Ei ole minulle ylpeillyt ainakaan suuremmassa mittakaavassa. Eikä ole ylpeillyt ainakaan siten, että perusajatuksena olisi ollut “pääsinpäs maksamasta”. Korvaus on aina tullut jotenkin maksettua kun on ollut siihen varaa ja “tavara” sen arvoista – monasti ostamalla laillinen kopio. Joskus jotenkin muuten.

TV: “heidän usein vääristelevä kielenkäyttönsä ja kasitteensä”

Lievää kärjistystä ja retoriikkaa. Sitä paitsi samaa ja pahempaa vääristelyä kuulee myös toiselta puolelta. Tuomitse siis sekin.

TV: “Se, että jokin asia maksaa jotain, ei ole kansalaisoikeuksien polkemista.”

Kyse ei ole pelkästä ilmaisuudesta. Kyse on siitä, mitä tehdään maksullisuuden puolustamisen nimessä. Kommentteja saa lukea.

Kyse on myös siitä, keitä kaikkia tekniikan kehittyminen saa hyödyttää ja minkä kaiken pitäisi olla yleensäkään olla maksullista. Jos kulttuuria ei halua antaa muiden käsiin, sen voi vapaasti jättää julkaisematta.

Luin tänään taas piratistimyönteisen artikkelin Helsingin Sanomista. Minulle tulee näistä kirjoituksista aina mieleen entiset kommunistit ja heidän usein vääristelevä kielenkäyttönsä ja kasitteensä. Käsitteiden uudeleenmäärittelyllä saadaan aikaan hämmenys ja mielipiteen muutos. Korjaan tässä seuraavassa pari pahinta.

Musiikki ja monet muut taiteet eivät ole tietoa, vaikka sen digitoitua informaatiota kovalevyllä kutsuttaisiinkin dataksi.

Vapaus ei ole identtinen ilmaisuudelle. Yhteiskunta ei tee itsestään vapaanpaa asioita sosialisoimalla. Maito ei muutu vapaammaksi, jos sitä saa ilmaiseksi. Maidon juonti ja musiikin kuuntelu on hyvin sallittua Suomessa. Niitä ei tarvitse tai edes voi mitenkään vapauttaa. Tieteellinen tieto on Suomessa kenen tahansa aivan vapaasti hankittavissa joitakin äärimäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Ydinpommin rakennusohjetta ei varmaankaan saa julkaista. Se, että vaikkapa tiedekirjasta joutuu maksamaan kympin, ei tee sen sisältämästä tiedosta vähemmän vapaata.

Sananvapaus ei myöskään ole sama asia kuin ilmaisuus. Se, että kirjalla tai äänitteellä on hinta, ei tarkoita sitä, että kirjailija tai musiikintekijä haluaisi salata jotain. Puhumattakaan siitä, että yhteiskunta jotenkin rajoittaisi jonkun sananvapautta. (Kenen sitten?)

Sananvaoautta ei myöskään edistetä plagioinnin puolustamisella. Vaikka kaikki kopiominen sallittaisiin, se suurimmaksi osaksi olisi silti ihmisten mielestä moraalitonta tai kornia. Luntaamista koulussakaan ei voi perustella sananvapaudella.

Se, että jokin asia maksaa jotain, ei ole kansalaisoikeuksien polkemista. Vain siinä tapauksessa, että kansalaisille olisi luvattu jokin ilmaiseksi ja siitä jälkikäteen perittäisiin maksu, voitaisiin puhua oikeuksien polkemisesta.

Ilmaisia lounaita ei ole. Ilmaisuuden vaatimuksilla ei ole mitään arvoa ellei esitetä jotain vaihtoehtoista rahoitusmuotoa. Tämä on se perimmäinen ongelma piratisteilla.

heh… Minusta moinen vapaaehtoinen hyväntekeväisyys on ihanaa!

Tämä sen sijaan järkytti:”Ymmärsit oikein.”

Veikkaan, että näin selvästi “epärationaalisia” ihmisiä on aika vähän…

Ymmärsit oikein. Ovathan kirjat luettu “nauhalle” ilman palkkiota. Tiedän, että moinen haaskaus järkyttää.

Siis väitätkö sinä taas, että nämä oikeuksien haltijat luopuisivat niistä todennäköisemmin, jos rahat menee näkövammaisille, kuin jos rahat menisivät heille itselleen?

Miksi he eivät vaan ottaisi rahoja itselleen ja sitten lahjoittaisi niitä näkövammaisille?

Entäs ne isommat asiat, kuten yksityisyyden ja viestin luottamuksellisuuden suojien, sananvapauden ja muiden perusoikeuksien romuttaminen jonkin mitättömän kansanosan kohtuuttomien etuoikeuksien ja suuryritysten ahneuden vuoksi?

Hmph? Löytyisikö lähdettä? Tiedän, että niitä on enemmän, mutta että monisatakertaisesti?

Äänikirjallahan voisi olla kyllä hyvät markkinat, jos siihen vain tuotteena totutaan. Monet ihmiset täällä pitkien välimatkojen maassa istuvat auton ratissa tuntitolkulla viikossa, jopa päivässä.

Ainaisten kaupallisten radiokanavien tarjoamien renkutusten ja epä-älyllisten juontokommenttien sijaan voisi kuulla miellyttävä-äänisen lukijan sivistävää puhevirtaa sopivalla volyymillä.

Mutta ei ole hittituote, ainakaan vielä. Miksei?

Ääneen lukeminen on todella hidasta (kokemusta on äitinä), mutta eipä siitä tarvitse kuin yhdelle ihmiselle maksaa säällinen tuntipalkka. Ei varmaankaan kynnyskysymys tämä lukijan osuus…

Itse kuuntelen useita äänikirjoja vuodessa englanniksi. Olen kateellisena joskus vilkuillut näkövammaisten kirjaston luetteloa. Kyllä omalla äidinkielellä on kuitenkin mukavampi kuunnella ja sitä paitsi monet tietokirjat siellä ovat suomalaisista aiheista. Jos joku noita saisi yleisemmin saataville, se olisi hieno kulttuuriteko.

Kyllä minä sen ideani siinä lopussa selitin. Tarkkaavaisuutta!