Tekijänoikeuksien vastustajat tarkentakoot!

Blo­gin tek­i­jänoikeuskeskustelun innoit­ta­mani ajat­telin kir­joit­taa kolumnin aiheesta ja sanoa, että vaik­ka tek­i­jänoikeu­den vas­tus­ta­jat ovat oival­ta­ne­et ongel­man, heil­lä ei ole minkään­laista real­is­tista ratkaisua. Musi­ik­ki ei min­ua kiin­nos­ta vaan kir­jal­lisu­us, sekä kaunokir­jal­lisu­us että tietokir­jal­lisu­us. Jot­ta en antaisi väärää todis­tus­ta, toivoisin että kaik­ki, joil­la mielestään on ratkaisu, esit­täi­sivät sen seu­raavi­in kah­teen ongelmaan.

Koti­mainen kir­ja: kir­jail­i­ja tehnyt töitä täysipäiväis­es­ti puoli vuot­ta, kus­tan­nus­toimit­ta­ja kak­si kuukaut­ta ja, kir­ja on taitet­tu, oikoluet­tu, sitä on kohtu­ullis­es­ti main­os­tet­tu ja markki­noitu  ja se painet­tu ja sen menek­ki on 5 000 kpl, eli siis paljon tavanomaista enem­män. Olisi kohtu­ullista, että kir­jail­i­ja saisi (eläke ym menoi­neen) 20 000 euroa, kus­tan­ta­mo toiset 20 000 euroa, kir­japaino ottaa 12 000 euroa eli yhteen­sä 52 000 euroa.

Kir­jaa myy­dään 20 euroa/kpl. Nykysään­nöil­lä tämä menee niin, että kir­jakaup­pa ja alv-toimis­to vievät hin­nas­ta puo­let.  Voimme esit­tää joitain mielip­iteitä kir­jakau­pan kat­teesta, mut­ta kir­jakaup­po­ja saa perus­taa ihan vapaasti. Ei ole kovin hyvä bisnes. Net­tikau­pas­ta kir­jaa saa 16 eurolla.

Kus­tan­ta­mo saa kir­jas­ta 10 euroa/kpl = 50 000 euroa. Kir­jail­i­ja saa tästä 20 %, eli 10 000 euroa. Toiv­ot­tavasti heltiää apu­ra­ho­ja tai luen­tokeikko­ja ja Uutisvuo­toa, kos­ka puolen vuo­den palkkaa sivuku­luineen tästä ei oikein irtoa. Tarvit­taisi­in 10 000 kap­paleen myyn­ti, että kir­joit­ta­mi­nen yksin kan­nat­taisi. Kus­tan­ta­mo menee tästä hit­ti­tuot­teesta vähän yli­jäämäisek­si, mut­ta sil­lä rahal­la on kus­tan­net­tu paljon huonole­vikkistä kirjallisuutta.

Olete­taan, että SOK perus­taa Rain­bow-kus­tan­ta­mon (ja Kesko kil­pailun pakot­ta­mana Pirk­ka-kir­jat Oy:n), jot­ka otta­vat välit­tämösti kir­jas­ta skan­naa­mal­la näköi­s­pain­ok­sen jon­ka hin­ta 10 000 kap­paleen pain­ok­ses­ta on 15 000 euroa, kos­ka ei tarvitse tuh­la­ta rahaa sen parem­min kir­jail­i­jan palkkioon, tait­toon kuin oikoluku­unkaan, ja myyvät kir­jaa sisään­heit­to­tuot­teena kah­den euron kap­pale­hin­taan, S‑etukortilla jäwsene­tu­tar­jouk­se­na hin­taan 1,50.  Ain­oas­taan kus­tan­ta­mon nimi on muutet­tu Rainbow-kustantamoksi.

Viikkoa myöhem­min Google skan­naa kir­jan ja julkaisee sen ilmaisek­si, mut­ta main­oksin varustet­tuna sivuil­laan. Ne, jot­ka ovat mak­sa­neet kir­jal­lisu­u­den tilaamis­es­ta Googlelle 10 euroa kuus­sa, saa­vat kir­jan helpom­pilukuise­na ja ilman häir­it­se­viä main­ok­sia luet­tavak­si Google-Elek­tron­ic ‑Paperilla.Koska tek­i­jänoikeudet on lakkautet­tu, Google ei niistä tietenään enää mak­sa mitään.

Ulko­mainen käännösromaani

Uno­hdamme nyt kir­jail­i­jan osu­us­den, kos­ka muut maathan sen hoita­vat ja me voimme loisia hei­dän rahoil­laan. Valitet­tavasti kir­ja pitää kään­tää suomek­si. Kään­nöskus­tan­nuk­set 30 000 euroa. Kus­tan­ta­ja kut­suu kir­jail­i­jan Suomeen markki­noin­ti­ti­laisu­u­teen, kus­tan­nuk­set 15 000 euroa. Päälle pain­oku­lut. Kir­jan ilmestyt­tyä sama tari­na, Rain­bow-kus­tan­ta­mo, Pirk­ka-Kir­jat Oy ja Google iskevät väliin.

=====

Minä väitän, että täl­lainen tilanne lopet­taa kir­joit­tamisen, kus­tan­ta­misen ja kään­tämisen  ammat­ti­na, minkä jäl­keen meil­lä on pelkkiä har­rastekir­jail­i­joi­ta, jot­ka julkai­se­vat oikoluke­mat­to­mia ja huonos­ti taitet­tu­ja kir­jo­ja pien­inä pain­oksi­na, eikä kään­nöskir­jal­lisu­ut­ta lainkaan. Ymmärtääk­seni tämä ei ole se maali, johon tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jat tähtäävät. Jos mitään sään­töjä ei ole, tähän se minus­ta johtaa. Toivoisin yksilöi­tyjä vas­tauk­sia, miten pelisään­töjä on tarkoi­tus raja­ta, jot­ta kehi­tys ei johtaisi tähän tulok­seen. Tai voiko joku kumo­ta päättelyn?

155 vastausta artikkeliin “Tekijänoikeuksien vastustajat tarkentakoot!”

  1. Jos itse olisin lähi­aikoina julkaise­mas­sa kir­jaa, lähet­täisin kus­tan­ta­mon ja pain­on sinne, mis­sä pip­puri kas­vaa. Panisin kir­jan pdf-muo­toise­na net­ti­in ja jät­täisin sen painamisen luk­i­jan huolek­si, jos ei halua sitä näytöltään lukea.

    Siihen, miten saisin tuo­tok­ses­tani rahaa, on usei­ta mah­dol­lisuuk­sia ja niiden rajana on oma mieliku­vi­tuk­seni. Yksi mah­dol­lisu­us olisi se, että panisin vapaasti ladat­tavak­si osan kir­jas­ta ja lop­un mak­sullisek­si, esim. tek­stivi­estil­lä. Ohjelmis­to­ja tähän on ole­mas­sa run­saasti kuten myös pain­opalvelui­ta, jois­sa kuka tahansa saa tulostaa mis­tä tahansa pdf:stä halu­a­mansa määrän kap­palei­ta halu­amis­saan kan­sis­sa. Markki­noin­nin hoitaisin tietenkin itse sosi­aalises­sa mediassa.

    Täl­lä min­un taval­lani ei tässä ja nyt var­maankaan kan­nat­taisi jäädä pelkästään kir­jamyyn­nin varaan elämään, mut­ta jos olisin yhtä hyvä kir­joit­ta­ja kuin esimerkik­si Lin­na tai Wal­tari, niin uskaltaisin väittää,että saisin tuo­tok­sis­tani vähin­tään saman ver­ran rahaa kuin he aikoinaan sai­vat. Täl­lä het­kel­lä ei ehkä olla aivan näin pitkäl­lä, mut­ta 10 vuo­den kulut­tua ehkä jo paljonkin pidemmällä.

    1. Larkolle:
      Tämä ei ollut vas­taus kysymyk­seeni, kos­ka tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa Pirk­ka-kus­tan­nus ostaisi yhden kap­paleen sitä kir­jaasi tek­stivi­estil­lä ja painaisi sen myytäväk­si mar­keteis­sa. Jokin kau­palli­nen sivus­to ostaisi toisen ja panisi kir­jan myyn­ti­in omaan piikki­in­sä oma­lle sivustollaan.
      Sinän­sä tuo julka­isumuo­to saat­taa tul­la kyseeseen niin kauan, kun tek­i­jänoikeuk­sia on, mut­ta toimii huonos­ti, jos sin­ul­la ei ole omaan tek­sti­isi mitään oikeuk­sia sen ensim­mäisen myy­dyn jälkeen.

  2. Ihmiset ovat Suomes­sa jo vuosikym­meniä voineet lukea kir­jansa ilmaisek­si kir­jas­toista lainaa­mal­la — eikä tämä ole käsit­tääk­seni vähen­tänyt niiden myyn­tiä. Uskoisin jopa että ne henkilöt jot­ka lainaa­vat paljon kir­jo­ja kir­jas­tos­ta myös keskimääräis­es­ti osta­vat eniten kirjoja.

    Kir­jas­ta mak­sami­nen on siis jo nykyään läh­es täysin vapaae­htoinen toimenpide.

    Väitän, että mah­dol­lisu­us kir­jan lataamiseen ilmaisek­si netistä lisäisi jonkin ver­ran koti­maisen kir­jan luk­i­jakun­taa. Väitän myös että ne jot­ka halu­a­vat mak­saa kir­jas­ta mak­saisi­vat edelleen sel­l­ais­es­ta ver­sios­ta jos­ta tek­i­jälle, toimit­ta­jalle ja kään­täjälle mak­se­taan kun­non kor­vaus, eivätkä millekään Pirkka-kirjalle.

  3. Osmo, jos tarkoi­tat Piraat­tipuoluet­ta, syyl­listyt nyt samaan kuin jotkut toiset, jot­ka ymmärtävät tois­t­en agen­dan väärin. Piraat­tipuolue ei aja tek­i­jänoikeusjär­jestelmän lakkaut­tamista, vaan uud­is­tus­ta. Puolue ajaa 5–10 vuo­den tek­i­jänoikeut­ta ja yksi­tyisen (ei-kau­pal­lisen) kopi­oin­nin vapaut­tamista. Googlen toim­inta lie­nee kaupallista.

    1. Särkelän vas­taus oli ensim­mäi­nen, joka oli jotenkin koher­ent­ti. Keskustelijoista kovin moni on vaat­in­ut tek­i­jänoikeuk­sien pois­tamista välit­tömästi, kun teok­sen ensim­mäi­nen kap­pale on tul­lut julki.

  4. “Minä väitän, että täl­lainen tilanne lopet­taa kir­joit­tamisen, kus­tan­ta­misen ja kään­tämisen ammat­ti­na, minkä jäl­keen meil­lä on pelkkiä har­rastekir­jail­i­joi­ta, jot­ka julkai­se­vat oikoluke­mat­to­mia ja huonos­ti taitet­tu­ja kir­jo­ja pien­inä pain­oksi­na, eikä kään­nöskir­jal­lisu­ut­ta lainkaan. Ymmärtääk­seni tämä ei ole se maali, johon tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jat tähtäävät”

    Tekni­ik­ka ajaa tähän suun­taan eli sähköisiä kir­jo­ja voi kuka tahansa tuot­taa ja pistää nettiin.
    Var­maan 10 vuo­den kulut­tua nyky­muo­toista kir­jaa ei enää ole kuin museossa.

    Uusi net­tisukupolvi tulee hävit­tämään paperikirjan

  5. Net­tikir­jo­nen ongel­ma on, että tek­i­jänoikeuk­sia on vaikea säi­lyt­tää tai se vaatisi hir­muisen Stasi ‑organ­isaa­tion tur­vaa­maan niitä eli kaikkia tietokonei­ta ja niil­lä ole­vaa aineis­toa pitäisi valvoa.
    Tosin tetotekni­ikan kehit­tymi­nen mah­dol­lis­taa senk­in­ja hyvä perustekin on pistää ihmis­ten koneet valvon­taan: Lap­si­porno ja ter­ror­is­min vas­tainen sota

  6. Heh, haus­ka esimerk­ki Osmolla. 

    Euroshop­per- ja Xtra-kus­tan­ta­mot vielä sekoit­taisi­vat markki­noi­ta myymäl­lä kan­siku­va­ton­ta ja sivunumero­ton­ta pain­os­taan 90 sentillä. 

    Topi Toosille,

    Kir­jan ost­a­mi­nen ja kir­jas­tos­ta lainaami­nen eivät ole saman­veroiset aktit. 

    Kir­ja on esineenä useille ihmisille tärkeä. Mon­et lukemista har­ras­ta­vat jopa keräävät kir­jo­ja. Vaut­si! Osta­mal­la kir­jan saa omaksi. 

    Kir­jakau­pat ja kir­jas­tot toki jonkin ver­ran kil­pail­e­vat keskenään, mut­ta tilanne ei ole ver­rat­tavis­sa siihen, että ident­tisen tuot­teen saa joko kalli­il­la tai edullisel­la hinnalla. 

    Topi sanoo, että tarpeek­si moni olisi valmis mak­samaan “aidos­ta ja alku­peräis­es­tä” kir­jas­ta huo­mat­tavasti enem­män kuin halpisversioista. 

    Tämä voi pitää paikkansa. Kyl­lähän nytkin mon­et ovat valmi­ita mak­samaan aidos­ta Louis Vuit­tonin laukus­ta monikym­menker­taisen hin­nan tismall­een siltä näyt­tävään ja käyt­töom­i­naisuuk­sil­taan saman­laiseen kopi­oon nähden. 

    Eli kir­jail­i­joille sääl­lis­es­ti mak­savien painamoiden pitää luo­da kir­jas­taan sta­tus­tuote. Sil­loin­han se voisi mak­saa kah­denkympin sijaan vaikka­pa kak­si sataa. Mut­ta arvon­sa tun­te­va lukutouk­ka ei pitäisi Rain­bow-kir­jaa hyllyssään. Mak­soi mitä maksoi!

  7. Eikös 10000 perus­tur­van päälle olisi jo ihan hyvä sum­ma. Eli jos myyt sähköisenä 3 — 4 euron hin­taan ja main­o­s­tat kir­joit­ta­mal­la kolum­ne­ja verkkole­hti­in tai blo­gei­hin muuten verkos­sa saat ton kasaan sil­lä 5000 levikil­lä. Googeli vois markki­noi­da omaa palvelu­aan main­os­ta­mal­la ja arvostele­mal­la uusia kir­jail­ioi­ta ja tilit­tämäl­lä vaik­ka egen itse jakelemis­taan kir­jail­i­jalle johonkin kat­to­sum­maan asti. Reilu­ut­ta voisi käyt­tää palvelun markkinoinnissa.

    Aika mon­et hyvätkin kir­jat on kir­joitet­tu melko pienin tuot­to odotuksin tek­i­jälle ennenkin. 

    Kielelle­sistä mon­imuo­toisu­ud­es­ta innos­tuneet voivat sit­ten spon­ssa­ta käänöstyötä tai kään­täjä voi toimia kir­jail­i­jan tavoin myynnissään.

    Kaiken näköis­es­tä paine­tus­ta sanas­ta voisi olla tek­i­jänoikeuk­sia suh­teel­lisen rajatun ajan, mut­ta niiden kyt­täämi­nen kotikir­jas­ton alku­peräis leimo­ja etsien voisi jät­tää väliin.

  8. “Tai voiko joku kumo­ta päättelyn?”

    Osmo sinä et pysty ikinä luot­ta­maan markki­noi­hin, kos­ka halu­at aina, että ratkaisu on etukä­teen tiedos­sa. Markki­nois­sa on kuitenkin se hieno puoli, että jos jos­sain on hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta, niin markki­noil­la on kan­nus­timet kek­siä tapo­ja niiden pois­toon ja näitä tapo­ja ei tarvitse tun­tea etukäteen.

    Inno­vaa­tiois­sa on se jut­tu, että niitä ei pysty ennus­ta­maan etukä­teen, mut­ta silti voidaan ennus­taa, että inno­vaa­tioi­ta tapahtuu.

    + mikä vika niis­sä mese­naateis­sa nyt oikein on, varsinkin kun Tom­mi Uschanovin mielestä nykyti­lanne vas­taa suun­nilleen mese­naat­ti­toim­intaa sil­lä ero­tuk­sel­la, että mese­naat­teina toimii kukka­hat­tutädit väki­val­lan uhal­la kansalta ote­tu­il­la rahoilla.

  9. Itse olen argu­men­toin­ut kaiken tek­i­jänoikeu­den lakkaut­tamisen puoles­ta, kos­ka se on minus­ta ain­oa järkevä pidem­män aikavälin tavoite. 

    Logi­ikan osalta Osmo syyl­listyy ske­naar­ios­saan väärän­laisen ceteris paribus-ole­tuk­sen käyt­töön. Kuten tekevät kaik­ki tek­i­jänoikeuk­sien puolustajat. 

    Rakenne on tämä: Pos­tu­loidaan kir­jail­i­ja, joka toimii ikäänkuin maail­ma olisi tarkalleen sel­l­ainen kuin se on tänä päivänä. Tämän jäl­keen muute­taan maail­ma ker­ta­heitol­la tek­i­jänoikeudet­tomak­si ja osoite­taan, että kir­jail­i­jan odotuk­set ansioista eivät toteudu. Näi­nollen kir­jail­i­ja ei olisi alun­perin toimin­ut niinkuin toi­mi, joten mitään kir­jal­lisu­ut­ta ei voi syntyä.

    Tämä argu­ment­ti on valitet­tavasti täysin rikkinäi­nen. Ei ole mitään järkeä pos­tu­loi­da kir­jail­i­jaa, joka toimii kuten monop­o­lisoin­nin mah­dol­lis­tavas­sa maail­mas­sa, jos monop­o­lisoin­ti ei ole mahdollista. 

    Jos monop­o­lisoin­ti ei ole mah­dol­lista, niin ansain­ta­logi­ikan on olta­va toinen. Mah­dol­lisuuk­sia on lukuisia; Osmo on näis­sä tek­steis­sä argu­men­toin­ut että pitää löy­tyä ansain­ta­logi­ik­ka, joka kir­jail­i­jan näkökul­mas­ta toimii täysin samoin kuin monop­o­lisoin­ti, tai kir­jail­i­ja ei kirjoita.

    Minä väitän, että tämä koko läh­estymistapa on väärä. 

    Abstra­hoidaan ensin vähän: Monop­o­lisoin­tia tai ei, niin Kir­jail­i­ja kir­joit­taa kir­jan jos ja vain jos hän uskoo, että kir­joit­ta­mi­nen johtaa hänen kannal­taa parem­paan tilanteeseen kuin kir­joit­ta­mat­ta jättäminen. 

    Tek­i­jänoikeuk­sien kanssa asia toimii kuten yllä on esitet­ty; tämä pätee myös piraat­tipuolueen agen­das­sa, piraat­tipuolue ajaa tek­i­jänoikeu­den rajaus­ta muu­ta­maan vuo­teen, tämä lask­isi kir­jail­i­jan hyö­dyn nyk­yarvoa muu­tamil­la pros­en­teil­la. (Pois­lukien fil­ma­ti­soin­nit; niiden kohdal­la tulot putoaisi­vat rajum­min, joten J. K. Rowlin­gin tapaiset kir­jail­i­jat tien­aisi­vat vain kym­meniä miljoo­nia sato­jen miljoonien sijaan.)

    Ilman tek­i­jänoikeuk­sia tilan­net­ta on vaikeampi arvioi­da. Olisi hurskastelua väit­tää, etteikö osa kir­joista jäisi kir­joit­ta­mat­ta, kysymys onkin siitä, onko net­to­vaiku­tus posi­ti­ivi­nen vai negatiivinen. 

    Posi­ti­iviset vaiku­tuk­set tuli­si­vat siitä, että ihmis­ten kir­java­likoima paranisi, joten he voisi­vat lukea enem­män sel­l­aisia kir­jo­ja kuin halu­a­vat. Myös lukemisen kokon­ais­määrä saat­taisi nousta. 

    Ensik­sikin, tiedämme musi­ikki­maail­mas­ta, että fan­it mak­sa­vat musi­ik­ista vapaae­htois­es­tikin. Tätä en pidä ansain­ta­logi­ikkana kauhean rel­e­vant­ti­na, mut­ta se mah­dol­lisu­us on kuitenkin ole­mas­sa, joten kir­jal­lisu­u­den tekem­i­nen ei lopu kokon­aan, vaik­ka kukaan ei kir­joit­taisi ilmaisek­si ja ain­oa tapa ansai­ta olisi vapaae­htoiset mak­sut. Tämä argu­ment­ti on epäoleelli­nen ja itseasi­as­sa toivon, etteivät muut käytä sitä, kos­ka IPR-puo­lus­ta­jat otta­vat sen silmätikuk­seen ja väit­tävät, ettei muu­ta mah­dol­lisu­ut­ta ole. (Mikä on epätosi)

    Toisek­si, on eri­laisia mui­ta ansaintalogiikoita:
    — Teas­er-kir­joituk­set, eli kir­jail­i­ja julkaisee yhden luvun kir­jas­ta ja lupaa julka­ista lisää, kun on saanut riit­tävästi raha­lahjoituk­sia. Tätä on kokeil­tu, käsit­tääk­seni se toimii vält­tävästi. Tietenkään sil­lä ei päästä saman­laisi­in ansioi­hin kuin monopolisoimalla.
    — könt­tä­mak­su kus­tan­ta­jal­ta tai kus­tan­ta­jien joukol­ta, joka flood­aa markki­nan kir­jal­la niin, ettei kil­pail­i­joiden kan­na­ta sitä halvem­mal­la myy­dä. Tätä vas­taan on argu­men­toitu, että skan­naami­nen on hal­paa ja tulosteet tule­vat pihalle sekun­neis­sa. Tilanne ei kuitenkaan vielä ole tämä ja kovakan­tisia, sidot­tu­ja kir­jo­ja myy­dään edelleen.
    — Kir­jan­myyjien yms. myön­tämät kir­jail­i­ja-apu­ra­hat. Tämäkin tor­pat­ti­in sil­lä, ettei apu­ra­ho­ja kan­na­ta myön­tää, kun joku joka ei sen kus­tan­nuk­si­in osal­lis­tu, voi siitä hyö­tyä. Täl­lainen argu­ment­ti on epäre­helli­nen, kos­ka ihmiset osta­vat edeleen brändät­tyjä tuotteita.
    — Main­os­ra­hoi­tus. Tämän en usko toimi­van kir­joil­la, mut­ta tekni­ikoi­ta voidaan kehit­tää. Niitä ei kehitetä niinkauan kun monop­o­lisoimi­nen on kannattavampaa.
    — Ansain­ta­logi­ikat, joi­ta ei ole vielä tässä esitet­ty. Jos kir­joille on sosi­aa­li­nen tilaus, so. on mak­su­valmi­ut­ta ja toisaal­ta olisi täl­lä mak­su­valmi­udel­la tar­jon­taa, niin ihmis­ten kyky innovoi­da eri­laisia ratkaisu­ja tämän tarpeen tyy­dyt­tämiseen on suuri. Tek­i­jänoikeuk­sien merkit­tävä lyhen­tämi­nen voisi tehdä joidenkin täl­lais­ten ansain­ta­mallien kehit­tämisen kan­nat­tavak­si ja sik­si se on hyvä välitavoite.
    — Eri­laiset DRM-skeemat, kuten kryptauk­set. En pidä näitä toiv­ot­tavina enkä usko näi­den tule­vaisu­udessa yleistyvän, mut­ta jon­akin siir­tymäaikana niitä saate­taan käyt­tää. (Painet­tu kir­ja on tietyn­lainen “DRM”, kos­ka paine­tun kir­jan skan­naami­nen ja tulost­a­mi­nen on ainakin tois­taisek­si kallista)

    On myös toinen tie, jon­ka puoles­ta en kuitenkaan argu­men­toi, mut­ta esitän sen silti mah­dol­lise­na kom­pro­missi­na. Se on kopi­oin­nin sal­lim­i­nen yksi­tyiskäyt­töön mut­ta roy­al­tien vaa­timi­nen kau­pal­lis­ten palvelu­iden kuten Osmon “rain­bow-kus­tan­ta­mon” kohdal­la. Täl­lai­sis­sa malleis­sa on ongel­ma, että ne eivät ole yleen­sä johdon­mukaisia ja niis­sä esi­in­ty­isi por­saan­reik­iä. Ideana on siis se, ettei kukaan voisi tien­ata tois­t­en teok­sil­la ilman kus­tan­nuk­sia. Sama pätisi siis kaik­keen kau­pal­liseen käyt­töön, mukaan­lukien main­ok­set (joka pois­taisi Googlen kan­nus­ti­men tar­jo­ta kir­jaa ilmaisek­si main­os­ten kera). 

    Olen esit­tänyt nämä samat mekanis­mit ja peruste­lut mon­een ker­taan, mut­ta niihin ei ole sinän­sä puu­tut­tu, on vain pos­tu­loitu yllä ole­va epära­tionaa­li­nen kir­jail­i­ja. Minus­ta väite, että oma näke­myk­seni on “epäko­her­ent­ti” vaatisi jonkin­laisen perustelun. Lisäk­si pidän epäasial­lise­na kom­ment­te­ja, joiden mukaan väit­täisin ettei kir­jail­i­jan pidä tien­ata mitään vain, kos­ka jokin tiet­ty ansain­tat­a­pa poistuisi. 

    Toivoisin vih­doin asial­lista keskustelua.

  10. Mielestäni myös yksi­tyiseen käyt­töön kopi­oimi­nen tulisi olla lail­lista. Jos ei kau­palli­nen jakami­nen sal­li­taan tulee kau­palli­nen määritel­lä laa­jasti. Esimerkik­si net­ti­sivu, joka jakaa ko. teosta. Mikäli sivul­la on main­ok­sia kyseessä on kau­palli­nen jakelu, täl­löin tulisi olla kau­pal­lisen käytön sopimuk­set kun­nos­sa. Jos taas yksi­tyi­nen ihmi­nen pitää sitä oma­l­la sivul­laan, jon­ka ylläpi­to on rahoitet­tu takataskus­ta, mielestäni ei ole kau­palli­nen levitys.

    Samoin, jos tulo­stat mate­ri­aalia palvelu­na, niin pitää olla lisenssit kun­nos­sa. Jos taas oma­l­la print­ter­il­lä itselle tai kavereille lahjoitet­tavak­si, niin se on sal­lit­tua ilmaiseksi.

    Tärkem­pänä asiana olisi pois­taa laista Teoston ja Kopios­ton monop­o­lit, lisäk­si kaik­ki lisenssoin­ti tulisi saa­da EU:n laa­juisek­si. Nythän vapaas­ta liikku­mis­es­ta on aivan turha puhua, kun koko EU:n alueen lisenssoin­ti on läh­es mahdotonta.

    Tek­i­jänoikeu­den suo­ja-aikaa tulisi lyhen­tää, ja muutenkin muoka­ta tek­i­jänoikeut­ta tek­i­jänoikeu­den suun­taan. Täl­lä het­kel­lä kaik­ki muu­tok­set tun­tu­vat tähtäävän tek­i­jän ja kulut­ta­jien oikeuk­sien heiken­tämiseen, ja pyrkivät vahvis­ta­maan välikäsien asemaa.

  11. “Puolue ajaa 5–10 vuo­den tek­i­jänoikeut­ta ja yksi­tyisen (ei-kau­pal­lisen) kopi­oin­nin vapauttamista”

    Ts joku ostaa kir­jasi, ja sen jäl­keen lait­taa pdf:n piraat­tibay­hin, mis­tä muut saa­vat kopi­oi­da sen vapaasti omaan käyt­töön­sä. Ja kaik­ki tämä heti julkaisemisen jäl­keen, ilman 5–10 vuo­den karenssia?

  12. Minä en ole kan­nat­tanut tek­i­jänoikeuk­sien ker­takaikkista pois­tamista (kos­ka en ole päät­tänyt mielipi­det­täni tässä asi­as­sa), mut­ta pari kysymystä/huomiota:
    — Eikö tuon Osmon päät­te­lyketjun perus­teel­la pitäisi olla itses­tään­selvää, että kau­pas­sa ei myy­dä mui­ta kuin Rain­bow- ja Pirk­ka-tuot­tei­ta? Samaa tavaraa­han ne useim­miten ovat (tai ainakin voisi­vat olla).
    — Mik­sei voisi ajatel­la, että hyvän kir­jan kir­joit­ta­ja (ja kus­tan­ta­ja) tek­isi teok­sen­sa saadak­seen mainet­ta, vaiku­tus­val­taa ja ede­täk­seen sosi­aal­ista hyv­in­voin­ti­aan? Oli­si­vatko nämä arvot ken­ties jopa arvokkaampia kuin kalli­impi maksamakkara?
    — Eikö esimerk­ki ole vähän van­hanaikainen? Tuskin kukaan 15 vuot­ta sit­ten osasi ennus­taa Googlenkaan ansain­ta­logi­ikan toimi­van (en ainakaan minä).
    — Jos ker­ran meil­lä olisi tek­i­jänoikeuk­sien pois­tamisen jäl­keen vain “oikoluke­mat­to­mia ja huonos­ti taitet­tu­ja” kir­jo­ja, niin miten Wikipedia on selitettävissä?
    — Jos kaik­ki tähän asti kir­joitet­tu kir­jal­lisu­us olisi vapaasti ladat­tavis­sa netistä, niin kuin­ka paljon ylipäätään tarvit­sisimme uut­ta kir­jal­lisu­ut­ta? Eihän nytkään aika riitä edes kaiken laadukkaan lukemiseen, joten vaik­ka uusien kir­jo­jen julka­isu jäisikin säätiöi­den, mese­naat­tien ja omakus­tan­tei­den varaan, niin olisiko mene­tys kovin suuri?

    Kari

  13. En todel­lakaan usko, että nyky­istä tek­i­jänoikeusjär­jestelmää vas­tus­tavista kan­nat­taa tek­i­jänoikeuk­sien heit­tämistä kokon­aan romukop­paan kuin mur­to-osa. Ihmiset halu­a­vat vain räikeää muu­tos­ta tekijänoikeuksiin.

    Myös me piraatit halu­amme, että tek­i­jät hyö­tyvät teok­sista, kos­ka se takaa mei­dän rakas­tamien teosten saatavu­u­den myös jatkos­sa. Halu­amme toki myös viih­teen vapaa­ta jakamista yksi­tyiseen käyt­töön, mut­ta olemme valmi­ita kom­pro­mis­sei­hin — johonkin jos­ta tek­i­jänoikeusjär­jestöt eivät tun­nu ole­van kuulleetkaan -, kos­ka taiteil­i­jan etu on myös viih­teen kulut­ta­jan etu.

    Maail­ma pysy­isi pystyssä myös ilman tek­i­jänoikeuk­sia, mut­ta kuten san­ot­tu, en usko, että kovinkaan moni asi­aa edes hie­man pidem­mälle poht­in­ut halu­aa koko tek­i­jänoikeusjär­jestelmän romuttamista.

  14. “Ts joku ostaa kir­jasi, ja sen jäl­keen lait­taa pdf:n piraat­tibay­hin, mis­tä muut saa­vat kopi­oi­da sen vapaasti omaan käyt­töön­sä. Ja kaik­ki tämä heti julkaisemisen jäl­keen, ilman 5–10 vuo­den karenssia?”

    Onko­han antti kuul­lut mitään kir­jas­toista? Silti kum­masti käyvät kir­jat kaupaksi.

  15. Olen kuul­lut kir­jas­toista, ja ahk­era asi­akaskin olen. Käsit­tääk­seni myös kir­jas­tot mak­sa­vat jotain kor­vauk­sia kir­joit­ta­jille tai kus­tan­ta­jille. Olen toki myös piraat­ti­lah­den käyt­täjä, mut­ta ymmärtääk­seni Pirate Bay ylpeästi kieltäy­tyy kaik­ista tek­i­jänoikeusko­r­vauk­sien maksamisesta.

  16. Aluk­si sel­ven­nyk­senä, ainakaan Piraat­tipuolueen piiris­sä ole­vat “tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jat” eivät kan­na­ta tek­i­jänoikeuk­sien lakkaut­tamista kokon­aan. Varsi­naiset tavoit­teethan ovat epäkau­pal­lisen kopi­oin­nin vapaut­ta­mi­nen ja kau­pal­lisen tek­i­jänoikeu­den lyhen­tämi­nen. Tarkastel­laan näitä erikseen.

    Epäkau­pal­lisen kopi­oin­nin vapauttaminen:

    Minkä tahansa kult­tuurimuodon kohdal­la tulee muis­taa, että tek­i­jän ensisi­jainen viholli­nen on tun­tem­at­to­muus: jos kukaan ei ole kuul­lut teok­ses­tasi, et myöskään saa sitä myy­tyä. Mah­dol­lisu­us saa­da teos käsi­in ilmaisek­si las­kee kyn­nys­tä tutus­tua siihen, täten saaden use­am­man tutus­tu­maan siihen ja ehkä osta­maan aidon ver­sion. Mah­dol­lisu­us kopi­oi­da teosta vapaasti tuot­taa siis kak­si vas­takkaista efektiä:

    1) osa niistä jot­ka oli­si­vat muuten osta­neet teok­sen, ei osta sitä kos­ka saa sen ilmaiseksi
    2) osa niistä jot­ka eivät olisi osta­neet sitä kos­ka eivät tien­neet siitä, ostaa sen

    Kumpi efek­ti on voimakkaampi? Tutkimus­tu­lok­set ovat ris­tiri­itaisia. Ykköse­fek­tiä puolta­vat tutkimuk­set rapor­toi­vat myyn­nin putoa­van noin neljästä pros­en­tista kolmeenkymme­neen pros­ent­ti­in, toiset tutkimuk­set rapor­toi­vat net­to­vaiku­tuk­sen ole­van olema­ton tai jopa posi­ti­ivi­nen. (Ober­holz­er-Gee & Strumpf 2009). Nämä tutkimuk­set keskit­tyvät tosin pääasi­as­sa musi­ikki­in ja eloku­vi­in: kir­jamyyn­tiä ei ole tutkit­tu suoraan.

    Kir­jat ovat kuitenkin se kult­tuuri­nala, jon­ka kohdal­la tilas­tot ja koke­muk­set puhu­vat selkeit­en kopi­oin­nin vapaut­tamisen puoles­ta. Use­at kir­jail­i­jat rapor­toi­vat myyntin­sä paran­tuneen nimeno­maan sik­si, että he ovat lait­ta­neet teok­si­aan verkkoon ilmaisjakeluun. 

    Esim. Cory Doc­torow:

    My writ­ing career and Cre­ative Com­mons are inex­tri­ca­bly bound togeth­er. My first nov­el, Down and Out in the Mag­ic King­dom, was pub­lished by Tor, the largest sci­ence fic­tion pub­lish­er in the world, on Jan­u­ary 9, 2003, just a few days after CC launched its first licens­es. I was the first author to use the licens­es, apply­ing them to my book and releas­ing it for free online on the same day it appeared in stores. Today, the book has been through more print­ings than I can keep track of, been trans­lat­ed into more lan­guages than I know, and has been down­loaded more than 750,000 times from my site alone (I don’t know the total num­ber of down­loads, because, of course, any­one is free to redis­trib­ute it).

    […] These licens­es have allowed my work to spread far and wide, into cor­ners of the world I nev­er could have reached. I hear from sailors on bat­tle­ships, vol­un­teers work­ing in the devel­op­ing world, kids in under­fund­ed school-dis­tricts, and peo­ple who “don’t usu­al­ly read this sort of thing” but found my work because a friend was able to intro­duce them to it. My read­ers have made innu­mer­able tech­ni­cal remix­es, fan-fic install­ments, fan-art draw­ings, songs, trans­la­tions and oth­er fun and inspir­ing cre­ative works from mine, each time hum­bling and inspir­ing me (and enrich­ing me!). […]

    I once sold a reprint of an arti­cle of mine to an edi­tor who saw it in a spam mes­sage — the spam­mer had past­ed it into the “word sal­ad” at the bot­tom of his bon­er-pill pitch to get past the fil­ters. The edi­tor read the piece, liked it, googled me, and sent me a check.

    CC lets me be finan­cial­ly suc­cess­ful, but it also lets me attain artis­tic and eth­i­cal success.

    Paulo Coel­ho pirati­soi omaa teostaan ja hänen myyntin­sä nousi. Kir­jail­i­ja Peter Watts sanoo teok­sen­sa ilmaislevi­tyk­sen pelkästään aut­ta­neen uraansa ja pelas­ta­neen hänen teok­sen­sa tun­tem­at­to­muudelta. Baen-kus­tan­ta­mon Baen Free Library antaa ihmis­ten lukea hei­dän kus­tan­ta­mansa teok­set ilmaisek­si netis­sä, mikä on hei­dän mukaansa toimin­ut lois­tavasti.

    Kir­jamyyn­ti on myös kas­vanut viimeisen vuosikymme­nen aikana voimakkaasti samaan aikaan kun tiedos­ton­jakami­nen ja laiton kopi­oin­ti on yleistynyt. Ruotsin kir­jamyyn­ti kasvoi 37,7 pros­ent­tia aikavälil­lä 1997–2008. Aiem­min siteer­at­tu­jen Ober­holz­er-Geen ja Strumpfin mukaan uusien julka­istu­jen kir­jo­jen määrä kasvoi 66% aikavälil­lä 2002–2007. Jos kopi­oin­nista olisi hait­taa, voisi olet­taa että kir­ja-alal­la menisi nyt heikom­min. Tämän­hetkiset tiedot siis tuke­vat sitä olet­ta­mus­ta, ettei epäkau­pal­lisen kopi­oin­nin vapaut­ta­mi­nen tek­isi muu­ta kuin aut­taisi kir­jamyyn­tiä — tai ettei se ainakaan vähen­täisi myyn­tiä kovin pahasti.

    Kau­pal­lisen tek­i­jänoikeu­den lyhentäminen:

    Tässä kohtaa puhutaan yleen­sä kau­pal­lisen tek­i­jänoikeu­den lyhen­tämis­es­tä noin 5–10 vuo­teen. Val­taosaa julkaissu­ista kir­joista ei kymme­nen vuo­den jäl­keen paine­ta enää ylipäätään. Ne kir­jat jot­ka taas ovat kymme­nen vuo­den jäl­keenkin edelleen pain­os­sa ovat pääsään­töis­es­ti niitä, jot­ka ovat jo ehti­neet mak­saa itsen­sä takaisin. Tämä näkyy esimerkik­si Iso-Bri­tann­ian val­tion­va­rain­min­is­ter­iön selvi­tyk­sessä: sivul­ta 53 löy­tyvästä kaavios­ta näkyy, että julka­istun kir­jan myyn­ti ehtii pudo­ta hyvin pienek­si jo vuo­den sisäl­lä julka­is­us­ta. Täl­läkään tapaa tek­i­jänoikeuk­sien höl­len­tämi­nen ei siis tuot­taisi vahinkoa julkaisemiselle, päinvastoin.

  17. Minus­ta Eli­na on oikeil­la jäljil­lä brändäyk­sen suh­teen. Mon­et kir­jo­ja paljon osta­vat osta­vat yleen­sä kir­jat kovakan­tisi­na ja mak­sa­vatkin niistä aika paljon. 

    En oikein näe, mik­si tämä pois­tu­isi kokon­aan. Edelleen, en väitä, että tämä olisi tai sen tulisi olla, ain­oa tapa ansai­ta rahaa kir­joil­la, mut­ta se olisi yksi tapa noiden muiden mah­dol­lis­ten joukossa.

  18. Topi Toosi: “Ihmiset ovat Suomes­sa jo vuosikym­meniä voineet lukea kir­jansa ilmaisek­si kir­jas­toista lainaa­mal­la – eikä tämä ole käsit­tääk­seni vähen­tänyt niiden myyn­tiä … Kir­jas­ta mak­sami­nen on siis jo nykyään läh­es täysin vapaae­htoinen toimenpide.”

    Tämä perus­tuu siihen että paperikir­jan kopi­oimi­nen edel­lyt­tää pitkää vaival­loista sei­somista kopiokoneen ääressä eikä kopi­on laatu tai paperipinkan sormeilu­tun­tu­ma vas­taa kun­nol­lista sidot­tua ja painet­tua kir­jaa. Tun­tipalkoille ei oikein pääse, ellei kyseessä ole vaikka­pa jatko-opin­nois­sa tarvit­ta­va tieteelli­nen teos jota on saata­vana vain kovakan­tise­na hin­taan 200–300-500e. Sem­moisi­a­han pru­jataankin sikana.

    Jos kir­jat muut­tuvat sähköisik­si, kopi­oin­nin vaivä vähe­nee ehkä tek­i­jäl­lä sata. Jos ei tarvitse lähteä kir­jas­toon hake­maan fyy­sistä kir­jaa vaan kir­ja juok­see net­tip­i­uhaa pitkin luok­sesi siinäkin iskee ehkä satak­er­tainen helpo­tus vaivan­näköön (tämä on tietysti ihan oikea hyö­ty kulut­ta­jalle myös maail­mas­sa jos­sa tek­i­jänoikeudet on pystyt­ty jotenkin turvaamaan).

    Kopi­oin­nin insen­ti­iv­it eivät siis muu­tu vain hie­man vaan keikah­ta­vat todel­la rajusti siinä vai­heessa kun kir­jas­toista lainat­tavien (ja kyl­lä, niitä on tosi­aan mah­dol­lista kopi­oi­da ilman suur­ta kiin­ni­jäämisen pelkoa) kir­jo­jen tilalle tule­vat sähköis­es­ti netistä ladattavat.

    Nykyään jonk­in­moista suo­sio­ta naut­tii musi­ikkipuolel­la CD:n lainaami­nen kir­jas­tos­ta, ja levyn rip­paami­nen mp3-tiedos­tok­si. Se lie­nee enim­mäk­seen jopa lail­lista (uudenkin Lex Karpelan aikana), eikä ainakaan ole pelkoa Teoston agent­tien yöl­lis­es­tä kop­utuk­ses­ta kotioveen. Siinä on kuitenkin samat insen­ti­ivierot ver­rat­tuna ver­taisverkko­lataamiseen kuin em. kir­jat­a­pauk­ses­sa, pait­si että kopio ei ole laadul­taan alku­peräistä huonom­pi, vaan käytet­tävyy­deltään ehkä jopa köm­pelöä CD-levyä parem­pi. Silti CD:iden kir­jas­toko­pi­oin­ti on todel­la vähäistä musi­ikin ver­taisverkko­latailu­un, ainakin “yleisen elämänkoke­muk­sen” (YE) perus­teel­la. YE tietenkin koos­t­uu itse kul­lakin keskusteluista tut­tava­pi­iris­sä ynnä siitä mitä on lehtiar­tikkeleista ja eri­lai­sista net­tilähteistä tul­lut lukeneeksi.

  19. Järkevin vai­h­toe­hto tek­i­jänoikeu­songel­man ratkaisu­un voi hyvinkin olla tek­i­jänoikeuk­sien keston lyhen­tämi­nen ja esimerkik­si kopi­oin­nin sal­lim­i­nen omaan käyttöön. 

    Toki myös täysin tek­i­jänoikeudet­tomas­sakin maail­mas­sa voi löy­tyä tapo­ja, joil­la kir­jal­lisu­u­den julka­isu on kan­nat­tavaa. Yksi tärkeä asia on ostamisen tekem­i­nen mah­dol­lisim­man helpok­si. Toinen on tapa läh­estyä ongel­maa on tietysti kopi­oin­nin estämi­nen teknis­es­ti. Min­ul­la ei ole aav­is­tus­takaan, miten tämä oikeasti voisi onnistua(en ole alan asiantun­ti­ja), mut­ta tässä yksi speku­laa­tio, miten kir­jo­ja voisi kus­tan­taa, jos tek­i­jän oikeuk­sia ei olisi, mut­ta kopi­oin­ti on tehty vaikeaksi.

    Kävin eilen tämän keskustelun innoit­ta­mana tutus­tu­mas­sa Ama­zon Kindleen. Kin­dle on e‑kirjojen luku­laite, jol­la saa lan­gat­toman yhtey­den ilmaisek­si Ama­zon kir­jakaup­paan, jos­ta voi lada­ta myös mak­sut­to­mia kir­jo­ja. Peri­aat­teessa, jos Kindlen yhdis­täisi “tiedon holvaus ‑tekni­ikkaan”, voisi tulok­se­na olla kopi­oimat­to­mia kirjoja.

    Käytän­nössä tämä tarkoit­taisi sitä, että Ama­zonin Kin­dle kir­jat on jaet­tu kah­teen osaan toisen(99.5%) kir­jan osta­ja saisi oma­lle päätelaitteelleen(kindleen) ja toinen osa(satunnaisesti valit­tu 0,5%) olisi aina Ama­zonin palve­limel­la. Ilman tuo­ta 0,5% palaa tiedos­to on niin pahasti kor­rup­toitunut, että sitä ei voi ava­ta, käyt­täjän on siis aina kir­jaa lukies­saan olla kir­jau­tunut Ama­zonin palve­limelle. Palve­limelle käyt­täjä voisi kir­jau­tua vain oma­l­la Kindelellään(tai rajat­ul­la määräl­lä kindle­jä, esim. per­heen kindlet) ja salasanal­laan. Palve­limelta käyt­täjä saisi kul­loinkin luke­mas­taan kir­jas­ta puut­tuvan datan, jol­loin kir­ja olisi luettavissa.

    En tiedä, kuin­ka kaukana toimis­es­ta teknis­es­ti täl­lainen jär­jestelmä on, mut­ta ilmeis­es­ti holvaustekni­ikkaa käytetään ihan oikeis­sa yri­tyk­sis­sä tiedon salaamiseen ja hol­vatun tiedos­ton aukaisem­i­nen ilman yhteyt­tä palve­limelle on kai hyvin vaikeaa. Jos vielä Kin­dle pääte­laite on tehty sel­l­aisek­si, ettei siinä ole printscreen tai mui­ta kopi­oin­tia helpot­tavia toim­inta­ja, voisi jär­jestelmä toimiakin. 

    Toki kir­jan voisi edelleen kopi­oi­da kir­joit­ta­mal­la tai scan­naa­mal­la kindlen näytöstä ja sen jäl­keen edi­toimal­la luet­tavak­si, mut­ta ei se ihan niin suo­ravi­ivaista olisi. Toisaal­ta täl­lainen jär­jestelmä antaisi mah­dol­lisu­u­den myös kerätä kaset­ti­mak­sun tyylistä tek­i­jän oikeusko­r­vaus­ta lukulaitteista(kerätäänkö nykyään kaset­ti­mak­su­ja tal­len­nuska­p­a­siteetista?). Myös pain­oku­lut jäi­sivät puut­tumaan lisäk­si tämä jär­jestelmä mah­dol­lis­taisi mata­lam­man kyn­nyk­sen kus­tan­ta­misen. Esimerkik­si jo nyt kai on beet­tat­es­tauk­ses­sa jär­jestelmä, jos­sa kukata­hansa voi lada­ta Ama­zoni­in myytäväk­si omia tek­ste­jään ja määrätä niille hin­nan. Myyn­ti­t­u­lot sit­ten jae­taan kai suh­teessa 70–30 Ama­zonin ja kir­jail­i­jan välillä.

  20. Tuo edel­lä kuvaa­mani toimisi parhait­en tilanteessa, jos­sa kir­jaa saisi kopi­oi­da vapaasti vain omaan käyt­töön. Kir­jan kopi­oimi­nen kir­joit­ta­mal­la on kuitenkin sen ver­ran raskaspros­es­si, että mak­sut­ta sitä tuskin tehtäisi­in hirveän usein…

  21. Jos joku ehti ajatel­la, että mis­sas­in koko pointin eli lail­lisu­uskysymyk­sen, niin en. 

    Ajat­te­len vain, että esim. Louis Vuit­tonin aidoille laukuille on omat markki­nansa ja kopi­oille omansa riip­pumat­ta pykälistä. 

    Nämä markki­nat ovat hyvin vähän päällekkäisiä.

  22. Kunnes kir­jail­i­joille on kek­sit­ty jokin muu aut­tamisen muo­to niin yhteiskun­ta voisi aut­taa kir­jail­i­joi­ta samal­la taval­la kuin YLE:ä rahoitetaan.
    Toisaal­ta tämä johtaa hul­lunkuriseen tilanteeseen. Esim Spede Pasasen eloku­vat pitivät suo­ma­laista eloku­vaa sen huonoina aikoina edes jotenkin pystyssä ja silti se ei saanut muis­taak­seni ker­taakaan minkään­laista tukea tai edes tun­nus­tus­ta yhteiskunnal­ta. Olisi vaikea määrit­tää mikä on hyvää ja mikä ei. 

    En oikein ymmär­rä tiedemiehen intoa pois­taa tek­i­jänoikeus kaikkial­ta. Ymmär­rän, että teknisil­lä aloil­la se estää kehi­tys­tä niinkuin monista esimerkeistä on saatu lukea, mut­ta kuin­ka voidaan määrit­tää taidepuolel­la kehi­tys. Olisiko maail­ma nyt taiteel­lis­es­ti vähem­män kehit­tynyt, jos Andy Warhol ei olisi saanut käyt­tää Mar­i­lyn Mon­roen kuvia? Höyrykoneen tehokku­u­den arvot­ta­mi­nen on paljon helpompaa.

  23. En muista kuka tek­i­jänoikeusalan toim­i­ja heit­ti lehtikeskustelus­sa että hän on valmis luop­umaan tek­i­jänoikeuk­sista siinä vai­heessa kun ihmiset ovat ylipään­sä valmi­ita tekemään palkaton­ta työtä.

    Tämähän on sinän­sä ihan mah­dolli­nen tapa jär­jestää uusi uljas maail­ma. Kun tuotan­non tehos­tu­mi­nen tekee mah­dol­lisek­si sen että pieni kouralli­nen ihmisiä pystyy tuot­ta­maan perus-perushyv­in­voin­nin (vaat­teet, ruoan, asun­non…) isolle väkimäärälle, ongel­mak­si tulee (i) mil­laista vastiket­ta vas­taan lop­pu­väestölle jae­taan tämä hyv­in­voin­ti vai annetaanko peräti ilmaisek­si; (ii) mihin lop­pu­väestö käyt­tää aikansa jot­tei se turhaudu; ja (iii) miten aset­taa insen­ti­iv­it niin että lop­pu­väestö tekee ainakin jotain sem­moista joka lisää hyv­in­voin­tia jatkos­sa. Mieluiten niin etteivät globaalis­sa kil­pailus­sa muut kansakun­nat, jot­ka ovat valin­neet toisen tien, vauras­tu niin paljon enem­män että ne voivat ostaa/valloittaa mei­dän sys­teemin (mikä on sen sys­teemin loppu).

    Vapaae­htoinen työ on osoit­tau­tunut toimi­vak­si esimerkik­si käyt­töjär­jestelmien ja muiden ohjelmis­to­jen kehit­tämisessä ( GNU-lisen­sioin­ti ), mut­ta se edel­lyt­tää että työn tek­i­jä saa toimeen­tu­lon­sa jotain muu­ta kaut­ta. Vaikka­pa sit­ten Vihrei­denkin aja­mana kansalaispalkkana/perustulona. Kyl­lä sem­moinen ajateltavis­sa ole­va yhteiskun­ta on. Toisaal­ta insen­ti­iv­it oli­si­vat saman­su­un­taiset kuin eräässä toises­sa jär­jestelmässä jon­ka mot­tona oli “Kukin kyky­jen­sä mukaan, kaikille tarpei­den­sa mukaan”. Tiedämme kuin­ka sille jär­jestelmälle kävi. Voi toki olla että sen jär­jestelmän pääl­lim­mäi­nen päs­märi aikoinaan toteut­ti jär­jestelmän käytän­nössä päin hel­vettiä, tai että maail­ma on nykyään tuotan­torak­en­teeltaan niin eri­lainen että perusidean sopi­vasti muokat­tu sovel­lus voisi toimi­akin. Vähän kyl­lä epäilen.

  24. “Nykyään jonk­in­moista suo­sio­ta naut­tii musi­ikkipuolel­la CD:n lainaami­nen kir­jas­tos­ta, ja levyn rip­paami­nen mp3-tiedos­tok­si. Se lie­nee enim­mäk­seen jopa lail­lista (uudenkin Lex Karpelan aikana), eikä ainakaan ole pelkoa Teoston agent­tien yöl­lis­es­tä kop­utuk­ses­ta kotioveen. Siinä on kuitenkin samat insen­ti­ivierot ver­rat­tuna ver­taisverkko­lataamiseen kuin em. kir­jat­a­pauk­ses­sa, pait­si että kopio ei ole laadul­taan alku­peräistä huonom­pi, vaan käytet­tävyy­deltään ehkä jopa köm­pelöä CD-levyä parem­pi. Silti CD:iden kir­jas­toko­pi­oin­ti on todel­la vähäistä musi­ikin ver­taisverkko­latailu­un, ainakin “yleisen elämänkoke­muk­sen” (YE) perusteella.”

    On täysin lail­lista kopi­oi­da kir­jas­ton levy kotikoneelle vaik­ka täy­del­lä CD ‑laadul­la. Luon­nol­lis­es­ti ihmiset mielum­min lataa­vat suo­raan netistä, kos­ka se on helpom­paa. Moraal­isia ongelmia tälle ei juuri ole, jos teos löy­tyy kir­jas­tos­ta. Kir­jas­to (eli veron­mak­sa­jat) mak­saa tek­i­jänoikeusko­r­vauk­sen joka tapauk­ses­sa, eikä se muuten ole mitenkään elät­tävä summa.

  25. Minä en ole vaat­in­ut tek­i­jänoikeuk­sien pois­tamista per se, vaan väit­tänyt fak­tak­si sitä, että musi­ikissa kun kap­pale tulee dig­i­taaliseen muo­toon se on käytän­nössä saman tien saatavil­la ilmaisek­si kaikkial­la maail­mas­sa, piti tästä ilmiöstä tai ei.

    Se että kir­jal­lisu­udessa näin ei ole, on mie­lenki­in­toista mut­ta argu­men­tit sen puoles­ta että koh­ta on, ovat mielestäni vaku­ut­ta­vat. Tek­sti vie vähem­män tilaa kuin musi­ik­ki. Nykykän­nykän muis­tiko­r­tille menee pakat­tuna karkeasti sen ver­ran kuin elämän aikana ehtii luke­maan. Ensi vuon­na enem­män. Kir­jo­jen val­ta­va valikoima, san­o­taan vaik­ka “koti­mainen kaunokir­jal­lisu­us 1961–1970) voisi jo tänään olla samal­la lail­la kah­den lait­toman mut­ta yksinker­taisen klikkauk­sen takana kuin vaik­ka The Beat­lesin koko tuotan­to on. Seu­raa­vat kak­si klikkaus­ta ja 1971–1980. 80-luku väli­in, sil­loin kir­joitet­ti­in pelkkää tuubaa 😉 ja niin edelleen.

    Uskon tietenkin, että luku­lait­tei­den tai e‑kirjojen tai mik­si niitä nyt halu­aa nimit­tääkään, kehit­tyessä näin tulee ole­maankin. Infra­struk­tu­uri ja jopa toim­intakult­tuuri on ole­mas­sa. (Tämän toim­intakult­tuurin väki vain on tänään vielä enim­mäk­seen kovin nuor­ta ja har­maid­en pant­te­rien työryh­mä jos toinenkin on jo purrut ham­mas­ta miten saa­da hei­dät luke­maan kirjoja!)

    Minus­ta kysymys on tois­in­päin, eli ei niin että tek­i­jänoikeuk­sien “vas­tus­ta­jien” pitäisi esit­tää vai­h­toe­htoisia malle­ja. Pikem­minkin on niin että dig­i­taa­li­nen pain­ovoima hoitaa asian sille tolalle, että tek­i­jänoikeus kuten se tänään ymmär­retään on kuol­lut kir­jain halut­ti­in­pa sitä tai ei, riip­pumat­ta siitä esit­tivät­pä “vas­tus­ta­jat” mui­ta malle­ja tai eivät.

    Uskon että tämä tapah­tuu Osmo A Wiioa mukaillen siten, että lähi­t­ule­vaisu­u­den kehi­tys aliarvioidaan, eli ensi vuon­na ei sit­tenkään tule suur­ta kir­jo­jen humah­dus­ta saataville vaik­ka kaik­ki on teknis­es­ti aivan valmista. Mut­ta vas­taavasti pitkän aikavälin kehi­tys aliarvioidaan. Suurin osa kansalai­sista tulee tietämään ja osaa­maan mis­tä ne kak­si klikkiä vuosi­in 1971–1980 löy­tyvät ja miten niitä käytetään, tai lukupi­irin perus­tamiskok­ouk­ses­sa laite­taan kaikille selvänä toim­intat­a­pana e‑kirjat tai vaik­ka kän­nykät vierekkäin ja kuu­luu piip piip ja sit­ten viimeistään jokaisel­la osal­lis­tu­jal­la on käytet­tävis­sään “suomenkieli­nen mod­ernis­mi” kokonaisuudessaan. 

    Osmon toivo­m­ia huolestunei­ta korkeakult­tuurin ystäviä het­ken läm­mit­täviä uusia pelisään­töa­jatuk­sia voi etsiä musi­ik­ista. Laadukkaat ja help­pokäyt­töiset dig­i­taalisen mate­ri­aalin kir­jas­tot kuukausi­mak­suil­la rajat­ta käyt­töön Spo­ti­fy­jen ja muiden tapaan. Tek­i­jän saa­ma kor­vaus piene­nee kier­ros kier­rokselta mut­ta ei ole varsinkaan alku­un nol­la, ja “oikeuk­sista” luop­umisen tuskaa ei tarvitse ottaa ker­ral­la vastaan.

    Mut­ta lop­ul­ta uskoak­seni täy­tyy. Tilanne tulee ole­maan sama kuin musi­ikissa, vaik­ka kuin­ka mietit­täisi­i­in pelisään­töjä. Ilmaista vas­taan kil­pail­lessa näi­den sään­nel­ty­jen tulovir­to­jen on help­po kuvitel­la kapenevan ainakin melkein siihen Osmon maalaa­maan pis­teeseen “minkä jäl­keen meil­lä on pelkkiä har­rastekir­jail­i­joi­ta, jot­ka julkai­se­vat oikoluke­mat­to­mia ja huonos­ti taitet­tu­ja kir­jo­ja pien­inä pain­oksi­na, eikä kään­nöskir­jal­lisu­ut­ta lainkaan.” 

    Siis melkein. Uskon että näin tyh­jen­tävästi ei tietenkään käy. Kir­joit­tamisen palosta kir­joit­tavia tim­o­koomukkia tulee aina ole­maan. Ja vielä enem­män sen ensim­mäisen kir­jansa kir­joit­tavia. Suosi­tu­im­mat (englan­ninkieliset) teok­set löytävät aina har­rasteli­jakään­täjiä joiden tuo­to­sten kir­javu­us on yhtä aikaa kir­jalli­nen tus­ka ja mielenkiinstoisuus. 

    (Tämä on muuten todel­lisu­ut­ta eloku­vien tek­sti­tyk­sis­sä. Amerikkalaiset eloku­vat tek­stitetään nopeim­min teinien toimes­ta piraat­tiverkkoi­hin. Parhaat kään­nök­set ovat ilmeis­es­ti häm­men­tävänkin laadukkai­ta, huonoim­mat var­mas­tikin surkuhupaisia.)

    Nyky­is­ten kult­tuurin ystävien kauhuk­si tulee ole­maan paljon niitä, joiden mielestä tämä riit­tää. Että ongel­maa ei ole. Että his­to­ri­as­sa oli sel­l­ainenkin kausi että ammat­tikir­jail­i­joi­ta oli oma­l­la taval­laan paljon, vähän niin kuin aikanaan sep­piä, kalas­ta­jia, tai kau­pan kas­so­ja. Yli­tar­jon­nan kausi, niitä kuu­luisia luke­mat­to­mia kirjoja.

    Osaa niistä, joiden mielestä tämä on tänään kauhis­tut­ta­va tule­vaisu­u­denku­va ja kansal­lisen iden­ti­teetin ja mei­dän pyhän kielemme rapaut­ta­va rap­pi­otie, tulee Siperia opet­ta­maan että aika aikaa kutakin (ja viikatemies hoitaa osansa).

    Jäl­jelle jäävä osa sisältää sen ver­ran paljon yhteiskun­nal­lis­es­ti vaiku­tus­val­taista ja varakas­ta väkeä, että var­masti nähdään yhteiskun­nan panos­tus­ta kir­jal­lisu­u­den tuotan­toon ja kään­nöstyöhön. Tietysti asi­aanku­u­lu­vine sisäpi­iriri­itoi­neen kenelle mak­se­taan, mitä ja mis­tä. Ja julk­i­sine riitoi­neen siitä että onko yhteiskun­nan rahaa järkevää lait­taa eli­itin suosi­maan kir­jas­nob­bailu­un. Ja oopperaan.

    Parem­pi olisikin mielestäni, jos kir­jal­lisu­u­den ammat­ti­lais­tuotan­non ja ammat­ti­laiskään­nöstyön asian tärkeik­si koke­vat pyrk­i­sivät nos­ta­maan jär­jestäy­tymisas­tet­taan julk­isy­hteisön ulkop­uolel­la jo hyvis­sä ajoin. Aloit­takaa tänään. Joukol­la mukaan ole­mas­saole­vi­in kult­tuurisäätiöi­hin ja yhdis­tyk­si­in ja perus­ta­maan uusia. Keräämään pääo­mia ja sopi­maan pelisään­nöistä, kenelle mak­se­taan, mitä ja mis­tä. Rahaa teil­lä on, ja jos ei huomen­na niin aivan koh­ta aikaakin.

    Vih­jeenä vaik­ka sel­l­ainen että keskit­tykää esikois­teok­si­in ja muokatkaa markki­na rahoinenne sel­l­aisek­si, että yhden hyvän näytön anta­neena seu­raa­van tekemiseen täysipäiväis­es­ti löy­tyy rahaa. Saatan antaa omat kym­menyk­senikin tähän tarkoituk­seen. Mut­ta yhdis­tyk­sen toim­i­henkilök­si en tule. En edes tilintarkastajaksi 😉

    Edelleen mielestäni todel­lisem­pi ongel­ma on tietokir­jal­lisu­us, ja sel­l­ainen tieteel­lisen tiedon tuot­ta­mi­nen että sen nyky­muo­toinen tek­i­jänoikeu­teen perus­tu­va kau­palli­nen hyö­dyn­tämi­nen vas­taa tai on jopa alle sen yhteiskun­nal­lisen hyödyn. 

    Mut­ta onko sit­tenkin niin että tämä huoli on osak­si turha? Mikä osa tietokir­jal­lisu­u­den rahoituk­ses­ta tänään mah­taa olla tek­i­jänoikeuspe­rus­taista? Onko se sit­tenkään suuri, eli onko yliopis­to­jen ja tutkimus­laitosten tek­i­jänoikeuk­sista riip­puma­ton osu­us ratkai­se­va? Pitäisikö julk­ista panos­tus­ta näille lisätä täl­lä perusteella?

    Jospa mutu­il­isi sen ver­ran että “kova” tietokir­jal­lisu­us, san­o­taan vaik­ka tiede, ei ole tek­i­jänoikeusra­has­ta juurikaan riippuvaista. 

    Sen sijaan “Per­hokalas­tus tänään”, “Kuin­ka lataat netistä kir­jal­lisu­ut­ta ilmaisek­si” ja “Men­estys­tä ja vaiku­tus­val­taa” ‑tyyp­pinen tuotan­to var­masti on. On vaikea arvioi­da, kuin­ka paljon syn­tyy hyv­in­voin­tap­pi­o­ta jos (ja siis kun) nyky­muo­toinen tulovir­ta tähän tuotan­toon kapenee. 

    Olisiko “Täystyöl­lisyy­teen ilman köy­hyyt­tä” jäänyt julkaise­mat­ta ilman tek­i­jänoikeuk­sia? Tai olisiko se ollut eri­lainen jos siinä vai­heessa jo taskus­sa ollut Pro Oecono­mia olisi ollut kaksinker­tainen tai sille rin­nakkainen Eco­nom­i­ca Fin­lan­dia tjsp olemassa?

  26. Mielestäni kopi­oin­ti yksi­tyiseen käyt­töön pitäisi sal­lia kaikess­sa siitä syys­tä, että sitä ei pystytä dig­i­taalises­sa maail­mas­sa kuitenkaan valvo­maan, mikä rapaut­taa yleistä lainkuuliaisuutta. 

    Yri­tys­ten tehtävänä on innovoi­da jakelu­jär­jestelmän­sä ja käyt­töli­it­tymän­sä niin, että niistä kan­nat­taa mak­saa enem­män kuin kopioinnista.

  27. Itsel­läni ei riitä aika eikä ener­gia tek­i­jänoikeusväit­te­lyyn, mut­ta mielel­läni suosit­te­len kaikille luet­tavak­si amerikkalaisen sf-kir­jail­i­jan Eric Flintin tek­i­jänoikeut­ta ja sen lähikysymyk­siä käsit­televää kolum­nis­ar­jaa, johon olen koon­nut linkkilis­tan blogi­i­ni: http://antti-juhani.kaijanaho.fi/newblog/archives/86

    Ja lisäk­si yksi anek­doot­ti, mikä ei tietenkään ole mikään argu­ment­ti: Kun sf-kir­jail­i­japariskun­nan Sharon Lee ja Steve Miller kus­tan­ta­ja meni konkurssi­in, heille tuli taloudel­lis­es­ti vaikeat ajat. Sharon meni päivätöi­hin, mut­ta he kokeili­vat toisenkin­laista ansain­takeinoa. He lupa­si­vat julka­ista suosi­tun kir­jasar­jansa seu­raavaa osaa netis­sä luku per viikko niin kauan kuin he saa­vat lahjoituk­sia tarpeek­si (muis­taak­seni yhteen­sä 300 dol­lar­ia per luku). Kah­den viikon kulut­tua lahjoituk­sia oli tarpeek­si koko kir­jan julkaisemisek­si netis­sä. Vuosi myöhem­min he tekivät saman uud­estaan seu­raavalle kir­jalle. Sit­tem­min molem­mat kir­jat (“Fledg­ling” ja “Salta­tion”) ovat löytäneet kau­pal­lisen kustantajan.

  28. Valitet­tavasti kir­ja pitää kään­tää suomek­si. Kään­nöskus­tan­nuk­set 30 000 euroa.

    Kos­ka en ole itse koskaan esit­tänyt tek­i­jänoikeuk­sien täy­del­listä lakkaut­tamista enkä sitä myöskään kan­na­ta, en voi ottaa kan­taa esitet­tyyn ske­naar­i­oon. Mut­ta kiin­nos­taisi kyl­lä tietää, mihin tämä laskel­ma 30 000 eurosta perus­tuu. Taval­lisen kokois­es­ta (noin 350-sivuis­es­ta) kään­nös­ro­maanista kään­täjä saa ker­tako­r­vauk­se­na noin 5 000 euroa, eikä työ­nan­ta­ja­mak­su­ja mene, kos­ka kään­täjät ovat kaik­ki free­lancere­i­ta. Vaik­ka kään­nö­soikeuk­sien ost­a­mi­nen mak­saisi toisen moko­man, mitä se ei aina tee läh­eskään, oltaisi­in silti edelleen vain 10 000 eurossa.

    Var­maan 10 vuo­den kulut­tua nyky­muo­toista kir­jaa ei enää ole kuin museossa.

    Samaa san­ot­ti­in samal­la tietäväisel­lä itse­var­muudel­la jo 10 vuot­ta sit­ten. Suomes­sakin kus­tan­ta­jat ovat möh­län­neet tekemäl­lä miljoon­alu­okan investoin­te­ja sähkökir­japro­jek­tei­hin, jot­ka ovat tuot­ta­neet raskaasti tap­pi­o­ta — juuri kos­ka uskoi­vat tyh­minä kon­sult­tien hypetys­tä siitä, miten “10 vuo­den kulut­tua nyky­muo­toista kir­jaa ei enää ole kuin museossa”.

    + mikä vika niis­sä mese­naateis­sa nyt oikein on, varsinkin kun Tom­mi Uschanovin mielestä nykyti­lanne vas­taa suun­nilleen mese­naat­ti­toim­intaa sil­lä ero­tuk­sel­la, että mese­naat­teina toimii kukka­hat­tutädit väki­val­lan uhal­la kansalta ote­tu­il­la rahoilla.

    En ole mis­sään vai­heessa kan­nat­tanut kir­jal­lisu­u­den tuot­tamisen muut­tamista kokon­aan mese­naat­tipo­h­jaisek­si vaan yksinker­tais­es­ti huo­maut­tanut että se osak­si on sitä jo nyt — tilanteessa, jos­sa tämä kiis­tet­ti­in tai sitä vähäteltiin.

    Ja kuten on jo mon­ta ker­taa huo­mautet­tu, niin kauan kuin on oikeus pas­si­in ja oikeus muut­taa muualle, val­tion väki­val­takoneis­to ei pako­ta ketään yhtään mihinkään — vaan jär­jetön halu oleskel­la jatku­vasti nimeno­maan alueel­la, jos­sa tämä kauhea väki­val­takoneis­to on val­las­sa. Joten nämä lop­ut­tomat palop­uheet väki­val­takoneis­tos­ta kan­nat­taisi jo lopettaa.

  29. Itse ainakin lainaan kir­jan mielu­um­min kir­jas­tos­ta kuin luk­isin sen hikisenä PDF:nä. Tietysti jos esim. alku­peräiskielistä kir­jas­tossa ei ole, sil­loin lataamini­nen saat­taisi tul­la kysymyk­seen (print­tauk­sen kera).

    Kir­jat ovat sinän­sä mie­lenki­in­toinen sivuhaara tek­i­jänoikeuskysymyk­sessä, sil­lä kuten muu­ta­ma sanoikin se tun­tu­isi ole­van juuri se mil­lä on eniten voitet­tavaa “piratismista”. Ihmiset eivät halua lukea kir­jo­ja tietokoneen näytöltä, mut­ta kuitenkin ilmaisek­si ladat­ta­va PDF/muu sähköi­nen media voisi olla omi­aan nos­ta­maan näi­den profiilia.

    Se että kir­jas­tos­ta lainates­sa tek­i­jä saa tulo­ja, mut­ta inter­net­latauk­sista ei, on vain järjestelykysymys.

  30. Kyl­lä se rain­bow-kus­tan­ta­mo voi myös lait­taa kir­joi­hin kovat kan­net. Hin­ta vähän nousisi mut­ta ei olisi lähel­läkään alku­peräisen kus­tan­ta­jan kus­tan­ta­maa. Kir­jail­i­jan nimi voi olla brän­di mut­ta halpiskir­jois­sa kir­jail­i­jan nimi olisi sama kuten myös tek­sti. Luulet­teko, että joku ostaa kir­jo­ja kus­tan­ta­mon perus­teel­la eli mak­saisi samas­ta teok­ses­ta moniker­taisen sum­man kos­ka se on Ota­van eikä Rainbow:n? Tuo Luis Vuit­ton-esimerk­ki tarkoit­taisi kir­jo­jen kohdal­la sitä, että kir­jail­i­jan nimi olisi eri kuten myös tek­sti. Kir­joit­ta­ja ehkä pyrk­isi vain jäljit­telemään men­estyskir­jail­i­jan tyyliä. Se tuskin vaikut­taisi hirveästi jäljiteltävän kir­jail­i­jan kir­jo­jen myyntiin.

  31. Ker­ron ohi­men­nen niille, jot­ka eivät piratismin ihmeel­listä maail­maa tunne, että nykyään saa suuren osan suosi­tus­ta kir­jal­lisu­ud­es­ta ilmaisek­si ja ääneen luet­tuna ainakin eri­tyis­es­ti englan­niksi mut­ta myös sak­sak­si, ruot­sik­si ja jostain syys­tä myös nor­jak­si. Tai sai ainakin vielä joku kuukausi sit­ten. Nyt­tem­min piraat­tien lahti on ollut autioi­tu­maan päin. Jenkkikir­jal­lisu­ut­ta saa vielä toi­sista lähteistä. 

    Äänet­tömät ver­siot ovat olleet harv­inaisem­pia, mut­ta kyl­lä niitäkin saa jois­tain todel­la suosi­tu­ista kir­joista, oppikir­joista plus tiet­ty tek­i­jänoikeudet­tomista klas­sikoista. Näitä “per­in­teisiä” kir­jo­ja on kuitenkin syytä lukea tietokoneen näytöltä sil­lä kir­jan print­taami­nen mak­saa usein enem­män kuin kir­jan ost­a­mi­nen paperiver­siona (ainakin ilman postiku­lu­ja Amerikoista).

    Itse olen — miten tämän sanoisi — ajatel­lut, että maail­ma olisi parem­pi, ei huonom­pi, jos minä joskus jonkun kir­jan imuroisin, jos en kuitenkaan sitä ostaisi. Maail­mas­sa olisi vähän enem­män ymmär­rystä — ja min­un maail­mas­sani ehkä paljonkin — eikä kukaan olisi hävin­nyt mitään. 

    Pari muu­takin piratismi­in liit­tyvää aja­tus­ta on syn­tynyt. Ensin­näkin, piratis­mi selvästi aut­taa maail­man köy­hiä, kos­ka he nyt ensim­mäistä ker­taa pää­sevät ainakin teo­ri­as­sa sel­l­aisen matskun ääreen, jos­ta aiem­mat sukupol­vet eivät voineet unel­moidakaan. Netistä voi imuroi­da vaikka­pa englan­nin kielikursse­ja, lääketi­eteen oppikir­jo­ja, joiden avul­la voi pelas­taa ihmishenkiä, uusimpia kat­sauk­sia tietotekni­ikkaan jne.

    Toisek­si olen ihme­tel­lyt, miten esim. kir­jo­jen luva­ton­ta levit­tämistä netis­sä voisi valvoa ilman, että vira­nomaisille annetaan oikeus tarkkail­la ihmis­ten henkilöko­htaista net­tili­iken­net­tä. Sel­l­aista orwellilaista oikeut­ta ei kai kukaan tosis­saan halua val­ti­olle antaa. Tässä mielessä on jonkin ver­ran jälk­i­jät­töistä pohdiskel­la, mitä tapah­tu­isi, jos tek­i­jänoikeuk­sista luovut­taisi­in. Taval­laan niistä on jo käytän­nössä joudut­tu luop­umaan tosin ei suo­ma­lais­ten ja pie­nile­vikkisten kir­jo­jen kohdalla. 

    Toisaal­ta lainku­u­li­aiset ihmiset nou­dat­ta­vat lakia. Se ei ole ihan merk­i­tyk­setön seik­ka näi­den argu­ment­tien kannalta.

    Onko­han joku jo onnis­tunut mur­ta­maan Kindeln suojauksen?

  32. Osmol­la on mielestäni täysin vali­di point­ti, mut­ta nykyi­nen jär­jestelmä on täysin järjetön.

    Tässä oma ratkaisuni: Tek­i­jänoikeudet ovat voimas­sa vain 10 tai korkein­taan 20v, jon­ka jäl­keen ne lakkaavat. 

    Osmon esimerkki­ta­pauk­ses­sa kus­tan­ta­ja kir­jail­i­ja odot­ta­vat rahan tule­van takaisin viiden vuo­den sisäl­lä. Kir­japaino ja kir­jakau­pat saa­vat rahansa heti. Sama jut­tu kos­kee musi­ikkibisnestä, sil­lä kukaan täysi­järki­nen levy­fir­ma ei tuo­ta tänä vuon­na sel­l­aista levyä, jon­ka olet­taa pin­nistävän plus­salle vas­ta joskus 2050-luvulla.

    Kukaan ei kir­joi­ta tai julkaise kir­jaa sil­lä perus­teel­la, että joku saisi 50 kulut­tua siitä tuloja.

    Tun­tem­at­to­mia soti­lai­ta ja Sin­uhe egyp­tiläisiä, jos­ta alku­peräi­nen kir­joit­ta­ja ja kus­tan­ta­ja ovat jo hyvät siivut saatu, myytäisi­in nyt tuo­hon muu­ta­man euron hin­taan. Kaik­ki muut, pait­si van­hoil­la rojal­ti­mak­suil­la elävät, voittaisivat!

  33. Topi Toosi:“Ihmiset ovat Suomes­sa jo vuosikym­meniä voineet lukea kir­jansa ilmaisek­si kir­jas­toista lainaa­mal­la – eikä tämä ole käsit­tääk­seni vähen­tänyt niiden myyntiä.”

    Mil­lä perus­teel­la se ei ole vähen­tänyt niiden myyn­tiä? Väitätkö, että esim. julkisen liiken­teen tukem­i­nen ei ole vähen­tänyt auto­jen myyntiä?

    Kaj Sotala:“Kumpi efek­ti on voimakkaampi?”

    No ei kai ne kus­tan­ta­mot ja kir­jal­i­jat nyt oo tyh­miä? Jos niiden oman edun mukaista on jakaa kir­jaa netis­sä ilmaisek­si, niin ne tekevät niin, muus­sa tapauk­ses­sa eivät. Minus­ta on aika älytön­tä jotenkin väit­tää, että kir­jail­i­jat ovat idioot­te­ja ja että val­tio voi paran­taa hei­dän ase­maansa pakot­ta­mal­la julkaise­maan netis­sä ilmaiseksi.

    Tom­mi Uschanov: “En ole mis­sään vai­heessa kan­nat­tanut kir­jal­lisu­u­den tuot­tamisen muut­tamista kokon­aan mesenaattipohjaiseksi”

    En minä sitä väit­tänytkään. Halusit vain kas­vat­taa kukka­hat­tutä­tien päätän­tä­val­taa siitä mitä kir­jal­lisu­ut­ta rahoite­taan ja mitä ei.

    Osmol­ta halu­aisin silti vas­tauk­sen siihen, että mikä vika yksi­ty­i­sis­sä mese­naateis­sa rehellis­es­ti han­kit­tuine rahoi­neen on ver­rat­tuna kukka­hat­tutätei­hin, jot­ka otta­vat rahansa uhkauk­sel­la, mak­sa, muu­ta tai tulee tur­paan. Eli mik­si nykyti­lanne on ihan jees, mut­ta ei voi kuvitel­lakaan, että tek­i­jänoikeuk­sien pois­ton myötä yksi­tyiset mese­naatit voisi­vat rahoit­taa kirjallisuutta.

  34. ah ja vielä tuos­ta kään­tämis­es­tä: Ei kään­tämistäkään ole pakko tehdä nykyan­sain­ta­logi­ikalla toimivien ammat­ti­lais­ten toimes­ta. TV-sar­jo­ja­han kään­netään jo nyt talkoovoimin.

  35. Osmo kyseli ehdo­tuk­sia, miten kir­jail­i­ja eläisi ilman tek­i­jänoikeu­den tuo­mia tuloja.
    Ensik­si toteaisin että kan­natan itse tek­i­jänoikeut­ta, enkä ole sitä poistamassa.
    Tässä on kuitenkin pari ehdotusta.
    1) Mese­naatit eli nykyään lähin­nä eri­lais­ten säätiöt­ten ylläpitämät res­i­denssit ja apurahat.
    Täl­lä taval­la on tuotet­tu paljon hienoa kir­jal­lisu­ut­ta aina itse Mae­ce­nas’ista lähtien.
    2) Kir­jail­i­jakiertueet. Charles Dick­ens oli ensim­mäisiä kir­jail­i­joi­ta jot­ka ansait­si­vat todel­la hyvin tek­i­jänoikeustu­loista, silti hän kier­si pari­in ker­taan Amerikkaa 1800-luval­la ja han­k­ki merkit­täviä lisä­tu­lo­ja näin, kun USAs­sa ei tun­nustet­tu ulko­maalais­ten tek­i­jänoikeuk­sia 1800-luvul­la. Tämän päivän Suomes­sa runoil­i­ja Heli Laak­so­nen tekee hyväl­lä men­estyk­sel­lä runokiertueita.
    3) Kir­jail­i­jan pitää brändätä itsen­sä eli tehdä itses­tään tavaramerk­ki. Näin hän voi dif­fer­en­toitua Pirk­ka jne. tuotteista.
    Kum­man­han kulut­ta­ja ostaa, muu­ta­man euron kalli­im­maan IlkkaRemes-jän­närin ™ vai nimet­tömän Pirk­ka-jän­närin mar­ketin hyl­lyltä. Taiteil­i­jan tavaramerk­istä on muuten ole­mas­sa hyvin varhainen oikeusjut­tu 1500-luvun alus­ta Venet­si­as­ta koskien Albrecht Dur­er’ia http://en.wikipedia.org/wiki/Marcantonio_Raimondi#Reproductions

    1. Antti Simo­lalle.

      Kyl­lä se Pirk­ka-jän­närikin on Antti Remes jän­näri. Jos piraat­tikaup­pa myy mjusi­ikkia, kyl­lä se ker­too esit­täjän ja niin ker­too Pirk­ka-kus­tan­nuskin kir­jail­i­jan nimen. Vai halu­taanko tek­i­jäl­lle jät­tää sen­tään oikeus nimeen­sä? nJa­jos halu­taan, kos­keeko tämä myös musiikkipiraatteja?

  36. Halusit vain kas­vat­taa kukka­hat­tutä­tien päätän­tä­val­taa siitä mitä kir­jal­lisu­ut­ta rahoite­taan ja mitä ei.

    En ole mis­sään vai­heessa keskustelua sanonut mitään tällaista.

    Ei kään­tämistäkään ole pakko tehdä nykyan­sain­ta­logi­ikalla toimivien ammat­ti­lais­ten toimes­ta. TV-sar­jo­ja­han kään­netään jo nyt talkoovoimin.

    Ja katas­tro­faalisen huonos­ti kään­netäänkin. Se, että kyke­nee kään­tämiseen, edel­lyt­tää vähän muu­takin kuin sitä, että osaa omas­ta mielestään lähtökieltä ja kohdekieltä. Kään­nösten laadulle, toisin kuin kir­jo­jen tai musi­ikki­teosten laadulle, on sen­tään ole­mas­sa jonk­i­nasteiset objek­ti­iviset mit­tar­it, ja nämä talkookään­nök­set eivät yleen­sä täytä niitä alkuunkaan.

  37. Aluk­si siteer­aan pres­i­dent­ti Kekkos­ta: “Saatanan tunarit!”

    Kysymys on kopi­oin­tioikeu­den hallinnas­ta. Kir­jail­i­ja tai kuka tahansa muu alku­peräis­teok­sen tek­i­jä myy monis­tus- ja käyttöoikeutta.

    Tek­i­jäl­lä on oikeus myös säädel­lä tätä käyt­töoikeut­ta eli kopi­oin­nin muo­toa sopi­mal­la jokaises­ta asi­as­ta erikseen.

    Tätä myyn­tioikeu­den hallintaa aio­taan siis kaven­taa (kva­sitiedemies: monop­o­li! Haloo?).

    Mil­loin mitenkin naamioitu idean perus­moti­iviksi pal­jas­tuu lop­ul­ta aina ahneus.

    Kysymys ei ole kulut­ta­jan eduista, vaan “vapaan julka­isu­toimin­nan airuei­den” tulon­si­ir­rosta tek­i­jältä jollekin kir­joi­tus- ja luku­taidot­toma­lle pörinäpäälle.

  38. Art­turi: “No ei kai ne kus­tan­ta­mot ja kir­jal­i­jat nyt oo tyh­miä? Jos niiden oman edun mukaista on jakaa kir­jaa netis­sä ilmaisek­si, niin ne tekevät niin, muus­sa tapauk­ses­sa eivät. Minus­ta on aika älytön­tä jotenkin väit­tää, että kir­jail­i­jat ovat idioot­te­ja ja että val­tio voi paran­taa hei­dän ase­maansa pakot­ta­mal­la julkaise­maan netis­sä ilmaiseksi.”

    Osa kus­tan­ta­moista ja kir­jail­i­joista on näin tosi­aan alka­nutkin tekemään, joskin van­hoista ajat­telumalleista luop­umi­nen on hidas­ta. Mut­ta pääsyy yksi­tyisen kopi­oin­nin vapaut­tamiseen ei suinkaan ole se, että vapaut­ta­mi­nen saat­taa hyödyt­tää tek­i­jöitä (vaik­ka ei tästä seikas­ta toki hait­takaan ole).

    Isom­pi syy on yksi­tyisen kopi­oin­nin valvom­isen nykyi­nen mah­dot­to­muus: yri­tyk­set valvoa sitä ovat nytkin hyvin tehokkaasti aja­mas­sa meitä val­tio­ta, jos­sa taval­lis­ten ihmis­ten viestin­tää valvo­vat yksi­tyiset ja kau­pal­liset tahot. Tämä onkin oikeas­t­aan ain­oa tapa pysäyt­tää tiedos­ton­jako­toim­inta. Kuten toisaal­la vähän pidem­mästikin kir­joitin, kukaan ei ole vielä ehdot­tanut yksi­tyisen kopi­oin­nin lail­lis­tamiselle mitään real­is­tista vai­h­toe­htoa.

    Toinen merkit­tävä syy on puh­das taval­lisille ihmisille koitu­va hyö­ty. Ihmiset kopi­oi­vat paljon enem­män kuin voisi­vat koskaan ostaa, eikä tästä silti edes tun­nu koitu­van merkit­täviä mene­tyk­siä oikeuk­sien­halti­joille. Tämän yhtälön seu­rauk­se­na on, että yhteiskun­ta kokon­aisuute­na hyö­tyy tiedostonjakamisesta.

    Kol­mas merkit­tävä syy on kaiken­laisen epäkau­pal­lisen uusiokäytön kult­tuuri, oli kyse sit­ten kir­jaimel­li­sista musi­ikkivideoista, Bushin ja Blairin rakkaus­laulus­ta tai täysimit­tai­sista fan­itekoi­sista romaaneista. Nykynet­ti on pal­jas­tanut ja luonut usko­mat­toman laa­jan taval­lis­ten ihmis­ten luovu­u­den kir­jon, joka perus­tuu hyvin pitkälti tek­i­jänoikeudel­la suo­jat­tu­jen mate­ri­aalien uusiokäyt­töön ja hyödyntämiseen.

    Ja mainit­takoot vielä lopuk­si, ettei yhtäkään kus­tan­ta­moa tai kir­jail­i­jaa “pakote­ta” levit­tämään teok­si­aan ilmaisek­si sil­lä, että tiedos­ton­jakami­nen lail­lis­te­taan. Kenenkään ei sil­loin ole pakko lait­taa teok­si­aan net­ti­in. Toki kenellekään ei sil­loin ole oikeut­ta lain turvin rajoit­taa muiden vapaut­ta jakaa omis­tamis­taan teok­sista kopi­oi­ta lähipi­ir­ille, mikä on peru­soikeuk­sien kannal­ta ajatel­tuna selkeästi eri asia.

  39. Minä: “Se lie­nee enim­mäk­seen jopa lail­lista (uudenkin Lex Karpelan aikana)…”

    HT: “On täysin lail­lista kopi­oi­da kir­jas­ton levy kotikoneelle vaik­ka täy­del­lä CD ‑laadul­la.”

    ‘Enim­mäk­seen’ ‑sanal­la ajoin takaa sitä että niis­sä har­vois­sa tapauk­sis­sa kun kir­jas­ton CD:issä on kopio­suo­jaus, suo­jauk­sen purkami­nen tai kiertämi­nen lie­nee laiton­ta Lex Karpelan aikaan. Onnek­si CD-kopio­suo­jauk­set ovat toim­i­neet niin kehnos­ti että niitä ei enää juurikaan tapaa.

  40. Käsit­tääk­seni kukaan ei ole esit­tänyt (kor­jatkaa jos olen väärässä) ns. moraal­is­ten tek­i­jänoikeuk­sien pois­tamista. Eivätkö ne jo sinän­sä estäisi noiden Pirk­ka-kir­jo­jen levittämisen?

    Tek­i­jänoikeusla­ki, 1. luku, 3 §:
    “Kun teok­ses­ta valmis­te­taan kap­pale tai teos kokon­aan tai osit­tain saate­taan yleisön saatavi­in, on tek­i­jä ilmoitet­ta­va sil­lä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

    Teosta älköön muutet­tako tek­i­jän kir­jal­lista tai taiteel­lista arvoa tahi oma­laa­tu­isu­ut­ta loukkaaval­la taval­la, älköönkä sitä myöskään saatet­tako yleisön saatavi­in tek­i­jää san­o­tu­in tavoin loukkaavas­sa muo­dos­sa tai yhteydessä.

    Oikeud­es­ta, joka tek­i­jäl­lä on tämän pykälän mukaan, hän voi sito­vasti luop­ua vain mikäli kysymyk­sessä on laadul­taan ja laa­ju­udeltaan rajoitet­tu teok­sen käyttäminen.”

    Ainakin minä pitäisin loukkaa­vana, jos min­un teostani (nimel­läni) levitet­täisi­in Pirk­ka-tar­roi­neen jos­sain K‑hypermerkaadon hyllyssä.

    Muutenkin erot­taisin nuo tavaramerkki­in ja moraal­isi­in oikeuk­si­in liit­tyvät kysymyk­set asi­as­ta eril­isik­si, kos­ka niis­sä kyse ei ole _omistusoikeudesta_, vaan hyvistä tavoista, hyvistä kaup­patavoista, kun­ni­an­loukkauk­ses­ta, kulut­ta­jan­suo­jas­ta ja sen tyyp­pi­sistä asioista. 

    Niil­lä ei sinän­sä ole IPR-oikeuk­sien kanssa paljonkaan tekemistä.

    Kari

  41. Minus­ta molem­mat osa­puo­let, sekä Piraat­tipuolue, että ne, jot­ka HYVÄKSYVÄT nykyisen tek­i­jänoikeusjär­jestelmän, tai sitä muis­tut­ta­van jär­jestelmän, ovat väärässä.

    Teemme kyl­lä eron moraal­is­ten ja kau­pal­lis­ten oikeuk­sien välille, ja piraatit (yms. tek­i­jänoikeusre­formistit) kan­nat­ta­vat yleen­sä, aivan oikeutetusti, vahvo­ja moraal­isia oikeuk­sia ja heikko­ja kau­pal­lisia oikeuksia.

    Tämä jako on kuitenkin, sikäli kun se tehdään nykyisen jär­jestelmän mallin mukaises­ti, huo­mat­ta­van keinotekoinen. Olen vah­vasti sitä mieltä, että eräät kau­pal­liset oikeudet ovat myös moraalis­es­ti tek­i­jän yksinoikeuksia.

    Tek­i­jänoikeus­de­bat­ti keskit­tyy siihen, kuka saa rahas­taa teoskap­palei­den myyn­nil­lä. Tämä on ihan mielekäs kysymys, mut­ta usein uno­hde­taan, että meil­lä on muitakin, ja toden­näköis­es­ti merkit­tävämpiäkin, kau­pal­lisia tek­i­jänoikeu­den käyttötarkoituksia.

    Halu­aisin esit­tää seu­raa­van­laista eroa teosten käytön välille: Teok­sen hyö­dyn­tämi­nen teok­se­na itsenään, kau­pal­lis­es­ti tai muuten, on teok­sen ensisi­jaista käyt­töä. Ensisi­jaista käyt­töä on myöskin johdan­nais­teok­sen luomi­nen ja johdan­nais­teok­sen ensisi­jainen käyt­tö. Ensisi­jaisen käytön, myös kau­pal­lisen, pitäisi olla vapaa­ta, tai ainakin vain hyvin rajoite­tun suo­ja-ajan tur­vaa­maa. Ansain­ta­logi­ikoi­ta teosten tek­i­jöille on triv­i­aalia luo­da, eri­tyis­es­ti jos esim. sääde­tään niin, että fyy­sis­ten teoskap­palei­den myyn­nin yhtey­dessä pitää näkyvästi ilmoit­taa, kuin­ka suuri osu­us hin­nas­ta pää­tyy tekijälle.

    Tois­si­jaista käyt­töä on teok­sen kaik­ki muu käyt­tö, sekä kau­palli­nen että ei-kau­palli­nen. Tois­si­jaista käyt­töä on teok­sen käyt­tö markki­noin­ti- ja pro­pa­gan­da­ma­te­ri­aaleis­sa. Tähän min­un mielestäni pitäisi tek­i­jäl­lä olla ainakin elinikäi­nen, ja mieluiten vielä pidem­pi yksi­noikeus. Nykyi­nen suo­ja-aika on ehkä liialli­nen, mut­ta elinikä + 20 vuot­ta voisi olla järkevä. Oleel­lis­es­ti yksi­noikeus tois­si­jaiseen käyt­töön olisi oikeus kieltää teok­sen käyt­tö jonkin muun kuin teok­sen itsen­sä esi­in­tuomiseen, ilman eri lupaa ja sopimusta.

    Minus­ta oikeus luvat­toman tois­si­jaisen käytön estämiseen on tek­i­jän moraa­li­nen oikeus. Tässä mielestäni useim­mat piraatit menevät harhaan. Syynä on ehkä se, että piraat­tili­ike ajat­telee liikaa avoimen lähdekood­in ohjelmis­to­jen mallin mukaan. Nähdäk­seni tietoko­neo­hjelmil­la tois­si­jaisen käytön mah­dol­lisu­udet ovat suh­teel­lisen rajal­liset ja ainakin kau­pal­lis­es­ti paljon vähämerk­i­tyk­sisem­mät kuin esimerkik­si musi­ikin ja kuvataiteen kohdal­la. Esimerkik­si kuvit­ta­jista ja val­oku­vaa­jista ylivoimais­es­ti suurin osa myy oikeuk­sia teok­si­in­sa läh­es ain­oas­taan tois­si­jaiseen käyttöön.

    Oma kan­tani on siis, että lähtöko­htais­es­ti ensisi­jaisen käytön tulee olla kaikille vapaa­ta, ja tois­si­jaisen käytön tulee olla tek­i­jän määräysvallassa.

  42. Osmo: “Vai halu­taanko tek­i­jäl­lle jät­tää sen­tään oikeus nimeen­sä? nJa­jos halu­taan, kos­keeko tämä myös musiikkipiraatteja?”

    Halu­taan. TO-kri­itikoiden kri­ti­ik­ki kohdis­tuu yleis­es­ti ottaen lähin­nä kau­pal­lisi­in oikeuk­si­in. Moraal­isi­in oikeuk­si­in (ml. nimeämisoikeus) ei ole juuri tarvet­ta tai syytä puuttua.

    (Tosin tämä ei tarkoi­ta sitä, etteikö kir­jail­i­ja voisi tehdä itses­tään ‘tavaramerkkiä’ — jos jonkin teok­sen kau­palli­nen tek­i­jänoikeussuo­ja on jo rauen­nut, voi jokin kus­tan­ta­ja silti pro­mo­toi­da kir­jo­jaan sil­lä, että mak­saa alku­peräiselle tek­i­jälle siitä silti edelleen provikkaa.)

    1. Jos piraat­tikaup­pa myy Abban levyä, pois­taako se siitä Abban nimen?

  43. Tom­mi Uschanov:´“En ole mis­sään vai­heessa keskustelua sanonut mitään tällaista.”

    Tot­ta. Pyy­dän anteek­si. Syytän itseäni hölmöilystä ja Osmoa propagandasta!

  44. “Kyl­lä se Pirk­ka-jän­närikin on Antti Remes jännäri.”

    Se olisi Remes jän­näri ihan yhtä paljon kuin LV-kopio laukku on LV-laukku. Voi ehkä näyt­tää samal­ta, mut­ta käyt­täjä itse tietää, ettei ole. 

    Ja voihan sinne “oikeaan” kir­jaan pan­na merkin­nän, että tämä on viralli­nen Remes jän­näri. Jos Pirk­ka myisi omaa tuotet­taan siten, että tuo tek­sti on siinä mukana, niin se syyl­listy­isi petok­seen, joka tietenkin olisi edelleen kiellettyä. 

    Boldrin&Levinen kir­jas­sa oli esimerk­ki siitä, kun USA:n val­tio julka­isi 911 tutkimusten lop­pu­ra­portin. Vain yhdel­lä kus­tan­ta­mol­la oli oikeus pan­na sinne tek­sti “autho­rized”. Itse tek­sti oli tek­i­jänoikeusva­paa, kos­ka oli USA:n val­tion tuot­ta­maa. Kir­jaa sai myös vapaasti lada­ta val­tion verkko­sivuil­ta. Siitä huoli­mat­ta tämä yksi kus­tan­ta­mo pystyi tekemään voit­toa, vaik­ka oli joutunut paina­maan kir­jan hyvin nopeas­sa tahdis­sa, kos­ka sai itse tek­stin vas­ta aivan viime tin­gas­sa ja jou­tui lahjoit­ta­maan osan voitois­taan hyväntekeväisyyteen. 

    Lisäk­si tuli mieleen, että iso osa kir­joista oste­taan lahjoina. Ainakin näis­sä olisi suuri paine ostaa “viralli­nen” kir­ja hal­van kopi­on sijaan puh­taasti sosi­aalisen paineen vuok­si. Samoin ne kir­jo­jen keräil­i­jät var­maan ennem­min keräil­i­sivät viral­lisia kir­jo­ja hal­pako­pi­oiden sijaan. Samoin voitaisi­in hyvin tehdä poli­it­ti­nen päätös, että kir­jas­tot han­kki­vat vain viral­lisia kir­jo­ja kokoelmiinsa.

    1. Jos ei ole tek­i­jänoikeuk­sia, ei niitä ole ulkoa­sul­lakaan. Pirk­ka-kus­tan­nos Oy tekee täy­del­lisen näköi­s­pain­ok­sen, jos­sa ain­oa ero löy­tyy kan­sile­hdel­lä, jos­sa maini­taan kirjapaino.

  45. Jos piraat­tikaup­pa myy mjusi­ikkia, kyl­lä se ker­too esit­täjän ja niin ker­too Pirk­ka-kus­tan­nuskin kir­jail­i­jan nimen. Vai halu­taanko tek­i­jäl­lle jät­tää sen­tään oikeus nimeensä?

    Tämä ei ole tek­i­jänoikeuskysymys, vaan harhaan­jo­htavaa main­on­taa jos EI lai­ta oikean kir­jail­i­jan nimeä.

  46. “Jos piraat­tikaup­pa myy mjusi­ikkia, kyl­lä se ker­too esit­täjän ja niin ker­too Pirk­ka-kus­tan­nuskin kir­jail­i­jan nimen.”

    Niin, ja pirk­ka-täytekeksin kyl­jessä ker­ro­taan valmis­tu­saineet ja valmis­ta­ja, joka sat­tuu ole­maan täs­mälleen sama kuin Domi­no-kek­seis­sä. Pirk­ka-paketis­sa ei silti saa käyt­tää Domi­non tuote­merkkiä. Ja kas kum­maa noi­ta ident­tisiä kalli­impia kek­se­jä oste­taan. Hyvän­tekeväisyyt­tähän tuokin, mitäpä muu­takaan domi­non osta­ja ajat­telisi kuin kek­site­htail­i­jan raukko­ja lap­sia ilman kenkiä pakkases­sa. Liike­toim­intaa tuol­laisen varaan ei ainakaan voi laskea.

    En tiedä voiko nykyisen lain­säädän­nön mukaan kir­jail­i­ja rek­isteröidä tuote­merkin, minkä alla voi vaa­tia yksi­noikeu­den myy­dä tuot­teitaan, samoin kuin faz­er­il­la(?) on yksi­noikeus myy­dä domi­nokek­se­jä. Tarvet­ta tuol­laiselle tietenkään ei ole ollut, kiitos monopolin.

  47. Tätä myyn­tioikeu­den hallintaa aio­taan siis kaven­taa (kva­sitiedemies: monop­o­li! Haloo?).

    Se, että IPR-puo­lus­ta­jat ovat yrit­täneet määritel­lä kie­len uudelleen puhu­maan “oikeuk­sien” hallinnas­ta (vaik­ka kyse on oikeas­t­aan kiel­loista), ei muu­ta tosi­a­sioi­ta mik­sikään. Monop­o­li on monopoli. 

    Keskustelua on täl­lä het­kel­lä hyödytön­tä jatkaa, kos­ka IPR-puo­lus­teli­jat tur­vau­tu­vat pelkki­in henkilöko­htaisuuk­si­in ja näennäisargumentteihin.

  48. Tavaramerk­ki-oikeut­ta ei ymmärtääk­seni ollut tarkoi­tus lopet­taa. Suosi­tut kir­jail­i­janimet ovat nykyään jo käytän­nössä tavaramerkke­jä eli osta­va yleisö tietää mitä saa ostaes­saan John Gre­sham’n, Dan Brown’n jne. uusim­man. Se, kuka itse asi­as­sa teok­sen on kir­joit­tanut on sivu­seik­ka. Pari esimerkkiä tästä; täl­läiset van­hat steadysel­ler­it kuin Kolme mus­ket­ti­so­turia ja Monte Criston kreivi ovat itse asi­as­sa pikem­minkin Auguste Maque­t’n kuin Alexan­dre Dumas’n kir­joit­tamia, Dan Brown­in vaimo Blythe New­ton tekee paljon taus­tatutkimus­ta Dan Brown­in kir­joi­hin jne.. Minus­ta on täl­löin loogista käyt­tää niihin tavaramerkin anta­maa suo­jaa, vaikkei tek­i­jänoikeut­ta enää olisikaan, eihän Pirk­ka-tuot­teitakaan myy­dä jonkun toisen omis­ta­man tavaramerkin avul­la. Todet­takaan vielä että kan­natan tek­i­jänoikeut­ta enkä ole sitä pois­ta­mas­sa. Tar­josin vain pari esimerkkiä miten jotkun hyvin suosi­tut kir­jail­i­jat voisi­vat edelleen tien­ata rahaa siinä olete­tus­sa tilanteessa ettei tek­i­jänoikeut­ta enää olisi.

  49. Tämä nyt menee todel­la ihmeel­lisek­si. Ensin ollaan sitä mieltä, ettei kir­jal­i­jal­la saa olla tek­i­jänoikeut­ta kir­joituk­seen­sa, jol­loin siis kuka tahansa saa tehdä siitä näköi­s­pain­ok­sen ja myy­dä omaan laskuunsa.
    Entä kir­jail­i­jan nimi? Ei kai sitä nyt sen­tään saa väit­tää kir­jaa jonkun toisenkir­joit­ta­mak­si! Minus­ta on selvää, että kir­jail­i­jan nimi on ker­rot­ta­va! Se vas­ta varkaus olisi, jos väit­täisin, että Remek­sen jän­näri onkin min­un kirjoittamani.

    Jos myy piraatisti jonkun suosi­tun bändin musi­ikkia, kai nyt yleen­sä ker­ro­taan, mis­tä yhty­eestä on kyse. En ole koskaan kuul­lut, että piraat­tikaupois­sa häivytet­täisi­in musi­ikin tek­i­jät pois.

  50. “Itse olen argu­men­toin­ut kaiken tek­i­jänoikeu­den lakkaut­tamisen puoles­ta, kos­ka se on minus­ta ain­oa järkevä pidem­män aikavälin tavoite.”

    Niin, kaik­ki parhaat mah­dol­liset tavoit­teet ja päämäärät ovat toki puo­lus­tamisen arvoisia. Joskus kan­nat­taa tyy­tyä siihen toisek­si parhaaseen, joka on jo luo­tu ja kulut mak­set­tu ja jos­ta koitu­vat kus­tan­nuk­set ovat toden­näköis­es­ti pienem­mät kuin mah­do­ton­ta absolu­ut­tista hyvää tavoiteltaessa. 

    Ja olet esimerkik­si valit­tanut sitä, että paten­tit etenkin pysäyt­täi­sivät (teknisen) kehi­tyk­sen. Ensin­näkin halu patent­tien kiertämiseen parem­mil­la uusil­la tekni­ikoil­la saat­taa kiihdyt­tää sitä ja paten­tit saat­ta­vat olla hyödyk­si tässäkin mielessä. Et voine kiistää. Itse­hän olet talut­tanut tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sasi suuren joukon kek­seliäitä inno­vaat­tor­e­i­ta kiertämään ja lyömään voimakkaim­man markki­noil­letuli­jan. Ilmeis­es­ti tämä hyvä saavute­taan jo nyt ja aivan esit­tämäsi mekanis­min mukaan.

    Kuin­ka aiot nyt lyödä oman logiikkasi? 

    Lisäk­si paten­tit ja tek­i­jänoikeudet tuo­vat ennustet­tavu­ut­ta, joka mah­dol­lis­taa sekä tek­i­jänoikeu­den omis­ta­van yri­tyk­sen että niiden ali­hankki­joiden ja jälleen­myyjien talouden suun­nit­telun ja siis investoin­nit, joil­la on pitkä takaisin­mak­suai­ka. Tästä lev­iää taloudel­lista vakaut­ta koko yhteiskun­taan ja myös siinä tapauk­ses­sa, että joku saisi mielestäsi ansioton­ta hyö­tyä (joka sekin kulkeu­tuu muualle yhteiskuntaan.)

    On myös eräs aspek­ti, joka on uno­htunut täysin: teknisen ja muunkin tek­i­jänoikeu­den alaisen inno­vaa­tion kohdal­la sen luo­ja on tehnyt usein kak­si keksin­töä: huo­man­nut, että joku asia tehdään väärin, että ylipäätään on joku ongel­ma, jota kukaan ei ole aiem­min havain­nut ja joka kan­nat­taisi pois­taa. Sen jäl­keen hän vielä kehit­tää asi­aan teknisen tmv. ratkaisun.

    Hän ei voi sen jäl­keen suo­ja­ta ongel­maa, vain (teknisen) ratkaisun ja kuka tahansa saa yrit­tää tuo­da omansa, kun­han ei loukkaa patent­tia tmv. Olisi kohtu­u­ton­ta vaa­tia, ettei tuos­sa yhtey­dessä saisi mitään ensioikeut­ta edes siihen tekniseen ratkaisu­un. Toinen puoli­han on kaikkien käytössä. 

    “Ilman tek­i­jänoikeuk­sia tilan­net­ta on vaikeampi arvioi­da. Olisi hurskastelua väit­tää, etteikö osa kir­joista jäisi kir­joit­ta­mat­ta, kysymys onkin siitä, onko net­to­vaiku­tus posi­ti­ivi­nen vai negatiivinen. 

    Posi­ti­iviset vaiku­tuk­set tuli­si­vat siitä, että ihmis­ten kir­java­likoima paranisi, joten he voisi­vat lukea enem­män sel­l­aisia kir­jo­ja kuin halu­a­vat. Myös lukemisen kokon­ais­määrä saat­taisi nousta.” 

    Eikö tuo ole ris­tiri­idas­sa sen kanssa mitä itse san­ot; että osa kir­joista jäisi kir­joit­ta­mat­ta. En myöskään ymmär­rä, kuin­ka kir­jail­i­jan ase­man heiken­tämi­nen paran­taisi kir­jal­lisu­ut­ta siten, että ihmiset luk­i­si­vat enem­män. Myön­nän, että ole­tan ihmis­ten halu­a­van lukea ja mak­saa mielu­um­min hyvästä kirjallisuudesta. 

    - könt­tä­mak­su kus­tan­ta­jal­ta tai kus­tan­ta­jien joukol­ta, joka flood­aa markki­nan kir­jal­la niin, ettei kil­pail­i­joiden kan­na­ta sitä halvem­mal­la myy­dä. Tätä vas­taan on argu­men­toitu, että skan­naami­nen on hal­paa ja tulosteet tule­vat pihalle sekun­neis­sa. Tilanne ei kuitenkaan vielä ole tämä ja kovakan­tisia, sidot­tu­ja kir­jo­ja myy­dään edelleen.” 

    No mut­ta hyvä­nen aika, nyt sit­ten itse heität tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa ole­van kir­jail­i­ja “ei vielä”-lausahduksella tänne tek­i­jänoikeudel­liseen. Huo­maatko itse, että teet sen saman, jota pidät Osmol­ta virheenä?

    “- Kir­jan­myyjien yms. myön­tämät kir­jail­i­ja-apu­ra­hat. Tämäkin tor­pat­ti­in sil­lä, ettei apu­ra­ho­ja kan­na­ta myön­tää, kun joku joka ei sen kus­tan­nuk­si­in osal­lis­tu, voi siitä hyö­tyä. Täl­lainen argu­ment­ti on epäre­helli­nen, kos­ka ihmiset osta­vat edeleen brändät­tyjä tuotteita.” 

    Brändäämi­nen­hän ei siis onnis­tu kun kaikil­la on nopeasti se “aito kopio” kädessään. Voihan tuo­takin aja­tusvirhet­täsi tietenkin kor­ja­ta taas ker­ran purkalla ja rauta­lan­gal­la. Esimerkik­si “pos­tu­loimal­la” yksi­ty­isoikeudel­lisia sopimuk­sia ym., jol­la sido­taan jake­lu­ti­etä ja mah­dol­lis­te­taan yri­tys­ten ansain­ta kuten tek­i­jänoikeudel­lises­sa maail­mas­sa. Ja sil­loin­han siis pitää etsiä pahek­sumasi “ansain­ta­logi­ik­ka, joka kir­jail­i­jan näkökul­mas­ta toimii täysin samoin kuin monop­o­lisoin­ti, tai kir­jail­i­ja ei kirjoita.”

    Nyt tek­i­jänoikeuk­sien avul­la on väl­tet­ty koulut­ta­mas­ta satak­ilo­metristä jonoa lisää yri­tysjuris­te­ja. Väität muu­ta, mut­ta kun kaik­ki suo­jaami­nen joka tapauk­ses­sa hoidet­taisi­in eril­lis­sopimuksin ja tulisi valvoa niitä sop­pare­i­ta kil­pail­e­val­ta tar­jonnal­ta; se vas­ta kallista olisi.

    “- Main­os­ra­hoi­tus. Tämän en usko toimi­van kir­joil­la, mut­ta tekni­ikoi­ta voidaan kehit­tää. Niitä ei kehitetä niinkauan kun monop­o­lisoimi­nen on kannattavampaa.” 

    Jumala koneesta ‑argu­ment­ti. Piraat­tien ajat­telun kul­makivi, poh­ja­ton toivei­den tyn­nyri, jos­ta voi ammen­taa. Mitään real­is­mia he eivät itseltään vaa­di, “kos­ka asi­aa ei ole tes­tat­tu”. Kaik­ki toimi­vak­si tes­tat­tu näyt­täisi ole­va aina jotenkin väärin.

    “Lisäk­si pidän epäasial­lise­na kom­ment­te­ja, joiden mukaan väit­täisin ettei kir­jail­i­jan pidä tien­ata mitään vain, kos­ka jokin tiet­ty ansain­tat­a­pa poistuisi.

    Toivoisin vih­doin asial­lista keskustelua.” 

    Niin, ethän sinä “väitä” vaan tar­joat toim­intat­a­paa, joka väit­tää puolestasi. Toki saatat sano­jen tasol­la halu­ta kir­jail­i­joiden ansait­se­van mut­ta kyl­lä fik­suna miehenä käsität, ettei sel­l­ainen ole kovinkaan help­poa ilman tek­i­jänoikeuk­sien suo­jaa. Niin­pä sit­ten “ostat” kir­jail­i­joille tulo­ja varsin toim­i­mat­tomin keinoin tai toivei­den tyn­nyristä ammen­taen ja kat­sot ratkaisseesi ongel­man vaik­ka olet lähin­nä ollut puolta­mas­sa sel­l­aisen luomista.

    Mitä keskustelun asial­lisu­u­teen tulee, onkos siinä ollut moit­timista. Vai ovatko vas­taväit­teet, joi­ta sin­ulle esitetään, aina asi­at­to­muuk­sia? Siis todella.

  51. “En tiedä voiko nykyisen lain­säädän­nön mukaan kir­jail­i­ja rek­isteröidä tuote­merkin, minkä alla voi vaa­tia yksi­noikeu­den myy­dä tuotteitaan”

    Voi rek­isteröidä, eikä tarvitse edes rek­isteröidä, riit­tää että nimi on vakiintunut.

    “Jos ei ole tek­i­jänoikeuk­sia, ei niitä ole ulkoa­sul­lakaan. Pirk­ka-kus­tan­nos Oy tekee täy­del­lisen näköi­s­pain­ok­sen, jos­sa ain­oa ero löy­tyy kan­sile­hdel­lä, jos­sa maini­taan kirjapaino.”

    Höpö, höpö. Kulut­ta­jan­suo­jala­ki kieltää täl­laisen liiket­toimin­nan harhaanjohtavana.

    Kulut­ta­jan­suo­jala­ki, 2. luku, 5 § (29.8.2008/561):
    “Sekaan­nuk­sen vaara

    Ver­tail­e­va main­on­ta tai muu markki­noin­ti ei saa aiheut­taa sekaan­nuk­sen vaaraa elinkeinon­har­joit­ta­jan ja kil­pail­i­jan tavaramerkkien, toi­min­imien tai muiden erot­tavien tun­nusten taik­ka hyödykkei­den kesken, jos se on omi­aan johta­maan siihen, että kulut­ta­ja tekee ostopäätök­sen tai muun kulu­tushyödyk­keeseen liit­tyvän päätök­sen, jota hän ei ilman täl­laista markki­noin­tia olisi tehnyt.”

    Täl­lä ei tek­i­jänoikeuk­sien kanssa ole mitään tekemistä (toki jol­lakul­la voi sen lisäk­si olla tek­i­jänoikeudet myös ko. tavaramerkki­in, mut­ta se on tässä tapauk­ses­sa merkityksetöntä).

    Kari

    1. Ei ole kulut­ta­jan harhaut­tamista sanoa Ilk­ka Remek­sen kir­jaa Ilk­ka Remek­sen kirjaksi.

  52. Osmo: “Jos piraat­tikaup­pa myy Abban levyä, pois­taako se siitä Abban nimen?” … “Entä kir­jail­i­jan nimi? Ei kai sitä nyt sen­tään saa väit­tää kir­jaa jonkun toisenkirjoittamaksi! ”

    Ainakaan min­un (ja pääosin PP:n, moraal­i­sista oikeuk­sista ei tosin ole ollut juurikaan keskustelua puolueen sisäl­lä mut­ta en ainakaan ole kuul­lut vielä yhdenkään jäse­nen vaa­ti­van nimeämisoikeu­den rajoit­tamista eikä se puolue­hal­li­tuk­senkaan kan­ta ole) aja­mas­sa uud­is­tus­mallis­sa ei piraat­tikaup­pa tätä luval­lis­es­ti voisi tehdä. Tek­i­jän nimi on edelleen mainit­ta­va, oli teok­sen julka­is­us­ta sit­ten miten kauan hyvänsä.

    1. Näin juri minäkin ajat­te­len. Tässä ketjusa on vain san­ot­tu, että jos kopi­oi Ilk­ka Remek­sen kir­jan, ei saisik kan­nes­sa olla Ilk­ka Remek­sen nimeä. Minus­ta sen taas pitää siinä olla.

  53. Osmo, tavaramerkkiä ei tarvitse ajatel­la tek­i­jänoikeutena vaan pikem­minkin kulut­ta­janoikeu­tana: osta­jan, han­kki­jan, käyt­täjän oikeutena. Reilun kau­pan tun­nus­ta ei saa lätkäistä mihin tahansa tuot­teeseen sik­si että sen kieltää tek­i­jänoikeus vaan sik­si että näin tekemäl­lä tietois­es­ti petetään kuluttajaa.

    1. Kulut­ta­jaa­han ei petetä, jos sanoo Ilk­ka Remek­sen kir­joit­ta­maa kir­jaa Ilk­ka Remek­sen kir­joit­ta­mak­si. Jos ottaa piraat­tiäänit­teen Madon­nan kon­sertista, mitä siis vaa­di­taan sal­lit­tavak­si, kai sitä nyt saa sanoa, että se on Madon­nan konsertista.

  54. Lisät­täköön siis vielä, että minä en esimerkik­si saa alkaa myymään, itse kirjoittamiani(kaan), kir­jo­ja nimel­lä “Ilk­ka Remes”, kos­ka se olisi kulut­ta­jan kannal­ta harhaan­jo­htavaa — vaik­ka Remes ei olisi nimelleen mitään suo­jaa hak­enutkaan. Ja täl­lä ei siis ole mitään tekemistä tek­i­jänoikeuk­sien, vaan kulut­ta­ja­suo­jan, kanssa.

    Jos­sain määrin tilanne voisi olla kiis­tanalainen, mikäli nimeni sat­tuisi ole­maan Ilk­ka Remes (sem­minkin, kun “Ilk­ka Remes” ei ole oikeal­ta nimeltään Ilk­ka Remes). Onhan tästä esimerkkejäkin:
    http://www.talouselama.fi/uutiset/article305064.ece

    Kari

  55. “- Jos ker­ran meil­lä olisi tek­i­jänoikeuk­sien pois­tamisen jäl­keen vain “oikoluke­mat­to­mia ja huonos­ti taitet­tu­ja” kir­jo­ja, niin miten Wikipedia on selitettävissä?”

    Eri­no­mainen esimerk­ki: selitet­tävis­sä tek­i­jänoikeuksin. Wik­i­hän vaatii luotet­tavuuten­sa takeek­si, että paine­tut tai muut käytän­nössä aina tek­i­jänoikeudel­liset läh­teet merk­itään. Muuten lisäys pois­te­taan roskana hyvin usein. 

    Ja silti tulos on enim­mäk­seen huono, oikoluke­ma­ton­ta ja köm­pelöä sekä paljon har­ras­ta­jakir­joit­ta­jien tekemiä asiavirheitä.

  56. [ja kor­jataan vielä edel­listä]: Se ettei saa lätkäistä reilun kau­pan tun­nus­ta mihin tahansa tuot­teeseen ei johdu tek­i­jänoikeuk­sista vaan siitä että näin tekemäl­lä tietois­es­ti petetään kuluttajaa.

  57. Jot­ta en antaisi väärää todis­tus­ta, toivoisin että kaik­ki, joil­la mielestään on ratkaisu, esit­täi­sivät sen seu­raavi­in kah­teen ongel­maan. … Koti­mainen kir­ja .. menek­ki on 5 000 kpl, eli siis paljon tavanomaista enem­män. Olisi kohtu­ullista, että kir­jail­i­ja saisi (eläke ym menoi­neen) 20 000 euroa … Ulko­mainen kään­nös­ro­maani .. Uno­hdamme nyt kir­jail­i­jan osu­u­den, kos­ka muut maathan sen hoita­vat ja me voimme loisia hei­dän rahoillaan. 

    Het­ki­nen, minä kun luulin että tässä on keskustel­tu kau­pal­li­sista, myytävistä tek­i­jänoikeuk­sista (paten­tit mukaan lukien), jot­ka ovat kan­sain­välis­ten sopimusten alaisia asioi­ta ja joiden vaiku­tus on maail­man laa­juinen ja joiden tule­vaisu­us riip­puu maail­man­talouden tapahtumista. 

    Kysymys siitä, miten jonkun maan kir­jail­i­joiden toimeen­tu­lo järjestyy jos tek­i­jänoikeudet kumoutu­vat, on yhtä rel­e­vant­ti kuin aikanaan oli kysymys siitä, miten jonkun sovhoosin kir­jan­pitäjille käy, jos kom­mu­nis­mi kaatuu. Edes kaikkien sovhoosien ja kol­hoosien kaikkien kir­jan­pitäjien ja työläis­ten ja kaikkien hei­dän per­hei­den­sä mah­dol­lisil­la selviämiskeinoil­la speku­loin­ti ei mitenkään vaikut­tanut kom­mu­nis­min kohtaloon.

    Kom­mu­nis­mi kaa­tui väärään ide­olo­giaansa, väärään kuvaansa ihmis­es­tä ja hänen hyvästään. Se rak­en­tui ajatuk­selle että ihmiset eivät tee luon­nos­taan riit­tävästi työtä yhteisen hyvän eteen, mut­ta hei­dät voidaan siihen ylhäältä päin, oikeil­la opeil­la ja määräyk­sil­lä, kepein ja porkkanoin opet­taa ja pain­os­taa. Näistä virheel­li­sistä lähtöko­hdista voiti­in rak­en­taa val­ta­va hirviö, jon­ka sisäi­nen logi­ik­ka lop­ul­ta kuitenkin johti niin ris­tiri­itaisi­in ja ener­giaa kulut­tavi­in käytän­töi­hin, että se sor­tui omaan mahdottomuuteensa.

    Nyt se kysymys, jota minä luulin ja toivoin tässä keskustelus­sa käsiteltävän, on se, että perus­tu­vatko tek­i­jänoikeudet tai ovatko ne osana sel­l­aista ide­olo­giaa, väärää kuvaa ihmis­es­tä ja hänen hyvästään, joka sisäisen logi­ikkansa mukaan ajau­tuu niin ris­tiri­itaisi­in ja yhteisiä voimavaro­ja syövi­in käytän­töi­hin, että tek­i­jänoikeudet lop­ul­ta kumoutu­vat omaan mahdottomuuteensa. 

    Tek­i­jänoikeuk­sien ihmisku­va perus­tuu ajatuk­selle, että luon­nos­taan ihmiset eivät tuo­ta riit­tävästi taidetta/tiedettä/keksintöjä ihmis­ten yhteisek­si hyväk­si. Sik­si tarvi­taan tek­i­jänoikeuk­sia, keppe­jä ja porkkanoi­ta, joil­la ihmisiä voidaan opet­taa ja pain­os­taa tuot­ta­maan enem­män bittejä. 

    Kos­ka ihmiset kiis­tat­ta tekevät myös sel­l­aista luo­vaa työtä, jos­ta jotkut hyö­tyvät ja mak­sa­vat siitä, vaik­ka eivät saisi yksi­noikeut­ta sen hyö­dyn­tämiseen vaan siitä hyö­ty­i­sivät kaik­ki muutkin, olen­nainen kysymys on tuotan­non riit­tävyy­destä. Miten riit­tävyys yleen­sä määräytyy? 

    Neu­vos­tokom­mu­nis­tis­es­ti ohjat­tu­ja teko­ja ja tuotan­toa syn­tyi riit­tävä määrä vuo­den 1991 lop­pu­un men­nessä. En osaa ennus­taa, kos­ka tek­i­jänoikeuk­sien ohjaa­maa tuotan­toa syn­tyy riit­tävä määrä, mut­ta kehot­taisin nyt jo varautu­maan ja miet­timään mil­lainen olisi infor­maa­tion­tuot­tamisjär­jestelmä, jon­ka perus­teena ei ole tuotan­non kas­vat­ta­mi­nen riittäväksi.

  58. Tapio Pel­to­nen esit­tää mie­lenki­in­toisen näkökul­man jon­ka oikeas­t­aan tarkoituk­sel­la jätin pois aiemmin.

    San­o­taan nyt vaik­ka “Ernamoiden” suurek­si ihme­tyk­sek­si ja osin juuri sik­si että joku vielä siihen tak­er­tuu, olen siis argu­men­toin­ut että dig­i­taalises­sa maail­mas­sa ja dig­i­tal­isoitavis­sa teok­sis­sa se joka kuvit­telee hal­lit­se­vansa, siis todel­la hal­lit­se­vansa kopi­oin­tioikeut­ta on, jos ei nyt “saatanan tunari” niin ainakin yhtä skarp­pina maail­man menos­ta kuin Kekko­nen vuon­na 1985.

    Kun kopi­oin­nin ja jakelun kus­tan­nus ja siihen kulu­va aika on kaikil­la mittareil­la mitat­tuna efek­ti­ivis­es­ti nol­la, sitä ei hal­litse kukaan. Ei vaik­ka laki ja sopimuk­set sanois­i­vat mitä, ei vaik­ka kuin­ka vaah­dot­taisi­in (tois­t­en) moraalista.

    Sen sijaan juuri “tois­si­jaisen” käytön kon­trol­loin­ti voi olla mah­dol­lista ilman Orwellilaista total­i­taris­mia mitä väistämät­tä tarvi­taan jos kopi­oin­ti ja jakelu halu­taan “hallintaan”. Vaikeaa ehkä, mutta
    mahdollista. 

    Vaik­ka monist­a­mi­nen ja jakelu oli­si­vat vapaa­ta pait­si käytän­nössä niin myös juridis­es­ti, ei silti olisi vält­tämät­tä juurikaan nyky­istä vaikeam­paa valvoa pla­gioin­tia tai toisen tekelei­den anas­tamista oman nimen alle.

    Se että vapaa monist­a­mi­nen ja jakelu vievät ansain­ta­logi­ikan mon­elta kir­jakau­pal­ta, muusikol­ta ja kir­jail­i­jal­ta, ei suinkaan tarkoi­ta sitä että Taavi Soin­in­vaaran kir­ja tulee tar­jolle Toovi Sain­in­vaaran nimel­lä (vrt. Adibas-lenkkar­it), saatik­ka Esko Korho­sen tai “Pirk­ka-jän­närit 6” ‑nimel­lä.

    Mik­si näin edes kävisi nyky­istä use­am­min? Eikö itse asi­as­sa ole niin että vapaa monist­a­mi­nen ja jakelu, jot­ka kiis­tat­ta kaven­ta­vat Taavin mah­dol­lisuuk­sia ansai­ta, suo­ras­taan vähen­tävät insen­ti­iviä pla­gioin­ti­in tai ere­hdyt­tämiseen? Ja samal­la tarvet­ta miet­tiä tulisiko Taav­ista tavaramerk­ki vai ei.

    Samoin on vaikea ymmärtää, mik­si Keskoa kiin­nos­taisi mil­lään muo­toa teet­tää Pirk­ka-kir­jo­ja, kun pidän selviönä että lähi­t­ule­vaisu­udessa luk­i­ja saa kir­jan kuin kir­jan sähköisenä luet­tavak­seen ilmaisek­si ja saman tien jos halu­aa. Aivan kuten musi­ikkikap­paleen tänään. 

    Ja kyl­lä, paperiselle kir­jalle tulee sel­l­ainen vai­h­toe­hto joka kel­paa suurelle yleisölle. Ei niin nopeasti kuin digiusko­vaiset toivo­vat, mut­ta var­masti nopeam­min kuin lain­säädän­tö muut­tuu. Paperikir­ja ei katoa tietenkään kokon­aan. Mut­ta paperikir­jan liike­vai­h­don val­taosa katoaa.

    Jos kah­den euron (paper­i­nen ja mitä luul­tavam­min lailli­nen) Pirk­ka-kir­ja on suuri mörkö, niin voin lohdut­taa että kyse on ohimenevästä tai täysin merk­i­tyk­set­tömäk­si muut­tuvas­ta ilmiöstä, jota toden­näköis­es­ti ei ehdi tul­la lainkaan.

  59. Jos ei ole tek­i­jänoikeuk­sia, ei niitä ole ulkoa­sul­lakaan. Pirk­ka-kus­tan­nos Oy tekee täy­del­lisen näköi­s­pain­ok­sen, jos­sa ain­oa ero löy­tyy kan­sile­hdel­lä, jos­sa maini­taan kirjapaino.

    Jälleen, tämäkään ei ole mielestäni tek­i­jänoikeuskysymys, vaan harhaan­jo­hta­van markki­noin­nin kysymys. Ja jälleen tässä olete­taan, että tek­i­jänoikeuk­sien lakat­tua kir­jail­i­jat ja kus­tan­ta­mot toimi­si­vat samal­la tavalla. 

    Jos tek­i­jänoikeudet lakkaisi­vat, niin tot­ta kai kir­jail­jat pyrk­i­sivät jol­lain taval­la merkkaa­maan, että osta­mal­la juuri tämän pain­ok­sen tai ver­sion kir­jas­ta tuet kir­jail­i­jaa (tai tämä on se “aito” kir­ja). Jos Pirk­ka kopi­oisi tämän kir­jan ja ulkoa­sun suo­raan, syyl­listy­isi tämä harhaan­jo­htavaan markki­noin­ti­in väit­täessään, että tämä on se “aito” painos.

  60. “Se olisi Remes jän­näri ihan yhtä paljon kuin LV-kopio laukku on LV-laukku. Voi ehkä näyt­tää samal­ta, mut­ta käyt­täjä itse tietää, ettei ole.”

    Tätä en voi käsit­tää. Myy­dään­hän täl­lä het­kel­läkin Remes-jän­näre­itä kai Pris­mas­sa ja Antti­las­sa ym. Onko myös niin, etteivät ne ole aito­ja, viral­lisia Remes-jän­näre­itä ja ihmisiä ei sen vuok­si kiin­nos­ta? Tai onko kyse siitä, että pelkkä Pirk­ka-merk­ki kan­sile­hdel­lä tek­isi siitä muun kuin viral­lisen? Eli ihmisiä kiin­nos­taisi ennen kaikkea alku­peräi­nen, “viralli­nen” kus­tan­ta­ja? Minä läh­denkin tästä kir­jaos­tok­sille. Min­ua ei hirveästi kiinnosta,kuka on kir­jail­i­ja vaan se, kuka on alku­peräi­nen kus­tan­ta­ja. Just joo. Keskustelua seu­rates­sa tulee sel­l­ainen olo, ettei osa tiedä edes mikä kir­ja on. Siihen viit­taa esim.tuo Vuit­ton-esimerk­ki. On eri asia jäljitel­lä kuin kopi­oi­da suo­raan. Vuit­tonil­la voisi olla jotain san­omista siihen, jos jos­sain myytäisi­in vaik­ka kymme­ne­sosahin­taan laukku­ja, jos­sa luk­isi Vuit­ton, ne näyt­täi­sivät Vuit­tonil­ta, ne olisi tehty samoista mate­ri­aaleista ja samo­jen mallien mukaan kuin Vuit­ton, mut­ta ain­oa ero olisi laukun poh­jas­sa pienel­lä luke­va “Pirk­ka”. Voisi­pa tuo näkyä myyn­nin lisään­tymisenä, nimit­täin Pirk­ka-laukku­jen myyn­nin. Ver­taus ei ehkä hyvä, kos­ka laukkua ei voi ver­ra­ta kir­jaan. Kir­janos­ta­jalle kun on tärkeäm­pää sisältö, eikä se minkälainen ja kenen suun­nit­tele­ma tai paina­ma on ulospäin näkyvä kansi.

  61. Vaa­ti­mat­tomana sivupolku­na voisi myös maini­ta sen oman koke­muk­seni, että en yleen­sä arvos­ta niin paljon ilmaisek­si tai puoli-ilmaisek­si saat­ua kuin itse ostet­tua. Selvää on, että kir­joit­ta­jakin arvostaa eli panos­taa paljon vähem­män teok­seen, jos­ta ei luul­tavasti saa kun­non kor­vaus­ta. Eli kir­ja saat­taa jäädä vähän niin kuin kesken molem­mil­ta helpom­min sil­loin, kun se on ilmainen tai puoli-ilmainen.

    Kun en ole lukenut keskustelua tääl­lä, en tiedä kuin­ka paljon parem­min joku on jo tämän sanonut. Mut­ta homma­han menee siis niin, että mitä vähem­män kir­joit­tamisel­la voi tien­ata, sitä vähem­män kir­joit­tamisel­la on merkitystä. 

    Tämä on se totu­us, joka liit­tyy yleis­es­ti omis­tu­soikeu­teen ja siten esim. Neukku­lan — tai vuokrat­alo­jen — rap­pi­oon. Sik­si olen var­ma, että asi­as­ta on jo ollut juttua.

    Musi­ik­ki taitaa olla tässä mielessä hiukan eri asia, vaik­ka ei täysin. Kol­men min­uutin hit­ti saat­taa syn­tyä puo­lessa tunnissa.

    Juuri ostin kir­jas­tos­ta Paul McCarteneyn elämänker­ran. Siitä ehkä tuli mieleen. Mut­ta mah­taako sitä viit­siä euron kir­jaa koskaan lukea? Olisi mak­sanut edes vitosen niin sit­ten ehkä …

  62. Tek­i­jänoikeuk­sien valvon­ta voi aiheut­taa suurem­pia ongelmia kuin tek­i­jänoikeuk­sien puut­tumi­nen. Jos (kun) joudu­taan tilanteeseen jos­sa tek­i­jänoikeuk­sista on luovut­ta­va merkit­tävis­sä määrin, miten jär­jestetään “ensim­mäisen kap­paleen” tekemiskustannukset?

    Kuten todet­tu, jos tek­i­jänoikeuk­sista luop­umi­nen olisi hyvä bisnes, kir­jail­i­jat ja kus­tan­ta­jat oli­si­vat luul­tavasti jo tajun­neet sen itse. Vapaae­htoisi­in mak­sui­hin perus­tu­vat ansain­ta­mallit houkut­tel­e­vat vapaamatkustajia. 

    Itse kehit­täisin jo ole­mas­saol­e­vaa apu­ra­ha­jär­jestelmää. Ehdotan otet­tavak­si käyt­töön yle-mak­sun kaltaista kult­tuuriveroa, jos­ta saa­vat osansa muutkin kult­tuur­in­tuot­ta­jat. Ajatuk­sen ydin on, että veron­mak­sa­ja voi vali­ta halu­a­mansa kult­tuuri-insti­tuu­tion tai toimikun­nan oman veron­sa vas­taan­ot­ta­jak­si. (Jol­loin toivon mukaan kukka­hat­tutädit tai muut epämiel­lyt­tävät tahot eivät pääse päät­tämään Suomen kult­tuurin tulevaisuudesta)

  63. “Ei kai sitä nyt sen­tään saa väit­tää kir­jaa jonkun toisenkir­joit­ta­mak­si! Minus­ta on selvää, että kir­jail­i­jan nimi on ker­rot­ta­va! Se vas­ta varkaus olisi, jos väit­täisin, että Remek­sen jän­näri onkin min­un kirjoittamani.”

    Tämän valvom­i­nen on aika help­poa, varsinkin kun alku­peräi­nen, hyväk­sikäytet­ty tek­i­jä tekee rikosilmoituksen.

    Sinän­sä tuo on uusi aspek­ti keskustelus­sa; jos olete­taan ihmisille täysi oikeus julka­ista myös johdan­nais­teok­sia, pitääkö “alku­peräi­sistä” pitää jonkin­laista tietokan­taa? Mikä on “alku­peräi­nen teos”, ja kuin­ka suuri muu­tos vaa­di­taan, että määritel­lään johdannaisteokseksi?

    Pitääkö ihmis­ten kollek­ti­ivi­nen muisti ja inter­netin palve­limet huolen siitä, ettei alku­peräi­nen tek­i­jä jää unohduksiin?

  64. Tiedemies: Logi­ikan osalta Osmo syyl­listyy ske­naar­ios­saan väärän­laisen ceteris paribus-ole­tuk­sen käyt­töön. Kuten tekevät kaik­ki tek­i­jänoikeuk­sien puolustajat.

    Min­un kult­tuurin tek­i­jänä vah­vasti tek­i­jänoikeuk­sien puolel­la olev­as­ta näkökul­mas­tani kat­soen myös Tiedemies ja tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jat syyl­listyvät häm­men­tävi­in ole­tuk­si­in teosten käytöstä post-to ‑maail­mas­sa.

    Jos tek­i­jänoikeudet pois­tet­taisi­in kaik­il­ta kult­tuu­rituot­teil­ta, ei se todel­lakaan tarkoit­taisi sitä että kau­pan­teko ja ansain­ta niil­lä lop­puisi saman tien. Musi­ikin puolel­la se tarkoit­taisi Pop­torin Erk­ki Puumalalle onnen päiviä tek­i­jöi­den katkeroitues­sa sos­sun luukulla.

    En voi ymmärtää miten kenenkään on mah­dol­lista kuvitel­la niin “epäkau­palli­nen” yhteiskun­ta — tek­i­jänoikeudeton tule­vaisu­us vaikut­taa minus­ta lib­er­taaris-kom­mu­nis­tiselta utopi­al­ta, jos­sa “kaik­ki vain jakavat”. 

    Miten voi olla että vain “kult­tuuri” olisi kau­pankäyn­nin ulkop­uolel­la? Vai pitäisikö leipä ja maitokin saa­da ilmaiseksi?

  65. Jus­si Hal­la-aho on koh­ta onnis­tunut myymään kak­si kir­japain­os­ta lop­pu­un julkaise­mal­la kir­jan kir­joituk­sista, jot­ka ovat olleet ilmasek­si saatavil­la inter­netis­sä jo kauan ennen kir­jan julkaisua.

    Jos on mah­dol­lista men­estyä kir­jal­la joka on inter­netis­sä julki­nen jo kauan ennen painan­taa, niin kyl­lä sil­loin pitäisi olla mah­dol­lisa men­estyä myös kir­jal­la jon­ka sisältö tulee inter­net­ti­in vas­ta kir­jan painamisen jälkeen.

  66. > Tämä nyt menee todel­la ihmeelliseksi.

    Oletko Osmo lukenu Cre­ative Com­mons ‑lisenssit? Ehkäpä asia valkeaisi.

    Louis Vuit­ton ‑kom­ment­tei­hin sen ver­ran, että mate­ri­aaliset tuot­teet ovet oleel­lis­es­ti eri asia kuin esim. dig­i­taa­li­nen musi­ik­ki. CD-levyn sisäl­löstä voi saa­da joka bitin tal­teen ja jael­la ne käytän­nössä ilmaisek­si ympäri maail­maa. Laukkuko­pi­on tekem­i­nen on aika eri asia.

    Tässä suh­teessa kir­ja on pikem­minkin imma­te­ri­aa­li­nen kuin mate­ri­aa­li­nen tuote. Oleel­lisen sisäl­lön, eli sanatarkan tek­stin voi tal­len­taa dig­i­taalis­es­ti ja, kuten musi­ikin, kopi­oi­da lop­ut­tomasti läh­es ilmaisek­si. Pain­oa­su on tiet­ty eri asia, mut­ta mon­en käyt­täjä viis veisaa siitä. Edel­lä mainit­tu Cory Doc­torow on ker­tonut omista luk­i­jois­taan, jot­ka omis­ta­vat paine­tun kir­jan, mut­ta print­taa­vat aanelosläjän ran­nalle men­nessään, kos­ka eivät halua tärvel­lä oikeaa kir­jaa merivedel­lä. Saat­taa kuu­lostaa oudol­ta, mut­ta point­ti on se, että käyt­täjät kek­sivät odot­ta­mat­to­mia sovel­luk­sia loputtomasti.

    Kir­jan tek­i­jän nimi on tietysti lev­i­tys­muo­dos­ta riip­pumat­ta muut­tuma­ton, ellei lisenssi erik­seen muu­ta sano. Sem­moisi­akin lisensse­jä Cre­ative Com­mons ‑setistä löytyy.

  67. Yksi tietää mitä kään­täjille mak­se­taan, toinen ei.

    Tek­i­jä Bent­ley, Peter J.
    Teok­sen nimi Numerot : kuin­ka matem­ati­ik­ka muut­ti maail­maa / Peter J. Bent­ley ; suo­men­tanut Tom­mi Uschanov
    Julka­isu­tiedot [Helsin­ki] : Aja­tus Kir­jat, 2009

    Suosit­te­len kir­jan lainaamista kirjastosta.
    Ajatuk­sia herät­tävä lukukokemus!

  68. Ansain­ta­logi­ik­ka!

    Mon­en­laista kivaa on kir­jail­i­joille tääl­läkin esitet­ty vai­h­toe­htoisik­si rahalähteik­si. Kovasti ne tuo­vat mieleen aikakausle­htien vakio­ju­tun: Sata hauskaa ja ilmaista huvia. On paljon myös esitet­ty ammat­in­vai­h­toa: kan­deiskin ryhtyä luennoitsijaksi.

    Huikein esi­tys on kuitenkin se, että “tek­i­jänoikeudet estävät muiden ansain­ta­logi­ikoiden kehi­tyk­sen, mut­ta kyl­lä niitä sit­ten keksittäisiin”.

    JOs pidämme tärkeänä esim. sitä, että Sofi Oksa­nen kir­joit­ti Puhdis­tuk­sen, mei­dän kaiketi pitäisi miet­tiä se keino, jol­la tule­vaisu­u­den sofiok­saset voisi­vat jär­jel­lisel­lä taval­la hoitaa ammat­ti­aan ENNEN nykyisen jär­jestelmän romuttamista. 

    Touko Met­ti­nen

  69. Kan­teen voi lait­taa leiman “kir­jail­i­jan hyväksymä”. Luvan voi ostaa kir­jail­i­jal­ta. Osa mak­saisi ylimääräistä tästä kirjasta.

    Alan kallis­tua IPR-oikeuk­sien nol­laamiseen. Oikeuk­sista on niin paljon hait­taa, että ehkä niiden puut­teesta ei voi olla yhtä paljon hait­taa. Lisäk­si hyödyt kai tuli­si­vat ylisuh­teel­lis­es­ti maail­man köyhille.

    Menet­täisimme paljon, saisimme paljon. Sään­te­ly ja byrokra­tia väheni­sivät. Kokeillaan.

  70. Har­ras­tan ohjel­moin­tia ja jos jotain tietoa ohjel­moin­ti­in liit­tyen tarvit­sen, suun­taan eräälle saitille/saiteille ja lataan tuos­ta vaan halu­a­mani “kir­jan” koneelleni.

    Mut­ta mut­ta. Eivät nämä lataa­mani ohjel­moin­titekni­ikkaa käsit­televät “kir­jat” ole kuin muti­naan ja pötinää.

    Mut­ta saat­taa olla, että muti­nas­ta ja pöt­inästä joku mak­saa kir­jan muodossa.

    Eli viimeaikoina on hämär­tynyt “oikean” tiedon saan­ti niin, että muti­naa ja pöt­inää pide­täänkin oikean tiedon vertauskuvana.

    Käsinkos­ketelta­van kir­jan voit­tanut­ta kun ei ole.

  71. Eli­na: ”Kyl­lähän nytkin mon­et ovat valmi­ita mak­samaan aidos­ta Louis Vuit­tonin laukus­ta monikym­menker­taisen hin­nan tismall­een siltä näyt­tävään ja käyt­töom­i­naisuuk­sil­taan saman­laiseen kopi­oon nähden.”

    Kopi­oi­ta halvek­su­taan osak­si var­masti sik­si, että tuot­tei­den ja tuote­merkkien kopi­oin­tia pide­tään vääränä ja on sitä myös lain mukaan. Kopio-Vuit­tonin osta­va on köy­hä ja lisäk­si itsekin melkein rikollinen. 

    Aate­linen: ”Eikös 10000 perus­tur­van päälle olisi jo ihan hyvä summa.”

    Työt­tömyysko­r­vaus­ta tekevä työtön taiteil­i­ja ei saa lail­lis­es­ti tehdä työtä, ei myöskään taidetta.

    Tiedemies: ”Jos monop­o­lisoin­ti ei ole mah­dol­lista, niin ansain­ta­logi­ikan on olta­va toinen.”

    Tek­i­jänoikeuk­sien ver­taami­nen monop­o­li­in ei minus­ta toi­mi. Monop­o­li olisi sitä että voisi suo­ja­ta tyylisu­un­nan tai muun laa­jem­paa merk­i­tys­tä omaa­van omi­naisu­u­den joka estää kil­pailun. Kuka tahansa voi kir­joit­taa jän­närin vaik­ka Ilk­ka Remes on sen tehnyt. Sanas­ta sanaan ei voi tehdä, eikä toisen nimeä saa käyt­tää mut­ta muuten kil­pailu on täysin vapaa­ta. Monis­sa teok­siss­sa on jopa hyvin samankaltainen juonikin.

    Ansain­ta­logi­ikoista: esite­tyis­sä usein uusi­in teknolo­gioi­hin perus­tu­vis­sa ansain­ta­logi­ikois­sa on usein se haaste, että toimi­ak­seen ne vaa­ti­vat tek­i­jältä nyky­istä huo­mat­tavasti enem­män työtä, usein myös teknistä tai kau­pal­lista osaamista. Tähän ei yksit­täisel­lä tek­i­jäl­lä useim­miten ole varaa saati kykyjä, jol­loin tek­i­jä olisi entistä enem­män kus­tan­ta­jas­ta riippuvainen.

    Tiedemies: ”On myös toinen tie, jon­ka puoles­ta en kuitenkaan argu­men­toi, mut­ta esitän sen silti mah­dol­lise­na kom­pro­missi­na. Se on kopi­oin­nin sal­lim­i­nen yksi­tyiskäyt­töön mut­ta roy­al­tien vaa­timi­nen kau­pal­lis­ten palvelu­iden kuten Osmon “rain­bow-kus­tan­ta­mon” kohdal­la. Täl­lai­sis­sa malleis­sa on ongel­ma, että ne eivät ole yleen­sä johdon­mukaisia ja niis­sä esi­in­ty­isi porsaanreikiä.”

    Voisitko havain­nol­lis­taa mik­si ne eivät olisi johdon­mukaisia? Minus­ta on ihan riit­tävän help­po määrit­tää mikä on kau­pal­lista toim­intaa, julk­ista levit­tämistä tai kopi­oimista omaan käyt­töön (joka ei muuten ole todel­lakaan sama asia kuin epäkau­palli­nen levittäminen).

    Kari: ”Eikö tuon Osmon päät­te­lyketjun perus­teel­la pitäisi olla itses­tään­selvää, että kau­pas­sa ei myy­dä mui­ta kuin Rain­bow- ja Pirk­ka-tuot­tei­ta? Samaa tavaraa­han ne useim­miten ovat (tai ainakin voisi­vat olla).”

    Mon­et kau­pan ketju­jen tuot­teet joko ovat heikom­pi­laa­tu­isia (ver­taa vaik­ka Rain­bow ton­nikalaa Abban ton­nikalaan) tai sit­ten ne todel­la tap­pa­vat ajan myötä brän­dit joil­la ei ole muus­ta syys­tä kykyä säi­lyt­tää kil­pailukykyään. Taiteil­i­ja on muutenkin tässä tais­telus­sa ennem­minkin kalas­ta­jan ase­mas­sa, kos­ka eihän yksit­täi­nen tek­i­jä pysty luo­maan itses­tään brändiä kuin ani harvoin.

    Kari: ”Jos ker­ran meil­lä olisi tek­i­jänoikeuk­sien pois­tamisen jäl­keen vain “oikoluke­mat­to­mia ja huonos­ti taitet­tu­ja” kir­jo­ja, niin miten Wikipedia on selitettävissä?”

    Se ei ole taide­teos. Tek­stin laatu vai­htelee huimasti, vaik­ka tek­i­jöinä on tuhan­sia har­ras­ta­jia. Suomenkieliset artikke­lit ovat usein heikko­ta­soisia, kos­ka artikke­lia on muokan­nut VAIN muu­ta­ma ihminen.

    Kaj Sota­la: ” Use­at kir­jail­i­jat rapor­toi­vat myyntin­sä paran­tuneen nimeno­maan sik­si, että he ovat lait­ta­neet teok­si­aan verkkoon ilmaisjakeluun.”

    Ilmainen on iki­van­ha markki­noin­tikik­ka. Toimii niin kauan kuin kaik­ki eivät niin tee, mut­ta mitä main­osar­voa sil­lä on kun kaik­ki on jo ilmaisek­si netissä?

    Kaj Sota­la: ”Kir­jamyyn­ti on myös kas­vanut viimeisen vuosikymme­nen aikana voimakkaasti samaan aikaan kun tiedos­ton­jakami­nen ja laiton kopi­oin­ti on yleistynyt. Ruotsin kir­jamyyn­ti kasvoi 37,7 pros­ent­tia aikavälil­lä 1997–2008. Aiem­min siteer­at­tu­jen Ober­holz­er-Geen ja Strumpfin mukaan uusien julka­istu­jen kir­jo­jen määrä kasvoi 66% aikavälil­lä 2002–2007.”

    Toisaal­ta voi olla, että kus­tan­ta­jia on tul­lut lisää kun painami­nen hal­ven­tuu. Mikä on ollut kus­tan­ta­moiden kan­nat­tavu­u­den muu­tos? Onko julka­istu­jen kir­jo­jen teosko­htainen myyn­ti kas­vanut? Ei kan­na­ta vetää liian pitkälle meneviä johtopäätök­siä tutki­mat­ta asi­aa kunnolla.

    Mikko Kivi­ran­ta: ”Jos kir­jat muut­tuvat sähköisik­si, kopi­oin­nin vaivä vähe­nee ehkä tek­i­jäl­lä sata.”

    Olet asian ytimessä. Kun ilmaisek­si kopi­oin­ti on helpom­paa kuin ost­a­mi­nen, kum­man luulette ole­van suositumpaa? 

    Oskari Huusko: ”Kin­dle on e‑kirjojen luku­laite, jol­la saa lan­gat­toman yhtey­den ilmaisek­si Ama­zon kir­jakaup­paan, jos­ta voi lada­ta myös mak­sut­to­mia kir­jo­ja. Peri­aat­teessa, jos Kindlen yhdis­täisi “tiedon holvaus ‑tekni­ikkaan”, voisi tulok­se­na olla kopi­oimat­to­mia kirjoja.”

    Mie­lenki­in­toinen malli. Ihan samaa­han voisi käyt­tää myös musi­ikissa. Tavara voidaan tietysti luku­lait­teessa edelleen kopi­oi­da taval­la tai toiselle, mut­ta nor­maa­likäyt­täjälle se olisi läh­es mah­do­ton murtaa.

    Toinen malli tuot­taa teknistä etua voisi olla luke­mat­tomien eri­lais­ten kor­rup­toitu­jen piraat­tien levit­tämi­nen verkos­sa (tek­i­jän luval­la tietysti). Tämähän on yksi syy mik­si ihmiset ovat valmi­ita osta­maan videoita tai musi­ikkia: laiton kopio voi sisältää viruk­sia, pornoa, tai olla puutteellinen.

    Tom­mi Uschanov: ”Suomes­sakin kus­tan­ta­jat ovat möh­län­neet tekemäl­lä miljoon­alu­okan investoin­te­ja sähkökir­japro­jek­tei­hin, jot­ka ovat tuot­ta­neet raskaasti tappiota”

    En ole kuul­lutkaan. Muis­tatko ketkä? Itse uskon että muu­tos on melko nopea kun tarvit­ta­vat palikat — edulli­nen hin­ta, hyvä luet­tavu­us, eri­no­mainen kan­net­tavu­us, pitkä akun kesto, vai­va­ton ost­a­mi­nen — ovat kun­nos­sa. Kind­lessä on läh­es kaik­ki, hin­ta on vain liian korkea, eikä käyt­täjä voi siirtää kir­jo­jaan lait­teesta pois. Kun sopi­vat lait­teet mak­sa­vat alle 200 EUR ja meil­lä on stan­dar­d­oitu for­maat­ti, ne alka­vat lisään­tyä nopeasti. 

    Art­turi: ” Ei kään­tämistäkään ole pakko tehdä nykyan­sain­ta­logi­ikalla toimivien ammat­ti­lais­ten toimes­ta. TV-sar­jo­ja­han kään­netään jo nyt talkoovoimin.”

    Heh heh hee. TV sar­jo­jen kään­tämi­nen ei ole ihan sama asia kuin romaanin tai tietokir­jan kääntäminen.

    Antti Simo­la: ” Kir­jail­i­jan pitää brändätä itsen­sä eli tehdä itses­tään tavaramerk­ki. Näin hän voi dif­fer­en­toitua Pirk­ka jne. tuotteista.”

    Tek­i­jänoikeushan on yksi­tyisen ihmisen tavaramerk­ki. Voisimme toki siir­tyä malli­in jos­sa tek­i­jän mak­saa siitä että rek­isteröi nimen­sä tavaramerkik­si, mut­ta se vain heiken­täisi muiden kuin todel­la men­estynei­den tek­i­jöi­den ase­maa. Ja jos teok­sen saa kopi­oi­da, joku voi perus­taa kus­tan­ta­mon, joka julkaisee nimet­tömien tek­i­jöi­den jän­näre­itä, jot­ka nyt vain sat­tuvat ole­maan ihan samo­ja kuin Dan Brown­in ja Ilk­ka Remek­sen tekemät.

    Kaj Sota­la: ”Toki kenellekään ei sil­loin ole oikeut­ta lain turvin rajoit­taa muiden vapaut­ta jakaa omis­tamis­taan teok­sista kopi­oi­ta lähipi­ir­ille, mikä on peru­soikeuk­sien kannal­ta ajatel­tuna selkeästi eri asia.”

    Mitä eroa on oikeasti lähipi­ir­ille kopi­oimisel­la ja julkisel­la levittämisellä?

    Lop­pu­un vielä main­os­taisin, että eduskun­nas­sa on parhail­laan menos­sa lakimuu­tos joka siirtäisi ole­tuk­sen työn­tek­i­jän tek­i­jänoikeudet työ­nan­ta­jalle. Nor­maalis­sa työ­suh­teessa näin sovi­taan useim­miten jo nyt, mut­ta muu­tos uhkaa heiken­tää varsinkin free lance-poh­jal­ta toimivien ihmis­ten ase­maa. Sanoma yrit­ti jo ajaa läpi sopimuk­sen jol­la oikeudet siir­ty­i­sivät heille, mut­ta vas­tuu jäisi tekijälle.

    Onnek­si päätin itse men­nä töi­hin sen sijaan että yrit­täisin elät­tää itseni taiteil­i­jana. Kaik­ki halu­a­vat tek­i­jän oikeudet, sekä kulut­ta­jat että yritykset.

  72. En ole kuul­lutkaan [sähkökir­jo­jen epäon­nis­tu­mis­es­ta Suomes­sa]. Muis­tatko ketkä?

    Isoin yksit­täi­nen tapaus oli WSOY:n hyvin näyt­tävä sat­saus sähkökir­jaan noin vuosi­na 2001–2002. Kaunokir­jal­lisu­ut­ta tuoti­in saataville melkein kolmeltakymmeneltä eri kir­jail­i­jal­ta, mon­elta vieläpä use­ampi kokon­ainen romaani. Julka­istu­ja kir­jo­ja myyti­in sit­ten muu­tamia (ei siis muu­tamia sato­ja tai muu­tamia kym­meniä — kir­jaimel­lis­es­ti muu­tamia) ja pro­jek­ti hau­dat­ti­in vähin äänin.

    Nyt tätä ei enää oikein edes muista kukaan — ain­oas­taan yhtiön WWW-sivuil­ta löy­tyvässä aika­janas­sa lukee vuo­den 2001 kohdal­la, että “WSOY toi ensim­mäisenä Suomes­sa markki­noille sähkökir­jat”, mut­ta yksi­tyisko­hdista ei ker­ro­ta tietenkään mitään.

  73. Globaaleil­la markki­noil­la toimivien kir­jail­i­joiden kohdal­la kysymys tek­i­jänoikeud­es­ta on luon­teeltaan eri­lainen kuin esim. pelkästään suomenkielisiä romaane­ja kir­joit­taval­la kir­jail­i­jal­la. Edel­lä mainit­tu­jen kohdal­la kysymys on lähtöko­htais­es­ti peri­aat­teesta, jälkim­mäisel­lä leivästä. Osmon esimerk­ki vas­taa epäilemät­tä nykypäivää Suomes­sa ja siinä minus­ta suurim­mat ongel­mat ovat korkea jälleen­myyn­ti­hin­ta ja alhaisen kokon­ais­myyn­timäärä, joiden prob­lemati­ikkaa koetaan sit­ten ratkaista tek­i­jänoikeudel­lise­na kysymyksenä.

    Kopi­oin­ti omaan käyt­töön on lähin­nä teo­reet­ti­nen ongel­ma sil­lon kun saavute­taan riit­tävät isot volyymit myös lail­lis­es­ti oste­tulle tuot­teelle. Tämä selit­tää globaaleil­la markki­noil­la toimivien kir­jail­i­joiden, artistien tai tuot­ta­jien oikeasti vähäistä kiin­nos­tus­ta piratismi­in. Eli kir­jal­lisu­u­den suurin haaste ei ole ensi sijas­sa tek­i­jänoikeudelli­nen, vaan se, miten kir­jo­ja voi jatkos­sa ostaa lail­lis­es­ti nyky­istä merkit­tävästi halvemmalla.

    Koti­maisen kir­jal­lisu­u­teen osalta yksi vai­h­toe­hto olisi pyrk­iä ensisi­jais­es­ti nos­ta­maan kir­jo­jen sta­tus­ta “kulus­tushyödykkeinä” ja laske­maan niiden yksikköhin­taa, jot­ka molem­mat johtaisi­vat suurem­pi­in myyn­tivolyymei­hin. Jos meil­lä olisi lounas- ja liikun­tasetelien rin­nal­la saman arvoisia kir­jal­lisu­us­seteleitä (tai kult­tuuriseteleitä), olisi se samal­la merk­ki tietyn­laisen yleisen “kir­jal­lisu­uselit­ismin” pois­tu­mis­es­ta ja kir­jal­lisu­u­den ase­moin­nista lähem­mäk­si arkipäiväisiä kulutustuotteita. 

    Yri­tyk­set voisi­vat hyvin tukea kir­jo­jen julka­isua nyky­istä moniker­tais­es­ti enem­män ja kir­jat voisi­vat olla yri­tys­ten joul­u­lahjoina paljon use­am­min sen viinip­ul­lon sijaan. Suo­ma­laisen kir­jal­lisu­u­den myyn­tiä suurem­pi­en kielialuei­den markki­noille tulisi tukea ja tehdä merkit­tävästi nyky­istä enem­män, mikä osaltaan toisi volyymi­etu­ja. Muis­taak­seni Nor­jas­sa val­tio tukee jokaista julka­istavaa kir­jaa, joka osaltaan mah­dol­lis­taa monipuolisen nor­jankielisen kir­jal­lisu­u­den julkaisemisen jne.

    Keino­ja ei vältämät­tä ole vaikea kek­siä, jos niitä halu­taan kek­siä. Tek­i­jänoikeusla­ki on kir­jl­lisu­udelle uhka siinä mielessä, että sen ympäril­lä käytävä keskustelu vie hel­posti huomion pois siitä, miten kir­jo­jen markki­noi­ta voitaisi­in ihan oikeasti kehit­tää sen sijaan, että suo­jel­laan vain mallia, jos­ta aika on ehkä ajanut jo ohi?

    Sal­li­taan kopi­ot omaan käyt­töön ja keski­tytään mielu­um­min siihen, miten kir­joille saadaan mielu­um­min enem­män (vähem­män mak­savia) kuin vähem­män (enem­män mak­savia) lukijoita.

  74. Mil­tei ajat­telin tänään: Kun kopi­oin­nin ja jakelun kus­tan­nus ja siihen kulu­va aika on kaikil­la mittareil­la mitat­tuna efek­ti­ivis­es­ti nol­la, sitä ei hal­litse kukaan. Ei vaik­ka laki ja sopimuk­set sanois­i­vat mitä, ei vaik­ka kuin­ka vaah­dot­taisi­in (tois­t­en) moraalista.

    Tässä on ydinkysymys.

    Jos yhä myisimme vain “fyy­sisiä teoskap­palei­ta”, joiden mar­gin­aa­likus­tan­nus on itse asi­as­sa myös erit­täin alhainen, ei mitään tätä keskustelua tarvit­sisi käydä.

    Jakamisen help­poud­es­ta johtuen “to-aktivis­tit” ovat vetäneet sen johtopäätök­sen, että kaik­ki jakami­nen pitää sallia.

    Eihän se niin mene. Ei teil­lä saa hur­jastel­la 200km/h vaik­ka Bemar­il­la niin nopeasti pää­sisikin. Ei kone­tu­lia­seil­la saa ammuskel­la vaik­ka konekivääri on yksinker­tainen ja hal­pa keksin­tö ja luodin mar­gin­aa­likus­tan­nus alhainen.

    Yhteiskun­ta perus­tuu sopimuk­sille. Tek­i­jänoikeudet ovat yksi täl­lainen sopimus. Ei sen sopimuk­sen perustei­ta ja poh­jaa uusi tekni­nen ratkaisu muu­ta yhtään mihinkään suuntaan.

    Ser­ti­fikaat­ti peli­in: Alan kallis­tua IPR-oikeuk­sien nol­laamiseen. Oikeuk­sista on niin paljon hait­taa, että ehkä niiden puut­teesta ei voi olla yhtä paljon hait­taa. Lisäk­si hyödyt kai tuli­si­vat ylisuh­teel­lis­es­ti maail­man köyhille.

    Kuu­lut­taisin yhä tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jil­ta oikeasti konkreet­tisia esimerkke­jä siitä miten “oikeuk­sista on niin paljon hait­taa”. Mil­lä ihmeen taval­la? En voi ymmärtää.

  75. Muu­ta­ma havain­toni keskustelusta:
    a) “piraatti”-nimityksellä viitataan näem­mä usein joi­hinkin ihan mui­hin kuin Piraat­tipuolueen edus­ta­man tek­i­jänoikeusu­ud­is­tuk­sen kan­nat­ta­ji­in. Tämä aiheut­taa jonkin ver­ran epäselvyyttä.
    b) Kir­jail­i­jan ei tule saa­da samal­la taval­la tai yhtä paljon rahaa kuin nykyään. Olisi toki hauskaa jos noin kävisi, mut­ta kun kyse on laa­jem­mas­ta asi­as­ta. Vaakakupis­sa painaa myös mah­dol­lisu­us maail­mas­ta jos­sa kir­jo­jen ja muiden kult­tuu­rituot­tei­den lev­iämi­nen vapau­tuu. Jos kult­tuurin kokemiselle las­kee mitään arvoa, tun­tuu selvältä että teen­näis­ten kult­tuurin lev­iämisen estei­den pois­t­a­mi­nen on yhteiskun­nalle voit­to. Tämä voit­to saat­taa tietysti jäädä pienem­mäk­si kuin kir­jail­i­joiden mene­tys. Ehkä.
    c) Yksi­tyisen kopi­oin­nin kieltämi­nen ja kiel­lon valvom­i­nen ei ole mah­dol­lista. Inter­netin kaltaisen verkon ole­mas­sao­lo vain yksinker­tais­es­ti tap­paa tek­i­jänoikeuslait. Tieto liikkuu liian hel­posti ja nol­lakus­tan­nuksin. Jos siis jär­jestelmä ei voi toimia edes peri­aat­teessa, eikö ole selvää että jotain täy­tyy tehdä? Piraat­tipuolueen ehdot­ta­ma tek­i­jänoikeuslak­i­u­ud­is­tus on yksi tapa. Joku voi kek­siä jotain fik­sumpaa. Tek­i­jänoikeuk­sien puo­lus­ta­jil­la vain huolestut­tavasti ehdo­tuk­set vievät kohti total­i­taris­tista valvontavaltiota.

  76. Ihmette­len tässä vielä, että jos puusep­pä rak­en­taa käsin keit­tiökalus­teet, niin mak­se­taanko se työ jollekin nörtille?

    Jos argu­ment­ti­na kel­paa, etteivät tek­i­jänoikeudet lop­ul­ta ole hal­lit­tavis­sa, mitä samal­la logi­ikalla pitäisi päätel­lä maail­man­ti­lanteesta yleen­sä ja kri­isialueista erityisesti?

    Ja kun ihmettelin esimerkkinä monop­o­li-käsitet­tä, se liit­tyi nim­imerk­ki “Tiedemiehen” holtit­tomaan käsit­tei­den käyt­töön. Nimemerkille ei voi olla henkilöko­htainen. Mon­et­ta vuot­ta siel­lä valt­sikas­sa oikein ollaan?

  77. “Kan­teen voi lait­taa leiman “kir­jail­i­jan hyväksymä”. Luvan voi ostaa kir­jail­i­jal­ta. Osa mak­saisi ylimääräistä tästä kirjasta.”

    Kopi­ois­sakin tek­sti on kir­jail­i­jan hyväksymä,koska tek­sti on sama. Vai onko jotain todel­lista merk­i­tys­tä sil­lä, että kan­si on kir­jail­i­jan hyväksymä?

  78. Han­nu Oskala voi toki hidas­taa kir­jal­lis­ten töi­den pää­tymistä dig­i­taal­isik­si kir­joit­ta­mal­la ne näkymät­tömäl­lä mus­teel­la ettei niitä voi skan­na­ta tai sana sanal­ta kir­joit­taa tiedostoon.

    Samoin hän voi tehdä musi­ikkia vain elävänä, varmim­min niin että kukaan ei ole kuule­mas­sa. Jonkin aikaa vielä riit­tää myös että kuuli­jat on mil­limetri­työnä ruumi­in­tarkastet­tu mikro­fonien varalta.

    Fyy­sis­ten tuot­tei­den aika musi­ikissa tai kir­jal­lisu­udessa ei tietenkään ole ohi. Mut­ta jos tuote on näil­lä elämä­nalueil­la ole­mas­sa, se on muutet­tavis­sa dig­i­taaliseen muo­toon. Jos sil­lä on merk­i­tys­tä eli luk­i­joi­ta tai kuuli­joi­ta, näin tul­laan tekemään.

    Näin tapah­tuu sik­si, että niin mon­elle luk­i­jalle tai kuuli­jalle on aivan ylivoimainen etu että kaik­ki tarvit­ta­va tek­sti tai musi­ik­ki on nau­tit­tavis­sa mis­sä vain.

    Oletko huo­man­nut puhe­linkop­pi­en katoamisen katuku­vas­ta? Mik­si ihmeessä näin on tapahtunut?

    Tekni­nen ratkaisu on jo vienyt nyky­muo­toisen tek­i­jänoikeussopimuk­sen poh­jan ja perus­teet pois päivä päivältä laa­jeneval­ta osil­ta. Nyt vain odotel­laan että tämä tosi­a­sia valkenee.

    Suru­työn vaiheet:
    1. Shokki
    2. Kieltäminen
    3. …

    Mietipä Bemaries­imerkkiäsi seu­raavasti. Kuin­ka moni ajaisi kah­tasa­taa vaik­ka se olisi kiel­let­tyä, jos yhtäkkiä tilanne muut­tuisi niin, että:

    - kiin­ni­jäämisen ris­ki olisi olematon
    — 200 km/h ei kulut­taisi ben­saa tai autoa enem­pää kuin hitaampi vauhti
    — ei olisi lainkaan tieltä suis­tu­misen riskiä
    — eikä tiel­lä olisi lainkaan mui­ta auto­ja tai ylipään­sä mitään mihin voisi törmätä

    Nopeusra­joi­tus olisi vain sik­si, että tien­pitäjä halu­aisi ettei tien pin­ta kulu liian nopeasti.

    Mitkä oli­si­vat mah­dol­lisu­udet, että tien­pitäjä saa tah­ton­sa läpi argu­men­toimal­la että näin on aina ennenkin tehty eikä tässä mikään ole muuttunut?

  79. Silleen outu keskustelu, että painet­tu­jen kir­jo­jen tek­i­jänoikeus on ähiten ongel­malli­nen imma­te­ri­aalioikeuk­sien ala. Tek­i­jänoikeus, per­in­teis­es­ti ja kapeasti määritel­tynä, ei ylipään­sä ole kovin ongel­malli­nen muuten kuin ylip­itkän keston­sa vuok­si. Ongel­mallista, kor­jaan yksinker­tais­es­ti väärin, on sen venyt­tämi­nen esimerkik­si teknis­es­ti absur­dik­si kopio­suo­jauk­sen suo­jak­si joka on muut­tunut de fak­to super­paten­tik­si tekni­ikkaan (minkä tahansa ohjelmis­ton voi määritel­lä “kopi­oin­tiestok­si” ja sit­ten syyt­tää esimerkik­si kil­pail­i­jan tekemää inte­graa­tio­ta sen rikkomis­es­ta), bysan­ti­lainen sään­nöstö koskien lain­auk­sia ja mui­ta poikkeuk­sien poikkeuk­sia… Mut­ta täl­lä ei ole juuri mitään tekemistä kir­jo­jen kanssa sinänsä.

    Netis­sä kier­si harv­inaisen haus­ka RFC jos­sa kuvat­ti­in uusi val­lanku­mouk­selli­nen näyt­tötekni­ik­ka: se on kasvipo­h­jainen, täysin kier­rätet­tävä, ei vaa­di lainkaan sähköä tai taus­taval­oa, kon­trasti on eri­no­mainen, pienet lapsetkin osaa­vat käyt­tää sitä… (Ei jol­lain olisi linkkiä?) Paperi on kuitenkin harv­inaisen hyvä, hal­pa ja toimi­va tekni­ikkaa, en näe oikein mitään syytä mik­si se häviäisi.

    Umber­to Eco sum­masi, hyvän aikaa ennen kuin kukaan oli kuul­lutkaan Wikipedi­as­ta, että on kah­den­laisia tek­ste­jä: sel­l­aisia joista haetaan (puhe­lin­luet­te­lo, tietosanakir­ja, lakikir­ja…) ja sel­l­aisia joi­ta lue­taan (romaan­it, oppikir­jat…) Tietokoneelle hakem­i­nen on niin ylivoimaisen kätevää että haet­ta­vat tek­stit dig­i­tal­isoitu­vat, kir­ja for­maat­ti­na taas niin kätevä että luet­ta­vat tek­stit lue­taan etupäässä jatkos­sakin paperilta.

    Vaikka­pa mm. nört­tien suosi­man Neal Stephen­sonin kir­ja Crypto­nom­i­con löy­tyy netistä kokon­aan, ilmeis­es­ti luvat­tomana, tek­sti­tiedos­tona (esim. http://www.innternet.de/~peter.patti/stephenson-neal-cryptonomicon.txt) mut­ta ei se sen myyn­tiä ole hai­tan­nut. En minä ainakaan jak­sa lukea sato­ja sivu­ja ruudul­ta tai print­a­ta niitä, mut­ta tuo on kätevä jos halu­aa laina­ta ko. teok­ses­ta. Suo­rat lain­auk­set ko. kir­jaan ovat hyvin yleisiä, ja tämä on aivan var­masti lisän­nyt sen myyntiä.

    Kir­jo­jen kopi­oin­nil­la on toki hait­tansakin, Eco diag­nosoi myös sen mis­tä on kysymys tuhan­nen taalaan kir­jois­sa. Nämä ovat yleen­sä tieteel­lisiä teok­sia joiden­ka poten­ti­aa­li­nen luk­i­jakun­ta on hyvin pieni. Kun kopiokoneet noin kolmekym­men­tä vuot­ta sit­ten yleistyvät, niin vaikka­pa oikeusti­eteen opiske­li­jat alkoi­vat kopi­oimaan kir­jo­ja ostamisen sijas­ta. Osa kus­tan­ta­jista vas­tasi nos­ta­mal­la hin­to­ja, kir­jas­tot kuitenkin mak­sa­vat siitä yhdestä kap­paleesta jos­ta sit­ten tehdään parikym­men­tä kopi­o­ta. Tässä ei ole mitään järkeä, opiske­li­jat saa­vat sut­tuisia monis­tepino­ja , ratkaisu tähän olisi että tiedekir­jas­tot viheltävtä pelin poik­ki ja yksinker­tais­es­ti sopi­vat jonkun kat­to­hin­nan uusille kir­joille yleen­sä. Kus­tan­ta­jan tuloi­hin tämä tuskin juuri vaikut­taisi. Siis jos tiedekir­jas­tot osaisi­vat koordinoida.

    Tuo yo. on muuten teas­er-ratet käytän­nössä. Ylipään­sä näi­den vai­h­toe­htois­t­en ansain­ta­mallien ongel­ma on se että ne ovat tavat­toman mon­imutkaisia, eril­laisia toim­i­joi­ta (main­os­ta­jat, kir­jakaup­po­jen yhteen­li­it­tymät, faniryh­mät, jne.) ja mon­imutkaisu­us on kallista. Kään­täen vas­taa­va koordi­noin­tion­gel­ma on ehdo­tuk­ses­sa että uutistalot yksinker­tais­es­ti lakkaisi­vat anta­mas­ta sisältöään ilmaisek­si, Alan Mut­terin kom­men­ti Freako­nom­ics blo­gis­sa oli murhaa­van osu­va: “wide­spread adop­tion of paid con­tent among gen­er­al-inter­est media would require a crit­i­cal mass of pub­lish­ers to agree to col­lab­o­rate more earnest­ly, more broad­ly, and more smooth­ly than any group of humans in his­to­ry. Could it hap­pen? The­o­ret­i­cal­ly. But don’t hold your breath.” http://freakonomics.blogs.nytimes.com/2009/02/18/blnk/?apage=2

    Sen dig­i­taalisen val­lanku­mouk­sen mihin minä ilmoit­tauduin oli tarkoi­tus pois­taa välikädet tek­i­jän ja luk­i­jan välis­sä, ei lisätä niitä.

  80. Tulee myös huo­ma­ta että kir­jail­i­ja on kir­jail­i­ja eikä vält­tämät­tä halua, osaa tai edes halua osa­ta käyt­tää internettiä/yhteisöpalveluja main­on­taan, etsiä main­os­ra­hoi­tus­ta, luen­noi­da, tms. tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jien vai­h­toe­htoisia tulonlähteitä. 

    Minus­ta tuo mikro­mak­sami­nen on lois­ta­va idea. Maail­ma on täyn­nä levyjä ja kir­jo­ja joiden sähköi­sistä kopi­oista voisin mak­saa ~1 euron mut­ta en mis­sään tapauk­ses­sa nyky­istä 20 euroa.

    Osmo­han voisi tehdä pienen kokeilun: pistä sen polkupyöräl­lä Niz­za­an ‑kir­jan elek­tron­i­nen kopio myytäväk­si eurol­la tälle sivulle. Olisi kiva nähdä mon­tako menee. Mak­su tulisi sit­ten verkkopankin kaut­ta e‑laskuna. Lupaan ostaa yhden kopion.

  81. “Jos kult­tuurin kokemiselle las­kee mitään arvoa, tun­tuu selvältä että teen­näis­ten kult­tuurin lev­iämisen estei­den pois­t­a­mi­nen on yhteiskun­nalle voit­to. Tämä voit­to saat­taa tietysti jäädä pienem­mäk­si kuin kir­jail­i­joiden menetys.”

    Min­un on äärim­mäisen vaikea nähdä, miten kuol­lut kir­jail­i­ja tai maalari voisi menet­tää yhtään mitään.

    Tek­i­jänoikeuk­sien jatku­mi­nen 70 v tek­i­jän kuole­man jäl­keen on kyl­lä nau­ret­tavu­u­den huippu.

    Tai no ei ehkä, tek­i­jänoikeuslakien jär­jet­tömyy­den huip­pu on kuitenkin jälleen­myyn­tiko­r­vaus. On täysin käsit­tämätön­tä, että taulun, joka on joskus jo ker­taalleen ostet­tu taiteil­i­jal­ta, jälleen­myymis­es­tä pitää mak­saa kor­vaus­ta taiteli­jalle ja jos tämä on heit­tänyt veivin­sä, niin perikun­nalle!

    Mik­sei käytet­ty­jen auto­jen kau­pas­sa tarvitse mak­saa kor­vauk­sia auton kasan­neille duunareille tai suun­nitelleille insinööreille tai edes designer­ille? Keskimääräiseen automa­llin muo­toilu­un käytetään var­masti enem­män desig­tun­te­ja kuin keskimääräisen taulun sutailu­un, joten ihan samal­la logi­ikalla autote­htaille kuu­luisi osu­us auton dde­signin arvos­ta joka ker­ta kun auto vai­h­taa käytet­tynä omis­ta­jaansa liikkeessä.

    (lisäti­eto­ja: lait­takaa hakukoneeseen “jälleen­myyn­tiko­r­vaus”)

    —————-

    http://www.kuvastory.fi/index.php?cat=5&lang=fi&mstr=1

    Kuvataiteen teok­sen tek­i­jäl­lä on oikeus saa­da jälleen­myyn­tiko­r­vaus kaikesta kuvataiteen teok­sen jälleen­myyn­nistä, johon osal­lis­tuu myyjänä, osta­jana tai välit­täjänä taide­markki­noiden ammattilainen.

    Oikeut­ta jälleen­myyn­tiko­r­vauk­seen ei ole sil­loin, jos yleisölle avoin museo ostaa teok­sen yksityishenkilöltä.

    Tek­i­jänoikeuslain mukaan jälleen­myyn­tiko­r­vauk­sen perii tek­i­jöitä edus­ta­va jär­jestö, jon­ka ope­tus­min­is­ter­iö tähän tehtävään määräa­jak­si hyväksyy. Ope­tus­min­is­ter­iö on hyväksynyt jälleen­myyn­tiko­r­vauk­sen periväk­si jär­jestök­si visuaalisen alan taiteil­i­joiden tek­i­jänoikeusjär­jestö Kuvas­to ry:n.

    Kuvas­to ry tilit­tää kor­vauk­sen edelleen taiteil­i­jalle tai taiteil­i­jan kuoltua hänen oikeudenhaltijoilleen

    —————-

    T Ä Y S I N J Ä R J E T Ö N TÄ !

  82. Ser­ti­fikaat­ti: “Kan­teen voi lait­taa leiman “kir­jail­i­jan hyväksymä”. Luvan voi ostaa kir­jail­i­jal­ta. Osa mak­saisi ylimääräistä tästä kirjasta.”

    Onko mitään empiri­aa siitä, miten iso tämä osa olisi?

    Ver­tailun vuok­si, ympäristöys­täväl­li­sistä tuot­teista nor­maale­ja enem­män mak­samaan valmi­iden osu­us on tutkimuk­ses­ta ja kysymyk­se­naset­telus­ta riip­puen luokkaa 1–10 %. Todel­li­nen osu­us on alhaisempi.

    Näin siis tuot­teis­sa, joille ei ole ilmaista vaihtoehtoa.

    “Leima kan­teen” ei tai­da myöskään sähkökir­jas­sa toimia. Uskon, että e‑paperin kehi­tys keikaut­taa kir­ja­markki­noi­ta aika paljon, vaik­ka kir­ja ei fyy­sisenä objek­ti­na häviäkään. Itse pidän toden­näköisim­pänä ja ehkäpä vähiten huonona ratkaisuna sähkökir­jo­jen help­poa saatavu­ut­ta á la Kin­dle yhdis­tet­tynä taval­lisen käyt­täjän mur­ta­mat­tomis­sa ole­vaan tiedon holvauk­seen. Eli tehdään kir­jan ostamis­es­ta helpom­paa sen sijaan että entis­es­tään vaikeutetaan sen kopi­oin­tia. Tästä ei kuitenkaan voi johtaa, että kopi­onnin tulisi olla sal­lit­tua tai helpom­paa kuin nykyisin.

    Näk­isin hyvin mielel­läni enem­män konkreet­tisia esimerkke­jä ansain­ta­logi­ikoista ja tutkimus­ta, ei anek­doot­te­ja, siitä miten vaikka­pa kir­jail­i­joiden kävisi jos täl­läi­nen ei olisi mah­dol­lista. Cory Doc­torow kun saat­taa olla se yksit­täistapaus, jos­ta ei pitäisi yleistää.

    Joo, kult­tuurin tuot­ta­mi­nen on var­masti kut­sumusam­mat­ti, mut­ta jän­nä miten yleis­es­ti ottaen insen­ti­ivei­hin ja markki­noi­hin usko­vat kuit­taa­vat tässä asi­as­sa rahal­liset insen­ti­iv­it mität­tömik­si ja merk­i­tyk­set­tömik­si. Jotenkin kun en usko, että insen­ti­ivien pois­t­a­mi­nen ainakaan lisäisi kult­tuurin tuot­tamista. Kulut­tamista ehkä, mut­ta kysymys herääkin minkä laa­tu­ista. En nimit­täin oikein usko sitäkään, että vaikka­pa laatukir­jal­lisu­u­den kulu­tus lisään­ty­isi suuresti vaik­ka sen saisikin ilmaisek­si. Kuin­ka moni tääl­lä on lukenut vaik­ka Dan­tea tai Dick­en­siä, nyt kun kumpaakin saa Gutenberg.orgista ilmaiseksi?

    Han­nu Oskalan kom­ment­ti aseista, autoista ja sopimusy­hteiskun­nas­ta on aika osuva.

  83. Miten voi olla että vain “kult­tuuri” olisi kau­pankäyn­nin ulkop­uolel­la? Vai pitäisikö leipä ja maitokin saa­da ilmaiseksi?

    ja

    Ihmette­len tässä vielä, että jos puusep­pä rak­en­taa käsin keit­tiökalus­teet, niin mak­se­taanko se työ jollekin nörtille?

    Aineet­to­mia ja aineel­lisia hyödykkeitä ei voi ver­ra­ta toisi­in­sa. Jos minä otan sin­ul­ta leivän tai keit­tiökalus­teen, niin sil­loin sin­ul­la ei ole enää leipää. Mut­ta jos minä otan sin­ul­ta jotain imma­te­ri­aal­ista (idean/kopion), niin sin­ul­ta ei ole hävin­nyt omis­tuk­ses­ta mitään.

    Tähän oikeas­t­aan kitey­tyy aja­tus monop­o­lisoin­nista. Aineel­liset hyödyk­keet ovat rajal­lisia, joten niiden tapauk­ses­sa päätän­tä­val­ta on järkevää ja loogista keskit­tää hyödykkei­den halti­jalle tai tuot­ta­jalle. Mut­ta aineet­tomien resurssien kanssa ei ole niukku­u­songel­maa, joten päätän­tä­val­lan anta­mi­nen yhdelle taholle voi osoit­tau­tua ongel­mallisek­si. Hyö­tyykö yhteiskun­ta parhaal­la mah­dol­lisel­la taval­la, jos yksi taho voi sanel­la hin­nan ja vielä rajoit­taa hyödyk­keen määrää? Mielestäni on selvää, että yhteiskun­nan kannal­ta ei voi olla edullista, että tämä monop­o­liase­ma on ikuinen. Kun ottaa huomioon, että täl­lä het­kel­lä tek­i­jänoikeudet raukea­vat 70 vuo­den päästä tek­i­jän kuole­mas­ta, niin ne käytän­nössä ovat kyl­lä ikuisia.

  84. Mat­ti R: Koti­maisen kir­jal­lisu­u­den osalta glob­al­isaa­tion poh­jal­ta on teho­ton­ta argu­men­toi­da: kir­jail­i­jamme kir­joit­ta­vat ensisi­jais­es­ti koti­maan markki­noille. Suo­ma­lais­es­ta kult­tuuriym­päristöstä kir­joit­tamista on mah­do­ton­ta off­shor­a­ta Kiinaan.

    En ymmär­rä myös tätä “ilmaisek­si pitäisi saa­da ruiku­tus­ta”. Mei­dän kir­jas­to­laitok­semme tar­joaa jokaiselle ilmaisen pääsyn todel­la kat­tavaan ja monipuoliseen kir­jal­lisu­us­va­likoimaan. Tasaveroisu­uskysymys tämä ei ole, mut­ta sitäkin enem­män laisku­ud­es­ta johtu­va. Tästä käyt­töoikeud­es­ta mak­samme kir­jail­i­joille ja kus­tan­ta­jille kor­vauk­set kir­jas­to­laitosken kaut­ta kanavoiduin verovaroin. Erään­lainen “YLE-mak­suhan” on siis jo käytössä. 

    On tot­ta, että kir­joit­ta­mi­nen tuskin lop­puisi maas­tamme vaik­ka siitä ei kor­vaus­ta mek­set­taisi­in. On kuitenkin hyvä muis­taa, että kus­tan­ta­mot jär­jestävät alka­v­ille kir­jail­i­joille kir­jail­i­jak­oulu­ja, kus­tan­nus­toimit­ta­jat spar­raa­vat kir­jail­i­jan tuo­to­s­ta koko pros­essin ajan sekä kar­si­vat alku­vai­heessa jyviä akanoista. Jos kus­tan­nus­toim­inta päät­ty­isi johtaisi se selkeään tason lasku­un kir­jal­lisu­udessa. Tämä näky­isi tuo­to­sten rak­en­teessa, kielessä ja viimeistelyssä. 

    Suuri ongel­ma koi­tu­isi myös siitä, kuin­ka itse kulut­ta­jana varmis­tu­isin kir­jan laadus­ta? Painet­tu kir­jal­lisu­us täyt­tää (pl. osa omakus­tan­teista) nautin­nol­lisen lukuelämyk­sen peruskri­teeristön. Tulisiko meil­lä olla “arvioin­tikomis­sio” joka myön­täisi ilmaiselle e‑kirjalle TEOP-ser­ti­fikaatin (Tämä ei ole täyt­tä P***aa? Aika vaikea toteuttaa. 

    Lukemisen määrn lisäämi­nen on toki hyvä aie, mut­ta on toki huomioita­va että ihmis­ten käytet­tävis­sä ole­va aika ei ole kas­va­maan päin. Lisäk­si jos lapsen/nuoren ensim­mäiset lukukoke­muk­set oli­si­vat kynäil­i­jäpi­irin appro­batur tasoista kir­jal­lisu­ut­ta (huonos­ti kir­joitet­tua tai kään­net­tyä) niin tuskin tulisi syt­töjä jatkaa lukemista vanhempanakaan. 

    Yri­tys­ten liike­lahjoista tai luen­tokeikoista tuskin lohkeasi leipää maas­samme kas­vavalle ja aloit­tel­e­valle kir­jail­i­ja­joukolle. Tästä elan­ton­sa saa­vat jo nyt “Löy­dä sisäi­nen pellesi”-gurut ja “Sum­mernights in Finland”-kuvakirjojen kustantajat. 

    Kiitos, Osmo, hyvästä keskustelunavauksesta!

  85. Mie­lenki­in­toinen sivu­juonne tämä pitääkö/saako alku­peräisen tek­i­jän nimen lait­taa kir­jan (levyn yms) kanteen.
    Voisi ajatel­la että tek­i­jänoikeuk­sia suo­jaa se jos vain viral­li­sis­sa ver­siois­sa saa maini­ta tek­i­jän nimen. Ei Abba-biisit löy­dy netistä, jos bändin nimeä ei maini­ta, vaan esim “menevää pop-musaa ruot­sista”, samoin Remek­sen autho­rized-kir­jo­ja suo­jaa, jos Pirk­ka-kir­jan kannes­ta puut­tuisi kir­joit­ta­jan nimi.

    Mut­ta samal­la tietysti ilman nimeä julkaisem­i­nen veisi tek­i­jältä koko teok­sen, ei vain siitä tule­via korvauksia.

  86. Niin kivaa kuin tääl­lä näyt­tääkin ole­van jos jonkin­laisia olk­inukke­ja yhdessä hakates­sa, voisiko Soin­in­vaara ottaa kan­taa myös siihen mitä “piraatit” oikeasti ajavat?

    Piraat­tipuolue näyt­tää tuke­van tek­i­jänoikeusa­jan lyhen­tämistä 5–10 vuo­teen. Tosin yleen­sä tun­tuu löy­tyvän kan­na­tus­ta ole­van n. 20 vuo­den ajas­ta, näin siis myös ei-piraat­tien kesku­udessa (mitä olen har­vo­ja asial­lisia keskustelu­ja seurannut). 

    Täl­lä het­kel­lä suomen päät­täjät näyt­tävät ole­van tyy­tyväisiä nykyiseen 70 vuot­ta kuole­mas­ta aikaan. Tästäkin voisi tiet­ty tehdä olk­inuken ja johtopäätök­siä päät­täjien omista intres­seistä, mut­ta onhan se asial­lis­es­tikin ajatel­tuna jär­jet­tömän pitkä aika.

    Kan­nat­taako keskustelun aloit­ta­ja 70 vuot­ta kuole­mas­ta ‑mallia, vai onko hän itsekin “tek­i­jänoikeuk­sien vastustaja”?

  87. Miten voi olla että vain “kult­tuuri” olisi kau­pankäyn­nin ulkop­uolel­la? Vai pitäisikö leipä ja maitokin saa­da ilmaiseksi?

    Tähän argu­ment­ti­in olen puut­tunut nyt niin mon­ta ker­taa, että minus­ta siihen vetoami­nen ei ole enää asial­lista keskustelua. Se ei ole asial­lista keskustelua sik­si, että kukaan ei ole väit­tänyt, että kult­tuurin pitäisi olla kau­pankäyn­nin ulkopuolella. 

    Se, että kult­turituot­teesta saa ottaa kopi­on, ei tarkoi­ta, etteikö alku­peräisen kult­tuu­rituot­teen tek­i­jä voisi ansai­ta. Sama pätee mihin hyvän­sä ns. infor­maa­tio­hyödyk­keeseen, siis hyödyk­keeseen, joka on hel­posti kopioitavissa. 

    Kukaan ei ole väit­tänyt, että rahaa “ei saisi” ansai­ta. Kukaan ei ole esit­tänyt mitään kiel­to­ja, vaan ain­oas­taan kiel­to­jen kumoamista. 

    Kukaan ei ole myöskään vaat­in­ut kenellekään mitään ilmaisek­si eikä sitä, että keneltäkään saisi ottaa mitään pois ilman lupaa. Se, että keskustelua käy­dään ikäänkuin täl­laisia vaa­timuk­sia olisi esitet­ty, on epäasial­lista keskustelua. Se on hedelmätöntä. 

    Monop­o­li tarkoit­taa sitä, että on yksi taho, joka määrää jonkin tuot­teen myyn­nistä. Se on epätäs­mälli­nen ja tulkin­nan­varainen käsite, kos­ka se riip­puu siitä, miten voimakas lähimpi­en sub­sti­tu­ut­tien sub­sti­tuu­tio­vaiku­tus on.

    Jos maail­mas­sa olisi vain yksi riis­in­tuot­ta­ja, voitaisi­in yhtä hyvin väit­tää, ettei tämä ole monop­o­li, kos­ka muut voivat yhä tuot­taa vehnää. Vehnä ja riisi ovat useis­sa tapauk­sis­sa substituutteja. 

    Itse käytän “monop­o­li” sanaa, kun tuot­teen lähim­mät sub­sti­tuu­tit eivät “kel­paa” samaan tarkoituk­seen. Jos joku kysyy “luitko uusim­man Har­ry Pot­terin?”, niin en vas­taa “kyl­lä”, jos luinkin vaik­ka Ilk­ka Remek­sen romaanin tms. Kir­jois­sa siis tek­i­jäl­lä on monop­o­li teok­seen, tässä mielessä. Sanaa “monop­o­li” voidaan tietysti käyt­tää myös muul­la tavalla.

    Viit­taan tässä wikipedi­aan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Monopolistinen_kilpailu

    Joku epäili toisaal­la, että pitäisin kaiken­laisia erim­ielisiä väit­teitä “epäasial­lisi­na”, mut­ta tämä ei pidä paikkaansa. Pidän epäasial­lise­na sitä, että IPR-puo­lus­teli­jat vetoa­vat ker­ta toisen­sa jäl­keen samaan olk­iukkoon (siis siihen, että tek­i­jänoikeuk­sia vas­tus­ta­vat halu­a­vat viedä leivän kir­jail­i­joiden suus­ta) sen­si­jaan, että vaivau­tu­isi­vat lainkaan vas­taa­maan itse argumentteihin.

  88. Luo uskoa ihmiskun­taan, kun lukee, miten puh­dassy­dämis­es­ti usko­taan yhtäältä ihmis­ten halu­un hyvää hyvyyt­tään mak­saa teok­sista, joi­ta saisi ilmaisik­si, ja toisaal­ta ihmis­ten halu­un tehdä työtä saa­mat­ta siitä taloudel­lista korvausta.

    Ei luo kovin paljon uskoa ihmiskun­taan, että jär­ki ja havain­not eivät tee tätä uskoa tyhjäk­si. Eikä se, että samaan aikaan argu­men­toidaan sekä turhaan mak­sajien että ilmaisek­si tek­i­jöi­den ole­mas­saolon puoles­ta, vaik­ka oikeas­t­aan vain toinenkin riittäisi.

    Siitä, että ihmiset mak­sa­vat ilman pakkoa on hyvin vähän esimerkke­jä. Ne toimi­vat jois­sain juh­lis­sa, jois­sa sosi­aa­li­nen paine on voimakas ja rahan saa­ja läheinen. Muuten en ole juuri toimivia vapaae­hto­is­mak­sun jär­jestelmiä havain­nut. Eivät ole vapaae­htoisen lentoveron tulot lähel­läkään sitä, mitä olisi pakol­lisen lentoveron tulot. Ja kuin­ka moni edes näistä piratis­teista — muista puhu­mat­takaan — on lahjoit­tanut sent­tiäkään esimerkik­si Wiki­me­dia Foun­da­tion­ille, vaik­ka var­masti käyt­tävät Wikipedi­aa läh­es päivittäin?

    Ilmais­tuotan­toakaan on hyvin vähän, ainakaan laadukas­ta sel­l­aista. Down By the Lai­turin pul­lonkerääjätkin kier­sivät pan­tit­tomat tölk­it kaukaa, vaik­ka säk­ki oli mukana ja mat­ka vei kohti pul­lon­palau­tus­pis­tet­tä. Wikipedia on myön­teinen esimerk­ki, mut­ta on huo­mat­ta­va, että laadukkail­ta osil­taan se perus­tuu läh­es täysin tek­i­jänoikeuk­sien suo­jaami­in teok­si­in. (Näistä ei-vapaista tietokir­joista yms. voi siirtää tieto­ja Wikipedi­aan, kos­ka tek­i­jänoikeus ei suo­jaa tietoa.)

  89. JOs pidämme tärkeänä esim. sitä, että Sofi Oksa­nen kir­joit­ti Puhdis­tuk­sen, mei­dän kaiketi pitäisi miet­tiä se keino, jol­la tule­vaisu­u­den sofiok­saset voisi­vat jär­jel­lisel­lä taval­la hoitaa ammat­ti­aan ENNEN nykyisen jär­jestelmän romut­tamista.

    Puu­tun vielä tähän, mielestäni väärään ja epäasial­liseen argu­men­taa­tio­ta­paan. Siis se, että ote­taan nykyis­es­tä maail­mas­ta jokin yksit­täi­nen kir­ja, jos­ta usko­taan ettei sitä olisi tul­lut kir­joite­tuk­si maail­mas­sa, jos­sa kopi­oin­ti on sal­lit­tua. Jo tämä askel on väärä kahdes­ta syys­tä. 1. Mainit­tu kir­ja on jo ole­mas­sa, joten se ei katoa mihinkään sal­li­mal­la kopi­oin­ti. 2. Mitään muu­ta perustet­ta kuin “näin on” ei koskaan esitetä.

    Lisäk­si tämä päät­te­ly on väärää sik­si, että tule­vaisu­ut­ta ei ole ole­mas­sa vielä. Jos voisimme tarkastel­la kah­ta eri tule­vaisu­ut­ta, sitä, jos­sa kopi­oin­ti on sal­lit­tu ja sitä, jos­sa se on edelleen kiel­let­ty, ja ver­tail­la näitä, niin voisimme sanoa mitkä kir­jat kir­joite­taan mis­säkin tule­vaisu­udessa. Näin emme kuitenkaan voi tehdä, joten meil­lä pitää olla joku muu keino arvioida.

    Argu­men­taa­tio eri­lais­ten teo­reet­tis­ten tms. speku­laa­tioiden poh­jal­ta on oikeas­t­aan ain­oa keino perustel­la kan­taansa mihinkään suun­taan. Keskustelus­sa vedo­taan jatku­vasti siihen, että sta­tus quon vas­tus­ta­jil­la on raskaampi todis­tus­taak­ka, mut­ta edelleen, tule­vaisu­ut­ta ei vielä ole ole­mas­sa. Ei ole mitään “tule­vaisu­u­den sta­tus quo­ta”, joka olisi valmi­ik­si olemassa.

    Emme me tiedä, minkälaisia kir­jo­ja tule­vaisu­udessa kir­joite­taan vaik­ka kuin­ka säi­lyt­täisimme nykyjärjestelmän. 

    Sen­si­jaan maail­mas­sa, jos­sa kopi­oin­ti on sal­lit­tua, melko var­masti jo ole­mas­saol­e­vat kir­jat ovat halvem­pia kuin sel­l­aises­sa maail­mas­sa, jos­sa se on kiel­let­tyä. Tähän­hän tek­i­jänoikeuk­sien puo­lus­t­a­mi­nen perus­tuu: Kir­jo­jen on olta­va kalli­impia kuin vapaasti kopi­oiden, kos­ka muuten kir­jail­i­jat eivät saa riit­tävää korvausta.

  90. “Työt­tömyysko­r­vaus­ta tekevä työtön taiteil­i­ja ei saa lail­lis­es­ti tehdä työtä, ei myöskään taidetta.”

    Jotenkin on min­ulle jäänyt sel­l­ainen kuva että moni lukemis­tani kir­joista kir­joit­tanut henkilö on joutunut keräilemään raho­ja sieltä ja täältä saadak­seen varsi­naisen perusturvansa. 

    Ajat­telin että ker­ran tässä speku­loidaan sään­tö­jen muut­tamisel­la niin lisäsin itse helpom­man perus­tu­lon, joka on mielestäni aivan keskeinen osa free­lancer tek­i­jöi­den olo­suhtei­den parantamista.

    Tämä voi tarkoit­taa tietenkin myös har­rasteli­ja tason yleistymistä, mut­ta mielestäni kaikesta tekemis­es­tä maail­mas­sa ei tarvit­sisikaan voi­da tehdä huip­pu­tien­aavaa ammat­tia joillekkin ja pas­sivi­ista seu­raamista toisille. Etenkin urheilun ja viih­teen sar­al­la merkit­tävä tien­aami­nen voisi olla mielestäni vaik­ka mahdotonta.

    Kir­jal­lisu­u­den osalta olen havain­nut tason ja merk­i­tyk­sel­lisyy­den ailahtelua yhtälail­la muul­lakin tavoin toimeen tule­vien kuin ammatik­seen kir­joit­tavien osalta.(kyllä, osaan aut­tavasti lukea vaik­ka kir­joit­ta­mi­nen ei sujukkaan :)) 

    Kus­tan­ta­jille tämä muu­tos tiedon helpon välit­tämisen osalta on tietenkin paper­in­tuot­ta­jien ohel­la muu­tosten aikaa.

  91. Kus­tan­ta­mot ovat pin­teessä, kos­ka kir­jan hin­nal­la saa kivan paidan. S‑ryhmä ja Kesko osta­vat suo­ma­laiset var­teenotet­ta­vat kus­tan­ta­mot. Sen jäl­keen ilmoite­taan, että kyl­lä yksilön­va­paus ja kil­pailukyky edel­lyt­tävät tek­i­jänoikeuk­sista luop­umista. Jee kansa hur­raa. Sen jäl­keen kus­tan­ta­mot osta­vat kir­jail­i­joil­ta valmi­ita käsikir­joituk­sia (valmiita=kirjailija itse ostanut joltain oikolu­vun ja rak­en­teen kehit­tämisen). Sen jäl­keen kir­ja paine­taan Kiinas­sa tai Suomes­sa käytän­nössä keskus­li­ik­keen määräämäl­lä hin­nal­la, kos­ka se on paina­jan ain­oa asi­akas. Kir­jail­i­ja on saanut käsikir­joituk­sen myymis­es­tä satasen, ton­nin tai kak­si tai enem­mänkin jos iso nimi. Kir­ja tulee myyn­ti­in vitosel­la tai kympil­lä main­oskam­pan­jan kera. S‑ryhmä ja Kesko ovat keskenään sopi­neet revi­ir­i­jaos­ta, ne eivät kopi­oi tois­t­en­sa kir­jo­ja. Muiden kopiointi+painomahdollisuudella ei ole juurikaan merk­i­tys­tä, kos­ka kukaan muu ei pysty paina­maan kir­jaa yhtä hal­val­la. Tai vaik­ka pysty­isi niin keskus­li­ik­keet eivät päästä val­las­saan ole­vi­in vähit­täis­myyn­tip­is­teisi­in muiden “kus­tan­ta­mia” kir­jo­ja. Ihmiset voivat itse ottaa kopi­oi­ta kir­joista, mut­ta jos uuden kir­jan saa muu­ta­mal­la eurol­la kansi­neen päivi­neen mak­sa­vat kir­jo­jen ystävät sen mielu­um­min kuin luke­vat paperipinoa. Jo kir­jan parem­man säi­lymisen takia ja löy­det­tävyy­den takia.
    Joo tiedän, var­masti esimerk­istä löy­tyy aukko­ja ja heikkouk­sia. Kuitenkin hyvä muis­tut­taa, että mitä enem­män on puhut­tu vapauk­sista, sitä huonom­mak­si on käynyt työn­tek­i­jän ase­ma. Sama tulee koske­maan taiteil­i­joi­ta. Ja kansa on innois­saan, kun hal­val­la saa. Tai ilmaisek­si. Sil­loin toteu­tuu yksilön­va­paus. Kun asioi­ta päästetään vapaan sopimisen piiri­in ja pois­te­taan heikom­man suo­ja, on lop­putu­los usein se, että joko hyväksyt valmi­ik­si laa­di­tut kohtu­ut­tomat ehdot tai joku muu hyväksyy ne.

  92. Kuu­lut­taisin yhä tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jil­ta oikeasti konkreet­tisia esimerkke­jä siitä miten “oikeuk­sista on niin paljon hait­taa”. Mil­lä ihmeen taval­la? En voi ymmärtää. 

    Lue kom­ment­ti­ni 6.8. kel­lo 16:13 huolel­lis­es­ti ja keskit­tyneesti ainakin pari­in ker­taan. Ensin on ymmär­ret­tävä kysymyk­sen mit­takaa­va. Kun olet oival­tanut, miten tärkeästä ja maail­man­laa­juis­es­ta asi­as­ta on kysymys, sinä var­maan ymmär­rät, että konkreet­tisen esimerkin on olta­va samaa kokolu­okkaa. Niitä ei paljon ole, mut­ta Neu­vos­toli­itol­la oli oma tek­i­jänoikeusjär­jestelmän­sä, jon­ka tarkoi­tus oli aivan sama kuin meil­läkin, luo­da mah­dol­lisim­man paljon taidet­ta, tiedet­tä ja keksin­töjä yhteisek­si hyväk­si. Neu­vos­toli­iton jär­jestelmän piti olla jopa vielä tehokkaampi kuin län­nessä ja sik­si siel­lä kaik­ki tek­i­jänoikeudet kuu­lui­v­at automaat­tis­es­ti työ­nan­ta­jalle eli val­tio­val­lalle, jot­ta se voisi mah­dol­lisim­man vapaasti hyö­dyn­tää ihmis­ten luovu­ut­ta yhteisek­si hyväk­si. Län­nessähän vain työ­suhdelu­ovu­u­den tulok­set siir­tyvät automaat­tis­es­ti yri­tys­ten hal­tu­un. Muut luovu­u­den tulok­set siir­tyvät yri­tys­ten omis­ta­jille mm. tek­i­jänoikeussys­teemin luomien kan­nat­tavu­us­suhtei­den kaut­ta, jot­ka keskit­tävät yri­tyk­siä yhä suurem­mik­si, jot­ta ne voisi­vat yhä tehokkaam­min ja vapaam­min hyö­dyn­tää ihmis­ten luovu­ut­ta yhteisek­si hyväksi. 

    Kun olet ymmärtänyt, miten saman­lais­es­ta asi­as­ta on kyse, osaat var­masti päätel­lä, että myös niiden kehi­tyk­sen kaari on saman­lainen. Alun men­estyk­sen jäl­keen seu­raa taan­tu­mi­nen. Luo­van työn oikeuk­sien halti­jal­la on nimit­täin kak­si toisilleen vas­takkaista tehtävää suoritet­ta­vana. Toisaal­ta sen on tuotet­ta­va yleis­es­ti hyödyl­listä tietoa, toisaal­ta sen on pidet­tävä kiin­ni omis­tu­soikeud­estaan tietoi­hin. Tähän liit­tyvää logi­ikkaa ei ole vaikea nähdä. Tiedon omis­tu­soikeu­den halti­jalle, valtiovallalle/yritykselle, tiedon omis­tu­soikeu­den säi­lyt­tämi­nen on tärkeäm­pää kuin tiedon yleishyödyl­lisyys, kos­ka ilman omis­tu­soikeut­ta se ei voi myöskään vaikut­taa tiedon yleishyödyl­lisyy­teen. Nämä voidaan saat­taa yhteen vain siten, että tiedon omis­tu­soikeusjär­jestelmän säi­lyt­tämi­nen määritel­lään yhteisek­si hyväk­si. Siitä seu­raa se, että tieto­jen tuot­ta­jat alka­vat tiedoste­tusti tai tiedosta­mat­taan tuot­ta­maan enem­mänkin tätä jär­jestelmää vahvis­tavaa taidetta/tiedettä/keksintöjä kuin aidosti ihmis­ten tarpei­ta tyy­dyt­tävää tuotan­toa. Vähitellen tämä ris­tiri­ita voimis­tuu ja se syö kaiken todel­la uut­ta luo­van energian.

    Jos et vieläkään ymmär­rä, mil­lä taval­la tek­i­jänoikeuk­sista on hait­taa, niin ei se mitään. Ei kaikkien tarvit­sekaan ymmärtää kaikkia asioi­ta. Riit­tää kun ei kuitenkaan kovin suurel­la äänel­lä puhu asioista, joista vain vähän ymmärtää vaan kysyy – juuri niin kuin sinä olet tehnytkin.

  93. Osmo,

    Ensin­näkin nimeni on Särelä, ei Särkelä. 

    Sit­ten varsi­naiseen asi­aan, eli siitä, mis­tä bis­nek­sessä on kyse. Yksi tapa kat­soa asi­aa on se, että bis­nek­sen peruste­htävä on löytää jokin niukkaa, jos­ta kulut­ta­ja on valmis mak­samaan. Tämä pätee myös kult­tuurin tuotantoon. 

    Van­has­sa maail­mas­sa infor­maa­tio oli niuk­ka hyödyke, joten kult­tuu­rituotan­non hin­noit­telu­jär­jestelmä pyöräytet­ti­in sen ympärile. Nyt, kun teknolo­gia on tehnyt infor­maa­tion kopi­oimis­es­ta hal­paa, yritetään van­haa bis­nes­mall­ia teko­hen­git­tää laeil­la, jot­ka keinotekois­es­ti tekevät infor­maa­tion kopi­oimis­es­ta kallista. Tämän ongel­mana on se, että samal­la menetämme ne mon­et hyödyt, joi­ta teknolo­gian kehi­tyk­ses­tä syn­tyy (kopi­oimisen rajakus­tan­nusten alenemisena). 

    Se toinen vai­h­toe­hto on, että bis­nek­sen tek­i­jät etsivät mui­ta niukko­ja hyödykkeitä, jot­ka jotenkin liit­tyvät infor­maa­tioon. Tästä esimerkkeinä vaikkapa
    1. taiteil­i­jan per­soona (esimerkkinä pienet erikoi­s­pain­ok­set, jot­ka sisältävät taiteil­i­jan omakä­tisen nimikir­joituk­sen ja muu­ta spesiaalitavaraa)
    2. taiteil­i­jan tukemiseen liit­tyvä sta­tus (kohteena main­os­ta­jat, mese­naatit ja myös laa­ja infor­maa­tio­ta kulut­ta­va yleisö)
    3. Vielä julkaise­ma­ton taide: monia klas­sikoi­ta on alun­perin julka­istu jos­sain lehdessä muu­ta­ma sivu, tai luku ker­ral­laan (kuten tv-sar­jo­ja nykyään). Jos maksajia/mainostajia on riit­tävästi, seu­raa­va osa julkaistaan. 

    Mah­dol­lisuuk­sia on maail­ma täyn­nä. Se tärkein havain­to ylläol­e­van lisäk­si vielä jää puut­tumaan. Osmokin huo­maa ker­toa sen omas­sa alku­peräisessä merkin­nässään: hän arvioi, että kir­jail­i­ja saa 20% kulut­ta­jien mak­samas­ta rahas­ta. Kun kir­jat ajan myötä siir­tyvät dig­i­taal­isik­si, kir­jail­i­ja voi saa­da merkit­tävästi suurem­man osu­u­den myymistään teok­sista. Tämä tarkoit­taa sitä, että saadak­seen sen 20 000 euroa kasaan, kir­jail­i­jan tarvit­see houkutel­la aiem­paa pienem­pi joukko ihmisiä mak­samaan. Tämä tas­apain­ot­taa sitä seikkaa, että on jonkin ver­ran aiem­paa vaikeam­paa kek­siä tapo­ja saa­da ihmiset mak­samaan informaatiosta. 

    Ei ole mitenkään itses­tään selvää, kumpi näistä efek­teistä on voimakkaampi.

  94. > Eihän se niin mene. Ei teil­lä saa hur­jastel­la 200km/h vaik­ka Bemar­il­la niin nopeasti pää­sisikin. Ei kone­tu­lia­seil­la saa ammuskel­la vaik­ka konekivääri on yksinker­tainen ja hal­pa keksin­tö ja luodin mar­gin­aa­likus­tan­nus alhainen.

    Ver­taus ei toi­mi. Autol­la hur­jastelu ja ammuskelu voi tap­paa sivullisia. Kir­jo­jen tai musi­ikin luvat­toman dig­i­taalisen kopi­oimisen hait­taa on paljon vaikeampi osoit­taa. Osa kopi­oi­jista on puh­taasti siivestäjiä, osa ostaa lail­lisen kopi­on, osa ei olisi mis­sään tapauk­ses­sa ostanutkaan, jol­loin kopi­oin­ti ei ole pois lail­lis­es­ta bisneksestä.

  95. “Jos argu­ment­ti­na kel­paa, etteivät tek­i­jänoikeudet lop­ul­ta ole hal­lit­tavis­sa, mitä samal­la logi­ikalla pitäisi päätel­lä maail­man­ti­lanteesta yleen­sä ja kri­isialueista erityisesti?”

    Nai­ivi maail­man­ti­lanteen ymmär­ryk­seni ker­toisi että nuokin ovat ainakin peri­aat­teen tasol­la hal­lit­tavis­sa. Jos ihmisil­lä on kivaa, he eivät sodi, ja kään­täen. Mut­ta mil­lä ihmeel­lä, edes peri­aat­teen tasol­la, saat ihmiset lopet­ta­maan ilmaisen ja helpon tiedon monistamisen omak­si ja tois­t­en ilok­si? Mitä tahansa yksi­ty­isyy­den­suo­jan ripet­tä voi käyt­tää lev­i­tyskana­van toteuttamiseksi.

    Kan­nat­taa lisäk­si huo­ma­ta että tek­i­jänoikeuk­sien rikkomi­nen on ainakin pin­nal­lis­es­ti uhri­ton rikos. Jos menet pimeään, sul­jet­tuun huoneeseen ja ware­tat kir­jan tai musi­ikkikap­paleen, ketään ei satu. Jos joku mil­loinkaan loukkaan­tuu, se tapah­tuu vas­ta paljon myöhem­min, huoneesta pois­tut­tuasi, kun et ostakaan tuo­ta samaista teosta ja vir­tu­aali­dol­lar­it jät­tävät siir­tymät­tä tek­i­jälle. Toisaal­ta, oudos­ta syys­tä tuo­ta ostoti­lanteessa tapah­tunut­ta tekoa(tai tekemet­tömyyt­tä, parem­min) ei käsitetä rikok­sek­si. Se pimeässä huoneessa tapah­tunut uhri­ton toim­inta on se minkä pitäisi uskoa ole­van väärin.

    Tämän takia en ihan suo­raan rin­nas­taisi yksi­tyisen kopi­oin­nin vapaut­tamista oikean vahin­gonteon sallimiseen.

  96. Kor­jaus: ei “aiem­paa pienem­pi joukko ihmisiä” vaan “joko aiem­paa pienem­pi joukko ihmisiä mak­samaan sama raha­sum­ma, tai sit­ten samankokoinen tai suurem­pi joukko mak­samaan pienem­pi sum­ma”. Paino kuitenkin siinä, että pienem­pi raha­sum­ma on helpom­pi kerätä kuin suurempi.

  97. Toi­vo Kär­jen per­il­liset tien­aa­vat vuosit­tain huikei­ta sum­mia Top­in tuotan­nos­ta. Onko se jotenkin eri­laista, kuin jonkin bis­nes­nerokkaan per­il­lis­ten saa­ma tien­esti, esim. maao­maisu­us, kiin­teistöt, osak­keet jne. 

    Saman­lais­es­ta ihmi­saivo­jen tuot­teesta on kyse joka tapauk­ses­sa. Onko taide jotenkin arvot­tomam­paa kuin muu lahjakkuus.

    Minus­ta tek­i­jänoikeu­den kumoami­nen on sosial­is­mia. Jos näin tapah­tuu, kumo­taan oikeus myös muuhun yksi­tyiseen omaisuuteen.

  98. Muu­tamia lyhy­itä kommentteja

    a) Saako itse tuotet­tua infor­maa­tio­ta omis­taa vai ei?

    b) Har­va tun­tuu käsit­tävän kus­tan­nus­toimit­ta­jan merk­i­tyk­sen. Min­i­maa­li­nen osa ihmi­sistä kyke­nee kir­joit­ta­maan mitään ilman laadukas­ta taus­tatukea. Nykyään jär­jestelmä toimii (pait­si niiden mielestä, joiden kuraa ei kestä lukea erkkikään ja joiden tuo­tok­set joutu­vat tois­tu­vasti tyr­mä­tyik­si). Kuin­ka ansain­ta­logi­ikan muuttuessa?

    c) Kaik­ki symp­paa­vat Robin Hood­ia. Sik­sipä tek­i­jänoikeuk­sien väl­jen­tämistä aja­vat yrit­tävät hänen­laisi­naan esi­in­tyä. Not­ting­hamin ser­if­fi on tietenkin yri­tys tai varsinkin suuryritys. 

    d) Saako luo­van työn tek­i­jä (kuten kir­jail­i­ja) rikas­tua työl­lään? Mil­lainen malli uudessa uljaas­sa maail­mas­sa antaa tähän oikean mahdollisuuden.

    e) Ajet­taes­sa suuria lain­säädän­nöl­lisiä muu­tok­sia on pakko pystyä ennakoimaan myös sen vaiku­tuk­sia real­is­tis­es­ti. Päät­te­lyä ei voi perus­taa eri­laisi­in utopis­tisi­in toiveisi­in: ”asi­at kyl­lä hoitu­vat muu­tok­sen jäl­keen”. On hyvä nimit­täin muis­taa, että ihmiset käyt­täy­tyvät ilkeästi, huonos­ti, omaa etu­aan tavoitellen ja yleen­sä vähät muista välit­täen. Sik­si on heikkoa ajaa muu­tos­ta perus­taen sen onnis­tu­misen lähin­nä ihmis­ten hyvän­tah­toisu­u­teen. Lait pitäisi tehdä pahin­ta mah­dol­lista ennakoiden.

  99. Min­ullekaan ei oikein aukea, mik­si tek­i­jänoikeuk­sia ei saisi olla (tai niitä pitäisi rajoit­taa). Jos tek­i­jänoikeudet jotenkin rajoit­ta­vat uusien “artistien” esille pääsyä tai anta­vat “monop­o­lis­tista” taloudel­lista etua, sit­ten ne pitäisi lakkaut­taa. Täl­laisia tilantei­ta ehkä voi kyl­läkin syn­tyä. Kuu­luuko tek­i­jänoikeuk­si­in muu­takin kuin oikeus tuloon? Voidaanko ne myy­dä tai voidaanko niiden turvin vali­ta teok­sen käyt­tö, julka­isi­ja? Voiko Beat­lesin “tek­i­jänoikeusien” omis­ta­ja sal­lia Beat­lesin soit­tamisen Kokoomuk­sen, mut­ta ei Vihrei­den tilaisuuk­sis­sa? Vaik­ka molem­mat mak­saisi­vat teostoko­r­vauk­set samal­la lailla?

  100. Lisään vielä, että tietenkin teok­sen käytön kon­trol­li kuu­luu selvästi artis­tille itselleen. Mut­ta jos tek­i­jänoikeudet on myy­ty, sen jäl­keen tätä kon­trol­lia ei niihin enää voi liittyä.

  101. Shake­speare, Rem­brandt, da Vin­ci ja muut huiput eivät tarvin­neet tek­i­jänoikeuk­sia. Onko ihan var­maa, että nämä huonom­mat taiteil­i­jat vält­tämät­tä tarvit­se­vat niitä?

    Onnek­si kukin voi tehdä Shake­speare-sovi­tuk­si­aan mak­samat­ta siitä rojal­te­ja sen sijaan, että jou­tu­isi itse tekemään huonom­pia näytelmiä. Eikä tarvi­ta byrokra­ti­aa eikä lakimiesarmei­joitakaan, kun ei ole lak­isääteistä monopolia/kieltolakia.

  102. Tiedemies piti “vääränä ja epäasial­lise­na” sitä, että nos­tin esi­in konkreet­tisen kir­jan ja kir­jail­i­jan esimerkik­si ja tulin­pa vielä viitan­nek­si tule­vaisu­u­teenkin, vaik­ka Tieden­miehen mukaan “tule­vaisu­ut­ta ei ole ole­mas­sa vielä”.

    Pos­tu­loin ja argu­men­toin ceteris paribus sitä vaan, että arvostan ammat­tikir­jail­i­joiden työtä, ja Sofi Oksa­nen om ammat­tikir­jail­i­ja. Tek­i­jänoikeuk­sien pois­t­a­mi­nen tarkoit­taisi ammat­tikir­jail­i­joille joko ammatin vai­h­toa tai jotakin uut­ta keinoa rahoit­taa elämän­sä ja mah­dol­lis­es­ti jopa rikas­tu­akin. Näitä keino­ja on tuol­la alkupuolel­la luetel­tu, mut­ta kuten sanoin, min­un silmis­säni ne kyl­lä näyt­tävät McGyverin sini­tar­ralenotkoneil­ta, jot­ka voivat fik­tios­sa sovi­tus­sa kon­tek­stis­sa toimi­akin, mut­ta kamoon — oike­as­sa elämässä. Ikäänkuin kir­jara­hat tuli­si­vat joil­tain linux-nörteiltä. 

    Vai että tule­vaisu­ut­ta ei ole ole­mas­sa vielä. Kappas.

    Touko Met­ti­nen

  103. Kjr63: Voiko Beat­lesin “tek­i­jänoikeusien” omis­ta­ja sal­lia Beat­lesin soit­tamisen Kokoomuk­sen, mut­ta ei Vihrei­den tilaisuuk­sis­sa? Vaik­ka molem­mat mak­saisi­vat teostoko­r­vauk­set samal­la lailla?

    Ei voi. Ei mil­lään taval­la. Kyl­lä bän­dit saa­vat vetää ihan mitä biise­jä vain keikoil­la kun­han Teosto-kor­vauk­set mak­se­taan tak­so­jen mukaan.

    Mut­ta Beat­le­sien tek­i­jänoikeuk­sien omis­ta­jat voivat esim. vali­ta, että yhty­een kap­palei­ta ei saa käyt­tää Kokoomuk­sen tv-main­ok­ses­sa (tai Vihrei­den radiomainoksessa:).

    @MattiH:

    Neu­vos­toli­itossa tek­i­jöil­lä ei ollut oikeuk­sia — ne oli val­ti­ol­la. Nyky­istä tilan­net­ta län­si­mais­sa ei voi mitenkään ver­ra­ta kom­mu­nis­tiseen dik­tatu­uri­in. Sen­si­jaan piraat­tien aja­maa “vapau­tus­ta” voi mielestäni hyvin ver­ra­ta “tek­i­jänoikeuk­sien kollek­tivi­soin­ti­in” tai “tek­i­jänoikeuk­sien sosial­isoin­ti­in”. Sitähän se oikeas­t­aan tarkoittaa.

    Tiedemies: (Minä) Miten voi olla että vain “kult­tuuri” olisi kau­pankäyn­nin ulkop­uolel­la? Vai pitäisikö leipä ja maitokin saa­da ilmaiseksi?

    (Tiedemies)Tähän argu­ment­ti­in olen puut­tunut nyt niin mon­ta ker­taa, että minus­ta siihen vetoami­nen ei ole enää asial­lista keskustelua. Se ei ole asial­lista keskustelua sik­si, että kukaan ei ole väit­tänyt, että kult­tuurin pitäisi olla kau­pankäyn­nin ulkopuolella.

    Jos kult­tuu­ri­työläis­ten dig­i­tal­isoitavis­sa ole­vien työn tulosten jakami­nen olisi lail­lista ja laa­jamit­taista, ei ko. tuot­teille voi syn­tyä minkään­laisia dig­i­taal­isia markki­noi­ta. Ilmaista vas­taan ei voi kil­pail­la. Niin se vain on. Sil­loin mekanisoitu/digitalisoitu kult­tuuri on kau­pankäyn­nin ulkop­uolel­la. Mitä pidem­mälle tekni­nen kehi­tys ete­nee, sitä suurem­pi osa kult­tuuris­tamme on digitaalista.

    Olen lukenut blo­gisi tek­stit tek­i­jänoikeud­es­ta ja eri­tyis­es­ti “rent-seekingistä”. Oma­l­la taval­laan hienos­tunut teo­reti­soin­tisi on sisäis­es­ti koher­ent­tia ja loogista.

    Onko sil­lä sit­ten mitään tekemistä käytän­nön maail­man kanssa onkin jo aivan toinen juttu.

    Kun tek­i­jänoikeudet ovat konkreet­tis­es­ti osa elan­toa ja tätä kuu­lua “tilkkutäkki­toimeen­tu­loa”, niihin on vain valitet­tavasti mah­do­ton suh­tau­tua teo­reet­tisi­na ajatusmalleina.

    @Miltei ajat­telin tänään:

    Moitit bemari-esimerkkiäni kehnok­si ja ver­taat toivo­maasi tule­vaisu­ut­ta tilanteeseen, jos­sa “vain tien­pitäjä” kär­sii kovista nopeuksista.

    Niin. Ehkä se on noin. Ehkä kaik­ki ajaisi­vat juuri niin lujaa kuin vain voisivat.

    Mut­ta jos kus­tan­nusten nousun vuok­si tien­pitäjäl­lä ei ole varaa ylläpitää väyliä entiseen tapaan, niin kyl­lä siitä jo kohtu­ullisen lyhyel­läkin aikavälil­lä seu­raa se, että tien kun­to las­kee, jol­loin enää kukaan ei voi ajaa kah­ta sataa. 

    Ensin las­ke­taan nopeus sataan­vi­iteenkymp­pi­in, sit­ten sataseen. Muu­ta­man kymme­nen vuo­den päästä körötel­lään kolmeakymp­piä mont­tuisel­la hiekkatiel­lä ja ihme­tel­lään että miten tässä näin kävi. Kaikille­han piti riit­tää nan­naa uudessa uljaas­sa nopeusra­joituk­set­tomas­sa maailmassa.

    Pahoit­te­len hapan­ta sävyäni, mut­ta en voi vält­tyä huo­maa­mas­ta näitä keskustelu­ja käy­dessäni että eri­tyisen var­mo­ja lausun­to­ja “mah­dol­li­sista uusista ansain­ta­logi­ikoista”, “jakamisen ihanu­ud­es­ta” ja “tek­i­jänoikeuk­sien tuhoisu­ud­es­ta” anta­vat nimeno­maan ihmiset jot­ka eivät koskaan ole tuot­ta­neet mitään teosta, jota kukaan halu­aisi kopi­oi­da tai jakaa.

    Taiteil­i­jaa moinen välin­pitämät­tömyys risoo rajusti. Etenkin kun euroop­palaisen tek­i­jänoikeusjär­jestelmän asiantun­te­mus on paikoitellen aivan pihalla.

    Ja en nyt väitä etteikö myös kult­tuurin tek­i­jöistä löy­ty­isi ihmisiä, jot­ka halu­a­vat jakaa tuot­teitaan ilmaisek­si. Teen niin minäkin, eri­tyis­es­ti mar­gin­aalisem­man popin piiris­sä se on nykyään maan tapa — onhan kaikille artis­teil­la vähin­tään MySpace-preesens. 

    Mut­ta halu­an vali­ta mil­loin jaan, mitä jaan ja mis­sä. Siitä tässä on kysymys. Ja halu­an myös saa­da roposiani takaisin jol­lain tapaa kun olen töitä tehnyt. Ilman markki­noi­ta ja ansain­ta­logi­ikkaa* korkealaa­tu­isia kult­tuu­rituot­tei­ta ei synny.

    Jo nyt inter­net on täyn­nä ihanaa ilmaista kult­tuuria. Rakkausrunot.com, Flickr.com mikseri.net ja vaikka­pa Youtube ovat täyn­nään maail­man kansalais­ten tekemää kult­tuuria, joka on joko vapaasti tai vaikka­pa CC-lisenssil­lä jaos­sa. Ihanaa! Jakakaa amatöörien soi­tan­taa! Kat­sokaa ilmaisia har­rasteli­javideoita viime viikon­lop­un Ruotsin laival­ta! Lukekaa teinien Fan­fic­tio­nia. Tai vaik­ka sit­ten sitä Doctorowia.

    Mut­ta kun ei se vapaa kult­tuuri tun­nu kel­paa­van. Pitäisi saa­da jakaa mitä vain, sel­l­ais­takin, jota tek­i­jät eivät halu­aisi ilmaisek­si antaa. Mik­siköhän? Liit­ty­isiköhän mitenkään noiden ilmais­ten tuot­tei­den laatuun?

    Pahoit­te­len todel­lakin synkkää sävyäni. En vaan kykene suh­tau­tu­maan tähän aiheeseen into­hi­mot­toman teoreettisesti.

  104. Sem­moinen metakom­ment­ti, että kun nyt puhutaan imma­te­ri­aalioikeuk­sista niin johdon­mukaisu­u­den vuok­si olisi kunkin hyvä päät­tää että onko ne saman­laisia kui­in ihan nor­maalin mater­ian omis­tu­soikeudet vai jotain ihan muu­ta. Jos Kemp­pisen main­io­ta ter­miä käyt­täen teok­set on hillo­munkke­ja, niin on omi­tu­ista sanoa että niiden jälkikäyt­töön pitäisi olla leipuril­la jotain oikeuk­sia, osta­mal­laan hillo­munkil­la saa tehdä ihan mitä huvit­taa, vaik­ka kopi­oi­da sen. Toisaal­ta jos on sitä mieltä että teos ei ole hillo­munk­ki ja sik­si sen kopi­oimi­nen ei tuo­ta vahinkoa, niin on epäjo­hdon­mukaista samaan hen­gen­ve­toon vaa­tia ettei tek­i­jäl­lä voi olla mitään imma­te­ri­aalioikeuk­sia kos­ka leipuril­lakaan ole.

  105. Tähän väli­in voisi tode­ta että on häpeäl­listä kuin­ka Suomes­sa kohdel­laan lah­jakkain­ta ja luov­in­ta kansanosaa, jon­ka varas­sa lep­ää Suomen kult­tuurin tulevaisuus.
    Uskoisin että taiteil­i­jat eivät näe tek­i­jänoikeuk­sien heiken­tämis­vaa­timusten johtu­van teknisen kehi­tyk­sen väistämät­tömästä kulus­ta, vaan siinä toteu­tuu sana “niiltä joil­la ei ole, ote­taan pois sekin vähä mitä heil­lä on”. Rahaa ei ollut ennenkään mut­ta nyt ollaan viemässä oikeudetkin!

    Uskoisin että taiteil­i­jat eivät pidä hyvänä nykyti­lan­net­ta, jos­sa taide­ala tar­joaa joillekin har­voille onnekkaille eri­no­maiset tulot, mut­ta suurin osa joutuu elämään jatku­vas­sa epävarmuudessa.
    Lah­jakku­us ei riitä taiteil­i­jak­si ryhtymiseen vaan ihmisel­lä pitää olla poikkeuk­selli­nen kyky sietää epä­var­muut­ta. Useim­mat taiteel­lis­es­ti lah­jakkaat mut­ta tur­val­lisu­ut­ta arvosta­vat ihmiset val­it­se­vat sään­nöl­lisen toimeen­tu­lon (vaik­ka sit­ten kau­pan kas­sana) ja luop­u­vat taiteil­i­jan uras­ta. Tämä on val­ta­va tap­pio heille mut­ta niin se on yhteiskun­nallekin! Yhteiskun­nan kyky sopeu­tua muu­tok­si­in riip­puu paljon siitä, onko sen luo­van kansanosan poten­ti­aali käytössä.

    Kuitenkin tek­i­jänoikeuk­sien valvon­ta luul­tavasti johtaisi niin vakavaan yksilön­va­pauk­sien rajoit­tamiseen, että tek­i­jänoikeuk­sia on heiken­net­tävä vähitellen. Jos tek­i­jänoikeuk­sien muu­tok­sen kan­nat­ta­jat halu­a­vat saa­da taiteil­i­jat vaku­utet­tua, heil­lä pitäisi olla tar­jol­la jotain radikaal­isti parem­paa kuin nykytilanne. 

    Kansalais­palkan toteut­ta­mi­nen pitäisi aloit­taa taiteil­i­joista. Aloite­taan siitä, että jokaiselle valmis­tu­valle taiteil­i­jalle annetaan kah­den vuo­den taiteil­i­ja-apu­ra­ha, kooltaan vähin­tään peruspäiväraha+välttämättömät tila- ja mate­ri­aa­likus­tan­nuk­set. Seu­raavis­sa vai­heis­sa apu­ra­ha­jär­jestelmää kehitetään aidon kansalais­palkan suun­taan. Ottaen huomioon kuin­ka paljon rahaa kuluu taiteil­i­jan koulut­tamiseen, pitäisi heille ainakin antaa mah­dol­lisu­us kyky­jen­sä toteuttamiseen.

    Tek­i­jänoikeuk­sien uud­is­tamis­pro­jek­ti­in pitäisi saa­da mukaan aja­tus, että suo­ma­laista kult­tuuria (kaikessa mon­i­naisu­udessaan) on tarpeen kehit­tää, kos­ka kukaan muu ei sitä mei­dän puolestamme tee. Eri­tyis­es­ti Suomes­sa pitäisi tun­nus­taa että taiteen tekem­i­nen ei ole bisnestä (kielialue on pieni jne), ei ole suurim­mak­si osak­si koskaan ollutkaan, vaan taiteen arvo on muual­la kuin rahassa.

  106. “Toi­vo Kär­jen per­il­liset tien­aa­vat vuosit­tain huikei­ta sum­mia Top­in tuotan­nos­ta. Onko se jotenkin eri­laista, kuin jonkin bis­nes­nerokkaan per­il­lis­ten saa­ma tien­esti, esim. maao­maisu­us, kiin­teistöt, osak­keet jne.”

    Paljonkos muuten per­il­lisille siir­tyneistä tek­i­jänoikeustu­loista menee per­in­töveroa? Muutenkin tek­i­jänoikeusmak­sut ovat vastik­kee­ton­ta rahaa, Toi­vo Kär­ki teki tuot­ta­van työn joskus ja hyvä että hän sai työstään kor­vaus­ta. Mut­ta pitääkö vielä hänen per­il­lisen­sä saa­da pait­si itse Kär­jen tien­aa­mat ja mah­dol­lis­es­ti säästämät rahat (perin­nön), myös oikeu­den hänen kuukausit­taisi­in tuloi­hin­sa? Tämähän voitaisi­in sit­ten ulot­taa kaikille aloille, tosin oltaisi­in val­tiona konkurssis­sa alta aikayk­sikön. Etuoikeudet ovat yhteinen haitta.

    Nor­maalis­sa tapauk­ses­sa­han tämä tietysti menee niin että per­il­liset perivät sen mitä Toi­vo Kär­ki on työl­lään tien­an­nut, eikä hänen “työtään”. Samoin siir­tyy vas­tuu esim. siitä per­i­tys­tä maaplän­tistä (ei sekään tuo­ta ilman mitään työtä, ja vero­ja ja val­tion aset­tamia vas­tui­ta riit­tää) tai osakkeista (jot­ka voivat kui­h­tua olemat­tomi­in ellei niistä pidä huolta).

    Word­Pressin keskustelun rajoituk­set alka­vat tul­la hyvin esille. Pitäisi olla mah­dol­lisu­us säikeistää keskustelua use­ampi­in osi­in. Nyt tätä rön­sistynyt­tä keskustelua on läh­es mah­do­ton­ta seu­ra­ta yhdestä lita­ni­as­ta. Ehkä aloit­ta­ja voisi tehdä uuden kir­joituk­sen jostain mie­lenki­in­tois­es­ta esille putkah­ta­neesta ala-aiheesta?

    1. >i>WordPressin keskustelun rajoituk­set alka­vat tul­la hyvin esille. Pitäisi olla mah­dol­lisu­us säikeistää keskustelua use­ampi­in osi­in. Nyt tätä rön­sistynyt­tä keskustelua on läh­es mah­do­ton­ta seu­ra­ta yhdestä lita­ni­as­ta. Ehkä aloit­ta­ja voisi tehdä uuden kir­joituk­sen jostain mie­lenki­in­tois­es­ta esille putkah­ta­neesta ala-aiheesta?

      Olen pahoil­lani blo­gin huonos­ta palve­lu­ta­sos­ta. Tämä on har­rasteli­japo­hjl­ta tuotet­tu muun työn ohes­sa. Sik­si tässä ei voi­da päästä ammat­ti­maiseen tasoon. Sama kos­kee monia muitakin har­rastepo­h­jal­ta tuo­tut­tu­ja asoita.

  107. Kun olen edel­lä paris­sa kir­joituk­ses­sa mielestäni hyvin perustel­lut, mil­laista hait­taa tek­i­jänoikeuk­sista on ihmis­ten hyv­in­voin­nille, niin eikö olisi jo tek­i­jänoikeuk­sien puo­lus­ta­jien vuoro perustel­la omaa kan­taansa. Löy­tyykö joukos­ta yhtäkään , joka osaisi selit­tää mikä on se logi­ik­ka, jon­ka mukaan tek­i­jänoikeudet ovat ihmiskun­nalle hyväk­si. Onko niil­lä ehkä posi­ti­ivisia vaiku­tuk­sia ihmis­ten taval­lis­ten taloudel­lis­ten tai sosi­aal­is­ten ongelmien ratkaisemiseen? Ter­ror­is­min ja sotien vähen­tämiseen? Luonnonsuojeluun?

    Kun yhteisiä lake­ja tehdään ja pide­tään voimas­sa (esimerkik­si tek­i­jänoikeuk­sista), niiden perustelu­jen on tietysti nojat­ta­va yhteiseen hyvään. Ja todis­tus­taak­ka on luon­nol­lis­es­ti täl­lais­ten lakien tek­i­jöil­lä ja voimas­s­apitäjil­lä eikä suinkaan niil­lä, joiden mielestä täl­laisia lake­ja ei tarvita.

    Mitä tulee sel­l­aiseen yleis­pe­rustelu­un, että kehi­tys vaatii tek­i­jänoikeuksin suo­jat­tua taidet­ta ja tiedet­tä, kos­ka se kehit­tää ihmisille ymmärtäviä tun­tei­ta, opet­taa tärkeitä asioi­ta ja loogista ajat­telukykyä, niin tätä min­un on vaikea uskoa, kun kat­son sitä vihan­pitoa ja sekoilua, jota maail­ma on nyky­isinkin pul­lol­laan ja otan huomioon sen, että merkit­tävin osa siihen osal­lis­tu­jista on saanut asen­teen­sa ja oppin­sa tek­i­jänoikeuk­sil­la suo­ja­tu­ista kir­joista, telkkar­i­o­hjelmista, ope­tus­ma­te­ri­aaleista jne.

    Ja vielä tästä nykyis­es­tä keskustelus­ta, miten ihmeessä koko tek­i­jänoikeuksin tuotet­tu kir­jal­lisu­us ei ole pystynyt opet­ta­maan useim­mille siihen osal­lis­tu­jille sel­l­aista yksinker­taista asi­aa, että tek­i­jänoikeuslain ylläpitämi­nen vaatii peruste­lut, ei sen pois­t­a­mi­nen – vai onko se sit­tenkään ihme.

  108. Ei tätä(kään) taide­ta julka­ista, mut­ta yritetään. Tai sit­ten kom­ment­tien lisäys on jotenkin rik­ki. (Yritän nyt toisel­la selaimel­la. Ja javascript on myöskin nyt käytössä.)

    Osmo, lope­ta tahalli­nen trol­laus ja väärinymmärtämi­nen. Kir­jan kan­nes­sa pitää olla kir­jail­i­jan nimi, mut­ta Pirk­ka-kir­jan kan­nes­sa ei voisi olla esim. sana “autho­rized” tai vas­taavaa tek­stiä, joka ker­toisi juuri sen ver­sion ole­van kir­jail­i­jan hyväksymä ja suurem­pia kor­vauk­sia saa­va viralli­nen ver­sio. Pirk­ka-kir­ja ei myöskään saa olla ulkois­es­ti sel­l­ainen, että se sotket­taisi­in siihen “aidom­paan”.

    1. Hyvä, sit­ten ymmärämme samal­la taval­la. Joku vain sanoi, ettei kir­jail­i­jan nimeä saisi käyt­tää, mitä pidin kovin ihmeellisenä.

      Ei saa näyt­tää ulkois­es­ti samal­ta? Vaik­ka kir­jail­i­jan tek­sti on kenen tahansa kau­pal­lis­es­ti käytet­tävis­sä, tait­ta­jan työ on suojattua?

  109. Jaa­has siis toimii, mut­ta sivus­to, näin sanois­in, ei.

    Eli­naikaan perus­tu­vat TO-pitu­udet ovat läh­es rikol­lisen huono­ja ideoita.
    Ensin­näkään en ymmär­rä mik­si kukaan tarvit­sisi rahaa elämän­sä jäl­keen eikä vas­taan ole vielä täl­laista henkilöä. Oikeud­es­ta voidaan alkaa keskustel­la sit­ten, kun joku siinä tilanteessa ole­va (eli siis kuol­lut) oikeudet vielä omis­ta­va tek­i­jä tulee sitä henkilöko­htais­es­ti vaa­ti­maan. (Per­imys, leskeneläk­keet, las­ten toimeen­tu­lo ja muu vas­taa­va taas ovat asioi­ta, joi­ta muutkin joutu­vat eli­naikanaan järjestämään.)
    Toisek­seen hait­tana on orpo­jen teosten ongel­ma. Kaik­ista teok­sista ei edes tiede­tä tek­i­jää ja, vaik­ka tiedet­täisi­inkin, tek­i­jästä ei vält­tämät­tä tiede­tä onko hän kuol­lut vai ei ja kos­ka. Sen sijaan teok­sille voidaan aina määrit­tää julka­isuhet­ki. Vaik­ka julka­isuhetkeä ei tiedet­täisikään tarkasti, tiede­tään edes jonkin teoskap­paleen julka­isua­janko­h­ta ja siten takara­ja suo­ja-ajan loppumiselle.

    Mitä “autho­rized”- ja ympäristöys­tävälli­nen-leimoi­hin tulee, kyse on myös mit­takaavas­ta ja rahas­tamis­es­ta. Monikaan ei oikeasti ymmär­rä ympäristöa­sioi­ta ja niiden tärkeyt­tä ja laa­ju­ut­ta, kun taas yhden kir­jail­i­jan toimeen­tu­lo on helpom­min käsitet­tävis­sä. Lisäk­si ympäristöys­täväl­lisyy­destä on myös tul­lut rahas­tuskeino, kun on huo­mat­tu ole­van kulut­ta­jia, jot­ka näin mak­sa­vat tuot­teesta enem­män. Kir­jail­i­ja taas voisi julkises­ti avau­tua tai hyväksyä mui­ta julka­isi­joi­ta, mikäli “hyväksymisko­r­vaus” ei olisi riit­tävä hin­taeroon nähden.

  110. “Ei saa näyt­tää ulkois­es­ti samalta?”

    Jaa­has taas joko trol­lataan tai sit­ten suosit­te­len lääkäril­lä käyn­tiä — höperyy­den merkke­jä on selvästi näkyvis­sä. Tähän on nimit­täin vas­tat­tukin jo. Kysymys on kulut­ta­jan­suo­jalaista. Kulut­ta­jan pitää voi­da tehdä ero ver­sioiden välillä.

    1. Kul­lä siihen voi hyvin lait­taa kan­teen näkyvästi “Pirk­ka Oy:n edullis­es­ti toimit­ta­ma” kun­han se muuten nähyt­tää ihan samalta.

  111. Kjr63 kysyy asial­lis­es­ti, mitä hait­taa tek­i­jänoikeuk­sista lop­ul­ta on. Kuka häviää ja miten? Tietoa ja kauneut­ta himoit­se­va yleisö? Mut­ta onko heil­lä jokin eri­tyi­nen oikeus kyseiseen kir­jal­liseen tai musi­ikil­liseen tuot­teeseen (ellei sitä ole rahoitet­tu verovaroin)?

    En tiedä, onko tek­i­jänoikeuk­sista kovin paljon hyö­tyäkään muille kuin tun­ne­tu­ille tavaramerkeille (joiden tekelei­den kopi­oin­nil­la voisi vauras­tua). Mut­ta olen­naisem­paa on silti se, että ihmisel­lä on oikeus sanoa ratkai­se­va sanansa oman tuo­tok­sen­sa myyn­ti- ja jakeluehdoista.

    Toisi­naan tun­net­tu tek­i­jä haaste­taan oikeu­teen ideavarkaud­es­ta, ja tämä on aivan ter­vet­tä. Tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa kuu­luisat henkilöt voisi­vat käyt­tää surut­ta hyväk­seen tuntemattomia.

  112. Entäpä ympäristönäkökul­ma — halu­aisiko joku viisaampi ottaa tästä kopin?

    Yleinen kon­sen­sus näyt­tää ole­van, että jos halu­amme vält­tää ilmas­ton­muu­tok­sen ja ympäristö­tuho­jen pahim­mat vaiku­tuk­set, ihmiskun­nan tulisi siirtää kulu­tus­taan fyy­si­sistä tuot­teista yhä enem­män palvelui­hin ja aineet­tomi­in hyödykkeisi­in. Toisin sanoen, talouskasvu tulisi irroit­taa esimerkik­si ener­gian kulu­tuk­sen kasvusta.

    Olete­taan että tämä on mah­dol­lista (emme tiedä tarpeek­si sanoak­semme tästä mitään var­maa). Mil­laisia vaiku­tuk­sia tek­i­jänoikeuk­sien heiken­tämisel­lä olisi tämän tavoit­teen saavuttamisessa?

    Maalaisjär­jel­lä ajatellen tun­tuu helpol­ta uskoa, että tek­i­jänoikeuk­sien pois­t­a­mi­nen johtaisi tilanteeseen, jos­sa ainakaan aineet­tomien hyödykkei­den kaup­pa ei koskaan voisi kor­va­ta merkit­tävää osaa talouskasvus­ta. Panok­set tässä leikissä ovat melkoiset: jos talouskasvua ei saa­da irroitet­tua ener­gian kulu­tuk­ses­ta, meil­lä on edessämme todel­la paho­ja ongelmia — joista pien­impiä on velka­ve­toisen talousjär­jestelmän toden­näköi­nen romahdus.

    Itse yritin eilen miet­tiä strate­gioi­ta, joil­la oikeat yri­tyk­set toden­näköis­es­ti kil­pail­i­si­vat tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa. Mieleeni tuli kak­si toden­näköis­in­tä: tuot­tei­den elinkaaren tarkoituk­selli­nen lyhen­tämi­nen, ja ver­tikaa­li­nen inte­groin­ti yhdis­tet­tynä yri­tys­salaisuuk­sien merk­i­tyk­sen korostamiseen.

    Ensim­mäisessä vai­h­toe­hdos­sa kil­pailu­un vas­tat­taisi­in yksinker­tais­es­ti syytämäl­lä uusia ver­sioi­ta ja markki­noimal­la niitä kulut­ta­jille mah­dol­lisim­man tehokkaasti. Erään­lainen hyper-hyper­k­il­pailu toisin sanoen. Vaiku­tuk­set ympäristölle lienevät selviä.

    Toises­sa vai­h­toe­hdos­sa yri­tys pyrk­isi tekemään mah­dol­lisim­man paljon itse ja salas­sa. (Tämähän oli tapa toimia ennen patent­ti­jär­jestelmää.) Ali­hankki­joi­ta käytet­täisi­in lähin­nä triv­i­aaleis­sa kom­po­nen­teis­sa; vaikeam­min kopi­oitavi­in kom­po­nent­tei­hin kuten mikropi­irei­hin lisät­täisi­in omi­naisuuk­sia puh­taasti kopi­oin­tia ja yhteen­sopivu­ut­ta vaikeut­ta­maan. Tulok­se­na saat­taisi hyvin olla se, että yri­tyk­set tois­taisi­vat edelleen tois­t­en­sa tutkimus­ta, mut­ta sil­lä erol­la esimerkik­si paten­til­liseen jär­jestelmään, että tutkimuk­sen tulok­sia ei luul­tavasti koskaan julka­istaisi. Lisäk­si ali­hankki­joiden käyt­tö han­kaloi­tu­isi val­tavasti, kos­ka heille ei voisi uskoa minkään­laisia teknisiä liike­salaisuuk­sia. Seu­rauk­se­na olisi tehokku­u­den menetystä.

  113. Ehkä pitäisi säätää laki, jon­ka mukaan nämä Pirk­ka-kir­jat pitää varus­taa määrämit­taisel­la lätkäl­lä, vähän tupak­ka-ask­ien varoi­tustek­stien tapaan, jos­sa lukee “PIRAATTI” merirosvol­o­gon vier­essä ja sit­ten tek­sti, jos­sa ker­ro­taan että kir­jail­i­ja ei saa tästä mitään itselleen.

    Sel­l­aista kir­jaa kun sit­ten lukee kahvi­las­sa, antaa itses­tään säälit­tävän kult­tuuriv­i­hamielisen ja köy­hän kuvan. Näin kompromissiehdotuksena.

  114. Kil­go­re,

    Toi­vo Kär­ki teki tuot­ta­van työn joskus ja hyvä että hän sai työstään kor­vaus­ta. Mut­ta pitääkö vielä hänen per­il­lisen­sä saa­da pait­si itse Kär­jen tien­aa­mat ja mah­dol­lis­es­ti säästämät rahat (perin­nön), myös oikeu­den hänen kuukausit­taisi­in tuloihinsa?

    Lundqvist,

    Jos Toi­vo Kär­ki han­k­ki aikanaan asun­to­ja, jot­ka ovat nyt vuokral­la ja perikun­ta saa niistä vuokrat­u­lo­ja, niin kelle niiden tulo­jen pitäisi kuulua. 

    Kun tekee rahaa kiin­teistöbis­nek­sel­lä, se on omaa ja per­il­lis­ten, mut­ta jos bisnes on musi­ikkia, se voidaan sosial­isoi­da, vai.

  115. Heitän­pä sekaan puh­taasti kau­pal­lisen toim­inta­mallin: Kir­jail­i­ja voisi ostaa tek­i­jänoikeussuo­jan sitä valvo­val­ta jär­jestöltä. Hän mak­saisi esim. tonnin+alv jär­jestölle, joka täl­lä rahal­la rahoit­taisi toimintansa,tietysti toiveena saa­da enem­män kuin ton­ni kor­vauk­sia. Jär­jestö sit­ten valvoisi teok­sen jälleen­myyn­tiä , kor­vausten tili­tyk­siä ja parhaansa mukaan piratismia. Jos jär­jestön valvon­tatuote ei olisi uskot­ta­va tai siinä olisi teknisiä puut­tei­ta, esim. net­tivuo­to­jen valvom­i­nen , olisi se jär­jestön ongel­ma. Kirjailija/kustantaja , joka kaipaisi vain “henkistä” tuot­toa tai ei uskoisi kau­pal­lis­es­ti merkit­tävän kor­vaus­sum­man ylit­tyvän, myisi teosta oma­l­la riskillä.

    Okei , liian lib­er­aalia Suomeen, jos­sa virkalokkien suu­pala on tar­joilu­järjestyk­sessä ensim­mäis­inä. Point­ti­ni on oikeas­t­aan se, että merkit­tävä val­taosa tek­i­jänoikeussum­mista on kau­pal­lisen toimin­nan kannal­ta liian pieniä . Niiden saa­jil­la on sijansa kult­tuurin ken­täl­lä, mut­ta on aivan kohtu­u­ton­ta , että me asi­akkaina joudumme mak­samaan palkat­tu­jen tek­i­jänoikeustyöläis­ten , oikeusjut­tu­jen , kir­jakaup­po­jen hallinnon ja pankkien rahan­si­ir­ron kulut muu­tamien kymp­pi­en ja satas­ten tekijänoikeustilityksistä.

  116. “..Mut­ta olen­naisem­paa on silti se, että ihmisel­lä on oikeus sanoa ratkai­se­va sanansa oman tuo­tok­sen­sa myyn­ti- ja jakeluehdoista.”

    Taiteil­i­jal­la itsel­lään luon­nol­lis­es­ti. Mut­ta jos taiteil­i­ja on kuol­lut? Kukaan nykyelävä ei voi esi­in­tyä “Sibeliuk­se­na” ja sanoa mihin tarkoituk­seen hänen teok­si­aan käytetään. Tässä on hyvinkin ongel­ma. Mikä estää nyky­taiteil­i­joiden esiinpääsyn.

    “Mut­ta Beat­le­sien tek­i­jänoikeuk­sien omis­ta­jat voivat esim. vali­ta, että yhty­een kap­palei­ta ei saa käyt­tää Kokoomuk­sen tv-main­ok­ses­sa (tai Vihrei­den radiomainoksessa:).”

    Kuten mainit­tu. Beat­le­sien tek­i­jänoikeuk­sien halti­jat voivat käyt­tää Beat­le­sien tuotan­toa monop­o­lin han­kkimiseen. Ovathan Vihreät “cool” (ainakin 50+ mielestä) kun hei­dän tv-main­ok­sis­saan soi Bea­t­les toisin kuin Kokoomuksen.

    Aus­tralia on myynyt “Tas­man­ian tuho­laisen” Dis­neylle. Paljonko Dis­ney perii vuokraa rav­in­to­lal­ta, jon­ka nimi on “Tas­man­ian tuho­lainen”? Ja mikä on hinnoittelumekanismi?

  117. peto: Tek­i­jänoikeuk­sien ver­taami­nen monop­o­li­in ei minus­ta toimi.

    Tek­i­jänoikeudet anta­vat jonkin teok­sen valmis­tamiseen yksi­noikeu­den, joten ne ovat talousti­eteel­lis­es­ti tarkastel­tuna monop­o­li, piste. (Tämä maini­taan muuten ihan talousti­eteen suomenkieli­sis­sä peru­sop­pikir­jois­sakin, mm. kir­jas­sa Taloustiede, WSOY Oppi­ma­te­ri­aalit 2006. Sitaat­ti: “Määräaikaisen yksi­noikeu­den turvin valmis­ta­ja voi hin­noitel­la tuot­teen­sa siten, että myös kiin­teät kus­tan­nuk­set tule­vat kate­tuik­si. Yhteiskun­nan kannal­ta ongel­mana on kuitenkin tek­i­jänoikeu­teen liit­tyvä monop­o­livoima. Miten varmis­te­taan se, ettei tuot­ta­ja ase­ta hin­taa korkeam­mak­si, kuin mikä riit­tää kiin­tei­den kus­tan­nusten varmistamiseen?”)

    Peri­aat­teessa tämän ei tarvit­sisi olla ongel­ma, kos­ka kuten toteat, kuka tahansa muukin voi kir­joit­taa samankaltaisia kir­jo­ja. Kuitenkin käytän­nössä kos­ka jokainen julka­istu teos on jonkun yksi­noikeu­den alainen, syn­tyy mon­en­laisia ongelmia, etenkin aloil­la joil­la teosten oikeuk­sil­la on taipumus pitkäl­lä tähtäimel­lä keskit­tyä pienelle joukolle julka­isi­joi­ta (tämä taitaa tosin kir­jal­lisu­us­puolel­la olla pienem­pi ongel­ma kuin esim. musi­ikissa). Se estää aidon hin­tak­il­pailun suosi­tus­ta teok­ses­ta, heiken­tää teosten saatavu­ut­ta ja saat­taa aiheut­taa joidenkin teosten katoamisen kokon­aan (ns. orvot teok­set; lisäk­si musi­ikkipuolel­la havait­ti­in, että van­ho­ja äänit­teitä oli jenkeis­sä uudelleen­julka­istu luvat­tomasti enem­män kuin oikeu­den­halti­joiden toimes­ta) ja vaikeut­taa ker­ran julka­istun mate­ri­aalin uusiokäyt­töä muis­sa teoksissa.

    Viimeis­es­tä ongel­mas­ta mainit­takoon esimerkik­si yhdys­val­ta­lainen klas­sikkodoku­ment­ti Eyes on the Prize, jon­ka tekemiseen käytet­ti­in video­ma­te­ri­aalia 82 eri ark­istos­ta, 275 val­oku­vaa 93 ark­istos­ta, ja noin 120 eri musi­ikkikap­palet­ta. Teok­sen muu­ta­man alku­peräisen näyt­tök­er­ran jäl­keen sitä ei enää nähty tele­vi­sios­sa eikä uudelleen­julka­isuna, kos­ka alku­peräiset sopimuk­set mate­ri­aalin käytöstä oli­vat joko rauen­neet tai eivät kat­ta­neet DVD-julka­isu­ja. Teos saati­in lop­ul­ta takaisin julk­isu­u­teen, mut­ta siihen vaa­dit­ti­in 600 000 dol­lar­in lahjoi­tus Fordin säätiöltä, 20 vuo­den neu­vot­te­lut ja paljon vapaae­htoistyötä. (Tosin tämäkin ongel­ma on kieltämät­tä suurem­pi muil­la aloil­la kuin kirjallisuudessa.)

    Ansain­ta­logi­ikoista: esite­tyis­sä usein uusi­in teknolo­gioi­hin perus­tu­vis­sa ansain­ta­logi­ikois­sa on usein se haaste, että toimi­ak­seen ne vaa­ti­vat tek­i­jältä nyky­istä huo­mat­tavasti enem­män työtä, usein myös teknistä tai kau­pal­lista osaamista. Tähän ei yksit­täisel­lä tek­i­jäl­lä useim­miten ole varaa saati kykyjä, jol­loin tek­i­jä olisi entistä enem­män kus­tan­ta­jas­ta riippuvainen.

    Kus­tan­ta­jas­ta tai muus­ta liikekump­panista. Mikä tahansa julka­isumalli vaatii men­estyäk­seen aina muu­takin osaamista, kuin mitä pelkkä teok­sen luomi­nen vaatii. Teosta kun pitäisi markki­noidakin. Ei tämä ole mitenkään eri­tyis­es­ti uusien ansain­ta­logi­ikoiden ongelma.

    Ilmainen on iki­van­ha markki­noin­tikik­ka. Toimii niin kauan kuin kaik­ki eivät niin tee, mut­ta mitä main­osar­voa sil­lä on kun kaik­ki on jo ilmaisek­si netissä?

    Sil­lä on edelleenkin sil­loin se main­osar­vo, että kyn­nys tutus­tua teok­seen on mon­ta ker­taa alhaisem­pi, ja teos lev­iää mon­ta ker­taa suurem­malle yleisölle kuin mitä se muuten tekisi.

    Toisaal­ta voi olla, että kus­tan­ta­jia on tul­lut lisää kun painami­nen hal­ven­tuu. Mikä on ollut kus­tan­ta­moiden kan­nat­tavu­u­den muu­tos? Onko julka­istu­jen kir­jo­jen teosko­htainen myyn­ti kasvanut?

    Olet oike­as­sa, näitä pitäisi selvit­tää tarkem­min. Siltikään kokon­aisuute­na ei näytä siltä kuin kir­jal­lisu­usala olisi mitenkään pahasti kär­simässä nykyti­lanteesta, ja sama on nähtävis­sä val­taosas­ta muil­la kult­tuuri­aloista: ne ovat kärsi­neet joko vähän tai eivät lainkaan, etenkin kulut­ta­jan näkökulmasta.

    Olet asian ytimessä. Kun ilmaisek­si kopi­oin­ti on helpom­paa kuin ost­a­mi­nen, kum­man luulette ole­van suositumpaa?

    Ilmaisek­si kopi­oin­ti, toki. On kuitenkin virhep­äätelmä johtaa tästä se johtopäätös, että ilmaisko­pi­oin­ti vält­tämät­tä tämän vuok­si vähen­täisi myyntiä.

    Mitä eroa on oikeasti lähipi­ir­ille kopi­oimisel­la ja julkisel­la levittämisellä?

    Eipä juurikaan eroa. Epäkau­palli­nen kopi­oin­ti pitäisikin vapaut­taa kokonaan. :]

    Janne Korho­nen: Cory Doc­torow kun saat­taa olla se yksit­täistapaus, jos­ta ei pitäisi yleistää.

    Baen Books? Meneekö kokon­ainen kus­tan­ta­mokin yksittäistapaukseksi?

    Samuli Lin­tu­la: Siitä, että ihmiset mak­sa­vat ilman pakkoa on hyvin vähän esimerkke­jä. Ne toimi­vat jois­sain juh­lis­sa, jois­sa sosi­aa­li­nen paine on voimakas ja rahan saa­ja läheinen. Muuten en ole juuri toimivia vapaae­hto­is­mak­sun jär­jestelmiä havainnut.

    Puh­taasti lahjoi­tus­varoil­la pyöriv­iä jär­jestöjä on maail­mas­sa aikas mon­ta, ja niiden yhteen­las­ket­tu liike­vai­h­to on aikas mon­ta mil­jar­dia. Itsekin tulit main­in­neek­si Wiki­me­dia Foun­da­tion­in samalla.

    Lisäk­si saatat huo­ma­ta, että kult­tuu­ri­te­ol­lisu­us pär­jää aivan hyvin siitä huoli­mat­ta, että net­tiko­pi­oin­ti vain lisään­tyy vuosi vuodelta.

    jouni lundqvist: Minus­ta tek­i­jänoikeu­den kumoami­nen on sosial­is­mia. Jos näin tapah­tuu, kumo­taan oikeus myös muuhun yksi­tyiseen omaisuuteen.

    Tek­i­jänoikeudet rajoit­ta­vat ihmis­ten oikeuk­sia käyt­tää ostami­aan teok­sia siten kuin halu­a­vat. Ne ovat siten yksi­ty­i­somis­tuk­sen rajoi­tus.

    Tek­i­jänoikeuk­sia on mah­dol­lista vas­tus­taa niin vasem­mis­to­lais­es­ta kuin oikeis­to­lais­es­takin näkökul­mas­ta. Oikeis­to­lais­es­ta kos­ka ne ovat kil­pailun rajoi­tus, ja niiden heiken­tämi­nen lisää vapaa­ta kil­pailua. Van­han vitsin mukaan tek­i­jänoikeudet ovat val­tion takaa­ma yksi­tyi­nen monop­o­li: oikeis­to vas­tus­taa niitä kos­ka kuulee sanan ‘monop­o­li’, vasem­mis­to kos­ka kuulee sanan ‘yksi­tyi­nen’, ja anark­istit kos­ka kuule­vat sanan ‘val­tio’. Vit­si ei ole kovinkaan kaukana totuudesta.

    Han­nu Oskala: Pahoit­te­len hapan­ta sävyäni, mut­ta en voi vält­tyä huo­maa­mas­ta näitä keskustelu­ja käy­dessäni että eri­tyisen var­mo­ja lausun­to­ja “mah­dol­li­sista uusista ansain­ta­logi­ikoista”, “jakamisen ihanu­ud­es­ta” ja “tek­i­jänoikeuk­sien tuhoisu­ud­es­ta” anta­vat nimeno­maan ihmiset jot­ka eivät koskaan ole tuot­ta­neet mitään teosta, jota kukaan halu­aisi kopi­oi­da tai jakaa.

    Ker­ro tuo kus­tan­ta­jil­leni. :] Min­ul­ta on julka­istu yksi kir­ja ja toisen käsikir­joi­tus on täl­lä het­kel­lä kus­tan­ta­jal­la viimeis­teltävänä. Kol­mas on työn alla, siitäkin on alus­ta­va sopimus.

    (Ja ennen kuin joku kysyy mik­sei tuo­ta ekaa kir­jaa ole verkos­sa ladat­tavis­sa: alku­peräi­nen kon­tak­ti­ni BTJ:llä vai­h­toi fir­maa eikä sieltä vas­tat­tu sähkö­posti­in kun kysyin että saisiko sen lait­taa webi­in. En ole sit­ten jak­sanut käyt­tää sen enem­pää vaivaa luvan saamisek­si — myyn­ti voisi var­maan lisään­tyä jos pistäisin siitä ilmaislevi­tyk­seen kopi­on, mut­ta sain tuos­ta vain ker­tako­r­vauk­sen enkä provikkaa, joten min­ulle on sin­sän­sä aika sama paljonko se enää myy.)

    Mut­ta kun ei se vapaa kult­tuuri tun­nu kel­paa­van. Pitäisi saa­da jakaa mitä vain, sel­l­ais­takin, jota tek­i­jät eivät halu­aisi ilmaisek­si antaa. Mik­siköhän? Liit­ty­isiköhän mitenkään noiden ilmais­ten tuot­tei­den laatuun?

    Taisinkin jo maini­ta syitä ylem­pänä. Ks. kom­ment­ti­ni 6.8.2009 kel­lo 13:14.

  118. Väite, etten olisi tehnyt mitään tek­i­jänoikeu­de­nalaista mate­ri­aalia, on väärä. Olen julkaissut oppi­ma­te­ri­aalia, tieteel­listä tek­stiä ja levyt­tänyt musiikkia. 

    Laadus­ta en sano mitään, enkä käytä tätä minään argu­ment­ti­na. Minus­ta vain on tarpeen oikaista vääriä väitteitä.

  119. Nyt tiedän mis­tä ruotsinkieli­nen ilmaisu Usch!!! juon­taa juurensa.

    Offtopic: Tom­mi Uschanov “Ja kuten on jo mon­ta ker­taa huo­mautet­tu, niin kauan kuin on oikeus pas­si­in ja oikeus muut­taa muualle, val­tion väki­val­takoneis­to ei pako­ta ketään yhtään mihinkään – vaan jär­jetön halu oleskel­la jatku­vasti nimeno­maan alueel­la, jos­sa tämä kauhea väki­val­takoneis­to on val­las­sa. Joten nämä lop­ut­tomat palop­uheet väki­val­takoneis­tos­ta kan­nat­taisi jo lopettaa.”

  120. Osmon blogi­in voisi tuo­da omi­naisu­u­den: kom­ment­tien numeroin­ti. Olisi helpom­pi viita­ta ja helpom­pi seu­ra­ta kuka sanoi mitä missä?

  121. Patent­tei­hin olisi järkevää määrit­tää mak­simikesto. Kir­joi­hin esimerkik­si 5 tai 10 vuot­ta. Siihen men­nessä se on myynyt tarpeek­si, eikä se ole niin lyhyt aika, että odotet­taisi­in hal­paa kopi­o­ta. Lop­ulli­nen mas­sa­monist­a­mi­nen net­ti­in ja kir­joik­si saat­taa olla jopa kir­jail­i­joiden toive. Se takaa ikuisen elämän.

  122. Jonii: ” Kan­nat­taa lisäk­si huo­ma­ta että tek­i­jänoikeuk­sien rikkomi­nen on ainakin pin­nal­lis­es­ti uhri­ton rikos.”

    Pin­nal­lis­es­ti kyl­lä. Hiukan niin kuin myymälävarkaus.

    Shake­speare ei kaivan­nut tek­i­jänoikeuk­sia: ”Shake­speare, Rem­brandt, da Vin­ci ja muut huiput eivät tarvin­neet tek­i­jänoikeuk­sia. Onko ihan var­maa, että nämä huonom­mat taiteil­i­jat vält­tämät­tä tarvit­se­vat niitä?”

    Tuon ajan har­vat taiteil­i­jat tekivät työn­sä varakkaiden mesanaat­tien suo­jeluk­ses­sa tai suo­raan val­taapitävien tai kirkon tilauk­ses­ta. Maalausten ost­a­mi­nen oli merkit­tävä keino osoit­taa omaa ase­maa. Sil­loin oli ihmisiä jot­ka oli­vat suh­teessa niin rikkai­ta että pystyivät kus­ta­maan jollekin työsken­te­lyn pitkäk­si aikaa. Maail­ma ei ole enää saman­lainen, enkä ainakaan minä halua että se olisi. Sitä pait­si sil­loin kopi­oimi­nen ja niiden levit­tämi­nen oli erit­täin työlästä, eikä lop­putu­losta koskaan ollut yhtä hyvä kuin alkuperäinen.

    tpyy­lu­o­ma: ”Jos Kemp­pisen main­io­ta ter­miä käyt­täen teok­set on hillo­munkke­ja, niin on omi­tu­ista sanoa että niiden jälkikäyt­töön pitäisi olla leipuril­la jotain oikeuk­sia, osta­mal­laan hillo­munkil­la saa tehdä ihan mitä huvit­taa, vaik­ka kopi­oi­da sen.”

    Miten kopi­oidaan hillo­munk­ki ilmaisek­si? 🙂 Leipuri voi nimetä hillo­munkkin­sa Mil­lo­hunkik­si ja suo­ja­ta nimen, jon­ka jäl­keen sel­l­aisia ei muut voi myydä.

    Kaj Sota­la: ”Tek­i­jänoikeudet anta­vat jonkin teok­sen valmis­tamiseen yksi­noikeu­den, joten ne ovat talousti­eteel­lis­es­ti tarkastel­tuna monop­o­li, piste.”

    Selvä. Ajat­telin näin maalaisjär­jel­lä, että oikeasti haitalli­nen tilanne on sil­loin kun osta­jil­la on vain yksi vai­h­toe­hto (vaikka­pa sähköy­htiö) tai yhden toim­i­jan suo­jaa­ma teknolo­gia käytän­nössä pakot­taa käyt­tämään sen tuot­tei­ta (tut­tua käyt­töjär­jestelmistä). Sisäl­lön suh­teen näin ei oikein voi olla: ideoitaan ei voi suo­ja­ta, joten mikään kir­ja, piir­ros, val­oku­va, äänite, sar­jaku­va tms pysty estämään koko toimi­alan toim­intaa. Ain­oa mieleen­tule­va poikkeus ovat taide­teok­sista ote­tut val­oku­vat: kos­ka niitä ei yleen­sä pääse vapaasti kuvaamaan,voi syn­tyä tilanne että halu­tak­seen esit­tää kuvan kyseis­es­tä teok­ses­ta, on pakko ostaa siihen käyt­tooikeus. Toisaal­ta en kek­si mitään teosta joka olisi niin halut­tu että sen hin­ta nousisi kovin korkeaksi.

    Kaj Sota­la: ”Sil­lä (ilmaisu­udel­la) on edelleenkin sil­loin se main­osar­vo, että kyn­nys tutus­tua teok­seen on mon­ta ker­taa alhaisem­pi, ja teos lev­iää mon­ta ker­taa suurem­malle yleisölle kuin mitä se muuten tekisi.”

    Toki, mut­ta ei se vält­tämät­tä näy kuitenkaan myyn­nis­sä. Ihmisil­lä on rajalli­nen määrä aikaa, joten jos suurin osa kulut­taa ilmaisek­si, on tek­i­jöille käteen jäävä pot­ti kuitenkin pienempi.
    Kaj Sota­la: ”Lisäk­si saatat huo­ma­ta, että kult­tuu­ri­te­ol­lisu­us pär­jää aivan hyvin siitä huoli­mat­ta, että net­tiko­pi­oin­ti vain lisään­tyy vuosi vuodelta.”

    Mut­ta eikös musi­ikin kokon­ais­myyn­ti ole laskus­sa vai muis­tanko väärin?

  123. Neu­vos­toli­itossa tek­i­jöil­lä ei ollut oikeuk­sia – ne oli val­ti­ol­la. Nyky­istä tilan­net­ta län­si­mais­sa ei voi mitenkään ver­ra­ta kom­mu­nis­tiseen dik­tatu­uri­in. Sen­si­jaan piraat­tien aja­maa “vapau­tus­ta” voi mielestäni hyvin ver­ra­ta “tek­i­jänoikeuk­sien kollek­tivi­soin­ti­in” tai “tek­i­jänoikeuk­sien sosial­isoin­ti­in”. Sitähän se oikeas­t­aan tarkoittaa. 

    Taas yksi esimerk­ki tek­i­jänoikeuk­sil­la kan­nuste­tun päät­te­lykyvyn tasos­ta. Kollek­ti­ivi on sanakir­jan mukaan yhteis­toimin­nalli­nen yksikkö, esimerkik­si sosial­isti­nen val­tio mut­ta myös yri­tys täyt­tää tämän ehdon. Jos tek­i­jänoikeudet kollek­tivi­soidaan, se tarkoit­taa sitä, että ne ote­taan tai oste­taan jonkin yhteis­toimin­nal­lisen yksikön hal­tu­un, joka määrää mitä ihmis­ten töil­lä tehdään. Jos Neu­vos­toli­itossa 100% tek­i­jänoikeuk­sista oli val­tion hal­lus­sa, niin kuin­ka suuren osan maail­man tek­i­jänoikeuk­sien arvos­ta luulisit nyky­isin ole­van yri­tys­ten hal­lus­sa? Paljonko alle sadan jää?

    Tek­i­jänoikeuk­sista luop­umi­nen tarkoit­taa tasan päin­vas­taista. Kollek­tivi­soin­ti pure­taan, yksi­noikeudet ote­taan pois sekä val­tio­val­loil­ta että yri­tyk­siltä, jol­loin ne hyö­tyvät, jot­ka työnkin ovat tehneet. Sil­lä päin­vas­toin kuin tääl­lä niin monel­la suul­la totuute­na tois­te­taan, henkisen työn tulok­sia voidaan myy­dä myös ilman yksi­noikeuk­sia ja juuri sel­l­aiseen hin­taan kuin niistä hyö­tyäkin on.

  124. Näis­sä ketjuis­sa jotkut ovat käyt­tänet kir­jas­to­laitos­ta esimerkkinä tahos­ta, joka jakelee tavaraa ilmaisek­si. Sehän ei pidä paikkaansa, mut­ta saat­taa ker­toa omaa tari­naansa aja­tus­maail­moista, myös niiden, jot­ka usko­vat julkisen liikene­teen ole­van ilmaista, tai niiden, jot­ka vaa­ti­vat, että sen tulisi olla ilmaista.

    Kir­jas­ton tapauk­ses­sa­han aineis­toa saa kyl­lä laina­ta, mut­ta tietyin ehdoin. Kir­jas­to kyl­lä hyvin pitkälle omis­taa aineis­toin ja vaatii kor­vauk­sen huka­tus­ta tai myöhästyneestä aineistoista.

    Ei min­ul­la ole mitään sitä vat­saan, että verkkoon syn­ty­isi jakelukanavia, jot­ka toimi­vat saman­tyyp­pi­sistä lähtöko­hdista ja tavoin kuin julki­nen liikenne tai kir­jas­to, mut­ta näen tuos­sa aika suuren eron tekijänoikeudettomuuteen. 

    Miten muuten, vosi­iko tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa lait­taa tek­i­jää vas­tu­useen teok­sen­sa mah­dol­li­sista hait­tavaiku­tuk­sista, kuten vihan­li­et­son­nas­ta? Olisi­han aika outoa joutua vas­tu­useen tuo­tok­ses­ta, jon­ka oikeuk­sia ei omista? Tai mikä sit­ten olisi tuomio? Kor­vauk­sia kellekkään ei tietenkään voisi mak­saa, mut­ta saat­taisiko tuomiois­tu­in määrätä teok­sen hävitet­täväk­si kollek­ti­ivis­es­ta muis­tista? Toki pelkästä oikeudet­tomas­ta sanomis­es­takin saat­taa nykymääil­mas­sa olla sank­tion­sa, mut­ta omis­tus­suhtei­den esite­tys­tä purkamis­es­ta saat­taisi olla yllät­täviäkin seuraamuksia.

  125. Pahoit­te­len hapan­ta sävyäni, mut­ta en voi vält­tyä huo­maa­mas­ta näitä keskustelu­ja käy­dessäni että eri­tyisen var­mo­ja lausun­to­ja “mah­dol­li­sista uusista ansain­ta­logi­ikoista”, “jakamisen ihanu­ud­es­ta” ja “tek­i­jänoikeuk­sien tuhoisu­ud­es­ta” anta­vat nimeno­maan ihmiset jot­ka eivät koskaan ole tuot­ta­neet mitään teosta, jota kukaan halu­aisi kopi­oi­da tai jakaa.

    Jos nyt tälle lin­jalle lähde­tään, niin: Olen julkaissut kak­si kir­jaa ja kol­mas on luon­nos­teil­la. Olen suo­men­tanut kau­pal­lisille kus­tan­ta­jille kuusi kir­jaa, seit­semäs on tulos­sa. Olen julkaissut artikkelei­ta ainakin neljässä kir­ja­muo­toises­sa kokoo­ma­teok­ses­sa. Olen julkaissut viitisenkym­men­tä lehti­jut­tua, joista suurim­mas­ta osas­ta olen saanut palkkion. Ja kun kus­tan­nus­toimit­ta­jien merk­i­tys kir­jo­jen onnis­tuneisu­udelle on nyt tul­lut maini­tuk­si, niin olen toimin­ut myös kustannustoimittajana.

    Halu kopi­oi­da tai jakaa tuot­tami­ani teok­sia on myös yksiselit­teis­es­ti todis­tet­tavis­sa, sil­lä ainakin yhdestä lehti­ju­tus­tani ja yhdestä suo­men­ta­mas­tani kir­jas­ta on käsipelil­lä naputel­tu net­ti­in pitk­iä, sitaat­tioikeu­den rajat roimasti ylit­täviä pätk­iä — kysymät­tä min­ul­ta tai kir­jan kus­tan­ta­jal­ta lupaa tai edes ilmoit­ta­mat­ta asi­as­ta… (Itse olen ollut tästä lähin­nä imarreltu.)

    Itse asi­as­sa suurin osa tulois­tani on peräisin käyt­töoikeuk­sien myymis­es­tä sel­l­aisi­in aineis­toi­hin, joi­hin min­ul­la on tek­i­jänoikeus. Pidän tästä huoli­mat­ta nyky­muo­toista tek­i­jänoikeusjär­jestelmää kokon­aisuute­na tarkastellen kestämät­tömänä. Sen kestämät­tömyys nimit­täin ei riipu siitä, pidänkö minä tai kukaan muu tätä kestämät­tömyyt­tä hyvänä asiana vai huonona asiana. Jos hyvät asi­at saisi aina toteu­tu­maan ja huonot asi­at jäämään toteu­tu­mat­ta vain halu­a­mal­la, niin mitään ongel­maa ei olisikaan.

    En ole samaa mieltä tek­i­jänoikeuk­sien jyrkän kat­e­goris­ten vas­tus­ta­jien kanssa, mut­ta ymmär­rän aivan hyvin, mis­tä hei­dän ajat­telun­sa kumpuaa. Tuo­htunut paasaami­nen heitä vas­taan ja sen julis­t­a­mi­nen, kuin­ka hei­dän näke­myk­sen­sä ovat ken­estä tahansa järkevästä ihmis­es­tä ilmi­selvästi idioot­ti­maisia ja moraalis­es­ti turmeltunei­ta, onnis­tuu vain luk­it­se­maan hei­dät entistä tiukem­min äärim­mäisi­in kan­toi­hin­sa. Sen sijaan pitäisi päin­vas­toin pyrk­iä keskusteluy­hteyk­sien rak­en­tamiseen eri kan­to­jen välille. Se ei tässä keskustelus­sa näytä olleen help­poa — kum­mallekaan osapuolelle.

    Minus­ta tek­i­jänoikeu­den kumoami­nen on sosialismia.

    http://farm1.static.flickr.com/25/53295111_637be17159.jpg

    Jos näin on, niin sosial­is­mi naut­tii tätä nykyä varsin huikeaa kan­na­tus­ta. Ainakin siitä päätellen, miten yleis­es­ti tek­i­jänoikeuk­sia riko­taan. Sosial­is­mil­la näkyy myös nykyään ole­van kan­na­tus­ta melko yllät­tävis­sä piireis­sä — kuten aiem­min jo huo­mautin, esimerkik­si Ruotsin oikeistop­uolueen oikeistosiivessä.

    Nyt tiedän mis­tä ruotsinkieli­nen ilmaisu Usch!!! juon­taa juurensa.

    Höp­sistä. Se juon­taa Turmion Kätilöi­den tek­i­jänoikeussuo­jaa naut­ti­van levyn Usch! nimestä.

  126. Vaa­dit­ti­in blo­gin teknistä uud­is­tu­mista. En tai­da olla ihan samaa mieltä, minus­ta tämä “lita­ni­atyyli” toimii tois­taisek­si aika hyvin. Äkkiäkös sitä parisa­taa kom­ment­tia skan­naa. Tässä on se hyvä puoli, että kaik­ki asi­aan liit­tyvä on samal­la sivulla.

  127. Kjr63: “Taiteil­i­jal­la itsel­lään luon­nol­lis­es­ti. Mut­ta jos taiteil­i­ja on kuol­lut? Kukaan nykyelävä ei voi esi­in­tyä “Sibeliuk­se­na” ja sanoa mihin tarkoituk­seen hänen teok­si­aan käytetään.”

    Joku sanoi tässä ketjus­sa, että tek­i­jänoik­sudet ver­tau­tu­vat mate­ri­aaliseen omaisu­u­teen, joka voidaan jät­tää perin­nök­si nime­ty­ille henkilöille. Tässä on point­tin­sa, mut­ta tun­tuu silti siltä että henk­i­nen per­in­tö on eri­laista kuin mate­ri­aa­li­nen nimeno­maan kopi­oitavuuten­sa takia (“kukaan ei menetä mitään”). Sopi­van ajan jäl­keen sen soisi ole­van kaikkien käytössä ilman tek­i­jänoikeusmak­su­ja. Taitaa olla aika mieli­v­al­taista, mihin aikara­ja asete­taan, mut­ta ehkä piraat­tipuolueel­la on tässä kan­natuk­sen siemeniä.

  128. Tom­mi Uschanov: “En ole samaa mieltä tek­i­jänoikeuk­sien jyrkän kat­e­goris­ten vas­tus­ta­jien kanssa, mut­ta ymmär­rän aivan hyvin, mis­tä hei­dän ajat­telun­sa kumpuaa. … Sen sijaan pitäisi päin­vas­toin pyrk­iä keskusteluy­hteyk­sien rak­en­tamiseen eri kan­to­jen välille. Se ei tässä keskustelus­sa näytä olleen help­poa – kum­mallekaan osapuolelle.”

    Hyvin san­ot­tu — olen aivan samaa mieltä. 

    Vaik­ka olen tässäkin ketjus­sa tain­nut esi­in­tyä melko kärkkäänä imma­te­ri­aalioikeuk­sien puo­lus­teli­jana, olen itse asi­as­sa jär­jestelmän kokon­ais­val­taisen uud­is­tamisen ja esimerkik­si suo­ja-aiko­jen rajoit­tamisen kan­nal­la. Minus­ta vain IPR:n totaa­li­nen kumoami­nen ei ole ensin­näkään real­isti­nen tavoite, ja toisek­si olen hiukan skepti­nen sen suh­teen, lie­neekö kaikkia kumoamisen poten­ti­aal­isia vaiku­tuk­sia reaal­i­maail­mas­sa mietit­ty ihan lop­pu­un saak­ka. Tai vält­tämät­tä edes kovin pitkälle.

    Keskustelu itse asi­as­sa muis­tut­taa muu­ta­mal­la huvit­taval­la taval­la maa­han­muut­tokeskustelua — olen esimerkik­si sitä mieltä, että teo­reet­tis­es­ti pistämät­tömistä lähtöko­hdista IPR:n totaal­ista nol­laamista aja­vat saat­ta­vat tehdä itse asialle enem­män hal­laa kuin hyö­tyä. Kuten myös kiivaasti ko. oikeuk­sia kannattavat.

  129. Mat­ti Haavikko, val­tion jaka­mat apu­ra­hat ovat kukka­hat­tutä­ti­moral­is­mia siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa ilmaisua.

    Annetaan mielu­um­min kaikkien kukkien kukkia. Sinä voit perus­taa yhdis­tyk­sen keräämään rahaa dig­gaa­malle­si taiteelle, minä omalleni.

    Ei lähetetä poli­isia pam­put­ta­maan väkipakol­la ihmisiä mak­samaan vero­ja apu­ra­ho­jen kus­tan­ta­misek­si, vaan tyy­dytään niihin apu­ra­hoi­hin, joi­ta ihmiset mak­sa­vat vapaaehtoisesti. 

    Myös teol­lisu­u­den, maat­alouden, aluei­den ym. tuet pois, vain (tukea eniten tarvit­se­vien) ihmis­ten tuki jätetään, ja verot alas, niin että ihmiset selviävät vähem­mäl­lä työl­lä ja ehtivät panos­taa enem­män siihen, että tekevät itse taidet­ta, sen sijaan, että joutu­vat puur­ta­maan kus­tan­ta­ak­seen veroin sel­l­aista taidet­ta, jota halveksivat.

    Eivät Shake­speare ja Rem­brandtkaan tarvin­neet apu­ra­ho­ja eivätkä tekijänoikeuksia.

  130. Haen kir­jani kir­jas­tos­ta ja musi­ikki­ni netistä. Kak­sikymp­piä tun­tuu aika isol­ta rahal­ta, enkä edes halua varas­toi­da kirjavuorta.

    Jos halu­at­te kanavoi­da raho­jani kir­jail­i­joille, ain­oa tehokas mekanis­mi on Verokarhu & Kukka­hat­tulau­takun­ta. Ottakaa tai jättäkää.

    Kukka­hat­tulau­takun­nalle ei tarvitse antaa täysin vapai­ta käsiä, vaan voidaan päät­tää, että suosi­tu­ille kir­jail­i­joille täy­tyy myön­tää val­tion­tukea laatu­ta­sos­ta riip­pumat­ta. Jos tämä mekanis­mi saadaan toim­i­maan hyvin, mitä siitä tek­i­jänoikeu­den vält­tämät­tömyy­destä jää enää jäljelle?

  131. Kjr63:“tietenkin teok­sen käytön kon­trol­li kuu­luu selvästi artis­tille itselleen. Mut­ta jos tek­i­jänoikeudet on myy­ty, sen jäl­keen tätä kon­trol­lia ei niihin enää voi liittyä.”

    Tek­i­jäl­lä ei ole omis­tuoikeut­ta teok­seen­sa, jos hän ei voi myy­dä sitä eteenpäin.

    Han­nu Oskala:“Ilmaista vas­taan ei voi kil­pail­la. Niin se vain on.”

    Niin se vaan ei ole. Ilmaista vas­taan voi kil­pail­la. Markki­nat on ole­mas­sa, vaik­ka raha ei vai­h­taisikaan omis­ta­jaa. (vrt. pariutumismarkkinat.)

    “Pahoit­te­len todel­lakin synkkää sävyäni. En vaan kykene suh­tau­tu­maan tähän aiheeseen into­hi­mot­toman teoreettisesti.”

    Jos tun­teet sumen­taa pään, niin kan­nat­taa jät­tää keskustelu­un ostallis­tu­mi­nen vähem­mälle. On ihan älytön vaa­timus, että vain ne, jot­ka hyö­tyvät nykyis­es­tä rent-seekingistä saisi­vat sitä kri­ti­soi­da. Eiköhän sin­ul­la ole enem­män oma lehmä ojas­sa, kuin niil­lä, jot­ka eivät tuo­ta nykyään tek­i­jänoikeuk­sien alaista sisältöä.

    Mat­ti Haavikko:“Tämä on val­ta­va tap­pio heille mut­ta niin se on yhteiskunnallekin! ”

    Miten niin? Eikö tämä voi olla val­ta­va hyö­ty yhteiskun­nalle, kun ihmiset, jot­ka eivät tuo­ta toisille ihmisille jotain mitä he arvostaisi­vat alka­vat tekemään jotain tuottavaa?

    “Tek­i­jänoikeuk­sien uud­is­tamis­pro­jek­ti­in pitäisi saa­da mukaan aja­tus, että suo­ma­laista kult­tuuria (kaikessa mon­i­naisu­udessaan) on tarpeen kehittää”

    Mik­si sitä pitäisi kehit­tää, jos ihmiset eivät sitä halua? Mikä sinä olet sanomaan sille ital­ialaisen oop­per­an ystävälle, että sen pitäisi mielu­um­min kuun­nel­la suo­ma­laista? (Tai käy­dä kansal­lisoop­peras­sa La Scalan sijaan?)

  132. jonii: a) “piraatti”-nimityksellä viitataan näem­mä usein joi­hinkin ihan mui­hin kuin Piraat­tipuolueen edustaman 

    kil­go­re: Niin kivaa kuin tääl­lä näyt­tääkin ole­van jos jonkin­laisia olk­inukke­ja yhdessä hakates­sa, voisiko Soin­in­vaara ottaa kan­taa myös siihen mitä “piraatit” oikeasti ajavat?

    Kun ‘piraat­ti’ on per­in­teis­es­ti tarkoit­tanut waret­ta­jaa tai musi­ikin­lataa­jaa jota ensisi­jais­es­ti kiin­nos­taa kap­paleen tai sof­t­an saami­nen hal­tu­un­sa, muus­ta viis, niin Piraat­tipuolue on valin­nut aika huonos­ti nimen­sä jos se ei halua samais­tua tuo­hon porukkaan. 

    O.S. kir­joit­ti alun­perin tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jista eikä main­in­nut lainkaan Piraat­tipuoluet­ta (tai edes sanaa piraat­ti. Käsit­tääk­seni tääl­lä on enim­mäk­seen yritet­ty hah­mot­taa minkälainen olisi maail­ma jos­sa tek­i­jänoikeudet eivät ole voimas­sa, sik­si ettei niitä pystytä valvo­maan tai että ne on peräti pois­tet­tu moraa­likood­is­tos­ta. Jos Piraat­tipuolue ei sem­moista aja, mik­si tunkea itseään väk­isin olkinukeksi?

  133. “Vaa­dit­ti­in blo­gin teknistä uud­is­tu­mista. En tai­da olla ihan samaa mieltä, minus­ta tämä “lita­ni­atyyli” toimii tois­taisek­si aika hyvin. Äkkiäkös sitä parisa­taa kom­ment­tia skan­naa. Tässä on se hyvä puoli, että kaik­ki asi­aan liit­tyvä on samal­la sivulla.”

    Tarken­netaan vielä että kun ehdotin “ketjutet­tu­ja kom­ment­te­ja”, tarkoitin lähin­nä tämän tyylistä uud­is­tus­ta (esimerk­ki tuos­sa melkein heti sivulla):
    http://en.blog.wordpress.com/2009/02/19/comment-threading-is-here-plus-other-cool-comment-settings/

    Siis viesti­in vas­tauk­set tuli­si­vat sen viestin “alle”, muo­dostaen ketju­ja. Täten tietyn viestiketjun seu­raus helpot­tuu, ja kaik­ki viestit ovat vielä samal­la sivul­la. Tuo omi­naisu­us on Word­Pres­sis­sä sisään­raken­net­tuna 2.7 ver­sios­ta läh­tien, jota siis tässäkin blo­gis­sa käytetään (ver­sios­ta en tosin ole varma).

    Toki siitä ekstra­vaivaa on, eri­tyis­es­ti teemaa pitää tes­ta­ta että se ymmärtää kyseisen omi­naisu­u­den. Toden­näköis­es­ti edessä on tee­man muokkaus tähän tarkoituk­seen, johon tiet­ty tarvi­taan web­mas­terin avus­tus­ta.. Mut­ta tuo nyt oli vain ehdo­tus, ymmär­rän toki jos intoa ei ole ryhtyä säätämään.

  134. Munk­ki kiroaa kam­mios­saan 559 vuot­ta sit­ten, kir­joit­taa viimeisen tek­stin ja heit­tää sit­ten mustepul­lon seinään. Sen viimeisen tek­stin se naulaa kirkonoveen, siinä on kau­ni­il­la kalligrafi­al­la pam­flet­ti Guten­ber­gin kerettiläisyy­destä. Perkele ja antikris­tus sak­salainen kul­tasep­pä saatana, kek­si kirjapainokoneen.

    Edessä on nyt keski­aikaisen, huolel­la oikolue­tun ja virheet­tömän, oikeasti arvokkaan kir­jal­lisu­u­den lop­pu. Pain­ovirheitä! Ja kokon­ainen kir­ja 30 flori­inil­la! Sitähän voi lukea joku papis­toon tai aatelis­toon kuulumaton!

  135. Niin kivaa kuin tääl­lä näyt­tääkin ole­van jos jonkin­laisia olk­inukke­ja yhdessä hakates­sa, voisiko Soin­in­vaara ottaa kan­taa myös siihen mitä “piraatit” oikeasti ajavat?

    “Piraat­te­ja” ei oikein voi niput­taa yhdek­si joukoksi. 

    Suomes­sa ensim­mäi­nen piraateik­si miel­let­tävä ryh­mä ovat nämä radikaalit tek­i­jänoikeuk­sien pois­tamista vaa­ti­vat “waret­ta­jat”, jot­ka eivät ole asi­aa sen kum­mem­min miet­tinyt kuin että onhan sen nyt väärin, että joutuu peleistä, musi­ik­ista ja eloku­vista mak­samaan. Maltil­lisem­mat taas väit­tää, että aineet­tomien hyödykkei­den hin­noit­telu on keinotekois­es­ti liian korkeal­la, mikä oikeut­taa Robin Hood toim­intaa. Tämä ryh­mä on kai se, minkä suuri yleisä piraateik­si ylipäätän­sä mieltää.

    Tästä seu­raa­va ryh­mä on ne, jot­ka vaa­ti­vat samaa asi­aa kuin waret­ta­jat, mut­ta hie­man älyl­lisem­min perustein, puhuen kult­turaal­i­sista jokamiehenoikeuk­sista ja vedoten siihen, että kopi­oin­ti omaan käyt­töön on JO NYT mon­elta osin sal­lit­tua, niin mik­si netin kaut­ta tapah­tu­vaa kopi­oin­tia nyt kohdel­laan kuin myymälä­varkaut­e­na. Tästä ryh­mästä kuu­luu myös jonkin ver­ran aka­teemista huutelua siitä, että tek­i­jänoikeudet jopa rajoit­ta­vat talouden poten­ti­aalia ja hait­taa­vat kehitystä.

    Seu­raa­va ryh­män ryh­män voi mieltää kansalaisoikeuk­sien puo­lus­ta­jik­si, jot­ka tietoy­hteiskun­nan nyky­istä suun­taa ja kansalaisoikeuk­sien polkemista. Tämä on se poruk­ka, joka masi­noi Lex Nokia ‑vas­taisia mie­lenosoituk­sia ja on huolis­saan levy-yhtiöi­den miljoon­avaateista ja lait­tomista rek­istereistä jne. Suomes­sa merkit­tävin taho tässä ryh­mässä on EFF (Elec­tron­ic Fron­tier Fin­land). Tässäkin ryh­mässä tapaa paljon (lain)oppineita.

    Seu­raa­va ryh­mä on kai sit­ten nämä, jot­ka vaa­ti­vat että tek­i­jänoikeudet tipute­taan 5–20 vuo­teen, eli jos kat­soo tätäkin keskustelua niin yllät­tävän moni tänne putoaisi. Mut­ta jos kysyt vaik­ka Teostol­ta tai Gramex­il­ta, niin piraat­te­ja nämäkin ovat.

    Kaikkia yllä mainit­tua ryh­miä on nimitet­ty yhtey­dessä jos toises­sa “piraateik­si”. Väli­in mah­tuu tot­ta kai yhtä jos toista näkökul­maa ja ryh­mää. Mut­ta tuos­sa nyt jonk­in­näköistä jaottelua.

  136. Ja mitenkäs tuli­vatkaan toimeen musi­ikin tek­i­jät, kek­si­jät, viisaat tai viihdyt­tävät tari­nan ker­to­jat, aikana ennen kuin tuli mah­dol­lisek­si myy­dä kopi­oi­ta luo­muk­sis­taan? Kuo­liko nälkään ja kur­ju­u­teen Shake­speare, kun ei ollut sossunluukua?

    Ihan samal­la ansain­ta­logi­ikalla kuin tuhat vuot­ta sit­ten tulkoot toimeen taiteil­i­jat. Maineen kiir­im­i­nen vain on verkos­sa paljon tehokkaam­paa ja tulotkin sit­ten – livenä esi­in­tymis­es­tä – tarpeek­si hyvil­lä taiteil­i­joil­la erit­täin suuret. Paljonko net­tosi Madon­na kon­sertista ja oliko lipun­myyn­nis­sä yhtään apuna 80-luvul­la lait­tomasti YLEn rock­ra­dio-ohjel­mas­ta c‑kasetin avul­la suoritet­tu piratismi?

  137. Mat­ti H: Sil­lä päin­vas­toin kuin tääl­lä niin monel­la suul­la totuute­na tois­te­taan, henkisen työn tulok­sia voidaan myy­dä myös ilman yksi­noikeuk­sia ja juuri sel­l­aiseen hin­taan kuin niistä hyö­tyäkin on. 

    Tätä väitet­tä on vaikea uskoa, joten toiv­ot­tavasti et pelkästään toista sitä totuute­na. Jos oikein ymmärsin, ajat­telet että kul­lakin hen­gen­tuot­teel­la on (peri­aat­teessa euroina määritet­tävis­sä ole­va) ‘hyö­ty’ joka riip­puu vain siitä kuin­ka hyvin hen­gen­tuote X sopii tarvit­si­jan Y tarpeisi­in, mut­ta ei riipu mis­tään muusta. 

    Itse kuvit­telisin että ain­oa tapa muut­taa ‘hyö­ty’ euromääräisek­si ‘hin­naksi’ on kysyn­nän ja tar­jon­nan laki. Jos maail­mas­ta häviävät tek­i­jänoikeudet, Ilk­ka Remek­sen romaanin tar­jon­ta ehkä miljoon­aker­tais­tuu kun romaanin pystyy IR:n lisäk­si toimit­ta­maan tarvit­si­jalle kuka hyvän­sä joka osaa painaa tietokoneen copy-nap­pu­laa. Sem­moinen ei voi olla vaikut­ta­mat­ta hintaan.

    Ehkä pystyt tarken­ta­maan mitä tarkkaan ottaen tarkoitit ‘hyö­dyn suu­ruisel­la hin­nal­la’, jol­la siis henkisen työn tulok­sia pysty­isi myymään ilman yksinoikeuksiakin?

    Itse pelkään että todel­lisu­udessa Remes, joka on tehnyt ehkä miljoon­aker­taisen työmäärän copy-nap­pu­lan paina­jaan ver­rat­tuna, toteaa että hän ei pysty kil­paile­maan nap­pu­lan­paina­jien kanssa ja vetäy­tyy markki­noil­ta. Seu­raa äärel­lisen pitu­inen piratismin purskah­dus kun kaikkien aikaisem­min kir­joitet­tu­jen kir­joven varas­to tulisi vapaaseen jakoon. Kaj Sota­lan sanoin Toinen merkit­tävä syy on puh­das taval­lisille ihmisille koitu­va hyö­ty. Ihmiset kopi­oi­vat paljon enem­män kuin voisi­vat koskaan ostaa Mut­ta uusia kir­jo­ja ei *ken­ties* enää kir­joitet­taisi, muu­ta kuin mar­gin­aalises­sa määrin. Riit­tähän toki toisaal­ta rypemistä tähä­nas­tis­tenkin kir­jo­jen meressä.

  138. Olet asian ytimessä. Kun ilmaisek­si kopi­oin­ti on helpom­paa kuin ost­a­mi­nen, kum­man luulette ole­van suositumpaa?
    Kaj Sota­la: Ilmaisek­si kopi­oin­ti, toki. On kuitenkin virhep­äätelmä johtaa tästä se johtopäätös, että ilmaisko­pi­oin­ti vält­tämät­tä tämän vuok­si vähen­täisi myyntiä. 

    Pikem­minkin avoin kysymys kuin virhep­äätelmä, kai? Jokainen ilmaisek­si ladat­tu teos pienen­tää tek­i­jän poten­ti­aalia saa­da teostaan kau­pak­si mak­sua vas­taan, kos­ka lataa­ja on mah­dolli­nen teok­sen osta­ja, ja lataa­ja (arguably) menet­tää insen­ti­ivin­sä ostaa enää teosta [1]. Myyn­nin pienen­e­m­i­nen yhden latauk­sen vuok­si voi olla hyvin vähäi­nen, mut­ta on se ole­tusar­voltaan nol­laa suurem­pi. Lataa­ja olisi esim. ehkä ollut valmis mak­samaan kau­pan lis­tahin­taa pienem­män sum­man P, vähin­tään­hän hän osoit­ti olleen­sa valmis näkemään lataus­nap­pu­lan painamisen vaivan joka oli nol­laa suurem­pi. Nyt kun ilmais­ten latausten määrä on hyvin suuri, vaikka­pa Q lataus­ta, tek­i­jän menet­tämä rahamäärän ole­tusar­vo P ker­taa Q saat­taa olla merkittävä.

    Toises­sa pun­taris­sa on teok­sen tun­net­tuu­den lisään­tymi­nen. Ken­ties mur­to-osa R niistä Q lataa­jas­ta kiin­nos­tuu ja ostaa teok­sen täy­teen hin­taan H. En tosin ymmär­rä mik­si teok­sen jo ladan­nut mak­saisi viral­lis­es­ta teosver­sios­ta mitään [1], mut­ta kuvitel­laan että maksaa. 

    Nyt tek­i­jän tulo­jen kasvu tai pienen­e­m­i­nen tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa riip­puu siitä onko R * Q * H suurem­pi vai pienem­pi kuin Q * P. Kumpaan suun­taan vaa­ka keikah­taa riip­puu konkreet­ti­sista numeroista joiden arvo on erit­täin epä­var­ma, ja toden­näköis­es­ti vai­htelee teok­ses­ta toiseen ja his­to­ri­al­lis­es­ta ajan­hetkestä toiseen. Tek­i­jänoikeuk­sien kri­ti­soi­ja voi oikaista pyöristämäl­lä P:n nol­lak­si ( en mä kuitenkaan olis sitä kir­jaa ostanut …), ja tek­i­jänoikeuk­sien kan­nat­ta­ja voi oikaista pyöristämäl­lä R:n nol­lak­si. Kuin­ka asian­lai­ta todel­la on selviää vain, öö, kat­so­ma­l­la kuin­ka asian­lai­ta todel­la on. Itse en osaa sanoa kumpaan suun­taan vaa­ka kallistuu.

    Kaj Sota­la: Baen Books? Meneekö kokon­ainen kus­tan­ta­mokin yksittäistapaukseksi? 

    Haa, tässäpä sitä empi­iristä dataa. Tiedätkö yksi­tyisko­htaisem­min kuin­ka noil­la sujuu? Tiede­täänkö ketkä osta­vat oikei­ta kir­jo­ja ja mil­lä moti­ivein? Toimi­iko mekanis­mi (ilmais­jakelu lisää aito­jen kir­jo­jen myyn­tiä) vielä sit­tenkin kun ei tarvitse lukea pdf:iä ruudul­ta, vaan sähköi­nen kir­ja on yhtä muka­va kuin paper­i­nenkin ja luku­lait­teet yleisiä? Wiki-artikke­lin mukaan samoil­la hem­moil­la on jostain syys­tä myös mak­sulli­nen Webscriptions-palvelu. 

    Entä onko saman­lainen kir­jamyyn­nin lisään­tymi­nen odotet­tavis­sa ilmais­jakelun myötä sil­loinkin jos jaelta­vana on (ainakin min­ulle) tun­tem­at­tomien sci­fi-kir­jail­i­joiden sijas­ta vaik­ka Har­ry Pot­ter? Vai onko Har­ry Pot­te­ria ‘moraali­ton­ta’ myy­dä enem­pää kuin Kei­th Laumeria?

    Kaj Sota­la: Ker­ro tuo kus­tan­ta­jil­leni. :] Min­ul­ta on julka­istu yksi kir­ja ja toisen käsikir­joi­tus on täl­lä het­kel­lä kus­tan­ta­jal­la viimeis­teltävänä. Kol­mas on työn alla, siitäkin on alus­ta­va sopimus.

    Ihan uteliaisu­ut­tani: Mis­tä saat tulosi? Kir­jamyyn­nistä, palkkatyöstä, jostain muusta?

    [1] Se että imuroitu MP3-tiedos­to saa kiin­nos­tu­maan CD-kan­si­taiteesta (mah­dolli­nen insen­ti­ivi), ei toi­mi enää tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa jos­sa täy­delli­nen Pirk­ka-kopio CD:stä kan­si­taitei­neen on saatavis­sa. Altru­isti­nen vapaae­htois­tu­ki artis­tille jäänee yhtä mar­gin­aalisek­si kuin vapaae­htoinen luo­mu­ruoan ost­a­mi­nen nykyään tai kum­mi­lapsen tukem­i­nen kehi­tys­mais­sa, mut­ta tämä voi toki olla väärä arvaus.

  139. Mikko Kivi­ran­nalle, joka epäilee, ettei henkisen työn tulosta voi­da myy­dä ilman yksi­noikeuk­sia sel­l­aiseen hin­taan kuin niistä hyö­tyäkin on: 

    Otsikon Rajakus­tan­nuk­set, hin­tamekanis­mi … alla 1.8. kel­lo 10:15 esitin esimerkin siitä, miten tämä tapah­tuu, mut­ta ker­tauk­sen vuok­si vielä tässä:

    Tek­i­jä myy hen­gen­tuot­teen­sa ker­ta­suorituk­se­na, jon­ka jäl­keen tuote on kaikkien vapaasti hyö­dyn­net­tävis­sä. Myyn­ti tapah­tuu ilman yksi­noikeut­ta aivan kuin porkkanoiden myyn­ti toril­la. Kyse on siitä, löy­tyykö osta­jaa. Jos tuot­teel­la on ylipäätään arvoa, aina löy­tyy yksilöitä tai yhteisöjä, joille siitä on suurem­pi arvo kuin muille, esimerkik­si fan­it. Sil­loin löy­tyy aina sel­l­ainen hin­ta, jol­la tämä yhteisö on valmis osta­maan kyseisen tuot­teen, vaik­ka kaik­ki muut saa­vat sen ilmaisek­si. (Tiedemies osaa ehkä for­mu­loi­da tämän matemaat­tisek­si kaavak­si, jol­loin asia tulee selväk­si niillekin, jot­ka eivät siitä mitään ymmärrä.)

    Sen jäl­keen kyse on siitä, miten myyjä pystyy saa­maan kokoon maini­tun yhteisön. Inter­net aut­taa. Tek­i­jä lait­taa verkkoon kuvauk­sen musi­ik­istaan, kir­jas­taan, tietoko­neo­hjel­mas­taan tms. mah­dol­lisen ulkop­uolisen arvioin­nin kanssa ja aset­taa sille sopi­vak­si kat­so­mansa kiin­teän hin­nan. Tuot­teen halu­a­vat yksilöt ja/tai yhteisöt mak­sa­vat kukin mie­len­sä mukaan ja kun hin­ta täyt­tyy, tuote julka­istaan kaikille vapaak­si. Ellei hin­ta täy­ty määräa­jas­sa, kaup­pa peru­un­tuu eli kukaan ei saa eikä mak­sa mitään, tai myyjä las­kee hin­taa vas­taa­maan jo saat­ua rahan määrää.

    On huo­mat­ta­va, että kyseessä on suo­ra markki­namekanis­mi myyjän ja osta­jien välil­lä. Val­tio­val­ta ei säätele sitä mil­lään taval­la eikä sen valvon­ta vaa­di sen enem­pää val­tio­val­lan toimia kuin porkkanoidenkaan myyn­nin valvon­ta. Mut­ta myöskään mil­lään sivullisil­la, tuot­ta­jil­la, kus­tan­ta­jil­la, lakimiehillä ei ole sormi­aan pelis­sä. Jos kau­pan tulos on jonkin osa­puolen mielestä huono, ainakaan markki­noi­ta ei käy syyttäminen.

    Kyseisessä ja 5.8.2009 kel­lo 20:27 kom­menteis­sa osoitin myös, mik­si nykyi­nen hin­noit­telu­jär­jestelmä, joka las­kee yleisen hyö­dyn sum­maa­mal­la yksi­ty­isiä hyö­tyjä, on huono. Ja mik­si ker­tamyyn­ti suun­taa luo­vaa työtä kaikkia hyödyt­tävien infor­maa­tioiden tuottamiseen.

  140. Piraat­tipuoleen tavoit­teet ovat poli­it­tis­es­ti viisaat, ver­rat­tuna omaan näke­myk­seeni asioista. Ihmisiä ei saa­da vaku­utet­tua ole­mal­la oike­as­sa, vaan ole­mal­la vähän vähem­män väärässä kuin viralli­nen linja. 

    Oma­l­la näke­myk­sel­läni, ei ole mitään tekemistä piraat­tipuolueen kanssa, vaik­ka blogi­ni perus­teel­la ilmeis­es­ti jotkut ovat näin väit­täneet; en ole koskaan ollut mis­sään tekemi­sis­sä minkään ko. puolueen eli­men kanssa. En ole edes tietääk­seni koskaan tavan­nut ketään ko. puolueen jäsentä. 

    Vihreät sen­si­jaan ovat eksplisi­it­tis­es­ti edus­ta­jien­sa (sekä kun­nan­val­tu­utet­tu­jen että kansane­dus­ta­jien) väl­i­tyk­sel­lä ilmais­seet tuken­sa nyky­muo­toiselle ja kiristyvälle tek­i­jänoikeudelle. Tämä on merkit­tävin syy, mik­si itse en esimerkik­si enää aio äänestää vihreitä.

  141. Entä jos asialle ei voi mitään? Tämä siis täysn otta­mat­ta kan­taa siihen onko kir­jail­i­jan elan­non tur­vaami­nen hyvä vai huono asia.

    Yksi tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­tamisen argu­ment­ti­han on se, että jos niiden valvom­i­nen edel­lyt­tää käytän­nössä jokaisen kansalaisen viestin­nän tiukkaa valvon­taa ja tietokonei­den ym. viestin­tälait­tei­den varus­tamista valvon­tao­hjelmil­la (ja jatku­vaa vaerkkoy­hteyt­tä lain­mukaisu­u­den toden­tamisek­si), niistä on luovut­ta­va. Eli jos lain kohtu­ullisen nou­dat­tamisen valvon­ta edel­lyt­tää keino­ja, jot­ka eivät ole yhteiskun­nal­lis­es­ti, sosi­aalis­es­ti, poli­it­tis­es­ti ja/tai inhimil­lis­es­ti hyväksyt­täviä rik­keen vakavu­u­teen näh­den, voiko lakia puolustella?

    Näin­hän on käynyt aiko­jen saatossa vaik­ka kuin­ka mon­es­sa asiassa.

    t. cj

Vastaa käyttäjälle Miltei ajattelin tänään Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.