la oma­l­la kus­tan­nuk­sel­la. Asian on toisin, jos sen tekee tietois­es­ti työt­tömyys­tur­van avul­la. Sil­loin hyväo­sainen tunkeu­tuu huono-osaiselle tarkoite­tulle riisikupille.

  22. Minus­ta vain olisi aivan oikein myös se, että ihmi­nen, joka osaa tehdä itse päätelmiä omas­ta jak­samis­es­taan, on oikeutet­tu samoi­hin etuuk­si­in kuin hän, joka saa vira­nomaisil­ta nimen ja luvan olla “ei-niin-jak­sa­va-työn­tek­i­jä”.

    Toinen vai­h­toehro on tietenkin se, että tekee töitä pysyvässä, kokoaikaises­sa työ­suh­teessa, kunnes rom­ah­taa ja saa tuol­laisen luvan. Noin­han mon­et toimi­vat. Minus­ta elämää vain pitää kun­nioit­taa enemmän.

  23. Art­turikin näkee aavei­ta koneis­sa. Ei ole mitään mieltä ajatel­la, että joku voisi paran­taa hyv­in­voin­ti­aan tekemäl­lä val­in­to­ja, jos hänen ei ole mah­dol­lista tehdä niitä valintoja.

    Sel­l­ainen laisku­us, joka on ihmis­ten tietoista ja tarkoituk­sen­mukaista jät­täy­tymistä vaikka­pa toimeen­tu­lotuen varaan, ei ole mikään ongel­ma. Mon­et näin teke­vistä ihmi­sistä ahkeroi­vat ihan tuot­ta­van työn paris­sa. Perus­tur­van varas­sa tehdään mm. väitöskir­jo­ja, teat­te­ria, poli­ti­ikkaa, omaishoitoa, lap­sia, tietoko­neo­hjelmia, romaane­ja, tietoa, merk­i­tyk­siä ja — mikä on väärin — ilmaista yliopis­to-ope­tus­ta. Jos perus­tur­van varas­sa eläviä halu­aa palki­ta ahkeru­ud­es­ta, voisi aloit­taa siitä, että mak­saisi palkkaa use­am­malle heistä, jot­ka jo nyt työsken­televät yhteisek­si hyväksi.

    Osmon “ahk­er­alle sairaalle enem­män lik­saa kuin laiskalle ter­veelle” ‑mallis­sa olisi ainakin se ongel­ma, että jos ajat­telee vaikka­pa kah­ta 25 vuo­ti­as­ta miestä, jot­ka ovat kiikkuneet syr­jäy­tymis­ra­jal­la ja otta­neet nyt vas­taan jonkin osa-aikatyön, se, kumal­la heistä on jonkin­lainen masen­nus­di­ag­noosi, voi olla aika sat­un­naista. Usein huonom­mas­sa kun­nos­sa ole­va ei ole edes saanut haet­tua apua tai jak­sanut alkaa har­ras­ta­maan mie­len­ter­veyskuntou­tu­mista. Rakenne, joka palk­it­sisi välit­tömästi ja selvästi oman tilan patol­o­gisoimis­es­ta (tai pahen­tamis­es­ta) voisi olla ainakin tämänkaltai­sis­sa ryh­mis­sä muutenkin ongelmallinen.

    Liian van­han esimerk­ki — joka irvokkaasti samais­taa ole­muk­seltaan iil­i­matomaisen myyn­ti­toimin­nan työhön — ker­too lähin­nä siitä, että jos joku löytää merk­i­tys­tä jostain, hän saat­taa tehdä sitä ahk­erasti. Täl­laisen merk­i­tyk­sen löytämi­nen tarvii kuitenkin tuek­seen aina jotain, joka tulee yksit­täisen ihmisen ulkopuolelta.

  24. “Mikä on per­im­mäi­nen syy siihen, että kova­palkkaiset asiantun­ti­ja- ja johtote­htävis­sä kopi­oi­vat, varaa­vat matkansa ja kor­jaa­vat tietokoneen­sa itse? Ei näin ollut vielä 20 vuot­ta sitten.”

    Kos­ka se on nopeam­paa ja tehokkaam­paa. Olin saneer­aa­mas­sa 80–90-lukujen tait­teessa sil­loisen Telen henkilöhallintoa. Ehdo­tu­ut­sen poh­jal­ta otet­ti­in käyt­töön tietokoneavusteinen työaikail­moi­tus ja matkalasku.

    Kokon­aistyöai­ka jää alle puoleen man­u­aalis­es­ta vai­h­toe­hdos­ta. Itse asi­as­sa johta­jan ja asiantun­ti­jan työaikaakin säästyy, kun moninker­taiset keskuste­lut sih­teerin kanssa lop­pu­vat, samoin virheet ja väärinkäsi­tyk­set vähenevät.

    Viimeisil­lä kolmel­la tj:lla ei ole enää ollut edes omaa huonet­ta eikä omaa sihteeriä.
    Pöy­dän pätkä ilman tuo­lia käytäväl­lä ja yhteinen sih­teeri myyn­nin kanssa

  25. “Perus­tur­van varas­sa tehdään mm. väitöskir­jo­ja, teat­te­ria, poli­ti­ikkaa, omaishoitoa, lap­sia, tietoko­neo­hjelmia, romaane­ja, tietoa, merk­i­tyk­siä ja — mikä on väärin — ilmaista yliopis­to-ope­tus­ta. Jos perus­tur­van varas­sa eläviä halu­aa palki­ta ahkeru­ud­es­ta, voisi aloit­taa siitä, että mak­saisi palkkaa use­am­malle heistä, jot­ka jo nyt työsken­televät yhteisek­si hyväksi.”

    Jos he tekevät hyviä romaane­ja, hyvää teat­te­ria ja hyviä tietoko­neo­hjelmia, niin kyl­lä muut ihmiset ovat heille niistä valmi­ita mak­samaan vapaae­htois­es­ti ja näin­hän tapah­tuu jo nyt. Mik­si jollekin pitäisi mak­saa sel­l­aisen romaanin kir­joit­tamis­es­ta, jota kukaan ei halua lukea?

    Turhien romaanien kir­joit­tamis­es­ta ei pidä mak­saa sent­tiäkään, vaan päin­vas­toin, niiden kir­joit­ta­jan on mak­set­ta­va muille, mm. paperin ja mus­teen tuhlaamisesta.

  26. Jaakko Mer­iläi­nen:

    Art­turikin näkee aavei­ta koneissa.

    häh? Minä yritin sanoa, että työt­tömälle on parem­pi antaa rahaa kuin rahaa+asunto, kos­ka hän osaa itse tehdä parem­pia päätök­siä siitä miten suuren osan tulois­taan hän käyt­tää asumiseen­sa kuin byrokraatti.

    Ei tässä oo ollu koneista mitään puhetta…

  27. A: Suomes­sa ei ole käytän­nössä minkään­laista saati minkään arvoista markki­nara­hoit­teista kult­tuu­rituotan­toa. Etkai tosis­sasi usko siihen, että asi­at, joista ihmiset saa­vat palkkaa, ovat aina hyödyl­lisiä ja asi­at, joi­ta ihmiset tekevät palkat­ta, ovat arvottomia?

    Art­turi: Viit­tasin siihen, että ihmisenä olem­i­nen on jotain muu­ta kuin sitä, että ihmisessä olisi ruumis ja sitä ohjaa­va ratio­naa­li­nen mieli. Tämä tosi­a­sia liit­tyy aivan keskeis­es­ti siihen, mitä mei­dän pitäisi ajatel­la ahkeru­ud­es­ta ja sosi­aalis­es­ta oikeudenmukaisuudesta.

  28. Jaakko Mer­iläi­nen:

    Etkai tosis­sasi usko siihen, että asi­at, joista ihmiset saa­vat palkkaa, ovat aina hyödyl­lisiä ja asi­at, joi­ta ihmiset tekevät palkat­ta, ovat arvottomia?

    No ei tietenkään. Asi­at joista ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan ovat hyödyl­lisiä ja asi­at joista ihmiset eivät ole valmi­ita mak­samaan eivät ole hyödyl­lisiä. Ei palk­ka vaiku­ta tässä suun­taan eikä toiseen.

  29. Art­turille:

    Viilaisin vielä sen ver­ran että mak­samisel­la voidaan mita­ta mak­sa­jan käsi­tys­tä hyödyl­lisyy­destä. Sitä se ei ker­ro onko asia yleis­es­ti hyödylli­nen, tai hyödylli­nen edes maksajalle.

    Tämä palkan ja mak­samisen väli­nen ero tun­tuu usein ole­van vaikea ymmärtää. Olen ollut huo­maav­inani sen tule­van eri­tyisen usein esille keskustel­lessani julkiseltasek­to­ril­ta palkkansa nos­tavien kanssa. Keskustelu­un ilmestyy ihmeel­lisiä vaa­tivu­usarvioin­te­ja palkan tason määrittäjinä.

  30. Asi­at joista ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan ovat hyödyl­lisiä ja asi­at joista ihmiset eivät ole valmi­ita mak­samaan eivät ole hyödyllisiä.

    Eli kos­ka minä en ole valmis mak­samaan avoimen lähdekood­in ohjelmista, niistä ei ole min­ulle mitään hyötyä?

  31. N: Joo, siis tuo sin­un määritelmä on tarkem­pi ja parempi.

    tcrown: juuri noin. Se mak­satko sinä onkin sit­ten ihan toinen jut­tu. Minä ainakin olen valmis mak­samaan kaikesta saa­mas­tani hyödys­tä, mut­ta jos saan hyö­dyn ilman mak­samista, niin val­it­sen sit­ten sen.

    Eli siis joku hom­ma voi olla oikein hyödyl­listä vaik­ka kukaan ei siitä mak­saisi. Tämä on eri asia kuin se, että ovatko ihmiset valmi­ita maks­maan vai eivät.

  32. Siis tarkoitikin “valmi­udel­la mak­saa” markki­nahin­nan ja kulut­ta­jan koke­man yli­jäämän sum­maa. Voi sen noinkin tietysti määritel­lä, mut­ta ilmaisu “olen valmis mak­samaan seu­raavas­ta vesi­la­sista koko omaisuuteni plus kaiken mitä saan lainat­tua ja varastet­tua” on kyl­lä vähin­täänkin harhaan­jo­hta­va ellei tuo­ta määritelmää eksplisi­it­tis­es­ti selitetä. Noin taval­lises­sa kie­lenkäytössä en ole juuri koskaan valmis mak­samaan mis­tään markki­nahin­taa enempää.

    Lisäk­si on hyödykkeitä, jot­ka menevät tuonkin määritelmän ulkop­uolelle. Ystävyys ja hyväksy­tyk­si tulem­i­nen ovat asioi­ta, joista en luon­nol­lis­es­ti ole tuonkaan määritelmän mukaan valmis (suo­raan) mak­samaan mitään vaik­ka hyvin tärkeitä asioi­ta min­ulle ovatkin.

  33. tcrown:

    Siis tarkoitikin “valmi­udel­la mak­saa” markki­nahin­nan ja kulut­ta­jan koke­man yli­jäämän summaa.

    Ei. Minä tarkoi­tan sil­lä kulut­ta­jan koke­maa hyö­tyä. (Mikä on toki sama asia kuin hinta+kuluttajan yli­jäämä, mut­ta mik­si tehdä asi­as­ta mon­imutkaisem­paa kuin sen täy­tyy olla…)

    Noin taval­lises­sa kie­lenkäytössä en ole juuri koskaan valmis mak­samaan mis­tään markki­nahin­taa enempää.

    Aivan. Sen lisäk­si voit olla valmis mak­samaan vaik­ka siitä vesi­la­sis­tasi koko omaisu­ute­si. Nämä kak­si väitet­tä eivät ole ristiriidassa.

    Valmius mak­saa on kyl­lä ihan hyödylli­nen käsite arkielämässäkin. Jos esim. vähä­tu­loinen olisi valmis mak­samaan asun­nos­taan 400 euroa ja val­tio antaa hänelle saman asun­non kus­tan­nuk­sel­la 600 euroa, niin tiedämme, että tässä menee 200 euroa hyv­in­voin­tia hukkaan.

    Tuot­tei­den kohdal­la joi­ta ei voi fri­irai­da­ta siitä, että kulut­ta­ja ei ole valmis mak­samaan tuotan­non kus­tan­nuk­sia voidaan päätel­lä, että tuot­ta­mi­nen tuo­hoaa hyv­in­voin­tia. (Esim. ooppera…)

    En oikein ymmär­rä mitä tarkoi­tat, että et ole valmis mak­samaan ystävyy­destä. (Tai noh ymmär­rän minä kai, mut­ta minus­ta ei oo hirveesti jär­kee puhua mak­samis­es­ta pelkästään, kun kus­tan­nus on rahana…)

    Jos tarkoi­tat sitä, että ystävyy­den markki­nahin­ta on niin alhainen, että sin­un ei tarvitse tehdä uhrauk­sia ystäviesi eteen, niin mikäs siinä. Tämä on edelleen eri asia kuin se, että olisit valmis tekemään uhrauk­sia, jos uhkana olisi jäädä ilman ystäviä.

  34. On täysin sopi­vaa ja kan­natet­tavaa lomail­la oma­l­la kus­tan­nuk­sel­la. Asian on toisin, jos sen tekee tietois­es­ti työt­tömyys­tur­van avul­la. Sil­loin hyväo­sainen tunkeu­tuu huono-osaiselle tarkoite­tulle riisikupille.

    Tämä kom­ment­ti vaatisi tarken­nus­ta. Tuol­la logi­ikalla perus­tu­lo ei ole hyväksyt­tävä ratkaisu, kos­ka joku voisi vaik­ka sen turvin alkaa lorvia ja olla tekemät­tä ympäripyöre­itä päiviä.

  35. Ei. Minä tarkoi­tan sil­lä kulut­ta­jan koke­maa hyötyä.

    Eli alku­peräi­nen väit­teesi “joista ihmiset eivät ole valmi­ita mak­samaan eivät ole hyödyl­lisiä” redu­soituu muo­toon “joista ihmiset eivät koe hyö­tyä eivät ole hyödyllisiä”

    Tuos­ta nyt on vaikea olla eri mieltä.

    Sen lisäk­si voit olla valmis mak­samaan vaik­ka siitä vesi­la­sis­tasi koko omaisu­ute­si. Nämä kak­si väitet­tä eivät ole ristiriidassa.

    Eivät loogises­sa ris­tiri­idas­sa, mut­ta toinen noista on hyvin epä­tyyp­il­listä ja harhaan­jo­htavaa kielenkäyttöä.

    Tai noh ymmär­rän minä kai, mut­ta minus­ta ei oo hirveesti jär­kee puhua mak­samis­es­ta pelkästään, kun kus­tan­nus on rahana…)

    Joskus aiem­minkin minus­ta on tun­tunut että puhumme hie­man eri mur­ret­ta. Min­ulle mak­sami­nen ja hin­ta ovat eksplisi­it­tis­es­ti rahaan liit­tyviä käsit­teitä, eri­tyis­es­ti talousti­eteessä. Kus­tan­nus voi olla sit­ten muutakin.

  36. tcrown:

    Eli alku­peräi­nen väit­teesi “joista ihmiset eivät ole valmi­ita mak­samaan eivät ole hyödyl­lisiä” redu­soituu muo­toon “joista ihmiset eivät koe hyö­tyä eivät ole hyödyllisiä”

    Tämä on tot­ta, mut­ta tässä tapauk­ses­sa tämä tau­tolo­gia on hyödylli­nen, kos­ka aika mon­et ihmiset väit­tävät, että joku asia (mitä ei voi fri­irai­da­ta, kuten nyt vaik­ka oop­pera) on hyödyl­listä vaik­ka ihmiset eivät ole siitä valmi­ita maksamaan.

    Min­ulle mak­sami­nen ja hin­ta ovat eksplisi­it­tis­es­ti rahaan liit­tyviä käsit­teitä, eri­tyis­es­ti talousti­eteessä. Kus­tan­nus voi olla sit­ten muutakin.

    Tästä oon sin­un kanssa kyl­lä samaa mieltä. Minus­ta olis vaan tun­tunut jotenkin köm­pelöltä kir­joit­taa, että ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan kus­tan­nuk­set tjsp.

Vastaa käyttäjälle tcrown Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.