Aivan! Yleensäkin usko on enempi tämänpuoleisen maailman asia. Vapaa-ajattelijoiden bussikampanja oli jotensakin huvittava: usko se nimenomaan tuo elämään iloa.

“Mitä kirkon yhdistämiseen tulee, niin eikö ole parempi, että fundamentalisteja ja maltillisia juuri ei yhdistetä…”

Jokaisessa nykyisessä kirkossa on konservatiivisempia ja vapaamielisempia piirejä. Ei se raja mene kirkkokuntien välillä, vaan niiden sisällä.

Jokin arvo – vaikkapa rakkaus – voi olla pyhä. Onko arvoilla jotain tekemistä totuuden kanssa? Voiko fiktiossa käsitellä “todellisia” arvoja, vaikka sen tarina on mielikuvituksen tuotetta?

Samuli Saarelma: Ensinnäkin, kuinka moni pitää Pottereita pyhinä? Kyllä suunnilleen kaikki niitä lukevat pitävät niitä puhtaana viihteenä.

Potterit ja Tolkien ovat hyviä esimerkkejä tässäkin suhteessa, koska molemmilla on paljon faneja ja vahva fanikulttuuri. Fanituksen kohde ei ole varsinaisesti pyhä, mutta se on fanille tärkeämpää ja merkityksellisempää kuin “puhdas viihde”. Uskonto ei ole fani-ilmiö, mutta niillä on joitakin yhteisiä piirteitä.

Mitä siihen esimerkkini munkkiin tulee, niin en tietenkään vaatinut, että sinä _päättäisit_, pääseekö hän taivaaseen vai ei. Kysyin ainoastaan, mikä olisi hänen kohtalonsa sen mukaan, miten sinä _uskot_ asioiden olevan. Uskotko siihen, mitä Raamattu eksplisiittisesti sanoo syntien anteeksisaamisesta ja taivaaseen pääsystä vai uskotko johonkin muuhun periaatteeseen, jonka perusteella Jumala valitsee taivaaseen pääsijät.

En siis vaadi sinulta mitään todistusta, että asiat ovat juuri niin kuin uskot, haluan vain tietää, miten uskot niiden olevan.

Jos kantasi on se, ettei taivaaseenpääsyn perusteisiin voi ottaa minkäänlaista kantaa, niin miten oikein ohjaat omaa elämääsi? Eikö sillä, pääsetkö taivaaseen vai ei, ole merkitystä? Jos on, niin etkö koita toimia niin kuin uskot sen varmistuvan? Jos ei, niin sanoisin, että olet varsin poikkeuksellinen kristitty.

Ja jos todellakin korostat sitä, että taivaaseenpääsy on jokaisen kohdalla yksityisasia, johon muut eivät voi ottaa kantaa, niin vielä suuremmalla syyllä kyseenalaistan sen, että mihin ihmeeseen tarvitaan sitten kaikkia kristittyjä yhdistävää Raamattua, jonka pääsanoma liittyy juuri siihen taivaaseen pääsyyn.

Mitä kirkon yhdistämiseen tulee, niin eikö ole parempi, että fundamentalisteja ja maltillisia juuri ei yhdistetä, vaan annetaan molempien uskoa siihen, mihin uskovat sen sijaan, että koitettaisiin puristaa kaikki samaan muottiin?

Muutenkaan en näe juuri toiveita siinä yhdistämisprojektissa. Suuret yhtenäiskirkot, joita Eurooppa on täynnä, ovat taantumassa. Pienet ryhmät, joita on paljon esim. USA:ssa, kukoistavat. Suomenkin ev lut kirkolla on edessä vaikeuksia, kun se toisaalta koittaa padota kirkosta eroavien tapakristittyjen virtaa ateismin suuntaan muuttamalla kirkkoa yhä maallisemmaksi ja maallisemmaksi ja samaan aikaan toisesta ovesta lähtevät vanhoilliset fundamentalistit, jotka eivät halua kirkkoon naispappeja, homoliittoja, jne.

http://www.econtalk.org/archives/2006/10/the_economics_o_7.html

Uskonnossa on kyse yhteisöistä. Ventovieraiden kanssa yhteisöjä ei voi rakentaa tuosta vaan, koska ne ovat alttiita vapaamatkustamiselle. Nostamalla näihin yhteisöihin kuulumisen kustannusta yhteisöjen jäsenet voivat olla varmempia, että muut jäsenet eivät ole vain vapaamatkustajia, jotka hylkäävät yhteisön, kun tulee aika “maksaa” enemmän kuin saa.

No ei välttämättä. Mahdollisesti ehkä joillakin, en tiedä.
On myös kunnioitus jonkin hyvin suuren ja suunnattoman mahtavan edessä. Allah akhbar. Sitä ei voi välttää, sen rinnalla kaikki muu on oikeastaan toisarvoista.

On valaisevaa tutustua esim Merkava-suunnan kabbalistiikkaan jossa epätoivoisesti ja kouristuksenomaisesti yritetään välittää lukijalle mahtavinta, mitä ihmismieli pystyy käsittämään, ja sitten vielä menemään senkin yli. Tuolloin mahtavinta oli Bysantin keisari, joten tulosta kutsutaan basileomorfismiksi. Silloin kannattaa miettiä sortuvan ja hajoavan tekstin naureskelemisen sijasta miettimään, _mitä_ on se, jota on näin kovasti haluttu sanoa? vieläpä tällaista tulosta häpeämättä? Mikä on ollut niin tärkeää?

BINGO!

“Kirkko hajosi ensimmäisen kerran…”

Juu, mutta nykyään kirkot pyrkivät lähemmäs toisiaan. Raamatun vaihtaminen johonkin modernimpaan teokseen ei tätä tavoitetta ainakaan edistäisi.

“Onko Jeesus siis väärä profeetta ja mikään, mitä hän sanoi, ei ole Jumalalta peräisin? ”

Kristityt vastaavat tähän “ei”, juutalaiset ja muslimit “kyllä”. Valitsehan puolesi.

“Jos ei, niin onko siis niin, että taivaaseen pääsyyn ei enää tarvita edes uskoa?”

Hmmm… minulla onkin Kylliäisen “Kaikki pääsevät taivaaseen” lukematta. Mutta mitä tulee jonkun kuvitteellisen tai todellisen buddhalaisen munkin taivasosaan, niin se on hänen ja Jumalan välinen asia. Minulla ei ole sen enempää oikeutta kuin haluakaan ottaa asiaan minkäänlaista kantaa. Mites se C.S.Lewis pisti Aslanin tästä aiheesta sanomaan Lucylle: “ei se sinuun kuulu, jokaiselle kerrotaan vain hänen oma tarinansa”.

Taidat nyt aika pahasti aliarvioida niitä tunne- ja mielihyväreaktioita, joita uskovan päässä uskonnollisen kokemuksen aikana jyllää. Oletan, että monen jumalasuhde vastaa tunnetasolla enemmän tai vähemmän rakkaussuhdetta.