“Markku
“Musiikkiluokilla, musiikkiopoistoissa ja erikosilukioissa on enmmän vähän paremman väen lapsia. – Oleellisat kuitenkin on, että järjestelmä antaa mahdollisuuden näihin opintoihin myös pienituloisemmelli perheille.”

En allekirjoita. Oman näppituntuman (käytännössä koko ikäni musiikkiopistossa olleena) musiikkiopiston oppilaat tulee aikalailla kaikista yhteiskuntaluokista. Sen verran tuossa on perää että kakaroita yhdistää ehjä koti- jos perheen taustalla on vakavia ongelmia, lapsi ei todennäköisesti eksy musiikkiopistoon.”

Tuota tarkoitinkin, osapuilleen.

Ei ole helppoa arvioida, kumpi ilmiö on vahvempi. Minusta sitä ei voi päätellä pelkästään intuitiolla tai Oikotien hintoja seuraamalla.

Jos yritysten sijoittuminen on pohjimmiltaan samanlainen sumea päätösprosessi kuin asunnonhankinta, onko tämä mielestäsi merkki siitä etteivät myöskään asuntomarkkinat toimi ?

Ei. Minusta yritysten ja asuntojen sijoittuminen noudattaa kohtuullisen hyvin rationaalista päätöksentekoa.

Maailma ja yritykset nyt näyttävät käyttäytyvän kuten käyttäytyvät. Jollain tavalla tämä kognitiivinen dissonanssi pitäisi käsitellä jos on sitä mieltä että yritykset näin toimivat omien etujensa vastaisesti.

En minä usko, että yritykset toimivat etujensa vastaisesti. Tilanne nyt kuitenkin on se, että kaavoituksella, liikennejärjestelmällä ja verotuksella on aika suuri vaikutus siihen, mihin yrityksen kannttaa sijoittua. Mielestäni nykyinen toimintatapa johtaa huonoon kaupunkirakenteeseen, mutta ei se ole markkinoiden vika, vaan poliittisen päätöksenteon tuoma ongelma.

kaikkien Keilaniemen ohi matkustavien matka-ajat pitenevät ja veroja pitää kerätä enemmän, jotta asema saadaan rakennettua. Tässä tapauksessa haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.

Aika vahva väite jos ollaan rakentamassa kehiin verrattavaa maankäytön ohjausjärjestelmää jonka vaikutukset alkavat kunnolla näkyä parinkymmenen vuoden päästä.

Väite voi olla vahva, mutta se perustuu niihin laskelmiin, joita Länsimetron suunnittelussa on käytetty. Lähtötietoinahan selvityksissä on mm. maankäytön muutosten ennakointi ja tulevaisuuden liikennemääristä tehdyt ennusteet.

Valitettava tosiasia on, että Keilaniemessä ei ole riittäviä määriä joukkoliikenteen käyttäjiä, jotta metroasema olisi perusteltu. Ei ole mitään erityistä syytä olettaa tilanteen ratkaisevasti muuttuvan, koska (1) metro ei olennaisesti paranna joukkoliikenneyhteyksiä, (2) Keilaniemeen ei olla mitään mullistavia määriä uutta rakennuskaantaa rakentamassa ja (3) nykyiset autoliikenneyhteydet pysyvät käytännössä ennallaan.

Kari

En allekirjoita. Oman näppituntuman (käytännössä koko ikäni musiikkiopistossa olleena) musiikkiopiston oppilaat tulee aikalailla kaikista yhteiskuntaluokista. Sen verran tuossa on perää että kakaroita yhdistää ehjä koti- jos perheen taustalla on vakavia ongelmia, lapsi ei todennäköisesti eksy musiikkiopistoon.

“Elitismiä” on muutakin: viimeisimmässä Dimenisossa (Matemaattisten aineiden opettajien lehti)oli kaksikin mielenkiintoista juttua opintomattkoista: yksi lukiolaisryhmä pääsi Kanarian saarille tekemmän puoli yötä havaintoja yhteispohjoismaisella teleskoopilla. Havaintoaika pn kallista ja todella kortilla.Matkakustannukset 25.000 e., jotka kinuttiin firmoilta, kerättiin myyjäisillä jne.
Toinen ryhm’ä vuorostaan kävi CERNissä. Kumpaakin oli aika kova karsinta. – Emme kai pidä pahana, että hyviä oppialita kannustetaan. Ja voi olal että oman koulun ryhmän totetuttamat hienot aidot kuvar tia raportit innostavat muitakin vähänen enemmän perehtymään fysiiikkan ja tähtitieteseen – ja siinä sivussa muuhunkin.

Suoraan sanoen kävi kateeksi.

Oli myös hyvä japanilaisen profesosorin kijroitus combustion free-taloduesta. Sähköäautohan on vain osa koko asiaa. Oleellisempaa on kehittää tlaoduelliset sähkökennot muuntamaan auringonvaloa sähköksi. Monista syistä asia on Japanissa ollut korkealla prioritettilistassa.

Musiikkiluokilla, musiikkiopoistoissa ja erikosilukioissa on enmmän vähän paremman väen lapsia. – Oleellisat kuitenkin on, että järjestelmä antaa mahdollisuuden näihin opintoihin myös pienituloisemmelli perheille.

Kysymys on myös preferensseistä Tilanne tosin on muuttunut kymmenessä vuodessa: Kävin viemässä poikaani musiikkiopiston kuoron harjoituksiin., ja totesin opiston edessä seisovan ruosteisimmat koslat, mitä koko pitäjästä löytyy. Harva tiesi, että orkesterin astuessa ovesta sisään käveli pienemmän omakotitalon hinta. (Tuttu myi juuri oikeaan aikaan HPY:n osuustodistuksena ja tällä lailal sai rahat tyttärensä viuluun)

Kauppa, ravintolat, koulut, päiväkodit tms. ovat eräänlaisia laadukkaan asumisen tuotannontekijöitä, ts. juurikin niitä palveluja joista hyvä asuinalue muodostuu. Eikä pointti ole se kuinka paljon yksi toimistotalo jossain pikkukadulla lisää paikallisen kokoojakadun liikennettä vaan miten lisääntynyt asiointiliikenne vaikuttaa kohteen mikroympäristöön. Asumisessa mikroympäristö on relevantti, toimistorakentamisessa ei niinkään, ja liikennesuunnittelussa sille ei näytetä annettavan mitään arvoa.

Kantakaupunkiin on alkanut syntyä näitä vähäeleisiä ja rauhallisia asuinalueita kun kiinteistökanta vähitellen homogenisoituu. Kehitys on markkinavetoista, ja sellaisena se varmaankin vastaa hyvin asukkaiden preferenssejä. En pitäisi ollenkaan sattumana sitä että samanaikaisesti lapsiperheet näyttäisivät pysyvän kantakaupungissa paremmin.

Tämä on tietysti ihan validi näkemys, semminkin kun suomen valtio käyttää taideaineiden opetukseen kouluissa ja musiikkiopistoissa huomattavat määrät tuohta. Toisaalta kyllä Suomessa rahalle saa vastiketta jos haluaa- orkesteriverkko on laaja, liput halpoja, tms. Mutta tästä on tavallaan ihan turha taittaa peistä. Valtio kustantaa monta hassua asiaa. Arvovalintoja.

Elitismiä on kallis harrastus jonka rahoittaa itse.

Autoilun haitoissa menee ihmisillä vähän välillä mittasuhteet sekaisin, esimerkisi töölöläiset valittivat Hietsun kylpylän liikenteestä, joka on käytännössä joitain satoja autoja päivässä. Eli saman verran kuin Mechelininkatua ajaa kymmenessä minuutissa.

Tämä yksinkertaistaa ja vähän vääristää Espoon rakenteen hajoamisen syitä. Gryndereiden rooli huonoissa alueissa on aika samanlainen kun paremmissa, Tapiolassa tai Leppävaarassa.

70-luvulla sen sijaan poliitikot laittoivat kortensa kekoon aluerakentamissopimuksilla, joilla kaupunkirakenne tietoisesti rikottiin. Rakennusfirmat olivat tässä takana, mutta ilman poliitikkoja tämä ei olisi onnistunut. Korruptiovetoinen suunnittelu on kaiista huonoin vaihtoehto.

Yleiskaavan puutekaan ei ole Espoon suhteen ollut pelkästään huono juttu: kaikkein huonoimmat ratkaisut Espoossa perustuvat 1968 yleiskaavaluonnokseen, jota ei hyväksytty. Siinä määriteltiin Espoon keskus pellolle. Hauskasti tätä tyylikkään suunnittelijavetoista toimintaa näkyy tässä kuvassa: Vastarakennetut virastotalot:
http://www.keskiespooseura.fi/verkkojulkaisut/kirkonkylastakeskukseksi/kuvat/virastotalot.jpg

“Ongelmana ei siis ole Espoo ja espoolaisuus, vaan Suomen huono kaupunkipoliittinen lainsäädäntö.”

Jep. Huonoa on se, että Espoon suunnittelijoille on tarjottu mahdollisuus korruptioon. Minun mallissani tämä mahdollisuus poistuisi, kun suunnittelijavalta lopetettaisiin. Osmo oletettavasti tarjoaa tilalle parempia suunnittelijoita.