Miten käy Oulun?

Oulu on ollut kum­ma­jainen Suomen alue­poli­ti­ikas­sa. Kaupun­ki on läh­es napa­pi­ir­il­lä, mut­ta silti men­estynyt tavat­toman hyvin. Suurista kaupunkiseuduista Oulun suh­teelli­nen väestönkasvu on ollut suurinta.

Oulun ihme johtuu paljolti Kekkos­es­ta, joka keskit­ti kaiken Pohjois-Suomen hyvän Oulu­un sen sijaan, että olisi antanut edes muru­sia koti­maakun­nalleen Kain­u­ulle. Panos­tus on kan­nat­tanut. Ero Itä-Suomeen, jos­sa alue­poli­ti­ikan namu­ja on sirotel­tu ympäri­in­sä tas­a­puolisem­min, on merkittävä.

On paikallisel­la päätök­sen­te­ol­lakin ollut osuuten­sa asi­aan. Varsinkin aiem­min Oulun seudun yhteistyö oli esimerkil­listä – yhteistyö sekä kun­tien kesken, että kun­tasek­torin, yri­ty­selämän ja yliopis­ton kesken.

Nyt olen kuitenkin havait­sev­inani merkke­jä Oulun ihmeen hiipumis­es­ta. Kun­tien yksi­tu­umaisu­us on kään­tynyt kil­pailuk­si, jos­ta mak­se­taan hajanaise­na ja tehot­tomana yhdyskun­tarak­en­teena. Nokia-vetoisia työ­paikko­ja suljetaan.

Pahin­ta on kuitenkin, että yliopis­to on menet­tänyt suo­sio­taan. Aloi­tu­s­paikat saadaan yhä täy­teen, mut­ta ne täytetään huonom­min oppi­lain kuin aiem­min. Parikym­men­tä vuot­ta sit­ten Oulun yliopis­to oli dynaami­nen, kos­ka siel­lä ei ollut van­ho­ja prof­fia. Oulu­un men­ti­in han­kki­maan kan­nus­timia luo0van uran huip­pu­vai­heessa. Kun kan­nus­timia oli tarpeek­si saatu ja ura kään­tynyt vähem­män luo­vaan vai­heeseen, haet­ti­in virkaa Helsingistä tai Turus­ta. Nyt Oulus­sakin alkaa olla kokenei­ta – siis uraansa lopet­tele­via – tiedemiehiä. Yliopis­to ei ole enää niin dynaami­nen kuin se oli.

Peru­ut­ta­mat­tom­inta on kuitenkin se, ettei Oulu enää voi har­joit­taa sel­l­aista lah­jakku­us­re­servien ryöstöä, jota se har­joit­ti 1980-luvul­la, kun se imuroi lah­jakku­udet koko Pohjois-Suomes­ta. Tämä rekry­toin­tipo­h­ja on yksinker­tais­es­ti ehtynyt. Se voi kään­tää Oulun ihmeen laskuksi.

49 vastausta artikkeliin “Miten käy Oulun?”

  1. Pahin­ta on kuitenkin, että yliopis­to on menet­tänyt suo­sio­taan. Aloi­tu­s­paikat saadaan yhä täy­teen, mut­ta ne täytetään huonom­min oppi­lain kuin aiem­min.

    Tämä on tapah­tunut jo todel­la suures­sa osas­sa suo­ma­laisia yliopis­to­ja. Niitämme satoa 90-luvun lop­ul­ta 2000-luvun puo­liväli­in jatkuneesta poli­ti­ikas­ta lähivu­osi­na toden teolla.

  2. Onko se nyt niin paha asia jos noin Pietarin väestön kokoinen kansakun­ta nyt ei ihan jokaista yliopis­toa ja kaupunkia pysty pitämään kehit­tyvänä ja dynaamisena?

    Taitaisi meille kaikille suo­ma­laisille riit­tää yksi suuri kaupun­ki, jos­sa kaik­ki asuisi.

  3. Tämä on tapah­tunut jo todel­la suures­sa osas­sa suo­ma­laisia yliopis­to­ja. Niitämme satoa 90-luvun lop­ul­ta 2000-luvun puo­liväli­in jatkuneesta poli­ti­ikas­ta lähivu­osi­na toden teolla. 

    Mihinkä täl­lä oikein viit­taat? Tai siis, mikä on ollut se vuosi­tuhan­nen vai­h­teen poli­ti­ik­ka, joka mielestäsi on johtanut hak­i­jamäärän (tai hak­i­joiden laadun) alen­e­miseen nimeno­maan vuosi­tuhan­nen vai­h­teen kieppeillä?

    Sen sijaan, korkeak­oulumaail­maa viimeisen reilun kymme­nen vuo­den aikana seu­ran­neena, voin kyl­lä tode­ta, että VPJ (os. VPJ) on kyl­lä karmeudessaan ollut kyl­lä tehokkaimpia tapo­ja ajaa kaik­ki vähänkään päteväm­mät ihmiset pois (suo­ma­lai­sista) yliopis­toista, ainakin tekni­ikan alal­la. Tämän kor­jaamiseen menee kym­meniä vuosia.

    Kari

  4. Oulu on kerän­nyt kaik­ki omput yhteen kori­in, eli panos­tanut ain­oas­taan it-teol­lisu­u­den kehit­tämiseen. Strate­gia onnis­tui hyvin niin kauan kuin alal­la meni hyvin. Nyt ei enää mene hyvin, ja alue on vaikeuk­sis­sa, kos­ka muil­la aloil­la ei ole työ­paikko­ja etenkään koulute­tu­ille henkilöille.

  5. Mihinkä täl­lä oikein viit­taat? Tai siis, mikä on ollut se vuosi­tuhan­nen vai­h­teen poli­ti­ik­ka, joka mielestäsi on johtanut hak­i­jamäärän (tai hak­i­joiden laadun) alen­e­miseen nimeno­maan vuosi­tuhan­nen vai­h­teen kieppeil­lä?

    Pääosin se, että opiskelu­paikko­jen määrä kas­vatet­ti­in ensin vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa absur­din suurek­si. Tavoite siitä, että ikälu­okas­ta korkeak­oulute­taan mielipuolisen suuri prosentti. 

    Täl­lä on seu­rauk­se­na mm. se, että nyt kun yliopis­toista alkaa olla viimeisiä mah­dol­lisuuk­sia valmis­tua muinai­sista DI/maisteriohjelmista, nähdään todel­la mas­si­ivi­nen määrä opiske­li­joi­ta, joil­la ei ker­takaikki­aan ole mitään eväitä valmis­tua siten, että tiedol­liset valmi­udet vas­taa­vat sitä, mitä “kir­jois­sa ja kan­sis­sa” lukee. 

    Sinän­sä tämä ei ole ongel­ma, mut­ta paine antaa näistä merkit­tävälle osalle tutk­in­to siitä huoli­mat­ta, on kova. 

    YPJ:t sun muut eivät kyl­lä vaikut­ta­neet palkkaan käytän­nössä mitenkään. YPJ:n läpivi­en­ti johti nähdäk­seni siihen, että palka­n­muo­dos­tuk­seen tuli kak­si sat­un­nais­lukua arvot­tavak­si yhden sijaan. Mitään konkreet­tista en havain­nut, olen ollut yliopis­tom­aail­mas­sa töis­sä koko tämän ajan, enkä suo­raan sanoen ymmär­rä mik­si se on niin suuri ongelma.

  6. Tiedemies:

    Pääosin se, että opiskelu­paikko­jen määrä kas­vatet­ti­in ensin vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa absur­din suurek­si. Tavoite siitä, että ikälu­okas­ta korkeak­oulute­taan mielipuolisen suuri prosentti. 

    Olen samaa mieltä siitä, että tuo sisääno­ton kas­vat­ta­mi­nen oli tuo­hon aikaan jär­jet­tömän suurta.

    Jos­sain vai­heessa 2000-luvun alus­sa laskeske­lin, että aloil­la (lääketiede, luon­non­ti­eteet, teknil­liset korkeak­oulut), joil­la kun­ni­al­lisen selviy­tymisen alara­jana voita­neen pitää pitkän matem­ati­ikan mag­naa yliop­pi­las­tutkin­nos­sa, aloi­tu­s­paikko­jen määrä oli selvästi suurem­pi kuin ko. ikälu­ok­ista tuon arvosanan tai parem­man suorit­tanei­den määrä (40 % yliop­pi­laista, jot­ka kir­joit­ti­vat pitkän matem­ati­ikan). Onnek­si tilanne on siltä osin kor­jaan­tunut (kai?).

    Tämä tietenkään ei ole halu­tu­im­mis­sa yliopis­tois­sa ollut suuren suuri ongel­ma, kos­ka niihin on jatku­vasti tul­lut sisään myös riit­tävän pätevää sakkia. Maakun­tayliopis­to­jen tilanne lie­nee toinen, ammat­tiko­rkeak­ouluista puhumattakaan.

    YPJ:t sun muut eivät kyl­lä vaikut­ta­neet palkkaan käytän­nössä mitenkään. YPJ:n läpivi­en­ti johti nähdäk­seni siihen, että palka­n­muo­dos­tuk­seen tuli kak­si sat­un­nais­lukua arvot­tavak­si yhden sijaan. Mitään konkreet­tista en havain­nut, olen ollut yliopis­tom­aail­mas­sa töis­sä koko tämän ajan, enkä suo­raan sanoen ymmär­rä mik­si se on niin suuri ongelma. 

    Liekö tässä sit­ten suuria ero­ja yliopis­to­jen välil­lä. Kuitenkin ainakin TKK:lla tilanne oli se, että vaik­ka palkat eivät sinän­sä pudon­neetkaan (kokon­aisuute­na), niin palkkaerot kyl­läkin pienenivät.

    Käytän­nössä aiem­min TKK:lla oli töis­sä paljon pätevää sakkia, jot­ka sai­vat merkit­tävästi parem­paa palkkaa kuin mitä palkkausjär­jestelmän mukaan pitäisi olla edes mah­dol­lista (taisi olla niin, että dip­painssi pääsee niukin naukin suo­ma­laisen keskipalkkaan, jos saa täy­det “henkilöko­htaiset” pisteet).

    Tilanne oli korkeak­oulun kannal­ta ihan ok, kos­ka nämä tyyp­it usein toi­vat taloon rahaa moninker­tais­es­ti palkkansa ver­ran eri­laisi­na pro­jek­teina ja jär­jes­tivät samal­la rahoi­tus­ta merkit­tävälle osalle muu­ta henkilökun­taa. UPJ:ssä sit­ten todet­ti­in, että “pis­tei­den mukaan palkkasi olisi noin puo­let nykyis­es­tä”. Kenenkään palkkaa ei tietenkään las­ket­tu, mut­ta samal­la voiti­in tode­ta, että olet nyt “taku­u­pal­ka­lla” ja palkkasi ei tule nykyis­es­tä ikinä nousemaan.

    Jos tämä ei vielä riit­tänyt moti­vaa­tion viemiseen, niin palkkakuit­ti­in vielä erik­seen joka ker­ta kir­joite­taan, että “oikeasti sin­ulle kuu­luisi mak­saa tämän ver­ran, mut­ta me nyt kuitenkin hyvää hyvyyt­tämme ja lain­säädän­nöstä johtuen mak­sam­mekin sin­ulle taku­u­palkkana tämän ver­ran”. Näin min­unkin palkkakuiteis­sani luki.

    Käytän­nön seu­raus, ainakin sam­makkop­er­spek­ti­ivistä kat­soen, on ollut se, että hyvin merkit­tävä osa päte­vim­mistä ihmi­sistä on pian tämän jäl­keen siir­tynyt mui­hin hom­m­mi­in. Tämän tuho­työn kor­jaami­nen tulee ole­maan erit­täin vaikeaa ja kallista.

    Kari

  7. Tiedemies,

    tyh­mäl­läkin tulee olla oikeus opiskel­la yliopis­tossa. Yliopis­to­ja ei pidä raja­ta vain älykkäille ja lahjakkaille. 

    Kaik­ista tyh­mim­mät kar­si­vat itse itsen­sä, kos­ka heiltä ei löy­dy luon­taista kiin­nos­tus­ta tieteeseen. 

    Tiede kuu­luu kaikille!

  8. “..kun­ni­al­lisen selviy­tymisen alara­jana voita­neen pitää pitkän matem­ati­ikan mag­naa ylioppilastutkinnossa,”

    Haiskah­taa epäi­lyt­tävästi älykkyys­tes­tauk­selta. Mieleeni nou­se­vat pakostakin 90-luvul­la Ylevil­lä käy­dyt keskustelut.

    Jospa Oulu sat­saisikin nyt “eri­laisi­in oppi­joi­hin”, joiden luo­van tunne- ja sosi­aalisen älyn tsuna­mit elähdyt­täi­sivät koko Perämeren seudun ennen­näkemät­tömään nousuun?

  9. Oulun yliopis­ton sähkö- ja tietotekni­ikan osaston(laitoksen) sisäänot­to oli suurim­mil­laan muis­taak­seni vis­si­in päälle 600. Nyt opiske­li­joi­ta ote­taan sisään vis­si­in sel­l­a­nen 350. 

    Aloi­tu­s­paikko­ja olisi kyl­lä enem­män, mut­ta pääsyko­keesta pitää kai saa­da 15/60, että pääsee sisään, mikä kar­si­in sisään tuli­joiden määrää.

  10. “Jospa Oulu sat­saisikin nyt “eri­laisi­in oppi­joi­hin”, joiden luo­van tunne- ja sosi­aalisen älyn tsuna­mit elähdyt­täi­sivät koko Perämeren seudun ennen­näkemät­tömään nousuun?”

    Jees! Imuroisi­vat maakun­nan kylähul­lut Oulun yliopis­toon ihan itsenään. He sit­ten tuot­taisi­vat ideoita ihan kymenä ja hedelmäl­lisessä iässä ole­vat vielä uus­in­taisi­vat tätä kaupunki­hul­luik­si muut­tunut­ta Pumpelien perikuntaa.

    Kehit­ty­isi jopa aivan uusia tieteen­haaro­ja jo Oulun yliopis­tos­ta man­alle men­neen orto­topolo­gian jatkoksi. 

    Oul­u­laisu­ut­ta aidoimmillaan!

  11. Jotkut yrit­tävät kiistää älykkyy­serot kokon­aan ja tois­t­en mielestä niistä voidaan pää­tyä vain opiske­li­jamäärien vähentämiseen. 

    Ehkä mei­dän pitäisi sit­tenkin laa­jen­taa käsi­tys­tämme yliopis­to­jen kohderyh­mästä ja tarkoituk­ses­ta. Voimme myön­tää erot opiske­li­joiden lah­jakku­udessa ja sovel­tuvu­udessa tiet­ty­i­hin aka­teemisi­in tehtävi­in ja pyrk­iä silti ylläpitämään ja mielel­lään jopa lisäämään suo­ma­laisen yliopis­to­laitok­sen avoimuut­ta ja diversiteettiä.

  12. Oulun seu­tu on laa­jalti syvästi uskon­nol­lista aluet­ta. Kai sil­läkin on joku osu­us Oul­u­laises­sa atmos­fääris­sä, vaik­ka vähän sisään­päin­läm­penevää sakkia ovatkin.

  13. “..kun­ni­al­lisen selviy­tymisen alara­jana voita­neen pitää pitkän matem­ati­ikan mag­naa ylioppilastutkinnossa,”

    Voihan sitä pitää, mut­ta eipä tai­da kan­nat­taa. Ei mul­lakaan ollut pitkää matikkaa ja hyvin pärjäsin.

  14. Lesta­di­o­laiset anta­vat kyl­lä osansa Oulun seudun kovaan väestönkasvu­un, vaikkei­vat sitä kokon­aan selittäne.

    “Oulun ihmeen” tek­i­jät, jot­ka ovat nyt eläkeiän kyn­nyk­sel­lä, oli­vat pääosin eri puolelta Pohjois-Suomea tullei­ta ja Oulus­sa opiskellei­ta — eli juuri sitä lah­jakku­us­re­serviä. Itse opiske­lin vuosi­tuhan­nen vai­h­teen molem­min puolin Oulun yliopis­tossa, ja voin kyl­lä tode­ta että kyl­lä sitä lah­jakku­us­re­serviä Pohjois-Suomes­ta edelleen löytyi.

    Uskoisin, että tule­vaisu­udessakin Oul­ul­la on sijaintin­sa ja muiden suurem­pi­en pohjois­suo­ma­lais­ten kaupunkien puut­tumisen vuok­si kyky imeä ja pitää suuri osa pohjoisen lah­jakkaas­ta väestä. Eri­tyis­es­ti IT-sek­tori ja Nokia etunenässä vas­ta­si­vat men­neinä vuosikym­meninä kysyn­näl­lään lah­jakkaan työvoiman tar­jon­taan — siitä men­estys muiden syi­den ohel­la. Työvoiman tar­jon­ta­puoli olisi edelleen kun­nos­sa, mut­ta mis­tä saa­da tänä päivänä saman­lainen kysyntäbuusti?

  15. Minä tarkkailen ABC-näkymää, eli mil­laista porukkaa istuu ABC:llä. Sanois­in, että sen seudun reservit näyt­täi­sivät ole­van jo muualla.

  16. Min­un näkökul­mas­tani on oikeas­t­aan ihan sama mis­tä ilmiö johtuu, mut­ta todel­li­nen se on. Olen opet­tanut yliopis­tossa yli kymme­nen vuot­ta, tietys­tikin siitä ensim­mäiset pari vuot­ta ihan tun­tiopet­ta­jana, mut­ta ilmiö on aivan kristallinkirkas. 

    Samaan aikaan kun sisään otet­tu­jen opiske­li­joiden pääsykoepis­temäärät ovat laske­neet, suo­ri­u­tu­mi­nen myöhem­mil­lä, etenkin vaa­ti­vam­mil­la kurs­seil­la, on heiken­tynyt parin vuo­den viipeel­lä. Nyt tilanne on sel­l­ainen, että jotkut vaa­ti­vam­man sub­stanssin kurssit muo­dosta­vat pul­lonkaulan tutkin­non saamiselle. Ennen viimeis­inä suorituksi­na tuli jotain turhi­na ja tarpeet­toman työläinä koet­tu­ja opin­to­jak­so­ja, joi­ta lykät­ti­in, kos­ka ne oli­vat epämiel­lyt­täviä, kuten vaik­ka virkamies­ruot­si tms., mut­ta nyt pul­lonkaulana on joillekin kursse­ja, joi­ta on per­in­teis­es­ti pidet­ty osaamisen kannal­ta erit­täin hyödyl­lis­inä ja tarpeel­lise­na. Kyse­ly tarpeel­lisu­ud­es­ta tehti­in työelämään siir­tyville opiske­li­joille, joten ilmiö ei johdu opet­ta­jien oman kil­ven kiillottamisesta.

    Jostain ylhäältä kat­soen hom­ma var­maan näyt­tää siltä, että alal­la kuin alal­la syn­tyy hyviä inno­vaa­tioi­ta, jos vaan kaik­ki nenänkai­vat joil­la on yli kutosen keskiar­vo laite­taan yliopis­toi­hin. Kuten yllä todet­ti­in, tätä on onnek­si alet­tu kor­ja­ta pari vuot­ta sit­ten ja nyt se on alka­nut näkyä, tosin van­ho­jen tutk­in­to­jen takara­ja tekee nyt aika paljon kohi­naa tähän ilmiöön.

  17. “Samaan aikaan kun sisään otet­tu­jen opiske­li­joiden pääsykoepis­temäärät ovat laske­neet, suo­ri­u­tu­mi­nen myöhem­mil­lä, etenkin vaa­ti­vam­mil­la kurs­seil­la, on heiken­tynyt parin vuo­den viipeellä. ”

    Tuskin­pa oppi­la­saines on heiken­tynyt, siäänot­tomäärätkin ovat olleet stabi­ile­ja pitkään.
    Suomes­sa korkeak­oulute­tu­jen määrä on alhainen ver­rat­tuna korkeam­man elin­ta­son mai­hin esim USA. Japani, Kanada.

    Eiköhän vika löy­dy yliopis­ton sisältä , kan­nat­taisi kat­soa peiliin ??
    Kun pro­fes­sorin tärkein tehtävä on omien businek­sien hoito niin voi siinä virkatyö unohtua ??

  18. Itse asi­as­sa oppi­laitok­sen hyvyyt­tä voi mita­ta vain sil­lä, miten se nos­taa sisään­tulleen ainek­sen tieto­jen ja taito­jen tasoa.

    Esim kun poikani meni Ressu­un niin sisään­pääsyn keskiar­vo oli 9,4 eli sisään­pääs­sei­den keskiar­vo oli jotain 9,7.
    Paljonko Ressu voi enää paran­taa näi­den tasoa ? Paik­ka on laiskan opet­ta­jan unel­ma, kos­ka ei tarvitse tehdä mitään .

    Kun tiedemies itkee huonoa sisään­tuli­joiden tasoa niin hän­hän voisi itkun sijas­ta todis­taa pätevyyt­tään ja nos­taa opiske­li­joiden tieton ja taidon tasoa eli kek­sit­tyä yliopis­ton yhteen ydintehtävään.

  19. Kun tiedemies itkee huonoa sisään­tuli­joiden tasoa niin hän­hän voisi itkun sijas­ta todis­taa pätevyyt­tään ja nos­taa opiske­li­joiden tieton ja taidon tasoa eli kek­sit­tyä yliopis­ton yhteen ydin­te­htävään.

    Voin olla tietysti huono opet­ta­jana, laiskakin voin olla. Toisaal­ta en kyl­lä usko, että ope­tus­taitoni olisi huonon­tunut vajaas­sa kymme­nessä vuodessa niin paljoa, että se selit­täisi kohtaaa­mani ilmiön.

    Opetet­taes­sa jotakin pidem­mälle menevää aihet­ta, on yksit­täisen opet­ta­jan kannal­ta sel­l­ainen ongel­ma, että ei joka vai­heessa voi aloit­taa nol­las­ta. Yliopis­toi­hin on pääsyko­keet juuri siitä syys­tä, että täy­tyy olla jokin poh­ja, jol­ta pon­nistaa. Jos opiske­li­jat eivät hal­litse lukion laa­jan matem­ati­ikan taito­ja riit­tävän hyvin, ei yliopis­to­m­atem­ati­ikkaa voi rak­en­taa sen poh­jalle. Ja kun ei voi, niin matem­ati­ikan kurs­seil­ta tulevil­ta puut­tuvat sel­l­aiset matemaat­tiset valmi­udet, joi­ta jatkokurs­seil­la tarvi­taan. Jos jatkokurs­seil­la pitää alkaa opet­taa lukio­matem­ati­ikan perustei­ta, ei jää aikaa opet­taa enää mitään muuta. 

    Putken lop­pupäässä ei siten voi oikein kor­ja­ta alkupään virheitä. Kuten yllä sanoin, minus­ta on sinän­sä yhden­tekevää, mis­tä ilmiö johtuu, mut­ta tämä muu­tos ja sen suun­ta ei ole johtunut ainakaan yliopis­to­jen opet­ta­jista. Hei­dän huo­nouten­sa tai hyvyyten­sä ilme­nee sit­ten muualla.

    Oppi­la­sainek­sen laat­ua voi arvioi­da — tark­ka arvio se ei ole — kat­so­ma­l­la sisäänotet­tu­jen keskimääräisiä pääsykoepis­teitä. Ne lask­i­vat viime vuosi­in asti jyrkästi, tosin poh­ja saavutet­ti­in kait muu­ta­ma vuosi sit­ten. On ihan tot­ta, että niitä välkympiä on helpom­pi opet­taa, mut­ta hyvältäkin opet­ta­jal­ta — enkä väitä ole­vani sel­l­ainen — kuluu enem­män resursse­ja heikom­pi­en opet­tamiseen samalle tasolle. 

    Jos ope­tushenkilökun­nan määrää ei lisätä, niin tulok­set heikkenevät var­masti, kos­ka samas­ta henkilöstöstä — oli se sit­ten kuin­ka pätevää tahansa — ei vain saa­da enem­pää työ­panos­ta irti. 

    Itse en ole mikään pro­fes­sori, enkä sel­l­aisek­si koskaan toden­näköis­es­ti tule, en näil­lä sys­teemeil­lä, joil­la parhaansa mukaan yritetään ajaa kaik­ki vähääkään omaa etu­aan ajat­tel­e­vat pois yliopistoista.

  20. Lah­jakkai­ta on väestöstä n 1–2 %, riip­puen vähän kri­teereistä eli ikälu­okas­ta heitä on n 600‑1200.

    Eipä näil­lä lah­jakkail­la mon­taa yliopis­toa ja pro­fes­sos­ria työllistetä.
    Keskimääräistä lah­jakkaampia on 30000 ja näistä 20000:lla on mah­dol­lisu­us suorit­taa ylem­pi korkeak­oulu­tutk­in­to, joten ei sinne korkeak­oulu­un ole pakko ottaa kaikkein heikoimpia ellei pro­fes­sorien työl­lisyys sitä vaadi.

    ÄO:kin on kas­vanut 30 % 50-luvul­ta, joten puheet nuori­son laadun heiken­tymis­es­tä ovat ennenaikaisia

    Ja vaik­ka jonkun ÄO olisikin 180 niin ei se hänestä maail­man super­im­meistä tee.
    USA:n älykkäin on James Woods, ÄO 180, mut­ta siitä huoli­mat­ta hän on tehnyt uransa näyt­telijänä b‑luokan fimeissä

  21. Ehkäpä olisi syytä täs­men­tää, mitä minä tarkoitin (ja mitä en tarkoit­tanut) tuol­la arvi­o­l­lani “kun­ni­al­lisen selviy­tymisen alarajasta”.

    Yliopis­tossa pär­jäämi­nen vaatii:
    1) motivaatiota,
    2) riit­täviä poh­jati­eto­ja ja
    3) riit­täviä kykyjä (tässä tapauk­ses­sa matemaattisia)

    Tietenkin noi­hin kaikki­in voidaan vaikut­taa sekä yliopis­tois­sa että niiden ulkop­uolel­la. Mah­dol­lis­es­ti paljonkin.

    Yliopis­tois­sa ei kuitenkaan ole osaamista eikä resursse­ja kor­ja­ta asioi­ta, mikäli yllä maini­tuis­sa on _vakavia_ puut­tei­ta. Eikä se ole edes yliopis­ton keskeisin tehtävä. Lukiot, ammat­tilk­oulut, ja ammat­tiko­rkeak­oulut ovat sit­ten asia erikseen.

    Viit­tasin yliop­pi­las­tutkin­non pitkän matem­ati­ikan tulok­si­in. Se ei ole mikään uni­ver­saali mit­tari ylläole­vi­in (eikä sitä sel­l­aise­na käytetäkään, ei edes yliopis­to­jen sisääno­to­ssa). Siitä voi kuitenkin saa­da karkean arvion siitä suu­ru­us­lu­okas­ta, jos­sa liiku­taan arvioitaes­sa sitä osaa väestöstä, jol­la nuo edel­lä maini­tut asi­at ovat kunnossa.

    Ja huo­mau­tan, että nähdäk­seni täl­lä ei ole juurikaan tekemistä minkään uni­ver­saalin “parem­muu­den”, eikä kovin vah­vasti älykkyy­denkään kanssa, vaan ain­oas­taan sen kanssa, onko edel­ly­tyk­siä men­estyk­sel­lis­es­ti suo­ri­u­tua opinnoista.

    Kari

  22. Min­ul­la on sel­l­ainen näp­pitun­tu­ma, että perusk­oulun ja lukioiden matem­ati­ikanope­tus on heiken­tynyt, eikä se ole koskaan ollut kovin hyvä. Matem­ati­ikkaa ei arvoste­ta yhteiskun­nas­samme tarpeek­si, eikä edes aivan perus­ta­van­laa­tu­isimpi­en matem­ati­ikan käsit­tei­den ymmärtämistä koeta kansalais­taidok­si, vaan sitä pide­tään jon­akin salati­eteenä, johon kykenevät vain har­vat ja val­i­tut; muiden ei siis kan­na­ta edes yrittää.

    Oikeas­t­aan, maail­ma olisi jo paljon parem­pi paik­ka, jos kaik­ki ymmärtäi­sivät edes jonkin­laisel­la maal­likkoin­tu­itio­ta­sol­la tietyt usein vas­taan tule­vat matem­ati­ikan käsit­teet, vaikkei mitään valmiuk­sia laskea niil­lä olisikaan. Epäilen, että päät­täjis­säm­mekin on paljon sel­l­aisia ihmisiä, jot­ka muo­dosta­vat per­stun­tu­mal­ta mielip­iteitä sel­l­ai­sista asioista, joiden luon­teen ymmärtämisek­si olisi vält­tämätön­tä tun­tea edes peri­aat­teen tasol­la vaikka­pa ekspo­nent­ti- ja log­a­r­it­mi­funk­tion käsit­teet ja derivoin­ti ja inte­groin­ti. Nämä ovat äärim­mäisen yksinker­taisia asioi­ta, jot­ka tule­vat reaal­i­maail­man ilmiöi­den kohdal­la jatku­vasti vastaan.

  23. tiedemies

    YPJ:t sun muut eivät kyl­lä vaikut­ta­neet palkkaan käytän­nössä mitenkään. YPJ:n läpivi­en­ti johti nähdäk­seni siihen, että palka­n­muo­dos­tuk­seen tuli kak­si sat­un­nais­lukua arvot­tavak­si yhden sijaan. Mitään konkreet­tista en havain­nut, olen ollut yliopis­tom­aail­mas­sa töis­sä koko tämän ajan, enkä suo­raan sanoen ymmär­rä mik­si se on niin suuri ongelma. 

    Olen myös ollut yliopis­toym­päristössä töis­sä palkka­jär­jestelmärul­janssin ajan, ja tuo mitä kir­joitit sat­un­nais­lu­vuista vas­taa havain­to­jani. Pis­teitä jae­taan sitä mukaa kuin bud­jetis­sa on varaa, mikä lieni selviö kaikille hom­man alus­ta alka­en, pois­lukien ehkä joku ope­tus­min­is­ter­iön tosiusko­vainen suun­nit­teli­ja. Palk­it­se­vu­us ei ole muut­tunut mik­sikään tai ehkä korkein­taan heiken­tynyt, kos­ka entisen kokoinen palk­ka pitää nyt määritel­lä ker­ran vuodessa epämielekkään sys­teemin kaut­ta, jos­sa yritetään arpoa pis­teet siten, että bud­jet­ti ei repeä. Viimek­si yliopis­ton keskushallinto sit­ten ker­too henkilöitä tai hei­dän töitään tun­tem­at­ta, että väärin pisteytet­ty, sil­lä tuo­hon ei ole varaa. Sanois­in, että tämä kafkalaisu­us on suurem­pi tap­pio kuin se, että joku ehkä kokee palkkansa epäoikeudenmukaiseksi.

    Opiske­li­ja­ma­te­ri­aal­ista sen ver­ran, että nuorten kesku­udessa ns. ajan hen­ki ja muoti-ilmiötkin vaikut­ta­vat merkit­tävästi hakukäyt­täy­tymiseen. Luon­non­ti­eteet ja tekni­ik­ka eivät tun­nu ole­van täl­lä het­kel­lä samas­sa arvos­sa kuin 90-luvul­la. Esimerkik­si kiin­nos­tus biotekni­ikkaan alana on selvästi pudon­nut. Ulkop­uolis­ten on help­po syyt­tää opet­ta­jia huonoik­si, mut­ta kenelle tahansa peruskurssien opet­ta­jalle on selvää, että vuosikurs­seis­sa on tun­tu­via eroja.

  24. Halu­aisin vielä täs­men­nys­tä tähän nykyisen opiske­li­ja-ainek­sen “huo­nouteen”. Siis, onko koko poruk­ka huonom­paa kuin aiem­min, vai onko sisänot­to­jen suuren­e­misen myötä käynyt niin, että se lisä­poruk­ka on sitä huonoa?

    Jos koko poruk­ka on huonom­paa, onko siis nuoriso huonon­tunut, vai onko lah­jakkain osa vain jostakin syys­tä ruven­nut vält­tämään sitä opinahjoa, jos­sa esim. Tiedemies työskentelee?

    Tämä kiin­nos­taa nyt lähin­nä sik­si, että työsken­te­len tämän rav­in­toketjun puolivälissä:
    päiväkoti — esik­oulu — alak­oulu — yläk­oulu ‑lukio/ammattikoulu — yliopisto/ammattikorkeakoulu. J0s siis syn­tipukke­ja ruve­taan jaagaamaan.

    Touko Met­ti­nen

  25. Kyl­lä tuli­joiden taso voi laskea, vaik­ka sisäänot­tomäärät pide­tään samana, kun ikälu­okkien koko pienenee.

  26. “Tuskin­pa oppi­la­saines on heiken­tynyt, siäänot­tomäärätkin ovat olleet stabi­ile­ja pitkään.”

    TKK:n sisaan­ot­to kasvoi 80-luvun puo­li­val­ista vuosi­tuhan­nen vai­h­teeseen noin 50%, vain hak­i­ja­maara pysyi stabi­ili­na. Arvelisin muu­tok­sen olleen val­takun­nal­lis­es­ti viela suurem­pi. Paasykoepis­ter­a­jan lasku on myos hyvin todel­li­nen ilmio.

  27. Ikälu­okkioen kois­sa ei ole tapah­tunut dra­maat­tisia muu­tok­sia 70-luvun alun jäl­keen. Esimerkik­si vuot­ta ‑73 pienem­piä ikälu­okkia on syn­tynyt vas­ta 2000-luvul­la (ja vain muutama).

    Eri­tyis­es­ti nyt yliopis­touraansa aloit­tel­e­vat 90-luvun alun ikälu­okat (siis oikeasti 90-luvu­la syn­tyneet menevät yliopis­toon! taidamme olla kaik­ki aika van­ho­ja…) ovat suurem­pia kuin 80-luvun lop­pupuolen ikäluokat.

    Eli ikälu­okkien koko ei ole tässä rel­e­vant­ti peruste; sen pitäisi korkein­taan hiukan nos­taa pääsyko­er­a­jo­ja ja opiske­li­joiden tasoa, joskin ero on vain muu­tamia prosentteja.

    Itse kat­soisin niiden sijas­ta jo mon­een ker­taan mainit­tu­ja sisäänot­tomääriä. Ja opetuk­seen muu­toin vaikut­tavia muu­tok­sia (nekin jo mon­een ker­taan mainittuja).

  28. “palk­ka pitää nyt määritel­lä ker­ran vuodessa epämielekkään sys­teemin kaut­ta, jos­sa yritetään arpoa pis­teet siten, että bud­jet­ti ei repeä”

    Näin se toimii yri­tyk­sis­säkin. Se tehdään avoimesti niin, että työn­tek­i­jöi­den pis­teet ker­ro­taan vaki­ol­la, joka määritetään sen mukaan, miten koko fir­mas­sa on tähän sil­lä ker­taa rahaa käytet­tävis­sä. Oma­l­ta pomol­ta voi saa­da vaik­ka kuin­ka hyvän arvion, mut­ta se ei omas­sa tilin­auhas­sa näy, jos yliyl­hääl­lä pis­tetään ko. vakio pieneksi.

    “Min­ul­la on sel­l­ainen näp­pitun­tu­ma, että perusk­oulun ja lukioiden matem­ati­ikanope­tus on heiken­tynyt, eikä se ole koskaan ollut kovin hyvä.”

    Matem­ati­ikanopiske­li­joista opet­ta­jik­si pää­tyvät ne, jot­ka eivät mui­hin töi­hin kelpaa.

  29. Eipä tuokaan mitään ydin­fysi­ikkaa ole.

    Nokia ja Oulun teknilli­nen nos­ti­vat Oulun ylös, nyt Nokia-klus­terin häipymi­nen näivet­tää sitä.

    Tuol­la ei ole mitään tekemistä kaupunki­rak­en­teen kanssa.

    Nyt siel­lä vaan pitää kek­siä uusia Nokioi­ta entis­ten tilalle. Kap­a­siteet­tia pitäisi ainakin olla kertyneenä.

    Nokia meni sinne alun perin sik­si, että oli ole­mas­sa koulutet­tua työvoimaa.

    Ei sik­si, että siel­lä olisi ollut kiin­teä kaupunki­rakenne, joka näyt­tää ole­van Osmon lem­piai­he jokaises­sa kir­joituk­ses­sa jostain syystä.

    Espoon nousua ei selitä mikään muu kuin TKK ja Nokia, ja Oulun ja Jyväskylän ja Tam­pereen kehi­tyk­sen selit­tää ihan samat asiat.

    Oulun ihme on Nokia ja teknilli­nen koulu­tus. Ei sen kummempaa.

  30. Kyse voi tosi­aankin olla ns. muo­tivir­tauk­sista, eli siitä, että nyky­isin teknil­lis-luon­non­ti­eteel­liselle alalle hake­vat lähin­nä ne, jot­ka eivät pääse muualle. 

    Tämä “kenelle tahansa voi opet­taa mitä tahansa”- läp­pä on minus­ta siinä mielessä merk­i­tyk­setön­tä, että meil­lä nyt sat­tuu ole­maan täl­lainen pop­u­laa­tio ja täl­laiset opet­ta­jat. Opet­ta­jia ei voi tuos­ta vain vai­h­taa, vaan sama jär­jestelmä tuot­taa pop­u­laa­tios­ta itses­tään ne uudet opet­ta­jat ja se on hidasta. 

    Eilen joku hallintoih­mi­nen — joi­ta Suomes­sa on jostain syys­tä moninker­tais­es­ti ns. huip­puyliopis­toi­hin ver­rat­tuna — selit­ti meille, miten MIT:ssa panos­te­taan opetuk­seen tms. Ver­tailin vähän luku­ja, MIT on henkilökun­nan määrässä mitat­tuna keskikokoisen suo­ma­laisen yliopis­ton kokoinen, sen säätiöpääo­ma on 10 miljoon­aa USD per työn­tek­i­jä ja perus­tutk­in­to-opiske­li­joi­ta on alle puo­let siitä, mitä vas­taa­vankokoises­sa suo­ma­laises­sa yliopis­tos­ta. Kyl­lä minäkin saisin hyviä, ainakin nyky­istä parem­pia, oppimis­tu­lok­sia aikaan nois­sa olois­sa, väitän, vaikken tek­isi muu­ta kuin polt­taisin sikaria luen­tos­alis­sa ja käskisin opiske­li­joiden lukea itse.

  31. Paa­vo Häikiö
    “Espoon nousua ei selitä mikään muu kuin TKK ja Nokia, ja Oulun ja Jyväskylän ja Tam­pereen kehi­tyk­sen selit­tää ihan samat asiat.”

    Lait­taisin Jyväskylän hyvästä kehi­tyk­ses­tä enem­män pis­teitä Met­so Paper­ille, joka on työl­listänyt suo­raan ja välil­lis­es­ti moninker­tais­es­ti Noki­aan verrattuna.

  32. Paa­vo Häik­iö: “Espoon nousua ei selitä mikään muu kuin TKK ja Nokia, ja Oulun ja Jyväskylän ja Tam­pereen kehi­tyk­sen selit­tää ihan samat asiat.”

    Helsingis­säkin Nokial­la on ollut merkit­tävä roolin­sa. Samoin Turun seudul­la, vaikkakin Salon kautta.

    Miljoo­nan euron kysymys kuu­luukin: miten käy Suomen nyt kun Nokian tähti on hiipumassa?

  33. “Opet­ta­jia ei voi tuos­ta vain vai­h­taa, vaan sama jär­jestelmä tuot­taa pop­u­laa­tios­ta itses­tään ne uudet opet­ta­jat ja se on hidasta. ”

    Jos­sak­in­han nuo opet­ta­jatkin ovat tulleet opet­ta­jik­si eli yliopistossa.

    Mut­ta seli­tyk­set ovat seli­tyk­siä, tavoite on tärkein.
    Kun menin Telelle töi­hin vak­i­tuisek­si 1975 niin sil­loinen piiripääl­likkö piti min­ulle puhut­telun ja ker­toi , että min­un ain­oat tavoit­teeni ovat , että Lapin ihmi­nen saa puhe­li­men ja voi sil­lä soittaa .
    Lähin esimieheni kysyi , halu­anko olla sel­l­ainen virkamies , joka lukee pykäliä niin että tavoitet­ta ei voi hoitaa vai halu­anko olla sel­l­ainen, joka lukee pykäliä niin ‚että hom­ma onnistuu.
    Asia tuli selväk­si ker­ral­la, miten asi­at hoidetaan.
    Ei näil­lä ohjeil­la kauheasti ystäviä saanut Helsin­gin byrokraattista,mutta asi­at luis­ti­vat ja työn­tekokin oli mielekästä.
    Ei sil­loinkaan alaisia voin­ut kauheasti vali­ta, mut­ta jokaises­sa ihmisessä on hyviä omi­naisuuk­sia ja niitä voi käyt­tää hyväk­si ja asioiden yksinker­tais­t­a­mi­nen sel­ven­tää asi­at tyhmimmillekin.

    Olin myös yli 10 vuot­ta kan­sain­väli­sis­sä tehtävis­sä ja mon­esti ryh­män kanssa tavat­ti­in ensim­mäisen ker­ran jol­lain lentokentällä.
    Ei muu­ta­man viikon ‑vuo­den pro­jek­tis­sa voi henkilöitä enää vai­h­taa ellei henkilö aivan mah­do­ton ole. Sinän­sä se olisi help­poa, kun jokaisen työ­sop­paris­sa lukee, että komen­nus voidaan päät­tää syytä ilmoit­ta­mat­ta välittömästi.
    Käytän­nössä uut­ta ihmistä ei saa rivi­in tarpeek­si nopeasti, joten annetul­la ryh­mäl­lä on selvittävä

    Se mitä yritän ker­toa, että jos oppi­laitok­sen tavoite on tuot­taa ammat­ti­taitoista väkeä niin sen on myös tehtävä se. Ei itku mitään auta eikä paran­na tilan­net­ta. On moraali­ton­ta jät­tää tehtävä suorit­ta­mat­ta, etenkin yliopistotasolla.
    Yliopis­tot ovat aika itsenäisiä, joten ne kykenevät kohdis­ta­maan resursse­ja jos halu­a­vat lukea sään­töjä tavoit­tei­den saavut­tamisen näkökulmasta

  34. “Oulun ihme on Nokia ja teknilli­nen koulu­tus. Ei sen kummempaa”

    Oulus­sa on myös merkit­tävä met­al­li­te­ol­lisu­us . Lisäk­si Raa­hen Rautaru­uuk­ki ja Tornion Out­okum­mun jaloteräste­hdas hei­jas­tuu Oulun yliopis­toon ja muuhunkin elinkeinotoimintaan .
    Toinen tuk­i­jal­ka on puunjalostusteollisuus,sellu-paperi on vielä voimis­saan Oulus­sa. Samoin muu puu­un­jalostus esim talote­htaat työllsitävät.

    Kol­mas tuk­i­jal­ka on ICT , mut­ta sekään ei ole Nokian varas­sa vaan sairaalaelek­tron­i­ik­ka , ter­vys­tekni­ik­ka ja muiden valmis­ta­jien kuin Nokian ali­hank­in­ta työl­listää myös.

    Neljäs tuk­i­jal­ka on se, että Oulu on pohjois-Suomen keskus niin liike-elämälle kuin julkiselle halli­nollekin. Rovaniemeltä ja Kajaanista ovat em organ­isaa­tiot vetäy­tyneet Ouluun

  35. Eikö lama-aikana leikat­tu yksi matem­ati­ikan viikko tun­ti pois perusk­oulus­ta? Min­un käsi­tyk­seni on se, että lukioon tul­lessa ei osa­ta kun­nol­la perusk­oulun oppimäärä jne, ja tämä kostau­tuu yliopis­to­ta­solle asti. Toinen asia on kas­va­tusti­etei­den “vii­saiden”
    halvek­si­ma ulkoaopet­telun halvek­sun­ta matem­ati­ikas­sa, vaik­ka kielis­sä sanal­is­to­ja kyl­lä pän­tätään muis­ti­in. Esimerkik­si minä muis­tan heti vaikka­pa derivaat­to­jen, trigometris­ten funk­tioiden, fouri­er-sar­jo­jen ja inte­graalien, metri­ikoiden, ryh­mien, normien jne, määritelmät. Ehkä matem­ati­ikan kokeis­sa kaikil­la tasoil­la pitäisi olla yksi puh­das ulkolukutehtävä.

  36. Ei oppimis­tu­lok­set pelkästään siitä johdu mil­laista “aines” on. Täl­lä ainek­sel­la on myös eri­lainen moti­vaa­tio riip­puen siitä, onko ylik­oulu­tus­ta ja odot­taako työelämässä osaamiselle jotain kysyn­tää. Käsit­tääk­seni monel­la yliopis­toalal­la opiskelu on sel­l­aista, että nau­reskel­laan olemat­tomille työl­listymis­mah­dol­lisuuk­sille ja mietitään mitä sitä oikeasti tek­isi, opiskel­laan siinä sivus­sa jotenkuten. Kyse ei ole pelkästään yksilön kyvy­istä, kyvykäskin voi nuoru­u­den innos­sa men­nä suurien lupauk­sien saat­tele­m­ana koulu­un, jos­sa tajuaa, että put­ki on tukos­sa. Heikkokin aines taas voi päästä koulus­sa parhaim­paansa ja ylikin työelämän seiree­nien kannustamana.

  37. Matem­ati­ikas­sa ei ulkolu­vul­la ihan mah­dot­toman pitkälle pöt­ki — ei kenenkään muisti riitä. Itse opiske­lin muu­ta­man peruskaa­van ja lop­ut johdin sit­ten niistä. Siis esimerkik­si osit­tais­in­te­groin­ti tulon derivaatasta.

  38. Perusk­oulun ongel­ma on luokkien het­ero­geenisu­us. Siinähän opetat ja opit matikkaa, kun kaik­ki päss­in­päätkin on samas­sa ryh­mässä. Tasokurssit takaisin tai lah­jakkaat oma­lle luokalleen. Siten myös hitaasti oppi­vat saa­vat parem­paa opetusta.

  39. Vuon­na 1974 Vim­pelin lukio oli kuu­luisa­matemaat­tis­es­ta vahvu­ud­estaan. Pitkä matem­ati­ik­ka oli erikoispitkä, ja iltaisin oli vielä eri­tyiskursse­ja halukkaille. Halukkai­ta riit­ti oikeasti. Kesäisin alueen kun­nis­sa kier­sivät vuosit­taiset matem­ati­ikan kesäkurssit, jot­ka oli suun­nat­tu matem­ati­ikas­ta kiin­nos­tuneille. Ne eivät olleet mitään tukiope­tus­ta, ja ne oli­vat erit­täin suosittuja.
    Nyt Vim­pelin lukio esit­täy­tyy “ilmaisu­taidon lukiona”, ja rehellis­es­ti en voi suositel­la sel­l­aista kenellekään.

    Hyllyssäni on Myr­ber­gin “Dif­fer­en­ti­aali- ja inte­graalilasken­nan oppikir­ja” ‑50-luvul­ta. Se on selkeä, yksinker­tainen, johdon­mukainen ja perus­teelli­nen. Siinä ei ole mitään turhaa, eikä sitä ole yritet­ty “elävöit­tää” mil­lään taval­la. Se on hyvin kaunis.

  40. Riit­ta, se mitä san­ot on triv­i­aalia, tietenkään se ei ole pelkästään ulkoaopet­telua mut­ta olen lukenut, että esimerkik­si moni huip­pu­matemaatikko on sitä mieltä, että esimerkik­si jatko-opiskelu­vai­heessa olisi hyvä osa­ta muu­ta­ma oman alan perus­teos käytän­nössä ulkoa. Olen kyl­lä kuul­lut toisi­akin mielip­iteitä, mut­ta vähem­män vaikut­tavista lähteistä. En tietysti tarkoit­tanut mitään sanatarkkaa ulko-opet­telemista. Tulon derivoin­tisään­nön osaa jokainen pitkän matikan yliop­pi­las. Mut­ta esimerkik­si ana­lyytikon on hyvä tietää, mis­tä kaikesta osit­tais­in­te­groin­nin valid­ius taas tarkkaan ottaen riippuukin.

  41. Esimerkik­si Prince­tonin matem­ati­ikan jatko-opiske­li­joiden 2–3 tun­tia kestävä suulli­nen kuu­lus­telu on sitä mitä haen.

  42. Jos yliopis­tolle annetaan jokin tehtävä, niin tämän tehtävän toteu­tu­mista on mielekästä edel­lyt­tää vain siinä tapauk­ses­sa, että tehtävän suorit­tamiselle löy­tyy edellytyksiä.

    On täysin yhden­tekevää mis­tä yllä kuvaa­mani ilmiö heiken­neestä suo­ri­u­tu­mis­es­ta johtuu. Tilas­to­jen val­os­sa se on tapah­tunut samaan aikaan kun pääsykoepis­temäärät ovat laske­neet. Se voi olla tai olla olemat­ta syy, mut­ta a) laske­neet pääsykoepis­temäärät eivät voi olla yliopis­to­jen itsen­sä aiheut­tamia ja b) jos heikken­e­m­i­nen on johtunut jostain mitä yliopis­tot tekevät huonom­min, niin tämä jokin pitäisi var­maan näkyä jos­sakin muual­la. Kuitenkin ainakin min­un opet­tamil­lani kurs­seil­la se on näkynyt, enkä oikein jak­sa uskoa, että opetan huonom­min kuin ennen. 

    Yhtä järkevää olisi sanoa, että kos­ka poli­isin tehtävä on pois­taa rikol­lisu­ut­ta, kaik­ki rikol­lisu­us on poli­isin syytä ja että poli­isi on moraali­ton kun se ei suori­ta tehtäväänsä.

  43. Tähän yhtälöön kun sit­ten lisätään se että rahoi­tus tulee valmis­tunei­den määrän perus­teel­la, niin kap­pas vaan kun alka­akin kovasti houkut­tele­maan se, että näitä ei-niin-kovasti-osaavia alka­akin pääsemään läpi koulu­tu­so­hjel­mas­ta mais­tereik­si. Sen sijaan että heitä a) yritet­täisi­in kovasti opet­taa ja “tuh­la­ta” resursse­ja siihen tai b) ohjat­taisi­in ystäväl­lis­es­ti toisaalle siten ettei päästetä kurssista läpi jos ker­ta siihen ei ole eväitä (tent­ti ei mene läpi, har­joi­tustyö ei ole hyväksyttävä)…

  44. tiedemies kir­joit­ti:

    Opetet­taes­sa jotakin pidem­mälle menevää aihet­ta, on yksit­täisen opet­ta­jan kannal­ta sel­l­ainen ongel­ma, että ei joka vai­heessa voi aloit­taa nol­las­ta. […] Jos jatkokurs­seil­la pitää alkaa opet­taa lukio­matem­ati­ikan perustei­ta, ei jää aikaa opet­taa enää mitään muuta. 

    Jos jatkokurssille ker­ran tai pari pölähtää kansaa riit­tämät­tömil­lä poh­jatiedoil­la, niin se on tietysti opet­ta­jan kannal­ta kiusalli­nen tilanne. Mut­ta jos sitä tapah­tuu jatku­vasti, niin kyl­lä sil­loin koulu­tu­so­hjel­man pitäisi mukau­tua eikä puskea eteen­päin men­nei­den vuosikym­menten ohjelmalla.

    Jos opiske­li­jat eivät hal­litse lukion laa­jan matem­ati­ikan taito­ja riit­tävän hyvin, ei yliopis­to­m­atem­ati­ikkaa voi rak­en­taa sen pohjalle. 

    Nimeno­maan juuri Tam­peerel­la­han on pitkä perinne kukkaisteekkareista, jot­ka aloit­ta­vat opiskelun ilman että alla on lukion pitkä matem­ati­ik­ka. Heil­lä on sit­ten täy­den­täviä kursse­ja perus­matikois­sa- ja fysi­ikois­sa ensim­mäis­inä opiskelu­vu­osi­na. Ainakin ulospäin puuhas­ta kir­joite­taan siihen sävyyn, että hom­ma toimii:

    http://www.uta.fi/campus/962/kukkaes.html
    http://www.uta.fi/campus/962/kteek2.html

  45. Riit­ta

    Näin se toimii yri­tyk­sis­säkin. Se tehdään avoimesti niin, että työn­tek­i­jöi­den pis­teet ker­ro­taan vaki­ol­la, joka määritetään sen mukaan, miten koko fir­mas­sa on tähän sil­lä ker­taa rahaa käytet­tävis­sä. Oma­l­ta pomol­ta voi saa­da vaik­ka kuin­ka hyvän arvion, mut­ta se ei omas­sa tilin­auhas­sa näy, jos yliyl­hääl­lä pis­tetään ko. vakio pieneksi. 

    Tässäpä point­ti nimeno­maan onkin. Yri­tys tavoit­telee voit­toa ja työn­teon yhteys jaet­ta­van kakun kokoon on ainakin pienis­sä yri­tyk­sis­sä työn­tek­i­jöille suh­teel­lisen hel­posti käsitet­tävä. Yliopis­ton bud­jet­ti riip­puu ties mis­tä poli­it­ti­sista päätök­sistä, yliopis­to ei tavoit­tele voit­toa, ja ‘tuot­tei­den’ arvioimi­nen on perin vaikeaa muuten kuin täysin ulkoko­htaises­sa mielessä (las­ke­taan tutk­in­to­jen määrä tms.). Silti yri­ty­selämän malli on siir­ret­ty yliopis­toon ja vielä perin köm­pelösti, siis mm. tuo mainit­se­masi ker­roin puut­tuu. Palkka­jär­jestelmässä on siir­tymäai­ka, jon­ka kulues­sa palk­ka pitäisi nos­taa pis­teitä vas­taavak­si jos ei ole heti varaa mak­saa. Käytän­nössähän byrokraatit eivät mis­sään tapauk­ses­sa sitoudu moi­seen, vaan kor­jaa­vat pis­teet bud­jet­tia vas­taavak­si. Ja tämä ei siis tapah­du mil­lään yleisel­lä ker­toimel­la, vaan nimeno­maan pudote­taan ker­taalleen määritel­lyt henkilöko­htaiset pisteet.

    Itseäni eniten har­mit­taa hom­man pöljyys siinä mielessä, että tutk­i­joi­ta arvioidaan kaiken aikaa muutenkin ja parem­mil­la perusteil­la. Palkka­jär­jestelmä on tähän näh­den aivan turhaa paperin­si­irte­lyä. Jokaisen apu­ra­ha­hake­muk­sen ja tieteel­lisen julka­isun arvoi oman alan tek­i­jät, jot­ka myös ymmärtävät asi­a­sisäl­lön ja työn merk­i­tyk­sen. Ural­la eten­e­m­i­nen ja rahoituk­sen saami­nen joka tapauk­ses­sa riip­pu­vat arvioiduista julkaisuista.

  46. Nimeno­maan juuri Tam­peerel­la­han on pitkä perinne kukkaisteekkareista, jot­ka aloit­ta­vat opiskelun ilman että alla on lukion pitkä matem­ati­ik­ka. Heil­lä on sit­ten täy­den­täviä kursse­ja perus­matikois­sa- ja fysi­ikois­sa ensim­mäis­inä opiskelu­vu­osi­na. Ainakin ulospäin puuhas­ta kir­joite­taan siihen sävyyn, että hom­ma toimii

    Kukkaisteekkarien koulu­tu­so­hjel­mat ovat jotain ihan muu­ta kuin se, mitä minä teen. Kyl­lä “Tam­peerel­la” opete­taan matikkaa ihan sil­lä per­in­teisel­läkin kuvi­o­l­la. Tuo yllä ole­va oli tarkoitet­tu esimerkik­si ilmiöstä, joka on paljon yleisem­pi, eikä nähdäk­seni rajoitu fysi­ikkaan tai matematiikkaan.

    Tosin, sen mitä olen tilas­to­ja näh­nyt, matem­ati­ikan pis­temäärät ennus­ta­vat suun­nilleen kaikkea mah­dol­lista hyvää, nopeas­ta valmis­tu­mis­es­ta ehji­in hampaisiin.

  47. Tiedemies kir­joit­ti:

    Kukkaisteekkarien koulu­tu­so­hjel­mat ovat jotain ihan muu­ta kuin se, mitä minä teen. 

    Tätä juuri tarkoitin. Jos teil­lä on ihmisiä, joil­la ei ole riit­tävästi valmiuk­sia, vaik­ka ovatkin pape­rien mukaan suorit­ta­neet lukion laa­jan matikan, niin pistäkää ne ihmiset kiertämään perus­teel­lisem­pi­en matikan ja fysi­ikan peruskurssien kaut­ta, kuin ne ihmiset joil­la valmi­u­den on kunnossa.

    Kukkaisteekkar­it otin esimerkik­si, että ilmeis­es­ti ihmiselle kuitenkin voidaan opet­taa matikkaa ja fysi­ik­ka lukion jäl­keenkin, jos lukios­ta saatu poh­ja on puutteellinen.

  48. Jos teil­lä on ihmisiä, joil­la ei ole riit­tävästi valmiuk­sia, vaik­ka ovatkin pape­rien mukaan suorit­ta­neet lukion laa­jan matikan, niin pistäkää ne ihmiset kiertämään perus­teel­lisem­pi­en matikan ja fysi­ikan peruskurssien kaut­ta, kuin ne ihmiset joil­la valmi­u­den on kun­nos­sa.

    Niin, siis minähän en tiedä, miten opiske­li­joi­ta seu­lotaan näis­sä suhteis­sa ja mitä heille opete­taan, eikä tämä oikeas­t­aan ole oikea foo­ru­mi sen pohtimiseen. En myöskään tah­do ottaa kan­taa siihen, miten hyvin ja tarkoituk­sen­mukaises­ti muut tekevät työn­sä, joten en ota kan­taa. Mut­ta käsi­tyk­seni mukaan näin jo toimitaan.

    Minus­ta vain on jotenkin kohtu­u­ton­ta syyt­tää opet­ta­jakun­taa siitä, jos tulok­set huononevat, kun väkeä tulee lisää.

  49. Lai­tan sop­paan omaa, jok­seenkin tun­neperäistä kommenttia.

    Tiedemies sanoo, että lop­pupäässä on vaikea kor­ja­ta virheitä. Itsel­leni yliopis­to oli tämän elämäni esikoulua.

    Turhauduin koulunkäyn­ti­in jo ala-asteella.

    Ylä-asteel­la opin polt­ta­maan tupakkaa, juo­maan viinaa, pin­naa­maan, nus­si­maan ja räkimään ringis­sä. Ker­taakaan en ylä-asteen aikana kul­jet­tanut rep­pua koulus­ta koti­in. Amik­sen lus­muilin läpi jotenkuten. Paper­it sain, vaik­ka erim­ielisyyt­tä opet­ta­jien kesken valmis­tu­miseni aiheuttikin.

    Yliopis­toon ajauduin ihan sattumalta.

    Pääsyko­keeseen menin valmis­tau­tu­mat­ta. Kemia tai fysi­ik­ka sekä matem­ati­ik­ka arvosteltaisi­in. Kemi­an kokeen jätin väli­in suo­si­ol­la. Matem­ati­ikan kokeesta löy­tyi usei­ta sel­l­aisia merkke­jä, joi­ta en ollut aiem­min näh­nyt mis­sään. Ennen koet­ta kysyin aulas­sa, miten se toisen asteen yhtälön ratkaisukaa­va menikään.

    En todel­lakaan ollut koskaan ajatel­lut, että minus­ta olisi voin­ut tul­la diplo­mi-insinööri. Pääsyko­keesta sain kuitenkin hyväksyt­tävän tulok­sen. Menin koul­ulle tam­miku­us­sa 2003, kun parem­paakaan tekemistä ei ilmaantunut.

    Minä sain yliopis­tol­ta enem­män, kuin uskoinkaan. Sain hyväksyn­tää ja ymmär­rystä. Koin yhteisöl­lisyyt­tä. Ala oli tosin valit­tu väärin. “Ihan sama, lai­ta jotain” ei ollut oikea tapa vali­ta opiskelupaikkaa.

    Pitkän matem­ati­ikan ja pitkä fysi­ikan peräänku­u­lut­tamiselle ei mielestäni ole mitään perustei­ta. Voi olla, että mielip­i­teeseeni vaikut­taa paljon se, että en ole niitä itse noteer­an­nut mitenkään. Kyse on kuitenkin sel­l­ai­sista perusasioista, jot­ka oppii, jos yhtään kiin­nos­taa. Minäkin opin, vaik­ka ei edes kiinnostanut.

Vastaa käyttäjälle Sylvesteri Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.