Tietysti jakautuu, jos voi siten kasvattaa voittojaan.

Kaikki yritykset eivät ole saman kokoisia. Tämä ei johdu sattumasta vaan siitä, että yrityksillä ei ole olemassa mitään optimikokoa joka olisi sama yrityksestä riippumatta. Joku yritys toimii parhaiten pienenä, joku parhaiten suurena. Riippuu markkinoiden koosta kuinka monta ja minkä kokoisia yrityksiä mahtuu markkinoille.

Markkinat joilla on 2-3 yritystä ei ole monopoli. Läheskään kaikki markkinat eivät ajan myötä ajaudu sellaisiksi, että niillä olisi vain 2-3 yritystä. (ks. esim. vihannesmarkkinat, jotka ovat olleet olemassa satoja vuosia.)

Yritysten määrä markkinoilla riippuu markkinoiden koosta ja siitä miten paljon säästöjä tuotantoa keskittämällä saadaan. Jossakin vaiheessa nämä suuruuden ekonomiasta saatavat hyödyt alkavat vähenemään ja lopulta suuruus on haitaksi. (ks. GM) Jos markkinat ovat niin suuret, että tämän maksimikoon yrityksiä mahtuu niille useita, niin kilpailu säilyy.

“siksi yritykset yrittävät laajentaa markkinaosuuttaan mahdollisimman isoksi, koska silloin on vähiten kilpailua.”

Se, että yritykset yrittävät laajentaa markkinaosuuttaan mahdollisimman isoksi on kilpailua

“Markkinatalousteoriassa yrityksiä pitää olla 20 ja kunkin markkinaosuus 5%.”

?!?!! öööö… ei.

“Sinun on pakko katsastaa autosi!”

Jeps, mutta tämä pakko johtuu pelkästään siitä, että valtio määrää näin. Mitään ei ole pakko saada, jos valtio ei pakota.

…Joku päivä sitten vilkaisin EU:n paptenttisopimuksesta esitetyn datan. Sopimukseen liityttiin 96, ja patenttien kasvukäyrällä ei näkynyt minkäänlaista poikkeamaa vuoden 96 kohdalla. Olettaisin, että kasvukäyrällä on nokia yliedustettuna, ja ajatus siitä, että nokian kehitys perustuisi vuoden 96 patenttilakiin on vähintäänkin hilpeä. Ehkä en ymmärtänyt argumenttia?

Hauska, kun naurat omille vitseillesi, mutta
miksi pitäisi tarkastella erityisesti Nokiaa? Tarkoituksenani oli esittää 90-luvun aikainen jyrkkä muutos kansainvälisessä patentoinnissa ja eräs tuon vuosikymmenen aikana otettu askel Suomen lainsäädännön integroitumisessa Länsi-Eurooppaan. Viennin hightech-osuus nousi saamaan aikaan kuin kansainvälisen patentoinnin määrä. Sama ilmiö, vaikka Nokian luvut jätettäisiin kokonaan pois. Miten paljon patentointi on kunkin yksittäisen yrityksen tuotekehitystä motivoinut, neuvotteluja, kaupallistamista ja myyntiä edistänyt vaihtelee varmaan paljonkin yrityksittäin. En pysty tuon suhteen sinua auttamaan.

Suomen kannalta kuitenkin mielestäni olennaista on, että löydettiin riittävästi meille toimivia tapoja toimia länsimarkkinoilla, kun idänkauppa romahti ja että löydetään riittävästi tapoja toimia maailmanmarkkinoilla. Patentointi on mielestäni edelleenkin hyvä pitää työkalupakissa erilaisia vääntöjä varten.

Markkinat ovat sellaiset, että ne ajan myötä ajautuvat kaikki 2-3 yrityksen monopoleiksi. Kuluttajaa hyödyttävä kilpailu tarkoittaa yritysten voittojen vähenemistä, mutta yrityksen tehtävänä on voiton maksimointi: siksi yritykset yrittävät laajentaa markkinaosuuttaan mahdollisimman isoksi, koska silloin on vähiten kilpailua. Voitonmaksimointi vähentää kilpailua.

Markkinatalousteoriassa yrityksiä pitää olla 20 ja kunkin markkinaosuus 5%. Tälläisiä markkinoita kun olisi, niin kukaan ei valittaisi markkinataloudesta. Mutta niitä ei ole missään.

“Mitään ei ole pakko saada” Sinun on pakko katsastaa autosi! Pakko saada ruokaa ja asunto. Pakko saada terveydenhoitoa kun sattuu. Viihteessä markkinat toimivat loistavasti: valtion ei tarvitse julkaista iltapäivälehtiä eikä Madonnan cd-levyjä.

Se, että toisessa vaihtoehdossa levy-yhtiön on pakko parantaa palvelua jos haluaa ne miljoona kuuntelijaa ja ensimmäisessä voi koittaa tuottaa kopioinnin estoja (ja mahdollisesti parantaa palvelua).

Ja sellaisen henkilön kyseenalaistus ja tulkinta, jonka toimeentulo omasta mielestään on riippuvainen establishmentin olemassaolosta ja hyvästä tahdosta on tarpeellista tarkalleen ottaen miksi?

“Ajatus, ettei kirjailijalla olisi mitään oikeuksia omaantekstiinsä yli Googlen, tarkoittaa, ettei kirjoittamalla voi tienata senttiäkään, eikä tätä väitettä ole kukaan kumonnut tässä keskustelussa. ”

Kenenkään tehtävä ei ole kumota tuota väitettä. Sinun tehtäväsi on todistaa se. Jokin kummallinen oletus äärimmäisen tehokkaista markkinoista jossa ei ole minkäänlaista kykyä hintadifferointiin ei ole todistus. Jotkut ovat yrittäneet hyväntahtoisesti esittää mahdollsia malleja (väitit, että minun mallini kannattaisi toeuttaa jo tänään. Googlella on kuulemma kaikki kirjat, miksi ei toteuta? Ehkäpä koska tekijänoikeuksien haltijoilla ei ole kannusteita innovoida)

Joku päivä sitten vilkaisin EU:n paptenttisopimuksesta esitetyn datan. Sopimukseen liityttiin 96, ja patenttien kasvukäyrällä ei näkynyt minkäänlaista poikkeamaa vuoden 96 kohdalla. Olettaisin, että kasvukäyrällä on nokia yliedustettuna, ja ajatus siitä, että nokian kehitys perustuisi vuoden 96 patenttilakiin on vähintäänkin hilpeä. Ehkä en ymmärtänyt argumenttia?

En kyllä mitenkään pysty ymmärtämään, että onnistuit tulkitsemaan “mitä ajatetelin tänään” tekstin näin. Minusta hän nimen omaan vastusti tätä tulkintaasi.

Tieteellistä tekstiä ja tietoa tuotetaan jo nyt yhteiskunnan varoilla yliopistoilla. Kukaan tekijänoikeuksien purkamista kannattava ei ole ehdottanut yliopistojen lakkauttamista. Tietysti yliopistot voisivat rohkaista palkkaamiaan tiedemiehiä kirjoittamaan myös yleistajuisia teoksia pelkkien tieteellisten julkaisujen lisäksi, mutta eiköhän tämäkin asia hakeudu parhaaseen tasapainoon, kun annetaan yliopistojen itse tehdä päätökset.

Miksi toistuvasti käytät tätä samaa retorista kikkaa? Ymmärrät varmasti, että on ihan eri asia argumentoida yhtä ansaintalogiikkaa vastaan kuin väittää, että kaikki ansaintalogiikat olisivat jotenkin “vääriä”. Kukaan ei ole väittänyt, ettei kirjoittamalla saisi ansaita mitään.

Minusta yllä moni kirjoittaja menee tähän retoriseen ansaan ja alkaa argumentoida, miten monet kirjoittaisivat edelleen vaikka eivät ansaitsisi mitään. Sellainen argumentti on toki validi tässä keskustelussa, mutta koska se tulkitaan näköjään aina tällä tavalla epäasiallisesti, niin sitä tulisi välttää.

Tosellisuus ja nykyaika, jota ei tulkita ja kyseenalaisteta muuttuu hyvinkin usein jähmeäksi. Monestako pystyynkuolleesta kulttuurista olet kuullut, joissa vanhat mestarit ovat kyseenalaistamattomia ja pyhyiä, ja uusien myyttien ja tulkintojen tarjoajia vainotaan?

Pelkkä sanomisen vimma on saattanut ajaa Josph Brodskya – jonka ei-kaupallinen järjestelmä sulki mielisairaalaan, koska esitti perusteettomia väitteitä runoilijana olostaan – tai Solzenitshyniä, mutta samaan aikaan maasta salakuljetetut tekstit ovat päätyneet hyvinkin ammattimaisten organisaatioiden käsittelemiksi ja varjelemiksi. Heillä on myös ollut ehdoton kannustin: tuhoutumisen ja unohtamisen pelko. En kuitenkaan usko, että mestarillista tekstiä on syytä kiduttaa ulos tekijöistään.

Noin muuten nälkätaitelijan myytti elää edelleen vahvana. Tähän on osasyynä mesenaattiaikoijen roimat tuloerot, jolloin toimintaa tukeneiden näkökulmasta useat kirjailijat olivat monessakin mielessä kerjäläisiä.

Tästä päästään siihen, että ei pelkkä sanomisen polte auta auta luomaan uraa. Esikoisromaaneja sillä kyllä syntyy, mutta perheelliset eivät kirjoita romaaneja pelkästä sanomisen poltteesta. Ja vielä harvempi auttaa ammattimaisesti kirjailijoita muokkaamaan heidän tekstejään pelkästä toimittamisen riemusta.

Huomattavan harva kirjailija (fakta tai fiktio) julkaisee kymmenettä teostaan ilman tukea ja tunnustusta – sekä taloudellista ja henkistä. Suomessa Timo K. Mukka koitti, mutta kuoli yhdeksännen jälkeen.