Kysymys maataloustuesta näyttää nostattavan tunteita maitotilojen tukea koskevassa postauksessa. Alkuperäinen postaukseni ei ollut tarkoitettu arvostelemaan tuen tasoa vaan sitä, että tuetaan ylituotannon säilymistä. Joitakin kommentteja:
1) Jos maatalousammatin harjoittaminen olisi niin valtavan tuottoisaa ja helppoa, kuin Nettoveroaste väittää, tuskin alalta koko ajan poistuisi väkeä.
2) Totta kai maatalouden tueksi on laskettava se, että valtio maksaa suuren osan eläkkeistä ja lomittajista. Muut elinkeinot hoitavat eläkkeet ja lomittajat itse. Tai jos ollaan tarkkoja: maataloustukea on se, että maatalousyrittäjien eläkemaksu on niin pieni, ei se, ettei vähenevä maanviljelijöiden joukko joudu maksamaan moninkertaista eläkeläisten määrää.
3) MTK:n laskema tapa, jossa maataloustuesta poistetaan pääoman korko (millä korkokannalla?) johtaa siihen, että maatalous on sitä kannattamattomampaa, mitä enemmän sitä tuetaan. koska tuki kapitalisoituu pellon hintaan.
4) Se, että pellot ovat täällä raukoilla rajoilla niin kalliita kuin ovat, osoittaa, että jotain on pahasti pielessä. Kun viljely on aivan kannattavuuden rajoilla, pellon arvon pitäisi olla jokseenkin nolla. Tällainen tuki paitsi että se valuu lähinnä kaupunkiin muuttaville sisarille, vie kannattavuuden monelta terveeltä tuotantohaaralta, joka ei saa tukea.
Suomen maataloustuen suurin synti ei ole sen taso vaan rakenne, jolla näyttää olevan aivan muita päämääriä kuin turvata peltojen pitäminen viljelyksessä. EU:n byrokraattien asenne on paljon fiksumpi, siis keskimäärin, koska EU:ssa sentään vähyän yritetään kunnioittaa suhteellisen edun periaatetta.
Se, että pellon omistajia on huomattavasti enemmän kuin pellon viljelijöitä aiheuttaa myös muitakin ongelmia. Vuokramaiden suuri määrä vaikuttaa myös viljelykäytäntöihin. Lyhyet vuokrasopimukset johtavat siihen, ettei pellosta pidetä hyvää huolta, jolloin myös ympäristövaikutukset kasvavat.
Pitäisin myös tärkeänä, että tukea maksettaisiin ainoastaan pelloille mitkä ovat oikeasti viljelyksessä . On paljon syrjäisiä ja pieniä peltolohkoja (tosin pieni vaikutus suuressa mittakaavassa), joita ei viljeltäisi ilman tukea. Ympäristösyistä voitaisiin harkita tukea myös muille “pelloille”.
Ihmettelen myös nettoveronmaksjan kommentteja viljelyn vähäisestä työmäärästä ja kannattavuudesta. Ne hienot traktorit ja autot taidetaan ostaa metsän myynnillä ja urakoinnin tuotoilla.
“1) Jos maatalousammatin harjoittaminen olisi niin valtavan tuottoisaa ja helppoa, kuin Nettoveroaste väittää, tuskin alalta koko ajan poistuisi väkeä.”
“4) Se, että pellot ovat täällä raukoilla rajoilla niin kalliita kuin ovat, osoittaa, että jotain on pahasti pielessä. Kun viljely on aivan kannattavuuden rajoilla, pellon arvon pitäisi olla jokseenkin nolla.”
Minusta tuossa on ristiriita (tai sen tuo “jotain on pahasti pielessä” jo implikoi muutenkin). Ainoa selitys, miksi pellot voivat olla kalliita, on se, että niiden “viljely” (=niillä puuhastelu kalleilla traktoreilla ym. vehkeillä ajellen ja tulojen nostaminen tukiaisista) oikeasti antaakin helpolla elannon.
Jos edes tukiaisten varassa puuhastelu ei antaisi pellon omistajille kunnon tuloja, ei niistä kukaan olisi valmis kallista hintaa maksamaan.
“Suomen maataloustuen suurin synti ei ole sen taso vaan rakenne, jolla näyttää olevan aivan muita päämääriä kuin turvata peltojen pitäminen viljelyksessä.”
Minusta synti on jo siinä, että edes tuollainen päämäärä asetetaan. Siinä toisessa ketjussa kukaan ei esittänyt yhtään hyvää perustelua, miksi pellot pitäisi pitää viljelyksessä.
Huoltovarmuus ei sellainen ole, vaan se on mahdollista saavuttaa paljon muin keinoin halvemmalla.
Maaseudun asuttuna pitäminen (jota siellä ei taidettu mainita, mutta usein käytetään maataloustukien perusteluna) ei ensinnäkään ole mitenkään erityisen hyvin perusteltu päämäärä. Miksi osan ihmisistä pitäisi asua maaseudulla?
Toiseksi sen saavuttamiseksi ole mitään syytä sitoa tukea juuri maatalouden alalla toimimiseen. Jos halutaan tukea sitä, että ihmiset asuvat maaseudulla, niin tuetaan sitten, mutta ei ole mitään syytä tukea eräiden erittäin kallista harrastusta (=maanviljely) tämän päälle. Kyllä nekin ihmiset, jotka asuvat maaseudulla, mutta hankkivat elantonsa jostain muusta kuin maanviljelyksestä, ansaitsevat “maaseudun asuttuna pitämitukea” siinä, missä maanviljelijätkin. Ehkä jopa paremminkin, koska ovat keksineet jotain oikeasti tuottavaa tekemistä itselleen.
“1) Jos maatalousammatin harjoittaminen olisi niin valtavan tuottoisaa ja helppoa, kuin Nettoveroaste väittää, tuskin alalta koko ajan poistuisi väkeä.”
Onhan se tuottoisaa. Voin sanoa yhden tilan perineenä. Mutta lähes yhtä houkuttelevaa on alalta poistumien: 56-vuotiaana pääsee erilaisille tuille, joita eivät ansiot aina edes vähennä. Kun jättää sen keskimääräisen 37 ha metsää itselle, saa kivasti vanhuudenturvaa. Ja massihan on jo kunnossa niiden valtion rahoilla perillisille siirrettyjen perintömaiden ansiosta. Ja jotain on jäänyt kasalle muutenkin, mutta eihän maajussi niistä huutele vaan valittaa suurta kurjuutta. Sen isä jo opetti — minullekin.
Kun taloon tuli vieras konemies tai muu, ihmettelin pikkupoikana, että miksi hitossa pöydässä aina silloin on niin huonot eväät. Perunoita, voisulakuppi ja sipulisilppua ja muita romuruokia. Kaikki leivänpäälliset olivat piilossa. Luulin naskalina, että konemies tai joku muu on kova syömään ja eväät pitää piilottaa, ettei se ahmi kaikkia herkkupaloja, koska äitikään ei kehtaisi kieltää tuota “isoa poikaa”.
Mutta kohtahan selkisi, että mehän siis — sadan hehtaarin tilalla — näytellään köyhää, jotta kuski ei laskuttaisi niin paljoa. Ja isäukko istui kankun päällä, kuori pottulautastaan ja ruikutti kuin rekikoira maajussin kovaa asemaa. Se ihan liikuttui kurjuudestaan.
Ja illaksi veti mandoliinihousut jalkaan ja viuhtaisi uudella Vauxhalilla Osuuspankin johtokunnan kokoukseen ja taksilla pois. Kännissä tämä huusi aina, että kaikki köyhät pitäisi syntyessään tappaa.
Kyllä, vaikka tila oli loppuvuodet rappiolla ja metsät hakkuukiellossa, saimme sellaiset hillot pelkistä säästöistä, että purjevenettä, osakkeita sun muuta tuli ostettua. Ja juuri äsken ajelin tänne työkoneelle perintörahoilla ostetulla japsi-customilla. Käy aivan sairaan siististi. Kyllä maatalous on kivaa — sittenkin…
Kaverini on peltoviljelijä. Hän on valtion virassa. Ottaa lomaa tai virkavapautta kaksi viikkoa keväällä kylvöjä varten ja kaksi syksyllä korjuuta varten.
Tekee melkoisen tili ja voi lisäksi panna yhtä sun toista hyödykettä kahvipannusta lähtien maatalouden kuluiksi. Pitäähän sitä taukokahvit keittää.
“jotain on jäänyt kasalle muutenkin, mutta eihän maajussi niistä huutele vaan valittaa suurta kurjuutta.”
Aiheen vierestä, mutta tässä suhteessa maatalousyrittäjä on kyllä ihan normaali yksityisyrittäjä, jos sellaisen kiskoo julkisuuteen niin rutina kuuluu että menee vapaa-aika, perhe, terveys, verottaja vie kaiken, liitot ahdistaa, nälkä uhkaa, stressi painaa ja muutenkin yrittäminen on ihan yhtä helvettiä. Sitten kun tuota levyä on aikansa pyöritelty niin ihmetellään miksei nuoret rupea yrittäjiksi; vatsahaava, vararikko ja vankilatuomio, koska voin aloittaa?
Pitäisi ottaa seuraavan kerran kun kerrytämme jonkun pienyrittäjäkaverin edustuskuluja nauhuri mukaan…
Alkakaa viljelijöiksi jos se on niin helppoa ja tuottoisaa. Miksi ette ala? Saisitte hienot traktorit ja mersut tekemättä mitään.
Se ajatus on tottakai hyvä, ettei tueta ylituotantoa. Kuitenkin pitäisi siinä olla jokin sellainen malli jolla ylituotantoa vähennetään, ettei ajeta investointeja tehneet viljelijät pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin. Tai ainakin niin, että selviäisivät kuiville koko hommasta ja voisivat harjoittaa jotain muuta ammattia tai tuotantomuotoa.
Meidän puhtaita maataloustuotteita kehutaan kotimaassa, jos ne on niin puhtaita, miksi niitä ei kyetä jalostamaan vientiin?
Hauska tuo nettoveron juttu sipulisilppuineen, jos oli tosi niin siinä taas kävi vanhanaikaisesti, pojat eivät olleet isiensä veroisia, vankan talon hävittivät.
Nykyisillä ammattimaisesti hoidetuilla tiloilla tuokin on valitettavasti mennyttä maailmaa, raskaasti investoineet ja velkaiset tilat eivät anna mahdollisuutta pasteerailla mandoliinihousuissa, pankki etsii pikavauhtia uuden isännän.
Muuten olen samaa mieltä kuin näköjään kaikki, tukipolitiikka on täysin mätä, niin kotimainen kuin EU:ssa päätettykin. Kukahan sitä alkaisi tervehdyttämään?
Yksi näkökulma on jäänyt keskustelusta pois. Maataloustuki(kansallinen) on luonteeltaan sellaista, että se kannustaa “rakennemuutokseen”. Pitäisi koneistua, laajentua , erikoistua ‚tehdä sukupolvenvaihdos. Kun samalla viljuelijän tulot on sidottui maaomaisuuden määrään ja sopivasti fiskaalihallinnon investointituilla säädelty, tarvitaan “rakennemuutokseen” velkaa. Kun tulevaisuuden tukiaiset nostavat viljelysmaan laskennallista arvoa , voi maan arvoa vastaan ottaa enemmän velkaa. Samalla tukiaiset muodostavat mukavasti riskittömän valtiontakauksen lainan antajalle.
Siis suomalainen maataloustukijärjestelmä on oikeinkin rationaalinen ja toimiva, kun vaan unohtaa kansalaisyhteiskuntahöpinät ja katsoo asiaa Osuuspankin näkökulmasta.
Maataloustuki koki suuren muutoksen, kun joku vuosi sitten tuki muutettiin pinta-alatueksi. Nykyisin viljanviljelyssä tulo tulee kuulemma tuesta, sato korvaa vaan kustannukset. En tiedä, mikä tilanne on liha- ja maitotaloudessa.
Tuki on Suomessa 550 euroa hehtaarilta. Yksi suurimmista tuen saajista on Nalle Wahlroos.
Arveltiin, että pinta-alatuki leikkaa ylituotannon, mutta eipä niin ole käynyt. Peltoja viljellään yhtä tunnollisesti kuin ennenkin. No, tilojen pinta-aloja se ainakin nostaa, jos ei muuta.
“velkaiset tilat eivät anna mahdollisuutta pasteerailla mandoliinihousuissa, pankki etsii pikavauhtia uuden isännän”
Kyllä tuo Wahlroos ainakin pasteeraa mandoliinihousuissa ja nostaa 100000 euroa toimeentulotukea vuosittain .
Talonkin hän kunnosti yhteiskunnan varoilla
Maanviljelys ei ole kovin kannattavaa, vaikka maanviljelijät tienaavatkin “paljon” siksi, että kuten hyvin tiedät, tuet yms. siirtyvät pääoman, tässä tapauksessa maan, hintaan. Maataloudessa on itseasiassa melko korkeat pääomakustannukset, jos maan hinta otetaan huomioon.
Koska yhteiskunta koostuu ihmisistä, ja ihmiset eivät ole niin tyhmiä, ei maatalous voi olla kauhean paljon tuottavampaa kuin mikään muukaan. Tottakai se on kannattavaa sille, joka maatilan perii, mutta toisaalta, se kannattaa myös myydä, koska hintaa on pumpattu ylös.
“Meidän puhtaita maataloustuotteita kehutaan kotimaassa, jos ne on niin puhtaita, miksi niitä ei kyetä jalostamaan vientiin?”
Suomessa ei osata maitoalan tuotteitten mainostamista yhtä hyvin kuin muualla Euroopassa. Olen lueskellut erilaisten terveysvaikutteisten maito- ja soijatuotteiden mainoksia, suomalaiset mainostajat eivät pärjää ja vakuuta.
Maanviljelijöitä on kovin monenlaisia ja EU:n maataloustuki kannustaa hyvinkin erilaisiin käyttäytymismalleihin. Toisaalta muualta elantonsa saavan kannattaa jollakin tapaa hoitaa peltojaan, jotta saa vuotuiset tuet. Toisaalta yritteliään farmarin pitää haalia lisää manttaalia saadakseen esimerkiksi tuet riittävän suureen kotieläinrakennuksen investointiin.
Eu-tuella on se hankala puoli, että se pääomittuu pellon hintaan ja nostaa myös pellon vuokraa. Lisäksi pellon hinta nousee sen takia, että on maalaisia, joille hehtaarien määrä on arvo sinänsä.
En lähtisi kadehtimaan viljelijöiden tulotasoa, kun en tiedä millaista velkataakka komeiden koneiden haltijat kantavat. Ajat ovat ankarat maatiloillakin juuri nyt, viime vuosina voimakkaasti investoineiden tilojen konkurssiaalto taitaa olla vain heiveröisen padon takana.
Osmo heitti hyviä pointteja keskustelun alkuun. Kolmoskohdan logiikka ei minulle kuitenkaan auennut. Voitko selvittää sitä hieman?
Kolmoskohta perustuu siihen,että maataloustuki kapitalisoituu maan hintaan. Ajatellaan, että käytetään vaikkapa reaalikorkokantaa 4%. Silloin sadan euron hehtaarituki nostaa pellon hintaa 2500 eurolla, koska 100 euroa on 4 % 2500 eurosta.
Jos tukea nostetaan sadalla eurolla, pellon hinta nousee 2500 euroa lisää. MTK laskee pellon hinnasta maksettavan koron menoksi, jolloin tuen noususta huolimatta maanviljelijän tulot eivät olekaan nousseet lainkaan. Jos MTK käyttää korkeampaa korkokantaa kuin maanviljelijä arvioidessaan pellon hintaa sitä naapuriltaan ostaessaan, käy jopa niin, että tuen nostaminen pienentää heidän arviotaan maanviljelijän tuloista.
MTK ei ole kokonaan väärässä. Jos pellot on vuokrattu, viljelijä todellakaan ei hyhödy koko maataloustuesta mitään, vaan tuki menee pellon omistajallle. Jos viljelijällä on sisarfuksia, jolta tämä joutuu ostamaan pellot perinnönjaon yhteydessä, viljelijä ei tuesta hyödy kuin oman perintöosansa verran. Suurimmat hyödyt korjaavat kaupunkiin muuttavat sisaret.
Se, että Suomessa maatalopuspolitiikka on hilannut pellon hinnan niin korkeaksi kuin on, osoittaa, että politiikassa on jotain perusteellisesti pielessä.
Huomattakoon, että kun tuki on 550 euroa hehtaarilta, se nostaa pellon arvoa neljän prosentin korkokannan mukaan 13750 eurolla. Pellon arvo koostuu siis kokonaan maataloustuesta.
Selvä se, että tukia pääomittanalla päästään korkeisiin pellon hintoihin, minusta ihan liian korkeisiin. Kotinurkilla maksettiin äskettäin 12000 euroa hehtaarilta ja sitä paljoksuttiin. Ihan laskemallesi tasolle ei tietääkseni Suomessa ole ylletty. Johtuneeko sitten siitä, että tuki on osa viljelijän palkkaa ja sitä tarvitaan ihan elämiseenkin, kun tuotteista saatava hinta ei yleensä kata tuotantokustannuksia.
Alueellisesti logiikka ei toimi siinä mielessä, että korkeimmat tuet maksetaan pohjoisessa ja korkeimmat pellon hinnat maan etelä- ja länsiosissa.
Yhdessä postauksessa mainittu 550 euron hehtaarituki on karkea arvio, tuki riippuu muun muassa viljelykasvista, alueesta ja eri toimista joihin viljelijä on sitoutunut. Esimerkiksi luomutuotannossa oma erityistuki on reilut 100 euroa hehtaaria kohti.
Maatalouden virallisia kannattavuuslukuja laskettaessa lähdetään siitä, että pääomalle pitää saada 5 prosentin korko ja tehdyille työtunneille muistaakseni 13 euron korvaus. Näillä periaatteilla hyvin harva tila Suomessa on kannattava.
Mitä tulee MTK:n laskelmiin, niillä on lähinnä propaganda-arvoa. Tukipäätösten perusteena ovat maa- ja metsätalousministeriön alaisten tutkijoiden laskelmat.
y
En kyllä usko, että pellot ihan arvottomia olisi, vaikka kaikki tuet poistettaisiin. Jos hinta laskisi tuonne 500‑1000 euron tienoille hehtaarilta niin ainakin itse ostaisin heti jonkun 50 hehtaarin palstan vaikka sitten kesannoksi ja eräänlaiseksi modernin työnjako-yhteiskunnan romahtamisvakuutukseksi jälkeläisilleni. Sitä paitsi sen voisi nähdä pitkän tähtäimen riskisijoituksena. Tämän vuosisadan vesi‑, energia- ja ruokakriisit sotineen ilmastonmuutoksella maustettuna antavat erittäin hyvät tuotto-odotukset sadan vuoden perspektiivillä. Toisin kuin vanha sanonta kuuluu, ihminen kuitenkin tarpeen tullen elää pelkästä leivästä. No joo.
a m‑b: Miksi ne taitavat eurooppalaiset mainostajat eivät tule tekemään näille ylivertaisille suomalaistuotteille mainoksia? Palveluitahan saa myydä euroopassa suht vapaasti. Ei muutkaan suomalaiset firmat osta mainostoimistojen palveluita Suomesta, jos ne tähtäävät kansainvälisille markkinoille.
“Esimerkiksi luomutuotannossa oma erityistuki on reilut 100 euroa hehtaaria kohti.”
Luomutuki tulee sitten muun tuen päälle, jonka unohditkin sanoa.
Suomessa maksetaan n. 3 000 000 000 euroa maataloustukea. Peltoa on 2 300 000 hehtaaria. Jos tuen jyvittäisi elukkatukineen hehtaareille, saa tuen määräksi 1304 euroa/ha.
“Kotinurkilla maksettiin äskettäin 12000 euroa hehtaarilta ja sitä paljoksuttiin. ”
Varsinais-Suomessa maksettiin Maanmittauslaitoksen mukaan toissavuonna 9 096 euron keskihintaa. Koko maassa 6 414 euroa. Mainitsemasi hinta on korkeahko mutta käypänen usealle. Oden mainitsema hintataso saavutettaneen siinä 2012-paikkeilla. Hinnoista:
http://www.maanmittauslaitos.fi/Julkaisut_ja_asiakirjat/Tilastot/Kauppahintatilastot/
Jore: “Meidän puhtaita maataloustuotteita kehutaan kotimaassa, jos ne on niin puhtaita, miksi niitä ei kyetä jalostamaan vientiin?”
Koska kaikkien muidenkin maiden kansalaiset on saatu uskomaan, että heidän elintarvikkeensa ovat “puhtaita”. Tämä ruokaan liitetty “patriotismi” on hyvin yleistä. Mekin luulottelemme MTK-peräisen propagandan lietsomana ulkomailla syötävän lähinnä elintarvikevärejä, säilöntäaineita ja torjunta-ainejäämiä.
Itse asiassa Suomessa on hyvin paljon esimerkiksi zoonooseja:
a) Salmonella: eniten pohjoismaissa, paljon yli EU:n keskiarvon.
b) Kampylobakteeritartuntoja toiseksi eniten Pohjoismaista, paljon yli EU:n keskiarvon
c) Listeriaa toiseksi vähiten Pohjoismaista. Toiseksi eniten EU:ssa.
d) Yersinia. Ylivoimaisesti eniten pohjoismaista, kolme kertaa yli EU:n keskiarvon.
Lähde: EFSA
Torjunta-aineita käytetään elintarvikekiloa kohden meillä saman verran tai enemmän kuin Saksassa tai varsinkin uusissa EU-maissa.
Mielestäni asia on selitetty aika perusteellisesti täällä:
http://pseudonyymi.blogspot.com/2008/07/maataloutemme-vhinen-torjunta-aineiden.html
Lähdettä lisää:
http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_OFFPUB/KS-76–06-669/EN/KS-76–06-669-EN.PDF
Linkissä tarkastelu on tehty vuoden 2004 mukaan? Suomessa keskimääräinen satotaso on noin 3400 kg/ha paikkeilla viljassa. Vuosi 2004 oli hyvin sateinen ja satotaso jäi selkeästi normaalia alhaisemmaksi. En tiedä mikä on taas Saksassa normaali satotaso. Myös torjunta-aineiden käyttö vaihtelee vuosittain sekä aineiden haitallisuus ympäristölle. Tuholaisaineita varsinkin käytetään Suomessa viljanviljelyssä erittäin vähän.
Täysin sama mieltä siitä kuitenkin, että Suomen tuotantoa pidettäisiin erityisen puhtaana. Jos Suomessa oikeasti haluttaisiin erikoistua tuotteisiin, joilla on menekkiä niin luomutuotantoon kannattaisi panostaa. Markkinoita olisi ulkomailla ja nykyäänkin suuri osa luomuviljasta (varsinkin kaurasta) viedään ulkomaille. Toinen juttu on taas onko viljan (ja samalla ravinteiden) rahtaamisessa ympäri maailmaa järkeä…
“Linkissä tarkastelu on tehty vuoden 2004 mukaan? ”
Eipäs venkoilla, hyvä herra: sadot olivat viljalle näköjään vuosien 1998–2001 keskisatoja Suomelle ja muille. Et pääse laittamaan mitään vuoden 2004 huonon vuoden lukuun.
“Myös torjunta-aineiden käyttö vaihtelee vuosittain sekä aineiden haitallisuus ympäristölle. ”
Kyllä: muiden maiden kuin Suomen torjunta-ainekäytöstä yli neljännes on erästä lannoitetta, rikkiä, joka mainitaan torjunta-aineeksi toisessa yhteydessä. Kuten C‑vitamiini, joka on makkaraan lisättynä hapettumisenestoaine. Tässähän se olikin mainittu:
Lainaus blogista: “Ei ole myöskään huomattu sitä, että selvästi yli neljännes Euroopassa käytettävästä torjunta-aineesta on rikkiä. Se on sallittu luonnonmukaisessakin viljelyssä ja myös Suomessa. Rikki on itse asiassa yksi tärkeimmistä kasviravinteista ja sitä lisätään aivan tavanomaisesti peltolannoitteisiin myös meillä.”
“Jos Suomessa oikeasti haluttaisiin erikoistua tuotteisiin, joilla on menekkiä niin luomutuotantoon kannattaisi panostaa. ”
Keski-Euroopan tavanomaisesti tuotetut viljasadot ovat noin 7000 kg/ha.
Suomessa luomuohralla (2007) 2130 kg, luomuvehnällä 1950 kg, rukiilla 1640 kg ja kauralla 2130 kiloa hehtaarilta. Siitä vain 30–60 % myllykelpoista vuodesta riippuen.
Tuosta voi haarukoida sitä hintaa, joka olisi saatava. Tai siis ei saada kuin satunnaisesti, kun joltain murotehtaalta loppuu luomumyslin eräs ainesosa yhtenä vuonna.
Suomalaisessa maatalouspolitiikassa olisi hyväksyttävä eräs tärkeä totuus: Suomi ei ole koskaan ollut eikä Suomesta koskaan tule maatalousmaata vaikka sellainen historiallinen kiviriippa on osaksemme langennutkin. Noh, saanhan toivoa.
Kumminkin kasvukausi aivan narunohutta Etelä-Suomen rannnikkoa lukuun ottamatta on meillä 22 viikkoa. Jo Tanskan eteläosissa se on 33 viikkoa ja siitä yli. Lainaan Katekismuksesta; ja mitä se on?
- viljavampia lajikkeita
— jopa kaksi satoa vuoteen
— pitkä ulkolaidunkausi
— viljelykasveja, jotka eivät Suomessa menesty: maissi, kirsikka, päärynä ja niin edelleen.
Suomi on kyinen, kylmä, kivikkoinen, ja kuinkas se saundaakaan; ja kovasti keskustalainen. Se on paradoksi: lähes maailman surkeimmalla viljelyaluella sijaitsee se maailman ainoa valtio, jossa valtaa pitää agraaripuolue.
Tuleehan tässä nyt väkisinkin venkoiltua. Katsoppa hyvä herra uudempia tilastoja esim. osoitteesta http://www.matilada.fi
Itsellänikin oli vähän väärää tietoa, mutta vuosien 1997–2008 kaikkien viljojen keskisato oli Suomessa 3180 kg/ha. Vaihtelu viljoilla melko suurta eli pelkkien “viljojen” vertailus harhaanjohtavaa. Luonnollisesti maan sisällä vaihtelu suurta.
Samaa mieltä, että Suomi ei voi kilpailla määrässä. .Kuten aiemmin viittasin niin 6000 kg/ha sadon tuottamiseen tarvitaan huomattavasti enemmän energiaa kuin 2000 kg/ha luomusatoon (Suomessa luomussa mahdollista päästä myös reilusti yli 3000 jos panostetaan viljelyyn). Ruuantuotannossa pitäisi ottaa huomioon kaikki ympäristövaikutukset. Traktorityön vaatima energiamäärä on pientä verrattuna lannoitetypen valmistukseen kuluvaan energiaan.
Ja keskustalaisuudesta vielä. Olen sitä mieltä, että Keskusta on yksi suurimpia Suomen maatalouden/maaseudun kehittymisen jarruttajia. Suomesta puuttuu taho, joka ajaisi maaseudun asiaa . Ja en tarkoita lisää kauppakeskuksia, tiehankkeita, maatalouden lopettamista ja ihmisten siirtoa kaupunkeihin vaan toimia, joilla mahdollistetaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä asuminen maaseudulla.
“Kuten aiemmin viittasin niin 6000 kg/ha sadon tuottamiseen tarvitaan huomattavasti enemmän energiaa kuin 2000 kg/ha luomusatoon ”
Voipi olla tai olla olematta: riippuu mitä pellolle laittaa. Jos on lantaa, tavanomainen taitaapi piestä pipertelyn 12–0. Ja sitten pitäisi vielä huomata luomun koko viljelykierto, ei vain se riemullinen vuosi, kun puimurintorvesta viiden vuoden hypettämisen ja typettämisen jälkeen sallii jotain turahtaa.
Semmotti vielä: energia on hinnoiteltu viljan hintaan. Luomuvilja on kalliimpaa ja silti huonompaa. Mitä ihmettä siihen on hinnoiteltu ellei energiaa jossain muodossaan?
“Suomi on kyinen, kylmä, kivikkoinen, ja kuinkas se saundaakaan; ja kovasti keskustalainen. Se on paradoksi: lähes maailman surkeimmalla viljelyaluella sijaitsee se maailman ainoa valtio, jossa valtaa pitää agraaripuolue.”
Olemme monessa muussakin asiassa ainokaisia, meillä on lapsilla kouluruokailu ja oikeus päivähoitoon jopa silloin, kun kumpikin vanhempi juo kaljaa kotona olematta töissä. Mitähän vielä, jos lähdettäisiin etsimään siivilällä, ilmainen yliopisto…vauvoilla komeat rattaat esimerkiksi Ruotsin lapsiin verrattuna, ilmaisia tietokoneita joka lähtöön jne.
“Suomalaisessa maatalouspolitiikassa olisi hyväksyttävä eräs tärkeä totuus: Suomi ei ole koskaan ollut eikä Suomesta koskaan tule maatalousmaata vaikka sellainen historiallinen kiviriippa on osaksemme langennutkin.”
Suomi kuulunee muutaman vuosikymmenen kuluttu Euroopan parhaisiin maatalousalueisiin riippuen toki siitä paljonko kasvukausi pitenee. Suomen lämpötila vastannee silloin nykyisen Saksan lämpötilaa tai vielä lämpimämpää, mutta etuna on vielä pitkät päivät. Kesän sademäärissä ei ennusteiden mukaan tapahdu suurta muutosta, joten vettäkin tullee aika sopivasti. En sitten tiedä missä määrin nämä näkymät nostavat maan hintaa jo nyt. Varmaa kuitenkin on, että jos ilmaston lämpenemiseen vankasti uskoo, maasta voi tehdä mieli maksaa reippaastikin “ylihintaa”.
Suomi vei viljaa ennen muinoin, ennen kuin Kepua ja maataloustukia oli keksittykään, eli täällä tuotettiin enemmän kuin kulutettiin. Ilmiselvästi siis Suomi ei ole ollut ihan huonointa aluetta viljelyn kannalta. Tosin huonoina vuosina kuoltiin kuin kärpäset.
Erittäin mielenkiintoinen keskustelu. Suomesta puuttuu täysin kriittinen maataloustutkimus. Maa- ja metsätalousministeriön ylimmässä johdossa on monta maatalouden harjoittajaa, jotka junailevat itselleen ja naapureilleen lisää ja lisää tukia.
Menemättä sen pidemmämme tähän “puhtaan suomalaisen ruuan” maailmaan, voin vain todeta, että olen nähnyt veilä 1960-luvulla täysin kirkaan saaristomeren ja sen rakkolevästöt. Nyt se on maatalous pahimpana saastuttajana muuttunut vihreäksi marjapuuromömmöksi.
Kyseessä on erittäin paha ekokatastrofi — itse asiassa pahempi kuin vastaavan laajuinen öljykatastrofi. Öljyn saa korjattua pois ja luonto hoitaa loput. Kuka tai mikä hoitaa intentionaalisesti aiheutetun rehevöitymisen?
Evertin toteamukseen totean, että Itämeri on menetetty meri. Maatalouden, asutuksen, kalankasvatuksen ja teollisuuden sinne tuottamaa fosforia ja typpeä ei saada ikinä pois. Muutos tulee vasta seuraavan jääkauden aikana. Kyseessä on ekokatastrofi.
“Maa- ja metsätalousministeriön ylimmässä johdossa on monta maatalouden harjoittajaa, jotka junailevat itselleen ja naapureilleen lisää ja lisää tukia.”
En oikein usko, että “ravintoketju” kulkisi yksin noin. Lojaalisuus tuensaajia kohtaan lienee kehitetty tavanomaisella ylimmästä, poliittisesti valitusta johdosta tulevalla hiljaisella ohjeistuksella ja palkkioilla nimityksineen. Tämä ohjaus synnyttää lopulta toivotunlaisen virastokulttuurin ja ilmapiirin, joka suosii ja hylkii tietynlaisia henkilöitä ja luo haluttua päätöksentekoa.
Keskusta on myös erittäin tietoisesti vahvistanut otettaan itselleen tärkeiksi katsomissa viranomaisissa. Se on Pekkarisen aikana siirtänyt elintarvikeneuvottelukunnan maat-metsät — ministeriöön, ottaa piakkoin käyttövesiasiat Eviraan eikä kirveelläkään päästä Suomen potentiaalisesti tärkeintä terveystoimijaa sinne minne se kuuluisi eli STM:ään. Kyse on VRN:stä, Valtion ravitsemusneuvottelukunnasta, joka on haudattu elävältä Eviran uumeniin. Ei pääse kajoamaan siihen, mitä suomalaiset syövät. Tästä peräti kauheudesta on tehty väitöskirja aika hiljan. Kokeilepa google-hakua “Auli Suojenen” — nimellä.
Ympäristöministeriössä Kokoomuksen Särkijärvi on dispossa, tiettävästi muitakin johtavia virkamiehiä. Kepulainen Pokka vahtii nyt siellä.
Stakes yhdistettiin Pekka Puskan KTL:ään ja kun yhdistämisvaiheessa rivi-kepulaisilla oli epätietoisuutta siitä, nimittäisikö Risikko (kok.) eläkeukoksi siirtyvän Puskan vai nuoremman Matti Heikkilän uuden laitoksen johtoon, keskustan äänenkannattaja Suomenmaa päätti auttaa Puskaa likasankokampanjalla.
Juttelin Heikkilän kanssa ennen kuolemaansa, eikä hän — hyvin harkitseva ja sanansa valitseva mies — pitänyt poissuljettuna, etteikö kyse olisi ollut kepulaisten harjoittamasta pelistä. Hän oli kumminkin hyvin hämmästynyt puun takaa tulleesta ja suoranaisen valheellisesta lianheitosta.
JL: “Maatalouden, asutuksen, kalankasvatuksen ja teollisuuden sinne tuottamaa fosforia ja typpeä ei saada ikinä pois.”
Asutus ja teollisuus sekä kalankasvatus eivät tuota kuin häviävän osan Itämeren typestä ja fosforista. Olikos kaikki asutus ja teollisuus yhteensä 16 kumpaisestakin? Maatalous 64 % (N) ja 50 % ℗.
Tämän jutun
http://www.tekniikkatalous.fi/energia/article35950.ece
mukaan Itämeren pelastaminen maksaisi 3 miljardia vuodessa. Saman verran kuin Suomessa maksettava maataloustuki, jos joku ei tietäisi.
En tiedä, mitä serkkuni maanviljelijävaimo kommentillaan tarkasti ottaen tarkoitti, mutta hänen mukaansa oikeat maanviljelijät eivät maataloustukia saa. Mahtavatko tuet mennä maanviljelijöiden kaupunkilaissisaruksille tai muille harrastajaviljelijöille.
Merien puhdistumisesta: Pohjanlahti on puhdistunut paljon sitten pahimpien saastumisaikojensa. Eikö Itämerellä ole myöskin mahdollisuus puhdistua nopeasti ainakin jossakin määrin, jos Tanskan salmien kautta tulee sopivasti suolavettä. Ruotsalaiset laskevat edelleenkin purjeveneittensä jätevedet mereen.
Katsoin tänään elämäni ensimmäisessä maatalousnäyttelyssä maanviljelijöitä tarkkaan eri näkökulmista tämä Soininvaaran blogissa käyty keskustelu mielessäni.
Maatalousnäyttelyssä ei näköjään kitata kaljaa kuten tapahtuu lähes kaikissa muissa kansantapahtumissa.
Mielessäni väikkynyt stereotyyppinen kuva lihavista emännistä ja isännistä ei pitänyt paikkaansa. Väki oli pääsääntöisesti työtärankasti tekevän näköistä ja normaalipainoista.
Viljelijät ovat tarpeettoman rasittuneen näköisiä, tästä syystä heitä katsoessa tuli paha mieli. Maanviljelijöiden autot eivät olleet sen komeampia kuin muillakaan suomalaisilla, Katainen olisi pannut monet autot vaihtoon tukemaan autoteollisuuden huonoa turhaa kysyntää.
Näyttelyalueella tapasi hyvää käytöstä eurooppalaiseen malliin. Suomessa puhutaan huonosti käyttäytyvistä asiakkaista vaativina tai haasteellisina asiakkaina, tosiasiassa kyseessä on usein puuttuva kotikasvatus. Tungeksivia päällekävelijöitä ei ainakaan minun kohdalleni sattunut. Väki osasi jonottaa kuin konsanaan Pariisissa, enkä ole saanut juoda kahviani pitkään aikaan niin puhtaalta pöydältä ja hyvin palveltuna kuin tapahtui näyttelyn perinnekahvilassa.
“En tiedä, mitä serkkuni maanviljelijävaimo kommentillaan tarkasti ottaen tarkoitti, mutta hänen mukaansa oikeat maanviljelijät eivät maataloustukia saa.”
No hän taisi katsoa, että olet niin tietämätön, että sinulle voi tuollaisen perättömyyden päästää. Miten muuten on mielestäsi, saavatko kaikki aktiiviviljelijät tukea?
“Eikö Itämerellä ole myöskin mahdollisuus puhdistua nopeasti ainakin jossakin määrin, jos Tanskan salmien kautta tulee sopivasti suolavettä.”
Joku deux ex machina ei Itämerta pelasta. Mutta erikoisesti sen varaan paljon lasketaan.
“Ruotsalaiset laskevat edelleenkin purjeveneittensä jätevedet mereen.”
Vanhaa kaavaa jatketaan: se onkin jonkun toisen vika.
“Viljelijät ovat tarpeettoman rasittuneen näköisiä, tästä syystä heitä katsoessa tuli paha mieli.”
Oletkos Raksa-messuilla käynyt? Ota paljon nenäliinoja jos menet.
“Maatalousnäyttelyssä ei näköjään kitata kaljaa kuten tapahtuu lähes kaikissa muissa kansantapahtumissa.”
Maatalousnäyttely on ammattitapahtuma. Kaikissa niissä eri alojen ammattitapahtumissa, joissa olen käynyt, ollaan selvinpäin. Jopa Viiniexpossa. Ei pidä verrata Ankkarockia ja ammattimessuja.
“Väki osasi jonottaa kuin konsanaan Pariisissa, enkä ole saanut juoda kahviani pitkään aikaan niin puhtaalta pöydältä ja hyvin palveltuna kuin tapahtui näyttelyn perinnekahvilassa.”
Kiitä siitä ravintolahenkilökuntaa, älä ainoastaan asiakkaita.
Nettoveroaste kirjoitti: ” ”
Retoriikkaa, pelkkää retoriikkaa, siispä en vastaa.
Osmo Soininvaara kirjoitti: “Suomen maataloustuen suurin synti ei ole sen taso vaan rakenne, jolla näyttää olevan aivan muita päämääriä kuin turvata peltojen pitäminen viljelyksessä. EU:n byrokraattien asenne on paljon fiksumpi, siis keskimäärin, koska EU:ssa sentään vähyän yritetään kunnioittaa suhteellisen edun periaatetta.”
Voisitko vähän tarkentaa, miten suomalainen sovellutus EU:n maatalousjärjestelmästä on rakenteeltaan huonompi kuin muualla EU:ssa? Mitä pitäisi tehdä toisin? Jos suhteellisen edun periaate haluttaisiin ottaa EU:ssa laajemmin käytöön, niin eikö pohjoisille alueille kuuluisi nimenomaan maidon- ja naudanlihantuotanto, ja etelämmäksi sitten pidemmästä kasvukaudesta hyötyvä tuotanto. Maidon ylituotanto ei ole EU:n pohjoisimpien maiden ongelma, vaan se on huomattavasti etelämmässä.
Ode kirjoitti mm:
1) Jos maatalousammatin harjoittaminen olisi niin valtavan tuottoisaa ja helppoa, kuin Nettoveroaste väittää, tuskin alalta koko ajan poistuisi väkeä.
4) Se, että pellot ovat täällä raukoilla rajoilla niin kalliita kuin ovat, osoittaa, että jotain on pahasti pielessä. Kun viljely on aivan kannattavuuden rajoilla, pellon arvon pitäisi olla jokseenkin nolla. Tällainen tuki paitsi että se valuu lähinnä kaupunkiin muuttaville sisarille, vie kannattavuuden monelta terveeltä tuotantohaaralta, joka ei saa tukea.
.….….….….….….
Pitäisi pystyä erottamaan maatalousyrittäminen ja maatalousomaisuuden (pellon) hallinta. Valitettavasti tukipolitiikkamme on onnistunut erinomaisesti suojamaan maatalousomaisuuden hallinta, joka monesti on ristiriidassa itse yrittämisen kanssa.
Monella tilalla tässäkin ketjussa kadehdittu “leveä elämä” on faktisesti pääomatuloa eikä itse tuottamisesta saatu. Näin alkavana viljelijänä, ilman suuria pääomia alalle tulleena olen sen tajunnut. Edunvalvontaporukassa (MTK) aktiivisin porukka ovat nämä jo investointinsa maksaneet, omaa varallisuuttaan vartioivat viljelijät, joilla on aikaa istua kokouksia.
Pellon hinta, joka syrjäseutuja lukuunottamatta on karannut tuotantoarvosta (ja vaikka siihen pääomittaisi tukiakin mukaan), kertoo, että alalla on (yhä) paljon voimia, joilla on runsaasti “kärsivällistä pääomaa”. Tämä kusee suoraan niiden jaloille, jotka haluavat/joutuvat ajattelemaan ruuan tuotantoa ihan vain yritystoimintana.
Petri Leinonen
Nettoveroaste kirjoitti: “Itse asiassa Suomessa on hyvin paljon esimerkiksi zoonooseja:
a) Salmonella: eniten pohjoismaissa, paljon yli EU:n keskiarvon.”
Itse olin siinä uskossa että pohjoismaat on ainoita maita EU:ssa, jotka salmonellaa testaavat, koska se on jotenkin aisoissa. Pienellä googlauksella löysin ainoastaan tämän EFSA:n salmonellaa koskeva julkaisu jossa on myös eritelty dataa maittain.
http://www.efsa.europa.eu/EFSA/efsa_locale-1178620753812_1178620761745.htm
Linkki käsittelee vain siipikarjaa mutta jos sisältöä oikein tulkitsin niin se kertoo että keskimäärin EU:ssä yli 20 % siipikarjasta kantaa salmonellaa kun taas Suomessa luku on 0.1 %.
Jos Nettoveroasteella on linkkejä valmiina niin näkisin niitä mielelläni.
Petrille:
Kaikilla tuilla ja korvauksilla on tapana nostaa sen tavaran tai palveluksen hintaa, josta se maksetaan. EU on jostain syystä keksinyt, että kaikki tuet pitää maksaa maan käytöstä, jotta itse tuotanto muka määräytyisi markkinaehtoisesti. Tällöin tietysti jokainen hamuaa tätä maata, ei siihen MTK:n herroja tarvitse.
EU ei vain tajua, että maa on ainoastaan yksi tuotantoväline muiden joukossa, kyllä sen suosiminen vaikuttaa markkinoihin aivan samalla tavalla kuin jonkin toisenkin tuotantovälineen suosiminen vaikuttaisi. Ja sama aikutus sillä on tietysti kaikissa maissa, jossa tukea näin maksetaan. En tiedä, koetaanko tätä maahan pääomittumista muualla ongelmalliseksi. Jos näin ei ole, niin varmaankin muualla maanomistusolot, kiinteistön luovutussäännökset,sukupolvenvaihdostapa, perintölainsäädäntö tai muut sellaiset asiat ovat toisin, niin että maahan sitoutunut pääoma pysyy paremmin elinkeinon sisällä eikä valu pois.
Kuuntelin 1980-luvun alussa saksalaisen prof. Tangermannin luennon maataloustuista. Hän oli tuolloin jyrkästi sitä mieltä, että tukia ei saisi maksaa maankäytön perusteella juuri tuon pääomittumisvaaran takia. Tämän samaisen herran sanotaan olevan nykyisen EU:n maatalouspolitiikan isä. Mikähän lienee saanut hänet kääntämään takkinsa näin päinvastaiseksi?
Joo, tiedän tämän pääomittumisjutun. Vaihtoehtojahan olisi tuotantotuki (oli meillä ennen EU:ta, ei toimi), jonkinlainen kansalaispalkka viljelijälle (ei onnistune selektiivisenä), eläintuki (siitäkään ei kovin hyviä kokemuksia).
Muualla Euroopassa maankäyttölainsäädäntö on ymmärtääkseni huomattavasti tiukempi kuin meillä. Meillähän odotusarvosta (tonttimaaksi) johtuen kaupunkien ympärillä on pusikkovyöhyke, koska kenenkään ei sillä hinnalla kannata hankkia maata viljelykäyttöön. Hinta heijastuu kyllä kauemmaksikin.
Meillä ei myöskään ole vuokraviljelyperinnettä siinä kuin monissa maissa, joissa maanomistus on erittäin keskittynyttä (ei sekään nyt autuasta ole…). Oikeataan vasta nyt nousee nuorehko viljelijäsukupolvi, joka ajattelee asiaa enemmän yritystoimintana kuin elämäntapana. Maanomistus vaan on vielä niissä käsissä, joille oma maa, oma lupa, viisitoista sukupolvea hartioilla ja koko tämä talonpoikainen klisteistö ohjaa päätöksentekoa. Ja tämä on sitä porukkaa, jolla on aikaa siellä MTK:ssakin vielä aikaa vaikuttaa, ampua vihreitä ja kirota sosialisteja.
Ei minulla mitään viisastekiveä ole, mutta keskustelukentä eri puolilla olisi joskus fiksua laittaa jäitä hattuun, niin voitaisiin joskus saada asiallisiakin vastauksia.
Niin, on kait kerrottava, että olen itsekin viljelijä jo viidettä vuotta, tyhjästä ilman perintötilan rasitteita ja voimavaroja aloittanut.
Petri Leinoen
Maanomistusrakenne on sitä mitä on, jos ei sosialismiin haluta siirtyä. Ja poikkeaa eri Euroopan maissa huomattavasti toisistaan. Se pitää ottaa huomioon, kun maatalouspolitiikkaa yhteisötasolla suunnitellaan. Hyvä esimerkki yhteentörmäyksestä oli tilatuen kohdalla, jossa säännökset tukioikeuksista vuokramaiden kohdalla oli tehty lähes perinnöllisten landlordien vuokralaisten kannalta. Tämä ei tietystikään sovellu Suomen lisäpeltovuokramarkkinoiden muutaman vuoden vuokrasopimuksiin.
Vanha kansantaloustieteen perussääntöhän oli, että että talouspolitiikkaa toteutettaessa pitää olla vähintään yhtä monta keinoa kuin on tavoitteitakin. Muutoin yhtälöä ei saada ratkaistua. Nykyään maatalouspolitiikalta vaaditaan melkein kaikkea kuun ja taivaan väliltä, mutta keinoksi esitetään lähes aina pelkästään peltotukea. Eihän sellainen voi tuottaa haluttua tulosta. Keinovalikoimaa on pakko monipuolistaa.
Itämerellä yhden vesiatomin kiertäminen kestää 30 vuotta. Matalan sisämeren keskisyvyys on 55 metriä, mitä voi verrata huomattavasti suurempaan, mutta Gibraltarin rajoittamaan sisämereen silti; Välimereen jonka keskisyvyys on noin 2 000 metriä eli syvyyssuunnassa karkeasti 40-kertainen. Tämä vielä suhteutettuna tilavuuteen tarkoittaa valtavaa eroa.
Muutamista poliittista puheista huolimatta onkin melko surkuhupaisaa, miten Itämeren saastumisen todellisiin ongelmiin ei ole puututtu missään vaiheessa, ja vaikka maatalouden ravinnepäästöjen on vuosi toisensa jälkeen todettu olevan sisämeren pahin rehevöittäjä, poliittista tahtoa löytää ratkaisuja näihin ongelmiin.
Onkin melkein ongelmallista, että ilmastonmuutos-keskustelu, tosin erittäin oikeutettuna kärkenä, siirtää mielissä ympäristödiskurssin muita asioita toissijaisille prioriteeteille, vaikka ympäristöasioita tulisi käsitellä huomattavasti poikkihallinnollisemmin. Nyt ministeriöillä on omat vakiintuneet toimintatapansa ja sektorinsa, mistä näidenkin blogikirjoitusten luonnehdinnat Maa- ja metsätalousministeriöstä kertonevat. Kenties vaadittaisiin esitettyjä vastuualueiden uudelleenmuokkauksia, jotta muutoksia voisi tapahtua.
Onkin surkuhupaisaa, että tässä maassa todellinen ihmisten poliittisen vääntämisen tahto valvoa yötä myöten löytyy tupo-neuvottelupöydissä ja ay-liikkeellä asioista, jotka ovat ay-liikkeelle niin rakkaita. Perinteillä ja vallitsevilla rakenteilla on yhteiskunnan uudistumista jarruttavat voimansa.
Minä en ymmärrä, miten maatalous Suomessa on kannattamatonta. Jos laskemme viljan maailmamarkkinahinnaksi 0,30e/kg ja tuotto Suomessa hehtaarilta on 5000kg, niin jo 10 hehtaarilta saa tuloja 0,30 * 5000 * 10 = 15 000 euroa / vuosi. Päihittää mennen tullen työttömyyskorvaukset. Sadalta hehtaarilta 150 000!!
Liekö pellon hinta jotenkin manipuloitu, jotta pidettäisiin maaseudulta ihmiset poissa?
Vähän tarkennusta nim. KRJ63:n laskelmaan:
- viljan markkinahinta tilalla on tänä syksynä korkeintaan 0,07 €/kg,
- keskisato Suomessa on 2000–3000 kg/ha
- vilja ei suinkaan kasva itsestään, vaan vaatii työtä ja lannoitteita, koneita kasvinsuojeluaineita jne…
Teepä uusi laskelma korjatuilla lähtötiedoilla!
Keskisato on kyllä noin 3.000 kg/ha, etelässä hiukan enemmän ja pohjoisessa hiukan vähemmän mutta noin tuo 3.000 tai vähän yli. Esimerkiksi ohran avaushinta tälle syksylle 82 euroa per tonni tehtaan portilla eli tuosta kun vähentää rahdin niin etäisyydestä vähän riippuen mutta tuottoa siis noin 225 euroa per hehtaari. Lisäksi tulevat tuet noin 550 euroa per hehtaari. Mutta hehtaarin bruttotuotto on ehkä noin 800 euroa per hehtaari. Tästä kun vähennetään pelkät muuttuvat kulut eli siemen 100 euroa/ha, lannoite 150 euroa/ha, kasvinsuojelu 50 euroa/ha. Jää 500 euroa / ha josta sitten vähän polttoainetta muokkaus, kylvö, puinti, kuivaus ja vähän muutakin. Sitten kiinteitäkin. Mutta esimerkiksi Maatalouskalenterista vuodelle 2009 löytyy rehuviljan katetuottolaskelma ja sen mukaan muuttuvat kustannukset ovat 472 euroa/ha. Eli tuosta jäisi 330 euroa/ha konepääomalle, työlle ja muulle katetta. Jos oletetaan että koneet eivät maksa mitään niin työpalkkaa jäisi 100 hehtaarilta siie 33.000 euroa. Mutta että huippubisnes? Kun on täytynyt tila ostaa eli pellot maksaa, koneet, rakennukset jne jne?
Hmm..
Siemen ja lannoitteet 250 €/ha, viljan hinta 225 €/ha. Jos sen viljan sijasta myisi siemenet ja lannoitteen…
Eihän tällainen tilanne voi olla pysyvä.
Tällaisena tilanne on jatkunut jo 14 vuotta, vain yksi poikkeusvuosi välissä.
Viljelijät narrataan kylvämään nuo siemenet ja lannoitteet, sillä muutoin jäisi tuo noin 550 euron tukipotti saamatta. Korkean ammattietiikan ihmisinä viljelijät vielä laittavat nuo hyvän sadon vaatimat määrät lannoitteita ja siemeniä peltoon. Ehkä pysyvä olotila olisi se, että luovuttaisiin tuottamasta laatuviljaa ja käytettäisiin siemeniä ja lannoitteita vain sen verran, että syntyy jotakin vihreää. Sato voitaisiin sitten vaikka polttaa kiinteän polttoaineen laitoksissa. Varmasti parempi taloudellinen tulos, sillä jo viljan polttoarvo on huomattavasti enemmän kuin sen nykyinen markkina-arvo.
Kaiken kukkuraksi viljan viljely on huomattavasti lisääntynyt 14 viime vuoden aikana, kun karjatilat ovat siirtyneet viljatiloiksi, kaikkialla Suomessa, ei vain luontaisella viljanviljelyalueella. Eli viljanviljely ilmeisesti tuottaa kuitenkin sille nähdylle vaivalle paremman tuloksen kuin karjanpito. Ennen EU-äänestystä Suomesta suunniteltiin Euroopan karjatalousaluetta, tulikin vilja-aitta.
Kaupunkilaisen ääliökysymys:
Eikö ne siemenet tule sadosta? hyötysuhde vehnällä jotain 1:7, riisillä 1:100?
Joo, tulee. Hyötysuhde? Tarkoitat että kun kylvää x kiloa siementä niin saa y kiloa satoa? Tuo x kiloa vaihtelee kovasti mm viljalajista, kylvötiheydestä, maalajista, 1.000 siemenen painosta ja itävyydestä johtuen välillä 150 — 300 kiloa hehtaari. Mutta jos vaikka ohjearvona tuollainen 250 kiloa per hehtaari. Ja siemen ei aina tule sadosta. Esimerkiksi itävyys voi olla 30% jos vaikka sattuu sateinen puintikausi tms hauskaa ja tuollaista siementähän ei yleensä kannata kylvää kuin katastrofitapauksessa, siementä menisi 500–700 kiloa hehtaari. Jolloin hyötysuhde alkaa olla jo aika heikko jos satoa 3.000 — 4.000 kiloa hehtaarille.
Mutta tosiaan nyt on taas sellainen hinta viljalla että jos öljyn hinta hiukankin nousee niin on huomattavasti kannattavampaa polttaa sadoksi saatu kaura kuin myydä se kauppaan. Jos vain on sopivat polttolaitteet niin eihän siinä ole mitään järkeä että myy kauran josta ei saa rahaa niin paljoa että olisi varaa ostaa saman lämpömäärän sisältävän määrän öljyä. Taloudellisesti on huomattavasti edullisempaa polttaa se kaura itse kuin myydä se ja ostaa öljyä.
“Mutta tosiaan nyt on taas sellainen hinta viljalla että jos öljyn hinta hiukankin nousee niin on huomattavasti kannattavampaa polttaa sadoksi saatu kaura kuin myydä se kauppaan.”
Eikö vielä järkevämpää olisi olla tuottamatta sitä viljaa lainkaan ja sen sijaan ostaa niillä säästyneillä rahoilla vaikka sitten öljyä (tai ennemmin tietenkin jotain fiksumpaa poltettavaa, jos sitä ihan voimalaitoksessa poltetaan)?
Jos niitä älyttömiä tukiaismääriä perustellaan sillä, että pitää olla ruoka omasta maasta ja sitten se viljelyn tuote ei edes mene ruuaksi, vaan poltettavaksi, niin mikä tolkku tässä oikein on?
Jos viljan hinta on 225e/ha ja siitä 20% siementen hintaa tulee hinnaksi 45e/ha. Lannoitteiden hinnaksi jää sitten 205e/ha?? Eikö lannoittaminen kannattaisi lopettaa ja toteuttaa jotain kesannontia ym. Ei kait se kaikki viljan ravinto lannoitteista kuitenkaan tule..
Krj63:lle vaan että muuten hyvä logiikka mutta kuvitteletko että ostosiemenet saat samalla hinnalla kuin mitä on “bulkkisadon” arvo. Ostosiemen on viljelytarkastettua, sertifioitua jne jne ja hinta on luokkaa 300–400 euroa per tonni + alv eli jos 250 kg/ha niin se on sitten lähelle 100 euroa/ha? Omakin siemen on pääsääntöisesti kunnostettava eli vähintään lajiteltava, mahdollisesti peitattava jne jne että tulee sillekin oma hintansa.
Lannoittamisen voi tietysti lopettaakin ja säästää kustannuksia mutta jos jotain kunnollista ja laadullisesti kauppakelpoista satoakin meinaat saada niin en kovasti suosittele. Esimerkiksi myllyille kelpaavaa leipävehnää tai maltaaksi (olueksi…) kelpaavaa ohraa ei kyllä ilman lannoitusta viljellä. Tietty se lannoitus voi olla karjanlantaakin mutta sitä ei ole kaikilla.
Maataloustuet aiheuttavat sen, että porsaan parhaat palat maksavat kaupassa vähemmän kuin juurekset.
Maataloustuet aiheuttavat sen, että leipäviljaa kannattaa polttaa energiaksi.
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/MTK+valmis+polttamaan+viljaa+energiaksi/1135248671154
Mitä luulette, onko viljan polttaminen maailman kalleinta energiaa? Veronmaksajat kustantaa tietysti kaiken.
YLE:n radio Etelä-Savolla on tänään teemana maito. Maitotuottajien varapuheenjohtaja valitti, että Suomeen dumpataan halpaa maitoa ja juustoa.
Hän julisti maatalousdoktriinia, jonka mukaan suomalainen maito on puhdasta, että jokainen sivistysvaltio pitää huolta omavaraisuudesta ja että jokainen maitotila työllistää seitsemän suomalaista työntekijää.
Radion sivuilla on äänestys MIKÄ MAITO ON PARASTA? Vastaukset:
halpa 72 %
kotimainen 15 %
luomu 7 %
juon mieluummin olutta 6 %
halpa 72 %
amen!
Olen veronmaksajana rahoittanut MTT:n Pellervon, VATT:n ja Turun kauppakorkeakoulun tutkimusta, jonka mukaan maatloustukien lakkauttaminen olisi kannattavaa. http://www.vihrealanka.fi/node/6525
Olen itsekin sitä mieltä, että tuki pumppaa raha bisnekseen, nostaa peltomaan hintaa ja korottaa vuokraa ja nostaa muutoinkin tuontantopanosten hintaa. Eli apajilla ovat kaikki alan kylkikäistoimijat. Tästä syystä Meillä on EU:n suurimmat tukiaiset per kapita ja kallein kotimainen ruoka.
Mitähän sanoo tuo tutkimus?
Mutta mistä ihmeestä tämä tutkimus löytyisi esim PDF-muodossa. Olen käynyt läpi ko. laitosten sivut ja googlettanut. Naamakirjasta en sentään ole hakenut. Osaako joku neuvoa miten tämän tutkimuksen saloihin pääsisi käsiksi.
Meilläpäin taidetaan jättää taas viljelykset peltoon.
http://yle.fi/alueet/etela-karjala/2011/07/lemin_peruna_uhkaa_jaada_historiaan_2698762.html
Viime kesänä katsoin kun viljaa kylvettiin niin myöhään että sitä ei mitenkään saatu valmiiksi. Syksymmällä katselin kun kaalipeltoa vedeltiin murskaksi pellolle. Mitä väliä kun tuet tulee joka tapauksessa.
Perunanviljelijöiden valitus epäterveestä, ruotsalaisesta kilpailusta olisi ymmärrettävämää jos ruotsi maksaisi kansallista tukea edes vähän. Mutta ei. Siellä ei saa kaikkea ilmaiseksi ja se johtaa tehokkuuteen johon suomessa ei ole mahdollista päästä.
Pitäisikö meidänkin poistaa kansallinen tuki, jotta lemin punainen säilyisi?