Miksi keskitetty ateriapalvelu?

10.10.2009 · Aihe: _ 

Helsingin vanhusten ateriapalvelu on takkuillut skandaalimaisesti. Onko tuo kunnan virkatyönä tehtävä ateriapalvelua lainkaan oikea tapa tuottaa ruokaa vanhuksille? Eikö voitaisi sopia paikallisten ravitsemusliikkeiden kanssa, että nämä joko tarjoavat vanhukselle ruokaa tiloissaan tai kuljettavat ruuan vanhukselle kotiin, jos tästä ei ole tulemaan paikalle. Tällainen hajautettu järjestelmä toimisi luotettavammin ja voisi tulla myös halvemmaksi, kun yrittäjät voisivat käyttää työpäivään aina syntyvää luppoaikaa vanhusten palveluun.

Kommentit

13 Vastausta artikkeliin “Miksi keskitetty ateriapalvelu?”

  1. Sylvesteri kirjoitti 10.10.2009 kello 11:44

    “Onko tuo kunnan virkatyönä tehtävä ateriapalvelua lainkaan oikea tapa tuottaa ruokaa vanhuksille? Eikö voitaisi sopia paikallisten ravitsemusliikkeiden kanssa, että nämä joko tarjoavat vanhukselle ruokaa tiloissaan tai kuljettavat ruuan vanhukselle kotiin, jos tästä ei ole tulemaan paikalle.”

    Eihän tuo käy, koska julkisen sektorin töittä ei saa kukaan tienata. Asenne useilla ihmisillä on tämmöinen.

    Itse en kyllä ymmärrä sitä, minkä takia saa tienata myymällä hampurilaisia teineille, kuljettamalla pitsaa krapulaisille tai pyörittämällä työpaikkaruokailua, mutta vanhustenhuollossa vastaava on hirvittävää riistoa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Markku kirjoitti 10.10.2009 kello 12:48

    Olen samaa mieltä, että ateriapalvelu on takkuilut todella pahasti. Mutta mikä on takkuilun syy?

    Lehtitietojen perusteella vanhusten ateriapalvelu on toiminut huonosti, koska aterioiden tilaaja, kaupungin terveyskeskus, ei ole toimittanut ajantasalla olevia asiakastietoja Palmialle.

    Hajautetussa järjestelmässä vastaavanlaiset transaktio-ongelmat/-kustannukset kasvavat. En usko, että ravitsemusliikkeet olisivat selvinneet tästä pitkälti tuottajasta riippumattomasta tiedonsiirto-ongelmasta Palmiaa paremmin, pikemminkin päinvastoin.

    On myös vaikea kuvitella, miten yksityistetyssä mallissa voisi syntyä enemmän luppoaikaa. Tilaaja asettaa (ostopalveluissa) ateriapalvelulle tietyt hinta-/laatuvaatimukset ja ravitsemusliikkeellä on aika iso kannustin huolehtia siitä, että luppoaikaa ei synny. Jos syntyy, kilpailija valtaa markkinat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Seppo S kirjoitti 10.10.2009 kello 14:31

    Ne, jotka tarvitsevat ateriapalvelua, ovat yleensä niin huonokuntoisia, etteivät he pysty menemään ilman saattajaa ravintolaan. Ruuan lämmitys ja pöytäänjakelu vanhuksen kotona hoidetaan usein kotipalvelun henkilökunnan toimesta, koska vanhukset eivät enää pysty/osaa käyttää mikrojaan ja ruuan siirtelykin kotona on hankalaa (astiat kaatuu jne). Useita täytyy jopa syöttää tai valvoa muuten, että ruoka syödään nälkiintymisen välttämiseksi. Myös lääkkeiden ottoa ruokailun yhteydessä pitää peräänkatsoa.

    Periaatteessa on sama tuleeko ruoka yksityiseltä tai kunnan taholta kunhan se tulee ajallaan ja on riittävän laadukasta. Edullisuus on tietysti tärkeää ja sen johdosta jonkinlaisia toimituskeskittymiä tarvitaan.

    Jos ajattelee Helsingin kaupungin töppöilyä, niin taustalla on täytynyt olla äärimmäistä välinpitämättömyyttä ja valvonnan laiminlyöntiä. Iso muutos toimituksissa tehtiin ilman, että kukaan johtajista viitsi kantaa siitä huolta. Muutamalla yksinkertaisella kysymyksellä siitä, miten muutos oli valmisteltu, olisi etukäteen helposti paljastunut, että katastrofi on edessä ja koko onneton tapahtumaketju olisi voitu välttää. Mutta kun johtajien ajatukset ovat jossakin muualla, kuin oman vastuualueen hoidossa, niin sotkuja tulee.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Eeva kirjoitti 10.10.2009 kello 18:03

    Kaikki ateriapalveluja tarvitsevat eivät suinkaan ole liikuntarajoitteisia tai muutoin paljon apua tarvitsevia !!!
    Tuttavani, keskisuuressa eteläsuomalaisessa kaupungissa asuva 94-vuotias rouva, käy päivittäin syömässä siistissä lähibaarissa. Hän on erittäin tyytyväinen ruuan laatuun ja ennen kaikkea sosiaalisiin kontakteihin, joita näin muodostunut. Baarin omistajasta on tullut lähes ystävä. Hän puolestaan pitää silmällä, että rouva käy päivittäin syömässä ja on siis kunnossa.
    Ko kaupunki hoitanut ateriapalvelun kaikkia osapuolia (myös kaukana asuvia sukulaisia) tyydyttävällä tavalla!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Teemu Kemppainen kirjoitti 10.10.2009 kello 18:55

    Raaka-aineiden hankintahinta annosta kohden laskee, kun hankitaan keskitetysti suuria määriä. Samoin työpanos annosta kohden pienenee, kun tehdään suuria volyymejä isossa keittiössä.
    Ehdottamasi hajautettu järjestelmä voisi monessa mielessä olla hyvä, mutta halvemmaksi se ei edes teoriassa tulisi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Tuomas kirjoitti 10.10.2009 kello 21:49

    Onko tämä se sama Palmia jolle siirrettiin myös päiväkotiruokailu? Näytöt huippuosaamisesta on ainakin vahvat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Jäk jäk jäk ! kirjoitti 11.10.2009 kello 1:15

    Kyllä sinä, OS, hyvin tiedät, että tuo hajautettu mallisi ei onnistu kuin silloin, kun pitää mielenkiinnosta kokeilla kepillä jäätä tai lämpimikseen puhua kaupungin palveluja alas tai yksityisille maksettavia korvauksia ylös.

    On haihattelua uskotella edes itselleen, että ravintolayrittäjät muun työn ohella “luppoaikana” pystyisivät

    a) kuskaamaan ruoat vanhuksille ajallaan ja kustannustehokkaasti, usein vielä lämpiminä.

    Vakioidaanko kerta- ja kuljetusastiat, miten tehdään lämpötilojen valvonta (jotta lämpimän aterian turvallisuus voidaan taata.) Vähän eri juttu kuin pizzakuskin ongelma, joka liittyä yksi kysymys, missä sinä asua. Kaikella kohteliasuudella tarpeellista työtään ym. kohtaan toki.

    Miten hoidat pikkukeittiöissä, joissa ei ole lämpiminä keittiöinä jäähdytyskapasiteettia lainkaan, annosten jäähdyttämisen vaaditussa alle 90 minuutissa + 3 asteeseen. Nuo rajat eivät ole tuollaisia huvin vuoksi, vaan takaavat ruokaturvallisuuden. Siis ihan aikuisten oikeasti.

    b) Uskotko, että emt pystyisivät hankkimaan ateriakohtaiset ruoka-aineet alle eurolla kuten Palmia ja sen kokoinen muu toimija. Ja sitten myymään ne edes omakustannushinnalla niin edullisesti, että ateriapalveluja tarvitsevat voivat ne hankkia. Siis Palmian hintaa.

    c) Luppoaikaa ei lounaskapakassa ole. Paitsi jos kysyt isoilta Palmian kilpailijoita, jotka sanovat, että joo, on. Kysy mitä tahansa, ne tekevät kaiken paremmin kuin Palmia ja niillä on kaikkeen aikaa. Myös tekemään voittoa omistajasuvulleen tai USA:laisille “kasvollisille” osakkeenomistajilleen.

    Kiva kiva. Ne vain eivät työllistä niitä muussa yhteydessä puolustamiasi vaajaakuntoisia kuten Palmia tekee ja paljon. Itse asiassa noin joka kymmenes työntekijänsä on vaajaakuntoinen. Mutta Palmia voi työllistää ja sen tuleekin ohjeen mukaan pitää heitä työnsyrjässä. Etkö pidä tuota minkään arvoisena vai etkö tiennyt asiasta? Uskon, että et tiennyt tai halusit kertoa asian keskustelun kuluessa.

    Eikö ole hyvä idea: vanhukset ym. saavat edullisesti ruokansa ja toiset työnsä, kukaan ei häviä. Joku tai jotkut eivät vain voi rahastaa välissä eläkemummolta, sinulta ja minulta.

    d) Miten varmistat sen, että x sataa ravintolaa ympäri Helsinkiä saa asiakastiedot ajallaan ja oikein, kun yksi Palmia ei niitä saanut. Et mitenkään. Jos homma hajautetaan ja avataan kaikille tarjoajille noin vain, mitään järkevää tietosysteemiäkään ei ole luotavissa. Sellaista, jossa ovat asiakkaiden osoitteet, ruokarajoitteet, palaute, maksutiedot, tiedot tuesta jne. jne jne.

    Asiakkaissa on sellaisiakin, jotka eivät pysty aina hoitamaan tilauksia: toipilaita ja niin edelleen. Sosiaaliväelle olisi melkoinen vaiva ja härdelli pitää kirjaa x tuhannen asiakkaan x sadasta ravintolasta ja tilata ja perua vuoron perään jne jne.

    e) Palmian väki myös katsoo hieman esimerkiksi vanhusten kunnon perään. Tämä ei hoidu samalla tavalla joltain ravintolanpitäjältä. Hän ei ole – eikä tarvitsekaan olla – sosiaalityöntekijä.

    f) Miten varmistat, että jokainen päivä ei ole hintasyistä keittopäivä? “Meillä olisi tällaista kalakeittoa nyt.” No tehdään siitä joka toisesta puuropäivä?

    Tai että listalla olisi annoksia ruokarajoitteisille.

    Tai että annoksista koottava ruokavalio täyttää ravitsemusnormit. Nuokaan eivät ole “joku pykälä”. Edes viidellä ravintolalla sadasta ei ole mitään ohjelmistoa ravitsemusarvojen laskemiseen saati keittiöiden toiminnaohjaussysteemiä. Ruutuvihko – ehkä. Eikä niillä ole aikaa räplätä vaikka olisikin. Eikä halua: niiden osaaminen on muualla ja ovat suurissa annosmäärissä erittäin tehottomia. Ja pienissä mutta kompensoivat sitä kassakoneen ääressä ja nälkäpalkkauksellaan.

    Etkä tiedä mitään siitä, millainen koko ajan käynnissä oleva palaute- ja sen jälkeinen suunnittelu- ja testausprosessi ateriapalvelun reseptiikassa on. Kaikki pitää huomioida: suola, rasva, rakenne, kuljetuksenkestävyys, lämmitettävyys, annoksen ulkonäön säilyminen, annoksen säilyvyys, annoskoko, laktoositon, gluteeniton, listan kierto jne. jne.

    Voin kuvitella sen pettymyksen määrään, kun nielemisvaikeuksia omaava, hammasproteesia käyttävä vanhus, joka ei voi paloitella pihviä tai leikkelettä edes veitsellä, saa eteensä solumuovissa sitkistyneen, kylmän taliseksi ja lopuksi helmeilevän vetiseksi eltaantuneen lihanketkaleen, paakkuista muusia ja joskus kauan sitten vielä lämpimässä majoneesissa lillunutta jäävuorisalaattia.

    g) Käyttämäsi “virkatyö” on erikoinen ja tarkoitushakuinen ilmaus. Virkakeittiöapulainen? No mikä ettei. Nimittäin hän tietää, miten tehdään se suuri annosmäärä. Se ei ole kykyä laskea sataan ja yli, vaan kokemusperäisesti tietää vaikkapa se, miten ruoka-aineet käyttäytyvät isompana massana, voiko hyppysellisen pippuria korvata 200 annosta valmistettaessa siis 200 hyppysellisellä vai tehostuuko maku liikaa ja jättääkö kotiruokaan tottunut mummo tahattomantulisen pippuripihvin syömättä.

    h) Et siis ollut tosissasi. Haitko vain riittävän päteviä perusteluja käyttöösi torjuaksesi vaatimukset ulkoistaa palvelu lähiravintoloille, joille varsinkaan sitä ei voi ulkoistaa.

    Joillekin muille kyllä mutta ei juuri noille, jotka ovat rakentaneet osaamisensa, konekantansa, reseptiikkansa ja valinneet sijaintinsa sitä ajatellen, että sisään kävelee maksava asiakas – ei että annos juoksee ravintolasta ulos.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. K-Veikko kirjoitti 11.10.2009 kello 2:27

    “paikallisten ravitsemusliikkeiden kanssa”

    Juuri näin pitäisi toimia. Jo pelkästään sen kokonaisvaltaisen sosiaalisen kontaktin takia joka syntyy vakiasiakkaan ja tutun henkilökunnan välille. – “Miksi Eevertti ei tullut tänään syömään?”

    Keskitetyssä palvelussa tuotanto on sitä tehokkaampaa mitä vähemmän sekunteja käytetään per asiakas. – Jos ruuan toimittaja huomaa jotain erikoista tilanteessa niin “se kuuluu terveyshoidon sektorille, hoitakoot hommansa”.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Liian vanha kirjoitti 11.10.2009 kello 10:22

    Minä olen 30 vuotta ostanut tavaraa ja palveluita ja mitä suurempi tuottaja on sitä hanlampi sen kanssa on toimia. Se vaatii ostajalta paljon, sillä suurta toimijaa ei voi vaihtaa nopeasti.
    Oikeuteenkin on vaikea mennä, siilä vastapuolella on aikaa, rahaa ja resursseja riidellä, joten laiha kompromiis on aina parempi kuin riita.
    Kunnallisessa toiminnassa se merkitsee, että sovinto tehdään se asikaan kustannuksella.

    Aivan pienet toimijat ovat hankalia sen vuoksi, että niiden kontrollointi ja sopimustoiminta tulee kalliiksi ja palvelukin on usein mitä sattuu.Erityisesti palvelun katkottomuus on ongelma.
    Parhaimpia ovat tuollaiset pientä suuremmat ja keskisuuret toimijat. Näillä on resursseja katkottoman toimintaa ja laatu on tasaisempaa eikä ostaja ole enää riippuvainen yhdestä tuottajasta.
    Usealla tuottajalla saadaan myös saadaan joustoa palveluun eli voidaan tuottaa erilaisia palveluita ja palvelumuotoja voidaan aloittaa ja lopettaa joustavasti

    Jos palvelun tuottajia on useita niin huono voidaan heittää ulos ja antaa palvelu lisätyönä toisille . Voi olla kunnalle vaikeaa kilpailusääntöjen vuoksi, mutta varmaan siihenkin keino löytyy.

    Kun palveluntuottajia on useita niin syntyy myös aitoa kilpailua.

    Suuret toimijat tietävät toistensa kustannustason eivätkä kilpaile hinnalla.

    Keskisuuret toimijat ovat jo volyymistaan sellaisia, että eipä se kustannustehokkus juuri enää kasva.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Ville Teittinen kirjoitti 11.10.2009 kello 14:18

    Vanhuksen vastuu

    Osa vanhuksita kykenee vielä tekemään itse omaan elämäänsä vaikuttavia päätöksiä. Mahdollisuus valita tai ainakin vaikuttaa ruokapaikkaan/ruuan toimittajaan voisi olla vatsantäyttämisen lisäksi myös elämän laatua korottava tekijä.

    Opettajan näkökulmasta koulujen ruokapalveluiden siirto Palmialle ja muille firmoille vähensi yhteisöllisyyttä merkittävästi. Yhteisöllisyyttä vaan ei voi mitenkään kirjata kilpailutustavoitteisiin..

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Nimetön kirjoitti 11.10.2009 kello 16:58

    Liian vanha, kirjoitatko uudelleen tuon yhden virkkeen tuonne “demarikommentteihin”. Jäi suhteellisen hämäräksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Jorma Nordlin kirjoitti 11.10.2009 kello 20:39

    Jotain ongelmia itse prosessissa, prosessin ohjaus ei toimi.

    Ovatko olleet edes ammattilaiset asialla kehittämässä vanhusten ruokahuoltoon liittyviä toimintaprosesseja?

    Miten laatuinformaatio prosessissa välittyy eteenpäin ja miten prosessi ohjautuu laatuinformaation perusteella?

    Yrityksissä kyllä löytyy ihmisiä, jotka osaavat puhua hienosti prosesseista, mutta se ei takaa asiantuntemusta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Kati kirjoitti 15.11.2009 kello 13:42

    Pitänee kertoa tännekin: Etelä-Helsinkiin mummolle tuotu ruoka ei ole ihmisille kelpaavaa. Ainakin useat ruoka-annoksensa mummo lähetti mukanani meidän kissoille, kun ei itse pystynyr syömään. Lopetimme Ateriaalin palvelun kokonaan, koska viimeinen pisara sopassa oli, että jauhemaksakastike perunamuhennoksella EI KELVANNUT meidän leikatulle ronkelikissallekaan, joka yleensä syö koko ajan ja mitä vain, jopa tähteet perheemme lautasilta. Se siitä laadukkaasta ateriapalvelun ruoasta. Nyt mummo voi paremmin ja ruokakin maittaa, kun poikani pitää opiskelutaukoa ja ruokkii ja hoitaa mummon itse. Kuinka on mahdollista nykyaikana tarjota vanhuksille ala-arvoista syötävää, ruoaksi sitä en kutsu. Hyi olkoon!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus