Ei Helsingin keskusta ole vain turisteja varten. Paitsi että se tietenkin on siellä asuvia ihmisiä varten, sitä käyttävät suurimmaksi osaksi helsinkiläiset tai lähikuntien asukkaat, jotka eivät itse siellä asu. Turistibisneksen edistämiselle ei pidä eikä saa uhrata kaupungin keskustaa. Missä vain hotelliketjut ovat päässeet päsmäröimään, lopputulos on ollut ikävä, tulee mieleen esim. Praha, Budapest tai Kairo. USA:kin on selvästi sivistysvaltio, koska Donald Trump ei ole päässyt vapaasti temmeltämään, vaan rajat on asetettu visioille.

Ulkomaista yksityistä rakennuttajaa tuskin kiinnostaa, näyttääkö Helsingissä sijaitsevan hotellin julkisivu ikävältä ja junttimaiselta, tai se, miten se vaikuttaa helsinkiläisten mielentilaan.

Tuosta olen samaa mieltä. Taitaa lisäksi olla niin, että keskimäärin helsinkiläinen näkee tuon hotellin kerran tai kaksi vuodessa, kun sattuu käymään Suomenlinnassa tai kauppatorilla. Keskusta on lähinnä turisteja varten. Helsinkiläisten mielentilaa kohennetaan parhaiten lähiöitä ehostamalla.

Ulkomaista yksityistä rakennuttajaa tuskin kiinnostaa, näyttääkö Helsingissä sijaitsevan hotellin julkisivu ikävältä ja junttimaiselta, tai se, miten se vaikuttaa helsinkiläisten mielentilaan. Häntä kiinnostavat hotellin hyvä sijainti ja mahdollisimman halvat rakennuskustannukset, koska nämä ovat avainasemassa kun tuottoja maksimoidaan.

Hertzog & de Meuronia tällainen hanke kiinnosti niin vähän, että he tyytyivät cashcow-tyyppiseen liukuhihnatuotantoon (ainakin siltä tuo heidän ehdotuksensa näyttää). Piirretään mahdollisimman vähällä vaivalla rakennuttajalle erikoisen näköinen röttelö, jonka avulla hän saa lupahakemuksensa läpi, ja valmistaudutaan irtisanoutumaan koko hommasta kun rakentaminen alkaa. Suunnitelmasta maksetun korvauksen turvin voi sitten keskittyä suunnittelemaan johonkin muualle jotakin oikeasti hienoa. Mitään he eivät tässä häviä: korkeintaan maineensa suomalaisten silmissä, mutta Suomi on pieni ja syrjäinen maa eikä se heidän uraansa hankaloita.

Typerähän ei ole se, joka tällaisia äärimmäisen huonoja kauppoja kaupungille ehdottaa, vaan se, joka kaupan hyväksyy. Tässä tapauksessa kaupunginhallituksella olisi tuhannen taalan paikka uskoa ulkopuolisia asiantuntijoita, jos heillä itsellään ei riitä ammattitaitoa erottaa laadukasta suunnittelua roskasta.

Siinäpä se ongelma juuri on: hotelli ei ole julkinen rakennus. Hanke on yksityisen kiinteistökeinottelijan luomus; jos lupa heltiää, niin hanke myydään jollekin operaattorille, hotelliketjulle. Se pyörittää sitten paikalla yksityistä hotellibisnestä – ravintolaan pääsee ja kovalla rahalla yöpymäänkin, mutta julkinen rakennus hotelli ei ole.

Tuo on siis Saara lainaamasta Hesarin sivuilla olleesta kommentista. Sinänsä yhdyn kritiikkiin sekä ehdotetun rakennuksen arkkitehtuurista että kiinteistökeinottelusta, mutta en oikein ymmärrä rutinaa ‘julkisesta rakennuksesta’. Eivät Esplanadin ja Kauppatorin ympärillä olevat muut rakennukset ole sen julkisempia, poislukien ehkä kaupungintalo, joka sekään ei ole mikään kaupunkilaisten oleskelupaikka. Elämää tuntuu silti piisaavan. Laivaterminaalin ja kongressikeskuksen viereisen tontin keskellä kaupunkia jos minkä luulisi olevan hotellitoimintaan sopiva. Olisihan se tietysti kirjastollekin aika hulppea paikka, vaikka vähän sivussa julkisen liikenteen risteyspaikoista.

Kts. esim. Speed Management, sivut 47 – 48, http://www.internationaltransportforum.org/Pub/pdf/06Speed.pdf#search=“speed summary”

Näin onkin, jos ajattelee vain keskellä metsää olevaa suoraa tietä, jolla ei ole risteävää liikennettä eikä jalankulkua. Mutta kaupungissa se ei ihan niin vain onnistukaan.

Ajonopeuden noustessa ajoneuvojen väliset etäisyydet kasvavat, jolloin ajoneuvojen tilantarve kasvaa. Tieosuuden välityskyky heikkenee, koska ‘risteysväli vs. autoletkan pituus’ alkaa tulla vastaan. Tiheät risteysvälit kumoavat suuremman nopeuden tuoman hyödyn, jolloin ratkaisu olisi ainoastaan eritasoristeykset, eli käytännössä tunnelit. Sekö tuossa oli taka-ajatuksena?

Esim. Mannerheimintiellä on liikenteen sujuvoittamiseksi rajoitettu vasemmalle kääntymistä suurinpiirtein sen verran kuin se suinkin on mahdollista. Järjestyksessä seuraava tehokeino olisikin tehdä Oopperan ja Nordenskiöldinkadun risteyksistä eritasot, ja kieltää muu risteävä liikenne kokonaan. Siinäpähän ne keinot sitten ovatkin, operaatioiden hintalaput vain ovat aika erinäköiset.

Enkä ole oikea-aikaisuusnatsikaan. Toivomani kaltaisessa modernissa arkkitehtuurissa voidaan ilman muuta flirttailla menneiden tyylisuuntien kanssa, kunhan ei ryhdytä yksiselitteiseen tyylikopiointiin. Temppeliaukion kirkko on loistoesimerkki. Vaikka sen rakentamisen ajankohta onkin hahmotettavissa rakennusta katsomalla (tuskin kuitenkaan vuosikymmenen tarkkuudella, mutta hahmottavatko maallikot tosiaankin arkkitehtuuritrendejä vuosikymmenen tarkkuudella noin yleisesti ottaen?), sen eräänlainen universaali miellyttävyys ja muotokielen kokonaisvaltainen hallinta on ajalle ominaista tyylikikkailua tärkeämmässä osassa. Ja juuri siksi se herättää myönteisiä mielikuvia omasta ajastaan, eli sopii edellä heittämääni hyvän arkkitehtuurin määritelmään. Tuskin itsekään päätyisit antamaan sille mainitsemaasi “vähän tylsä” -luokitusta, vai?

Sanoit, ettei kaiken tarvitse olla ajankuvaa. Minusta kaikki mitä teemme, on automaattisesti ajankuvaa. Voimme valita, teemmekö sen hyvin vai huonosti, mutta omasta ajastamme emme voi valita irroittautua muuten kuin kopioimalla säntillisesti menneisyyttä (ja sen voi kai jättää pois laskuista, jos puhutaan realistisista vaihtoehdoista).

Mitenköhän muuten tuon Skattan suunnitelman julkisivu on tarkoitus todellisuudessa saada aikaan? Saumojahan tuossa pinnassa on oltava; olisivatko saumat siis jokaisen lasista muotoillun syvennyksen ympärillä? Ihme, ettei niitä ole esitetty havainnekuvassa, luulisi niiden sentään jonkin verran vaikuttavan rakennuksen ulkonäköön.

Lasipintojen ongelma on sinänsä sama kuin betonissa, monotonisuus. Kuulin tälle joskus ihan hyvän selityksen, ne on tarkoitettu vilkaistavaksi ohi kiitävästä autosta.

Valitettavasti lasin kanssa käy vaan kuten rakentamisessa usein muutenkin eli yli mennään siitä missä aita on matalin. Ruma ruudukko jotain epämääräisen sävyistä selektiivipinnoitetta ei oikein miellytä ketään. Pahimmillaan väärä lasivalinta tekee sisävalon likaisenharmaaksi, ja ulkonäkö muistuttaa peiliaurinkolaseja.

Lasitalot ovat usein sisältä viihtyisämpiä kuin ulkoa, siksikin materiaali soveltuu toimistorakentamiseen niin hyvin. Ulkopinnassa lasi vaatii aina jonkin haptisesti merkitsevän vastakohdan. Toimistotaloissa tosin haptisuus on varattu nurkkahuoneen statussymboliksi ja muuten pannassa. Toimistotaloestetiikka on visuaalisuuden ylivaltaa kun kaupunkirakentaminen on tehty muillekin aisteille. Erilaiset terminaalit lienevät fiilikseltään paras paikka soveltaa lasirakentamista.

Minusta ei-oikea-aikaisen muotokielen soveltamiseen liittyy kummaa tosikkomaisuutta. Onnistunein arkkitehtuuri on ajatonta, rakennus on yleensä vähän tylsä jos sen maallikko pystyy ajoittamaan vuosikymmenen tarkkuudella. Ei kaiken tarvitse olla ajankuvaa.