Jos olisin muusikko

Perus­taisin yhdessä muiden muusikko­jen kus­tan­nu­so­su­uskun­nan. Osu­uskun­nan yti­menä olisi net­tikaup­pa. jos­ta voisi ostaa yksit­täisiä kap­palei­ta iTunesin tapaan ja/tai kuukausiko­rtin Online-kuun­telu­un Spo­ti­fyn tapaan. Ja main­ok­sia tietysti myös. Osu­uskun­ta toki tek­isi myös cd-levyjä, jos joku niitä vielä ostaa. Net­ti­sivus­toil­la olisi pait­si mah­dol­lisu­us levy­jen lataamiseen, myös musi­ikki­blo­ge­ja ja muu­ta musi­ikkia käsit­televää mate­ri­aalia, lis­to­ja myydyimmistä/ladatuimmista kap­paleista ja muu­ta kiin­nos­tus­ta herättävää.

Kun muusikot itse omis­taisi­vat osu­uskun­tansa, mikään ulkop­uo­li­nen taho ei pää­sisi väli­in rahastamaan.

Mukaan lähtevät artis­tit oli­si­vat var­maan aluk­si osak­si tun­tem­at­to­mia. Osu­uskun­ta voisi han­kkia heille näkyvyyt­tä vapaut­ta­mal­la ainakin osit­tain kap­paleet ilmaiseen lev­i­tyk­seen radioissa.

Kun välikäsiä ei olisi ja jakelukus­tan­nuk­set oli­si­vat mata­lat, musi­ikkia voisi myy­dä varsin hal­val­la, ja silti artistien tulot säilyisivät.

53 vastausta artikkeliin “Jos olisin muusikko”

  1. Ei mitään pahaa san­ot­tavaa. Hyvä idea.

    Voiko­han tuol­laisen perus­tamiseen hakea apurahoja?

  2. Tätähän tuo toim­inta on täl­lä het­kel­lä jo varsinkin mar­gin­aal­imusi­ikin artis­teil­la, monil­la heil­lä on oma levy-yhtiö ja jakelukana­vat nimeno­maan netissä.

    Suurista artis­teista jotkut ovatkin jo heivan­neet levy-yhtiöt tyystin pois, ja osta­vat ennen levy-yhtiöi­den tar­joa­mat palve­lut eril­lis­inä (markki­noin­ti ja PR, stu­dioai­ka, jakelu) ja pitävät oikeudet itsel­lään. Jenkeis­sä tästä ainakin on esimerkkinä Bare Naked Ladies ja kaikkeista suurim­pana Madon­na, joka ei solmin­ut enää levy­tys­sopimus­ta, vaan sopimuk­sen keikkaor­gan­isaa­tion kanssa.

  3. Ongel­mana on mon­esti main­os­bud­jet­ti. Suurel­la yhtiöl­lä on varaa, pienel­lä osu­uskun­nal­la ei. Supertähti voi olla omil­laan, mut­ta pienem­pi tähti joutuu usein myymään oikeuten­sa, jos halu­aa elää taiteel­laan. Aina ei auta vaik­ka myisi kuin­ka halvalla.

    1. Juuri tuon main­on­nan takia cd-musi­ikin maail­mas­sa ei kan­nat­tanut yrit­tää ilman suuren levy-yhtiön panos­ta, mut­ta net­ti­maail­mas­sa asia on toisin. Jos tuol­lais­es­ta musi­ikki­sivus­g­tos­ta tulis­ki suosit­tu, mitään muu­ta markki­noin­tia ei tarvit­taisi. Sik­si tämä aja­tus toimii vain, jos se pystytään tekemään riit­täväl­lä volyymilla.

  4. Jos minä olisin kir­joi­tuskone, kir­joit­taisin kir­jan ilman kir­jail­i­jaa. Opet­telisin nopeasti ker­ronnan jekut ja kieliopin kiemu­rat, painamisen ja sidon­nan siinä sivus­sa. Muu­ta ei sit­ten tarvit­taisikaan. Välikädet oli­si­vat pois­sa ja kaik­ki hyö­ty sataisi minulle. 

    Epäi­lyt­tää hiukan, miten paljon voisin keskit­tyä nykyiseen ydi­nosaamiseeni, merkkien painamiseen paperille.

    Ei sil­lä, esit­tämäsi asia on hyvä, moni­alainen osaami­nen on kan­natet­tavaa muual­lakin. Yhden kapean alan taita­jat säälit­tävät. Valitet­tavasti tähän ollaan tul­tu ja ilmi­selvästi ede­tään yhä pidemmälle.

  5. Hyvä idea ja jotkut muusikot tätä jo jos­sain mit­takaavas­sa toteut­ta­vatkin. Net­tinäkyvyy­den saami­nenkaan ei nykyään ole ihan help­poa. Eli työtä sekin teet­tää. Muusikot taita­vat vaan olla kuteen muutkin taiteil­i­jat yksilöitä, jot­ka tekevä taiteen­sa yksin (tai bändis­sä). Osu­uskun­nan perus­tamiseen voi olla vaikea löytää halukkaita.

  6. Jos muusikko-osu­uskun­ta olisi tun­tem­aton suurelle yleisölle, niin aivan se ja sama mil­lä taval­la levit­täi­sivät taik­ka myi­sivät musiikkiaan. 

    Se kun on niin, että muusikot eivätkä muutkaan jot­ka halu­a­vat markki­noi­da tuot­teitaan, pääse markki­noille ilman hyvin tun­net­te­ja markki­noin­tikanavia ja myyntiorganisaatioita.

    Vähän asian vierestä.
    Tänään on jo niin, että jos halu­an valmis­taa ilmaisen puhe­limeen ladat­ta­van ohjel­man (Java ME sovel­luk­sen), niin ohjel­man kehit­täjän tulee mak­saa siitä, että saa edes itsete­h­dyn ohjel­mansa (ohjel­ma mikä käyt­tää esim. blue­tooth­ia tai http:tä) omaan luuri­in ladat­tavak­si ja testattavaksi.

    Sit­ten kun on itse tes­tannut ohjel­man ja mak­sanut lahjuk­set, niin sit­ten ohjel­man saa lähetet­tyä ovi- ja sum muille ohjel­man lev­i­tyskanav­ille kun­han vielä mak­saa “tes­taus­mak­sun”.

    Kuin­ka sit­ten kävisi kir­jal­lisu­u­den kanssa. Moniko vaka­va kir­jo­jen kir­joit­ta­ja olisi valmis mak­samaan siitä, että saa kir­jansa lev­i­tyk­seen julk­isille kanaville.

    Toki lev­i­tyskana­van myötä alka­isi tul­la rahaa kir­jail­i­jalle, mut­ta suuret tulisi volyymit olla, että alka­isi päästä voiton puolel­la panostuksellaan.

  7. Sam Jak­so; jos uno­hde­taan vaikea alku, niin osu­uskun­nal­la on ihan samat mah­dol­lisu­udet palkata ammat­ti­laisia kuin osakeyhtiöllä.

    Ongel­mana on lähtöpääo­ma, kri­it­tisen mas­san saavuttaminen.

    Tietenkään mikään ei estä osu­uskun­taa kollek­ti­ivis­es­ti tekemästä sopimus­ta tiety­istä palveluista osta­mas­ta “koko paket­tia”, sil­lä pää­sisi alkuun.

  8. Eikös noi SOK:t ym. ole maanvil­jeli­jöi­den perus­tamia? Sit­ten astui kuvaan poli­itikot ja hom­ma meni miten meni. Nyt sit­ten vil­jeli­jät ovat käytän­nössä näi­den keskus­li­ikkei­den (osu­uskun­tien) orjia. Isän­nistä tulikin orjia. Aikanaan maanvil­jeli­jöil­lä oli samat tavoit­teet kuin mitä nyt Osmo esit­ti muusikko­jen osu­uskun­nan suh­teen. Ihmi­nen vain on niin raadolli­nen, että heti kun men­estys­tä tulee, viimeistään sil­loin alkaa val­tatais­telu ja käh­mintä. Taitaa nää mei­dän vähit­täiskau­paa har­joit­ta­vat osu­uskun­nat olla ajau­tunut kauak­si vil­jeilöi­den alku­peräi­sistä ajatuksista.

    1. SOK on kulut­ta­jao­su­uskun­ta, jon­ka omis­ta­vat asi­akkaat, eivät tuot­ta­jat. Enem­mistö suo­ma­lai­sista aikui­sista kuu­luu sen omis­ta­ji­in, tai siis alueel­lis­ten osu­uskaup­po­jen omisy­ta­ji­in. Ne taas omis­ta­vat SOK:n
      Maanvil­jeli­jät omis­ta­vat tuot­ta­jaousu­uskun­tia, sel­l­aisia kuin Lihakun­ta. Oli aikanaan myös Han­kki­ja, mut­ta teki näyt­tävän konkurssin.

  9. Olen tietoinen, että tuol­laisia pieniä viritelmiä on. Ajatuk­seni oli, että jos musi­ikin tek­i­jät ovat sel­l­aisen riis­ton kohteena, kun omaatun­toaan rauhoit­tel­e­vat piraatit esit­tävät, hei­dän kan­nat­taisi joukol­la irtaat­ua riistäjistään ja perus­taa osu­uskun­ta. Han­kkeen pitää olla volyymis­taan todel­la iso ja maail­man­laa­juinen, ennen kuin se voi menestyä.

  10. Miten tuol­lainen osu­uskun­ta hin­noit­telisi tuot­teen­sa, ts jyvit­täisi kiin­teät ja muut­tuvat kus­tan­nuk­set eri yhtyei­den tai kap­palei­den kesken?

  11. Ehkäpä elek­tro­n­isen sisäl­lön vapaa jakami­nen, mut­ta niin että kuka tahansa tien­aa rahaa joka bitistä joka koneelta ver­taisverkkoon läh­tee, olisi ratkaisu. Niin kir­jail­i­joiden kuin muidenkin kopi­oita­van sisäl­lön tuot­ta­jien tianaamiseen, ja tuot­teen tehokkaaseen levitykseen.

    Nykyisessä P2P –verkos­sa down­load­aat dataa, ja samal­la upload­aat, eli jaat, sitä muille downloadaajille.

    Kuvitel­laan, että down­load­aus olisi kyl­lä peri­aat­teessa ilmaista, mut­ta voit kas­vat­taa osu­ut­tasi upload­aa­jan kaistan­levey­destä mak­samal­la upload­aa­jille. Eli tietyltä koneelta lähtevän datan kaistanopeus on jaet­tu siinä suh­teessä kuin down­load­aa­jat ovat siitä mak­sa­neet. Upload­aa­ja näkee, paljonko tiedos­tos­ta tulisi rahaa per täl­lä het­kel­lä, jos sen lait­taa jakoon. Siis jos Aat­ul­la on koneel­la kir­ja, jota Pert­ti (halukas mak­samaan 0.01 e/(KB/s)), Tiina (0.01e/(KB/s)) ja Jus­si (0 e/(KB/s)) halu­a­vat lada­ta, val­uu kir­ja 50% Aatun kaistannopeud­es­ta Per­tille ja Tiinalle, ja vas­ta sit­ten kun he (ja kaik­ki muut kir­jas­ta mak­samaan valmi­it) ovat sen saa­neet, alkaa Jussin lataus. Toki heti kun kir­jaa alkaa ole­maan Per­tin ja Tiinan koneil­la, hekin alka­vat ansai­ta muiden down­loa­d­ates­sa kir­jaa hei­dän koneil­taan, eli Jus­si lataa kir­jansa sit­ten Aatun, Per­tin ja Tiinan koneil­ta (jos he vielä pitävät P2P-yhtey­den pääl­lä, kun näkevät että rahaa ei enää tule). Tiina voi tietysti alkaa tien­aa­maan pikem­min, mak­samal­la down­load­auk­ses­taan vaikka­pa tuplas­ti enem­män, tai enem­män, han­kki­mal­la nopeam­man net­tiy­htey­den jakamiseen.

    Juju on siinä, että alus­sa kir­jas­ta tai kap­paleesta on kopio vain kir­jail­i­jal­la. Tek­i­jä voi main­os­taa etukä­teen että jako voi alkaa tässä jon­ain päivänä, ja vah­da­ta tiedos­tos­ta tar­jot­tavaa hin­taa. Ja voi han­kkia 100 laa­jakaistaserver­iä valmi­ina jakamiseen. Kir­jail­i­ja lait­taa jaon käynt­tin klo 18:00 eräänä iltana. Jos kir­jail­i­ja on vaikka­pa J.K.Rowling, ja min­ul­la nopea net­tiy­hteys ja paljon sijoitet­tavaa rahaa, voisin olla valmis mak­samaan paljonkin siitä, että koko kir­ja on koneel­lani klo 18:01. Ja jos olen läh­es ain­oa jol­la kir­jaa on kir­jail­i­jan lisäk­si klo 18:10 saak­ka (jon­ka voi varmis­taa vain tar­joa­mal­la PALJON enem­män kuin seu­raavak­si eniten tar­jon­nut tuo­hon kel­lon­aikaan asti), voin tien­ata hyvinkin, tosin sijoi­tus tulee olla aika kova. Ensim­mäis­ten tar­jousten tekoon erikois­tu­isi pian fir­mo­ja joil­la on paljon kaistan­leveyska­p­a­siteet­tia, ja varaa tehdä joskus virhearviointi.

    Viikon kulut­tua kir­jan lataamis­es­ta ei mak­se­ta juuri mitään, hom­ma on siir­tynyt kulut­ta­jien välisek­si ja kir­jas­ta on luet­ta­vana (sil­lä sitähän kir­jail­i­ja halu­aa vähin­tään yhtä paljon kuin rahaakin) miljoo­nia kopi­oi­ta, mut­ta pieni osa siitäkin vähästä val­uu edelleen kir­jail­i­jalle. Ja jokainen välikäsi mak­saa kir­jas­ta juuri sen ver­ran kuin haluaa.

  12. Musi­ik­in­tek­i­jät tarvit­se­vat joka tapauk­ses­sa suuren kau­pal­lisen koneis­ton näyt­tääk­seen ei-kaupallisilta.

  13. Joku kir­jas­to tuos­sa lopet­ti toim­intansa ja kävin siel­lä viimeisenä auki­olopäivänä. Minkä tahansa kir­jan sai eurol­la. Kir­jo­ja oli kym­meniä hyl­ly­metre­jä. Virkail­i­ja vinkkasi, että ota muovikas­silli­nen, saat senkin eurol­la. Sit­ten kävi ilmi, että paikan luot­toko­rt­tiluk­i­ja oli jo viety pois, joten olisinkin saanut muovikas­sil­lisen kir­jo­ja ilmaisek­si. Tai luul­tavasti niin mon­ta muovikas­sil­lista kuin olisin halun­nut. Oli­vathan kir­jat juuri muut­tumaisil­laan jät­teek­si; seu­raa­vana päivänä niiden pois kuskaamis­es­ta piti mak­saa. Kolusin var­maan puolisen tun­tia ja sain kuin sainkin muovikas­sil­lisen aikaan — tosin niistäkin taitaa osa joutua luke­mat­tom­i­na ensin varas­toon ja sit­ten yliop­pi­laskylän roskik­sen “kir­jahyl­lylle”.

    Olisiko kir­jo­jen päivät luetut?

    Minä ainakin käytän nykyään paljon enem­män aikaa netis­sä kuin kir­jo­ja lukemalla. 

    Voi käy­dä niin, että kir­ja muut­tuu jok­sikin, joka ei paljoa muis­tu­ta nyky­istä kir­jaa tai joka on enem­män kuin nykyi­nen kir­ja. Nykyään on jo kir­jo­ja ja kir­jail­i­joi­ta, joiden tuot­ta­mas­ta tiedos­ta tai viih­teestä vain osa on se itse kir­ja. Sen lisäk­si on blog­it ja esitelmät ja mitä kaikkea muu­ta. Kun kir­jo­ja lue­taan tietokoneelta (Kin­dle, Sony Read­er, Nokian kän­nykkä), “kir­ja” voidaan hel­posti inte­groi­da osak­si laa­jem­paa kokon­aisu­ut­ta, päiv­i­tyk­siä jne.

    Joo, tämä on se hyper­mul­ti­me­di­aunel­ma uudelleen syn­tyneenä, mut­ta nyt ehkä vih­doin käyt­tökelpois­es­ti paketoituna.

    Jos noin käy, “kir­ja” alka­akin muis­tut­taa esim. ohjel­moin­tia kaikkine tuk­i­toim­intoi­neen. Sil­loin kysymys “miten kir­jail­i­ja tekee rahaa” saa aivan uusia ulottuvuuksia.

  14. Osmon ehdo­tus ei ole hul­lumpi — saman­laisia viritelmiä on pystyssä vähän joka oksal­la. Lisäk­si pien­levy-yhtiöi­den kat­a­log­it ja ansain­ta­logi­ik­ka on tyystin eri­lainen kuin iso­jen (esim. Tex­i­cal­li, Aito, Ektro) — usein jo aika lähel­lä täl­laista “osu­uskun­taa”.

    Kun muusikot itse omis­taisi­vat osu­uskun­tansa, mikään ulkop­uo­li­nen taho ei pää­sisi väli­in rahastamaan.

    Näis­sä keskusteluis­sa kuitenkin ohite­taan usein se, että a) levy-yhtiöis­sä on oikeasti osaamista, joka paran­taa musi­ikkia ja/tai sen mah­dol­lisuuk­sia pär­jätä markki­noil­la ja b) levy-yhtiöt omaa­vat tuotan­toon tarvit­tavaa pääo­maa. Molem­mista palveluista kan­nat­taa maksaa.

  15. Osmo:“Kun muusikot itse omis­taisi­vat osu­uskun­tansa, mikään ulkop­uo­li­nen taho ei pää­sisi väli­in rahastamaan.”

    Mitä pahaa välikä­sis­sä on? Mik­si muusikoiden pitäisi itse hoitaa markki­noin­ti, jakelu yms. kun tähän erikois­tunei­ta fir­mo­jakin on ole­mas­sa? Vai olisko hienoa, että muusikot myös valmis­taisi­vat itse ves­s­apa­perin­sa, niin ei menisi siitäkään raho­ja niile pahoille välikäsille?

    Et kai vaan salaa haikaile omavaraistalouden perään?

    Täl­laisia “osu­uskun­tia” muu­ton on jo ole­mas­sa ja se on toki hienoa, mut­ta tuskin tämä malli kaikille sopii…

    http://www.newmusiccommunity.org/new/

    “jos musi­ikin tek­i­jät ovat sel­l­aisen riis­ton kohteena, kun omaatun­toaan rauhoit­tel­e­vat piraatit esit­tävät, hei­dän kan­nat­taisi joukol­la irtaat­ua riistäjistään ja perus­taa osuuskunta.”

    No eiköhän se nyt ole kelle tahansa, joka ei yritä rauhoitel­la omaatun­toaan selvää, että muusikot eivät ole riis­ton kohteena…

  16. Jos olisin kir­jail­i­ja, perus­taisin yhdessä muiden kir­jail­i­joiden kanssa kus­tan­nu­so­su­uskun­nan mielum­min vähän ennen kuin säköi­sistä luku­lait­teista tulee suosit­tu­ja. Net­tikaup­pa, kuukausi­mak­sul­la vapaa lataamisoikeus jne jne.

    Kir­jail­i­jat tule­vat tör­määmään aivan samaan ilmiöön jon­ka kanssa muusikot ovat jo vuosia har­joitelleet. Paperikir­ja pitää toki pin­tansa vinyylilevyä pidem­pään, mut­ta iso ilmiö on leivän kapen­e­m­i­nen ja sil­lä on usei­ta pieniä seurausilmiöitä.

    Isos­ta kuvas­ta joka näyt­tää tulop­uolel­la mii­nus­ta seu­raa varsin väistämät­tä myös samaa oire­htimista kuin musi­ikissa on levy-yhtiöi­den ja artistien välil­lä on ollut. Kun kumpikin osa­puoli halu­aa pitää kiin­ni siivus­taan kapenev­as­ta kakus­ta, tulee väk­isinkin konfliktia.

    Tuosa tuoreehko uuti­nen kuin­ka artisti ei ole tyy­tyväi­nen: http://elisa.net/uutiset/viihde/?id=37834

    Osmo, postauk­sis­tasi tulee sel­l­ainen käsi­tys että musi­ikkia ja kir­jal­lisu­ut­ta voitaisi­in kohdel­la tek­i­jänoikeus- ja sääte­lymielessä eri tavoin. Jää sel­l­ainen tunne, että taustal­la voisi olla se että kir­jal­lisu­us ja sen käsi­tys sen tärkey­destä yhteiskun­nalle nyt vain sat­tuu ole­maan lähempänä sydän­täsi eikä musi­ik­ki oikein kiin­nos­ta, mut­ta ehkä myös että olet tuo­htunut levy-yhtiöi­den toim­intatavoista, san­o­taan nyt vaik­ka ahneud­es­ta ylipään­sä. Kor­jaa toki jos olen väärässä. 

    Jos tunne on oikea tai että jälkim­mäi­nen syy pitää edes osin paikkansa, varoi­tan vain, että kir­jail­i­joil­la ja kir­jankus­tan­ta­mises­sa on edessä aivan vas­taavia konflikteja.

    Minus­ta tämä prob­lemati­ik­ka osu­uskun­ta vs. kus­tan­nusy­htiö on taval­laan aja­ton, mut­ta kär­jistyy nimen omaan tässä kui­h­tu­van markki­nan olois­sa. Eikä siihen ole mitään yleis­pätevää vas­taus­ta että osu­uskun­ta olisi aina parempi. 

    Kuin­ka paljon markki­noidaan ja ketä, kuin­ka paljon kukin jäsen on näh­nyt yhteisen hyvän eteen vaivaa, palkataanko (tai irti­san­o­taanko) kustannustoimittaja/tuottaja, mak­se­taanko rahaa vain kap­pale­myyn­nin perus­teel­la vai ote­taanko huomioon sol­i­daarisu­us­näköko­htia tai nähtyä vaivaa, mitä jos yksi men­estyy selvästi mui­ta parem­min ja kokee ettei tarvitse enää osu­uskun­taa, mitä jos ilmais­näyt­teitä menee artis­til­ta x enem­män kuin artis­til­ta y mut­ta myyn­ti on päin­vas­toin jne. jne.

    Toimi­va osu­uskun­ta voi olla todel­la tehokas, mut­ta osu­uskun­ta­muodon suurem­paa riskiä sille että jäsen­ten ihmis­suh­teet menevät rik­ki ei voi väheksyä.

    Mat­ti H:n vii­sai­ta sano­ja tois­es­ta ketjus­ta lainatak­seni ja musi­ikil­la laajentaakseni:

    “Hyvän kir­jal­lisu­u­den ja musi­ikin tur­vaamiseen on ole­mas­sa hyvä lähtöko­h­ta ja huono lähtöko­h­ta. Hyvä lähtöko­h­ta on se, että kir­jal­lisu­u­den ja musi­ikin tarkoituk­se­na on tuot­taa hyö­tyä ja huvia luk­i­joille ja kuun­telijoille, huono lähtöko­h­ta on se, että kir­jal­lisu­u­den ja musi­ikin tarkoituk­se­na on tur­va­ta kir­jail­i­joiden ja muusikko­jen toimeentulo.”

    Kysymys osakun­nas­ta kus­tan­nu­sosakey­htiön vai­h­toe­htona liit­tyy enem­män jälkim­mäiseen. Net­tikaup­pa ja ‑jakelu sekä niiden hin­tata­so, toimin­nal­lisu­udet ja käytet­tävyys liit­tyvät ensim­mäiseen. Myös kirjallisuudessa.

  17. “levy-yhtiöt omaa­vat tuotan­toon tarvit­tavaa pääo­maa. Molem­mista palveluista kan­nat­taa maksaa”

    Joo, samaa mieltä mut­ta se ei suinkaan tarkoi­ta sitä, että levys­tä tule­vat tuo­tot menee suurim­mak­si osak­si levy-yhtiölle. Osu­uskun­ta voi itse tila­ta ali­hank­in­tana eri palvelui­ta, ja täl­lä taval­la val­ta­suh­teet kään­tyvät toiste päin. 

    Soin­in­vaar­alle ter­veisiä, kult­tuuri­m­in­is­ter­iön kaut­ta voisi hyvinkin hoitaa palvelun, joka ohjaa ja neu­voo muusikoi­ta osu­uskun­tien perus­tamiseen. Eri musi­ikki­la­jit vaik­ka omille osu­uskun­nille. Sit­ten on erik­seen osu­uskun­ta joka pyörit­tää itse musi­ikkipalvelin­ta, jos­ta tuot­ta­jao­su­uskun­nat ovat jäsenenä…

    Rahoituk­sen saami­nen on tietysti ongel­ma, mut­ta jos osu­uskun­ta toimii hyvin ja se saa pankeil­ta rahoi­tus­ta vakuuk­sia vas­taan, osu­uskun­nal­la itse olisi mah­dol­lisu­us vali­ta piiri­in­sä uudet muusikot hei­dän musi­ikkin­sa laadun perusteella.

  18. Olisiko seu­raavas­sa ajatuk­ses­sa mitään järkeä? Yhtye tai muusikko ei voisi kokon­aan myy­dä tai luovut­taa oikeuk­si­aan pois vaan ne palau­tu­isi­vat aina takaisin alkuläh­teelle automaat­tis­es­ti esimerkik­si puolen vuo­den tai vuo­den jäl­keen. Oikeudet oli­si­vat ikäänkuin vuokral­la. Tähän tarvit­taisi­in riit­tävän laa­jalle ulot­tu­va säädös esim. EU:n kautta. 

    Hyö­ty olisi siinä, että esim. yhtye voisi kil­pailut­taa yhtiöitä riit­tävän usein sekä tarvit­taes­sa pää­sisi irti huonos­ta sopimuk­ses­ta. Musi­ikkia voisi sen jäl­keen myy­dä vaikka­pa näi­den osu­uskun­tien kaut­ta tai suo­raan. Tai parem­man levy-yhtiön. Näin ainakin markki­noin­tia apua saataisi­in alus­sa ammat­ti­laisil­ta. Ehkä tal­läi­nen jär­jestelmä myös reago­isi nopeam­min nopesti muut­tuvaan (netti)maailmaan. Taitaisi levy-yhtiöt vas­tus­taa moista uudistusta?

  19. Jos olisin kir­jail­i­ja, perus­taisin yhdessä muiden kir­jail­i­joiden kanssa kus­tan­nu­so­su­uskun­nan mielum­min vähän ennen kuin säköi­sistä luku­lait­teista tulee suosit­tu­ja. Net­tikaup­pa, kuukausi­mak­sul­la vapaa lataamisoikeus jne jne.

    Onhan Suomes­sa kus­tan­nu­so­su­uskun­tia, esimerkik­si maan tärkeimpi­in tieteel­lisi­in kus­tan­ta­ji­in kuu­lu­va Vastapaino, jol­la on yli 2200 jäsentä:

    http://www.vastapaino.fi/

    Se on toimin­ut nyt 28 vuot­ta eikä ole tois­taisek­si men­nyt nurin. Löy­tyy net­tikaup­pa ja jopa sel­l­ainen ihail­ta­va pio­neeripro­jek­ti, että kak­si paperise­na lop­pu­un­myy­tyä kir­jaa on ilmaisek­si ladat­tavina PDF-muodossa.

    Osmo, postauk­sis­tasi tulee sel­l­ainen käsi­tys että musi­ikkia ja kir­jal­lisu­ut­ta voitaisi­in kohdel­la tek­i­jänoikeus- ja sääte­lymielessä eri tavoin.

    Min­ulle on myös syn­tynyt tämä sama kuva. Enkä ole oikein saanut selkoa siitä, mik­si asia on Osmon mielestä näin.

  20. Pekka Kärkkäinen:“Taitaisi levy-yhtiöt vas­tus­taa moista uudistusta?”

    Ja artis­tit itse, kos­ka se vähen­tää hei­dän oikeuksiaan.

    (Ehdo­tus on sen ver­ran äly­va­paa, että kadun­miehetkin vas­tus­taisi­vat sitä, vaik­ka eivät olisikaan suo­raan tekemi­sis­sä levy-yhtiöi­den eivätkö artistien kanssa.)

  21. “Yhtye tai muusikko ei voisi kokon­aan myy­dä tai luovut­taa oikeuk­si­aan pois vaan ne palau­tu­isi­vat aina takaisin alkuläh­teelle automaat­tis­es­ti esimerkik­si puolen vuo­den tai vuo­den jälkeen.”

    Sopimus­va­pau­teen kajoami­nen on per­in­teis­es­ti vaat­in­ut hyvin pätevän syyn. Esimerkik­si työlain­säädän­nössä ja huoneen­vuokralais­sa lain­säätäjä lie­nee ajatel­lut että sopimu­sos­a­puolten resurssien epä­ta­saisu­us edel­lyt­tää pakot­tavaa lainsäädäntöä.

    Jos artisti — levy-yhtiö/­man­ageri ‑asetel­man stereo­typ­ia pitäisi paikkansa, ehdo­tuk­sen perusidea olisi hyvinkin perustel­tu, mut­ta kai muusikkoa pitäisi pikem­minkin ver­ra­ta ammat­in­har­joit­ta­jaan jol­la on täysi sopimisen vapaus s.e. oikeuk­sien siir­toa koske­va lain­säädän­tö sisältää korkein­taan olettamasäännöksiä.

  22. “Enkä ole oikein saanut selkoa siitä, mik­si asia on Osmon mielestä näin.”

    Minä olen arvail­lut, että ero on siinä, että kir­jal­lisu­us on jol­lakin Osmon mielestä objek­ti­ivisel­la taval­la tärkeää, toisin kuin musi­ik­ki. Arvail­lut, kos­ka Osmo on eksplisi­it­tis­es­ti kieltäy­tynyt otta­mas­ta kan­taa kysymyk­seen mik­si kir­jal­lisu­us on tärkeää. (Jos sal­li­taan pro­vokati­ivi­nen arvaus, epäil­isin kog­ni­ti­ivista dis­so­nanssia, kos­ka argu­men­tit se nyt vaan on niin, type­r­yskin sen tietää, vain sivistymätön törp­pö edes kysyy moista jne. ovat niin ala-arvoisia argu­ment­te­ja, että niitä ei kehtaa esit­tää. Todet­takoon kuitenkin, että nuo ovat min­un argu­ment­te­jani sille, mik­si kir­jal­lisu­us on tärkeää. Parem­piakaan en ole keksinyt, ja tietysti opti­maalisen määrän kvan­tifioin­ti on näil­lä argu­menteil­la hiukan hankalaa.) 

    Toinen mah­dolli­nen seli­tys on, että kir­jal­lisu­us­markki­nat ovat täy­del­liset, minkään­laiseen hin­tad­if­fer­oin­ti­in ei kyetä, ja ihmiset osta­vat kir­jo­ja vain ja ain­oas­taan tek­sti­sisäl­lön vuok­si (nim­im. yksi reaal­i­maail­man näin täy­delli­nen markki­na olisi haus­ka nähdä), mut­ta musi­ikki­markki­noille tämä ei päde, ja noiden markki­noiden epätäy­del­lisyyk­sien ansios­ta musi­ik­in­tuot­ta­jat saa­vat riit­tävästi (mitä se ikinä tarkoit­taakaan) tuloja.

  23. Mik­si olen huolestuneem­pi kir­jan kuin musi­ikin kohtalosta?

    1) Min­un on vaikea men­nä musi­ikin tek­i­jänoikeusjär­jestö­jen puolelle, kos­ka nämä ovat men­neet etu­jen­sa suo­jelus­sa liial­lisuuk­si­in. Tek­i­jänoikeusmak­su radion kuun­telus­sa tak­sis­sa, kiel­to lähet­tää Ylen ohjelmia netis­sä, kas­det­ti­mak­sut kotivideoiden kaseteista (kuka tal­let­taa mini dv:lle musiikkia?)

    2) Musi­ikin osalta voi ihan oikeasti päteä, että vapaa lev­i­tys lisää myös mak­sullista myyn­tiä. Remek­sen dekkaria ei kukaan luo toista ker­taa, mut­ta samaa musi­ikkikap­palet­ta voi kuunellakin

    3) Muusikko voi han­kkia levyjulk­isuuten­sa aqvul­la tulo­ja yleisöti­laisuuk­si­a­ta paljon parem­min kuin vaikka­pa kir­jan “sata mie­lenki­in­tois­in­ta shakki­avaus­ta” kirjoittaja.

    4) Musi­ikin soit­ta­mi­nen radios­sa on jo pitkään tehnyt mah­dol­lisek­si äänit­tää kap­palei­ta radios­ta. Kir­jan kopi­oimi­nen samal­la taval­la ei ole ollut mahdollista.

  24. Osmo kyse­lee:

    Mik­si olen huolestuneem­pi kir­jan kuin musi­ikin kohtalosta?

    Kun kuulee Osmon laula­van niin ymmärtänee vastauksen.…

  25. Osmon peruste­lut “kir­jal­lisu­us vs. musi­ik­ki” ovat minus­ta loogiset sinän­sä, jos tarkastel­laan puh­taasti ansain­ta­logi­ikka­puol­ta. Muusikol­la todel­lakin on paljon parem­mat mah­dol­lisu­udet ansai­ta musi­ikil­la muu­toin kuin kopi­oi­ta myymäl­lä. So. muusikon mah­dol­lisu­udet monop­o­lisoi­da ovat vähäisemmät.

    Toisaal­ta kir­jan kopi­oin­ti oikeasti on kalli­im­paa kuin musikkin kopi­oin­ti ja sekin painaa vaakakupis­sa jotain. 

    Sik­si koh­ta 4) on mie­lenki­in­toinen. Se kuvas­taa sitä, miten teknolo­gian dynaami­nen vaiku­tus muut­taa sitä, miten ajat­telemme asi­aa pitkäl­lä aikavälil­lä. Kir­jo­jen kopi­oin­ti käyt­töä varten on ollut mah­dol­lista vähäisin kus­tan­nuksin vas­ta het­ken ja on vieläkin selvästi työlääm­pää kuin musi­ikin kohdal­la. (Skan­naus käsin on han­kalaa ja toisaal­ta tulost­a­mi­nen kestää)

    Nyt meistä tietenkin näyt­tää siltä, että Osmon argu­men­tit pätevät var­maan aina tule­vaisu­udessakin. Näin voi tietysti olla, mut­ta entä jos ei ole? Onko jar­rukah­vas­sa roikku­mi­nen sil­loin viisasta?

    1. Ei se kir­jan kopi­oimi­nen niin vaikeaa ole. Jos täl­lainen Pirat Bay ‑toim­inta lail­lis­tet­taisi­in, riit­tää, että joku skan­naa kir­jan ker­ran ja panee sen tiedos­tona liikkeelle. 

      Nämä “kir­jail­i­jalle mak­samat­ta jät­tämi­nen on kun­nia-asiani” ‑ihmiset ovat tuot­ta­neet konkreet­tista hait­taa esimerkik­si min­ulle. Kuun­telisin mielel­läni suomenkielisiä äänikir­jo­ja pyöräil­lessäni, mut­ta niitä tuote­taan vähän, kos­ka äänikir­jan kopi­oimi­nen on niin helppoa.

  26. Luke­mat­tomista kir­joista mak­sa­neena en mal­ta olla miet­timät­tä olisiko äänikir­jo­jen tuotan­tomääril­lä ja otain tekemistä kysyn­nän kanssa? Ja eiväkö “nykyisen tek­i­jänoikeusjär­jestelmän puo­lus­t­a­mi­nen on kun­nia-asiani” ‑ihmiset ole argu­men­toi­neet että vain painet­tu kir­ja on oikea kirja… 

    Oletko niin ikään var­ma että kir­jail­i­jat, joiden kir­jo­ja halu­aisit kuun­nel­la, halu­aisi­vat myy­dä luvan äänikir­jo­jen tekoon? Miten tulisi ratkaista, jos hin­tapyyn­tö olisi liian kova ja kok­isit siis tästä konkreet­tista hait­taa kun et saa kuun­neltavak­sesi teosta kohtu­ullise­na pitämääsi hin­taan? Entä jos sinä pid­it Vesa Vierikon äänestä vielä viisi kir­jaa aikaisem­min, mut­ta et enää? Jätätkö äänikir­jan sit­tenkin kuun­telemat­ta pyöräil­lessäsi, kos­ka sitä varten pitäisi ottaa mukaan CD-soitin, kos­ka osta­masi ja omis­ta­masi levyn mate­ri­aalin kopi­oin­ti aina mukana kulke­vaan kän­nykkääsi jos­ta sen toki voisit kuun­nel­la on tek­i­jänoikeussy­istä laitonta?

    Melkoisel­la var­muudel­la lailli­nen “Pirate Bay” vähen­täisi tätä ihmis­ten koke­maa konkreet­tista hait­taa äänikir­jo­jen tar­jon­nan vähäisyy­destä. Pitkän aikavälin vaiku­tus kaiken kir­jal­lisu­u­den uus­tuotan­toon voisi toki olla negatiivinen.

    Ja tämä on se isom­pi kysymys. Minäkin olen huolestuneem­pi kir­jan (varsinkin tietokir­jan) kuin musi­ikin kohtalosta, mut­ta en silti olisi eriyt­tämässä näi­den tek­i­jänoikeuk­sia, maail­mas­sa jos­sa kum­mankin ilmen­e­mis­muo­to on enenevässä määrin tiedos­to. Nol­lia ja ykkösiä.

    Tärkein argu­ment­ti sille mik­si kir­jal­lisu­ut­ta tulisi kohdel­la eri lail­la kuin musi­ikkia on mielestäni se, että jos ja kun kir­jo­jen sähköi­nen lukem­i­nen, jakelu ja kopi­oin­ti nousee sille tasolle kuin musi­ikissa ilmiö on tänään, voi kohtuu uskot­tavasti ounastel­la että uuden suomenkielisen ammat­ti­mais­es­ti teh­dyn kir­jal­lisu­u­den määrä las­kee merkit­tävästi. Musi­ikkia maail­mas­sa riit­tää vaik­ka mah­dol­lisu­udet ansai­ta piene­n­e­sivät edelleen nykyis­es­tä, kos­ka se ei ole niin kielisidon­naista. Ja mah­dol­lisu­udet ansai­ta muul­la kuin musi­ikkikap­paleen tek­i­jänoikeuk­sil­la ovat suurem­mat kuin kirjailijalla. 

    Englan­ninkielis­es­tä kir­jal­lisu­ud­es­ta ei tulle puutet­ta ole­maan, mut­ta las­keeko mar­gin­aa­likielialueemme kir­jal­lisu­u­den uuden tuotan­non määrä liian alas, ja sik­si kir­jal­lisu­ut­ta pitäisi käsitel­lä eri taval­la kuin musiikkia?

    Perustel­lusti voi olla sitäkin mieltä, että nyky­istä vähäisem­pi tuotan­to ei vält­tämät­tä tarkoi­ta pula-aikaa. Näkökul­ma voi olla sekin että yli­tar­jon­nas­ta tilanne nor­mal­isoituu. Tai mielestäni mieluim­min niin, että kir­jal­lisu­udessakin on his­to­ri­as­sa kul­takau­sia joil­la tuotan­to on ollut suurem­paa, ja että yhden ajan­jak­son tuotan­tomäärät eivät ole sen oikeampia kuin toisenkaan. Yhdel­lä jak­sol­la vaikut­ti kir­japain­o­taidon uutu­us, toisel­la sota ja tau­ti, kol­man­nel­la mese­naat­tien miel­tymyk­set, neljän­nel­lä tek­i­jänoikeusjär­jestelmä ja englan­nin kie­len lev­iämi­nen ja seu­raaval­la sähköis­ten luku­lait­tei­den esi­in­marssi ja kopi­oitavu­us. Aika aikaa kutakin.

    Per­im­mäisiä kysymyk­siä ei voi myöskään sivu­ut­taa. Ihmis­ten halu tehdä musi­ikkia ja kir­joit­taa ei katoa mihinkään, uskon minä. Tar­jon­ta voi olla yllät­tävänkin suurta.

    Enkä kohtelisi kah­ta kult­turimuo­toa lain­säädän­nössä eri tavoil­la. Uskon vieläpä, että molem­pia kohtaa aivan sama dig­i­taa­li­nen todel­lisu­us, kir­jal­lisu­udelle vain hitaammin. 

    Jos tuotan­to ei täytä luk­i­ja­joukon laatu- tai aihe­vaa­timuk­sia, luk­i­ja­joukko jär­jestäy­tyköön, kerätköön kym­menyk­sen­sä kasaan ja teet­täköön omat mit­tansa täyt­tävää tuotan­toa. Aivan vapaasti vain kir­jal­lisu­udelle eikä lainkaan musi­ikille, jos siltä tuntuu.

    Osu­uskun­tana, säätiönä, mese­naat­tien lukupi­ir­inä, tai miten vain, ei jär­jestäy­tymis­muodol­la ole minus­ta niin väliä tässä(kään) asiassa.

  27. Sivuhuo­mau­tuk­se­na: suo­ma­laisen äänikir­jan saa aikaisek­si, kun pistää puh­esyn­teti­saat­torin puhu­maan kir­jan tek­stin ja antaa tietokoneen nauhoit­taa puheen. Monis­sa ohjelmis­sa on myös mah­dol­lista tal­len­taa tek­sti suo­raan ääni­tiedos­tok­si. Tosin kom­pas­tuskivenä on se, että suomenkieliset syn­tikat ovat rikol­lisen kalli­ita. Mon­et muut kielet saa ilmaisek­si Win­dowsin mukana tai netistä imuroimal­la. Parhaista englan­ninkieli­sistä syn­tikoista ei heti huo­maa, että puhu­ja on kone.

  28. spot­tu: “Sopimus­va­pau­teen kajoami­nen on per­in­teis­es­ti vaat­in­ut hyvin .….….….….oikeuk­sien siir­toa koske­va lain­säädän­tö sisältää korkein­taan olettamasäännöksiä”

    Olet var­maan ihan oike­as­sa, ehdo­tus on aika hataral­la poh­jal­la. Alku­peräi­nen aja­tus ei ollut kohdel­la muusikoi­ta kuin avut­to­mia lap­sia vaan jotenkin vähen­tää levy-yhtiöille siir­ret­ty­jen oikeuk­sien markki­noi­ta monop­o­lisoivaa vaiku­tus­ta ilman että tek­i­jänoikeik­sista luovuttaisiin.

    Esimerkik­si tämä Spo­ti­fy. Hieno keksin­tö ja lois­ta­va toteu­tus. Mut­ta jos sopimuk­set ovat eäreilu­ja artis­te­ja kohtaan, eikö ter­veil­lä markki­noil­la seu­raisi kor­jaus­li­ike (olenko liian ihanteelli­nen). Eli vaikka­pa kil­pail­i­ja Spito­fy, joka toimisi teknis­es­ti yhtä hienos­ti kuin kil­pail­i­jansa, mut­ta tek­isi reilumpia sopimuk­sia. Var­maan artis­tit ja kuun­teli­jat siir­ty­sivät suurelta osin Spito­fylle. Mut­ta mis­sä ovat kil­pail­i­jat? Estääkö tiukat sopimuk­set täl­lais­ten syn­nyn? En tiedä.

    Toinen asia: miten muuten estetään se ettei omaa yhtyet­tä (tai kaverin) kuun­nel­la kiin­teäl­lä mak­sul­la aamus­ta iltaan, jot­ta saataisi­in bändille suurem­pi osu­us kakus­ta (Spo­ti­fyl­lä tai muual­la)? Eli onko käyn­nis­sä joka iltainen Euroviisuäänestys?

  29. Kohdista 2 ja 4 olen suurin piirtein samaa mieltä Osmon kanssa. Mut­ta sitten:


    3) Muusikko voi han­kkia levyjulk­isuuten­sa aqvul­la tulo­ja yleisöti­laisuuk­si­a­ta paljon parem­min kuin vaikka­pa kir­jan “sata mie­lenki­in­tois­in­ta shakki­avaus­ta” kirjoittaja.

    Kyl­lä muusikot, mut­ta miten säveltäjät, sovit­ta­jat ja sanoit­ta­jat? Heitäkin tarvi­taan jot­ta on laulu­ja mitä laulaa.

    1) Min­un on vaikea men­nä musi­ikin tek­i­jänoikeusjär­jestö­jen puolelle, kos­ka nämä ovat men­neet etu­jen­sa suo­jelus­sa liial­lisuuk­si­in. Tek­i­jänoikeusmak­su radion kuun­telus­sa tak­sis­sa, kiel­to lähet­tää Ylen ohjelmia netis­sä, kas­det­ti­mak­sut kotivideoiden kaseteista (kuka tal­let­taa mini dv:lle musiikkia?)

    Kaset­ti­mak­sun peruste­lut ontu­vat nykyään kun niin suuri osa tal­len­nuskäytöstä on aivan muu­ta kuin tek­i­jänoikeuk­sien suo­jaa­maa mate­ri­aalia. Hyvä esimerk­ki vaikka­pa juuri minidv:t. Osa kaset­ti­mak­su­ista on silti myös perusteltuja.

    Ruiku­tus­ta to-mak­su­ista tak­seis­sa, rav­in­tolois­sa ja kam­paamoissa en ymmär­rä alku­unkaan. Kyse on julkises­ta esit­tämis­es­tä — sil­loin tek­i­jän kuu­luu saa­da korvauksia.

    Musi­ikkia voi ver­ra­ta vaikka­pa share­ware-sof­t­aan: yksi­tyiskäyt­tö “ilmaista”, julkinen/kaupallinen käyt­tö maksullista.

    Tak­sien kohdal­la on kyse 34€ mak­sus­ta, jon­ka ei luulisi kenenkään yri­tys­toim­intaa estävän.

    http://www.hyvitysmaksu.fi/teosto/websivut.nsf/wpages/taksit.html!OpenDocument&ExpandSection=1

    Toisaal­ta kyse on esim. juuri tak­sien kohdal­la niin pienistä sum­mista että Teoston kan­nat­taisi melkein laskea pr-tap­pi­olleen rahalli­nen arvo. Saat­taisi hyvinkin ylit­tää saatavien kor­vausten määrän…

  30. nos: “Musi­ik­in­tek­i­jät tarvit­se­vat joka tapauk­ses­sa suuren kau­pal­lisen koneis­ton näyt­tääk­seen kau­pal­lisil­ta.

    FTFY

    Osmo: “Nämä “kir­jail­i­jalle mak­samat­ta jät­tämi­nen on kun­nia-asiani” ‑ihmiset ovat tuot­ta­neet konkreet­tista hait­taa esimerkik­si min­ulle.

    Jos nyt ei puhuta kus­tan­ta­jista, niin ihmette­len suuresti keitä nämä ihmiset ovat. Oli nimit­täin aika törkeä heitto.
    (Ellei sit­ten kyseessä ole jokin tiet­ty kir­jail­i­ja, jol­loin toim­inta on puh­taasti kan­taaot­tavaa ja taitaa kuu­lua otsak­keen “Ostopäätös” alle.)

    HO: “Kyse on julkises­ta esit­tämis­es­tä – sil­loin tek­i­jän kuu­luu saa­da kor­vauk­sia.

    Sehän saakin — radi­ol­ta.

    HO: “Kyl­lä muusikot, mut­ta miten säveltäjät, sovit­ta­jat ja sanoit­ta­jat? Heitäkin tarvi­taan jot­ta on laulu­ja mitä laulaa.

    He voivat tehdä sopimuk­sen esit­täjän kanssa — asi­a­han ei kuu­lu kuun­teli­jalle pätkääkään.
    (Sovi­tus tosin on yhtä luo­vaa kuin mik­saami­nen, joten ihme­tyt­tää mik­si se on niputet­tu samaan.)

  31. Esit­tämäsi osu­uskun­taidea ei ole uusi, ja kuten täl­lä moni on ker­tonutkin, niitä on ole­mas­sa ja on ollut aikaisem­minkin. Osu­uskun­ta ideana on niin van­ha, että kult­tuurievo­lu­ti­ivis­es­ta näkökul­mas­ta me voisimme miet­tiä, mik­si sel­l­ais­es­ta ei ole tul­lut valtavirtaa. 

    Merkit­tävin syy etsiä levy­tys­sopimus­ta levy-yhtiöiltä muusikoille on pääo­ma ja riskien vält­tämi­nen. Muusikot eivät yleen­sä ole kovin varakkai­ta, ja levyn teko mak­saa hel­posti keskimääräisen suo­ma­laisen vuosian­sion ver­ran. Muusikoiden ja levy-yhtiön väli­nen sopimus on täysin vapaae­htoinen, ja myyt­tiä riistävistä levy-yhiöistä ylläpitävät lähin­nä ulkop­uoliset, kuten ystävämme piratis­tit. Muusikot saat­ta­vat pur­na­ta levy-yhtiöistä, mut­ta se on samal­la tasol­la kuin kenen tahansa työtek­i­jän pur­naus työ­nan­ta­jas­taan. Vapaae­htois­es­ti ja hyvin iloisin mielin hei­dän kanssaan sopimus yleen­sä tehdään. 

    Nyt ollaan tilanteessa, jos­sa jo monia pien­levy-yhtiöitä meil­lä Suomes­sakin on lopet­tanut toim­intansa. Tämä tarkoit­taa sitä, että yhä use­ampi muusikko on pakotet­tu itse rahoit­ta­maan äänit­teen­sä. Monille se saat­taa merk­itä kohtu­u­ton­ta riskiä, joka pahim­mil­laan suis­taa muusikon vararikkoon. Samal­la rahat voivat jäädä saa­mat­ta äänitäjiltä, mik­saa­jil­ta, tuot­ta­jil­ta ja stu­dion omis­ta­jil­ta, mikä pikku hil­jaa näivet­tää alan tasoa. Osu­uskun­nat eivät valitet­tavasti voi pelas­taa alaa täl­laiselta jatku­val­ta luot­ta­mus­pu­lal­ta. Minä pelkään, että lah­jakkaim­mat ammat­ti­laiset vai­h­ta­vat työn­sä tur­val­lisem­mak­si ja parem­min palkatuk­si, ja alalle jää vain innokkai­ta amatöörejä.

  32. “Minä pelkään, että lah­jakkaim­mat ammat­ti­laiset vai­h­ta­vat työn­sä tur­val­lisem­mak­si ja parem­min palkatuk­si, ja alalle jää vain innokkai­ta amatöörejä.”

    Mitäs ne lah­jat­tomam­mat ammat­ti­laiset sit­ten tekevät?

  33. Täy­tyy antaa nyt tun­nus­tus­ta Osmolle. Siitä huoli­mat­ta, että hän on vil­jel­lyt näis­sä tek­i­jänoikeuskeskusteluis­sa jotain aivan älyt­tömiä argu­ment­te­ja (mm. että ihmiset eivät olisi valmi­ita mak­samaan kir­joista, jot­ka voisi­vat saa­da ilmaisek­si… täl­lä logi­ikalla ei pysty selit­tämään esim. sitä mik­si ihmiset kir­joit­ta­vat wikipedi­aa…), niin olen tul­lut vaku­ut­tuneek­si, että tek­i­jänoikeuk­sia ei pitäisi pois­taa kirjoilta.

    On toki hyvin mah­dol­lista, että Osmo (ja minä) olemme väärässä ja sik­si olisikin paras­ta, että voisimme kokeil­la eri­laisia sään­töjä ja kat­soa miten ne toimivat.

    Yksi mah­dol­lisu­us olisi siirtää ne kun­nal­lisen päätök­sen­teon piiriin.

  34. Nämä “kir­jail­i­jalle mak­samat­ta jät­tämi­nen on kun­nia-asiani” ‑ihmiset ovat tuot­ta­neet konkreet­tista hait­taa esimerkik­si min­ulle. Kuun­telisin mielel­läni suomenkielisiä äänikir­jo­ja pyöräil­lessäni, mut­ta niitä tuote­taan vähän, kos­ka äänikir­jan kopi­oimi­nen on niin help­poa.

    Onko­han noin? Vai olisiko sit­tenkin niin, että äänikir­joista ei halu­ta noin ylipäätään kauheasti mak­saa, kos­ka niitä ei koeta käytet­tävyy­deltään hyviksi? En väitä että tämä on syy, mut­ta minus­ta kopi­oi­jien syyt­tämi­nen on vähän outoa.

    Luulisin, että kopi­oin­ti on kuitenkin toden­näköis­es­ti yleisem­pää sel­l­aises­sa väestönosas­sa, joka ei kauheasti äänikir­jo­ja kuun­tele. Tai kir­jo­ja lue noin ylipäätään.

  35. Yksi minus­ta kiin­nos­ta­va tapa pohtia tek­i­jänoikeuk­sia paten­teista radiosoit­toko­r­vauk­si­in on ver­ra­ta eri maid­en käytän­töjä. On mai­ta, jois­sa tek­i­jänoikeuk­sia ei ole niin laa­jasti kuin tääl­lä tai sit­ten tehot­toman hallinnon vuok­si niitä ei toteuteta. Voisimme tutkia, onko todel­la niin, kuin mon­et piratis­tit väit­tävät, että täl­laises­sa yhteiskun­nas­sa tiede ja taide kukois­taa. Tehdäänkö todel­la niis­sä mais­sa parem­pia levyjä tai parem­paa kir­jal­lisu­ut­ta ja onko lääketiede siel­lä paljon edis­tyneem­pä kuin tääl­lä, jos­sa paten­tit ikävästi jar­rut­ta­vat kehitystä? 

    “Min­un on vaikea men­nä musi­ikin tek­i­jänoikeusjär­jestö­jen puolelle, kos­ka nämä ovat men­neet etu­jen­sa suo­jelus­sa liial­lisuuk­si­in. Tek­i­jänoikeusmak­su radion kuun­telus­sa tak­sis­sa, kiel­to lähet­tää Ylen ohjelmia netis­sä, kas­det­ti­mak­sut kotivideoiden kaseteista (kuka tal­let­taa mini dv:lle musiikkia?”

    Vaik­ka suurim­mak­si osak­si olenkin yleen­sä samaa mieltä Osmon kanssa, tästä kir­joituk­ses­ta täy­tyy päätel­lä surullis­es­ti, että piratistien pro­pa­gan­da on todel­la tehokas­ta. Järkevätkin ihmiset ovat niin hel­posti kään­nytet­tävis­sä tek­i­jänoikeusjär­jestöjä vas­taan muu­ta­mal­la pienel­lä epäko­hdal­la. Se on pop­ulis­mia parhaim­mil­laan. Itsekään en ole kaikesta samaa mieltä Teoston tai Gramex­in kanssa (ja nämä yksit­täiset epäko­h­dat eivät mitenkään ole edes niitä oikeasti suuria epäko­htia), mut­ta mis­sään nimessä en kään­ty­isi niitä vas­taan täl­lais­ten pikku­seikko­jen vuok­si. Niin paljon hyvää ne nimit­täin ovat saa­neet aikaan. Suurin ongel­ma näis­sä jär­jestöis­sä on mielestäni monop­o­liase­man tuo­ma kankeus ja ajoit­tainen ylimielisyys. 

    Äänite­taiteen ja kir­jal­lisu­u­den eroista on myös aivan turha puhua, kos­ka muu­ta­man vuo­den päästä molem­mat alat saat­ta­vat olla samas­sa hyvin ikivässä jamas­sa. Tätä keskustelua ei ehkä olisi, jos ihmiset erot­taisi­vat selkeästi äänite­taiteen muus­ta musi­ikin tekemis­es­tä. Vas­taavasti vaik­ka painet­tu kir­jal­lisu­us kuolisi kokon­aan, edelleen riit­täisi töitä näytelmäkir­jail­i­joille, eloku­vien ja tv-ohjelmien käsikir­joit­ta­jille ja vaikka­pa oop­per­al­i­bret­to­jen rus­taa­jille. Ja jonkun pitänee kir­joit­taa vielä vuosienkin päästä Nokian his­tori­ik­ki ja Jor­ma Ollilan elämäk­er­ta. Näitä asioi­ta ei pidä sekoit­taa. Tai ainakaan ei tarvit­sisi lähteä kil­paile­maan, mil­lä taiteen alal­la menee huonoiten. 

    Mut­ta, etten antaisi väärää kuvaa, sanon vielä, että pidin kovasti kir­joituk­sis­tasi kir­jal­lisu­u­den tekijänoikeuksista.

  36. Ruot­sik­si ja nor­jak­si äänikir­jo­ja on sato­ja ker­to­ja enem­män kuin suomek­si. Ruot­sik­si on jopa tietokir­jo­ja, eri­tyis­es­ti his­to­ri­aa ja jotain elämäntapaoppaita. 

    Min­ulle on mys­teeri, mik­si noin on, mik­si bisnes toimii naa­puri­mais­sa mut­ta ei meil­lä. Mut­ta sen voi kai päätel­lä, että syy ei ole kopi­oi­jien, kos­ka “jakami­nen” on ollut ainakin Ruot­sis­sa vielä Suomeakin yleisempää.

    Sitä pait­si kaikkia suomek­si ilmestyneet äänikir­jat saa kir­jas­tos­ta kuitenkin ilmaiseksi.

    Äänikir­jo­jen käytet­tävyys on aika lois­ta­va, kos­ka vai­h­toe­hto — taval­lisen kir­jan lukem­i­nen pyöräil­lessä — on vaar­al­lista ainakin, jos sat­tuu jän­nä koh­ta juuri siihen Man­ner­heim­intien ja Kai­vokadun risteyk­seen. Vielä parem­pi käytet­tävyys on, kun “rip­paa” cd:t mp-kol­mosik­si ja pistää vaik­ka kännykkään.

    Näkö­vam­maisille on, muuten, luet­tu nauhoille tuhan­sia kir­jo­ja. Tek­i­jänoikeuk­sien kannal­ta kyseessä lie­nee poikkeustapaus. Se merk­it­see myös sitä, että noi­ta äänikir­jo­ja ei saa laina­ta kuin lääkärin­todis­tus­ta vas­taan. Sääli. Olisi hienoa, jos noista kir­joista osa “vapautet­taisi­in” myyn­ti­in. Rahat voisi­vat men­nä näkö­vam­maisille, mis­sä tapauk­ses­sa oikeu­den­halti­jat voisi­vat suos­tua luop­umaan oikeksistaan.

  37. San Aton:“Rahat voisi­vat men­nä näkö­vam­maisille, mis­sä tapauk­ses­sa oikeu­den­halti­jat voisi­vat suos­tua luop­umaan oikeksistaan.”

    Häh, eikö olis parem­pi, että ne rahat menis tek­i­jöille, jot­ka sais sit­ten tehdä rahoil­la tasan mitä huvit­taa, esim. luovut­taa ne näkö­vam­maisille tai vaik­ka nälkään kuoleville afrikkalaisille?

  38. Art­turi: “Häh”

    Kyl­lä minä sen ideani siinä lopus­sa selitin. Tarkkaavaisuutta!

  39. Selitetään nyt vielä muu­ta­mal­la sanal­la, jos vaik­ka joku vaiku­tus­val­tainen luk­isi tätä ja innos­tu­isi: Nois­sa näkö­vam­mais­ten äänikir­jois­sa tek­i­jänoikeus on luul­tavasti tek­i­jäl­lä, kus­tan­ta­jal­la ja luk­i­jal­la (siis sil­lä ääneen­luk­i­jal­la). Mon­et kir­jat ovat var­masti sel­l­aisia, että tuskin niil­lä rahaa enää tehdään, pait­si ehkä siinä tapauk­ses­sa, että ne julka­istaisi­in äänikir­joina ja myytäisi­in kulut­ta­jille ja kir­jas­toille. Heikon ymmär­ryk­seni mukaan se voisi onnis­tua, jos oikeu­den­halti­jat pää­si­sivät jonkin­laiseen sopimuk­seen tulo­jen jakamis­es­ta tai oikeuk­sista luop­umis­es­ta. Jos kaik­ki tai osa rahoista menisi näkö­vam­maisille, moni voisi suos­tu­akin uudelleen­julkaisemiseen. Onhan kir­jat luet­tu kai vapaae­htoistyönä. Kus­tan­ta­jal­la tai kir­joit­ta­jal­la taas ei kai ole suur­ta intres­siä mihinkään suun­taan mut­ta tuskin heil­lä mitään sitä vas­taan olisi, että jo kuolleek­si luul­lus­ta tuot­teesta alka­isi taas tul­la rahaa.

    Itse kuun­te­len usei­ta äänikir­jo­ja vuodessa englan­niksi. Olen kateel­lise­na joskus vilkuil­lut näkö­vam­mais­ten kir­jas­ton luet­te­loa. Kyl­lä oma­l­la äidinkielel­lä on kuitenkin mukavampi kuun­nel­la ja sitä pait­si mon­et tietokir­jat siel­lä ovat suo­ma­lai­sista aiheista. Jos joku noi­ta saisi yleisem­min saataville, se olisi hieno kulttuuriteko.

  40. Ruot­sik­si ja nor­jak­si äänikir­jo­ja on sato­ja ker­to­ja enem­män kuin suomeksi.

    Hmph? Löy­ty­isikö lähdet­tä? Tiedän, että niitä on enem­män, mut­ta että monisatakertaisesti? 

    Äänikir­jal­la­han voisi olla kyl­lä hyvät markki­nat, jos siihen vain tuot­teena totu­taan. Mon­et ihmiset tääl­lä pitkien väli­matko­jen maas­sa istu­vat auton ratis­sa tun­ti­tolkul­la viikos­sa, jopa päivässä. 

    Ainais­ten kau­pal­lis­ten radiokanavien tar­joamien renku­tusten ja epä-älyl­lis­ten juon­tokom­ment­tien sijaan voisi kuul­la miel­lyt­tävä-äänisen luk­i­jan sivistävää puhe­vir­taa sopi­val­la volyymillä. 

    Mut­ta ei ole hit­ti­tuote, ainakaan vielä. Miksei? 

    Ääneen lukem­i­nen on todel­la hidas­ta (koke­mus­ta on äit­inä), mut­ta eipä siitä tarvitse kuin yhdelle ihmiselle mak­saa säälli­nen tun­tipalk­ka. Ei var­maankaan kyn­nyskysymys tämä luk­i­jan osuus…

  41. mis­sään nimessä en kään­ty­isi niitä vas­taan täl­lais­ten pikku­seikko­jen vuok­si

    Entäs ne isom­mat asi­at, kuten yksi­ty­isyy­den ja viestin luot­ta­muk­sel­lisu­u­den suo­jien, sanan­va­pau­den ja muiden peru­soikeuk­sien romut­ta­mi­nen jonkin mität­tömän kansanosan kohtu­ut­tomien etuoikeuk­sien ja suuryri­tys­ten ahneu­den vuoksi?

  42. San Aton:“Jos kaik­ki tai osa rahoista menisi näkö­vam­maisille, moni voisi suos­tu­akin uudelleenjulkaisemiseen.”

    Siis väitätkö sinä taas, että nämä oikeuk­sien halti­jat luopuisi­vat niistä toden­näköisem­min, jos rahat menee näkö­vam­maisille, kuin jos rahat meni­sivät heille itselleen?

    Mik­si he eivät vaan ottaisi raho­ja itselleen ja sit­ten lahjoit­taisi niitä näkövammaisille?

  43. Siis väitätkö sinä taas, että nämä oikeuk­sien halti­jat luopuisi­vat niistä toden­näköisem­min, jos rahat menee näkö­vam­maisille, kuin jos rahat meni­sivät heille itselleen?

    Ymmär­sit oikein. Ovathan kir­jat luet­tu “nauhalle” ilman palkkio­ta. Tiedän, että moinen haaskaus järkyttää.

  44. San Aton:“Tiedän, että moinen haaskaus järkyttää.”

    heh… Minus­ta moinen vapaae­htoinen hyvän­tekeväisyys on ihanaa!

    Tämä sen sijaan järkytti:“Ymmärsit oikein.”

    Veikkaan, että näin selvästi “epära­tionaal­isia” ihmisiä on aika vähän…

  45. Nim­imerk­ki anonyymille ja muille piratistimyönteisille:

    Luin tänään taas piratis­timyön­teisen artikke­lin Helsin­gin San­omista. Min­ulle tulee näistä kir­joituk­sista aina mieleen entiset kom­mu­nis­tit ja hei­dän usein vääris­televä kie­lenkäyt­tön­sä ja kasit­teen­sä. Käsit­tei­den uudeleen­määrit­te­lyl­lä saadaan aikaan häm­menys ja mielip­i­teen muu­tos. Kor­jaan tässä seu­raavas­sa pari pahinta.

    Musi­ik­ki ja mon­et muut taiteet eivät ole tietoa, vaik­ka sen dig­i­toitua infor­maa­tio­ta kovalevyl­lä kut­sut­taisi­inkin dataksi. 

    Vapaus ei ole ident­ti­nen ilmaisu­udelle. Yhteiskun­ta ei tee itses­tään vapaan­paa asioi­ta sosial­isoimal­la. Maito ei muu­tu vapaam­mak­si, jos sitä saa ilmaisek­si. Maid­on juon­ti ja musi­ikin kuun­telu on hyvin sal­lit­tua Suomes­sa. Niitä ei tarvitse tai edes voi mitenkään vapaut­taa. Tieteelli­nen tieto on Suomes­sa kenen tahansa aivan vapaasti han­kit­tavis­sa joitakin äärimäisiä poikkeuk­sia luku­unot­ta­mat­ta. Ydin­pom­min raken­nu­so­hjet­ta ei var­maankaan saa julka­ista. Se, että vaikka­pa tiedekir­jas­ta joutuu mak­samaan kympin, ei tee sen sisältämästä tiedos­ta vähem­män vapaata. 

    Sanan­va­paus ei myöskään ole sama asia kuin ilmaisu­us. Se, että kir­jal­la tai äänit­teel­lä on hin­ta, ei tarkoi­ta sitä, että kir­jail­i­ja tai musi­ik­in­tek­i­jä halu­aisi sala­ta jotain. Puhu­mat­takaan siitä, että yhteiskun­ta jotenkin rajoit­taisi jonkun sanan­va­paut­ta. (Kenen sitten?)

    Sanan­vaoaut­ta ei myöskään edis­tetä pla­gioin­nin puo­lus­tamisel­la. Vaik­ka kaik­ki kopi­omi­nen sal­lit­taisi­in, se suurim­mak­si osak­si olisi silti ihmis­ten mielestä moraali­ton­ta tai kor­nia. Lun­taamista koulus­sakaan ei voi perustel­la sananvapaudella. 

    Se, että jokin asia mak­saa jotain, ei ole kansalaisoikeuk­sien polkemista. Vain siinä tapauk­ses­sa, että kansalaisille olisi luvat­tu jokin ilmaisek­si ja siitä jälkikä­teen perit­täisi­in mak­su, voitaisi­in puhua oikeuk­sien polkemisesta. 

    Ilmaisia lounai­ta ei ole. Ilmaisu­u­den vaa­timuk­sil­la ei ole mitään arvoa ellei esitetä jotain vai­h­toe­htoista rahoi­tus­muo­toa. Tämä on se per­im­mäi­nen ongel­ma piratisteilla.

  46. Eli­nalle, en nyt jak­sa ruve­ta mitään tilas­toa met­sästämään. Bokuk­ses­sa näyt­tää ole­van noin 500 pop­ulärä tit­lar, suosit­tua teosta. Lop­pu­un myy­tyjä tai muuten vain ei niin pop­ulära täy­ty olla sato­ja lisää. Suomes­sa äänikir­jo­ja on joitkin kym­meniä ja niistäkin suuri osa las­tenkir­jo­ja. Näyt­tää kyl­lä siltä, että opusten määrä on nousussa.

  47. Ode: “Et ole koskaan tavan­nut ketään, joka ylpeil­isi sil­lä, että on onis­tunut lataa­maan ilmaisek­si?

    Ei ole min­ulle ylpeil­lyt ainakaan suurem­mas­sa mit­takaavas­sa. Eikä ole ylpeil­lyt ainakaan siten, että perusa­jatuk­se­na olisi ollut “pääs­in­päs mak­samas­ta”. Kor­vaus on aina tul­lut jotenkin mak­set­tua kun on ollut siihen varaa ja “tavara” sen arvoista — monas­ti osta­mal­la lailli­nen kopio. Joskus jotenkin muuten.

    TV: “hei­dän usein vääris­televä kie­lenkäyt­tön­sä ja kasit­teen­sä

    Lievää kär­jistys­tä ja retori­ikkaa. Sitä pait­si samaa ja pahempaa vääris­te­lyä kuulee myös toiselta puolelta. Tuomitse siis sekin.

    TV: “Se, että jokin asia mak­saa jotain, ei ole kansalaisoikeuk­sien polkemista.

    Kyse ei ole pelkästä ilmaisu­ud­es­ta. Kyse on siitä, mitä tehdään mak­sullisu­u­den puo­lus­tamisen nimessä. Kom­ment­te­ja saa lukea.

    Kyse on myös siitä, keitä kaikkia tekni­ikan kehit­tymi­nen saa hyödyt­tää ja minkä kaiken pitäisi olla yleen­säkään olla mak­sullista. Jos kult­tuuria ei halua antaa muiden käsi­in, sen voi vapaasti jät­tää julkaisematta.

Vastaa käyttäjälle anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.