Kuukausi: joulukuu 2009

Kos­ka kir­joituk­seni, jos­sa protestoin maat­alous­min­is­teri Antti­lan aikei­ta vas­taan käyt­tää verovaro­ja sian­li­han yli­tuotan­non lisäämiseen investoin­ti­tukien avul­la, sekoitet­ti­in viimeaikaisi­in tietoi­hin siankas­vatuk­sen eet­ti­sistä ongelmista, puhut­takoon nyt niistäkin.

En ole kasvis­syöjä, mut­ta en pidä eläin­rääkkäyk­ses­tä. Sik­si ostan kanan­mu­nani luo­mu­muni­na. En sik­si, että luo­mukanoille on syötet­ty luo­mare­hua vaan sik­si, että luo­mukanaa ei ole pidet­ty ahtaas­sa häkissä, jota pidän eläin­rääkkäyk­senä. Tässä mielessä ”onnel­lisen kanan munat” riit­täi­sivät min­ulle, jos tuo onnel­lisu­uskri­teeri vain olisi vähän parempi.

Siko­jen kas­va­tu­solo­suh­teet ovat sika­maisia, eikä asi­aa ainakaan paran­na maat­alous­min­is­terin ilmoi­tus siitä, ettei niis­sä ole mitään vikaa, kos­ka eläin­lääkärit ovat toden­neet ne määräys­ten mukaisik­si.   Jat­ka lukemista “Onnel­lisen sian sertifikaatti”

Liekö yhtään asi­aa maail­mas­sa, joka ei kel­paisi Sirk­ka Liisa Antt5ilalle syyk­si syytää lisää rahaa maat­alouteen. Antti­lalle taas maat­alous on ensisi­jais­es­ti siankas­va­tus­ta. Kun suo­ma­lais­ten sikaloiden sika­maiset olot tuli­vat julk­isu­u­teen, oli sekin Antti­lalle syy lisätä rahaa sikaloiden investoin­ti­tuki­in. Jos tekee sikalas­ta vähem­män sika­maisen, saa vielä enem­män rahaa. Mut­ta rahaa tulee, vaik­ka ei sitou­tu­isi asial­lisi­in oloihin.

Tässä on kak­si asi­aa, jot­ka eivät oikein toi­mi. Luulisi, että siankas­vat­ta­jien pitäisi toimia asial­lis­es­ti ilman ylimääräisiä tuki­aisia ja sään­nösten rikkomis­es­ta sank­tioitaisi­in. Vielä vakavampi asia on, että Antti­la halu­aa lisätä sian­li­han tuotan­toa Suomes­sa. Minä en halua osal­lis­tua laskun mak­su­un. Jat­ka lukemista “Antti­la syytää taas rahaa”

SATA-komitea sai työn­sä lop­pu­un tänään. Saimme itse asi­as­sa aika paljon aikaan ja vain VM:n Mart­ti Het­emä­ki jät­ti miet­intöön eriävän mielip­i­teen ja hänkin vain yhdestä sinän­sä merkit­tävästä yksi­tyisko­hdas­ta.   Joitakin täy­den­täviä lausum­ia esitet­ti­in ja sel­l­aisen esitin minäkin. Suuri ansio siihen, ettei koko hom­ma hajon­nut käsi­in oli komitean puheen­jo­hta­jal­la, Markku Lehdolla.

Oma­l­ta kannal­tani komitea oli pet­tymys, kos­ka niis­sä asiois­sa, joi­ta minä lähdin edis­tämään, tuli jok­seenkin täy­delli­nen vesiperä. Syynä oli kesken komitean työn iskenyt lama, mut­ta oli kyl­lä myös selvää halut­to­muut­ta paran­taa köy­himpi­en ase­maa. Tulen täl­lä blogilla käsit­telemään komitean työtä use­am­man artikke­lin voimin. Varoi­tan kaikkia kom­men­taat­tor­e­i­ta: tulen kir­joit­ta­maan asi­as­ta kir­jan ja varas­ta­maan siihen kom­ment­tien hel­met korvauksetta.

Tässä se täy­den­tävä lausuma:

Täydentävä lausuma/Osmo Soininvaara

SATA-komitea sai aikaan paljon merkit­täviä ehdo­tuk­sia, mut­ta paljon jäi vielä tuleville komi­teoille tehtäväksi.

Tehtävänä oli selkeyt­tää kovin sekavaa sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmää. Tähän ei ollut asen­teel­lisia valmiuk­sia. Jär­jestelmän mon­imutkaisu­us on aito ongel­ma. Se esimerkik­si pahen­taa sosi­aal­i­tur­van kan­nusti­non­gelmia entis­es­tään. Jos työtön ei pysty laske­maan, mitä keikkatyön vas­taan­ot­ta­mi­nen hänelle merk­it­see, hän jät­tää keikan var­muu­den vuok­si vas­taan­ot­ta­mat­ta, vaik­ka vas­taan­ot­ta­mi­nen olisi todel­lisu­udessa kannattanut.

Yksi komitean tehtävistä oli paran­taa ensisi­jaisia tulon­si­ir­to­ja niin, että tarve tur­vau­tua toimeen­tu­lo­tu­keen vähenisi. Tämä jäi tekemät­tä jok­seenkin kokon­aan. Osit­tain syynä oli kesken komitean työn yllät­tänyt lama, mut­ta osit­tain kyse oli halut­to­muud­es­ta paran­taa perus­tur­val­la elävien ase­maa. Suurelta osin perus­tur­van paran­t­a­mi­nen kuitenkin juut­tui tule­htuneeseen suh­teeseen perus­tur­van ja ansio­tur­van välillä.

Voidaan kiis­tel­lä siitä, onko parem­pi antaa nälkäiselle kala vai onki, mut­ta jom­pikumpi pitäisi antaa. Samal­la kun työ­markki­nat­uen nos­tamis­es­ta luovut­ti­in, ei myöskään helpotet­tu työ­markki­nat­uelle juut­tunei­den mah­dol­lisuuk­sia helpot­taa köy­hyyt­tään työtä tekemäl­lä. Tässä ei ollut kyse edes rahan puut­teesta, sil­lä jokainen työhön tart­tu­va työtön paran­taa julkisen talouden tilaa. Työ­markki­nat­uen tulo­harkin­nan yhteenso­vi­tus­pros­entin alen­t­a­mi­nen esimerkik­si tyssäsi siihen, etteivät työ­markki­na­jär­jestöt voineet hyväksyä sitä, että tulo­hark­in­ta lievenisi perus­tur­vas­sa, mut­ta ei ansio­tur­vas­sa. Yhteenso­vi­tus­pros­entin lieven­tämi­nen ansio­tur­vas­sa taas olisi johtanut siihen, että osa-aikatyö olisi tul­lut kohtu­ut­toman houkut­tel­e­vak­si suh­teessa kokopäivätyöhön.

Suomes­sa tulisi tukea mata­la­palkkaista työtä teke­viä palkkat­uel­la. Se olisi oikeu­den­mukaista sinän­sä, mut­ta se helpot­taisi myös mata­la­palkkaiseen työhön liit­tyviä kan­nusti­non­gelmia. Jos mata­la­palkkaises­ta työstä jää käteen niin vähän kuin siitä jää, perus­tur­van nos­t­a­mi­nen on vaikea­ta, kos­ka työt­tömyys­tur­val­la elämis­es­tä tulee liian kan­nat­tavaa suh­teessa mata­la­palkkaisen työn tekemiseen. Eri­tyis­es­ti yksin­huolta­jat ovat liian usein tilanteessa, jos­sa työn vas­taan­ot­ta­mi­nen ei kan­na­ta taloudel­lis­es­ti. Jos työtön­tä yksin­huolta­jaa ollaan valmi­it tuke­maan avokä­tis­es­ti, pitäisi olla valmis tuke­maan myös pieni­palkkaista yksinhuoltajaa.

Työkyvyt­tömyy­seläk­keelle ole­vien mah­dol­lisu­u­den han­kkia lisäan­sioi­ta työtä tekemäl­lä parani­vat jonkin ver­ran, mut­ta olisi toivonut siihen radikaalimpaa paran­nus­ta ja rohkeam­paa otetta.

Komitean mietinnössä esitetään asum­is­tuk­i­jär­jestelmän radikaalia järkeistämistä, mikä on hyvin kan­natet­tavaa. Taloudelli­nen niukku­us esti kuitenkin asum­istuen paran­tamisen ja sen ulot­tamisen pieni­palkkaisi­in. Nyt olemme tilanteessa, jos­sa työt­tömän asum­is­menot mak­se­taan asum­istuen ja toimeen­tu­lotuen kaut­ta, mut­ta pieni­palkkainen joutuu mak­samaan ne kokon­aan itse. Tämä on ehkä pahin rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä aiheut­ta­va kan­nusti­non­gel­ma. Se kos­kee vain kalli­iden asumiskus­tan­nusten kasvukeskuk­sia. Kun taloudelli­nen tilanne helpot­taa, tulisi asum­is­tukea paran­taa niin, että se tuk­isi myös pieni­palkkaisten asum­ista, kuten se teki vielä 20 vuot­ta sitten.

Kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton toim­inta­su­un­nitel­ma 2010–2012

Pöy­dälle. Tämä paperi ohjaa sitä, mihin KSV jatkos­sa keskit­tyy, siis mitä aluei­ta ote­taan kaavoituk­sen kohteek­si. esimerkiksi.

Ison­nevantien kaa­va Etelä-Haagassa

Hyväksyt­ti­in kiitoksin. Vaikkei tämä nyt raiku­via aplode­ja kaikkien haa­galais­ten kesku­udessa herät­tänyt, niin on san­ot­ta­va, että har­voin näkee näin kivut­tomasti toteutet­tua tuhan­nen asukkaan täy­den­nyskaavaa. On paljon parem­pi tiivistää ole­via kaupungi­nosia kuin val­la­ta maa­ta laa­joista viher­alueista rak­en­tamiselle tai häätää uudet asukkaat jon­nekin kaupunkialueen ääri­ra­joille. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 17.12.2009”

Oulu on ollut kum­ma­jainen Suomen alue­poli­ti­ikas­sa. Kaupun­ki on läh­es napa­pi­ir­il­lä, mut­ta silti men­estynyt tavat­toman hyvin. Suurista kaupunkiseuduista Oulun suh­teelli­nen väestönkasvu on ollut suurinta.

Oulun ihme johtuu paljolti Kekkos­es­ta, joka keskit­ti kaiken Pohjois-Suomen hyvän Oulu­un sen sijaan, että olisi antanut edes muru­sia koti­maakun­nalleen Kain­u­ulle. Panos­tus on kan­nat­tanut. Ero Itä-Suomeen, jos­sa alue­poli­ti­ikan namu­ja on sirotel­tu ympäri­in­sä tas­a­puolisem­min, on merkit­tävä. Jat­ka lukemista “Miten käy Oulun?”

Lie­nee vuo­den viimeinen lista

Kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton toim­inta­su­un­nitel­ma vuosille 2010–2012

Otsikon perus­teel­la tärkeä paperi. Pitänee lukea huolella

Pöy­dältä: Helsin­gin maanalais­es­ta yleiskaavas­ta annetut lausunnot

- Ei uut­ta viikon aikana Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 17.12.2009”

Euroopan maista Ruot­si ja Bri­tan­nia ovat yksi­ty­istäneet rautatieli­iken­teen. Nuo kak­si maa­ta poikkea­vat suuresti muista Euroopan maista siinä, mihin suun­taan rautatieli­iken­teen markki­nao­su­us kehit­tyy. Suosit­tua olisi väit­tää, että niiden on pakko ottaa kulut­ta­jien toiveet huomioon, ja tämä onkin ehkä merkit­tävä syy. Mut­ta on toinenkin.

Miten tue­taan vähäli­iken­teisiä rato­ja? Verovaroin, vai ristisubventiolla?

Ris­tisub­ven­tio, jota har­joite­taan esimerkik­si Suomes­sa,  tarkoit­taa, että meil­lä on rautatieli­iken­n­evero hyvil­lä yhteyk­sil­lä (Helsin­ki-Tre, esim.) jol­la sub­ven­toidaan Joen­suu-Nurmes ‑väliä. Yksi­ty­is­te­ty­il­lä rautateil­la näin ei voi tehdä. Hil­jaisia rato­ja voi edelleen sub­ven­toi­da, mut­ta reilusti verovaroin, eikä rautatei­den ominta aluet­ta verottamalla.

Jos meil­läkin vilkkaat yhtey­det oli­si­vat niin halpo­ja kuin niiden pitäisi olla, rautatei­den suo­sio olisi paljon suurempi.

Bri­tan­nia yksi­ty­isti myös raitei­den pidon. Se oli virhe, kos­ka se johti tur­val­lisu­u­songelmi­in. Bus­sili­iken­teen yksi­ty­istämi­nenkään ei ole tarkoit­tanut tien­pidon yksityistämistä.

Suomes­sa on juuri päätet­ty, ettei VR:n henkilöli­iken­net­tä ase­ta­ta kil­pailu­un ainakaan kymme­neen vuoteen.

Tänään per­jan­taina julkaisen Bot­tal­la Tehokkaan Tuotan­non Tutkimussäätiön tilauk­ses­ta kir­joit­ta­mani pam­fletin “Julkisen sek­torin tuot­tavu­us” Voit lukea sen tästä.

========

Pam­fletin sivul­la 22 san­o­taan, että yksi­ty­islen­tokoneet on vapautet­tu arvon­lisäveros­ta. Oikaisuna todet­takoon, että tieto on van­hen­tunut, eikä täl­laista vapau­tus­ta enää ole.

Maanalainen osayleiskaa­va

Pöy­dälle

Her­ne­saaren osayleiskaavaluonnos

Esitin palau­tus­ta niin, että helikopterikent­tä pois­te­taan kaavas­ta kokon­aan. Hävisimme äänestyk­sen 7–2 (vihreät – muut). Tämän jäl­keen hyväksy­imme yksimielis­es­ti puheen­jo­hta­jan ehdo­tuk­ses­ta jatko­su­un­nit­telu­o­hjeet, jot­ka kuu­lui­v­at seu­raavasti : Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 10.12.-2009”

Jus­si Saramo kir­joit­taa blo­gis­saan muun muassa:

Suomes­sa val­tio mak­saa työt­tömille työt­tömyys­tur­vaa ja perus­päivära­haa 25,63 euroa päivässä. Sen päälle voi saa­da ansiosi­don­naista päivära­haa, jos mak­saa itselleen vaku­u­tus­ta työt­tömyyskas­saan. Näin voi tur­va­ta tilan­net­taan yllät­tävän työt­tömyy­den tul­lessa eteen. Val­tio ei osal­lis­tu ansiosi­don­naisen rahoit­tamiseen, se kerätään työn­tek­i­jän ja ‑anta­jan pussista.

Nyky­isin val­tio kohtelee kaikkia työt­tömiä tasa-arvois­es­ti. Soin­in­vaar­alaiset vihreät ja oikeis­to ovat kuitenkin halun­neet ajaa työt­tömyyskas­so­ja hallinnoivaa ammat­tiy­hdis­tys­li­iket­tä alas syr­jimäl­lä itsen­sä vaku­ut­tanei­ta työntekijöitä.”

Saramo antaa asi­as­ta aivan väärän kuvan. Kuten jo aiem­min täl­lä pal­stal­la olen huo­maut­tanut, työt­tömyys­vaku­u­tus­ta mak­se­taan kaik­ista työ­suhteista. Niil­lä, jot­ka eivät ole mak­sa­neet sym­bol­ista kas­samak­sua, tämä menee val­tion poh­jat­tomaan kas­saan hyödyt­tämät­tä vaku­utet­tua lainkaan. Mak­samal­la työt­tömyyskas­salle pienen­pieni ropo, saa tuon kaik­il­ta perit­tävän vaku­u­tus­mak­sun hyväk­seen. Tämän tarkoi­tus on joskus ollut pakot­taa työt­tömyyt­tä pelkäävät ammat­ti­jär­jestö­jen jäseniksi. Tuokaan link­ki ei enää toi­mi, kos­ka vaku­u­tuk­sen voi saa­da ammat­tili­it­toon liit­tymät­tä liit­tymäl­lä Loimaan kas­saan, jos­ta onkin tul­lut lyhyessä ajas­sa suurin työt­tömyyskas­sa. Jat­ka lukemista “Vasem­mis­to pitää köy­hät köyhinä”