Välitilinpäätös tekijänoikeuskeskustelusta

Min­ul­la ei ole mitään tietoa, mitä piraat­tipuolueek­si itseään kut­su­va joukko maail­mas­ta miet­tii, vaan yritin pro­voka­torisel­la postauk­sel­lani selvit­tää, mitä oikein tah­to­vat ne, jot­ka eivät hyväksy tek­i­jänoikeuk­sia esimerkik­si kirjailijoille.Piraarttipuolueeksi itseään kut­suvil­la tun­tui ole­van paljon maltil­lisem­pia mielip­iteitä kuin muil­la. Onko puolueel­la väärä nimi?

 Musi­ik­ki on asia erik­seen. Tieteel­liset julka­isut, joiden syn­tyä yliopis­to­laitos on rahoit­tanut, ovat asia erik­seen. Oppikir­jat ovat myös asia erik­seen. Niihin ehdotan aivan toisen­laista ansait­semis­mall­ia, kun­han muil­ta kiireiltäni ehdin kir­joit­ta­maan. Tilatut kir­jat, kuten pitäjän his­to­ri­at, ovat asia erik­seen. Seu­raa­va tek­sti kos­kee kaunokir­jal­lisu­ut­ta ja sel­l­aista tietokir­jal­lisu­ut­ta, jota mikään tilaa­jata­ho ei rahoita.

Seu­raa­van­laisia mielip­iteitä esiintyi:

-          Kir­jal­lisu­ut­ta on jo tarpeek­si, joten mitään ansain­ta­logi­ikkaa uusien kir­jo­jen kir­joit­ta­jat eivät tarvit­sekaan. En kommentoi

-          Shake­speare kir­joit­ti ilman imma­te­ri­aalioikeuk­sia. Ensin­näkin taisi olla kyse ylimys­su­vun vesas­ta, mikäli uusim­mat väit­teet siitä, kuka ne kir­joit­ti, pitävät paikkansa. Tuona aikana syn­tynyt kir­jal­lisu­us on määrältään aika vähäistä siihen ver­rat­tuna, mitä nykyaikoina syn­tyy. Shake­spearen aikana tek­i­jänoikeuk­sil­la ei ollut merk­i­tys­tä, kos­ka halpo­ja kopi­oimis­mah­dol­lisuuk­sia ei ollut. 

-          Moni kir­joit­taa kir­joit­tamisen ilosta, vaik­ka ei saakaan siitä mitään rahaa. Minä halu­an lukea kir­jo­ja, joi­ta on kir­joitet­tu huolel­la, eikä se kovinkaan usein onnis­tu, jos päivät on olta­va suo­lakai­vok­ses­sa töis­sä. Ammat­tikir­jail­i­ja tuot­taa parem­paa tulosta. Voi tietysti kysyä, mik­si se, jolle har­rasteli­jakir­jail­i­joiden sepus­tuk­set riit­tävät, ei tyy­dy niihin, vaan halu­aa kuitenkin päästä käsik­si mat­tikir­jail­i­joiden­tek­stei­hin, vaik­ka ammat­tikir­jail­i­joiden tek­ste­jä ei toisaal­ta hänen mielestään tarvita. 

-          Kir­jail­i­joiden tulot pienenevät, mut­ta eivät nol­laudu. Tämä lie­nee real­isti­nen arvio. Koti­maisen kir­jal­lisu­u­den osalta olen hyvin surulli­nen, kos­ka se tarkoit­taa, että entistä pienem­pi osa kir­jail­i­joista voi tehdä työtä tosis­saan eikä vain vasem­mal­la kädel­lä. Minus­ta on selvää, että jos yksi ja tärkein ansain­ta­logi­ik­ka kiel­letään, tulot pienevät. Jos muut ansain­ta­logi­ikat oli­si­vat parem­pia, ne kai otet­taisi­in käyt­töön ilman pakkoakin. 

-          Kos­ka kir­jan saa joka tapauk­ses­sa kir­jas­tos­ta ilmaisek­si, ei ole eroa sil­lä, että sitä saa kopi­oi­da rajat­ta. Kir­jas­tossa ole­vista jokaises­ta kap­paleesta on mak­set­tu, ja ne kiertävät hitaasti. Jos halu­aa suosi­tun kir­jan, joutuu odot­ta­maan kuukau­sia. Tek­i­jän kannal­ta tämä on aivan eri asia kuin se, että ensim­mäis­es­tä myy­dys­tä kap­paleesta saa ottaa miljoona kopiota. 

-          Ehdotet­ti­in myös kaikille pakol­lista kult­tuuri­mak­sua ja kir­jail­i­jan ammatin muut­tamista pelkästään apu­ra­hoista riip­pu­vak­si. Lehdis­tö­tuk­i­lau­takun­nal­la olisi nyt vapaa­ta kap­a­siteet­tia, kun lehdis­tö­tu­ki siir­ret­ti­in suo­raan puoluei­den jaet­tavak­si. Eivätkö häly­tyskel­lot soi kenelläkään?

 Pois­tu­vatko tek­i­jänoikeudet kokon­aan vai kos­keeko lupa vain ei-kau­pal­lista kopi­oimista omaan käyttöön?

 Esimerkki­ni Pirk­ka-kus­tan­ta­mos­ta oli tarkoitet­tu kuvaa­maan mah­dol­lisim­man karusti, mitä tarkoit­taisi se, jos kir­jail­i­jal­la ei olisi omaan tek­sti­in­sä näh­den mitään sel­l­aisia oikeuk­sia, joi­ta ei olisi kaikil­la muil­lakin luku­un otta­mat­ta sitä, ettei tek­stiä voi väit­tää kenenkään muun kir­joit­ta­mak­si. Minus­ta tähän tuli aivan lööper­iä ole­via vas­tauk­sia, kuten että kulut­ta­jat eivät moraal­i­sista syistä ostaisi Pirk­ka-kus­tan­ta­mon tuot­tei­ta City-mar­ketista, vaan näk­i­sivät vaivaa ja meni­sivät kir­jakaup­paan saadak­seen mak­saa täs­mälleen samas­ta tek­stistä kaksinker­taisen hin­nan. Tätä kulut­ta­jien ylevyyt­tä voi käy­dä ihaile­mas­sa vaik­ka Mus­tamäen toril­la. Anteek­si, mut­ta tuon rin­nal­la varhaiset kom­mu­nis­titkin tun­tu­vat real­is­teil­ta. Yhtä hölmö oli aja­tus, että piraat­ti­tuote olisi aina huonotekoinen pokkari ja kansa mak­saisi enem­män aidos­ta kovakan­tis­es­ta. Kyl­lä Pirk­ka-kus­tan­nus pystyy tekemään kovakantisia.

 Mut­ta entä kopi­oimi­nen omaan käyt­töön? ON aivan eri asia, jos se tapah­tuu tut­tu­jen kesken yksitellen kuin jos kir­jan saa lait­taa net­ti­in kenen tahansa ladat­tavak­si. Sitähän voi tehdä jopa sabotoidak­seen. Jos Jari Ter­vo yrit­täisi vietel­lä vai­moni, panisin kos­tok­si kaik­ki hänen tek­stin­sä net­ti­sivus­tol­leni vain tuho­tak­seni hänen tulon­sa. Näin voisi tehd­fä myös ohjois-Kore­an län­si­maid­en­vi­haamis­min­is­ter­iö vain sabotoidak­seen län­si­mai­ta. Tämä omaan käyt­töön kopi­oimi­nen toimii vain, jos alku­peräisen halti­ja ja kopi­joi­ja edses tun­te­vat toisensa.

 Minä en pidä kolvin huolestut­ta­vana kir­jail­i­joiden kannal­ta, että tek­i­jänoikeudet oikeasti mitätöitäisi­in kokon­aan, mut­ta vakavasti on otet­ta­va aja­tus, että näin kuitenkin käytän­nössä tapah­tuu kopi­oimisen muuttues­sa niin helpoksi.

 Voi käy­dä toisinkin. Ehkä halu­tu­impia kir­jo­ja ei enää paine­ta lainkaan, vaan niitä saa vain Kindlen kaltaisille luku­lait­teille kryptat­tuina. Salakir­joi­tusavain on kus­tan­ta­mon tietokoneel­la, johon luk­i­jan on olta­va koko ajan yhtey­dessä. Monop­o­lia ei oli enää vain kir­jail­i­jal­la, vaan myös kir­jakau­pal­la ja luku­lait­teen valmis­ta­jal­la. Ruudul­ta sen voi vielä val­oku­va­ta, mut­ta kun painet­tua kopi­o­ta tai taval­lisel­la tietokoneel­la luet­tavaa tiedos­toa ei lail­lis­es­ti ole ole­mas­sa, sel­l­aisen hal­lus­sapi­to olisi aina rikos. Tämä suun­taus ei ole kovin houkut­tel­e­va, mut­ta teknis­es­ti mah­dolli­nen. Tekini­ikan paran­tu­mi­nen veisikin kehi­tys­tä taaksepäin.

146 vastausta artikkeliin “Välitilinpäätös tekijänoikeuskeskustelusta”

  1. Levine & Boldrin: taloustieteilijät vastustavat tekijänoikeuksia sanoo:

    Ode, luitko “Against Intel­lec­tu­al Monop­oly” by Michele Boldrin and David K. Levine, etenkin luvut 5 ja 6:
    http://www.dklevine.com/general/intellectual/againstfinal.htm

    Kyse on ehkä vakav­im­min otet­tavas­ta IP-oikeuk­sien vas­tus­tuk­ses­ta. Kir­joit­ta­jat ovat talousti­eteen pro­fes­sor­e­i­ta, jot­ka halu­a­vat lakkaut­taa oikeudet kokonaan.
    http://www.boingboing.net/2009/03/11/economists-call-for.html

  2. Tämä on tiet­ty vähän han­kala aihe, mut­ta kom­men­toin kuitenkin. Jotenkin itse erot­te­len kir­jal­lisu­u­den kah­teen eri ryh­mään lähin­nä sen mukaan, onko teos kir­joitet­tu ansain­tamielessä vai ei. Jos on, on luon­te­vaa että siitä saa jonkin­laisen kor­vauk­sen, oli se sit­ten tek­i­jänoikeu­den kaut­ta tai muina tuloina. Jos teos on taas tehty sivistämis­mielessä tai ns. huvikseen, on jotenkin ehkä kohtu­u­ton­ta kieltää sen kopi­oimi­nen vain sik­si, että joku “omis­taa” sen oikeudet eikä niistä halua luop­ua, vaik­ka rahal­lis­es­ti sil­lä ei kukaan enää ansait­sisi pen­nin jeniä.

    (Seu­raa­vat linkit saa pois­taa, jos main­on­ta, vaik­ka aiheeseen liit­tyväkin, on kielletty 🙂

    Kir­joitin lai­h­du­tuskir­jan (http://www.laskisyomiesta.net), ja suh­taudun varsin nuiv­asti ajatuk­seen siitä, että joku skan­naisi sen ja tuup­paisi sen net­ti­in kaiken kansan luet­tavak­si, ilman mitään kor­vauk­sia. Toisaal­ta, julka­isin juuri muu­ta­ma päivä sit­ten romaanin verkos­sa (http://www.luukannel.net), ja toivon että sitä lue­taan ja ladataan mah­dol­lisim­man paljon, ilmaisek­si, kun­han Cre­ative Com­mons ‑lisenssiä nou­date­taan (saa jakaa, kopi­oi­da ja esit­tää niin paljon kuin lystää, kun­han ei käytä sitä taloudel­lista hyö­tyä saadak­seen tai muu­ta alku­peräistä teosta, ja tiet­ty täy­tyy ilmoit­taa kir­joit­ta­ja). Näi­den erona selkeästi on se, että toinen kir­ja on kir­joitet­tu ansain­tamielessä, toinen viihteeksi. 

    Kun lai­h­du­tuskir­jan 2. pain­os tule­vaisu­udessa lop­puu, on mielestäni ihan ok jos joku sitä tek­stiä kopi­oi, kun­han siinäkin nou­dat­taisi esimerkik­si CC-ehto­ja. Tässä tiet­ty on nyt sel­l­ainen tilanne, että kus­tan­nus­sopimus rajoit­taa ja määrää, miten sen kanssa menee. 

    Jotenkin uskon (ja toivon), että tule­vaisu­udessa tekni­ik­ka ei voi rajoit­taa liiak­si sitä kaikkea, jota kut­summe kult­tuurik­si. Osmon kuvaile­ma tule­vaisu­usku­va on mah­dolli­nen, ja itsekin uskon että tek­i­jänoikeus nykyisessä muo­dos­saan on van­hen­tunut. Help­poa ratkaisua ei kyl­lä tule itsellekään mieleen.

  3. >Ehkä halu­tu­impia kir­jo­ja ei enää paine­ta lainkaan, vaan niitä saa vain Kindlen kaltaisille luku­lait­teille kryptat­tuina. Ruudul­ta sen voi vielä val­oku­va­ta, mut­ta kun painet­tua kopi­o­ta tai taval­lisel­la tietokoneel­la luet­tavaa tiedos­toa ei lail­lis­es­ti ole ole­mas­sa, sel­l­aisen hal­lus­sapi­to olisi aina rikos. 

    Huo­masin kyl­lä että et pidä vai­h­toe­htoa hyvänä, mut­ta esit­tämäsi ske­naario ei ole hypoteettinen.

    Menetelmää kut­su­taan DRM:ksi, ja se on yksi niitä asioi­ta mitä läh­es kaik­ki IT-nör­tit vihaa­vat väri­in ja ide­olo­giaan kat­so­mat­ta. Mikä jo sinäl­lään varmis­taa sen että suun­nitel­ma vuo­taisi kuin seu­la. Jos aihe kiin­nos­taa enem­män, ehdotan luke­maan HD DVD’n surullis­es­ta kohtalosta DRM:n saralla.
    DRM’n ongel­ma on, että sen luomi­nen mak­saa miljoo­nia työ­tun­te­ja, on hem­metin kallista, vaatii ehdo­ton­ta salaisu­ut­ta ja kordi­noin­tia usei­den eri yri­tys­ten välil­lä.. mut­ta tarvi­taan vain yksi ihmi­nen selvit­tämään miten hom­ma kier­retään. Vas­taa­va esimerk­ki löy­tyy esimerkik­si iPhon­es­ta, Win­dow­sista tai vaik­ka musi­ikki­te­ol­lisu­ud­es­ta vuosil­ta 1998–2008. Jälkim­mäi­nen johti monil­la markki­noil­la Applen monop­o­li­in, kun kulut­ta­ja ei voin­ut vai­h­taa iPodista pois menet­tämät­tä koko musiikkikokoelmaa. 

    Lisäk­si ris­ki jäädä kiin­ni lait­toman kir­jan hal­lus­sapi­dos­ta on läh­es olema­ton. Kir­jat ovat tilavu­udeltaan pienem­piä kuin musi­ikkikap­paleet ja niitä voi lähet­tää esimerkik­si sähkö­posti­na käyt­tämät­tä liitetiedos­to­ja. Toisin kuin musi­ikkikap­paleet, niitä ei tarvitse säi­lyt­tää vuosikau­sia todis­tu­saineis­tona kovalevyl­lä, sil­lä toisin kuin musi­ik­ki, kir­ja lue­taan yleen­sä vain kerran.

    Ain­oa tapa estää kir­jan lev­iämi­nen lait­tomasti on alkaa tarkkaile­maan sähkö­pos­tili­iken­net­tä ja luop­ua kir­je­salaisu­ud­es­ta kaikissa muodois­sa mitä tulee sähköiseen kom­mu­nikoin­ti­in (mihin suun­taan tek­i­jänoikeusjär­jestöt ovatkin lain­säädän­töä viime vuosi­na puske­neet mm. Ranskassa). 

    Yllä ole­vat esimerk­it ja läh­es kaik­ki tietokoneisi­in liit­tyvä lain­säädän­tö Suomes­sa viime vuosil­ta saa min­ut voimakkaasti miet­timään Piraat­tipuolueen äänestämistä. Vaik­ka kir­jat eivät koskaan seu­raisi tätä lin­jaa, eloku­vat, musi­ik­ki ja äänikir­jat sen sijaan ovat olleet täl­läil­siä siitä läh­tien kun siir­tyivät dig­i­taalisek­si 80/90-luvul­la. Lail­lisen DVD’n kat­selu Lin­ux­ia pyörit­täväl­lä tietokoneel­la on esimerkik­si korkeim­man oikeu­den mielestä laiton­ta ja (hie­man asi­as­ta sivus­sa, myön­nän) omaan videope­likon­soli­in ei saa tehdä muu­tok­sia kos­ka laki sen kieltää. Olen kolmis­sa vaaleis­sa äänestänyt Jyr­ki Kasvia, ja peri­aat­teessa miehen lin­ja sopii min­ulle hyvin.. mut­ta koen että hän­tä ei ote­ta näis­sä asiois­sa kovin vakavasti tietotekni­ikkakysymyk­sis­sä, edes oman puolueen piiris­sä. Ja hänen innoit­ta­maan minä han­kin Vihrei­den puoluekir­jan! Ja mitä hyö­tyä siitä on että Kasvi äänestää “oikein” jos koko muu puolue pistää toiseen suun­taan? Mielum­min annan ääneni merirosvoille jot­ka ainakin tietävät mitä DRM tarkoit­taa, vaik­ka lähtöko­h­dat eivät ole kovin pyhiä.

    PS. Pahoit­te­len viestin ikävää sävyä. Asia on min­ulle hyvin tärkeä, ja min­ua pelot­taa kun tietotekni­ikkaa käsitel­lään vain piratismikysymyk­senä, eikä sanava­pauskysymyk­senä. Lapsiporno.info on yhä poli­isin sen­su­urilistal­la jo toista vuot­ta, vaik­ka koko hom­ma on mitä ilmeisem­min laiton­ta. Kun kyse ei ole tietotekni­ikas­ta, vihreät ja sinä eri­tyis­es­ti olette yksi sankareis­tani.. mut­ta jos min­un on pakko vali­ta ydin­voimaloiden ja “vapaan netin” (parem­man ter­min puut­teessa) välil­lä, tiedän mihin viivani vedän.

  4. Efek­ti­ivis­es­ti käytön­ra­joituk­set (DRM, Dig­i­tal Restric­tions Man­age­ment) ovat taak­ka sekä palvelun tar­joa­jalle että osta­jalle. Musi­ikin puolel­la tämä on jo havait­tu, DRM-musi­ikkikau­pat ovat käytän­nössä kaik­ki lopet­ta­neet toim­intansa (ja kulut­ta­jat jääneet nuole­maan näppe­jään, kun teok­set eivät enää toimikaan — eivätkä voi valit­taa, kos­ka ovat hyväksyneet myyn­tiehdot), ja sen sijaan suo­jaa­mat­to­mia musi­ikki­tiedos­to­ja myy­dään mon­elta tahol­ta, ja kaup­pa käy. 

    Luulisin, että ennem­min tai myöhem­min dig­i­taalisen kir­jal­lisu­u­den kanssa käy samoin. Kir­jo­jen kohdal­la käytössä ole­vista DRM-menetelmistä suur­in­ta osaa ei vielä ole mur­ret­tu, mut­ta aina on hitai­ta tapo­ja mur­taa suo­jaus kuin suo­jaus (kin­dle, digikam­era, tek­stin­tun­nis­tu­so­hjel­ma), joten kaik­ki, mitä ikinä kukaan pääsee näkemään, voi pää­tyä ver­taisverkkoi­hin kaiken kansan ilmaisek­si ladat­tavak­si, tai jos ver­taisverkkote­knolo­giat kiel­letään ja verkkoa rajoite­taan äärim­mäiseen saak­ka, vähin­täänkin kaverei­den välil­lä teok­sia voidaan jakaa siten, että rajakus­tan­nus pysyy hyvin lähel­lä nollaa.

    Pääasialli­nen argu­ment­ti sen puoles­ta, mik­si vähin­täänkin teosten yksi­tyi­nen, ensisi­jainen käyt­tö pitäisi vapaut­taa tek­i­jänoikeuk­sista on se, että infor­maa­tiotekni­ikan kehit­tyessä vai­h­toe­hdot ovat poli­isi­val­tio ja ko. tek­i­jänoikeuk­sista luop­umi­nen. Kyse ei siis ole siitä, että kukaan halu­aisi polkea kir­jail­i­joiden (tai muusikoiden, tai yhtään kenenkään) ansain­tamah­dol­lisuuk­sia, vaan siitä, että ihmiset halu­a­vat säi­lyt­tää oikeu­den edes jonk­i­nasteiseen yksi­ty­isyy­den suo­jaan ja luot­ta­muk­sel­liseen keskinäiseen viestin­tään. Ja ainakin min­un mielestäni tämä on tärkeämpi näköko­h­ta kuin jonkin mar­gin­aalisen ammat­tikun­nan ansaintamahdollisuudet. 

    Minä en ymmär­rä kyl­lä edes ihmis­ten hinkua ostaa suo­jaam­a­ton­takaan dig­i­taal­ista musi­ikkia. Itse halu­an raho­jeni vasti­neek­si jotain konkreet­tista, kuten CD-levyn tai fyy­sisen kir­jan. Ja ihan satavar­masti, maail­mas­sa, jos­sa ei olisi tek­i­jänoikeuk­sia, ostaisin (vielä elos­sa ole­vien tek­i­jöi­den teok­sista) ain­oas­taan sel­l­aisia kap­palei­ta, joiden hin­nas­ta pää­tyy edes osa takaisin tekijällekin.

    Asian vier­estä, tuli mieleeni yksi asia, jos­sa tek­i­jänoikeuk­sia väärinkäytetään maail­man­laa­juis­es­ti: stan­dard­it. Stan­dar­d­oimisjär­jestöt myyvät kalli­iseen hin­taan ja erit­täin rajoit­taval­la lisenssil­lä stan­dard­itek­ste­jä, joiden nou­dat­tamiseen tiety­il­lä toim­i­joil­la on lain­säätäjän (esim. EU) päätösten nojal­la velvol­lisu­us. Tässä ei ole vähäis­in­täkään järkeä tai oikeu­den­mukaisu­ut­ta. En oikein näe, minkä ihmeen nojal­la stan­dard­it oli­si­vat edes suo­jat­tu­ja teok­sia. Itses­tään selvästi stan­dar­d­oimisjär­jestöt ovat monop­o­liase­mas­sa, joten ainakin siinä määrin kuin yri­tyk­siä ja kansalaisia velvoite­taan nou­dat­ta­maan stan­dard­e­ja, jär­jestö­jen rahoituk­sen tulisi tul­la julkisen val­lan tahol­ta, ja stan­dard­itek­stien pitäisi olla ilmaisek­si, vapaal­la lisenssil­lä kaikkien luettavissa.

  5. Pidän ongel­mallise­na nyky­istä tilan­net­ta, jos­sa teok­sen oikeudet omis­taa sama taho, joka julkaisee teok­sia. Tästä seu­raa se, että oikeu­de­n­o­mis­ta­jan intress­inä ei vält­tämät­tä ole saat­taa teosta mah­dol­lisim­man mon­en saataville. 

    Mallis­sani esit­tämäsi ver­taus Pirk­ka-kus­tan­ta­mos­ta olisi mielestäni kir­japaino, joka ostaa oikeudet kir­jaan ja painaa sen vaik­ka halvem­malle paper­ille pienem­mäl­lä fontil­la. Nyt kus­tan­ta­mot voivat tehdä päätök­siä siitä, että jotain kir­jaa ei paine­ta kuin kovakan­tise­na, vaik­ka mon­et halu­aisi­vat ehkä ostaa sen pokka­ri­na. Samoin se, että monista kir­joista on pain­os lop­pu, on mielestäni merk­ki huonos­ti toimi­vas­ta tilanteesta.

    Lisäk­si nykyi­nen malli estää uusien jakelukanavien esil­letu­lon. Kus­tan­ta­moiden ei kan­na­ta tutkia uusia tehokkaampia jakelukanavia, kuten sähköista kir­jaa, sil­lä se pienen­täisi liike­vai­h­toa. Esimerkik­si joku kir­japaino voisi erikois­tua pien­ten pain­os­ten ottamiseen teok­sista, jot­ka joku muu on jo myynyt loppuun.

    Teok­sil­la pitäisi olla jonkin­lainen pakkolisen­soin­ti­malli, jos­sa jol­lain taval­la teok­set on lisen­soita­va jokaiselle, joka niin halu­aa (ja tietysti mak­saa korvauksen).

  6. Shake­spear­es­ta: hän oli näytelmäkir­jail­i­ja ja teat­teri oli suosit­tu taiteen­la­ji. Raha tuli esi­tyk­sistä, ei tekijänoikeuksista.
    Jonkin­laista piratismia oli kyl­lä jo tuol­loin. Jois­takin näytelmistä on säi­lynyt boot­leg-pain­ok­sia, joiden kir­joi­tusvirheistä yms. näkyy, että tek­i­jät ovat näh­neet näytelmän ja tehneet siitä muis­ti­in­pano­ja, mut­ta eivät luke­neet käsikirjoitusta.

  7. “Moni kir­joit­taa kir­joit­tamisen ilosta, vaik­ka ei saakaan siitä mitään rahaa. Minä halu­an lukea kir­jo­ja, joi­ta on kir­joitet­tu huolel­la, eikä se kovinkaan usein onnis­tu, jos päivät on olta­va suo­lakai­vok­ses­sa töis­sä. Ammat­tikir­jail­i­ja tuot­taa parem­paa tulosta. Voi tietysti kysyä, mik­si se, jolle har­rasteli­jakir­jail­i­joiden sepus­tuk­set riit­tävät, ei tyy­dy niihin, vaan halu­aa kuitenkin päästä käsik­si mat­tikir­jail­i­joiden­tek­stei­hin, vaik­ka ammat­tikir­jail­i­joiden tek­ste­jä ei toisaal­ta hänen mielestään tarvita.”

    Tässä olen täysin samaa mieltä kaikkien tek­i­jänoikeuk­sien suh­teen. Ammat­tialiset oli se ala mikä tahansa, tarvit­se­vat rahaa jot­ta voivat elää ja kir­joit­taa niitä kir­jo­ja tai säveltää tai soit­taa musi­ikkia, tehdä eloku­via jne. Har­rasteli­jat eivät voi saa­da aikaisek­si ammat­ti­lais­ta­son jälkeä, elleivät he rupea ammat­ti­mais­es­ti tekemään. Ei voi mitenkään ns. työn ohel­la sivu­bis­nek­senä pidem­m­män päälle tehdä. Jos aikoo kehit­tyä huip­pu­un­sa, pitää olla täysin ammat­ti­lainen ja siihen tarvi­taan tek­i­jänoikeuk­sia, jot­ta voisi ammat­ti­laise­na ansai­ta elantonsa.

    Har­rasteli­jat voi tehdä har­rasteli­jata­son tuo­tok­sia ja jakaa niitä miten haluavat.

  8. Uskoisin että mikäli sähköisen “suo­jatun” mate­ri­aalin omaan käyt­töön kopi­oin­ti kiel­let­täisi­in, päästäisi­in vih­doin kun­nol­la eteen­päin myös kir­jo­jen sähköisessä jakelussa.

    Esimerkik­si: Ostan Osmol­ta pdf-kirjan:n jon­ka alare­unas­sa on tek­sti “Teok­sen suo­ja: Tämän teoskap­paleen omis­taa spot­tu”. Kos­ka tek­sti on teok­sen suo­jana ole­va tehokas toimen­pide (siis juridis­es­ti), sen pois­to olisi ran­gais­tavaa. Intressi­ni lait­taa teos yleiseen jakelu­un muokkaa­mat­tomana on vähäi­nen, ja muokatun ver­sion vielä vähäisem­pi, kos­ka tam­per­oin­ti on sisäl­löstä havait­tavis­sa, ja suo­jauk­sen tekni­nen kiertämi­nen on var­masti suurem­pi rikos kuin teok­sen oikeudeton luovutus.

    Mikään ei estä min­ua luovut­ta­mas­ta teoskap­palet­ta eteen­päin, jos tuhoan kaik­ki kopiot.

    Toisaal­ta taas, Osmon kir­jakaup­pa saat­taa tar­jo­ta min­ulle hal­ven­nus­ta paperiko­pios­ta jos upload­aan palvelu­un validin sähköisen kopi­on demon­stroidak­seni että omis­tan sellaisen.

    Use­am­man täl­laisen “Pre­pared exclu­sive­ly for N.N” ‑tek­stil­lä varuste­tun ammattikirja-pdf:n olen han­kkin­utkin, hin­ta muis­taak­seni noin puo­let paperiversiosta.

  9. Osmo, mikä olisi sin­un ihan­netule­vaisu­udessasi (i) kiin­ni­jäämis­ris­ki kir­jan kopi­oimis­es­ta toiselle ihmiselle, ja (ii) tästä teosta saata­va rangaistus?

    1. Sam­po Smolanderille:

      Min­ul­la ei ole tähän ongel­maan ratkaisua. Halusin vain huo­maut­taa, että jos on oikeus perus­taa jättimäinen,m eikau­palli­nen merirosvo­sait­ti, jon­ka osoitet­ta saa vapaasti ja julkises­ti levit­tää, on se sama kuin tek­i­jänoikeuk­sian täy­delli­nen kumoami­nen. Joka tätä halu­aa, hänen on ymmär­ret­tävä myös lopputulos.

  10. Peri­aat­teessa olen sitä mieltä, että tek­i­jäl­lä tulisi olla oikeus lisen­soi­da aivan kuten halu­aa. Toisaal­ta en ole täysin vaku­ut­tunut, että ihmisen (ainakin mei­dän kult­tuurimme kas­vat­ta­man) taipumus yrit­tää omis­taa ja hallinnoi­da mah­dol­lisim­man tehokkaasti on eri­tyisen järkevä.

    Luulen, että käsil­lä on isom­pi mur­ros kuin voimme vielä käsittää.

    Tässäpä alla pari linkkiä, joiden kaut­ta voi ainakin sup­peasti tutus­tua taval­lista vapaam­min (sään­töjä on, lisens­seis­sä ker­ro­taan lisää) jaos­sa ole­vaan mate­ri­aali­in. Tarkoi­tus ei ole main­os­taa mitään, nämä vaan tuli­vat ensim­mäisenä mieleen ja kun olen huo­man­nut, että yllät­tävän moni ei eri­laisi­in “copyleft”-lisensseihin ja niiden alla julka­istavaan mate­ri­aali­in kovin hyvin ole tutus­tunut, niin koin velvol­lisu­udek­seni osal­lis­tua keskustelu­un edes tämän verran.

    Musi­ikkia:
    http://www.jamendo.com/en/

    Kir­jo­ja:
    http://wiki.creativecommons.org/Books

    Val­oku­via:
    http://www.flickr.com/creativecommons/

    Käyt­töjär­jestelmä erit­täin laa­joine ohjelmistoineen:
    http://ubuntu-fi.org/

    Lisäk­si “avoimen kood­in” peri­aat­teel­la käsit­tääk­seni Suomes­sa kehitetään sähköau­toa ja maail­mal­la on paljon muitakin vas­taavia yhteistyöprojekteja.

  11. “yritin pro­voka­torisel­la postauk­sel­lani selvittää”

    Pro­vokaa­ti­ol­la ei juuri koskaan selvitetä yhtään mitään.

    “Onko puolueel­la väärä nimi?”

    Ei ole. Oletko tutus­tunut siihen, mil­lä nimel­lä viihde­te­ol­lisu­us yksi­ty­istä kopi­oin­tia jo ainakin kol­mat­ta kymmenet­tä vuot­ta kutsuu?

    “Sitähän voi tehdä jopa sabotoidakseen.”

    Voi tehdä, mut­ta ihmiset toimi­vat epära­tionaalis­es­ti ja halu­a­vat antaa tek­i­jälle palkkion hyvästä työstä. Mikäli Ter­voa ei arvoste­ta tarpeek­si, että palkkio­ta halut­taisi­in antaa, saat­taisi tap­pi­o­ta tapah­tua. Toisaal­ta täl­laista henkilöä ei kauhean hel­posti saa edes Ter­von kir­jo­ja luke­maan. Ja sit­ten on vielä ilmaisen main­ose­fek­ti, joka houkut­telisi lisälukijoita.

    Kor­vauk­sia voisi olla hyvä voi­da mak­saa vaik­ka jonkin val­tion tek­i­jänoikeusko­r­vausvi­ras­ton kaut­ta. Viras­ton ain­oa tehtävä voisi olla epäpoli­it­ti­nen (vrt. Teosto ja Gramex) (ja epä­mo­nop­o­listi­nen) vapaae­htois­t­en ja ken­ties kau­pal­lis­ten pakkolisenssiko­r­vausten keräämi­nen kaikesta tek­i­jänoikeudel­la suo­ja­tus­ta mate­ri­aal­ista. Kor­vamerk­it­semät­tömät kor­vauk­set voisi jakaa tasais­es­ti vaikka­pa kaikille viimeis­ten kol­men vuo­den sisään julkais­seille. Kau­pal­lis­ten kor­vausten taso voitaisi­in määritel­lä kaksinker­taisik­si kor­vamerk­it­semät­tömien kor­vausten osalta.

  12. >“Mut­ta entä kopi­oimi­nen omaan käyt­töön? ON aivan eri asia, jos se tapah­tuu tut­tu­jen kesken yksitellen kuin jos kir­jan saa lait­taa net­ti­in kenen tahansa ladat­tavak­si. Sitähän voi tehdä jopa sabotoidak­seen. Jos Jari Tervo …”

    Täl­läi­nen ajat­te­lu­ta­pa on harmil­lisen yleinen ja siinä yliarvioidaan pahasti yksit­täis­ten koti­sivu­jen voimaa. Jos sinä lait­taisit Ter­von kir­jan saataville tänne blogi­in, kaik­ki blo­gin luk­i­jat kyl­lä saisi­vat sen ilmaisek­si, mut­ta muut kir­jaa etsivät kulut­ta­jat eivät pää­ty­isi sin­un sivulle­si. Esim. Googlen ensim­mäiset sivut täyt­ti­sivät muil­la hakutuloksilla.

    Ter­von kir­jaa etsivä pää­ty­isi ensin kau­pal­lisi­in palvelui­hin jois­sa tar­joit­taisi­in kyseistä kir­jaa lisäar­vopalveluil­la höys­tet­tynä: 30 ensim­mäistä sivua ilmaisek­si, uusia pain­ok­sia jois­sa kir­joi­tus- ja asi­avirheet on kor­jat­tu, lisäti­eto­ja ja suosi­tuk­sia muista sopivista kir­joista, jne. jne.

    Tässä kulut­ta­ja jou­tu­isi miet­timään ostaako kir­jan vai kulut­taisiko aikaa etsiessään kir­jaa juuri sopi­vas­sa for­maatis­sa epämääräisiltä sivuil­ta. Jos hin­ta on tarpeek­si alhainen, on helpom­paa ostaa kirja.

    Epäkau­pal­lisen kopi­oimisen sal­lim­i­nen Inter­netis­sä ei poista ansait­semis­mah­dol­lisuuk­sia tek­i­jänoikeuk­sia käyt­täen. Se kyl­lä vaatisi, että tuot­tei­den myyjät myi­sivät tarpeek­si hal­val­la ja paran­taisi­vat nyky­isiä palveluitaan uusil­la inno­vaa­tioil­la. Täl­läi­nen kehi­tys var­masti pois­taisi muu­tamia toim­i­joi­ta markki­noil­ta, mut­ta lop­pu­peleis­sä paran­taisi kulut­ta­jien asemaa.

    1. Myön­nän, että jos minä lait­taisin sat­un­naisen Ter­von kir­jan markki­noille, sitä eivät hakukoneet tur­put­taisi, mut­ta kat­e­gori­nen “eikau­pal­lisen” merirosvolah­den sal­lim­i­nen osoit­teessa, jon­ka jokainen tun­tee, toimisi toisin. Täl­laisia jokaisen tun­temia ei ilmaan­nu, niin kauan kuin toim­inta on lail­lista, mut­ta jos se muut­tuu lail­lisek­si, sat­apros­ent­tisel­la var­muudel­la ilmaan­tuu. Vaik­ka hakukoneen blo­geeraisi­vat sen, tieto kyl­lä lev­iäisi. Niin­pä täl­laisen tolim­in­nan vaiku­tuk­set pyswyi­sivät kohtu­ullisi­na, jos toim­inta olisi kiel­let­tyä, vaik­ka sitä ei hirveästi valvot­taisi, mut­ta kovin tuhoisaa, jos se olisi viral­lis­es­ti sal­lit­tua, ja tuo­laisen saitin osoitet­ta saisi julkises­ti levittää.

  13. jos on oikeus perus­taa jättimäinen,m eikau­palli­nen merirosvo­sait­ti, jon­ka osoitet­ta saa vapaasti ja julkises­ti levit­tää, on se sama kuin tek­i­jänoikeuk­sian täy­delli­nen kumoami­nen.

    Tämä onkin syy, mik­si itse pidän tek­i­jänoikeuk­sien täy­del­listä kumoamista ain­oana loogise­na posi­tiona jos halu­aa vapaut­taa “yksi­tyiskäyt­töön” kopi­oin­nin. Jos asia ei olisi teknis­es­ti niinkuin Osmo kir­joit­taa, min­ul­la ei olisi peri­aat­teessa mitään sitä vas­taan, että kau­pal­lis­es­ta levit­tämis­es­tä täy­ty­isi mak­saa roy­al­te­ja. Kus­tan­netaan­han muitakin julk­ishyödykkeitä vähän samaan tapaan. (Tehokas­ta se ei tosin olisi edelleen, joten siinä mielessä se on edelleen moraali­ton ratkaisu)

    Mut­ta kos­ka se ei ole teknis­es­ti mah­dol­lista, niin täl­lainen jako on jär­jetön. Vapaak­si kaik­ki vaan.

  14. Muuten, Boldrin & Levine ovat tehneet mukavasti rahaa kir­jal­laan, vaik­ka se on vapaasti ladat­tavis­sa netistä. Go Figure.

  15. Minus­ta emme ole tilanteessa jos­sa yksit­täis­ten teoskap­palaiden hin­ta on kopi­oin­nin halpu­ud­es­ta johtuen efek­ti­ivis­es­ti nol­la, kopi­oin­nis­sa on omat vaivansa ja siinä että teos tuo­daan mukavasti saataville oma arvon­sa. Esimerkik­si hyvä verkkopalvelu tai kir­jakaup­pa. (Sivu­men­nen, en tiedä mut­ta epäilen että esimerkik­si amerikkalainen kir­jakaup­paketju Bor­ders tekee enem­män rahaa myymäl­lä kahvia kir­jakaup­po­jen­sa kahvilois­sa kuin kirjoilla.)

    Mut­ta jos nyt leik­itään ajatuk­sel­la että kaik­ki media olisi kuin radio jos­sa yksit­täistä kuun­teli­jaa ei voi laskut­taa, niin main­os­tamisen lisäk­si aivan ilmeinen ratkaisu on jonkin­lainen könt­tä­mak­su, malli­in teosto- tai kaset­ti­mak­su. Eli esimerkik­si minkä tahansa Inter­net­ti­in kytket­tävän lait­teen hin­nas­sa olisi mak­su jon­ka tulot sit­ten jaet­taisi­in jotenkin tek­i­jöi­den kesken.

  16. Ter­von Ohranan ainakin löytää, kun kir­joit­taa “ter­vo tor­rent” tai “down­load ohrana” Googleen. Linkke­jä tulee Merirosvolah­den yms. lisäk­si myös kaiken­laisille enem­män tai vähem­män epämääräisille sivuille, joista ei tiedä, saako kir­jan todel­la sieltä. En nyt viit­si käy­dä haku­tu­lok­sia läpi, mut­ta luul­tavasti joukos­sa on ihan kelpo (so. toimivia) sivus­to­ja, joista on link­ki jollekin tiedos­to­jen tal­len­tamiseen ja jakamiseen tarkoite­tu­il­la palve­limille (Rapid­share ym). Eikä keinot tähän lopu, mut­ta ei niistä sen enempää.

    Ei tuo mitään raket­ti­tiedet­tä ole, vaik­ka myön­nän, että ei noista oikeista haku­sanoista ihan jokainen tai­da tietää. 

    Tiedos­to­jen lait­tomas­sa siirtämisessä oma­lle koneelle on kuitenkin vaaransa. Peri­aat­teessa kaikkea liiken­net­tä voidaan tarkkail­la. Imuroit kir­jan jostain sivul­ta ja tietokoneesi osoite voidaan tal­len­taa ja toimit­taa vaik­ka poli­isille. Poli­isi taas voi han­kkia oikeudelta luvan tutkia kiin­tolevysi sisällön. 

    Jos pitää vaaras­ta, tämä saat­taa olla oikea har­ras­tus, sil­lä kukaan ei tiedä, miten suuri ris­ki on, eivät edes vira­nomaiset sil­lä he ovat vas­ta pikkuhil­jaa luo­mas­sa käytän­teitä. Riskiä eivät myöskään tiedä ne, jot­ka rahas­ta myyvät eri­alaisia piiloutumiskeinoja.

    Merirosvolahdessakin oli kiva uisken­nel­la, eikä kukaan tietänyt, että lah­teen oli uin­ut hai, kunnes se nap­pasi pari lihav­in­ta kellujaa. 

    En kuitenkaan usko, että lop­ulli­nen ratkaisu voi olla, ihmis­ten tietoli­iken­teen ja kiin­tolevy­jen jatku­va syynäämi­nen. Ei muitakaan varkauk­sia estetä jatkuvil­la koti­etsin­nöil­lä edes pahim­mis­sa diktatuureissa. 

    Ihan mah­dot­toman en kuitenkaan pidä sitä, että hom­ma ratkeaa, kun­han ryhdymme lainku­u­li­aisik­si tässäkin asi­as­sa. Se lie­nee enem­mistön mielipide.

    1. San Atonille:

      Kaik­ki nuo lait­toman lataa­jan vaikeudet liit­tyvät tilanteeseen, jos­sa lataami­nen on laiton­ta. Jos se muut­tuu lail­lisek­si, mitään ongelmia löytää mitä tahansa kir­jaa tai levyä ilmaisek­si ei ole eikä tarvitse pelätä poli­isia. Sil­loin kir­joista mak­sami­nen muut­tuu hyväntekeväisyydeksi.

  17. Jät­timäisen epäkau­pal­lisen merirosvo­saitin perus­t­a­mi­nen ei ole niin help­poa kuin luulisi. Nykyi­nen pirate­bay on kau­palli­nen, kos­ka he tekevät ison liike­vai­h­don main­ok­sil­la. Vaik­ka itse tiedos­tot ja tiedot tule­vat ympäril­lä olev­as­ta yhteisöstä, on heil­lä jopa 3 työn­tek­i­jää ylläpi­dos­sa. Tuol­laisen palvelun toteut­ta­mi­nen vain har­ras­tus­toim­intana on täysin mahdotonta.

    On tot­ta, että epäkau­pal­lisen toimin­nan määrit­te­ly ja valvom­i­nen tulee ole­maan vaikeaa, mut­ta niin on nyky­is­ten lakienkin valvom­i­nen. Kulut­ta­jien tilanne paran­tu­isi silti selvästi nykyis­es­tä, jos epäkau­palli­nen kopi­oin­ti sallitaan.

  18. Tek­i­jänoikeuk­sien val­u­misen suury­htiöi­den hal­tu­un voisi estää sil­lä, että työ­suh­teen ulkop­uolel­la syn­tynei­den teosten tek­i­jänoikeuk­sia ei voisi kokon­aan myy­dä, vain lisen­soi­da määräa­jak­si, esimerkik­si enin­tään 5 vuodek­si ker­ral­laan. Tämä lais­sa määritel­ty raja voisi olla eri­laiselle aineis­tolle eri, riip­puen aineis­ton luon­teesta, mut­ta kuitenkin aina kohtu­ulli­nen. Samaan yhtey­teen voitaisi­in liit­tää tek­i­jänoikeu­den rajaami­nen 20 vuoteen.

    Epäkau­palli­nen levit­tämi­nen on mah­dol­lista jos tek­i­jä sen halu­aa sal­lia CC lisenssin avul­la. Ei kai kukaan halua murentaa arvosta­mansa tek­i­jän elan­toa vas­toin tah­toa? Ja mik­si levit­täisi muiden teok­sia kuin niiden joi­ta arvostaa?

    Olen Spot­tun kanssa samoil­la lin­joil­la, että yksilöidyt kopi­ot ovat oikea tapa jael­la sähköis­es­ti myy­tyjä lail­lisia kopi­oi­ta. Kopi­oin­nin estoa ei tarvi­ta kun jokainen lailli­nen kap­pale on yksilöitävis­sä. Tämä malli mah­dol­lis­taa kil­pailun myös jakelukanavas­sa ja pääte­lait­teil­la, mitä eri­laiset DRM jär­jestelmät eivät tee.

  19. Kir­joista mak­sami­nen on kir­jan OSTAJAN näkökul­mas­ta hyvän­tekeväisyyt­tä jo nyt, jos on kyse kir­jas­ta, jon­ka saisi kirjastostakin.

    Net­tikir­jakau­pat (siis ihan paperisia kir­jo­ja myyvät) ovat muuten mullis­ta­neet kir­jo­jen myyn­nin täysin, ainakin mitä tulee englan­ninkieliseen kir­jal­lisu­u­teen. Nykyään Ama­zonin ja vas­taavien kaup­po­jen trokari­palveluista saa (riit­tävän isoa rahaa vas­taan) sel­l­aisia kir­jo­ja, joiden etsimiseen olisi tarvin­nut käyt­tää luke­mat­to­mia työ­tun­te­ja, jos niitä olisi yrit­tänyt han­kkia divarei­den tai kir­jakaup­po­jen kaut­ta. Tai en minä tiedä: En kykene edes käsit­tämään, miten vähänkään harv­inaisem­paa tai vähem­män tun­net­tua ei-uutu­uskir­jal­lisu­ut­ta on ennen net­tiä voin­ut hankkia. 

    Mut­ta pysyn kan­nas­sani asioiden tärkeysjärjestyk­sen suh­teen. Jos tiedos­to­jen vapaa jakami­nen tekee pää­toimisen ammat­tikir­jail­i­ju­u­den mah­dot­tomak­si (mitä en kyl­lä mitenkään usko), se on pienem­pi mene­tys kuin se, että joudumme tek­i­jänoikeuk­sien valvon­nan nimis­sä asen­ta­maan Kopios­ton valvon­takam­er­at joka koti­in ja kadunkul­maan varmis­ta­maan, ettei vaan kukaan kopi­oi mitään luvat­tomasti. Eikä tämäkään lop­ul­ta aut­taisi. Infor­maa­tio halu­aa olla vapaata.

  20. “Kaik­ki nuo lait­toman lataa­jan vaikeudet liit­tyvät tilanteeseen, jos­sa lataami­nen on laitonta.”

    Niin liit­tyvät ja minus­ta ihmis­ten pitäisikin ostaa Ter­von­sa kir­jakau­pas­ta tai laina­ta kirjastosta.

    Mut­ta entäs tämä: Eilen juuri tsekat­ti­in, että joudu­taan osta­maan läh­es kaik­ki lukion oppikir­jat uusik­si. Ilmeis­es­ti esimerkik­si matem­ati­ik­ka on edis­tynyt paris­sa vuodessa niin paljon, että van­ha oppikir­ja ei kelpaa. 

    En ihan tarkkaan tiedä, miten min­ut on saatu suo­ma­lais­ten kus­tan­ta­jien lyp­sylehmäk­si. Mik­si opet­ta­jat ovat läht­e­neet leikki­in mukaan ja uusi­vat kir­jo­ja niin, että on van­hat eivät kelpaa. 

    No, kyl­lähän nuo sit­ten ostaa, kun pakko on — ja ehkä suo­ma­laisen kus­tan­nus­toimin­nan tukemis­es­ta on jotain hyö­tyä yleisem­mäl­lä tasol­la … tosin en ymmär­rä, kuka on päät­tänyt, että juuri luki­o­lais­ten van­hempi­en ja jos­sain määrin opiske­li­joiden pitää ottaa tuo taak­ka kannettavakseen.

    Mari­navai­hde pois päältä ja lopuk­si pari sanaa aiheesta. Suomes­sakin on köy­hiä, kehi­tys­maista puhu­mat­takaan, joille oppikir­jo­jen ost­a­mi­nen on ylivoimaista. Jos joku on niin onnekas, että onnis­tuu kir­jan han­kki­maan ja sen verkkoon (lait­tomasti) siirtämään niin, että nämä köy­hät pää­sevät tiedon äärelle, kaik­ki kun­nioituk­seni hänelle.

  21. Et main­in­nut tilin­päätök­sessä keskustelua siitä, olisiko tek­i­jänoikeu­den kestoa tarpeen lyhen­tää esimerkik­si 1–15 vuo­teen julka­is­us­ta. Se on nykyjär­jestelmään ehdote­tu­ista muu­tok­sista mielestäni ilmi­selvim­min hyödylli­nen. Voin ymmärtää kan­nan, että tek­i­jänoikeuk­sia ei pois­te­ta kokon­aan, mut­ta 100 vuo­den ker­talu­okas­sa pyörivää suo­ja-aikaa kan­nat­ta­vat kai enim­mäk­seen vain asi­as­ta suo­raan hyö­tyvät tahot.

    Lyhyem­pi kestoai­ka tar­joaisi myös lisää tilaisuuk­sia nähdä, miltä tek­i­jänoikeudeton maail­ma näyt­täisi ilman pelot­tavaa harp­paus­ta tyhjään. Kun vielä melko suosi­tut teok­set jäi­sivät suo­jan ulkop­uolelle, voisimme tarkkail­la, miten (nyt edelleen elos­sa ole­vat) tek­i­jät pyrkivät hyö­tymään niistä. 

    Kir­jas­to­jär­jestelmän ansios­ta monien kir­jo­jen suo­ja-aika on muuten jo täl­lä het­kel­lä jos­sain mielessä de fac­to muu­ta­ma vuosi (kunnes kir­jas­to on tehnyt han­k­in­nat ja pahim­mat jonot ovat häipyneet). Mitä tulee argu­ment­ti­in “kir­jas­ton kir­joista on jo mak­set­tu”, niin kir­jas­to­han on tässä mielessä eräs (teho­ton) tapa tukea tuotan­toa julk­isil­la varoil­la — kyseiset mak­sut voitaisi­in myös suo­raan mak­saa tekijöille.

  22. “Jos se muut­tuu lail­lisek­si, mitään ongelmia löytää mitä tahansa kir­jaa tai levyä ilmaisek­si ei ole eikä tarvitse pelätä poli­isia. Sil­loin kir­joista mak­sami­nen muut­tuu hyväntekeväisyydeksi.”

    En tiedä miten määrit­telet ongel­man, mut­ta kyl­lä min­un mielestäni olisi hiukan han­kalaa hakea piraat­ti­lahdes­ta kir­jaa osmon matkas­ta niz­za­an, kun sadas­ta osumas­ta 60 sisältää markki­noin­nis­sa käyte­tyn ensim­mäisen kol­men kap­paleen otok­sen, 10 tiedos­toa on kor­rup­toitunut, 10 tiedos­tossa joka toiseen sivun väli­in on laitet­tu main­ok­sia, 15 ovat muuten oikei­ta, mut­ta ovat van­ho­ja ver­sioi­ta joista puut­tuu viimeisim­mät kor­jauk­set ja lisäyk­set, ja viisi on oikeasti sitä mitä minä haen. 

    Onko se Buranan ost­a­mi­nen nyt hyvän­tekeväisyyt­tä? En oikein jak­sa ymmärtää, että jak­sat tois­tu­vasti tuo­da tuon hyvän­tekeväisyysar­gu­mentin esille, kun mon­een ker­taan on osoitet­tu, että havain­to­jen perus­teel­la tuo ei yksinker­tais­es­ti pidä paikkaansa. 

    “Kir­jail­i­joiden tulot pienenevät, mut­ta eivät nol­laudu. Tämä lie­nee real­isti­nen arvio. Koti­maisen kir­jal­lisu­u­den osalta olen hyvin surulli­nen, kos­ka se tarkoit­taa, että entistä pienem­pi osa kir­jail­i­joista voi tehdä työtä tosis­saan eikä vain vasem­mal­la kädellä.”

    Määrit­tele posi­ti­ivis­ten ulkois­vaiku­tusten avul­la ammat­ti­maisen kaunokir­jal­lisu­u­den oikea määrä. Vai onko enem­män parem­pi kus­tan­nuk­sista riippumatta?

  23. Open source ‑sof­t­as­ta ja jakamis­mah­dol­lisuuk­sien kir­jos­ta huoli­mat­ta sof­t­aa kuitenkin myös myy­dään vielä. Sof­t­an kohdal­la tosin yksi­tyi­nen kopi­oin­ti on oikeasti kiel­let­tyä myös yksi­tyiskäyt­töön, toisin kuin musi­ikin ja kir­jo­jen tapauk­ses­sa. Tämä malli mielestäni toimii oikein hyvin, eli CC-lisen­soidut vai­h­toe­hdot voivat hyvin kehit­tyä ole­mas­saol­e­van mallin rinnalla.

    Karsas­tan myös täysin vapaa­ta net­ti­jakelua yksi­tyiskäyt­töön. Sof­t­an kohdal­la warez-saitit ovat kuitenkin enem­män maan alla. Näin pitäisin myös muun mate­ri­aalin kohdal­la. Vapaa ja lailli­nen julki­nen yksi­tyi­nen net­ti­jakami­nen voi olla liian paha isku ja tyre­hdyt­tää menekin. Vaik­ka käyt­täjät mielel­lään CC-maail­mas­sa artis­te­ja tuke­vatkin, julki­nen ja lailli­nen ilmainen palvelu var­masti vähen­täisi tulo­ja, kuten Osmo kuvailee. Yksi­tyi­nen kopi­oin­ti­han tut­tava­pi­iris­sä on nytkin lail­lista, ja ihan hyvä niin, enkä osaa siihen kai­va­ta lisäyksiä.

    Eri asia sit­ten on että net­ti­jakamisen valvon­taan ei pidä antaa eri­ty­isiä poli­isi­val­tuuk­sia tek­i­jänoikeusta­hoille eikä hyväksyä tähti­ti­eteel­lisiä kor­vaus­sum­mia rikkomuksista. 

    Peri­aat­teessa jos vapaa net­ti­jakami­nen olisi lail­lista, sit­ten kai pitäisi miet­tiä jotenkin teosto/kopiostomaksutyyppisten kor­vausten aset­tamista net­tili­it­tymälle. En oikein innos­tu ajatuksesta.

    Tek­i­jänoikeudet pitäisi raja­ta niin että mate­ri­aali vapau­tuu “kult­tuurikier­toon” jos­sain järkevässä ajas­sa, ja niin että tek­i­jänoikeuk­sien voimas­saoloaikanakin remix-tyyp­pinen mate­ri­aalin uudelleenkäyt­tö, jos­ta siis muo­dos­tuu uusi teos, on mah­dol­lista kohtuukus­tan­nuksin. Nykyiset suo­ja-ajat ovat aivan tolkut­to­mia, ja musi­ikin kohdal­la remix­auk­si­inkin kaiketi tarvi­taan lupa(?).

  24. Aiem­min totesin, etten ymmär­rä, mik­si ihmiset halu­a­vat mak­saa edes suo­jaa­mat­tomas­ta dig­i­taalis­es­ta musi­ik­ista (siis sel­l­ais­es­ta, mikä toimite­taan netin ylitse). Kir­jo­jen kohdal­la tämä on muuten vielä isom­pi kysymys. Mitä ihmeen arvoa dig­i­taalisel­la kir­jal­la on? Paperikir­ja sen­tään näyt­tää hyvältä kir­jahyllyssä, ja sil­lä voi olla jokin jälleen­myyn­tiar­vo tule­vaisu­udessa. Jos paperikir­jas­ta mak­sami­nen on usein hyvän­tekeväisyyt­tä, dig­i­taalis­es­ta kir­jas­ta mak­sami­nen on sitä aina. Dig­i­taaliseen kir­jaan ei voi edes han­kkia tek­i­jän signeerausta.

    Kaunokir­jal­lis­ten teosten kap­palei­den ost­a­mi­nen ei kuitenkaan ole kenellekään vält­tämät­tömyys. Se on yleel­lisyyt­tä. Tästä syys­tä menekkiä on kalli­im­mil­lakin, kovakan­tisil­la laitok­sil­la: Ihmiset kor­eilun­halus­saan halu­a­vat täyt­tää kir­jahyl­lyn­sä arvos­sa pitämien­sä kir­jail­i­joiden teosten näyt­tävil­lä kap­paleil­la. Ja onhan kovakan­ti­nen sidot­tu kir­ja miel­lyt­tävä kädessä. Ja onhan se hienoa, jos siinä on vielä tek­i­jän signeerauskin.

    Jos­sain aikaisem­mas­sa keskustelus­sa toin esi­in muusikko Trent Reznorin ja hänen hin­tad­if­fer­oidun julka­isun­sa Ghosts I‑IV ‑albu­mista. Kir­jo­jen puolel­la täl­lainen hin­tad­if­fer­oin­ti on jo nyt arkipäivää, läh­es jokaises­ta kaunokir­jal­lis­es­ta teok­ses­ta ilmestyy sekä kovakan­ti­nen että pokkar­i­laitos. Pokkareil­la muuten “viralli­nen”, tek­i­jälle rojal­te­ja mak­sa­va kus­tan­ta­ja pysty­isi tek­i­jänoikeudet­tomis­sa olois­sa kil­paile­maan ver­rat­en tehokkaasti näi­den lail­lis­tet­tu­jen “piraat­tikus­tan­ta­jien” kanssa. Jos hin­taero “aidon” ja “kopi­on” välil­lä on riit­tävän pieni, esimerkik­si 50 sent­tiä pokkar­il­ta, aika har­va sitä kopi­o­ta ostaa. Tätähän voidaan vielä lain­säädän­nöl­lä avit­taa pakot­ta­mal­la “luvat­tomien” kopi­oiden valmis­ta­jat merk­it­semään näkyvästi kan­teen, että teok­sista ei ole mak­set­tu rojalteja.

    Toinen asia: Onko tääl­lä joku sitä mieltä, että kir­jail­i­jal­la on jokin automaat­tis­es­ti lankea­va moraa­li­nen oikeus saa­da kor­vaus siitä, että joku lukee hänen kir­jansa? Tot­ta kai on niin, että jos siitä jollekulle mak­se­taan, niin oikeu­den­mukaisin­ta on mak­saa kir­jail­i­jalle (ja ehkä kus­tan­nus­toimit­ta­jalle). Mut­ta onko tämä kir­jail­i­jan oikeus? Siis siinä vai­heessa kun kir­ja on jo julka­istu, ja peri­aat­teessa min­i­maal­isin kus­tan­nuksin kopi­oitavis­sa. Onko bookcross­ing (kir­jo­jen jät­tämi­nen julk­isille paikoille kenen tahansa mukaan otet­tavak­si ja luet­tavak­si) epä­moraal­ista? Jos on, niin onko kir­jo­jen lainaami­nen kavereille epämoraalista?

    “Kir­jan laiton kopi­oimi­nen on ele­gant­ti rikos.”

  25. Kokeilin, josko tähän kir­ja­caseen löy­ty­isi toimi­va malli vai­h­toe­htoisen rahan avul­la ja sain mielestäni jonkin­laisen aikaan. Ampukaa­han alas.

    Alku­vaa­timuk­set:
    — on val­tion tai muun legi­t­i­imin toim­i­jan ylläpitämä kir­jal­lisu­us­ra­ha. Kir­jal­lisu­us­ra­ha on vir­tu­aa­li­nen val­u­ut­ta, jon­ka liikut­tamiseen ja hallinnoin­ti­in ylläpitäjä toimit­taa edullis­es­ti (verovaroin tuet­tu) väli­neet (vaik­ka höylät­tävät mak­suko­r­tit) ja tur­val­liset tietojärjestelmät.

    Uudet lait:
    — Kir­jo­ja (paperi tai sähköi­nen) ei saa myy­dä kuin kirjallisuusrahalla.
    — Kir­jas­ta täy­tyy aina käy­dä selkeästi ilmi kir­jail­i­ja ja kir­jal­la täy­tyy olla kir­jal­lisu­us­ra­han ylläpitäjän aut­en­tikoima tun­niste (esim. viivakoodi).
    — Kuka tahansa saa painaa tai kopi­oi­da kirjoja.
    — Kir­jan ostamisen (kir­ja siir­tyy luk­i­jalle) yhtey­dessä täy­tyy kir­jail­i­jalle tilit­tää kir­jail­i­jan vaa­ti­ma sum­ma kir­jal­lisu­us­ra­haa (kir­jail­i­ja saa mil­loin tahansa muut­taa vaa­dit­tua summaa).
    — Kir­jan osta­jal­la on oikeus saa­da varmis­tus oston yhtey­dessä, että kir­jail­i­jalle on tilitet­ty kir­jail­i­jan vaa­ti­ma sum­ma (“tek­i­jän­palkkio”).
    — Kir­jal­lisu­us­ra­han tilisi­ir­to rek­isteröidään aina tietyn kir­jan ostotapahtumana.
    — Kir­jan myyjän täy­tyy ilmoit­taa myyn­nistä kir­jail­i­jalle ja antaa kir­jail­i­jan halutes­sa mah­dol­lisu­us tutus­tua kir­jail­i­jan nimel­lä myytävi­in kirjoihin.
    — pla­gioin­ti on kiellettyä
    — Kir­jail­i­ja voi kieltää nimen­sä käytön kir­jas­sa, jos kir­jaa on muun­nel­tu huomattavasti
    — Kir­jal­lisu­us­ra­han ylläpitäjän on myytävä kenelle tahansa kir­jal­lisu­us­ra­haa euro­ja vas­taan (kir­jal­lisu­us­ra­han arvo on sidot­tu euron arvoon)
    — Kir­jal­lisu­us­ra­haa voi vai­h­taa euroik­si tiet­tyyn rajaan asti, jon­ka jäl­keen täy­tyy rek­isteröi­tyä kir­jail­i­jak­si tai kus­tan­ta­jak­si, jot­ta voi jatkaa vaihtamista.
    — Rek­isteröi­ty­jen kir­jail­i­joiden rahan­vai­h­dot kir­jal­lisu­us­ra­has­ta euroi­hin ovat julkisia.
    — Kir­jal­lisu­us­ra­han ylläpitäjä ottaa rahan­vai­h­dos­ta “käsit­te­ly­mak­sun” myymäl­lä kir­jal­lisu­us­ra­haa kalli­im­mal­la kuin ostaa sitä
    — kaik­ki rek­isteröidyt kir­jat (ns. viral­liset kir­jat) ovat myyn­nis­sä kir­jal­lisu­us­ra­han ylläpitäjän net­tikau­pas­sa sähköisessä muo­dos­sa kir­jail­i­jan ilmoit­ta­mal­la “tekijänpalkkio”-hinnalla.

    Noil­la ehdoil­la minus­ta syn­ty­isi tilanne, jos­sa kir­jat ovat hel­posti saatavil­la (vähin­tään sähköis­es­ti), paperi-kir­joille syn­ty­isi avoimet markki­nat, luk­i­jal­la on help­po ja lailli­nen tapa han­kkia kir­jo­ja, kir­jail­i­ja saisi vähin­tään “kohtu­ullisen” palkkion, kir­jo­jen myyn­ti ja osto olisi help­poa kenelle tahansa, kir­jat voisi­vat kiertää usei­ta osto/myyn­ti-kier­roksia ja kir­jail­i­ja saisi osu­u­den niistä kaik­ista. Kir­jal­lisu­us­ra­ha syn­nyt­täisi myös mon­en­laista kir­jal­lisu­uskeskeistä arvon­väl­i­tys­tä. Kir­jal­lisu­us­ra­haa voitaisi­in antaa lah­jana ja kir­jakau­pat voisi­vat jakaa kir­jal­lisu­us­ra­haa bonusjär­jestelmis­sään jne.

    Ydin­lähtöko­h­ta tälle mallille­han on tietysti se, että tule­vaisu­udessa ei ole mitenkään mah­dol­lista kieltää luk­i­jaa han­kki­mas­ta kir­jaa “oma­l­la hin­nal­laan”. Pitäisi siis uno­htaa kiel­to-/ra­joit­tamisyri­tyk­set (kuten DRM tms.) ja siir­tyä mah­dol­lisim­man nopeasti malli­in, jos­sa luote­taan siihen, että luk­i­joista tarpeek­si moni on kun­ni­alli­nen, jos heille annetaan siihen help­po ja luot­ta­mus­taosoit­ta­va mahdollisuus.

    Osmo on vääril­lä lin­joil­la siinä, että jos hyödyk­keestä ei ole pakko mak­saa vaa­dit­tua hin­taa ja hyödyke on hel­posti saatavil­la lait­tomasti, niin hyödyk­keestä mak­sami­nen olisi aina pyy­teetön­tä tai “hyvän­tekeväisyyt­tä”. Asia ei ole mis­sään nimessä näin mustavalkoinen.
    Tilanne taitaa olla jos­sain määrin analogi­nen vapaa­matkus­ta­jan ongel­malle eli mieltääkö hyödyk­keen han­kki­ja, että hänen mak­sama hin­tansa on “kohtu­ulli­nen”. Jos hin­ta on kohtu­u­ton niin hän ei mak­sa, vaan val­it­see lait­toman ver­sion. Jos hin­ta on kohtu­ulli­nen, niin hän mak­saa, jos muutkin maksavat.

    Osmon argu­menteista tulee min­ulle se olo, että jos hyödyke on vapaasti saatavil­la, niin kohtu­ullisen mak­sun raja las­kee automaat­tis­es­ti nol­laan. Minä väit­täisin, että se las­kee sil­loin nol­laan, kun sosi­aaliset nor­mit eivät osoi­ta arvolle kohdet­ta. Jos joku pyytäisi mak­sua hen­gitet­tävästä ilmas­ta, niin pitäisin kaikkia nol­las­ta isom­pia mak­su­ja kohtu­ut­tom­i­na, kos­ka en tiedä “kenelle” hen­gitet­tävästä ilmas­ta kuu­luisi normien mukaan mak­saa. Mut­ta, jos on kyse esim. kult­tuurista, jos­sa on selkeä tek­i­jyys (esim. kir­jat, musi­ik­ki, eloku­vat, taide) niin sil­loin kohtu­ulli­nen mak­su on suurem­pi kuin nol­la ja ihmiset sen mak­sa­vat (jos se on vai­va­ton­ta), kos­ka muutkin maksavat.

  26. Nämä oikeuskeskuste­lut ovat kir­jal­lisen sisäl­lön osalta tois­taisek­si vähän teo­reet­tisia sikäli, että elek­tro­n­iset luku­lait­teet eivät ole lyöneet itseään kovin hyvin läpi ainakaan kokon­ais­ten kir­jo­jen kohdal­la. (Lehdet yms. ovat eri asia, esim. itse en kaipaa sanomale­htien paperiver­sioi­ta.) Mut­ta entä sit­ten kun hyviä lait­tei­ta on kaikil­la? Nyt paperi on useim­miten paras media, mut­ta tule­vaisu­udessa tilanne voi olla toinen.

    En jak­sa uskoa, että minkään­laiset kollek­ti­ivisen rahoituk­sen mallit saisi­vat yleistä hyväksyn­tää. Ain­oa tie eteen­päin näyt­täisi ole­van, että ammat­tikir­joit­ta­jien on voita­va tar­jo­ta sisältö mukavam­mas­sa ja tyy­likkääm­mässä muo­dos­sa kuin ilmais­palveluis­sa. Jos tämä ei ole mah­dol­lista, ansain­ta on vaikeaa. Epäilemät­tä tek­i­jänoikeuk­sien puo­lus­ta­jat tule­vat lisäämään yhteistyötään laite- ja ohjelmis­to­valmis­ta­jien kanssa entis­es­tään. Etu­ja yhdis­tetään: halu­tut sisäl­löt, lait­tei­den ja ohjelmis­to­jen menek­ki. Samaa on tapah­tunut musi­ikissa jo pitkään.

    Ei kan­na­ta uno­htaa, että etenkin van­hem­man sisäl­lön kohdal­la fyysi­nen tuote sopii tun­nel­maan ja mieliku­vi­in parem­min kuin vir­tu­aa­li­nen. Veikkaan, että esim. Dos­to­jevskia lue­taan maail­man lop­pu­un saak­ka enem­män paper­il­ta kuin näytöiltä.

    Vaik­ka oltaisi­in menos­sa maail­maan, jos­sa kir­jo­jen tek­i­jänoikeuk­sia ei voi­da valvoa eikä toteut­taa, on mielestäni virhe ajatel­la, että oikeudet pitäisi kumo­ta. Piraat­ti on piraat­ti eikä siitä kau­nis­telul­la parane.

  27. Tek­i­jänoikeuk­sien pois­tamises­sa on myös isom­pi peri­aat­teelli­nen ongel­ma. Se liit­tyy omis­tu­soikeu­teen. Se että yksilö kokee omis­ta­vansa jotakin, sitä ei voi yleisil­lä sään­nöil­lä kuin tietyis­sä tapauk­sis­sa kyseenalais­taa. Ajatel­laam­pa tilan­net­ta, jos­sa kyseenalais­te­taan omis­tu­soikeus sel­l­aisel­la taval­la joka on useim­man mielestä väärin, sil­loin­han seu­rauk­se­na voi olla, että myös muil­takin osin omis­tu­soikeus kyseenalaistuu.

    Esimerkik­si mitä eroa on sil­lä, että johonkin hen­gen­tuot­teeseen tek­i­jäl­lä syn­tyy tunne, että hän omis­taa sen eli kokee että hänel­lä on siihen omis­tu­soikeus, ver­rat­tuna siihen että kyseessä olisikin joku mate­ri­aa­li­nen tuote?

    Jos esimerkik­si teen keksin­nön ja koen omis­ta­vani sen, niin en näe eroa sil­lä, että omis­taisin jonkun mate­ri­aalisen tuot­teen. Nyt jos sit­ten kyseenalais­te­taan yleen­sä keksin­tö­jen omis­t­a­mi­nen, sil­loin koen että myös mate­ri­aal­is­ten tuot­tei­den omis­tu­soikeus kyseenalaistuu. 

    Mil­loin sit­ten se mitä minä koen nousee merkit­täväk­si, on sil­loin jos yleis­es­ti ihmiset koke­vat samal­la taval­la. Tämän kokemisen kyseenalais­tamis­es­ta voi seu­ra­ta, ettei enää sit­ten ettei enää suh­taudu­ta toisen omis­tami­in mate­ri­aal­isi­in tuot­teisi­in samal­la taval­la kuin ennen.

    Eli yksinker­tais­es­ti jos näen kau­pas­sa tuot­tei­ta, en enää vält­tämät­tä sil­loin koekkaan moraalis­es­ti vääräk­si ottaa niitä itsel­leni ilmaisek­si. No tietenkin kiin­ni­jäämis­ris­ki saa epäröimään, mut­ta tulee niitäkin tilantei­ta jois­sa ris­ki on yllät­tävänkin pieni.

    Mikään val­tio ei kykene hal­lit­se­maan tilan­net­ta jos­sa yleinen moraali las­kee. Omis­tu­soikeu­den tur­va on ensisi­jais­es­ti kiin­ni yleis­es­tä moraal­ista se itseasi­as­sa takaa sen. Lain­säädän­tö ja sen valvon­takoneis­to ei pysty sitä takaa­maan jos yleis­es­ti moraali laskee.

    Tästä syys­tä ratkai­se­vaa on miten yleis­es­ti me koemme omis­tu­soikeu­den, eli ulot­tuuko se yksilö­ta­sol­la hen­gen tuot­teisi­in, joi­ta myös keksin­nöt ovat kuten myös suun­nit­telijoiden tuo­tok­set. Suun­nit­telijoiden tuo­tok­sil­la tarkoi­tan esim. teol­lista muo­toilun, vaate­su­un­nit­telun jne.. tuo­tok­sia. Näistä esimerkkinä Antti­la myy tun­net­tu­jen muo­toil­i­joiden klas­sikko­tuot­teista bla­giaat­te­ja (Barcelona tuoli, Le Cor­busier tuoli).

    Tek­i­jänoikeuk­sien kumoamisel­la voi olla arvaa­mat­to­mia seu­rauk­sia ihmis­ten yleiseen suh­tau­tu­miseen omistusoikeuteen.

  28. “Sil­loin kir­joista mak­sami­nen muut­tuu hyväntekeväisyydeksi.”

    Minus­ta käytät edelleen harhaan­jo­htavasti ter­miä hyvän­tekeväisyys. Hyvän­tekeväisyys liit­tyy siihen, että annetaan jollekin täysin vastik­keet­ta rahaa. Se liit­tyy läh­es aina sel­l­ais­ten asioiden rahoit­tamiseen, joka ei koske anta­jaa itseään. Hän ei siis suo­raan hyödy rahan käytöstä, vaik­ka se menisikin sen tuot­tamiseen, mitä hyvän­tekeväisyysjär­jestö sanoo sil­lä tekevänsä. 

    Ilmaisek­si lada­tus­ta kir­jas­ta tek­i­jälle rahan antamises­sa ei minus­ta ole samas­ta kyse, vaan raha on vastike siitä, että luk­i­ja sai kir­jan luet­tavak­seen. Ain­oa yhteys hyvän­tekeväisyy­teen on se, että se on vapaae­htoinen, mut­ta toisin kuin hyvän­tekeväisyy­dessä, siinä ei tarvi­ta saman­laista altru­is­tista ajat­telua. Kun mak­sat kir­jail­i­jalle hänen kir­jas­taan, toiv­ot, että hän tek­isi toisen yhtä hyvän kir­jan ja että se sin­un lahjoituk­sesi osaltaan aut­taa siihen. 

    Minus­ta rav­in­tolan tip­pi kuvaa tuol­laista vapaae­htoista kir­jas­ta mak­samista parem­min kuin hyvän­tekeväisyys. Tip­piä ei kukaan kut­su hyvän­tekeväisyy­dek­si, vaan sitä mak­se­taan palkkiona saadus­ta hyvästä palvelus­ta ja/tai insen­ti­iv­inä tar­joil­i­joille palvel­la hyvin jatkos­sakin. Se on kuitenkin täysin vapaae­htoinen aivan kuten tuol­lainen mak­su kirjailijallekin.

  29. Aloituk­sen luet­tuani ei tässä vai­heessa muu­ta san­ot­tavaa kuin että ymmär­rän Osmon huolen oikoluk­i­joiden ja kus­tan­nus­toimit­ta­jien ammat­tikun­nan häviämisestä.…

  30. Omis­taako ihmi­nen ajatuksensa? 

    Mik­si puhe on yhteistä omaisu­ut­ta aina? Mik­si puheen siir­tyessä paperille/näytölle tai ylipään­sä visuaalis­es­ti havait­taviksi merkeik­si se muut­tuu omis­tu­soikeu­den alaisek­si immateriaksi? 

    Kuka tahansa saa kopi­oi­da toisen ajatuk­sia mielin määrin mil­lä tahansa tekni­ikalla. Se voi korkein­taan olla moraalitonta. 

    Mut­ta ei laitonta.

  31. Osmo kir­joit­ti:
    “Min­ul­la ei ole tähän ongel­maan ratkaisua. Halusin vain huo­maut­taa, että […] on se sama kuin tek­i­jänoikeuk­sian täy­delli­nen kumoaminen.”

    No mitä oikein ajat takaa?

    Suretko vain mak­sullisen kir­jal­lisu­u­den jout­sen­laulua, itsekin tietäen ettet ole valmis kan­nat­ta­maan niin vahvo­ja keino­ja joil­la kopi­oin­nin kehi­tys voitaisi­in pysäyttää?

    Vai uskotko että kopi­oin­ti voitaisi­in jotenkin saa­da kuri­in ilman, että val­tio (tai yksi­tyiset fir­mat) alka­isi hyvin tarkkaan valvoa kaikkea ihmis­ten välistä viestintää?

    Vai pidätkö kir­jail­i­joiden nyky­mallin mukaista ansain­tat­a­paa niin arvokkaana asiana, että olisit — jos muu ei auta — valmis pistämään kaiken viestin­nän valvon­nan alle?

  32. Yritän tässä haarukoi­da, mikä on mah­dol­lista. Min­un käsit­tääk­seni tek­i­jänoikeudet nol­lataan jos
    a) kuka tahanhsa saa kau­pal­lis­es­ti levit­tää toisen tuot­ta­maa sisältöä
    b) kuka tahansa saa “ei kau­pal­lis­es­ti” aset­taa kuu­den mil­jardille ihmiselle tar­jol­la toisen tuot­ta­maa sisältöä, kos­ka joku aina tekee näin. Jos näistä osoit­teista saa vielä levit­tää vapaasti tietoa (mik­sei saisi, jos toim­inta on lail­lista) kenenkään ei kan­na­ta mak­saa sisällöistä. 

    Kum­mankaan näistä kieltämi­nen ei tuo­ta mitään poli­isi­val­tio­ta, kos­ka jopa poli­isi pystyy havait­se­maan molem­mat. Jos jokin osoite on kaikkien tiedos­sa, se on myös poli­isin tiedossa.

  33. Tek­i­jänoikeudet nol­lau­tu­vat e‑kirjojen osalta myös sil­loin jos on sal­lit­tua ei-kau­pal­lis­es­ti lähet­tää toisen tuot­ta­ma tek­i­jänoikeuk­sien suo­jaa­ma sisältö vaikka­pa vain yhdelle vas­taan­ot­ta­jalle ker­ral­laan esimerkik­si sähköpostitse.

    Datamäärältään kir­jat ovat niin pieniä että ne kulke­vat näp­pärästi sähkö­postin liitteenä.

  34. Eli­na: “Mik­si puhe on yhteistä omaisu­ut­ta aina? Mik­si puheen siir­tyessä paperille/näytölle tai ylipään­sä visuaalis­es­ti havait­taviksi merkeik­si se muut­tuu omis­tu­soikeu­den alaisek­si immateriaksi?”

    Olisiko säilömisen, jalostamisen ja jake­lu­tien kuluil­la mitään jakoa?

    Osmo: “Kum­mankaan näistä kieltämi­nen ei tuo­ta mitään poli­isi­val­tio­ta, kos­ka jopa poli­isi pystyy havait­se­maan molemmat.” 

    Karkean karkea vir­hearvio Osmolta 🙂 

    Näet poli­isi­han havait­see tai parem­minkin muis­taa vain sivut, jot­ka ovat jo sul­jet­tu­ja ja sul­kee var­al­ta sivut, jot­ka osoit­ta­vat poli­isille, mis­sä rikol­liset nyt huseer­aa­vat. Ja panee vielä “vasikan” putkaan ja yrit­tää saat­taa julkiseen häpeään. Kysykää vaik­ka Mat­ti Nikiltä.

    S. Saarel­ma: “Minus­ta rav­in­tolan tip­pi kuvaa tuol­laista vapaae­htoista kir­jas­ta mak­samista parem­min kuin hyväntekeväisyys.”

    Tip­pi pyy­de­tään ainakin ole­muk­sel­la ja aina kas­vokkain. Kun “anas­taa” kenenkään tietämät­tä, se jää maksamatta. 

    Oikea tip­pi on myös markki­noitu ja syöpynyt kult­tuuri­in. Netis­sä ilmaisek­si rohmuami­nen jo myös.

    BTW: olisikos jo nyky­maail­mas­sa kokeil­tavis­sa sel­l­ainen ker­ju­umalli, että osta­jan tulee nimel­lään rek­isteröi­tyä sivulle ja hän saa lada­ta halu­a­mansa teok­sen. Jos mak­saa tipin, nimi ei jää näkyvi­in. Tai jää, jos osta­ja niin halu­aa. Voi siis ker­toa ole­vansa reilu, eet­ti­nen jne. lukija.

    Tip­it näky­i­sivät kaikille keskiar­vona mak­set­tu €/kirja. Myöhem­min kun on varois­saan, voisi paika­ta sal­doaan. Hyvä sal­do voisi tuo­da mukanaan etu­ja: nopea lataus, ilmaista lukemista, uutiskir­je uutuuk­sista, pääsy foo­ru­mille jne. “Mii­nus­sal­dot” nol­lat­taisi­in vuosit­tain tai jotain, jot­ta pitkää “velka­vankeut­ta” ei syntyisi?

  35. “Eli yksinker­tais­es­ti jos näen kau­pas­sa tuot­tei­ta, en enää vält­tämät­tä sil­loin koekkaan moraalis­es­ti vääräk­si ottaa niitä itsel­leni ilmaiseksi.”

    Noin miljoo­nan­nen ker­ran: ver­taus mate­ri­aal­isi­in tuot­teisi­in ei toi­mi. Jos kau­pan hyl­lyltä varas­taa, tavara on kaup­pi­aal­ta pois. Dig­i­taalises­sa kopi­oimises­sa alku­peräiselle kap­paleelle ei käy kuinkaan. Mate­ri­aalisen tavaran luon­tais­es­ti maalaisjär­jel­lä käsitet­tävä omis­tu­soikeus ei noin vain laa­jene julk­istet­tuun dig­i­taaliseen dataan.

    Ansain­ta­logi­ikas­ta tulee mieleen, että jos vapaan kood­in ohjel­moi­jat elät­tävät itsen­sä kir­joit­ta­mal­la kood­ia, niin mik­si ei luon­nol­lisen kie­len kir­joit­ta­jat? Tietoko­neo­hjel­ma on toimi­va ‘kone’ eri mielessä kuin tek­sti, ja ohjelmien sovit­tamises­sa ja kehit­telyssä asi­akkaan tarpeisi­in on var­masti enem­män bisnestä kuin esim. näytelmän käsikir­joituk­sen muokkaamises­sa, mut­ta joitain ver­tailuko­htia voisi kuvitel­la löytävänsä.

  36. “Yritän tässä haarukoi­da, mikä on mahdollista.”

    Vaikut­taa kovasti siltä että olet jo päät­tänyt oman kan­tasi. “Haarukoin­ti” vaikut­taa siis varsin mie­lenki­in­toiselta sanavalinnalta.

  37. Min­un käsit­tääk­seni tek­i­jänoikeudet nol­lataan jos — - kuka tahansa saa “ei kau­pal­lis­es­ti” aset­taa kuu­den mil­jardille ihmiselle tar­jol­la toisen tuot­ta­maa sisältöä, kos­ka joku aina tekee näin. Jos näistä osoit­teista saa vielä levit­tää vapaasti tietoa (mik­sei saisi, jos toim­inta on lail­lista) kenenkään ei kan­na­ta mak­saa sisällöistä.

    Kum­mankaan näistä kieltämi­nen ei tuo­ta mitään poli­isi­val­tio­ta, kos­ka jopa poli­isi pystyy havait­se­maan molem­mat. Jos jokin osoite on kaikkien tiedos­sa, se on myös poli­isin tiedossa.

    Jos nyt ote­taan “kaikkien tiedos­sa olemisen” mit­ta­puuk­si vaik­ka se, että osoite löy­tyy hake­mal­la sitä Googlel­la oikeil­la haku­sanoil­la, niin tämän mukaan “poli­isin tiedos­sa” on jo nyt kir­jaimel­lis­es­ti miljoo­nia eri osoit­tei­ta, jois­sa on lait­tomasti jaos­sa ole­vaa mate­ri­aalia. Jostain kum­man syys­tä tiedot näistä osoit­teista eivät kuitenkaan häviä netistä mihinkään, ei myöskään itse osoit­teis­sa jaos­sa ole­va materiaali.

    Webis­sä on lukuisia palvelui­ta, joi­hin kuka tahansa voi ilmaisek­si lada­ta mitä tahansa tiedos­to­ja oma­l­ta koneeltaan ja levit­tää sit­ten niiden osoitet­ta rajat­tomasti: Rapid­share, Megau­pload, Medi­afire, Send­space, Badon­go, zShare ja niin edelleen. Kuka tahansa nor­maali ihmi­nen tajuaa, että näitä käytetään ainakin 99-pros­ent­tis­es­ti nimeno­maan tek­i­jänoikeu­den alais­ten mate­ri­aalien lait­tomaan jakelu­un, mut­ta vaik­ka osoit­teet oli­si­vat kuin­ka “poli­isin tiedos­sa”, niille ei tapah­du mitään. Näi­den palvelu­jen käyt­töe­hdot on lisäk­si muo­toil­tu niin, että ne eivät ole vas­tu­us­sa käyt­täjien niihin lait­ta­mas­ta mate­ri­aal­ista vaan käyt­täjät itse. Jos palvelu­jen ylläpi­dolle ilmoite­taan, että tiet­ty yksit­täi­nen tiedos­to loukkaa tek­i­jänoikeuk­sia, tämä tiedos­to pois­te­taan, mut­ta se on erit­täin harv­inaista, kos­ka maail­man suurim­mil­lakaan medi­ay­htiöil­lä ei ole resursse­ja vah­tia koko webiä sen var­al­ta, mil­loin jokin oman yhtiön julka­isu seu­raavak­si ilmestyy jon­nekin Megau­ploadi­in. Pois­tamisen kohteek­si joutuu korkein­taan luokkaa joka sadas tiedosto.

    Esimerkik­si levy­jen suh­teen yleinen toim­intat­a­pa on sel­l­ainen, että ladataan niiden sisältö johonkin yllä maini­tu­ista palveluista ja peruste­taan johonkin Blog­geri­in tai vas­taavaan nimet­tömänä aivan tavalli­nen julkises­ti luet­tavis­sa ole­va blo­gi, jos­sa julka­istaan näi­den tiedos­to­jen osoit­teet — levyn nimi ja kap­palelis­taus niiden yhtey­dessä mainiten, jol­loin blogi­postauk­set löy­tyvät täysin nor­maal­isti hakukoneil­la. Näitä blo­ge­ja on tätä nykyä usei­ta tuhan­sia, ja niistä löy­tyy suurin osa nimeno­maan siitä pien­estä vähem­mistöstä levyjä, joka tuot­taa julka­isi­jalleen voit­toa. Jos joskus käykin niin, että blo­gi ilmi­an­netaan blo­gialus­tan tar­joa­jalle, peruste­taan heti uusi blo­gi, jälleen nimet­tömänä, ja täs­mälleen sama toim­inta jatkuu. Osoit­teista lev­iää siis tieto käytän­nössä täysin vapaasti jo nykyti­lanteessa, jos­sa toim­inta ei edes ole lail­lista.

    Hake­mal­la samal­ta sivul­ta pelkästään sano­ja “bea­t­les” — yksi ain­oa artisti sadoista tuhan­sista — ja “rapid­share” — yksi ain­oa tiedos­ton­jakopalvelu useista kym­menistä — löy­tyy Googlel­la tätä kir­joit­taes­sani 1 260 000 osumaa.

    Eli lyhyenä yhteen­ve­t­ona: tässä ryhdytään taas ker­ran maalaile­maan muka tule­vaisu­u­teen sijoit­tuvaa, muka hypo­teet­tista ske­naar­i­o­ta ja kysytään, mitä pitäisi tehdä, jos se joskus toteu­tuu. Todel­lisu­udessa kyseinen ske­naario on toteu­tunut jo, ja siitä on sil­loin järkevää keskustel­la tältä poh­jal­ta, jos siitä keskustel­la haluaa.

    Ehdotet­ti­in myös kaikille pakol­lista kult­tuuri­mak­sua ja kir­jail­i­jan ammatin muut­tamista pelkästään apu­ra­hoista riip­pu­vak­si. Lehdis­tö­tuk­i­lau­takun­nal­la olisi nyt vapaa­ta kap­a­siteet­tia, kun lehdis­tö­tu­ki siir­ret­ti­in suo­raan puoluei­den jaet­tavak­si. Eivätkö häly­tyskel­lot soi kenelläkään?

    Ei, eivät ne todel­lakaan soi. Esimerkik­si kaunokir­jal­lisu­ut­ta tuote­taan hie­man eri logi­ikalla kuin jotain puoluei­den viikkosanomale­htiä. Väi­tit jo aiem­min jotenkin ilmi­selvänä totuute­na, että jos vain jos­sain joskus pääsee päät­tämään rahan jakamis­es­ta, sinne tunke­vat heti ei vain poli­itikot, vaan puolue­poli­itikot. Apu­ra­hois­sa pyörivät kuitenkin jo tätä nykyä, tässä oikeasti ole­mas­saol­evas­sa vuo­den 2009 Suomes­sa, use­at miljoonat eurot. Tästä huoli­mat­ta niiden jakamis­es­ta päät­tävis­sä elimis­sä ei ole puolue­poli­it­tis­es­ti sitoutuneil­la ihmisil­lä edes merkit­tävää vähem­mistöä, enem­mistöstä puhumattakaan.

    Vain yhden esimerkin poimi­ak­seni: Esimerkik­si val­tion kir­jal­lisu­us­toimikun­ta ehtii kul­lakin kolmivuo­tisel­la toimikaudel­laan jakaa 500 000 — 600 000 euroa selvää val­tion rahaa. Silti siihen ei kuu­lu poli­itikko­ja vaan päin­vas­toin juuri kir­jal­lisu­usih­misiä: täl­lä het­kel­lä 6 kir­jail­i­jaa, 2 kri­itikkoa, 1 suo­men­ta­ja, 1 kir­jas­toih­mi­nen ja 1 kir­jal­lisu­u­den­tutk­i­ja. Kaik­ki edus­ta­vat oman alansa mer­i­toitunein­ta kansal­lista huip­pua. Jotkut heistä esit­tävät kyl­lä toki julkises­ti yhteiskun­nal­lisia mielip­iteitä ja jol­lakul­la on ollut joskus puoluei­den jäsenkir­jo­jakin, mut­ta poli­itikko­ja heistä ei kyl­lä saa vään­tämäl­läkään. Eli rahaa on jaet­ta­vana jo nykyti­lanteessa, mut­ta poli­itikko­ja ei vain näy ei kuulu.

    (No, jos oikein suuren­nus­lasil­la haetaan, niin kir­jail­i­ja Mat­ti Mäkelä on sen­tään peräti Joen­su­un kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan vara­jäsen, ja vieläpä raskaut­tavasti keskus­tan man­daatil­la. Mut­ta hänen ville­jä sado­ma­sok­istisia fan­ta­sioi­ta sisältävät romaanin­sa ja läh­es eksen­trisen oma­leimaisia yhteiskun­nal­lisia näke­myk­siä esit­televä essee­tuotan­ton­sa tekevät hänestä ehkä koko Suomen vähiten stereo­tyyp­pisen kepulaisen.)

  38. Yksi mah­dol­lisu­us dig­i­taal­is­ten teosten kopi­oin­tiko­r­vauk­sen mak­samiseen oikeuk­sien omis­ta­jalleen olisi ISP-oper­aat­tor­ei­den kaut­ta kopi­oin­nista automaat­tis­es­ti kerät­tävä verolu­on­toinen tiedon­si­ir­tomak­su. Tätä on poht­in­ut Ras­mus Wick­holm gradus­saan http://www.cs.helsinki.fi/u/ruohomaa/info/teema/Digitaalisten_teosten_maailmanlaajuinen_rekisterointi_internetissa.pdf

    Itse en vielä ole muo­dostanut kan­taa mil­lainen nyky­istä parem­pi jär­jestelmä olisi. Loogiselta tun­tu­isi että joko tek­i­jänoikeut­ta ei varsi­nais­es­ti olisi tai jos olisi, niin sen pitäisi olla sit­ten ikuinen, kuten on mate­ri­aalisen omis­tuk­sen lai­ta (tai no, kyl­lähän useim­mat esineet hajoa­vat his­to­ri­al­lises­sa kat­san­nos­sa aika nopeastikin). Jälkim­mäi­nen taas olisi minus­ta järjetöntä.

  39. Mikko H: Noin miljoo­nan­nen ker­ran: ver­taus mate­ri­aal­isi­in tuot­teisi­in ei toi­mi. Jos kau­pan hyl­lyltä varas­taa, tavara on kaup­pi­aal­ta pois. Dig­i­taalises­sa kopi­oimises­sa alku­peräiselle kap­paleelle ei käy kuinkaan. Mate­ri­aalisen tavaran luon­tais­es­ti maalaisjär­jel­lä käsitet­tävä omis­tu­soikeus ei noin vain laa­jene julk­istet­tuun dig­i­taaliseen dataan.

    Ei laa­jene yksi-yhteen mut­ta tässä on vaar­alli­nen aja­tusvirhe. Kyl­lä myös imma­te­ri­aa­likau­pan hyl­lyltä varastet­tu tavara on kaup­pi­aal­ta pois. Piraat­tiko­pi­on tekem­i­nen vähen­tää alku­peräisen tavaran (tilas­tol­lista) menekkiä, san­o­taan vaik­ka yhden miljoona­sosan ver­ran. On vaar­al­lisen help­po älylli­nen oikotie sanoa että menekki­tap­pi­o­han on oleel­lis­es­ti nol­la. Nyt jos piraat­tiko­pi­oi­jia onkin miljoona (niinkuin inter­net-aikana hel­posti on), tavara on viety kokon­aisu­udessaan sieltä imma­te­ri­aa­likau­pan hyllyltä.

    Jos tilas­tolli­nen ajat­telu ei luon­nis­tu, voi ajatel­la että imma­te­ri­aa­likau­pan hyl­lyl­lä ei oikeas­t­aan olekaan yhtä kap­palet­ta Madon­nan bii­sistä, vaan siel­lä hyl­lyl­lä ovat kaik­ki ne tsil­jar­di biisin kopi­o­ta jot­ka tule­vat pää­tymään eri ihmis­ten soit­timi­in. Täl­lä ker­taa vain kopi­ot on tehnyt biis­in­tek­i­jä eikä piraat­ti. Piraat­ti sit­ten vie yhden näistä kopi­oista, eikä tunne aihet­ta­neen­sa suur­ta vahinkoa. Olen näh­nyt perustelta­van ihan aineel­lisenkin tavaran varas­tamista suury­htiöiltä sil­lä että niil­lähän on niin paljon ettei yksi tavara mis­sään tun­nu. En ota kan­taa onko täm­möi­nen moraalis­es­ti väärin vai oikein, yritän ain­oas­taan argu­men­toi­da että ‘imma­te­ri­aali­varkaus ei ole kaup­pi­aal­ta pois’ johtaa harhaan vaik­ka se iskevä slo­gan onkin ‘miljoo­nan­nen ker­ran toistettavaksi’.

    Asia on mon­imutkaisem­pi sikäli että kukaan ei tiedä mon­tako kap­palet­ta biisiä menee kau­pak­si ja kap­palemäärä riip­puu vieläpä myyn­ti­hin­nas­ta, joten analo­gia myös ontuu mon­es­sakin paikas­sa. Kuitenkin siinä hypotet­tises­sa vai­heessa että maail­man jokaisel­la ihmisel­lä on jo kopio Madon­nan bii­sistä, sen biisin myyn­timah­dol­lisu­udet ovat viimeistään pudon­neet nol­laan, ja siinä mielessä tavara kadon­nut kokon­aan imma­te­ri­aa­likau­pan hyl­lyltä. Toki slo­ganin osa ‘alku­peräiselle kap­paleelle ei käy kuinkaan’ pitää sil­loinkin paikkansa sikäli että Madon­nan käsi­in jää se alku­peräi­nen tiedos­to (jos­ta muut on kopi­oitu) vaikka­pa iltaisin itsek­seen kuun­neltavak­si — hän ei ole menet­tänyt sitä.

    Ansain­ta­logi­ikas­ta tulee mieleen, että jos vapaan kood­in ohjel­moi­jat elät­tävät itsen­sä kir­joit­ta­mal­la kood­ia, niin mik­si ei luon­nol­lisen kie­len kirjoittajat?

    Minäkin olen ihme­tel­lyt mil­lä mekanis­mil­la vapaan kood­in ohjel­moin­ti elää ja kukoistaa.

    Osas­sa tapauk­sia on var­maankin koodareina päivä­työn­sä teke­viä jot­ka jatka­vat illal­la har­ras­tuk­seno­mais­es­ti vapaan kood­in pro­jek­tien kim­pus­sa (esimerkik­si tekevät itselleen parem­paa työkalua johonkin tarpeeseen kuin mielestään markki­noil­ta löytävät). Tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa — jos­sa mak­sullisel­la ohjelmis­to­työl­lä ei ole help­po han­kkia elan­toaan — esimerkik­si lähi­hoita­jat tai suo­lakaivostyöläiset saat­ta­vat rentoutua iltaisin saman har­ras­tuk­sen parissa.

    Toinen osa saat­taa olla sem­moisia jot­ka yrit­tävät saavut­taa vapaao­hjelmis­totekemisil­lään mainet­ta ja kuu­luisu­ut­ta jot­ta Ora­cle tai Google ottaisi hei­dät hyvä­palkkaisi­in töi­hin. Sem­moisia töitä ei ainakaan samal­la taval­la ole sit­ten kun Ora­cle ja Google sopeu­tu­vat uusi­in ansain­ta­logi­ikkoi­hin tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maailmassa.

    Monia muitakin moti­ive­ja aivan var­masti esi­in­tyy ja niitä var­maan olisi hyvä lis­ta­ta, kos­ka vapaan kood­in kehit­täjät tosi­aan ovat yksi empi­iri­nen esikuva. 

    En siis tässä ota kan­taa etteikö joku tek­i­jä (vaikka­pa valvon­nan vaikeus) pakot­taisi luop­umaan tek­i­jänoikeuk­sista ja kek­simään jotain muu­ta tilalle, puu­tu­in vain (mielestäni) vial­liseen ‘dig­i­taa­li­nen kopi­oin­ti ei syö alku­peräistä’ ‑argu­ment­ti­in ja ihmettelin mihin rakoon copy­left-koodar­it sijoit­tuvat tässä maailmassa.

    En ole ihan vaku­ut­tunut siitä valvon­nan mah­dot­to­muud­estakaan. Pirate Bay saati­in juuri sul­jet­tua, eikä ihan jokaista yksi­tyiskir­jet­tä tarvitse nuuskia sil­lä tek­i­jänoikeudelli­nenkin maail­ma sietää kyl­lä jonkin ver­ran piratismia, niinkuin se ennen sieti yliopis­ton kir­jas­tos­ta val­oko­pi­oidut tieteel­liset teok­set. Ei huumeitakaan ole suur­ta toivoa saa­da maail­mas­ta kokon­aan juu­rit­tua, mut­ta jatku­va tais­telu niitä vas­taan pitää ilmiön sen ver­ran pienenä, että ainakaan vielä ei ole tarvin­nut heit­tää kir­vestä kaivoon ja sal­lia täysin dar­win­is­tista menoa.

    Ja voihan tek­i­jänoikeudeton maail­ma ollakin nyky­istä parem­pi, mut­ta kyl­lä se niin arvaam­a­ton yhteiskun­nalli­nen kokeilu olisi että aja­tus pitää ennakol­ta altistaa kun­nol­liselle ‘entä jos’ ‑kri­ti­ikille. Tuos­sa­han joku aika sit­ten päät­tyi eräs toinen yhteiskun­nalli­nen kokeilu itänaapurissa…

  40. Tom­mi Uschanov: “tässä ryhdytään taas ker­ran maalaile­maan muka tule­vaisu­u­teen sijoit­tuvaa, muka hypo­teet­tista ske­naar­i­o­ta ja kysytään, mitä pitäisi tehdä, jos se joskus toteu­tuu. Todel­lisu­udessa kyseinen ske­naario on toteu­tunut jo, ja siitä on sil­loin järkevää keskustel­la tältä poh­jal­ta, jos siitä keskustel­la haluaa.”

    Olen eri mieltä. Hom­ma on nyt
    1) laiton­ta ja
    2) siihen sisäl­tyy riski 

    Ykkösko­h­ta tarkoit­taa, että suurin osa suo­ma­lai­sista ei tätä harrasta.

    Kakkosko­h­ta taas sitä, että ne jot­ka har­ras­ta­vat, elävät pienessä pelos­sa. “Josko se Rapdsahren logi sit­tenkin joutuu poli­isille, voisiko olla, että joku noista tiedos­ton­jakopalve­lim­ista on perustet­tu IP-osoit­tei­den keräämisek­si? Muuten, TheP­i­rate­Baytä ja mui­ta p2p:tä har­ras­tanei­den osoit­teet saat­ta­va hyvin olla kaik­ki vira­nomais­ten tiedos­sa. Min­unkin, vaik­ka olenkin sit­tem­min viisastunut.

    Lehdis­sä on aina välil­lä jut­tu­ja “kiin­ni jään­neistä”. Luulen, että “ne” jotenkin arpoo, kenet pistää vas­tu­useen ja mak­samaan tuhan­sien kor­vauk­sia ja sakko­ja. Nyt vain sormet ris­tis­sä, että ei osu arpa kohdalle.

  41. Muu­tamia teknisiä reali­teet­te­ja ihan keskustelun vuoksi.

    - DRM ei toi­mi ilman täy­del­listä kon­trol­lia koko polku­un netistä jokaiselle ruudulle saak­ka, mikä ei ole käytän­nössä mah­dol­lista, ja vaik­ka se toimisi se ei ratkaise mitään. Koko hom­ma on yksinker­tais­es­ti per­in­teistä sof­t­ahui­jaus­ta jol­la nyhde­tään rahaa hyvin tyh­miltä asi­akkail­ta. Kun tek­sti salataan, siitä tulee bit­timösöä jos­ta ei ota mitään tolkkua, ja sit­ten kun se avataan avaimel­la siitä tulee tek­stiä jon­ka voi lukea, ja jos sen voin lukea sen voi kopi­o­da taval­la tai toisel­la. Vaik­ka putkit­ta­mal­la purkuo­hjel­mas­ta johonkin muuhun ongel­maan. Sil­lä mis­sä ja miten avaimia säi­lytetään ei ole mitään merk­i­tys­tä. Eikä sen DRM:n tarvitse pet­tää kuin ker­ran, niin sisältö on netissä.

    - Ns. vesileimoissa on peri­aat­teessa aivan sama ongel­ma, ne on jotain joka on lisät­ty tek­sti­in, ja siten ne voidaan myös pois­taa ilman että tek­sti muut­tuu. Olkoonkin että tämä ei ole tekni­ikkana ihan niin huuhaa­ta kuin DRM, tietovuo­toa epäiltäessä lähetään usein hie­man eril­laisia ver­sioi­ta asi­akir­joista eri ihmiselle, jot­ta voidaan jäljit­tää vuo­ta­ja. Mut­ta ei tämäkään käytän­nössä inter­net-jakelun mit­takaavas­sa toimi.

    - Aja­tus että palvelun­tar­joa­ja, tai ylipään­sä IT-ihmiset vas­taisi­vat käyt­täjien tal­len­ta­mas­ta sisäl­löstä ei ole tästä maail­mas­ta, samas­ta syys­tä kuin posti ei voi vas­ta­ta joka paketin ja kir­jeen sisäl­löstä. Toki tätä aina sään­nöl­lisin väli­a­join joku neropat­ti vaatii, ja joku lain­säätäjä vielä ere­htyy usko­maan. Seu­raus IT-puolelle on ns. pal­lo jalka­an ris­ki joku seu­raa ammat­in­valin­nas­ta. Nor­maalin yri­tyk­sen käyt­täjien koti­hakemis­tois­sa on hel­posti kym­meniä miljoo­nia tiedos­to­ja, videoita on kaikkea työhön liit­tyvistä web­casteista aikuisvi­ih­teeseen, lomavideoista kesän hit­tieloku­vi­in. Ja näi­den erot­ta­mi­nen toi­sis­taan jol­lain mas­sa­haulla on käytän­nössä mah­do­ton­ta. Net­ti­palveluis­sa tyyli­in Gmail on kymme­neen potenssi­in iso luku tiedostoja.

  42. Vapaal­la kood­il­la tehdään rahaa nyt ja tul­laan aina tekemään, oli tek­i­jänoikeuk­sia eli ei.

    Eri ansain­ta­logi­ikoi­ta:

    - Tukipalvelu­iden tar­joami­nen itse tehdylle kood­ille (tämä on se, mis­sä liikkuu kaikkein eniten rahaa, tot­ta kai kood­in tek­i­jät ovat ne, joil­la on parhaat edel­ly­tyk­set tar­jo­ta tukea).

    - Kood­in kir­joit­ta­mi­nen tilaustyönä (monis­sa tapauk­sis­sa fir­mat ja julkiset instanssit käyt­tävät jo vapaa­ta (copy­left) kood­ia, joten kun sitä muokataan, muokkauk­setkin ovat vapaa­ta kood­ia, ainakin jos ne julkaistaan.

    - Se, ettei alun perinkään tar­jo­ta “sof­t­atuotet­ta”, vaan tar­jo­taan palvelu. Täl­löin­hän koko kood­ia ei ole pakko edes julka­ista, jol­loin kil­pail­i­jat eivät pysty tar­joa­maan samaa palvelua.

    Väite, että tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa ei voisi tehdä rahaa luo­val­la työl­lä on harv­inaisen naiivi.

    1. Postauk­sen aihe oli kir­ja, ei sof­ta. Kir­jal­la on vaikea tehdä rahaa julkaise­mat­ta tekstiä.

  43. Joskus kuulin, että jos tien alus­sa lukee “läpi­a­jo kiel­let­ty” niin 70% ihmi­sistä tot­telee kiel­toa sen kum­mem­min kyseenalais­ta­mat­ta, tai miet­timät­tä kan­nat­taako siitä sit­tenkin ajaa läpi.

    Tämä sama saat­taa päteä tek­i­jänoikeuk­si­inkin. Saat­taa olla, että suurin osa ihmi­sistä hyväksyy ja nou­dat­taa tek­i­jänoikeuk­sia, kos­ka “niin on määrätty”.

    Täl­lainen ilmiö osit­tain kumoaisi argu­men­tit siitä, että jos jokin (nyt kiel­let­ty) asia on teknis­es­ti mah­dol­lista toteut­taa jäämät­tä kiin­ni, se olisi sallittava.

  44. Kyl­lä myös imma­te­ri­aa­likau­pan hyl­lyltä varastet­tu tavara on kaup­pi­aal­ta pois. Piraat­tiko­pi­on tekem­i­nen vähen­tää alku­peräisen tavaran (tilas­tol­lista) menekkiä, san­o­taan vaik­ka yhden miljoona­sosan ver­ran. On vaar­al­lisen help­po älylli­nen oikotie sanoa että menekki­tap­pi­o­han on oleel­lis­es­ti nol­la. Nyt jos piraat­tiko­pi­oi­jia onkin miljoona (niinkuin inter­net-aikana hel­posti on), tavara on viety kokon­aisu­udessaan sieltä imma­te­ri­aa­likau­pan hyllyltä.

    Tähän, ja tuo­hon Osmon ajatuk­seen siitä, että “ei kaik­ki mak­sa hyvää hyvyyt­tään rahaa” yksi ajatus.

    Chris Ander­son­in Free-kir­jas­sa ja siihen liit­tyvässä ide­olo­gias­sa ilmaiset kirjat/kappaleet/softat nähdään enem­mänkin main­on­tana tai ilmaise­na “radiosoit­tona” kuin menetet­tynä tulona. Jos teosta ladataan paljon, se lisää ihmis­ten tietoisu­ut­ta kir­jail­i­jas­ta. Vaik­ka jokaises­ta lada­tus­ta teok­ses­ta menisi se yksi miljoona­sosa tuloa, saa kir­jail­i­ja takaisin jonk­in­ver­ran ansain­tapo­ten­ti­aalia vastalahjaksi.

    Eli jos henkilö lataa kir­jani ilmaisek­si NYT, ehkä on on valmis tule­maan mak­sulliseen luku­ta­pah­tu­maani ensi viikol­la? Tai ehkä hänestä ensi kir­jan kohdal­la tulee yksi niistä hyvän­tek­i­jöistä? Idea ei siis todel­lakaan ole se, että kaik­ki mak­saa hyvän­tekeväisyytenä jotain, vaan että riit­tävän moni. Tähän­hän perus­tuu myös tuo Tiedemiehen esit­tämä malli, mis­sä kir­jail­i­ja kir­joit­taa seu­raa­van luvun tai kir­jan, kun riit­tävän paljon lahjoituk­sia on kasassa.

  45. Kir­jan käyt­tökon­tek­sti tosin on eri­lainen kuin sof­t­an, joten se on helpom­pi myy­dä kuin sof­ta, vaikkei tek­i­jänoikeuk­sia olisikaan.

    Nyky­isin tek­i­jänoikeudet lähin­nä rajoit­ta­vat kir­jo­jen tar­jon­taa. En oikein näe, mitä muu­ta vaiku­tus­ta tek­i­jänoikeuk­sien lakkaut­tamisel­la olisi kir­jal­lisu­u­den markki­noi­hin. Kyl­lä minä ostaisin sel­l­aisia kir­jo­ja, joista menee rojaltit tek­i­jöille, vaik­ka tek­i­jänoikeuk­sia ei olisikaan, enkä usko, että olen ain­oa. Kuten aikaisem­min sanoin, kir­jat eivät ole vält­tämät­tömiä kulu­tushyödykkeitä vaan ylel­lisyy­sesineitä. Sik­si minä ostan nykyäänkin vähistä rahois­tani kovakan­tisia julkaisuja.

    Mitä tulee tek­i­jänoikeuk­sien valvon­nan toteu­tu­miseen nykypäivänä, ylivoimainen enem­mistö 15–20 ‑vuo­ti­aista har­ras­taa luva­ton­ta tiedos­to­jen jakamista (ja luulisin että 20–30 ‑vuo­ti­ais­takin enem­mistö, vaikkei vält­tämät­tä yhtä ylivoimainen). Kyseessä on saman­lainen ilmiö kuin musi­ikin kopi­oimi­nen C‑kaseteille ja videoiden kopi­oimi­nen VHS-nauhoille aikoinaan. Erona on se, että kopi­ot ovat täy­del­lisiä ja niitä on äärim­mäisen help­po tuot­taa, ja niitä voi vai­vat­tomasti, min­i­maal­isin riskein, jakaa “koko maail­man” kesken. Jos tämä halu­taan lopet­taa tai tätä halu­taan hillitä, tarvi­taan se poliisivaltio.

    Siihen suun­taan ollaan valitet­tavasti menossa.

  46. Hen­ri Weijolle:

    Jos oikeasti uskoo tien­aa­vansa kir­jal­la enem­män pane­mal­la sen ilmaiseen jakelu­un, mikään ei kai estä tekemästä sitä. Kovin laa­jaa uskoa kir­jail­i­joiden kesku­udessa tähän rahasam­poon ei näytä olevan.
    Minä muuten olen pan­nut kir­jan Vihreät ja talous ilmaiseen jakelu­un (löy­tyy kohdas­ta julka­isut), mut­ta en kyl­lä uskonuyt sen tuo­van tulo­ja, eikä se tuonutkaan. .

  47. “Minä muuten olen pan­nut kir­jan Vihreät ja talous ilmaiseen jakelu­un (löy­tyy kohdas­ta julka­isut), mut­ta en kyl­lä uskonut sen tuo­van tulo­ja, eikä se tuonutkaan.”

    Oliko ilmainen PDF saatavil­la heti samaan aikaan kuin painet­tu kir­ja? Mil­lä lail­la teosta markki­noiti­in? Aihe ja sisältö tietysti ovat sem­moisia, että luk­i­jakun­ta ei tai­da olla ihan saman kokoinen kuin Remek­sel­lä. Tuskin hyvin men­estyneis­säkään tapauk­sis­sa ilmaisek­si jael­lun kir­jan kir­joit­ta­ja istui tiedos­ton upload­aamisen jäl­keen kotona odot­ta­mas­sa rikastumista.

  48. Kyl­lä myös imma­te­ri­aa­likau­pan hyl­lyltä varastet­tu tavara on kaup­pi­aal­ta pois. Piraat­tiko­pi­on tekem­i­nen vähen­tää alku­peräisen tavaran (tilas­tol­lista) menekkiä, san­o­taan vaik­ka yhden miljoona­sosan verran. 

    Juuri tälle (yksi­ty­is­ti­las­tol­liselle) lasku­tavalle perus­tu­vat suurim­mat talouden hui­jauk­set. Kuvitel­laan voitot, joi­ta ei ole saatu mut­ta jot­ka saadaan jos kaik­ki jatkuu entiseen tapaan ja raken­netaan tälle kuvitel­malle läpinäkymätön sys­tee­mi ja uskotel­laan ihmisille, että sys­tee­mi on veden­pitävä. Esimerkke­jä: Win­Capi­ta, Enron, asun­tolu­ot­tokri­isi, jne.

    Ja voihan tek­i­jänoikeudeton maail­ma ollakin nyky­istä parem­pi, mut­ta kyl­lä se niin arvaam­a­ton yhteiskun­nalli­nen kokeilu olisi että aja­tus pitää ennakol­ta altistaa kun­nol­liselle ‘entä jos’ ‑kri­ti­ikille. Tuos­sa­han joku aika sit­ten päät­tyi eräs toinen yhteiskun­nalli­nen kokeilu itänaapurissa…

    Itä­naa­puris­sa kokeilti­in kaikkien tek­i­jänoikeuk­sien kan­nat­ta­jien unel­maa, kaik­ki oikeudet yksis­sä käsis­sä, joka tekee parhaansa yhteisen hyvän eteen.

  49. Tarkalleen ottaen minkä lain mukaan Pirate Bay:n tor­rent­tilinkkien kaut­ta lataami­nen on rikollista? 

    Ja vaik­ka on sitä tor­rent­tilinkkiä klikan­nut, niin tarkalleen mitä tämä todis­taa? Ei se ainakaan todista, että a) lataus on suoritet­tu lop­pu­un b) sitä tiedos­toa on jaet­tu eteen­päin. Noista käsit­tääk­seni tiedot on vain peereil­lä, joten mitään rikos­ta ei voi näyt­tää toteen pelkästään sil­lä, että joku on käynyt Pirate Bay:ssä klikkaa­mas­sa niitä torrenttilinkkejä.

    Toki on tekni­ikoi­ta, joil­la voidaan selvit­tää kuka on jakanut ja mitä on jakanut. Mut­ta siis, pelkästään se, että käy siel­lä pirate­bayssä klikkaile­mas­sa niitä linkke­jä ei ole rikol­lista, eikä siitä joudu kor­vaus­vas­tu­useen mis­tään ainakaan Suomen lakien mukaan. 

    On tietysti mah­dol­lista, että olen ymmärtänyt väärin ja ere­htynyt sik­si tässä kohtaa ja että on joku rikos­nimike, jol­la siitä voidaan syyt­tää. Jos näin on, niin valaiskaa toki.

  50. Minä muuten olen pan­nut kir­jan Vihreät ja talous ilmaiseen jakelu­un (löy­tyy kohdas­ta julka­isut), mut­ta en kyl­lä uskonuyt sen tuo­van tulo­ja, eikä se tuonutkaan.

    Tuos­sa pari viestiä ylem­pänä mainit­tu Chris Ander­son lait­toi siis kir­jansa Free verkkoon ilmaisek­si ladat­tavak­si. Näkyy ole­van äänikir­janakin. Siitä huoli­mat­ta kir­jaa myy­dään ihan hyvin Ama­zonil­la — ja kovaan hin­taan. Näkyy ole­van nyt 973. eniten myy­ty kir­ja. Jos Ander­son ei olisi kir­jaansa hypet­tänyt ilmaisu­udel­la, veikkaan, että kir­jas­ta kiin­nos­tunei­ta olisi vähem­män ja siten ostajiakin.

    Kir­jamyyn­nin lisäk­si Ander­son muut­taa ilmaisut­ta ja kir­jas­ta saa­maansa mainet­ta rahak­si lisäämäl­lä pää­toimit­ta­mansa Wiredin myyn­tiä ja pääosin omis­ta­mansa Book­Tour-fir­man kautta.

    Suomes­sa tietysti piir­it on pienet. Mut­ta siitä huoli­mat­ta veikkaan, että jos Osmo Soin­in­vaara lait­taisi suosi­tumpia kir­jo­jaan ilmaisek­si verkkoon, siitä syn­ty­isi lisää mainet­ta, jon­ka voisi muut­taa liike­vai­h­dok­si. Sen lisäk­si paper­ille painet­tu­jakin kir­jo­ja myytäisiin.

    Mut­ta taitaa olla ihan mah­do­ton arva­ta, pää­sisikö tuol­la strate­gial­la samoille tuloille kuin nykyisel­lä. Eihän sitä tietäisi jälkikäteenkään.

    Mah­do­ton­ta ei siis ole, että ilmainen Vihreät ja talous ‑kir­ja on tuot­tanut rahaa huo­maa­mat­ta esim. val­tu­ustopaikan muodossa. 🙂

    1. Mah­do­ton­ta ei siis ole, että ilmainen Vihreät ja talous ‑kir­ja on tuot­tanut rahaa huo­maa­mat­ta esim. val­tu­ustopaikan muodossa.
      Että se olisi tuonut min­ulle 7800 lisä-ään­tä? Val­tu­ustopaikan saa 800 äänel­lä ja min­ul­la oli ääniä 8600.

      Ilmais­es­ta kir­jas­ta on kaikkea muu­ta hyö­tyä, mut­ta jos julkaisee kir­jansa ilmaisek­si, täy­tyy elää sil­lä muul­la. Puh­das kir­jail­i­ja ei elä. 

  51. Osmo, se että vain julkaisee kir­jan ilmaisek­si ja jää odot­tele­maan kas­sakoneen kil­inää ei ehkä ole paras strate­gia, vaan sitä ansain­ta­logi­ikkaa voi miet­tiä vähän pidem­mälle (ja ennen kaikkea siitä van­has­ta ansain­ta­logi­ikas­ta ulos astuen), niinkuin edel­lisessä kir­joituk­ses­sani yritin selit­tää. Samoin sen kir­jan vapaan saatavu­u­den voi nähdä myös hyö­tynä (maineen lev­iämi­nen, main­on­ta jne.) kuin pelkkänä tulonmenetyksenä.

    1. En jäänyt odot­tele­maan kas­sakoneen kil­inää, kos­ka olin var­ma, ettei se kilis­syt. Min­ulle ei tarvitse ker­toa, mil­lä moti­iveil­la voi lahjoit­taa kir­joituk­sen ilmaisek­si luet­tavak­si, kos­ka olen juuri niin tehnyt. Ja teen täl­lä blogilla joka päivä.

  52. Osmo kir­joit­ti:

    “Minä muuten olen pan­nut kir­jan Vihreät ja talous ilmaiseen jakelu­un (löy­tyy kohdas­ta julka­isut), mut­ta en kyl­lä uskonuyt sen tuo­van tulo­ja, eikä se tuonutkaan.”

    Minä taas olen esimerk­ki sel­l­ais­es­ta, joka on lukenut kir­jaasi netistä ja ostanut sen sen jäl­keen, juuri sen takia, että luin sitä netistä. Oikeaa kir­jaa on kuitenkin niin paljon mukavampi lukea ja ehkä siinä oli vähän kan­na­tus­mieltäkin mukana.

  53. Hyvä keskustelu tähän saak­ka. Itseäni kiin­nos­taisi ottaa tässä kuitekin askel taak­sepäin ja tarkastel­la kysymys­tä ‘mik­si’. Joku viisas sanoi, ettei finanssi­jär­jestelmääkään voi kor­ja­ta, jos ei ole ymmär­ret­ty mikä sen per­im­mäi­nen tarkoi­tus on.

    Mik­si siis kir­jal­lisu­ut­ta, musi­ikkia, taidet­ta, hen­gen­tuot­tei­ta? Ihmiskun­nan kehit­tymisen kannal­ta näil­lä on ollut, ja on, hir­muis­es­ti merk­i­tys­tä. Pohtikaa­pa het­ki, miten tärkeä rooli kir­joi­tus­taidol­la on ollut ihmiskun­nan his­to­ri­as­sa. Kult­tuuri ja sivistys poh­jaa­vat pitkälle juuri tieteisi­in ja taiteisiin.

    Viimeiset 150 vuot­ta on men­ty isol­la loikalla eteen­päin. Ihmiskun­nan kehit­tymisen kannal­ta Guthen­ber­gin painet­tu sana on tuonut mei­dät näin pitkälle, ja nyt meil­lä on käytössämme aivan toisen­laiset mekanis­mit luo­da, varas­toi­da ja jael­la globaal­isti tietoa. Tiedon luomiseen ja alati edis­tyvän sivistyk­sen kehit­tymiseen nämä avaa­vat aivan toisen­laisia mahdollisuuksia. 

    Pohdit­ti­inko kir­jo­jen yleistyessä tap­paako kir­joitet­tu tek­sti per­imätiedon ja tari­naniskun jalon taidon? Var­masti. Hävisikö jotain vuo­sisato­jen saatossa opit­tu­ja taito­ja kun ne muut­tui­v­at kir­jo­jen myötä tarpeet­tomik­si? Varmasti. 

    Minus­ta koko tätä keskustelua tek­i­jänoikeuk­sista ja kir­jan kir­joit­ta­jien ammat­tikun­nan kohtalosta (puhu­mat­takaan guthen­bergiläis­ten kir­jan­paina­jien ja ‑kus­tan­ta­jien kohtalosta) tulisi käy­dä alati edis­tyvän sivistyk­sen näkökul­mas­ta pohti­mal­la mikä on ihmiskun­nan kehit­tymisen kannal­ta järkevää ja tärkeää. Uno­hta­mal­la sitä, että kie­len säi­lymi­nen, kir­joit­ta­jien ammat­tikun­nan arvost­a­mi­nen sekä kult­tuurin merk­i­tys sivistyk­sen kehi­tyk­sessä ovat myös tärkeitä arvo­ja. Elan­non tur­vaami­nen esi­in­tyvälle artis­tille ja hänen per­heelleen voidaan var­masti jär­jestää yhteis­tu­umin, mikäli työ on merkit­tävää ja vie ihmiskun­taa olen­nais­es­ti eteen­päin. Mut­ta tiedon vapaa­ta kulkua rajoit­ta­mal­la ja van­ho­ja rak­en­tei­ta suo­jele­mal­la emme var­masti saa paras­ta hyö­tyä niistä työkaluista, joi­ta olemme onnis­tuneet maail­maan nykyti­etämyk­sen avul­la luomaan.

  54. Minä muuten olen pan­nut kir­jan Vihreät ja talous ilmaiseen jakelu­un (löy­tyy kohdas­ta julka­isut), mut­ta en kyl­lä uskonuyt sen tuo­van tulo­ja, eikä se tuonutkaan.

    Mis­täs tiedät?

    Ehkä monikin innos­tui osta­maan kyseisen teok­sen ja muitakin kir­jo­jasi tämän perusteella.

    Tääl­lä oli jo aikaisem­min esimerkkinä Jus­si Hal­la-aho, joka on myynyt tuhan­sia kap­palei­ta kir­jaansa, jon­ka sisältö on ollut vuosikaudet luet­tavis­sa hänen blogiltaan. Ellei sisältö olisi ollut netis­sä olisi myyn­ti ollut aivan var­masti vähäisempää. 

    Tai ainakin olisi tarvit­tu kallista markki­noin­tia saman tulok­sen saavuttamiseksi.

  55. tpyy­lu­o­ma et al: “- DRM ei toi­mi ilman täy­del­listä kon­trol­lia koko polku­un netistä jokaiselle ruudulle saak­ka, mikä ei ole käytän­nössä mah­dol­lista, ja vaik­ka se toimisi se ei ratkaise mitään.”

    Tapio Pel­to­nen et al: “Pääasialli­nen argu­ment­ti sen puoles­ta, mik­si vähin­täänkin teosten yksi­tyi­nen, ensisi­jainen käyt­tö pitäisi vapaut­taa tek­i­jänoikeuk­sista on se, että infor­maa­tiotekni­ikan kehit­tyessä vai­h­toe­hdot ovat poli­isi­val­tio ja ko. tek­i­jänoikeuk­sista luopuminen”

    Nämä kak­si ovat mielestäni epäoleel­lisia ja harhaan­jo­htavia slip­pery slope-argu­ment­te­ja. Ottaak­seni esimerkin tois­es­ta tun­tei­ta herät­täneestä keskustelus­ta, tietyt tahot speku­loi­vat aivan samal­la taval­la, että jos mus­lim­ien maa­han­muut­toa ei estetä, hei­dän suurem­man syn­tyvyyten­sä väistämätön seu­raus on islami­lainen teokratia. 

    Eihän kysymys ole esimerkik­si siitä, että DRM:n pitäisi toimia täy­del­lis­es­ti kaiken aikaa, ja että joka ikistä kopi­o­ta täy­ty­isi kyetä valvo­maan joka välis­sä koti­in asen­net­tu­jen videokameroiden avul­la. Kyl­lä, kaik­ki DRM on kier­ret­tävis­sä. Ei, se ei joh­da siihen että tavalli­nen kulut­ta­ja viit­sisi joka tilanteessa sitä tehdä, jos riskinä (pienenä, mut­ta ole­mas­saol­e­vana) on virus­tar­tun­nan tai väärin­nime­tyn pornopätkän lataamisen ohel­la pahim­mas­sa tapauk­ses­sa käräjäreis­su — ja vai­h­toe­htona on mak­saa vähän rahaa. 

    Esimerkik­si iTunes Storen DRM-vapaus toimii etevästi, kun piraat­ti­saitit pystytään tor­ju­maan riit­täväl­lä tehokku­udel­la. Jos tek­i­jänoikeudet vapautet­taisi­in, syn­ty­isi main­os­ra­hoit­teisia lataus­palvelu­ja, jois­sa sivus­ton ylläpitäjä käärisi rahat vail­la minkään­laista syytä mak­saa artis­tille. Joo, joku var­masti mak­saisi hyvää hyvyyt­tään, mut­ta olen niin mon­en täl­läisen yritelmän näh­nyt kaatu­van, että vaikea on uskoa tähän ansaintalogiikkana.

    En ole myöskään havain­nut val­tavaa hyökyä Kindlestä pira­toitu­ja kir­jo­ja, vaik­ka se on var­masti teknis­es­ti hyvinkin mah­dol­lista. Eli min­ulle, taval­liselle sukanku­lut­ta­jalle, olisi nyt helpom­pi tapa han­kkia se Kin­dle ja sit­ten ostaa niitä kir­jo­ja. Pois­takaa tek­i­jänoikeudet, ja aivan var­masti joku main­oseu­ro­jen ystävä tyrkkää saitin jos­ta voisin nuo kir­jani lada­ta. Kil­pailu takaisi sen, että ennen pitkää joku kehit­täisi saitin, jos­ta noi­ta kir­jo­ja voisi lada­ta ihan suju­vasti napin painal­luk­sel­la, samoin kuin Ama­zon­ista nykyään. Sisäl­lön­tuot­ta­jat vain jäi­sivät nuole­maan näppejään.

    Ei tietenkään ole val­tion asia tur­va­ta yhden ammat­tialan ansioi­ta muiden kus­tan­nuk­sel­la. Epäilen­pä vain suuresti, mitä täl­läi­nen vapaus tarkoit­taisi esimerkik­si kir­jo­jen laadulle. Mitä taas tulee väit­teeseen “kyl­lä nyt ihmiset ostaisi­vat joka tapauk­ses­sa fyy­sisiä kir­jo­ja” — a) niitäkin voi kopi­oi­da ja b) on suo­ras­taan ris­tiri­itaista, että jopa samat tahot imp­likoi­vat että i) teknolo­gian kehi­tys ajaa mei­dät pis­teeseen, jos­sa tek­i­jänoikeudet eivät voi toimia mut­ta ii) teknolo­gian kehi­tys ei koskaan tee fyy­si­sistä kir­joista mar­gin­aal­isia erikoisuuksia.

  56. Idea ei siis todel­lakaan ole se, että kaik­ki mak­saa hyvän­tekeväisyytenä jotain, vaan että riit­tävän moni. Tähän­hän perus­tuu myös tuo Tiedemiehen esit­tämä malli, mis­sä kir­jail­i­ja kir­joit­taa seu­raa­van luvun tai kir­jan, kun riit­tävän paljon lahjoituk­sia on kasassa. 

    Mis­tä ihmeestä nämä hyvän­tekeväisyy­det ja lahjoituk­set jatku­vasti putkah­ta­vat esi­in. Jos könt­tä bit­te­jä myy­dään könt­tä­sum­mal­la, joka muo­dos­tuu eril­li­sistä suorituk­sista, niin kyseessä on lahjoi­tus yhtä vähän kuin kansandemokra­tia on demokra­tia. Kyseessä on ide­ologi­nen harhau­tus, jon­ka tarkoituk­se­na on voimis­taa sel­l­aista mieliku­vaa, että elämä ilman tek­i­jänoikeuk­sia on mah­do­ton­ta, kos­ka taloudel­lista toim­intaa ei voi­da perus­taa hyvän­tekeväisyy­den ja lahjoi­tusten varaan. Mikä sinän­sä on totta.

  57. Tekni­sistä realiteeteista:

    Teknisen suo­jauk­sen idea on konkreti­soi­da lop­pukäyt­täjälle se lain­säädän­nölli­nen viiteke­hys jos­sa toim­i­taan. Ei polkupyörään stanssat­tua runk­on­u­meroakaan ole tarkoitet­tu poisvi­ilat­tavak­si vaik­ka se hel­posti onnistuukin. 

    Vaikut­taisi että se viihde­te­ol­lisu­udessa vaikut­ta­va kohderyh­mä jolle DRM-jär­jestelmiä tms kyetään myymään on samal­la taval­la vähän ulkona fokuk­ses­ta kuin ne jot­ka vas­takkaises­sa leiris­sä perus­ta­vat argu­men­taa­tion­sa näi­den jär­jestelmien teknisi­in ominaisuuksiin.

    “Aja­tus että palvelun­tar­joa­ja, tai ylipään­sä IT-ihmiset vas­taisi­vat käyt­täjien tal­len­ta­mas­ta sisäl­löstä ei ole tästä maail­mas­ta, samas­ta syys­tä kuin posti ei voi vas­ta­ta joka paketin ja kir­jeen sisällöstä.”

    Asia ei ole aivan noin mus­tavalkoinen. Posti ei toimi­ta paket­te­ja julkises­ti saataville. Sanomale­hti on toinen jut­tu, siel­lä vas­tuu on edelleen julka­isi­jal­la. Ver­taisin tiedos­ton­jakopalvelu­jen tilan­net­ta pikem­minkin lehdis­tön lähdesuojaan.

    Tiedos­ton­jakopalve­lut pystyvät toim­i­maan juuri niin pitkään kun niiden “lähdesuo­ja” on mur­tam­a­ton. Pikainen juridi­nen bugiko­r­jaus olisi pitää palvelun­tuot­ta­jaa vas­tu­ullise­na ellei tämä pysty kohtu­ullisen uskot­tavasti osoit­ta­maan mis­tä aineis­to on tul­lut. Lain­säädän­tö on tässä kohtaa vähän reaal­i­maail­maa jäljessä.

    Konkreet­tis­es­ti: jos ja kun URL on muo­toa http://rapidshare.com/jotain, löy­tyy domainille rapidshare.com admin­is­trati­ivi­nen kon­tak­ti (Moniker Online ser­vices Inc), hyvinkin tun­net­tu toim­i­ja. Monikerin har­joit­ta­ma hämäräperäi­nen anonymisoin­ti­toim­inta lop­puisi tarvit­taes­sa hyvin tehokkaasti pitämäl­lä rek­isteröi­jää vas­tu­ullise­na jollei tämä pysty osoit­ta­maan siirtäneen­sä vas­tu­ut juridis­es­ti sito­vasti jollekin muulle taholle. Näin löy­ty­isi itse tiedos­ton­jakopalvelus­ta vas­taa­va taho, johon sovel­let­taisi­in samo­ja sään­töjä, ja päästäisi­in lop­ul­ta upload­aa­jan jäljille.

    Hon­ey­po­ti­soin­ti (poli­isi puskas­sa), eli palvelun muun­t­a­mi­nen vasikka­palveluk­si yhteistyön osoituk­se­na olisi myös oiva pelote, mut­ta edel­lyt­tää että tek­i­jänoikeuslain­säädän­nön käytän­nön valvon­ta siir­tyy oikeuk­sien halti­joil­ta vira­nomaisille, muuten ollaan hyvin kyseenalaisel­la tiellä.

  58. “Minä muuten olen pan­nut kir­jan Vihreät ja talous ilmaiseen jakelu­un (löy­tyy kohdas­ta julka­isut), mut­ta en kyl­lä uskonuyt sen tuo­van tulo­ja, eikä se tuonutkaan.”

    Mihin peru­s­tat väit­teesi? Ilmais­jakelus­sa ollut kir­jasi on hyvinkin voin­ut tuo­da tulo­ja, tosin asian varmis­t­a­mi­nen luon­nol­lis­es­ti on hyvin vaikeaa. Itse aloin juuri luke­maan tuo­ta ilmais­jakelus­sa ole­vaa kir­jaasi ja ihan fik­sul­ta­han tuo vaikuttaa. 

    Jos oikeasti pidän kir­jas­ta, yleen­sä myös ostan sen kir­jahyl­lyyni (varsinkin jos kir­ja ei ole juuri julka­istu, eli yli­hin­noitel­tu). Ilman ilmaiskir­jaa kyn­nys jopa hakea kir­jasi kir­jas­tos­ta ja laina­ta se vain tutus­tu­ak­sesi tuo­tok­si­isi olisi var­mas­tikin liian suuri että luk­isin ikinä yhtään kirjaasi.

    Samoin jos tuo yksi kir­ja tekee min­u­un vaiku­tuk­seen, luen var­maankin muutkin kir­jasi. Tosin var­maankin haen ne kir­jas­tos­ta kuten min­ul­la tapana on (kokeil­la ennen ostoa).

    Muutenkin olet kiitet­tävästi saat­tanut ilmaisia näyt­teitä kir­joista esille, joil­la var­mas­tikin myös on posi­itivi­nen vaiku­tus myyntiin.

    ps. Julka­isut-sivul­la “Hyv­in­voin­ti­val­tion Eloon­jäämisop­pi” ‑kohdas­sa on link­ki verkkover­sioon joka ei valitet­tavasti toimi.

  59. Luulisi muuten, että jos kir­jo­jen kopi­oin­tibusi­ness olisi kovin houkut­tel­e­vaa, tar­jon­taa olisi jo nyt vaik­ka Mus­tamäen toril­la. Mut­ta eipä tai­da olla? Miten­hän kan­nat­tavaa Osmon ideoiman Pirk­ka-kus­tan­ta­mon toim­inta mah­taisi olla? Siis maail­mas­sa ilman tekijänoikeuksia.

    Vaik­ka kyseinen toim­inta olisi kan­nat­tavaa, fyy­sis­ten kir­jo­jen tek­i­jänoikeuk­sia ei tul­la kumoa­maan. Eli varsi­nainen kysymys on, miten ammat­tikir­joit­ta­jat selviävät tilanteessa, jos­sa elek­tron­i­nen lukem­i­nen on romaanin tyyp­pis­ten teosten osta­jille yhtä hyvä tai parem­pi vai­h­toe­hto kuin paperin kulut­ta­mi­nen. Ver­tailut musi­ikki­in ja etenkin ohjel­makood­i­in ovat asian vier­estä, kos­ka niis­sä elek­tro­n­isu­us on joko ain­oa mah­dol­lisu­us tai yhtäläisen muka­va vaihtoehto.

    Kun näitä asioi­ta pähkäilee, palaa aina samaan asi­aan: kätevyys, mukavu­us, pake­toin­nin tyy­likkyys. Vaik­ka meil­lä on piraat­ti­sait­te­ja, joil­ta sisäl­lön saa ilmaisek­si, keskiver­toku­lut­ta­ja on valmis mak­samaan jonkin ver­ran näistä asioista. Tämä pätee musi­ikki­in, ja uskon että se pätee myös kir­jal­lisu­u­teen. Eli jos oikeudel­lis­es­ti sitoudut mak­samaan jotain, saat taat­tua hyvä­ta­soista palvelua.

    Tässä on kuitenkin tärkeää, että tek­i­jänoikeuk­sia ei kumo­ta. Liike­toimin­nan kannal­ta julk­isu­us ja main­os­tet­tavu­us ovat olen­naisia seikko­ja. Tuskin musi­ikin lail­liset net­ti­jakelupis­teet oli­si­vat niin kovas­sa kiidos­sa, jos niiden pitäisi toimia salais­es­ti, valvon­taa vältellen. 

    Sanomale­htienkin osta­jat voivat mak­saa hyvin tar­joil­lus­ta dig­i­taalis­es­ta sisäl­löstä. Mak­sullisu­us myös mah­dol­lis­taa toim­i­tuk­sel­lisen panok­sen, jota mon­et arvosta­vat; ja ellei men­nä julkisen rahoit­tamisen mallei­hin, mak­su koituu luk­i­joille. Sanomale­htien kohdal­la tosin on odotet­tavis­sa, että monille julkises­ti rahoite­tut palve­lut riit­tävät. Tar­joa­vatko Times tai HS niin paljon enem­män, että siitä kan­nat­taa mak­saa, jos saatavil­la on joka tapauk­ses­sa BBC ja YLE?

    1. Arto Tuki­ais­lle:
      Se Pirkkakus­tan­ta­mo oli tarkoitet­tukin jär­jet­tömäk­si esi­tyk­sek­si. JOS tek­i­jänoikeudet kumot­taisi­in kokon­aan, se ei olisi jär­jetön vaan toden­näköi­nen, mut­ta juuri sik­si niitä ei kumo­ta. Pirkkakus­tan­nus Oy ei ole kan­nat­ta­va, jos se voi myy­dä vain Mus­tamäen toril­la, mut­ta kan­nat­taisi, jos se voisi myy­dä avoimesti K‑kaupoissa.

  60. Tapio Pel­to­nen: “ylivoimainen enem­mistö 15–20 ‑vuo­ti­aista har­ras­taa luva­ton­ta tiedos­to­jen jakamista”.

    Mihin tämä tieto perus­tuu? Jos perus­tuu kyse­ly­tutkimuk­seen “har­ras­tatko laiton­ta tiedos­to­jen jakamista”, veikkaan että kaik­ki myös lail­lista tiedos­to­jen jakamista har­ras­ta­vat vas­taa­vat että kyl­lä. Esimerkkisi kaset­ti- tai VHS-kopi­oin­ti ym on lail­lista, mut­ta 15–20-vuotiaana ainakin itse kuvit­telin hom­man ole­van taku­ul­la laiton­ta ja olisin vas­tan­nut kyllä.

    Osmo: “b) kuka tahansa saa “ei kau­pal­lis­es­ti” aset­taa kuu­den mil­jardille ihmiselle tar­jol­la toisen tuot­ta­maa sisältöä”

    Tämä ei mielestäni kokon­aan nol­laisi tek­i­jänoikeuk­sia. Jäl­jelle jäisi fyy­sis­ten kir­jo­jen ja kau­pal­liseen käyt­töön myyn­ti. Mut­ta kuten todet­tu, uskoisin tämän kyl­lä merkit­tävästi vähen­tävän myyntiä.

  61. Olen eri mieltä. Hom­ma on nyt
    1) laiton­ta ja
    2) siihen sisäl­tyy riski

    Ykkösko­h­ta tarkoit­taa, että suurin osa suo­ma­lai­sista ei tätä harrasta.

    Esimerkik­si 15–20-vuotiaista suo­ma­lai­sista val­taisa enem­mistö har­ras­taa. He ovat mei­dän tule­vaisu­utemme, emme me itse.

    Kakkosko­h­ta taas sitä, että ne jot­ka har­ras­ta­vat, elävät pienessä pelos­sa. “Josko se Rapdsahren logi sit­tenkin joutuu poli­isille, voisiko olla, että joku noista tiedos­ton­jakopalve­lim­ista on perustet­tu IP-osoit­tei­den keräämisek­si? Muuten, TheP­i­rate­Baytä ja mui­ta p2p:tä har­ras­tanei­den osoit­teet saat­ta­va hyvin olla kaik­ki vira­nomais­ten tiedos­sa. Min­unkin, vaik­ka olenkin sit­tem­min viisastunut.

    Tämän voi tietenkin hel­posti halutes­saan kiertää käyt­tämäl­lä jonkun muun IP-osoitet­ta. Esimerkik­si tääl­lä Helsingis­sä kuka tahansa voi marssia vaikka­pa eduskun­nan kir­jas­toon — jos­sa on katu­ta­son yleisökoneis­sa kiin­teä yhteys net­ti­in ja aivan tavalli­nen Win­dows aamus­ta iltaan auki kenen tahansa käytet­tävis­sä — ja lada­ta muis­ti­tikulle gigatavuit­tain Madon­naa, Lostin ja Housen kokon­aisia tuotan­tokau­sia, pornoa tai mitä tahansa googlaa­mal­la sit­ten löytyykään.

    Itse asi­as­sa, tästähän vas­ta iltapäiväle­hti­in otsikoi­ta saisikin revit­tyä: EDUSKUNNASSA VOI LADATA LAPSIPORNOA JA POMMINTEKO-OHJEITA!

    Toinen asia on sit­ten se, että toim­inta on yksinker­tais­es­ti niin laa­jamit­taista, että oikeuslaitok­sen on msh­do­ton­ta puut­tua siihen. Vaik­ka medi­a­te­ol­lisu­udel­la olisi lista kaik­ista Suomen IP-osoit­teista, joista koko netin his­to­ri­an aikana on ladat­tu jotain lait­tomasti, ja se tek­isi asian­omis­ta­jana rikosil­moituk­sen jokaikises­tä tapauk­ses­ta, joka ei ole van­hen­tunut, niin poli­isil­la ja syyt­täjil­lä ei olisi yksinker­tais­es­ti resursse­ja tehdä asialle mitään. Jos jotain yritet­täisi­in, niin pian koko oikeuslaitos tikah­tu­isi siihen paikkaan. Rikok­set hau­dat­taisi­in syvälle mappei­hin polkupyörä­varkauk­sien ja auto­mur­to­jen seu­rak­si, eikä niiden selvit­tämisek­si tehtäisi sen enempää.

  62. Yksi mah­dol­lisu­us dig­i­taal­is­ten teosten kopi­oin­tiko­r­vauk­sen mak­samiseen oikeuk­sien omis­ta­jalleen olisi ISP-oper­aat­tor­ei­den kaut­ta kopi­oin­nista automaat­tis­es­ti kerät­tävä verolu­on­toinen tiedon­si­ir­tomak­su.

    Tätä pitää vas­tus­taa kaikin keinoin. Kyseessä olisi taas yksi perustelema­ton kaset­ti­mak­sumainen rahasam­po, joka laa­jenisi älyt­tömyyk­si­in. (Esim. kaset­ti­mak­su DVD-aihiois­sa on lähem­mäs 400% itse aihion hinnasta!)
    Kuitenkaan kor­vaus ei vaikut­taisi mitään lob­bauk­seen tai pro­pa­gan­daan itse toimin­nan kieltämiseksi.

  63. “Se Pirkkakus­tan­ta­mo oli tarkoitet­tukin jär­jet­tömäk­si esi­tyk­sek­si. JOS tek­i­jänoikeudet kumot­taisi­in kokon­aan, se ei olisi jär­jetön vaan toden­näköi­nen, mut­ta juuri sik­si niitä ei kumo­ta. Pirkkakus­tan­nus Oy ei ole kan­nat­ta­va, jos se voi myy­dä vain Mus­tamäen toril­la, mut­ta kan­nat­taisi, jos se voisi myy­dä avoimesti K‑kaupoissa.”

    Mut­ta mik­si esit­tää niin jär­jetön­tä vai­h­toe­htoa? Minä olen pääpi­irteis­säni lukenut tääl­lä käy­dyn keskustelun, ja käsit­tääk­seni _kukaan_ ei ole esit­tänyt tek­i­jänoikeuk­sien luop­umista _kokonaisuudessaan_. Nim­imerk­ki Tiedemies lie­nee ollut tässä jyrkim­mäl­lä kan­nal­la, mut­ta nähdäk­seni hänkin on puhunut nimeno­maan taloudel­li­sista oikeuk­sista luop­umis­es­ta (ei esimerkik­si siitä, etteikö tek­i­jäl­lä olisi oikeut­ta nimen­sä mainit­semiseen, “kuten hyvä tapa vaatii”).

    Ja kuten olen argu­men­toin­ut, pelkkä taloudel­lis­ten tek­i­jänoikeuk­sien pois­t­a­mi­nen *) ei mitenkään itses­tään­selvästi mah­dol­lis­taisi kuvaa­masi kaltaista toim­intaa Pirk­ka-kus­tan­ta­mon tahol­ta, kos­ka sitä rajoit­taisi­vat lukuisat säädök­set lain­säädän­nössä koskien mm. hyvää kaup­pat­a­paa, tavaramerkke­jä ja kuluttajansuojaa.

    Tietenkin lain­säädän­nöstä tulisi ker­ras­saan urpo, jos sieltä pois­tet­taisi­in tek­i­jänoikeusla­ki, mut­ta ei tehtäisi mitään mui­ta muutoksia.

    Voisiko mah­dolli­nen kom­pro­mis­si olla se, että tek­i­jäl­lä ei olisi (omis­tuk­sen kaltaista) oikeut­ta tekeleeseen­sä, _mutta_ sil­lä tehtävää taloudel­lista toim­intaa rajoitet­taisi­in jol­lain muul­la perusteella?

    Kari

    *) Dile­tant­ti­na minä kyl­lä tulk­it­sisin lain­säädän­töä jopa niin, että vaik­ka tek­i­jänoikeusla­ki kumot­taisi­in kokon­aisuute­naankin, niin silti kukaan kil­pail­i­ja ei voisi luvat­ta myy­dä kir­jo­ja esimerkik­si nimel­lä “Osmo Soin­in­vaara”, kos­ka se luul­tavasti tulkit­taisi­in vaki­in­tuneek­si tavaramerkiksi.

    Tavaramerk­it eivät kuu­lu tek­i­jänoikeu­den piiri­in. Onhan selvää, ettei kel­lään voi olla tek­i­jänoikeut­ta esimerkik­si yleiskie­len sanaan “Karhu” (tai vas­taavaan suku­nimeen), mut­ta en minä sil­lä nimel­lä kuitenkaan saa alkaa olut­ta kaupustelemaan.

    1. Kar­ille:

      Kun Mozartin tek­i­jänoikeudet ovat “van­hen­tuneet” hänen musi­ikki­aan saa levit­tää hänen nimel­lään. ILMAN tek­i­jän nimeä var­maankaan ei saa esit­tää, mut­ta jos tek­i­jäl­lä olisi sekä oikeus omaan nimeen­sä että hänen teostaan ei saisi levit­tää ilman hänen nimeään, sil­loin­han hänel­lä on sat­apros­ent­tiset tek­i­jänoikeudet. Mis­tä sil­loin keskustelemme?

      Minä olen ymmärtänyt esi­tyk­sen kau­pal­lis­ten tek­i­jänoikeuk­sien pois­tamis­es­ta, jota on pal­stal­la esit­tänyt moni, ei vain Tiedemies, siten että ne myös pois­tu­vat. Levitet­ti­in­hän Pirat Bayssa kau­pal­lis­es­ti musi­ikkia ja eloku­via, jos­sa var­masti oli artistin nimi mukana. Koko piraat­tipuolue perustet­ti­in, kun tästä yri­tys­toimin­nas­ta sen pyörit­täjät sai­vat tuomion.

  64. “Kun Mozartin tek­i­jänoikeudet ovat ‘van­hen­tuneet’ hänen musi­ikki­aan saa levit­tää hänen nimel­lään. ILMAN tek­i­jän nimeä var­maankaan ei saa esit­tää, mut­ta jos tek­i­jäl­lä olisi sekä oikeus omaan nimeen­sä että hänen teostaan ei saisi levit­tää ilman hänen nimeään, sil­loin­han hänel­lä on sat­apros­ent­tiset tek­i­jänoikeudet. Mis­tä sil­loin keskustelemme?”

    Min­un käsit­tääk­seni Mozartin (tai kenen tahansa yli 70 vuot­ta sit­ten kuolleen tek­i­jän) tuotan­toa saa nyky­isin levit­tää (myös) ilman nimeä “täysin vapaasti” *), kos­ka näi­den teosten suh­teen tek­i­jänoikeus ei enää ole voimas­sa. Toinen asia on tietenkin se, että Mozartin (tai vas­taa­van) nimi tietenkin on yleen­sä kan­nat­tavaa nimeno­maan maini­ta — sat­tuneista syistä.

    Tuo min­un speku­loin­ti­ni tilanteesta, jos­sa tek­i­jänoikeut­ta ei lain­säädän­nössä tun­neta (ja tämä nimeno­maan on speku­loin­tia, ennakko­ta­paus­ta­han tuos­ta ei muo­dos­tu, kos­ka nyky­isin on luon­te­vaa vedo­ta tek­i­jänoikeu­teen), perus­tuu siihen, että on varsin ilmeistä että kus­tan­ta­ja (tai kir­joit­ta­ja) har­joit­taa kau­pankäyn­tiä käyt­tämäl­lä kir­jo­jen myyn­nis­sä esimerkik­si nimeä “Ilk­ka Remes”, ja minus­ta tämä tulisi sil­loin tulki­ta vaki­in­tuneek­si tavaramerkik­si, jota suo­jaa tavaramerkkilaki.

    Jos nyt Pirk­ka-kus­tan­ta­mo tms. alkaa myymään samal­la nimel­lä eri tuotet­ta, niin onhan se mm. tavaramerkki­lain vas­taista. Mielestäni kyse on varsin ilmeis­es­ti eri tuot­teesta, jos tois­es­ta mak­se­taan kor­vauk­set tek­i­jälle ja tois­es­ta ei, vaik­ka itse tek­sti olisikin sama. Eihän Norp­paen­er­gia-merkkiäkään saa käyt­tää mis­sä tahansa tuot­teessa, vaik­ka sähkössä ei mitään varsi­naista eroa olisikaan.

    Mozartin kohdal­la tähän ei oikein voi vedo­ta, kos­ka Mozart nyt ei varsi­nais­es­ti ole vähään aikaan har­ras­tanut kau­pal­lista toim­intaa nimel­lään… Ja _luulisin_, että nykyti­lanteessa (lakimääräi­nen) tek­i­jänoikeu­den voimas­saolon pois­tu­mi­nen tarkoit­taa käytän­nössä myös sitä, ettei tuo­hon tavaramerkki­in tms. voi­da muutenkaan enää vedota.

    “Minä olen ymmärtänyt esi­tyk­sen kau­pal­lis­ten tek­i­jänoikeuk­sien pois­tamis­es­ta, jota on pal­stal­la esit­tänyt moni, ei vain Tiedemies, siten että ne myös poistuvat.”

    Tästä on vaikea tehdä päätelmiä, kos­ka tääl­lä kir­joit­tel­e­vat ihmiset käyt­tävät ter­me­jä hyvin eri tavoin, tarkoit­ta­vat eri asioi­ta, jne. Minus­ta on ilmi­selvää, että jos tek­i­jänoikeusla­ki pois­tet­taisi­in, niin sil­loin olisi kyl­lä tarpeen miet­tiä muu­tamien muidenkin säädösten muo­to­ja toisin. Ja tek­i­jälle olisi kyl­lä mah­dol­lista jät­tää etu­lyön­ti­ase­ma teosten­sa hyö­dyn­tämiseen myös ilman tekijänoikeutta.

    “Levitet­ti­in­hän Pirat Bayssa kau­pal­lis­es­ti musi­ikkia, jos­sa var­masti oli artistin nimi mukana. Koko piraat­tipuolue perustet­ti­in, kun tästä yri­tys­toimin­nas­ta sen pyörit­täjät sai­vat rapsut.”

    Kyl­lä tuo piraat­tipuolue-toim­inta ainakin Ruot­sis­sa (Pirat­par­ti­et) oli aloitet­tu jo paljon aiem­min. Tuos­ta seurasi vain jäsen­määrän hur­ja kasvu, kun tuomio koet­ti­in epäoikeudenmukaiseksi.

    Kari

    *) Peri­aat­teessa vira­nomaisil­la on kyl­läkin oikeus puut­tua lev­i­tyk­seen täl­löinkin, jos teok­sen suh­teen “menetel­lään julkises­ti sivistyk­sel­lisiä etu­ja loukkaaval­la tavalla”.

  65. Osmo: Levitet­ti­in­hän Pirat Bayssa kau­pal­lis­es­ti musi­ikkia ja eloku­via, jos­sa var­masti oli artistin nimi mukana. Koko piraat­tipuolue perustet­ti­in, kun tästä yri­tys­toimin­nas­ta sen pyörit­täjät sai­vat tuomion.

    Täyt­tä hölyn­pö­lyä. Piraat­tipuolue perustet­ti­in tam­miku­us­sa 2006 (domain piratpartiet.se oli rek­isteröi­ty jo 15.12.2005) ja vieti­in Ruotsin puoluerek­isteri­in 15.2.2006. Poli­isin rat­sia, joka toi­mi vas­ta ensim­mäisenä alkusysäyk­senä Pirate Bay ‑oikeu­denkäyn­nille, tapah­tui 31.5.2006, jol­loin piraat­tipuolue oli ollut puoluerek­isteris­sä jo kolme ja puoli kuukaut­ta ja sil­lä oli 2 200 jäsentä.

    Tuomiot Pirate Bay ‑jutus­sa (“koko piraat­tipuolue perustet­ti­in, kun — - sai­vat tuomion”) julis­tet­ti­in mon­i­nais­ten vai­hei­den jäl­keen 17.4.2009, jol­loin piraat­tipuolue oli toimin­ut rek­isteröi­tynä puolueena keskey­tyk­set­tä jo yli kolme vuot­ta ja mm. osal­lis­tunut Ruotsin valtiopäivävaaleihin.

    Ensin 30 000 euron romaanisuomen­nos, nyt tämä. Olet saavut­tanut syys­täkin mainet­ta poli­itikkona, jolle paikkansapitävät ja doku­men­toidut fak­tatiedot ovat poikkeuk­sel­lisen rakkai­ta. Mielestäsi niiden argu­ment­tien tulisi keskustelus­sa voit­taa, jot­ka parhait­en perus­tu­vat fak­toi­hin. Itse asi­as­sa eräs suurim­mista syistä siihen, mik­si koko julk­isu­usku­vasi poikkeaa niin mon­en mielestä niin selkeästi eduk­seen useim­mista muista poli­itikoista, on juuri, että tosi­asi­at on mielestäsi pitänyt yhteiskun­nal­lises­sa keskustelus­sa huomioi­da aina, myös sil­loin, kun ne ovat omas­ta mielestä mieluisim­malle kan­nalle epämiel­lyt­täviä tai kiusal­lisia. Mik­si tämä tek­i­jänoikeuskeskustelu on yhtäkkiä muo­dos­tunut hätkähdyt­tävän jyrkäk­si poikkeuk­sek­si tästä vuosien ja jopa vuosikym­menten aikana vaki­in­nut­ta­mas­tasi lin­jas­ta? Olen aidosti ihmeis­säni, enkä usko, että olen läh­eskään ainoa.

    tro: “ylivoimainen enem­mistö 15–20 ‑vuo­ti­aista har­ras­taa luva­ton­ta tiedos­to­jen jakamista”. Mihin tämä tieto perustuu?

    Tieto perus­tuu ns. yleiseen elämänkoke­muk­seen, kuten asia juridisel­la kielel­lä san­ot­taisi­in. Kukaan, jon­ka sosi­aaliset ympyrät leikkaa­vat sat­un­naista enem­män tämän ikäis­ten suo­ma­lais­ten kanssa ja joka itse tietää, mikä on lail­lista ja mikä laiton­ta, ei voi olla siinä uskos­sa, että laiton tiedos­to­jen jakami­nen P2P-ohjelmien ja vas­taavien väl­i­tyk­sel­lä olisi vähem­mistön har­ras­tus. Tai että ne, jot­ka näitä lait­to­muuk­sia tekevät, eivät muka tietäisi, että ne ovat lait­to­muuk­sia. Ylivoimainen enem­mistö tietää täysin hyvin, että ne ovat.

    veikkaan että kaik­ki myös lail­lista tiedos­to­jen jakamista har­ras­ta­vat vas­taa­vat että kyllä.

    Nykyn­uoriso var­maan todel­la innokkaasti jakaa verkos­sa yli 70 vuot­ta sit­ten kuollei­den säveltäjien yli 50 vuot­ta sit­ten levytet­tyä musi­ikkia, yli 70 vuot­ta sit­ten kuollei­den kir­jail­i­joiden tuotan­toa tai eloku­via, joiden tek­i­jät ovat kuolleet yli 70 vuot­ta sit­ten. On se vaan sel­l­aista kult­tuur­in­uorisoa että!

    1. Tuo 30 000 euroa on todel­la yön tun­teina tapah­tunut päässälasku­virhe, jon­ka tosin ajat­telin sisältävän kaik­ki kus­tan­nusy­htiön kulut. Kädessäni oli sil­loin erit­täin hyvin kään­net­ty 600-sivuinen espan­jalainen romaani. Sekun­dakään­nök­sen parisa­taa­sivuis­es­ta saa toki paljon halvem­mal­la. Kään­nös­ro­maanin tavanomaiset kus­tan­nuk­set kus­tan­ta­molle ovat noin 15 000 euroa.

      Hyvä, piraat­tipuole on siis ollut ole­mas­sa, mut­ta nousi lentoon vas­ta tuon Pirat Bayn takia. Varsi­nainen point­ti oli kuitenkin, että he puol­si­vat PIrat Bays liikei­deaa: siis sitä, että voit­toatavoit­tel­e­va yri­tys voi jakaa tek­i­jänoikeuk­sista ylpeästi kieltäy­tymäl­lä mate­ri­aalia, jos­sa käytetään tek­i­jän nimeä. Tämä osa keskustelus­ta kos­ki sitä että

      a) saako tek­i­jänoikeuk­sia louka­ta pyrkiessään ansait­se­maan toisen teok­sel­la rahaa, vai ain­oas­taan maksutta;
      b) saako Pirk­ka-kus­tan­ta­mo käyt­tää Remek­sen nimeä myy­dessään Remek­sen kirjaa?

  66. Tuli näin aika hitaal­la jälk­isy­ty­tyk­sel­lä mieleen, että tuo Pirk­ka-kus­tan­ta­mon tilan­nehan on taval­laan ole­mas­sa ja myös ratkaistu vapaiden ohjelmis­to­jen alal­la. Red Hat on suurin Lin­ux­in kau­palli­nen toimit­ta­ja, joka julkaisee käsit­tääk­seni kaiken tuot­teis­sa ole­van kood­in vapaal­la lisenssil­lä. Red Hat Enter­prise Lin­ux­ia (RHEL) ei sel­l­aise­naan voi kuitenkaan kaik­ki kansa kopi­oi­da ja myy­dä edelleen, kos­ka Red Hat omis­taa tavaramerkin ja mm. logot. RHE­Listä on kuitenkin ole­mas­sa usei­ta ilmaisek­si jaos­sa ole­via ver­sioi­ta, jot­ka ulkop­uoliset tahot (‘Pirk­ka-kus­tan­ta­mot’) ovat kään­täneet Red Hatin lähdekood­i­paketeista ja vai­h­ta­neet nimen ja logo­jen tilalle omansa. Tun­ne­tu­in lie­nee Cen­tOS (Com­mu­ni­ty Enter­prise Oper­at­ing System).

    Aidon RHEL-paketin mukana tulee aina enem­män tai vähem­man kat­ta­va tuki, eli joku puhe­lin­nu­mero tms. johon voi murheitaan valit­taa. Rahalle tulee muu­takin siis vastinet­ta kuin logo. Ilmaiset ‘Pirkka’-versiot toimi­vat enem­män ja vähem­män vapaae­htois­po­h­jal­la. Red Hatin asi­akkaat ovat pääasi­as­sa suuryri­tyk­siä ja mui­ta suuria organ­isaa­tioi­ta, jot­ka osta­vat Red Hatin tukea ja ‘luotet­tavu­ut­ta’, olkoonkin, että mon­es­sa tapauk­ses­sa ilmainen ver­sio olisi toimin­ut yhtä hyvin. Yri­tyk­senä Red Hat pää­tyi juuri S&P 500 ‑listalle, joten Pirk­ka-kus­tan­ta­jat eivät ole ainakaan ihan val­lan tärvelleet bisnestä.

    Ilmaisver­sioista on myös aivan ilmeistä hyö­tyä Red Hatille: ohjemis­toke­hit­täjät voivat omas­sa ei-kri­it­tisessä ympäristössään vapaasti asen­nel­la ja käyt­tää niitä mak­samat­ta lisensse­jä, mut­ta kuitenkin kehit­tää ohjelmi­aan RH:n viral­liselle alustalle. Samat­en kaiken­laiset pienyrit­täjät ja jär­jestöt voivat käyt­tää ilmaisia ver­sioi­ta, mut­ta jos sat­tuvat kas­va­maan suurik­si ja tarvit­se­maan tukea, niin he voivat saumat­tomasti vai­h­taa viral­liseen Red Hattiin.

    Muut Lin­ux­in toimit­ta­jat toimi­vat enem­män tai vähem­män vas­taaval­la taval­la, mut­ta otin RH:n esimerkik­si, kun se on suurin ja vahtii tavaramerkkiään tarkasti. Anteek­si vaan harhailu liian kauas ohjelmisto-osatolle.

    1. Aika huono analo­gia Remek­sen kir­joit­ta­maan dekkari­in. Sen luk­i­ja ei tarvitse help deskiä, jota Pirk­ka-kus­tan­ta­mo ei tarjoa.

  67. Mat­ti H: Juuri tälle (yksi­ty­is­ti­las­tol­liselle) lasku­tavalle perus­tu­vat suurim­mat talouden hui­jauk­set. Kuvitel­laan voitot, joi­ta ei ole saatu mut­ta jot­ka saadaan jos kaik­ki jatkuu entiseen tapaan ja raken­netaan tälle kuvitel­malle läpinäkymätön sys­tee­mi ja uskotel­laan ihmisille, että sys­tee­mi on veden­pitävä. Esimerkke­jä: Win­Capi­ta, Enron, asun­tolu­ot­tokri­isi, jne.

    Oli­pas läpinäkymätön puheen­vuoro. Toiv­ot­tavasti kukaan nai­ivi ei usko tätä asso­sioin­tiyri­tys­tä yleis­es­ti halvek­sit­tui­hin asioi­hin (Win­Capi­ta, Enron) vedenpitäväksi.

    Läpinäkymät­tömyys esimerkeis­säsi on tot­ta, niin Win­Capi­ta, Enron kuin asun­tolu­ot­to­jen pake­toi­jatkin tekivät jotain aivan muu­ta kuin väit­tivät tekevän­sä. Sen sijaan mitä läpinäkymätön­tä on ajatuk­ses­sa leipurista joka tekee tuhat sämpylää myy­däk­seen ne? Entä artisti tan­go-Tepos­ta joka tekee tuhat CD-levyä myy­däk­seen ne? Mitä jos Tep­po tekeekin tuhat MP3-tiedos­toa myy­däk­seen ne?

    ‘Kuvitel­lut voitot joi­ta ei ole saatu’ eivät
    ole sen demonisem­pia kuin vaikka­pa leipurin aja­tus rahoista jot­ka hän toivoo saa­vansa sämpylöistään ja joil­la hän vaikka­pa aikoo ostaa lap­silleen vaat­tei­ta. Tai palkkatyöläisen usko tili­pus­si­in kuun lopus­sa, joka aja­tus saa hänet innol­la rien­tämään vaikka­pa bussinrattiin.

    ‘Tilas­tol­lisu­us’ ei taasen ole sen hel­vetil­lisem­pää kuin että leipuri ei etukä­teen tiedä mon­tako sämpylää hän saa kau­pak­si, ja Tep­po vielä vähem­män mon­tako MP3-tiedos­toa. Tilas­tol­lisu­us nousee esi­in aina kun (Bayesi­laises­sa hengessä) tietomme maail­mas­ta on epätäydellistä.

    Itä­naa­puris­sa kokeilti­in kaikkien tek­i­jänoikeuk­sien kan­nat­ta­jien unel­maa, kaik­ki oikeudet yksis­sä käsis­sä, joka tekee parhaansa yhteisen hyvän eteen.

    Rohke­nen epäil­lä onko tek­i­jänoikeuk­sien keskit­tämi­nen yksi­in käsi­in mon­enkaan ‘tek­i­jänoikeuk­sien kan­nat­ta­jan’ unel­ma, saati kaikkien. Jos tääl­lä jotain kan­nate­taan niin eiköhän sitä että oikeudet ovat oman työn­sä tulok­si­in kaikil­la niil­lä jot­ka ovat luo­van työn tehneet.

    Yritin itse viita­ta siihen että jo talous, saati yhteiskun­ta, on niin mon­imutkainen värk­ki että kun jostain narus­ta vetää on vaikea ennus­taa mis­sä kaikkial­la kel­lo kilah­taa. Yhteiskun­nal­liset kokeilut voivat johtaa odot­ta­mat­tomi­in seu­rauk­si­in, ehkä (sadan/staojen vuosien aikaskaalas­sa) peru­ut­ta­mat­tomi­inkin seurauksiin.

    Voi olla että tekni­nen kehi­tys pakot­taa luop­umaan nyky­malli­sista tek­i­jänoikeuk­sista. Pitää kuitenkin muis­taa että ero sämpylään on siinä että CD on oleel­lis­es­ti helpom­pi kopi­oi­da kuin sämpylä (*) ja MP3-tiedos­to helpom­pi kopi­oi­da kuin CD. Ja MP3-tiedos­ton kopi­omi­nen käy hel­posti kos­ka on ole­mas­sa konei­ta jot­ka kopi­oin­ti­työn suorit­ta­vat (yritäpä kopi­o­da tiedos­ton infor­maa­tio­sisältö kir­joit­ta­mal­la ykkösiä ja nol­lia käsin paper­ille). Voidaan ajatel­la eikö sem­moisil­la ihmisil­lä joil­la on käytössään parem­pi kopi­oin­tikone pitäisi myös olla oikeus kopi­oi­da kaik­ki minkä kopi­oimaan pystyy? Esimerkik­si jos sat­ut omis­ta­maan (geneerisen) autote­htaan, sin­ul­la on oikeus kopi­oi­da Bemari?

    (*) Sämpylän infor­maa­tio­sisältöä hiili‑, vety- ja hap­pi­atomien suh­teel­li­sista sijain­neista on vaikea siirtää neit­seel­lisi­in hiili‑, vety- ja hap­pi­atomei­hin, joi­ta sinän­sä on run­saasti saatavilla.

  68. Huo­mau­tuk­se­na vielä edel­liseen: pidet­täköön mielessä, että vapaiden ohjelmis­to­jen osalta ei ole kyse tek­i­jänoikeuk­sien lopet­tamis­es­ta. Vapaat lisenssit nojaa­vat tek­i­jänoikeuslaki­in ja osa aset­taa kopi­on käyt­täjälle joitain rajoituk­sia, usein esim. sen, että muutet­tu­ja ver­sioi­ta jaeltaes­sa muutet­tu lähdekoo­di on myös julka­ista­va samoil­la ehdoil­la (GPL). Tämä rajoi­tus tietysti menet­täisi merk­i­tyk­sen­sä, jos tek­i­jänoikeuk­sia ei tun­nuste­ta ollenkaan. Richard Stall­man on tästä syys­tä kri­ti­soin­ut ruot­salaista Piraat­tipuoluet­ta, kos­ka puolueen esi­tyk­sessä kau­pal­lisille yri­tyk­sille jää mah­dol­lisu­us omia rajat­tomasti vapaa­ta kood­ia tuot­teisi­in­sa ilman vas­tavuoroista velvol­lisu­ut­ta julka­ista omia muu­tok­si­aan siihen.

  69. Kom­men­toin aiem­paa blogimerk­in­tää käyt­täen ilmaista kir­jas­to­lainaamista esimerkkinä siitä että ihmiset mak­sa­vat kir­joista vaik­ka saa­vat niitä ilmaiseksi. 

    Esimerkkiäni ei ilmeis­es­ti ymmär­ret­ty ihan niin kuin tarkoitin, joten muo­toilen­pa nyt vähän pidemmin: 

    Helsin­gin kir­jas­tossa on tar­jol­la ilmaisek­si suo­ma­laista ja ulko­maista hyvää kaunokir­jal­lisu­ut­ta enem­män kuin kenel­läkään on aikaa lukea. Sitä on ihan tarpeek­si että kir­jal­lisu­u­den ystävän ei tarvitse koskaan, ikinä, ostaa yhtään kir­jaa. Siltikin tun­te­mani kir­jas­ton käyt­täjät keskimäärin osta­vat enem­män kir­jo­ja kuin ne, jot­ka eivät käytä kirjastoa.

    Toinen esimerk­ki tästä samas­ta ilmiöstä on kir­jail­i­ja Paulo Coel­ho, joka jakaa teok­si­aan ilmaisek­si netis­sä, tämän jakamisen tuot­ta­man — myyn­tiä lisäävän — main­os­vaiku­tuk­sen vuok­si. Englan­ninkielis­es­tä Wikipedi­as­ta löy­tynee lähde­vi­it­teistä link­ki, jos­sa ker­ro­taan tarkem­min miten kan­nat­tavaa tämä on.

    Kol­man­te­na esimerkkinä voisin esit­tää musi­ikot, joiden tulo­ja vapaa net­tiko­pi­oin­ti ei suinkaan ole hävit­tänyt. Nyky­maail­mas­sa ei musi­ik­ista tarvitse mak­saa mitään (siis käytän­nössä). Ja silti ihmiset mak­sa­vat. Eivät pakos­ta vaan vapaaehtoisesti.

    Väitän siis edelleen että emme tarvitse, ainakaan nyky­is­ten moraa­likäsi­tys­ten val­lites­sa, mitään pakkokeino­ja pakot­ta­maan ihmisiä mak­samaan kir­jal­lisu­ud­es­ta sen tek­i­jöille, kos­ka he mak­sa­vat muutenkin.

    ps. Tolkienkin voit­ti aikanaan jenkkiläiset kus­tan­ta­mot, jot­ka myivät Tarua Sor­musten Her­ras­ta mak­samat­ta kor­vauk­sia hänelle, nimeno­maan luk­i­joiden puskara­dion avul­la eikä lakiteitse. Kyl­lä ihmiset osaa­vat tun­nistaa sen ver­sion kir­jas­ta jos­ta kir­jail­i­jakin saa­vat osansa voitosta.

  70. Viidennes euroop­palai­sista har­ras­taa tiedos­to­jen jakamista, uuti­soiti­in 2007. Näp­pitun­tu­mal­la arvaan, että jakami­nen on vähen­tynyt noista ajoista pelot­telukam­pan­joiden vuok­si. Van­hem­mat myös nykyään tietävät asi­as­ta enem­män ja kieltävät jälkikasvuaan har­ras­ta­mas­ta muiden ohel­la tätä lait­to­muut­ta. Samaan aikaan on joidenkin lail­lis­ten — mak­sullis­ten ja mak­sut­tomien — musi­ik­in­jakelukanavien suo­sio lisään­tynyt, kuten myös sel­l­ais­ten “puo­lilail­lis­ten” kuten Youtube. 

    http://fi.wikinews.org/wiki/Viidennes_eurooppalaisista_harrastaa_tiedostojen_jakamista

    Brit­in­uorista (15–24v) kuutisenkym­men­tä pros­ent­tia näkyy har­ras­ta­van touhua, puo­let viikoit­tain. Osu­us oli pienen­tynyt kak­si pros­ent­tiyk­sikköä viime vuodesta.

    http://www.thetechherald.com/article.php/200933/4226/Filesharing-still-popular-%E2%80%93-UK-youth-ignore-laws-and-download-music-at-will

    Ehkä joku asi­aan parem­min pere­htynyt tietää, onko asi­aa tutkit­tu Suomes­sa. Itse en sel­l­aista tutkimus­ta löytänyt. Jos suo­ma­lais­nuoret ovat hiukan brit­te­jä lainku­u­li­aisem­pia, enem­mistö ei imuroi/jaa laiton­ta musiikkia.

  71. Jotkut ovat perustelleet, että kos­ka suurin osa nuorista rikkoo täl­lä het­kel­lä lakia lataa­mal­la lait­tomasti musi­iaakia, täy­tyy tek­i­jänoikeudet lakkauttaa.

    Kan­nat­taa kuitenkin muis­taa, että maail­ma muut­tuu. Yhteiskun­nat voivat muut­tua sekä hyvään että huonoon suun­taan, ja myös ihmis­ten arvot elävät jatku­vasti. Jos tek­i­jänoikeudet tärkey­det perustel­laan oikein, on ihan mah­dol­lista että laiton­ta lataamista ale­taan pitämään moraalit­tomana myös teinien joukos­sa. Itse halu­an uskoa, että moni ei vain tajua että sähköi­nen kopio voi hyvin usein olla tek­i­jän tili­pus­sista pois, kos­ka ei ole miet­tinyt asi­aa lop­pu­un saak­ka. Paljon on var­maan niitäkin jot­ka eivät vielä elätä itse itseään, jol­loin ei ehkä tajua miten talous pyörii. Tietysti mukana on paljon niitäkin jot­ka eivät väl­itä, ja sik­si tarvi­taan myös kep­piä. Pirate Bayn tapaus on minus­ta hyvä esimerk­ki, palvelun pyörit­tävät tien­asi­vat isot tulot main­ok­sil­la ylläpitämäl­lä sisäl­lön jakopalvelua. Kyse ei ollut mis­tään hyvän­tekeväisyy­destä, eikä kyseisiä tulo­ja olisi tul­lut ilman muiden tekemää työtä.

  72. Stall­manin käsi­tys­tä voi pitää jos­sain määrin kum­mallise­na. Itse pidän GPL:ää hyvänä lisenss­inä nyky­olois­sa, kos­ka se estää tek­i­jänoikeuk­sien väärinkäytön. Siis se, että “varaste­taan” oikeudet toisen työhön, eli väitetään tek­i­jänoikeu­den suo­jaa­mak­si jotain, jon­ka tekemiseen joku muu on selvästi osal­lis­tunut. Jos ei ole täl­laisia oikeuk­sia, niin niitä ei voi varastaakaan. 

    Stall­manin ajatuk­sen taustal­la on var­maan paljon muu­takin, mut­ta tärkeimpiä perustelu­ja on, että sof­ta ei ole tur­val­lista, jos sen toim­intaa ei voi kuka tahansa tarkastel­la. Jos koo­di ei ole avoin­ta, so. jos lähdekood­ia ei voi tarkastel­la, niin sof­t­aan on helpom­pi rak­en­taa kaiken­laisia taka­port­te­ja ja toisaal­ta virheitä on vaikeampi löytää.

  73. Jos tek­i­jänoikeudet lakkautet­taisi­in, olisi ainakin yksi var­ma voit­ta­ja: Google. 

    Yri­tyshän on skan­nan­nut val­tavasti USA:ssa julka­istu­ja kir­jo­ja joiden pain­os on lop­punut, ja halu­aa lait­taa ne net­ti­in vapaasti luet­tavak­si. Tar­joa­mal­la haku­palvelua teosten sisältöön, on Googlel­la mah­dol­lisu­us val­la­ta jälleen yksi alue mainonnalle. 

    Google on ehdot­tanut että se mak­saa tietyn osan main­os­tu­losta tek­i­jöille. Diili kuu­lostaa sinän­sä hyvältä, että teok­set saadaan saataville ja tek­i­jät saa­vat jotain tuloa mitä eivät muuten toden­näköis­es­ti saisi. 

    Google halu­aisi var­masti tar­jo­ta myös myyn­nis­sä ole­vat teok­set verkos­sa samaan tapaan, jos voisi. Sehän ilmoit­ti jo vuosia sit­ten mis­siok­seen jär­jestää maail­man infor­maa­tio. Yri­tys lie­nee täl­lä het­kel­lä ain­oa maail­mas­sa jol­la on tarvit­ta­va infra tuo­da kaik­ki maail­man kir­jal­lisu­us saataville. 

    Dig­i­taa­li­nen sisältö­talous vaikut­taa usein johta­van siihen että mit­takaavae­tu johtaa yhden ylivoimaisen markki­na­jo­hta­jan syn­tyyn. Muille jää mah­dol­lisu­us erot­tau­tua muil­la kil­pailukeinoil­la, mut­ta niistä saata­va tulo on vain mur­to-osa markki­na­jo­hta­jan tuloista.

  74. DRM:stä (spot­tu, Korho­nen). Mikä ihmeen slip­pery slope argu­ment­ti? Kyseessä on vir­hear­gu­ment­ti jon­ka ydin on se että jos hyväksymme A, niin joudumme hyväksymään B, eli olete­taan jatku­mo osoit­ta­mat­ta sel­l­aista ole­van. Korho­sen mainit­se­maan maa­han­muut­toon liit­tyen esim. niin että jos (A) mus­lim­i­naisil­la on oma uimavuoro niin tästä seu­raa (B) että seu­raavak­si heiltä viedään oikeus koulu­tuk­seen, pakote­taan pitämään burkhaa, tms. Ja tämä on tun­net­tu vir­hear­gu­ment­ti kos­ka mitään estet­tää sille että sanoo ei B:lle vaik­ka olisi sanonyt kyl­lä A:lle ei ole, aina voidaan vetää raja ja näin myös käytän­nössä tehdään.

    DRM:n suh­teen sanoin että se ei estä kopi­oin­tia. Spot­tu vai­h­taa aihet­ta, ja sanoo että se on kom­mu­nikaa­tiomekanis­mi (Korho­nen sanoo minus­ta käytän­nössä samaa). En väitä vas­taan, mikä tahansa esto pysäyt­tää 99% käyt­täjistä, vaikka­pa PDF:n kopi­oin­tiesto jon­ka kiertämi­nen on triv­i­aalia. Kun Win­dows 95 tuli ulos, niin tukipuhe­limet ruuhkau­tu­i­v­at puheluista jos­sa käyt­täjät valit­ti­vat etteivät voi käyt­tää konet­ta kos­ka uno­hti­vat salasanansa, kir­jau­tu­mis­ru­udus­ta tosin pääsi eteen­päin paina­mal­la Can­cel ilman mitään tun­nus­ta tai salasanaa.

    Mut­ta jos DRM on efek­ti­ivis­es­ti ilmoi­tus “ei saa kopi­oi­da”, niin mihin ihmeeseen tarvi­taan han­kalaa kryptaus­ta tai jär­jet­tömiä lake­ja sen suo­jak­si? Kotiko­pi­oin­ti tuskin on se ongel­ma mitä yritetään ratkoa, Liisa on kop­san­nut teini­hit­te­jä Maisalle iät ja ajat eikä tämä ole tähänkään saak­ka ollut mikään ongel­maa, ja pääsään­töis­es­ti tämä on muuten myös lail­lista. Verkko­jakelu­un tuol­laisil­la estoil­la taas ei ole mitään vaikutusta.

  75. ‘Kuvitel­lut voitot joi­ta ei ole saatu’ eivät ole sen demonisem­pia kuin vaikka­pa leipurin aja­tus rahoista jot­ka hän toivoo saa­vansa sämpylöistään ja joil­la hän vaikka­pa aikoo ostaa lap­silleen vaatteita. 

    Eivät­pä todel­lakaan ole enkä ole sel­l­aista väit­tänytkään. Demon­isik­si kuvitel­lut voitot saat­ta­vat muo­dos­tua, jos niiden varaan luo­daan ansain­ta­sys­tee­mi, jota myy­dään joillekin, mut­ta joka on läpinäkymätön siinä mielessä, että asi­akkail­la on vajavainen käsi­tys siitä, miten voitot tehdään ja kenelle ne menevät, puhu­mat­takaan että suurel­la yleisöl­lä olisi selvä käsi­tys siitä, mitä hyö­tyä tämän sys­teemin käytöstä heille on.

    Kun väität, että imma­te­ri­aa­likau­pan hyl­lyltä varastet­tu tavara vähen­tää alku­peräisen tavaran menekkiä, kyse on kuvitel­lus­ta voitos­ta, jota ei ole saatu, ja jos täl­lä perus­teel­laan ansain­ta­sys­teemiä (tek­i­jänoikeusjär­jestelmää), jon­ka asi­akkail­la (tek­i­jöil­lä) on vajavainen käsi­tys siitä, miten voitot tehdään ja kenelle ne menevät (kuten tämäkin keskustelu osoit­taa), ja jos suurel­la yleisöl­lä ei ole selvää käsi­tys­tä siitä, mitä hyö­tyä tämän sys­teemin käytöstä heille on, sys­tee­mi saat­taa kehit­tyä varsin demoniseksi.

    Rohke­nen epäil­lä onko tek­i­jänoikeuk­sien keskit­tämi­nen yksi­in käsi­in mon­enkaan ‘tek­i­jänoikeuk­sien kan­nat­ta­jan’ unel­ma, saati kaikkien. Jos tääl­lä jotain kan­nate­taan niin eiköhän sitä että oikeudet ovat oman työn­sä tulok­si­in kaikil­la niil­lä jot­ka ovat luo­van työn tehneet. 

    Käytin sarkas­mia osoit­taak­seni mihin suun­taan yksi­noikeuk­sil­la on taipumus kehit­tyä. Ei Neu­vos­toli­itossakaan useimpi­en tarkoituk­se­na ollut sys­tee­mi, jos­sa keskus­val­ta omis­taa kaik­ki taloudel­liset oikeudet, vaan ihanne, jos­sa jokainen antaa kyky­jen­sä mukaan ja saa tarpei­den­sa mukaan. Tämän toteut­tamisek­si vaa­dit­ti­in pro­le­tari­aatin etu­jen ja etu­joukon ansait­tu­jen yksi­noikeuk­sien kun­nioit­tamista, ja lop­pu on historiaa.

    Yritin itse viita­ta siihen että jo talous, saati yhteiskun­ta, on niin mon­imutkainen värk­ki että kun jostain narus­ta vetää on vaikea ennus­taa mis­sä kaikkial­la kel­lo kilah­taa. Yhteiskun­nal­liset kokeilut voivat johtaa odot­ta­mat­tomi­in seu­rauk­si­in, ehkä (sadan/satojen vuosien aikaskaalas­sa) peru­ut­ta­mat­tomi­inkin seurauksiin. 

    Tästä olen tasan samaa mieltä. Min­unkin mielestäni tämä nykyi­nen tek­i­jänoikeusjär­jestelmä (kan­sain­välisenä vas­ta vuodes­ta 1886) on sel­l­ainen kokeilu, joka voi johtaa odot­ta­mat­tomi­in seu­rauk­si­in. Sik­si olen yrit­tänyt tutkia, olisiko siinä jotain, joka ei olisi niinkään odot­tam­a­ton­ta vaan joka on jo jos­sain muo­dos­sa tapah­tunut aikaisem­min ja jos­ta voisimme ottaa oppia. 

    Vielä huolestuneem­pi olen kuitenkin siitä suurem­mas­ta sys­teemistä (kap­i­tal­is­mista), jon­ka osa tek­i­jänoikeusjär­jestelmä on. Eiväthän kap­i­tal­is­minkaan kan­nat­ta­jat pyri yri­tys­ten yli­val­taan, luon­non hävit­tämiseen ja ter­ror­is­min­vas­taisi­in soti­in, vaan paran­ta­maan taval­lis­ten ihmis­ten eli­nolo­ja. Sen toteut­tamisek­si pyritään vain kas­vat­ta­maan tuotan­toa ja kun­nioit­ta­maan niiden etu­ja ja oikeuk­sia, jot­ka tuotan­toa kas­vat­ta­vat (viit­taan lääkepatent­tikeskustelun kom­ment­ti­ni 12.8. kel­lo 0:40).

  76. Lyhyenä kom­ment­ti­na: Argu­men­toidessani sitä, että vai­h­toe­htoina on kaiken yksi­tyisen kopi­oimisen sal­lim­i­nen tai poli­isi­val­tio, tarkoi­tan sitä, että NYKYISESSÄ tilanteessa valvon­ta- ja pakkokeinot eivät juurikaan estä tai hillitse luva­ton­ta kopi­oin­tia, ja ne keinot, joi­ta eräät tahot aja­vat tämän “ongel­man” “ratkaisemisek­si” kyl­lä vievät yhteiskun­taamme kohti poliisivaltiota.

    Toinen asia: Monil­la näyt­tää ole­van se käsi­tys, että mitä enem­män joku har­ras­taa laiton­ta kopi­oin­tia, sitä vähem­män toden­näköis­es­ti hän käyt­tää paljon rahaa kir­joi­hin ja musi­ik­ki- ja video­tal­len­teisi­in. Min­un koke­muk­seni mukaan, ja olen­pa näh­nyt asi­as­ta ainakin yhden tutkimuk­senkin, tämä ei ole aivan näin yksioikoista, vaan asia on niin, että ainakin mon­et paljon musi­ikkia ja eloku­via ver­taisverkois­sa lataa­vat ja jaka­vat myös osta­vat paljon tal­len­tei­ta. En näe, miten kir­jat oli­si­vat tämän suh­teen eri asia.

    Itsel­läni oli muuten, aikoinaan, kun olin vähän parem­min rahois­sani, tapana tukea netis­sä ilmaisek­si sar­jaku­vi­aan julkai­se­via taiteil­i­joi­ta ihan raha­lahjoituk­sil­la, käytän­nössä täysin vastik­keet­tomasti. Enkä pidä omaa moraaliani mitenkään suun­nat­toman paljon keskimääräistä korkeam­pana; pay­pal-lahjoi­tustilit nyt vain tar­jo­si­vat helpon tavan tukea taiteil­i­joi­ta, ja niistä tiesi sen­tään, että mak­su­välit­täjän pro­vi­sio­ta luku­unot­ta­mat­ta koko raha pää­tyy alku­peräiselle tekijälle.

    Voisin kuvitel­la tekeväni samaa esim. pelkästään verkos­sa ilmestyvien sähköis­ten kir­jo­jen kohdal­la, eri­tyis­es­ti jos pienehkö­jen sum­mien lahjoit­ta­mi­nen olisi tehty helpok­si. (Sekä verkos­sa että paper­il­la ilmestyvien teosten kohdal­la tuen mielu­um­min osta­mal­la sen paperiversion.)

    Suomes­sa­han tämä ei tietenkään idioot­ti­mais­es­ta rahankeräys­lain­säädän­nöstämme johtuen nykyisel­lään toi­mi, kun vastik­keet­tomien lahjoi­tusten tekem­i­nen helpok­si on käytän­nössä lais­sa kielletty.

  77. Tämä keskustelu ei tai­da ede­tä min­nekään, jos ei sel­ven­netä mitä tek­i­jänoikeuk­sien ole­mas­saolol­la, niiden puut­tumisel­la tai osit­taisel­la ole­mas­saolol­la tarkoite­taan kus­sakin yhteydessä.

    Nähdäk­seni har­va tääl­lä halu­aa tilan­net­ta, että kun teos tek­i­jän käsistä läh­tee jonkun muun tietoisu­u­teen, niin kaik­ki teok­seen liit­tyvä toim­inta on sen jäl­keen vapaa­ta ja säätelemätön­tä. Vaik­ka moni puhuu enem­män tai vähem­män tek­i­jänoikeuk­sien pois­tamis­es­ta, niin ei se tarkoi­ta mitään täy­del­listä tek­i­jyy­den arvon nol­laam­mista ja sen kus­tan­nuk­sel­la ansait­semista. Luulisin, että tässä haetaan uud­is­tus­ta siten, että teok­set oli­si­vat nyky­istä vapaam­min käytet­tävis­sä, mut­ta tek­i­jä saisi arvoa ansioit­tein­sa mukaan. Tek­i­jäl­lä var­maankin pitää olla jotain oikeuk­sia ja vas­taavasti jotkin oikeudet ovat ylim­i­toitet­tu­ja tämän päivän maail­maan. Kyse olisi minus­ta siitä, että löy­det­täisi­in ne oikeudet, jot­ka tuot­ta­vat mieluisim­man “arvon­välit­tämis­pelin” tek­i­jän ja teosten käyt­täjien välille.

  78. “DRM:n suh­teen sanoin että se ei estä kopi­oin­tia. Spot­tu vai­h­taa aihet­ta, ja sanoo että se on kom­mu­nikaa­tiomekanis­mi (Korho­nen sanoo minus­ta käytän­nössä samaa). En väitä vas­taan, mikä tahansa esto pysäyt­tää 99% käyt­täjistä, vaikka­pa PDF:n kopi­oin­tiesto jon­ka kiertämi­nen on triviaalia”

    Pysyin siis 99%:sti aiheessa.

    “Mut­ta jos DRM on efek­ti­ivis­es­ti ilmoi­tus “ei saa kopi­oi­da”, niin mihin ihmeeseen tarvi­taan han­kalaa kryptaus­ta tai jär­jet­tömiä lake­ja sen suojaksi?”

    Lakitek­stin muo­toilu on kuin sof­t­a­toimit­ta­jan markki­noin­tiosas­ton käsistä:

    Tehokkaal­la teknisel­lä toimen­piteel­lä tarkoite­taan tekni­ikkaa, laitet­ta tai osaa, joka on suun­nitel­tu tavanomaises­sa käyt­tö­tarkoituk­ses­sa estämään tai rajoit­ta­maan teok­si­in ilman tek­i­jän tai oikeuk­sien muun halti­jan lupaa kohdis­tu­via teko­ja ja jol­la tavoitel­tu suo­ja saavutetaan.

    Maal­likko­vas­taus tpyy­lu­o­man kysymyk­seen han­kalas­ta kryptauk­ses­ta tms piilee siis viimeisessä kohdas­sa ja jol­la tavoitel­tu suo­ja saavute­taan. Jos kopi­oin­tio­hjel­ma vaikka­pa kysyy “Ohjel­ma on kopi­oin­tisuo­jat­tu, halu­atko silti kopi­oi­da”, ei tavoitel­tua suo­jaa teknis­es­ti saavute­ta, ja kopi­oin­tisuo­jan saa ilmeisen lail­lis­es­ti kiertää. Jos teos on kryptat­tu tms. on oikeuk­sien­halti­jan suo­ja suurem­pi kos­ka on help­po osoit­taa että “tavanomaises­sa käyt­tö­tarkoituk­ses­sa” suo­ja saavutetaan. 

    Kryp­tok­ilkkeitä siis tarvi­taan lain, ei suo­jauk­sen itsen­sä vuok­si. Syy mik­si laki on muo­toil­tu kuten on ei ole ainakaan min­ulle auennut.

    “Kotiko­pi­oin­ti tuskin on se ongel­ma mitä yritetään ratkoa.”

    Ei ainakaan vielä. P2P-verkoil­la, tiedos­ton­jakopalveluil­la, new­seil­lä, blo­geil­la tms foo­rumeil­la on vielä käytän­nössä niin vah­va lain suo­ja ettei kotiko­pi­oin­ti pysty kil­paile­maan niiden kanssa. Tilanne tietysti muut­tuu ts. toim­inta pyritään muut­ta­maan juridis­es­ti kotiko­pi­oin­niksi jos lain­säädän­nöl­lä lähde­tään estämään nyky­isiä tapoja.

  79. Nähdäk­seni har­va tääl­lä halu­aa tilan­net­ta, että kun teos tek­i­jän käsistä läh­tee jonkun muun tietoisu­u­teen, niin kaik­ki teok­seen liit­tyvä toim­inta on sen jäl­keen vapaa­ta ja säätelemätön­tä.

    Kos­ka uskoisin itse argu­men­toi­neeni kaikkein lähim­pänä tuo­ta posi­tio­ta, niin kat­son aiheel­lisek­si tarkentaa.

    Kun teos läh­tee tek­i­jän käsistä, on mielestäni kohtu­u­ton­ta, ettei sitä voisi kopi­oi­da “kädestä käteen” yksi­tyiskäyt­töön, kuten on yleis­es­ti ottaen ollut aina sallittua. 

    En ole argu­men­toin­ut sen puoles­ta, eikä tietääk­seni kukaan muukaan ole, ettei tek­i­jän nimeä pitäisi aina liit­tää teok­sen mukaan. Eli en ole argu­men­toin­ut ns. moraal­isia oikeuk­sia vas­taan. Mikä näi­den moraal­is­ten oikeuk­sien rooli olisi suh­teessa lev­i­tyk­seen, on sit­ten kysymys, johon kukaan ei ole ottanut kan­taa. Esimerkik­si par­o­di­an tekem­i­nen teok­ses­ta on nykyisel­lään sallittua. 

    (Tämä kysymys on rel­e­vant­ti musi­ikin osalta, kos­ka osa voi halu­ta tehdä remix­e­jä tms., ja olen argu­men­toin­ut toisaal­la, että tätä ei alku­peräis­teok­sen tek­i­jän pitäisi voi­da kieltää.)

    Osmo ymmär­si jos­sain vai­heessa oikein ja jos­sain vai­heessa väärin sen, mitä brändäyk­sel­lä tarkoitet­ti­in ansain­ta­logi­ikan yhtey­dessä. En tiedä, mikä tilanne on nyt. Minus­ta se tarkoit­ti sitä, että on jokin “autorisoitu Ilk­ka Remes-kopio”- brän­di, jota ei saa käyt­tää jos ei ole sel­l­ainen, aivan kuten nykyäänkin on petos­ta myy­dä luo­mu­tuot­teena sel­l­aista, mikä ei sitä ole. 

    Luulisin, että tässä haetaan uud­is­tus­ta siten, että teok­set oli­si­vat nyky­istä vapaam­min käytet­tävis­sä, mut­ta tek­i­jä saisi arvoa ansioit­tein­sa mukaan.

    Itse olen ollut halu­ton esit­tämään konkreet­tisia keino­ja, vaik­ka olenkin joitain mah­dol­lisia ansain­ta­logi­ikoi­ta esit­tänytkin, kos­ka minus­ta on olen­naista huo­ma­ta juuri tämän kohdan pahin ongelma. 

    Tek­i­jän “ansiot” eivät ole mis­sään järkevässä suh­teessa siihen, miten paljon teosta kopi­oidaan tai myy­dään. Tek­i­jän työn kus­tan­nuk­sek­si voidaan lukea se, mikä on hänen aikansa vai­h­toe­htoiskus­tan­nus. Jos tek­i­jä uskoo saa­vansa tämän kom­pen­saa­tion työstään, hän tekee teoksen. 

    “Ansio” on muul­la taval­la käsitet­tynä huonos­ti määritel­ty, kos­ka “ansiot” ymmär­retään kaikessa muus­sakin työssä yleen­sä näin. Putkimiehen ansiot muo­dos­tu­vat siitä hin­nas­ta, mitä muut asi­akkaat ovat hänelle valmi­ita maksamaan. 

    Sik­si minus­ta tek­i­jänoikeuskysymyk­sis­sä jumi­tu­taan liiak­si siihen, mis­tä rahat tule­vat, jos saa kopi­oi­da. Kopi­oin­nin määrää ajatel­laan väärin jon­akin sel­l­aise­na, jos­ta pitää antaa kor­vaus tek­i­jälle. Tämä on virhe, tek­i­jälle pitää kor­va­ta teok­sen tekemiseen menevä vai­va sen ver­ran run­saasti, että hänen ei kan­na­ta tehdä muu­ta. Sen yli menevä kor­vaus on talousti­eteen ter­mi “rent”, kor­vaus, joka tulee kuin man­ulle illalli­nen, muiden taskusta.

    1. Käy­dään nyt tämä bändäys läpi.
      Pirkkakus­tan­nus ei var­maankaan saa lait­taa kir­jaan “Autorisoitu Remes kopio”. Tästä olemme samaa mieltä. Sen tuote­merkin omis­t­a­mi­nen kieltää.

      Pirkkakus­tan­nus saa kir­joit­ta kan­taan, että Remes on kir­joit­tanut tämän kir­jan, kos­ka Remes on sen kir­jan kirjoittanut.

      Jos minä kir­joi­tan dekkarin, en saa kir­joit­taa tekeleen kan­teen, että Remes on sen kirjoittanut.

      Ymmärtääk­seni en saa myöskään kir­joit­taa kir­jaa, jos­sa sel­l­aise­naan esi­in­tyvät Remek­sen luo­mat hahmot.

  80. Kir­jail­i­jat ja kus­tan­ta­jat tuskin luop­u­vat tek­i­jänoikeud­es­ta, jollei heille ole tar­jol­la toimi­vak­si todet­tua mallia ansain­ta­logi­ikas­ta. Täl­läistä oikeasti ole­mas­sa ole­vaa ja toimi­vaa mallia ei ole tois­taisek­si näkynyt. Eivät musi­ik­in­tek­i­jätkään ole luop­uneet tek­i­jänoikeuk­sis­taan piraat­tien takia. Veikkaan että kir­jal­lisu­us ete­nee samaa tietä kuin musi­ik­ki eli siir­tyy fyy­sis­ten teoskap­paleit­ten myymis­es­tä tiedos­to­jen myyn­ti­in ja jopa siihen että paperikir­jo­ja ei myy­dä enää lainkaan, kuten Osmokin ennusti. Ainakin aluk­si tämä tulee ole­maan DRM’n alaista, kos­ka tämä tar­joaa ainakin jonkin ver­ran suo­jaa kopi­ontia vas­taan. Jos­sain vai­heessa joku saat­taa kokeil­la kepil­lä jäätä ja alkaa myy­dä sähköisiä kir­jo­ja ilman DRM’ää, mut­ta siihen menee aikaa.
    Kiin­nos­ta­va kysymys on sen sijaan, jos­ta tääl­lä ei ole puhut­tu, on se kuka näitä DRM-suo­jat­tu­ja kir­jo­ja myy ja kus­tan­taa, käykä niin kuin musi­ikkipuolel­la, että yksi tek­i­jä hal­lit­see markkinoita(Apple Itunes/Ipod). Täl­lä het­kel­lä näyt­tää sil­ta että Ama­zon Kindle’s­ta on tulos­sa USA’s­sa de fac­to stan­dar­di ja siten monop­o­li. Tämä olisi vahinko ja nyt olisi korkea aika vaikut­taa asi­aan. Markki­nat tuskin hoita­vat asi­aa, vaan tämä pitäisi hoitaa lain­säädän­nöl­la EU-tasol­la ja vaa­tia kaikille yhteisen DRM-stan­dard­in käyt­töä, jol­loin kulut­ta­jille jäisi valin­nan­varaa sen suh­teen mitä net­tikir­jakaup­paa ja luku­laitet­ta käyttää.

    1. Jos syn­tyy käytän­tö, jos­sa on aina yksi kir­jakaup­pa ja yksi luku­laite (Ama­zon-Kin­dle), kir­jakau­palle syn­tyy niin vah­va monop­o­li, että se voi tien­ata hyvin myös kir­joil­la, joil­la ei enää ole tek­i­jänoikeut­ta, kos­ka jos halu­an lait­teelle Pla­tonin Val­tion, voi ostaa sen van Amazonilta.

  81. Ehkä joku asi­aan parem­min pere­htynyt tietää, onko asi­aa tutkit­tu Suomessa.

    On kyl­lä tutkit­tu ja uuti­soitukin melko näkyvästi:

    http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135241009881

    “Läh­es kol­mannes (29 pros­ent­tia) yhdek­säs­lu­okkalai­sista lataa luvat­tomasti tiedos­to­ja netistä joka päivä tai ainakin läh­es päivit­täin. Samanikäi­sistä 69 pros­ent­tia on syyl­listynyt tekoon vähin­tään ker­ran viimeisen vuo­den aikana ja 74 pros­ent­tia ainakin ker­ran elämässään. Läh­es kak­si kolmes­ta yhdek­säs­lu­okkalais­es­ta ker­too omis­ta­vansa vähin­tään sata tiedos­toa, jot­ka on ladat­tu luvat­tomasti inter­netistä. Kak­si kol­ma­sosaa yhdek­säs­lu­okkalais­ten inter­netistä imuroiduista aineis­tos­ta on musi­ikkia. Seu­raavak­si eniten ladataan elokuvia.”

    Jos suo­ma­lais­nuoret ovat hiukan brit­te­jä lainku­u­li­aisem­pia, enem­mistö ei imuroi/jaa laiton­ta musiikkia.

    Mikäli yksi ikäko­hort­ti on edus­ta­va näyte, niin tuon mukaan suo­ma­laiset ovat päin­vas­toin vielä brit­te­jäkin vähem­män lainkuuliaisia.

    Jotkut ovat perustelleet, että kos­ka suurin osa nuorista rikkoo täl­lä het­kel­lä lakia lataa­mal­la lait­tomasti musi­iaakia, täy­tyy tek­i­jänoikeudet lakkauttaa.

    Ei aivan näinkään. Tässä keskustelus­sa on tapah­tunut tois­tu­vasti lähin­nä niin, että joku on ensin sanonut, että mikäli tiedos­to­ja saa lada­ta lait­tomasti netistä rankaise­mat­ta, niin tek­i­jänoikeudet ovat jo sil­loin käytän­nössä lakan­neet. Ääneen lausumat­tomana jatkoa­jatuk­se­na on täl­löin selkeästi ollut, että niitä ensin­näkään ei saa lada­ta eikä toisek­si tulekaan saa­da. Ja tähän on sit­ten reagoitu huo­maut­ta­mal­la, että toisin kuin jatkoa­ja­tus ajat­telee, tässä ympäröivässä, reaalises­sa vuo­den 2009 maail­mas­sa tiedos­to­ja käytän­nössä saa lada­ta täysin rankaise­mat­ta — jol­loin tämän päät­te­lyn mukaan tek­i­jänoikeudet siis oli­si­vat jo nyt käytän­nössä lakanneet.

    Minus­ta tek­i­jänoikeudet eivät ole kyl­lä lakan­neet läh­eskään täy­del­lis­es­ti, jol­loin tämä päät­te­ly on siis epäpätevää.

    Jos tek­i­jänoikeudet tärkey­det perustel­laan oikein, on ihan mah­dol­lista että laiton­ta lataamista ale­taan pitämään moraalit­tomana myös teinien joukossa.

    Olen keskustel­lut aiheesta taval­lis­ten, tyyp­il­lis­ten suo­ma­lais­ten nuorten kanssa läh­es viikot­tain viimeiset neljä-viisi vuot­ta. Sen perus­teel­la sanon, että tuo, jon­ka väitetään ole­van “ihan mah­dol­lista”, ei yksinker­tais­es­ti ole sitä. Päin­vas­toin, lataus­myön­teiset asen­teet ovat vielä kivet­tyneem­piä ja kan­nat­ta­jis­taan vielä itses­tään­selvem­män tun­tu­isia kuin ulkop­uo­li­nen pystyy aluk­si edes kuvittelemaan.

    Argu­men­tit, joiden mukaan on moraalis­es­ti väärin “waret­taa” (mikä on nuori­son yleisin ter­mi lait­toma­lle lataamiselle), saa­vat yhtä avom­ielisen vas­taan­oton kuin saisi­vat vaikka­pa argu­men­tit, joiden mukaan on vaar­al­lista mas­tur­boi­da, kos­ka siitä voi tul­la sokeak­si tai saa­da kar­vo­ja käsi­in. Nuorten mieliku­vis­sa näi­den argu­ment­tien esit­täjä osoit­taa jo yksi­no­maan ne esit­tämäl­lä ole­vansa automaat­tis­es­ti hyvää­tarkoit­ta­va, mes­taroi­va setä tai täti, jon­ka sanoma ei ansaitse tul­la ote­tuk­si mis­sään suh­teessa vakavasti, kos­ka hän ei tajua mis­tään mitään. Argu­menteille nau­re­taan suo­raan päin naamaa.

    Tot­ta kai on ole­mas­sa vähem­mistö, joka on toista mieltä. Mut­ta tämän vähem­mistön ole­mas­saoloon ei kan­na­ta yrit­tää kouris­tuk­seno­mais­es­ti tar­rautua tai ylipään­sä aset­taa toivoaan sen varaan. Mielipi­de­jo­hta­ju­us nuorten kesku­udessa on täysin selkeästi vas­takkaisen kan­nan edus­ta­jil­la, ja tämä on se seik­ka, joka on tässä merkittävin.

    1. Huo­mau­tan kuitenkin, että tässä ketjus­sa puhutaan kir­joista ja kir­jail­i­joista. Uskoisin, että tuo laiton net­ti­lataami­nen liit­tyy enem­män musiikkiin.

  82. Tom­mi Uschanov: “Olen keskustel­lut aiheesta taval­lis­ten, tyyp­il­lis­ten suo­ma­lais­ten nuorten kanssa läh­es viikot­tain viimeiset neljä-viisi vuot­ta. Sen perus­teel­la sanon, että tuo, jon­ka väitetään ole­van “ihan mah­dol­lista”, ei yksinker­tais­es­ti ole sitä. Päin­vas­toin, lataus­myön­teiset asen­teet ovat vielä kivet­tyneem­piä ja kan­nat­ta­jis­taan vielä itses­tään­selvem­män tun­tu­isia kuin ulkop­uo­li­nen pystyy aluk­si edes kuvittelemaan.”

    “Omistin” itsekin parikym­men­tä vuot­ta sit­ten sato­ja pele­jä. Yhtään en ostanut, eivätkä osta­neet kaver­itkaan. Ilmiö ei siis mitenkään uusi, enkä usko että asen­teet ovat radikaal­isti muut­tuneet suun­taan tai toiseen — kopi­oita­van aineis­ton lajit ovat vain lisään­tyneet. Mon­et kavereis­tani pelaa­vat edelleen, mut­ta taita­vat ostaa pelin­sä kuu­li­ais­es­ti kau­pas­ta. Syitä on monia — on omaa rahaa, kopi­oin­ti ei onnis­tu verkkopeleis­sä jne. Eiköhän lain pelkokin ole hie­man kas­vanut kun viisaut­ta on tul­lut lisää. Väitän edelleen että tek­i­jänoikeuslail­la on merkit­tävä ohjaus­vaiku­tus vaik­ka sitä laa­jalti jos­sain kansan­ryh­mässä rikottaisiinkin.

  83. Tom­mi Uschanov on täysin oike­as­sa näkökan­nas­saan, ja luku 74%:kin tun­tuu kovin pieneltä. Laki, jota enem­mistö ei ole valmis kun­nioit­ta­maan, on täysin mah­do­ton valvoa. Se, että 1/1000 lataa­jas­ta voi jäädä kiin­ni, ei pelota ketään. 3000e sakotkin (taan­noin julk­isu­udessa ollut suo­ma­lainen tapaus) ovat pien­tä siihen näh­den, että nuori voi lada­ta kym­me­nien jopa sato­jen tuhan­sien euro­jen edestä musi­ikkia, tietokone­pele­jä ja filme­jä. Imma­te­ri­aalioikeuk­sien osalta tais­telu on siten väistämät­tä hävit­ty. Kryptat­tu­ja kovalevyjä on jo kotikäyt­töönkin, kun kryptatut yhtey­det yleistyvät, niin kor­po­raa­tioil­la ja vira­nomaisil­la ei tule ole­maan edes sitä olema­ton­ta vähää mah­dol­lisu­ut­ta tarkkail­la tietoli­iken­net­tä, mitä heil­lä nyt on.

    Pirate Bayn mah­dolli­nen taan­tu­ma ei merk­itse mitään, käy kuten Nap­sterin kanssa, uusia poukamia on inter­netin meren­ran­nat täynnään.

    Tämä asia pitäisi hyväksyä ja suun­nitel­la maail­man­laa­juis­es­ti kulu­van vuo­sisadan poli­ti­ikkaa tämän poh­jal­ta. Tuulimyl­lyjä vas­taan tais­telem­i­nen vain viivyt­tää uusien toimivien ratkaisu­jen etsimistä.

    Kir­jo­jen kir­joit­ta­jat voivat lohdut­tau­tua sil­lä, että hamaan ikuisu­u­teen asti paper­i­nen ver­sio tulee ole­maan mukavampi lukea kuin koneen ruudul­ta tihrustet­ta­va joten niiden kau­pal­lisu­u­den voi ennus­taa pysyvän suh­teel­lisen vakaana vaik­ka piraatit hie­man verottaisivatkin.

    Odotan mie­lenki­in­nol­la, mitä Suomen piraat­tipuolueel­la on tar­jo­ta. Toiv­ot­tavasti ovat liik­keel­lä tosis­saan ja harkitusti.

  84. spot­tu, DRM sanan varsi­naises­sa merk­i­tyk­sessä tarkoit­taa nimeno­maan oikeuk­sien hallintaa. Esimerkik­si tele­vi­sio­tuot­ta­jal­la voi olla ark­iston yhtey­dessä DRM jär­jestelmä joka pitää kir­jaa siitä kuka omis­taa tek­i­jänoikeudet kuhunkin videopätkään.

    Tek­i­jänoikeuslain­säädän­tö, johtuen ilmeis­es­ti osit­tain siitä että sitä on kehitet­ty eril­laisil­la kan­sain­välisil­lä sopimuk­sil­la ja kansal­lisel­la poikkeus poikkeuk­sien päälle metodil­la, saa vaikka­pa suo­ma­laisen sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän näyt­tämään yksinker­taiselta ja suo­ravi­ivaiselta lain­säädän­nöltä. Yksi tapa yrit­tää han­ska­ta tätä mon­imutkaisu­ut­ta on koo­da­ta sään­nöt sof­t­aan. Olkoonkin että jos alan asiantun­ti­joillekin on pääsään­töis­es­ti epä­selvää mitä saa ja mitä ei saa tehdä, niin tuskin sitä koodarikaan ymmärtää.

    Mut­ta kuitenkin, maail­mas­sa jos­sa tek­i­jänoikeu­den osa­puo­let on kus­tan­ta­jia, kir­jas­to­ja, taiteil­i­ja­jär­jestöjä, tms. taho­ja joil­la on lakimiehet, tämä ei ole niin kauhean iso ongel­ma ja tuot­taa mukavasti tulo­ja lakimiehille. Maail­mas­sa jos­sa tek­i­jänoikeuslain­säädän­nöstä on tul­lut kulut­ta­jalain­säädän­töä tilanne on kestämätön. Tähän on tajott­tu ratkaisuk­si DRM:ä, sil­lä onko tuo DRM “tehokas­ta” ei ole käsit­tääk­seni mitään merk­i­tys­tä sen kannal­ta että se opas­taa käyt­täjää siinä mitä saa tehdä ja mitä ei.

    IT-lain­säädän­tö on käsit­tämätön­tä, epä­selvää ja teknis­es­ti absur­dia hut­tua noin keskimäärin. Siis huonoa niin kuin vasara on huono ruu­vimeis­seli, ei huonoa niin kuin kansalaisoikeuk­sien lakkaut­ta­mi­nen on huono asia, vaik­ka tätäkin vikaa toki on. Kysymyk­seen mik­si näin tar­joaisin vas­tauk­sek­si että epä­selvä lain­säädän­tö siirtää val­taa niille joil­la on varaa lakimiesarmeijaan.

  85. “Jos syn­tyy käytän­tö, jos­sa on aina yksi kir­jakaup­pa ja yksi luku­laite (Ama­zon-Kin­dle), kir­jakau­palle syn­tyy niin vah­va monop­o­li, että se voi tien­ata hyvin myös kir­joil­la, joil­la ei enää ole tek­i­jänoikeut­ta, kos­ka jos halu­an lait­teelle Pla­tonin Val­tion, voi ostaa sen van Amazonilta.”

    Tähän saak­ka tuon tyyp­piset monop­o­lisoin­tiyri­tyk­set ovat epäon­nis­tuneet, eli lop­pu­jen lopuk­si stan­dard­ik­si on vaki­in­tunut laite joka on avoin.

    Tästäkin syys­tä tuore oikeu­den päätös Yhdys­val­loista on erit­täin huolestut­ta­va, Microsoft sai 200 miljoo­nan sakot tiedos­to­muodon käsit­te­lyyn liit­tyvän patentin rikkomis­es­ta. Tuo avaa yhä enem­män sitä port­tia että tieto­muodon voi patentoida.

  86. Tom­mi Uschanov: reaalises­sa vuo­den 2009 maail­mas­sa tiedos­to­ja käytän­nössä saa lada­ta täysin rankaisematta 

    Tämä täy­tyy kor­ja­ta, ettei vain kukaan nuori sielu tosis­saan usko, että ran­gais­tus­ta ei voi saada. 

    Vähän aikaa oli haas­tat­telu iltapäiväle­hdessä, jos­sa hep­pu ker­toi saa­neen­sa haas­teen oikeu­teen. (Tosin jut­tu oli sen sisältöi­nen, että oliko­han kaver­ille luvat­tu syyt­teestä luop­umista, kun­han ker­toi sovi­tut asi­at — eli salaa oli oikeu­den luval­la tutkit­tu kiin­tolevy, keskimääräistä vähem­män oli latail­lut jne.)

    Tässä hupaisa esimerk­ki USA:sta

    “Bostoni­lainen tuomiois­tu­in tote­si 25-vuo­ti­aan Joel Tenen­bau­min syyl­lisek­si kaikki­aan 30 musi­ikkikap­paleen lait­tomaan lataamiseen. Hänet määrät­ti­in mak­samaan levy-yhtiöille noin 16 000 euroa jokaises­ta kap­paleesta. Yhteen­sä pulitet­tavaa ker­tyi siis noin 480 000 euroa.

    Levy-yhtiöi­den mukaan Tenen­baum oli ladan­nut musi­ikkia inter­netistä lait­tomasti jo vuodes­ta 1999. Hän oli myös jatkanut lataamista vielä syyt­tei­den nos­tonkin jäl­keen. Tenen­baum myön­si syytteet.”

    Hupaisaa on lähin­nä tuo, että vuodes­ta 1999 ja 30 biisiä. Mut­ta siinä mielessä asia on tietysti vaka­va, että Suomes­sakin on tuomit­tu varsin suuria kor­vauk­sia. Senkin takia van­hempi­en kan­nat­ta vähän kat­soa alaikäis­ten perään.

    Vielä lopuk­si: omien las­teni ja hei­dän ystävien­sä kaut­ta olen saanut val­oisam­man kuvan kuin Tom­mi. Selvästikin nuoriso keskustelee asian moraal­i­sista puolista, mikä jo sinän­sä on hyvä asia. Kaik­ki eivät pohdiskelu­jen tulok­se­na ware­ta. Mut­ta kuten tuo kyse­ly osoit­ti use­ampi warettaa.

  87. “Täl­lä het­kel­lä näyt­tää sil­ta että Ama­zon Kindle’sta on tulos­sa USA’ssa de fac­to stan­dar­di ja siten monopoli.”

    En ihan sanoisi näinkään, tääl­lä esimerkik­si markki­noil­la ole­vat E Inkin Viz­plex­iä käyt­tävät eReaderit.

    Lob­baus monop­o­lin luomisek­si on kieltämät­tä aktiivista.

  88. Osmo: Huo­mau­tan kuitenkin, että tässä ketjus­sa puhutaan kir­joista ja kir­jail­i­joista. Uskoisin, että tuo laiton net­ti­lataami­nen liit­tyy enem­män musiikkiin.

    Niin se liit­tyykin. Mut­ta mikäli sähköisessä muo­dos­sa — lail­lis­es­ti tai lait­tomasti — ole­vista kir­joista joskus ylipään­sä tulee niin merkit­tävä ilmiö, että ne alka­vat edes hie­man vakavam­min syr­jäyt­tää paperikir­jaa, niin niiden suh­teen tul­laan näkemään sama ilmiö — ja suh­teessa yhtä voimakkaana — kuin mikä on jo nyt tot­ta musi­ikin suh­teen. Jos halu­aa nähdä kir­jan tule­vaisu­u­den sel­l­aises­sa tilanteessa, jos­sa sähkökir­jat ovat suosit­tu­ja mut­ta tek­i­jänoikeusjär­jestelmä jatkaa pääpi­irteis­sään nykyisenä, niin kan­nat­taa tästä syys­tä suun­na­ta katse juuri siihen, mikä on musi­ikin tilanne nyt.

    Peto: Väitän edelleen että tek­i­jänoikeuslail­la on merkit­tävä ohjaus­vaiku­tus vaik­ka sitä laa­jalti jos­sain kansan­ryh­mässä rikottaisiinkin.

    Tot­ta kai sil­lä on merkit­tävä ohjaus­vaiku­tus nyt täl­lä het­kel­lä. Point­ti on kuitenkin, että tämä ohjaus­vaiku­tus hiipuu hiipumis­taan, kos­ka van­ho­ja “tot­tel­e­vaisia” ikälu­okkia kuolee pois ja tilalle syn­tyy uusia “tot­telemat­to­mia”, joille sekä kopi­oimisen tekni­nen help­pous mas­si­ivises­sa gigatavu­jen mit­takaavas­sa että sen moraa­li­nen ei-tuomit­tavu­us ovat kumpikin jo lap­su­ud­es­ta saak­ka saman­laisia itsestäänselvyyksiä.

    Olen koet­tanut vält­tää Piraat­tili­iton uutisi­in viit­taamista, kos­ka ne ovat niin usein läh­es pro­pa­gan­dis­tisen tarkoi­tushakuisia — aivan kuten vastapuolenkin uuti­soin­ti — mut­ta nyt teen poikkeuk­sen: http://tinyurl.com/38sghl

    “Omistin” itsekin parikym­men­tä vuot­ta sit­ten sato­ja pele­jä. Yhtään en ostanut, eivätkä osta­neet kaver­itkaan. Ilmiö ei siis mitenkään uusi, enkä usko että asen­teet ovat radikaal­isti muut­tuneet suun­taan tai toiseen – kopi­oita­van aineis­ton lajit ovat vain lisääntyneet.

    Parikym­men­tä vuot­ta sit­ten ei ollut mitään nykyiseen poli­it­tiseen piraat­tili­ik­keeseen ja sen ide­olo­giaan ver­rat­tavaa. Kopi­oin­tia ei perustel­tu sil­loin ylipään­sä mil­lään, sitä vain tapah­tui. Nykyään kopi­oin­tia tapah­tuu samal­la taval­la, mut­ta kopi­oi­jat pyrkivät oikeut­ta­maan sen yhteiskuntafilosofisil­la, oikeusfilosofisil­la ja toisaal­ta myös esimerkik­si kansan­talousti­eteel­lisil­lä argu­menteil­la, jot­ka eivät muodoltaan eroa mil­lään oleel­lisel­la taval­la taval­li­sista vaikka­pa nyt filosofi­an tai kansan­talousti­eteen pro­fes­sorin argu­menteista. Näi­den argu­ment­tien pätevyy­destä voidaan olla hyvin mon­taa mieltä, mut­ta niiden pelkkä ole­mas­sao­lo on jo merkit­tävä ilmiö, ja merkit­tävä nimeno­maan his­to­ri­al­lista uutu­ut­taan.

    Eiköhän lain pelkokin ole hie­man kas­vanut kun viisaut­ta on tul­lut lisää.

    “Yhteiskun­nat voivat muut­tua … on ihan mah­dol­lista että … Itse halu­an uskoa … var­maan … Eiköhän …”

  89. Minäkään en muu­ta­man muun kir­joit­ta­jan tavoin usko siihen, että aineet­toman teok­sen kopi­oimi­nen kavereille tai lait­ta­mi­nen julkiseen ei-kau­pal­liseen lev­i­tyk­seen suo­ravi­ivais­es­ti vähen­täisi sen myyn­tiä. Päin­vas­taisia esimerkke­jä on runsaasti. 

    Nykyisessä tilanteessa, jos­sa laite­valmis­ta­jat kil­pail­e­vat keskenään ja musiikin/elokuvien tuot­ta­jata­hot pyrkivät mm. hin­tad­if­fer­oin­nil­la saa­maan tavaras­taan mah­dol­lisim­man paljon voit­toa irti, on hyvin vaikea arvioi­da sitä, kuin­ka moni kulut­ta­jista val­it­sisi mak­sullisen vai­h­toe­hdon jos i) ost­a­mi­nen olisi yhtä vai­va­ton­ta kuin ilmaisek­si lataami­nen, ii) mak­sa­van asi­akkaan ulot­tuvil­la olisi yhtä monipuo­li­nen tar­jon­ta kuin lait­tomasti lataavien ja iii) mak­se­tun mate­ri­aalin kulut­ta­mi­nen olisi yhtä käytän­nöl­listä ja help­poa kuin laittoman.

    Minus­ta tek­i­jänoikeuk­sien suurin ongel­ma eivät oikeas­t­aan olekaan ne oikeudet itsessään, vaan yri­tys­ten tavat hyväk­sikäyt­tää niitä. Uskon, että suuri osa kulut­ta­jis­takaan ei varsi­nais­es­ti toi­vo tai edel­lytä saa­vansa kult­tuu­rituot­tei­ta ja ‑elämyk­siä käyt­töön­sä ilman kor­vaus­ta. Kor­vauk­sen ajatel­laan pikem­minkin val­u­van väärille tahoille ja sil­lä ajatel­laan edis­tet­tävän vääriä asioi­ta, mikä tekee mak­samis­es­ta sen ver­ran vas­ten­mielistä että laiton mut­ta ilmainen vai­h­toe­hto hyväksytään taval­lista helpommin.

    Osmon Pirk­ka-kus­tan­ta­mo on esimerk­ki yri­tyk­ses­tä, joka pyrkii niistämään voit­toa jonkun toisen aikaansaan­nok­ses­ta mah­dol­lisim­man vähäl­lä oma­l­la panok­sel­la. Olisin valmis ratkaise­maan tämän­tyyp­piset ongel­mat ihan vaik­ka vain kieltämäl­lä voit­toa tuot­ta­van kus­tan­nus­toimin­nan. Samal­la voisi kieltää osa­puilleen kaiken muunkin voit­toa tuot­ta­van kult­tuu­rituotan­non, kos­ka markki­navoimat eivät kuitenkaan ole eivätkä var­maan koskaan tule ole­maankaan kovin hyvä tapa säädel­lä taide- ja kult­tuuri­alo­jen toim­intaa (markki­na­t­aloushan toimii hyvin siinä määrin kuin ihmiset tietävät, mikä heille on hyväk­si). Luvat­tomien kopi­oiden myyn­ti lop­puisi siinä sivus­sa, kos­ka se ei enää olisi hyvä bisnes. Kuu­lostaako rajulta?

    Minkä tahansa luo­vaa panos­ta vaa­ti­van hen­gen­tuot­teen arvokkain ele­ment­ti on juuri se luo­va panos, tuot­teen intellek­tu­aa­li­nen osu­us. Esimerkik­si kir­jan tapauk­ses­sa intellek­tu­aal­ista arvoa tuot­ta­vat kir­joit­ta­jan lisäk­si kus­tan­nus­toimit­ta­ja, kään­täjä ja kuvit­ta­ja (ja toki graafinen suun­nit­teli­jakin, mut­ta sen määrit­telisin sekun­daarisen tason arvok­si pait­si poikkeustapauk­sis­sa, jois­sa ulkoa­su todel­la tuo merkit­tävän lisän sisältöön). Kir­jan pain­okus­tan­nusten kat­tamiseen, myyn­ti­in ja jakelu­un puolestaan tarvi­taan lähin­nä organ­isaa­tio ja rahaa, eli taloudelli­nen panos. Mik­si juuri tämän taloudel­lisen panok­sen halti­jan tulisi saa­da itselleen tuot­teen avul­la syn­tyvät voitot, kun luo­va panos on kuitenkin se arvokkaampi ja olennaisempi?

    Minus­ta hyvin myyvästä kir­jas­ta tule­vat rahat paino‑, markki­noin­ti- ja jakelukus­tan­nusten jäl­keen olisi sekä oikeu­den­mukaisin­ta että yleishyödyl­lis­in­tä jakaa intellek­tu­aal­ista arvoa tuot­tanei­den kesken, sen sijaan että niil­lä lihote­taan kus­tan­ta­mon omis­ta­jien pankki­til­iä. Näin luovil­la tek­i­jöil­lä olisi insen­ti­ivi tehdä lisää. Toki kus­tan­ta­molle tulisi sal­lia jonkin­lainen puskuri, jol­la se voisi kat­taa huonos­ti (tai ei lainkaan) myyvien kir­jo­jen kus­tan­ta­mis­es­ta syn­tyvät tap­pi­ot, mut­ta pääosin voitot kuu­luisi­vat minus­ta sisäl­lön tuot­taneille osapuolille.

    Val­ti­ol­la voisi olla oma kus­tan­ta­mon­sa siltä var­al­ta, että ketään muu­ta ei kiin­nos­taisi ryhtyä voit­toa tuot­ta­mat­tomaan kus­tan­nus­toim­intaan. Epäilen kuitenkin, että kiin­nos­tunei­ta löy­ty­isi. Kuten viimeaikaisen uuti­soin­ninkin perus­teel­la tiedämme, raha ei enää ole (kaikkien) ihmis­ten ylin päämäärä ja korkein elämä­nar­vo. Osa ihmi­sistä halu­aa mielu­um­min hyvän, muka­van työ­paikan, jos­ta saa kohtu­ullista palkkaa ja jos­sa voi mah­dol­lis­es­ti edis­tää itselleen tärkeik­si kokemi­aan asioi­ta. Kil­pailu­akin voit­toa tuot­ta­mat­tomien kus­tan­ta­moiden välille saat­taisi syn­tyä; ei niinkään suo­ravi­ivais­es­ti taloudel­lis­es­ta men­estyk­ses­tä vaan siitä, kuka saa tal­li­in­sa kenetkin kult­tuuris­es­ti arvokkaan kir­jail­i­jan. Se olisi selvästi nyky­istä ter­ve­henkisem­pi kil­pailun muoto.

    Mallis­sa yrit­täjän ris­ki voisi siir­tyä kir­jail­i­jalle, eli hänelle ei mak­set­taisi kiin­teää palkkio­ta etukä­teen vaan vas­ta kir­jan myyn­nistä syn­tyvät tulot jälkikä­teen. Apu­ra­ho­ja saa­neet voisi­vat edelleen kir­joit­taa riskit­tömästi ja tehdä työn­sä ajan kanssa ja huolel­lis­es­ti, mut­ta niin voisi myös nyky­istä use­ampi hyvin myyneen teok­sen kir­joit­tanut. Jos olete­taan lisäk­si, että olisimme siir­tyneet perus­tu­lo­jär­jestelmään (jota lämpimästi kan­natan), maamme kult­tuur­in­tuotan­to voisi ken­ties pelastua.

    Jään odot­tele­maan, että muut tyr­määvät pöyristyt­tävän ehdo­tuk­seni huo­maut­ta­mal­la sen toinen tois­taan ilmeisem­mistä ongelmista, joi­ta en tässä het­ken huumas­sa tul­lut ajatelleeksi. 🙂

  90. Tom­mi Uschanov: reaalises­sa vuo­den 2009 maail­mas­sa tiedos­to­ja käytän­nössä saa lada­ta täysin rankaisematta

    Tämä täy­tyy kor­ja­ta, ettei vain kukaan nuori sielu tosis­saan usko, että ran­gais­tus­ta ei voi saada.

    Sana “käytän­nössä” jäi ilmeis­es­ti tek­stistäni huo­maa­mat­ta. Sanan oli tarkoi­tus ehkäistä juuri se, että keskustelu kään­net­täisi­in seu­raavak­si esim. tuo­hon mainit­tuun iltapäiväle­hden uutiseen, jon­ka luin itsekin ja jos­ta itse asi­as­sa sain heti tuoreeltaan kom­men­tit myös eräiltä näistä tun­temis­tani nuorista.

    Ja mitä se sana “käytän­nössä” sit­ten tarkoit­ti? Sitä, että kiin­ni­jäämis­ris­ki on inän­sä todel­li­nen. Lisäk­si kaik­ki waret­ta­jan­uoret tietävät tämän. Mut­ta se ris­ki on yksinker­tais­es­ti niin pieni, että se ei vain yksinker­tais­es­ti pelota suur­ta enem­mistöä. Kyse on venäläis­es­tä ruletista miljoonas­ti laukeaval­la revolver­il­la, vain hie­man liioitellakseni.

    Jos ris­ki pelot­taisi, niin ware­tus olisi lop­punut jo nyt, kenenkään ei tarvit­sisi sitä julkises­ti pahek­sua eikä keneltäkään sil­loin myöskään tarvit­sisi vaa­tia siitä vahingonkorvauksia.

  91. Kan­natan Osmo Soin­in­vaaran esit­tämää rahoi­tus­mall­ia tietokir­jal­lisu­udelle jo nyt, tietämät­tä mikä se on. Luot­to on kova, Osmo. 

    Näin ollen musi­ikille ja kaunokir­jal­lisu­udelle päteköön seuraava.

    Kiel­let­tyä olkoon (edelleen):
    — Niin fyy­sisen kuin dig­i­taalisenkin tuot­teen ja teok­sen pla­gioimi­nen, tai teok­sen tai tek­i­jän väärentäminen

    Sal­lit­tua olkoon (kaiketi edelleen, ehkä täs­men­net­ym­min saisi olla?):
    — Niin fyy­sisen kuin dig­i­taalisenkin teok­sen kohtu­ulli­nen lainaami­nen, par­o­di­oin­ti, ja hyvin rajat­tu käyt­tö uuden teok­sen pohjana 

    Tek­i­jänoikeuslu­van­varaista ja ‑mak­sullista olkoon (edelleen):
    — Fyy­sis­ten ja dig­i­taal­is­ten teosten kau­palli­nen jakami­nen ja myynti
    — Fyy­sisen ja dig­i­taal­is­ten teok­sen kau­palli­nen julki­nen fyysi­nen esit­tämi­nen (kon­sert­ti, luku­ti­laisu­us, kuvanäytös, ym.)
    — Fyy­sisen ja dig­i­taal­is­ten teok­sen esit­tämi­nen vies­timessä (radio, tv, toimite­tut nettilähetykset)
    — Dig­i­taalisen teok­sen kau­palli­nen muut­ta­mi­nen fyy­siseen muo­toon (kir­japaino, äänilevyvalmistus)
    — Dig­i­taalisen teok­sen kohtu­ullista lainaamista suurem­pi käyt­tö toisen teok­sen osana tai poh­jana (musi­ik­ki eloku­vas­sa, musi­ik­ki digikir­jas­sa, tek­sti eloku­van käsikirjoituksena)

    Tek­i­jänoikeusmak­su­ista vapaa­ta olkoon:
    — Dig­i­taal­is­ten teosten ei-kau­palli­nen dig­i­taa­li­nen jakaminen
    — Fyy­sisen ja dig­i­taalisen teok­sen ei-kau­palli­nen julki­nen esittäminen 

    Yllä esitet­ty vas­taa pitkälti jopa de fac­to nyky­istä tilan­net­ta, mut­ta mah­dol­lis­taa Pirate Bayn kaltaisen toimin­nan lail­lis­es­ti, kuitenkin sil­lä rajauk­sel­la että toimin­nan tulee olla “ei-kau­pal­lista”. Yllä esitet­ty on myös valvot­tavis­sa kuta kuinkin nykyisel­lä panostuksella.

    Ei-kau­pal­lisu­u­den rajan­ve­to ei tietenkään ole ongel­ma­ton­ta, mut­ta ongel­ma ei ole ylit­sepääsemätön, kuten olisi dig­i­taalisen jakelun todel­lisen valvon­nan vaa­ti­ma isovelivaltio.

    (Näistä voidaan keskustel­la erik­seen, mut­ta san­o­taan nyt vaik­ka niin, että mielestäni pari main­os­ta etu­sivul­la ei tee net­ti­jakelu­paikas­ta kau­pal­lista, eikä pää­syliput­to­muus musi­ikin julkises­ta esi­tyk­ses­tä automaat­tis­es­ti ei-kau­pal­lista jos tilaisu­us on muuten mas­si­ivi­nen saati myyn­tiko­jua tai markkinointi/mainosmateriaalia pullollaan)

    Uut­ta olisi siis, ja vieläpä varsinkin nuorem­man väen suuren osan yleisen oikeusta­jun mukaises­ti, että musi­ikkia ja tek­ste­jä saa jakaa aivan vapaasti netis­sä kun­han ei ota siitä mak­sua. Tätä voi perustel­la myös sil­lä, että kiel­lon valvom­i­nen olisi mah­do­ton­ta tai ainakin kohtu­ut­toman raskas­ta ja peru­soikeuk­sia kaven­e­mis­ris­ki suuri. Lisäk­si ran­gais­tusten kohden­t­a­mi­nen on aivan liian sattumanvaraista.

    Tehokkaampi­en, yleisem­pi­en ja lail­lis­ten Pirate Bay:n ja vas­taavien seu­rauk­se­na musi­ikin ja kir­jal­lisu­u­den tek­i­jöi­den leipä kape­nee melkoisel­la var­muudel­la, kos­ka toim­inta tulisi ole­maan todel­la laa­jamit­taista. Melkoisel­la var­muudel­la molem­mil­la kult­tuurin saroil­la on kuitenkin jatkos­sakin tehtävis­sä suuria omaisuuk­sia tekemäl­lä tarpeek­si suosit­tu­ja teoksia. 

    Nykyis­es­tä rak­en­teesta kiin­nip­itämi­nen johtaa niin epä­toiv­ot­tui­hin ilmiöi­hin että siitä tulee luopua:
    — jo mainit­tu vält­tämät­tömys laa­jen­taa sähköistä valvon­taa kalli­isti ja peru­soikeuk­sia vaarantaen
    — musi­ikin ja kir­jal­lisu­u­den naut­timisen teknis­ten apukeino­jen kehi­tyk­sen hidas­tu­mi­nen ja rajau­tu­mi­nen sul­jet­tui­hin jär­jestelmi­in, sekä kehi­tys­panos­ten kohdis­tu­mi­nen rajaamiskeinoi­hin luk­i­jan tai kuun­teli­jan saamien hyö­ty­jen asemesta

    Mar­gin­aalisel­la kielialueel­la voidaan perustel­lusti kysyä, kape­neeko tule­vaisu­u­den ammat­tikir­jail­i­joiden leipä niin ratkai­sev­asti, että uut­ta tuotan­toa ei syn­ny yhteiskun­nan kokon­aise­dun kannal­ta riit­tävästi. Tämä kysymys ratkaistakoon erik­seen. On haitallista aset­taa vai­h­toe­hdoik­si joko super­net­tipoli­isi joka olo­huoneeseen tai suomenkieli­nen kaunokirjallisuus.

    Ratkaisumallik­si kan­natan siis mese­naat­ti­toim­intaan panos­tamista. Varaan oikeu­den vaik­er­taa kovaäänis­es­ti verovaro­jen käytöstä kir­jal­lisu­u­den tuotan­toon, mut­ta lupaan pitää vaik­er­ruk­sen kohtu­ullise­na mikäli verovaroin tehtävän tuotan­non laa­ju­us ei ole aivan posketonta.

    Olen myös sitä mieltä, (ilmeis­es­ti Osmo Soin­in­vaaran kan­nas­ta poiketen) että musi­ikkia ja kaunokir­jal­lisu­ut­ta tulee kohdel­la lähtöko­htais­es­ti aivan samoin. Tästäkään syys­tä en kan­na­ta verovaroin tapah­tu­vaa kir­jal­lisu­u­den tuotan­toa. Hyväksyn toki argu­mentin, että voimme naut­tia maail­man musi­ikki­tar­jon­nas­ta mut­ta emme maail­man suomenkielis­es­tä kir­jal­lisu­ud­es­ta, mut­ta mielestäni julk­isy­hteisön ei silti tule tehdä taiteen ja viih­teen lajien välil­lä ja sisäl­lä arvo­val­in­to­ja. Ja entä teok­set jois­sa yhdis­tyvät tek­sti ja musiikki?

    Olin jo kir­joit­ta­mas­sa mak­sullis­ten joukkoon kohtaa:
    — fyy­sisen tai dig­i­taalisen teok­sen tek­stin kään­tämi­nen toiselle kielelle

    Vaan olisiko sit­tenkin pienen kielialueen etu, että dig­i­taal­is­ten kään­nösten tekem­i­nen kir­jal­li­sista teok­sista sekä kuva­teosten tek­stit­tämi­nen koti­maisille kielille olisikin vapaata?

  92. Mut­ta se ris­ki on yksinker­tais­es­ti niin pieni, että se ei vain yksinker­tais­es­ti pelota suur­ta enemmistöä.

    Ikävä kyl­lä he eivät tiedä, mitä vira­nomaiset, ÄKT:t sun muut aiko­vat tehdä. Ehkä par’aikaa on on suun­nit­teil­la esim. tuhan­nen tai vaik­ka kymme­nen tuha­nen waret­ta­jan ratsia.

    En nyt halua tästä kiis­tel­lä, ker­ron vain, että näi­hin “ei vaaraa, siitä vain” ‑jut­tui­hin ei kan­na­ta luot­taa. Jos siitä huoli­mat­ta waret­taa, ainakin sit­ten tietää, että vaara “käytän­nössä” on ainakin näil­lä “perustyökaluil­la”.

  93. “Laki, jota enem­mistö ei ole valmis kun­nioit­ta­maan, on täysin mah­do­ton valvoa.”

    Vaik­ka enem­mistö teineistä kopi­oikin, mut­ta muut eivät juurikaan, ei siitä mil­lään tule vielä enemmistöä.

    Piraat­tipuolue vaikut­taa ainakin vielä yhden asian puolueelta, jon­ka elinkaaren pitu­ud­es­ta on mah­do­ton­ta sanoa mitään.

  94. Tom­mi: “Point­ti on kuitenkin, että tämä ohjaus­vaiku­tus hiipuu hiipumis­taan, kos­ka van­ho­ja “tot­tel­e­vaisia” ikälu­okkia kuolee pois ja tilalle syn­tyy uusia “tot­telemat­to­mia”, joille sekä kopi­oimisen tekni­nen help­pous mas­si­ivises­sa gigatavu­jen mit­takaavas­sa että sen moraa­li­nen ei-tuomit­tavu­us ovat kumpikin jo lap­su­ud­es­ta saak­ka saman­laisia itsestäänselvyyksiä.”

    Vaik­ka ei tietenkään pitäisi yleistää omas­ta koke­muk­ses­ta liikaa, sanon tämän kuitenkin. Oli kopi­oimi­nen min­ullekin lapse­na ihan ei tuomittavaa.

  95. Poli­isin julk­isu­u­teen antamien tieto­jen mukaan Suomes­sa jää nykyresurs­seil­la vuosi­ta­sol­la kiin­ni n. 70–100 laiton­ta levittäjää/lataajaa (jos muis­tan oikein).

    Jos lait­to­mia kopi­oi­jia on vuosi­ta­sol­la (arvaus) n. 500,000, niin siitä voi arvioi­da oman toden­näköisyyten­sä jäädä kiin­ni. San­o­taan 1/5,000? Pelot­taako tuon mit­talu­okan riski?

    Mak­set­tuaan sato­jen / muu­ta­man tuhan­nen euron suu­ruiset sakot, voi jonkun ajan kulut­tua vai­h­tuneen IP-osoit­teen takaa taas jatkaa kym­me­nien tuhan­sien euro­jen arvois­t­en tiedos­tomäärien kopi­oimista. Toista ker­taa tuskin osuu yhtä huono onni oma­lle kohdalle.

    Eli pelote, vaik­ka on ole­mas­sa, on vaiku­tuk­sil­taan kuitenkin hyvin vähäinen.

    Kiina voi palkata miljoona inter­net-poli­isia ja antaa rikkeistä vuosikausien vankeustuomioi­ta, mut­ta ei sivistynyt val­tio. Sik­si imma­te­ri­aalioikeuk­sien vapau­tu­mi­nen on pakko hyväksyä väistämät­tömäk­si realiteetiksi.

    Oma näkökan­tani on, että Osmon puo­lus­ta­ma kan­ta on tuomit­tu häviämään, vaik­ka siinä peri­aat­teel­lisel­la tasol­la on perus­teen­sa. Se ei vain mah­da mitään avoimen tiedonväl­i­tyk­sen realiteeteille.

  96. “poli­isil­la ja syyt­täjil­lä ei olisi yksinker­tais­es­ti resursse­ja tehdä asialle mitään. Jos jotain yritet­täisi­in, niin pian koko oikeuslaitos tikah­tu­isi siihen paikkaan”

    Poli­isi, syyt­täjä ja oikeuslaitos selviävät yllät­täen pysäköin­nin­valvon­nas­takin vaik­ka auto­ja on yli kak­si miljoon­aa ja luul­tavasti suurin osa ihmi­sistä ei pidä väärin­pysäköin­tiä lainkaan rikollisena.

  97. Kai kopi­oimi­nenkin tuli peri­aat­teessa lait­tomak­si joku vuosi sit­ten muut­tuneen lain myötä (käsit­tääk­seni? ainakin muis­telisin min­is­ter­iön anta­neen täl­laisen lausun­non), mut­ta vira­nomaiset lienevät keskit­tyneen lähin­nä jaka­ji­in sen vähän mitä pystyvät. 

    Tor­renteis­sa kysymys on sinän­sä aika triv­i­aali, kos­ka niiden idea­han perus­tuu siihen, että kaik­ki lataa­jat ovat myös jaka­jia, eikä ole ole­mas­sa mitään osoitet­tavaa paikkaa “mis­sä tiedos­to olisi jaos­sa”. Ei ole ketään yksit­täistä syyl­listä, jon­ka pitäisi pelätä, vaan kollektiivi.

    Tästä on myös haus­ka sanon­ta “down­load­ing communism”.

    Esimerk­ki: suosit­tu musi­ikki­tiedos­to (toki paljon suosi­tumpiakin vielä löy­tyy): http://thepiratebay.org/torrent/5016354/Now_That_s_What_I_Call_Music__1_to_73_Complete_%5BPart_1%5D

    Tämän kir­joit­tamisen het­kel­lä jaka­jia 582, lataa­jia 1390 (jot­ka ovat siis myös keskenään jaka­jia). Tuo on siis vain yksi tiedos­to miljoon­ista. 2,000 syyl­listä täl­lä het­kel­lä. Huomen­na aamul­la tilal­la ovat uudet lataa­jat, iltapäiväl­lä seu­raa­vat, sit­ten taas illal­la ja sit­ten yli­huomen­na… Inter­net ei nuku. Yöl­lä Aasia, aamul­la Yhdys­val­lat… ja toki myös jaka­jat vai­h­tu­vat koko ajan. Ryh­mä on siis vielä paljon, paljon suurem­pi kuin tuo 2,000. Yhdelle tiedos­tolle miljoon­ista… Uusia tiedos­to­ja ilmestyy jaet­tavak­si koko ajan.

    Tämä osoit­taa, että se mitä Tom­mi Uschanov yllä tote­si nuorten ja nuorten aikuis­ten asen­teista on täysin fak­tista, pikem­min alakant­ti­in, kuin liioitel­tua. Yhdenkin syyl­lisen jäljit­tämi­nen, IP-tieto­jen selvit­tämi­nen, henkilön syyt­tämi­nen ja tuomit­sem­i­nen mak­saa yhteiskun­nalle poli­isin ja muiden virkami­esten työ­tun­te­ja. Se ei ole hal­paa. Se on mah­do­ton­ta ja mieletön­tä. Ne resurssit tah­do­taan ja tarvi­taan muualle.

    Pirate Bay­ta­han ei voitu suo­raan syyt­tää lait­tomas­ta tiedos­to­jen jakamis­es­ta vaan sen mah­dol­lisu­u­den antamis­es­ta käyt­täjille. Itse jär­jestelmä ei ole laiton, voidaan­han sitä käyt­tää esim. amatöörimusi­ikin, open-source-jär­jestelmien jne. levit­tämiseen. Lait­to­muu­teen syyl­listyy lop­ul­ta vain käyt­täjä, käyt­täjä joka ui yht­enä kalana muu­ta­man sadan miljoo­nan lait­tomasti lataa­van globaalin yksilön suu­ruises­sa meressä.
    Täl­laisen meren pelot­telemisek­si tarvit­taisi­in se kiinalainen troolari ja haiden evien sahaami­nen. Sivistynei­den maid­en vira­nomais­toimet ovat mato-onkimista ja hyvä niin mei­dän kaikkien ja yleisem­min vapaan tiedonväl­i­tyk­sen kannalta.

    Vielä, salatun tiedon­si­ir­ron yleistyessä nekin vähät vira­nomais­toimet, mis­sä nyt on onnis­tut­tu muu­ta­ma kala vedestä onki­maan, tule­vat muut­tumaan kutakuinkin irrel­e­van­teik­si kalo­jen oppies­sa uimaan syvem­mis­sä vesissä.

  98. az kir­joit­ti :
    #
    Poli­isin julk­isu­u­teen antamien tieto­jen mukaan Suomes­sa jää nykyresurs­seil­la vuosi­ta­sol­la kiin­ni n. 70–100 laiton­ta levittäjää/lataajaa (jos muis­tan oikein).
    #

    Onko­han sivus­tol­ta lataus­ta kri­manil­isoitu — vielä?, jos ei tiedä mitä ladates­saan tekee.

    Mut­ta se kaiketi on krim­i­nal­isoitu, että antaa lada­ta koneeltaan ulospäin lataa­jalleen -> serv­er ominaisuus.

    Siis, kun kir­jau­tuu tor­rent­tiys­täväk­si ladatak­seen mate­ri­aalia koneelleen, niin lada­ta “saa”, mut­ta samaa lataus­ta ei jael­la saa.

    Mut­ta usein­han on niin, että kun lataa koneelleen tor­ren­til­la, niin saman aikaises­ti onkin lataa­mansa tiedos­ton jake­li­ja — tiettämättään.

  99. Tämä tek­i­jänoikeuskeskustelu ei tun­nu johta­van mihinkään. Aina uudelleen tode­taan, että dig­i­taal­ista kopi­oin­tia ei voi kovin hyvin valvoa eikä rajoit­taa — aivan kuin joku olisi siitä eri mieltä. Mut­ta on aivan eri asia väit­tää, että tek­i­jänoikeudet kannattaa/pitää siis kumo­ta, kos­ka tämähän mah­dol­lis­taa kau­pal­lisen, laa­jamit­taisen, julkisen, main­os­te­tun sisäl­lön levit­tämisen. Jos nykyäänkin lait­taa suuren sanomale­hden etu­sivulle ilmoituk­sen, että “meiltä kaik­ki musi­ik­ki ilmaisek­si”, niin toden­näköis­es­ti mili­isi tarkkailee palvelin­ta aika pian. Samoin sit­ten, jos ja kun kir­jo­ja lue­taan enem­män elek­tro­n­isil­la laitteilla.

    On monia kir­jal­lisen sisäl­lön rahoi­tus­mall­e­ja (säätiöt, val­tio, yksi­tyiset mese­naatit, vapaae­hto­is­mak­sut jne.), mut­ta aika har­va on tosis­saan sitä mieltä, että osta­jil­ta saadut tek­i­jänoikeusko­r­vauk­set oli­si­vat pahek­sut­ta­va vaihtoehto.

  100. Olen sitä mieltä, että täl­lä het­kel­lä lail­liset lataus­muodot kehit­tyvät piraat­ti­lataus­ta nopeam­min. Pidän siis ihan mah­dol­lise­na, että niistä tulee help­poudessaan var­teenotet­ta­va kil­pail­i­ja eri­laisille (täl­lä het­kel­lä) lait­tomille tiedostonjakopalveluille.

    Sen lisäk­si että oikeuk­sien halti­jat voivat vielä itsekin moka­ta hom­man täy­del­lis­es­ti, lailli­nen ja help­po lataus ei tule toim­i­maan, jos kopi­oitavak­si tar­joami­nen muut­tuu lail­lisek­si. Mielestäni tuo pelote­vaiku­tus tep­sii kohta­lais­es­ti nimeno­maan tähän: kopi­oin­tipalvelu­jen ylläpi­to on jok­seenkin riskialtista tai ainakin han­kalaa. Sieltä ne suurim­mat mene­tyk­set tule­vat, eivät yksi­ty­ishenkilöi­den keskinäis­es­tä kopioinnista.

    Oma elämänkoke­muk­seni täältä alle 30 vee-sek­to­ril­ta muuten on sel­l­ainen, että waret­ta­jista yllät­tävän iso joukko siir­tyy ikään­nyt­tyään ja työl­listyt­tyään enenevässä määrin lail­lis­ten palvelu­iden käyt­täjik­si. Ainakin tut­tava­pi­iris­säni yhdek­si syyk­si on mainit­tu se, että riskin, vaivan ja hyö­dyn suhde keikah­taa huonom­mak­si kun esimerkik­si musi­ikkikap­paleen osu­us käytet­tävis­sä ole­vista tuloista piene­nee huo­mat­tavasti, samal­la kun lailli­nen lataus on muut­tunut vuosi vuodelta helpom­mak­si. En tiedä onko tämä laa­jem­min pätevä trendi.

    az: en olisi niinkään var­ma, että kir­jan val­ta-ase­maa luku­lait­teena ei voitaisi mitenkään hor­jut­taa. Teknolo­gian kehi­tys tyyp­il­lis­es­ti yliarvioidaan lyhyel­lä ja aliarvioidaan pitkäl­lä tähtäimel­lä. Jos saisin vali­ta, ottaisin jo nyt esimerkik­si tarvit­se­mani man­u­aalit ja lähde­teok­set sähköisessä luku­lait­teessa. Artikkeleista puhu­mat­takaan. Uskon, että viiden vuo­den kulut­tua en enää osta esimerkik­si ain­oatakaan fyy­sistä lähde­teosta, ja samas­sa saat­taa tul­la ladat­tua muu­tamia romaanejakin.

    tpyy­lu­o­ma: viit­tasin slip­pery slope-kom­men­til­lani lähin­nä tähän “ain­oat vai­h­toe­hdot ovat tek­i­jänoikeuk­sien lopet­ta­mi­nen ja poliisivaltio”-väitteeseen. DRM:ään se pätee mielestäni siten, että DRM:n kiertämisen mah­dol­lisu­us tai edes tekni­nen help­pous ei tule johta­maan väistämät­tä siihen, että sitä kier­ret­täisi­in laa­jas­sa mitas­sa. Kyl­lä, DRM on tapa lähet­tää viesti, mut­ta tehdä se pain­okkaam­min kuin vain väläyt­tämäl­lä tek­stiä “soo soo.”

  101. Nähdäk­seni har­va tääl­lä halu­aa tilan­net­ta, että kun teos tek­i­jän käsistä läh­tee jonkun muun tietoisu­u­teen, niin kaik­ki teok­seen liit­tyvä toim­inta on sen jäl­keen vapaa­ta ja säätelemätöntä. 

    Jos ei ote­ta luku­un tek­i­jän moraal­isia oikeuk­sia ja kulut­ta­jan­suo­jaa koske­vaa lain­säädän­töä, niin juuri tätä olen ilmais­sut kan­nat­ta­vani. Se tarkoit­taa sil­loin sitä, että tek­i­jän on saata­va palkkio työstään ennen kuin hän päästää tuot­teen käsistään. Se puolestaan tarkoit­taa sitä, että tuote on myytävä ker­ta­suorituk­se­na, aivan niin kuin saap­pai­ta myy­dään, eikä siis niin, että saap­paiden hin­ta muo­dos­tu­isi jotenkin sen perus­teel­la, kuin­ka moni niitä käyt­tää tai kuin­ka paljon niil­lä kävel­lään. Tämä on keskeinen asia, aivan niin kuin Tiedemie­skin kom­men­tis­saan 13.8.2009 kel­lo 14:52 esit­ti. Tähän olen esit­tänyt mielestäni kehit­tämisen arvoisen kau­pankäyn­timenetelmänkin (kat­so kom­ment­ti­ni 10.8.2009 kel­lo 21:41 aiheeseen Tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jat tarkentakoot).

    Kir­jal­lisu­ud­es­ta puheen ollen esit­tämäl­läni ratkaisul­la on ainakin seu­raa­vat ominaisuudet:
    — se toimii puh­taal­la markki­nape­ri­aat­teel­la keskit­tämät­tä markki­naval­taa yrityksille
    — kaik­ki kopi­oin­ti­in liit­tyvät ongel­mat katoavat
    — se kaven­taa kir­jail­i­joiden välistä palkkiokuilua
    — se ei vaa­di tietosys­teemeiltä eri­ty­isiä salaus‑, salauk­sen­purku- tms. ominaisuuksia
    — se ei vaa­di verkon viranomaisvalvontaa
    — se vähen­tää tiedonväl­i­tyk­sen sivukuluja
    — sen jäl­keen, kun tek­i­jä on saanut määrit­telemän­sä sum­man ja julkaissut teok­sen­sa verkos­sa, se on vapaasti ja markki­na­henkises­ti myös kir­jan­paina­jien ja sähkökir­jan­tek­i­jöi­den hyö­dyn­net­tävänä palvele­maan niitä, jot­ka mielu­um­min luke­vat kir­jansa paper­il­ta tai sähkökir­jal­ta kuin tietokoneelta. 

    Enkä suo­raan sanoen oikein ymmär­rä, mik­si tämä ratkaisu ei ole keskustelijoille vielä kelvannut.

    1. Suomes­sa julka­istaan neljä kir­jaa päivässä. Tuo Mat­ti H:n esit­tämä menet­te­ly on niin han­kala, että se tuot­taa luk­i­joille paljon enem­män transak­tiokus­tan­nuk­sia kuin se, että ostaa vain kir­jan kir­jakau­pas­ta. Itse toivoisin„ että täl­lainen help­pous olisi min­un edelleen käytet­tävis­sä. Jos kir­jal­la on tavanomais­es­ti 5000 osta­jaa, jol­la kir­joit­ta­mi­nen kan­nat­taa juuri ja juuri. kuin­ka mon­en noista 5000 uskoisit osal­lis­tu­van tähän vapaae­htoiseen kole­hti­in, jol­la ei ole vaiku­tus­ta siihen, saako kir­jan luettavakseen.

  102. San Aton: “Ehkä par’aikaa on on suun­nit­teil­la esim. tuhan­nen tai vaik­ka kymme­nen tuha­nen waret­ta­jan ratsia.”

    Minkä galak­tisen imperi­u­min resurs­seil­la? :p

    Suomes­sa on n. 7700 poli­isia. Niil­lä riit­tää aika mukavasti tutkit­tavaa väkivalta‑, talous‑, huumausaine‑, seksuaali‑, liikenne- jne. ‑rikok­sis­sa… ja päivys­täv­inä viikon­lop­puisin ja öisin, ja järjestyk­sen­valvo­ji­na. Get the point?

    Kuvit­tele tilanne, jos­sa nämä toimin­not lamau­tu­vat kun poli­isit ohjataan “tärkeämpi­in toimi­in” syynäämään ja takavarikoimaan teinien / nuorten aikuis­ten / ja muu­tamien van­hempi­enkin tietokonei­ta? Koko aja­tus on niin nau­ret­ta­va, että ei voi kun avo­sylin toiv­ot­taa piraat­tipuolueen ter­ve­tulleek­si poli­it­tiselle ken­tälle, kun yksikään nykyi­nen puolue ei asian väistämätön­tä luon­net­ta ole ymmärtänyt.

    Tavan mukaan tul­laan tap­pele­maan seu­raa­vat 15–20 vuot­ta epä­toivoisi­na tuulimyl­lyjä vas­taan ja sit­ten lop­ul­ta nos­te­taan kädet pystyyn, myön­netään “ei me tälle mitään voi­da” ja vas­ta sit­ten ensim­mäistä ker­taa kysytään: “mitäs sit­ten pitäs tälle tehdä?”.

    Fik­sumpi (globaali) yhteiskun­ta ymmärtäessään väistämät­tömyy­den kysy­isi toki tuon kysymyk­sen jo tänään (tai olisi kysynyt sen jo vuosia sit­ten) ja rupeaisi keskustele­maan eri­lai­sista futu­uri­sista vai­h­toe­hdoista jo nyt.

  103. “Seu­raa­va tek­sti kos­kee kaunokir­jal­lisu­ut­ta ja sel­l­aista tietokir­jal­lisu­ut­ta, jota mikään tilaa­jata­ho ei rahoita.”

    Minä jakaisin nämä kir­jat vielä kah­teen ryh­mään. On 1) kir­jo­ja, joi­ta oste­taan, kos­ka ne halu­taan lukea ker­ran, ja 2) kir­jo­ja, joi­ta oste­taan, kos­ka ne halu­taan omis­taa, pistää kir­jahyl­lyyn ja pala­ta niihin aina uud­estaan ja uudestaan.

    Ryh­mät eivät tietenkään ole eril­lisiä, vaan itse kul­lakin on omat lem­pikir­jansa. Lisäk­si moni voi ensin halu­ta kir­jan vain lukeak­seen sen, mut­ta myöhem­min tykästyy siihen niin, että halu­aakin sen hyllyynsä.

    Kakkos­ryh­män kir­jo­jen myyn­tiä ei mikään uhkaa: kyl­lä Suomes­sa edelleen myy­dään esimerkik­si kovakan­tista Seit­semää vel­jestä, vaik­ka sen tek­i­jänoikeudet ovat van­hen­tuneet ja vaik­ka sen saa sähköisenä netistäkin (esimerkik­si http://www.pori.fi/kirjasto/e‑kirja/7veljesta.htm).

    Ykkös­ryh­mä on toinen jut­tu. Ykkös­ryh­män kir­jo­jen kohdal­la käytet­tävyys ja ostamisen help­pous ratkai­se­vat: ennem­min tai myöhem­min luku­lait­teet ja sähköiset kir­jat vievät markki­noi­ta ainakin pokkareil­ta. Itse asi­as­sa uskoisin, että sähköis­ten kir­jo­jen yleistymi­nen saat­taa jopa lisätä kir­jo­jen myyn­tiä. Itse kul­lakin on kuitenkin vain rajalli­nen määrä tilaa kirjahyllyssään. 

    Itse näen maail­man taipu­van siihen suun­taan, että kovakan­tisia kopi­oi­ta kir­joista tehdään jatkos­sakin eikä niiden kohdal­la ole tarvet­ta tek­i­jänoikeuk­sia muut­taa. Sähköiset kir­jat ovat kopi­oin­nin help­pouden vuok­si asia erikseen.

  104. Tähän on ole­mas­sa paljon hyviä ja huono­ja ratkaisu­ja. Yksikään hyvä ratkaisu ei sisäl­lä avoimen kau­pal­lisen jakamisen lail­lis­tamista, kos­ka sil­loin kukaan ei mak­sa tek­i­jöille mitään. On aivan eri asia, että voi salais­es­ta paikas­ta jakaa lait­to­mia kopi­oi­ta kuin että voi main­os­taa sitä julkises­ti lehdessä.

    Huono, mut­ta toden­näköi­nen ratkaisu on se, että toim­i­taan kuten tasku­varkaiden osalta muinaises­sa Lon­toos­sa. Tasku­varkauk­sia ei voitu mitenkään estää, mut­ta niiden määrää hillit­ti­in hirt­tämäl­lä sään­nöl­lisin välein joku tasku­varas varoituk­sek­si muille. Kos­ka laiton lau­taus tai ladat­tavak­si asen­t­a­mi­nen on toisaal­ta nau­ret­ta­van help­po jäljit­tää, käräytetään yksi sat­un­nais­es­ti valit­tu ja tuho­taan hänen lop­puelämän­sä jät­tiko­r­vauksin ja tehdään jokaises­ta tapauk­ses­ta näyt­tävä uuti­nen. Tätähän näytetään Yhdys­val­lois­sa jo sovellettavan.

    Hyvä ratkaisu on se, että lataus tehdään lail­lisek­si kaikille niille, jot­ka mak­sa­vat jonkin kohtu­ullisen sum­man. Spo­ti­fy­il­la se näyt­täisi ole­van 10 euroa kuus­sa. Tämä riit­täisi myös kaiken kir­jal­lisu­u­den rahoit­tamiseen. Jos mak­su on riit­tävän mata­la, moni mak­saa sen mielu­um­min kuin ottaa riskin tästä negati­ivis­es­ta lot­toar­von­nas­ta. Tämä ei kuitenkaan toi­mi, jos ilmainen lataami­nen laillistetaan. 

    Mitä use­ampi val­it­see lail­lisen tien, sitä helpom­pi lait­toman tien kulk­i­jat on narauttaa.

    Meil­lä on myös pakolli­nen tele­vi­si­olu­pa kaikille, joil­la on tele­vi­sio. Samal­la logi­ikalla voi tul­la pakolli­nen lataus­mak­su kaikille, joil­la on net­tiy­hteys. Se ei ole hyvä ratkaisu, mut­ta kuu­luu mah­dol­lisi­in tule­vaisu­u­denku­vi­in. Mah­dol­lisi­in tule­vaisu­u­denku­vi­in kuu­luu myhös, että lataus­mak­su on vapaae­htoinen ja vira­nomaiset keräävät rek­isterin kaik­ista, jot­ka eivät ole sitä mak­sa­neet ja valvo­vat vain näi­den net­tili­iken­net­tä. Näin menetel­lään tele­vi­si­olupi­en kohdal­la. Tarkas­ta­jaa ei tule, jos mak­su on maksettu. 

  105. Ker­rot­takoon vielä viat­tomille, että näis­sä tor­rent-ohjelmis­tois­sa se jaka­jan IP-osoite on aina näkyvis­sä ja myös tal­len­net­tavis­sa. IP-osoit­teen fyysi­nen sijain­ti on help­po selvit­tää, tosin siihen tarvi­taan poliisivaltuudet. 

    Selvit­tääkö poli­isi ja ryhtyykö jatko­toimi­in, sitä ei kukaan voi tietää. Peri­aat­teessa poli­isin pitää lait­to­muuk­si­in puut­tua ja kyl­lä se puut­tuukin, jos joku ÄKT, RIAA, poli­itikot, media tai yleinen mielipi­de saa luo­tua tarpeek­si painet­ta. Sit­ten löy­tyy niitä resurssejakin.

    Siis vielä ker­ran, älkää uskoko näitä “ei mitään vaaraa” ‑jut­tu­ja. Hom­man sisäl­tyy ris­ki, jon­ka toden­näköisyyt­tä on mah­do­ton­ta arvioi­da ja joka lauetes­saan saat­taa merk­itä kym­me­nien tuhan­sien euro­jen korvauksia. 

    Eiköhän tämä riitä tästä aiheesta …

  106. Tämä keskustelu on saanut saman­laisia piirteitä kuin huumekeskustelu. Sil­lä puolel­la­han aina ilmestyy keskustelu­un näitä, joiden mielestä kannabik­sen polt­ta­jille pitäisi langet­taa välit­tömästi kuolemantuomio.

    En ymmär­rä, mik­si likip­itäen kaik­ki ovat jumis­sa siinä, miten kerätään rahat niiltä, jot­ka kopi­oi­vat. Mik­si rahaa pitää ylipäätään kerätä ja jakaa jollekin? Eikö nyt vaan olisi parem­pi myön­tää, että on asioi­ta, joi­ta voidaan myy­dä ja asioi­ta, joiden myymi­nen on vaikeaa. Antaisitte ihmis­ten itse — tai kuten jotkut sanovat “markki­noiden” selvit­tää, mikä on hyvä kaup­patavara ja miten siitä han­ki­taan sopi­vat korvaukset. 

    Tek­i­jänoikeuk­sien lyhen­tämi­nen toteut­taisi tämän, kos­ka kir­jail­i­jat saa­vat 80 pros­ent­tia tulois­taan muu­ta­man ensim­mäisen kuukau­den myyn­nil­lä. Hei­dän tulon­sa eivät vähen­ty­isi juurikaan, jos tek­i­jänoikeudet rajat­taisi­in viiteen vuo­teen. Lisäk­si se pakot­taisi nyky­isin rent-seekingillä tien­aavia fir­mo­ja, kuten vaik­ka Dis­neytä ja muitakin miet­timään oikeaa liike­toim­intaa, eikä vain yleisön kuppaamista.

  107. Sel­l­ainen pieni fak­tako­r­jaus keskustelu­un, että Pirate Bay näyt­täisi toimi­van entiseen tapaan.

    Sen omis­ta­jakun­ta on vaan vai­h­tunut kun van­hat omis­ta­jat myivät sen saadak­seen rahat oikeu­den määräämi­in kor­vaus­mak­sui­hin. Uusi omis­ta­ja sit­ten julk­isti kaiken­laisia suun­nitelmia palvelun suh­teen, mut­ta käytän­nössä mikään ei ole (vielä) muuttunut.

    Oikeu­den päätös ei edes ole vielä lain­voimainen, joten ei palvelua oikein olisi voin­utkaan sen nojal­la sulkea.

    Sem­moisia töitä ei ainakaan samal­la taval­la ole sit­ten kun Ora­cle ja Google sopeu­tu­vat uusi­in ansain­ta­logi­ikkoi­hin tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maailmassa.

    Tähänkin kor­jaus, että Google ei myy lisensse­jä ohjelmis­toi­hin, tai mitään muu­takaan mitä tek­i­jänoikeus suo­jaisi. Google tekee ohjelmis­to­ja vain omaan käyt­töön­sä, eikä siihen tek­i­jänoikeuk­sien pois­t­a­mi­nen vaikut­taisi mitenkään. Sivu­menne sanoen, suurin osa palkkatyössä tuotet­tavas­ta kood­ista maail­mas­sa tehdään yri­tyk­sen omaan käyt­töön, eikä siihen vaikut­taisi tek­i­jänoikeuk­sien pois­to (tämä nyt on jo kaukana postauk­sen aiheesta, pahoittelen)

  108. “IP-tieto­jen selvit­tämi­nen, henkilön syyt­tämi­nen ja tuomit­sem­i­nen mak­saa yhteiskun­nalle poli­isin ja muiden virkami­esten työ­tun­te­ja. Se ei ole hal­paa. Se on mah­do­ton­ta ja mieletön­tä. Ne resurssit tah­do­taan ja tarvi­taan muualle.”

    Osmon tasku­varas­me­todin toteut­ta­mi­nen parem­min nyk­yarvoihin sopi­vas­sa rike­sakko­muo­dos­sa on käytän­nössä ilmaista jos niin tah­do­taan, tarvi­taan vain pari hyvin harkit­tua lakia. 

    Paras tietysti val­tion kannal­ta olisi jos sakot­ta­mi­nen ei vähen­täisi rikko­muk­sia kuten tääl­lä on väitet­ty, kos­ka näin olisi kek­sit­ty ehtymätön rahasampo. 

    Kan­nat­taa muis­taa että kaik­ki hakuko­ne­op­er­aa­tiot, IP-osoit­tei­den takaa löy­tyvien sopimus­vas­tu­uhenkilöi­den tms selvit­tämiset tms ovat automa­ti­soitavis­sa jos vain laki tämän vira­nomaiselle sallii.

    Jär­jestelmä jolle syötetään sopivia hakukri­teere­jä (tek­i­jöi­den ja teosten nim­iä), joi­ta se sit­ten syöt­tää hakukoneisi­in, screenaa sieltä suo­ma­laiset IP-osoit­teet, down­load­aa näytön rikko­muk­ses­ta, vahvis­taa sen lasken­nal­lis­es­ti, hakee IP-osoit­teen hallinnol­lisen vas­tu­uhenkilön tai oper­aat­tor­eil­ta hek­ilöy­den, ja muo­dostaa sakkoaineis­tot posti­in lähetet­täviksi on sakko­tu­loi­hin ver­rat­tuna puoli-ilmainen (pait­si tietysti val­tion osto-osaamisel­la, mut­ta se onkin toinen juttu).

    1. Osmon tasku­varas­me­todin toteuttaminen…
      Se ei siis ollut min­un esit­tämäni, vaan synkkä ennuste siitä, mihin tässä ken­ties päädytään. Minus­ta aina pitää kavah­taa yhdis­telmää, jos­sa kiin­ni­jäämisen ris­ki on pieni ja ran­gais­tuk­set ylimitoitettuja.

  109. tänään muuten osui vas­taan mie­lenki­in­toinen pikku nippelitieto:

    Did you know that in 1955 “The Bal­lad of Davy Crock­ett” became the fastest-sell­ing song in Amer­i­can his­to­ry?; over twen­ty dif­fer­ent ver­sions of the song were on the charts to dri­ve this trend. 

  110. Kotiko­pi­oin­ti tuskin on se ongel­ma mitä yritetään ratkoa

    DRM:llä yritetään muut­taa play-nap­pi pay-napiksi.
    Kotiko­pi­oin­nin rajoit­ta­mi­nen on eräs tulil­in­jal­la ole­vista asioista. Netis­sä riit­tää että edes joku mur­taa suo­jauk­sen, jol­loin kopi­oin­tia on mah­do­ton­ta lopet­taa. Sen sijaan pikku Liisa ei osaa tätä itse tehdä eikä siten voi kopi­oi­da Pekalle. Pekka joutuu siis osta­maan oman levyn. Samal­la aineis­ton lainaami­nen (sitaat­tioikeus) ja käyt­tö omaan teok­seen tai muuhun tarkoituk­seen estetään ja voidaan alkaa tehdä hyvä­tuot­toista lupa- ja aineistokauppaa.

    Käsit­tääk­seni joku levy-yhtiöpo­mo myön­sikin DRM:n tähtäimessä ole­van juuri kotiko­pi­oin­nin. (Ei viitet­tä, sori.)

    “Meil­lä on myös pakolli­nen tele­vi­si­olu­pa kaikille, joil­la on televisio.”

    Ja koh­ta on media­mak­su, joka on pakolli­nen kaikille — oli tele­vi­sio­ta tai ei. Kusetusta.
    Tele­vi­si­olu­vankin takia meil­lä on tarpee­ton ja kallis tarkas­tusjär­jestelmä. Varat julk­ispalvelullisen sivistys­te­htävän ja maan kat­tavim­man hätä­varoi­tusjär­jestelmän kului­hin voitaisi­in kuitenkin aivan hyvin jär­jestää val­tion budjetista.

  111. “Käsit­tääk­seni joku levy-yhtiöpo­mo myön­sikin DRM:n tähtäimessä ole­van juuri kotiko­pi­oin­nin. (Ei viitet­tä, sori.)”

    No, tämä on varsin type­r­ää. Nyt siis sen pikku-Liisan kan­nat­taa han­kkia se CD:nsä piraat­tilevyjä myyvältä katukaup­pi­aal­ta, kos­ka sen levyn hän voi kopi­oi­da Pekalle. Tai sit­ten hänen kan­nat­taa lada­ta se netistä, kos­ka sil­lä netistä ladat­ul­la musi­ikil­la hän voi tehdä enem­män kuin lail­lis­es­ti ostetulla. 

    Siihen toisaal­la esitet­tyyn Pirk­ka-kir­ja esimerkki­in tämä ver­tau­tu­isi siis niin, että se “kun­non kus­tan­ta­jan” tuote olisi käyt­täjän kannal­ta laadullis­es­ti huonom­pi kuin hal­pa Pirkka-kirja. 

    Täl­lä touhul­la siis levy­fir­mat sahaa­vat omaa oksaansa, eli ne, jot­ka nyt han­kki­vat musi­ikkin­sa lail­lis­es­ti, siir­tyvät lait­tomi­in keinoi­hin, kos­ka saa­vat siten itselleen käyt­tökelpoisem­man tuot­teen. Näin, vaik­ka oli­si­vat jopa valmi­ita mak­samaan siitä aidos­ta levys­tä vaa­di­tun hin­nan, jos sil­lä voisi tehdä samaa kuin piraatilla. 

    Ja lop­putu­lok­se­na vähe­nee siis se touhu, mikä on lain mukaan täysin sal­lit­tua, eli omaan käyt­töön kopi­oin­ti ja lisään­tyy se, mikä on laitonta.

  112. Shake­speare ei toki ollut ylimys­su­vun vesa, eikä asi­as­ta ole mitään “uusia väit­teitä” mis­sään rel­e­van­tis­sa mielessä. Sen sijaan aina on riit­tänyt Shake­speare-hörhöjä, joiden mukaan niin hyviä näytelmiä ei voi kir­joit­taa, jos ei ole aatelisver­ta suonissaan. 

    Shake­spearen rahat tuli­vat teat­ter­ille tehdys­tä työstä, ei kir­joista. Kir­jo­jen julkaisemisel­la ei 1500–1600-luvun vai­h­teessa voin­ut mil­lään muo­toa elää. Näytelmiä ei ollut tapana julka­ista. Vas­ta Shake­spearen kuole­man jäl­keen hänen kol­le­gansa julka­isi­vat kootut näytelmät. 

    Joitain niin kut­sut­tu­ja piraat­ti­pain­ok­sia oli tosi­aan ollut ennen sitä, mut­ta pitää toki muis­taa, että etuli­ite “piraaat­ti” on mei­dän aikamme kieltä.

  113. Tuo Mat­ti H:n esit­tämä menet­te­ly on niin han­kala, että se tuot­taa luk­i­joille paljon enem­män transak­tiokus­tan­nuk­sia kuin se, että ostaa vain kir­jan kir­jakau­pas­ta. Itse toivoisin, että täl­lainen help­pous olisi min­un edelleen käytettävissä. 

    En oikein ymmär­rä, mitä transak­tiokus­tan­nuk­sia tarkoi­tat. Jos on kiin­nos­tunut tietys­tä aiheesta tai tietyn kir­jail­i­jan teok­sista ja on net­ti­sivu, jol­ta kir­jo­ja voi etsiä, niin ei tässä ainakaan vielä ole suuria kus­tan­nuk­sia osta­jalle. Jos sit­ten täl­lä sivul­la on kir­jail­i­jan itsen­sä val­it­se­ma aineis­to, jol­la hänen tuotan­toon­sa voi tutus­tua, ja kuvaus tiet­tyyn hin­taan myytävästä uud­es­ta kir­jas­ta ja lisäk­si ruu­tu, johon voi lait­taa sum­man, joka voidaan ottaa hänen tililtään, jos mak­su­ja tulee riit­tävä määrä, ja mah­dol­lis­es­ti palk­ki, jos­ta näkee ”latauk­sen” edis­tymisen, niin mitä kus­tan­nuk­sia tähän liit­tyy? Jos sivul­ta on vielä link­ki kir­japain­olle, joka lupaa tehdä siitä paperiver­sion ja lähet­tää sen vaik­ka koti­in tiet­tyyn hin­taan, jos osta­jia on tiet­ty määrä, niin mikä tässä on vaikeaa? Ja jos on riit­tävästi ihmisiä, jot­ka halu­a­vat mak­saa siitä, että käyvät kir­jakaupois­sa kat­se­le­mas­sa, hyp­is­telemässä ja val­it­se­mas­sa kir­jo­ja, mikä sinän­sä on kivaa, niin eihän sitä mikään estä, että he pitävät pystyssä kirjakauppoja. 

    kuin­ka mon­en noista 5000 uskoisit osal­lis­tu­van tähän vapaae­htoiseen kole­hti­in, jol­la ei ole vaiku­tus­ta siihen, saako kir­jan luettavakseen. 

    Vapaae­htoisel­la kole­hdil­la, jol­la ei ole vaiku­tus­ta siihen, saako kir­jan luet­tavak­seen, tarkoi­tat var­maan jotain muu­ta ehdo­tus­ta kuin esit­tämääni. Siinä nimit­täin osta­jal­la on sel­l­ainen mah­dol­lisu­us, jota nykysys­tee­mis­säkään ei ole, että hän voi vaikut­taa kir­jan saatavu­u­teen jopa itse val­it­se­mal­laan määräl­lä. Mitä enem­män hän mak­saa, sitä suurem­mal­la toden­näköisyy­del­lä kir­ja julka­istaan hänenkin luet­tavak­seen. Hän voi jopa ostaa sen yksin mak­samal­la koko sum­man ja vaiku­tus on sat­apros­ent­ti­nen. Tai hän voi kerätä kavere­i­ta mukaansa tai saman alan har­ras­ta­jia tai samoista tiedoista kiin­nos­tunei­ta. Nykysys­tee­mis­sähän tämän valin­nan tekee yli 90%:sti kus­tan­ta­ja osta­jan puoles­ta. Tietääk­seni vain muu­ta­ma pros­ent­ti käsikir­joituk­sista läpäisee kus­tan­ta­jien seu­lan, joka on tietysti viritet­ty kus­tan­ta­jien etu­jen mukaisek­si. Vaik­ka val­taosa karsin­nas­ta on aiheel­lista luk­i­joidenkin näkökul­mas­ta, jo toden­näköisyy­det puhu­vat sen puoles­ta, että useitakin helmiä jää tähän seulaan. 

    Entä kuin­ka moni noista 5000:sta, jot­ka tarvi­taan elät­tämään kir­jail­i­jan, ostaisi kir­jan esit­tämäl­läni taval­la? En osaa sanoa, mut­ta jos kir­jail­i­ja saa nyky­isin 20% kir­jan myyn­ti­t­u­loista, niin sil­loin tähän riit­täisi vain 1000 niistä 5000:sta, jot­ka ovat valmi­it mak­samaan kir­jan sisältämästä infor­maa­tios­ta sen minkä nyky­isinkin. Tai sit­ten samat 5000, jot­ka saisi­vat kir­jan 80% alen­nuk­sel­la. Varsin kohtu­ullista mielestäni.

  114. Mat­ti H: Sin­un ehdo­tus on hyvän­tekeväisyyt­tä suurim­mas­sa osas­sa tapauksia.

    Oma­l­la lahjoituk­sel­lasi on kir­jan julka­isun kannal­ta väliä ain­oas­taan sil­loin, kun kir­ja ei muuten olisi tul­lut julka­istavak­si, eli sil­loin, kun lahjoit­ta­jia on niin vähän, että he eivät muuten olisi saa­neet sum­maa kasaan, mut­ta kuitenkin niin paljon, että oma lahjoituk­sesi riit­tää ylit­tämään julkaisurajan.

    Siinä tapauk­ses­sa, että lahjoi­tus­varat eivät ylitä julka­isukyn­nys­täsi lahjoi­tus on hyvän­tekeväisyyt­tä, kuten myös sil­loin, kun varat riit­täi­sivät julka­isu­un ilman panostasi.

    Tilanne on analogi­nen äänestämisen kanssa, eli että yksit­täisel­lä äänel­lä on väliä ain­oas­taan sil­loin, kun vaalit ovat yhdestä äänestä kiinni.

  115. Art­turi: Ota myös huomioon, että jokainen lahjoi­tus konkreet­tis­es­ti nopeut­taa kir­jan käsi­in­sä saamista.

    Huomiona myös, että tätä liike­toim­inta­mallia käytetään jo nykyään.

  116. Kir­joitin edel­lä: ”Jos sit­ten täl­lä sivul­la on kir­jail­i­jan itsen­sä val­it­se­ma aineis­to, jol­la hänen tuotan­toon­sa voi tutus­tua, ja kuvaus tiet­tyyn hin­taan myytävästä uud­es­ta kir­jas­ta ja lisäk­si ruu­tu, johon voi lait­taa sum­man, joka voidaan ottaa hänen [osta­jan] tililtään, jos mak­su­ja tulee riit­tävä määrä, ja mah­dol­lis­es­ti palk­ki, jos­ta näkee ”latauk­sen” edis­tymisen, niin mitä kus­tan­nuk­sia tähän liittyy?

    Johon Art­turi vas­tasi: Siinä tapauk­ses­sa, että lahjoi­tus­varat eivät ylitä julka­isukyn­nys­täsi lahjoi­tus on hyvän­tekeväisyyt­tä, kuten myös sil­loin, kun varat riit­täi­sivät julka­isu­un ilman panostasi. 

    Osaisitko selit­tää, mikä edel­lä kuva­tus­sa kau­pankäyn­ti­tavas­sa on lahjoi­tus­ta tai hyväntekeväisyyttä?

    Jos et, niin mis­tä luulisit ere­hdyk­sesi syn­tyneen? Ettei kyseessä vain ole ali­ta­juinen markki­namekanis­min vieras­t­a­mi­nen? Onhan ehdo­tuk­seni mitä puh­tain­ta markki­na­t­alout­ta, jos­sa val­tio­val­lan ohjaa­va rooli on olen­nais­es­ti pienem­pi kuin kaikissa niis­sä ratkaisu­is­sa, jois­sa tek­i­jänoikeudel­la voidaan käy­dä kaup­paa. Tai olisiko kyseessä pyrkimys säi­lyt­tää ero rikkaiden ja köy­hien välil­lä? Vähen­täisi­hän ehdo­tuk­seni rikkaiden niin rakas­tamia monopolivoittoja.

    1. Oletko ajatel­lut samaa mallia julk­isten meno­jen rahoittamiseen?
      Moot­tori­tie raken­netaan, jos riit­tävän moni lahjoit­taa siihen rahaa, mut­ta kaik­ki saa­vat ajaa, vaik­ka eivät olisi maksaneetkaan?
      Houku­tus vapaa­matkus­tamiseen on aika iso. 

      Tääl­lä on refer­oitu tutkimuk­sia, joiden mukaan nuoret eivät halua mak­saa sisäl­löistä yhtikän mitään. Jos ne nytkin näkevät paljon vaivaa vält­tyäk­seen mak­samas­ta taiteil­i­joille, mik­si he tämän jäl­keen eivät jäisi tyynesti odot­ta­maan, että muut mak­sa­vat? Jos pro­duk­tion rahoit­ta­mi­nen vaatii miljoon­al­ta ihmiseltä pienen lahjoituk­sen, toden­näköisyys sille, että juuri se min­un roponi teki pro­duk­tion mah­dol­lisek­si, on aika pieni.

      Jos olen menos­sa viikon­lopuk­si lan­delle ja per­jan­tai-iltana keksin ostaa Leena Lehto­laisen romaanin. Miten se tässä mallis­sa toimisi niin, että Lehto­lainen saa tästä itselleen jotain, eikä min­un tarvitse odot­taa kir­jaa kuukausitolkulla?
      Entä mil­jar­di euroa mak­sa­van suur­filmin rahoit­ta­mi­nen? Satamiljoon­aa ihmistä antaa kympin, muuten pro­duk­tio­ta ei syn­ny, mut­ta sit­ten eloku­va on kaikkien ilmaisek­si saatavil­la? Man­ner­heim-eloku­vaa kai yritetään rahoit­taa täl­lä peri­aat­teel­la, pait­si, ettei eloku­va senkään jäl­keen ole ilmainen. 

  117. “Moot­tori­tie raken­netaan, jos riit­tävän moni lahjoit­taa siihen rahaa, mut­ta kaik­ki saa­vat ajaa, vaik­ka eivät olisi maksaneetkaan?
    Houku­tus vapaa­matkus­tamiseen on aika iso. ”

    Moot­tori­tie raken­netaan, kuten muutkin tiet lähin­nä liiken­teeltä kerät­tävistä veroista ja mak­su­ista. Kaik­ki kuitenkin saa­vat käyt­tää niitä, vaik­ka eivät olisi maksaneetkaan.
    Houku­tus vapaa­matkus­tamiseen on valtava.

    Mitä tulee musi­ikki­in ja siihen että “nuoriso” ei halua mak­saa “sisäl­löstä” niin onhan se nyt niin, että jokaises­ta tal­len­nusvä­li­neestä mak­se­taan kaset­ti­mak­su, eli mak­su tulee hoidet­tua väk­isinkin. Jos näin ei ole, niin mik­si ko. mak­su­ja kerätään? On lisäk­si palvelu­ja, joista musi­ikkia voi lada­ta piisi ker­ral­laan ja jota “nuoriso” käyt­tää, eikä vält­tämätön­tä men­nei­den vuosien pakkomyyn­tiä roskalle enää ole. Tiedät­te­hän tyyp­il­lisen cd:n tai LP:n: yksi hyvä piisi ja tois­takym­men­tä raitaa täyt­tä kuraa. Pakko kuitenkin mak­saa kaikesta.

  118. Oletko ajatel­lut samaa mallia julk­isten meno­jen rahoittamiseen?
    Moot­tori­tie raken­netaan, jos riit­tävän moni lahjoit­taa siihen rahaa, mut­ta kaik­ki saa­vat ajaa, vaik­ka eivät olisi maksaneetkaan?

    Sovel­let­tuna kyl­lä. Yhteiselle hyv­in­voin­nille vält­tämät­tömien hyödykkei­den rahoituk­ses­sa kan­natan veropo­h­jaista mallia – ei siis kovin tava­ton­ta – jol­loin myös lapset, sairaat, kotiäid­it ja ‑isät, työt­tömät, spurgut ja eri­laiset elämän­ta­paek­sen­trikotkin saa­vat käyt­tää moot­toriteitä, tiedon val­tateitä, sairaala­palvelu­ja jne., vaik­ka eivät niistä mitään mak­saisikaan. Enkä todel­lakaan pidä tätä nyky­su­un­taus­ta viisaana, jos­sa ”vapaa­matkus­t­a­mi­nen” nähdään suure­na ongel­mana, jos­ta pitäisi päästä lait­ta­mal­la kaikille hintalappu.

    Vält­tämät­tömien julk­isten hyödykkei­den ryh­mään kat­son kuu­lu­van myös oppikir­jat, kar­tat, tilas­tot ja tieteel­liset julka­isut. Niiden kaup­paan esit­tämäni malli sopii main­iosti. Yhteiskun­ta vain ostaa verovaroil­la ja hark­in­tansa mukaan niitä kuvaa­mas­tani kaup­pa­paikas­ta kaikkien vapaaseen käyt­töön – pitkälti niin kuin nykyisinkin.

    nuoret eivät halua mak­saa sisäl­löistä yhtikän mitään. Jos ne nytkin näkevät paljon vaivaa vält­tyäk­seen mak­samas­ta taiteil­i­joille, mik­si he tämän jäl­keen eivät jäisi tyynesti odot­ta­maan, että muut mak­sa­vat? Jos pro­duk­tion rahoit­ta­mi­nen vaatii miljoon­al­ta ihmiseltä pienen lahjoituk­sen, toden­näköisyys sille, että juuri se min­un roponi teki pro­duk­tion mah­dol­lisek­si, on aika pieni. 

    Mil­lä taval­la maail­ma olisi onnet­tomampi paik­ka, jos nuoret jäi­sivät tyynesti odot­ta­maan jotain? Ja voisitko ihan vain sano­jen yleisen merk­i­tys­sisäl­lön säi­lyt­tääk­sesi puhua mak­sus­ta eikä lahjoituk­ses­ta, sil­loin kun mitään raha­suori­tus­ta ei tapah­du ellei myös tuote vai­h­da omistajaa.

    Jos olen menos­sa viikon­lopuk­si lan­delle ja per­jan­tai-iltana keksin ostaa Leena Lehto­laisen romaanin. Miten se tässä mallis­sa toimisi niin, että Lehto­lainen saa tästä itselleen jotain, eikä min­un tarvitse odot­taa kir­jaa kuukausitolkulla? 

    Jos kyseessä on jo Lehto­laiselta julkisek­si ostet­tu kir­ja ja paperisille kir­joille on kysyn­tää, niin ostat sen kir­jakau­pas­ta tai mar­ketista. Jos kyseessä ei ole jo Lehto­laiselta ostet­tu kir­ja, et voi sitä nytkään kau­pas­ta saa­da. Se on jol­lakin kus­tan­ta­jal­la odot­ta­mas­sa hyväksymistään, oikeuk­sien ostamis­taan, oikolukuaan, painamis­taan, ennakko­main­on­taansa ja kir­jakaup­poi­hin lev­i­tys­tään, mikä aika voi viedä kuukau­sia. Mis­sä on ongelma?

    Entä mil­jar­di euroa mak­sa­van suur­filmin rahoit­ta­mi­nen? Satamiljoon­aa ihmistä antaa kympin, muuten pro­duk­tio­ta ei syn­ny, mut­ta sit­ten eloku­va on kaikkien ilmaisek­si saatavilla? 

    Tämä onkin mie­lenki­in­toinen kysymys, kos­ka filmin tekemis­es­tä on tul­lut niin kallista. Ehkä tässäkin on lähdet­tävä liik­keelle muual­ta kuin filmintek­i­jöi­den hyv­in­voin­nin tur­vaamis­es­ta. Hyviä kysymyk­siä ovat mm.: Mihin tarvi­taan mil­jar­di euroa mak­savia filme­jä? Mis­sä mielessä suurel­la bud­jetil­la tehdyt filmit ovat parem­pia kuin pienel­lä? Mitä hyvää sil­lä saavute­taan, että filmien teko keskit­tyy suurille yri­tyk­sille, lähin­nä Hol­ly­wood­i­in? Mil­laista elämä­nasen­net­ta ne keskimäärin ilmen­tävät? Menet­täisikö maail­ma jotain tärkeää, jos suuren bud­jetin filmien ase­ma heikkenisi ja pienen bud­jetin filmien ase­ma paranisi? Man­ner­heim-eloku­vaa ei syn­ty­isikään? Eikä tap­pa­ja­hai seiskaa? Kamalaa.

  119. Tom­mi: Joo siis mähän oon suuri tän liike­toim­inta­mallin fani, kos­ka ihmiset on todis­tet­tavasti aika valmi­ita osal­lis­tu­maan tän kaltaiseen hyvän­tekeväisyy­teen ja on toki tot­ta, että kir­jan käsi­in saamisen ajanko­htaan pystyy vaikut­ta­maan. Jois­sakin tapauk­sis­sa tämä vaiku­tus voi olla merkit­tävä, mut­ta suurim­mas­sa osas­sa se on merkityksetön.

    Mat­ti H: ere­hdys joh­tui siitä, että en lukenyt ehdo­tus­tasi riit­tävän tarkasti. Eli se on hyvän­tekeväisyyt­tä vain sil­loin, kun mak­su­ja olisi tul­lut muutenkin riit­tävästi, jot­ta julka­isukyn­nys ylit­tyy. Olet­taisin, että näitä tapauk­sia on suurin osa, mut­ta tämä ei siis ole mikään kri­ti­ik­ki ehdo­tus­tasi kohtaan. Minus­ta vapaae­htoinen hyvän­tekeväisyys on mitä hienoin­ta toimintaa!

    “Tai olisiko kyseessä pyrkimys säi­lyt­tää ero rikkaiden ja köy­hien välillä? ”

    Ei mis­sään nimessä! Mis­tä ihmeestä olet saanut päähäsi, että halu­aisin säi­lyt­tää tämän eron?! Minus­ta rikkaiden ja köy­hien välil­lä pitää olla se ero mikä siihen luon­nos­taan muo­dos­tuu ilman val­tion väki­val­lan uhal­la suorit­tamia tulon­si­ir­to­ja suun­taan tai toiseen. (Siis rikkait­la köy­hille tai köy­hiltä rikkaille.)

    Mat­ti H:“Mihin tarvi­taan mil­jar­di euroa mak­savia filmejä?”

    Ilmeis­es­ti ihmis­ten viihdyttämiseen.

    “Mis­sä mielessä suurel­la bud­jetil­la tehdyt filmit ovat parem­pia kuin pienellä?”

    Siinä mielessä, että ihmiset tykkäävät niistä enem­män ja ovat valmi­ita mak­samaan niistä vapaae­htois­es­ti enemmän.

    “Mitä hyvää sil­lä saavute­taan, että filmien teko keskit­tyy suurille yri­tyk­sille, lähin­nä Hollywoodiin? ”

    Sitä, että filmintek­i­jät voivat erikois­tua ja ne saa­vat skaalae­tu­ja, jol­loin voidaan tehdä parem­pia filme­jä pienem­mäl­lä panostuksella.

    “Mil­laista elämä­nasen­net­ta ne keskimäärin ilmentävät? ”

    Sel­l­aista elämä­nasen­net­ta, jota ihmiset halu­a­vat katsoa.

    “Menet­täisikö maail­ma jotain tärkeää, jos suuren bud­jetin filmien ase­ma heikkenisi ja pienen bud­jetin filmien ase­ma paranisi? ”

    Menet­täisi ne suuren bud­jetin filmit ja niiden tuot­ta­man hyv­in­voin­nin. Vas­taavasti se saisi ne pienen bud­jetin filmit ja niiden tuot­ta­man hyvinvoinnin.

    “Man­ner­heim-eloku­vaa ei syn­ty­isikään? Eikä tap­pa­ja­hai seiskaa? Kamalaa.”

    Vain aito kult­tuurielit­isti voi ajatel­la näin…

  120. Art­turi: “Minus­ta rikkaiden ja köy­hien välil­lä pitää olla se ero mikä siihen luon­nos­taan muo­dos­tuu ilman val­tion väki­val­lan uhal­la suorit­tamia tulon­si­ir­to­ja suun­taan tai toiseen.”

    Ai että “luon­nos­taan”. Heh, lib­er­taris­mik­si kut­sut­tu höp­sis­miä osu­vim­mil­laan. Yhteiskun­taa ei ole, on vain yksilöitä ja luonto!

    Mut­ta asi­aan. Vihreässä lan­gas­sa oli varsin huolestut­ta­va uuti­nen: “Vihreät naiset julkaisee nais­poli­it­tisen ohjel­mansa ja puolueen tasa-arvo­työryh­mä esit­telee vihreää fem­i­nis­miä käsit­televän linjapaperinsa.”

    Yleen­sä fem­i­nisti­nen näkökul­ma tarkoit­taa … hmm … jotain joka ei ihan pysy totu­udessa vaan mielu­um­min vääris­telee ja liioit­telee, liet­soo vihaakin..

    Iki­aikaise­na Vihrei­den kan­nat­ta­jana toivon, että täyspäiset vihreät jotenkin tsekkaisi­vat, mitä fem­i­nis­teil­lä on mielessä. Vihreät ovat jo tarpeek­si ottanet takki­in­sa fem­i­nistien hölmöi­ly­istä (nais­ten väki­val­taisu­ut­ta ei saa tutkia jne). 

    Vihrei­den kannal­ta olisi todel­la ikävä, jos fem­i­nisti­nen idi­o­tis­mi leimaisi puoluet­ta seu­raa­vat vuosikymmenet. Jyr­ki Kasvil­ta voi käsit­tääk­seni kysyä lisää. Ehkä Reladeriltakin.

    Voi olla, että vihrei­den joh­dos­sa ei ole ihmisiä, jot­ka pystyvät patoa­maan fem­i­nistien vyöry­tyk­sen. Siinä tapauk­ses­sa Soin­in­vaaran kaltaisil­la mielipi­de­jo­hta­jil­la on eri­tyi­nen vastuu.

  121. ere­hdys joh­tui siitä, että en lukenut ehdo­tus­tasi riit­tävän tarkasti. Eli se on hyvän­tekeväisyyt­tä vain sil­loin, kun mak­su­ja olisi tul­lut muutenkin riit­tävästi, jot­ta julka­isukyn­nys ylittyy 

    Aja­tus vapaae­htois­es­ta lahjoituk­ses­ta on hyvä lisäys. Siis kun mak­su­ja on kerään­tynyt ennal­ta määrät­ty määrä ja kaup­pa on tehty, rahat ovat automaat­tis­es­ti men­neet myyjän tilille ja teos avau­tunut yleiseen käyt­töön, mak­su­jen ”lataus­pylvästä” voi teok­seen tutus­tut­tuaan vielä venyt­tää vapaae­htois­es­ti ja osoit­taa näin kiitol­lisu­ut­ta ja kan­nus­tus­ta tekijälle. 

    Minus­ta rikkaiden ja köy­hien välil­lä pitää olla se ero mikä siihen luon­nos­taan muo­dos­tuu ilman val­tion väki­val­lan uhal­la suorit­tamia tulon­si­ir­to­ja suun­taan tai toiseen. (Siis rikkail­ta köy­hille tai köy­hiltä rikkaille.) 

    Min­unkin mielestäni tämä on hyvä lähtöko­h­ta, jon­ka tuot­tamia var­al­lisu­usero­ja on yhteiskun­nan kor­jat­ta­va vain siltä osin kuin ne uhkaa­vat yhteiskun­nan yht­enäisyyt­tä eli johta­vat yhteisiä voimavaro­ja kulut­tavi­in sosi­aal­isi­in ris­tiri­itoi­hin ja vastakkainasetteluihin. 

    Mut­ta näin ei nykyisessä ”markki­na­t­aloudessa” alku­unkaan tapah­du. Esimerkik­si juuri puheena ole­vat tek­i­jänoikeudet ja paten­tit ovat yhteiskun­nan luo­mia ja väki­val­lan uhal­la voimas­sa pidet­tyjä oikeuk­sia, monopole­ja, jot­ka vääristävät talout­ta aitoi­hin markki­noi­hin ver­rat­tuna, ja jot­ka siis val­tio­val­lan ”määräyk­ses­tä” voimis­ta­vat ihmis­ten välisiä var­al­lisu­usero­ja, joi­ta sit­ten yritetään kom­pen­soi­da mm. pro­gres­si­ivisel­la vero­tuk­sel­la ja kym­me­nil­lä eri­laisil­la ”sosi­aal­isil­la” tukimuodoilla. 

    Nykyisen ”markki­na­t­alouden” ideana ja tarkoituk­se­na ei suinkaan ole markki­noiden vapaus vaan talouden kas­vat­ta­mi­nen. On ajatel­tu, että anta­mal­la talouden tehokkaim­mille kas­vat­ta­jille tiet­tyjä oikeuk­sia, he niitä hyö­dyn­täen voimis­ta­vat taloudel­lista toimeli­aisu­ut­ta. Vaik­ka kärk­i­joukon var­al­lisu­us näin kas­vaa epä­markki­na­t­aloudel­lisen voimakkaasti, talouden kas­vaes­sa siitä pitäisi kaikkien hyö­tyä. Käykö näin, on toinen kysymys.

    Siten, aiheeseen palat­en, ihmiset eivät ilman tek­i­jänoikeuk­sil­la tehostet­tua talout­ta ilmeis­es­ti ihan­noisi men­estyskir­jail­i­joiden tuotan­toa, suuren bud­jetin filme­jä ja Hol­ly­wood-elämän­tyyliä siinä määrin kuin he nyt sitä tekevät. Mielestäni hei­dän ei pitäisikään. Aidon markki­namekanis­min muo­dosta­man arvoast­eikon pitäisi riittää.

  122. Mää vai: ok, se luon­nos­taan oli vähän huono sanaval­in­ta, kokeil­laan tätä:

    Rikkaiden ja köy­hien välil­lä pitää olla se ero mikä siihen muo­dos­tuu ilman val­tion väki­val­lan uhal­la suorit­tamia tulon­si­ir­to­ja suun­taan tai toiseen.

  123. Art­turi: “Rikkaiden ja köy­hien välil­lä pitää olla se ero mikä siihen muo­dos­tuu ilman val­tion väki­val­lan uhal­la suorit­tamia tulon­si­ir­to­ja suun­taan tai toiseen.”

    Mik­si? Hyvä yhteiskun­ta syn­tyy, kun kaikille annetaan mah­dol­lisu­us pela­ta suurin piirtein samaa peliä. Vaik­ka väk­isin. Samat koulut, samat asuinalueet, samat har­ras­tuk­set ja niin pois päin. Sinä taas uskot, että rikkaaseen per­heeseen syn­tynei­den pitää saa­da pela­ta täysin eri peliä kuin köy­hien. Sietämätön aja­tus moraalisesti.

    Mut­ta ei tästä tämän enem­pää. Lib­er­taris­tis­ten väärinkäsi­tys­ten ja moraalit­to­muuk­sien kor­jaamiseen ei riitä yksi ihmiselämä ja min­ul­la joka tapauk­ses­sa on parem­paa tekemistä.

  124. Mää vai:?“Hyvä yhteiskun­ta syn­tyy, kun kaikille annetaan mah­dol­lisu­us pela­ta suurin piirtein samaa peliä. Vaik­ka väk­isin. Samat koulut, samat asuinalueet, samat har­ras­tuk­set ja niin pois päin. ”

    Ensin­näkin tämä on var­maan vit­si, kos­ka lap­sikin ymmärtää, että me ihmiset olemme eri­laisia ja halu­amme eri asioi­ta. Tämä usko­mus on myös todis­tet­tu empi­iris­es­ti vääräk­si use­aan kertaan.

    Kaik­ki pelaa­vat samaa peliä, jos val­tio ei muokkaa sään­töjä tois­t­en hyväk­si. On muutenkin nai­ivia olet­taa, että hyväo­saiset eivät käyt­täisi suurim­mal­ta osalta hal­lit­se­maansa val­tio­ta omien päämärien­sä ajamiseen.

    “Sinä taas uskot, että rikkaaseen per­heeseen syn­tynei­den pitää saa­da pela­ta täysin eri peliä kuin köyhien. ”

    En mis­sään nimessä usko näin. Päin vastoin.

  125. Jotkut näistä kaik­ki min­ulle netistä ilmaisek­si ‑ihmisethän ovat sitä mieltä, etteivät kir­jail­i­jan tulot saisi riip­pua lainkaan luk­i­jamääristä, vaan rahat kir­jail­i­joille pitäisi tul­la kokoomus­lais­ten kukka­hat­tutä­tien johtamil­ta kulttuurilautakunnilta.

    Taas ker­ran täy­tyy muis­tut­taa siitä, että ne kir­jail­i­joiden tulot riip­pu­vat suurek­si osak­si niistä kult­tuuri­lau­takun­nista jo nyt nykyään. Suomes­sa kir­joitet­taisi­in ilman apu­ra­ha­jär­jestelmää hyvin vähän esimerkik­si tasoltaan julka­isukelpoista kaunokirjallisuutta.

    Har­vas­ta kir­jas­ta saa lisäk­si tek­i­jänoikeustu­lo­ja kus­tan­ta­jan ennakkoa enem­män, ja se ennakko taas on yleen­sä jotain yhden kuukausi­palkan luokkaa, eli kukka­hat­tulau­takun­nat ovat vähin­tään yhtä merkit­tävässä asem­mas­sa kir­jail­i­jakun­nan tulon­muo­dos­tuk­sen kannal­ta kuin tek­i­jänoikeusko­r­vauk­set. Jo yksistään val­tion kir­jal­lisu­us­lau­takun­ta jakaa kul­lakin kolmivuo­tiskaudel­laan yli puoli miljoon­aa euroa val­tion rahaa, mut­ta jotenkin se on silti täysin säästynyt maalail­lul­ta kokoomus­lais­ten miehi­tyk­seltä. Lähim­mäk­si pääsee Joen­su­un kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan kepu­lainen varajäsen.

    “Emme voi siir­tyä rahoit­ta­maan kir­jal­lisu­ut­ta kult­tuuri­lau­takun­tien kaut­ta, joten netistä kaik­ki ilmaisek­si ‑väki on väärässä” on argu­ment­ti­na yhtä vakaal­la poh­jal­la kuin toinen ikivehreä kesto­su­osik­ki “emme voi siir­tyä perus­tu­loon, kos­ka olisi mah­do­ton aja­tus antaa ihmisille ilmaista rahaa”. Kum­mas­sakin tapauk­ses­sa julis­te­taan mah­dot­tomak­si “siir­tymi­nen” sel­l­aiseen tilanteeseen, jos­sa todel­lisu­udessa eletään jo valmi­ik­si — sitä vain huo­maa­mat­ta ja tun­nus­ta­mat­ta. Netistä kaik­ki ilmaisek­si ‑väki voi kyl­lä olla väärässä, mut­ta ei tämän argu­mentin nojalla.

Vastaa käyttäjälle tcrown Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.