“Neuvostoutopian mukaan kyse ei tosin ole nykytiedemiehiä huolestuttavasta ilmaston lämpenemisestä, vaan neuvostotiedemiesten kehittämästä maalämpösysteemistä.

[...] ‘atomit ja ihmiskäden lämpö’ ovat lämmittäneet Siperian niin, että sadoilla hehtaareilla entistä tundraa kasvaa nyt ykkösluokan vehnää ja napapiirillä valmistaudutaan parhaillaan ensimmäisen sitrushedelmäsadon korjaamiseen.”

Neuvostoliitto vuonna 2010 Komsomolskaja Pravdan mukaan, Iltasanomien kertomana

Tälle hyvä päivitys lienee aiemminkin mainuttu Desslerin julkaisema katsaus Science-lehdestä, jonka löysin online PDF:nä:
http://geotest.tamu.edu/userfiles/216/dessler09.pdf

Amy C. Clement, Robert Burgman, Joel R. Norris (2009) Observational and Model Evidence for Positive Low-Level Cloud Feedback. Science 24,
Vol. 325. no. 5939, pp. 460 – 464.

http://www.sciencemag.org/cgi/content/abstract/325/5939/460

“This issue was addressed by examining changes in low-level clouds over the Northeast Pacific in observations and climate models. Decadal fluctuations were identified in multiple, independent cloud data sets, and changes in cloud cover appeared to be linked to changes in both local temperature structure and large-scale circulation. This observational analysis further indicated that clouds act as a positive feedback in this region on decadal time scales.”

Ks. myös http://www.realclimate.org/index.php/archives/2009/07/friday-round-up-3/#comment-132046

Korostan siis edelleen, että oikeasti yhtälö on huomattavasti monimutkaisempi, mutta silti näkisin että tämän perusteella lähtöoletuksena voi kyllä pitää, ettei pilvisyyden lisääntyminen käännä takaisinkytkentää negatiiviseksi ja todistustaakka on niillä jotka muuta väittävät. Väite on helposti falsifioitavissa osoittamalla esimerkiksi että lisääntynyt pilvisyys painottuu päiväsaikaan tai vaikka paksuihin stratocumulus-pilviin, joten nyt vain vertaisarvioituja artikkeleja aiheesta kehiin niin asia on siltä osin selvä. =)

Huang & Ramaswamy, simulointimallien ja mittaustulosten vertailusta (Tuukan linkki ylempänä):
“The analysis also reveals that the GCM significantly underestimates the cloud induced radiative responses in the window region which arises from the model bias in the mean cloud forcing in convectively active regions.”

http://agwobserver.wordpress.com/2009/10/13/papers-on-water-vapor-feedback-observations/

Nuo luettuaan ei pitäisi jäädä mitään epäselväksi aiheesta. Mutta sitähän ilmastodenialistit eivät tee, koska heidän mielestään koko vertaisarvioitu tiede on läpimätää.

Nuo tutkimukset eivät ole mallinnuksia vaan moderneilla mittalaitteilla tehtyjen mittausten raportteja.

Ts. sovitaan joku todennäköisyysjakauma lämpenemiselle vaikka

Tuo on muuten mainio idea, mutta omien havaintojeni perusteella tyypillinen skeptikko joko ei ymmärrä todennäköisyys-käsitettä todennäköisyysjakaumasta puhumattakaan, tai skeptikko kokee niin voimakasta kognitiivista dissonanssia numeerisen todennäköisyyden arvioinnissa, että kokee turvallisemmaksi esimerkiksi ilmaisun “häviävän pieni”.

Tukee missä mielessä?

Keskilämpötiloissa on ollut aika reiluja vaihteluita ( http://wattsupwiththat.files.wordpress.com/2009/12/noaa_gisp2_icecore_anim_hi-def3.gif ) – jos tuon tulkitsee melko statinääriseksi, niin sittenhän tämä muutamien asteen kymmenysten lämpeneminen on täysin normaalia.

Luonnossa, siis maailmassa, kaikki on kaoottista. Ainoastaan eristetyt hyvin yksinkertaiset systeemit, joita ei realistisesti voi edes toteuttaa, ovat fundamentaalisti ei-kaoottisia. Kaaos ei tarkoita epädeterminismiä, vaan sitä että pienet erot alkutilassa kertautuvat systeemin dynamiikassa aluksi eksponentiaalisesti.

Kaoottisenkin (klassisen) systeemin dynamiikka on kuitenkin lyhyellä aikavälillä ennustettavaa, ja vielä lyhyemmällä aikavälillä lineaarista. Esim. Aurinkokunnassamme planeettojen radat ovat kaoottisia, mutta silti ennustettavissa hyvin, hyvin meidän kannaltamme pitkäksikin ajaksi.

Usein myös aggregatiiviset, systeemin kokonaistilaa kuvaavat suureet ovat paremmin ennustettavissa kuin mikrotila. Ilmakehän yksittäisten molekyylien liikkeet ovat kaoottisia nanosekuntien aikaskaalassa, mutta säätä voi ennustaa päiviksi eteenpäin.

Ilmasto on aivan varmasti kaoottinen pitkissä geologisissa aikaskaaloissa. Silti sillä on oma dynamiikkansa, johon liittyvien käsitteiden (pakote jne.) avulla ilmastoa näyttää olevan mahdollista mallintaa ainakin kymmenien vuosien aikaskaaloilla, ihan kuin säätä mallinnetaan omalla konseptuaalisella tasollaan päivien skaalassa, vaikka tämän alla on kaoottinen molekyylien systeemi. Itse asiassa säätä voi tilastollisessa mielessä hieman ennustaa jopa kuukausien tasolla.

Säämallit pitävät sisällään ne epälineaarisuudet, jotka lopulta johtavat ennustamattomuuteen. Esim. jos katsoo GFS-mallin parviajoja nyt,
http://www.wzkarten.de/pics/MT8_Helsinki_ens.png , näkee että Helsingin sään ennustettavuus heikkenee tällä kertaa pahasti jo parin päivän kuluttua, n. 4. tammikuuta.

Ilmastomallit eivät varmasti sisällä kaikkia pitemmän aikavälin palautemekanismeja. Voi olla että yllättäen aktivoituu joku voimakas lyhyen aikavälin palautemekanismi, joka tekee CO2-vasteen voimakkaan epälineaariseksi. Esim. James Hansen uskoo että näin käy – täytyy toivoa että hän on väärässä. Tietysti tuntemattomat palautemekanismit voivat olla myös negatiivisia.

Vaikka uusia palautemekanismeja löytyisikin, eivät ne mitenkään diskvalifioi vaikkapa CO2:n vaikutusta ilmakehään ennen tai nyt. Siis ei voi ajatella että kaaos olisi jotain mystistä tavallisen dynamiikan ohi – se on vain tavallista dynamiikkaa positiivisella Lyapunov-eksponentilla. Ilmakehän kaoottisuus ei tarkoita ettei menneitä tai nykyisiä tapahtumia voisi joidenkin aggregaatioiden ja aikaskaalojen osalta selittää.

Ekstrana ne pari linkkiä keskiajan lämpökauteen ja CO2-lageihin, jotka aiemmin mainitsin, koska domain meni aiemmin väärin:
http://skepticalscience.com/Was-there-a-Medieval-Warm-Period.html
http://skepticalscience.com/co2-lags-temperature.htm

Auringon säteily lisääntyy koko ajan. Kun aikanaan oli 7000ppm hiilidioksidia, aurinko oli huomattavasti himmeämpi. 900 miljoonan vuoden sisällä aurinko on niin kuuma, että meret kiehuvat.

Elämä on maapallolla jo ehtoopuolella muutenkin.