Noita täysin käsitämättömiä normeja voisi ehkä helpoiten kiertää juuri tekemällä sivuasunnon. Ymmärrän, että niillä on tarkoitettu hyvää, mutta ehkä sittenkin olisi syytä purkaa kaikkein typerimmät.

Helsingissä on pulaa juuri pienistä asunnoista, koska uusia ei saa tällä hetkellä rakentaa. Omistajien kannalta säätely on tälläkin kertaa onnistunut, koska niukkuus hilaa vuokrat ja hinnat pilviin. Varmasti yhtä onnistunut säätely kuin HITAS, joka mahdollistaa taulukoiden mukaan todella huimat vuokratuotot. Sehän oli tarkoituskin?

Nykyään melunormit koskevat myös taloyhtiön piha-aluetta, eli pääsääntöisesti umpikorttelit kantakaupunkiin.

Sivuasunnoista :
Pienten yksiöiden rakentaminen on kokonaan lopetettu, ennen oli mahdollista ostaa viereinen sellainen liitettäväksi oman asunnon yhteyteen.

“Pikkuyksiöstä” tulisi liian kallis ja iso, kun siinäkin täytyy noudattaa nykyisiä tilanormeja, kph, keittiö, eteinen vie aivan kohtuuttoman pinta-alan.

Eikö esteettömyys ym vaatimuksista voitaisi jostaa, esim. 23 m2:n yksiössä yksi ihminen elelee ihan mukavasti.

Näin taisi olla myös taloudenhoitajan huone isoäitini ja hänen yhteisessä asunnossa Mechelinkadun päässä, nykyisen virastotalon vieressä.

Pohjoisempi Leppäsuo on melko onnistunut esimerkki kantakapungin laajentamisesta alueelle, joka oli aiemmin sen liepeillä olevaa epämääräistä maata (mitä nyt ylioppilastalo on käsittämättömän matala ja ratikan olisi voinut vetää alueen läpi eikä keskellä kaupunkimotaria).

Eivät vanhaan kaavaan perustuvat havainnekuvatkaan erityisen vetovoimaisilta näytä, mutta siinä taloille muodostui edes jonkinlainen piha.

Kangasalantiestä voin (lähistön asukkaana) sanoa että hyvä että rakennetaan, eikä ole valittamista suunnitelmassa. Joku saisi vielä miettiä Karstulantien ja Mäkelänrinteen välisen alueen kokonaan uusiksi.

Töölö on vierasta seutua. Olen käynyt vain yhdessä talossa. Entisen tyttöystäväni vanhempien luona. Heillä oli kolmio, josta joku aikaisempi omistaja oli erotuttanut yhden huoneen yksiöksi, koska sillä oli oma sisäänkäynti. Sisäänkäynti oli samaan rappun, ei niin kuin aikaisemmin, että talossa oli etu- ja takaporraskäytävä. Rakennusvuotta en muista.

Munkasta tiedän yhden juuri ennen sotia (-38) valmistuneen tapauksen, jossa ns. palvelijanhuomeella, ei ollut ollenkaan omaa sisäänkäyntiä. Se oli sijoitettu rauhalliseen nurkaan asunnossa ja pääsy oli vain keittiöstä.

Aika monesta vanhasta kerrostalosta palvelijan huone tai makuualkovi löytyy pohjapiirroksesta, kun vertaa pohjapiirrosta ja joskus alkuperäisiä osakekirjoja. Osa vanhimmista, edelisen vuosisadan puolelta, ei ole sellaisia, että asuntoa voisi nykystandardein sanoa edes huoneeksi. Uusimmat juuri ennen sotia rakennetut ovat jo sitten ennemmin omia huoneistoja.

Tarve on selkeä, odotan vain, koska sivuasunnot palaavat suomalaiseen kerrostalorakentamiseen. Ne ovat hyvin monikäyttöisiä: mummolle, abille, aupairille, vuokralle, jne.

Minä en tietenkään voi tietää, miten asianlaita kokonaisuudessaan oli. Olen tutustunut muutamaan töölöläiseen 20- ja 30-luvuilla rakennettuun keskiluokalle tarkoitettuun kerrostaloon – kaksi oli rakennusmestarien piirtämiä, yksi arkkitehti Gripenbergin. Näissä asunnot ovat järjestään yksiöitä, kaksioita tai kolmioita – ei mihinkään huoneeseen erillistä sisäänkäyntiä. Asuntoja on joskus yhdistetty.

Joissakin vanhoissa kerrostaloissa varakas perhe on voinut asua koko kerrosta – ja asuntoja on vuosikymmenien kuluessa yhdistetty ja erotetettu toisistaan.

60- 70 -luvulla ei ollut tavatonta, että omakotitaloon rakennettiin kotiapualaisen asunto omalla sisäänkäynnillään.

Oma esimerkkini on läheltä eli nykyisen asuintaloni, alunperin 1972 aravana rakennetun vuokratalon naapuriportaasta. Talossa on yksiöitä, kaksioita ja kolmioita ja kaksi neljän huoneen asuntoa, joissa yhdellä huoneella on oma WC ja sisäänkäynti. Silloin kotiapulaisia oli myös mm. työnjohtajaperheissä, koska lastenhoitopaikkoja oli vain niukasti.

Kotiapulainen oli usein 16- 17 kesäinen maaltamuutanut tyttö, ja tämä oli hyvä keino löytää jalansija kaupungissa. Monet kävivät samalla iltakoulua .

Erikseen olivat taloudenhoitajat, jotka saattoivat joskus palvella samaa perhettä lähes puoli vuosisataa, kuten isoäitini taloudenhoitaja Hilma. Piinttynyt vanhapoikalääkäri saattoi sitten aivan ennen kuolemaansa menenä naimisiin pitkäaikaisen taloudenhoitajansa kanssa.

Järkiperäinen rakentaminen loppui Suomessa sotien jälkeen ARAVA-määräyksiin. Sitä ennen sivuasuntojen rakentaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus myös kerrostaloissa. Joku syylinen on selitellyt, että kyseessä olivat minimimääräykset. Niistä tuli valitettavasti rakentamisen maksimeja monestakin syystä.

Ensimmäinen paikka, jossa näki tuollaisia asunnon kyljessä olevia yksiöitä pitkästä aikaa, oli Espoon asuntomessut. Olen nähnyt yhden sotien jälkeen rakennetun kerrotaloasunnon, jossa on tuollainen sivuasunto. Sen oli piirtänyt varakas arkkitehti yhden projektin yhteydessä itselleen. Kolmas ilmeinen käyttötarkoitus tuollaiselle sivuasunnolle on mummola.

Mitä suurten vuokra-asuntogrynderien vaikutusvaltaan tulee, niin Osmo taisi itse valaista järjestelmän vinoutuneisuutta tällä palstalla juuri. Järjestelmä on rakennettu suurten tuottajien ehdoilla niin, että pienet toimijat pyritään sulkemaan markkinoilta. Kuluttajan kannalta ikävä tilanne ja yksi suuri syy, miksi Suomessa poikkeuksellisen usea ihminen omistaa asuntonsa. Perintöveron poisto on nopein tapa tuottaa markkinoille kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Onko se kiellettyä! – Ainoa syy tällaiseen kieltoon voi olla vain isojen vuokratalotuottajien onnistunut (vaaliraha)lobbaus kunnallishallinnossa.

100 asuinenliötä + 80 neliötä muta tilaa tekee 180 neliötä, eli 20 neliötä vaille 200 neliötä. –

Näistä numeroista on turha kiistella: itse ajattelin ensimmäisenä yhdelle Lauttassarelaiselle ka toisellei Kulosaarelaisella tontille mahdollisesti suunniteltavaa kokonaisuutta – siis tässä tapauksessa vähän varakkaammalle perheelle.

Tietenkin pitää suunnitella usemampi erikokoinentyyppi erilaisten perheiden tarpeisiin – ja tietenkin myös erilaisille tonteille.

Pidän muuten mielekkäänä, että isompiin asuntoihin rakennetaan erillinen huone omalla sisäänköäynnillä ja WC:llä, minikeittiömahdollisuudella kuitenkin suoralla sisäänkäynnillä itse asuntoon. Sen voi tarvittaessa antaa lastenhoitajan käyttöön tai vuorata esim opiskelijalle.