Patentteihin pakkolisensiointi

(Tämä on jatkoa keskustelu­un rajakus­tan­nuk­sista etc)

Onko patent­tioikeus kehi­tyk­sen jar­ru vai edistäjä?

Jos patent­tioikeut­ta ei olisi, yri­tys­ten ei kan­nat­taisi käyt­tää paljon rahaa tutkimuk­seen, kos­ka tulos on kil­pail­i­jan ilmaisek­si käytet­tävis­sä. Voidaan väit­tää, että patent­tioikeu­den pois­t­a­mi­nen hidas­taisi kehi­tys­tä. Todet­takoon kuitenkin, että patent­ti sisältää velvol­lisu­u­den myös julk­istaa keksin­tö kaikkien tietoon. Tapah­tuu sel­l­ais­takin, ettei keksin­töä paten­toi­da, kos­ka kil­pail­i­jalle ei halu­ta ker­toa, miten temp­pu tehdään.

Toisaal­ta kehi­tys hidas­tuu myös, kun merkit­tävä keksin­tö paten­toidaan, eivätkä muut saa sitä käyt­tää. Pahin­ta on, että usein paten­tit oste­taan pois, jot­ta niitä ei käytet­täisi. Jos valmis­taa ben­samoot­tor­e­i­ta, halu­aa ehkä ostaa pois keksin­nön, joka paran­taisi diesel­moot­to­rien hyö­ty­suhdet­ta. Lääkepaten­tit ovat eräis­sä tapauk­sis­sa johta­neet täysin epäeet­tisi­in tulok­si­in, kun tärkeät lääk­keet on hin­noitel­tu kehi­tys­maid­en ulottumattomiin. 

Kuu­lakärkikynän paten­toi­ja aikanaan olisi voin­ut saa­da 20 vuo­den kynä­mo­nop­o­lin koko maail­maan, ellei patent­tia olisi mur­ret­tu kohtuuttomana.

Eräs ratkaisu voisi olla, että patent­tioikeu­teen liitet­täisi­in aina lisenssi­mak­su, jol­la keksin­tö on annet­ta­va muiden käyt­töön.  Lisen­soin­nin hin­taan voisi vaikut­taa myös se, onko keksin­tö täysin omaperäi­nen vai onko paten­toi­ja vain viikon kil­pail­i­joitaan edellä.

Sil­loin keksin­töjä ei voisi blo­keer­a­ta eikä ensik­si ehtinyt voisi rahas­taa kohtu­ut­to­mia sum­mia keksin­nöstä, joka ”roikkui ilmassa”

86 vastausta artikkeliin “Patentteihin pakkolisensiointi”

  1. Paten­tit tehdään nykyään niin, että pelkän patent­titek­stin perus­teel­la ei kyl­lä teknolo­giaa sinän­sä voi vielä kopi­oi­da. Alan teknis­es­ti taita­va osaa kyl­lä imple­men­toi­da sen jonk­i­nasteisen tutkimus­panok­sen jäl­keen, mut­ta aja­tus, että patent­ti itsessään tek­isi työn ilmaisek­si saataville, on kyl­lä toiveajattelua. 

    Sivu­ute­taan tämä ja tutk­i­taan kan­nus­timia: Innovoi­ja kohtaa valin­nan: jos käsis­sä on inno­vaa­tio, jota voi hyö­dyn­tää kau­pal­lis­es­ti, on kak­si vai­h­toe­htoa: Pitää se salas­sa tai paten­toi­da se. Salas­s­api­to on pelkkää monop­o­lisoin­tia ajatellen kan­nat­tavaa, jos idean kopi­oin­ti on kallista tai mah­do­ton­ta pelkän tuot­teen perus­teel­la ja jos salas­s­api­to onnis­tu­isi kauem­min kuin patentin voimas­sao­lo. Salas­s­api­to täl­lai­sis­sa tilanteis­sa estää teknolo­gian lev­iämisen ja hidas­taa kehi­tys­tä ver­rat­tuna patentointiin.

    Paten­toin­ti on kan­nat­tavaa, jos yhtäältä on niin, että kun tuote on markki­noil­la, se on helpohkosti kopi­oitavis­sa ja idea nopeasti otet­tavis­sa käyt­töön. Toisaal­ta se on kan­nat­tavaa, jos on suuri ris­ki, että joku muukin kek­sii saman asian. Paten­toin­ti on siis kan­nat­tavin­ta juuri sil­loin, kun patent­ti kaikkein pahiten hait­taa kehitystä!

  2. Linkkaan tänne uud­estaan tuon artikke­lin, mitä sinne aikaisempaankin:

    Econ­o­mists call for abo­li­tion of copy­right and patents

    Yksi asia, mikä usein patent­tikeskusteluis­sa uno­htuu, että ennen kuin patent­ti myön­netään, se antaa patentin kek­si­jälle sisäpi­ir­i­ti­etoa. Jos paten­toidun tekni­ikan yks tärkeim­mistä osista koos­t­uu esimerkik­si harv­inais­es­ta met­allista, patent­tia hake­va (tai muu taho) voi etukä­teen ostaa ison kasan tuon met­allin futu­ure­i­ta. Kun patent­ti myön­netään, met­allin hin­ta pomp­paa ja futu­u­rit lunaste­taan. Täl­lä taval­la paten­tit saat­ta­vat jopa yli­palki­ta tuotekehitystä.

  3. Ainakaan ohjelmis­to­te­ol­lisu­udessa paten­tit eivät primääristi ole inno­vaa­tioiden ilmen­tymiä, vaan tapo­ja paa­lut­taa liike­toim­inta-alue, ts. hai­ta­ta kil­pail­i­joiden toim­intaa. Usein on kyse vain mah­dol­lis­es­ta kil­pail­i­jas­ta, eli paten­tit ovat eräs var­al­lisu­u­den muo­to, jota pienet yri­tyk­set har­voin yrit­tävät “real­isoi­da” kos­ka real­isoin­ti lak­i­tu­vas­sa on kallista ja sisältää riske­jä. Mut­ta pienikin yri­tys halu­aa patent­te­ja, kos­ka ne nos­ta­vat yri­tyk­sen valuaatiota. 

    Algo­rit­me­ja­han ei kai EU:ssa ainakaan voi paten­toi­da, ja sik­si ohjelmistopatent­ti alkaa aina sanoil­la “method, appa­ra­tus and sys­tem for…”

    Lisää aiheesta:
    http://www.paulgraham.com/softwarepatents.html

    On tietysti hyvä lisä jos patent­ti­in kek­sii jotain teknis­es­tikin uut­ta, joka on liike­toimin­nan kannal­ta rel­e­vant­tia. Tärkein­tä kuitenkin on paten­toi­da liike­toim­inta, ei teknisiä ideoita.

  4. “Eräs ratkaisu voisi olla, että patent­tioikeu­teen liitet­täisi­in aina lisenssi­mak­su, jol­la keksin­tö on annet­ta­va muiden käyt­töön. Lisen­soin­nin hin­taan voisi vaikut­taa myös se, onko keksin­tö täysin omaperäi­nen vai onko paten­toi­ja vain viikon kil­pail­i­joitaan edellä.”

    Toi voisi toimia, jos sit­ten kuitenkin keksin­nöstä kil­pailuhyö­tyä saisi ensin kek­si­jä. Eli saisi ensin jonkin aikaa hyö­dyn­tää keksin­töään ennen, kun lisenssi­mak­su tulisi ja keksin­tö olisi muiden hyödynnettävissä.

    Se ongel­ma mitä tässä ei ole käsitel­ty, minkä olen huo­man­nut, on ns. pöytälaatikkokek­si­jöi­den keksin­tö­jen hyö­dyn­net­tävyys. Minus­ta voisi olla sel­l­ainen patent­ti­jär­jestelmä, jos­sa pöytälaatikkokek­si­jät saisi­vat vaik­ka ilmaisek­si taik­ka pienel­lä hin­nal­la oman keksin­töön­sä oikeudet, siten että keksin­nöil­lä olisi saman­lainen lisenssi­mak­susys­tee­mi kuin tässä on aikaisem­min keskustelus­sa mainit­tu. Ns. pöytälaatikkokek­si­jän keksin­töä ei tarvit­sisi alku­vai­heessa syynätä tarkasti vaan ne voitaisi­in ottaa ark­istoon ja sit­ten kun joko kek­si­jä itse, tai sit­ten joku toinen osa­puoli halu­aa hyö­dyn­tää keksin­töä, tehtäisi­in vas­ta ne keksin­nön arviot mitä nykyään tehdään annet­taes­sa patent­tia. Eli se onko kyseessä ain­ut­laa­tu­inen keksin­tö tulisi arvioon vas­ta hyö­dyn­tämis­vai­heessa. Tästä olisi se etu, että köy­hät pöytälaatikkokek­si­jät voisi­vat saa­da keksin­nöilleen ilmaisen suo­jan ja keksin­nöt voisi­vat olla myyn­nis­sä ja lisenssioitavia. Tietyn myyn­ti­a­jan jäl­keen ne pitäisi kuitenkin pakosti lisenssioida.

    Minus­ta tämänkaltaisel­la sys­teemil­lä voisi saa­da enem­män taval­lis­ten ihmis­ten keksin­töjä hyödynnettäviksi.

    Olen itsekin keksinyt pöytälaatikkoon kaiken­laista, koskaan niistä ei mitään tule. Erään viimeisim­män keksin­nön tein tossa, kun meil­lä on pieni lap­si ja vähän aikaa ihmettelin tur­vais­tu­in­ta ja hok­sasin siinä puut­teen. Nää keksin­nöt on aika arkipäiväisiä jut­tu­ja. Huo­masin tietyn hai­tan jon­ka voi pois­taa tur­vais­tu­imen käytöstä ja helpotet­taisi­in äitien ja isien elämää.

    Toinen keksin­tö liit­tyy pyörään, niin hauskalta kun se kuu­lostaakin. Todel­la kek­isin pyörän uud­estaan. Tätäkään en itse tule koskaan hyö­dyn­tämään eli jää pöytälaatikkoon. Yksinker­taisu­udessaan ideana on miten pyörästä kun se on ihan pyöreä saa kokoon­taitet­ta­van ja siten men­emään pie­neen tilaan. Tästä pitäisi vielä tehdä pro­to ja vähän kokeilla.

  5. Koko Osmon pohd­in­ta on taval­laan irrel­e­vant­ti ja vali­di ain­oas­taan hyvin pienessä määrässä patent­te­ja. Patent­ti on tekni­nen ratkaisu johonkin pul­maan ja lähtöko­htais­es­ti kaik­ki paten­tit ovat aina jotenkin kier­ret­tävis­sä. Tulee huo­ma­ta että inno­vaa­tio­ta ei voi­da paten­toi­da vaan ain­oas­taan hyvin spe­si­fi tekni­nen ratkaisu, ja tämäkin pros­es­si on hyvin kallis. Todel­lisia ns. Fun­da­men­taali­patent­te­ja joiden claim­it voidaan määrit­tää erit­täin exclusi­ivis­es­ti on hyvin har­vas­sa. Patentin todel­li­nen arvo ja hap­potesti on lähtöko­htais­es­ti aina oikeussalikäsittely. 

    Ja sit­ten on tiet­ty ne nimeltä­mainit­se­mat­tomat maat jot­ka viis veisaa­vat patenteista.

  6. Olen hiukan eri mieltä nim­imerkin Tiedemies kanssa. 

    Tiedän tuoteke­hi­tyskon­sul­toin­tiu­rani kaut­ta ihan todel­lisia tapauk­sia, jois­sa teknolo­gia jätet­ti­in paten­toimat­ta juuri sik­si, etteivät kil­pail­i­jat saa siitä tietoa. Vaik­ka patent­ti­hake­muk­sen tek­sti voidaankin jos­sain määrin “krypta­ta,” pelkästään tieto siitä että jokin on mah­dol­lista on usein hyvin arvokasta. 

    Näp­pitun­tu­mal­ta sanois­in, että ris­ki paten­tis­sa maini­tun tiedon lev­iämis­es­tä riip­puu teknolo­gias­ta ja teknolo­gian kyp­syysas­teesta. Näis­sä yllä­maini­tuis­sa tapauk­sis­sa kysymys oli usein — mut­ta ei aina — eri­lai­sista valmis­tus­menetelmistä tai työkaluista/koneista, joiden päät­telem­i­nen lop­putuot­teesta ei ole triviaalia. 

    Sekä Soin­in­vaaran että Tiedemiehen huomiotta jät­tämä ja aivan todel­li­nen ongel­ma on se, että paten­til­la ei käytän­nössä ole mitään arvoa, ellei yri­tyk­sel­lä ole resursse­ja sen valvom­iseen sekä patentin puo­lus­tamiseen oikeudessa. Näin ollen paten­tit taval­laan suo­si­vat suuryri­tyk­siä pienem­pi­en yri­tys­ten kustannuksella. 

    Esimerkik­si Kiinas­sa kopi­oidaan aivan surut­ta kaikkea mah­dol­lista. Jos yri­tys ei kykene valvo­maan näi­den tuot­tei­den kaupit­telua — ei vält­tämät­tä ihan pieni tehtävä — on turhaa tuh­la­ta rahaa ja aikaa paten­toin­ti­in. Toisin sanoen, Tiedemiehen argu­ment­ti paten­toin­nin kan­nat­tavu­ud­es­ta pätee ain­oas­taan sil­loin, jos yri­tys kyke­nee kat­tavasti valvo­maan oikeuk­si­aan. Todel­lisu­udessa tämä tarkoit­taa, että ain­oas­taan suuryri­tys­ten kan­nat­taa patentoida. 

    On myös joitain viit­teitä siitä, että häikäilemät­tömäm­mät län­si­fir­mat käyt­tävät esim. kiinalaisia ali­hankki­joi­ta kopi­oimaan halu­ami­ansa paten­toitu­ja komponentteja. 

    Lisenssi­mak­su voisi olla hyvä idea. En osaa näin äkkipäätä sanoa, mitä oheis­vaiku­tuk­sia sil­lä voisi olla. Ongel­ma tosin on se, että kuka päät­tää sopi­van lisenssimaksun?

  7. Aikoinaan jenkit halu­si­vat aset­taa bas­mat-riisin tuon­tikiel­toon, kun Jenkit oli­vat muka lajik­keen kehit­täneet ja patentoineet.

    Lopuk­si kävi kuitenkin niin, että bas­mat-riisi onkin kas­vanut ja kehit­tynyt ihan isses­sein Inti­as­sa taik­ka Pakistanissa.

    Mitenkähän on Suo­mi-sian­li­han kanssa. Onko suo­ma­lainen sian­li­ha paten­toitu ja kehitet­ty Suo­mi-Kepun myötä siten, että hal­paa sian­li­haa Sak­sas­ta eikä Tan­skas­ta Suomeen enää voi tuoda.

  8. Aihe on ainakin mielenkiintoinen.

    Joka tapauk­ses­sa patent­tia ei saa ilman riit­tävää keksin­nöl­lisyyt­tä eikä toisen kaut­ta millekään jo tun­netulle tekni­ikalle tai ide­alle. Tämä näyt­tää hie­man unohtuneen.

    Osmon idea pakkolisenssistä on hyvä. Samoin Joren “uin­u­va” patentti.

    Ongel­mana jälkim­mäisessä on mielestäni se, että jos hom­ma olisi ilmaista tai hal­paa eikä keksin­nöl­lisyyt­tä hirveästi syynät­täisi, olisi kaik­ki mah­dolli­nen pian piiritet­ty. Niin­pä ainakin voimas­saoloaikaa täy­ty­isi raja­ta. Kel­lo laitet­taisi­in käymään vaikka­pa hake­mus­päivästä tai siitä päivästä, kun joku halu­aa kau­pal­lis­taa idean. Nimit­täin jostakin pitäisi luop­ua, jos halu­aisi mui­ta keveäm­män menet­te­lyn hyväkseen.

    Pakkolisenssin ongel­ma on oikeu­den­mukaisen hin­nan löytämi­nen, kuten kaik­ki toki arvaa­vat. Olen miet­tinyt, että olisiko joku julki­nen ja sito­va tar­jouskier­ros ratkaisu tuo­hon. WIPO (tai PRH) sit­ten pitäisi viimekädessä huolen, että pyy­de­tyt ja tar­jo­tut hin­nat ovat tästä maail­mas­ta ja leikkaisi osta­jan tai myyjän ansiot­to­mia voit­to­ja ja hyvit­täisi häviäjää elleivät hin­nat kohtaisi vapaae­htois­es­ti, jol­loin vira­nomaisel­la ei olisi roo­lia. Voi olla vaikea toteut­taa, mut­ta ken­ties jatkoke­hit­te­lyn arvoinen?

  9. “WIPO (tai PRH) sit­ten pitäisi viimekädessä huolen, että pyy­de­tyt ja tar­jo­tut hin­nat ovat tästä maailmasta”

    Tarken­nan­pa; noil­la olisi siis tekni­nen rooli, asiantun­ti­ju­us muualta.

  10. En usko, että patent­tioikeu­den pois­t­a­mi­nen lopet­taisi tuoteke­hi­tys­toim­intaa. Uskon että vaiku­tus olisi pikem­minkin päin­vas­tainen kun kil­pailu lisään­ty­isi. Nythän patentin saat­u­aan voi lopet­taa kehi­tystyön siihen. Ainakin patentin voimas­saoloaikaa tulisi lyhen­tää radikaal­isti. Esim 3 vuot­ta riit­täisi useim­mil­la aloil­la takaa­maan alku­peräiselle inno­vaat­to­rille etu­lyön­ti­ase­man markki­noil­la, mut­ta vähen­täisi pas­si­ivista “patentin pääl­lä istumista”. 

    “Dont wor­ry about peo­ple steal­ing ideas. If your ideas are tru­ly orig­i­nal you have to ram them down their throats.”
    — en muista kenen sanat

  11. “Ongel­mana jälkim­mäisessä on mielestäni se, että jos hom­ma olisi ilmaista tai hal­paa eikä keksin­nöl­lisyyt­tä hirveästi syynät­täisi, olisi kaik­ki mah­dolli­nen pian piiritet­ty. Niin­pä ainakin voimas­saoloaikaa täy­ty­isi raja­ta. Kel­lo laitet­taisi­in käymään vaikka­pa hake­mus­päivästä tai siitä päivästä, kun joku halu­aa kau­pal­lis­taa idean. Nimit­täin jostakin pitäisi luop­ua, jos halu­aisi mui­ta keveäm­män menet­te­lyn hyväkseen.”

    Tässä ns. “uin­u­vas­sa” paten­tis­sa, joka on aika osu­va nimi, joka tääl­lä sille kek­sit­ti­in, toi lisenssi­hom­ma aut­taisi siihen että se lop­ul­ta tulisi käyt­töön, ja sit­ten hyö­dyn­tämis­vai­heessa arvioitaisi­in. Eli ns. “uin­u­va” patent­ti ei voisi määräämät­tömästi maa­ta virastossa.

    “En usko, että patent­tioikeu­den pois­t­a­mi­nen lopet­taisi tuoteke­hi­tys­toim­intaa. Uskon että vaiku­tus olisi pikem­minkin päin­vas­tainen kun kil­pailu lisääntyisi.”

    Tämä aiheut­taisi ongel­man sel­l­ais­ten pien­ten yri­tys­ten kasvulle, joiden kasvu on kiin­ni inno­vaa­tioista. Jos siel­lä tehdään keksin­tö, eikä sitä voisi suo­ja­ta, siinä vai­heessa kun ne ottaa sen tuotan­toon ja menee markki­noille, keksin­tö tulee julk­isu­u­teen ja alkaa kil­pa­juok­su kuka isoista yri­tyk­sistä ker­kee markki­noille val­taa­maan pienem­mältä yri­tyk­seltä markki­nat täl­lä tuot­teel­la. Pienen yri­tyk­sen kasvu lop­puisi kuin seinään. Iso yri­tys tulisi halvem­mal­la tuot­teel­la savus­ta­maan pienen pois markkinoilta. 

    Minä pidän nykyisessä patent­tisys­tee­mis­sä ongel­mana, ettei pöytälaatikkokek­si­jöi­den ole kan­nat­tavaa tehdä keksin­töjä, jot­ka hyödyt­täi­sivät ihmisiä ja teol­lisu­ut­ta. Joten keksin­nöt jäävät kokoaan laatikoi­hin pölyt­tymään. Ajatelkaa mikä voimavara jää teol­lisu­udelta ja yhteiskun­nil­ta käyt­tämät­tä kun ei hyö­dyn­netä pöytälaatikkokek­si­jöitä. Toi “uin­u­van” patentin ajatuk­sen kehit­tämi­nen eteen­päin voisi tässä auttaa.

  12. Vielä patent­tioikeu­den pois­tamis­es­ta. Jos ei olisi patent­tioikeut­ta, se tar­joisi yri­tyk­sille sil­loin tuoteke­hi­tyk­sen “ulkois­tamisen” mah­dol­lisu­u­den. Ei tarvit­sisi itse kek­siä voisi vain seu­ra­ta mitä uutuuk­sia tulee markki­noille ja poimia sieltä sit­ten kopi­oitavak­si sit­ten voi vähän muun­nel­la. Varsi­naista omaa kehi­tys­toim­intaa ei tarvitse olla vaan bisnes perus­tuu kopioimiseen. 

    Tästähän on jo ole­mas­sa markki­noil­la selvä esimerk­ki. Suomes­sa suuret kaup­paketjut, kun menette ison kaup­paketjun hehtaari­mar­ketin vaa­teosas­toille, kat­tokaas sitä rät­ti- ja kenkä­va­likoimaa. Min­ul­la on ystävä vaa­teosta­ja ja hän selit­ti miten toi bisnes toimii, hän ostaa isoille mar­keteille vaat­tei­ta. Hom­ma menee näin. Vaat­teet ovat heikosti suo­jat­tu­ja, yleen­sä kukaan ei lähde kär­jäjille kopi­oista, ei edes isot vaate­fir­mat, kos­ka jou­tu­isi­vat käräjöimään iso­ja asi­akkaitaan vas­taan. Menee asi­akas­suh­teet. Pikku­fir­moil­la ei ole edes siihen varaa muutenkaan. Tätä käytetään hyväs­ki. Suun­nit­telu on kallista ja työlästä, joten iso­ja määriä vaat­tei­ta myyvä fir­ma ei palkkaa suun­nit­telijoiden armei­jaa vaan, siel­lä on muu­tamia “suun­nit­telijoi­ta” ne käyvät “idean” haku­matkoil­la euroopas­sa. Eli osta­vat vaat­tei­ta ja sit­ten ne kop­sa­taan ja pienin muu­toksin kiinaan valmis­tet­tavak­si ja sieltä Suomeen mar­ket­ti­in. Se on niin lop­pu­un asti hom­ma hiot­tu, että Kiinas­ta tule­vaan tavaraan ei tarvitse muuten edes käsin koskea kuin nos­taa se hyl­lyyn. Siinä on kaik­ki liput ja laput jo kiin­ni. Kiinalainen vaatete­hdas on ihan orjan ase­mas­sa iso­jen keskus­li­ikkei­den kanssa, tehtai­ta on ja liike sanelee miten hom­ma menee jos ei kel­paa niin seu­raa­va tehdas.

    Eli jos piratismia ajatel­laan niin voihan vaate­bis­nek­senkin nähdä piratismi­na. Tietenkään isot vaate­merk­it yleen­sä ole piraat­te­ja. Mar­keteis­sa asia on toisin. Tässä on se tilanne, ikään kuin ei oleisi patent­tioikeut­ta ollenkaan markkinoilla.

    Eli jos ei ole patent­tioikeut­ta, niin meille tulee bis­nek­sen muo­to, joka on erikois­tunut juuri sen tilanteen hyö­dyn­tämiseen, etteivät keksin­nöt ole suo­jat­tu­ja, eivätkä itse kek­si mitään vaan vähän korkein­taan muun­tel­e­vat muiden jut­tu­ja vieden kek­si­jöiltä keksin­nön hyödyn.

  13. Eli jos ei ole patent­tioikeut­ta, niin meille tulee bis­nek­sen muo­to, joka on erikois­tunut juuri sen tilanteen hyö­dyn­tämiseen, etteivät keksin­nöt ole suo­jat­tu­ja, eivätkä itse kek­si mitään vaan vähän korkein­taan muun­tel­e­vat muiden jut­tu­ja vieden kek­si­jöiltä keksin­nön hyödyn.

    Tätähän bisnes on nykyisel­lään aika pitkälti jo nyt­tenkin, kaik­ki inno­vaa­tiot kopi­oidaan ja kloonataan.

  14. Onko patent­tioikeus kehi­tyk­sen jar­ru vai edistäjä?
    Jos patent­tioikeut­ta ei olisi, yri­tys­ten ei kan­nat­taisi käyt­tää paljon rahaa tutkimuk­seen, kos­ka tulos on kil­pail­i­jan ilmaisek­si käytet­tävis­sä. Voidaan väit­tää, että patent­tioikeu­den pois­t­a­mi­nen hidas­taisi kehitystä. 

    Osmo, eihän kysymyk­sessäsi ole mitään mieltä ennen kuin on selvitet­ty mitä kehi­tyk­sel­lä tarkoite­taan. Mikä on se päämäärä, jota kohti pitäisi kehit­tyä ja johon kan­nus­timia tarvi­taan? Tekni­ikan kehit­tymi­nen? Tuotan­non kas­vat­ta­mi­nen? Sosi­aal­is­ten ris­tiri­ito­jen ja sotien vähen­tämi­nen? Luon­non kuor­mi­tuk­sen vähentäminen? 

    Ja mikä on näi­den sinän­sä hyvien päämäärien suhde? Mil­laiset kan­nus­timet kehit­tävät minkäkin­laista tekni­ikkaa ja tuotan­toa ja miten kan­nus­timet vaikut­ta­vat ihmis­ten sosi­aal­isi­in suhteisi­in ja luon­non ter­vey­teen? Ei kai ole mitään järkeä kan­nus­taa ihmisiä kehit­tämään sel­l­aista tekni­ikkaa ja tuotan­toa, joka voimis­taa sosi­aal­isia ris­tiri­ito­ja ja kiihdyt­tää luon­non kuor­mit­tumista? Sitähän tehdään riit­tävästi ilman kannustimiakin.

    Mikä on patent­tien ase­ma ja arvo tässä tarkastelussa?

    Suo­raan sanoen: erit­täin alhainen, negati­ivi­nen. Kaikil­la yksi­noikeuk­sil­la on yksi ja sama omi­naisu­us, ne keskit­tävät val­taa, poli­it­tiset yksi­noikeudet poli­it­tista val­taa ja taloudel­liset taloudel­lista val­taa — mikä on pitkälti sama asia. Ja kaikel­la val­lal­la on yksi ja sama omi­naisu­us, se pyrkii kas­vat­ta­maan omaansa, myös tieteen ja tekni­ikan avul­la. Sik­si yksi­noikeuk­sil­la kan­nustet­tu tekni­ik­ka kehit­tyy palvele­maan ensisi­jais­es­ti val­lankäyt­töä ja kon­trol­lia ja vas­ta tois­si­jais­es­ti mui­ta pyrkimyk­siä. Sik­si asei­den kehit­tämiseen ja tuotan­toon kulute­taan niin val­ta­vat sum­mat rahaa. Ja sik­si rikkaiden lääkkeitä kehitetään niin paljon pon­te­vam­min kuin köy­hien lääkkeitä. Ja sik­si luon­toa hävit­tävää ja saas­tut­tavaa tekni­ikkaa, jon­ka hyödyt ovat men­estyjille kohdis­tet­tavia, kehitetään paljon suurem­mil­la sum­mil­la kuin luon­toa säästävää tekni­ikkaa, jon­ka hyödyt koitu­vat kaikille, niin rikkaille kuin köyhillekin.

    Kuin­ka tämän yksinker­taisen logi­ikan ymmärtäminen/hyväksyminen voi olla niin vaikeaa?

  15. Toisin kuin yllä annetaan ymmärtää, se että joku kopi­oi tuoteke­hi­tyk­sen ja inno­vaa­tiot, ei suinkaan joh­da tuoteke­hi­tyk­sen pois­tu­miseen. Jos kukaan ei kehitä tuot­teitaan, niin jokaisel­la on yksi­tyi­nen kan­nustin kehit­tää tuotet­taan edes vähän parem­mak­si. Kil­pail­i­jat kurovat etu­matkan kyl­lä umpeen, mut­ta etu­mat­ka se on silti niinkauan kunnes se on kurottu.

    Patent­tien arvo on omis­ta­jilleen suurin sil­loin, kun paten­toitu teknolo­gia olisi ollut kil­pail­i­joille suh­teel­lisen help­po ja hal­pa kehit­tää itse. Tämä kor­reloi erit­täin vah­vasti sen kanssa, että teknolo­gia on help­po takaisin­mallintaa ja kopi­oi­da. Toisaal­ta, jos teknolo­gia on vaikea takaisin­mallintaa ja kopi­oi­da, patentin arvo kehit­täjälle on kyseenalainen muutenkin. Tilanne on juuri sil­loin sel­l­ainen, että tutkimus­panos on “arvokas”.

    Jälkim­mäisessä tilanteessa paten­toin­ti olisi kokon­aishyv­in­voin­nin kannal­ta ehkä perusteltavis­sa, mut­ta ensim­mäisessä ei. 

    Tähän liit­tyy toinenkin räikeä loogi­nen virhe, jol­la patent­te­ja puo­lus­te­taan, eli se, että kil­pail­i­jat luop­u­vat tuoteke­hi­tyk­ses­tä ja vain poimi­vat “parhaat päältä” muiden tulok­sista. Kos­ka yri­tyk­set markki­na­t­aloudessa pyrkivät tekemään voit­toa, niin tässä yhtey­dessä “parhaat” ovat siis niitä, jot­ka myyvät hyvin.

    Mut­ta tun­nistaak­seen “parhaat” eli hyvin myyvät tuot­teet, täy­tyy kil­pail­i­joiden tarkkail­la markki­noi­ta ja “parem­muu­den” toteu­tu­mi­nen tarkoit­taa jo määritelmäl­lis­es­ti sitä, että ko. tuot­teen kehit­tänyt on jo rikas­tunut tuotteellaan. 

    Eräs klassi­nen argu­ment­ti patent­tien ja IPR:n puoles­ta on, että hyväksytään kyl­lä “peri­aat­teessa” edelli­nen huomio, mut­ta tode­taan, että kek­si­jäl­lä ei aina ole mah­dol­lisu­ut­ta, esim. pääo­maa, inno­vaa­tion kehit­tämiseen tuot­teek­si. Paten­toimal­la kek­si­jä saa jotain, jon­ka voi myy­dä parhait­en tar­joaval­la kilpailijoista. 

    Ensik­sikin, argu­ment­ti täysin sivu­ut­taa sen käytän­nön ilmiön, että täl­lainen käsi­tys paten­toin­nista on utopis­tista ja ettei sel­l­ainen voi käytän­nössä real­isoitua, kos­ka patent­tien valvom­i­nen on käsit­tämät­tömän kallista. 

    Toisek­si, argu­ment­ti on väärä, kos­ka ilman patent­ti­akin kek­si­jän kan­nat­taisi marssia jonkun kil­pail­i­jan luo, esit­tää suun­nitel­mansa näi­den tuoteke­hi­tysosas­tolle ja tehdä sopimus, ettei hän tee samaa kil­pail­i­joiden kanssa, kun­han saa jonkun kor­vauk­sen. Jos keksin­tö on huono, niin kek­si­jä nau­re­taan (ihan syys­täkin) pihalle ja hän voi men­nä kokeile­maan onneaan kil­pail­i­joiden luo. Jos keksin­tö on hyvä, niin voi olla, että nau­re­taan pihalle, mut­ta kil­pail­i­ja ei ehkä naura.

    Tilanne olisi täs­mälleen sama kuin patent­tia kaupitel­lessa. Pait­si tietenkin tilanteessa, jos­sa patent­ti on puh­das­ta rent-seekingiä, jol­la pyritään tor­pe­doimaan tuoteke­hi­tys­tä paten­toimal­la jokin ilmeinen pul­lonkaula (esim. Ama­zonin “yhden klikkauk­sen ostok­set”- patent­ti), mis­sä tapauk­ses­sa patent­ti olisi ollut muutenkin tuhoisa sosiaalisesti.

  16. “Toisin kuin yllä annetaan ymmärtää, se että joku kopi­oi tuoteke­hi­tyk­sen ja inno­vaa­tiot, ei suinkaan joh­da tuoteke­hi­tyk­sen pois­tu­miseen. Jos kukaan ei kehitä tuot­teitaan, niin jokaisel­la on yksi­tyi­nen kan­nustin kehit­tää tuotet­taan edes vähän parem­mak­si. Kil­pail­i­jat kurovat etu­matkan kyl­lä umpeen, mut­ta etu­mat­ka se on silti niinkauan kunnes se on kurottu.”

    Ei tää näin suo­ravi­ivaista ole. Toi voisi toimia pien­imuo­toises­sa tuoteke­hi­tystyössä, jos­sa tulok­sia voidaan hyö­dyn­tää nopeasti, mut­ta pitkäaikainen, kallis ja aikaa vievä kehi­tystyö tarkot­taisi, että siinä isot taloudel­liset satasauk­set meni­sivät kil­pail­i­joiden hyväk­si. Eli siitä varsi­nais­es­ta tuoteke­hi­tystyöstä ei saisi sitä hyö­tyä irti mitä siihen on panos­tet­tu, kos­ka kil­pail­i­jat syövät sen hyödyn.

    Toisaal­ta, tossa mallis­sa pöytälaatikkokek­si­jöi­den ideat elelleenkin jäi­sivät hyödyntämättä.

  17. Tässä yritän ymmärtää Tiedemiehen logi­ikkaa. Kirjoitit:
    “- — ilman patent­ti­akin kek­si­jän kan­nat­taisi marssia jonkun kil­pail­i­jan luo, esit­tää suun­nitel­mansa näi­den tuoteke­hi­tysosas­tolle ja tehdä sopimus, ettei hän tee samaa kil­pail­i­joiden kanssa, kun­han saa jonkun kor­vauk­sen. Jos keksin­tö on huono, niin kek­si­jä nau­re­taan (ihan syys­täkin) pihalle ja hän voi men­nä kokeile­maan onneaan kil­pail­i­joiden luo. Jos keksin­tö on hyvä, niin voi olla, että nau­re­taan pihalle, mut­ta kil­pail­i­ja ei ehkä naura.”

    Jos kek­si­jäl­lä ei ole keksin­nölleen suo­jaa, esimerkik­si patent­tia, mikä estäisi sitä yhtiötä kylmästi otta­maan keksin­töä omaan käyt­töön­sä ilman mitään sopimuk­sia? Ja mikä arvo olisi “yksi­noikeud­es­ta” fir­malle, jos naa­pu­ru­fir­ma voisi ottaa saman keksin­nön käyt­töön lman mitään sopimuk­sia kek­si­jän kanssa? 

    Touk Met­ti­nen

  18. Jos kek­si­jäl­lä ei ole keksin­nölleen suo­jaa, esimerkik­si patent­tia, mikä estäisi sitä yhtiötä kylmästi otta­maan keksin­töä omaan käyt­töön­sä ilman mitään sopimuksia?

    Ensik­sikin, se, että sanoo “keksin asian A, kiin­nos­taako”, ei vielä vält­tämät­tä kauheasti pal­jas­ta. Kek­si­jä voi vaa­tia allekir­joit­ta­maan sopimuk­sen keksin­nön hyö­dyn­tämis­es­tä. Kyl­lähän mikä tahansa kah­den­vä­li­nen sopimus on tietenkin lailli­nen vaik­ka tek­i­jäl­lä ei yksi­noikeut­ta keksin­töön­sä olekaan, eli jos sopimus on ole­mas­sa ja fir­ma tämän jäl­keen “maagis­es­ti” kek­sii asian itse, niin tilanne on sopimus­rikko­mus, jon­ka suh­teen ollaan ihan samas­sa tilanteessa kuin patentinkin kanssa nykyään. 

    Miten se fir­ma sen keksin­nön saa käsi­in­sä jos kek­si­jä ei sitä paljasta? 

    Ensim­mäi­nen tuot­teen markki­noille tuo­va kerää kuitenkin jonkin­laisen hyö­dyn kil­pail­i­joi­hin­sa ver­rat­tuna. Ei se naa­pu­ri­fir­makaan sitä maagis­es­ti saa tuotan­tolin­jalleen ilman, että tuote on jo markki­noil­la, eikä sen kan­na­ta sitä lähteä itse tuo­maan markki­noille, jos ei ole evi­denssiä, että tuote myy. 

    Ja kun sitä evi­denssiä on, niin sil­loin­han ensim­mäisenä ehtinyt on jo kerän­nyt voittoja.

  19. Paten­tithan ovat vain lail­lis­tet­tu monop­o­li­jär­jestelmä. Alun­perin perustelui­hin kuu­lui, että tieto keskin­nöstä tulee jul­ki ja aikara­jan jäl­keen keksin­töä voisi­vat kaik­ki hyö­dyn­tää. Täl­lä ei ole mitään tekemistä todel­lisu­u­den kanssa nykyään (en tiedä onko ollutkaan). “Patent­tisuo­jaa” kudo­taan hämähäkin verkon lail­la kalli­in juris­tiarmei­jan kanssa niin pitkälle ajalle ja tuuheasti, että markki­noil­ta saadaan pidet­tyä mieli­v­al­taisen pitkään ulkona muut kuin samankokoiset patent­tite­htaat (joiden kanssa val­lit­see MAD-tyyp­pinen kauhun tas­apaino kaikkien rikkoes­sa tois­t­en­sa patent­te­ja, tai sit­ten tehdään ristiilisensointisopimuksia).
    Pienet patent­tite­htaat voivat myy­dä tuo­tok­si­aan (tai itsen­sä) ammuksi­na isom­mille mut­ta eivät oikein muuta.

  20. Kuten tääl­lä on jo tuo­tu esi­in, patent­ti­jär­jestelmän nimet­ty tavoite ei toteudu nykyti­lanteessa, ja se on vain retori­ikkaa, jol­la koko epäon­nis­tuneen jär­jestelmän ole­mas­saoloa puo­lus­te­taan. Vaik­ka paten­til­ta muka vaa­di­taan uutu­ut­ta ja keksin­nöl­lisyyt­tä, mitä tahansa on mah­dol­lista paten­toi­da. USA:ssa on muun muas­sa paten­toitu riip­pukei­nus­sa kein­u­mi­nen: http://www.freepatentsonline.com/6368227.html

    Ongel­ma on se, että paten­toimi­nen on paljon helpom­paa ja halvem­paa kuin jo myön­netyn patentin kumoaminen.

    Ehkä nykyjär­jestelmää voisi kor­ja­ta jol­lakin sel­l­aisel­la mekanis­mil­la, että huijaamalla/hakemuskikkailulla han­ki­tun patentin omis­ta­ja jou­tu­isi kor­vaa­maan ko. patentin kumoa­jalle tämän oikeu­denkäyn­tiku­lut ja lisäk­si jonkin sopi­van kor­vauk­sen vaivan­näöstä. Ohjelmistopatent­tipuolel­la­han on paten­toitu kaik­ki kuviteltavis­sa ole­va, vaik­ka pri­or art­tia on triv­i­aalia löytää eikä mitään keksin­nöl­lisyyt­tä ole ko. paten­teis­sa ikinä nähtykään.

    Muis­taak­seni ainakin jokin näkemäni sim­u­laa­tio­tutkimus viit­tasi siihen suun­taan, että talousjär­jestelmä kär­sii kokon­aisuute­na patentin kaltaisen monop­o­limekanis­min ole­mas­saolosta. Oli miten oli, nykyi­nen jär­jestelmä ei ole toimi­vaa nähnytkään.

  21. “Kek­si­jä voi vaa­tia allekir­joit­ta­maan sopimuk­sen keksin­nön hyö­dyn­tämis­es­tä. Kyl­lähän mikä tahansa kah­den­vä­li­nen sopimus on tietenkin lailli­nen vaik­ka tek­i­jäl­lä ei yksi­noikeut­ta keksin­töön­sä olekaan, eli jos sopimus on ole­mas­sa ja fir­ma tämän jäl­keen “maagis­es­ti” kek­sii asian itse, niin tilanne on sopimus­rikko­mus, jon­ka suh­teen ollaan ihan samas­sa tilanteessa kuin patentinkin kanssa nykyään.”

    Tiedemies lie­nee valin­nut kolikol­la kan­nan, jota hän on päät­tänyt puo­lus­taa älyl­lis­es­ti kiin­nos­ta­vana pelinä. Sel­l­aise­na, jos­sa voit­ta­va kan­ta löy­tyy suurin piirtein logi­ikan ja lakikir­jan aset­tamien rautais­ten lakien rajaa­mana ja vas­takkaiset todis­te­lut fik­susti pois perustellen yrit­tämät­tä ymmärtää niitä muu­ta kuin vastaväitteinä.

    Siitähän voi seu­ra­ta vaikka­pa sel­l­ainen esi­tys, että real­is­min ja käytän­nön seikat voi liima­ta päälle? Jos­ta voi tul­la vaikeuk­sia, mut­ta sitä varten­han lois­ta­va äly on, että voi luo­da niin sotkuisen spagetin, että jonkun type­r­äm­män on lop­pu­jen lopuk­si pakko kek­siä tai esit­tää joku tyl­sä — vail­la matem­ati­ikan kauneut­ta ole­va siis — mut­ta tässä maail­mas­sa toimi­va ratkaisu. Vaik­ka joku sel­l­ainen kuten mallisuo­ja tai patent­ti — hah! 

    Ker­ronpas jotain noista sopimuk­sista eli käytän­nön vaikeuk­sista. Kehitin eri­no­maisen ja tot­takai yllät­tävän menetelmän, jon­ka avul­la voidaan ratkaista eräs suuri ja ase­te­ol­lisu­ut­ta pitkään vaivan­nut tekni­nen ongel­ma. Jokainen isom­pi asete­hdas on viimeisen 30 vuo­den aikana esitel­lyt oman ratkaisun­sa vuoron perään. Yksikään ei toi­mi. Rahaa on poltet­tu sadoin miljoonin ja tul­laan polt­ta­maan, kun seu­raa­van sukupol­ven jär­jestelmää yritetään kil­van luoda.

    Kon­sul­toin kah­ta varsin huo­mat­tavaa asesu­un­nit­teli­jaa kahdes­ta keskeis­es­tä osaratkais­us­ta ja tiedän myös hei­dän nojal­laan, että ratkaisuni toimii kuin se junan klosetti.

    Juuri nyt edessäni on huo­mat­ta­va soti­las- ja asealan kv. julka­isu. Sen sivul­la on val­oku­vas­sa on kau­nis rivi, x kap­palet­ta, viimeisen tekni­ikan edus­ta­jia. Ne kaik­ki ovat olleet teknisiä ja kau­pal­lisia floppe­ja ja sel­l­aise­na ne esitelläänkin.

    Yksi niistä on min­un — puolek­si ja luvat­tani: Otin yhteyt­tä isoon ase­valmis­ta­jaan ja kuvailin kiin­nos­tuk­sen herät­tämisek­si tiet­tyjä piirteitä ideasta.

    Kiin­nos­tus heräsi ja lupasin datan, kun­han saan salas­s­api­tosopimuk­sen. Se tuli allekir­joitet­tuna “hässäkänku­val­la” ilman päiväys­tä ja nimen­sel­ven­nys­tä. Ne kor­vasi muka­mas toim­i­henkilön käyn­tiko­rt­ti klem­mar­il­la sop­parin kyl­keen liitet­tynä. Edes täl­lä kortin henkilöl­lä ei ollut nimenkir­joi­tu­soikeut­ta, sain tark­istutet­tua. En lähet­tänyt tieto­ja, kos­ka asial­lista sopimus­ta ei syn­tynyt. Ne ovat pääkkösessäni yhäti ja vain siellä.

    Oli käynyt hei­dän mielestään niin, että olin pal­jas­tanut koko idean. Vaan kun en, vain toisen puolen. Ja sen he tekivät johonkin esis­ar­jaan saak­ka ja tuos­sa on kuva siitä. Toimii mut­ta ei siten kuin pitäisi: min­ul­la on se “setelin” parem­pi puolisko.

    Jos olisin hak­enut patentin (johon tuol­loin ei ollut varaa ja aikaa), ihmisiä tapet­taisi­in kas­apäin maail­man eri kolkil­la min­un oival­luk­seni avul­la. Voi juku, että olisin ylpeä keksin­nöstäni… Ja sairaan rikas.

    Mut­ta sopimuk­si­in ei voi luot­taa ja niiden laa­timi­nen on useim­min läh­es mah­do­ton­ta: niiden avul­la ei voi­da estää vaikka­pa asete­hdas­ta edeltä tietämästä jotain ja esit­tämästä varau­mia: “Joo, tuo­ta ollaan funtsit­tu ihan sikana, ei mitään uut­ta. Olik sul­la muu­ta, bye bye.” Ja piirus­tuskin on esit­tää — heti huomen­na tai ainakin kun käräjille päästään ja luotet­ta­va selvi­tys annetaan.

    Jep. En ole ajatel­lut vieväni ideaa eteen­päin, älkää pelätkö. Kos­ka joidenkin mukaan kaik­ki sikarikkaat ovat älykkäitä ja vii­sai­ta, olen siis tyh­mä, kun en ala nos­ta­maan lisensse­jä joka man­tereelta ja jatkan tätä raatamis­tani. Mut­ta pöljästä päästähän pitääkin kär­siä, sehän lie­nee tyh­myy­den loogi­nen seu­raus melkoisel­la matemaat­tisel­la todennäköisyydellä…

  22. Tiedemiehen argu­men­taa­tios­sa on jotain outoa sekä patent­tien että tek­i­jänoikeuk­sien kohdal­la. Hän näyt­tää toivo­van, että keksijä/tekijä saa oikeu­den­mukaisen kor­vauk­sen — mut­ta ilman mitään oikeuk­sia. Kum­mas­sakin tapauk­ses­sa aika on Tiedemiehelle tärkeää: tek­i­jä kuulem­ma ehtii rahas­taa ennen kuin muut ryn­täävät paikalle. Mik­si ei voisi saman tien myön­tää, että moraal­isil­la ja lail­lisil­la oikeuk­sil­la on tässä jotain perus­taa? Puhutaan tek­i­jänoikeus-lob­bysta, mut­ta ehkä on ole­mas­sa myös piraatti-lobby.

  23. Ongel­mana Tiedemiehen esit­tämässä ajatuk­ses­sa kah­den­välis­es­tä sopimuk­ses­ta on tiedon epäsymmetria. 

    Yri­tys ei — näin nyrkkisään­tönä — tule tekemään sopimus­ta jonkun tietyn ongel­man­ratkaisu­ta­van yksi­noikeud­es­ta, ennen kuin se tietää varsin paljon ko. tavas­ta. Tähän on (näp­pitun­tu­mal­ta varsin yleisen) härskin toimin­nan lisäk­si ihan järkeväkin syy: jos yksi­noikeussopimus tehdään liian aikaisin, saat­taa myöhem­min esimerkik­si pal­jas­tua, että yri­tys onkin jo keksinyt saman tavan tai jopa kehit­tänyt sitä eteen­päin. Täl­löin­hän yksi­noikeussopimus avaisi poten­ti­aalis­es­ti mah­dol­lisu­u­den kiristää yri­tyk­seltä rahaa käräjäteitse, ellei yri­tys pysty pitävästi osoit­ta­maan käyt­täneen­sä tapaa ennen kek­si­jän yhtey­de­not­toa. Joskus tämä voisi onnis­tua, joskus ei — mut­ta aikaa ja rahaa palaisi joka tapauksessa.

    Näis­sä teo­reet­ti­sis­sa keskusteluis­sa tun­nu­taan oman tun­tu­mani perus­teel­la kovin tehokkaasti uno­hta­van, että pelkkä tieto jonkin teknisen ratkaisun mah­dol­lisu­ud­es­ta, sopimus­neu­vot­teluis­sa pal­jas­tu­vista asioista puhu­mat­takaan, voi olla oike­as­sa maail­mas­sa toimi­valle tuoteke­hi­tys­ti­imille erit­täin arvokas­ta. Täl­läis­es­tä hah­mot­tomas­ta inspi­raa­tios­ta ei kuitenkaan käytän­nössä ensin­näkään kan­na­ta eikä toisek­si oikeas­t­aan voikaan ryhtyä säätämään eril­lisiä kor­vauk­sia, sil­lä muuten avat­taisi­in taas por­tit jokaiselle pelle­pelot­toma­lle joka on sitä mieltä, että jonkun yri­tyk­sen kehit­tämä idea oli alun­perin varastet­tu häneltä. Tätäkin toki tapah­tuu valitet­tavas­sa määrin, mut­ta silti…

    Tuo Net­toveroas­t­een esit­tämä ske­naario on hyvin uskot­ta­van kuu­loinen, etenkin tuo “ollaan funtsit­tu muuten just tuo­ta jut­tua” :D. Olen kuul­lut saman­lai­sista sat­tumuk­sista vähän liian usein. Tässä asi­as­sa se patent­ti toimii taval­laan puolueet­tomana aikaleimana ja pienenä vipuvartena.

  24. Tiedemies: “Jos kukaan ei kehitä tuot­teitaan, niin jokaisel­la on yksi­tyi­nen kan­nustin kehit­tää tuotet­taan edes vähän parem­mak­si. Kil­pail­i­jat kurovat etu­matkan kyl­lä umpeen, mut­ta etu­mat­ka se on silti niinkauan kunnes se on kurottu.”

    Joo niin on. Jos kehit­tää kalli­il­la oikein hyvän tuot­teen, saa oikein paljon etu­matkaa, joka toisen on kurot­ta­va samoin kus­tan­nuksin. Pait­si että tuos­sa ontuu joku koh­ta. Saatkos fik­suna miehenä selvää, mikä?

    Olisiko niin, että Tuki­aisen mainit­se­ma aikatek­i­jä tekee tep­poset: hävität sen vaiku­tuk­sen kaavas­ta muut­ta­mal­la sen epämääräisek­si matkan suureek­si, jon­ka jokainen metri on kil­pail­i­jankin itse juostava.

    Kyse on kum­minkin jäniksen ajamis­es­ta: koira saa sen hitaam­pana kiin­ni, kos­ka oikaisee mutkissa.

    Vielä erik­seen on mainit­ta­va “myyvät hyvin” ‑kohtaasi se, että useim­mat tuot­teet, jot­ka tule­vat markki­noille, saavut­ta­vat ne klas­siset tähti- lyp­sylehmä ‑vai­heet vuosien kulut­tua esit­telystään. Kopi­oi­ja pääsee heti siihen kivoim­paan vai­heeseen, jol­loin tk-kulut ja lanseer­aus on tehty ja mak­set­tu. Eli myyvät hyvin — ilman edeltäviä kuluja.

    Mut­ta mik­si niin ei saisi tehdä, lie­nee jatkokysymyk­sesi. Ehkä sik­si, että ketään ei huvi­ta juos­ta ensin vuot­ta tai sataa metriä, jos tulee kum­minkin syödyk­si. Eli mitään tuoteke­hi­tys­mo­tivia ei ole, vain ker­mankuori­joi­ta ja kyttääjiä.

    Mut­ta ehkä arvosteletkin edis­tys­tä yleen­sä. Sil­loin sanomi­sis­sasi on _sen näke­myk­sen kannalta_ ideaa.

    “Patent­tien arvo on omis­ta­jilleen suurin sil­loin, kun paten­toitu teknolo­gia olisi ollut kil­pail­i­joille suh­teel­lisen help­po ja hal­pa kehit­tää itse. (…) Toisaal­ta, jos teknolo­gia on vaikea takaisin­mallintaa ja kopi­oi­da, patentin arvo kehit­täjälle on kyseenalainen muutenkin. Tilanne on juuri sil­loin sel­l­ainen, että tutkimus­panos on “arvokas”.”

    Näetkö oival­luk­sen — siis henkisen panok­sen ‑suo­jaamisen kentes jopa “hal­pahin­taise­na” tai epäreilu­na jos myöhempi tekni­nen ratkaisu on helppo?

    Ja toisaal­ta tun­nut ole­van sitä mieltä, että kallis ja pitkä kehi­tyspros­es­si tuot­taa sitä etu­matkaa (“vaikea takaisin­mallinnus”) ja patent­tioikeus on turha lelu. Tuol­lainen on täysin kestämätön­tä argu­men­toin­tia mielesäni.

    “Eräs klassi­nen argu­ment­ti patent­tien ja IPR:n puoles­ta on, että hyväksytään kyl­lä “peri­aat­teessa” edelli­nen huomio, mut­ta tode­taan, että kek­si­jäl­lä ei aina ole mah­dol­lisu­ut­ta, esim. pääo­maa, inno­vaa­tion kehit­tämiseen tuot­teek­si. Paten­toimal­la kek­si­jä saa jotain, jon­ka voi myy­dä parhait­en tar­joaval­la kilpailijoista.”

    Noin tapah­tuu: Hokasin taas ker­ran vahin­gos­sa erään taloudel­lisen tavan paka­ta erikoiskemikaale­ja taval­la, joka estää niitä kon­t­a­minoi­tu­mas­ta likaises­sakaan ympäristössä vaik­ka pakkaus avataan sato­ja ker­to­ja. Sain kil­pailut­taa neljää valmis­ta­jaa ja nyt on käyt­tötestit meneil­lään ja ovat ok. Koh­ta onkin rahan vuoro, ei “niin” paljon mut­ta kumminkin.

    “Ensik­sikin, argu­ment­ti täysin sivu­ut­taa sen käytän­nön ilmiön, että täl­lainen käsi­tys paten­toin­nista on utopis­tista ja ettei sel­l­ainen voi käytän­nössä real­isoitua, kos­ka patent­tien valvom­i­nen on käsit­tämät­tömän kallista.”

    No mut­ta het­ki­nen, eihän niitä siis tarvitse valvoa, senkun kek­sii, valmis­taa ja ottaa rahat ja juok­see. Niin­hän olet sanonut usein. Valvon­taa voi tehdä ihan hob­bynä, etkä voi käyt­tää sitä yhtäkkiä argu­ment­ti­nasi paten­toimista vas­taan. Kamoon, Tiedemies.

    Pitäisikö sinin tehdä joku fik­su kumi­lan­ka-purkkavir­i­tys tuo­honkin? Jään odot­ta­maan mielenkiinnolla. 

    Valvom­isen kus­tan­nuk­set voi myös mak­sat­taa oikeu­den­rikko­jal­la jos niik­seen tulee. Mikään kopi­omisen piilot­telukaan ei ole usein mah­dol­lista, että myy vaan selän takana piraat­tia, kos­ka joidenkin spe­si­aal­i­tuot­tei­den myyjiä ja valmis­ta­jia on vähän ja rike paljastuu. 

    “Toisek­si, argu­ment­ti on väärä, kos­ka ilman patent­ti­akin kek­si­jän kan­nat­taisi marssia jonkun kil­pail­i­jan luo, esit­tää suun­nitel­mansa näi­den tuoteke­hi­tysosas­tolle ja tehdä sopimus, ettei hän tee samaa kil­pail­i­joiden kanssa, kun­han saa jonkun kor­vauk­sen. Jos keksin­tö on huono, niin kek­si­jä nau­re­taan (ihan syys­täkin) pihalle ja hän voi men­nä kokeile­maan onneaan kil­pail­i­joiden luo. Jos keksin­tö on hyvä, niin voi olla, että nau­re­taan pihalle, mut­ta kil­pail­i­ja ei ehkä naura.”

    Sanoin jo edel­lisessä postauk­ses­sa tuos­ta sopimuk­sen teon vaikeud­es­ta jos kädessä on suo­jaam­a­ton idea.

    Jos kaik­ki tar­jot­ta­vat ideat oli­si­vat suo­jaa­mat­to­mia, niiden arvoa pun­nit­taisi­in liiak­si fokus kil­pail­i­jaan päin. Syn­ty­isi huonoa ja lyhytikäisek­si suun­nitel­tua tekni­ikkaa, epä­s­tan­dard­e­ja toteu­tuk­sia ja myös jälki­markki­noil­la (täyt­tö­pakkauk­sil­la ja osil­la) rahas­tamisek­si, markki­noin­tiku­lut nousi­si­vat tap­pi­in­sa ja jake­lu­tien suo­jaami­nen ym. epä­for­maalit sopimuk­set suo­jakeinona sekä sopimus­ri­idat loisi­vat yri­tysjuristien ja fran­chisor­ei­den armeijan. 

    En edes ole poht­in­ut kaikkia kiel­teisiä puo­lia. Mut­ta muuten olen kanssasi samaa mieltä…

  25. Mainit­takoon tähän keskustelu­un taas talousti­eteil­i­jöi­den Boldrin & Levine teos Against Intel­lec­tu­al Monop­oly, jos­sa argu­men­toidaan laa­jasti patent­te­ja ja niiden toimivu­ut­ta vas­taan. Luet­tavis­sa ilmaisek­si linkin takaa: http://levine.sscnet.ucla.edu/general/intellectual/againstfinal.htm

    He katso­vat patent­tien ole­van täysin turhia ja enem­mänkin kehi­tys­tä hidas­tavia. Luvus­sa 8 he käyvät läpi eri tutkimuk­sia patent­tien vaikutuksesta:

    A num­ber of sci­en­tif­ic stud­ies have attempt­ed to exam­ine whether intro­duc­ing or strength­en­ing patent pro­tec­tion leads to greater inno­va­tion using data from post WWII advanced economies. We have iden­ti­fied twen­ty three eco­nom­ic stud­ies that have exam­ined this issue empir­i­cal­ly. The exec­u­tive sum­ma­ry: these stud­ies find weak or no evi­dence that strength­en­ing patent regimes increas­es inno­va­tion; they find evi­dence that strength­en­ing the patent regime increas­es… patent­ing! They also find evi­dence that, in coun­tries with ini­tial­ly weak IP regimes, strength­en­ing IP increas­es the flow of for­eign invest­ment in sec­tors where patents are fre­quent­ly used.

    Mainit­takoon, että tässä kon­tek­stis­sa ter­mi “strength­en­ing” viit­taa myös tapauk­si­in, jois­sa patent­tisuo­jaa ei aiem­min ollut tietyl­lä alal­la lainkaan. Osa tutkimuk­sista löysi myös viit­teitä siitä, että patent­tisuo­ja itseasi­as­sa vähen­tää tutkimustyötä. Kun fir­mat voivat paten­til­la monop­o­lisoi­da tietyn teknolo­gian, ei niil­lä ole vas­taavaa painet­ta panos­taa tutkimustyöhön kuin jos kil­pail­i­jat oli­si­vat jatku­vasti omak­sumas­sa kaikkia inno­vaa­tioi­ta ja rak­en­ta­mas­sa niiden päälle.

  26. Jos kaik­ki tar­jot­ta­vat ideat oli­si­vat suo­jaa­mat­to­mia, niiden arvoa pun­nit­taisi­in liiak­si fokus kil­pail­i­jaan päin. Syn­ty­isi huonoa ja lyhytikäisek­si suun­nitel­tua tekni­ikkaa, epä­s­tan­dard­e­ja toteu­tuk­sia ja myös jälki­markki­noil­la (täyt­tö­pakkauk­sil­la ja osil­la) rahas­tamisek­si, markki­noin­tiku­lut nousi­si­vat tap­pi­in­sa ja jake­lu­tien suo­jaami­nen ym. epä­for­maalit sopimuk­set suo­jakeinona sekä sopimus­ri­idat loisi­vat yri­tysjuristien ja fran­chisor­ei­den armei­jan.

    Miten tämä tarkalleenot­taen eroaa nykyis­es­tä tilanteesta? Useimpi­en iso­jen yri­tys­ten “tuoteke­hi­tys” on pelkkä patent­ti­far­mi, jon­ka tarkoituk­se­na on pelotel­la kil­pail­i­joi­ta ja estää entry. “Tuoteke­hi­tysku­luista” kym­meniä pros­ent­te­ja menee yri­tysjuris­tiarmei­jan ylläpitämiseen jo nyt.

    Tämän lisäk­si tulee vielä kaik­ki se rent-seek­ing jota har­joite­taan patent­tien “luo­val­la” käytöl­lä, paten­toimal­la jo ole­mas­saole­via tekni­ikoi­ta, jne. jne. 

    Patent­tien yms. monop­o­lien puo­lus­t­a­mi­nen on vähän sama kuin puo­lus­taisi ydi­na­sei­den käyt­töä mur­to­varkai­ta vas­taan. Että joo, kyl­lähän sil­lä saa hoidet­tua sen yhden asian, mut­ta siinä tapah­tuu nyt vähän muu­takin. Jopa siinä määrin, että ne kaik­ki negati­iviset piir­teet täysin domi­noi­vat ja moninker­tais­es­ti ylit­tävät kaik­ki mah­dol­liset hyödyt, joi­ta jär­jestelystä on. 

    Empiria, siis his­to­ria, osoit­taa koko­lail­la yksikäsit­teis­es­ti, että paten­tit jar­rut­ta­vat kehi­tys­tä, hait­taa­vat stan­dar­d­oin­tia ja niin edelleen. Klassi­nen esimerk­ki on patent­ti­jant­te­rien suosik­ki James Watt, joka kaverin­sa Boul­tonin kanssa erikois­tui lähin­nä rent-seekingi­in. Niinkauan kun Wat­tin patent­ti oli voimas­sa, höyrykonei­den hyö­ty­suhde ei juuri paran­tunut, kos­ka paten­til­la pelotelti­in kaik­ki kil­pailu pois. Patentin rauet­tua hyö­ty­suh­teet moninker­tais­tu­i­v­at muu­ta­mas­sa vuodessa.

    Tietotekni­ikan kehi­tys sen­si­jaan oli huimaa koko 1900-luvun jälkipuoliskon, eikä siel­lä juuri paten­teil­la ole juh­lit­tu. Yri­tys­tä toki on ollut, ja muu­ta­ma rent-seek­ing- kohel­lus on men­nytkin läpi. 

    Ohjelmis­to­ja ei voin­ut käytän­nössä paten­toi­da ennen 1970-luvun lop­pua. Siihen men­nessä olikin kek­sit­ty oikeas­t­aan kaik­ki se, mis­tä myöhem­min tuli liike­toim­intaa; patent­tien mukaan­tu­lo käytän­nössä pysäyt­ti kehi­tyk­sen kokonaan. 

    Sveit­sis­sä ei tun­net­tu lääkepatent­te­ja ennen vuot­ta 1978. Sveit­siläiset lääke­fir­mat (kuten Novar­tis) kehit­tivät kuitenkin mm. rital­in­in ja diklofe­naakin (Voltaren) jo kauan ennen tuota. 

    Itseasi­as­sa haas­teena, patent­tien puo­lus­teli­jat voisi­vat esit­tää yhdenkin alan, jol­la paten­tit eivät ole kuris­ta­neet kehi­tys­tä kun ne ker­ran ovat tulleet voimaan.

  27. “Tuo Net­toveroas­t­een esit­tämä ske­naario on hyvin uskot­ta­van kuu­loinen, etenkin tuo “ollaan funtsit­tu muuten just tuo­ta juttua””

    Koetan­pa kaivaa ark­isto­ja niin näette jotain TODELLA erikoista edel­liseen liityen: hain rahoi­tus­ta pro­ton valmis­tamiseen ym. eräältä julkiselta yri­tys­ra­hoit­ta­jal­ta. Tähän liit­tyen ruti­inei­hin­sa kului tehdä NOIS-sopimus. 

    Asian esit­te­ly­vai­heessa, ennen kuin olin päässyt puheeni lop­pu­un, hep­pu hok­sasi menetelmästä erään mielestään uuden mut­ta kaikille itses­tään selvän sovel­lusalueen ja teki yhtäkkiä käsin lisäyk­sen sopimuk­sen laitaan. Halusi ja ehti kir­joitaa ulos sopimuk­sen parista erään osan. 

    Heh, olin­pas ihmeis­säni moi­sen röyhkey­den edessä. Mietin että a) otanko paperin ja revin ja syön palaset kuten eloku­vis­sa vai b) revinkö housut alas ja paidas­ta napit ja ryh­dyn huu­ta­maan, että min­ut on raiskattu. 🙂

    Ohiki­itävän het­ken eri vai­h­toe­hto­ja harkit­tuani toteutin suun­nitel­man c), siis uno­hdin koko idean. Olisin toki voin­ut viedä asian esimiehelleen mut­ta ei jak­sanut riidellä. 

    Kyseessä ei ollut Tekes, Keksin­tösäätiö tai Sitra.

  28. Tiedemies: Vaik­ka oon edelleen sun kanssa samaa mieltä patent­tien vahin­gol­lisu­ud­es­ta, niin en ymmär­rä tätä perustelua:

    “Sveit­sis­sä ei tun­net­tu lääkepatent­te­ja ennen vuot­ta 1978. Sveit­siläiset lääke­fir­mat (kuten Novar­tis) kehit­tivät kuitenkin mm. rital­in­in ja diklofe­naakin (Voltaren) jo kauan ennen tuota.”

    Kai se nyt riip­puu sen markki­na-alueen patent­ti­lain­säädän­nöstä? Jos Sveitsin lääke­markki­nat on tosi pienet ver­rat­tuna esim. Sak­saan ja Ran­skaan, jos­sa nämä sveit­siläisyri­tyk­set toimii, niin mitä se todis­taa, että Sveit­sis­sä ei ollut patentteja?

  29. Marko Hami­lo: > Lääkepaten­teis­sa muuten on kek­sit­ty temp­puil­la isotoopeilla 

    Jo pidem­pään lääke­fir­mat ovat har­ras­ta­neet sitä, että lääkeaineen molekyyli­rak­en­teeseen tehdään joku pieni muu­tos (metyyliryh­mä pois/lisää tms.) ja paten­toidaan tuote uud­estaan. Temp­pu on siis karkeampi kuin tuo iso­toopin vai­h­t­a­mi­nen, ja saat­taa aiheut­taa muu­tok­sia lääkeaineen omi­naisuuk­si­in, mis­tä syys­tä tarvi­taan laa­jaa markki­noin­tia lääkärikun­nalle. Lääkärit on vaku­utet­ta­va run­sain sem­i­naar­i­tar­joiluin siitä, että muutet­tu lääke on parem­pi ja geneerisek­si muut­tuneen van­han aineen määrämi­nen koituu poti­laiden haitak­si. On tapauk­sia, jois­sa selvästi huonom­pi lääke on val­lan­nut markki­nao­su­ut­ta täl­lä keinoin.

    Rak­en­teen triv­i­aalia muut­tamis­takin pide­tään patentin van­hen­e­misen kier­tona, ja tuo iso­toop­pitemp­pi on vielä räikeäm­pää kikkailua.

    Tiedemies: > Sveit­sis­sä ei tun­net­tu lääkepatent­te­ja ennen vuot­ta 1978. Sveit­siläiset lääke­fir­mat (kuten Novar­tis) kehit­tivät kuitenkin mm. rital­in­in ja diklofe­naakin (Voltaren) jo kauan ennen tuota.

    Lääkeke­hi­tyk­sen usein main­os­te­tus­ta kalleud­es­ta suuri osa johtuu nykyään vira­nomais­ten hyväksyn­tään vaa­dit­tavista laa­joista kli­in­i­sistä testeistä. Vaa­timuk­set lienevät olleen pienem­mät 70-luvul­la ja kus­tan­nuk­set samat­en. Tot­ta on se, että biokemi­an ja lääketi­eteen edis­tyk­ses­tä ja jät­ti­panos­tuk­sista huoli­mat­ta merkit­täviä uusia lääkkeitä tun­tuu löy­tyvän selvästi har­venevaan tahti­in. Patent­ti­jär­jestelmä ei siis ainakaan liene aut­tanut asiaa.

  30. Olen minäkin kuul­lut paperi­te­ol­lisu­u­den ex-tuoteke­hi­tyspo­mol­ta että patent­tien pääasialli­nen tarkoi­tus on kil­pail­i­joiden kiusaami­nen ja teknolo­gioiden miinoitus. 

    Kuule­mani jutun perus­teel­la Xerox aikoinaan paten­toi ison kasan tapo­ja siirtää pape­ria tasol­ta toiselle, vaik­ka tarkoituk­se­na ei ollut käyt­tää niistä kuin mur­to-osaa. Kopiokoneen kehi­tys näet vaikeu­tuu huo­mat­tavasti, jos paperin liiku­tus­ta­vat on enem­män tai vähem­män patentoitu.

  31. Olen TM:n kanssa täysin samaa mieltä siitä että perusti­etotekni­ik­ka ei ole juuri kehit­tynyt 70–80 luku­jen jäl­keen. Mut­ta täl­lä tuskin on juuri mitään tekemistä sof­t­a­p­atent­tien kanssa, ne on riesa ja jos­sain määrin hait­taa tutkimus­ta lähin­nä siirtämäl­lä tutkimus­ra­hoi­tus­ta lakimiehille, mut­ta niiden käytän­nön merk­i­tys on vähäi­nen. Esimer­ki ohjelmis­toalan patent­tioikeu­denkäyn­te­jä on ollut hyvin vähän.

    Mis­tä sit­ten saamme kiit­tää sitä että tietotekni­ikan peruske­hi­tyk­seen panos­te­taan vähän ja sitä ei juuri tapah­du? Ainakin hei­dän oman his­to­ri­ankir­joituk­sen­sa mukaan Rea­gania ja repub­likaane­ja, he voit­ti­vat kylmän sodan, pienin­sivät liit­to­val­tio­ta ja yksi­ty­is­tivät tutkimuksen.

    Inter­netistä alka­en tietotekni­ik­ka on aikanaan kehitet­ty Yhdys­val­tain puo­lus­tusvoimien ja muutenkin liit­to­val­tion rahoituk­sel­la, jota jaet­ti­in Neu­vos­toli­iton pelos­sa mitään kyse­lemät­tä nörteille taval­la jota nykyään pidet­täisi­in vähin­tään kor­rup­tiona. Tulok­se­na dig­i­taa­li­nen vallankumous.

    80-luvul­la panos­tet­ti­in panos­tet­ti­in toki yksi­ty­istäkin rahaa, esim. leg­en­daari­nen tutkimuskeskus Xerox PARC. Se ei vaan tuot­tanut juurikaan rahaa, itseasi­as­sa on liikken­jo­hdon oppikir­jaes­imerk­ki siitä kuin­ka turmi­ol­lista on se kun tuoteke­hi­tys­tä ei ohja­ta tekemään yri­tyk­selle lisäar­voa. Jos nykyM­BAt oli­si­vat olleet tuon joh­dos­sa niin meil­lä ei olisi graafisia käyt­töli­it­tymiä, nykyaikaista tek­stinkäsit­te­lyä tai Eth­er­net­tiä (se verkkotökke­li tietokoneessa).

    Tuoteke­hi­tyk­seen panos­ta­neet inno­vaa­tiviset yri­tyk­set siir­tyvät jonos­sa tietotekni­ikan his­to­ri­ankir­joi­hin, Apple vai­h­toi kulut­ta­jaelek­tron­i­ikkaan, HP käytän­nössä tulostimi­in, viimek­si Sun myytin Ora­clelle joka kehit­ti 20 vuot­ta sit­ten ihan näp­pärän relaa­ti­oti­etokan­nan ja on sen jäl­keen keskit­tynyt lähin­nä inno­vati­ivisi­in rahas­tus­mall­ei­hin. Alan men­estyjiä on esim. Dell joka ei ole koskaan kehit­tänyt yhtään mitään. Ja tietenkin Microsoft.

    Point­ti on että inno­vaa­tioista rahas­t­a­mi­nen ainakin tietotekni­ikas­sa on hyvin vaikeaa, ja paten­tit eivät auta asi­aa. Toimi­vak­si todet­tu ratkaisu on sen sijaan kaataa sumeilemat­ta julk­ista rahaa tutkimukseen.

  32. Tiedemies:

    “Ohjelmis­to­ja ei voin­ut käytän­nössä paten­toi­da ennen 1970-luvun lop­pua. Siihen men­nessä olikin kek­sit­ty oikeas­t­aan kaik­ki se, mis­tä myöhem­min tuli liike­toim­intaa; patent­tien mukaan­tu­lo käytän­nössä pysäyt­ti kehi­tyk­sen kokonaan.”

    Ensin­näkin, halu­aisin tyh­mänä saa­da vähän tarken­nus­ta: puhum­meko nyt paten­teista vai IP-suo­jas­ta yleensä? 

    Itse C64:lla aloit­ta­neena ja nyt Applea naput­tel­e­vana (ja myös Lin­ux­ia kokeilleena) olisin kyl­lä tästä pikkuisen eri mieltä. Uskallan­pas melkein väit­tää, että ilman IP-suo­jaus­ta naput­telisimme vieläkin jol­lain Lynx­in tapaisel­la tek­stipo­h­jaisel­la selaimella. 

    Yksi alue, jos­sa IP-suo­jauk­sen totaa­li­nen puute näke­myk­seni mukaan hait­taisi vakavasti tuoteke­hi­tys­tä, olisi nimeno­maan käytet­tävyys ja muut eri­laiset design-vetoiset han­kkeet, ns. user cen­tered design etunenässä. Näis­sä tekniset ratkaisut ovat usein hyvinkin yksinker­taisia ja jälkikä­teen ajatel­tu­ina jopa niin ilmi­selviä että ne aiheut­ta­vat “mik­sen itse tuo­ta tajunnut”-ilmiöitä, mut­ta niiden kehit­tämi­nen voi vaa­tia vuos­i­tolkul­la kallista kenttätutkimustyötä.

    Lisäk­si niiden kehit­tämisessä kil­pail­i­joi­ta nopeam­min saat­taa olla pikkuisen ongelmia, kun ihmisen fys­i­olo­gia ei pahem­min muutu.

    Jälleen: uskon täysin että patent­ti­jär­jestelmässä on vikaa, enkä itsekään pidä yhtään järkevänä — jos kokon­aisu­ut­ta ajatel­laan — esimerkik­si kil­pail­i­joiden kiusaamista tai teknolo­gioiden miinoit­tamista. Onko jär­jestelmän kor­jaami­nen kuitenkin aivan mah­do­ton aja­tus, ja tun­netaanko var­masti nyt myös epäin­tu­iti­iviset seu­rauk­set jos IP-suo­jaus­ta ryhdytään aja­maan alas?

  33. Sylvesteri: “patent­tien pääasialli­nen tarkoi­tus on kil­pail­i­joiden kiusaami­nen ja teknolo­gioiden miinoitus.”

    Yri­tyk­set kil­pail­e­vat välistä härskein keinoin, ja patent­ti voi hyvinkin olla keino muiden joukossa.

    Olen minäkin kuul­lut riit­tävän luotet­taval­ta tahol­ta, ettei Suomes­sa pienen toim­i­jan kan­na­ta paten­toi­da juuri mitään, ellei halua tul­la ryöste­tyk­si. Tässä yhtey­dessä pienek­si toim­i­jak­si las­ke­taan käsit­tääk­seni mikä hyvän­sä taho, esim. markki­noille pyrki­va uusi inno­vaat­tori, jol­la ei ole rahaa mak­saa juris­teille palkkioi­ta vääjäämät­tömästä oikeuspros­es­sista, jol­la estää patentin ryöväämi­nen, mitä suurem­mat toim­i­jat — kuulem­ma — väistämät­tä yrittäisivät.

  34. “Itse C64:lla aloit­ta­neena ja nyt Applea naput­tel­e­vana (ja myös Lin­ux­ia kokeilleena) olisin kyl­lä tästä pikkuisen eri mieltä. Uskallan­pas melkein väit­tää, että ilman IP-suo­jaus­ta naput­telisimme vieläkin jol­lain Lynx­in tapaisel­la tek­stipo­h­jaisel­la selaimella.”

    Lin­ux on aika hyvä esimerk­ki: avoin teknolo­gia, jos­ta ei ole kulut­ta­jatuot­teek­si vaik­ka kukaan merkit­tävä kau­pal­lien taho ei ole siitä paljon hyö­tynytkään. Vaiko sen vuoksi?

  35. Tiedemies: “Miten tämä tarkalleenot­taen eroaa nykyis­es­tä tilanteesta? Useimpi­en iso­jen yri­tys­ten “tuoteke­hi­tys” on pelkkä patent­ti­far­mi, jon­ka tarkoituk­se­na on pelotel­la kil­pail­i­joi­ta ja estää entry. “Tuoteke­hi­tysku­luista” kym­meniä pros­ent­te­ja menee yri­tysjuris­tiarmei­jan ylläpitämiseen jo nyt.”

    Jos väit­teesi patent­ti­farmeista olisi edes tot­ta, sanoin­pa, että siinä menkööt ne kymmenet pros­en­tit. Fir­math­an puo­lus­tau­tu­isi­vat niiltä, jot­ka eivät ilmeis­es­ti halua tehdä tuoteke­hi­tys­tä vaan kopi­oi­da. Mut­ta sehän on mielestäsi ilmeisen hyväksyt­tävää. Ja puo­lus­tau­tu­misen näet tuomit­ta­vana ja turhana kulueränä, joka ei mis­sään tapauk­ses­sa johdu oikeudet­tomien pikavoit­to­jen saalistajista.

    ” Niinkauan kun Wat­tin patent­ti oli voimas­sa, höyrykonei­den hyö­ty­suhde ei juuri paran­tunut, kos­ka paten­til­la pelotelti­in kaik­ki kil­pailu pois. Patentin rauet­tua hyö­ty­suh­teet moninker­tais­tu­i­v­at muu­ta­mas­sa vuodessa.”

    Niin, ensim­mäiset ideat höyrys­tä voiman­läh­teenä on toteutet­tu anti­ikin Roomas­sa. Sen jäl­keen oli 1600 vuot­ta aikaa tehdä toimi­va sovel­lus kenen tahansa. Sitä ei ilmestynyt markki­noille kunnes Watt paran­si tekni­ikkaa niin paljon, että yksi suuri harp­paus voiti­in ottaa. Watin ansiot joudut myön­tämään ja myös sen, että Watin keksin­tö ei olisi ilman Watin keksin­töä ollutkaan aikan pian laa­jas­sa käytössä ja usei­den parannettavissa.

    Watil­la oli toki taloudelli­nenkin kan­nustin. Ja eri­no­maisen hyödylli­nen kaikille. Myös niille edelleenke­hit­täjille, joista ei siis ollut luo­maan sitä alku­peräistä ideaa.

  36. “Lin­ux on aika hyvä esimerk­ki: avoin teknolo­gia, jos­ta ei ole kulut­ta­jatuot­teek­si vaik­ka kukaan merkit­tävä kau­pal­lien taho ei ole siitä paljon hyö­tynytkään. Vaiko sen vuoksi?”

    Suomen val­tio ja kun­nat voisi­vat säästää paljon rahaa siir­tyessään Lin­uxi­in, samal­la siihen voitai­isn liit­tää kehi­tys-ja tukiresursse­jakin riittävästi.

    Täsäs näkyy kor­rup­tion vaiku­tus selvim­min: Val­tio elät­tää Microsof­t­ia, kos­ka se tar­joaa hyvät kesti­tyk­set ja spon­ssauk­set päättäjille

  37. tpyyluoma:“Jos nykyM­BAt oli­si­vat olleet tuon joh­dos­sa niin meil­lä ei olisi graafisia käyt­töli­it­tymiä, nykyaikaista tek­stinkäsit­te­lyä tai Eth­er­net­tiä (se verkkotökke­li tietokoneessa).”

    Kos­ka sinä tiedät mitä vai­h­toe­htoises­sa todel­lisu­udessa olisi tapah­tunut ilman tätä tutkimus­laitos­ta? Aika hyvin ennustettu!

    “Toimi­vak­si todet­tu ratkaisu on sen sijaan kaataa sumeilemat­ta julk­ista rahaa tutkimukseen.”

    Kos­ka suurin osa nykyis­es­tä tuoteke­hi­tyk­ses­tä tehdään julkisel­la rahal­la? (lin­ux, apache, wikipedia, google,…)

  38. Fir­math­an puo­lus­tau­tu­isi­vat niiltä, jot­ka eivät ilmeis­es­ti halua tehdä tuoteke­hi­tys­tä vaan kopi­oi­da. Mut­ta sehän on mielestäsi ilmeisen hyväksyt­tävää.

    Kyl­lä. Se on pait­si hyväksyt­tävää, myös toiv­ot­tavaa. Tietysti tämä riip­puu kopi­oin­nin määritelmästä. 

    En ole argu­men­toin­ut — enkä tiedä kenenkään muunkaan argu­men­toi­neen — sel­l­aisen kopi­oin­nin puoles­ta, että myy­dään tuotet­ta väit­täen sitä jonkun muun valmis­ta­mak­si. Tavaramerkkien kohdal­la esimerkik­si minus­ta voidaan ihan hyvin pitää petok­se­na sitä, että myy­dään iPho­nen kopi­oi­ta logoi­neen päivi­neen, vaik­ka ne on valmis­tanut joku muu ilman Applen lupaa. 

    Sitä [höyrykonet­ta] ei ilmestynyt markki­noille kunnes Watt paran­si tekni­ikkaa niin paljon, että yksi suuri harp­paus voiti­in ottaa.

    Tämä on kyl­lä puh­das­ta his­to­ri­an uudelleenkir­joit­tamista. New­comeni­nen höyrykonei­ta oli käytössä laa­jalti, eikä “Wat­tin” paran­nuk­sia otet­tu käyt­töön laa­jas­sa mit­takaavas­sa ennen kuin patent­ti oli rauennut.

    Watin ansiot joudut myön­tämään ja myös sen, että Watin keksin­tö ei olisi ilman Watin keksin­töä ollutkaan aikan pian laa­jas­sa käytössä ja usei­den paran­net­tavis­sa.

    Watt kek­si toki paran­nuk­sia, mut­ta kokon­aisu­ut­ta ajatellen hän oli lähin­nä rois­to. Hänen patent­tin­sa tor­pe­doi käytän­nössä kaik­ki vai­h­toe­htoiset keinot paran­taa New­comenin keksin­töä. Patentin voimas­saoloaikana Wat­tin paran­nuk­sia ei juuri otet­tu käyt­töön ja Watt kävi lakiteitse muiden itsenäis­es­ti kehit­tämien paran­nusten kimp­pu­un, usein menestyksekkäästi. 

    Watil­la oli toki taloudelli­nenkin kan­nustin. Ja eri­no­maisen hyödylli­nen kaikille. Myös niille edelleenke­hit­täjille, joista ei siis ollut luo­maan sitä alku­peräistä ideaa.

    Wat­tin alku­peräisen idean kek­sivät itsenäis­es­ti mon­et muutkin vuosien var­rel­la, mut­ta Watt ehti paten­toimaan omansa ensin. Lisäk­si Wat­tin patent­tia sovel­let­ti­in niin laa­jasti, että kaik­ki höyrykoneet, jois­sa oli erilli­nen ali­paineinen säil­iö höyryn tiivistämiselle, “rikkoi­vat” patent­tia ja sik­si teknis­es­ti yliv­er­taisia menetelmiä ei voitu ottaa käyt­töön ennen patentin raukeamista.

    Watt ei itse juurikaan rak­en­tanut höyrykonei­ta, vaan keskit­tyi lähin­nä mak­su­jen keräämiseen. Tämän vuok­si hänel­lä ei ollut juuri minkään­laista kan­nustin­ta lähteä sal­li­maan paran­nusten tekemistä. 

    “Net­toveroaste” kir­joit­taa näköjään uusik­si myös nykypäivän historiaa:
    Lin­ux on aika hyvä esimerk­ki: avoin teknolo­gia, jos­ta ei ole kulut­ta­jatuot­teek­si vaik­ka kukaan merkit­tävä kau­pal­lien taho ei ole siitä paljon hyö­tynytkään. Vaiko sen vuok­si?

    Tuot­teesta ei vält­tämät­tä ole “kulut­ta­jatuot­teek­si”, jos kulut­ta­jatuot­teel­la tarkoite­taan jotakin jon­ka myyn­nistä voi nyhtää mil­jarde­ja monopolivoittoja. 

    Viitan­net tässä Microsoft­in määräävään markki­na-ase­maan. Microsoft­in toim­inta on jälleen klassi­nen esimerk­ki IP-lob­byn rent-seekingistä ja siitä kuin­ka se koet­telee lail­lisu­u­den rajo­ja (ja usein ylit­tää ne) etsiessään yhä härskimpiä rahastuskeinoja. 

    Tämän “kulut­ta­jatuot­teen” ylivoimaisu­us perus­tuu rent-seekingi­in ja jo lait­tomak­si todet­tuun keplot­telu­un. Kuten monop­o­listien toim­inta yleensäkin.

    Meitä Gnu/Lin­ux- käyt­töjär­jestelmien käyt­täjiä on joka tapauk­ses­sa usei­ta pros­ent­te­ja kaikkien tietokonei­den käyt­täjistä. En sanoisi kym­me­nien miljoonien käyt­täjien asi­akaskun­taa mitättömäksi.

  39. Eikö patent­tisuo­jan lakkaut­ta­mi­nen aivan kaikkial­ta ole hie­man liian yksinker­tainen lääke joidenkin yksit­täis­ten alo­jen ongelmi­in? His­to­ri­as­ta ja tietotekni­ikas­ta ote­tut esimerk­it eivät ole yleispäteviä.

    On tilantei­ta, jois­sa jonkin­lainen suo­jausjär­jestelmä yksiselit­teis­es­ti lisää inno­vaa­tioiden julka­isu­ja. Yksi näistä on mainit­tu kek­si­jä-yri­tys ‑kau­pankäyn­ti, jos­ta ei kek­si­jälle jää kuin luu käteen ilman patent­tisuo­jaa. Toinen voisi olla pitkäaikaista T&K‑työtä vaa­ti­vat teknolo­giat, jois­sa on vaikea nähdä miten tekni­ikan kehi­tys kokon­aisu­udessaan paran­tu­isi, jos uuden kehit­tämisen sijaan (patent­tisuo­jan piiris­sä) siir­ryt­täisi­in ole­mas­saol­e­van trim­maamiseen hie­man paremmaksi.

  40. Taneli Salovaara:“mikä hyvän­sä taho, esim. markki­noille pyrki­va uusi inno­vaat­tori, jol­la ei ole rahaa mak­saa juris­teille palkkioi­ta vääjäämät­tömästä oikeuspros­es­sista, jol­la estää patentin ryöväämi­nen, mitä suurem­mat toim­i­jat – kuulem­ma – väistämät­tä yrittäisivät.”

    Tässä näkyy hyvin se, että vaik­ka peri­aate­ta­sol­la patentin pitäisi juuri olla hyvä asia ja edis­tää kek­simistä, niin käytän­tö on johtanut juuri tuo­hon yllä ole­vaan, jos­sa isot fir­mat estävät paten­teil­laan uusien kil­pail­i­joiden markki­noille pääsyn ja pien­ten roo­lik­si jää joko ryöste­tyk­si tulo tai parhaas­sa tapauk­ses­sa itsen­sä tai keksin­tön­sä myyn­ti isom­mille. Var­teenotet­tavak­si kil­pail­i­jak­si ryhtymi­nen on juuri patent­tien vuok­si hyvin vaikeaa ja tämä ei tietenkään voi olla hyvä asia kulut­ta­jien tai koko yhteiskun­nan kannalta.

  41. “Kos­ka suurin osa nykyis­es­tä tuoteke­hi­tyk­ses­tä tehdään julkisel­la rahal­la? (lin­ux, apache, wikipedia, google,…)”

    Inter­neti­in liit­tyvien peru­so­hjelmis­to­jen ja stan­dar­d­i­en kehi­tys on tiivis­tet­tynä RFC-luet­telos­sa, kahlaa­mal­la sitä alus­ta (1969) jon­nekin Neu­vos­toli­iton hajoamisen aikoi­hin saa hyvän käsi­tyk­sen kenen rahoil­la ja mis­sä kehi­tystyötä on aikoinaan tehty.

    Sitä aiem­mal­ta ajas­ta löy­tyy hausko­ja esimerkke­jä älymys­tön ja asevoimien epäpy­hästä allianssista kuten Noam Chom­skyn Three mod­els for the descrip­tion of lan­guage vuodelta 1956, rahoit­ta­ji­na Yhdys­val­tain armei­ja, ilmavoimat ja laivas­to sekä Kodak.

  42. Eikö patent­tisuo­jan lakkaut­ta­mi­nen aivan kaikkial­ta ole hie­man liian yksinker­tainen lääke joidenkin yksit­täis­ten alo­jen ongelmiin?

    No, jos joku osaa antaa esimerkin yhdestäkin alas­ta, jol­la patent­tisuo­jan mukaan­tu­lo on johtanut mitat­tavasti nopeu­tuneeseen kehi­tyk­seen, niin asi­as­ta olisi järkevä keskustella.

    Esimerkke­jä päin­vas­tais­es­ta on paljon. Itseasi­as­sa paten­tit yleistyvät yleen­sä jol­lakin alal­la siinä vai­heessa kun kuumin entry-kil­pailu alkaa hiipua ja inno­vaa­tioiden määrä hidas­tua. Täl­löin todel­la merkit­tävät inno­vaa­tiot ovat yleen­sa joko kalli­ita toteut­taa tai vaar­al­lisia, so. ne voivat hor­jut­taa jo isok­si kas­vanut­ta bisnestä. 

    Kos­ka patent­tien valvon­ta on kallista, tämä syn­nyt­tää alalle kuin alalle tilanteen, jos­sa paten­toimisen merkit­tävin tehtävä on kil­pailun vähen­tämi­nen, ei kehi­tys sinänsä. 

    Keksin­nöl­lisyy­den suh­teen on tietysti ongelmia. Ensik­sikin, on ongel­ma sen suh­teen, mitä kek­si­jä voi tehdä keksin­nöl­lä, joka selvästi hyödylli­nen. Nykyti­lanteessa sen voi sen­tään paten­toi­da, jol­loin saa jotain myytävää. 

    Tämä on kek­si­jän kannal­ta hyvä ja mah­dol­lis­taa palk­it­se­vu­u­den — siis luo kan­nus­ti­men kek­siä uut­ta- mut­ta samal­la se pois­taa kaik­il­ta muil­ta mah­dol­lisu­u­den hyö­dyn­tää samankaltaista keksin­töä, jon­ka patent­ti kattaa.

    Patent­ti siis pois­taa osan mah­dol­lisu­ud­es­ta hyö­dyn­tää tutkimustyön redun­danssia. Jos saman alan tuoteke­hi­tyk­sessä työsken­telee tuhan­sia ihmisiä, jot­ka tutki­vat saman­ta­paisia teknolo­gioi­ta, niin päällekkäisyyt­tä syn­tyy var­masti. Tämän vuok­si syn­tyy usein patent­tivi­idakko, jos­sa lop­ul­ta kaik­ki rikko­vat tois­t­en­sa patentteja. 

    Jokaisel­la on oma patent­ti­farmin­sa ja se toimii lähin­nä pelot­teena kil­pail­i­joille, jot­ta nämä eivät haas­taisi patenttirikkomuksesta.

    Kek­si­jä saa siis paten­toimas­taan asi­as­ta rahal­lisen hyö­dyn vain osal­lis­tu­mal­la tähän patent­ti­far­marien rent-seekingi­in, ei suinkaan tekemäl­lä keksin­nöl­lään jotain hyödyl­listä. Ja kuin­ka voisikaan, kos­ka hänen keksin­tön­sä hyö­dyn­tämi­nen useim­miten rikkoisi jo sinän­sä jonkun ole­mas­saol­e­vaa patenttia.

  43. Art­turi, his­to­ri­al­liset kon­trafak­tu­aalit nyt on aina speku­loin­tia. Point­ti on kuitenkin se että PARCin sinän­sä erit­täin hyödyl­liset keksin­nöt eivät liit­tyneet oikein mitenkään Xerox­in liike­toim­intaan. Nykyään tuol­laista tutkimus­ta ei IT-fir­moissa juuri tehdä.

    Lin­ux ei sinän­sä sisäl­lä mitään kovin kum­mallisia inno­vaa­tioi­ta, se on yksi ver­sio UNIX­ista jon­ka juuret on Berkleyn, julkises­sa, yliopis­tossa. Lin­ux taas on koo­dat­tu alun­perin Helsin­gin Yliopis­ton Tieto­jenkäsit­te­lyti­eteen laitok­sel­la. Tämä sivu jota luet on koo­dat­tu HTML-kielel­lä, joka on kehitet­ty Cernissä. Cern on laitos jota eri maid­en veron­mak­sa­jat rahoit­ta­vat mil­jardeil­la, ja sen tutkimus ei ole tietääk­seni tuot­tanut mitään suo­raan kau­pal­lis­tet­tavaa. Tietokone sinän­sä on kehitet­ty brit­tiläis­ten ja amerikkalais­ten veron­mak­sajien varoil­la, alun­perin sota-aikana, suurin osa perustyöstä tehti­in itseasi­as­sa 40- ja 50-luvuil­la Englan­nis­sa, mut­ta tämä ei poik­in­ut mainit­tavaa yritystoimintaa.

    Lyhyesti, mikään tietotekni­ikan his­to­ri­as­sa ei tue aja­tus­ta että sen kehi­tys olisi ollut markki­nalähtöistä tai ‑rahoit­teista. Tuot­teis­t­a­mi­nen toki on.

  44. Samuli Saarel­ma: “Var­teenotet­tavak­si kil­pail­i­jak­si ryhtymi­nen on juuri patent­tien vuok­si hyvin vaikeaa…”

    Osaat­teko sanoa esimerkke­jä aloista joil­la paten­tit ovat suurin tai edes hyvin merkit­tävä bar­ri­er to entry?

    Itsel­leni ei nyt tule mieleen, mut­ta koke­muk­seni on kyl­lä rajoit­tunut tänne fyy­sis­ten tuot­tei­den (ja niis­sä enem­män B2B-tuot­tei­den) puolelle. Niis­sä BtE:t tule­vat esimerkik­si logis­ti­ikan hallinnas­ta, kon­tak­teista ja pääsys­tä asi­akkaiden luo, lyhyem­mästä time to mar­ket-syk­listä, mit­takaavae­duista (ja siihen liit­tyen pääo­man tarpeesta), hil­jais­es­ta tiedos­ta, jne. Paten­teil­la estetään kil­pail­i­joi­ta lähin­nä kopi­oimas­ta kehi­tystyön tulok­sia suoraan.

    Nyt kun asi­aa ajat­te­len, en vält­tämät­tä halu­aisi sijoit­ta­jana lait­taa raho­jani yri­tyk­seen, jon­ka kil­pailue­tu perus­tuu ain­oas­taan patent­tei­hin — vaik­ka toki poikkeuk­si­akin on. Syitä tulee mieleen ainakin muutama:

    1) Patent­ti vanhenee
    2) Patent­ti voidaan kiertää
    3) Uusi teknolo­gia voi tehdä paten­tista tarpeettoman
    4) Patent­tia voidaan kopioida
    5) Patent­ti voidaan kumo­ta oikeudessa

    Sit­ten vil­li idea. Tässä(kin) keskustelus­sa vaikut­taa siltä, että me patent­te­ja “puo­lus­tel­e­vat” läh­estymme asi­aa per­in­teisem­män valmis­ta­van teol­lisu­u­den vinkke­listä, kun taas patent­ti­jär­jestelmää susi­huonona pitävät läh­estyvät asi­aa enem­mänkin IT- ja farma­puolen ongelmi­in nojat­en. Tämä näkyy sit­ten myös esimerkeissä.

    Voisiko sel­l­ainen nyanssi olla mah­dolli­nen, että patent­ti­jär­jestelmä on kohta­laisen toimi­va tiety­il­lä aloil­la mut­ta hyvin rik­ki toisilla?

  45. Sit­ten vil­li idea. Tässä(kin) keskustelus­sa vaikut­taa siltä, että me patent­te­ja “puo­lus­tel­e­vat” läh­estymme asi­aa per­in­teisem­män valmis­ta­van teol­lisu­u­den vinkke­listä, kun taas patent­ti­jär­jestelmää susi­huonona pitävät läh­estyvät asi­aa enem­mänkin IT- ja farma­puolen ongelmi­in nojaten.

    Tässä voi olla sikäli jotain perää, että ainakin oma­l­ta kohdal­lani, vaik­ka patent­tei­hin olen nihkeästi koko ajan suh­tau­tunut, todel­li­nen “heräämi­nen” tapah­tui jokin aika sit­ten. Tein tutkimus­ta — siis ihan aka­teemista sel­l­aista — ja taus­toit­taes­sani olin kerän­nyt viit­teitä eräästä tekni­ikas­ta, joka kehitet­ti­in 80-luvun lop­ul­la, tör­mäsin patent­ti­in, joka oli myön­net­ty vuon­na 2001, jos­sa oli paten­toitu jonkun muun yli kymme­nen vuot­ta aiem­min julkaise­ma tekniikka. 

    Vähän tutkimuk­sia sen jäl­keen kaivel­tuani ja patent­tien his­to­ri­aa luet­tuani en löytänyt oikeas­t­aan mitään tukea sille käsi­tyk­selle, että paten­toin­ti olisi kehi­tyk­selle hyödyl­listä tai edes liike­toimin­nan kannal­ta hyvä idea. 

    Paten­toin­ti tietysti olisi hyvä idea, jos kukaan muu ei voisi paten­toi­da ja toisaal­ta jos muut paten­toi­vat, niin on vähän pakko, mut­ta tilanne, jos­sa kaik­ki paten­toi­vat, on (liki) kaikkien kannal­ta huonom­pi kuin tilanne, jos­sa kukaan ei voi patentoida. 

    Voisiko sel­l­ainen nyanssi olla mah­dolli­nen, että patent­ti­jär­jestelmä on kohta­laisen toimi­va tiety­il­lä aloil­la mut­ta hyvin rik­ki toisilla?

    Se on mah­dol­lista, mut­ta olen pyytänyt esimerkkiä alas­ta, jol­ta voidaan edes jotenkin näyt­tää patent­tien hyödyl­lisyys. Höyrykonei­ta on käytet­ty useis­sa patent­te­ja puo­lus­tavis­sa tek­steis­sä esimerkkinä, mut­ta kun tutus­tu­in höyrykonei­den his­to­ri­aan hie­man, niin asia olikin päinvastoin. 

    Odotan edelleen esimerkkiä.

  46. Se että paten­toitu asia on itses­tään selvä ja on ollut kauan yleisessä käytössä ei ole mikään este paten­tille, jos vain paten­toi­jal­la on tarpeek­si rahaa ajaa sitä oikeudessa. Vuon­na 2004 Microsoft sai patentin tuplaklikkaukselle.

  47. “Osaat­teko sanoa esimerkke­jä aloista joil­la paten­tit ovat suurin tai edes hyvin merkit­tävä bar­ri­er to entry?”

    Lääke­te­ol­lisu­u­us on hyvä esimerkki. 

    Nokia käy koko ajan patent­tiri­itaa Qual­comin kanssa ja tilanne on hyvin epä­selvä onko Qual­comil­la mitään todel­lista keksin­töä hallussaan.
    Aikoinaan Nokai ei päässyt ollenkaan USA:n markki­noille, kos­ka patent­tiri­ita esti se.
    Vas­ta kun Nokia siir­tyi amerikkalais­ten omis­tuk­seen ja sijoiti tehtai­ta ja tutkimuskeskuk­sia amerikkalais­ten osoit­tami­in paikkoi­hin , ovi aukeni

  48. Eräs merkit­tävä ongel­ma on työan­ta­jan oikeus työn­tek­i­jän­sä keksin­töi­hin ja henggen tuotteisiin.
    Nythän on pyrkimys siihen, että työan­ta­jal­la on oikeus ilman kor­vaus­ta kaikki­in näihin.

    Ja Brax on valmis­telemssa uut­ta lakia, joka mah­dol­lis­taa täl­laisen yri­tys­sosial­is­min tai perem­minkin, ottaa vas­taan mitä EK on kirjoittanut

  49. Tiedemies, san­ot aika vah­vasti patent­ti­jär­jestelmän hyödyt­tömyy­destä. Voitko kuva­ta jär­jestelmää, jos­sa esimerkik­si uusia lääkkeitä kehitet­täisi­in ilman IP-suojauksia?

  50. Patent­te­jen saamista voisi helpot­taa, eli keven­tää tutkimus­ta. Samal­la niiden kumoami­nen myöhem­min pitäisi tehdä helpoksi,eli jos esi­in­tyy pri­or-art tms. syitä mik­si sitä ei olisi pitänyt antaa. Tämä tietenkin vähen­täisi patent­tivi­ra­nomais­ten val­taa, mikä olisi jo sinän­sä tavoitelta­va asia.

    Lisäk­si patentin hin­nan pro­gres­sion saisi kiristää paljon, esim hin­nan kaksinker­tais­tu­mi­nen kah­den vuo­den välein. Tämä antaisi mah­dol­lisu­u­den hyö­tyä paten­teistä vähän aikaa, mut­ta epäoleel­lis­ten patent­te­jen maku­ut­ta­mi­nen salkus­sa tulisi kalli­ik­si. Pieni lähtö­mak­su ja pros­essin keveys mah­dol­lis­taisi pien­ten toim­i­joiden paten­tit, mut­ta paine hyö­dyn­tää niitä kau­pal­lis­es­ti kas­vaisi nopeasti.

    Tietotekni­ikas­sa usein paten­toin­ti on pros­essi­na liian hidas, on helpom­pi julka­ista tuot­teet ja pysyä muiden edel­lä kehi­tyk­sen avul­la. Muut saa­vat vapaasti kopi­oi­da, mut­ta tuot­teet tule­vat vuo­den pari jäl­jessä ja siinä ajas­sa on jo ko. omi­naisu­us rahastettu.

  51. Osmo:
    Viit­taatko otsikol­lasi “Patent­tei­hin pakkolisen­sioin­ti” esim. siihen, että kohta­puoli­in ei enää olisikaan mah­dol­lista kehit­tää ohjelmia ítselleen ja oma­lle kotitietokoneelleen.

    Että jos teen ohjel­man itsel­leni osta­mal­lani ohjel­mal­la, joka lukee esim. tietokan­taa, niin tästä itsel­leni valmis­te­tus­ta ohjel­mas­ta tulisi mak­saa mak­sua joillekin tahoille niin, että saan itse teh­dyn ohjel­man toim­i­maan omas­sa tietokoneessani.

    1. Ymmär­sit väärin. Esitin, että jos sin­ulle myön­netään patent­ti, et voi kieltää mui­ta hyö­dyn­tämästä keksin­ntöäsi, vaan sin­ulle määrätään mak­sim­i­hin­ta, jol­la käyt­tö on sal­lik­t­ta­va. Saat toki myy­dä halve­mal­la. Jos et halua julk­istaa keksintöäsi,älä patentoi.
      Nyt jos oival­luk­sesi rikkoo jonkun patent­tia, et saa käyt­tää sitä lainkaan. Tämän jäl­keen saat tehdä sen mak­samal­la. Jos halu­at fuska­ta, etkä kun­nio­ta toisen patent­tia, molem­mis­sa vai­h­toe­hdois­sa tilanteesi on sama: se on kiel­let­tyä, mut­ta mahdollista.

  52. tpyyluoma:“Nykyään tuol­laista tutkimus­ta ei IT-fir­moissa juuri tehdä.”

    Min­un käsi­tyk­sen mukaan Microsoft ja Google ja var­masti tuhan­net muut fir­mat rahoit­ta­vat kyl­lä tutkimus­ryh­miä… Mil­lä perus­teel­la väität, että täl­laista tutkimus­ta ei juuri tehdä?

    “Lyhyesti, mikään tietotekni­ikan his­to­ri­as­sa ei tue aja­tus­ta että sen kehi­tys olisi ollut markki­nalähtöistä tai ‑rahoit­teista. ”

    En minä nyt oikein edes tiedä mis­tä me tässä väitel­lään… Perus­tutkimus on kyl­lä yleen­sä julkisen sek­torin heiniä ja hyvä niin.

    Liian van­ha: “Nythän on pyrkimys siihen, että työan­ta­jal­la on oikeus ilman kor­vaus­ta kaikki­in näihin.”

    öööö… ei. Eiköhän jokainen työn­tek­i­jä saa ihan itse sopia työ­nan­ta­jansa kanssa, kuka omis­taa ja mitä.

  53. Patent­tien ylläpitämisen korkea hin­ta on sivu­men­nen­sa­noen enem­män ongel­ma kuin ratkaisu, vaik­ka paten­toin­tia pitäisikin huonona asiana. Tämä sik­si, että paten­tit kan­nat­taa täl­löin myy­dä isoille patent­ti­far­mareille, jot­ka pelaa­vat niil­lä tor­patak­seen kehitystä.

    Patent­tien suurin vika on minus­ta juuri se, että niil­lä estetään kehitystä. 

    Voitko kuva­ta jär­jestelmää, jos­sa esimerkik­si uusia lääkkeitä kehitet­täisi­in ilman IP-suojauksia?

    Jostain kum­man syys­tä uusia lääkkeitä on kehitet­ty ennen patent­tisuo­jaus­ta ja kehitet­ti­in monis­sa mais­sa vielä 1900-luvul­la huoli­mat­ta siitä, että kemikaale­ja ei voin­ut patentoida. 

    Paten­toin­timah­dol­lisuuk­sien laa­jen­tu­mi­nen on jokaisel­la alal­la jota minä olen tarkastel­lut — mukaan­lukien lääke­te­ol­lisu­us — johtanut kehi­tyk­sen hidas­tu­miseen.

    Odotan edelleen yhtä esimerkkiä alas­ta, jol­la innovoin­ti on merkit­tävästi lisään­tynyt sen jäl­keen kun paten­toin­ti on tul­lut mah­dol­lisek­si. En väitä, ettei sel­l­aisia ole ole­mas­sa, mut­ta kukaan ei ole pystynyt anta­maan yhtään esimerkkiä. Päin­vas­tais­es­ta on paljon esimerkke­jä, kuten nyt vaik­ka mainit­tu lääke­te­ol­lisu­us ja mainit­se­mani höyrykoneet. 

    En sinän­sä pidä Osmon ehdo­tus­ta huonona. Selvästi pakkolisenssoin­ti on parem­pi idea kuin nykyti­lanne, kos­ka se estäisi patent­tien kaikkein tuhoisim­man käytön. Toisaal­ta pakkolisenssoin­ti lisäisi kan­nustet­ta “innovoi­da”, ts. miinoit­taa tekni­ik­ka yhä pienem­mil­lä ja pienem­mil­lä paten­teil­la, jot­ta niistä jokaises­ta voitaisi­in repiä oma lisenssimaksunsa.

  54. Tiedemies: Kun esimerkkiä pyysit.

    Henkilöko­htainen, koke­muk­seen perus­tu­va mielip­i­teeni, mitä en pysty mitenkään aukot­tomasti todis­ta­maan: pelkään, että IP-suo­jauk­sen täy­delli­nen purkami­nen johtaisi user cen­tered designin jos ei lop­pumiseen niin hyvin vakavi­in vaikeuksiin. 

    Tämä olisi sikäli sääli, että mielestäni nimeno­maan teknolo­gian tekem­i­nen helpom­mak­si ja suo­ravi­ivaisem­mak­si käyt­tää olisi hyvin tärkeää, jos halu­amme hyö­dyn­tää enem­män teknolo­giaa ja älykkäitä jär­jestelmiä esimerkik­si yhteiskun­nan ener­giate­hokku­u­den parantamiseksi. 

    Paten­tit tosin eivät vält­tämät­tä ole tähän oikea ratkaisu, mut­ta min­un on suo­raan san­ot­tuna vaikea nähdä kuin­ka esim. myisin tätä läh­estymistapaa yri­tyk­sille jos kil­pail­i­ja voi kopi­oi­da suo­raan kaik­ki design-ideat. Osoit­taakaa ihmeessä min­un ole­van väärässä.

    Sof­t­a­puol­ta tarkem­min tun­tem­at­tomana väitän, että esimerkik­si graafinen käyt­töli­it­tymä ei olisi kehit­tynyt nyky­ta­solleen ellei Apple olisi sitä jotenkin kyen­nyt suo­jaa­maan. Tääl­läkin on käytet­ty Lin­ux­ia ja muu­ta open sourcea esimerkkinä tek­i­jänoikeudet­tomas­ta tuoteke­hi­tyk­ses­tä, mut­ta nimeno­maan tässä design-puo­lessa (mis­tä kaikkien arvioiden mukaan on tulos­sa entistä tärkeäm­pää) Lin­ux kyl­lä laa­haa pahasti jäl­jessä. Ainakin pari vuot­ta sit­ten suurin osa näistä käytet­tävyy­den kannal­ta tärkeistä pikku­jipoista oli kopi­oitu toisil­ta. (Anteek­si. Älkää flamettako.)

    Kan­natan kyl­lä lämpimästi esimerkik­si patent­ti­mak­su­jen jyrkem­pää por­ras­tamista ja kaikkien tek­i­jänoikeuk­sien suo­ja-ajan rajoittamista.

  55. Henkilöko­htainen, koke­muk­seen perus­tu­va mielip­i­teeni, mitä en pysty mitenkään aukot­tomasti todis­ta­maan: pelkään, että IP-suo­jauk­sen täy­delli­nen purkami­nen johtaisi user cen­tered designin jos ei lop­pumiseen niin hyvin vakavi­in vaikeuk­si­in.

    Eihän tämä ole mikään esimerk­ki, vaan väite, jota ei edes perustel­la varsi­nais­es­ti mitenkään.

    Sof­t­a­puol­ta tarkem­min tun­tem­at­tomana väitän, että esimerkik­si graafinen käyt­töli­it­tymä ei olisi kehit­tynyt nyky­ta­solleen ellei Apple olisi sitä jotenkin kyen­nyt suojaamaan.

    Apple ei kehit­tänyt itse graafista käyt­töli­it­tymää, vaan graafinen käyt­töli­it­tymä kek­sit­ti­in muual­la. Apple on muutenkin eri­no­maisen hyvä esimerk­ki “piratismi­in” perus­tu­vas­ta liike­toimin­nas­ta: Apple ottaa jonkun suo­jaa­mat­toman tekni­ikan, pyöräyt­tää sen designerei­den kaut­ta ja saa jotain, mitä se pystyy myymään todel­la hyvil­la katteilla. 

    En edelleenkään ole argu­men­toin­ut, eikä kukaan muukaan tietääk­seni ole, että tois­t­en logo­ja tms. tavaramerkke­jä saisi käyt­tää sel­l­aise­naan, kos­ka se muis­tut­taa kyl­lä enem­män petosta.

  56. Tiedemies, väitätkö tosis­saan, että sit­ten patent­ti­jär­jestelmän syn­tymisen innovoin­ti ei olisi maail­mas­sa lisään­tynyt? Piit­taa­mat­ta etsiä tähän viitet­tä rohke­nen väit­tää, että on, ja näistä yksi esimerk­ki on nimeno­maan lääketeollisuus. 

    Se, miten tämä sit­ten osoitet­taisi­in liit­tyvän nimeno­maan patent­ti­jär­jestelmään on aivan toinen juttu. 

    Läh­estyt ongel­maa väärästä suun­nas­ta: haet tehokku­ut­ta etsimäl­lä lukuar­voa innovoin­nin määrälle. Oleel­lisem­paa on innovoin­nin vaiku­tus. Jos kek­sitään yksi lääkeain­eryh­mä — san­o­taan vaikka­pa sta­ti­init — joka avaa täysin uuden mah­dol­lisu­u­den hoitaa aiem­min täysin hoitoa vail­la olleeseen tau­ti­in, ei ole kovinkaan suur­ta merk­i­tys­tä sil­lä, tuleeko hyvin nopeasti vai vain verkkaises­ti mui­ta lääkkeitä, jot­ka lisäävät tehoa vaikka­pa 25 %. Peruskeksin­tö oli sta­ti­inien käyttö. 

    Tätä on innovoin­ti. Lop­pu on enem­män tai vähem­män kopi­oin­tia. Innovoin­ti tarvit­see patent­tisuo­jaa kos­ka se on kallista. Lääkkei­den kehi­tystyö pitäisi val­ti­ol­lis­taa jos patent­tioikeus pois­tet­taisi­in — tätä et kieltäne? Esimerk­it men­neestä maail­mas­ta eivät päde yhtään sen enem­pää kuin tek­i­jänoikeuskeskustelus­sa vetoami­nen aikaan ennen dig­i­taal­isia tallenteita.

  57. “Paten­toin­timah­dol­lisuuk­sien laa­jen­tu­mi­nen on jokaisel­la alal­la jota minä olen tarkastel­lut – mukaan­lukien lääke­te­ol­lisu­us – johtanut kehi­tyk­sen hidastumiseen.”

    Kor­re­laa­tion kään­tämi­nen kausali­teetik­si ei oikein sovi yhteen sen havain­non kanssa että nimeno­maan uusien lääkkei­den, ts. niiden patent­tisuo­jal­taan kaikkein vahvimpi­en markki­noil­letu­lo on hidastunut.

  58. Tiedemies, väitätkö tosis­saan, että sit­ten patent­ti­jär­jestelmän syn­tymisen innovoin­ti ei olisi maail­mas­sa lisääntynyt?

    Miten sel­l­aista kukaan edes viit­sisi lähteä väit­tämään? Väitän, että innovoin­ti on lisään­tynyt paten­teista huoli­mat­ta, ei juurikaan niiden vuoksi. 

    Piit­taa­mat­ta etsiä tähän viitet­tä rohke­nen väit­tää, että on, ja näistä yksi esimerk­ki on nimeno­maan lääke­te­ol­lisu­us.

    Lääke­te­ol­lisu­u­den käyt­tämi­nen esimerkkinä on kum­mankin kan­nan perustelus­sa vähän ongel­mallista, kos­ka lääke­te­ol­lisu­u­den tutkimuk­sen ja tuoteke­hi­tyk­sen kus­tan­nus­rakenne on seu­raus­ta lain­säädän­nöstä, ei mis­tään kemi­an tms. inher­enteistä ominaisuuksista. 

    Yhtäältä lääkepatent­tien tarpeel­lisu­ut­ta voidaan pitää perustel­tuna sen vuok­si, että lääkkei­den kehit­tämi­nen on tehty tavat­toman kalli­ik­si. Vielä 1900-luvun alkupuolel­la lääkkeitä sai tuo­da markki­noille aika hep­poisin tutkimuksin. Uusien lääkkei­den markki­noil­letu­loa hidas­taa siis eniten raskas lain määräämä pros­es­si, jol­la ne tuo­daan markki­noille. Inno­vaa­tiot sinän­sä ovat mitätön pul­lonkaula tässä asiassa. 

    Jos patentin perustelu on, että se kan­nus­taa inno­vaa­tioi­hin mah­dol­lis­ta­mal­la mas­si­ivis­ten kehi­tysku­lu­jen kat­tamisen monop­o­lil­la, niin tämä perustelu on lääke­te­ol­lisu­udessa väärä, kos­ka inno­vaa­tiot eivät siel­lä ole kalli­ita, vaan lain määräämät testit. Lääke­monopole­ja voi tietysti perustel­la näin, mut­ta jos patentin tarkoituk­se­na on lisätä inno­vaa­tioi­ta, niin eihän se inno­vaa­tio lääke­te­ol­lisu­udessa ole kallis, vaan lain vaa­ti­mat testit.

    Tes­taushan olisi hal­paa, jos lääke voitaisi­in vain laskea markki­noille ja kat­soa kuin­ka hyvin se tehoaa. Tässä on omat moraaliset ongel­mansa, joi­hin en tässä puutu.

    Tätä eivät patent­ti­jant­ter­it ole jostain syys­tä suos­tuneet ymmärtämään. 

    Jos kek­sitään yksi lääkeain­eryh­mä – san­o­taan vaikka­pa sta­ti­init – joka avaa täysin uuden mah­dol­lisu­u­den hoitaa aiem­min täysin hoitoa vail­la olleeseen tau­ti­in, ei ole kovinkaan suur­ta merk­i­tys­tä sil­lä, tuleeko hyvin nopeasti vai vain verkkaises­ti mui­ta lääkkeitä, jot­ka lisäävät tehoa vaikka­pa 25 %. Peruskeksin­tö oli sta­ti­inien käyt­tö.

    Tämähän on tarkalleen se min­un argu­ment­ti­ni. Ellet sit­ten lähde ihan pok­eri­naa­mal­la väit­tämään, että patent­tioikeut­ta pitäisi laa­jen­taa entis­es­tään kat­ta­maan kaik­ki jonkin sairau­den lääk­it­semiseen tarkoite­tut menetelmät? 

    Onhan tätä jo tietysti tehtykin. Esimerkik­si perin­nölli­nen rin­ta­syöpä on täl­lainen, patent­ti on käsit­tääk­seni vieläkin voimas­sa, joten sairaalat eivät voi tehdä geen­iteste­jä riskiryh­mien seu­lomisek­si, kun se rikkoo patenttia.

    Tässä on sel­l­ainen ongel­ma, että patent­tien puo­lus­ta­jat marssit­ta­vat jatku­vasti argu­men­tik­seen kon­trafak­tu­aalisen maail­man, jos­sa ei tapah­du tiet­tyjä inno­vaa­tio­ta. Täl­lainen maail­ma vain pos­tu­loidaan ilman mitään selvää evi­denssiä. Toki teo­reet­ti­nen viiteke­hys (korkeat kiin­teät kus­tan­nuk­set, hal­pa entry) on ole­mas­sa, mut­ta niin on myös empi­iristä evi­denssiä sen puoles­ta, että tämä teo­ria ei ole niin rel­e­vant­ti ja ilmiö niin voimakas kuin väitetään.

    Sen­si­jaan patent­te­ja vas­taan on esit­tää ihan konkreet­tisia, selkeitä empi­irisiä havaintoja. 

    Kaik­ki puhu­vat ikäänkuin inno­vat­tioiden kopi­oin­ti olisi jotenkin huono tai ikävä asia. Se ei ole, se on sosi­aalis­es­ti toiv­ot­ta­va, hyvä asia. Kopi­oi­ja tuot­taa hyö­tyä itselleen ja muille, eikä tuo­ta hait­taa yhtään kenellekään. Kopi­oin­nin sal­limises­sa on yksi, ja vain yksi, ongel­ma, ja se on kannustinvaikutus. 

    Jos sosi­aa­li­nen tilaus jollekin ratkaisulle on, niin sel­l­ainen ratkaisu kyl­lä löy­tyy. Monop­o­lisoin­ti on yri­tys ratkaista ongel­ma, mut­ta se heit­tää lapsen pesuve­den mukana. Oma käsi­tyk­seni on, että se syn­nyt­tää enem­män uusia ongelmia kuin ratkaisee vanhoja. 

    Eri mieltä voi tietysti olla, mut­ta halu­aisin nähdä jotain järke­viä perustelu­ja, en vain “fiat lux, näin se nyt vaan on.”

  59. Tiedemies, en nyt oikein pysty seu­raa­maan argu­men­toin­ti­asi. Pyytäisin huomioimaan, että kun nyt on niin, että eet­ti­sistä syistä ne kalli­it testit ovat vält­tämät­tömiä, on vält­tämätön­tä kehit­tää jär­jestelmä, jos­sa niiden suorit­ta­mi­nen on taloudel­lis­es­ti mah­dol­lista. Siis joko kansal­lis­tet­tu lääkeke­hi­tys tai patenttisuoja.

    Empi­iristä näyt­töä IPR:n ja taloudel­lisen ja sosi­aalisen kehi­tyk­sen yhtey­destä toki on. Se, uskooko siihen, on vakau­muk­sen asia.

  60. Net­toveroaste: > Lin­ux on aika hyvä esimerk­ki: avoin teknolo­gia, jos­ta ei ole kulut­ta­jatuot­teek­si vaik­ka kukaan merkit­tävä kau­pal­lien taho ei ole siitä paljon hyö­tynytkään. Vaiko sen vuoksi?

    Väite, että kukaan kau­palli­nen taho ei olisi hyö­tynyt on kukkua. Googlen mas­si­ivis­ten palvelin­jär­jestelmien toim­inta perus­tuu kokon­aan Lin­uxi­in, samat­en mm. Amazon.com:in ja mon­en muun. Käytän­nössä liki kaik­ki webin käyt­täjät hyö­tyvät Lin­ux­ista ainakin välillisesti. 

    Lin­ux­ista on sitä pait­si tulos­sa kovaa vauh­tia kulut­ta­jatuote Android-puhe­limis­sa ja eri­lai­sis­sa pikkukan­net­tavis­sa. Intel on Lin­ux­in avul­la kam­pea­mas­sa itseään kauem­mak­si Microsoft­in monop­o­lista (mm. Moblin-pro­jek­ti). Lin­ux­in yleistymi­nen palvelin­ten ulkop­uolel­la on ollut hidas­ta, ja nyt näyt­tää siltä, että se tapah­tuu tuot­teis­sa, jois­sa käyt­täjä ei yleen­sä tajua käyt­tävän­sä Lin­ux­ia, mut­ta joka tapauk­ses­sa kulut­ta­jatuot­tei­ta on tulos­sa ja paljon.

    tpyy­lu­o­ma: > Lin­ux ei sinän­sä sisäl­lä mitään kovin kum­mallisia inno­vaa­tioi­ta, se on yksi ver­sio UNIX­ista jon­ka juuret on Berkleyn, julkises­sa, yliopis­tossa. Lin­ux taas on koo­dat­tu alun­perin Helsin­gin Yliopis­ton Tieto­jenkäsit­te­lyti­eteen laitoksella.

    Lin­ux­in koo­di muut­tuu erit­täin kovaa vauh­tia. Tämän päivän ver­sios­sa ei ole Linus T:n Helsingis­sä kir­joit­ta­mas­ta kood­ista mon­ta riv­iä jäl­jel­lä. Linus on ollut yksi­ty­is­ten työ­nan­ta­jien leivis­sä Yhdys­val­lois­sa yli kymme­nen vuot­ta ja tun­tu­va osa muis­takin tek­i­jöistä on eri yri­tys­ten työn­tek­i­jöitä. Joukos­sa on toki yliopis­to­ja ja tutkimuslaitoksia.

    Inno­vaa­tion voi tietysti määritel­lä monel­la taval­la ja tot­ta on, että Unix­in perusideat ovat n. vuodelta 1970, mut­ta toisaal­ta tämän päivän Lin­ux on mon­es­sa suh­teessa hyvin kaukana 30 vuo­den takaises­ta Unix­ista jo siitäkin syys­tä, että lait­teis­tot ovat muut­tuneet aivan totaalis­es­ti. Lin­ux toimii täl­lä het­kel­lä kän­nyköis­sä ja maail­man suu­rite­hoisim­mas­sa lasken­tak­lus­teris­sa ja hyvin mon­es­sa vitkut­times­sa siltä väliltä. Lin­ux kyl­lä sisältää käytän­nön algo­rit­mien ja toteu­tuk­sen tasol­la inno­vaa­tioi­ta pil­vin pimein.

  61. Tiedemies: kuten sanoin, en nyt pysty tuo­ta aav­is­tus­tani aukot­tomasti perustele­maan. Se ei perus­tu mihinkään suurem­paan teo­ri­aan vaan ihan yksinker­tais­es­ti käytän­nön koke­muk­seen design-työn luonteesta. 

    Kuitenkin se on yksi syy, mik­sen ole kanssasi samaa mieltä. Sinähän tässä halu­at muut­taa sta­tus quo­ta joten näk­isin että todis­tus­taak­ka on siel­lä päässä.

    Kun tiedät aiheesta min­ua enem­män, niin selitä toki min­ulle miten tek­i­jänoikeuk­sien täy­delli­nen pois­t­a­mi­nen EI mah­dol­lis­taisi näi­den yksinker­tais­ten pikku­vi­ilausten (mitä user cen­tered design eli UCD hyvin usein on) help­poa kopi­oin­tia ja siten UCD:n tekemistä hyvin huonos­ti kan­nat­tavak­si investoin­niksi? Kyl­lä minäkin ostaisin logoa vaille täy­del­lisen Apple-kloonin jos se pyörisi samal­la käyt­tik­sel­lä ja raudalla. 

    Tai täy­del­liset kopi­ot Le Cor­busierin tuoleista.

    (Muuten — jos tek­i­jänoikeudet pois­te­taan, niin mikä ihme sit­ten oikeas­t­aan suo­jaa näitä tavaramerkke­jä kopi­oin­nil­ta? Onko se petos jos kom­po­nen­titkin tule­vat samas­ta tehtaas­ta? Vai kan­natatko sit­tenkin osit­taista tek­i­jänoikeu­den säilyttämistä?)

    Ja ihan suo­raan san­ot­tuna: Apple on kaiken kaikki­aan kehit­tänyt graafista käyt­töli­it­tymää toden­näköis­es­ti enem­män kuin yksikään muu yksit­täi­nen toim­i­ja. Kyl­lä, perus­pe­ri­aat­teet kek­sit­ti­in toisaal­la, mut­ta edelleenkään ei ole liki­mainkaan sama jut­tu kek­siä tai edes demon­stroi­da perusidea ja sit­ten viila­ta se sel­l­aisek­si, jota on muka­va ja help­po käyt­tää. Var­maan jostain löy­tyy Alto-demon­straat­tori jos joku halu­aa tes­ta­ta mil­laista olisi sil­lä tehdä töitä…Tämä tun­tuu sanal­la sanoen ole­van jotain, mitä enem­män kansan­taloustiedet­tä ja vähem­män käytän­nön kehi­tystyötä har­joit­ta­neet eivät vaan näytä ymmärtävän.

    Esimerkik­si tuo mitä sinä kuit­taat kevyesti “pyöräyt­tämisek­si designe­r­ien kaut­ta” on nimeno­maan sitä raakaa mut­ta luo­vaa tuoteke­hi­tystyötä ja yleen­sä todel­la, todel­la paljon sitä. Vaikka­pa Nokian Sciroc­co-mallin liukukan­nen mekanis­min oikean­laisen naksah­duk­sen suun­nit­telu­un ja toteut­tamiseen meni muis­taak­seni yhdeltä työryh­mältä n. kuusi kuukaut­ta täyspäiväistä työtä — melkein yhtä paljon kuin kokon­aisen perus­puhe­li­men suun­nit­telu­un menee. Puolestaan iPho­nen ikone­ja mietit­ti­in luupin kanssa use­ampi­en kuukausien ajan, kuulem­ma yhden pik­selin paikas­ta tapellen. Saatat olla sitä mieltä, että täl­läi­nen ei tuo mitään lisäar­voa (ja olet tietenkin oikeutet­tu mielip­i­teeseesi), mut­ta väitän käyt­täjä­tyy­tyväisyys- ja myyn­ti­ti­las­to­jen perus­teel­la että sil­loin olet ihmis­ten joukos­sa vähemmistönä. 

    Syy, mik­si nyky­isin esimerkik­si elek­tron­i­ik­ka kehit­tyy enem­mänkin näin “pyöräyt­tämäl­lä designe­r­ien kaut­ta” on pitkälti se, että taval­liselle käyt­täjälle elek­tron­i­ik­ka on jo melko lail­la kyp­sää teknolo­giaa. Noki­akin alkaa pikkuhil­jaa taju­ta, että sitä megapik­se­lei­den määrää olen­naisem­paa on vaik­ka se, kuin­ka kätevästi niitä kuvia voi ottaa. Lisäar­vo tuote­taan nyt sil­lä taval­la kuin se mielestäni olisi jo pitkään pitänyt tuot­taa: ei mega­hert­sik­isal­la vaan käytet­tävyyskisal­la. Et kyl­lä ole yksin aliarvioidessasi sitä työn määrää, joka pienenkin paran­nuk­sen kek­simiseen voi mennä.

    Lisäk­si täl­läi­nen lisäar­von tuot­to on mielestäni nimeno­maan sitä hyvää ja tavoiteltavaa lisäar­von tuot­toa, ja suo­ranainen vält­tämät­tömyys jos aiomme irroit­taa talouskasvun mate­ri­as­ta: käytet­tävyy­den ja “fiilik­sen” lisäämisessä kun lisäar­vo tulee ihan puh­taasti ajat­telus­ta ja imma­te­ri­aal­i­sista arvoista eikä esimerkik­si mate­ri­aalien käytön lisäämis­es­tä. Tietenkään mikään ei teo­ri­as­sa ehkäi­sisi täl­läisen har­joit­tamista ilman tek­i­jänoikeuk­sia, mut­ta en vain yksinker­tais­es­ti pidä sitä uskot­ta­vana. Sanonkin ihan täysin sub­jek­ti­ivise­na, koke­muk­seen perus­tu­vana näke­myk­senäni, että UCD voi olla hyvin kallista ja sik­si lop­puisi har­rastelijoiden puuhastelua luku­unot­ta­mat­ta melkein kokon­aan (=ottaisi taka­pakkia 1950-luvulle) jos noi­ta paran­nuk­sia ei voisi mitenkään suojata. 

    Tapah­tuuko se suo­jaus sit­ten nykyisenkaltaisel­la patent­ti­jär­jestelmäl­lä vai miten on mielestäni toinen ja paljon hedelmäl­lisem­pi keskustelu kuin tämä juu­pas-eipäs-väit­te­ly tek­i­jänoikeuk­sien poistamisesta.

  62. Pyytäisin huomioimaan, että kun nyt on niin, että eet­ti­sistä syistä ne kalli­it testit ovat vält­tämät­tömiä, on vält­tämätön­tä kehit­tää jär­jestelmä, jos­sa niiden suorit­ta­mi­nen on taloudel­lis­es­ti mah­dol­lista. Siis joko kansal­lis­tet­tu lääkeke­hi­tys tai patent­tisuo­ja.

    Väärä diko­to­mia on yleinen argu­men­toin­tivirhe. Ensik­si markki­noille ehtiväl­lä lääk­keen toimit­ta­jal­la on jo nyt merkit­tävä etu markki­noil­la. Lääkete­htaat halu­a­vat lisäk­si uusia tuot­tei­ta myytäväk­si, eikä lääke­te­ol­lisu­udessa entry ole mikään triv­i­aali tai help­po asia. Sik­si lääkete­htaat pystyvät kyl­lä keskenään sopi­maan noiden testien kus­tan­nusten jakamisesta. 

    En ole argu­men­toin­ut, enkä aio argu­men­toi­da sen, sen puoles­ta, että patent­tien tilalle otet­taisi­in jokin toinen, heikom­pi IPR-jär­jeste­ly, mut­ta sel­l­ainenkin jär­jeste­ly on tietenkin mah­dolli­nen. Esimerkik­si Osmon ehdot­ta­ma pakkolisenssoin­ti olisi merkit­tävä paran­nus nykyiseen. 

    En pidä myöskään mah­dot­tomana ajatuk­se­na lääkkei­den pakol­lis­ten testien rahoit­tamista kaik­ista lääkkeistä kerät­täväl­lä arvon­lisäverol­la. Suh­taudun siihen skep­tis­es­ti, mut­ta edelleen, sekin olisi erit­täin suuri paran­nus nykyiseen verrattuna.

    Kun tiedät aiheesta min­ua enem­män, niin selitä toki min­ulle miten tek­i­jänoikeuk­sien täy­delli­nen pois­t­a­mi­nen EI mah­dol­lis­taisi näi­den yksinker­tais­ten pikku­vi­ilausten (mitä user cen­tered design eli UCD hyvin usein on) help­poa kopi­oin­tia ja siten UCD:n tekemistä hyvin huonos­ti kan­nat­tavak­si investoinniksi?

    En väitä tietenkään tietäväni kaikkea mui­ta parem­min, mut­ta “yksinker­tais­ten pikku­vi­ilausten” kopi­oimi­nen vaatii, että ne viilauk­set on tehty ja toimiviksi havait­tu. Miten ne havaitaan toimiviksi ilman käyt­täjätes­taus­ta, joka on kallista? 

    Ne havaitaan toimiviksi ja kan­nat­taviksi sik­si, että joku on jo onnis­tunut rahas­ta­maan niil­lä. Applen designin pirati­soin­ti onnis­tuu vas­ta ex post, kun Apple on jo myynyt miljoo­nia oma­l­la tuotteellaan. 

    Tässä kohtaa designin kopi­oin­nista huolis­saan ole­vat ovat eniten met­sässä. Ei designin men­estymiseen vaa­di­ta monop­o­lisoin­tia, kos­ka ain­oas­taan men­estyk­sekäs design tulee kopi­oiduk­si ja men­estyk­sekkyys tulee näkyvi­in vas­ta kun se on jo tuot­tanut hyvin. 

    Et kyl­lä ole yksin aliarvioidessasi sitä työn määrää, joka pienenkin paran­nuk­sen kek­simiseen voi men­nä.

    Olen seu­ran­nut käytet­tävyys R&D:tä pienen väli­matkan päästä ja osal­lis­tunut koekani­in­i­na kau­pal­lisen tuot­teen tes­tauk­seen, tiedän että siel­lä työsken­telee paljon väkeä ja rahaa palaa. En aliarvioi sitä lainkaan.

    Sen­si­jaan pidän epä­to­den­näköisenä, että rahaa on kan­nat­tavaa kokon­aishyv­in­voin­tia ajatellen polt­taa niin suuria määriä. On tot­ta, että sil­lä saadaan hieno­ja värkke­jä. Olisiko kuitenkin sil­lä rahal­la saanut aidon kil­pailun olois­sa aikaan jotain vielä parem­paa? Tähän en osaa antaa vas­taus­ta, mut­ta minus­ta vain pelkkä ykskan­tainen väite, että näin on olta­va, kos­ka me uskomme näin, on huter­al­la pohjalla.

    Vielä yksi asia:
    Sinähän tässä halu­at muut­taa sta­tus quo­ta joten näk­isin että todis­tus­taak­ka on siel­lä päässä.

    Yksi syy, mik­si argu­men­toin näin äärim­mäisen posi­tion puoles­ta (toki olen sen kan­nal­la, mut­ta silti) on, että IPR-jär­jeste­lyi­den his­to­ri­as­sa 1900-luvun lop­pupuolisko on ollut aivan ennen­näkemät­tömän rent-seekingin aikaa. Lisäk­si sitä ollaan laa­jen­ta­mas­sa koko ajan ja vaa­ti­mas­sa alati rankem­pia keino­ja tämän kup­pauk­sen “valvom­iseen”. Tämä kehi­tys on yksinker­tais­es­ti pysäytet­tävä ja sen suun­ta kään­net­tävä mah­dol­lisim­man pian.

    Se, että tosi­asi­at puhu­vat (mielestäni, kaikkien mielestä eivät) tämän “äärim­mäisen” posi­tion puoles­ta samaan aikaan kun todel­li­nen poli­it­ti­nen kehi­tys menee täysin toiseen suun­taan, pitäisi olla jokaisen kansalaisen mielestä hälyyt­tävää. Niidenkin, jot­ka patent­tisuo­jaa ja tek­i­jänoikeuk­sia kannattavat. 

    En viit­si enää ottaa kan­taa tavaramerkkei­hin, niistä olen san­ot­ta­vani sanonut.

  63. “Ne havaitaan toimiviksi ja kan­nat­taviksi sik­si, että joku on jo onnis­tunut rahas­ta­maan niil­lä. Applen designin pirati­soin­ti onnis­tuu vas­ta ex post, kun Apple on jo myynyt miljoo­nia oma­l­la tuotteellaan. ”

    Tässä ehkä suurin ero vaikka­pa sof­t­a­p­atent­tien ja lääke­te­ol­lisu­u­den patent­tien soveltamisen välil­lä. Sof­t­a­p­atent­tien halti­jat iskevät kun markki­nat ovat jo hyväksyneet jonkin tuot­teen tai kon­septin, ja väitet­ty oikeuk­sien rikko­ja on toiv­ot­tavasti ehtinyt kerätä vähän mak­sukykyä. Markki­noiden hyväksyn­tää on vaikea arva­ta etukäteen. 

    Lääke­te­ol­lisu­udessa tuo­ton mit­takaa­va selviää samal­la kun molekyylin indikaa­tiotkin, ja patent­tisuo­jal­la haetaan ennustet­tavu­ut­ta lääkeaineen tuo­tolle sen elinkaaren aikana.

  64. Mikä kil­pailue­tu on lääke­fir­mal­la, joka on mak­sanut tur­val­lisu­ustes­tauk­set sekä omas­ta että kopi­oi­jien puoles­ta? Siis IP-suo­jauk­set­tomas­sa maail­mas­sa? Käytän­nössä ei mikään.

    Ymmärsinkö oikein: uskot, että IP-oikeudet­tomas­sa maail­mas­sa lääkeyri­tyk­set tekevät vapaae­htoiset sopimuk­set kus­tan­nusten jakamis­es­ta lääkkei­den kehi­tystyössä, jot­ta ylipään­sä syn­ty­isi uusia lääkkeitä? Kau­nis aja­tus, mut­ta kuin­ka real­isti­nen? Olisiko toden­näköisem­pää, että pääo­ma alka­isi kart­taa alaa, jos­sa hyvin suuret T&K‑panostukset eivät tuo­ta mitään kil­pailue­t­ua, vaan varsi­nainen kil­pailu tapah­tu­isi markki­noin­nin ja jakelun kaut­ta. Toisek­seen, jol­lain sys­teemil­lä pitäisi kuitenkin valikoi­da tes­taus­put­keen pää­tyvät lääkeai­hiot. Miten, kun tes­taus tapah­tuu yhteis­es­tä potista?

    Huo­mat­tavasti yksinker­taisem­paa on pakkolisensointi.

  65. Tiedemies: “Ne havaitaan toimiviksi ja kan­nat­taviksi sik­si, että joku on jo onnis­tunut rahas­ta­maan niil­lä. Applen designin pirati­soin­ti onnis­tuu vas­ta ex post, kun Apple on jo myynyt miljoo­nia oma­l­la tuotteellaan.

    Tässä kohtaa designin kopi­oin­nista huolis­saan ole­vat ovat eniten met­sässä. Ei designin men­estymiseen vaa­di­ta monop­o­lisoin­tia, kos­ka ain­oas­taan men­estyk­sekäs design tulee kopi­oiduk­si ja men­estyk­sekkyys tulee näkyvi­in vas­ta kun se on jo tuot­tanut hyvin.”

    Tämä pitäisi paikkansa, jos men­estyk­sen toden­tamis­es­ta designin kopi­oin­ti­in kestäisi merkit­tävästi aikaa. En ole ollenkaan var­ma, että näin on. Muis­te­len että iPho­nen yhtey­dessä ensim­mäi­nen me too-piraat­ti tuli ennen tuot­teen lanseer­aus­ta, kos­ka puhe­lin­han oli esitel­ty jo 6 kk ennen sitä. 

    Aiem­min tämä syk­li oli p‑a-l-j-o‑n hitaampi ja esimerkik­si myyn­timääristä tiedon saami­nen paljon vaikeam­paa. Lisäk­si esimerkik­si tuot­tei­den kopi­oin­ti oli muutenkin haas­tavam­paa: tek­nol­o­gisia apu­vä­lineitä oli vähem­män, ja yritäpä vaik­ka päätel­lä jonkun koneenosan tol­er­anssit pelkästään mit­taa­mal­la se. Piirus­tuk­set puolestaan oli­vat ver­tikaalis­es­ti inte­groitu­jen yri­tys­ten hal­lus­sa eikä niitä jaet­tu ulos.

    Nyky­isin osa- ja kokoon­panopi­irus­tuk­set lähetetään sään­nön­mukaises­ti toisen osa­puolen omis­tuk­ses­sa ole­valle tehtaalle, ja luote­taan IP-suo­jauk­seen ettei tehdas ala tuot­ta­maan tavaraa omaan tai jonkun toisen laskuun. 

    Jos IP-suo­jauk­ses­ta luovut­taisi­in, kävisi min­un logi­ikallani suun­nilleen näin: Apple (esimerkkinä) suun­nit­telee uuden hilav­itkut­ti­men ja lait­taa sen tuotan­toon. Ennakko­main­os­tus, ennakko­hype, ja viimeistään 1–3 kk myyn­timäärät (joskus ensim­mäisen viikon myyn­timäärät) tai niiden ana­lyysi osoit­ta­vat, että kap­pas, vekot­in­han saat­taa men­nä kau­pak­si. “Me too”-valmistajat hyökkäävät haaskalle; kos­ka IP-suo­jaus­ta ei ole, ne eivät vaivaudu suun­nit­tele­maan kopi­o­ta vaan osta­vat saman tuot­teen suo­raan samal­ta tehtaal­ta. Tulok­se­na 1–4 kk myyn­nin aloit­tamisen jäl­keen — pahim­mas­sa tapauk­ses­sa ennen myyn­nin aloit­tamista — markki­nat floo­d­ataan Applen lisäk­si Apelin, Appelin, Appletin ja Appleeen ehkä logoa luku­unot­ta­mat­ta ident­tisil­lä tuot­teil­la + logol­lisil­la piraattiversioilla. 

    Kopi­oi­jal­la olisi hyvin varaa tehdä usei­ta hute­ja yhtä men­estys­tä kohden, sil­lä hän ei joudu mak­samaan tuoteke­hi­tyk­ses­tä mitään. Eli kopi­oi­ja voisi pistää tilauk­sen sisään tehtaaseen jopa samaan aikaan kun joku valmis­ta­ja jon­ka uud­es­ta tuot­teesta se ajat­telee mah­dol­lis­es­ti tule­van menestyksen.

    Tietysti näin ei kävisi, kos­ka jos IP:tä ei ole niin har­va olisi niin rohkea että panos­taisi tuol­laiseen kehi­tystyöhön. Toki tätä voisi kiertää esimerkik­si ver­tikaalis­es­ti inte­groimal­la ja ostele­mal­la tehtaat ja kom­po­nent­ti­toimit­ta­jat, mut­ta se vas­ta tehokku­ushäviötä toisikin! 

    Pelkkä yksi­noikeussopimus valmis­tuk­ses­ta tai avainkom­po­nen­tista saat­taisi *ehkä* toimia het­ken, mut­ten usko että se pidät­telisi mon­taa kuukaut­ta pidem­pään. Se ei myöskään pois­taisi toises­sa tehtaas­sa kopi­oin­nin ongel­maa. Lisäk­si se toisi mon­es­sa tapauk­ses­sa tehokkuushäviöitä.

    Teo­ri­as­sa vai­h­toe­hto­han olisi vaik­ka per­iä käyt­tö­mak­sua tms. tuot­teesta. Mut­ta edelleen, miten estetään kopi­oin­ti? Jos lait­teessa on jonkin­lainen DRM:ää vas­taa­va, miten estetään sen kopi­oimi­nen ja purkaminen?

    Palvelu­paket­ti tai muu lisäar­vopalvelu voi toimia ansain­ta­logi­ikkana jois­sain yhteyk­sis­sä, mut­ta käsi sydämelle nyt: kuin­ka moni tilaa jotain lisä­palvelu­paket­tia vaik­ka läp­päri­in­sä? Ja jos lisäar­vopalvelu on vaik­ka dig­i­taa­li­nen, mikä estäisi sen osien kopi­oin­tia ja jälleen­myyn­tiä mur­to-osal­la hinnasta?

    Minä en ihan oikeasti näe tässä tilaisu­ut­ta kat­taa oikeas­t­aan minkään­laisia pikku­vi­ilauk­sia suurem­pia kehi­tyshankkei­ta. Se taas hidas­taisi oikeasti tekni­ikan kehi­tys­tä, sil­lä tehokäyt­täjien tekemässä ja open source-kehi­tyk­sessä on muu­ta­ma fun­da­men­taali ongel­ma mitkä tekevät niistä aika kelvot­to­mia esimerkik­si radikaalien inno­vaa­tioiden ja fyy­sis­ten investoin­ti­hyödykkei­den kehittämisessä.

    En ole myöskään ihan var­ma siitä, miten suo­jat­to­muus olisi *aina* kulut­ta­jan edun mukaista: yht­enä mah­dol­lise­na seu­rauk­se­na olisi val­ta­va vai­h­tu­vu­us yri­tys­ten ja tuot­tei­den määrässä. Yksi syy tähän on ihan se, että yri­tyk­sil­lä ei olisi varaa tehdä yhtäkään virhet­tä tuoteke­hi­tyk­sessään (mikä muuten on ehkäpä tehokkain organ­isaa­tion inno­vati­ivi­su­u­den tap­pa­ja, mut­ta ei siitä sen enempää…). 

    Kulut­ta­jan ei vält­tämät­tä olisi kivaa ostaa jotain kap­inet­ta vain huo­matak­seen että siihen ei enää vuo­den päästä saakaan varaosia tai että se ei olekaan enää yhteen­sopi­va. (OK, teo­ri­as­sa joku voi tuot­taa kopi­oi­ta varao­sista — teo­ri­as­sa. On aika mon­takin syytä mik­si niin ei suinkaan vält­tämät­tä kävisi, mut­ten niitä nyt tässä ryhdy käymään läpi.) 

    Yksi — ja pelkään että helpoin — strate­gia kerätä voit­toa tek­i­jänoikeuk­sien puuttues­sa kun on se, että tuot­teista tehdään jatku­vasti uusia, takaisin­päin yhteen­sopi­mat­to­mia ver­sioi­ta ja niistä tehdään tarkoituk­sel­la erit­täin lyhytikäisiä. Ei ainakaan ekol­o­gis­es­ti hirveän fik­su temppu. 

    Samaan tapaan kävisi vaik­ka design-kalus­teen kanssa: sil­lä sekun­nil­la kun kaluste esitel­lään jos­sain arvo­val­taises­sa design-lehdessä, siitä pus­ke­taan use­ampi ident­ti­nen kopio. Näin muuten tapah­tuu jo nyt; syy mik­sei niitä näy kovin paljon Euroopas­sa on se, että tääl­lä mallisuo­ja toimii.

    Design-huonekaluis­sa muuten hom­ma ete­nee niin, että suun­nit­teli­ja suun­nit­telee ehkä 90 % tapauk­sista huonekalun täysin oma­l­la riskil­lä ja kus­tan­nuk­sil­la, mitkä saat­ta­vat esimerkik­si tuolinkin tapauk­ses­sa olla melkoiset. Tähän voi hyvin men­nä 3–5 vuot­ta. JOS joku tehdas ottaa sit­ten huonekalun tuotan­toon, suun­nit­teli­ja saat­taa saa­da siitä 1–3 % pro­vi­sio­ta. Suurin osa huonekaluista ei joko myy juuri lainkaan, tai enin­tään juuri sen ver­ran että kus­tan­nuk­set saadaan hätäis­es­ti takaisin. Muu­ta­ma har­va on jät­timen­estys. Tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa ei olisi jät­timen­estyk­siä, ja kohtu­ullis­es­tikin men­estyvien tulot väheni­sivät. Ei varsi­nais­es­ti mikään insen­ti­ivi innovoin­ti­in, IKEA-kaman tekemiseen kyl­läkin. Eli paljon kuraa nopeasti, väli­varas­tona koti, lop­pusi­joi­tu­s­paikkana kaatopaik­ka. Ehkä “tehokas” yhteiskun­ta mut­tei vält­tämät­tä sel­l­ainen, jos­sa halu­aisin elää.

    Tiedemies: “Sen­si­jaan pidän epä­to­den­näköisenä, että rahaa on kan­nat­tavaa kokon­aishyv­in­voin­tia ajatellen polt­taa niin suuria määriä. On tot­ta, että sil­lä saadaan hieno­ja värkke­jä. Olisiko kuitenkin sil­lä rahal­la saanut aidon kil­pailun olois­sa aikaan jotain vielä parem­paa? Tähän en osaa antaa vas­taus­ta, mut­ta minus­ta vain pelkkä ykskan­tainen väite, että näin on olta­va, kos­ka me uskomme näin, on huter­al­la pohjalla.”

    Ei se ole pelkästään usko­muk­ses­ta kiin­ni. Min­un logi­ikallani tek­i­jänoikeuk­sien pois­t­a­mi­nen johtaisi yri­tys­ten suureen vai­h­tu­vu­u­teen ja keskimäärin lyhy­een elinikään. Tämä tek­isi esimerkik­si hil­jaisen tiedon kar­tut­tamis­es­ta aika työlästä. Lisäk­si se hait­taisi pahasti isom­pia kehi­tyshankkei­ta, joi­ta niitäkin kuitenkin tarvi­taan jos halu­taan radikaalia eikä inkre­men­taalia parannusta.

    Voin tietysti olla tässä logi­ikas­sani väärässä.

    Mut­ta ote­taan nyt vaik­ka se iPhone taas esimerkik­si. Minä väitän tätä alaa jonkun ver­ran tun­te­vana, että sitä ei olisi kehitet­ty ilman IP-suo­jauk­sia. Kuitenkin se taidet­ti­in nos­taa use­am­mas­sakin julka­is­us­sa pitkään aikaan suurim­mak­si kehi­tysaskeleek­si matka­puhe­lim­ien sar­al­la. Eli ainakin jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että se oli inno­vaa­tio; minä olen sitä mieltä, että sin­un maail­mas­sasi sitä ei olisi tehty.

    Minus­ta Applen saa­ma “ylimääräi­nen” voit­to on ihan hyvä diili siitä, että esimerkik­si ensim­mäistä ker­taa kymme­neen vuo­teen en enää joudu sään­nöl­lis­es­ti tuskaile­maan tietokoneen kanssa vaan voin keskit­tyä vaik­ka täl­läisiä naput­tele­maan. Eli sin­un maail­masi voisi hyvin olla tehokkaampi, mut­ta itse saat­taisin silti vali­ta mielu­um­min tämän.

    Tiedemies: “Se, että tosi­asi­at puhu­vat (mielestäni, kaikkien mielestä eivät) tämän “äärim­mäisen” posi­tion puoles­ta samaan aikaan kun todel­li­nen poli­it­ti­nen kehi­tys menee täysin toiseen suun­taan, pitäisi olla jokaisen kansalaisen mielestä hälyyt­tävää. Niidenkin, jot­ka patent­tisuo­jaa ja tek­i­jänoikeuk­sia kannattavat.”

    Tästä kehi­tyk­ses­tä olen ihan samaa mieltä. Minus­ta sinä nyt vain olet aja­mas­sa pirua belse­bu­u­bin avulla.

    Logi­ikkana tun­tuu ole­van, että jos x on paha, niin ‑x:n täy­tyy olla hyvä, ja vas­taväit­täjät eivät vain tajua. Mikä on tietysti mah­dol­lista kun en ole niin pere­htynyt tähän keskustelu­un — mut­ta silti olen sitä mieltä, että ainakin osa tosi­a­sioista puhuu myös IP-suo­jauk­sen puolesta. 

    Tiedemies: “En viit­si enää ottaa kan­taa tavaramerkkei­hin, niistä olen san­ot­ta­vani sanonut.”

    OK, en vain ole huo­man­nut muu­ta kuin että tavaramerkin kopi­oin­ti voitaisi­in nähdä petok­se­na. Tämä vain ei ole kovinkaan kestävä oljenko­r­si jos tehdään nuo “Appleeet” eli oste­taan sama laite samas­ta tehtaas­ta ja laite­taan omp­pu­l­o­goon vaik­ka mato kurkistamaan.

  66. Tiedemies:“Se, että tosi­asi­at puhu­vat (mielestäni, kaikkien mielestä eivät) tämän “äärim­mäisen” posi­tion puoles­ta samaan aikaan kun todel­li­nen poli­it­ti­nen kehi­tys menee täysin toiseen suun­taan, pitäisi olla jokaisen kansalaisen mielestä hälyyttävää.”

    No ei kai sun mielipi­de noista tosi­a­sioista nyt niin merkit­tävä ole, että kaikkien kansalais­ten siitä pitäisi hälyttyä.

  67. “Muuten – jos tek­i­jänoikeudet pois­te­taan, niin mikä ihme sit­ten oikeas­t­aan suo­jaa näitä tavaramerkke­jä kopi­oin­nil­ta? Onko se petos jos kom­po­nen­titkin tule­vat samas­ta tehtaas­ta? Vai kan­natatko sit­tenkin osit­taista tek­i­jänoikeu­den säilyttämistä?”

    Kulut­ta­jan­suo­ja, tavaramerk­it, mallioikeus ja laki sopi­mat­toma­ton­ta menet­te­lyä vas­taan. Tek­i­jänoikeuk­sil­la (tai patent­tioikeudel­la) ei ole tämän asian kanssa (vält­tämät­tä) mitään tekemistä.

    “Esimerkik­si tuo mitä sinä kuit­taat kevyesti “pyöräyt­tämisek­si designe­r­ien kaut­ta” on nimeno­maan sitä raakaa mut­ta luo­vaa tuoteke­hi­tystyötä ja yleen­sä todel­la, todel­la paljon sitä.”

    Työmääräl­lä ei ole sinän­sä mitään merk­i­tys­tä paten­teista tai tek­i­jänoikeuk­sista puhut­taes­sa. Ne määräy­tyvät uutu­u­den ja teoskyn­nyk­sen perus­teel­la, riip­pumat­ta niiden tuot­tamiseen käyte­tys­tä työmäärästä.

    Olisi kovasti mukavaa, jos keskusteli­jat pere­hty­i­sivät edes peruskäsit­teisi­in ja niiden määrittelyihin:
    — Tekijänoikeudet
    — taloudel­liset oikeudet
    — moraaliset oikeudet
    — Patentti
    — Mallisuoja
    — Tavaramerkki

    Suosit­telisin luke­maan esimerkik­si Kor­pelan kir­joitel­man aiheesta:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/immat.html

    Kari

  68. Ja voisin nyt ehkä tähän ketju­un huo­maut­taa vielä senkin, että jonk­i­nasteinen pakkolisen­stoin­ti on käytössä jo nykyäänkin. Tietyin rajoite­tu­in ehdoin tosin.

    Patent­ti­la­ki, 6 luku, 46 §:
    “Patentin­halti­jal­la, jon­ka keksin­nön hyväk­sikäyt­tö on riip­pu­vainen toiselle kuu­lu­vas­ta paten­tista, on oikeus saa­da pakkolu­pa san­otun patentin suo­jaa­man keksin­nön hyväk­sikäyt­töön, mikäli sitä ensik­si maini­tun keksin­nön merk­i­tyk­sen vuok­si pide­tään kohtu­ullise­na tai siihen muu­toin on eri­ty­isiä syitä.

    47 §:
    “Eri­tyisen merkit­tävän yleisen edun niin vaaties­sa on sil­lä, joka tah­too ammat­ti­mais­es­ti käyt­tää hyväk­si keksin­töä, johon toisel­la on patent­ti, oikeus saa­da siihen pakkolupa.”

    Kari

  69. Janne Korho­nen: > Kun tiedät aiheesta min­ua enem­män, niin selitä toki min­ulle miten tek­i­jänoikeuk­sien täy­delli­nen pois­t­a­mi­nen EI mah­dol­lis­taisi näi­den yksinker­tais­ten pikku­vi­ilausten help­poa kopi­oin­tia ja siten UCD:n tekemistä hyvin huonos­ti kan­nat­tavak­si investoinniksi?

    Min­ul­lakaan ei ole esit­tää asi­as­ta sen laa­jem­paa teo­ri­aa, mut­ta tulee mieleen ainakin yksit­täisiä tapauk­sia ohjelmis­toalal­ta, jois­sa käyt­töli­it­tymään on panos­tet­tu vapaan kood­in ohjelmis­tois­sa. Etunenässä näistä lie­nee Fire­fox, jon­ka kehi­tys­tä on viime ajat rahoit­tanut mm. Google osta­mal­la ole­tushakukoneen ase­man Fire­foxis­sa (suhde lie­nee viilen­emään päin, kun Googlel­la on nyt­tem­min oma selain­tuote). Kood­in lisenssin vapaus ei siis ainakaan kat­e­goris­es­ti estä ammat­ti­maista panos­tamista käyt­töli­it­tymään. Se suuri sul­je­tun kood­in kil­pail­i­ja on myös osin kopi­oin­ut Fire­fox­in käyt­töli­it­tymää, mut­ta eipä tuo ole estänyt Fire­fox­in markki­nao­su­u­den kasvua.

    Se, että vapaan kood­in ohjelmis­sa käyt­töli­it­tymät ovat usein hiomat­to­mia ja joskus val­lan luokat­to­mia, on mielestäni enem­män tek­i­jä­porukan kult­tuurin seu­raus kuin mikään luon­non­la­ki. Sinän­sä mikään ei estä tekemästä käyt­töli­it­tymiä vaik­ka vapaae­htoistyönä. Usein vaan ohjel­moi­jat eivät ole eri­tyisen hyviä käyt­töli­it­tymien suun­nit­telijoi­ta ja hei­dän on myös vaikea kat­soa omaa tekelet­tään taval­lisen tal­laa­jan silmin, kun oikeasti ymmärtävät ohjel­man sisäistä toim­intaa. Vapaan kood­in ken­täl­lä myös useim­miten puut­tuu johta­jan komen­to, joka määräisi mitä laa­jem­pia peri­aat­tei­ta käyt­töli­it­tymässä nou­date­taan. Tilanne on kuitenkin muut­tumas­sa ja mon­es­sa pro­jek­tis­sa käyt­töli­it­tymään nykyään panos­te­taan aivan tosissaan.

  70. Art­turi (ja Tom­mi H), olemme ilmeis­es­ti yhtä mieltä että perus­tutkimus on etupäässä verora­hoit­teista. Kyl­lä, isoim­mat IT-talot tyyli­in IBM:n rahoit­taa sitä jonkun ver­ran, IBM:n takoo keskimäärin kon­sult­tiarmei­jal­laan joka ikises­tä teknis­es­tä muu­tok­ses­ta joka tapauk­ses­sa rahaa, eli sen kannal­ta se pystyykö se rahas­ta­maan suo­raan tutkimus­tu­lok­sil­la ei ole niin tärkeää. Tämä kuitenkin kos­kee vain lähin­nä IBM:ä.

    Minus­ta on kuitenkin selvää että tietotekni­ikan perus­tutkimuk­sen rahoi­tus on täysin riit­tämätön­tä, meil­lä on aivan liikaa ihmisiä väk­ertämässä sadat­takol­mat­ta kloo­nia samas­ta sof­t­as­ta ja aivan liian vähän väkeä tekemässä jotain kloonat­tavaa. Ratko­mat­to­mia ongelmia on vaik­ka kuin­ka, rin­nakkaislasken­ta yleen­sä kent­tänä, liuku­luku­jen epä­tarkku­udet, use­am­man koneen tiedostojärjestelmät…

    UNIX-vari­antit seu­raa­vat toisi­aan vuo­den kah­den viiveel­lä, johonkin tulee jotain uut­ta ja muut kopi­oi, mikä on sinän­sä hyvä asia. Se ensim­mäi­nen nyt ei vaan yleen­sä ole Lin­ux ainakaan palvelin­puolel­la, jhan mainio käyt­töjär­jestelmä toki.

    Ja Korho­nen, se että voidaan tehdään design edel­lä edel­lyt­tää että perustekni­ikas­sa on teho­ja ja vakaut­ta niin hyvin ettei niistä tarvitse mure­htia. Jos puhutaan vaik­ka tietokonete­hoste­tus­ta todel­lisu­ud­es­ta, tyylin lasit jot­ka muokkaa­vat niiden läpi näkyvää, niin lasketatehon/ohjelmointitekniikan pul­lonkaulat pitää ratkoa.

  71. Täy­tynee pere­htyä tähän asi­aan parem­min, olen tässä tehnyt sen per­im­mäisen virheen että innos­tun liikaa :).

    Joka tapauk­ses­sa, pari kommenttia.

    Kari: “Työmääräl­lä ei ole sinän­sä mitään merk­i­tys­tä paten­teista tai tek­i­jänoikeuk­sista puhut­taes­sa. Ne määräy­tyvät uutu­u­den ja teoskyn­nyk­sen perus­teel­la, riip­pumat­ta niiden tuot­tamiseen käyte­tys­tä työmäärästä.”

    Tämän kai pitäisi olla ilmi­selvää. Tah­doin lähin­nä sanoa, että on ole­mas­sa selkeästi lisäar­voa tuot­tavia inno­vaa­tioi­ta, jot­ka ovat teknis­es­ti melko triv­i­aale­ja mut­ta voivat vaa­tia hyvin paljon työtä eli ne ovat kalli­ita investoin­te­ja yritykselle.

    Jos näi­den suo­jaami­nen kiel­let­täisi­in JA kopi­oin­ti olisi tuot­teen elinkaa­reen näh­den nopeaa, mielestäni yri­tyk­sel­lä olisi aika vähän insen­ti­iviä kehit­tää radikaale­ja uud­is­tuk­sia. Kil­pail­i­jat kun toimi­si­vat huo­mat­tavasti pienem­mil­lä tuotekehityskustannuksilla. 

    Kari: “Kulut­ta­jan­suo­ja, tavaramerk­it, mallioikeus ja laki sopi­mat­toma­ton­ta menet­te­lyä vas­taan. Tek­i­jänoikeuk­sil­la (tai patent­tioikeudel­la) ei ole tämän asian kanssa (vält­tämät­tä) mitään tekemistä.”

    Myön­nän tötöileväni käsit­tei­den kanssa. Itse taidan tarkoit­taa suurim­man osan ajas­ta yleis­es­ti imma­te­ri­aalioikeuk­sia. Yritin kysyä siis tuol­la ylem­pänä, puhutaanko nyt nimeno­maan paten­teista vai yleisem­min immateriaalioikeuksista. 

    Mikko H: Fire­fox-esimerk­ki on muuten hyvä. Open source-kehi­tyk­sessä ongel­mana on ansain­ta­logi­ikan ongelmien lisäk­si se, että se ei taivu oikein kovin hyvin fyy­sis­ten tuot­tei­den suun­nit­telu­un, varsinkaan sil­loin jos tuot­teil­la on esim. tietyn­laisia suori­tuskyky- tai tur­val­lisu­us­vaa­timuk­sia. OS saat­taa kyl­lä olla tulos­sa entistä vahvem­min fyy­siseenkin maail­maan, varsinkin jos pikavalmis­tus­menetelmät halpenevat; ponoko.com ja Arduino-kon­trol­lerin ympärille rak­en­tuneet yhteisöt ovat hyviä esimerkkejä.

    OS:lle ja tehokäyt­täjien itsen­sä tekemälle tuoteke­hi­tystyölle on ehdot­tomasti paikkansa. Se vain ei toi­mi ihan kaikki­in kehi­tyshaasteisi­in, ja tuo vaikeus nähdä oma lap­si ulkop­uolisen silmin on mon­es­sa kohtaa aikamoinen ongelma.

    tpyy­lu­o­ma: “se että voidaan tehdään design edel­lä edel­lyt­tää että perustekni­ikas­sa on teho­ja ja vakaut­ta niin hyvin ettei niistä tarvitse murehtia.” 

    Näin­hän se juurikin on. AR ei olekaan vielä kyp­sää teknolo­giaa, mut­ta esimerkik­si perus­puhe­lin alkaa jo olemaan.

    Hyvä keskustelu kuitenkin. Pitää pere­htyä IPR-asi­aan tarkem­min, ihan ammatil­lisen pätevyy­den kehit­tämisen nimissä. 

    Yksi jut­tu mikä jäi vähän vaivaa­maan on se, johtaisiko imma­te­ri­aalioikeuk­sien radikaali rajoit­ta­mi­nen entistä lyhytikäisem­pi­in tuot­teisi­in. Tätä kehi­tys­tä pitäisi jotenkin kyetä kään­tämään toiseen suun­taan mikäli aiomme täl­lä pal­lol­la viihtyä.

  72. Ymmärsinkö oikein: uskot, että IP-oikeudet­tomas­sa maail­mas­sa lääkeyri­tyk­set tekevät vapaae­htoiset sopimuk­set kus­tan­nusten jakamis­es­ta lääkkei­den kehi­tystyössä, jot­ta ylipään­sä syn­ty­isi uusia lääkkeitä? Kau­nis aja­tus, mut­ta kuin­ka realistinen?

    Lääkey­htiöt hyö­tyvät siitä, että heille tulee uut­ta myytävää. Uuden lääkete­htaan pistämi­nen pystyyn on kaikkea muu­ta kuin triv­i­aali tehtävä. Lääkete­htail­la on jo nyt kaiken­laisia esteitä tul­la markki­noille, jot­ka eivät mitenkään liity tek­i­jänoikeuk­si­in. Ne on yleen­sä pystytet­ty sik­si, että halu­taan taa­ta lääkkei­den laatu. 

    En ole argu­men­toin­ut sen puoles­ta, että joku Jaskan auto­tal­li­in pystyt­tämä metam­fe­tami­ini­laf­ka saisi alkaa tehdä geneerisiä lääkkeitä. Se ei ole lail­lista nytkään, eikä täl­lä ole mitään tekemistä patent­tien kanssa. 

    Tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa ei olisi jät­timen­estyk­siä, ja kohtu­ullis­es­tikin men­estyvien tulot vähenisivät.

    Jät­timen­estyk­set ovat merk­ki markki­noiden toimin­nan häir­iöstä. Toimivil­la markki­noil­la — jot­ka ovat siis perusedel­ly­tys sille, että markki­na­t­alous on markki­na­t­alous, eikä mikään feo­daal­i­talous tai sosial­is­mi tai klep­tokra­tia tms. — yri­tys­ten voitot ovat juuri ja juuri sen suu­ruiset, että ne kat­ta­vat pääomien vaihtoehtoiskustannukset.

    Jät­timen­estys tarkoit­taa voit­to­ja, jot­ka ovat moninker­tais­es­ti tämä. Kiel­loil­la ja rajoituk­sil­la luo­daan jät­timen­estyk­siä. Esimerkik­si kan­sain­vä­li­nen huumekaup­pa on jättimenestys. 

    Suuret voitot houkut­tel­e­vat suuria pääo­mia. Lail­li­sis­sa tuot­teis­sa suurten megavoit­to­jen mah­dol­lisu­us tarkoit­taa suuria riske­jä, jot­ta pääo­ma­markki­noil­la olisi tas­apaino; minkään alan voitot eivät voi olla pitkään mas­si­iviset, vaan pääo­maa vir­taa lisää, kunnes voitot ovat riskiko­r­jat­tuna suun­nilleen samat kuin muuallakin. 

    Tämä on monop­o­lisoin­nin yksi pahimpia seu­rauk­sia. Microsoft on eri­no­maisen hyvä esimerk­ki siitä, mitä monop­o­lisoin­nista pahim­mil­laan seu­raa: teknis­es­ti ja käytet­tävyy­deltään alem­piar­voinen tuote, rent-seekingi­in käytetään enem­män rahaa kuin tuoteke­hi­tyk­seen jne.

    Apple on hyvä esimerk­ki tässäkin suh­teessa kil­pail­i­jas­ta. Se panos­taa desig­ni­in ja käytet­tävyy­teen, mut­ta se on suun­nilleen ain­oa, joka niin todel­la tekee. Markki­nat ovat dif­fer­en­toituneet niin, että koleaa ulkonäköä kaipaa­vat ja sosi­aal­ista sta­tus­ta sig­naloi­vat osta­vat Applen tuot­tei­ta. Tässä markki­naseg­men­tis­sä Applel­la on liki monopoli. 

    Esite­tyt argu­men­tit monop­o­listien suurem­mas­ta pitkäjän­teisyy­destä, parem­mas­ta kyvys­tä panos­taa tuoteke­hi­tyk­seen ja kyvys­tä säilöä hil­jaista tietoa, eivät ole uusia ja ne on esit­tänyt aikanaan mm. Joseph Schum­peter. Eli ei niitä voi kät­tä heilaut­ta­mal­la ohittaa. 

    Puu­tun tässä kuitenkin taas yhteen virheel­liseen ceteris paribus- ole­tuk­seen. Yllä väitet­ti­in, että iPhone olisi pirati­soitu nopeasti, kos­ka sitä main­os­tet­ti­in niin paljon etukä­teen. Jos sil­lä ei olisi ollut laa­jaa IP-suo­jaa, niin ennakko­main­on­nas­sa olisi pidet­ty huoli, ettei se auta tuot­teen kopi­oin­nis­sa yhtään. 

    Tavaramerkki­in ja mallisuo­jaan on yllä kiin­nitet­ty huomio­ta, joten siitä en puhu lainkaan. (Jälkim­mäisen suh­teen kan­tani ei ole vielä edes selvä, toden­näköis­es­ti pidän mallisuo­jaakin ei-toivottavana)

  73. En tarkoit­tanut geneerisiä lainkaan, vaan liike­toimin­nan ja pääomien sit­o­misen mielekkyyt­tä ehdot­ta­mas­sasi mallis­sa, sekä siihen sisäl­tyvää ongel­maa tes­taus­put­keen valit­tavista tuotteista. 

    Lääkeyri­tys­ten kova himo tuot­taa tuot­tei­ta pysyäk­seen elos­sa vaatii kovasti rahaa, mut­ta raha ei tule pyyn­nöstä, vaan hark­in­tansa mukaan. Yhteinen tes­taus tarkoit­taa käytän­nössä myös sitä edeltävän T%K‑osuuden jakamista jo hyvin varhaises­sa vai­heessa kaikkien alan toim­i­joiden kanssa, ts. T&K‑vaiheen sosial­isoin­tia. Täl­löin lääkeyri­tyk­si­in tehdy­istä investoin­neista 15–20 % menisi yhteiseen kas­saan, ja eri lääkeyri­tyk­set kil­pail­i­si­vat markki­noin­nis­sa, tuotan­nos­sa ja jakelus­sa. Luu­len­pa, että lop­putu­lok­se­na markki­noin­nin viemä raha kas­vaisi entis­es­tään — ellei sit­ten kävisi niin, että lääkeyri­tyk­set alka­isi­vat kär­siä rahan puutteesta.

  74. Tiedemies:

    “Jät­timen­estyk­set ovat merk­ki markki­noiden toimin­nan häir­iöstä. Toimivil­la markki­noil­la – jot­ka ovat siis perusedel­ly­tys sille, että markki­na­t­alous on markki­na­t­alous, eikä mikään feo­daal­i­talous tai sosial­is­mi tai klep­tokra­tia tms. – yri­tys­ten voitot ovat juuri ja juuri sen suu­ruiset, että ne kat­ta­vat pääomien vaihtoehtoiskustannukset.”

    Non­i­in, päästi­in­hän sitä tähän asian ytimeen. “Näin siis teoriassa.”

    Itse alan kallis­tua sille kan­nalle, että tas­apain­oasetelmi­in perus­tu­va klassi­nen talous­teo­ria olisi hei­vat­ta­va sinne mis­sä aurinko ei paista. Tämä ei ole ihan pelkästään vit­si; Bein­hock­erin Ori­gin of Wealth käsit­telee tätä vähän parem­min kuin mihin minä ikinä pystyn. Mut­ta ihanko tosi­aan pitää paikkansa, että inno­vati­ivi­su­ut­ta yleen­sä lisäisi se, että yri­tys­ten voitot rajoit­tuisi­vat aina pääomien vaihtoehtoiskustannuksiin?

    Maail­mas­sa, jos­sa yhdek­sän kymmen­estä uuden tuot­teen lanseer­auk­ses­ta on taloudel­lisia floppeja?

    Tuoteke­hi­tys­tähän ajaa nimeno­maan se, että tavoitel­laan noi­ta mas­si­ivisia voit­to­ja. Niiden toivos­sa uskalletaan ylipäätään panos­taa tuoteke­hi­tyk­seen ja hyväksyä se, että virheitäkin sat­tuu. Niiden toivos­sa Schum­peterin luo­vaa tuhoa tehdään aloit­tavis­sa yri­tyk­sis­sä olemat­tomil­la palkoilla. 

    Kyl­lä, pitkäl­lä aikavälil­lä voitot tasoit­tuvat. Mut­ta kysymys onkin, kuin­ka pitkäl­lä? Ehti­ikö siinä ajas­sa saa­maan niin paljon rahaa, että panos­tus kannattaa?

    On ihan OK jos kan­natat monop­o­lien purkamista sik­si että monop­o­lit ovat aina ja kaikessa paho­ja, tai että markki­nat toimi­si­vat tehokkaam­min jos esimerkik­si patent­te­ja ei olisi. Mut­ta onko tosi­aan niin (en tiedä, kun kan­sista olen lukenut vain kolme kurssia joskus kauan sit­ten) että yri­tys­ten rajoit­ta­mi­nen “nor­maali­in” voit­toon ja megavoit­to­jen mah­dol­lisu­u­den pois­t­a­mi­nen voisi lisätä inno­vati­ivi­su­ut­ta? Sitähän esimerkik­si tuol­la ylem­pänä esität.

    Ettet vain keskit­ty­isi yksit­täistapauk­si­in á la Microsoft?

    “Yllä väitet­ti­in, että iPhone olisi pirati­soitu nopeasti, kos­ka sitä main­os­tet­ti­in niin paljon etukä­teen. Jos sil­lä ei olisi ollut laa­jaa IP-suo­jaa, niin ennakko­main­on­nas­sa olisi pidet­ty huoli, ettei se auta tuot­teen kopi­oin­nis­sa yhtään.”

    Het­ki­nen…

    miten siitä olisi pidet­ty huoli? “Meiltä tulee koh­ta uusi tuote, joka on tosi hyvä, mut­temme ker­ro siitä mitään. Osta!” 

    iPhone vuodet­ti­in näp­päränä julk­isu­ustemp­puna 6 kk etukä­teen kos­ka sen lupahyväksyn­tä meni seu­raa­vana päivänä FCC:lle. FCC:n doku­men­tit ovat julk­isia. Esimerkik­si Nokian uusista puhe­lim­ista saadaan var­ma tieto sitä kautta.

    Eikä sil­lä ole edes mitään väliä. Se *pahin* ske­naario on se, että tuote pirati­soidaan jo ennen lanseer­aus­ta. Se, että se pirati­soidaan vas­ta viikon kulut­tua, ei ole kuitenkaan ihan hirveän paljon parempi.

    Eli onko yllä esit­tämässäni logi­ikas­sa IPR:ttömästä maail­mas­ta jotain puutteita?

  75. Tiedemies:“yritysten voitot ovat juuri ja juuri sen suu­ruiset, että ne kat­ta­vat pääomien vaihtoehtoiskustannukset.”

    Riip­puu täysin riskeistä.

  76. TM “Talousti­eteel­lis­es­ti ajatellen noin mas­si­iviset voitot vielä näin kauan tuot­teen lanseer­aamisen jäl­keen ovat selvä merk­ki markki­noiden epäonnistumisesta”

    Eli mikään ei voi olla hyvää pidem­pään, vaan jatku­vasti on tul­ta­va jonkun joka on parempaa?

    Ymmär­rän kyl­lä arguemtin “Talousti­eteel­lis­es­ti ajatellen noin mas­si­iviset voitot…” kaikessa loogisu­udessaan mut­ta samal­la se on samaa sar­jaa väit­teen “Mozartin jatku­va suo­sio todiste musi­ikin (tek­i­jöi­den) rap­pios­ta”, eli joil­lain tavoin ajatellen on yhä mah­dol­lista olla teo­ri­as­sa oike­as­sa ja käytän­nössä väärässä — niin, että teo­ri­as­sa on virhe, ei todellisuudessa. 

    Jotkut kut­su­vat tätä per­spek­ti­ivi­harhak­si. Ja se taas yleen­sä korjaantuu…

  77. Ode: “onko keksin­tö täysin omaperäi­nen vai onko paten­toi­ja vain viikon kil­pail­i­joitaan edellä.”

    Ei val­tion kan­na­ta ruve­ta arvioimaan lisenssin hin­taa tuol­la perus­teel­la. Paljon neu­traalimpaa on, että val­tio antaa vain viikon patentin — siis patentin vain siihen asti, kunnes asia olisi muutenkin keksitty.

    Paras olisi kai kuitenkin, että patent­te­ja ei olisi. Nyt niiden ole­mas­sao­lo saa aikaan, että
    — pienet yri­tyk­set eivät uskalla tehdä mitään, kun kum­minkin jokin iso saat­taa olla paten­toin­ut jotain siitä — tai ainakin ison juris­tit voit­ta­vat oikeusju­tun asiasta,
    — ole­mas­sa ole­vien keksin­tö­jen päälle ei voi rak­en­taa, kun paten­tit kieltävät sen.

    Samoil­la perusteil­la tek­i­jänoikeuk­sien lakkaut­ta­mi­nen tek­isi tietokir­jo­jen tuotan­non halvem­mak­si: sovel­tuvan kaman voisi kop­sa­ta parhaista lähteistä ja lisätä itse vain sen, mikä aidosti on uut­ta sen sijaan, että siitä kaikesta muus­ta kir­joit­taisi jotain keskinkertaista.

  78. Janne Korhonen:“Noniin, päästi­in­hän sitä tähän asian ytimeen. “Näin siis teoriassa.”
    Itse alan kallis­tua sille kan­nalle, että tas­apain­oasetelmi­in perus­tu­va klassi­nen talous­teo­ria olisi hei­vat­ta­va sinne mis­sä aurinko ei paista.”

    Ei kan­na­ta hei­va­ta sitä klas­sista talous­teo­ri­aa minkään Tiedemiehen väärinkäsi­tyk­sen takia sinne mis­sä aurinko ei paista. (Ei sil­lä etteikö sitä kan­nat­taisi hei­va­ta muista syistä…)

    Suuret voitot eivät ole merk­ki markki­noiden epäon­nis­tu­mis­es­ta, jos niitä tas­apain­ot­taa myös suuret riskit. Ei kai ken­estäkään ole ihmeel­listä, että lot­tovoit­ta­jan tuot­to pääo­ma­lle on aivan omaa luokkaansa kaikkien lot­toa­jien joukossa.

  79. Kir­joitin: “Talousti­eteel­lis­es­ti ajatellen noin mas­si­iviset voitot [Applen iPhone] vielä näin kauan tuot­teen lanseer­aamisen jäl­keen ovat selvä merk­ki markki­noiden epäonnistumisesta”

    Eli mikään ei voi olla hyvää pidem­pään, vaan jatku­vasti on tul­ta­va jonkun joka on parem­paa?

    Tämä on täysin kehämäi­nen argu­ment­ti. Ei tarvitse tul­la parem­paa, vaan kil­pail­i­ja. Sitä ei tule, kun on monop­o­li, joka taataan miinoit­ta­mal­la tuote paten­teil­la ja suo­jaa­mal­la se ties mil­lä muil­la IPR-ketkuiluilla.

    Tässä ei tarvi­ta mitään ihmeel­listä taloustiedet­tä, tämä voidaan tarkastel­la ihan minkä tahansa viiteke­hyk­sen kaut­ta, klassi­nen, itä­val­ta­lainen, behav­ior­isti­nen jne. Kaik­ki ker­to­vat teille saman asian: Jos jol­lakin markki­noil­la on mas­si­ivisia voit­to­ja tahkot­ta­vana, niin ihmiset halu­a­vat osal­lisek­si näistä voitoista. Ja he pistävät lusikkansa sop­paan. Ja kun pistävät, niin voitotkin pienenevät, kun on yrit­täjää jos jonkin­laista. Ei heti, mut­ta jos­sain vaiheessa. 

    Pait­si jos estetään kil­pailu. Kuten IPR-rosvous, kuten nyt esimerkik­si, paten­tit, tekevät. iPhone­ja on ollut markki­noil­la nyt mitä, reilu vuo­den. Se myy kuin häkä ja hillit­tömäl­lä kat­teel­la. Moni halu­aisi täl­laisille markki­noille osin­goille ja moni tek­isi tuot­tei­ta, jot­ka aja­vat suun­nilleen saman asian. 

    Ja parem­piakin, melko var­masti. Esimerkik­si sel­l­aisen, johon voi vai­h­taa akun.

  80. Iphonel­la ei ole kilpaijoita?

    Las­ke­taanko Nokia kilpailijaksi?

    Mil­lä tahansa inhimisel­lä tai luon­nol­lisel­la mit­tar­il­la vuosi on myös hävyt­tömän lyhyt aika, mikäli on tarkoi­tus tarkastel­la minkään muun kuin bak­teerikasvus­ton määrää ja laatua. 

    Taval­laan jo tämän keskustelun seu­raami­nen antaa vas­tauk­sen kysymys­keen, minkä täh­den usko markki­noiden ratio­nal­isu­u­teen on irra­tionaa­li­nen ja utopisti­nen? Markki­nat tuskin ovat huo­mat­tavasti kulut­ta­jia rationaalisempia. 

    Mis­tä päästään siihen, että vaik­ka itsen­sä ja designin­sa häi­jy­il­lä paten­teil­la lin­noit­tanut apple tahkoaa voit­toa tuot­teel­la, joka on jo vuo­den ver­ran anti­ikki­nen, niin ter­ve­tu­loa maail­maan, jos­sa ihmiset ovat irra­tionaalisen bran­di-uskol­lisia, ovat katel­lisia kavere­it­ten­sa iphoneista, eivätkä var­maankaan kehtaisi esitel­lä e.m. ystävilleen ipplen aphonea, vaik­ka sel­l­aista olisi jo muu­ta­ma kuukausi kau­pat­tu riip­pumat­ta siitä olisiko siinä vai­hdet­ta­va akku vai ei. Jokunen intoil­i­ja kyl­lä löy­ty­isi, jot­ka julis­tai­isi­vat ipplen parem­muut­ta appleen ver­rat­tuna, mut­ta niin­hän siinä aina käy, että joku tah­too olla eri­lainen, järkevää tai ei. Se heille suotakoon.

  81. “Iphonel­la ei ole kilpaijoita?

    Las­ke­taanko Nokia kilpailijaksi?”

    Tai RIM­in Black­ber­ry joka myi Q4/2008 Yhdys­val­lois­sa tuplas­ti jo 18kk markki­noil­la olleen iPho­nen ver­ran. Jos ver­taa nykyti­lan­net­ta siihen Win­dows Mobile Pock­et PC ‑kuraan mitä kos­ke­tus­näytöl­listä smart­phonea halu­avalle ennen iPhonea oli tar­jol­la, sanois­in että tältä osin markki­nat toimi­vat val­lan loistavasti.

  82. “patent­tioikeu­teen liitet­täisi­in aina lisenssimaksu”

    Jos patentin hin­ta sido­taan lisenssi­mak­sun suu­ru­u­teen niin pieni kek­si­jä voisi pienel­lä rahal­la julka­ista pieniä keksin­töjä ja iso­jakaan keksin­töjä ei voi sulkea kassakaappiin.

Vastaa käyttäjälle Artturi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.