SATA-komitea sai työnsä loppuun tänään. Saimme itse asiassa aika paljon aikaan ja vain VM:n Martti Hetemäki jätti mietintöön eriävän mielipiteen ja hänkin vain yhdestä sinänsä merkittävästä yksityiskohdasta. Joitakin täydentäviä lausumia esitettiin ja sellaisen esitin minäkin. Suuri ansio siihen, ettei koko homma hajonnut käsiin oli komitean puheenjohtajalla, Markku Lehdolla.
Omalta kannaltani komitea oli pettymys, koska niissä asioissa, joita minä lähdin edistämään, tuli jokseenkin täydellinen vesiperä. Syynä oli kesken komitean työn iskenyt lama, mutta oli kyllä myös selvää haluttomuutta parantaa köyhimpien asemaa. Tulen tällä blogilla käsittelemään komitean työtä useamman artikkelin voimin. Varoitan kaikkia kommentaattoreita: tulen kirjoittamaan asiasta kirjan ja varastamaan siihen kommenttien helmet korvauksetta.
Tässä se täydentävä lausuma:
Täydentävä lausuma/Osmo Soininvaara
SATA-komitea sai aikaan paljon merkittäviä ehdotuksia, mutta paljon jäi vielä tuleville komiteoille tehtäväksi.
Tehtävänä oli selkeyttää kovin sekavaa sosiaaliturvajärjestelmää. Tähän ei ollut asenteellisia valmiuksia. Järjestelmän monimutkaisuus on aito ongelma. Se esimerkiksi pahentaa sosiaaliturvan kannustinongelmia entisestään. Jos työtön ei pysty laskemaan, mitä keikkatyön vastaanottaminen hänelle merkitsee, hän jättää keikan varmuuden vuoksi vastaanottamatta, vaikka vastaanottaminen olisi todellisuudessa kannattanut.
Yksi komitean tehtävistä oli parantaa ensisijaisia tulonsiirtoja niin, että tarve turvautua toimeentulotukeen vähenisi. Tämä jäi tekemättä jokseenkin kokonaan. Osittain syynä oli kesken komitean työn yllättänyt lama, mutta osittain kyse oli haluttomuudesta parantaa perusturvalla elävien asemaa. Suurelta osin perusturvan parantaminen kuitenkin juuttui tulehtuneeseen suhteeseen perusturvan ja ansioturvan välillä.
Voidaan kiistellä siitä, onko parempi antaa nälkäiselle kala vai onki, mutta jompikumpi pitäisi antaa. Samalla kun työmarkkinatuen nostamisesta luovuttiin, ei myöskään helpotettu työmarkkinatuelle juuttuneiden mahdollisuuksia helpottaa köyhyyttään työtä tekemällä. Tässä ei ollut kyse edes rahan puutteesta, sillä jokainen työhön tarttuva työtön parantaa julkisen talouden tilaa. Työmarkkinatuen tuloharkinnan yhteensovitusprosentin alentaminen esimerkiksi tyssäsi siihen, etteivät työmarkkinajärjestöt voineet hyväksyä sitä, että tuloharkinta lievenisi perusturvassa, mutta ei ansioturvassa. Yhteensovitusprosentin lieventäminen ansioturvassa taas olisi johtanut siihen, että osa-aikatyö olisi tullut kohtuuttoman houkuttelevaksi suhteessa kokopäivätyöhön.
Suomessa tulisi tukea matalapalkkaista työtä tekeviä palkkatuella. Se olisi oikeudenmukaista sinänsä, mutta se helpottaisi myös matalapalkkaiseen työhön liittyviä kannustinongelmia. Jos matalapalkkaisesta työstä jää käteen niin vähän kuin siitä jää, perusturvan nostaminen on vaikeata, koska työttömyysturvalla elämisestä tulee liian kannattavaa suhteessa matalapalkkaisen työn tekemiseen. Erityisesti yksinhuoltajat ovat liian usein tilanteessa, jossa työn vastaanottaminen ei kannata taloudellisesti. Jos työtöntä yksinhuoltajaa ollaan valmiit tukemaan avokätisesti, pitäisi olla valmis tukemaan myös pienipalkkaista yksinhuoltajaa.
Työkyvyttömyyseläkkeelle olevien mahdollisuuden hankkia lisäansioita työtä tekemällä paranivat jonkin verran, mutta olisi toivonut siihen radikaalimpaa parannusta ja rohkeampaa otetta.
Komitean mietinnössä esitetään asumistukijärjestelmän radikaalia järkeistämistä, mikä on hyvin kannatettavaa. Taloudellinen niukkuus esti kuitenkin asumistuen parantamisen ja sen ulottamisen pienipalkkaisiin. Nyt olemme tilanteessa, jossa työttömän asumismenot maksetaan asumistuen ja toimeentulotuen kautta, mutta pienipalkkainen joutuu maksamaan ne kokonaan itse. Tämä on ehkä pahin rakenteellista työttömyyttä aiheuttava kannustinongelma. Se koskee vain kalliiden asumiskustannusten kasvukeskuksia. Kun taloudellinen tilanne helpottaa, tulisi asumistukea parantaa niin, että se tukisi myös pienipalkkaisten asumista, kuten se teki vielä 20 vuotta sitten.
Lyhyesti:
EI kansalaispalkalle.
KYLLÄ negatiiviselle tuloverolle. Viisaasti sovellettuna.
Ero on enemmän kuin pelkästään semanttinen.
Negatiivinen tulovero ei edellytä tasaveroprosenttia “saranakohdan” yli menevistä tuloista, kuten usein ainakin implisiittisesti väitetään.
Se ei myöskään korvaisi kokonaan muita tukimuotoja eikä ketään pitäisi jättää kittaamaan keskaria perustulon varassa.
Tai no, jos on sitkeä työttömyys ja tuo on jonkun täysissä sielun voimissa olevan oma valinta…(ironiavaroitus).
Hieman samoilla linjoilla Jukka Sirenin kanssa. Toivottavasti pystyt uudessa kirjassasi siirtymään perustulosta eteenpäin. Rakentamaan uuden korkeamman synteesin perustulon hyvien puolien ja siihen kohdistetun perustellun kritiikin pohjalta.
Perustulo sellaisena kuin vihreät sitä ovat esittäneet, paljon omien ajatustesi pohjalta, on liian järeä työkalu vastaamaan ongelmakohtiin joihin sen on esitetty vastaavan.
Perustulo ei kykene ottamaan riittävästi huomioon esimerkiksi alueellisia eroja.
Tuloksena perinteisestä perustulomallista olisi asuinalueellisen segregaation voimistuminen kasvukeskuksissa ja niiden ympärillä, sekä toisaalta kannustusloukkujen vahvistuminen syrjäseuduilla. Molemmat trendejä, jotka jo nykyisellään pitäisi saada kääntymään (mistä voi toki olla eri mieltä).
Pienituloisten asumisen tukeminen on tavoitteiltaan kannatettava ajatus, mutta eikö vastaava vaikutus saataisi aikaiseksi vähäisemmällä byrokratialla muuttamalla kunnallisvero vihdoin progressiiviseksi Kelan paperien täyttelyn sijaan. Tämä myös tasaisi edelliset vuosikymmenet kasvaneita tuloeroja.
Kunnat ja kaupungit voisivat itse määrittää progression asteen annettujen raamien sisällä ja täten houkutella työvoimaa pienituloisille aloille, jotka ovat kärsineet työvoimapulasta (siivoojat, bussikuskit jne.). Asumiskustannukset voitaisiin tällöin huomioida kunkin kunnan kohdalla erikseen. Tämä uskoakseni lisäisi talouden dynaamisuutta ja terveellä tavalla kasvukeskusten välistä kilpailua Suomessa.
Pienipalkkaisten töiden vastaanottaminen tulisi kannattavammaksi työkkäriin tai toimeentulotukeen nähden, mutta ajamatta työttömiä periferioihin, mikä taasen olisi väistämätön seuraus perustulon mukanaan tuomista yleisistä asumistuen tasapäistämisistä tai leikkauksista.
az: Miten perustulo vahvistaisi kannustinloukkuja syrjäseuduilla? (Siis verrattuna toimeentulotukeen tai työttömyyskorvaukseen…)
“Taloudellinen niukkuus esti kuitenkin asumistuen parantamisen ja sen ulottamisen pienipalkkaisiin. Nyt olemme tilanteessa, jossa työttömän asumismenot maksetaan asumistuen ja toimeentulotuen kautta, mutta pienipalkkainen joutuu maksamaan ne kokonaan itse. Tämä on ehkä pahin rakenteellista työttömyyttä aiheuttava kannustinongelma. Se koskee vain kalliiden asumiskustannusten kasvukeskuksia.”
En ymmärrä miksi työttömille pitäisi kustantaa asuntoja asutuskeskuksissa. Voisitko, Osmo, vielä selvittää, miksi kannustinloukkua ei voi poistaa vähentämällä työttömien asumistuen tasolle, jolla asutuskeskuksissa ei asuta.
Tämä ei ole ainoa ongelma, jossa syyttävä sormi osoittaa jotenkin ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja sitä omanaan pitävien ammattiliittojen suuntaan.
Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että nykyiselle kassajärjestelmälle ei tunnu olevan mitään muuta perustetta kuin se, että se oli aikanaan liittojen jäsenhankintakanava.
Kun rahoitus tulee oikeastaan kaikkialta muualta paitsi kassamaksuista, koko aparaatti pitäisi kansallistaa myös hallintonsa ja päätöksentekonsa osalta. Ei tunnu järkevältä, että ammattiliitot voivat kaataa valtiollisen perusturvahankkeen asettamalla sille ehdoksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan parantamisen. Tämä on eduskunnan asia eikä etujärjestöjen.
Suomessa on nyt vielä lama, joten hyvä aika tehdä tämä kaappaus olisi juuri nyt. Siitä kuitenkin seuraa joku näytösluontoinen yleislakko, mutta jos sen ajoittaa lamavuosiin, se ei haittaa suuria ja loppuu lyhyeen. Tämä on kuitenkin parempi tehdä kuin ylläpitää jatkossakin asetelmaa, jossa ansiosidonnainen työttömyysturva takaa olemassaolollaan etujärjestöille de facto veto-oikeuden valtakunnanpolitiikkaan.
Itse ansiosidonnaisen suuruuteen ei tarvitsisi tässä yhteydessä koskea ensinkään. Ainoastaan hallinnoida se toisin ja antaa tuo turva kaikille ehdot täyttäville ja unohtaa naurettavan kassamaksun periminen ja niiden simputtaminen, jotka eivät ole ymmärtäneet esimerkiksi ulkomaalaisuutensa takia muutamaa kymppiä Loimaan kassalle maksaa.
“Miten perustulo vahvistaisi kannustinloukkuja syrjäseuduilla?”
Asuminen syrjäseuduilla on suhteessa erittäin halpaa. Syrjäseudulla asuva työtön saa nykypäivänä työkkärin/toimeentulotuen ja yhteiskunnan maksaman asumisensa. Hän ei hyödy rahallisesti alhaisesta asumisestaan kasvukeskuksien työttömiin nähden yhtään.
Jos siirryttäisiin koko maan kattavaan perustulojärjestelmään, olisi seuraamuksena se, että kasvukeskusten työttömät eivät enää suoriutuisi vuokristaan (eli sosiaalinen segregaatio alempien vuokrien lähiöihin / lähikuntiin) ja toisaalta syrjäseuduilla perustulo miinus vähäinen vuokra jättäisi työttömälle enemmän käteen kuin mitä hänelle nykysysteemissä jää.
Vanhempien luona asuvilta ei menisi asumiskuluja ollenkaan, joten hekin saisivat osakseen merkittävän tulonsiirron. Kannustaako ja aktivoiko työllistymiseen?
Asumiskustannusten suhteessa valtavien erojen (useita satoja euroja) johdosta ei voida räätälöidä yhtenäistä perustulojärjestelmää, vaan ratkaisuja pitää etsiä kahden luukun järjestelmän ja verotuksen uudistamisesta.
Olisi erittäin kiinnostavaa kuulla Osmon kommentteja Jukka Sirenin ja az:n esittämiin pointteihin.
Jari Mustoselta olisi kiintoisaa kuulla, missä työttömien tulisi asua.
Minäkin toivon Osmolta vastausta Jari Mustosen kysymykseen. Kaikki ymmärtävät Jarin kannattaman linjan seuraamukset. Meille syntyisi työttömien lähiöitä, jopa työttömien kuntia asutuskeskusten liepeille. Sillä tällainen linjapäätös synnyttäisi itseään vahvistavan muuttokierteen, jolla olisi vaikutuksensa yleisiin vuokratasoihin. Sitä myöten olisi myös kahden tason rahoitettuja palveluita. Työttömien lasten kouluja, työttömien terveyskeskuksia kroonisissa resurssipulissaan, eivätkä nämä kunnat houkuttelisi helpolla työpaikkoja synnyttäviä sijoituksia. Kapakoita lukuunottamatta. Palattaisiin hyvinvointivaltiosta suuri askel kohden 1800-luvun luokka-kapitalismia. Tällaiselle kehitykselle voi katsoa paralleeleja maahanmuuttajien kansoittamista lähiöistä manner-Euroopasta, Britanniasta ja Ruotsista.
Kattava asumistuki on yksi hyvinvointivaltion keskeisiä välineitä kamppailla sosiaalista segregaatiota ja sen sukupolvettumista vastaan. Tätä vihreät ovat, Osmo mukaan luettuna, halunneet maahanmuuttajien kohdalla tukea. Mielestäni se on kannatettavaa. Toisaalta ei voi olla sellaisia etuoikeuksia köyhille maahanmuuttajille, joita ei olisi köyhille kantasuomalaisille, ellei haluta provosoida todellisen rasismin esiin nousua.
Huomioikaa myös keskeinen pointti, kattava ja riittävästi rahoitettu asumistuki-järjestelmä ei suojaa vain työttömiä vaan myös heidän jälkikasvuaan. Vaikka isä olisi juoppo, se ei ole lasten vika. Eikä heidän tulisi siitä saada vielä osakseen heikommin rahoitetun opetuksen jne. lisätaakkaa.
Jos tämä ollaan valmiita heittämään pesuveden mukana sosiaalitukien uudistuksessa, niin samalla voidaan heittää koko hyvinvointivaltion ihanne, niin merkittävästi vaikutettaisiin sen perustuksiin ja periaatteisiin.
Siihen nähden, mikä määrä rajallisia resursseja (mm. aika, äly sekä raha) SATA-komitean työhön kului, jäi komitean todellinen tuotos vaatimatontakin vähäisemmäksi. Samaan olisi päästy pelkän stm+vm:n virkamiestyöryhmän perustamisella.
Ketään ei tunnu kiinostavan tuo menopuoli. Se ei varmaan sitten ole mitenkään tärkeä asia tässä kokonaisuudessa?
“Voidaan kiistellä siitä, onko parempi antaa nälkäiselle kala vai onki, mutta jompikumpi pitäisi antaa.”
Hyvin lohkaistu.
Osmo viittaa, että uudistusten esteinä ovat vanhat asenteet. Voisi jopa sanoa, että todella vanhat.
Kärjistäen voisi sanoa, että “köyhäinhoidon” instrumentit ovat muuttuneet, mutta suhtautuminen “vähäosaisiin” ja “vaivaisiin” on sama tai kylmempi kuin se oli vuosisata sitten. Huutolaisjärjestelmän aikaan huolenpidolla oli sentään “kasvot”.
Nykyään ei enää joutilasta voi myydä rengiksi maataloon, mutta akateemisen koulutuksen saanut työtön voidaan laittaa työharjoitteluun ja kopiointihommiin johonkin virastoon.
Tämä asennevamma kannattaisi kuopia juuriaan myöten
Jari Mustoselle: Jos sitä töihin haluaa niin kai sitä on hyvä asua asutuskeskuksessa. Missään metsässä ei ainakaan ole työtä.
Haluammeko ihan varmasti, että ihmiset menevät pienipalkkaisiin töihin? Ja että myös yksinhuoltajat menevät töihin?
Missä on se työnantaja, joka kärsimättömästi odottaa voivansa palkata lisää väkeä, pitäen entiset korkealla palkalla?
Onko valtion taloudellinen niukkuus jotain muutakin, kuin ideologisten veronkevennysten seuraus?
Mielestäni suurin ongelma näiden tukien yhteensovittamisessa on, 1.) etteivät työvoimahallinto (TEM) ja sosiaalipuoli (edelleenkään) löydä ja tue toisiaan. Esimerkkinä, pitkäiaikaistyöttömälle kehitetty palkkatuki on hyvä järjestelmä työvoimahallinnolle. Se saa jotkut ns. töihin ja pois kirjoiltaan. Ja sosiaalisektorille, koska se voi säästää omissa tuissaan sen minkä työvoimahallinto maksaa. Pitkäaikaistyötön saa ehkä vähän arvostetumman työn (statuksen), lisää paperityötä mutta käteen jäävä tulo on (lähes) sama.
2.) Työvoimahallinnon tuissa ei ole mitään kannustinta. Olitpa kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa, työharjoittelussa tai työelämävalmennuksessa, nelja tuntia tai kuusi tuntia, saat saman kahdeksan euroa päivä. Kuvaavaa on se, että jos olet ensimmäisen portaan kuntouttavassa työtoiminnassa saat myös bussikortin (kuntakohtainen), mutta kun siirryt eteenpäin työelämävalmennukseen, kaikki säilyy muuten ennallaan, mutta bussikorttirahat viedään. Tämmöinen kannustin. Miksei näitä rahoja voi porrastaa. Vaikka 6,8,10,12 euroa/pvä kun menet portaalla eteenpäin. Tuet ja kustannukset olisivat edelleen pieniä mutta pitkäaikaistyöttömälle pienikin kannnustin on iso. Tätä asiaa ei SATA-komitea edes ymmärrä, mistä on kysymys. Jopa osilla avovankilojen työntekijöillä (vangeilla) on tällainen järjestelmä.
3.) Osa toimeentulotuen maksatuksesta Kela:aan. Se nyt siis unohdettiin. Jotkut sosiaalityöntekijät ovat todenneet, että moniin, monien ongelmiin herätään juuri tässä perustyössä, toimeentulon jakamisessa. Ostataan tarttua ongelmiin ajoissa. Kelan ‘automaatti’ ei tunnista(isi) ongelmia — eikä se ole, olisi edes järjestelmän tehtävä. Mutta pitääkö sitten järjestelmä rakentaa ‘kalliisti’ 10–20 prosentin ongelmaisen takia, jotka varhaista puuttumista tarvitsevat? Mielestäni edelleen perustoimeentulon maksaminen pitäisi hoitaa ‘automaattisesti’ ja keksiä ja miettiä muita hälytinjärjestelmiä, milloin huoli herää ja on aika puuttua.
Summa summarum. Minkäänlaisesta perustulosta puhuminen on ihan turhaa ja tarpeetonta tässä vaiheessa, jos ei perustoimeentulotuen siirtämistä Kelaan edes harkita. Se nyt olisi ensimmäinen askel.
Eiköhän tässä tarvita vielä SATA+1 komitea, kunhan nykyisen taloustilanteen savu on laskeutunut. Mutta kuka on se yksi?
Lähipiirissä oleva, viime lamana kaatunut yrittäjä valaisi sellaisesta pikku kannustinloukusta nimeltään ulosotto. Käytännössä ulosotto ei ota huomioon lainkaan asumiskuluja ja suojaosuus ei jätä mitään mahdollisuutta perustoimentuloon. Tämä taas johtaa siihen mielipuolisuuteen, että työtön nostaa samaan aikaan kunnan toimentulotukea, kun rahoitta ensisijaisilla avustuksilla (mm työttömyyskorvaus) ulosoton kautta monikansallisia perintäyhtiöitä. Asian järkiperäistämistä on vastustanut ko. etujärjestöjen vahva lobby; on parempi laittaa kunnat maksamaan ulosotot kuin rohkaista velallinen töihin.
az, asumustuki tasaa ne asumiskustannusten erot.
Riccado on täysin oikeassa toimeentulotuesta Kelalle, lisään myös että vastaavalla perusteella kuin millä sitä vastustetaan pitäisi siirtää sairaskorvaukset sossuun. Ikäänkuin se että ihminen hakee toimeentulotukea on jotenkin suurempi riski-indikaattoori kuin se että ihminen hakee mielenterveyskuntoutukseen.
Viitatet Maikkarin uutisiin, sitä siirtoa vastustaa ilmeisesti vain työmarkkinajärjestöt. Miksi niillä on mitään sananvaltaa toimeentulotuessa?
Ei tälle ole mitään tekemistä enää argumenttien kanssa, pieniäkin päivänselviä korjauksia vastustetaan mielipuolisin perustein, eli kysymys asettuu väkisinkin (enkä pidä tästä johtopäätöksestä) niin että miten työmarkkinajärjestöiltä saadaan vietyä valta pois? Loimaan kassa on ratkaisu SAK:n kohdalla, mutta mites EK?
Nimimerkille Pekka. Esitin ihmettelyni sen johdosta, että työttömille on tarjolla edullisempaa asumista paremmilta paikoilta, kuin matalapalkkaisten töiden tekijöille. Tähän “Pekka” tiedusteli, että missä niiden työttömien sitten pitäisi asua. Miten olisi vaikkapa siellä, missä ne matalapalkkaisten töiden tekijät nykyään asuvat?
Toistan edelleenkin kysymykseni Osmolle, mikäli työtön pystyy ylläpitämään elintasoa, jota matalapalkkaisella työllä ei kykene ylläpitämään, eikö olisi korkea aika laskea työttömän elintasoa. Tämä on ainoa vaihtoehto, mikäli matalapalkkaisten ihmisten elintasoa ei voida korottaa, ja työntekoa halutaan kannustaan.
Nimimerkille “az”. Oletko todellakin sitä mieltä, että mikäli työtön sattuisi tienaamaan vähemmän kuin köyhimmät työtätekevät, “palattaisiin hyvinvointivaltiosta suuri askel kohden 1800-luvun luokka-kapitalismia”?
Jari Mustonen, älä viitsi vääristää keskustelua tuollaisella liioittelulla. Matalapalkkaisen työn houkuttelevuutta tulee eri tavoin lisätä jouten oloon verrattuna. Tämä ei tarkoita, että tulisi tehdä se tavalla, jossa (useimmiten vasten tahtoaan) työttömiksi joutuvat joutuisivat muuttamaan pois kotoaan ellei heti pian löydy uutta työpaikkaa, ja jossa asuinalueet ja asuinkunnat rupeaisivat yhä enenevästi jakautumaan tulotason ja työllisyysstatuksen mukaisesti.
tpyyluoma, en nyt ymmärtänyt huomautuksesi pointtia. Juuri tuon takia on mielestäni tärkeää pitää kiinni nykyisenlaisesta ja suuruisesta asumistukijärjestelmästä.
I
Jos työtön yksinelävä saa nettona n. 850 e käteensä ( = asumistuki + työmarkkinatuki + toimeentulotuki), niin miksi tämä työtön yksinelävä lähtisi tavoittelmaan n. 1000 euron bruttoa uhraamalla vapaa-aikansa saadakseen taas tuon saman 850 euron neton kouraansa.
II
Perheen äiti on työtön. Iskä tienaa 2500 e perheelleen nettona. Perhe ei saa toimeentulotukea eikä muitakaan tukia, koska iskän nettoansiot ovat liian suuret, että perhe ei saa sossusta toimeentulotukea.
Kannattaisiko (tapauksessa II) äiskän lähteä ns. työkkärin työttömyystöihin, kun äiskä liki nolla työllään, menemällä nollatyöhön kartuttaisi perheen ansioita n. (1000 euroa — verot) / kk.
Siis, perheellisen kannattaa aina lähteä nollatyöhön jos laskee, että 8 tuntia nollatyössä on hintansa väärtti = 1000 e — verot.
Perheettömän taaskaan ei kannata katsoa työtä “edes pitkällä kepillä” edelleenkään.
Yritän selittää tätä nyt itselleni. Jos toimeentulotuki siirretäisiin sellaisenaan KELAlle, byrokratia saattaisi vähetä, mutta uusia kanustinloukkuja saattaisi syntyä.
Idea: kunnat huolehtivat alle 25-vuotiaista. Silloin kunnalla on oikea insetiivi huolehtia esim. peruskoulusta, ammattikouluista jne.
Tämä idea on vapaasti jatkojalostettavissa, nyt tuntuu siltä, että nautitut konjakit (jaloviinat) aiheuttavat tylsistymistä.
Touko Mettinen
Insentiivi säilyy samana. Vaikka Kela huolehtii toimeentulotuen maksattamisesta, rahat tulevat nykyiseen tapaan puoleksi kunnalta ja puoleksi valtiolta.
Jukka Siren:
Miten niin ero ei ole pelkästään semanttinen?
Voitko kuvailla negatiivisen tulovaron mallin, jossa omien bruttotulojen ja käteen jäävän nettotulon välinen funktio ei ole identtisenä muodostettavissa myös kansalaispalkan ja aina positiivisen veroprosentin yhdistelmänä?
Kalevi Sorsa Säätiön julkaisuja:
Perustulo — Kova vai pehmeä paketti? (2007)
http://www.sorsafoundation.fi/tpl_site_01.asp?lang=1&sua=1&s=107
Oikeudenmukainen verotus — mistä rahat yhteiseen hyvinvointiin? (2009)
http://www.sorsafoundation.fi/viewLibDocument.asp?lang=1&sua=1&id=138
Miksi vasemmistoa ei ole kiinnostanut pelkän perusturvan korotus?
Kysyin Arhinmäeltä sähköpostilla perusturvan ja ansiosidonnaisen päivärahan kytköksestä toisiinsa. Arhinmäki: “On puhuttu työmarkkinatuen ja ansiopäivärahan “kytkyn” purkamisesta. Se on propagandistista. Ensinkään tällaista “kytkyä” ei suoraan ole.”
http://jormanordlin.com/admin/miksi-vasemmistoa-ei-ole-kiinnostanut-pelkaen-perusturvan-korotus.html
Osmo: “Vaikka Kela huolehtii toimeentulotuen maksattamisesta, rahat tulevat nykyiseen tapaan puoleksi kunnalta ja puoleksi valtiolta.”
Tästä syystä Helsingin osalta on aiheutunut tämä ongelma: http://jormanordlin.com/jore/pitkaeaikaistyoettoemyyden-hoidon-laiminlyoenti-on-taloudellisesti-kannattavaa.html
“niin miksi tämä työtön yksinelävä lähtisi tavoittelemaan n. 1000 euroa bruttoa uhraamalla vapaa-aikansa saadakseen taas tuon saman 850 euroa neton kouraansa.”
1.Työpaikan luominen Suomessa vaatii 100000 euron investoinnit. Miksi joku lähtisi investoimaan työpaikkaan, jonka tuotto jäisi pienemmäksi kuin palkkaamalla täysin tuottava henkilö työhön ?
Kun lasketaan työpaikan käyttökulut poistot, korot ja hoitovaatimukset niin saadaan tulokseksi, että ihmisen pitää tuottaa 85000 euroa vuodessa työllään.
2. Pienipalkkainen työ ei juurikan lisää bkt:ta, noiden 200000 työmarkkinatuella pyörivän työllsitämine tuottaa vain n 0,5 % lisää bkt:ta, mutta sen hallinnointikulut ovat todenäköisesti paljon yli tuon tuoton.
Aikoinaan 70-luvulla ihmisiä vielä työllistettiin pakkotyöhön siirtotyömaille.
Silloin kulut ja tuotot olivat selvästi näkyvissä ja noista pakkotöistä luovuttiiin niiden kalleuden ja tuottamattomuuden vuoksi.
Ei asumista kannata tukea, koska se johtaa liialliseen asumiseen ja taloudelliseen tehottomuuteen.
Erittäin tärkeä pointti. Itse saan jatkuvasti vakuutella opiskelijakavereita siitä, että usein on ihan fiksua tienata yli vapaan tulon rajankin, huolimatta opintotuen menetyksestä nettotulot useimmiten nousevat (johtuen tulorajojen porrastetusta luonteesta näin ei toki aina ole). Moni jättää työnantajan tarjoamat lisätunnit ottamatta kun pelkää että nettotulot laskevat, vaikka useimmiten näin ei käy.
Perustulon paras puoli on ehdottomasti äärimmäinen selkeys: jokainen tienattu euro lisää aina käteen jäävää osuutta ja tarkka summakin on varsin helppo laskea. Vaikka nettovaikutuksiltaan suunnilleen vastaavan tuloksen voisi saada muillakin tavoin, käytännössä monimutkaisemmissa malleissa ihmiset eivät aina osaa ynnäillä itse milloin työnteko kannattaa ja milloin ei ja useimmiten silloin toimitaan konservatiivisesti eli työtön ei ota työtä vastaan jne.
Nimimerkki “az”. Esitin aivan relevantin pointin. Voit toki jättää vastaamatta siihen, tai sitten tyytyä julistamaan mielettömiä dystopioita “1800-luvun luokka-kapitalismista” ja siitä kun “työttömiksi joutuvat joutuisivat muuttamaan pois kotoaan ellei heti pian löydy uutta työpaikkaa”. Mikäli tyydyt jälkimmäiseen, et kuitenkaan voi syyttää muita “liioittelusta”.
“Kannustinongelma” tarkoittaa suomen kielellä sitä, että työtön kykenee nauttimaan elintasosta, johon hän ei yllä työtä tekemällä. Jos ja kun tätä pidetään ongelmallisena, sille pitää tehdä jotakin. Jos ja kun valtion kassassa ei ole lisää rahaa jaettavaksi, “kannustinongelman” voi poistaa vain avustuksia vähentämällä. Kuten Osmo sanoi, helpoin tie tähän on asumistukiin puuttuminen. Pidän tätä aivan käypänä vaihtoehtona, mikäli ainoa vasta-argumentti on “1800-luvun luokka-kapitalismi”.
Hyvinvointipalveluista joudutaan tuota pikaa tinkimään, kun Matti Vanhasen ottamat lainat lankeavat maksettavaksi. Kun näitä vaikeita valintoja tehdään, näen mieluummin sosiaalipummien muuttavan halvemmille seuduille, kuin esimerkiksi terveydenhuollosta tinkimistä. Ei kaupungissa asuminen ole mikään perusoikeus.
Muuten, mikäli asumiskulut ovat asumiskeskuksissa kestämättömät, eikö tilanteeseen voisi vaikuttaa kaavoituspolitiikalla?
Tuossa aiemmin tpyyluoma epäili, että toimeentulotuen Kelalle siirtämistä vastuisivat vain työmarkkinajärjestöt. Jos maailmankirjat eivät ole menneet sekaisin on tässä joukossa ollut myös Kokoomus perinteitään kunnioittaen. Osmo varmaankin voi vahvistaa asian.
‘Tavallinen teknikko’ löysi tosiaan ‘porsaanreiän’, jossa palkkatuki toimii. Kun puoliso on hyvissä töissä ja toinen työtön. Eli pienestä palkasta on todellista hyötyä. Miten tällainen on päässyt tapahtumaan? Tämäkin hyöty kuitenkin siis osittain poistuu tulevaisuudessa (?) kun puolison tulot eivät vaikuta työttömyysturvaan (siis poisluettuna ansiosidonnainen, joka toimii jo nyt). Eli puolison työttömyyskin ‘kannattaa’. Hyvä kuitenkin niin.
Jotenkin näissä keskusteluissa on unohtunut olennainen, kun esimerkiksi ollaan sitä mieltä, että jos matalapalkkatyöllä päästään melkein samaan kuin perustuilla, niin perustukia on alennettava.
Olennaista olisi kysyä mikä on riittävä perusturva, joka kaikille olisi taattava? Miä oikea minimipalkka? Miksi viimesijaisesta toimeentulotuesta on tullut esimerkiksi työttömille normi eikä poikkeus? Kun asia on näin, se pitäisi voida myös tunnustaa. Pelkällä työttömyysturvalla ei pärjää kukaan pitkään. Miksei asioista voida puhua niiden oikeilla nimillä?
Erilaisista maksuportaista ja progressioista johtuen tuntuu siltä, että lapsiperheessä tulojen lisääntyminen alkaa tuntua vasta tulojen lähestyessä kesimääräistä tulotasoa. Tosin täytyy todeta, että elintaso on tällöin kuitenkin usein yksinelävää moniongelmaista korkeampi. Jos joku heitä kadehtii, ryhtyköön sellaiseksi.
Minkä takia pienipalkkaista työtä tekevien ihmisten esimiehet ja yritysten johtajat eivät ole samassa suhteessa myös pienipalkkaisia.Voitaisiinko sieltä ottaa varat joilla korjattaisiin pienituloisten asemaa, ettei tarvitsisi mennä veronmaksajien kukkarolle?
Perustulo taitaa ikävä kyllä olla toteuttamiskelpoinen vain, jos se ei haise, maistu eikä näytä perustulolta. En myöskään aivan ymmärtänyt, mikä on se perstulosta “kehittyneempi” versio, ja mikä muu kuin semanttinen ja byrokraattinen ero on perustulon ja negatiivisen tuloveron välillä.
Mainio eufemismi. Suomeksi kun tuo taitaa tarkoittaa, että asumistuki pitäisi poistaa, ja että pienipalkkaista työtä pitäisi subventoida jonkunlaisella perustulomallilla. Tai en ainakaan pikaisesti keksi muita tapoja tuohon tavoitteeseen pääsemiseksi.
Useat kirjoittajat ovat olleet kovin huolissaan siitä, että perustulo ilman asumistukea aiheuttaa segregaatiota. Tässä huolessa on kaksi hieman kummallista asiaa.
Ensinnäkin, yhteiskunta on jo nyt hyvin segregoitunut. Ei jakomäistä ja westendeistä tälläkään hetkellä hyvällä tahdollakaan saa saman sosioekonomisen luokan ihmisiä ulos. Mitä kauheaa tapahtuu jos jakomäet siirtyvät kehä kolmosen taakse? Fyysinen välimatka westendien ja jakomäkien välillä vähän kasvaa, mutta sosioekonominen etäisyys ei juuri enää voi kasvaa, ja se on se, millä on väliä.
Toiseksi, asumistuet ovat merkittävä tekijä sille, että asumiskustannusten erot ovat suuret kasvukeskusten ja “maaseudun” välillä. Jos asumistuista päästään eroon, hintaerot pienenevät, ja tämä segregaation paine pienenee nykyisestä.
Ja lopuksi, nykyisilläkään hinnoilla ei tarvitse mennä kohtuullisen pääkaupunkieudun työssäkäyntialueen ulkopuolelle, jotta saavuttaa “maaseudun” hintatason.
az, jos perustuet korvaa asumistuen niin mainitsemasi ongelma on toki olemassa, minusta vaan kukaan ei ole ehdottanut sellaista tukea. Sinänsä matalapalkkatöitä tarvittaisiin nimenomaan syrjäseuduilla, jos matalampi palkkataso kompensoisi sijainnin haittoja niin niille syntyisi enemmän työpaikkoja… Mutta kun meillä on yksi iso puolue, ja monta hengenheimolaista muissa, joidenka ajattelun peruspilareita on että oikeasti sijainnilta ei ole väliä, ja syrjäseutujen työllisyyden ongelmat ovat ihan vaan poliittisten keskittämispäätösten tulosta.
Osmo kiroaa possujen yhteydessä, että siihen löytyy kyllä rahaa, muttei tukien nostoon. Olen eri mieltä, tukien nostoon ei ole halua. Ongelma on tyhmyys, ei köyhyys. Case puolison tuloharkinta työvoimatuessa:
Jossain OECD:n papruissa lukee että means testing työttömyyskorvauksille on hyvä asia, ja perustelut ei ole ceteris paribus edes ihan huonot. EK-pilvessä se siis näyttää tuolta. Ja näin on jos on sellainen järjestelmä missä ei ole muita kuin työttömyyskorvauksia. Ja meillä Suomessa ei ole. Kun työttömyystuki tarveharkinnalla poistetaan työttömältä rouvalta miehen tulojen takia, niin käy helposti niin että otetaan avioero ja vaimo muuttaa omaan asuntoon. Lapset usein myös “muuttaa” mukana. Tämän jälkeen vaimo saa ainakin asumistukea ja toimeentulotukea, eli maksaa valtiolle jokusen kerran enemmän kuin työmarkkinatuki.
Meillä ei ole varaa tällaisiin säästöihin.
Puhtaasti yleisellä tasolla esiintynnee ideologisia asennenongelmia. Vasemmisto ei halua uskoa että fattan asiakkaat eivät ole aina pulmusia. Oikeiston päähänpinttymä vuorostaan on , että kurjistamalla fattan asiakkaat korvaustasoa alentamalla jotenkin asiat paranevat.
Tanskassa ideologiset nilviäiset on jotenkin onnistuttu kampittamaan. Tanskassa sosiaaliturva pannaan poikki haluttomilta , mutta tietojeni mukaan maassa on kuitenkin Suomea korkeampi sosiaaliturvan taso.
Kärjistyksenä Tanskaa voisi kuvailla siten , että Suomea korkeampi sosiaaliturvan taso pannaan Suomea herkemmin poikki.
“Kärjistyksenä Tanskaa voisi kuvailla siten , että Suomea korkeampi sosiaaliturvan taso pannaan Suomea herkemmin poikki.”
No ei sitä sielläkään poikki panna, vaan alennetaan.
Tanska kopioi 90-luvun alussa Suomen mallin eli yli puoli vuotta työttömänä ollut työllistetään julkiselle sektorille. Niinpä Tanskan julkisella sektorilla on noin 200000 työntekijää enemmän kuin Suomessa.
Mainittakoon, että kun Suomi 80-luvulla otti velvoitetyön käyttöön niin työttömyysaste laski 2 %:iin ja työllisyysaste nousi 75 %:iin. Suomi luopui velvoitetyöstä Ahon/Viinasen toimesta eikä nykyisillä mentelinmillä em työllisyysastetta saavuteta.
Nämä velvoitetyöt olivat Suomessa/ovat Tanskassa oikeita työsuhteita, ei porvarihallituksen tarjoamia orjatöitä.
Tanska otti käyttöön myös kaksikantasopimisen eli työelämän säännöistä sopivat työantajat/työntekijät keskenään
Turhaan Osmo alittelee epäonnistumistaa, sen verran epärealistisia hänen tavoitteensa ovat.
Itse asiassa hänkin on juuttunut omiin ajatuksiinsa eikä ilman uudistumista ole mahdollista saada mitään aikaiseksi.
Osmon pitäisi muistaa Paasikiven varsin hyvän viisauden: ” Tsiasioiden tunnustaminen in viisauden alku”
Itse asiassa työmarkkinatuen tai muun perusturvan korottaminen ei auta köyhimpiä, koska korotus leikkaa muita tukia.
Toisaalta ansiosidonnaiseta hyötyvät eniten julkisen sektorin pienipalkkaiset koulutetut naiset, sillä he tekevät eniten pätkätöitä ja sen verran pitkää pätkää, että saavat ansiosidonnaista toistuvasti.
Eli enpä usko, että vihreiden kannattajakunnassakaan Osmon ajatuksille löytyy kauheasti tukea elleivät aivan hölmöjä ole ja probagandan vietävissä
az: “…Kattava asumistuki on yksi hyvinvointivaltion keskeisiä välineitä kamppailla sosiaalista segregaatiota…”
Asumisen tukeminen on yksi hyvinvointivaltion suurimpia hölmöyksiä. 😀 Tuet menevät lyhentämttöminä hintoihin, joten niistä ei ole hyötyä kuin rakennusliikkeille ja jonkin verran asuntojen omistajille.
Tuki on yhtä vahingollista, maksetaan se vuokra- tai omistusaujalle tai kenties taloyhtiölle. Koska tuen saaja ei hyödy tuesta, on pääsääntöisesti lopetettava kaikki asumisen tukeminen. Mitä taas hyvinvointivaltioon tulee, täytyy samalla miettiä muutaman erityisryhmän, kuten vammaisten, asumisen rahoitus.
Tässä pohdintoja kansalaispalkan ja negatiivisen tuloveron ei-semanttisista eroista.
Kansalaispalkka tulisi kaikille ja verotettaisiin takaisin pois hyvätuloisilta. Näin ainakin sanotaan. Se on kuitenkin hyvin parametriherkkä viritys.
Tietysti negatiivinen tuloverokin on sitä. Mutta:
Tulisiko kansalaispalkka kaikille, vauvasta vaariin vai esim. kaikille yli 18-vuotaille? Tai vaikka 18 mutta ei 65-vuotiaille?
Negatiivinen tulovero olisi helpompi kohdistaa kaikille heille ja juuri vain heille, jotka joko tekisivät töitä kun saisivat tai sitten jotain muuta hyödyllistä.
Myös itsenäisille 17 ‑vuotiaille ja osittaista yrittäjäntoimintaa jatkaville 70-vuotiaille.
Ja esimerkiksi pääomatulot on kai helpompi ottaa huomioon kun katsotaan oikeasti veroilmoituksia ja niihin elämäntilanteen muuttuessa tehtyjä täydennyksiä. Eikä vain lähetetä tasarahaa kaikille.
Muutenkin se mahdollistaisi helpomman tuensaajien tilanteen kontrollin
(Mikä tiukkapipoinen ilmaisu, Foucault’nsa lukeneet varmaan paheksuvat joukolla…mutta en keksi nyt parempaakaan). Olisi helpompi pitää aktivointitoimet käynnissä.
Negatiivinen tulovero olisi myös helpompi kohdistaa todella tarvitseville monimuotoisesti, esimerkiksi ”vaihtoehtoiseen”, vähätuottoiseen maalla/saaristossa asumiseen, kun aidosti tapaus kerrallaan katsottaisiin kaikki todelliset tulot, myös yrittäjätulo.
OK, arvaan ennalta kommentit että teoriassa myös kansalaispalkan kanssa voi menetellä noin. Mutta se on teoria se. Käytännössä uskoisin muun muassa työkkäreiden ja sosiaalitoimistojen pitävän negatiivisesta tuloverosta enemmän kuin kansalaispalkasta. Kaikki tieto- ja seurantajärjestelmät on helpompi virittää sille. Uskonasiahan tämä on kun ei ole tutkittu.
Negatiivisen tuloveron suurin haittapuoli kai on, että se edellyttäisi jonkinasteista paperisotaa jonka elämäntilanteen nopeissa muutoksissa pitäisi olla salamasotaa, jotta saajalle ei ehtisi tulla nälkä. Mutta nykyisin ovat veroprosenttimuutokset muutenkin hyvin joustavia ja nopeita.
Lopuksi: negatiivinen tulovero ei herättäisi monissa samanlaista pelkoa yhtäältä ansiosidonnaisen ja muunkin sosiaaliturvan alasajosta kuin kansalaispalkka, ja toisaalta epäilystä kansalaispalkan demoralisoivasta vaikutuksesta.
Tässä kohtaa huomaan minussakin asuvan pienen Jurnustrumffin:/
Loppujen lopuksi negatiivinen tulovero ja Liisa Jaakonsaaren jo 90-luvulla ehdottama aktivointituki tai –palkka tai mikä se nyt olikaan, ja myös täälläkin esitelty Tanskan malli olisivat lopulta aika lähellä toisiaan. Niistä saisi ehkä jonkinlaisen kaikille kelpaavan yhdistelmän.
En tiennytkään, että Soininvaara on kiinnostunut parantamaan köyhien tilannetta. Itselle kun on jäänyt täysin päinvastainen kuva.
Miksi ihmeessä tässä maassa suurin osa erilaisista yhteiskunnan tuista menee hyväosaisten taskuun, jotka niitä eivät sinällään edes tarvitsisi. Sitten mietitään, että annetaanko sille köyhälle 415 vai 430 €/kk. Oman käsityksen mukaan oikeudenmukaisuutta edistettäisiin parhaiten purkamalla koko sosiaaliturvajärjestelmä pois. Systeemi on viritetty lähinnä sellaisesta lähtökohdasta, että köyhä on aina vilpillinen ja sitä pitää kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä valvomaan. Hyväosaiselle tuet tulee kuin manulle illallinen, eikä niihin liity minkäänlaisia velvotteita.
Liian vanha:
***No ei sitä sielläkään poikki panna, vaan alennetaan.***
Käsittääkseni kirjoitin kyllä juuri näin :
+++Tanskaa voisi kuvailla siten , että Suomea korkeampi sosiaaliturvan taso pannaan Suomea herkemmin poikki.+++
Eikös sosiaaliturvauudistuksen alkuperäinen lähtökohta ollut jälkeenjääneen perusturvan saattaminen ajan tasalle, eikä suinkaan se, että työttömien asemaa parannettaisiin työssäkäyvien kustannuksella. Nyt todellisuutta on se, että moni perusturvan varassa oleva työtön paikkailee tätä jälkeenjääneisyyttä käymällä ruokajonoissa ja hakemalla toimeentulotukea, jolloin toimeentulotuki on muodostunut ensisijaiseksi ja pysyväisluonteiseksi tukimuodoksi, mikä on vastoin tämän tuen käyttötarkoitusta.
Tavallinen teknikko kirjoitti
“I Jos työtön yksinelävä saa nettona n. 850 e käteensä ( = asumistuki + työmarkkinatuki + toimeentulotuki), niin miksi tämä työtön yksinelävä lähtisi tavoittelmaan n. 1000 euron bruttoa uhraamalla vapaa-aikansa saadakseen taas tuon saman 850 euron neton kouraansa.”
1000€ brutolla saa asumistuen ja jää toimeentulotuen hakeminen pois ja työkkärilappujenkin täyttely poistuu. Noin pienellä palkalla työskentely olisi osa-aikaista työtä.
Nyt tässä Tavallinen teknikko ei ihan ymmärrä, miten toimeentulotuki eroaa työmarkkinatuesta ja on lähtenyt vain suoraan laskemaan niitä yhteen, mikä luo väärän kuvan tilanteesta. Pelkästään jo se on iso kannustava tekijä, kun nykyisenlaisen toimeentulotuen hakeminen jää kokonaan pois.
1000€:n palkka olisi turvatumpi tulomuoto, kuin sellainen tulomuoto, jossa yhtenä elementtinä on toimeentulotuki, jonka myöntämiskäytännöt ovat osoittautuneet mielivaltaisiksi ja jonka hakeminen on monimutkaista ja paljon työläämpää, kuin työkkärilappujen täyttely, joten on paljon kannustavampaa mennä tällä mainitulla palkalla töihin.
Niissä tapauksissa joissa toimeentulotuki muodostuu pysyväisluonteiseksi tuloksi, eikä ole halua työntekoon, vaikka mahdollisuuskin tarjoutuisi, kyseessä todellisuudessa on muut ongelmat, eivätkä tällaiset henkilöt ole käytännössä työkykyisiä, eikä heidän paikkansa oikeastaan ole työvoimatoimiston asiakkaina. He ovat todellisuudessa jo työmarkkinoilta syrjäytyneet.
Keskustelin tämän Osmon blogikirjoituksen johdosta erään palkkautetussa työharjoittelussa olevan kanssa, joka on ollut töissä, sen jälkeen ansiosidonnaisella päivärahalla ja sen jälkeen työmarkkinatuella.
Tässä käytännön esimerkki miten esimerkiksi käytännössä palkkatuettu työharjoittelu on kannustanut.
Ansiosidonnainen oli vähän yli 1200€. Sitä ennen töissä kuukausipalkka oli noin 3000€. Työmarkkinatuki on 25,63€/pv.
Palkkatuettu työharjoittelu osa-aikaisena 30h/vko palkka bruttona 1227€.
Tämä palkka on pieni, mutta kuten näette tulot ovat suuremmat verrattuna työmarkkinatukeen. Eli tässä selvästi työnteko kannattaa.
Yleisesti ottaen näistä työvoimapalveluista, niin esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan ja työkokeilun tarkoitus on muu kuin välitön työllistäminen. Työharjoittelun ja työelämävalmennuksen tarkoitus on työllistäminen, tai työpaikan saamisen edistäminen. Ne ovat tarkoitettu lyhytaikaisiksi toimenpiteiksi, joten siihen nähden niiden ketjuttaminen ei vastaa tarkoitusta. Eli ongelma on muualla, se on siinä, että näitä käytetään nyt väärin, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole tarjolla.
Sata-komitean olisi pitänyt tehdä esityksiä, joissa tehdään taloudellisesti sitä kannattavammaksi miten edetään työllistämispolulla.
Nyt on käynyt niin, että palkkatuetusta työvoimasta on tullut julkisen sektorin ja kolmannen sektorin halpatyövoimaa, kun alunperin ideana oli, että palkkatuella ajetaan henkilö yritykseen sisään pienin kustannuksin, jotta pienennettäisiin pitkäaikaistyöttömän, tai vajaakuntoisen rekrytointiriskiä.
Palkkatuetusta työstä työllistymisaste on pyörinyt usean vuoden ajan kolmenkymmenen ja neljänkymmenen prosentin välillä. Eli se työllistää huonosti, eikä siten vastaa tarkoitusta (lähde: TEM:n vaikuttavuustilastot). Tässä ei ole nyt kyse lama-ajasta, vaan sama tehottomuus on vallinnut myös ennen lamaa työvoimapalveluissa.
Yleisesti ottaen työttömien kannustaminen ei saa olla heidän tilanteensa kurjistamista. Mielestäni perusturvan jälkeenjääneisyys on omalta osaltaan vaikuttanut mm. lapsiköyhyyden lisääntymiseen, köyhien lasten vanhemmista tyypillisesti toinen tai molemmat ovat työttömänä perusturvan varassa. Tästäkin syystä Sata-komitean nihkeät asenteet perusturvan jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi, ovat eettisesti kyseenalaisia.
Meilläpä on hyvinvointiyhteiskunta hyvällä mallillaan.
Pannukakuksi lässähtänyt Sata-komitean työ.
Tämän laman aikana huonosti hoidettu työllisyyspolitiikka, josta tuli EU:lta huomautuskin.
Nyt kertautuu viime laman ongelmat ja hyvinvointi-Suomi rapautuu entisestään ja kunnat säästävät lama-aikana kipeästi tarvittavista palveluista. Valtion velka lisääntyy entisestään. Tätä menoa hyvinvoinnistamme jää pelkkä varjo menneisyyteen.
Nyt olisi pitänyt luoda reilusti aikaisemmin kunnolla mahdollisuuksia työttömille opiskeluun, jotta lama-aika olisi mennyt opiskellessa, eikä kortistossa ja laman jälkeen suoraan työelämään.
Olisi mielenkiintoista tietää miten esimerkiksi Ruotsi on hoitanut vastaavat ongelmat. Todennäköisesti ei näin tyhmästi kuin Suomi. Esimerkiksi Ruotsi edellisen laman sosiaalipuolen leikkauksia korjasi takasin päin ja siten siellä lapsiköyhyys ei ole lisääntynyt.
Tullaanko jatkossa suomalaista sosiaaliturvaa vertaamaan entisten Itä-blogin maisen kanssa?
Jaakkoselle:
Soininvaaran (ja muiden vihreiden) ajama perustulo tekisi juuri sen, mistä Jaakkonen nykysysteemiä syyttää: takaisi sellaiselle paremman elintason, joka ei itse jaksa / pysty ottamaan selvää sosiaaliturvan viidakosta.
Linja-autot työllistäjiksi.
Tämän päivän lehdistä oli luettavissa, että työttömien “työmatkat” helpottuvat. Että työttömän työmatkan maksimi matka suuntaansi olisi 80 km ja matkustusajan maksimi 1,5h suuntaansa.
Eikö nyt olisi tuhannen taalan paikka työllistää työttömiä matkustamaan tarpeeksi pitkälle matkalle siten, ja myös työllistämään linja-autoyrittäjiä, että kun 80 km työmatkaa tai 1,5 tuntia työmatka-aikaa on täynnä suuntaansa, niin työtön vaan painaisi pysähtymisnappia, ja jäisi noille jaloilleen odotamaan paluukyytia samoine sääntöineen kuin menomatkallakin oli.
Tulisi tietenkin olla niin, että matkustusta työnään tekevät työttömät eivät matkaisi linja-autoissa silloin, kun perempi väki menee töihin ja tulee töistä.
Alle 18-vuotiaalle maksetaan jo “kansalaispalkkaa”. Sitä kutsutaan lapsilisäksi. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin lapsilisä menee vanhemmille, mutta hyvätuloiset vanhemmat maksavat paljon enemmän veroja, mitä lapsilisää saavat.
Riitalle:
Lapsilisä juu, mutta edellisen postaukseni perusidea oli että
kaikki jotka “tekevät jotain”
‑17-vuotiaat nörttiyrittäjät
‑kotonaan hyvästä syystä viihtymättömät ja omillaan pärjäävät 17-vuotiaat (osittain sama jengi:)
‑puusepänhommia 5/2/7 tekevät kylien mångsysslaret, jotka nyt joutuvat varjelemaan (joskus pelkkää kansan)eläkettään
‑Thoreaulaiset romantikot jotka kuitenkaan eivät hienostele vaan haluaisivat pitää 10 luomulammasta ja joiden lapset siinä sivussa pelastaisivat kyläkoulun
(keksikää itse lisää)
voisivat selittelemättä ja omaisiaan lypsämättä,
jokaista erisorttista tukimarkkaa etukäteen hysteerisesti laskeskelematta, toteuttaa itseään ilman että he muodostuisivat valtion/kunnantaloudelle edes sen suuruikseksi rasitteeksi kuin nyt.
Ja kuitenkin ilman wahlroosilais-anarkomarkolaisen tonni käteen — känni toteen ‑kansalaispalkan haittapuolia.
Ja täydennykseksi vielä edelliseen:
Eli se ovet paukkuen alkkiskodista lähtenyt ja omillaan oikeasti pärjäävä 17-vuotias saisi lapsilisäänsä + tämän mallin hänelle suomien tulojen erotusta siihen päälle vastaavan summan.
Okei, useimmissa tapauksissa tämä on kai lähes vastuutonta ja saan huolestuneet vanhemmat oikeutetusti kimppuuni.
Mutta erilaisista malleista ja vaihtoehdoista pitää valita se vähiten huono, ja minusta neg. tulovero, riittävän solidaarisesti (muistatteko sanan?) toteutettuna ja eräitä muita tukia säilyttäen ja Tanskan mallin piirteitä yhdistäen on se vähiten huono.
Ja vedin stetsonista esimerkkejä:)
Selvyyden vuoksi: En itse kuulu mihinkään edellisen postaukseni ryhmistä vaan olen sarkastinen protestanttinen noske joka pitää Thoreauta oman aikansa uuninpankkopoikana.
Suomalainen uusliberalismi otti 1990 luvulla mallia Yhdysvalloista ja VM:n budjettipäällikön punakynä sauhusi. Sosiaalipuoli nähtiin pelkkänä kuluna. Kulujen tilalle saimme lisää köyhyyttä ja lisää kuluja, epätoivoa ja sosiaalisia ongelmia.
Olen aina luullut, että tunnen Yhdysvaltojen sosiaaliturvan suhteellisen hyvin. Olenhan siellä tovin opiskellutkin. Mutta tuolla “Anttila syytää rahaa” — ketjussa törmäsin Yhdysvaltain ruokaohjelmaan, joka oli aivan jotain muuta kuin Suomessa on osattu edes kuvitella.
Supplemental Nutrition Assistance Program (SNAP) toimii sikäläisen Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa. Ohjelmasta jaetaan 35 miljoonalle amerikkalaiselle avustusta yhteensä 35 miljardia dollaria. Hakemuksen voi täyttää netissä ja raha ladataan maksukortille.
Suomen sosiaalipolitiikka toteuttaa edelleen iänaikaista holhoavaa huutolais-eetosta, kuten aiemmin kirjoitin. Suomessa voitaisiin samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa ladata ihmisten tarvitsema tuki maksukortille eikä juoksuttaa ja kyykyttää ihmisiä virastoissa.
http://www.fns.usda.gov/FSP/
1990-luvulla julkista sektoria paisutettiin miljardikaupalla, samoin 2000-luvulla. Jos jostain on jotain leikattu, muuta on siis paisutettu sitäkin enemmän. Edes suhteessa BKT:hen julkinen sektori ei ole 80-luvusta vähentynyt, jopa inflaatio huomioiden julkinen sektori on paisunut huomattavasti.
Pitäisi lakkauttaa kaikki tuet ja sitten puhtaalta pöydältä ottaa muutama uusi kuten perustulo. Asumistuki on älytöntä, koska se riistää köyhältä mahdollisuuden priorisoida asumis- ja muita menojaan. Vielä pahempaa ovat alihintaiset asuntovuokrat, koska ne rajoittavat köyhän oikeutta valita eri asuntojen välillä.
Evert The NeveRest:
“Supplemental Nutrition Assistance Program (SNAP) toimii sikäläisen Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa. Ohjelmasta jaetaan 35 miljoonalle amerikkalaiselle avustusta yhteensä 35 miljardia dollaria. Hakemuksen voi täyttää netissä ja raha ladataan maksukortille.”
Samalla myös suomalaisessa järjestelmässä on sellainen piirre, että ruokakaupassa maksettaessa fattan ruokalapuilla, samalla tulee huolehdittua, että kassan lähistöllä olevan asiakkaat tietävät kuka on se köyhä jolle fatta maksaa ruuat. Näin tapahtuu, koska se ruuan maksaminen sillä fattan lapulla on aivan järjettömän monimutkainen operaatio. Seurasin kerran kun olin samassa jonossa asiakkaana, erään ruokalapulla maksavan ostosten käsittelyä. Toiminta oli kuin Neuvostoliitosta. Kassalle piti hälyttää kokenut myyjä, hoitamaan maksun käsittely, kun muut eivät osanneet.
Kauraa puitiin kuluneena satokautena 1,1 miljardia kiloa. Siitä vain VIIDENNES käytetään kotimaassa.
SATA-komitean esitykset olisivatko maksaneet valtiolle vain noin 640 miljoonaa euroa.
“Takaisinsyöttöinä” eli kulutuspohjan laajenemisen kautta, välillisinä veroina jne. SATA-komitean ehdotuksen nettokustannus olisi ollut huomattavasti vaatimattomampi.
Osaako joku äkkiseltään laskea, paljonko pelkästään tuo miltei 900 miljoonan kaurakilon ongelmavuoren tuottaminen ja hävittäminen kustantaa veronmaksajille?