Minun työsopimuksessani on pykälä, joka kieltää palkoista keskustelun työtovereiden kanssa. En ole antanut sen häiritä, tiedämme toistemme palkat kyllä.

Työntekijöillä on oikeus tuohon vaatimukseen.

Aivan kuten työnantajillakin on oikeus muodostaa kartelleja.

Olet oikeasssa. Työntekijöillä on oikeus tuohon vaatimukseen. Mutta jos työnantaja siitä huolimatta haluaa palkata niitä alle yleissitovan tason alle suostuvia, niin sillä pitäisi siihen olla oikeus. Käsittääkseni näin ei kuitenkaan nykyisin ole, vaan jokaisen työnantajan on suostuttava niihin keskusjärjestönsä neuvottelemiin ehtoihin (ml. yleissitova palkkataso), vaikkei haluaisikaan.

Ei siis ole väärin, että työntekijät A ja työnantajat B sopivat, että ne kaikki noudattavat yleissitovia sopimuksia ja tämän johdosta kaikki B:t noudattavat niitä sopimusten ehtoja myös niihin työntekijöihin, jotka eivät kuulu ryhmään A.

Se on kuitenkin väärin, että jos joku työnantaja C ja joku työntekijä D ei halua tuohon sopimukseen sitoutua, niiden on pakko siihen suostua.

http://ohjelmat.yle.fi/mot/viime_viikon_mot/kasikirjoitus

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työntekijöillä ei olisi oikeutta liittyä yhteen ja esittää vaatimuksensa niin, että heidät pitää kaikki palkata samalla hinnalla tai kukaan ei suostu töihin. Heillä ei vain ole oikeutta rajoittaa niiden sopimuksentekoa, jotka eivät ole halunneet yhteen liittyä yhtään sen enempää kuin jos sinä omenoinesi liittyisit jonkun toisen kauppiaan kanssa yhteen ja muodostaisitte kartellin, joka myisi omenoita hintaan 3e/kg, niin minulla olisi edelleen oikeus myydä omia omenoitani hintaan 2e/kg.

No, käytännössähän tuo yleissitovuus on vain yksinkertaistettu versio siitä, että järjestäytyneet työntekijät eivät suostu töihin jos ylipäätään ketään palkataan alalle alle heidän määrittelemänsä hinnan. Luulen, että on työnantajienkin etu, ettei tarvitse mennä laajamittaisiin työtaisteluihin joiden lopputulos todennäköisesti olisi sama. Lisäksi alakohtaiset yleissitovat TES:it ovat joustavampi tapa kuin se, että kaikki työelämän minimit (kuten minimipalkka) säädettäisiin lailla. Lisäksi säästetään työhönoton kitkakustannuksissa kun jokaisen palkattavan työntekijän kanssa ei tarvitse lähteä neuvottelemaan nollasta vaan on olemassa miniminormi johon perustaa neuvottelut.

En sano, että TES-järjestelyllä ei olisi myös huonoja puolia, mutta ei se nyt mikään itse Saatanan keksintökään ole.

Useimmissa duunarityöehtosopimuksissa on joustopykälät uudelle työntekijälle eli uuden työntekijän voi palkata 40 % minimiä alemmalla palkalla ja pitää töissä 4-24 kuukautta eli joustoa löytyytyöehtosopimuksista löytyy

Työntekijän saa Suomessa 500- 1000 eurolla kuussa.

Muissa vanhoissa EU-maissa minimipalkkalaki takaa 1200-1700 euron minimpalkan enkä ole nähnyt että minimipalkka koettaisiin muualla ongelmaksi.

Sen sijaan voi arvata, että alle torihintojen töitä paiskiva ei ole missään päin maailmaa ahkerin ja motivoitunein työntekijä.
Olen palkannut ihmisiä seitsemässä maassa ja nähnyt, että ihmiset eivät tule töihin palkalla millä tahansa vaikka vaihtoehto on työttömyys ja sosiaaliturvaa ei ole

Tuo kova ydin on 40-70000 riippuen arvioijista.
Ei luku ole suuremmin muuttunut vuosikymmenten kuluessa.

Näitä tarjotaan ilmaiseksi tänään työvoimaksi mutta he eivät kelpaa kuin lyhyiksi ajoiksi.
Enne kun ainoa muu kulu oli lapio työllsitämien onnsitui, mutta nyt työpaikka maksaa 100-150000 euroa Suomessa , ei sellaista työpaikkaa voi miehittää tehottomalla millään hinnalla.

Joukko muodostuu mielenterveysongelmaisista, vähälahjaisista, alkoholisoituneista, huumeongelmaista, vajaakuntoisista, hitaista.
Yksistään vähälahjaisia arvioidaan olevan n 3-5 % väestöstä .Usein tämän ryhmän edustajat ovat moniongelmaisia

Heitä työllistettiin ennen ns pihaukkoina ja aputöihin firmoissa tai erillisiin järjestöjen ylläpitämiin suojatyöpaikkojen.
Pihaukot on saneerattu firmoista eikä muitakaan aputyöluonteisa töitä enää ole firmoissa .

Lisäksi heitä työllistettiin kuntien ja valtion velvoitetöihin, mutta Ahon hallitus lopetti nämä työt 90-luvulla .
Nyt EU:n kilpailusäännöt taas ovat lopettaneet/lopettamassa loput suojatyöpaikat

Eli tällaiset vajaakuntoisten työmarkkinat ovat käytännössä kielletty EU:ssa

Suomessa päättyy vuosittain n 800000 työsuhdetta eli n 30 % työsuhteista uudistuu vuosittain.
Esim Tanskassa vastaava luku on 500000 eli n 20 % ja USA:ssa 15 % luokkaa.
Kun tähän yhdistetään korkein ammatinvaihto % ja paikkakunnan vaihto % OECD maissa niin Suomen työmarkkinat ovat todella dynaamiset .

Kääntöpuolena on korkea kitkatyöttömyys eli kahden työpaikan välissä on paljon ihmisiä, arviolta 100000 -150000 hyvinä aikoina.

Tämä on kyllä aika raju väite. Eli että nykyiset pitkäaikaistyöttömät eivät kelpaa mihinkään työhön millään palkalla. Minä en tätä usko. Uskon, että siellä voi olla joku tuhannen, parin ihmisen kova ydin, joka on niin pahasti alkoholisoitunut ja syrjäytynyt, ettei heidän työpanoksellaan ole missään mitään käyttöä. Sen sijaan uskon, että valtaosa pitkäaikaistyöttömistäkin pystyisi tekemään jotain hyödyllistä, jolla olisi positiivinen taloudellinen arvo.

Yhdistettynä se, että monella alalla on yleissitovat työsopimukset, jotka pakottavat nämä ihmiset ylihinnoittelemaan oman työpanoksensa suhteessa sen arvoon, siihen, että nykyinen tukisysteemi tuottaa tuloloukkoja, on aiheuttanut sen, ettei näillä ihmisillä ole nyky-yhteiskunnassa mahdollista työllistyä. Minusta nuo molemmat asiat on mahdollista muuttaa.

Tämä olisi ehkä relevantti argumentti, jos pätisi nyky-yhteiskunnassa. Tuolla perusteella tosiaan on työntekijöitä saatettu joskus menneisyydessä saada huijattua suostumaan työehtoihin, jotka eivät ole markkinoiden mukaiset, vaan perustuvat vain siihen, että työnantaja on niin paljon vahvempi neuvotteluosapuoli. Vähän sama olisi kyseessä, jos olisin nälkäkuoleman partaalla ja valintamyymälä vaatisikin leipäpalasta sitä, että annan heille omistamani asunnon. Jos minulla ei olisi voimia etsiä toista kauppaa, olisin pakotettu tuon hyväksymään.

Tämä ei kuitenkaan ole nykypäivää, vaan nykyisin kukaan ei kuole nälkään, vaikka jäisikin ilman työpaikkaa. Nykyisillä työmarkkinoilla ei siis työnantajalla ole tuollaista neuvotteluylivoimaa. Vielä paremmaksi systeemi muuttuisi tietenkin perustulolla, jolloin työntekijän ei tarvitsisi pähkäillä tukiviidakon kanssa, vaan hänen olisi koko ajan helppo tietää, miten paljon mikäkin työtarjous nostaisi hänen käteen jääviä tulojaan.

“Työnantajalla on 100 % informaatio markkinoista, mutta työnetkijällä 0 aivan lain mukaan.”

Täh? Kieltääkö laki työntekijöitä kertomasta toisilleen palkkoja? Epäilen vahvasti. Minä muuten kysyin tätä jo sinulta aiemmin. Jos työntekijät hyötyisivät siitä, että jakaisivat keskenään palkkatietoja (kuten väität työnantajien hyötyvän), niin miksi ihmeessä he eivät niin tekisi?

Sanotaan vaikka tällainen yksinkertainen systeemi, joka vaikeuttaisi vapaamatkustustakin: Verkkosivupalvelu, jossa saisi tarkastella kaikkien sinne rekisteröityneiden palkkoja. Ne olisivat toki nimettömiä, mutta ala ja työtehtävä pitäisi kertoa. Rekistöröityminen olisi mahdollista vain kertomalla samalla omat tiedot. Käytännössä siis “hinta” rekisteröitymisestä olisi yhdelle työntekijälle hyvin alhainen. Hänen omien tietojensa muiden tietoon tuleminen aiheuttaisi hänen henkilökohtaiseen kilpailuasemaansa vain hyvin pienen heikennyksen, mutta pääsemällä tietämään kaikkien muiden tiedot hän parantaisi omaa neuvotteluasemaansa reilustikin. Tadaa, eikä tarvittu mitään yleissitovaa liiton tasolla käytyä neuvottelua.

Katonkorjausesimerkistäni:”Oman työn osuutta voi tarkastella , paljonko urakkaa tulee eli jos kauppaa syntyy liian usein niin katetta voi hieman nostaa tai laskea jos syntyy liian vähän.”

Miksei tuo täsmälleen sama päde työntekijäänkin? Jos työtarjouksia on paljon, nostaa hintaa, jos taas vähän, laskee sitä. Uutta työpaikkaakin voi hakea, vaikka olisi jonkun toisen palveluksessa, jos tuntuu siltä, että nykyinen palkka ei vastaa markkinahintaa.

Sen verran vielä, että rakennusalalla katteet ovat 5-8 % eli huonoina aikoina alapäästä, hyvinä yläpäästä. Tämä kate kattaa myynnin eli tarjouslaskennan, toimiston kulut ja yrittäjän palkan.
Yrittäjät sopivat palkkansa saunan lauteilla tai yhdistyksen kokouksessa , ei siis mitään uutta tässäkään