Ensinnäkin tämä on varmaan vitsi, koska lapsikin ymmärtää, että me ihmiset olemme erilaisia ja haluamme eri asioita. Tämä uskomus on myös todistettu empiirisesti vääräksi useaan kertaan.

Kaikki pelaavat samaa peliä, jos valtio ei muokkaa sääntöjä toisten hyväksi. On muutenkin naiivia olettaa, että hyväosaiset eivät käyttäisi suurimmalta osalta hallitsemaansa valtiota omien päämäriensä ajamiseen.

“Sinä taas uskot, että rikkaaseen perheeseen syntyneiden pitää saada pelata täysin eri peliä kuin köyhien. ”

En missään nimessä usko näin. Päin vastoin.

Miksi? Hyvä yhteiskunta syntyy, kun kaikille annetaan mahdollisuus pelata suurin piirtein samaa peliä. Vaikka väkisin. Samat koulut, samat asuinalueet, samat harrastukset ja niin pois päin. Sinä taas uskot, että rikkaaseen perheeseen syntyneiden pitää saada pelata täysin eri peliä kuin köyhien. Sietämätön ajatus moraalisesti.

Mutta ei tästä tämän enempää. Libertarististen väärinkäsitysten ja moraalittomuuksien korjaamiseen ei riitä yksi ihmiselämä ja minulla joka tapauksessa on parempaa tekemistä.

Rikkaiden ja köyhien välillä pitää olla se ero mikä siihen muodostuu ilman valtion väkivallan uhalla suorittamia tulonsiirtoja suuntaan tai toiseen.

Ajatus vapaaehtoisesta lahjoituksesta on hyvä lisäys. Siis kun maksuja on kerääntynyt ennalta määrätty määrä ja kauppa on tehty, rahat ovat automaattisesti menneet myyjän tilille ja teos avautunut yleiseen käyttöön, maksujen ”latauspylvästä” voi teokseen tutustuttuaan vielä venyttää vapaaehtoisesti ja osoittaa näin kiitollisuutta ja kannustusta tekijälle.

Minusta rikkaiden ja köyhien välillä pitää olla se ero mikä siihen luonnostaan muodostuu ilman valtion väkivallan uhalla suorittamia tulonsiirtoja suuntaan tai toiseen. (Siis rikkailta köyhille tai köyhiltä rikkaille.)

Minunkin mielestäni tämä on hyvä lähtökohta, jonka tuottamia varallisuuseroja on yhteiskunnan korjattava vain siltä osin kuin ne uhkaavat yhteiskunnan yhtenäisyyttä eli johtavat yhteisiä voimavaroja kuluttaviin sosiaalisiin ristiriitoihin ja vastakkainasetteluihin.

Mutta näin ei nykyisessä ”markkinataloudessa” alkuunkaan tapahdu. Esimerkiksi juuri puheena olevat tekijänoikeudet ja patentit ovat yhteiskunnan luomia ja väkivallan uhalla voimassa pidettyjä oikeuksia, monopoleja, jotka vääristävät taloutta aitoihin markkinoihin verrattuna, ja jotka siis valtiovallan ”määräyksestä” voimistavat ihmisten välisiä varallisuuseroja, joita sitten yritetään kompensoida mm. progressiivisella verotuksella ja kymmenillä erilaisilla ”sosiaalisilla” tukimuodoilla.

Nykyisen ”markkinatalouden” ideana ja tarkoituksena ei suinkaan ole markkinoiden vapaus vaan talouden kasvattaminen. On ajateltu, että antamalla talouden tehokkaimmille kasvattajille tiettyjä oikeuksia, he niitä hyödyntäen voimistavat taloudellista toimeliaisuutta. Vaikka kärkijoukon varallisuus näin kasvaa epämarkkinataloudellisen voimakkaasti, talouden kasvaessa siitä pitäisi kaikkien hyötyä. Käykö näin, on toinen kysymys.

Siten, aiheeseen palaten, ihmiset eivät ilman tekijänoikeuksilla tehostettua taloutta ilmeisesti ihannoisi menestyskirjailijoiden tuotantoa, suuren budjetin filmejä ja Hollywood-elämäntyyliä siinä määrin kuin he nyt sitä tekevät. Mielestäni heidän ei pitäisikään. Aidon markkinamekanismin muodostaman arvoasteikon pitäisi riittää.

Ai että “luonnostaan”. Heh, libertarismiksi kutsuttu höpsismiä osuvimmillaan. Yhteiskuntaa ei ole, on vain yksilöitä ja luonto!

Mutta asiaan. Vihreässä langassa oli varsin huolestuttava uutinen: “Vihreät naiset julkaisee naispoliittisen ohjelmansa ja puolueen tasa-arvotyöryhmä esittelee vihreää feminismiä käsittelevän linjapaperinsa.”

Yleensä feministinen näkökulma tarkoittaa … hmm … jotain joka ei ihan pysy totuudessa vaan mieluummin vääristelee ja liioittelee, lietsoo vihaakin..

Ikiaikaisena Vihreiden kannattajana toivon, että täyspäiset vihreät jotenkin tsekkaisivat, mitä feministeillä on mielessä. Vihreät ovat jo tarpeeksi ottanet takkiinsa feministien hölmöilyistä (naisten väkivaltaisuutta ei saa tutkia jne).

Vihreiden kannalta olisi todella ikävä, jos feministinen idiotismi leimaisi puoluetta seuraavat vuosikymmenet. Jyrki Kasvilta voi käsittääkseni kysyä lisää. Ehkä Reladeriltakin.

Voi olla, että vihreiden johdossa ei ole ihmisiä, jotka pystyvät patoamaan feministien vyörytyksen. Siinä tapauksessa Soininvaaran kaltaisilla mielipidejohtajilla on erityinen vastuu.

Matti H: erehdys johtui siitä, että en lukenyt ehdotustasi riittävän tarkasti. Eli se on hyväntekeväisyyttä vain silloin, kun maksuja olisi tullut muutenkin riittävästi, jotta julkaisukynnys ylittyy. Olettaisin, että näitä tapauksia on suurin osa, mutta tämä ei siis ole mikään kritiikki ehdotustasi kohtaan. Minusta vapaaehtoinen hyväntekeväisyys on mitä hienointa toimintaa!

“Tai olisiko kyseessä pyrkimys säilyttää ero rikkaiden ja köyhien välillä? ”

Ei missään nimessä! Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että haluaisin säilyttää tämän eron?! Minusta rikkaiden ja köyhien välillä pitää olla se ero mikä siihen luonnostaan muodostuu ilman valtion väkivallan uhalla suorittamia tulonsiirtoja suuntaan tai toiseen. (Siis rikkaitla köyhille tai köyhiltä rikkaille.)

Matti H:”Mihin tarvitaan miljardi euroa maksavia filmejä?”

Ilmeisesti ihmisten viihdyttämiseen.

“Missä mielessä suurella budjetilla tehdyt filmit ovat parempia kuin pienellä?”

Siinä mielessä, että ihmiset tykkäävät niistä enemmän ja ovat valmiita maksamaan niistä vapaaehtoisesti enemmän.

“Mitä hyvää sillä saavutetaan, että filmien teko keskittyy suurille yrityksille, lähinnä Hollywoodiin? ”

Sitä, että filmintekijät voivat erikoistua ja ne saavat skaalaetuja, jolloin voidaan tehdä parempia filmejä pienemmällä panostuksella.

“Millaista elämänasennetta ne keskimäärin ilmentävät? ”

Sellaista elämänasennetta, jota ihmiset haluavat katsoa.

“Menettäisikö maailma jotain tärkeää, jos suuren budjetin filmien asema heikkenisi ja pienen budjetin filmien asema paranisi? ”

Menettäisi ne suuren budjetin filmit ja niiden tuottaman hyvinvoinnin. Vastaavasti se saisi ne pienen budjetin filmit ja niiden tuottaman hyvinvoinnin.

“Mannerheim-elokuvaa ei syntyisikään? Eikä tappajahai seiskaa? Kamalaa.”

Vain aito kulttuurielitisti voi ajatella näin…

Sovellettuna kyllä. Yhteiselle hyvinvoinnille välttämättömien hyödykkeiden rahoituksessa kannatan veropohjaista mallia – ei siis kovin tavatonta – jolloin myös lapset, sairaat, kotiäidit ja -isät, työttömät, spurgut ja erilaiset elämäntapaeksentrikotkin saavat käyttää moottoriteitä, tiedon valtateitä, sairaalapalveluja jne., vaikka eivät niistä mitään maksaisikaan. Enkä todellakaan pidä tätä nykysuuntausta viisaana, jossa ”vapaamatkustaminen” nähdään suurena ongelmana, josta pitäisi päästä laittamalla kaikille hintalappu.

Välttämättömien julkisten hyödykkeiden ryhmään katson kuuluvan myös oppikirjat, kartat, tilastot ja tieteelliset julkaisut. Niiden kauppaan esittämäni malli sopii mainiosti. Yhteiskunta vain ostaa verovaroilla ja harkintansa mukaan niitä kuvaamastani kauppapaikasta kaikkien vapaaseen käyttöön – pitkälti niin kuin nykyisinkin.

nuoret eivät halua maksaa sisällöistä yhtikän mitään. Jos ne nytkin näkevät paljon vaivaa välttyäkseen maksamasta taiteilijoille, miksi he tämän jälkeen eivät jäisi tyynesti odottamaan, että muut maksavat? Jos produktion rahoittaminen vaatii miljoonalta ihmiseltä pienen lahjoituksen, todennäköisyys sille, että juuri se minun roponi teki produktion mahdolliseksi, on aika pieni.

Millä tavalla maailma olisi onnettomampi paikka, jos nuoret jäisivät tyynesti odottamaan jotain? Ja voisitko ihan vain sanojen yleisen merkityssisällön säilyttääksesi puhua maksusta eikä lahjoituksesta, silloin kun mitään rahasuoritusta ei tapahdu ellei myös tuote vaihda omistajaa.

Jos olen menossa viikonlopuksi landelle ja perjantai-iltana keksin ostaa Leena Lehtolaisen romaanin. Miten se tässä mallissa toimisi niin, että Lehtolainen saa tästä itselleen jotain, eikä minun tarvitse odottaa kirjaa kuukausitolkulla?

Jos kyseessä on jo Lehtolaiselta julkiseksi ostettu kirja ja paperisille kirjoille on kysyntää, niin ostat sen kirjakaupasta tai marketista. Jos kyseessä ei ole jo Lehtolaiselta ostettu kirja, et voi sitä nytkään kaupasta saada. Se on jollakin kustantajalla odottamassa hyväksymistään, oikeuksien ostamistaan, oikolukuaan, painamistaan, ennakkomainontaansa ja kirjakauppoihin levitystään, mikä aika voi viedä kuukausia. Missä on ongelma?

Entä miljardi euroa maksavan suurfilmin rahoittaminen? Satamiljoonaa ihmistä antaa kympin, muuten produktiota ei synny, mutta sitten elokuva on kaikkien ilmaiseksi saatavilla?

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys, koska filmin tekemisestä on tullut niin kallista. Ehkä tässäkin on lähdettävä liikkeelle muualta kuin filmintekijöiden hyvinvoinnin turvaamisesta. Hyviä kysymyksiä ovat mm.: Mihin tarvitaan miljardi euroa maksavia filmejä? Missä mielessä suurella budjetilla tehdyt filmit ovat parempia kuin pienellä? Mitä hyvää sillä saavutetaan, että filmien teko keskittyy suurille yrityksille, lähinnä Hollywoodiin? Millaista elämänasennetta ne keskimäärin ilmentävät? Menettäisikö maailma jotain tärkeää, jos suuren budjetin filmien asema heikkenisi ja pienen budjetin filmien asema paranisi? Mannerheim-elokuvaa ei syntyisikään? Eikä tappajahai seiskaa? Kamalaa.

Moottoritie rakennetaan, kuten muutkin tiet lähinnä liikenteeltä kerättävistä veroista ja maksuista. Kaikki kuitenkin saavat käyttää niitä, vaikka eivät olisi maksaneetkaan.
Houkutus vapaamatkustamiseen on valtava.

Mitä tulee musiikkiin ja siihen että “nuoriso” ei halua maksaa “sisällöstä” niin onhan se nyt niin, että jokaisesta tallennusvälineestä maksetaan kasettimaksu, eli maksu tulee hoidettua väkisinkin. Jos näin ei ole, niin miksi ko. maksuja kerätään? On lisäksi palveluja, joista musiikkia voi ladata piisi kerrallaan ja jota “nuoriso” käyttää, eikä välttämätöntä menneiden vuosien pakkomyyntiä roskalle enää ole. Tiedättehän tyypillisen cd:n tai LP:n: yksi hyvä piisi ja toistakymmentä raitaa täyttä kuraa. Pakko kuitenkin maksaa kaikesta.

Täällä on referoitu tutkimuksia, joiden mukaan nuoret eivät halua maksaa sisällöistä yhtikän mitään. Jos ne nytkin näkevät paljon vaivaa välttyäkseen maksamasta taiteilijoille, miksi he tämän jälkeen eivät jäisi tyynesti odottamaan, että muut maksavat? Jos produktion rahoittaminen vaatii miljoonalta ihmiseltä pienen lahjoituksen, todennäköisyys sille, että juuri se minun roponi teki produktion mahdolliseksi, on aika pieni.

Jos olen menossa viikonlopuksi landelle ja perjantai-iltana keksin ostaa Leena Lehtolaisen romaanin. Miten se tässä mallissa toimisi niin, että Lehtolainen saa tästä itselleen jotain, eikä minun tarvitse odottaa kirjaa kuukausitolkulla?
Entä miljardi euroa maksavan suurfilmin rahoittaminen? Satamiljoonaa ihmistä antaa kympin, muuten produktiota ei synny, mutta sitten elokuva on kaikkien ilmaiseksi saatavilla? Mannerheim-elokuvaa kai yritetään rahoittaa tällä periaatteella, paitsi, ettei elokuva senkään jälkeen ole ilmainen.