Kaiken kaikkiaan surullisen kuuluisan Helsingin aluevaltausprosessin keskeinen perustelu olivat huikeasti ylimitoitetut rakentamisennusteet. Alueella ei voida onnistuneesti saavuttaa esitettyjä väestötavoitteita, koska soveltuvaa rakennusmaata on liian vähän.

Joudutaanko nyt seuraamaan, kuinka luontoarvot, viihtyvyys ja hyvä yhteiskuntasuunnittelu uhrataan yrityksessä todistella aluevaltauksen poliittinen argumentaatio – pitäen kiinni näistä epärealistisista tavoitteista? Jatkuvatko huonosti perustellut päätökset ja kansalaisia harhaan johtava tiedotus?

Helsingin kaupunginsuunnitteluviraston ja Matti Visantin halu rakentaa Natura-alueiden ruovikoihin (HS 17.1.2020) ei ole uskottava! Tällaisen ajatuksen esille tuominen lienee osa strategiaa, jossa tiedetään jo Natura-ruovikoiden rakentamisen kaatuvan mahdottomuuteensa. Varsinaisena tavoitteena on rakentaminen Sipoon korpeen – kuin pakon sanelemana vaihtoehtona!

Eikö olisi jo aika tunnustaa poliittiset virheet ja epärealistiset väestötavoitteet ja ruveta rakentamaan aluetta hyvän yhteiskuntasuunnittelun mukaisesti? Ihan riippumatta siitä mihin kuntaan alue luetaan.

Martti Hildén
filosofian kandidaatti, museomestari
Sipoo

Helsingin luonnonsuojelualueilla tämä hoituu kylteillä, merkityillä poluilla, pitkospuilla, jne. Ja jos ei muu auta, niin pannaan sotilashenkisesti miinavaara-kyltti.

20 000 asukkaan kaupunginosa tarkoittaa järjestelmällistä Santahaminan mukaan lukien 10 lintuluodon luontoarvojen tuhoamista.

Ilmeisesti et tarkoita kansainvälisesti kuuluisaa funkkiskasarmialuetta etkä museoviraston silmäterää punatiilikasarmialuetta. Et myöskään voine tarkoittaa Saharaa, koska se on kaikilla mittareilla kovan luokan harjualue, 1. luokan pohjavesineen ja paahdealueen perhosineen. Eli jäljelle jää taisteluampumarata. No sen luontoarvot ovatkin jo valmiiksi luonnonsuojelulain määrittämän luonnonsuojelualueen mitoissa. Lisäksi rarien määrä menee kyseisellä alueella toiselle sadalle.

Olen hieman seurannut tätä keskustelua Santahaminan ottamisesta rakennuskäyttöön. Asiaa ei onneksi tarvitse päättää heti; ei saari siitä minnekään karkaa.

Mutta miettikääpä, mikä erinomainen tiivis asuinalue meillä voisi olla Suomenlinnassa. Edes kaikkia bastioneja ei tarvitsisi purkaa… Itse asiassa viime vuosisadan alussa vakavasti harkittiin Suomenlinnan vanhentuneen linnoituksen purkamista.

1) Saarella, kuten myös esim. Mustavuoren lehdolla definiitisti on luontoarvoja, jotka ovat ehkä paljon korkeampia kuin mitä me nyt pystymme arvostamaan. Ne voivat vaatia paljon enemmän tilaa kuin mitä rakennettu alue voisi tarjota, vaikka siitä säästettäisiinkin osa luonnonsuojelualueeksi.

2) Saarella on historiallista rakennuskantaa, jollaista tässä maassa on vähän. Tähän museovirasto on puuttunut. – Välttämättä 20.000 asuntoa eli lähes 40.000 asukasta alueelle ei mahdu.

3) Osa, mutta vain osa saaresta on alavaa maata. Mutta saari on suoraan avomerta vasten, kuten suurin osa Helsingin nientä. Helsinkihän on rakennettu ulkosaaristoon. Vaikka merenrannalla onkin kiva asua kesällä, se ei välttämättä ole niin kivaa talvella.

4) Saari on aika kaukana. Näennäisesti se on lähellä. Santahaminan kärjestä Kaivopuistoon on 4 kilometriä, mutta ratikkamatka Santahaminan keskustasta Rautatientorille on 10 km (Munkkiniemeen 4 km). Herttoniemeen ja Itäkeskukseen tosin on lyhyempi matka. Saarelta on vain yksi suunta pois eli Hevossalmi.

Vertailun vuoksi: Lauttasaari on paljon lähempänä, ja sieltä on kevyen liikenteen väylät mukaan lukien 3 suuntaa ulos. – Helsingin työpaikkapainopiste on siirtymässä pois keskustasta kehäväylien varteen.

Santahamina-ratkaisu ei siis välttämättä paranna julkisen liikenteen varassa kulkevaa työmatkaliikennettä verrattuna johonkin muuhun alueeseen, esim. Sipoossa

Militäärisiin seikkoihin en reserviin siviilipalvelusmiehenä ota kantaa.

Ylipäätänsä toivoisin Oden tasoisen kirjoittajan välttävän sellaista Nurmijärvi-citymaasturi-argumentointia. Ehkä senkin takia, että citymaasturi on täsmälleen yhtä energiataloudellinen kuin vastaavankokoinen henkilöauto (n 7-9 l/100 km)

MALMIN LENTOKENTTÄ ON MYÖS KULTTUURIALUETTA

Malmin lentokentän alueelle voitaisiin sijoittaa noin 10.000 asukasta. Sillä ratkaisee maapulan vuodeksi. Mutta 1) Lentoharrastus on yksi kulttuurin muoto. Minun ei tarvitse omistaa lentolupakirjaa tai edes ostaa lentotunteja nauttiakseni siitä. Riittää että katselen nousevia ja laskevia koneita ja sieluni silmillä liidän pilvien yläpuolella 2) Lentokenttä aiheuttaa meluhaittaa, mutta nykyisellä sijaintipaikalla tämä hukkuu muuhun, erityisesti Lahdentien liikennemeluun. Muualla Uudellamaalla se toisi selvää meluhaittaa. 3) Ihminen tarvitsee myös visuaalista tilaa. Vaikka lentokenttä onkin yleisöltä suljettu alue, se luo avaruutta ympärilleen.

Joka tapauksessa tarvitsemme tiettyä viranomaislentokenttää Helsingin lähellä. samoin lentokoulutusta. Se, että jotkut saavat samalla lentää vain huvikseen ei sekään ole peruste. Suuri osa siitä , mitä kelpo helsinkiläiset tekevät nimittäin on omaksi huviksi, muiden huviksi tai oman huvin kustantamiseksi.

Vähän olen havaitsevinani tiettyä kateutta argumentoinnissa. Ja ymmärrän hyvin. Kyllä minuakin harmittaa, että lentolupakirjaa ei voi ostaa. Se pitää ansaita, eikä minusta ole eikä koskaan ole ollut sellaisen ansaitsijaksi.

Santahaminasta on tavattu pelkästään uhanalaisia ja silmälläpidettäviä perhosia kymmeniä lajeja. Osa on harhautuneita, osa vastikään levinneitä ja osalle se on viimeinen turvapaikka laajalla alueella. Santahamina on suurien avoimien hiekkapohjaisten elinympäristöjensä puolesta poikkeuksellisen suuri alue ja juuri sen takia monet harvinaiset lajit pärjäävät siellä. Liito-orava on useimpiin niistä verrattuna uhanalaisuusluokassa tiskirätit (välikevennys).

Homma on selvä, jos katsotaan Santahaminaa pelkästään uhanalaisen lajiston, avoimien ja metsäisten biotooppien kannalta Suomen mittakaavassa. Lähes koko alue pitää pistää rakentamiselta suojeluun lähes kokonaisuudessaan, Kuninkaansaari ja Vallisaari mukaan lukien – piste.

Luonnonsuojelussa ja uhanalaisten lajien suojelussa pitäisi pikkuhiljaa siirtyä hieman dynaamisempaan ajatteluun. Yhä useampi laji on uhanalainen ja kuten tiedämme niiden huomioon ottaminen on kallista. Kannattaa laajemmin miettiä, miten voisimme rakentamisessa ottaa avomaiden uhanalaisten lajien tarpeet paremmin huomioon. Jopa samalla tehdä olosuhteet niille soveliaammaksi. Tässä on paljon tehtävää tienvarsien, ratavarsien, hiekkakuoppien, sähkölinjojen maisemointien suhteen.

Uhanalaisten lajien keskittyminen harvinaistuville biotoopeille ei ole yllätys. Näiden alueiden säilyttäminen ja järkevä hoito, varsinkin jos yhteiskunnan toiminnot niitä jo valmiiksi tukevat, on järkevää. Säästää yhteiskunnan rahoja toisaalla.

Tällä hetkellä Santahamina on mainiosti toimiva kokonaisuus elävää uhanalaista luontoa ja kulttuurihistoriaa, joka ei tarvitse suuria hoitotoimenpiteitä – pientä säätöä nyt aina voidaan toki tehdä. Se on ilmaista luonnonsuojelun kannalta. Kaupungin rakentaa 50-100 vuodessa, jopa pääkaupungin, mutta ainakin 300 vuotiaan ylispuuston valmistamiseen luulisi menevän pidempään:)

Meillä on Suomessa yksi edistyksellisimmistä ympäristöhallinnoista, joka muuten on juuri nyt jossain määrin uhanalainen tiettyjen poliittisten voimien takia. Se on kansainvälisen mittapuun mukaan huippuluokkaa, edistykselliseksi ulkomailla haukuttu enkä ihan kevyesti menisi ensimmäisenä epäilemään sen asiantuntemusta. Toivottavasti Osmo ei tuuperru saamansa palautteen alle, kun näyttää lukevan tätä palstaansa yllättävän aktiivisesti…

Että näin, Jaska

Oli hyvä, että Vuosaaren satama rakennettiin juuri siihen missä se on nyt ja minun mielestäni karkea virhearviointi luonnonsuojeluväeltä vängätä kalliilla rahalla satamasta. Parempi tulos olisi saatu neuvotteluilla ja kehittämällä lähiympäristöä uhanalaisten lajien kannalta parempaan suuntaan.

Vuosaaren arvokkaimmat alueet uhanalaisten lajien kannalta on Pierumäki eli entinen kaatopaikka, joka toivottavasti säilyy liialta rakentamiselta ja avoimena. Siellä viihtyy kymmeniä uhanalaisia hyönteislajeja ja monet harvinaiset linnut kerääntyvät alueelle. Vuosaaren hiekkakuopat olivat aiemmin se arvokkain alue, mutta se on menetetty…