Rajakustannukset, hintamekanismi, voimavarojen allokointi ja hintadifferointi

Kansan­talousti­eteen oppikir­jois­sa opetet­ti­in ainakin ennen, että markki­namekanis­mi ohjaa voimavaro­jen käyt­töä oikein, kun tas­apain­oti­las­sa tuot­teen hin­ta vas­taa sen valmis­tamisen mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sia. Tämä tun­tui jo sil­loin vähän arve­lut­taval­ta, sil­lä jos tuotan­tokus­tan­nuk­set jae­taan kiin­teisi­in ja muut­tuvi­in, pelkil­lä muut­tuvil­la kus­tan­nuk­sil­la myyvä yri­tys menee konkurssi­in. Teo­ria pelastet­ti­in olet­ta­mal­la, että läh­estyt­täessä kap­a­siteetin ylära­jaa, muut­tuvat kus­tan­nuk­set alka­vat nous­ta. Oppikir­jois­sa mainit­ti­in myös rautati­et toim­intana, jos­sa kiin­tei­den kus­tan­nusten osu­us on niin suuri, että oikea hin­noit­telu mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan johtaa –  ja sen tuleekin johtaa – toimin­nan tappiollisuuteen.

 Infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa tör­mätään yhä use­am­min tilanteeseen, jos­sa valmis­tuk­ses­ta aiheutuu oikeas­t­aan van kiin­teistä kus­tan­nuk­sia ja mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set ovat nol­la. Jos tuote­taan kallis tele­vi­sio-ohjel­ma, sen kus­tan­nusten kannal­ta on yhden­tekevää, kuin­ka moni sitä kat­soo. Sik­si olisi jär­jetön­tä hin­noitel­la osa kat­so­jista ulos korkeal­la hin­nal­la. Sik­si radio- ja tele­vi­sio aloit­ti­vat Euroopas­sa mak­sut­tom­i­na yleis­ra­dioina. (Kat­somi­nen on mar­gin­aal­i­hin­nan kannal­ta mak­su­ton­ta lupa­mak­sus­ta huoli­mat­ta, kos­ka lupa­mak­su pitää mak­saa, vaik­ka ei katsoisi)

 Ihmisil­lä on aika huono mak­sumoraali, kun tuot­tei­den mar­gin­aa­likus­tan­nus on nol­la. Pum­mil­la matkus­tamista ei pide­tä varas­tamise­na, kos­ka ratikan kulut eivät nouse parista ylimääräis­es­tä matkus­ta­jas­ta.  Piraat­tipuolue halu­aa lail­lis­taa tek­i­jänoikeudel­la suo­jatun mate­ri­aalin ilmaisen kopi­oin­nin. Ja niin edelleen.

 Opti­maalisen suun­nitel­mat­alouden piti johtaa voimavaro­jen parhaaseen mah­dol­liseen käyt­töön. Tiedämme, että käytän­nössä ei näin käynyt. Toisaal­ta vapaan kil­pailun ja markki­namekanis­min piti yleen­sä johtaa samaan parhaaseen mah­dol­liseen tilanteeseen. Kun näin ei käy, puhutaan markki­navirheestä. Näi­hin mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­taan ilmaisi­in hyödykkeisi­in ei ole opti­maal­ista ratkaisua, vaan ne tuot­ta­vat aina markki­navirhet­tä. Aina, kun joku kulut­ta­ja rajataan hin­nal­la ulkop­uolelle, syn­tyy hyvinvointitappiota.

 Kuvitel­laan tuotet­ta, jon­ka tuot­tamisen mar­gin­aa­likus­tan­nus on tasan nol­la, mut­ta kiin­teät kus­tan­nuk­set ovat merkit­tävät. Miten se pitäisi hin­noitel­la. Sovi­taan, että kyse on tele­vi­sio-ohjel­mas­ta, jon­ka kus­tan­nuk­set eivät riipu lainkaan siitä, kuin­ka moni sen näkee.

 Hintadifferoinnin syy
Oheises­sa kuvas­sa kysyn­tä on piir­ret­ty mak­suhalukku­u­den mukaan järjestyk­seen siten, että vasem­mal­la ovat ne kat­so­jat, jot­ka arvosta­vat ohjel­maa eniten ja oikeal­la ne, jot­ka arvosta­vat vähiten. Arvos­tus­ta mitataan sil­lä, paljonko he oli­si­vat valmi­it tuot­teesta mak­samaan. Punaisen käyrän ala­puolelle jäävän alueen pin­ta-ala ker­too, paljonko ohjel­mas­ta olisi yhteen­las­ket­tua hyö­tyä, jos kaik­ki halukkaat saisi­vat sitä kat­soa. Kan­nat­taisiko opti­maalises­sa kansan­taloudessa ohjel­maa lainkaan tuot­taa, riip­puu siitä, onko tuo kokon­aishyö­ty suurem­pi vai pienem­pi kuin kiin­teä kus­tan­nus; siis riit­täi­sivätkö rahat peit­tämään kulut, jos jokainen kat­so­ja saataisi­in mak­samaan tasan se sum­ma, jon­ka arvoise­na itselleen he ohjel­maa pitävät. 

 Jos ohjel­man kat­somi­nen on mak­sullista (siten, että juuri tämän ohjel­man kat­somis­es­ta joutuu mak­samaan)  ja ohjel­man tuot­taa yksi­tyi­nen yri­tys, sen pitää päät­tää, pyrki­ikö se houkut­tele­maan hal­val­la hin­nal­la (p2) paljon kat­so­jia (q2) vai per­iäkö korkeaa hin­taa (p1) ja tyy­tyä pie­neen määrään kat­so­jia (q1). Mitä korkeam­mak­si hin­ta asete­taan, sitä suurem­pia hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta syn­tyy, kun osa kat­so­jia rajataan turhaan ulkop­uolelle. Tätä ajatellen hin­nan pitäisi olla mah­dol­lisim­man hal­pa, mielu­um­min tasan nol­la. Sil­loin ei tietenkään saa­da kiin­teitä kulu­ja peit­e­tyk­si ja käy niin, ettei tuo­ta ohjel­maa koskaan tuotettaisi.

 Oli hin­ta mikä hyvän­sä, yri­tys saa kerä­tyk­si vain osan ohjel­man poten­ti­aalis­es­ti tuot­ta­mas­ta kokon­aishyödys­tä. (Joko suo­rakul­mioiden p1 x q1 tai p2 x q2 muo­dosta­ma pin­ta-ala) Sik­si on hyvinkin mah­dol­lista, että ohjel­ma jää kokon­aan tuot­ta­mat­ta, vaik­ka ilmaise­na sen kat­so­jille tuot­ta­ma hyö­ty riit­täisi peit­tämään tuotan­tokus­tan­nuk­set. Tuotan­topäätösten kannal­ta opti­maal­ista olisi, jos jokainen saataisi­in mak­samaan tasan se sum­ma, jon­ka arvoise­na he ohjel­maa pitävät.

 Hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta syn­tyy aina, jos hin­ta on sama kaikille. Osa kat­so­jista rajataan ulkop­uolelle ja toisaal­ta lopuil­ta ei saa­da per­i­tyk­si sitä hyö­tyä, jon­ka he ohjel­mas­ta saa­vat. Jos minä pidän ohjel­maa viiden euron arvoise­na, mut­ta siitä per­itään vain kak­si, tuo ero­tus, kolme euroa, on min­un saa­mani kulut­ta­jan ylijäämä.

 Hin­tad­if­fer­oin­nil­la pyritään ainakin lähem­mäs sitä tilan­net­ta, että tilan­net­ta, että jokainen mak­saa koke­mansa hyö­dyn ver­ran. Ohjel­maa voidaan myy­dä halvem­mal­la opiske­li­joille ja eläkeläisille, kos­ka nämä pienem­pit­u­loisi­na ilmeis­es­ti oli­si­vat valmi­it mak­samaan vähem­män. (Tästä ne opiske­li­ja- ja eläkeläisalen­nuk­set johtu­vat, eivät altru­is­mista) Sit­ten voidaan tehdä niin, että ensin ohjel­ma näytetään kalli­il­la niille, jot­ka ovat valmi­it mak­samaan siitä paljon ja myöhem­min halvem­mal­la lopuille. 

 Yksi tapa hin­tad­if­fer­oin­ti­in on myy­dä tuote parem­pana mak­suhalukkaim­mille ja vähän huonon­net­tuna niille, jot­ka eivät ole valmi­it mak­samaan riit­tävästi. Tuot­teen (kam­er­an, tietokoneen, tietoko­neo­hjel­man) tahalli­nen heiken­tämi­nen on tietysti taval­laan älytön­tä, mut­ta se voi johtaa kaikkien kannal­ta parem­paan tulok­seen kuin se, että  tuotet­ta joko myy­dään kalli­il­la vain pienelle osal­la väkeä tai niitä hyviä omi­naisuuk­sia ei koskaan suun­nitel­lakaan, kos­ka niille ei saa katetta.

 Tuot­teen tahalli­nen heiken­tämi­nen on markki­navirhe, mut­ta se voi aut­taa tor­ju­maan suurem­man markkinavirheen. 

 Jos markki­navirhe käy sietämät­tömän korkeak­si, yhteiskun­ta voi pelisään­töjä muut­taen tor­jua sitä. On e3simerkiksi perustet­tu kir­jas­to­laitos, vaik­ka kiur­jan lainaamisen kus­tan­nuk­set ovat suurem­mat kuin sen pain­ok­sen kas­vat­tamisen kus­tan­nuk­set. Kir­jo­jen osta­jat osal­lis­tu­vat kiin­tei­den kus­tan­nusten peit­tämiseen ja lainaa­jat pää­sevät taval­laan siiv­el­lä. kansalaisy­hteiskun­ta on kehit­tänyt ilmaiso­hjelmia hyvää hyvyyt­tään. Piraat­tipuolue halu­aa tek­i­jänoikeudet pois ja kir­jat ja musi­inkin kus­tan­net­tavak­si jotenkin muuten, ilmeis­es­ti vapaae­htoisil­la lahjoituk­sil­la. (Piraat­tipuolueen tavoite ei kyl­lä ole min­ulle täysin val­jen­nut)  Lääkepatent­te­ja on vaa­dit­tu kumot­tavak­si kehi­tys­maid­en lääke­huol­lon osalta. Ja niin edelleen.

 Infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa alhais­ten tai olemat­tomien mar­gin­aa­likus­tan­nusten tilanne käy yhä yleisem­mäk­si. Talouden opti­moin­ti vaatisi tältä osin päät­täjiltä suur­ta luovu­ut­ta. Joskus on järkevää mak­saa kiin­teät kulut yhteiskun­nan pus­sista ja jakaa tuotet­ta ilmaisek­si tai läh­es ilmaiseksi.

207 vastausta artikkeliin “Rajakustannukset, hintamekanismi, voimavarojen allokointi ja hintadifferointi”

  1. “Oppikir­jois­sa mainit­ti­in myös rautati­et toim­intana, jos­sa kiin­tei­den kus­tan­nusten osu­us on niin suuri, että oikea hin­noit­telu mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan johtaa – ja sen tuleekin johtaa – toimin­nan tappiollisuuteen.”

    Hie­man aiheesta sivu­un totean:
    Hem­metin oppikir­jat, joskus tun­tuu että kansan­taloutemme suurim­mat ongel­mat tulee siitä mitä kaup­pati­eteil­i­jöille opetetaan.

    Paras­ta yhteiskun­nallemme olisi saa­da kaikki­in yhteiskun­nal­lisi­in johtote­htävi­in human­is­te­ja insinöörejä.

    1. Kaup­pati­eteil­i­jöi­den opetuk­ses­ta olewn samaa mieltä. Näitä markki­avirheitä selvitetään kansan­talousi­eteis­sä. Kaup­pati­eteil­i­jöille markki­nat ovat erehtymättömiä. 🙂

  2. Osmo: Kyl­lä sitä kan­sista opete­taan kauppakorkeassakin…

  3. Oikein mainio pieni ker­taus. Ei nuo opetuk­set ole oleel­lisin osin muut­tuneet, ainakin Helsin­gin Yliopis­tossa näin opete­taan edelleen.

    Markki­navirheitä on paljon, mut­ta usein val­tion ratkaisu on suurem­pi ongel­ma. Rautati­et on järkevä kansal­lis­taa (ainakin osit­tain, ehkä riit­täisi että val­tio omis­taa radat mut­ta yksi­tyiset oper­oi­vat junia?), mut­ta esimerkik­si dig­i­taa­likameroiden valmis­tuk­seen ja myyn­ti­in val­tion ei var­masti kan­na­ta puut­tua lainkaan. Mut­ta näin­hän tämä menee: on talous­te­o­reet­tis­es­tikin selvää että markki­nat ajau­tu­vat usein huonoon tas­apain­oon, eli val­ti­ol­la tulee olla jokin rooli taloudessa.

  4. Piraat­tipuolueen sivuil­ta löy­tyy ainakin täl­lainen lyhyt kuvaus siitä, mitä puolue haluaa:

    Piraat­tipuolue halu­aa edis­tää myön­teistä tietoyhteiskuntakehitystä.
    Tek­i­jänoikeudet eivät saa rajoit­taa teosten epäkau­pal­lista käyt­töä. Yhteiskun­nalle vahin­gol­li­sista lääke- ja ohjelmistopaten­teista on luovut­ta­va ja patent­ti­jär­jestelmää tarkastelta­va kokon­aisuute­na uudelleen. Tek­i­jänoikeuk­sia tai ulkoisia uhkia ei saa käyt­tää perus­teena vapauk­sien ja yksi­ty­isyy­den kohtu­ut­toma­lle rajoit­tamiselle. Val­tioiden ja Euroopan union­in on toimit­ta­va nyky­istä avoimem­min ja kansanvaltaisemmin.

    … …

    Kos­ka aineet­tomien hyödykkei­den eli­nai­ka on nykyaikana häkel­lyt­tävän lyhyt, on kau­pal­lisen kopi­oin­nin ja käytön tek­i­jänoikeussuo­ja lyhen­net­tävä 5–10 vuo­teen hyödyk­keen julka­is­us­ta. Epäkau­pal­lisen kopi­oin­nin ja käytön on olta­va vapaa­ta luomishetkestä lähtien.

    1. Tuo tek­i­jänoikeuk­sien lyhen­tämi­nen on järkevää, mut­ta aja­tus oikeud­es­ta kopi­oi­da omaan käyt­töön merk­it­see, että kaik­ki tek­i­jänoikeustu­lot lakkaa­vat ajan myötä, kun paperi­sta ja cd-levy­istä luovutaan.

  5. Lisäyk­senä vielä edel­liseen, val­tion roo­lia on syytä rajoit­taa taloudessa ihan vero­tuk­sen syr­jäyt­tämis­vaiku­tuk­senkin takia. Vaik­ka val­tio tietäisi tasan mitä kansalaiset halu­a­vat, sen ei kan­nat­taisi niitä verovaroin ostaa. Korkeampi vero­tus aiheut­taa hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta työn­tar­jon­nan vähen­e­misen myötä. Val­ti­ol­la on siis näi­den markki­navirhei­den kor­jaamises­sa ongel­mana sekä se, että pitää tietää mitä kansalaiset halu­a­vat, että se, että vero­tus (pl. hen­ki- tai muut absur­din verot joi­ta ei oikeasti käytetä) aiheut­taa aina hyvinvointitappiota.

  6. Ara­bit ovat ratkaisseet basaareis­saan ongel­man kaup­pi­as­taidoil­laan, jokainen mak­saa tavaras­ta yksilöl­lisen hin­nan sen mukaan minkä arvoisek­si tavaran arvostaa.

  7. Olen lähi­aikoina valmis­tu­mana kaup­pati­eteistä (en talousti­eteistä), mut­ta olen vas­ta nyt viimeisenä opin­tovuo­te­nani tajun­nut, että kaup­patiede on oikeaa todel­lisu­ut­ta ja että taloustiede on abstrak­ti malli todellisuudesta.

    Kaup­pati­eteis­säkin asioi­ta opete­taan usein niin, että hyvä yri­tysjo­hta­ja pyrkii jäljit­telemään talousti­eteen malle­ja. Asian­han pitäisi olla juuri päin­vas­toin: kaup­pa on ensisi­jaista, malli on vain malli.

  8. Piraat­tipuolue halu­aa tek­i­jänoikeudet pois ja kir­jat ja musi­inkin kus­tan­net­tavak­si jotenkin muuten, ilmeis­es­ti vapaae­htoisil­la lahjoituksilla.

    Se on vain yksi ain­oa vai­h­toe­hto monista, joi­ta on esitet­ty. Omas­ta mielestäni parem­pi ratkaisu olisi esimerkik­si musi­ikin tuotan­nos­sa vaikka­pa se, että tuotan­to rahoitet­taisi­in val­tion bud­jetista mak­set­tavil­la apu­ra­hoil­la, joiden suu­ru­u­den määräisi se, kuin­ka mon­ta ker­taa saman esi­in­tyjän, säveltäjän, tuotan­toy­htiön jne. aiem­paa tuotan­toa on ladat­tu ilmais­es­ta palvelus­ta, jonne tuotan­non ladat­tavak­si anta­mi­nen olisi ehtona apu­ra­ha­jär­jestelmään pää­sylle. Toimit­taisi­in siis hie­man samaan tapaan kuin Suomen nykyi­nen kir­jas­toko­r­vausa­pu­ra­ha­jär­jestelmä, mut­ta “kir­jas­ton” palve­limelle vain tulisi aineet­tomas­sa muo­dos­sa dig­i­taalis­es­ti saataville kaik­ki musi­ik­ki, joka ylipään­sä on tehty — ja vas­taavasti apu­ra­hoi­hin oli­si­vat oikeutet­tu­ja kaik­ki musi­ikin tek­i­jät, tarkasti suh­teessa saavut­ta­maansa suo­sioon. (Mut­ta kos­ka osa ihmi­sistä ei lataisi koskaan mitään, heitä vas­taa­va osu­us apu­ra­habud­jetista voitaisi­in mah­dol­lis­es­ti ohja­ta pie­nile­vikkisen mut­ta taiteel­lis­es­ti korkeata­soisen musi­ikin tukemiseen.)

    Tämä ske­naario ei ole omaa keksin­töäni, vaan olen näh­nyt use­am­man kuin yhden nimeno­maan piraat­tipuoluei­den piiris­sä vaikut­ta­van ihmisen esit­tävän eri ver­sioi­ta siitä.

    Esimerkik­si kir­jo­jen kohdal­la ongel­ma ei taas ole niin suuri, kos­ka niiden käyt­tö­mukavu­us dig­i­taalises­sa muo­dos­sa on parhaim­mil­laankin niin paljon huonom­pi kuin dig­i­taalisen tekstin.

    (Piraat­tipuolueen tavoite ei kyl­lä ole min­ulle täysin valjennut)

    Tässä vai­heessa piraat­tipuoluei­den tavoit­teena on nähdäk­seni ollut lähin­nä yrit­tää herät­tää julk­ista keskustelua siitä, miten imma­te­ri­aalioikeuk­sien alaisen omaisu­u­den tuotan­to voidaan jatkos­sa rahoit­taa ja muu­toin jär­jestää, kun ollaan tul­tu tilanteeseen, jos­sa esimerkik­si tek­i­jänoikeusrikosten val­tavaan enem­mistöön puut­tumi­nen on tul­lut yksinker­tais­es­ti teknis­es­ti mah­dot­tomak­si — täysin riip­pumat­ta siitä, mitä mieltä sinä, minä tai kukaan muu on näi­den tek­i­jänoikeusrikosten moraalis­es­ta tuomit­tavu­ud­esta/ei-tuomit­tavu­ud­es­ta tai yhteiskun­nal­lis­es­ta haitallisuudesta/haitattomuudesta.

    Se, että ihmisil­lä todel­la on huono mak­sumoraali, kun tuot­tei­den mar­gin­aa­likus­tan­nus on nol­la, on kyl­lä sinän­sä hyvin paina­va lisänäköko­h­ta, mut­ta tämä valvon­nan tekni­nen mah­dot­to­muus, joka on täysin moraalin ulkop­uo­li­nen seik­ka, on selkeästi päänäköko­h­ta. Ja tämän ohit­tamis­es­ta tun­tuu johtu­van suuri osa siitä ihme­tyk­ses­tä ja sanois­inko moraalis­es­ta pöl­lämystyneisyy­destä, jota ns. piraat­tili­ike on monis­sa yhteiskun­nal­li­sis­sa keskustelijois­sa herättänyt.

    Piraat­tipuolue­lais­ten — tai sen osan heistä, jon­ka kanssa olen itse keskustel­lut — ajatuk­se­na on, että mikäli ei koh­ta saa­da kehitet­tyä jotakin uut­ta rahoi­tus­mall­ia, niin ihan puh­taasti pelkän dig­i­taalitekni­ikan kehi­tyk­sen vuok­si on lähi­t­ule­vaisu­udessa tulos­sa yksinker­tais­es­ti mah­dot­tomak­si ansai­ta rahaa imma­te­ri­aalioikeuk­sil­la, aivan kuten on jääkaapin kehi­tyk­sen vuok­si tul­lut mah­dot­tomak­si ansai­ta rahaa jään myyn­nil­lä koti­talouk­sille, tai auton ja junan kehi­tyk­sen vuok­si mah­dot­tomak­si ansai­ta rahaa hevosli­iken­teel­lä. Piratismin pahek­su­jat ja nykyisen tek­i­jänoikeuslain­säädän­nön puolestapuhu­jat rin­nas­tu­vat hei­dän mielessään siihen, että jääte­htail­i­ja tai hevos­si­it­tolan omis­ta­ja olisi aikoinaan nous­sut vaa­ti­maan, että val­tion tulee lain­säädän­nöl­lä lähteä tuke­maan hei­dän kan­nat­ta­mat­tomak­si muut­tunei­ta bis­nek­siään. Eli pönkit­tämään nimeno­maan ole­mas­saole­via markki­navirheitä tai jotain, mikä ainakin hei­dän omas­ta näkökul­mas­taan on markkinavirhe.

  9. Tuli mieleen, että toimisiko sem­moinen nol­lan , tai läh­es nol­lan rajakus­tan­nuk­sen infor­maa­tio­tuot­teen hin­noit­telu­jär­jestelmä, mis­sä ensim­mäi­nen tuote myytäisi­in vaik­ka sen­til­lä, ja jokainen ostet­tu tuote kas­vat­taisi hin­taa sen­til­lä. (tai muul­la kiin­teäl­lä summalla) 

    Aikanaan hin­ta nousisi niin, että tuotet­ta myytäisi­in vain muu­tamia kap­palei­ta aikayk­sikköön, jol­loin voitaisi­in vapaut­taa tuote ilmaiseen lev­i­tyk­seen. Tätä aikara­jaa ei tietenkään yleisö tietäisi, ettei tulisi pelaamisen mahdollisuutta.

  10. Huo­maut­taisin näi­hin käyri­in liit­tyvistä epis­te­mol­o­gi­sista ongelmista vähän.

    Eräs tärkeimpiä on, että nuo käyrät ovat “kuvit­teel­lisia”, so. ne ovat ole­mas­sa ole­tuk­sel­la ceteris paribus, siis olet­taen, että kaik­ki muu taloudessa toimii tarkalleen niinkuin ennenkin. Eli että jokainen yksit­täi­nen tuote on yksit­täisen kulut­ta­jan ostopäätök­sis­sä — tai ainakin koko talouden kannal­ta volyymiltään niin pieni — että sen hin­nan heilahte­lut ja oste­tut määrät eivät havait­tavis­sa määrin syö kap­a­siteet­tia ja osto­halu­ja muus­ta taloudesta. 

    Jollekin keskikokoiselle kui­v­atavar­alle, jolle löy­tyy run­saasti sub­sti­tu­ut­te­ja ja joka muo­dostaa häviävän pienen osan ihmis­ten bud­jetista ja jon­ka tuotan­to on häviävän pieni osa kansan­taloud­es­ta, täl­lainen tarkastelu on riittävä. 

    Toinen huo­mau­tus:Piraat­tipuolue halu­aa tek­i­jänoikeudet pois ja kir­jat ja musi­inkin kus­tan­net­tavak­si jotenkin muuten, ilmeis­es­ti vapaae­htoisil­la lahjoituksilla.

    Mik­si musi­ikkia ja kir­jo­ja pitäisi mitenkään kus­tan­taa eri taval­la kuin nyt, vaik­ka niitä saisi kopi­oi­da? USA:ssa ei ollut tek­i­jänoikeuk­sia ulko­maalaisille kir­joille ennen 1900-luvun alkua (ulko­maisia kir­jo­ja sai kopi­oi­da täysin vapaasti) ja silti Brit­tikir­jail­i­jat sai­vat iso­jakin tulo­ja USA:n markki­noil­ta. Boldrin & Levi­nen “Against Intel­lec­tu­al Monop­oly” on myynyt käsit­tääk­seni ihan hyvin, vaik­ka sen saa lada­ta verkos­ta ilmaisek­si. Sama pätee suureen määrään kir­jo­ja muutenkin. Jos kir­ja on hyvä, ihmiset osta­vat sen, kos­ka painet­tu kir­ja on edelleen paljon miel­lyt­tävämpi lukea kuin joku pdf-tiedos­to. Hin­ta voi jäädä toki vähän alhaisem­mak­si kuin nykyään. 

    Musi­ik­in­tek­i­jät tien­aa­vat nytkin usein parem­min keikkaile­mal­la kuin levyjä myymällä. 

    Yhteiskun­ta on tek­i­jänoikeuk­sien vuok­si läht­enyt liuku­maan sel­l­aiseen suun­taan, että olemme valmi­ita tin­kimään sanan­va­paud­es­ta, demokra­ti­as­ta jne. puo­lus­taak­semme tek­i­jänoikeuk­sia. Kun puhutaan lapsen heit­tämis­es­tä pesuve­den mukana, tämä on ihan omaa luokkaansa.

    Tek­i­jänoikeuste­ol­lisu­us muo­dostaa maail­man­taloud­es­ta pienem­män siivun kuin huoneka­lu­te­ol­lisu­us ja silti sen lob­by on niin vah­va että poli­isin oikeuk­sia ollaan jael­tu yksi­ty­isille toim­i­joille, habeas cor­pus lakkautet­tu jne. 

    En tiedä mitä piraat­tipuolue halu­aa. Minä pidän kir­joista ja musi­ik­ista, enkä halua että ne katoa­vat. Eivätkä ne mihinkään katoa ilman tek­i­jänoikeuk­sia. Mut­ta vaik­ka katoaisi­vat, niin mitä sit­ten? Pidän kuitenkin oikeusval­tios­ta ja demokra­ti­as­ta enem­män. Tek­i­jänoikeuslob­by halu­aa lakkaut­taa molemmat.

  11. Osmo, san­ot, että talouden opti­moin­ti mar­gin­aa­likus­tan­nusten kadotes­sa vaatii päät­täjiltä suur­ta luovu­ut­ta — ole­tan, että tarkoi­tat päät­täjil­lä ensisi­jais­es­ti poli­it­tisia päät­täjiä. Asian voi kuitenkin esit­tää myös toisin päin: kun tuotan­non ja jakelun mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set ovat lähel­lä nol­laa (mut­ta kiin­teät kus­tan­nuk­set mah­dol­lis­es­ti korkei­ta), taloudel­lis­ten toim­i­joiden täy­tyy käyt­tää luovu­ut­ta saadak­seen investoin­nista rahansa pois.

    1. Kyl­lä, mut­ta nois­sa olois­sa myös val­tion aset­ta­mat pelisään­nöt — val­tio aset­taa aina pelisään­nöt — voivat johtaa aivan väärään lop­putu­lok­seen, vaik­ka talouden toim­i­jat oli­si­vat kuin­ka luovia hyvän­sä. Hyvä esimerk­ki siitä, kuin­ka val­tio on säädösten osalta ollut akti­ivi­nen ja toimin­ut ilmeis­es­ti jok­seenkin onnis­tuneesti, on Suomen kän­nykkäpuhelu­jen sään­te­ly, jos­sa sään­töjä on tilanteen muuttues­sa muutet­tu mon­een kertaan.

  12. Kukaan ei ala yrit­täjäk­si tehdäk­seen kaup­paa ilman katet­ta, oli­pa kus­tan­nus­rakenne mikä tahansa. Se siitä oppikirjatehokkuudesta.

    1. Kyl­lä niis­sä oppikir­ja­te­o­ri­ois­sa mar­gin­aa­likus­tan­nuk­si­in las­ke­taan myös yrit­täjän työn arvo.

  13. Onko mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sis­sa mukana yrittäjäriski.

    1. Näin yrit­täjien olete­taan käyt­täy­tyvän. Tämä ei ole siis mikään laki, joka velvoit­taa yrit­täjän toim­i­maan, vaan malli siitä, mihin ole­tuk­set voiton mak­si­moin­nista johtaa vapaan kil­pailun olois­sa ja siitä, miten markki­noiden pitäisi toimia, jot­ta voimavaro­jen käyt­tö opti­moitaisi­in. Jokainen ymmärtää, etteivät markki­nat voi noin toimia, kos­ka kaik­ki yri­tyk­set toimi­si­vat tap­pi­ol­la. Tästä taas seu­raa, etteivät markki­nat opti­moi voimavaro­jen käyt­töä, vaan näkymätön käsi toimii väärin.

  14. “Tuotan­topäätösten kannal­ta opti­maal­ista olisi, jos jokainen saataisi­in mak­samaan tasan se sum­ma, jon­ka arvoise­na he ohjel­maa pitävät.”

    Mik­si opti­maal­is­in­ta on, että koko yli­jäämä val­uu tuot­ta­jille, ja kulut­ta­jalle ei jää yli­jäämää ollenkaan? (Tästä on joskus muis­taak­seni keskustel­tu aiem­minkin, mut­ta ainakin itse olen jo autu­aasti uno­htanut keskusteln sisäl­lön). Nähdäk­seni juo­mave­den tuot­tamises­sa mar­gin­aa­likus­tan­nus on häviävän pieni, ja nyt opti­maal­ista olisi, että veden tuot­ta­jalle mak­set­taisi­in koko omaisu­us ja kaik­ki vel­ka mitä saa ensim­mäis­es­tä litrasta, se kun taitaa suurin piirtein olla “tasan se sum­ma, jon­ka arvoise­na he ensim­mäistä vesil­i­traa pitävät”

    “kaik­ki tek­i­jänoikeustu­lot lakkaa­vat ajan myötä, kun paperi­sta ja cd-levy­istä luovutaan.”

    1. Tuskin lakkaa­vat. Ihmiset ovat hyvinkin valmi­ita mak­samaan help­poud­es­ta ja tur­val­lisu­ud­es­ta. Kuten muutkin ovat toden­neet, kir­joista mak­se­taan, vaik­ka sisältö olisi ilmaista, spo­ti­fyn kaltaisil­la palveluil­la on var­masti kysyn­tää mak­sullise­nakin, kun ver­taisverkko­jen sisäl­lön vaarat­to­mud­es­ta ei oikein koskaan voi olla varma. 

    2. Vaik­ka lop­puisi, entä sit­ten? Kult­tuurikent­tä voisi jopa muut­tua parem­mak­si jos kult­tuuria luo­taisi­in luomisen ilosta eikä rahan kiil­to silmissä.

    1. Olet siis aivan var­ma, ettei ammat­ti­maisia kir­jail­i­joi­ta tai tiedon tuot­ta­jia tarvi­ta mihinkään.
      Minä olen taas aika vaku­ut­tunut, että tule­vaisu­us on mikro­mak­su­is­sa, joista olen kir­joit­tanut ennenkin. Jos voisin per­iä tämän blo­gin käyn­neistä sentin/kerta, voisin omis­tau­tua pelkälle blo­gin pitämiselle.

  15. Luku­vinkkinä Chris Ander­son­in Free. Ihan mie­lenki­in­toisia ajatuk­sia siitä, miten rahaa voi tehdä veloit­ta­mat­ta itse tuot­teesta mitään.

  16. nos: “Onko mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sis­sa mukana yrittäjäriski.”

    Tarvit­taes­sa kyl­lä. Mut­ta yleen­sä täl­laiset lisä­para­metrit eivät vaiku­ta varsi­naiseen ana­lyysi­in ollenkaan. Yrit­täjäriskin voi ajatel­la sisäl­tyvän kiin­teisi­in kustannuksiin.

  17. Uschanov kir­joit­taa: “…ollaan tul­tu tilanteeseen, jos­sa esimerkik­si tek­i­jänoikeusrikosten val­tavaan enem­mistöön puut­tumi­nen on tul­lut yksinker­tais­es­ti teknis­es­ti mah­dot­tomak­si – täysin riip­pumat­ta siitä, mitä mieltä sinä, minä tai kukaan muu on näi­den tek­i­jänoikeusrikosten moraalis­es­ta tuomit­tavu­ud­esta/ei-tuomit­tavu­ud­es­ta tai yhteiskun­nal­lis­es­ta haitallisuudesta/haitattomuudesta.”

    Olisikin teknis­es­ti mah­do­ton­ta… Dig­i­taalisen mate­ri­aalin kopi­oin­nin estämi­nen teknis­es­ti on mah­do­ton­ta, niin kuin veden joka ei ole märkää tekem­i­nen on mah­do­ton­ta. Mas­si­ivisen valvon­takoneis­ton rak­en­t­a­mi­nen sen sijaan on teknis­es­ti mah­dol­lista, tosin se edel­lyt­täisi val­tavia huonon­nuk­sia sekä tietotekni­ikaan että kansalaisoikeuksiin.

    Tiedemies: “Minä pidän kir­joista ja musi­ik­ista, enkä halua että ne katoa­vat… Pidän kuitenkin oikeusval­tios­ta ja demokra­ti­as­ta enem­män. Tek­i­jänoikeuslob­by halu­aa lakkaut­taa molem­mat.” Tästä on kysymys.

  18. Kaik­keen työn arvoon sisäl­tyy henkilöko­htainen prof­it, palkkio siitä, että työsken­telee. Ne kannustimet.

  19. Kom­men­toin vielä toista kohtaa Ushanovin kirjoituksessa:

    “Omas­ta mielestäni parem­pi ratkaisu olisi esimerkik­si musi­ikin tuotan­nos­sa vaikka­pa se, että tuotan­to rahoitet­taisi­in val­tion bud­jetista mak­set­tavil­la apu­ra­hoil­la, joiden suu­ru­u­den määräisi se, kuin­ka mon­ta ker­taa saman esi­in­tyjän, säveltäjän, tuotan­toy­htiön jne. aiem­paa tuotan­toa on ladat­tu ilmais­es­ta palvelus­ta, jonne tuotan­non ladat­tavak­si anta­mi­nen olisi ehtona apu­ra­ha­jär­jestelmään pääsylle.”

    Puhutaan nyt sit­ten siitä rahas­ta. Jonkin­lainen könt­tä­mak­su­jär­jestelmä kuten yllä on mielestäni yksi real­isti­nen vai­h­toe­hto. Esim. kaset­ti­mak­su­jär­jestelmää on kri­ti­soitu kovasti, mut­ta minus­ta se on ver­rat­taen sivistynyt vai­h­toe­hto. Se ei ole mil­lään muo­toa täy­delli­nen tai ongel­ma­ton, mut­ta ain­oa asia mis­tä olen tek­i­jänoikeuk­sien suh­teen var­ma on että mitään pare­to-opti­maal­isia, kivut­to­mia ja kivo­ja ratkaisu­ja ei ole olemassakaan.

    Se Osmon peräänku­u­lut­ta­ma luovu­us on esim. YLEn suh­teen kyl­lä hukas­sa. Yksi vai­h­toe­hto YLEn rahoituk­seen olisi mak­suko­rt­ti. YLEn ei tätä syistä jota en sen kum­mem­min jak­sa speku­loi­da halua, ja voi olla että ratkaisu ei ole sen kannal­ta optimaalinen.

    Kuitenkin, jos YLE-jär­jestelmä toteutet­taisi­in avoime­na julkise­na palvelu­na, niin meil­lä olisi kansalli­nen sisältö­mak­su­jär­jestelmä johon kuu­luisi läh­es jokainen suo­ma­lainen. Tuol­laisen lisäar­vo ver­rat­tuna siihen että jokainen toim­i­ja väk­ertää omia vas­taavia jär­jestelmiään ja tämän tuo­mat mah­dol­lisu­udet olisi kansan­taloudel­lis­es­ti isom­pi asia kuin jotkut YLEn lupamaksut.

  20. Tek­i­jänoikeuk­sista puhut­taes­sa, on hyvä muis­taa mis­tä aikoinaan on lähdet­ty. Sil­loin kun Yhdys­val­lat perustet­ti­in, “kansakun­nan isät” kir­ja­si­vat laki­in, että tek­i­jänoikeudet (jot­ka sil­loin koski­vat vain kir­jo­ja) tulisi toimia opt in ‑peri­aat­teel­la (ne eivät siis olisi automaat­tisia) ja ne oli­si­vat vaan voimas­sa 15 vuot­ta julkaisuhetkestä.

    Nykyisel­lään itse teok­sien tek­i­jänoikeudet on venytet­ty 70 vuo­teen tek­i­jän KUOLEMASTA ja yksit­täisille tal­len­teille (kir­jat, CD:t etc.) 50 vuot­ta ääni­tyk­ses­tä. Ja lisää ollaan halu­a­mas­sa, EU:ssa on vetämässä lakiesi­tys, joka nos­taisi tal­len­tei­den suo­jan 90 vuo­teen. Asial­la on ennen kaikkea Dis­ney, joka ei halua, että hei­dän van­hem­mat teok­sen­sa tuli­si­vat vapaaseen jakoon. Jotkut taas pelkäväät, että Dis­ney-lef­fo­jen vapaas­ta saatavu­ud­es­ta saat­taisi syn­tyä domi­no-efek­ti, kun ihmiset alka­vat kysel­lä että “niin, mik­si tätä vapau­tu­mista pitikään odotel­la niin kauan?”

    Miltä tahansa kan­til­ta kun asi­aa tarkastelee, niin pitkille tek­i­jänoikeuk­sille ei ole oikein mitään järkevää perustet­ta. Mikä tahansa tuote, niin teok­sen tuot­ta­ja on kyl­lä kotiut­tanut siitä rahat takaisin muu­ta­man vuo­den sisään. Sanois­in, että reilusti alle pros­ent­ti kaik­ista tuote­tu­ista kir­joista, CD:stä, eloku­vista jne. tuot­taa tek­i­jälleen vielä tuot­toa yli viiden vuo­den jäl­keen. Pelkkä rahan aika-arvo ja tuot­to-odotuk­set sanelee sen, että Hol­ly­wood-stu­diot odot­ta­vat saa­vansa eloku­vas­ta rahat takaisin alle vuodessa, muuten eloku­va on flop­pi. Mik­sei tek­i­jänoikeuslaisäädän­tä kuvas­ta tätä reali­teet­tia? Pitkät tek­i­jänoikeudet myös pas­sivoi artis­tia, joka on ker­ran saanut “hitin” aikaan. 90 vuo­den tek­i­jänoikeuk­sia puo­lus­telti­in myös sil­lä, että tek­i­jän lapsen­lap­sillekin on taat­ta­va jotain murusia…

    Itse olisin valmis laske­maan teosten tek­i­jänoikeuk­sien aikara­jan kah­teenkymme­neen vuo­teen, samak­si kuin paten­tit. “Oikeampi” aika olisi mielestäni juuri jotain viiden vuo­den luokkaa, mut­ta 20 vuot­ta on hyvä kom­pro­mis­si. Paten­tit ovat muuten mie­lenki­in­toinen ver­tailuko­h­ta, sil­lä tuoteke­hi­tyk­sessä insen­ti­ivi suo­ja­ta keksin­tön­sä on paljon suurem­pi, mut­ta SILTI suo­ja on vain 20 vuotta. 

    Jotkut aka­teemikot ovat vaati­neet jopa KAIKKIEN tek­i­jänoikeuk­sien ja patent­tien pois­tamista, tässä pari puheenvuoroa:

    Tyler Cowen: Patents vs. Markets

    Econ­o­mists call for patent and copy­right abolition

    No mitä kansalaiset lyhyem­mistä tek­i­jänoikeuk­sista hyö­ty­i­sivät? Kampin Teeren­pelis­sä esitet­ti­in jokin aika sit­ten van­ho­ja Tarzan-eloku­via (joiden oikeudet oli­vat jo rauen­neet) isol­ta skri­iniltä. Melko var­masti täl­laisia “koko kansan eloku­vateat­tere­i­ta” saat­taisi ilmestyä sinne tänne. En näk­isi sitäkään huonona, jos joku alka­isi paina­maan klas­sikko­teok­sia hal­val­la kansan nau­tit­tavak­si. Kom­pro­mis­si tek­i­jänoikeuk­sien kestossa voisi myös vähen­tää tätä polar­isaa­tio­ta, joka tek­i­jänoikeusjär­jestö­jen ja “piraat­tien” välil­lä vallitsee.

  21. “Opti­maalisen suun­nitel­mat­alouden piti johtaa voimavaro­jen parhaaseen mah­dol­liseen käyt­töön. Tiedämme, että käytän­nössä ei näin käynyt. Toisaal­ta vapaan kil­pailun ja markki­namekanis­min piti yleen­sä johtaa samaan parhaaseen mah­dol­liseen tilanteeseen.”

    Noi vaan ovat ja ovat olleet uto­pi­oi­ta molem­mat. Oli aika mieleki­in­toinen tilanne, kun sosial­is­mi kaa­tui, lähdet­ti­in toisen utopi­an perään eli vapaan markkinatalouden.

    Tuli maaiman talouk­sille ja kallis lasku nyt his­to­ri­an suurim­man laman myötä, kun har­joitelti­in jos se vapaa markki­na­t­alous saataisi­in toim­i­maan ja nyt arvel­laan, että voit­ta­jak­si selviää Kiina. Eli se tulisi ole­maan vahvim­mil­laan, kos­ka se ei ole demokra­tia ja siten pystyy toteut­ta­maan radikaale­jakin korjaustoimenpiteitä.

    Kuinkako­han mon­ta uto­pi­oiden har­joit­teluleikkiä maail­man taloudet tule­vat kestämään, vai näem­mekö ajan jol­lon maail­man taloudet ovat niin pahasti velka­an­tunei­ta, ettei velko­ja pystytä mak­samaan takaisin ja velka­ku­lut syövät suurim­man osan palvelu­jen rahoituk­ses­ta. Jokaisen har­joit­telukier­roksen jäl­keen näyt­tää velkaa tule­van aina lisää mit­tari­in. Saa nähdä mil­loin nykyi­nen val­tion velka­mme on sama kuin viime laman aikana, jol­loin se oli suurim­mil­laan. Sitä ei tietääk­seeni jos velan kokon­ais­määrää kat­soo, ole edes kovin merkit­täviä määriä saatu lyhennettyä.

  22. Jos Osmo alka­isi laskut­taa blo­gi-käyn­neistä sentin/kerta, niin ainakin allekir­joit­ta­neen käyn­nit väheni­sivät radikaal­isti. Joku kuukausi­mak­su voisi toimiakin.

  23. Uschanovin musi­ikki­ra­hoi­tus­malli ei saisi paljon vas­takaikua val­tion­va­rain­min­is­ter­iössä. Pop­pi­artis­tit saisi­vat sitä enem­män bud­jet­ti­ra­haa, mitä enem­män ihmiset heitä kuuntelisivat?

  24. Mik­si nämä ns. Yhteiskun­nan kansalaisilleen tar­joa­mat / vero­jen kaut­ta mak­samat palve­lut rajataan keskusteluis­sa yleen­sä vain yleis­ra­dioon, ter­vey­den­huoltoon jne. 

    Mik­si val­tio ei esim. Tuo­ta tiet­tyä määrää (mitä nyt suo­ma­laiset nor­maal­isti kulut­taa) vil­jaa joka myytäisi­in kansalaisille omakus­tan­nush­in­taan tai jopa sen alle. Muis­tan his­to­ri­anopet­ta­jan jutut venäläis­ten val­tion­tilo­jen työ­moraal­ista ja tehot­to­muud­es­ta, mut­ta tämä tuskin on tilanne enää nykyään jos tiloil­la työsken­telisivät nor­maalis­sa työ­suh­teessa toimi­vat val­tion työntekijät.

    Val­tio siis loisi merkit­tävän markki­navirheen jon­ka seu­rauk­se­na suo­ma­laiset maanvil­jeli­jät jou­tu­isi­vat vai­h­ta­maan alaa tai erikois­tu­maan pois perusvil­jas­ta mut­ta samal­la taat­taisi­in kansalaisille halpo­ja peruselin­tarvikkei­ta ja luo­taisi­in perus­ta globaalis­sa markki­na­t­aloudessa tarvit­tavalle erikois­tu­miselle kun kansakun­nan voimavarat eivät menisi leivän tuotan­toon ja maanvil­jeli­jöi­den elättämiseen.

  25. En kyl­lä käsitä mik­si musi­ikin, tai mik­sei eloku­vien, tv-sar­jo­jen, rahoi­tus pitäisi mak­saa val­tion bud­jetista? Maail­mas­sa on täl­lä het­kel­lä todel­la laadukkai­ta lait­to­mia piraat­ti­sait­te­ja (vrt. edes­men­ntyt oink), joil­la on jo pääsy todel­la suuri­in määrään musi­ikkia, eloku­via, sar­jaku­via, jne. Ennem­minkin kan­nat­taisi lail­lis­taa täl­lainen toim­inta, alkaa ottaa jotain kuukaus­mak­sua käytöstä tyyli­in spo­ti­fy. Erään­lainen lail­lis­tet­tu piraat­ti siis. Asi­aa voi myös ajatel­la siir­tymisenä fyy­sisen tuot­teen ostos­ta käyt­töoikeu­den ostoon. Käyt­töoikeuk­si­akin voitaisi­in myy­dä eri tasoisi­na, jos sille on tarvet­ta. Käyt­töoikeudet voisi ostaa ker­ral­la laa­joi­hin kokon­aisuuk­si­in, esimerkik­si jake­li­jan x koko tuotan­to koskaan. Toisaal­ta käyt­töoikeuk­sia voitaisi­in myös myy­dä eri tasoisi­na (esim eri­laiset kuvan- tai äänen­laadut), tai vaik­ka oikeus kopi­oi­da eteen­päin vs. vain oikeus kuun­nel­la, jne. 

    Val­tio olisi erit­täin huono toim­i­ja tähän, kos­ka suurin osa kulute­tus­ta kult­tuurista tulee ulko­mail­ta ja mik­si kek­siä pyörää, kun se tun­netusti on jo olemassa?

  26. Näin maal­likkona min­ulle on tul­lut vaikutel­ma, että (kansan)taloustieteissä yritetään yksinker­tais­taa use­an muut­tu­jan kaoot­tista (alkuar­voille herkkää) jär­jestelmää ja ylipäätään pide­tään mah­dol­lise­na, että sitä voisi ohja­ta optimaalisesti.

    Jos toteamme että talous kokon­aisuute­na on kaoot­ti­nen jär­jestelmä, niin sil­loin ymmär­rämme että sitä voi mallintaa ja simu­loi­da, mut­ta ei ennus­taa. En tiedä onko näin, mut­ta tämä on tul­lut toisi­naan mieleen.

    kiravuo

  27. Tuli­pas vielä mieleen eräs optio:

    Kulut­ta­jat voisi­vat alkaa mak­saa suo­raan tek­i­jänoikeusy­hdis­tyk­sille, ja piraat­ti­saitit voitaisi­in val­jas­taa rapor­toimaan kulu­tuk­ses­ta heille. Mak­su voisi olla kuukausi­mak­su tai mikro­mak­su. Mikro­mak­sun ongel­ma on tietysti rapor­toin­ti kulut­ta­jal­ta tek­i­jänoikeu­den haltijalle.

    Sivu­tuot­teena syn­ty­isi tietoa piratismin määrästä: paljon mak­savia asi­akkai­ta vs. rapor­toidut lataus­määrät. Etu­na olisi tuotan­non halpu­us ja tietysti vapaus. Tee mitä lystäät, han­ki mis­tä lystäät, kun­han mak­sat. Ja ne ketkä halu­a­vat ostaa fyy­sisen tuot­teen voisi­vat edelleen niin tehdä.

  28. Uschanovin musi­ikki­ra­hoi­tus­malli ei saisi paljon vas­takaikua val­tion­va­rain­min­is­ter­iössä. Pop­pi­artis­tit saisi­vat sitä enem­män bud­jet­ti­ra­haa, mitä enem­män ihmiset heitä kuuntelisivat?

    Artis­teille val­u­van rahamäärän paisum­i­nen voitaisi­in estää sil­lä, että musi­ik­in­tuotan­toon varatun bud­jet­ti­ra­han kokon­ais­määrä rajat­taisi­in esim. samak­si kuin mitä Suomen äänite­te­ol­lisu­u­den liike­vai­h­to oli ennen uud­is­tuk­sen voimaanas­tu­mista — ja se nousisi vuosit­tain vain indek­siko­ro­tuk­sen verran.

    Koko Suomen äänite­te­ol­lisu­u­den osu­us BKT:stä on vain pros­entin mur­to-osan luokkaa, eikä se nyt niin paljoa het­kaut­taisi, jos vaik­ka veroast­et­ta nos­tet­taisi­in sil­lä samal­la pros­entin mur­to-osal­la. (Kyseessä ei vält­tämät­tä olisi mikään väl­itön vero, vaan se voitaisi­in per­iä esimerkik­si laa­jakaistay­hteyk­sien hin­noista, kos­ka niil­lä on kiis­tat­ta kiin­teä kytkös tek­i­jänoikeu­den alaisen mate­ri­aalin kopi­oin­ti­in.) Kokon­aishyv­in­voin­ti­a­han uud­is­tus vain lisäisi, kos­ka musi­ikin tek­i­jöille olisi taat­tu saman­su­u­ru­inen osu­us BKT:stä kuin ennenkin, mut­ta kaik­ki saisi­vat sil­lä pääsyn kaik­keen musiikkiin.

    Maail­mas­sa on täl­lä het­kel­lä todel­la laadukkai­ta lait­to­mia piraat­ti­sait­te­ja (vrt. edes­men­ntyt oink), joil­la on jo pääsy todel­la suuri­in määrään musi­ikkia, eloku­via, sar­jaku­via, jne. Ennem­minkin kan­nat­taisi lail­lis­taa täl­lainen toim­inta, alkaa ottaa jotain kuukaus­mak­sua käytöstä tyyli­in spo­ti­fy. Erään­lainen lail­lis­tet­tu piraat­ti siis.

    Tämä malli olisi kiis­tat­ta erit­täin järkevä, mut­ta se on tois­taisek­si kaatunut viihde­te­ol­lisu­u­den omaan muu­tosha­lut­to­muu­teen ja ylim­ielisyy­teen. Tälle mallille on kat­sot­tu perustel­luk­si esit­tää vai­h­toe­hto­ja — myös sel­l­aisia, jois­sa on yht­enä ele­ment­tinä val­tion väli­in­tu­lo — kos­ka on alka­nut tun­tua siltä, että jos mallin toteu­tu­mista lähde­tään odot­ta­maan, sitä saadaan odot­taa loputtomiin.

    Val­tio olisi erit­täin huono toim­i­ja tähän, kos­ka suurin osa kulute­tus­ta kult­tuurista tulee ulkomailta

    No, mak­se­taan­han nykyäänkin Suomes­sa lail­lis­es­ti kulute­tus­ta musi­ik­ista tek­i­jänoikeusko­r­vauk­set ulko­maille, mikäli musi­ik­ki on ulko­maista. Mak­sami­nen perus­tuu kan­sain­välisi­in tek­i­jänoikeussopimuk­si­in eli viime kädessä valtioon.

  29. “Olet siis aivan var­ma, ettei ammat­ti­maisia kir­jail­i­joi­ta tai tiedon tuot­ta­jia tarvi­ta mihinkään.”

    Olete­taan siis tule­vaisu­u­den maail­ma, jos­sa kukaan ei ole kiin­nos­tunut osta­maan kir­jo­ja, vaan kaik­ki käyt­tävät jotain Kindlen tyyp­pistä laitet­ta. Ja vieläpä, tässä maail­mas­sa ei ole minkään­laisia tek­i­jänoikeuk­sia. Miltä tässä maail­mas­sa voisi näyttää?

    Uuti­sis­sa ei käytän­nössä nykyään ole minkään­laista tek­i­jän­suo­jaa. Silti uutisia tehdään ammat­ti­mais­es­ti. Bloomberg, Reuters ym ovat suur­ta liiketoimintaa.

    Tiede on raa’asti kil­pail­tua tek­i­jän­suo­ja­ton­ta tiedon tuot­tamista. Tiedet­tä tehdään nykyään ammat­ti­mais­es­ti (sekä yksi­tyisel­lä että julkisel­la rahalla).

    Oppikir­jat tuos­sa maail­mas­sa voitaisi­in teet­tää palkkaa­mal­la joku tuot­ta­maan sisältö ammat­ti­mais­es­ti, ellei kansalaisy­hteiskun­ta niitä itse tuottaisi. 

    Minä en oikein kek­si mui­ta oleel­lisia ammat­ti­maisen tiedon tuot­tamisen muo­to­ja joista pitäisi olla huolis­saan. Muu tietokir­jal­lisu­us voidaan hyvin ajatel­la markki­noin­ti­ma­te­ri­aa­lik­si kir­joit­ta­jan konsultointi/esiintymistyöhön. Tari­noi­ta ihmiset ovat ker­toneet aiko­jen alus­ta asti, ja toiset ovat niitä halun­neet kuunnella/lukea ilman suuria taloudel­lisia kan­nustei­ta, joten en oikein osaa olla kaunokir­jal­lisu­ud­es­ta huolissani.

  30. Timo Kiravuo: “Jos toteamme että talous kokon­aisuute­na on kaoot­ti­nen jär­jestelmä, niin sil­loin ymmär­rämme että sitä voi mallintaa ja simu­loi­da, mut­ta ei ennus­taa. En tiedä onko näin, mut­ta tämä on tul­lut toisi­naan mieleen.”

    Mielestäni on ole­mas­sa aika vahvo­ja argu­ment­te­ja sen puoles­ta, että talous kokon­aisuute­na on kom­plek­si ja osit­tain kaaoot­ti­nen järjestelmä.

    Yksi mallinnuk­sen ongelmista on olet­ta­mus tas­apain­oti­las­ta, jota kohden esim. hin­nat hakeu­tu­vat. Olen lukenut syytök­siä, että näin on, kos­ka kansan­talousti­eteen matemaat­tisen perus­tan sil­lois­es­ta fysi­ikas­ta ja etenkin ter­mo­dy­nami­ikas­ta 1800-luvul­la kopi­oinei­den tutk­i­joiden käytössä ei ollut matemaat­tisia menetelmiä dynaamis­ten ei-tas­apain­o­jär­jestelmien laskemiseen, eikä entropi­an käsitet­tä tunnettu.

    Vaikka­pa Eric D. Bein­hock­erin kir­ja Ori­gin of Wealth on hyvä yhteen­ve­to näistä argu­menteista, ja oivalli­nen esi­tys siitä mitä seu­rauk­sia sil­lä on. Myös Benoit Man­del­brot on kir­joit­tanut aiheesta.

  31. Koi­järvel­lä ei mak­set­tu mikro­mak­su­ja, enkä minäkään aio niitä sin­ulle mak­saa. Poli­it­tisille kan­nan­otoille tulisi tavoitel­la laa­jin­ta mah­dol­lista julkisuutta.

  32. Uno­hdin äsken maini­ta, että eräs luon­nos­mainen malli musi­ikki­te­ol­lisu­u­den tulovir­ran tur­vaamisek­si nimeno­maan laa­jakaistan käyt­töön liitetyl­lä mak­sul­la on esitet­ty Ville Oksasen ja Mikko Välimäen artikke­lis­sa “Copy­right Levies as an Alter­na­tive Com­pen­sa­tion Method for Record­ing Artists and Tech­no­log­i­cal Devel­op­ment”, joka sisäl­tyy osana Oksasen TKK:lla tekemään väitöskir­jaan Five Essays on Copy­right in the Dig­i­tal Era: http://www.oksanen.net/PhD-book-fin2.pdf (tiivis­telmä s. 76–78, koko artikke­li s. 144–158).

    Sama sopisi — mikäli sopisi — musi­ikin lisäk­si mutatis mutan­dis myös muuhun dig­i­taaliseen viih­teeseen kuten eloku­vi­in, videopelei­hin jne.

  33. “Olet siis aivan var­ma, ettei ammat­ti­maisia kir­jail­i­joi­ta tai tiedon tuot­ta­jia tarvi­ta mihinkään.”

    Oli mie­lenki­in­toista, että toit esi­in tiedon tuot­ta­jat, kos­ka ylivoimais­es­ti suurin osa tieteel­lisen tiedon tuot­ta­jista julkaisee tutkimusten­sa tulok­set peer-review lehdis­sä, jot­ka eivät yleen­sä mak­sa latin latia artikke­lin kir­joit­ta­jille (vaan ennem­minkin usein jopa rahas­ta­vat kir­joit­ta­jal­ta siitä, että tämä saa jut­tun­sa julka­istua). Yleen­sä myöskään ne jutun tieteel­lisen arvioin­nin tekevät alan asiantun­ti­jatkaan eivät saa hom­mas­ta mitään palkkaa. Palkkaa saa­vat ain­oas­taan lehden fyy­sistä toim­intaa pyörit­tävät (pää­toimit­ta­jat, paina­jat, hallintop­uolen ihmiset, jne.). 

    Tieteen tek­i­jöi­den rahoi­tus tulee yleen­sä aivan muual­ta, joko val­ti­ol­ta tai yksi­ty­isiltä. Nämä yleen­sä vaa­ti­vat tutkimus­tu­losten mah­dol­lisim­man laa­jaa julka­isua, mut­ta eivät yleen­sä sitä, että niitä tulok­sia ei sit­ten saisi kuka tahansa kopi­oi­da. Mitä use­ampi niihin artikkelei­hin viit­taa (eli on ne lukenut ja pitänyt niitä kelpona tieteenä), sitä toden­näköisem­pää tieteen tek­i­jän on saa­da lisää apu­ra­ho­ja jne. 

    Tämä rahoi­tustapa on vähän saman­lainen kuin se, mitä Uschanov tuol­la ylem­pänä hah­mot­teli musi­ik­in­tek­i­jöille. Voi olla, että se toimii tieteessä hie­man parem­min sik­si, että siinä on jonkin­laisia objek­ti­ivisia mittare­i­ta tieteen hyvyy­delle (esim. se, kuin­ka paljon jut­tui­hin muut tieteen­tek­i­jät viit­taa­vat), kun taas musi­ikissa kyse on melkein pelkästään sub­jek­ti­ivis­es­ta arvioinnista.

  34. Hyvä kir­joi­tus, tässä ollaan ihan saman asian äärel­lä kuin Chris Ander­son “Free”-kirjassaan. Tämä on val­ta­van tärkeä kysymys yhteiskun­nan kehi­tyk­sessä juuri nyt. Tämän taloudel­lisen haas­teen takana on ensikädessä kaiken imma­te­ri­aalin hyö­dyn­tämisen ongel­mat, joi­hin menee per­in­teiset medi­at (uutiset, lehdet, tv, radio), kir­jal­lisu­us ja muu imma­te­ri­aa­likult­tuuri (musi­ik­ki, videot). 

    Näk­isin, että Osmon kysymyk­se­naset­telus­sa on pari seikkaa, jot­ka pitäisi nos­taa uudelleen­tarkastelu­un. Aloi­tan pienemmästä:

    1. Osto/myyn­ti-het­ken huomioimat­tomat haas­teet. ”Tuotan­topäätösten kannal­ta opti­maal­ista olisi, jos jokainen saataisi­in mak­samaan tasan se sum­ma, jon­ka arvoise­na he ohjel­maa pitävät.” Tämä on keskeinen asia. Jos tämä onnis­tu­isi, niin se olisi val­ta­va edistysaskel.
    Tässä on se han­kalu­us (a), että imma­te­ri­aalisen hyödyk­keen kohdal­la osta­ja ei voi tietää hyödyk­keen arvoa hänelle ennen kuin hyödyke on (ainakin osit­tain) käytetty/kulutettu/hyödynnetty/sisäistetty, mitä sanaa siitä nyt halua käyt­tääkään. Jos ostat litran maitoa kau­pas­ta, tiedät ennen ostamista hyvin tarkkaan mitä saat ja jos et saa, niin sin­ul­la on mah­dol­lisu­us vedo­ta tuot­teen epäkelpoisu­u­teen toteen­näytet­tävästi. Imma­te­ri­aalin hyödyk­keen kokem­i­nen on hyvin usein uni­ik­ki ja koke­muk­sen arvoa ei useinkaan voi etukä­teen mitenkään tietää. Sitä on vaikea tiedostaa tarkkaan ylipäätäänkään. Tästä seu­raa, että osta­jan ei ole käytän­nössä mah­dol­lista tietää osto­hetkel­lä minkä arvoinen imma­te­ri­aa­li­nen hyödyke hänelle on. Osta­ja tietää jäl­keen­päin (ehkä pitkänkin ajan kulut­tua) suur­in­pi­irtein miten arvokas hyödyke hänelle on ollut. Tästä seu­raa se, että kau­pankäyn­nis­sä on pakko luot­taa osta­jan ”suo­raselkäisyy­teen” jos­sain muo­dos­sa. On toimi­vam­paa, että varsi­nainen mak­su hyödyk­keestä tulee jälkikä­teen kuin että hyödyk­keel­lä on hin­ta, joka on sovit­tu osto­hetkel­lä. Aivan kuin Osmo sanoi, hyv­in­voin­ti­tap­pio tulee var­masti jollekin, jos hin­ta on kiinteä.
    Toinen han­kalu­us (b), on se, että osta­ja ei halua sitoutua tiet­tyyn hin­taan pysyvästi. Esimerkik­si luet­tuani tämän Osmon kir­joituk­sen, voisin antaa sille arvon ja mak­saa arvon ver­ran. Mut­ta, mitäs jos sat­tuisin huo­maa­maan, että Osmo ei ollutkaan ensim­mäi­nen, joka ajat­teli näin tai luenkin huomen­na vasti­neen Osmon kir­joituk­seen, joka osoit­taa, että Osmon ajat­telus­sa oli puut­tei­ta? Täl­löin arvo jon­ka annan imma­te­ri­aaliselle hyödyk­keelle muut­tuu (mah­dol­lis­es­ti hyvin oleel­lis­es­ti), mut­ta mitenkä minä voin muut­taa mak­sua jäl­keen­päin, jos se on jo mak­set­tu. Voisi ajatel­la, että min­ul­la olisi tähän kuitenkin reilu oikeus, kos­ka itse määrit­telin arvon ensim­mäisel­lä ker­ral­lakin. Jos en saa mak­sua muut­taa jäl­keen­päin niin tot­ta kai otan sen huomioon arvon määrit­te­lyis­sä kaikissa kaupois­sa, lait­ta­mal­la arvon var­muu­den vuok­si alakanttiin.

    2. Osmo olet­taa, että tässä taloudel­lises­sa haas­teessa tulisi arvon­välit­tämisen väli­neenä käyt­tää mei­dän tun­temaamme rahaa. Raho­ja­han voi olla hyvin mon­en­laisia, mei­dän käyt­tämämme raha on vain yksi monien joukos­sa. Val­lit­sevas­sa rahas­sa on kak­si isoa ongel­maa: se kas­vaa ”itsek­seen” korkoa (ilman arvon välit­tymistä ihmis­ten välil­lä) ja sen hallinta on keskitet­ty ja sul­jet­tu. Näistä rahan ongelmista sekä siitä, että meil­lä on vain yksi raha seu­raa suuri osa län­si­maid­en ongelmista (lamat, köy­hyys, epä­tasa-arvo, luon­non hal­lit­se­ma­ton hyväk­sikäyt­tö jne.). Tästä on paljon kir­jal­lisu­ut­ta ja videoita:
    LETS:in kehit­täjä Lin­ton: http://ca.video.yahoo.com/watch/1119160503/
    Open­money foo­ru­mi: http://openmoney.ning.com/
    Rushkof­fin videoita: http://teroheiskanen.net/2009/07/10/raha-on-vain-yhdenlainen-raha-ja-ylhaalta-alas-hallinnon-tuhoisuus/
    Tähän kyseiseen talouden ongel­maan (mar­gin­aa­likus­tan­nus lähe­nee nol­laa ja markki­nahin­ta ajau­tuu lähelle nol­laa) käyt­tämämme rahan luonne liit­tyy siten, että pelkästään nykyiseen rahaan perus­tu­va talous on liian ”yksioikoinen”, raha ei sovel­lu arvon­välit­täjäk­si kaikki­in tilanteisi­in. Raha on hyvä mate­ri­aalin vai­h­dos­sa ihmiseltä ihmiselle. Raha on taval­laan hyvä vastinkap­pale mate­ri­aaliselle omaisu­udelle, mut­ta ei imma­te­ri­aalille. Vai­h­toe­htois­t­en talouk­sien malleis­sa käytetään yleen­sä yht’aikaa hyvin mon­taa eri­laista rahaa eri tarkoituk­si­in. Tämän voi ajatel­la kulut­ta­jan kannal­ta niin, että käyt­täessään vain yhtä rahaa hän joutuu ase­maan, jos­sa hänen pitää miet­tiä, että ostaako hän makkaraa kau­pas­ta, mak­saako vuokran vai ostaako tämän päivän uutiset. Hyödyk­keet ovat erilu­on­teisia ja kulut­ta­ja antaa niille erilu­on­teisen arvon, mut­ta hänelle on vain yhden­laista rahaa. Uutisia ja ruoan ostamista ei voi lait­taa samalle viivalle, molem­mat ovat arvokkai­ta, mut­ta eri tavoin. Vähän sama kuin sin­un pitäisi ajaa polkupyöräl­lä mäkisessä maas­tossa, mut­ta sin­ul­la on vain yksi vai­hde pyörässä. Olisi helpom­paa, jos voisi käyt­tää pien­tä vai­hdet­ta aina ylämäessä ja isoa aina alamäessä. Samal­la taval­la olisi helpom­paa, jos sin­ul­la olisi eri raha ruokaa varten, eri raha asum­ista varten ja eri raha imma­te­ri­aal­ista hyödyket­tä (uuti­nen) varten.
    Tämä näkyy esim. siinä, että Suomes­ta löy­tyy var­masti tuhan­sia ihmisiä, jot­ka anta­vat arvoa Osmon blogikir­joituk­sille, mut­ta heillä/meillä ei ole rahaa sitä varten, kos­ka meil­lä on vain yksi raha ja sen arvon käyt­täy­tymi­nen on sidot­tu aivan mui­hin asioi­hin kuin yksit­täisen ajat­teli­jan kir­joituk­sien arvostamiseen. 

    Tähän koko ongel­maan pitää hakea ratkaisua syvem­mältä, siis niin syvältä, että pitää kyseenalais­taa nykyisen rahan monop­o­liase­ma talouden väli­neenä. Itse olen poht­in­ut viime aikoina ’sosi­aal­ista vastinet­ta’ http://teroheiskanen.net/category/sosiaalinen-vastine/ vai­h­toe­htona, mut­ta sekään ei itsessään riitä.

    Olin tähän kir­joit­ta­mas­sa pidem­mältikin, mut­ta en saanut vielä kovin selkeää esi­tys­tä aikaisek­si. Palailen siis myöhem­min. Toivon har­taasti, että Osmo, Tiedemies ja kump­pan­it joil­la tämän alan tieteelli­nen pohd­in­ta on hal­lus­sa löytäisitte vai­h­toe­htois­t­en raho­jen maail­man. Se on val­ta­va run­sauden lähde löytää välineitä ratkaista talouden iso­ja ongelmia. Myös demokra­t­ian (suo­ran demokra­t­ian puute), vaikut­tamisen (kor­rup­tio, lob­baami­nen), hallinnon (edus­tuk­sel­lisu­us) ja osal­lis­tu­misen (pas­si­ivi­su­us) ongel­mat ovat mielestäni ratkaistavis­sa oikean­laisil­la arvonvälittämismekanismeilla.
    Olen pain­in­ut näi­den jut­tu­jen paris­sa jo pidem­pään ja toivon keskustelua ja yhteistyötä näi­den haastei­den selvit­tämisek­si, joten ota yhteyt­tä tai kom­men­toi jonnekin.

  35. Tom­mi Uschanov: “Mut­ta kos­ka osa ihmi­sistä ei lataisi koskaan mitään, heitä vas­taa­va osu­us apu­ra­habud­jetista voitaisi­in mah­dol­lis­es­ti ohja­ta pie­nile­vikkisen mut­ta taiteel­lis­es­ti korkeata­soisen musi­ikin tukemiseen.”

    hihi­hi­hi­hi­hi.… Kantsii lukee Sostakovitsin muis­tel­mat (tai vaik­ka pelkästään Mätä­mu­nan muis­tel­mat), jos tämä vaikut­taa hyvältä idealta.

    Osmo:“valtio aset­taa aina pelisäännöt”

    Kos­ka sosi­aal­isia norme­ja ei ole? Luuletko, että ennen val­tioi­ta ihmiset toimet oli­vat täysin ennus­ta­mat­tomis­sa muille? Sinä toi­s­tat tätä näke­mys­tä täl­lä blogilla suun­nilleen viikot­tain ja se on täysin väärä. Ihmis­ten sosi­aalis­es­ta kanssakäymis­es­tä syn­tyy norme­ja ja näitä norme­ja nou­date­taan, kos­ka ei halu­ta joutua yhteisön ulkop­uolelle. Tähän ei tarvi­ta val­tio­ta, vaik­ka toki väki­val­takoneis­to on aika voimakas kan­nustin nou­dat­taa sääntöjä.

    ” Jokainen ymmärtää, etteivät markki­nat voi noin toimia, kos­ka kaik­ki yri­tyk­set toimi­si­vat tap­pi­ol­la. Tästä taas seu­raa, etteivät markki­nat opti­moi voimavaro­jen käyt­töä, vaan näkymätön käsi toimii väärin.”

    Tästä ei tietenkään seu­raa, että markki­nat eivät opti­moi voimavaro­jen käyt­töä. Se, että markki­nat pyrkivät parhaaseen mah­dol­liseen lop­putu­lok­seen, ei edel­lytä sitä, että ne ikinä pää­si­sivät sinne. Näkymätön käsi siis ohjaa aivan oikein. Siel­lä mis­sä on hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta on myös kan­nustin kor­ja­ta ne.

    Oppikir­jat eivät myöskään ole­ta, että yrit­täjät myi­sivät mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sel­la, vaan ne olet­ta­vat, että yrit­täjät mak­si­moi­vat voit­toa. Tämä voiton­mak­si­moin­ti­hin­ta ei ole sama kuin marginaalikustannus.

  36. Uschanov, jo pakolli­nen osal­lis­tu­mi­nen YLEn rahoituk­seen on kova pala, ja on vaikea uskoa, että suo­ma­laisen popin bud­jet­ti­ra­hoi­tus ei kohtaisi ylit­tämätön­tä vas­tar­in­taa. Sitä pait­si malli ehkä houkut­telisi vilp­pi­in: omaa osu­ut­ta potista yritet­täisi­in kas­vat­taa “keinotekoisil­la” tiedostolatauksilla.

  37. Oppikir­jat ovat hur­jan vii­sai­ta, kun olet­ta­vat, että yrit­täjät pyrkivät mak­si­moimaan tuo­ton. Resurssien ideaa­li­nen käyt­tö ideaalises­sa maail­mas­sa vaatii kuitenkin mar­gin­aa­likus­tan­nuk­si­in perus­tu­van hin­nan. Kil­pailu kilpailu.

  38. Tom­mi Uschanov kirjoitti:
    “No, mak­se­taan­han nykyäänkin Suomes­sa lail­lis­es­ti kulute­tus­ta musi­ik­ista tek­i­jänoikeusko­r­vauk­set ulko­maille, mikäli musi­ik­ki on ulko­maista. Mak­sami­nen perus­tuu kan­sain­välisi­in tek­i­jänoikeussopimuk­si­in eli viime kädessä valtioon.”

    Niin. Tarkoitinkin, että turhaa pyörit­tää raho­ja minkään val­tion bud­jetin kaut­ta. Mikäli tuol­lainen yleiskir­jas­to­jär­jestelmä luo­daan, kan­nat­taisi sen kat­taa vähin­tään koko EU. Turha luo­da ylimääräisiä aske­lia, ne kaik­ki kun tapaa­vat maksaa.

  39. Tari­noi­ta ihmiset ovat ker­toneet aiko­jen alus­ta asti, ja toiset ovat niitä halun­neet kuunnella/lukea ilman suuria taloudel­lisia kan­nustei­ta, joten en oikein osaa olla kaunokir­jal­lisu­ud­es­ta huolissani.

    Jos ei kat­so tarvit­se­vansa lainkaan ammat­tikaunokir­jail­i­joiden teok­sia, mik­si on harmis­saan siitä, että niistä joutuu mak­samaan? Eivätkö ne, jot­ka luot­ta­vat, että kaik­ki se syn­tyy vapaae­htois­es­ti mitä he tarvit­se­vat, voisi tyy­tyä vapaae­htois­es­ti tuotet­tui­hin ilmais­tuot­teisi­in ja antaa niiden, jot­ka arvosta­vat ammat­ti­maisem­paa, mak­saa ammattimaisemmasta?

    Tek­i­jänoikeudet nyky­muo­dos­saan ovat iso ongel­ma, mut­ta on epälo­ogista ilmoit­taa, ettei sisäl­lön tuotan­nos­ta kenenkään pidäkään saa­da mitään kor­vauk­sia, kos­ka har­raste­tuotan­to riit­tää. Nehän saa nytkin ilmaiseksi.

  40. En olisi uskonut, että Osmo sor­tuu tuo­hon tök­eröön tek­i­jänoikeuslob­byn luo­maan olkiukkoon:
    Jos ei kat­so tarvit­se­vansa lainkaan ammat­tikaunokir­jail­i­joiden teok­sia, mik­si on harmis­saan siitä, että niistä joutuu maksamaan?
    Ammat­tikaunokir­jail­i­jat ovat tien­an­neet ennen nyky­muo­toisia tek­i­jänoikeuk­sia val­lan hyvin. Ansain­ta­malle­ja on lukuisia, ne mah­dol­lis­ta­vat toki yksit­täis­es­tä teok­ses­ta yleen­sä hie­man pienem­mät tulot, mut­ta toden­näköis­es­ti vain, kos­ka käyn­nis­sä on tek­i­jänoikeuslob­byn luo­ma “peli”, jol­loin muun­laisia diile­jä kuin nykyisenkaltaisia ei oikein kan­na­ta tehdä. Kus­tan­ta­jat niistä tosin yleen­sä hyö­tyvät enemmän.

    Lisäk­si olen tör­män­nyt tähän “ei pidä saa­da kor­vauk­sia”- olk­iukkoon. Kukaan ei väitä, että työstä ei pidä saa­da kor­vaus­ta. IPR-lob­byn rent-seek­ing sen­si­jaan on jotain ihan muu­ta. Se on niin käsit­tämät­tömän paha ongel­ma, suo­ranaista pahu­ut­ta, ettei sitä tavalli­nen län­si­mainen ihmi­nen vält­tämät­tä edes ymmärrä.

    IPR-lob­byn hienoimpia saavu­tuk­sia on mm. se, että Irakin nukke­hal­li­tus ensitöik­seen sääti lain, jon­ka nojal­la maanvil­jeli­jöi­den on rikol­lista säästää sadostaan siemenvil­jaa seu­raavalle vuodelle. 

    Minus­ta on käsit­tämätön­tä, että Osmo käy puo­lus­tele­maan tätä porukkaa täl­laisil­la argumenteilla.

    1. En olisi uskonut, että Osmo sor­tuu tuo­hon tök­eröön tek­i­jänoikeuslob­byn luo­maan olkiukkoon:
      “Jos ei kat­so tarvit­se­vansa lainkaan ammat­tikaunokir­jail­i­joiden teok­sia, mik­si on harmis­saan siitä, että niistä joutuu maksamaan?”

      Tässä polveil­evas­sa keskustelus­sa pitäisi kat­soa, mihin argu­ment­ti­in kukin vas­taa eikä yleistää vas­taus­ta toisi­in argu­ment­tei­hin. Vas­tasin eksplisi­it­tis­es­ti tähän:

      Tari­noi­ta ihmiset ovat ker­toneet aiko­jen alus­ta asti, ja toiset ovat niitä halun­neet kuunnella/lukea ilman suuria taloudel­lisia kan­nustei­ta, joten en oikein osaa olla kaunokir­jal­lisu­ud­es­ta huolissani.

      En ker­takaikkises­ti pysty luke­maan tätä muuten kuin niin, ettemme tarvitse ammat­tikir­jail­i­joi­ta mihinkään. Tässä keskustelus­sa eräät muutkin ovat sanoneet, ettei kult­tuuria pidäkään tuot­taa ammat­ti­mais­es­ti. Lue vain koko ketju. Se, että sanoudun tästä ajat­te­lu­tavas­ta irti ei tarkoi­ta, että sanou­tu­isin irti kaikesta tekijänoikeuskritiikistä. 

      Se, että kir­ja on käyt­töli­it­tymänä tänään parem­pi kuin ladat­ta­vat vai­h­toe­hdot, ei tarkoi­ta, että näin olisi tule­vaisu­udessakin. Sil­loin aja­tus vapaas­ta latau­soikeud­es­ta pudot­taa kir­jail­i­joiden tulot nol­laan, jos ne ote­taan kir­jaimel­lis­es­ti. Sitä ennen pitää kek­siä jokin muu jär­jeste­ly. Minä en kan­na­ta kokoomus­lais­ten kukka­hat­tutä­tien kan­soit­ta­maa kult­tuurineu­vos­toa rahoituslähteenä.

  41. “Jos ei kat­so tarvit­se­vansa lainkaan ammat­tikaunokir­jail­i­joiden teok­sia, mik­si on harmis­saan siitä, että niistä joutuu maksamaan?”

    En ole harmis­sani siitä, että joudun mak­samaan kaunokir­jal­lisu­ud­es­ta. (Olen mak­sanut Paulo Coel­hon teok­sista, jot­ka ovat saatavina lail­lis­es­ti ilmaisek­si sähköisessä muo­dos­sa.) Olen harmis­sani kult­tuurin monop­o­lisoin­nista. Ja vieläpä epäsym­metris­es­tä monop­o­lisoin­nista. Jos minä raken­nan talon, jos­ta taiteli­ja sat­tuu tekemään kuvan, min­ul­la ei ole minkään­laisia oikeuk­sia taiteil­i­jan luo­maan kult­tuuri­in, vaik­ka taiteil­i­ja on käyt­tänyt hyväk­seen työtäni, mut­ta taiteil­i­jal­la on täy­det tek­i­jänoikeudet teok­seen­sa. Tek­i­jänoikeuste­ol­lisu­us halu­aa käyt­tää kansalaisy­hteiskun­nan luo­maa kult­tuuria vastik­keet­ta ja samaan aikaan pitää monop­o­lioikeudet itse luo­maansa kult­tuuri­in. Se ei ole oikein.

    “Eivätkö ne, jot­ka luot­ta­vat, että kaik­ki se syn­tyy vapaae­htois­es­ti mitä he tarvit­se­vat, voisi tyy­tyä vapaae­htois­es­ti tuotet­tui­hin ilmais­tuot­teisi­in ja antaa niiden, jot­ka arvosta­vat ammat­ti­maisem­paa, mak­saa ammattimaisemmasta?”

    En ole väit­tänyt, että kaik­ki tarvit­se­mani syn­tyy vapaae­htois­es­ti. Kir­jan käyt­töli­it­tymä edes kindleen ver­rat­tuna on aivan ylivoimainen, ja kaunokir­jal­lisu­u­den tuot­ta­ja pystyy myymään fyy­sisiä kir­jo­ja vielä pitkään, ja ilman tek­i­jänoikeuk­si­akin ainakin siitä ensim­mäis­es­tä kier­rokses­ta jää rahaa alku­peräiselle tek­i­jälle. Sähköisessä muo­dos­sa ihmiset (tai no, ainakin minä) ovat var­masti valmi­ita mak­samaan alku­perä­taku­us­ta ja jonkin­lais­es­ta organ­isoidus­ta tietokan­nas­ta. 50 euroa kuus­sa siitä, että voisin selail­la ama­zonis­sa kaikkien kir­jo­jen sisältöä ja tila­ta halu­a­mani max 10 paper­imuo­dos­sa koti­in ei olisi todel­lakaan paljoa. Mut­ta ei ole min­un velvol­lisuuteni kehit­tää liikei­deoita. Kult­tuurin monop­o­lisoin­ti on yksinker­tais­es­ti väärin. Jos jollekin halu­taan myön­tää monop­o­li, tälle pitäisi olla paina­vat syyt mik­si asi­at oli­si­vat keskimäärin parem­min monop­o­lin kanssa kuin ilman. Tässä todis­tus­taak­ka on monop­o­lin puolustajilla. 

    “mut­ta on epälo­ogista ilmoit­taa, ettei sisäl­lön tuotan­nos­ta kenenkään pidäkään saa­da mitään korvauksia,” 

    En ollut huolis­sani. Se on eri asia kuin että ei pidä saa­da kor­vauk­sia. Jos tuos­sa maail­mas­sa (joka on vielä hyvin kaukana, kir­ja vain on niin hyvä) ei kukaan ole keksinyt, että kun J.K.Rowling lait­taa uuden pot­terin sivuilleen ladat­tavak­si, sivuille kan­nat­taa lait­taa main­ok­sia (tai jopa prod­uct place­ment­tia itse kir­jaan), tai myy huu­tokau­pal­la tuhat ensim­mäistä lataus­tun­nus­ta tai mitään muu­ta ansain­ta­logi­ikkaa, niin olen kyl­lä hyvin hämmästynyt.

  42. Osmo sanoi: “Minä en kan­na­ta kokoomus­lais­ten kukka­hat­tutä­tien kan­soit­ta­maa kult­tuurineu­vos­toa rahoituslähteenä.”

    Mielestäni jokaisel­la olisi olta­va oikeus vali­ta, mil­laista kult­tuuria ovat tuke­mas­sa. Esim siten että eduskun­ta päät­tää kult­tuuriveron suu­ru­u­den, mut­ta itse pystyn (halutes­sani) val­it­se­maan mille kult­tuuri­laitok­selle oma veroni annetaan.

    Tämän mallin hyödyt ovat: 1. Syn­tyy monipuolisia koti­maisia kult­tuuri­palvelu­ja, 2. Rahoi­tus­ta ei vält­tämät­tä tarvitse hakea pääsy­mak­suil­la tai tal­len­nemyyn­nil­lä, 3. “ensim­mäisen kap­paleen” tuot­tamiskus­tan­nuk­set saadaan katettua.

  43. Osmo,
    eikös Google mak­saisi about just tuon sentin ver­ran jos pistät main­ok­sia tonne sivun reunalle.

    Jos voisin per­iä tämän blo­gin käyn­neistä sentin/kerta, voisin omis­tau­tua pelkälle blo­gin pitämiselle.

  44. His­to­ri­as­ta tietää, että tek­i­jän oikeuk­sien puut­tumi­nen on epäreilua ja vahin­gol­lis­takin. Joku piraat­ti myön­si tämän itses­tään­selvyy­den, mut­ta jatkoi, että netis­sä liikku­van infor­maa­tion valvom­i­nen aiheut­taa vielä suurem­paa epäreilu­ut­ta ja vahinkoa. Hän siis tarkoit­ti käytän­nössä sitä, että vira­nomainen (tai joku muu lain­säädän­nön sal­li­ma taho) tutki­mas­sa tietokoneita­mme ja tietoli­iken­net­tämme on suurem­pi vahinko kuin tek­i­jänoikeuk­sien rikkominen. 

    Aika hyvä argu­ment­ti käsittääkseni.

  45. Toiv­ot­tavasti hen­gen­ravin­non ohel­la myös rav­in­to on sel­l­ainen asia, joka ihmis­ten mielestä kuu­luu kaikille.

  46. Ville M: Osmo on jo täl­lä blogilla avoimesti tun­nus­tanut vihaa­vansa Googlea.

  47. “Se, että kir­ja on käyt­töli­it­tymänä tänään parem­pi kuin ladat­ta­vat vai­h­toe­hdot, ei tarkoi­ta, että näin olisi tule­vaisu­udessakin. Sil­loin aja­tus vapaas­ta latau­soikeud­es­ta pudot­taa kir­jail­i­joiden tulot nol­laan, jos ne ote­taan kirjaimellisesti.”

    Ei se näin yksiselit­teistä ole. Esimerkik­si musi­ikissa on jo pitkään ollut tilanne, jos­sa netin “käyt­töli­it­tymä” (=pirate­bay + tor­rent) on ollut merkit­tävästi parem­pi kuin levy­bis­nek­sen tar­joa­ma (CD-levy). Lisäk­si se on ollut de fac­to ilmais­palvelu. Levy­te­ol­lisu­us on läht­enyt siitä, että tämä tie pitää tukkia, kun oikea tapa olisi ollut tar­jo­ta ihmisille parem­pi käyt­töli­it­tymä _kohtuullista_ mak­sua vastaan…

    Minä luulen, että tähän ollaan pikkuhil­jaa siir­tymässä. Mik­sikö? Sik­si, että ystäväni, joka ei ole 10 vuo­teen mak­sanut musi­ik­ista mitään, osti jokunen viikko sit­ten Spo­ty­fyn pre­mi­um paketin sen vuok­si, että se on hin­tansa väärti. 

    Se, että netistä kaiken saa peri­aat­teessa “ilmaisek­si” ei tarkoi­ta, etteivätkö ihmiset olisi valmi­ita mak­samaan imma­te­ri­aal­i­hyödykkeistä. Myös se on kus­tan­nus, että joutuu met­sästämään laadukas­ta kopi­o­ta kisso­jen, koirien ja tsiljoo­nan hakukoneen avulla…

    Kari

  48. Tek­i­jänoikeuskeskustelus­sa uno­hde­taan usein kokon­aan että todel­la merkit­tävä osa sisäl­löstä on sel­l­aista jota muusikot, kir­joit­ta­jat, kuvit­ta­jat, sar­jaku­van­tek­i­jät, graafiset suun­nit­teli­jat yms tuot­ta­vat tilauk­ses­ta jonkun tahon käyt­töön. Suurin osa taiteen tek­i­jöistä rahoit­taa täl­laisel­la työl­lä sen taiteen jos­ta nau­timme. Riit­tävää taiteel­lisen osaamisen tasoa ei syn­ny jolle voi kokopäiväis­es­ti treenata.
    Minus­ta voitaisi­in hyvin sal­lia kopi­oin­ti omaan käyt­töön kun­han luva­ton kau­palli­nen käyt­tö ja levit­tämi­nen (ilmainenkin) säi­lyy ran­gais­ta­vana jatkos­sakin. Jos kuka vain voisi vapaasti hyö­dyn­tää toisen työn tulok­sia, monia töitä ei kan­na­ta tehdä, kos­ka niistä ei kan­na­ta riitävästi maksaa.
    Luva­ton­ta levit­tämistä on minus­ta kuitenkin äärel­lisen help­poa valvoa, kos­ka harvem­mal­la on siihen taitoa tai intres­siä. Kaikkia rikol­lisia ei koskaan saa­da kiin­ni, mut­ta saadaanko muutenkaan?
    Toinen asia on tek­i­jänoikeuk­sien pitu­us: olen samaa mieltä piraat­tipuolueen kanssa siitä että suo­ja on liian pitkä. 20 vuot­ta teok­sen luomis­es­ta olisi ihan riittävä.

  49. Jore: “Tuli maaiman talouk­sille ja kallis lasku nyt his­to­ri­an suurim­man laman myötä”

    Tämä lama johtuu val­tioiden virheistä. Val­tio paisut­ti rahamäärää niin, että tuli asun­to­hin­taku­pla, val­tio pakot­ti pankit lainaa­maan liian suuria asun­to­lain­o­ja pien­i­t­u­loisille tasa-arvon nimis­sä, ja Bush pakot­ti pankit tekemään tätä entistäkin enem­män jne. 

    http://online.wsj.com/article/SB122298982558700341.html
    http://vapaasana.net/huomioita/2008/09/miten-sääntelyllä-luotiin-finanssikriisi-miksi-roskapankkia-ei-pidä-perustaa

    Kyl­lä yksi­tyisetkin tekevät virheitä ja taan­tu­mia esi­in­tyy, mut­ta oli val­tioiden vika, että kri­i­sistä tuli näin järkyt­tävän paha. Silti tämän kri­isin jäl­keenkin elin­ta­somme on yli 10-ker­tainen ver­rat­tuna elin­ta­soomme sata vuot­ta sit­ten, kun taas ennen 1800-luvun lop­pupuolel­la käyn­nistynyt­tä kap­i­tal­is­mi­amme elin­ta­so kasvoi hyvin hitaasti — sama ilmiö koko maailmassakin. 

    Kap­i­tal­is­min ansios­ta olemme niin rikkai­ta, sään­te­lyn ansios­ta meil­lä on nyt tarpeet­toman vaka­va finanssikriisi.

    Jos latausten perus­teel­la mak­se­taan tuot­ta­jille, se pitää tehdä heti eikä vas­ta viiveel­la, apu­ra­hoin. Se on kuitenkin huono aja­tus. Melkein yhden­tekevä porno tai IKEAn myyn­ti­sivus­to saa val­tavasti rahaa, ja jokin vaival­la tehty teos, jos­ta pieni kohdeyleisö halu­aa mak­saa suuria sum­mia, saisi pikku­ruiset tulot. Jos taas kukka­hat­tutädit pää­sevät luokit­tele­maan, tulos on vielä pahempi. Pystyt­täkööt sivus­tot mikro­mak­su­ja, jos haluavat.

    Paras olisi kai luop­ua tek­i­jänoikeuk­sista kokon­aan. Main­on­nas­sa pitäisi olla rehelli­nen: jos teostani on muutet­tu, se ehkä pitää ker­toa selvästi kan­nes­sa, tai jos se ote­taan toisen nimi­in, julka­isi­ja ei saa väit­tää kir­joit­ta­neen­sa sitä itse “tyhjästä”. Kir­jas­sa voisi lukea: “Kir­joit­ta­jan luval­la julka­istu”, jol­loin osta­ja tietäisi kir­joit­ta­jan saa­van provikkaa.

    Laa­jakaistavero on arve­lut­ta­va. Minä en lataa laiton­ta mate­ri­aalia vaan lail­lista, esim. ilmaisek­si tahal­laan tehtyä, ja silti liiken­teeni on kohta­lainen. Laa­jakaistan käyt­täjät tuot­ta­vat usein jopa demokraat­tisia, sivistyk­sel­lisiä tai tuotan­nol­lisia ulkoishyö­tyjä, minä ainakin paljon, joten olisi älytön­tä hait­taverot­taa täl­laista toimintaa.

    Shake­speare kir­joit­ti maail­man­his­to­ri­an upeim­mat kir­jal­liset teok­set ilman tek­i­jänoikeuk­sia. Nykyaikana, kun tiedonväl­i­tys on parem­paa ja hän voisi myy­dä minikat­teel­la koko maail­malle, hän olisi saanut vielä paljon suurem­mat tulot. 

    Menet­täisimme joitain teok­sia, saisimme toisia tilalle. Jotain provikkaa kir­jail­i­jat sai­vat ennen tek­i­jänoikeuk­sia ja saisi­vat yhä, etenkin paine­tu­ista kir­joista, mut­ta mikro­mak­sut voisi­vat muut­taa tilanteen paina­mat­toma­l­lakin puolel­la. Pienen kohderyh­män kalli­it teok­set kuitenkin ehkä syn­ty­i­sivät osin jär­jestö­jen tuel­la, rahankeru­uhengessä. Sekin voisi olla ter­vet­tä, ja sit­ten niiden tiedot meni­sivät yleiseen jakelu­un, jos­sa yleisön “pitkä hän­tä” naut­tisi pikkuhyötyjä.

  50. “En ker­takaikkises­ti pysty luke­maan tätä muuten kuin niin, ettemme tarvitse ammat­tikir­jail­i­joi­ta mihinkään.”

    Täy­tynee vielä sel­ven­tää tuo­ta hiukan epä­selvästi muo­toil­tua kohtaa. Ei, niitä ammat­tikir­jail­i­joi­ta, jot­ka eivät pysty har­joit­ta­maan ammat­ti­aan ilman yhteiskun­nan myön­tämää monop­o­lia, ei tarvi­ta mihinkään sen enem­pää kuin hedelmäkaup­pi­ai­ta, jot­ka eivät pysty toim­i­maan ilman yhteiskun­nan myön­tämää monop­o­lia. (Kyke­nen kyl­lä vas­taan­ot­ta­maan tässä asi­as­sa argu­ment­te­ja ja jopa muut­ta­maan kan­taani, mut­ta en vain äkkiä kek­si syitä mik­si ammat­ti­mainen viihde olisi niin tärkeää, että se pitäisi monop­o­lisoi­da?) Onko tuol­laisia kir­jail­i­joi­ta sit­ten paljon? Ymmärtääk­seni sel­l­aisia kir­jail­i­joi­ta, jot­ka saa­vat pääe­lan­ton­sa kir­jo­jen myyn­ti­t­u­loista (ei esimerkik­si taiteil­i­ja-apu­ra­hoista) on hyvin pieni määrä. Näistä suurin osa on pop­u­laarikir­jail­i­joi­ta tyyli­in Ilk­ka Remes tai Kalle Pää­ta­lo, jot­ka melkoisel­la toden­näköisyy­del­lä pysty­i­sivät han­kki­maan elan­ton­sa teok­sil­laan ilman tek­i­jänoikeuk­si­akin. Jos näille kuitenkin halu­taan monop­o­lioikeudet myön­tää, pitää esit­tää veden­pitävät argu­men­tit kysymyk­seen mitä muu yhteiskun­ta hyö­tyy monop­o­lioikeuk­sien myöntämisestä?

    Näi­den argu­ment­tien esit­tämi­nen on yhtä selvästi monop­o­lioikeuk­sien kan­nat­ta­jien tehtävä kuin olisi min­un tehtäväni yrit­tää vaku­ut­taa, että hedelmäkau­pan monop­o­lioikeus kan­nat­taa antaa minulle. 

    “His­to­ri­as­ta tietää, että tek­i­jän oikeuk­sien puut­tumi­nen on epäreilua ja vahingollistakin.”

    Ja musi­ikin kopi­oimi­nen on varas­tamista, ihmisil­lä on oikeus kor­vauk­seen työstään ja kult­tuurin tuot­ta­mi­nen lop­puu ellei tek­i­jänoikeuk­sia kun­nioite­ta. Olisiko viit­teitä tuo­hon his­to­ri­aan mis­tä tietää? Tuo­hon ver­baali­akro­ba­ti­aan, jon­ka tarkoi­tus on vain vaikut­taa mieliku­vi­in ilman minkään­laista ana­lyyt­tisem­pää otet­ta redu­soituukin kaik­ki argu­men­taa­tio jon­ka olen löytänyt tek­i­jänoikeuk­sien puoles­ta. Yleen­sä yritän löytää asioista kum­mankin osa­puolen argu­men­tit ja tehdä omat johtopätök­seni, mut­ta tässä en yksinker­tais­es­ti ole löytänyt yhtäkään tolkullista empi­irisin havain­toi­hin tai edes jol­lain taval­la robusti­in teo­ri­aan perus­tu­vaa argu­ment­tia, joka puo­lus­taisi tek­i­jänoikeuk­sia. Toiv­ot­tavasti tämä provosoi jonkun joko argu­men­toimaan tai anta­maan viit­teitä argu­ment­tei­hin. Muuten joudun jatkos­sakin olet­ta­maan että niitä argu­ment­te­ja ei yksinker­tais­es­ti ole.

  51. Talousti­etei­den- ja asi­natun­ti­joiden ongel­ma on, että he katso­vat asioi­ta vain yhdestä näkökul­mas­ta eli talouden näkökulmasta.
    Lisää asen­teel­lisu­ut­ta on tunit mukaan se, että talout­ta kat­so­taan vain yri­tyt­sen näkökulmasta.
    Tämä johtuu siitä, että yliopis­tot näkevät parhaim­man ainek­sen siir­tyvän suuryri­tys­ten johtoon ja siel­lä he voivat hyödyt­tää yliopis­toa esim lah­japro­fes­su­ureil­la, tutkimus­pro­jek­teil­la etc.

    Yliopis­tot ovat luop­umas­sa suurten mas­so­jen etu­jen paran­tamise­ta ja kek­sit­tyvät yhä enem­män tarkastele­maan ja tutki­maan yri­tys­ten toimin­na edel­ly­tys­ten parantamista.

    Sama kos­kee juris­te­ja, insinööre­jä etc

  52. “Sähköisessä muo­dos­sa ihmiset (tai no, ainakin minä) ovat var­masti valmi­ita mak­samaan alku­perä­taku­us­ta ja jonkin­lais­es­ta organ­isoidus­ta tietokannasta.”

    Tämä sähköi­nen kir­ja olisi ollut Hit­lerin unelma.
    Ei olisi tarvin­nut kerätä kir­jo­ja kotoa eikä polt­taa niitä roviolla.
    Ama­zon­han on omak­sunut tavan että se voi pois­taa asi­akkaan koneelta tämän jo osta­man kirjan,tai muut­taa sen sisäl­lön sopi­vak­si, jos siinä on havait­tu sopi­mat­to­mia kohtia

  53. Samoin tuo sähköi­nen kir­ja lopet­taa kir­jo­jen kier­rä­tyk­sen , kos­ka sähköisessä kir­jas­sa on saman­laiset rajoit­teet kuin muis­sakin sähköi­sis­sä teoksissa

  54. “Tämä lama johtuu val­tioiden virheistä. Val­tio paisut­ti rahamäärää niin, että tuli asun­to­hin­taku­pla, val­tio pakot­ti pankit lainaa­maan liian suuria asun­to­lain­o­ja pien­i­t­u­loisille tasa-arvon nimis­sä, ja Bush pakot­ti pankit tekemään tätä entistäkin enem­män jne. ”
    Ei Bush pakot­tanut ketää, ei USA:ssa sel­l­aista lakia ole säädet­ty koskaan. Se mitä Bush puhui ei ole laki eikä kenenkään tarvitse sitä noudattaa.

    Eikä rahan määräkään mitään aiheuta ‚jos talouden toim­i­jat toimi­vat ratio­naalis­es­ti esim pankit hin­noit­tel­e­vat riskit korkoi­hin ja vaa­ti­vat vakuuk­sia. Ei Bush eikä USA:n hallinto tehnyt lainapäätök­siä vaan ne tehti­in pankeissa

    Se minkä Bush teki oli se, että hän mah­doll­si­ti kuplan purka­mal­la sään­te­lyn ja vapaut­ti alku­peräiset lainan myön­täneet pankit vas­tu­us­ta näil­lä jatkomarkkinoilla.

    Pankit sai­vat hel­posti myy­tyä lainansa Fan­ny Maelle ja Fred­die jollekin ja mon­elle muulle sijoitusyhtiölle.
    Kenenekään näistä ei tarvin­nut vas­ta­ta mahadoll­sisi­ta tap­pi­oista, kos­ka ne oli myy­ty toiselle taholel.

    Kyseessä oli tyyp­illi­nen hui­jaus ja jos­ta moni kääri hyvät voitot .
    Bushin hallinto oli vain nukke­hal­li­tus , joka toteut­ti jonkun liikemies­ryh­män käskyjä ja mah­doll­si­ti nämä riskip­i­toiset johdananiset.
    Mak­sum­iehik­si jäivät maail­man veronamaksajat.

    Taustal­la on muitakin syitä, sil­lä medi­aan­i­t­u­lo kasvoi USA:ssa vuo­teen 1999 ja kään­tyi sil­loin lasku­un eli 50% usalai­sista jou­tui pienevil­lä tuloil­la mak­samaan liian suur­ta velkaa kun ennuste oli jatku­va tulo­jen kasvu

  55. “Val­tio paisut­ti rahamäärää niin, että tuli asuntohintakupla,”
    Keskus­pank­ki on itsenäi­nen laitos, näin on halut­tu nimeno­maan sik­si että val­tio ei sekaan­tu­isi sen toimintaan.

    “val­tio pakot­ti pankit lainaa­maan liian suuria asun­to­lain­o­ja pien­i­t­u­loisille tasa-arvon nimissä”
    Tämä on jo niin mon­ta ker­taa alas ammut­tua pro­pa­gan­daa ettei enää edes jak­sa. Lue vaik­ka http://www.calculatedriskblog.com/2007/10/hmda-data-on-high-priced-loans.html

  56. En ker­takaikkises­ti pysty luke­maan tätä muuten kuin niin, ettemme tarvitse ammat­tikir­jail­i­joi­ta mihinkään. — - Minä en kan­na­ta kokoomus­lais­ten kukka­hat­tutä­tien kan­soit­ta­maa kult­tuurineu­vos­toa rahoituslähteenä.

    Tämä sama juonne tästä keskustelus­ta käyti­in tääl­lä ker­taalleen jo viime maalisku­us­sa, ja kon­tribuoin sil­loin siihen itsekin: http://tinyurl.com/mrgb45

    Vielä uud­estaan tuol­lois­t­en kom­ment­tieni pää­pointit lyhyesti:

    1) Suomen kokoises­sa maas­sa on kri­teereistä riip­puen vain noin viidestä kymme­neen ammat­tikir­jail­i­jaa. Kaikil­la muil­la työelämässä mukana olevil­la kir­jail­i­joil­la on jokin ns. por­var­illi­nen ammat­ti, joka on hei­dän pääasialli­nen tulon­läh­teen­sä; tulot kir­jail­i­jan­työstä jäävät useim­mil­la korkein­taan pari­in kolmeen tuhanteen euroon vuodessa. Että “ammat­tikir­jail­i­joi­ta ei tarvi­ta” (näitä muu­ta­maa poikkeusta luku­unot­ta­mat­ta), on ratkaistu jo nyt, eivätkä tätä ratkaisua ole tehneet mitkään piraatit vaan yksinker­tais­es­ti koko Suomen kansa, joka ei osta kir­jal­lisu­ut­ta sen ver­taa, että ammat­tikir­jail­i­joi­ta tulisi enem­män, saati että kir­jail­i­joiden enem­mistö voisi ryhtyä ammattikirjailijoiksi.

    2) Kir­jal­lisu­u­den kir­joit­ta­mi­nen rahoite­taan jo nyt suurek­si osak­si eri­laisil­la yhteiskun­nan myön­tämil­lä avus­tuk­sil­la eikä tek­i­jänoikeusko­r­vauk­sil­la, eikä näitä avus­tuk­sia myön­nä mikään “kokoomus­lais­ten kukka­hat­tutä­tien kan­soit­ta­ma kult­tuurineu­vos­to” vaan use­at keskenään hyvinkin eri­laiset tahot, joista mihinkään tämä kuvaus ei sovi. Täten tämän sepite­tyn kukka­hat­tuneu­vos­ton käyt­tämi­nen pelät­ti­menä on katteetonta.

    1. Luulen, että useim­mat kir­jail­i­jat ovat kuin minä. Min­ul­ta menee kir­jo­jen kir­joit­tamiseen ehkä kuukausi vuodes­ta ja saan niistä suun­nilleen kuukau­den osu­u­den vuosian­siois­tani. Aja­tus ontuu, jos san­o­taan, että kos­ka en saa kaikkia ansioi­tani kir­joista, min­un pitäisi elää se kuukausi kokon­aan tuloit­ta. Mitään kukka­hat­tutä­tien tai muidenkaan taho­jen tukea en kir­joit­tamiseen ole saanut, pait­si, että 14 vuot­ta sit­ten voitin Pro Oecono­mia ‑palkin­non, mut­ta tuol­laisen voiton varaan ei oikein voi ansioitaan laskea. Viimeisin kir­jani oli Fil­lar­il­la Niz­za­an, joka tuot­ti peräti kah­den kuukau­den ansiot. En ker­takaikkises­ti ymmär­rä, minkä tahon sitä edes olisi pitänyt tukea. 

      Tek­i­jänoikeuskäytän­töä pitäisi muut­taa, mut­ta jostain kir­jail­i­joiden on tulon­sa saata­va, eikä se joku taho voi olla mikään viralli­nen polit­by­ro tai kukka­hat­tuneu­vos­to, joka päät­tää, mitä Suomes­sa julka­istaan ja mitä ei julkaista. 

      Edelleen olen sitä mieltä, että mikro­mak­sut ovat paras vai­h­toe­hto, kunnes joku kek­sii paremman.

  57. Osmo:“Koska?”

    Siinä ketjus­sa mis­sä pohdit blo­gisi tule­vaisu­ut­ta ja rahoitusmahdollisuuksia.

  58. Aja­tus ontuu, jos san­o­taan, että kos­ka en saa kaikkia ansioi­tani kir­joista, min­un pitäisi elää se kuukausi kokon­aan tuloitta.

    Niin, se ontuu. Se ontuu samal­la taval­la kuin ontuu aja­tus, että väite, jon­ka viestik­si on tulkit­tavis­sa “ammat­tikir­jail­i­joi­ta ei tarvi­ta”, jotenkin rajaa — väite­tyssä hai­hat­tel­evas­sa epäre­al­is­tisu­udessaan — esit­täjän­sä vakavasti otet­tavien keskustelijoiden ulkop­uolelle. Sel­l­aises­sa maas­sa, jon­ka kaik­ki ammat­tikir­jail­i­jat todel­lisu­udessa samaan aikaan mah­tu­isi­vat yhteen tilataksiin.

    Luulen, että useim­mat kir­jail­i­jat ovat kuin minä. Min­ul­ta menee kir­jo­jen kir­joit­tamiseen ehkä kuukausi vuodes­ta ja saan niistä suun­nilleen kuukau­den osu­u­den vuosiansioistani.

    Useim­mat kir­jail­i­jat ovat joko täl­laisia tai sit­ten sel­l­aisia, että kir­joit­tamiseen menee usei­ta kuukau­sia, joista noin yhden tulot tule­vat kir­jan palkkioista ja toisen tai kol­man­nen sen kir­joit­tamista varten saaduista apu­ra­hoista. Monis­sa tapauk­sis­sa kir­jail­i­ja saa lop­ul­ta kir­jas­taan enem­män rahaa apu­ra­ha­laitosten kuin itse kus­tan­ta­jan kautta.

    Tek­i­jänoikeuskäytän­töä pitäisi muut­taa, mut­ta jostain kir­jail­i­joiden on tulon­sa saata­va, eikä se joku taho voi olla mikään viralli­nen polit­by­ro tai kukka­hat­tuneu­vos­to, joka päät­tää, mitä Suomes­sa julka­istaan ja mitä ei julkaista.

    Sen sijaan se voi olla esimerkik­si val­tion kir­jal­lisu­us­toimikun­ta, Suomen kult­tuuri­ra­has­to tai kir­jas­toa­pu­ra­ha­lau­takun­ta? Näi­den ja muiden vas­taavien tekemät päätök­set ratkai­se­vat välil­lis­es­ti merkit­tävän osan siitä, mitä Suomes­sa vuosit­tain julka­istaan ja ei julka­ista. Jos se taas ei voi olla mikään näistäkään, mik­si emme kuule näitä todel­lisia ja ole­mas­saole­via laitok­sia vas­taan samaa kri­ti­ikkiä kuin tätä täysin kuvit­teel­lista kukkahattulautakuntaa?

    Mitään kukka­hat­tutä­tien tai muidenkaan taho­jen tukea en kir­joit­tamiseen ole saanut, pait­si, että 14 vuot­ta sit­ten voitin Pro Oecono­mia ‑palkin­non, mut­ta tuol­laisen voiton varaan ei oikein voi ansioitaan laskea.

    Yhdestä yksit­täistapauk­ses­ta ei voi yleistää, varsinkaan omas­taan. Esimerkik­si minä olen saat­tanut saa­da viime vuosi­na jopa suurem­man pros­ent­tio­su­u­den tulois­tani kir­joit­ta­mal­la kuin sinä, enkä ole samoin saanut kir­joituk­sis­tani kuin yhden ain­oan (alle tuhan­nen euron suu­ruisen) palkin­non. Min­ulle ei silti tulisi mieleenkään väit­tää itseni perus­teel­la, että eri­lais­ten toimikun­tien, lau­takun­tien ja säätiöi­den rahoi­tus olisi jotenkin vähämerk­i­tyk­sistä Suomen kir­jal­lisu­udelle — kos­ka se ei ole.

    Edelleen olen sitä mieltä, että mikro­mak­sut ovat paras vai­h­toe­hto, kunnes joku kek­sii paremman.

    Mikro­mak­sut ovat ideana hyvä, mut­ta esimerkik­si suomenkielisen kir­jal­lisu­u­den rahoit­tamises­sa sen sovel­tuvu­ut­ta huonon­taa rajusti kielialueen pienu­us. Voisin kuvitel­la, että englan­ninkieli­nen kir­ja voitaisi­in tietyis­sä olo­suhteis­sa rahoit­taa mikro­mak­suil­la jopa hel­posti, kos­ka sen poten­ti­aa­li­nen mak­sukykyi­nen yleisö olisi sato­ja miljoo­nia ihmisiä (mikä tarkoit­taa samal­la sitä, että englan­ninkielisiä paper­il­la julkai­se­via ammat­tikir­jail­i­joitakin on tuhan­sia). Yhtä suuren tai edes vähän pienem­män mak­supotin keräämi­nen vain viideltä miljoon­al­ta ei sen sijaan tun­nu kovin uskottavalta.

    1. Minä pidän kyl­lä edelleen arve­lut­ta­vana, jos de fac­to estetään muun kir­jal­lisu­u­den julkaisem­i­nen kuin sel­l­aisen, jon­ka nämä pönö­tys­lau­takun­nat hyväksyvät. Sitä pait­si, jos tuol­laisille lau­takun­nille tulisi oikeus hyväksyä tai hylätä julka­ista­va kir­jal­lisu­us, ris­ki kokoomus­lai­sista kukka­hat­tutädeistä kas­vaisi, kos­ka mis­sä on val­taa, sen val­taa pitävät valtaavat. 

      Mekanis­min pitää olla sel­l­ainen, että luk­i­joil­lakin on jotain san­ot­tavaa siihen, mitä maas­sa julka­istaan. Tuol­laiset lau­takun­nat ovat hyviä arvosta­maan Väinö Lin­naa sen jäl­keen, kun hän on julkaissut pää­teok­sen­sa, mut­ta yleen­sä niiden maku kul­kee jäl­jessä ja ratkaisut tehdään var­man päälle.

      Jotain ker­too sekin, että Suomes­sa ei oikeas­t­aan tue­ta tietokir­jal­lisu­u­den julkaisemista, vaan läh­es kaik­ki tuki menee kaunokir­jal­lisu­udel­la, myös ne rahat, jot­ka ovat peräisin tietokir­jail­i­joiden kirjastokorvauksista. 

  59. Keskustelua sivuten, ihan mie­lenki­in­toinen joskin vähän seka­va kat­saus musi­ikki­talouteen: “Mil­jardin klusteri
    — kasvu keikoil­la ja peleis­sä” http://tilastokeskus.fi/artikkelit/2009/art_2009-07–15_001.html?s=0

    “Taloudel­liselta merk­i­tyk­seltään suurin musi­ikin sek­tori on elävä musi­ik­ki (ks. Kuvio 1). Seu­raav­ina tule­vat musi­ikin ope­tus sekä radio- ja tele­vi­siokanavien musiikkiohjelmat.”

  60. Tämä on mie­lenki­in­toinen keskustelu joskin täysin turha, sil­lä lop­pu­jen lopuk­si “kuninkaan­tek­i­jöitä” ovat ne jot­ka kir­joit­ta­vat kir­jat, säveltävät musi­ikin, jne. Jos kir­jail­i­ja ei halua teosta vapaaseen lev­i­tyk­seen hän joko kieltää sen tai jos laki siihen velvoit­taa hän jät­tää koko kir­jan kir­joit­ta­mat­ta tai kek­sii jonkin ihan uuden kana­van. Ei kult­turia voi­da kansallistaa.

    Mieleen tulee hämärästi kun keskustelti­in voisiko Fin­lan­di­a­palkin­non antaa tsunamin uhreille. Kun asi­aa kysyt­ti­in palkin­non voit­ta­neelta Ter­vol­ta hän vas­tasi että muut voivat vapaasti keskustel­la siitä mut­ta hän ei aio antaa.

  61. Kir­jo­jen julkaisemiseen ei tarvi­ta monop­o­lia. Argu­men­tit, joiden mukaan kir­jail­i­ja ei tien­aa mitään eikä voi myy­dä kir­jo­ja maail­mas­sa, jos­sa kopi­oimi­nen on sal­lit­tua, vain pos­tu­loi­vat että näin on, mut­ta mis­sään ei ole perustel­tu sitä, että kir­jail­i­jat eivät tien­aa mitään.

    Päin­vas­tainen on tietenkin tot­ta, kir­jail­i­jat tien­aisi­vat myös sel­l­aises­sa maail­mas­sa. Kir­jat oli­si­vat halvem­pia, joten ne muo­dostaisi­vat pienem­män osan tuloista, mut­ta edelleen, kir­jakus­tan­ta­mo­jen kan­nat­taisi mak­saa sisäl­löstä. Näin toimit­ti­in esimerkik­si USA:ssa ennen vuot­ta 1890, jol­loin ulko­maalais­ten kir­jo­jen kopi­oimi­nen muut­tui laittomaksi. 

    Kus­tan­ta­jat kil­paili­vat aidosti keskenään, jol­loin niiden kan­nat­ti mak­saa kir­jail­i­jalle ensiko­pios­ta hyvä hin­ta, että pää­sivät tuo­maan kir­jat ensim­mäisenä markkinoille. 

    Tietysti on tot­ta, että sähköisessä muo­dos­sa ole­valle kir­jalle voi syn­tyä jos­sain vai­heessa paperikir­jaan näh­den ylivoimainen käyt­töli­it­tymä. Täl­löin kus­tan­nus­toimin­nas­sa täy­tyy tietysti kehit­tää vai­h­toe­htoisia malle­ja ansainnalle. 

    Tois­taisek­si näin ei tehdä, kos­ka monop­o­li on helpom­pi. Monop­o­lisoin­timah­dol­lisu­u­den pois­t­a­mi­nen pakot­taisi kus­tan­ta­mot jne. kehit­tämään menetelmiä, joil­la mak­saa kir­jail­i­joille ja toisaal­ta kerätä tulo­ja. Täl­laisia menetelmiä kyl­lä on ja syn­tyy, kos­ka ihmiset halu­a­vat kirjoja. 

    Jokaisen kir­jan lukemiseenkin liit­tyy val­taisa kus­tan­nus, nimit­täin lukemiseen kulu­van ajan vai­h­toe­htoiskus­tan­nus. Ihmi­nen on valmis mak­samaan tämän kus­tan­nuk­sen jos ja vain jos uskoo kir­jan ole­van lukemisen arvoinen. Useim­mil­la taval­lisil­la työssäkäyvil­lä ihmisil­lä tämä kus­tan­nus domi­noi läh­es täysin kir­jan ostamisen kustannuksia. 

    Itse esimerkik­si asioin use­am­min kir­jas­tossa kuin kir­jakau­pas­sa siitä yksinker­tais­es­ta syys­tä, että siel­lä on parem­pi valikoima (jos koh­ta vähän van­hempia niteitä). Yksi hupaisa tek­i­jänoikeuk­sien puoles­ta esitet­ty argu­ment­ti muuten kuu­luu, että jos tek­i­jänoikeudet eivät olisi niin pitkät, niin van­ho­ja teok­sia ei kukaan viit­sisi tuo­da enää markki­noille. Jostain kum­man syys­tä Dick­en­siä ym. 1800-luvun klas­sikoi­ta saa kuitenkin helpom­min kuin 1980-luvun kir­jal­lisu­ut­ta, joiden pain­ok­set ovat loppu.

    Itseasi­as­sa, jos het­kek­si luovun ide­al­is­tis­es­ta vaa­timuk­ses­tani lakkaut­taa tek­i­jänoikeudet tyystin, niin ehdot­tomasti merkit­tävin paran­nus tulisi siitä, jos tek­i­jänoikeudet rajat­taisi­in muu­ta­maan vuo­teen julka­isupäivämäärästä, kos­ka sil­lon parinkymme­nen vuo­den takaisia kir­jo­ja ja eloku­via sen­tään saisi jostain. Nyt ei saa.

  62. Luo­van työn tekemisen kan­nus­timien lisäk­si luo­van työn teet­tämisen kan­nustin­ten täy­tyy olla kohdal­laan. Hyvä taiteil­i­ja, tutk­i­ja tai kek­si­jä ei mon­estikaan ole hyvä yrittäjä.

    Jot­ta yrit­täjäl­lä on varaa/halua palkata luo­van työn tek­i­jä, täy­tyy tämän tuot­taa jotakin myytäväk­si kel­paavaa. Jos tek­i­jänoikeusksia luo­van työn tulok­si­in ei olisi, ei luo­vaa työtä kan­nat­taisi yksi­ty­isil­lä markki­noil­la teet­tää nyky­istäkään määrää.

    Kos­ka suorit­tavaa työtä on rajal­lis­es­ti ja Suomes­sa vielä vähen­emään päin sitä ei voi oleel­lis­es­ti kuor­mit­taa lisäveroil­la luo­van työn tek­i­jöi­den elät­tämisek­si. Pikem­minkin luo­van työn tek­i­jöiltäkin olisi saata­va enem­män vero­tu­lo­ja, jot­ta väestörak­en­teesta johtu­va tule­va huolto­suh­teen heikken­e­m­i­nen ei pahenisi entisestään.

    Imma­te­ri­aalioikeusjär­jestelmän epäko­htia tulee kor­ja­ta ja sitä pitää nykyaikaistaa niinkuin muu­takin lain­säädän­töä, mut­ta pois­taa sitä ei mis­sään nimessä pidä.

  63. Tek­i­jänoikeuk­sian suurin ongel­ma lie­nee tänä päivänä, etteivät ne varsi­nais­es­ti suo­jaa tek­i­jän oikeuk­sia, vaan julka­isi­jan. Tähän eit­tämät­tä kai­vataan muutosta. 

    Muuten pakko lisätä tähän välistä teknokra­t­ian rapaut­ta­maan ilmapi­iri­in Esko Val­tao­jan aja­tus (ei suo­ra sitaat­ti), että mikäli vieras äly ikinä tulee pla­nee­tallemme, se ei ole kiin­nos­tunut siitä kuin­ka mon­ta des­i­maalia tääl­lä piihin kir­joite­taan, vaan he tule­vat kat­so­maan taidet­tamme ymmärtääk­seen mil­laisia olen­to­ja olemme.

    Tek­i­jänoikeuk­sista ja van­hem­mista tuot­teista: Yksi merkit­tävä syy siihen, mik­si vähänkään van­hempia tuot­te­ta ei tah­do löy­tyä on brän­di-ajat­telu — markki­noidaan sitä, minkä usko­taan myyvän jne. eli samo­ja mah­dol­lisim­man globaale­ja nimikkeitä koval­la volyymil­lä muu­ta­man kuukau­den ajan — ja toinen on varas­ton kier­to, joka eri­toten tap­paa kult­tuuria, kun “rahaa ei saa seisot­taa hyl­lyis­sä ja varas­tois­sa”, joten tuot­teet dumpataan tai hävitetään.

    Noin muuten var­masti kult­tuuria on saatu aikaisek­si ennen nyky­istäkin jär­jestelmää. Sai­han Alek­sis Kivikin. Ja muu­ta­ma jouti­laasen luokkaan kuu­lu­va, joiden ei ollut tarpeen elää tuo­tok­sil­laan. Kreivi Tol­stoin puoliso tosin kär­si puutet­ta ja häpeää, kun tyt­täriä olisi pitänyt nait­taa majas­sa, jos­sa oli vain kak­sikym­men­tä maku­uhuonet­ta. Ja niin Leo tes­ta­ment­tasikin työn­sä ihmiskun­nalle. Mitenköhän siihen toiveeseen on suhtauduttu?

  64. TM, ensioikeudel­la ei ole juuri mitään merk­i­tys­tä dig­i­taalisen sisäl­lön kohdal­la, sen kopi­oimi­nen kestää korkein­taan min­u­ut­te­ja. Ain­oa poikkeus tähän olisi jonkin­lainen live-tapahtuma.

    “Itseasi­as­sa, jos het­kek­si luovun ide­al­is­tis­es­ta vaa­timuk­ses­tani lakkaut­taa tek­i­jänoikeudet tyystin, niin ehdot­tomasti merkit­tävin paran­nus tulisi siitä, jos tek­i­jänoikeudet rajat­taisi­in muu­ta­maan vuo­teen julka­isupäivämäärästä, kos­ka sil­lon parinkymme­nen vuo­den takaisia kir­jo­ja ja eloku­via sen­tään saisi jostain. Nyt ei saa.”

    Samaa mieltä samoista syistä, ja vaa­timuk­ses­ta lakkaut­taa ihan kaik­ki tek­i­jänoikeudet on syytäkin luop­ua, minus­ta sen vaati­jil­la tup­paa ole­maan aika sup­pea käsi­tys siitä mitä ne kaik­ki ovat, mitä ne suo­jaa­vat ja minkä takia. Tal­len­tei­den kopi­oin­ti on pikku­jut­tu. Esimerkik­si jos mitään tek­i­jänoikeuk­sia ei ole niin main­os­ra­hoituk­sen netis­sä voi uno­htaa, jos vaik­ka ft.comin sisältöä ei suo­jaa mikään laki niin mikään ei estä tekemästä sivus­toa xft.com jos­sa on täysin sama sivus­to mut­ta eri main­ok­set, tai ft.org ilman mainoksia.

  65. Osmo:“Sanoin, että tun­tuu turhal­ta päästää Google rahas­ta­maan välistä.”

    Osmo 25.11.2008 kel­lo 13:39:“Enemmän kuin main­os­tet­tavien tuot­tei­den main­os­t­a­mi­nen (jos ne saa vali­ta) min­ua pän­nii Googlen tuke4minen. Eikö mikään muu taho maail­mas­sa väl­itä nettimainoksia?”

    Eli et halua päästää nimen omaan Googlea rahas­ta­maan välistä, mut­ta muut tahot kel­paa­vat. Minus­ta tämä kuul­lostaa siltä, että vihaat Googlea. MOT

  66. Tiedemies: Minus­ta tämä Ton­ni käteen esit­tämä point­ti on hyvin merkityksellinen.

    Niiden tuot­tei­den osalta, joil­la on arvoa vain het­ki niiden tuot­tamisen jäl­keen ongel­maa ei ole. Ei mikään pain­o­ta­lo kuitenkaan mak­sa kor­vaus­ta kir­jail­i­jalle, jos voi aivan yhtähyvin odot­taa, kunnes joku toinen pain­o­ta­lo julkaisee kir­jan ja sit­ten vain kopi­oi sen ja myy halvem­mal­la, kos­ka ei ole ostanut tuotan­tokus­tan­nusten jakamiseen.

    Minus­ta kysymys on enem­minkin empi­iri­nen kuin moraa­li­nen. Minus­ta vaikut­taa siltä, että paten­tit hait­taa­vat kehi­tys­tä huo­mat­tavasti enem­män kuin kopi­oin­tioikeuk­sien kieltämi­nen. Ei ole ollenkaan selvää, että kopi­oin­tioikeuk­sien kestoa pitäisi lyhen­tää enem­min kuin pidentää.

    Ehkä tämänkin kysymyk­sen sään­nöistä voisi ratkaista helpom­min kokeilun kuin kon­sen­suk­sen kaut­ta. Annetaan kun­nille oikeus päät­tää omas­ta puolestaan paten­teista ja kopi­oin­tioikeuk­sista. Parhaat sään­nöt tuot­ta­vat eniten hyv­in­voin­tia ja muil­la kun­nille on kan­nus­timet omak­sua ne.

    Tiedemies:“koska sil­lon parinkymme­nen vuo­den takaisia kir­jo­ja ja eloku­via sen­tään saisi jostain. Nyt ei saa.”

    Miten niin saisi? Eiköhän tässä ole kyse varas­toin­tikus­tan­nuk­sista eikä mis­tään monop­o­lista. Kir­jakaup­paan ei vaan mah­du niin paljon niteitä. Sen sijaan kaupois­sa, jois­sa hyl­lyti­la ei ole rajat­tua saa kaikkea: van­ho­ja eloku­via, musi­ikkia ja kirjoja.

    Taneli Salovaara:“Tekijänoikeuksian suurin ongel­ma lie­nee tänä päivänä, etteivät ne varsi­nais­es­ti suo­jaa tek­i­jän oikeuk­sia, vaan julkaisijan. ”

    Nämä oikeudet kulke­vat täysin käsi kädessä. Jos vain tek­i­jäl­lä on kopi­ontioikeus luo­mukuk­seen­sa hän voi tehdä sil­lä mitä lystää, esim. myy­dä sen eteen päin julkaisijalle.

  67. Olet­taisin että ongelma:

    “Tek­i­jänoikeuk­sian suurin ongel­ma lie­nee tänä päivänä, etteivät ne varsi­nais­es­ti suo­jaa tek­i­jän oikeuk­sia, vaan julka­isi­jan. Tähän eit­tämät­tä kai­vataan muutosta.”

    pois­tuu kun kus­tan­ta­misen kus­tan­nuk­set putoa­vat mur­to-osaan nykyis­es­tä jakelukus­tan­nusten pudotes­sa jon­nekin nol­lan tienoille, joka puolestaan siirtää neu­vot­telue­dun tek­i­jälle. Tek­i­jät siis saa­vat tule­vaisu­udessa parem­pia sopimuk­sia ja suuret kus­tan­ta­jat joutu­vat miet­timään koko toim­inta-ajatuk­sen­sa uudestaan.

    Toinen ongel­ma:

    “..ehdot­tomasti merkit­tävin paran­nus tulisi siitä, jos tek­i­jänoikeudet rajat­taisi­in muu­ta­maan vuo­teen julka­isupäivämäärästä, kos­ka sil­lon parinkymme­nen vuo­den takaisia kir­jo­ja ja eloku­via sen­tään saisi jostain. Nyt ei saa.”

    pois­tuu vielä ilmeisem­min dig­i­taalisen jakelun yleistyessä.

    Jos näin, mitä järke­viä perustei­ta tek­i­jänoikeuk­sien kaven­tamiselle jää jäl­jelle ? Epämääräi­nen pelko siitä että tek­i­jänoikeuslob­by etu­jär­jestön omi­naisu­udessa pystyy pyörit­tämään lain­säädän­tökoneis­toa ei oikein vielä riitä. 

    Pääa­sia kai on että kaikesta kult­tuuripääo­mas­ta tulee vähitellen ihmiskun­nan yhteistä omaisu­ut­ta. Detalji on se että yksilöltä lop­puu aika kesken tätä odotellessa.

  68. Nim­imerk­ki Ton­ni käteen puo­lus­taa sinän­sä järkevän kuu­lois­es­ti pait­si tek­i­jänoikeuk­sia, myös niiden ase­maa kauppatavarana:

    “Luo­van työn tekemisen kan­nus­timien lisäk­si luo­van työn teet­tämisen kan­nustin­ten täy­tyy olla kohdal­laan. Hyvä taiteil­i­ja, tutk­i­ja tai kek­si­jä ei mon­estikaan ole hyvä yrittäjä.”

    Mut­ta kun maail­ma muut­tuu, se ei vält­tämät­tä kuun­tele järkipe­rustei­ta. Jos olete­taan, että sitä mukaa kun tekni­ikan kehit­tymi­nen tekee bit­tien kopi­oimisen koko ajan helpom­mak­si, ihmiset myös yhä enem­män kopi­oi­vat bit­te­jä toisilleen. Mitä pitäisi tehdä?

    (1) Rikol­liset kuri­in. Kopi­oin­ti on laiton­ta, ja kos­ka aineet­toman aineis­ton kopi­onti tapah­tuu ihmis­ten välisenä viestin­tänä, teknolo­gian suomil­la välineil­lä, ihmis­ten välistä tekni­ikan avul­la tapah­tu­vaa viestin­tää pitää valvoa riit­tävän tiukasti, että kopi­onti saadaan kar­sit­tua halu­tun alhaiselle tasolle.

    (2) Kopi­onti on peri­aat­teessa laiton­ta, mut­ta ihmis­ten välisen viestin­nän yksi­ty­isyyt­tä kun­nioite­taan sivistys­val­tios­sa sen ver­ran paljon, että tehokas­ta valvon­taa ei ale­ta pystyt­tämään. Pääosin kansa kopi­oi, ja ehkä joskus joku huono-onni­nen jää kiin­ni ja uhrataan oikeudenkäynnissä.

    (3) Annetaan perik­si. Tode­taan että ihmis­ten välisen viestin­nän yksi­ty­isyys ja kopi­onnin kon­trol­loin­ti eivät mah­du samaan maail­maan, ja val­i­taan viestin­nän yksi­ty­isyys. Kir­je­salaisu­us säi­lyy ennel­laan, myös sähköisessä viestinnässä.

    Siitä tässä on minus­ta kysymys. Jos ihmiset eivät oma-aloit­teis­es­ti ole kopi­oimat­ta, miten “kansaa” kon­trol­loidaan? Eikö näytä siltä että kaik­ki sähköiset viestin­täkana­vat pitää altistaa aika raskaalle valvon­nalle, että kopi­onti saataisi­in kuri­in. Sitähän tek­i­jänoikeuste­ol­lisu­us tun­tuu ehdottavan.

    (Folio­hat­tu ehkä näkee asian niin, että val­tiokoneis­to ihan muista syistä halu­aa pistää kansalais­ten välisen viestin­nän valvon­taan ja kon­trol­li­in, ja tek­i­jänoikeuk­sien valvom­i­nen olisi vain tekosyy, jon­ka var­jos­sa valvon­ta­jär­jestelmät saadaan tehtyä. Tämä ei ehkä sovi yhteen sen kanssa, että valvon­taoikeuk­sia ollaan kai anta­mas­sa suo­raan tek­i­jänoikeuste­ol­lisu­udelle, eikä pitämässä val­tion hallussa.)

    Jos molem­pia ei voi saa­da, kumpi val­i­taan, tek­i­jänoikeudet vai viestin­nän yksi­ty­isyys (eli kirjesalaisuus)?

  69. Art­turi: “Taneli Salovaara:”Tekijänoikeuksian suurin ongel­ma lie­nee tänä päivänä, etteivät ne varsi­nais­es­ti suo­jaa tek­i­jän oikeuk­sia, vaan julkaisijan. ”

    Nämä oikeudet kulke­vat täysin käsi kädessä. Jos vain tek­i­jäl­lä on kopi­ontioikeus luo­mukuk­seen­sa hän voi tehdä sil­lä mitä lystää, esim. myy­dä sen eteen päin julkaisijalle.”

    Toki, eikä ongel­ma ole sinän­sä tek­i­jän ja julka­isi­jan keskinäiset sopimuk­set, ongel­ma on julka­isi­jan halu laa­jen­taa kon­trol­lia alueille, joille sen ei tarvit­sisi ulot­tua. Läh­tien vaik­ka koul­u­lais­pro­jek­teista, jot­ka mah­dol­lis­es­ti loukkaa­vat “tek­i­jänoikeuk­sia” (=brändin imagoa tai port­ti­te­o­reet­tista aja­tus­ta, että jos nämä saa­vat ilmaisek­si, koh­ta kaik­ki jne.)

    Ihan kelvol­lise­na esimerkkinä omis­tamisen rajoista ja oikeuk­sista voidaan käyt­tää myös vaikeuk­sia, joi­ta on ollut esimerkik­si julkisen tilan (siis fyy­sisen sel­l­aisen) määrit­te­lyn suh­teen, eli onko oikein, jos keskel­lä kaupunkia kaup­pakeskus määrit­tää, mitä “julkises­sa” tilas­sa saa julkises­ti sanoa.

    Itse kävelin ase­matun­nelis­sa ja huomio kiin­nit­tyi “Kyl­li-tädin lounas” main­ok­seen, jos­sa siis main­os­tet­ti­in Kyl­li-tädin lounas­rav­in­to­laa. Tai jotain sinne päin. Ensim­mäi­nen ajatuk­seni oli, onko­han Kyl­li-tädiltä kysyt­ty lupaa moi­seen, minkä jäl­keen aloin pohtia, että on aika mieletön­tä, että mieliku­vis­sakin aja­tus kiin­nit­tyy siihen, kuka tämän omis­taa. Onko­han mah­dol­lista perus­taa joulupukin pajaakaan ilman, että tulee rikkoneek­si jonkun toisen oikeut­ta epämääräiseen käsit­teeseen, joka kuu­luu mil­tei kaikkien lapsuuteen?

    Niin, niistä marginaalikustannuksistahan…

  70. Taneli Salovaara:“Toki, eikä ongel­ma ole sinän­sä tek­i­jän ja julka­isi­jan keskinäiset sopimuk­set, ongel­ma on julka­isi­jan halu laa­jen­taa kon­trol­lia alueille, joille sen ei tarvit­sisi ulottua.”

    Miten niin tämä on julka­isi­jan halu laa­jen­taa kon­trol­lia? Tämä kon­trol­li ei hyödytä julka­isi­jaa yhtään ilman, että se ei samal­la hyödyt­täisi tek­i­jää. Mik­si aina tätä välikät­tä demon­isoidaan, kun tek­i­jä on ihan yhtä syyllinen.

  71. Minus­ta nimeno­maan ei ole syytä luop­ua vaa­timuk­ses­ta lakkaut­taa tek­i­jänoikeudet, mut­ta minus­ta pla­gioin­ti ja petkut­ta­mi­nen ovat eri asioi­ta kuin kopi­oiden otta­mi­nen ole­mas­saol­ev­as­ta informaatiosta.

    Empi­iris­es­ti on täysin selvää, että tek­i­jänoikeudet luo­vat niukku­ut­ta ja eri­tyis­es­ti tuol­lainen parikym­men­tä vuot­ta van­ha tai sitä van­hempi tek­i­jänoikeu­de­nalainen tavara on läh­es poikkeuk­set­ta täysin pois­sa saatavil­ta. Tek­i­jänoikeuk­sien omis­ta­jil­la ei yksinker­tais­es­ti ole kan­nus­timia tuo­da niitä saataville, kos­ka niiden hin­ta muo­dos­tu­isi alhaisek­si ja ne toimi­vat osit­taise­na sub­sti­tu­ut­ti­na uudem­malle tavar­al­la ja siten painaisi­vat hin­to­ja alas kaut­ta linjan. 

    Toisin kuin yllä väitetään, ongel­ma ei todel­lakaan pois­tu dig­i­taalisen jakelun myötä, vaan dig­i­taalisen jakelun yleistyessä ongel­ma pahe­nee ja rent-seek­ing vil­li­in­tyy, kos­ka tek­i­jänoikeuk­sien halti­jat vaa­ti­vat entistä kovem­pia sanktioita.

    (Sen­si­jaan on kus­tan­ta­jia, jot­ka erikois­tu­vat sel­l­aiseen mate­ri­aali­in, jon­ka tek­i­jänoikeudet ovat jo lop­puneet, ja täl­laista tek­stiä on paljonkin saatavilla.)

    Minus­ta on häm­mästyt­tävää, että IP-lob­by on saanut ajet­tua läpi sel­l­aisen retori­ikan, että tässäkin fik­sut ihmiset keskustel­e­vat siitä, kuin­ka pitkäk­si aikaa ja mil­lä ehdoil­la jollekin voidaan myön­tää val­tion väki­val­takoneis­ton takaa­ma yksi­noikeus johonkin abstrak­ti­in ideaan. Minus­ta se on suo­ras­taan pöyristyt­tävää, jos eläisimme yhteiskun­nas­sa, joka edes alkeel­lisel­la taval­la kun­nioit­taa sanan- ja ajatuk­sen vapaut­ta, tästä asi­as­ta ei keskusteltaisi. 

    Minä en pidä tätä kysymys­tä ensisi­jais­es­ti empi­irisenä, vaan moraalise­na ja pidän tek­i­jänoikeuk­sia ja monop­o­lisoin­tia moraalit­tomana. Poli­it­tis­es­ti tämä on tietysti kokon­aan epäolen­naista. Sik­si asia pitää ratkaista empi­iris­es­ti ja empiria kyl­lä osoit­taa, että nor­maali hui­jausten, pla­gioin­tien jne. kieltävä normis­to on empi­iris­es­ti ajatellen huo­mat­tavasti tehokkaampi kuin nykyinen.

  72. Mil­lä tavoin abstrak­tien ideoiden omis­t­a­mi­nen on pöyristyt­täväm­pää kuin pel­lon omis­t­a­mi­nen? Jos omis­taa abstrak­tion, kuten oikei­den kuvaan tai musi­ikki­in tuot­taa var­masti vähem­män harmia, kuin omis­ta­mal­la pel­lon, jon­ka ter­veel­li­sistä tuot­teista ei sal­li vähäo­sais­ten naut­tia? On toki yle­si­hyödyl­lisiä idoi­ta, joiden tulisi olla kaikkien saatavil­la, mut­ta jälleen — mak­se­taan­han vedestäkin?

    Kysyn esit­tämät­tä kan­taa puoles­ta tai vastaan.

    Art­turi: “Miten niin tämä on julka­isi­jan halu laa­jen­taa kontrollia?” 

    Lyhyesti: toisi­naan julka­i­ja ajaa sisäl­lön tuot­ta­jan etua aloil­la ja tavoin, joi­ta sisäl­lön tuot­ta­ja ei kuvitel­lut mah­dol­lisek­si. Liit­tyy läheis­es­ti aiheeseen “toimet­tomat juris­tit ovat vaar­al­lisem­pia kuin terroristit”.

  73. Päin­vas­tainen on tietenkin tot­ta, kir­jail­i­jat tien­aisi­vat myös sel­l­aises­sa maail­mas­sa. Kir­jat oli­si­vat halvem­pia, joten ne muo­dostaisi­vat pienem­män osan tuloista, mut­ta edelleen, kir­jakus­tan­ta­mo­jen kan­nat­taisi mak­saa sisäl­löstä. Näin toimit­ti­in esimerkik­si USA:ssa ennen vuot­ta 1890, jol­loin ulko­maalais­ten kir­jo­jen kopi­oimi­nen muut­tui laittomaksi. 

    Mitä enem­män­tätä ajat­telee, sitä vähem­män tähän Tiedemiehen argu­men­toin­ti­in uskoo. 1800-luvul­la se piti paikkansa, kos­ka kil­pail­e­van pain­ok­sen otta­mi­nen kir­jas­ta ei ollut aivan yksinker­taista. Se piti ensin latoa esimerkiksi.

    Maail­mas­sa, jos­sa ei olisi tek­i­jänoikeuk­sia, johta­va kir­jakaup­paketju ei mak­saisi kus­tan­ta­molle sent­tiäkään yli pain­okus­tan­nusten. Se han­kkisi kir­jaa yhden kap­paleen, skan­naisi sen ja painaisi itse, jos kus­tan­ta­mo yrit­täisi laskut­taa enem­män kuin paperin hin­nan. Tulo­ja eivät saisi sen parem­min kus­tan­ta­jat kuin kirjailijatkaan. 

    Eivät myöskään main­os­tu­lo­ja, kos­ka jos jut­tu julka­istaisi­in main­os­ten kera netis­sä, minä siirtäisin sen oma­lle sivus­toleni ja vai­h­taisin main­ok­set omi­in mainoksiini. 

    Tämä siis, jos tek­i­jänoikeudet pois­te­taan kokon­aan ja ker­takaikkises­ti, kuten Tiedemies tun­tui haluavan.

  74. “Empi­iris­es­ti on täysin selvää, että tek­i­jänoikeudet luo­vat niukkuutta”

    Miten niin selvää ? Patent­tisuo­jan ajatuk­se­na on ollut tiedon jakami­nen, lop­putu­los: 60 miljoon­aa julk­ista julka­isua, miljoona lisää vuodessa, vain neljä miljoon­aa patent­tia voimas­sa. Tiedon­jako- ja tuotan­tomielessä patent­ti­jär­jestelmä toimii liiankin hyvin. Mikä tek­i­jänoikeussuo­jas­ta tekee ratkai­sev­asti erilaisen ?

    “Tek­i­jänoikeuk­sien omis­ta­jil­la ei yksinker­tais­es­ti ole kan­nus­timia tuo­da niitä saataville, kos­ka niiden hin­ta muo­dos­tu­isi alhaisek­si ja ne toimi­vat osit­taise­na sub­sti­tu­ut­ti­na uudem­malle tavar­al­la ja siten painaisi­vat hin­to­ja alas kaut­ta linjan.”

    Imp­likoit vajavaista kil­pailua. En tiedä, mut­ta kuvit­telisin että tämänkaltainen val­ta markki­noiden yli on val­ovuo­den päässä siitä todel­lisu­ud­es­ta jos­sa vaik­ka joku Kus­tan­nu­sosakey­htiö Teos joutuu toimimaan.

    “..dig­i­taalisen jakelun yleistyessä ongel­ma pahe­nee ja rent-seek­ing vil­li­in­tyy, kos­ka tek­i­jänoikeuk­sien halti­jat vaa­ti­vat entistä kovem­pia sanktioita.”

    Ei vaa­timuk­sista tai haluista sinän­sä mitään seu­raa, vaan lain­säätäjän kädet­tömyy­destä. Se että tek­i­jänoikeusrikko­muk­set ovat (läh­es) aina asian­omis­ta­jarikok­sia, on ongel­man ydin. Jos poli­isi puskas­sa ‑meto­di toimii pelot­teena ylinopeuk­si­in ja talous­rikok­si­in, toimii se var­maankin myös tek­i­jänoikeusrikok­si­in ja ‑rikko­muk­si­in, eikä tarvitse pelätä IP-lob­byn uhkaa­van demokra­ti­aa ja oikeusval­tio­ta. Pos­tiluukus­ta putoa­va rike­sakko on ihan riit­tävä pelote useim­mille, oli kyse ylinopeud­es­ta tai vira­nomaisen kotikoneelta lataa­mas­ta lait­tomas­ta sisällöstä.

    “kuin­ka pitkäk­si aikaa ja mil­lä ehdoil­la jollekin voidaan myön­tää val­tion väki­val­takoneis­ton takaa­ma yksi­noikeus johonkin abstrak­ti­in ideaan.”

    Ei ideoita tek­i­jänoikeusla­ki suo­jaa. Patent­ti­akaan ei saa pelkälle ide­alle, toteu­tuk­selle kyllä.

  75. Sam­po Smolander:

    Esi­tit hyvää tilan­n­earvio­ta ja hyviä kysymyk­siä. Vas­taan viimeiseen niin kuin ei saanut eli molem­mat sekä tek­i­jänoikeudet että viestin­nän yksityisyys.

    Miten käytän­nössä, asia on niin moni­u­lot­teinen ja tärkeä, että sitä pitäisi miet­tiä pidem­pään ja syvem­min kuin min­ul­la on tässä keskustelus­sa mahdollista.

    Ainakin Ruot­sis­sa jo nykyiset lait näyt­tävät anta­van mah­dol­lisu­u­den lait­tomasti ja laa­jamit­tais­es­ti tiedos­to­ja levit­tävien kiin­niot­tamiseen ja toisaal­ta esim. musi­ikin lail­liseen net­ti­jakelu­un main­os­ra­hot­teis­es­ti tai edullis­es­ti (esim. Spotify). 

    Mei­dän lakimme ovat toden­näköis­es­ti hyvin samankaltaisia, joten ainakaan mitään suur­ta pani­ikkia tehdä lain­säädän­nölle välit­tömästi jotakin ei näyt­täisi olevan.

  76. Tiedemies: Minä en pidä tätä kysymys­tä ensisi­jais­es­ti empi­irisenä, vaan moraalise­na ja pidän tek­i­jänoikeuk­sia ja monop­o­lisoin­tia moraalit­tomana. Poli­it­tis­es­ti tämä on tietysti kokon­aan epäolennaista.

    Niin on, ja sil­loin siitä kan­nat­taa poli­it­tisen keskustelun (kuten tämän keskustelun) kon­tek­stis­sa mielu­um­min vai­eta mah­dol­lisim­man pitkälle. Puh­taasti tak­ti­sista syistä. Ihmiset nimit­täin kään­tyvät paljon helpom­min toiselle kan­nalle saadessaan eteen­sä uusia tosi­a­sioi­ta kuin uusia moraal­i­filosofisia argu­ment­te­ja. Ja lisäk­si heil­lä on taipumus ajatel­la — niin kuin itse kir­joitit omas­sa blo­gis­sasi taan­noin — että “kos­ka ongel­mako­hdan X kor­jaami­nen voidaan nähdä moraalise­na kysymyk­senä, kaik­ki poli­ti­ik­ka, joka tähtää X:n muut­tamiseen on moralismia”.

    Moraalisek­si kysymyk­sek­si näkemisel­lä on myös toinen hait­ta­puoli: jos jokin asia on omas­ta mielestä moraalis­es­ti oikein, se antaa ihmiselle — asi­aa usein erik­seen edes tietois­es­ti ajat­telemat­ta — herkästi luvan kui­tata tälle asialle esite­tyt vas­taväit­teet liian kevyesti tai jopa olla reagoimat­ta niihin lainkaan. Jos jokin asia on nimeno­maan moraalis­es­ti oikein, onhan se täl­löin oikein täysin riip­pumat­ta siitä, mitkä sen käytän­nön seu­raa­muk­set sit­ten sat­tuvatkaan ole­maan. Täl­lainen fiat iusti­tia et pereat mundus ‑men­tal­i­teet­ti, joka näistä omista puheen­vuorois­tasi pais­taa, jät­tää aika kylmäk­si. Varsinkin kun samaan aikaan pyrit kuitenkin esit­tämään myös argu­ment­te­ja, joiden mukaan aja­masi kaltais­es­ta tek­i­jänoikeusjär­jestelmän lakkaut­tamis­es­ta olisi väite­tysti nimeno­maan käytän­nön hyötyä.

    Tek­i­jänoikeuk­sien omis­ta­jil­la ei yksinker­tais­es­ti ole kan­nus­timia tuo­da niitä saataville, kos­ka niiden hin­ta muo­dos­tu­isi alhaisek­si ja ne toimi­vat osit­taise­na sub­sti­tu­ut­ti­na uudem­malle tavar­al­la ja siten painaisi­vat hin­to­ja alas kaut­ta linjan.

    Taval­laan olet oike­as­sa. Ja itse pidän kyl­lä tätä kau­pal­lisen arvon­sa jo menet­täneen mate­ri­aalin saatavu­u­den turhaa estämistä hyvin tärkeänä näköko­htana nykyisen kaltaista tek­i­jänoikeusjär­jestelmää vas­taan. Mut­ta esimerkik­si lop­pu­un­myy­dy­istä kir­joista suur­ta osaa on kuitenkin saatavis­sa käytet­tynä, usein hyvinkin hal­paan hin­taan — olen mm. Ama­zon­ista tilan­nut lukuisia kir­jo­ja jopa 1 USA:n sen­til­lä, 1 Englan­nin pen­nyl­lä jne. — ja silti tämä ei ole rom­ah­dut­tanut uusien kir­jo­jen markki­noi­ta, vaan ne toimi­vat rin­nal­la myy­den saman­laisia kir­jo­ja jopa sato­ja tai tuhan­sia ker­to­ja kalliimmalla.

    spot­tu: Tiedon­jako- ja tuotan­tomielessä patent­ti­jär­jestelmä toimii liiankin hyvin. Mikä tek­i­jänoikeussuo­jas­ta tekee ratkai­sev­asti erilaisen ?

    No, kyl­lä nyt vähin­täänkin suo­ja-ajan pitu­us. Patent­tien suo­ja-aika on yleen­sä 20 vuot­ta. Tek­i­jänoikeus kir­jal­liseen tai taiteel­liseen teok­seen taas on täl­lä het­kel­lä voimas­sa koko tek­i­jän eli­na­jan ja vielä 70 vuot­ta sen jäl­keen — eli vähin­tään sen 70 vuot­ta ja useim­miten paljon pitem­pään, jopa pitkälti tois­tasa­taa vuot­ta. (Ääri­ta­pauk­sia muo­dosta­vat eräät pitkään eläneet ja nuo­ri­na aloit­ta­neet kir­jail­i­jat; esimerkik­si Bertrand Rus­sellin (1872–1970) tuotan­to vapau­tuu näil­lä näkymin vuon­na 2041, ja Rus­sellin ensim­mäiset julka­istut tek­stit ovat vuodelta 1890, eli niiden tek­i­jänoikeussuo­ja ehtii olla voimas­sa 150 vuotta.)

    Jos poli­isi puskas­sa ‑meto­di toimii pelot­teena ylinopeuk­si­in ja talous­rikok­si­in, toimii se var­maankin myös tek­i­jänoikeusrikok­si­in ja ‑rikko­muk­si­in, eikä tarvitse pelätä IP-lob­byn uhkaa­van demokra­ti­aa ja oikeusvaltiota.

    Poli­isi puskas­sa ‑meto­di ei toi­mi ylinopeuk­si­in eikä talous­rikok­si­in. Päin­vas­toin: esimerkik­si törkeää lievem­pi ylinopeus on Suomes­sa käytän­nössä dekrim­i­nal­isoitu, kos­ka tapauk­set, jois­sa se johtaa mihinkään seu­raa­muk­si­in, ovat promillen mur­to-osan luokkaa. Siinä mielessä analo­gia on kyl­lä hyvä, että täs­mälleen sama­han kos­kee myös tek­i­jänoikeusrikko­muk­sia: vas­tu­useen jou­tu­misen ris­ki on niin lähel­lä nol­laa, että se diskont­tau­tuu ihmis­ten mielessä nollaan.

  77. Lukekaa se Boldrin & Levine, viit­teitä on kyl­lä ihan riit­tävästi: Paten­tit hidas­ta­vat kehi­tys­tä merkittävästi. 

    Toisin kuin yllä väitetään nimeno­maan abstrak­te­ja ideoita suo­jataan paten­tein, ei yksit­täisiä toteu­tuk­sia. Paten­toitavu­ut­ta on jatku­vasti laa­jen­net­tu ja nykyään saa patent­te­ja jo täysin abstrak­teille ideoille, joille ei ole edes kun­nol­lista referenssitoteutusta. 

    Maail­mas­sa, jos­sa ei olisi tek­i­jänoikeuk­sia, johta­va kir­jakaup­paketju ei mak­saisi kus­tan­ta­molle sent­tiäkään yli pain­okus­tan­nusten. Se han­kkisi kir­jaa yhden kap­paleen, skan­naisi sen ja painaisi itse, jos kus­tan­ta­mo yrit­täisi laskut­taa enem­män kuin paperin hin­nan. Tulo­ja eivät saisi sen parem­min kus­tan­ta­jat kuin kir­jail­i­jatkaan.

    Kir­jakaup­paketjun pitäisi saa­da ensim­mäi­nen kopio jostain. Kus­tan­ta­mo ei sitä anna ilmaisek­si, jos tietää kir­jakau­pan toimi­van noin, vaan vaatii uusim­man Remek­sen tms. käsikir­joituk­ses­ta kun­non könt­tä­mak­sun etukä­teen. Kir­jakaup­pa mak­saa, kos­ka se saa myy­tyä kir­jat hyväl­lä katteella. 

    Kil­pail­i­joil­la menee viikko­ja, ennenkuin ne saa­vat kil­pail­e­van teok­sen markkinoille.

    Kan­nat­taa huo­ma­ta, että Ama­zon voi laskut­taa kak­si dol­lar­ia enem­män kap­paleelta kir­joista, jot­ka se toimit­taa päivässä, kuin sel­l­ai­sista, jot­ka se toimit­taa viikos­sa. Jos täl­lainen diili on tar­jol­la, niin jotkut sen var­masti ottavat.
    Kir­jo­ja kir­joite­taan lisäk­si muis­takin syistä kuin sik­si, että niistä saisi rahaa. Tämä tun­tuu taku­ul­la koval­ta palal­ta niille, jot­ka ovat tot­tuneet siihen, että raha tulee kun niukku­ut­ta ollaan ker­ran jakamassa. 

    Lisäk­si kysymyk­seen tule­vat muun­laiset ansain­ta­logi­ikat, kuten vapaae­htoiset mikro­mak­sut, teas­er-kir­jat, joi­ta julka­istaan sitä mukaa kun vapaae­htoisia mak­su­ja ker­tyy jne. 

    Jos pelkää, että www-sivut kopi­oidaan ja main­ok­set jäävät pois, niin ilmeis­es­ti kan­nat­taa sit­ten vaa­tia kaiken­lais­tan adblock­er-plug­inien krim­i­nal­isoin­tia. Niiden vaiku­tus on täysin sama.

    Ja pääsemme jälleen ker­ran siihen, että sitä mukaa kun teknolo­gia painaa rajakus­tan­nuk­sia alem­mas, tarvi­taan yhä vain total­i­taris­tisem­pia ottei­ta kansan pitämiseen ruodussa. 

    On vain yksi kontin­gent­ti (sel­l­ainen, joka edes peri­aat­teessa voi olla oikea) argu­ment­ti IPR-jär­jeste­ly­jen puoles­ta ja se on dynaami­nen argu­ment­ti kan­nus­timista. Täl­löin pitää tehdä kus­tan­nus-hyö­ty-laskel­ma: Mitä ovat IPR-jär­jeste­ly­jen kus­tan­nuk­set ja mitä ovat hyödyt. Uuden kir­jal­lisu­u­den, musi­ikin ja tuoteke­hi­tyk­sen määrä voi vähen­tyä jos näistä jär­jeste­ly­istä luovu­taan. Mut­ta tätä vas­taan täy­tyy ottaa huomioon se kus­tan­nus, joka jär­jeste­ly­istä on nyt: tutkimus­ta ja tuoteke­hi­tys­tä tor­pe­doidaan ja jar­rute­taan, tek­i­jänoikeu­de­nalaista mate­ri­aalia ei ole saatavil­la edes rahal­la ja demokra­ti­aa, sanan­va­paut­ta ja oikeuspe­ri­aat­tei­ta ollaan romut­ta­mas­sa näi­den jär­jeste­ly­jen valvomiseksi.

    Ettekö usko? Kat­sokaa itse, mitä Amerikas­sa on tapah­tunut. Vaa­likoneis­sa on tietoturva-aukko,ja opiske­li­jat pal­jas­ta­vat tämän tiedon, niin hei­dät vai­en­netaan tek­i­jänoikeuk­sien perus­teel­la. Yri­tyk­set halu­a­vat oikeu­den tarkkail­la tietoli­iken­net­tä “teol­lisu­us­vakoilun” estämisek­si ja mihin tätä lakia käytetään? P2P-verkko­jen liiken­teen seurantaan. 

    Ei siinä mitään. Toki monop­o­listien oikeus luo­da tyhjästä niukku­ut­ta on paljon tärkeämpi kuin joku type­rä oikeusval­tio tai sanan­va­paus. Jep jep.

  78. Tom­mi U. on oike­as­sa siinä, että oma retori­ikkani ei ole vaku­ut­tavaa, vaan lähin­nä puudut­tavaa ja moral­isoivaa. Tämä on tietysti valitet­tavaa itse asian kannalta. 

    Näen tämän asian ilmeis­es­ti jotenkin samaan tapaan kuin Osmo esimerkik­si maa­han­muut­tokysymyk­sen, eli on ole­mas­sa tiet­ty puheta­pa, jota vain on vaikeaa koh­da­ta puh­taasti asi­ata­sol­la. Se puheta­pa on vain muo­dos­tunut jotenkin niin val­lit­se­vak­si, että suuri osa kir­joit­ta­jista käyt­tää sitä täysin huomaamatta.

    Analo­gian voi esit­tää niin, että jos maa­han­muut­tokeskustelus­sa otet­taisi­in ikäänkuin lähtöko­hdak­si se, että on täysin luon­no­ton­ta, että erivärisen ihon omaa­vat ihmiset seu­rustel­e­vat keskenään, niin min­un olisi vähän vaikeaa lähteä täl­laises­sa puhetavas­sa argu­men­toimaan puh­taan util­i­taris­tis­es­ti, että täl­lais­es­ta seu­rustelus­ta olisi toden­näköis­es­ti kovasti hyötyä. 

    Mut­ta vaik­ka asia ei olisi näin, puh­taan util­i­taristi­nen näkökul­ma on silti vaikea. On selvästi nähtävis­sä, miten tek­i­jänoikeuslob­byn ja poli­itikko­jen yhteistyö ihan todel­la naker­taa oikeusval­tion perustei­ta. Tässäkin asi­as­sa täy­tyy jotenkin kuitenkin perustel­la, mik­si kir­je­salaisu­us, sanan­va­paus jne. ovat tärkeitä. 

    Minus­ta on aika outoa, että jos vaa­di­taan “käytän­nön­läheistä” läh­estymistapaa, niin pitäisi kuitenkin ummis­taa silmät siltä, mitä tek­i­jänoikeuslob­by käytän­nössä tekee. Me olemme jo jotenkin tur­tuneet sille, että tak­sit ja par­tu­rit pakote­taan mak­samaan verolu­on­toisia mak­su­ja tek­i­jänoikeusjär­jestöille. Nämä ja alati laa­je­na­vat vero­tu­soikeudet yksi­ty­isille tahoille ovat juuri sitä, mitä tek­i­jänoikeudet käytän­nössä saa­vat aikaan. 

    Ja kun teknolo­gia kehit­tyy ja rajakus­tan­nuk­set painu­vat ja (kuten Osmo yllä viit­tasi) sähköi­nen media tulee yhä enem­män myös käytet­tävyy­deltään kil­pailukykyisem­mäk­si kir­jo­jen (musi­ikin kohdal­la­han se on jo ohit­tanut per­in­teisen medi­an) kanssa, kaistan­leveyt­tä tulee lisää ja kopi­oin­ti aina vain helpot­tuu, niin tarvi­taan yhä kovem­pia toimia täl­lais­ten lakien valvomiseksi. 

    IPR-lob­byn aikaansaa­ma tilanne alkaa muis­tut­taa huume­so­taa. Siihen onkin hyvä ver­ra­ta, kos­ka huumei­den kiel­to­lain kohdal­la niidenkin joukos­sa, joiden mielestä huumei­den käyt­tö sinän­sä on kur­ja asia, on paljon niitä, joiden mielestä huume­so­taa ei voi voit­taa. Itse lukeudun hei­hin myös. Huume­so­taa voi vas­tus­taa joko moraal­i­sista syistä tai puh­taasti util­i­taris­ti­sista lähtöko­hdista, mut­ta sitä voi puo­lus­taa oikeas­t­aan vain moralisoimalla.

  79. Kir­jakaup­paketjun pitäisi saa­da ensim­mäi­nen kopio jostain. Kus­tan­ta­mo ei sitä anna ilmaisek­si, jos tietää kir­jakau­pan toimi­van noin, vaan vaatii uusim­man Remek­sen tms. käsikir­joituk­ses­ta kun­non könt­tä­mak­sun etukä­teen. Kir­jakaup­pa mak­saa, kos­ka se saa myy­tyä kir­jat hyväl­lä katteella. 

    Kil­pail­i­joil­la menee viikko­ja, ennenkuin ne saa­vat kil­pail­e­van teok­sen markkinoille

    Nyt Tiedemies on kyl­lä harhapoluilla.
    1) Tuo aja­tus, että kus­tan­ta­ja voisi veloit­taa siitä ensim­mäis­es­tä kir­jas­ta tähti­ti­eteel­lisen sum­man, toimisi, joa olisi vain yksi kir­jakaup­pa. Jos kir­jakaup­po­ja on usei­ta, kun yksikin on ostanut, muut voivat ostaa kir­jan “luk­i­jana” ja kopi­oi­da sen.

    2) Skan­nauk­seen ei mene viikko­ja vaan min­u­ut­te­ja. Onhan jopa suun­nitel­tu, että logis­ti­sista syistä kir­jo­jen painami­nen kir­japain­ois­sa lopete­taan ja ne tuloste­taan kir­jakau­pas­sa asi­akkaan odottaessa. 

    Kun minä lähetän kir­jan sähkö­posti­na kus­tan­ta­jalle, sen ulostu­loon menee viikko­ja, kos­ka kus­tan­ta­ja oikolu­kee, tekee kor­jauk­se­hdo­tuk­sia, tait­taa, suun­nit­tele kan­nen ja niin edelleen. Kun tämä on ker­ran tehty, valmi­in kir­jan kopi­oimi­nen ei kauan kestä. Se voi olla nopeam­paa kuin kir­jan tilaami­nen kus­tan­ta­jan keskusvarastosta. 

    Siinä maail­mas­sa, jos­sa ei olisi mitään tek­i­jänoikeu­den suo­jaa, kir­jo­ja kir­joit­ta­mal­la ei voisi ansai­ta sent­tiäkään. Kir­joit­ta­mi­nen muut­tuisi apu­ra­hapo­h­jaisek­si ja/tai harrastetoiminnaksi.

    Tämä vai­h­toe­hto pitää siis hylätä.

    Ratkaisua voisi etsiä esimerkik­si siitä lyhyem­mistä tek­i­jänoikeuk­sista (muu­ta­va vuosi) ja siitä, että jos pain­os lop­puu, eikä uut­ta ote­ta, tek­i­jänoikeus raukeaa.

    Oma kus­tan­nus­sopimuk­seni TEOS ‑kus­tan­ta­mon kanssa sisältää kohdan, jon­ka mukaan oikeu­den palau­tu­vat min­ulle, jos kus­tan­ta­ja ei ota uut­ta pain­os­ta edel­lisen lop­ut­tua. Fil­lar­il­la Niz­za­an ‑kir­jan pain­os on lop­punut. Jos uut­ta ei tule, julkaisen kir­jan net­ti­sivuil­lani. Vau­raus ja aika-kir­ja n pain­os on niin ikään lop­punut, mut­ta siitä on tulos­sa pokkaripainos.

  80. Punaisen käyrän ala­puolelle jäävän alueen pin­ta-ala ker­too, paljonko ohjel­mas­ta olisi yhteen­las­ket­tua hyö­tyä, jos kaik­ki halukkaat saisi­vat sitä kat­soa. Kan­nat­taisiko opti­maalises­sa kansan­taloudessa ohjel­maa lainkaan tuot­taa, riip­puu siitä, onko tuo kokon­aishyö­ty suurem­pi vai pienem­pi kuin kiin­teä kustannus 

    Kovin järke­vi­in tulok­si­in ei päästä, jos jo alkuasetel­ma joh­dat­taa ajatuk­set harhateille. Tässä on mallies­imerk­ki kansan­talousti­eteen soveltamisen vaikeud­es­ta. Vaik­ka esimerk­ki on tapauk­ses­ta, jos­sa on vain kiin­teitä kus­tan­nuk­sia, sen yleinen sanoma on, että mitä opti­maalisem­min hyö­tyjä tuote­taan, sitä enem­män niitä kan­nat­taa tuot­taa ja sitä parem­min ihmiset voivat.

    Siis mitä enem­män (rahal­la mitat­en) tuote­taan kir­jal­lisu­ut­ta, musi­ikkia ja eloku­via, sitä parem­min ihmiset voivat? Mitä tehokkaam­min tuote­taan autotehtaita/kauppakeskuksia/merkkituotteita, sitä parem­min ihmiset voivat? Mitä enem­män rahaa käytetään pörssipeliin/asianajajille/aseisiin, sitä parem­min ihmiset voivat? 

    Osmon esimerkissä hin­tad­if­fer­oin­nin käsite edel­lyt­tää sen olet­ta­man, että ihmis­ten yksi­tyis­es­ti jostain tuot­teesta koke­mat arvot voitaisi­in laskea yhteen ja sum­ma ilmai­sisi yhteisen arvon määrän. Eihän asia oikeasti ole näin, mon­es­takaan syystä. 

    Eräs syy siihen, että esitet­ty päät­te­ly ei toi­mi, on se, että ihmi­nen on sosi­aa­li­nen olen­to, joka arvostaa joukkoon kuu­lu­mista, sen hier­arki­as­sa nousemista ja vieraiden joukko­jen väheksymistä ja voit­tamista. Siinä arvos­sa, jon­ka yksilö (tai yhteisö) antaa jollekin tuot­teelle on aina pienem­pi tai suurem­pi osa tätä sosi­aal­ista arvoa: ”näit­sä, Tinal­la oli aito Vuit­ton, munkin täy­tyy saa­da ”,”jos me ostamme yksi­noikeu­den X:ään, me voimme sil­lä kir­iä Y:n ohi”. Ei täl­laisia arvo­ja voi­da summata. 

    Sosi­aa­li­nen arvo on luon­teeltaan rank­ing-arvoa, jos­sa sijoi­tusten määrä ei tun­netusti lisään­ny vaik­ka rahaa kulutet­taisi­in kuin­ka paljon. Sen sijaan, mitä enem­män rankingi­in kulute­taan rahaa, sitä suurem­mik­si erot kas­va­vat ja sitä jär­jet­tömämpi­in tekoi­hin ääripäät ryhtyvät, voit­ta­jat kaikkivoipaisu­u­den illu­u­sios­saan ja häviäjät voimat­to­muuten­sa ahdis­tuk­ses­sa. Näin käy väistämät­tä, kun tuot­tei­den valmis­tus ja hin­noit­telu perus­tuu kuvitel­maan, että yksi­tyis­es­ti koet­tu­ja arvo­ja voidaan laskea yhteen yhteisek­si hyväk­si (ehkäpä tätä voitaisi­in kut­sua kap­i­tal­is­tisek­si harhak­si, sil­lä nykyisen ”vapaan” talouden sään­nöt perus­tu­vat pitkälti tähän oppiin). 

    Tämä selit­tää myös sen, ettei Osmon ehdot­ta­ma mikro­mak­su ole hyvä idea. Mikro­n­akin se nou­dat­taa samaa logi­ikkaa, jon­ka makropään ongelmista nykyisessäkin lamas­sa on kyse. 

    Tuotan­non ja hin­noit­telun on perus­tut­ta­va sel­l­aiselle talousopille, joka ei tähtää hyödyl­lisen tuotan­non mak­si­moin­ti­in vaan hyödyt­tömän kulu­tuk­sen min­i­moin­ti­in. Jo sotien vähen­tämisek­si ja luon­non vuoksi.

    Haas­teena on siis luo­da hin­noit­telusään­tö, joka ei hyö­dyn­nä osta­jan nol­la­sum­ma-arvo­ja, sosi­aaliseen rankingi­in ja val­ta­suhteisi­in liit­tyviä arvo­ja. Se tapah­tuu sään­nöl­lä, ettei hin­noit­teli­ja itse saa muo­dostaa arvoast­eikkoa asi­akkaistaan ja kohdel­la eri asi­akkai­ta eri tavoin. Tästä sit­ten seu­raa mui­ta sään­töjä, mm. yksi­noikeuk­sien myyn­nin kiel­to, toisin sanoen paten­teista ja kau­pal­li­sista tek­i­jänoikeuk­sista luopuminen.

    Se tarkoit­taa sitä, että henk­i­nen, biteik­si muutet­ta­va työ on myytävä ker­ta­suorituk­se­na, jon­ka jäl­keen tuote on kaikkien vapaasti hyö­dyn­net­tävis­sä. Aja­tus on se, että jos jol­lain tuot­teel­la on yleistä arvoa, aina löy­tyy yksilöitä tai yhteisö, jolle siitä on suurem­pi arvo kuin muille. Sil­loin löy­tyy piste, jos­sa tämä yhteisö arvostaa kyseisen tuot­teen tietyn arvoisek­si, vaik­ka kaik­ki saa­vat sitä hyö­dyn­tää. Per­in­teis­es­ti­hän näin on toimit­tu mm. yhteiskun­nan ostaes­sa taidet­ta ja tiedet­tä kaikkien käyttöön.

    Inter­net mah­dol­lis­taa hin­tad­if­fer­oin­ninkin, mut­ta osta­jien puolelta muo­dostet­tuna. Tek­i­jä lait­taa verkkoon kuvauk­sen musi­ik­istaan, kir­jas­taan, tietoko­neo­hjel­mas­taan tms. mah­dol­lisen ulkop­uolisen arvioin­nin kanssa ja aset­taa sille sopi­vak­si kat­so­mansa kiin­teän hin­nan. Tuot­teen halu­a­vat yksilöt ja/tai yhteisöt mak­sa­vat kukin mie­len­sä mukaan ja kun piik­ki täyt­tyy, tuote julka­istaan kaikille vapaak­si. Ellei piik­ki täy­ty määräa­jas­sa, kaup­pa peru­un­tuu tai myyjä las­kee hintaa.

    Minus­ta tämä on varsin onnis­tunut ratkaisu. Se antaa tek­i­jälle palkkion työstään, min­i­moi yhteiskun­nal­lisen kon­trol­lin, vähen­tää tiedon­jakelun kus­tan­nuk­sia ja on lin­jas­sa sen kanssa mihin suun­taan maail­man talout­ta tulisi muutenkin kehit­tää. Ehkä tärkeim­pänä asiana on kuitenkin se, että edel­lä kuvat­tu hin­noit­telusään­tö palk­it­see eri­tyis­es­ti sel­l­aista mie­len­laat­ua ja tuotan­toa, joka on yleishyödyl­listä; jos­ta jotkut ovat valmi­it mak­samaan myös siitä syys­tä, että muutkin saa­vat siitä nauttia.

  81. Siinä maail­mas­sa, jos­sa ei olisi mitään tek­i­jänoikeu­den suo­jaa, kir­jo­ja kir­joit­ta­mal­la ei voisi ansai­ta sent­tiäkään. Kir­joit­ta­mi­nen muut­tuisi apu­ra­hapo­h­jaisek­si ja/tai harrastetoiminnaksi.

    Tämä vai­h­toe­hto pitää siis hylätä.

    Tämä on kyl­lä kolmes­ta kohtaa non sequitur. Kir­jo­ja kir­joit­ta­mal­la voi ansai­ta ilman tek­i­jänoikeu­den suo­jaa, kos­ka up-front- mak­sut toimi­vat ja vaik­ka eivät toimisi, niin on myös mui­ta ansaintalogiikoita. 

    (Tietenkään en voi esit­tää niitä kaikkia, kos­ka niitä ei ole vielä kaikkia edes kek­sit­ty. Eikä kek­sitä niinkauan kun monop­o­lisoin­ti on kan­nat­tavaa. Mikä tahansa ansain­ta­logi­ik­ka, jol­la kate­taan kir­joit­tamisen vai­h­toe­htoiskus­tan­nus, riit­tää pitämään kir­jal­lisu­u­den tuot­tamisen kannattavana.) 

    Esimerkkisi ei kyl­lä kumon­nut sitä mitä sanoin. Kir­jakaup­pi­aan täy­tyy tun­nistaa kir­ja, jon­ka hän halu­aa lait­taa myyn­ti­in, sille täy­tyy tehdä hyl­lyti­laa jne. Ei se, että kir­ja voidaan skan­na­ta hal­val­la ja nopeasti, täysin kumoa sitä mitä minä kirjoitin. 

    Kir­joit­ta­mi­nen ei muut­tuisi apurahapohjaiseksi.

    Ja vaik­ka kir­joit­ta­mi­nen muut­tuisikin apu­ra­hapo­h­jaisek­si, niin siitä ei vielä seu­raa, että tämä vai­h­toe­hto automaat­tis­es­ti pitää hylätä. Kir­jakaup­po­jen kan­nat­taa vaik­ka yhdessä pistää pystyyn omat apu­ra­ho­ja jaka­vat instanssin­sa, jot­ka rahoit­ta­vat kir­jail­i­joiden työtä, kos­ka ilman sitä kir­jakaupoil­ta lop­pu­vat uudet kir­jat joi­ta myy­dä. Ei kir­jal­lisu­us silti muu­tu kokoomustä­tien monopoliksi. 

    Kuten yllä sanoin, tämä “kaik­ki tai ei mitään” on itsel­leni moraa­li­nen kysymys, ihan puh­taasti util­i­taris­tis­es­ti ajatellen myös tek­i­jänoikeuk­sien lyhen­nyk­set ja/tai kaven­nuk­set (esimerkik­si niin, että yksi­tyiskäyt­töön kopi­oimi­nen sal­li­taan, mut­ta kau­pal­lista käyt­töä kuten kir­jakaup­po­jen kopi­oin­tia rajoite­taan) oli­si­vat jo tavat­toman suuri parannus.

  82. “Päin­vas­toin: esimerkik­si törkeää lievem­pi ylinopeus on Suomes­sa käytän­nössä dekrim­i­nal­isoitu, kos­ka tapauk­set, jois­sa se johtaa mihinkään seu­raa­muk­si­in, ovat promillen mur­to-osan luokkaa.”

    En ymmär­rä tätä de fac­to dekriminalisoitu/dekriminalisoitava ‑ajat­telua, jolle sukua on: “mut­ta tämä valvon­nan tekni­nen mah­dot­to­muus, joka on täysin moraalin ulkop­uo­li­nen seik­ka, on selkeästi päänäkökohta.”

    Jos ajan juovuk­sis­sa päivit­täin, jään kiin­ni ehkä parin-kol­men vuo­den päästä jos sil­loinkaan eli noin promil­lessa tapauk­sista. Vira­nomainen ei tule valvo­maan seinieni sisään har­ras­tanko per­heväki­val­taa vapaa-ajal­lani, tai työ­paikan neukkari­in jaanko markki­noi­ta kil­pail­jan kanssa. Lukko ulko-oves­sa pitää asi­at­tomat pois­sa vaik­ka moot­torisa­hate­knolo­gia on jo pitkään ollut riit­tävän kehit­tynyt­tä mah­dol­lis­ta­maan asi­at­toman sisään­pääsyn sekun­neis­sa. Moot­tori­tiel­lä ei tarvitse pelätä henken­sä edestä vaikkei valvon­taa ole pari­in vuo­teen näkynytkään. Ja niin edelleen.

    Kansalais­ten valvon­ta on nykyisel­lään määrältään sym­bol­ista ja silti lain­säätäjän aja­tus toteu­tuu kohtu­ullisen hyvin. Tek­i­jänoikeuk­sien valvon­ta ei perusa­jatuk­seltaan poikkea muus­ta valvon­nas­ta eikä edel­lytä sen total­i­taarisem­paa otet­ta kuin muukaan valvon­ta. Täl­lä het­kel­lä vira­nomainen ei val­vo tek­i­jänoikeuk­sia siel­lä mis­sä val­taosa rikko­muk­sista tapah­tuu kos­ka laki ei anna itsenäiseen syyt­tämiseen mah­dol­lisu­ut­ta (Tek­i­jänoikeusla­ki 62§, Syy­teoikeus). Tek­i­jänoikeusrikko­muk­si­in syyl­listyvil­lä on siis tässä suh­teessa lain suo­ja, val­tion­syyt­täjä ei saa syyt­tää eikä oikeuk­sien omis­ta­ja valvoa. Tämä lain anta­ma suo­ja mah­dol­lis­taa rikko­musten laa­jamit­taisu­u­den, ei teknolo­gian kehit­tymi­nen itsessään.

    “Lukekaa se Boldrin & Levine, viit­teitä on kyl­lä ihan riit­tävästi: Paten­tit hidas­ta­vat kehi­tys­tä merkittävästi.”

    Patent­ti­jär­jestelmä on rik­ki monel­lakin taval­la, mut­ta ei tiedon­jako- ja tuotan­tomielessä. Väite­hän oli että tek­i­jänoikeudet luo­vat niukkuutta.

  83. “Ratkaisua voisi etsiä esimerkik­si siitä lyhyem­mistä tek­i­jänoikeuk­sista (muu­ta­va vuosi) ja siitä, että jos pain­os lop­puu, eikä uut­ta ote­ta, tek­i­jänoikeus raukeaa.”

    Patent­tisuo­jan lyhyyt­tä suh­teessa tek­i­jänoikeuk­si­in voi perustel­la investoin­tien merkit­tävyy­del­lä. Pää­toimis­es­ti sisältöä luo­va henkilö on usein uhran­nut tälle koko elämän­sä, joskus laps­es­ta saak­ka. Asian merkit­tävyys on aivan muu­ta kuin yri­tyk­sel­lä joka tekee tuoteke­hi­tys­in­vestoin­nin ja toivoo saa­vansa sen mak­set­tua paris­sakymme­nessä vuodessa.

    Edelleen..jos tek­i­jänoikeudet rajataan tek­i­jän kuole­maan, on tämä vähän sama kuin harkin­nan­varainen per­in­tövero. Per­il­lis­ten­sä edun mak­si­moimisek­si kan­nat­taa keskit­tyä sel­l­aiseen aineel­liseen hyv­in­voin­ti­in joka on omaisu­u­den­suo­jan piiris­sä. Kan­nus­timet eivät ole sil­loin aivan kohdallaan.

    Sen sijaan tek­i­jänoikeuk­sien raukeami­nen jos teosta ei saate­ta yleisön saataville on speku­loimisen arvoinen asia. IT-alal­la tätä sovel­letaan s.e. hyvässä sopimuk­ses­sa asi­akkaalle siir­tyy ohjelmis­ton lähdekoo­di ja käyt­töoikeus mikäli toimit­ta­ja lakkaut­taa ohjelmis­ton tuen, ts. se käytän­nössä lakkaa ole­mas­ta asi­akkaan käytet­tävis­sä tuotan­non­tek­i­jänä ilman kohtu­u­ton­ta riskiä.

  84. Absur­dia on se, että meil­lä myös val­tio tuot­taa aineis­to­ja, joista yksi­tyiset joutu­vat mak­samaan lisenssi­mak­su­ja. Mik­si Maanit­taus­laitok­sen kart­ta-aineis­tot eivät ole vapaasti palvelun­tar­joa­jien käytet­tävis­sä palvelu­iden jalostamiseen? Mak­soin hil­jat­tain mel­on­takar­tois­tani kom­mu­nikaat­tori­i­ni yli 50 euroa, ne kat­ta­vat vain Etelä-Suomen ja ne ovat 1:50 000. Mik­sen saa ilmaisek­si 1:10 000 kart­to­ja, kun niiden tuot­tamisen kus­tan­nuk­set ovat todel­la kiin­teitä eikä kopi­oin­ti mak­sa mitään.

    Seu­raavak­si val­tio var­maan muut­taa väylälois­tot ultra­vi­o­let­ti­val­ok­si, joka näkyy vain Merenkulku­laitok­sen mak­sullisil­la silmälaseilla.

  85. Ajat­te­len toisin kuin Tiedemies: minus­ta tek­i­jänoikeuk­sis­sa ei ole mitään moraali­ton­ta. Ellei ihmisen työtä mak­sa jokin julk­isra­hoit­teinen taho, hänel­lä on oikeus päät­tää, mis­sä ja mil­lä hin­nal­la hän on valmis julk­ista­maan tuo­tok­sen­sa, tekemään siitä “julk­ista omaisu­ut­ta”. Kun tätä on dig­i­taalises­sa maail­mas­sa vaikea toteut­taa nopean ja läh­es ilmaisen kopi­oitavu­u­den takia, taloudelli­nen arvo löy­de­tään usein dig­i­taalisen todel­lisu­u­den ulkop­uolelta — kon­ser­tit ovat hyvä esimerk­ki, kir­jat toinen. Tai sit­ten tuo­tos pitää tar­joil­la netis­sä niin mukavas­sa muo­dos­sa, että kulut­ta­jat ovat valmi­ita mak­samaan kat­tauk­ses­ta — esimerkik­si Spotify.

    Voitaisi­in puhua enem­män siitä, mil­lä oikeudel­la julk­isra­hoit­teiset toim­i­jat mak­sullis­ta­vat tuo­tok­sen­sa. Tiede on esimerk­ki. Pain­okus­tan­nuk­set ovat ymmär­ret­täviä, mut­ta itse sisäl­lön pitäisi olla ilmaisek­si kaikkien saatavilla.

  86. Spo­tun argu­ment­ti on minus­ta väärä. Tek­i­jänoikeuk­sien valvon­taan tarvi­taan aina vain rankem­pia menetelmiä, kos­ka teknolo­gia on hel­posti saatavil­la, ja kos­ka mitään vahinkoa ei synny. 

    Rat­ti­juop­umusten tai kotimur­to­jen rin­nas­t­a­mi­nen toimii tietenkin sen suh­teen, että myös näi­den teko­jen suh­teen “teknolo­gia” on kehit­tynyt, mut­ta analo­gia päät­tyy siihen. Yksilöille on selkeää hyö­tyä siitä, ettei kotei­hin mur­taudu­ta tai että rat­ti­juopot saadaan pois tieltä. 

    Sen­si­jaan maail­ma, jos­sa kopi­oidaan ja maail­ma jos­sa ei kopi­oi­da (eikä oste­ta), ovat ident­tisiä tek­i­jänoikeu­den omis­ta­jan kannal­ta. Muun yhteiskun­nan kannal­ta taasen tilanne on selkeästi parem­pi sil­loin, kun kopioidaan. 

    Juuri yllä esitet­ty speku­laa­tio siitä, mikä on “oikeu­den­mukainen” tek­i­jänoikeu­den pitu­us ker­too paljolti olen­naisia asioi­ta siitä, miten mon­elle mutkalle pitää ajatuk­set vään­tää tätä asi­aa miettiessä. 

    Pää­toimis­es­ti sisältöä luo­va henkilö on usein uhran­nut tälle koko elämän­sä, joskus laps­es­ta saak­ka.

    Tarkalleen miten tämä oikeut­taa mihinkään? Tämä on täysin vapaan markki­na­t­alouden peri­aat­tei­den väärinymmär­rys. Pelkkä panos­tus ja uhraus ei oikeu­ta ihmistä yhtään mihinkään. Jos tätä vai­h­toe­htoiskus­tan­nus­ta ei saa katet­tua markki­noil­la, niin sil­loin sitä panos­tus­ta ja uhraus­ta ei kan­na­ta tehdä. 

    Moni käyt­tää koko ikän­sä piz­zan­pais­tamisen har­joit­telemiseen. Pitäisikö täl­lä perus­teel­la myön­tää paikallisia piz­za­monopole­ja niille, jot­ka ovat uhran­neet aikaansa? 

    Tek­i­jänoikeudet luo­vat niukku­ut­ta, tämä on empi­iri­nen ja teo­reet­ti­nen tosi­a­sia. Itseasi­as­sa se, että ne luo­vat niukku­ut­ta, on niiden ole­mas­saolon ain­oa perustelu. Ain­oas­taan luo­ma­l­la niukku­ut­ta voidaan ottaa monop­o­livoit­to­ja, joiden siis kat­so­taan ole­van “kan­nustin” sisällöntuottamiselle.

  87. Täl­lä het­kel­lä vira­nomainen ei val­vo tek­i­jänoikeuk­sia siel­lä mis­sä val­taosa rikko­muk­sista tapah­tuu kos­ka laki ei anna itsenäiseen syyt­tämiseen mah­dol­lisu­ut­ta (Tek­i­jänoikeusla­ki 62§, Syyteoikeus).

    Vaik­ka laki antaisi siihen mah­dol­lisu­u­den, se olisi teknis­es­ti mah­do­ton­ta. Esimerkik­si HTTP-pro­tokol­laa, jolle koko WWW perus­tuu, ei voi­da lähteä estämään tai suo­dat­ta­maan. Ja suuri osa tek­i­jänoikeusrikko­muk­sista tapah­tuu sen kaut­ta — eri P2P-pro­tokol­lat ovat sit­ten erik­seen sen päälle. Jo pelkästään webistä löy­tyy kir­jaimel­lis­es­ti mil­jarde­ja tiedos­to­ja, jois­sa on lait­tomasti sinne pan­tua tek­i­jänoikeu­den alaista mate­ri­aalia, ja suuri osa näi­den tiedos­to­jen osoit­teista löy­tyy hel­posti esimerkik­si Googlel­la. Jos taas yritetään esimerkik­si estää tietyt IP-osoit­tei­den blok­it (vrt. onneton lap­si­pornosuo­da­tus), niin sen kiertämiselle löy­tyy aina keinot.

    Tämä lain anta­ma suo­ja mah­dol­lis­taa rikko­musten laa­jamit­taisu­u­den, ei teknolo­gian kehit­tymi­nen itsessään.

    Teknolo­gian kehit­tymi­nen mah­dol­lis­taisi rikko­musten laa­jamit­taisu­u­den myös, mikäli tätä lain anta­maa suo­jaa ei olisi. Tämä on tässä se pointti.

    Edelleen..jos tek­i­jänoikeudet rajataan tek­i­jän kuole­maan, on tämä vähän sama kuin harkin­nan­varainen per­in­tövero. Per­il­lis­ten­sä edun mak­si­moimisek­si kan­nat­taa keskit­tyä sel­l­aiseen aineel­liseen hyv­in­voin­ti­in joka on omaisu­u­den­suo­jan piirissä.

    Sel­l­aiseen hyv­in­voin­ti­in kan­nat­taa per­il­lis­ten­sä edun mak­si­moimisek­si keskit­tyä joka tapauk­ses­sa, kos­ka aineelli­nen omaisu­us on aina aineel­lista omaisu­ut­ta, mut­ta vain häviävän pieni osa tek­i­jänoikeu­den suo­jaa­mas­ta aineis­tos­ta tuot­taa rahaa vielä tek­i­jän kuoltuakin. Jos halu­aa varmis­taa per­il­lis­ten­sä hyv­in­voin­nin luo­ma­l­la tek­i­jänoikeuk­sien alaista aineis­toa, niin melkein yhtä suurel­la var­muudel­la sen voisi varmis­taa lot­toa­mal­la joka viikko ja toivo­ma­l­la oikein kovasti päävoit­toa. En näe, miten täl­laiseen toim­intat­a­paan pitäisi erik­seen vielä kannustaa.

  88. “Pää­toimis­es­ti sisältöä luo­va henkilö on usein uhran­nut tälle koko elämän­sä, joskus laps­es­ta saakka.

    Tarkalleen miten tämä oikeut­taa mihinkään? Tämä on täysin vapaan markki­na­t­alouden peri­aat­tei­den väärinymmärrys.”

    Kom­ment­ti­ni liit­tyi väit­teeseen että suo­ja-ajan pitu­us on yksi patent­tioikeu­den ja tek­i­jänoikeu­den keskeinen peri­aat­teelli­nen ero, ja minus­ta näin ei ole, vaan se hei­jas­taa suo­jatun takaisin­mak­sua­jan suhdet­ta investoin­ti­in. Yksilön investoin­nit tek­i­jänoikeussuo­jaa naut­tivi­in teok­si­in ovat yleen­sä sub­jek­ti­ivis­es­ti suurem­pia, siitä perustel­lusti pidem­pi suoja-aika.

    Mitä piz­zan pais­tamiseen ja sil­lä ansait­semiseen tulee, tuskin­pa esimerkik­si DVD-teosta Learn The Secrets of Mak­ing Bet­ter Piz­za In Your Own Kitchen Than You Can Buy At The Pizze­ria olisi viit­sit­ty tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa kehit­tää. Yksi­noikeut­ta DVD:n myyn­ti­in voi tietysti joku pitää monop­o­li­na, itse en näe tässä moraal­ista tai muu­takaan ongelmaa.

    “Teknolo­gian kehit­tymi­nen mah­dol­lis­taisi rikko­musten laa­jamit­taisu­u­den myös, mikäli tätä lain anta­maa suo­jaa ei olisi. Tämä on tässä se pointti.”

    En edelleenkään näe point­tia. Uusi esimerk­ki: komerossani on vekotin jol­la voi näp­pärästi luo­da Inter­netin yli kryptat­tu­ja yhteyk­siä (“tun­nelei­ta”) kun toises­sa päässä on suun­nilleen saman­lainen. Min­ul­la on syytä uskoa ettei tun­neleis­sa liikku­van sisäl­lön selvit­tämi­nen ole teknis­es­ti mahdollista.

    Voin askar­rel­la naa­pu­ri­fir­man kanssa suo­jatun tun­nelin, ja a) välit­tää siinä tek­i­jänoikeussuo­jan alaista aineis­toa ja b) käyt­tää tun­nelia lait­tomis­sa kartellineu­vot­teluis­sa. Mik­si teknologi­nen kehi­tys on jotenkin ratkai­se­vaa kohdan a) mut­ta ei kohdan b) lain­säädän­nön suh­teen, kun kum­mankin estämi­nen tai jopa toteen­näyt­tämi­nen on teknis­es­ti mahdotonta ?

    Rikosten ja rikko­musten teknisen estämisen mah­dot­to­muus on sinän­sä irrel­e­vant­tia, sen sijaan näytön han­kkimisen estämi­nen teosten saat­tamis­es­ta yleisön julkises­ti saataville on määritelmäl­lis­es­ti mah­do­ton­ta, käytän­nössä näyt­tö saadaan tarvit­taes­sa hyvinkin hel­posti juurikin näistä mainit­semis­tasi syistä.

  89. Voin askar­rel­la naa­pu­ri­fir­man kanssa suo­jatun tun­nelin, ja a) välit­tää siinä tek­i­jänoikeussuo­jan alaista aineis­toa ja b) käyt­tää tun­nelia lait­tomis­sa kartellineu­vot­teluis­sa. Mik­si teknologi­nen kehi­tys on jotenkin ratkai­se­vaa kohdan a) mut­ta ei kohdan b) lain­säädän­nön suh­teen, kun kum­mankin estämi­nen tai jopa toteen­näyt­tämi­nen on teknis­es­ti mahdotonta ?

    Siten, että tek­i­jänoikeusrikko­muk­sia tapah­tuu kir­jaimel­lis­es­ti miljoona ker­taa enem­män kuin lait­to­mia kartellineuvotteluja.

    Teknologi­nen kehi­tys on mah­dol­lis­tanut tek­i­jänoikeusrikko­muk­sille nimeno­maan mit­takaa­van mas­si­ivi­su­u­den, joka on tehnyt mah­dot­tomak­si puut­tua juridis­es­ti suurim­paan osaan niistä, kos­ka kenenkään resurssit eivät riit­täisi siihen läh­eskään: eivät poli­isin, eivät syyt­täjälaitok­sen eivätkä asian­omis­ta­jien. Ja se pieni osa tek­i­jänoikeusrikko­muk­sista, johon näyt­teek­si puu­tu­taan, taas ei riitä pelot­ta­maan käytän­nössä ketään.

    Kartellineu­vot­teluil­la taas ei tietenkään ole mitään samaa mas­si­ivista mit­takaavaa. Analo­gia alkaa toimia siinä vai­heessa, kun kartellineu­vot­telu­ja käy­dään sato­ja miljoo­nia joka vuosi, ja pystytään lisäk­si jotenkin osoit­ta­maan toteen, että niiden määrä johtuu juuri kryptat­tu­jen net­tiy­hteyk­sien saatavu­ud­es­ta. (Esimerkik­si suosi­tu­im­mil­la tor­rent-sivus­toil­la on jopa usei­ta miljoo­nia kävi­jöitä päivässä.)

  90. Suuri osa tätä keskustelua on varsi­naista nurinkurista näperte­lyä. Puhutaan sivus­toista ja lataamis­es­ta, vaik­ka tosi­asi­as­sa sivus­tot, joil­ta lada­ta sitä tai tätä ovat yhden­teke­viä peruskysymyk­sen kannal­ta, eli miten sisältö pää­tyy noille sivus­toille. Masen­ta­van monien vas­taus tuo­hon kysymk­seen on “jotenkin”. KUitenkin ennen tuo­ta jotain on olta­va jonkun joka tuot­taa sisältöä, ja toisi­naan sisältö on rel­e­vantim­paa kuin pieruvideot.

    Suuri osa mail­a­man lehdis­töstä on mur­roksesa, ja liki kaik­ki laat­ule­hde­tkin ovat raskaissa taloudel­li­sis­sa vaikeuk­sis­sa. Huf­in­g­ton post voi olla kätevä paik­ka seu­ra­ta uutisvir­taa, mut­ta se ei mak­sa kir­jeen­vai­h­ta­jia Afgan­istani­in ja tämä on se oleelli­nen kysymys — Kuka tuot­taa sisäl­lön? Valitet­tavasti “joku jotenkin” on laiska ja tyystin riit­tämätön vastaus. 

    Jos tietoa ei voi myy­dä, ei sitä voi ammat­ti­mases­ti tuot­taakaan, ei vaik­ka on sivus­to­ja, jot­ka tako­vat huikei­ta voit­to­ja ylläpitäjilleen ja luo­jilleen, ainakin niin kauan kuin heil­lä ei ole toimis­toraken­nuk­sel­lista henkilökun­taa palkkalis­toil­laan. Ja jos on aidosti huolis­saan demokra­ti­as­ta, on syytä olla huolis­saan myös laadukkaas­ta tiedonvälityksestä.

  91. Salo­vaara: laadukas tiedonväl­i­tys on tärkeä asia, mut­ta samaa sisältöä ei ole järkevää julka­ista mon­es­sa paikas­sa. Joskus nuoru­udessani 1980-luvul­la luin Kes­ki-Uusi­maa ‑lehteä. Siinä oli ja on kai edelleen ulko­maanosas­to — jonkin­lainen miniver­sio Hesarin vas­taavas­ta. “Hiukan liioitellen” voisi sanoa, että riit­tää jos maail­man uutiset julka­istaan yhdeltä palve­limelta. Kyl­lä meil­lä on aivan selvästi ylitarjontaa.

  92. Väite, että sisältöä ei tuotet­taisi, vaik­ka siitä ei saisi suo­raa mak­sua monop­o­lisoimal­la, on empi­iris­es­ti väärä. Tele­vi­sio-ohjelmia on tuotet­tu ammoi­sista ajoista, eikä niiden tuotan­toa rahoitet­tu monopolisoimalla. 

    On turhaut­tavaa käy­dä keskustelua sil­loin, kun ihmiset käyt­tävät samo­ja epä­tosia väit­tämiä perusteluina, vaik­ka ne on epä­tosik­si osoitet­tu jo mon­een kertaan.

    Sisäl­lön­tuotan­to nyt vain ei ole sil­lä lail­la eri­laista että se vaatisi monopolisointia.

  93. Tiedemiehelle:
    Ajat­telitko esit­tää TV-luvan kaltaista pakol­lista mak­sua kaikille luku­taitoisille, jot­ta jokin Ylen hallintoneu­vos­ton kaltainen elin voisi jakaa rahaa kir­jail­i­joille poli­it­tis­ten voima­suhtei­den mukaan?
    TV-ohjel­mat tosin ovat suo­jat­tu­ja. Kukaan toinen ei saa lähet­tää niitä oma­l­la kanaval­laan edelleen; siis niin, että Maikkari esimerkik­si lähet­täisi YLEn uutiset tai jonkin Ylessä tuote­tun viihdeo­hjel­man ja liit­täisi niihin mainoksia. 

  94. Onpas tul­lut paljon kom­ment­te­ja, joi­ta pitäisi kom­men­toi­da, mut­ta yritän nyt keskit­tyä tärkeimpiin.

    “Aja­tus ontuu, jos san­o­taan, että kos­ka en saa kaikkia ansioitani
    kir­joista, min­un pitäisi elää se kuukausi kokon­aan tuloitta.”

    Tuol­lais­takaan olk­iukkoa kukaan ei liene sanonut. Jos nyt sitten
    lue­taan ammat­tikir­jail­i­joik­si myös ne, jot­ka han­kki­vat lisätuloja
    kir­joit­ta­mal­la, niin tarken­netaan kan­taani niin, että en koe, että yhteiskun­ta tarvit­see niiden
    kir­jail­i­joiden tuo­tok­sia, jot­ka eivät ilman monop­o­lioikeuk­sia koe
    saa­vansa riit­tävää kor­vaus­ta työstään. (Korostan nyt vielä, että tämä
    näke­mys johtuu ennen kaikkea siitä, että uskon, että toimivia
    ansain­ta­malle­ja pystyt­täisin kehit­tämään, elleivät monopolioikeudet
    vähen­täisi inno­vaa­tiokan­nustei­ta, ei siitä, että kirjailijoiden
    tuo­tok­set yleis­es­ti oli­si­vat mielestäni arvottomia.) 

    “jostain kir­jail­i­joiden on tulon­sa saatava”

    Tuo mieliku­va-argu­ment­ti lis­tas­tani uno­h­tuikin. Kyl­lä, tulo on
    jostakin saata­va, mut­ta ei siitä mis­tä itse halu­aa vaan
    (sosi­aal­i­tur­van lisäk­si) siitä minkä onnis­tuu muille myymään. Vai onko
    se niin, että kos­ka min­unkin on saata­va tuloni jostakin, niin minulle
    pitää myön­tää se hedelmäkaup­pa­mo­nop­o­li? Ellei, niin miksi
    kir­jail­i­joille annetaan etuoikeuk­sia min­u­un var­rat­tuna? Sille kyllä
    täy­ty­isi olla jokin muukin perustelu kuin yllämainitut
    mielikuva-argumentit.

    “Edelleen olen sitä mieltä, että mikro­mak­sut ovat paras vaihtoehto,
    kunnes joku kek­sii paremman.”

    Mikro­mak­sut ja tek­i­jänoikeuk­sien vapaut­ta­mi­nen eivät ole keskenään
    ristiriidassa.

    “Jos tek­i­jänoikeusksia luo­van työn tulok­si­in ei olisi, ei luo­vaa työtä kan­nat­taisi yksi­ty­isil­lä markki­noil­la teet­tää nyky­istäkään määrää.”

    Eli tässä ske­naar­ios­sa luo­van työn tek­i­jät jou­tu­isi­vat sit­ten tekemään jotain tuot­tavam­paa. Ei kuu­losta vaaralliselta.

    “1) Tuo aja­tus, että kus­tan­ta­ja voisi veloit­taa siitä ensim­mäis­es­tä kir­jas­ta tähti­ti­eteel­lisen sum­man, toimisi, joa olisi vain yksi kir­jakaup­pa. Jos kir­jakaup­po­ja on usei­ta, kun yksikin on ostanut, muut voivat ostaa kir­jan “luk­i­jana” ja kopi­oi­da sen.”

    Kir­jail­i­jal­la on luon­nolli­nen monop­o­li tuo­tok­si­in­sa ennen kuin se on julka­istu. Merkit­täviä jake­li­joi­ta ei ole kovin monia, joten kaikkien näi­den kanssa neu­vot­telu yhtaikaa ei ole mah­do­ton­ta. Jos taas osoit­tau­tuu main­iok­si liikei­deak­si alkaa tuot­ta­maan kopi­oi­ta heti julka­isun jäl­keen, niin tämän liikei­dean kek­sivät var­masti myös kaik­ki ne, jot­ka pitävät aivan main­iona ideana hiukan muoka­ta kir­jan sisältöä (muis­te­taan, että tek­i­jänoikeuk­sia ei nyt ollut) ja lait­taa vähän prod­uct place­ment­tia tai hiukan main­ok­sia väli­sivuille tai joitain mui­ta kum­mallisuuk­sia mil­lä voi kas­vat­taa tuot­to­jaan. Ja nyt väite on, että ihmiset eivät suos­tu mak­samaan aka­teemiselle kir­jakau­palle pen­nin latia siitä ilosta, että aka­teem­i­nen takaa maineel­laan kir­jo­jen sisäl­lön alku­peräisyy­den ja laadukkaan pain­o­työn, aka­teemis­es­ta oste­tus­ta taku­ul­la menee osa tuo­to­s­ta kir­jail­i­jalle, aka­teemis­es­ta kir­jan saa omis­tuskir­joituk­sel­la, aka­teemis­es­ta kir­jan saa heti julka­isuhetkel­lä ilman sitä muu­ta­man min­uutin tai viikon odotus­ta jne. Ja nämä samat ihmiset kuitenkin mak­sa­vat kym­meniä euro­ja kuukaudessa tele­op­er­aat­tor­eille siitä, että saa­vat ladat­tua musi­ikki­tiedos­ton­sa hiukan nopeam­min netistä. Anteek­si vain, mut­ta en usko tuo­hon hetkeäkään.

    “Puhutaan sivus­toista ja lataamis­es­ta, vaik­ka tosi­asi­as­sa sivus­tot, joil­ta lada­ta sitä tai tätä ovat yhden­teke­viä peruskysymyk­sen kannal­ta, eli miten sisältö pää­tyy noille sivus­toille. Masen­ta­van monien vas­taus tuo­hon kysymk­seen on “jotenkin”.

    “Suuri osa mail­a­man lehdis­töstä on mur­roksesa, ja liki kaik­ki laat­ule­hde­tkin ovat raskaissa taloudel­li­sis­sa vaikeuksissa.”

    Kyl­lä, “laat­ule­hdet” ovat ongelmis­sa. Uusien busi­ness­mall­ien kehit­tämi­nen vie aikansa ja vo i välil­lä olla kivu­lias­ta. Mut­ta uutiset ovat — toisin kuin annat ymmärtää — mainio esimerk­ki tek­i­jänoikeusmonopole­ja vas­taan. Tuo “jotenkin” kul­kee uutismaail­mal­la tyyp­il­lis­es­ti nimel­lä Reuters, Bloomberg tai AP. Reutersin viime vuosien ongelmien suu­ru­us tilinpäätöslehdistötiedotteesta:

    * Q4 pro for­ma rev­enues up 5% before cur­ren­cy; under­ly­ing oper­at­ing prof­it up 13%
    * Full-year pro for­ma rev­enues up 8%; under­ly­ing oper­at­ing prof­it up 19%
    * Inte­gra­tion sav­ings tar­get raised
    * Board approves $0.04 annu­al div­i­dend increase

    “Valitet­tavasti “joku jotenkin” on laiska ja tyystin riit­tämätön vastaus. ”

    Itseasi­as­sa siihen on jo vas­tat­tu paljon enem­män kuin olisi oikeus ja kohtu­us. Laisko­ja ja riit­tämät­tömiä argu­ment­te­ja on tul­lut nimeno­maan tek­i­jänoikeusmo­nop­o­lien kan­nat­ta­jil­ta, argu­ment­te­ja, jot­ka yrit­tävät sysätä todis­tus­taakan monop­o­lien vas­tus­ta­jille. Maail­man­his­to­ri­as­sa on on ollut monen­näköisiä tilantei­ta tek­i­jänoikeuk­sien ja patent­tien suh­teen, välil­lä niitä on kiris­tet­ty, välil­lä löysät­ty, eri mais­sa on ollut samaan aikaan eri­lainen lain­säädän­tö. Kaivakaa sieltä todis­tei­ta väit­teel­lenne, jon­ka mukaan tek­i­jänoikeuk­sista on hyö­tyä yhteiskun­nalle. Se on tei­dän hom­manne. Minä en ole löytänyt muu­ta kuin päin­vas­taisia viitteitä.

    “TV-ohjel­mat tosin ovat suo­jat­tu­ja. Kukaan toinen ei saa lähet­tää niitä oma­l­la kanaval­laan edelleen;”

    Kyl­lä, mut­ta uuti­so­hjelmien asi­a­sisältö ei ole suo­jat­tua. Kun esto­nia uppoaa, siitä saa­vat uuti­soi­da kaik­ki, ei vain se, joka siitä ensim­mäisenä kuulee (Mik­si tästä vääryy­destä kukaan ei ole huolis­saan? Miten ihmeessä kel­lään voi olla kan­nustei­ta etsiä uutisia kun ne kil­pail­i­jat varas­ta­vat uutiset heti omi­in lähetyk­si­in­sä?) Ja vaik­ka val­tio tukee tv-mak­sul­la yhden kana­van uutis­tuotan­toa, silti vapaa kil­pailu onnis­tuu tuot­ta­maan kil­paile­via uutisohjelmia.

  95. “Teknologi­nen kehi­tys on mah­dol­lis­tanut tek­i­jänoikeusrikko­muk­sille nimeno­maan mit­takaa­van mas­si­ivi­su­u­den, joka on tehnyt mah­dot­tomak­si puut­tua juridis­es­ti suurim­paan osaan niistä, kos­ka kenenkään resurssit eivät riit­täisi siihen läh­eskään: eivät poli­isin, eivät syyt­täjälaitok­sen eivätkä asianomistajien.”

    Minus­ta tuo logi­ik­ka ei toi­mi. Vas­taes­imerk­ki: jos tieli­iken­nelais­sa olisi tek­i­jänoikeuslain syy­teoikeu­teen ver­rat­ta­va pykälä joka rajoit­taa vira­nomaisen mah­dol­lisuuk­sia puut­tua itsenäis­es­ti ylinopeu­teen, sen seu­rauk­se­na holtit­tomas­ta liiken­nekäyt­täy­tymis­es­tä tulisi kansan­hu­vi, ja rikko­muk­sien enem­mistöön puut­tumi­nen olisi mil­lään jär­jel­lisil­lä resurs­seil­la mahdotonta. 

    Esit­tämäl­läsi logi­ikalla liiken­ner­ikko­musten mit­takaa­van mas­si­ivi­su­u­den selit­täisi auto­jen suori­tuskyvyn kehi­tys, joka mah­dol­lis­taa ylinopeudet. Ongel­ma tietysti pois­tu­isi pois­ta­mal­la tieli­iken­nelain ongel­malli­nen pykälä, mut­ta edelleen voitaisi­in väit­tää teknolo­giaa ensisi­jaisek­si syyk­si rikko­musten yleisyyteen.

    Jos palataan tähän:

    “Minus­ta on aika outoa, että jos vaa­di­taan “käytän­nön­läheistä” läh­estymistapaa, niin pitäisi kuitenkin ummis­taa silmät siltä, mitä tek­i­jänoikeuslob­by käytän­nössä tekee.”

    Tek­i­jänoikeuslob­byn käytän­nön tavoit­teet ovat todel­lakin out­o­ja, ja jokin Ruotsin IPRED on esimerk­ki laista jota en Suomeen toivoisi. Kär­jistäen: jos lain­säätäjä soveltaisi samaa läh­estymistapaa kil­pailu­lain­säädän­töön, annet­taisi­in mielestään vahinkoa kärsi­neelle osa­puolelle mah­dol­lisu­us saa­da pääsy kil­pail­i­jan liikesalaisuuksiin.

    Tek­i­jänoikeuslob­byn käytän­nön tekemisiä selit­tää parhait­en lain­säätäjän kyvyt­tömyys ymmärtää että sen tien päässä joka alkaa siirtämäl­lä vira­nomaisen tehtäviä ja val­taa asian­omis­ta­jalle tek­i­jänoikeuskysymyk­sis­sä on juurikin TM:n mainit­se­mat kauhuku­vat. Väärä johtopäätös taas on se että tek­i­jänoikeuk­sien ole­mas­sao­lo ja niiden asian­mukainen valvon­ta automaat­tis­es­ti uhkaisi oikeusval­tio­ta ja demokratiaa.

  96. Vai onko
    se niin, että kos­ka min­unkin on saata­va tuloni jostakin, niin minulle
    pitää myön­tää se hedelmäkaup­pa­mo­nop­o­li? Ellei, niin miksi
    kir­jail­i­joille annetaan etuoikeuk­sia min­u­un varrattuna? 

    Koko tuo puhe monop­o­lista on huuhaa­ta. Jos myyt toril­la hedelmiä, sinil­la on täysi monop­o­li niihin omi­in hedelmi­isi. Kukaan toinen ei voi niitä myy­dä. Kir­jail­i­jal­la on monop­o­li omaan kir­jaansa mut­ta kuka vaan voi kir­joit­taa toisen kir­jan. Vai onko Demar­ile­hdel­lä monopoili lehtialal­la sik­si, ettei kukaan toinen voi painaa demaria ja myy­dä sitä.

    Kir­jail­i­jal­la on luon­nolli­nen monop­o­li tuo­tok­si­in­sa ennen kuin se on julka­istu. Merkit­täviä jake­li­joi­ta ei ole kovin monia, joten kaikkien näi­den kanssa neu­vot­telu yhtaikaa ei ole mahdotonta. 

    Ei ole mah­dol­lista, kos­ka riit­tää, että yksikin nyrkkipa­ja ottaa tavak­seen jäädä aina sopimusten ulkop­uolelle. Siitä kas­vaa sil­loin merkit­tävä jake­li­ja nopeasti.

    Tuo esi­tys tarkoit­taa yksikäsit­teis­es­ti, ettei kir­jail­i­ja voi ansai­ta rahaa kirjoillaan.

  97. Ilta-Sanomat:
    Bostoni­lainen tuomiois­tu­in tote­si 25-vuo­ti­aan Joel Tenen­bau­min syyl­lisek­si kaikki­aan 30 musi­ikkikap­paleen lait­tomaan lataamiseen. Hänet määrät­ti­in mak­samaan levy-yhtiöille noin 16 000 euroa jokaises­ta kap­paleesta. Yhteen­sä pulitet­tavaa ker­tyi siis noin 480 000 euroa.

    Miten tämä tapaus, jos­sa nuori mies ei ota keneltäkään mitään pois vaan ain­oas­taan loukkaa IPR-omis­ta­jien lail­lisia oikeuk­sia saat­ta­mal­la musi­ikkikap­palei­ta yleiseen käyt­töön tuomi­taan val­tavi­in kor­vauk­si­in pelo­tuk­sek­si muille, eroaa siitä tapauk­ses­ta, jos­sa nuori mies ei ota keneltäkään mitään pois vaan ain­oas­taan loukkaa NKP:n lail­lisia oikeuk­sia saat­ta­mal­la tieto­ja Neu­vos­toli­iton luon­non tilas­ta yleiseen tietouteen ja tuomi­taan siitä lin­naan pelo­tuk­sek­si muille?

  98. “Eli tässä ske­naar­ios­sa luo­van työn tek­i­jät jou­tu­isi­vat sit­ten tekemään jotain tuot­tavam­paa. Ei kuu­losta vaaralliselta.”

    Per­in­teis­es­ti markki­na­t­alousy­hteiskun­nis­sa on lähdet­ty siitä, että ihmisel­lä on velvol­lisu­us huole­htia itses­tään ja lähim­mäi­sistään ja välineinä tähän oikeudet oman työn­sä tuo­tok­si­in. Jär­jestelmät, jos­sa nuo velvol­lisu­udet ja oikeudet on viety ovat toim­i­neet markki­na­t­alout­ta huonom­min. Jos keinotekois­es­ti määritetään joitakin töitä joiden tuo­tok­si­in tek­i­jäl­lä ei ole oikeuk­sia, täl­löin tek­i­jä joutuu itsen­sä elät­tääk­seen val­it­se­maan vähem­män tuot­tavia töitä. Täl­löin luo­vaa työtä valikoitu­vat tekemään/rahoittamaan rikkaim­mat joiden­ka ei tarvitse ansai­ta työllänsä/rahoillansa rahaa.

    Tämä luo­van poten­ti­aalin haaskaami­nen olisi edis­tyk­sen ja ongelmien ratkaisun hidas­tu­misen lisäk­si vaar­al­lista sik­si, että suorit­ta­van työn tek­i­jöitä on muu­tankin liikaa suh­teessa työ­paikko­jen tar­jon­taan. Jouti­laan huono-osaisen väestön määrän lisään­tymi­nen taas lisää mm. kon­flik­tien riskiä. Tämä on eräs keskeinen huomio mm. Mart­ti Ahti­saaren Nobel-puheessa.

  99. Ajat­telitko esit­tää TV-luvan kaltaista pakol­lista mak­sua kaikille luku­taitoisille, jot­ta jokin Ylen hallintoneu­vos­ton kaltainen elin voisi jakaa rahaa kir­jail­i­joille poli­it­tis­ten voima­suhtei­den mukaan?

    Jostain käsit­tämät­tömästä syys­tä Suomes­sa on use­ampiakin val­takun­nal­lisia TV-kanavia, jot­ka lähet­tävät ohjel­maa salaa­mat­tomana ja mak­sut­ta, ja joiden toim­intaa ei suinkaan rahoite­ta TV-lupa­mak­suil­la, vaan ne joutu­vat peräti mak­samaan oikeud­estaan toimia. Näi­den lisäk­si on huo­mat­ta­va määrä radiokanavia.

    Lisäk­si näille maini­tu­ille kau­pal­lisille TV- ja radiokanav­ille näyt­täisi ole­van lähin­nä kulu­ja nyky­i­sistä tekijänoikeuksista.

  100. Tääl­lä on tois­tel­tu ettei uutisil­la ole tek­i­jänoikeut­ta, asia ei käsit­tääk­seni ole ihan noin yksinker­tainen. Uutistapah­tu­maan ei tietenkään voi olla mitään oikeuk­sia, mut­ta ei niistä kir­joitet­tu tek­sti täysin suo­ja­ton ole. Laina­ta saa, mut­ta pitem­pi­en pätkien kohdal­la ollaan siinä rajoil­la että onko teoskyn­nys ylittynyt.

    Toisaal­ta nor­maali jour­nal­isti­nen ohjeis­to neu­voo että tiedot tulisi itse tark­istaa, tämän takia suo­ra kopi­oin­ti on myös arve­lut­tavaa, jos Aamule­hden toimit­ta­ja luot­taa sokeasti Hesarin jut­tuun niin hän ei tee töitään. Tämän takia aja­tus että kos­ka samas­ta tapah­tu­mas­ta rapor­toi use­ampi toim­i­tus, niin siitä on yli­tar­jon­taa, on virheelli­nen. Uuti­sis­sa on kysymys paljon muus­takin kuin siitä että rapor­toidaan tapah­tu­mia, eri toim­i­tuk­set mm. toimi­vat toisi­aan korjaavina.

    Kuva­ma­te­ri­aali (haas­tat­telu­videot, uutisku­vat) on täysin suojattua.

  101. Tiedemies:

    Ensin­näkin paten­tit ja tek­i­jänoikeu­den ovat kak­si eri asi­aa ja niitä puoltavia / vas­tus­tavia argu­ment­te­ja ei kan­na­ta sekoit­taa toisiinsa.

    “Kir­jakaup­pa mak­saa, kos­ka se saa myy­tyä kir­jat hyväl­lä katteella.
    Kil­pail­i­joil­la menee viikko­ja, ennenkuin ne saa­vat kil­pail­e­van teok­sen markkinoille.”

    No voi se muu­ta­man euron mak­saa, mut­ta ei paljoo enem­pää, kos­ka tuskin niitä fane­ja nyt niin paljoo on, jot­ka on valmi­ita mak­samaan kir­jas­ta huo­mat­tavasti korkeam­paa hin­taa vain sik­si, että saa­vat sen muu­ta­maa viikkoa aikaisem­min käsiinsä.

    Olen toki siis samaa mieltä, että tek­i­jänoikeuk­sia voi ja pitää analysoi­da tarkastele­mal­la niiden aiheut­tamia kus­tan­nuk­sia ja niistä saatavaa hyö­tyä. Tätä ana­lyysiä pitää kuitenkin tehdä huolel­lis­es­ti eikä vaan heilutel­la käsiä.

    Mat­ti H: “nuori mies ei ota keneltäkään mitään pois”

    Se ottaa tek­i­jänoikeuk­sien omis­ta­jil­ta ne tek­i­jänoikeudet pois. Siksi.

    (otta­mat­ta kan­taa siihen onko tuomio kohtu­ulli­nen tai “oikein”)

  102. No voi se muu­ta­man euron mak­saa, mut­ta ei paljoo enem­pää, kos­ka tuskin niitä fane­ja nyt niin paljoo on, jot­ka on valmi­ita mak­samaan kir­jas­ta huo­mat­tavasti korkeam­paa hin­taa vain sik­si, että saa­vat sen muu­ta­maa viikkoa aikaisem­min käsi­in­sä.

    Ihmiset ovat usein valmi­ita mak­samaan use­ampia euro­ja siitä, että saa­vat saman kir­jan pari päivää aikaisem­min. Tämäkin on kuitenkin vähän sivuseikka.

    Kir­jakau­pat myyvät pait­si pape­ria, liimaa ja mustet­ta (tms, olkoon nämä nyt ne, mitä fyy­sisen kir­jan tekem­i­nen mak­saa), myös sisältöä. Sisäl­lön arvo kulut­ta­jalle muo­dos­tuu kahdes­ta tek­i­jästä: siitä, että se sisältö itsessään on mielenkiintoista/tarpeellista/whatever, ja siitä, että se sisältö on jotenkin valit­tu kaiken sen muun mah­dol­lisen sisäl­lön joukos­ta. (Jos ei pidä tätä arvokkaana, kan­nat­taa lukea Bor­gesin Baa­belin kir­jas­to)

    Kir­jo­ja on myyn­nis­sä tiet­ty määrä ja tiet­ty valikoima ja ihmiset käyt­tävät tietyn ajan ja tietyn vaivan kir­jo­jen han­kkimiseen. Jos kir­jakau­pal­la on keskeinen sijain­ti ja se on tun­net­tu laadukkaas­ta valikoimas­ta, ihmiset menevät mielel­lään sinne asioimaan, vaik­ka hin­ta siel­lä olisi korkeampi kuin kil­pail­i­joil­la. Sik­si esimerkik­si Aka­teem­i­nen kir­jakaup­pa voi myy­dä kir­jo­ja hie­man kalli­im­mal­la kuin kilpailijansa. 

    Kos­ka valikoi­da jotenkin ennen painamista ja lait­taa hyl­lyyn painamisen jäl­keen, jot­ta asi­akkaat voisi­vat tästä arvos­ta jotain hyö­tyä ja kos­ka niin tehdään nytkin posi­ti­ivisel­la kat­teel­la, ihmiset selvästi ovat valmi­ita mak­samaan kir­joista enem­män kuin painamisen, mus­teen, paperin, jne. hinnan. 

    Nythän puo­lus­tus tek­i­jänoikeuk­sille menee niin, että tek­i­jä saa rojal­te­ja tms. kun kir­jo­ja myy­dään ja että tämä siivu myyn­ti­hin­nas­ta on vält­tämätön, jot­ta tek­i­jä voisi saa­da edes jotain kir­jas­ta. Jopa näil­lä korkeahkoil­la hin­noil­la ihmiset osta­vat aika paljon kir­jo­ja ja esimerkik­si Aka­teemisen valikoima on val­ta­va — voisi väit­tää, että niin val­taisa, että ilman elek­tro­n­isia haku­palvelui­ta sieltä ei enää löytäisi oikein mitään muuten kuin satunnaisesti. 

    Jos hin­ta painuu alaspäin, niin min­un on aika vaikea kuvitel­la, että kysyn­tä vähenisi. Päin­vas­toin, se toden­näköis­es­ti nousisi. Kir­jakau­pan kat­tei­den ei pitäisi peri­aat­teessa painua yhtään alem­mas, ainakaan minä en ymmär­rä mitään mekanis­mia, jol­la ne aleni­si­vat ainakaan nykyti­lanteessa. (Elek­tro­n­iset kir­jat voivat niitä aikanaan painaa alas, mut­ta peri­aat­teessa tämä on täysin riip­puma­ton mekanismi)

    Kos­ka tätä katet­ta siis on, niin kir­jakau­pan edelleen kan­nat­taisi mak­saa ainakin jotain, että saisi jonkun kir­jan valikoimi­in­sa. Jos kir­jakaup­pa on lisäk­si ain­oa, jol­la mainit­tu kir­ja on valikoimis­saan, se voisi saa­da vielä aika paljon suurem­man kat­teen. Kir­jakaup­pa on siis valmis mak­samaan jonkun sum­man siitä, että saa kir­jan valikoimiinsa. 

    Okei, kopi­oin­nin mah­dol­lisu­us lyhen­tää, ehkä merkit­tävästikin, sitä aikaa, jon­ka kir­ja on ain­oas­taan yhdessä kau­pas­sa. Mut­ta minkälaiset kir­jat sit­ten pää­tyvät kopi­oi­tu­ina kil­pail­i­joille? Var­mas­tikaan kil­pail­i­jat eivät halua kopi­oi­da mitä tahansa kir­jo­ja, kos­ka hyl­lyyn ei kan­na­ta lait­taa mitä vaan, joten kil­pail­i­jat kopi­oi­vat parhait­en myyviä kirjoja.

    Mut­ta mis­tä ne tun­nista­vat parhait­en myyvät kir­jat ennen kuin ne ovat oikeasti myyneet hyvin? He voivat palkata jonkun luke­maan kir­jat ja ennakoimaan, mitkä tule­vat ole­maan hyviä, mut­ta tämäkin vie aikaa ja mak­saa. Halvem­paa on toden­näköis­es­ti odot­taa että tulee joku bestseller.

    Mut­ta kun se on best­seller, niin se tarkoit­taa, että ensim­mäisenä markki­noille sen tuonut on jo tien­an­nut hyvin. 

    Se ottaa tek­i­jänoikeuk­sien omis­ta­jil­ta ne tek­i­jänoikeudet pois. Siksi.

    Art­turi yleen­sä argu­men­toi lib­er­taarista näkökul­mas­ta, mut­ta tämä on kyl­lä jotain muu­ta. Omis­tu­soikeus on konkreet­tisen, rajat­ta­van ja pois­sul­jet­ta­van hyödyk­keen sosi­aa­li­nen sopimus myös lib­er­taaris­sa “luon­nonoikeudel­lises­sa” diskurssis­sa. Tek­i­jänoikeus ei ole negati­ivi­nen, vaan posi­ti­ivi­nen oikeus, se on oikeus kieltää yksi­tyi­nen hyö­ty, jon­ka toteu­tu­mista ei voi edes mitenkään havaita. 

    En vas­tus­ta kat­e­goris­es­ti posi­ti­ivisia oikeuk­sia, mut­ta Art­turi on kyl­lä täysin epäjo­hdon­mukainen tässä kan­nas­saan. Tek­i­jänoikeus on erään­lainen steroidein pumpat­tu yksi­tyi­nen verotusoikeus.

    1. Tiedemiehelle:

      Vielä 2009 kir­ja paine­taan kus­tan­ta­jan val­it­se­mas­sa kir­japain­os­sa, mut­ta aika pian siir­ry­tään siihen, että kir­jakaup­pa tulostaa sen. Se on logis­tis­es­ti paljon järkeväm­pää. Sil­loin ei syn­ny mitään aikavi­ivet­tä siitä, että kir­jakaup­pa tulostaa sen mak­samat­ta tek­i­jälle mitään, jos tämä mak­su ker­ran sääde­tään vapaaehtoiseksi. 

      Muutenkin aikavi­iveen voi päätel­lä siitä, kuin­ka kauan sanomale­hden painamiseen menee. Kir­jan painami­nen ei ole sen hitaampaa,vaan itseasi­as­sa nopeam­paa, kos­ka tait­toon kulu­va aika jää pois, kun sen voi skan­na­ta valmi­ik­si taite­tus­ta “alku­peräis­es­tä” kirjasta.

      Kopi­oitavak­si tulee siis se kir­ja, jota asi­akas tulee kir­jakau­pas­ta osta­maan ja se kopi­oidaan ja sido­taan asi­akkaan odottaessa. 

  103. Per­in­teis­es­ti markki­na­t­alousy­hteiskun­nis­sa on lähdet­ty siitä, että ihmisel­lä on velvol­lisu­us huole­htia itses­tään ja lähim­mäi­sistään ja välineinä tähän oikeudet oman työn­sä tuo­tok­si­in. Jär­jestelmät, jos­sa nuo velvol­lisu­udet ja oikeudet on viety ovat toim­i­neet markki­na­t­alout­ta huonom­min. Jos keinotekois­es­ti määritetään joitakin töitä joiden tuo­tok­si­in tek­i­jäl­lä ei ole oikeuk­sia, täl­löin tek­i­jä joutuu itsen­sä elät­tääk­seen val­it­se­maan vähem­män tuot­tavia töitä. Täl­löin luo­vaa työtä valikoitu­vat tekemään/rahoittamaan rikkaim­mat joiden­ka ei tarvitse ansai­ta työllänsä/rahoillansa rahaa.

    Eikö tämä argu­ment­ti kuu­lu käytän­nössä, että tek­i­jänoikeuk­sista luop­umi­nen aiheut­taa talouskasvun hidas­tu­mista ja sik­si tek­i­jän oikeuk­sista ei pidä luop­ua? Tätä argu­ment­tia on tääl­lä pyöritel­ty jo aika paljon ja hirveän konkreet­tisia todis­tei­ta tämän ilmiön puoles­ta ei ole vielä nous­sut esille. Onko sin­ul­la tästä jotain empi­irisiä todisteita?

    Minus­ta sin­un argu­men­toin­nis­sasi on muitakin heikkouk­sia. Ole­tat mielestäni ilman syytä, että luo­van työn­tek­i­jät siir­ty­i­sivät tek­i­jänoikeuk­sista luop­umisen jäl­keen tekemään vähem­män tuot­tavia töitä. Mik­si näin kävisi? Toisaal­ta mik­si se, että varakkaat valikoi­tu­isi­vat tekemään/rahoittamaan luo­vaa työtä olisi ongel­ma? Eikö tahot, jot­ka rahoit­ta­vat muiden (ei siis itsen­sä) luo­vaa työtä ole yleen­sä muutenkin aika varakkaita?

    Tämä luo­van poten­ti­aalin haaskaami­nen olisi edis­tyk­sen ja ongelmien ratkaisun hidas­tu­misen lisäk­si vaar­al­lista sik­si, että suorit­ta­van työn tek­i­jöitä on muu­tankin liikaa suh­teessa työ­paikko­jen tar­jon­taan. Jouti­laan huono-osaisen väestön määrän lisään­tymi­nen taas lisää mm. kon­flik­tien riskiä. Tämä on eräs keskeinen huomio mm. Mart­ti Ahti­saaren Nobel-puheessa.

    Minus­ta on aika kor­nia väit­tää, että tekijänoikeudet(tai muut imma­te­ri­aalioikeudet) jotenkin helpot­ta­vat jouti­laan huono-osaisen väestön ase­maa. Juuri he hän tek­i­jänoikeuk­sista ja paten­teista eniten kär­sivät. Voisin kuvitel­la, että esimerkik­si Afrikan val­tiot oli­si­vat aika innois­saan, jos saisi­vat ilmaik­sek­si käyt­töön­sä kaik­ki yliopis­to­jen oppikir­jat sekä lääkäti­eteen ja tekni­ikan saavutukset…

  104. “Koko tuo puhe monop­o­lista on huuhaa­ta. Jos myyt toril­la hedelmiä, sinil­la on täysi monop­o­li niihin omi­in hedelmi­isi. Kukaan toinen ei voi niitä myy­dä. Kir­jail­i­jal­la on monop­o­li omaan kir­jaansa mut­ta kuka vaan voi kir­joit­taa toisen kirjan.”

    Jos minä nyt oikein ymmär­rän, mielestäsi tusi­nakioskipokkaria ja shake­spearea voi ver­ra­ta samal­la taval­la kuin voi ver­ra­ta kah­den naa­puriko­jun banaane­ja. Minä olen tuos­ta vähän eri mieltä. Lähempänä olisi ver­taus appel­si­in­i­mo­nop­o­li­in, jolle kyl­lä on paljon sub­sti­tu­ut­te­ja, mut­ta juuri samaa totet­ta ei saisi myy­dä. Monop­o­li on monop­o­li, ei se huuhaak­si väit­tämäl­lä mik­sikään muutu. 

    “Ei ole mah­dol­lista, kos­ka riit­tää, että yksikin nyrkkipa­ja ottaa tavak­seen jäädä aina sopimusten ulkop­uolelle. Siitä kas­vaa sil­loin merkit­tävä jake­li­ja nopeasti.”

    Et siis usko, että kir­jal­lisu­u­den myyn­nis­sä pystytään koskaan tuot­ta­maan mitään lisäar­voa itse sisäl­lön lisäk­si? Tämä on se per­im­mäi­nen kysymys tässä keskustelus­sa. Jos tuo ote­taan pre­mis­sik­si, olet oike­as­sa. Ilman monop­o­lioikeuk­sia ei kir­jo­ja syn­ny muus­ta moti­vaa­tios­ta kuin ker­tomisen palosta. Min­un mielestäni tuo pre­mis­si vain on täysin väärä, enkä enää ymmär­rä miten voisin tuon osoit­taa, elleivät min­un ja Tiedemiehen esit­tämät mah­dol­liset ansain­ta­mallit (joista osaa jo käytetään) riitä tuon pre­missin vääräk­si osoittamiseksi. 

    “Tuo esi­tys tarkoit­taa yksikäsit­teis­es­ti, ettei kir­jail­i­ja voi ansai­ta rahaa kirjoillaan.”

    Väärin. Se tarkoit­taa yksikäsit­teis­es­ti, että kir­jail­i­ja ei voi ansai­ta yhtä paljon rahaa samal­la taval­la kuin aikaisem­min. Minä en ole niinkään huolis­sani siitä monop­o­li­hyv­in­voin­ti­tap­pios­ta, että kir­jail­i­jat saa­vat “liikaa” rahaa. Minä olen huolis­sani ensin­näkin siitä, että paljon eri­laista kult­tuuria jää yksinker­tais­es­ti tuot­ta­mat­ta kun monop­o­li­jär­jestelmä kan­nus­taa rent-seekingi­in eikä uuden innovoimiseen. Toisek­si olen huolis­sani siitä, että monop­o­li­in perus­tu­va jär­jestelmä estää tehokkaasti uusien ansain­ta­logi­ikoiden kehit­tymisen. Musi­ikki­te­ol­lisu­us on tapel­lut kymme­nen vuot­ta dig­i­tal­isoin­nin mah­dol­lisuuk­sia vas­taan sen sijaan että olisi alka­nut palvele­maan asi­akkaitaan teknolo­gian tuomil­la uusil­la mah­dol­lisuuk­sil­la. Kir­jal­lisu­us­te­ol­lisu­u­den viivy­tys­tais­telu on ilmeis­es­ti alkamassa. 

    “Jär­jestelmät, jos­sa nuo velvol­lisu­udet ja oikeudet on viety ovat toim­i­neet markki­na­t­alout­ta huonommin. ”

    Että päästäisi­in tuos­ta Art­turin mainit­se­mas­ta käsien heilut­telus­ta, niin olisiko mitenkään mah­dol­lista, että esit­täisit yhden (1) tapauk­sen maail­man­his­to­ri­as­ta, jos­sa tek­i­jänoikeuk­sien heiken­tämi­nen olisi “huonon­tanut jär­jestelmän toim­intaa”, miten tuon toimin­nan sit­ten määrit­teletkin. Tai toisin päin, tek­i­jänoikeuk­sien kiristämi­nen olisi paran­tanut jär­jestelmän toimintaa?

    “Tääl­lä on tois­tel­tu ettei uutisil­la ole tek­i­jänoikeut­ta, asia ei käsit­tääk­seni ole ihan noin yksinkertainen.”

    Ei, mut­ta uutisil­la on huo­mat­ta­van paljon vähem­män käytän­nön tek­i­jänoikeuk­sia kuin monel­la muul­la imma­te­ri­aal­isil­la tuot­teil­la. (Tosin myön­nän, että uutis­ten tapauk­ses­sa mon­et ovat valmi­ita mak­samaan paljon siitä, että saa­vat uutisen heti eikä vas­ta 25 sekun­tia myöhem­min kuin muut)

    1. Yksinkin tapaus.

      WSOY:llä oli aikanaan erit­täin hyvä “Alkupolku”- ope­tusti­etokone­peli alak­oul­u­laisille. Kos­ka oli sal­lit­tua — tai niin aikakin tehti­in — tuon ohjel­man kopi­oin­ti kaver­ille, suosit­tua ohjel­maa myyti­in niin vähän, että se lopetet­ti­in. Kulut­ta­jan tilanne ei voi paran­tua siitä, että tuotet­ta ei ole saatavis­sa mis­tään hin­nas­ta, kun sitä ver­rataan mah­dol­lisu­u­teen ostaa tuote reilu­un hintaan.

  105. Osmo kir­joit­ti:
    Edelleen olen sitä mieltä, että mikro­mak­sut ovat paras vai­h­toe­hto, kunnes joku kek­sii paremman.

    Kom­men­tis­sani 1.8. perustelin mielestäni parem­man tavan palki­ta luo­van työn tek­i­jöitä. Se antaa tek­i­jälle ansait­se­mansa palkkion työstään, min­i­moi yhteiskun­nal­lisen kon­trol­lin, vähen­tää tiedon­jakelun kus­tan­nuk­sia ja on lin­jas­sa sen kanssa mihin suun­taan maail­man talout­ta tulisi muutenkin kehit­tää. Kiin­nos­taisi tietää, pidätkö silti vielä mikro­mak­su­ja parem­pana jär­jestelmänä ja jos pidät niin mil­lä perusteilla.

    Ton­ni käteen kirjoitti:
    Tämä luo­van poten­ti­aalin haaskaami­nen olisi edis­tyk­sen ja ongelmien ratkaisun hidas­tu­misen lisäk­si vaar­al­lista sik­si, että suorit­ta­van työn tek­i­jöitä on muu­tankin liikaa suh­teessa työ­paikko­jen tar­jon­taan. Jouti­laan huono-osaisen väestön määrän lisään­tymi­nen taas lisää mm. kon­flik­tien riskiä. 

    Hyvä tarkoi­tus. Mut­ta sen, miten henkisen työn tek­i­jöi­den jouti­laisu­ut­ta voidaan vähen­tää, olet ymmärtänyt aivan väärin. Kau­pal­liset, myytävät yksi­noikeudet tekevät luo­van työn ansain­ta­jakau­mas­ta erit­täin epä­ta­saisen. Suurten yri­tys­ten muu­ta­mat suuret nimet tien­aa­vat ver­rat­tomasti yli toimeen­tu­lotarpeen­sa, kun pien­ten nimien suuri joukko tien­aa työl­lään paljon alle kohtu­ullisen toimeen­tu­lon. Edel­lyt­täen että ihmiset käyt­tävät saman sum­man taiteeseen, tieteeseen ja tekni­ikkaan, ilman yksi­noikeuk­sia toimien paljon suurem­pi osa henkisen työn tek­i­jöistä saa siitä kohtu­ullisen toimeentulon.

    Art­turi kirjoitti:
    Mat­ti H: “nuori mies ei ota keneltäkään mitään pois”
    Se ottaa tek­i­jänoikeuk­sien omis­ta­jil­ta ne tek­i­jänoikeudet pois. Siksi.

    Saivartelus­sakin on olta­va tark­ka. Nuori mies ei suinkaan ota tek­i­jänoikeuk­sia pois vaan loukkaa niitä. Tek­i­jänoikeuk­sien pois­to niin kuin niiden tekem­i­nenkin on lain­laati­joiden vallassa.

  106. “Kulut­ta­jan tilanne ei voi paran­tua siitä, että tuotet­ta ei ole saatavis­sa mis­tään hin­nas­ta, kun sitä ver­rataan mah­dol­lisu­u­teen ostaa tuote reilu­un hintaan.”

    Alkupol­un kohdal­la tuot­teen saatavu­us ei olisi paran­tunut siitä että sen olisi voin­ut jostain ilmaisek­si lada­ta, kos­ka tuot­teen kehi­tys lop­pui, eivätkä van­hat ver­siot enää toim­i­neet kun­nol­la uudem­mis­sa koneis­sa. Tietoko­neo­hjelmien osalta teoskap­palei­den vapaa kopi­oin­ti-oikeus ei todel­lakaan tarkoi­ta sitä että ohjel­ma säi­ly­isi muiden kuin anti­ikki­ti­etokone­har­ras­ta­jien käytettävissä.

  107. WSOY:llä oli aikanaan erit­täin hyvä “Alkupolku”- ope­tusti­etokone­peli alak­oul­u­laisille. Kos­ka oli sal­lit­tua – tai niin aikakin tehti­in – tuon ohjel­man kopi­oin­ti kaver­ille, suosit­tua ohjel­maa myyti­in niin vähän, että se lopetet­ti­in.

    Öö… Jos se ohjel­ma olisi ollut niin suosit­tu, niin var­maan sitä olisi edelleen saatavil­la. Vai onnis­tuiko WSOY muka tuhoa­maan kaik­ki kopi­ot tietokoneohjelmasta? 

    Tcrown kiteyt­ti korkeam­man tason peruste­lut minus­ta hyvin. Monop­o­lisoin­ti tuhoaa vai­h­toe­htoiset rahoi­tus­mall­it ja estää ansain­tamenetelmien kehit­tämisen. Se, että joku tuote on tuo­tu markki­noille monop­o­lisoin­tia silmäl­l­läpitäen ja tämä on sit­ten epäon­nis­tunut kopi­oin­nin takia, ei tarkoi­ta etteikö tuotet­ta olisi voin­ut tuo­da markki­noille muul­la tavalla.

    Tek­i­jänoikeuk­sia puo­lus­tet­taes­sa vedo­taan tässäkin keskustelus­sa jatku­vasti siihen, että vain monop­o­lisoin­ti voi tuot­taa rahaa. On tot­ta, että esimerkik­si min­un esit­tämäni yksit­täiset mekanis­mit voivat olla hataria, mut­ta tähän vetoami­nen on minus­ta kään­teisen todis­tus­taakan asettamista. 

    Yllä esitetään, että uutispalveluista läh­tien kaik­ki katoaa, jos tek­i­jänoikeudet pois­te­taan tai edes heiken­netään niitä. 

    Jos ajatel­laan heiken­nyk­siä, niin tarkalleen kenen hyv­in­voin­tia paran­taa se, että joku vuo­den tai kah­den takainen uutisku­va on vieläkin tek­i­jänoikeuksin suo­jat­tu? Tai että jos teen englan­ninkielisen lyhyteloku­van, jos­sa laule­taan “paljon onnea vaan”, niin jou­tu­isin mak­samaan Warner­ille tekijänoikeuskorvauksia? 

    Kyl­lä todis­tus­taak­ka tässä minus­ta on niil­lä, jot­ka tätä rent-seekingiä kannattavat.

  108. Tiedemies:“Tekijänoikeus ei ole negati­ivi­nen, vaan posi­ti­ivi­nen oikeus, se on oikeus kieltää yksi­tyi­nen hyö­ty, jon­ka toteu­tu­mista ei voi edes mitenkään havaita.
    En vas­tus­ta kat­e­goris­es­ti posi­ti­ivisia oikeuk­sia, mut­ta Art­turi on kyl­lä täysin epäjo­hdon­mukainen tässä kan­nas­saan. Tek­i­jänoikeus on erään­lainen steroidein pumpat­tu yksi­tyi­nen verotusoikeus.”

    Minä vas­tasin pelkästään Mat­ti H:n kysymyk­seen miten imma­te­ri­aalisen omis­tu­soikeu­den rikko­mus on eri asia kuin luon­non tilas­ta ker­to­van tiedon levitys.

    Niin kauan kuin meil­lä on määritel­ty omis­tu­soikeus täl­laiseen tuot­teeseen on ihan nor­maalia, että omis­tu­soikeu­den varas­tamis­es­ta joutuu vas­tu­useen. Minä nimen omaan sanoin, että se ei ole kan­nan otto tämän omis­tu­soikeu­den puoles­ta eikä sitä vastaan.

    Minä oon sin­un kanssa samaa mieltä patent­tien ja tek­i­jänoikeuk­sista luop­umis­es­ta sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, että kult­tuurin ja tiedon tuot­tamista ei sosial­isoi­da sen var­jol­la lisää. (Siis tyyli­in, jos lääkepaten­tit lopetet­taisi­in, niin tilalle perustet­taisi­in viras­to, joka jakaisi tutkimusavus­tuk­sia yri­tyk­sille ja määrit­telisi mikä lääke on hyvä ja mikä huono.)

  109. Tätä kir­jakaup­pa-ilman-tek­i­jänoikeuk­sia ‑keskustelua vaivaa minus­ta mieliku­vi­tuk­sen puute. Hel­posti juu­tu­taan arvon­välit­tämisen toim­inta­logi­ikan visioimises­sa niukku­u­teen perus­tavi­in mallei­hin, jot­ka muka­mas syn­nyt­tävät kil­pailua kir­jakaupoille. Niukku­us ja kaik­ki siihen perus­tu­va­han läh­tee roskako­ri­in samantien, jos lähde­tään siitä, että tek­i­jänoikeuk­sia ei ole.

    Jos ker­ran kir­jakau­pas­sa voidaan tehdä mikä tahansa kir­ja (mihin kir­jakau­pal­la on pääsy) asi­akkaan odot­taes­sa, niin mik­sei sit­ten samantien han­ki­ta kun­nan kir­jas­toon verora­hoil­la kir­jo­jen tekemiseen vaa­dit­ta­vat väli­neet? Kaikil­la oikeus käy­dä painat­ta­mas­sa vaikka­pa itsepa­lvelu- lait­teel­la mitä halu­aa ja mak­su asi­akkaal­ta sivumäärän ja lisä­maustei­den (väriku­vat, kovat kan­net jne.) mukaan. Mihinkä ihmeeseen tarvit­taisi­in kir­jakaup­po­ja tässä kuvios­sa? Kir­jas­tossa on osaami­nen ja ymmär­rys kir­jal­lisu­u­den, lukukäyt­täy­tymisen, teoshallinnoin­nin jne. suh­teen. Asi­akkaat voisi­vat kir­jan painamisen ja lukemisen jäl­keen halutes­saan palaut­taa kir­jat kir­jas­toon lainat­tavak­si, jol­loin saisi palau­tushyvi­tyk­sen, vas­taavasti kuin nyt saa pullonpalautuksestakin.

    Kir­jakau­pat eivät voisi tuot­taa mitään lisäar­voa ketju­un, jos­sa kir­ja kul­kee kir­jail­i­jal­ta (kir­jan kir­joit­ta­mi­nen) kir­jas­ton (kir­jan tekem­i­nen ja jakelu) kaut­ta luk­i­jalle, joten kir­jakaup­po­ja ei tarvit­taisi mihinkään. Korkein­taan markki­narakoa jäisi toim­i­jalle, joka toisi juuri oikeat kir­jat luk­i­joiden käteen eli painat­taisi kir­jas­tossa “oikei­ta” kir­jo­ja ja kan­taisi ne “oikei­den” ihmis­ten luokse kadun var­teen tai postilaatikkoon.

    Ain­oa pohdit­ta­va kysymys tässähän on vaan miten luk­i­jan anta­ma arvo kir­jas­ta välit­tyy kir­jail­i­jalle. Kaik­ki muut arvon­välit­tymisketjun osat (tekni­nen painami­nen, logis­ti­ik­ka, luk­i­joiden miel­tymys­ten tun­tem­i­nen jne.) ovat triv­i­aale­ja tai nykyisenkaltaisia haasteita.

    Arvon­välit­tymi­nen luk­i­jal­ta kir­jail­i­jalle voisi men­nä esim. val­tion monop­o­li­na: 1. vain kir­jas­tossa saa painaa kir­jo­ja kau­pal­lises­sa tarkoituk­ses­sa. 2. Kir­jas­tot jyvit­tävät sovi­tun siivun kir­jan­painamis­mak­su­ista kir­jail­i­joille. Tässä taisi olla Osmon pelkäämä kukka­hat­tutäti-vaara, joten tämä ei ehkä olisi halu­tu­in malli (tämä olisi myös liian kankea, kos­ka vaatii top-down ‑hallinnon).

    Toinen vai­h­toe­hto olisi yleis­ten normien ylläpitämä malli: Kir­jail­i­jat val­it­se­vat itselleen sopi­van viral­lisen brändä­tyn net­tiko­htaami­s­paikan (vir­tu­aa­li­nen kir­jakaup­pa), jos­sa voi käy­dä hake­mas­sa kir­jaan liit­tyvää tietoa, keskustele­mas­sa ja “kuu­lumaan” kir­jan tai gen­ren syn­nyt­tämään yhteisöön. Sieltä voisi myös tila­ta kir­jan, jon­ka kir­jail­i­jan val­it­se­ma pain­o­ta­lo sit­ten tek­isi ja jos­ta se kulkeu­tu­isi luk­i­jan pos­ti­laatikkoon tai kir­jail­i­jan hyväksymään fyy­siseen kaup­paan. Kir­joista saisi mak­saa kir­jail­i­jan tah­don ohjaile­man sum­man rahaa, mut­ta jos se olisi liian korkea niin “lail­lisen piraatin” voisi tila­ta “mus­tas­ta pörssistä”. Yhteisöön kuu­lu­misen ja kir­jail­i­jan tuot­ta­man arvon tun­nus­tamisen nor­mit ylläpitäi­sivät kir­jail­i­jan tulo­ja. Jos jonkun kir­jail­i­jan kir­jat eivät ole arvokkai­ta, niin niistä ei mak­set­taisi vaan ne luet­taisi­in ilmaisek­si. Jos jonkun arvoste­tun kir­jail­i­jan luk­i­jat halu­aisi­vat olla mak­samat­ta kir­jas­ta niin muu yhteisö “pakot­taisi” sosi­aalisel­la pain­os­tuk­sel­la mak­samaan. Ja jos sit­tenkään luk­i­ja ei mak­saisi niin niistä ei tarvitse välit­tää, kos­ka eivät halua kuu­lua ko. yhteisöön.

    Minus­ta pahimpia lukki­ut­tavia tek­i­jöitä tässä keskustelus­sa on lähteä liik­keelle jonkin­lais­es­ta ihmisoikeud­es­ta saa­da arvoa teok­silleen. Teok­set ovat juuri niin arvokkai­ta muille kuin he teok­sen arvon koke­vat. Jos kir­joi­tat kir­jo­ja, joi­ta kukaan ei arvos­ta, niin ei siitä “kuu­lu” sin­ulle mak­saa. Jos kir­joi­tat kir­jo­ja, joi­ta arvoste­taan, niin sin­un ei tarvitse kuin näyt­tää tyhjää kukkaroa ja sin­ulle maksetaan.

    Vas­takom­ment­ti edel­liseen on ilmi­selvästi se, että ihmiset eivät mak­sa sel­l­ais­es­ta, jon­ka saa ilmaisek­si. Tämä voi olla hyvinkin tot­ta, mut­ta jos näin on, niin vika ei ole ihmisessä vaan siinä mil­lä pitäisi mak­saa. Nykyi­nen raha on väli­neenä ump­isurkea ja pitäisikin keskit­tää voimavarat vai­h­toe­htois­t­en rahat­alouk­sien käyt­töönot­toon, jois­sa on lupaavia mah­dol­lisuuk­sia vält­tää val­lit­se­van rahan ongelmat.

  110. Oskari Huusko:

    > Tätä argu­ment­tia on tääl­lä pyöritel­ty jo aika paljon ja hirveän konkreet­tisia todis­tei­ta tämän ilmiön puoles­ta ei ole vielä nous­sut esille. Onko sin­ul­la tästä jotain empi­irisiä todisteita?

    > Minus­ta sin­un argu­men­toin­nis­sasi on muitakin heikkouk­sia. Ole­tat mielestäni ilman syytä, että luo­van työn­tek­i­jät siir­ty­i­sivät tek­i­jänoikeuk­sista luop­umisen jäl­keen tekemään vähem­män tuot­tavia töitä. Mik­si näin kävisi?

    Empi­iris­es­ti olen havain­nut, että ihmiset pyrkivät
    val­it­se­maan leipä­työk­seen sel­l­aisen, jos­ta he pystyvät ansait­se­maan rahaa. Jot­ta rahaa voi ansai­ta täy­tyy tuot­taa jotakin myytäväk­si kel­paavaa. Jos työn tulok­sia ei voi myy­dä, sitä ei voi ottaa leipä­työk­si. Myöskään sel­l­aista työtä ei kan­na­ta yksi­ty­isil­lä markki­noil­la teet­tää, joka ei tuo­ta jotakin myytäväk­si kelpaavaa.

    > Toisaal­ta mik­si se, että varakkaat valikoi­tu­isi­vat tekemään/rahoittamaan luo­vaa työtä olisi ongel­ma? Eikö tahot, jot­ka rahoit­ta­vat muiden (ei siis itsen­sä) luo­vaa työtä ole yleen­sä muutenkin aika varakkaita?

    Meil­lä on houkutel­tu suuri osa ikälu­okas­ta korkeak­oulu­opin­toi­hin, jot­ka anta­vat valmi­udet eri­laisi­in luovi­in töi­hin. Monil­la heistä on varo­jen sijas­ta velkaa opin­to­jen jäl­keen ja he halu­aisi­vat työssään hyö­dyn­tää oppimi­aan taito­ja mah­dol­lisim­man monipuolis­es­ti, mak­saa velka­nsa pois ja rak­en­taa itselleen muka­van elämän. 

    Useim­mille yksi­ty­isille työ­nan­ta­jille työn teet­tämi­nen on rahanan­sait­semiskeino. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että osakey­htiön ain­oa tarkoi­tus on voiton maksimointi.

    > Minus­ta on aika kor­nia väit­tää, että tekijänoikeudet(tai muut imma­te­ri­aalioikeudet) jotenkin helpot­ta­vat jouti­laan huono-osaisen väestön ase­maa. Juuri he hän tek­i­jänoikeuk­sista ja paten­teista eniten kär­sivät. Voisin kuvitel­la, että esimerkik­si Afrikan val­tiot oli­si­vat aika innois­saan, jos saisi­vat ilmaik­sek­si käyt­töön­sä kaik­ki yliopis­to­jen oppikir­jat sekä lääkäti­eteen ja tekni­ikan saavutukset…

    Voin ker­toa iloisen uutisen. He saa­vat IPR:ien alaisen aineis­ton vapaasti hyö­dyn­net­täväk­seen käyt­töön­sä niiden voimas­saoloa­jan pää­tyt­tyä. Tuskin he oli­si­vat kaikkea tätä omin nokki­neen tuos­sa ajas­sa saa­neet kehitet­tyä. Mikä on kohtu­ulli­nen hin­ta kenellekin minkäkin IPR-alaisen aineis­ton hyö­dyn­tämis­es­tä onkin sit­ten erilli­nen kysymys. Jol­lain taval­la afrikkalaiset olisi hyvä saa­da kan­sain­väliseen työn­jakoon parem­min mukaan, mut­ta sekin on erilli­nen kysymys. Jouti­laan huono-osaisen väestön aiheut­ta­ma kon­flik­tiris­ki ei valitet­tavasti ole ain­oas­taan Afrikan ongel­ma. Taisi­vat ne makasi­init palaa meilläkin.

    tcrown:
    > Että päästäisi­in tuos­ta Art­turin mainit­se­mas­ta käsien heilut­telus­ta, niin olisiko mitenkään mah­dol­lista, että esit­täisit yhden (1) tapauk­sen maail­man­his­to­ri­as­ta, jos­sa tek­i­jänoikeuk­sien heiken­tämi­nen olisi “huonon­tanut jär­jestelmän toim­intaa”, miten tuon toimin­nan sit­ten määrit­teletkin. Tai toisin päin, tek­i­jänoikeuk­sien kiristämi­nen olisi paran­tanut jär­jestelmän toimintaa?

    Viime laman yhtey­dessä Suo­mi oli menos­sa konkurssi­in. Ulospääsytie raken­net­ti­in kehit­tämäl­lä pitkäjän­teiseen opiskelu­un ja työhön kan­nus­tavia rak­en­tei­ta tavoit­teena siir­tymä low-tech bulkkivi­en­ti­maas­ta high-tech maak­si. Tämä tapah­tui yhden vuosikymme­nen eli 90-luvun aikana. Yht­enä täl­laise­na pitkäjän­teiseen työhön kan­nus­ta­vana rak­en­teena hyö­dyn­net­ti­in maail­mal­la jo ole­mas­saol­e­vaa IPR-lain­säädän­töä ja päivitet­ti­in Suomen lain­säädän­tö sitä vastaavaksi.

    Tästä lamas­ta ylös­nousu­un tarvi­taan taiteet ja design mukaan insinöörien kimp­paan uusien vien­ti­tuot­tei­den kehit­tämisek­si. Lisäk­si sitä parem­pi, mitä use­ampi kaup­pati­eteil­i­jä alkaa myyn­ti­hom­mi­in. Kovin moni (ihmi­nen tai yri­tys) ei tosin “kansal­lisen (tai maail­man­laa­juisen) edun nimis­sä” viit­sisi tai voisi vuosia ja vuosikym­meniä ilmaisek­si kehitel­lä uusia vien­ti­tuot­tei­ta, jos tietäisi että valmistus/jakeluteknisesti tehokkaampi yri­tys (tai val­tio) saisi siitä kaiken tulon. 

    En ole niin faki­iri for­maalis­sa matem­ati­ikas­sa, että osaisin vään­tää tästä mallin joka matemaat­tisel­la tiukku­udel­la todis­taisi halu­a­manne asi­at. Toisaal­ta minus­ta sel­l­aisen vään­tämiseen ei ole vält­tämätön­tä palkata ketään näi­den asioiden hah­mot­tamisek­si riit­täväl­lä tarkku­udel­la ja todennäköisyydellä.

  111. Yhteen­ve­t­ona tähä­nas­tis­es­d­ta, kir­jal­li­jan työn rahoit­tamisek­si on tois­taisek­si esitetty 

    1) Ei mitään. Kir­jail­i­ja kir­joit­takoon sanomisen halus­ta. Päivä suo­lakai­vok­ses­sa ja yöt kirjoittamassa.
    2) Palataan mese­naat­tien aikaan. Tähän malli­in luen myös Mat­ti H:n esit­tämän mikro­lahjoi­tusten mallin, kos­ka pyytet­tömästä lahjoituk­ses­ta­han siinä on kyse.
    3) Val­tio rahoit­taa kir­jalil­i­jan työn ja val­it­see siis samal­la sen, kuka elää kir­joit­ta­mal­la ja kuka ei.
    4) Teok­sen rahoite­taan piilot­ta­mal­la niiden sisään tuotemain­ok­sia, kuten nyky­isin tehdään paljon amerikkalai­sis­sa eloku­vis­sa ja televisiosarjoissa. 

    Minus­ta nämä kaik­ki vai­h­toe­hdot ovat huonon­nuk­sia nykyiseen, jos­sa kir­jan saa oste­tuk­si kohtu­uhin­nal­la ja jos ei halua ostaa, saa kir­jas­tos­ta vähän ajan kulut­tua ilmaisek­si. Aika köy­häk­si menisi tarjonta.

  112. Minus­ta pahimpia lukki­ut­tavia tek­i­jöitä tässä keskustelus­sa on lähteä liik­keelle jonkin­lais­es­ta ihmisoikeud­es­ta saa­da arvoa teok­silleen. Teok­set ovat juuri niin arvokkai­ta muille kuin he teok­sen arvon koke­vat. Jos kir­joi­tat kir­jo­ja, joi­ta kukaan ei arvos­ta, niin ei siitä “kuu­lu” sin­ulle mak­saa. Jos kir­joi­tat kir­jo­ja, joi­ta arvoste­taan, niin sin­un ei tarvitse kuin näyt­tää tyhjää kukkaroa ja sin­ulle mak­se­taan.

    Olen tästä kyl­läkin eri mieltä. Ongel­ma on todel­li­nen siinä mielessä, että kir­jan (tai muun teok­sen) tekem­i­nen mak­saa, kir­jan tapauk­ses­sa se on kir­jail­i­jan kir­joit­tamisen vai­h­toe­htoiskus­tan­nus, eloku­vien kohdal­la on näyt­telijöi­den palkkaa ja muu­ta sensel­laista. Toisaal­ta rajakus­tan­nushin­noit­telu — joka likip­itäen toteu­tuu sil­loin, kun teok­sia saa kopi­oi­da mieli­v­al­tais­es­ti — tuot­taa hyvin lähel­lä nol­laa ole­van hinnan. 

    Eloku­vien ja musi­ikin kohdal­la ongel­ma on kuvit­teelli­nen: Musi­ikkikeikoista suos­tu­taan mak­samaan paljon ja muusikot tien­aa­vat niil­lä hyvin. Teat­ter­ilevi­tys on eloku­vay­htiöille iso bisnes, eikä teat­te­rien kan­na­ta päästää piraat­tiko­pi­oi­ta kil­pail­i­joille, joten teat­ter­ilevi­tyk­sen tulot eivät rom­ah­taisi vaik­ka eloku­via saisi kopi­oi­da. Kotikat­selu ei ola kovin vah­va sub­sti­tu­ut­ti teat­terikäyn­neille, eikä tule ole­maankaan, kos­ka teat­te­rien tekni­ik­ka on väistämät­tä huimasti parempi. 

    Kir­jo­jen kohdal­la yllä käy­dyssä keskustelus­sa on ainakin omis­sa ansain­ta­logi­ikan ehdo­tuk­sis­sani aukko­ja, mut­ta tämä on silti tois­si­jaista. Ei minus­ta ole tarpeen pos­tu­loi­da ansain­ta­logi­ikkaa etukä­teen, kos­ka jos kysyn­tää on ja tar­jon­ta uhkaa hiipua, niin markki­noil­la on “rahaa pöy­däl­lä” ja joku kek­sii keinon mak­saa riit­tävästi kir­jail­i­joille, jot­ta myytävää sisältöä syntyy. 

    Ei kukaan muu ole väit­tänyt, että sisältö vain “tulee jostain”, kuin tek­i­jänoikeuk­sien puolustajat.

    1. Teat­ter­ilevi­tys on eloku­vay­htiöille iso bisnes, eikä teat­te­rien kan­na­ta päästää piraat­tiko­pi­oi­ta kil­pail­i­joille, joten teat­ter­ilevi­tyk­sen tulot eivät rom­ah­taisi vaik­ka eloku­via saisi kopioida.

      Jos Kor­son Kinol­la on vai­h­toe­htona joko han­kkia vuokraa­mal­laan eloku­val­la pää­sylip­putu­lo­ja noin sadal­ta kat­so­jal­ta tai vai­h­toe­htois­es­ti pan­na pystyy net­ti­palvelin, joka myy (dig­i­taal­ista) kopi­o­ta eloku­vas­ta kaikille maail­man eloku­vas­tu­dioille euron hin­nal­la, oletko var­ma, että ensim­mäi­nen vai­h­toe­hto on sil­lä edullisem­pi? Jos Kor­son Kinol­ta ostet­tu on yhtä lailli­nen kuin alku­peräiseltä tuot­ta­jal­ta ostet­tu, Kor­son Kino saa eloku­vas­ta peri­aat­teessa yhtä paljon rahaa kuin alku­peräi­nen, sato­ja miljoo­nia euro­ja eloku­vaan pan­nut tuotan­toy­htiö, kos­ka se pystyy myymään täytin lail­lis­es­ti samaa tuotet­ta. Ellei sit­ten Mom­bain Kino pilaa markki­noi­ta ja myy 50 sentillä…

  113. Osmo esit­ti neljä mah­dol­lista rahoi­tus­mall­ia, mut­ta väite, että ne oli­si­vat “ain­oat esite­tyt” on väärä. Tässäkin keskustelus­sa on ollut mui­ta mah­dol­lisuuk­sia, eikä niitä oikeasti ole kumot­tu, vaik­ka tuos­sa yllä niin väitetään.

    5) Itse pos­tu­loin, että kir­jal­lisu­u­den jälleen­myyjien kan­nat­taa rahoit­taa vaik­ka alan yhteisil­lä kau­pal­lisil­la “apu­ra­hoil­la” hyvää kir­jal­lisu­ut­ta, jot­ta saa­vat jotain myytävää. Tämä on täysin eri asia kuin val­tion rahoittama.
    6) Pos­tu­loin, että ison jälleen­myyjän kan­nat­taa mak­saa up-front mak­su kir­jail­i­jalle, jon­ka kir­jo­jen se uskoo myyvän hyvin. Väitin, että kir­ja myisi ainakin nyky­olois­sa use­ampia viikko­ja hyväl­lä kat­teel­la ennenkuin kil­pail­i­jat pää­si­sivät tuo­maan omat kopi­onsa markki­noille. Tämä ei kumoudu sil­lä, että väitetään “ihan koh­ta” ole­van kan­nat­tavaa tulostaa kir­jat kau­pas­sa. Nyt niin ei ainakaan tehdä, joten en ymmär­rä mik­si niin tehtäisi­in heti huomen­na, jos kopi­oin­tikiel­to kumottaisiin.
    7) mui­ta ansain­ta­logi­ikoi­ta voidaan kehit­tää, mut­ta ei kehitetä nyt, kos­ka monop­o­lisoin­ti domi­noi markki­noi­ta. Tämä on klassi­nen esimerk­ki siitä, miten monop­o­lisoin­ti tuhoaa hyv­in­voin­tia myös dynaamis­es­ti: Monop­o­lien kan­nat­taa jar­rut­taa keinol­la mil­lä hyvän­sä kil­pailullis­ten sub­sti­tu­ut­tien markki­noil­letu­loa. Vai­h­toe­htoinen ansain­ta­logi­ik­ka voisi olla hyödylli­nen jol­lain odot­ta­mat­toma­l­la taval­la muul­lakin alalla. 

    Mitään kovaa dataa ei ole esit­tää siitä, mitä tapah­tu­isi, jos tek­i­jänoikeuk­sista nyky­muo­dos­sa luovut­taisi­in. Kan­nat­taa kuitenkin huo­ma­ta, että läh­es mikä tahansa kom­pro­mis­si nykyti­lanteessa olisi paran­nus. Useim­mat kir­jat tuot­ta­vat suurim­man osan tuloista ensim­mäisen vuo­den aikana (Flint ainakin väit­ti, että uuden kir­jan myyn­nistä 80% tapah­tuu ensim­mäisen kol­men kuukau­den aikana). Jos siis rajaisimme tek­i­jänoikeu­den vaikka­pa yhteen vuo­teen (1v), niin kir­jail­i­jat menet­täi­sivät mak­simis­saan 20% tuloistaan. 

    Nyky­isin tek­i­jänoikeus on voimas­sa 70 vuot­ta tek­i­jän kuole­man jäl­keen. Tätä ei voi mitenkään perustel­la “kan­nustin­vaiku­tuk­sen” kautta. 

    Toki, jos perustelu­na käytetään muu­ta kuin kan­nustin­vaiku­tus­ta, niin sit­ten tuo­ta voi jotenkin yrit­tää, mut­ta se meneekin sit­ten jo muuk­si perusteluk­si kuin sosi­aalisen hyv­in­voin­nin maksimoimiseksi.

    1. Tuos­sa vuo­den ajas­sa oli jo jotain järkeä. Käytän­nössähän aika on nyt noin kolme kuukaut­ta, jon­ka jäl­keen kir­jan voi hakea ilmasek­si kir­jas­tos­ta. Minä olen argu­men­toin­ut sitä vas­taan, ettei tek­i­jänoikeudet olisi voimas­sa minuuttiakaan. 

      Helsingis­sä toimii ja tuol­lainen kir­ja ker­ral­laan tulosta­mo. Se tulostaa vain asi­akkaan omia tekeleitä, kos­ka sil­lä ei ole oikeut­ta muuhun, mut­ta jos olisi, sil­loin sieltä saisi tietysti sop­uhin­taan minkä kir­jan tah­jansa. Tulostus käy nopeam­min kuin alku­peräis­tuot­teen kul­jet­ta­mi­nen Kir­javäl­i­tyk­sen varas­tos­ta Hyvinkäältä. 

      Tuo ehdo­tus 5) sisältää sen ajatuk­sen, että noil­la kir­jal­lisu­u­den jälleen­myyjil­lä olisi monop­o­li, jota muut eivät voisi ohit­taa. Mihin tämä aja­tus peruswtuu. Parhait­en men­estyy tietysti se jakelukana­va, joka ei haaskaa raho­jaan noi­hin apurahoihin. 

      Kir­jail­i­ja saa kir­jas­taan noin 2 euroa kap­paleelta. Sel­l­ais­takin voisi ajatel­la, että kus­tan­ta­jan oikeudet kestäi­sivät lyhyem­män ajan ja kir­jail­i­jan vähän pidem­pään. Tuo 2 €/kirja ei ole kovin paljon.

  114. Osmo: Uno­hdit tärkeim­män, eli ne vielä kek­simät­tömät rahoi­tus­mall­it, joi­ta kukaan ei voi tässä keskustelus­sa esit­tää, mut­ta jot­ka markki­nat kuitenkin kehit­tävät, jos niil­lä on siihen kan­nustin, eli jos tietoa ja kult­tuuria tuote­taan muuten liian vähän.

  115. 1) Ei mitään. Kir­jail­i­ja kir­joit­takoon sanomisen halus­ta. Päivä suo­lakai­vok­ses­sa ja yöt kirjoittamassa.
    2) Palataan mese­naat­tien aikaan. Tähän malli­in luen myös Mat­ti H:n esit­tämän mikro­lahjoi­tusten mallin, kos­ka pyytet­tömästä lahjoituk­ses­ta­han siinä on kyse.
    3) Val­tio rahoit­taa kir­jalil­i­jan työn ja val­it­see siis samal­la sen, kuka elää kir­joit­ta­mal­la ja kuka ei.
    4) Teok­sen rahoite­taan piilot­ta­mal­la niiden sisään tuotemain­ok­sia, kuten nyky­isin tehdään paljon amerikkalai­sis­sa eloku­vis­sa ja televisiosarjoissa.

    5) Joku taisi ehdot­taa myös, että paine­taan kir­jan lehdille mainoksia(vertaa nykyiset sanomale­hdet) — vaikka­pa joka sivun alalaitaan. E‑kirjoissa main­ok­set voisi­vat olla bannereita.

    Näitä voi kek­siä lisää:

    6) Lisäar­vopalve­lut, ensim­mäisenä mieleen tulee Erikoi­s­pain­ok­set ja keräi­lykap­paleet, kir­jail­i­jan signeer­aa­mat pain­ok­set. Ihmiset mak­sa­vat usko­mat­to­mia hin­to­ja keräi­lyesineistä, jos oikeat kir­jat harv­inais­tu­vat e‑kirjan tieltä, erikoi­s­pain­os bisnes kasvanee.

    7)Joku taisi linkata(tähän tai johonkin muuhun keskustelu­un) musi­ikin puolelta tilas­ton, jon­ka mukaan musi­ikin alal­la live-esi­in­tymiset ja musi­ikkik­oulu­tus ovat kansan­taloudel­lis­es­ti merkit­tävämpiä ilmiöitä kuin musi­ikin myynti(jos tämä ei pidä paikkaansa kor­jatkaa ihmeessä). Mon­et kir­jail­i­jat pitävät jo nyt luen­to­ja ja koulu­tuk­sia, etc. Ehkä tämä bisnes kas­vaisi, jos tätä kir­jail­i­jat jou­tu­isi­vat oikeasti kehit­telemään uusia sivubisneksiä. 

    8) Kirjan(ja varsinkin hyvän kir­jan) kir­joit­ta­mi­nen tuo yleen­sä kir­jail­i­jalle julk­isu­ut­ta. Näin olisi myös tek­i­jänoikedet­tomas­sa maail­mas­sa. Maail­mas­sa lie­nee miljoo­nia tapo­ja, joil­la julk­isu­ut­ta voi muut­taa rahak­si… ööh… No, tämä ei ehkä olisi tie parem­paan maailmaan.

    Ongel­ma täl­laisia ansain­ta­malle­ja kehitel­lessä on se, ettei hyvä bis­nesidea tai ansain­ta­logi­ik­ka ole vält­tämät­tä itses­tään selvä ennen kuin se on laa­jalle levin­nyt. Kuten yllä on todet­tu mon­een ker­taan tek­i­jänoikeudet jar­rut­ta­vat uusien ansain­ta­logi­ikko­jen kehitystä…

    1. 5) Joku taisi ehdot­taa myös, että paine­taan kir­jan lehdille mainoksia(vertaa nykyiset sanomale­hdet) – vaikka­pa joka sivun alalaitaan. E‑kirjoissa main­ok­set voisi­vat olla bannereita.

      Monen­nenko ker­ran pitää sanoa, ettei tämä toi­mi. Jos sinä kir­joi­tat kir­jan ja ajat­telet rahoit­taa sen main­ok­sil­la, minä voin painaa sin­un kir­jas­tasi kil­pail­e­van pain­ok­sen, jos­sa on toiset main­ok­set, joista rahat tule­vat min­ulle. Jos sin­ul­la ja min­ul­la on sin­un kir­joit­ta­maasi kir­jaan täs­mälleen samat oikeuidet, sin­un on vaikea ansai­ta sil­lä min­ua enem­pää — pait­si kulke­mal­la mak­sullis­es­ta sem­i­naarista toiseen, jol­loin sen seu­raa­van kir­jan kir­joit­ta­mi­nen saakin jäädä.

  116. Palataan mese­naat­tien aikaan. Tähän malli­in luen myös Mat­ti H:n esit­tämän mikro­lahjoi­tusten mallin, kos­ka pyytet­tömästä lahjoituk­ses­ta­han siinä on kyse. 

    Näin lyhy­een kri­ti­ikki­in Osmo saa mah­tu­maan kak­si väärin­tulk­in­taa. Miten sel­l­ainen osto­ta­pah­tu­ma on pyy­teetön, jos­sa ihmiset halu­a­vat ostaa jonkin tuot­teen ja mak­samaan siitä rahaa ja saa­vat tuot­teen, jos rahaa on tarpeek­si ja eivät saa, jos sitä ei ole tarpeek­si? Eikö tämä ole pyy­teel­listä kau­pankäyn­tiä? Ja mis­tä tämä mikro­lahjoituk­sen aja­tus, kun nimeno­maan toin ilmi, että osta­jana voi olla niin yksi­ty­isiä kuin yhteisöjä, jopa yhteiskun­ta osta­mas­sa makro­ra­hoin oppikir­jo­ja yms. yleiseen käyttöön?

    Lisäk­si sivuu­tit tärkeim­män point­ti­ni, sen että sil­lä, miten tuotan­toa kan­nuste­taan, on suuri vaiku­tus siihen, mil­laista tuotan­toa saadaan ja että sil­lä, mil­laista tuotan­toa saadaan, on suuri merk­i­tys sille, miten ihmis­ten sosi­aaliset suh­teet rak­en­tu­vat ja miten tuotan­to kohtelee luon­toa. Eikö täl­lä asial­la ole mitään merkitystä?

    1. Mat­ti H:lle

      Sen takia, että jos minä ajat­te­len, että muut mak­sakoot, saan sen tuot­teen joka tapauk­ses­sa, jos muut mak­sa­vat. Jos muut eivät mak­sa, min­un rahani eivät var­maankaan riitä mak­samaan sitä yksin. Vain siinä tapauk­ses­sa, että min­un kymme­nen euroani oli­si­vat se viimeinen, sil­lä olisi vaiku­tus­ta lop­putu­lok­seen. Jos laskuri osoit­taisi, että enää kymme­nen euroa puut­tuu. voisin joko mak­saa tai jäädä odot­tele­maan, että jku muu mak­saa ja mak­saa vas­ta parin viikon kulut­tua, jos todel­lakaan kukaan muu ei maksa. 

      Kyse on selvästä pyy­teet­tömästä lahjoituk­ses­ta. Van­han ajan mese­naatil­lakin oli on suorem­pi suhde oman panok­sen ja lop­putu­lok­sen välillä.

  117. Tiedemies:“Tätä ei voi mitenkään perustel­la “kan­nustin­vaiku­tuk­sen” kautta.”

    Tot­takai voi. Voihan ikuista omis­tu­soikeut­ta resurs­sei­hinkin perustel­la kan­nustin­vaiku­tuk­sel­la ihan samal­la tavalla.

  118. “Useim­mat kir­jat tuot­ta­vat suurim­man osan tuloista ensim­mäisen vuo­den aikana (Flint ainakin väit­ti, että uuden kir­jan myyn­nistä 80% tapah­tuu ensim­mäisen kol­men kuukau­den aikana). Jos siis rajaisimme tek­i­jänoikeu­den vaikka­pa yhteen vuo­teen (1v), niin kir­jail­i­jat menet­täi­sivät mak­simis­saan 20% tuloistaan. ”

    Tässä jää ehkä dynaamiset vaiku­tuk­set huomiotta. Jos kir­jan saisi (käytän­nössä) ilmaisek­si vuo­den päästä itselleen omak­si, luulen että aika moni siirtää han­k­in­tansa hiukkasen myöhemmäksi.

    Kir­jas­tos­ta saami­nen ei ole sama asia, se on heikko sub­sti­tu­ut­ti. Kir­jo­ja halu­taan esitel­lä kir­jahyllyssä, kerätä, antaa per­in­tönä lap­sille, ava­ta ensim­mäisen ker­ran, jne. Kir­jas­tos­ta kun lainaa kir­jan niin se valmi­ik­si nuhru­inen, lukemisen kanssa on kiire, sitä ei voi laina­ta eteen­päin ja lopuk­si pitää vielä rou­da­ta takaisin kir­jas­toon. Ei niin että kir­jas­tot oli­si­vat huono palvelu, toki ne ovat hyödyl­lisiä, mut­ta ne ovat onnek­si sen ver­ran huono­ja ettei ne suo­raan kil­paile kir­jakaup­po­ja vas­taan. Ilmaiset kir­jat sen sijaan kilpailisvat.

  119. “Tot­takai voi. Voihan ikuista omis­tu­soikeut­ta resurs­sei­hinkin perustel­la kan­nustin­vaiku­tuk­sel­la ihan samal­la tavalla.”

    Toki–mitä pidem­pi omis­tu­soikeus, sitä suurem­pi kan­nustin­vaiku­tus. Toki useim­mis­sa tapauk­ses­sa ero sil­lä, onko omis­tu­soikeus voimas­sa 10 vuot­ta vai 250 vuot­ta on täysin teo­reet­ti­nen. Jo viidenkymme­nen vuo­den päästä omis­tu­soikeus useimpi­in alun­perin suosit­tui­hinkin kir­joi­hin on var­maankin käytän­nössä arvo­ton. Poikkeuk­si­akin toki on, ja voi olla että vaikka­pa Hem­ing­way olisi kir­joit­tanut enem­män jos olisi tien­nyt että lapsen­lapset siitä hyö­tyvät. Parin kir­jan jäl­keen Hem­ing­way var­maan jopa tiesi että hänen kir­joil­laan olisi kysyn­tää vielä sato­jen vuosien päästä.

    Se mitä kan­nustin­vaiku­tuk­sil­la sen sijaan ei voi perustel­la, on retroak­ti­iviset piden­nyk­set tek­i­jänoikeuk­si­in. Vaik­ka nyt tek­i­jänoikeudet muutet­taisi­in ikuisik­si, on täysin var­maa ettei se motivoisi Hem­ming­waytä kir­joit­ta­maan yhtään mitään. Kuollei­ta ei voi kan­nus­taa tekemään mitään. Nämä retroak­ti­iviset piden­nyk­set (joi­ta Dis­ney kai lähin­nä ansiokkaasti ajaa), on täysin jär­jet­tömiä asioi­ta yhteiskun­nan tasolla.

  120. Sen takia, että jos minä ajat­te­len, että muut mak­sakoot, saan sen tuot­teen joka tapauk­ses­sa, jos muut mak­sa­vat. Jos muut eivät mak­sa, min­un rahani eivät var­maankaan riitä mak­samaan sitä yksin. Vain siinä tapauk­ses­sa, että min­un kymme­nen euroani oli­si­vat se viimeinen, sil­lä olisi vaiku­tus­ta lopputulokseen. 

    Ihmisiä on kuitenkin eri­laisia. Vaik­ka sinä ajat­telet, että muut mak­sakoon, on myös ihmisiä, jot­ka ajat­tel­e­vat että minä mak­san. Näitä saat­taa olla jopa enem­mistö. Ihmisethän käyvät vaivo­jaan säästämät­tä äänestämässäkin, vaik­ka kaik­ki hyvin tietävät, että yhdel­lä äänel­lä ei ole mitään merk­i­tys­tä lop­putu­lok­sen kannal­ta. Toimi­vatko he pyy­teet­tömästi? Kuka tietää, mut­ta en ole koskaan tässä yhtey­dessä tör­män­nyt tähän sanavalintaan. 

    Et vieläkään ottanut kan­taa varsi­naiseen pointtiini.

  121. En ole, eikä tietääk­seni kukaan muukaan tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­ja ole, esit­tänyt, etteikö kah­den­välisiä sopimuk­sia voisi tehdä niin, että vaik­ka Kor­so saa lev­i­tysko­pi­on sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, ettei lai­ta sitä jakelu­un. Jos Kor­so lait­taa sen jakelu­un, niin eloku­vay­htiö ei Kor­solle myy sitä ensim­mäistä kopi­o­ta seu­raaval­la kerralla. 

    Lisäk­si en ole kuul­lut kenenkään esit­täneen, että pla­gioin­ti tai tois­t­en tavaramerkkien vapaa käyt­tö olisi mitään muu­ta kuin tavanomaiseen hui­jauk­seen ver­rat­ta­va teko. Ei siis niin, että Niken kenkien näköiset mut­ta ilman Niken merkkiä ole­vat kengät oli­si­vat lait­tomat, vaan niin, että jos kenkiä myy­dään Niken valmis­t­a­mi­na, niin kyseessä olisi yksinker­tais­es­ti saman­lainen kuin myisi vet­tä viinana. 

    Minus­ta yllä vähän aliarvioidaan ihmis­ten halua mak­saa “reilu hin­ta” tms. Jos meil­lä olisi “ser­ti­fioidut kir­jakau­pat”, jot­ka sitoutu­vat mak­samaan kir­jail­i­joille vapaae­htois­es­ti, niin nämä itse­tu­lostus­palve­lut nol­la­mar­gin­aaleil­la jäi­sivät toden­näköis­es­ti kat­teis­saan jäl­keen. Tämä ei ole sama kuin että ihmiset mak­saisi­vat vapaae­htois­es­ti ylimääräistä sinän­sä, vaan ihmiset oli­si­vat valmi­ita mak­samaan brändistä.

    Osmon argu­ment­ti toimisi jotenkin, jos Buranaa ei myytäisi lainkaan. Buranaa kuitenkin myy­dään enem­män useimpia kil­pail­i­joiden ibupro­feeni­valmis­tei­ta, vaik­ka Buranan hin­ta on liki kaksinker­tainen. En tiedä mikä Buranan markki­nao­su­us on, mut­ta min­ul­la on muis­tiku­va, että se olisi pari vuot­ta takaperin ollut liki 50% ibupro­feeni­valmis­teista. Jos mieliku­vani on oikea, niin se teo­reet­ti­nen viiteke­hys joka väit­tää mar­gin­aal­i­hin­noit­telun toteu­tu­van ilman tek­i­jänoikeuk­sia, on empi­iris­es­ti väärä.

    Sik­si myös main­os­ta­jat oli­si­vat valmi­ita rahoit­ta­maan brändä­tyn kir­jakau­pan tuotteita. 

    Osmon main­osar­gu­ment­ti on lisäk­si vähän ongel­malli­nen sik­sikin, että sen nojal­la pitäisi alkaa jo valmis­tel­la lakia, joka kieltää main­ok­set blokkaa­vat ohjelmat.

    1. Pien­tä houku­tus­ta voi konkurssiä läh­estyväl­lä Kor­son eloku­vateat­ter­il­la olla lopet­tamisen sijas­ta kaa­p­a­ta suuren amerikkalaisen eloku­van myyn­ti itselleen. Tähän näh­den uhkaus, ettei voi tehdä sitä kuin ker­ran saman­nimisenä, ei tun­nu niin hirveältä. 

      Kun Tiedemies ensin hal­isi pois­taa eloku­vien tek­i­hjänoikeudet, hän halu­aa kuitenkin ne takaisin yksi­ty­is­inä sopimuksi­na, joil­la ilmeis­es­ti kuitenkin on val­tion siu­naus niin että sopimus­ta rikko­va voidaan haas­taa oikeu­teen? Muut­tuiko jokin?

      Muuten tek­sti viit­taa siihen, että kir­jail­i­joiden ansiot perus­tu­vat vapaae­htoisi­in lahjoituk­si­in, siihen, että ihmiset halu­a­vat mak­saa vapaae­htois­es­ti kir­jail­i­jalle siitä, että luke­vat hänen tek­stiään. Jos kaik­ki näin todel­la tek­i­sivät, mikä olisi muuttunut?

      Tuo Burana esimerk­ki on haus­ka. Olen käyt­tänyt sitä itsekin. En usko, että ihmiset halu­a­vat siinä mak­saa brändis­tä sinän­sä, vaan ne todel­la luule­vat, että on kyse eri lääk­keestä. ker­rot­takoon nyt kaikille, että puol­ta halvem­pi Ibusal tulee samas­ta tehtaas­ta. Lääke pakataan Buranaksi tai Ibusa­lik­si sen mukaan, kumpaa oste­taan enemmän.

      (Otin muuten aikanaan Alkon toim­i­tusjo­hta­jak­si kaverin, joka oli onnis­tunut tässä kah­den hin­nan jär­jstelmässä Ori­on­il­la. Ajat­telin, että pysty­isi myymään kos­suakin tyh­mille tuplahinnalla)

  122. Minä en näe ongel­maa kaunokir­jal­lisu­u­den tai musi­ikki­tal­len­tei­den myyn­nis­sä tilanteessa, jos­sa tek­i­jänoikeuk­sia ei ole.

    Taiteen­tek­i­jä saavut­taa suo­sio­ta julkaise­mal­la ilmaisek­si. Suosit­tu taiteen­tek­i­jä voi myy­dä teoskap­palei­ta ihan hyvin rahaa vas­taan, vieläpä tarvit­taes­sa hin­tad­if­fer­oimal­la siten, että näistä teok­sista valmis­te­taan usei­ta eri hin­taisia vari­ant­te­ja asi­akaskun­nan innos­tuneisu­u­den ja mak­sukyvyn mukaan. 

    Tätä tehdään jo. Musi­ikkipuolel­la eri­no­mainen esimerk­ki on Nine Inch Nails (Trent Reznor) ja levy Ghosts, joka toden­näköis­es­ti olisi tuot­tanut osa­puilleen yhtä paljon voit­toa ilman tek­i­jänoikeuk­si­akin: http://en.wikipedia.org/wiki/Ghosts_I–IV#Release_versions

  123. “Monen­nenko ker­ran pitää sanoa, ettei tämä toi­mi. Jos sinä kir­joi­tat kir­jan ja ajat­telet rahoit­taa sen main­ok­sil­la, minä voin painaa sin­un kir­jas­tasi kil­pail­e­van pain­ok­sen, jos­sa on toiset main­ok­set, joista rahat tule­vat minulle. ”

    Koite­taan ava­ta tuon mys­tisen voit­ta­mat­toman kil­pail­i­jan tehtävän han­kalu­ut­ta musi­ikkipuolelta. De fac­to kaik­ki koskaan tehty musi­ik­ki on saatavil­la ilmaisek­si verkos­ta. Nyt meil­lä siis pitäisi teo­ri­an mukaan aivan var­masti olla kiinalainen palvelun­tar­joa­ja, joka ei väl­itä vähääkään tek­i­jänoikeuk­sista, ja pystyy myymään musi­ikin omakus­tan­nushin­nal­la. Mis­sä tuo on? Paras mihin tois­taisek­si on päästy lie­nee The Pirate Bay. Kyl­lä, sieltä löy­tyy melkein kaik­ki mah­dolli­nen, mut­ta silkan son­nan seasta sen oikean tavaran löytämi­nen vaati aikaa. Joten yllä­tys, yllä­tys, Itunes ja muut pystyvät hel­posti kil­paile­maan TBP:n kanssa takaa­mal­la sisäl­lön laadukku­den ja tar­joa­mal­la hyvät hakuom­i­naisu­udet. On jotenkin käsit­tämät­tömän naivi aja­tus, että ihmiset eivät olisi valmi­ita mak­samaan laadun­varmis­tuk­ses­ta ja help­poud­es­ta. Kyl­lä, niitä kil­pail­i­joi­ta tulee, mut­ta ei ole help­poa kaivaa esi­in sitä, jota ei käytetä lap­si­pornon­väl­i­tyk­sen peiteoperaationa. 

    “Tuo ehdo­tus 5) sisältää sen ajatuk­sen, että noil­la kir­jal­lisu­u­den jälleen­myyjil­lä olisi monop­o­li, jota muut eivät voisi ohit­taa. Mihin tämä aja­tus peruswtuu. Parhait­en men­estyy tietysti se jakelukana­va, joka ei haaskaa raho­jaan noi­hin apurahoihin. ”

    Tähän argu­ment­ti­in olisi jotenkin paljon helpom­paa uskoa, jos itunes ja spo­ti­fy eivät musi­ikkipuolel­la olisi olemassa.

    “Jos Kor­son Kinol­la on vai­h­toe­htona joko han­kkia vuokraa­mal­laan eloku­val­la pää­sylip­putu­lo­ja noin sadal­ta kat­so­jal­ta tai vai­h­toe­htois­es­ti pan­na pystyy net­ti­palvelin, joka myy (dig­i­taal­ista) kopi­o­ta eloku­vas­ta kaikille maail­man eloku­vas­tu­dioille euron hinnalla”

    Eloku­vay­htiö voi hel­posti dig­i­taalis­es­ti vesileima­ta lev­i­tyskap­paleet ja saa­da selville kuka on vuotanut oman kap­paleen­sa maail­malle. Kah­den­välisel­lä sopimuk­sel­la sit­ten tode­ta, että edelleen­le­vit­tämi­nen on kiel­let­ty ja men­nä oikeuteen/lopettaa yhteistyön. Tietysti, kaik­ki täl­laiset ovat vain hidastei­ta ja kräkät­tävis­sä, ja kulut­ta­japuolel­la tuol­lais­ten sopimusten tekem­i­nen on vaikeam­paa, kuten DRM-sotku on osoittanut.

    “Viime laman yhtey­dessä Suo­mi oli menos­sa konkurssi­in. Ulospääsytie raken­net­ti­in kehit­tämäl­lä pitkäjän­teiseen opiskelu­un ja työhön kan­nus­tavia rak­en­tei­ta tavoit­teena siir­tymä low-tech bulkkivi­en­ti­maas­ta high-tech maak­si. Tämä tapah­tui yhden vuosikymme­nen eli 90-luvun aikana. Yht­enä täl­laise­na pitkäjän­teiseen työhön kan­nus­ta­vana rak­en­teena hyö­dyn­net­ti­in maail­mal­la jo ole­mas­saol­e­vaa IPR-lain­säädän­töä ja päivitet­ti­in Suomen lain­säädän­tö sitä vastaavaksi.”

    Se, että IPR-lain­säädän­nön kehit­tymisel­lä olisi ollut merkit­tävä suomen nousus­sa lamas­ta kuu­lostaa hiukan per­soon­al­liselta his­to­ri­an tulkinnal­ta, mut­ta olisiko sin­ul­la antaa viitet­tä johonkin mis­sä olisi lis­tat­tu IPR:n merkit­täviä muu­tok­sia 90 luvun alkupuolel­la ja vielä ideaal­i­ta­pauk­ses­sa analysoitu niiden vaikutuksia?

    Voi olla, että uskoni markki­noiden kaikkivoipu­u­teen on tässä asi­as­sa liian naivi, ja markki­navirheet aiheut­taisi­vat liian suuren hyv­in­voin­ti­tap­pi­on. Vaik­ka näin olisi, silti oikea marssi­järjestys olisi ensin havai­ta tuo markki­navirhe, ja vas­ta sit­ten alkaa kor­jaa­maan sitä. Tältä var­maan tun­tui niistä, jot­ka yrit­tivät selit­tää neu­vos­toli­it­to­laisille, että yhteiskun­ta voi toimia markki­namekanis­min avul­la. (Art­turille dis­claimer, ylläol­e­va mielip­i­teeni ei koske kaikkia markkinoita)

    “Tot­takai voi. Voihan ikuista omis­tu­soikeut­ta resurs­sei­hinkin perustel­la kan­nustin­vaiku­tuk­sel­la ihan samal­la tavalla.”

    Halu­aisitko selit­tää kan­nustin­vaikut­teet tapauk­ses­sa jos­sa tek­i­jänoikeuk­sia on piden­net­ty takautuvasti?

    Luon­nos­tel­laan lop­pu­un oma näke­myk­seni tule­vaisu­u­den kir­jal­lisu­u­den mah­dol­lis­es­ta liike­toim­inta­mallista ilman tek­i­jänoikeuk­sia (jon­ka ainakin osit­tain olen jo esit­tänyt, mitä min­un ei kyl­lä pitäisi tarvi­ta esit­tää, ja mitä en mielestäni Osmon lis­tas­ta löytänyt):

    Ensin luo­daan bran­di, jon­ka alla toimi­vat kir­jakau­pat ovat sitoutuneet myymään vain kir­jo­ja, joista ovaat tehneet sopimuk­sen kir­jail­i­jan kanssa.

    Seu­raavak­si kir­jakaup­pa luo käyt­töli­it­tymän, jos­ta kir­jo­ja ja niiden sisältöä on help­po selail­la, hakea, lukea ja tila­ta paperiver­sioi­ta. Tämän käyt­töli­it­tymän käyt­tämis­es­tä veloite­taan rahaa, joka sit­ten allokoidaan kau­pan ja kir­jail­i­jan sopimuk­sen mukaan kau­palle, selat­tu­jen ja tilat­tu­jen kir­jo­jen kir­jail­i­joille ja mah­dol­liselle painotalolle.

    Kir­jakaup­pa voi rajoit­taa käyt­töli­it­tymää teknis­es­ti ja sopimusteknis­es­ti siten, että palvelun suo­ra rep­likoimi­nen on riit­tävän vaikeaa. Pitää muis­taa, että kil­pail­e­van palvelun ei tarvitse olla paljoakaan huonom­pi tai vaikeampi löytää, niin asi­akkaat eivät jak­sa nähdä vaivaa.

    1. tcrown­in pitäisi päät­tää, ovatko tek­i­jänoikeudet suo­jat­tu­ja (oikeu­den omis­ta­ja voikieltää edelleen levit­tämisen) vai eivätkö ole. Jos dig­i­taalisel­la vesileimal­la voi pal­jas­taa, kuka kelvo­ton luvat­ta levit­tää kopi­oi­ta ja haas­taa hänet oikeu­teen, tulee min­ulle jotenkin vaikutel­ma, että se olisi siis kiel­let­tyä. Aiem­min kuvit­telin tcrown­in esit­täneen, että kaik­ki tek­i­jänoikeudet kumot­taisi­in, eikä eloku­van tuot­ta­ja voisi kieltää kopi­oiden levit­tämistä. Jos voi kieltää, mikä on muut­tunut nykyisestä?

      Se, ettei nyky­maail­mas­sa toimi­ta kuten ennustin tehtäväk­si, jos kaik­ki tek­i­jänoikeu­den kumo­taan, saat­taa johtua siitä, ettei niitä ole kumot­tu. Maail­mas­sa jos­sa ei ole mitään tek­i­jänoikeuk­sia ja niiden levit­tämi­nen ilmaisek­si on täysin luon­nol­lista ja hyväksyt­tyä, toim­i­taan tietysti toisin kuin maail­mas­sa, jos­sa niin ei saa tehdä. 

      Juuri kir­jan osalta nuo kaavailusi perus­tu­vat silka­an hyvän­tekeväisyy­teen asi­akkaal­ta, kos­ka jo skan­naa­mal­la kir­jas­ta saadaan täs­mälleen sama tuote kuin se alku­peräis­tuote, jota kir­jakaup­pa myy. Se ei ole käyt­täjän kannal­ta yhtään huonom­pi. Kaikkea tuon, jota suun­nit­telet, kan­nat­taisi toteut­taa (Kir­jak­er­hot oli­vat muuten joskus aikia lähel­lä tuo­ta ideaa), mut­ta sen tuek­si pitäisi välistä vetämi­nen — ainakin siis kau­palli­nen välistä vetämi­nen — kieltää. Maail­mas­sas­i­han ei edes sil­lä käyt­töli­it­tymäl­lä ole suo­jaa kopi­oi­jaa vas­taan. Onko sil­lä brändil­lä suojaa?

      Minä en vas­tus­ta liike­toim­inta­mallin muut­ta mista toisen­laisek­si, mut­ta vas­tus­tan sitä aja­tus­ta, että min­ul­la olisi täs­mälleen sama oikeus kuin sin­ul­la tehdä rahaa kir­jal­la, jon­ka sinä olet kirjoittanut.

  124. Pien­tä houku­tus­ta voi konkurssiä läh­estyväl­lä Kor­son eloku­vateat­ter­il­la olla lopet­tamisen sijas­ta kaa­p­a­ta suuren amerikkalaisen eloku­van myyn­ti itselleen. Tähän näh­den uhkaus, ettei voi tehdä sitä kuin ker­ran saman­nimisenä, ei tun­nu niin hirveältä.

    Ei tässä nyt mitään ihmeel­listä ole. Jos eloku­vien jakelukanavaan ei voisi luot­taa, tuotan­toy­htiöt perus­taisi­vat itse elokuvateatterit.

    Kun Tiedemies ensin hal­isi pois­taa eloku­vien tek­i­hjänoikeudet, hän halu­aa kuitenkin ne takaisin yksi­ty­is­inä sopimuksi­na, joil­la ilmeis­es­ti kuitenkin on val­tion siu­naus niin että sopimus­ta rikko­va voidaan haas­taa oikeu­teen? Muut­tuiko jokin?

    En minä halua palaut­taa tek­i­jänoikeuk­sia. Kah­den­väliset sopimuk­set ovat ihan eri asia kuin tek­i­jänoikeudet. Ei siihen tarvi­ta tek­i­jänoikeuk­sia, että tehdään kah­den­välisiä sopimuk­sia. Sopimuk­si­in laite­taan yleen­sä myös vahin­gonko­r­vaus­pykälät rikko­musten varalta.

    Piraat­tilevi­tyk­seen pää­tyy DVD-levy­jen kopi­oi­ta sil­loin, kun DVD:n saa jostain ostet­tua. TV-sar­jo­jen jak­sotkin pää­tyvät tor­rent­tei­hin heti ensiesi­tys­ten jäl­keen (joskus pää­tyy kai jo vähän ennen), tätä ei tek­i­jänoikeu­den pois­to voi mitenkään krim­i­nal­isoi­da, jos se on ker­ran näytet­ty julkises­ti (esim. lähetet­ty radioaal­loil­la dig­i­taalise­na) niin se on sen jäl­keen pub­lic domainis­sa jo de fac­to nytkin. Kir­jat pää­tyvät pub­lic domaini­in kun kir­ja on myy­ty yleisölle. 

    Nythän meil­lä on “default” ase­tuk­se­na se, että kir­jan tai DVD:n osta­va ikäänkuin tekee täl­laisen sopimuk­sen. Tämä on jo minus­ta väärin, mut­ta sekään ei ole se pahin ongel­ma, jos ihan moraal­ista näkökul­maa ajatel­laan (tehokku­u­den kannal­ta se on toki yhtä paha asia). Pahin ongel­ma on, että jos jokin lähetetään radioaal­loille kaikelle kansalle kuul­tavak­si, niin se muka sen jäl­keen voisi olla vielä jonkun “omaisu­ut­ta”.

    Tuos­sa argu­men­tis­sa on nyt vähän sel­l­ainen maku, että yleis­si­tovu­ud­es­ta luop­umi­nen tarkoit­taisi ettei voi tehdä työ­sopimuk­sia lainkaan. Ei se niin mene.

  125. Muuten tek­sti viit­taa siihen, että kir­jail­i­joiden ansiot perus­tu­vat vapaae­htoisi­in lahjoituk­si­in, siihen, että ihmiset halu­a­vat mak­saa vapaae­htois­es­ti kir­jail­i­jalle siitä, että luke­vat hänen tek­stiään. Jos kaik­ki näin todel­la tek­i­sivät, mikä olisi muuttunut?

    Ei se viit­taa siihen, että ihmiset mak­saisi­vat vapaae­htois­es­ti kir­jail­i­jalle. Ihmiset ostaisi­vat ser­ti­fioidus­ta kir­jakau­pas­ta tms. ihan samaan tapaan kuin ihmiset osta­vat jol­lain ympäristömerkil­lä tai avain­lip­ul­la varustet­tu­ja tuot­tei­ta pelkkien mieliku­vien vuoksi. 

    Eivät ihmiset buranaakaan ostaes­saan osta ibupro­fee­nia, vaan mieliku­van Für Elis­es­tä lievit­tämässä pään­särkyä ja hienon logon. Samaan tapaan ihmiset ostaisi­vat logoil­la varustet­tu­ja kir­jo­ja. Tek­i­jänoikeuk­sista luop­umi­nen ei min­un nähdäk­seni tarkoi­ta vielä sitä, että osta­jaa saa petkuttaa. 

    Muuten, se on hauskaa, että buranan main­ok­ses­sa on pirati­soitu Beethovenin kuu­luisa sävelmä. Eikö sym­me­tri­an nojal­la nyt kuu­luisi vaa­tia, että Buranas­ta mak­se­taan tek­i­jänoikeusmak­su­ja elos­sa oleville jälkeläisille?

  126. “Jos mieliku­vani on oikea, niin se teo­reet­ti­nen viiteke­hys joka väit­tää mar­gin­aal­i­hin­noit­telun toteu­tu­van ilman tek­i­jänoikeuk­sia, on empi­iris­es­ti väärä. Sik­si myös main­os­ta­jat oli­si­vat valmi­ita rahoit­ta­maan brändä­tyn kir­jakau­pan tuotteita.”

    Minus­ta tämä on tärkeää, on joitain tuot­tei­ta joiden­ka kohdal­la ei voi oikein puhua niukku­ud­es­ta, mut­ta niistä ollaan silti valmi­ita mak­samaan. Pullovesi, kupilli­nen kahvia, lainapyy­he uima­hal­lis­sa. Vet­tä saa kraanas­ta, kahvinkeitin on jokaisel­la kotona ja töis­sä, ja pyy­he luul­tavasti löy­tyy joka taloud­es­ta. En tiedä miten tätä ilmiötä pitäisi selit­tää, empi­iris­es­ti totean vaan että ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan vai­vat­to­muud­es­ta niin kauan kuin hin­ta on kolikon suu­ru­inen. Sanois­in että iltäpäiväle­hdet myy­dään pitkälti samal­la logi­ikalla, niitä on joka louna­s­paikas­sa, par­turis­sa, työ­paikalla, jne. ilmaisek­si saatavis­sa ja lisäk­si sisältö on netissä.

    “Osmon main­osar­gu­ment­ti on lisäk­si vähän ongel­malli­nen sik­sikin, että sen nojal­la pitäisi alkaa jo valmis­tel­la lakia, joka kieltää main­ok­set blokkaa­vat ohjelmat.”

    Ohjel­ma joka pitää erik­seen asen­taa oma­l­la koneelle ja jota käyt­tää kuitenkin hyvin pieni osa Inter­netin käyt­täjistä, on eri asia kuin täy­delli­nen kopio sivus­tos­ta. Jos main­os­suo­da­tus yleistyy niin loogi­nen seu­raus on se, että sivus­to­jen suun­nit­telua muute­taan niin että main­os­ten erot­ta­mi­nen muus­ta sisäl­löstä on vaikeampaa.

    Sivu­men­nen ja maal­likkona, jos joku tek­isi vaik­ka Bond-eloku­vas­ta ver­sion jos­ta on pois­tet­tu merkki­tuot­teet ja mak­saisi sen esit­tämis­es­tä teostom­ak­sun, niin joku näp­pärä lakimies voisi argu­men­toi­da että tämä rikkoo tek­i­jän moraal­isia oikeuk­sia teok­sen­sa ehey­teen. Pee­ri­aat­teessa on kai mah­dol­lista että jopa web­bi­sivus­to voisi vedo­ta samaan.

  127. “tcrown­in pitäisi päät­tää, ovatko tek­i­jänoikeudet suo­jat­tu­ja (oikeu­den omis­ta­ja voikieltää edelleen levit­tämisen) vai eivätkö ole.”

    Eivät ole siinä mielessä että tuot­ta­jal­la olisi yksipuo­li­nen oikeus estää levit­tämi­nen. Sitä­vas­toin teok­sen yksit­täis­ten fyy­sis­ten kap­palei­den luovut­tamiseen tois­t­en käyt­töön voidaan tehdä minkälaisia sopimuk­sia tahansa, ja kuten mitä tahansa sopimuk­sia, niiden nou­dat­tamista pitää voi­da valvoa. Kyl­lä min­ul­la pitää olla oikeus vuokraisän­tänä kieltää lem­mikkien pitäi­nen asun­nos­sa ilman, että tarvit­sen lakia, joka kieltää lem­mikkien pitämisen sisätilois­sa yleen­sä. Teok­sen tek­i­jöil­lä on teok­seen­sa luon­nolli­nen monop­o­li siihen asti kun teos on levin­nyt, ja tuo­ta luon­nol­lista monop­o­lia en ole kieltämässä. Tämä luon­nolli­nen monop­o­li juurikin mah­dol­lis­taa monen­näköiset ansaintalogiikat.

    Musi­ikki­te­ol­lisu­us on tätä kovasti yrit­tänyt kulut­ta­jien kanssa, mut­ta men­estys ei ole ollut mitenkään vaku­ut­ta­va. Musi­ikin tapauk­ses­sa on sitä­pait­si hie­man vaikea tehdä sopimuk­sia radio- ja tv-asemien kanssa, jot­ka estävät musi­ikin levit­tämisen. Ja jotakuinkin viimeinen asia mitä musi­ikin tuot­ta­ja halu­aa, on, että musi­ik­ki ei soisi radios­sa ja tv:ssä.

    “Juuri kir­jan osalta nuo kaavailusi perus­tu­vat silka­an hyvän­tekeväisyy­teen asi­akkaal­ta, kos­ka jo skan­naa­mal­la kir­jas­ta saadaan täs­mälleen sama tuote kuin se alku­peräis­tuote, jota kir­jakaup­pa myy.”

    Tarkoit­taako tämä nyt, että Itunes ja Spo­ti­fy perus­tu­vat silkkaan hyvän­tekeväisyy­teen, kos­ka “kopi­oimal­la musi­ikkikap­paleesta saadaan täs­mälleen sama tuote kuin mitä Itunes myy”? Tuol­lais­takin ter­mi­nolo­giaa voidaan käyt­tää, mut­ta sil­loin joudu­taan myön­tämään, että hyvän­tekeväisyys voi olla hyvää ja kan­nat­tavaa liiketoimintaa.

    ” Maail­mas­sas­i­han ei edes sil­lä käyt­töli­it­tymäl­lä ole suo­jaa kopi­oi­jaa vas­taan. Onko sil­lä brändil­lä suojaa?”

    Käyt­töli­it­tymän ide­al­la ei ole suo­jaa. Toteu­tuk­sen yksi­tyisko­htia sitä vas­toin tietenkään ei tarvitse huudel­la maail­malle. Ja tuon tietokan­nan hallinnoin­ti on se vaikea asia. Jos kil­pail­i­ja yrit­tää crowd­sour­ca­ta, sekaan tulee lop­ut­tomasti roskaa(Tässä tapauk­ses­sa siis TPB on parem­pi ver­tausko­hde kuin wikipedia). “Ilmaisen” sisäl­lön hakem­i­nen ja puhdis­t­a­mi­nen netin syövereistä taas vaatii aivan jär­jet­tömän työmäärän. Orig­i­naali voi luot­taa siihen, että kir­jail­i­ja toimit­taa teok­sen, joka on hyvä. Min­un maail­mas­sani tuo­ta tietokan­taa ei tarvitse antaa kopi­oi­da kaikille halukkaille, vaan tiedon hakemista kan­nas­ta voidaan rajoit­taa niin kuin kan­nan omis­ta­ja parhaak­si näkee.

    Brandil­la on tietysti suo­ja. Petok­sen ja vale­htelun kieltämi­nen riit­tää tuohon.

    “Minä en vas­tus­ta liike­toim­inta­mallin muut­ta mista toisen­laisek­si, mut­ta vas­tus­tan sitä aja­tus­ta, että min­ul­la olisi täs­mälleen sama oikeus kuin sin­ul­la tehdä rahaa kir­jal­la, jon­ka sinä olet kirjoittanut.”

    Min­un argu­ment­ti­ni on, että riip­pumat­ta siitä onko sin­ul­la halua tai oikeuk­sia tehdä min­un kir­jal­lani rahaa, sin­ul­la ei ole kykyä tehdä min­un kir­jal­lani rahaa kuten minulla. 

    (Min­un on pitkään pitänyt muut­taa sähkö­pos­ti­ni tun­nis­tet­tavak­si mut­ta on jäänyt kun edelli­nen on tuos­sa automaat­tis­es­ti. Nyt kun keskustel­laan näin lähel­lä Osmon henkilöä olev­as­ta asi­as­ta, lie­nee kohtu­ullista, että Osmo tietää minkä nimisen ihmisen kanssa keskustelee. Tämä lähin­nä Osmolle tiedok­si, voit vaik­ka pois­taa tämän kappaleen)

    1. Tarkoit­taako tämä nyt, että Itunes ja Spo­ti­fy perus­tu­vat silkkaan hyvän­tekeväisyy­teen, kos­ka “kopi­oimal­la musi­ikkikap­paleesta saadaan täs­mälleen sama tuote kuin mitä Itunes myy”?

      Etkö ymmär­rä, että Itunes men­estyy, kos­ka sen lait­tomat kil­pail­i­jat ovat lait­to­mia. Ensin­näkin on ihmisiä, jot­ka yhä nou­dat­ta­vat lakia. Jos ilmoite­taan, että on oikein, moraal­ista, hyväksyt­tävää ja yhtä lail­lista olla mak­samat­ta tek­i­jänoikeuk­sista kuin olla mak­samat­ta tak­sille tip­piä, hie­man use­ampi jät­tää maksamatta.
      Mut­ta ennen kaikkea: kun vai­h­toe­hdot ovat lait­to­mia, ne pysyvät tiskin alla. Kun ne muut­tuvat lail­lisik­si, Aka­teemisen vier­aan tulee kir­jakaup­pa, joka myy samaa tavaraa puol­ta halvemmalla. 

      Kos­ka ajat­telin kir­joit­taa aiheesta muuallekin, halu­aisin tietää, mitä nämä kir­jail­i­joiden oikeuk­sien vas­tus­ta­jat halu­a­vat: halu­a­vatko he vain oikeut­ta kopi­oi­da ei-kau­pal­lis­es­ti omaan käyt­töön, vain halu­a­vatko he avoin­ta oikeut­ta tehdä rahaa toisen hen­gen­tuot­teil­la. Kun tcrown min­un pienek­si yllä­tyk­sek­si sanoi, että kaik­ki nykyiset tek­i­jänoikeudet tule­vat voimaan, kun­han vain osta­jan ja myyjän välil­lä tehdään yksi­ty­isoikeudelli­nen sopimus, joka kieltää edelleen levit­tämisen, en ker­takaikkises­ti ymmär­rä, miten se poikkeaa nykyti­las­ta pait­si, että joka ker­ta pitää pan­na rasti ruu­tu­un “I accept”.

      Siis, jos tcrown kir­joit­taa kir­jan, saanko minä vain kopi­oi­da sen omaan käyt­tööni, vai saanko tehdä siitä pain­ok­sen omaan lasku­u­ni ja myy­dä halvem­mal­la kuin hän myy? Tai saako Google?

      Asia on sikäli olen­nainen, että Google on kai jo skan­nan­nut koko maail­man kir­jal­lisu­u­den. Sinä päivänä, kun tek­i­jänoikeudet kumo­taan, Google perus­taa kir­jakau­pan. Eikä käyt­töli­it­tymä ole yhtä huono kuin Akateemisella.
      Tuo käyt­töli­it­tymän suo­ja ei paljon auta, kos­ka pelkästään tois­t­en hen­gen­tuot­teil­la kor­vauk­set­ta rahaa tekevä kan­sain­vä­li­nen suuryri­tys kehit­tää kyl­lä hyvän käyttöliittymän. 

  128. Osmo: Yhteen­ve­t­ona tähä­nas­tis­es­d­ta, kir­jal­li­jan työn rahoit­tamisek­si on tois­taisek­si esitetty
    1) Ei mitään. Kir­jail­i­ja kir­joit­takoon sanomisen halus­ta. Päivä suo­lakai­vok­ses­sa ja yöt kirjoittamassa.
    2) Palataan mese­naat­tien aikaan. Tähän malli­in luen myös Mat­ti H:n esit­tämän mikro­lahjoi­tusten mallin, kos­ka pyytet­tömästä lahjoituk­ses­ta­han siinä on kyse.
    3) Val­tio rahoit­taa kir­jalil­i­jan työn ja val­it­see siis samal­la sen, kuka elää kir­joit­ta­mal­la ja kuka ei.
    4) Teok­sen rahoite­taan piilot­ta­mal­la niiden sisään tuotemain­ok­sia, kuten nyky­isin tehdään paljon amerikkalai­sis­sa eloku­vis­sa ja televisiosarjoissa.
    Minus­ta nämä kaik­ki vai­h­toe­hdot ovat huonon­nuk­sia nykyiseen, — -.

    Voi aivan hyvin olla, että ne ovat “kaik­ki huonon­nuk­sia nykyiseen”, mut­ta samal­la täy­ty­isi pystyä pitämään mielessä, että ainakin koh­dat 1 ja 3 ovat osato­tuuk­sia nimeno­maan nykyis­es­tä. Suuri — merkit­tävän suuri — osa kir­jal­lisu­ud­es­ta syn­tyy Suomes­sa nykyään joko kohdan 1, kohdan 3 tai molem­pi­en yhdessä kaut­ta. Tosin sil­lä lisäyk­sel­lä, että val­tion lisäk­si merkit­tävän rahoi­tus­läh­teen muo­dosta­vat myös yksi­tyiset säätiöt. Tai ehkä ne menevät luon­te­vam­min kohdan 2 eli mese­naat­tien alle.

    Ei ole uskot­tavaa esit­tää, että yhteiskun­ta nyt ei vain ker­ta kaikki­aan voi toimia taval­la X tai että tapa X on ilmi­selvästi kestämät­tömäl­lä poh­jal­la, jos yhteiskun­ta kuitenkin samaan aikaan toimii päivästä päivään ja vuodes­ta vuo­teen juuri taval­la X. On toki oikeus pitää huonona ja valitet­ta­vana asiana, että X (tässä tapauk­ses­sa se on mon­es­sakin suh­teessa huono ja valitet­ta­va asia), mut­ta se on eri asia kuin väit­tää mah­dot­tomak­si ajatel­lakaan, että X.

    Ton­ni käteen: Per­in­teis­es­ti markki­na­t­alousy­hteiskun­nis­sa on lähdet­ty siitä, että ihmisel­lä on velvol­lisu­us huole­htia itses­tään ja lähim­mäi­sistään ja välineinä tähän oikeudet oman työn­sä tuo­tok­si­in. Jär­jestelmät, jos­sa nuo velvol­lisu­udet ja oikeudet on viety ovat toim­i­neet markki­na­t­alout­ta huonommin.

    Tämä on sinän­sä täysin kun­ni­a­nar­voisa ajat­te­lu­ta­pa, vaik­ka en itse olekaan siitä vaku­ut­tunut. Mut­ta samaan aikaan on huomionar­voista, että tek­i­jänoikeuk­sia vas­taan on puhut­tu usein myös markki­na­t­alouden puo­lus­tamisen nimis­sä. Täl­löin on ajatel­tu, että juuri tek­i­jänoikeudet ovat lop­ul­ta vain yksi suuri markki­navirhe: val­tion myön­tämä monop­o­li, jol­la ei ole sijaa vapaas­sa markki­na­t­aloudessa. Esimerkik­si naa­puri­maas­samme Ruot­sis­sa tek­i­jänoikeuk­sien heikentämistä/poistamista on pahamaineisen piraat­tipuolueen ohel­la ajanut kaikkein merkit­tävim­min juuri paikallisen kokoomuk­sen talous­poli­it­tis­es­ti oikeis­toradikaali siipi, jos­sa ajatel­laan, että tek­i­jänoikeudet ovat hait­tana ja jar­runa ter­veelle ja toimi­valle markki­na­t­aloudelle ja vapaalle kilpailulle.

    tcrown: De fac­to kaik­ki koskaan tehty musi­ik­ki on saatavil­la ilmaisek­si verkosta.

    Tämä on kyl­lä kaikesta huoli­mat­ta huikeaa liioit­telua. Musi­ik­ista on saata­vana verkos­ta lähin­nä se osa, joka on tai on joskus ollut kau­pal­lis­es­ti saata­vana dig­i­taalises­sa muo­dos­sa, ei sekään läh­eskään kokon­aan, ja ei-dig­i­taalis­es­ta musi­ik­ista on saata­vana vain pieni pin­taraa­paisu. Esimerkik­si Suomen äänitear­k­isto ry:n tietokan­nas­sa 1900-luvun suo­ma­lai­sista äänilevy­istä on 414 712 esi­tys­tä yli 254 000 eri kap­paleesta — näistä on verkos­ta saatavis­sa korkein­taan joitakin kym­meniä tuhan­sia, toden­näköis­es­ti ei edes niin paljon.

    spot­tu: Esit­tämäl­läsi logi­ikalla liiken­ner­ikko­musten mit­takaa­van mas­si­ivi­su­u­den selit­täisi auto­jen suori­tuskyvyn kehi­tys, joka mah­dol­lis­taa ylinopeudet.

    Niin, ja…? En näe tässä näin muo­toile­mas­sasi ajat­te­lu­tavas­sa mitään kum­mallista, vaik­ka en aja­tus­ta itse olekaan koskaan näin muo­toil­lut. Sinä taas ilmeis­es­ti ajat­telet, että pelkkä ajat­te­lu­ta­van muo­toilem­i­nen näin riit­tää osoit­ta­maan sen kestämät­tömäk­si — syistä, jot­ka ovat min­ulle tois­taisek­si arvoitus.

  129. Ymmärsin, että Tiedemies on sitä mieltä, että eloku­va, joka ker­ran on esitet­ty jonkin maan tele­vi­sios­sa, on sen jäl­keen vapaa tek­i­jänoikeu­sista koko maail­mas­sa. Min­ua tämä ei hait­taa, kos­ka en juuri kat­so telav­i­sio­ta, mut­ta jos kat­soisin, vas­tus­taisin kovasti. Sehän tarkoit­taisi tele­vi­sion eloku­vatar­jon­nan surkas­tu­mista; että kaik­ki hyvät eloku­vat, joiden oikeuk­sil­la on vielä jotain arvoa, jäi­sivät pois tele­vi­sios­ta, kos­ka tele­vi­sioy­htiön pitäisi mak­saa niistä koko jäl­jel­lä ole­va tek­i­jänoikeuk­sien arvo. 

    Esi­tys, että kir­jo­jen osta­jat mak­saisi­vat eet­tisille kir­jakaupoille vapaae­htoista yli­hin­taa norp­pasähkön tavoin kai merk­it­sisi, että kir­jail­i­joiden tulot putoaisi­vat nykyiseen ver­rat­tuna tasolle, joka vas­taa norp­pasähkön osu­ut­ta sähkökau­pas­ta. Ei se suo­ma­lais­ten kaunokir­jail­i­joiden leipä nytkään niin järin lev­eä ole. Jos pitää kir­jail­i­joiden tek­i­jän­palkkioi­ta peri­aat­teessa vääränä asiana, mik­si kuitenkin pitäisi eet­tisenä velvol­lisuute­na mak­saa niitä?

  130. Tiedemies kir­joit­ti:
    En ole, eikä tietääk­seni kukaan muukaan tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­ja ole, esit­tänyt, etteikö kah­den­välisiä sopimuk­sia voisi tehdä niin, että vaik­ka Kor­so saa lev­i­tysko­pi­on sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, ettei lai­ta sitä jakeluun. 

    En ehkä ole tässä blo­gis­sa sitä erikois­es­ti korostanut, mut­ta tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jana olen myös aina ollut sel­l­aisia sopimuk­sia vas­taan, joil­la yksi­tyis­es­ti sovi­taan jakelun rajoit­tamis­es­ta. Ne johta­vat aina ris­tiri­itaisi­in tulok­si­in ja hyödyt­tömi­in käytän­töi­hin – kuten Osmo osoitti. 

    Tästä syys­tä biteik­si muutet­ta­va tuote ei voi olla tek­i­jää luku­un otta­mat­ta kenenkään muun hyö­dyn­net­tävänä ennen kuin se on kaikkien hyö­dyn­net­tävis­sä. Sik­si ker­tamyyn­ti on ain­oa loogi­nen tapa myy­dä infor­maa­tio­ta ilman tek­i­jänoikeuk­sia. Joko niin tai yhä kiristyvil­lä oikeuk­sil­la aivan muiden voimien toimesta.

    Välimuodoista keskustelu niin että yksioikeudet peri­aat­teessa hyväksytään, mut­ta yritetään kek­siä niihin kaiken­laisia helpo­tuk­sia havait­tu­jen epäko­h­tien pois­tamisek­si, on yhtä vähän merk­i­tyk­sel­listä kuin Gor­bat­shovin aikana oli hyväksyä peri­aat­teessa NKP:n yksin­val­ta, mut­ta yrit­tää kek­siä kaiken­laisia keino­ja havait­tu­jen epäko­h­tien pois­tamisek­si. Näin saati­in vain glas­nost ja per­e­stroi­ka, joi­ta juuri kukaan ei enää muistakaan. 

    Osmo kir­joit­ti:
    Minä en vas­tus­ta liike­toim­inta­mallin muut­tamista toisen­laisek­si, mut­ta vas­tus­tan sitä aja­tus­ta, että min­ul­la olisi täs­mälleen sama oikeus kuin sin­ul­la tehdä rahaa kir­jal­la, jon­ka sinä olet kirjoittanut.

    Tästä olen tasan samaa mieltä Osmon kanssa. Olisin jopa niin ankara, ettei kenel­läkään muul­la kuin tek­i­jäl­lä tarvit­sisi olla mitään eri­tyis­es­ti suo­jel­tua oikeut­ta tehdä rahaa toisen tekemäl­lä kir­jal­la. Ideaalis­sa tapauk­ses­sa kaik­ki muut hyö­tyvät kirjasta/musiikista/keksinnöstä ja tek­i­jä saa rahat. Sik­si kan­natan edelleen aiem­min esit­tämääni liike­toim­inta­mallia, joka tämän mahdollistaa.

  131. Etkö ymmär­rä, että Itunes men­estyy, kos­ka sen lait­tomat kil­pail­i­jat ovat lait­to­mia. Ensin­näkin on ihmisiä, jot­ka yhä nou­dat­ta­vat lakia. Jos ilmoite­taan, että on oikein, moraal­ista, hyväksyt­tävää ja yhtä lail­lista olla mak­samat­ta tek­i­jänoikeuk­sista kuin olla mak­samat­ta tak­sille tip­piä, hie­man use­ampi jät­tää maksamatta.

    iTunes on iTunes, mut­ta Spo­ti­fy on sel­l­ainen ilmiö, joka ansait­see osak­seen enem­män huomio­ta kuin se on tässä keskustelus­sa saanutkaan. Itse tun­nen henkilöko­htais­es­ti ihmisiä, jot­ka ovat ker­toneet min­ulle luop­uneen­sa aiem­min har­ras­ta­mas­taan musi­ikin lait­tomas­ta lataamis­es­ta Spo­ti­fyn tul­tua. Tun­nen heitä use­am­man kuin yhden — itse asi­as­sa niin mon­ta, että mikäli sama ilmiö on tot­ta maail­man­laa­juises­sa mit­takaavas­sa, sil­lä on aivan ratkai­se­va merk­i­tys Spo­ti­fyn men­estyk­sen tai men­estymät­tömyy­den kannal­ta. Nythän Spo­ti­fy on tois­taisek­si vielä tuot­tanut uutis­ten mukaan jonkin ver­ran tap­pi­o­ta, mut­ta tap­pio olisi monin ver­roin suurem­pi, mikäli tätä siir­tymäilmiötä pois lait­tomas­ta lataamis­es­ta ei olisi. Ja mikäli Spo­ti­fy joskus alkaa tuot­taa voit­toa, tämä tulee samal­la taval­la riip­pumaan pitkälti tästä samas­ta lait­tomas­ta lail­liseen siir­tyvästä käyt­täjäryh­mästä ja sen uskollisuudesta.

    Jos pitää kir­jail­i­joiden tek­i­jän­palkkioi­ta peri­aat­teessa vääränä asiana, mik­si kuitenkin pitäisi eet­tisenä velvol­lisuute­na mak­saa niitä?

    Tämä yllä kuvaa­mani Spo­ti­fyyn liit­tyvä ilmiö antaa erään­laisen osavas­tauk­sen tähän kysymyk­seen. On erik­seen ihmiset, jot­ka pitävät tek­i­jän­palkkioi­ta peri­aat­teessa vääränä asiana. Mut­ta he ovat lop­ul­ta pieni ja pitkälti merk­i­tyk­setön vähem­mistö paljon suurem­man ihmis­ryh­män rin­nal­la. Tämä toinen ryh­mä koos­t­uu ihmi­sistä, jot­ka pitävät tek­i­jän­palkkioiden mak­samista eet­tis­es­ti hyvänä asiana, mut­ta eivät kat­so ole­vansa velvol­lisia mak­samaan niitä tilanteessa, jos­sa niiden mak­samista perustel­laan ilmi­selvästi kestämät­tömil­lä argu­menteil­la. Näi­den argu­ment­tien älyl­lisen epäre­hellisyy­den epämiel­lyt­tävyys ikään kuin tekee ihmis­ten mielessä tyhjäk­si palkkioiden mak­samisen eet­tisen hyvyy­den tai painaa toises­sa vaakakupis­sa mak­samisvelvoitet­ta vas­taan niin suures­sa määrin, että psykologi­nen velvoite mak­samiseen poistuu.

    Eräs keskeinen täl­lainen älyl­lis­es­ti epäre­helli­nen argu­ment­ti on puolestaan ollut musi­ikki­te­ol­lisu­u­den argu­ment­ti, jos­sa teesken­nel­lään, että sen tuot­tei­den mar­gin­aa­likus­tan­nus on jotain muu­ta kuin suurin piirtein nol­la. Tähän perus­tu­vat esimerkik­si julk­isu­udessa vuodes­ta toiseen tois­tel­lut pro­pa­gan­dis­tiset väit­teet, että musi­ikin laiton lataami­nen verkos­ta on varas­tamista samas­sa mielessä kuin ran­skan­leivän varas­t­a­mi­nen ruokakau­pas­ta. Ja niin fyy­sis­ten CD-levy­jen myyn­ti fyy­sisessä kau­pas­sa kuin yhtäläis­es­ti esimerkik­si iTune­skin ovat luokit­tuneet näi­den ihmis­ten ajat­telus­sa — oikein tai väärin — tähän “älyl­lis­es­ti epäre­hellis­es­ti perustel­lun” kat­e­go­ri­aan: niis­sä myy­dään dataa ikään kuin se olisi ran­skan­leipää eikä dataa.

    Ihmiset, jot­ka siir­tyvät lait­tomas­ta lataamis­es­ta Spo­ti­fyyn, ovat ihmisiä, jot­ka näkevät Spo­ti­fyssä merkin siitä, että musi­ikki­te­ol­lisu­us on vih­doin tul­lut (hei­dän mit­ta­pu­ul­laan) tajui­hin­sa ja alka­nut kehit­tää ansain­ta­logi­ikoi­ta, jot­ka ovat sopu­soin­nus­sa sen kanssa, että tuot­teen mar­gin­aa­likus­tan­nus on lähel­lä nol­laa ja sen myös myön­netään avoimesti ole­van lähel­lä nol­laa. Itse asi­as­sa osa esimerkik­si näistä itse tun­temis­tani Spo­ti­fyn käyt­täjistä on siir­tynyt sen käyt­täjik­si jopa nimeno­maan, kos­ka he ovat halun­neet antaa musi­ikki­te­ol­lisu­udelle jonkin­laisen moraalisen palkin­non siitä, että se on ymmärtänyt siir­tyä ansain­ta­logi­ikkaan, joka on sopu­soin­nus­sa hei­dän omien moraa­likäsi­tys­ten­sä kanssa.

    (Se osu­us käyt­täjistä, joka edus­taa tätä mon­en mielestä var­masti eksen­tristä ajat­te­lu­ta­paa, saat­taa olla pieni, mut­ta pelkästään sen ole­mas­saolol­la on jo peri­aat­teel­lista merk­i­tys­tä esimerkik­si tässä kom­ment­tiketjus­sa käy­dyn keskustelun kaltaiselle tek­i­jänoikeuskeskustelulle. Keskimääräistä merkit­tävästi suurem­pi osa juuri niistä ihmi­sistä, joille nykyisen kaltaisen tek­i­jänoikeusjär­jestelmän vas­tus­t­a­mi­nen on henkilöko­htais­es­ti tärkeä, suuri maail­manku­val­lisia into­hi­mo­ja herät­tävä asia, tun­tuu edus­ta­van juuri tätä ajat­te­lu­ta­paa — vaikkakaan eivät toki kaikki.)

    Asia on sikäli olen­nainen, että Google on kai jo skan­nan­nut koko maail­man kir­jal­lisu­u­den. Sinä päivänä, kun tek­i­jänoikeudet kumo­taan, Google perus­taa kir­jakau­pan. Eikä käyt­töli­it­tymä ole yhtä huono kuin Aka­teemisel­la. Tuo käyt­töli­it­tymän suo­ja ei paljon auta, kos­ka pelkästään tois­t­en hen­gen­tuot­teil­la kor­vauk­set­ta rahaa tekevä kan­sain­vä­li­nen suuryri­tys kehit­tää kyl­lä hyvän käyttöliittymän.

    Ei muuten ole lainkaan epäuskot­tavaa ajatel­la, etteikö Google Books saat­taisi kehit­tyä sel­l­aiseen suun­taan, jos­sa siitä tulee jonkin­lainen maail­mankir­jal­lisu­u­den Spo­ti­fy. Itse asi­as­sa, mikäli tek­i­jänoikeusjär­jestelmää ei radikaalimpi­en kaavailu­jen mukaan pois­te­ta taval­la, joka mah­dol­lis­taisi tämän kauhuku­vasi polkuhin­tais­es­ta piraat­tikir­jakau­pas­ta (mihin itse en todel­lakaan usko), pidän tätä vai­h­toe­htoa yht­enä todennäköisimmistä.

  132. tcrown:
    >Se, että IPR-lain­säädän­nön kehit­tymisel­lä olisi ollut merkit­tävä suomen nousus­sa lamas­ta kuu­lostaa hiukan per­soon­al­liselta his­to­ri­an tulkinnal­ta, mut­ta olisiko sin­ul­la antaa viitet­tä johonkin mis­sä olisi lis­tat­tu IPR:n merkit­täviä muu­tok­sia 90 luvun alkupuolel­la ja vielä ideaal­i­ta­pauk­ses­sa analysoitu niiden vaikutuksia?

    Oleel­lista sil­loin 90-luvul­la oli sel­l­aisen inno­vaa­tio­jär­jestelmän rak­en­t­a­mi­nen, jos­sa yri­tys­ten kan­nat­ti panos­taa merkit­tävästi ja pitkäjän­teis­es­ti tutkimuk­seen ja tuoteke­hi­tyk­seen. Nämä tuot­ti­vat tek­nol­o­gisia inno­vaa­tioi­ta ja tek­nol­o­giset inno­vaa­tiot vien­ti­t­u­lo­ja. Tässä yhtey­dessä kah­den kan­sain­väliseen paten­toin­ti­in liit­tyvän jär­jestelmän hyö­dyn­tämisessä tapah­tui muutoksia 

    - Suo­mi liit­tyi Euroopan patent­ti­sopimuk­seen EPC 1.3.2006, jos­sa yhdel­lä hake­muk­sel­la voi saa­da patentin 30 maa­han. http://www.prh.fi/fi/patentit/hakuulkom/eurpathakemus.html

    - Suo­ma­lais­ten hakemien kan­sain­välis­ten patent­tien PCT määrän kasvu oli voimakas­ta eri­tyis­es­ti laman jälkeis­inä vuosi­na, jol­loin tuoteke­hi­tys­panok­set kasvoivat ja high-tech vien­nin määrä kasvoi voimakkaasti, siis ole­mas­saol­e­vaa kan­sain­välistä inno­vaa­tioiden kehit­tämiseen kan­nus­tavaa lain­säädän­töä opit­ti­in hyö­dyn­tämään entistä parem­min ja enem­män. http://www.prh.fi/txt/fi/patentit/tilastoja/PCT_hakem.html

    Siis yht­enä pitkäjän­teiseen työhön kan­nus­ta­vana rak­en­teena hyö­dyn­net­ti­in maail­mal­la jo ole­mas­saol­e­vaa IPR-lain­säädän­töä ja päivitet­ti­in Suomen lain­säädän­tö sitä vas­taavak­si, kuten aikaisem­min totesin.

    Pitkäjän­teinen tutkimus ja tuoteke­hi­tys on tietysti se pääpros­es­si, joka on tuo tuot­tavu­ut­ta ja uusia tuot­tei­ta ja paten­toin­ti on yksi maail­mal­la laa­jasti hyö­dyn­ntet­tävis­sä ole­va pros­es­si tähän pääpros­es­si­in kan­nus­tamisek­si ja lokkien loitol­la pitämiseksi.

  133. Kyseessä on moraa­li­nen argu­ment­ti; Jos joku asia on tänään pub­lic domainis­sa, niin miten voi olla, ettei se lail­lis­es­ti olekaan sitä enää huomen­na? Eli jos ker­ran kaikil­la maail­man ihmisil­lä on (teo­ri­as­sa) mah­dol­lisu­us nauhoit­taa ohjel­ma tele­vi­sios­ta, niin mik­si se, että joku helpot­taa tätä teknis­es­ti, on laitonta? 

    Tämä ei enää sinän­sä liity tehokku­usar­gu­ment­ti­in, mut­ta minus­ta tässä on kyse jostain sel­l­ais­es­ta, että oikeasti pitäisi kieltää tal­len­tei­den tekem­i­nen TV- ja radi­olähetyk­sistä. Kyl­lähän eloku­vay­htiöt sitä aikanaan yrit­tivät USA:ssa.

    Ei se suo­ma­lais­ten kaunokir­jail­i­joiden leipä nytkään niin järin lev­eä ole. Jos pitää kir­jail­i­joiden tek­i­jän­palkkioi­ta peri­aat­teessa vääränä asiana, mik­si kuitenkin pitäisi eet­tisenä velvol­lisuute­na mak­saa niitä?

    Täl­lainen keskustelu on turhaut­tavaa, kun fik­sum­matkin ihmiset vääris­televät jatku­vasti sanomisia ja kan­to­ja. En minä ole väit­tänyt tek­i­jän­palkkioi­ta vääräk­si, vaan olen pitänyt kopi­oin­nin krim­i­nal­isoin­tia vääränä. Tämä on eri asia. 

    Tuo “argu­ment­ti” tois­tuu vaik­ka sen kuin­ka kumoaa, uud­estaan ja uud­estaan. Se on aivan saman­lainen kuin huume­so­dan lopet­tamista vaa­ti­van hiljen­tämi­nen väit­tämäl­lä tämän halu­a­van tuput­taa lap­sille huumeita.

    1. Tässä liikkuu eri asioi­ta. Jotkut sanovat, että kopi­oin­ti omaan käyt­töön pitää sal­lia, joku taas halu­aa pois­taa tek­i­jänoikeu­den kokon­aan, jol­loin kuy­ka tahansa saa ott6aa toisen kir­jas­ta jät­ti­pain­ok­sen ja myy­dä sitä. Kun Tiedemies on puhunut monop­o­lioikeud­es­ta kir­joi­hin, tulee se vaikutel­ma, että hän kan­nat­taa jälkim­mäistä, mut­ta olisi hyvä tietää täs­mäl­lis­es­ti, kum­mas­ta asi­as­ta on kyse.

      Jos aami­as­buf­fetis­sa saa syödä niin paljon kuin halu­aa, mik­si ei siis saisi tehdä myös eväitä iltapäiväk­si ja viedä vielä sukulaisillekin?

  134. Olen toki argu­men­toin­ut kaiken sel­l­aisen tek­i­jänoikeu­den pois­tamisen puoles­ta, joka estää teosten (ja teknolo­gian) kopioinnin. 

    En kuitenkaan ole esimerkik­si argu­men­toin­ut että ihmisiä saa ere­hdyt­tää sen enem­pää kuin nykyäänkään. Hui­jaus on hui­jaus, tek­i­jänoikeuk­sil­la ei ole mitään tekemistä asian kanssa. En ole myöskään argu­men­toin­ut, että teosten tek­i­jöille ei pitäisi mak­saa mitään. Tämä on ekstrap­o­laa­tio, jon­ka tek­i­jänoikeu­den puo­lus­ta­jat aina tekevät.

    En ole myöskään argu­men­toin­ut sopimu­soikeu­den pois­tamisen puoles­ta. Salas­s­api­tosopimuk­sia tehdään nyky­isinkin, eikä niil­lä ole mitään tekemistä tek­i­jänoikeu­den kanssa. 

    Jos aami­as­buf­fetis­sa saa syödä niin paljon kuin halu­aa, mik­si ei siis saisi tehdä myös eväitä iltapäiväk­si ja viedä vielä sukulaisillekin?

    En oikeas­t­aan ymmär­rä, miten täl­laiset lapsel­liset ja epäasial­liset rin­nas­tuk­set fyy­sis­ten ja oikeasti niukko­jen esinei­den maail­maan mitenkään liit­tyvät asi­aan. Ker­ta toisen­sa jäl­keen näitä tulee fik­suil­takin ihmisiltä, mut­ta ei se niistä tee mitään perustelu­ja millekään asialle.

    Jokainen meistä kyl­lä oikeasti ymmärtää, että aami­ais­buf­fetin jär­jestäjän kus­tan­nuk­set riip­pu­vat siitä, kuin­ka paljon ruokaa pöy­dästä kan­netaan pois. Hänel­lä on fyysi­nen tuote, jota on äärelli­nen määrä. Kaik­ki mitä joku siitä pöy­dästä syö, on pois muil­ta syöjiltä. 

    Kun meil­lä on radioaal­loil­la lähetet­ty dataa, sen vas­taan­ot­ta­mi­nen ei vähen­nä muiden mah­dol­lisuuk­sia ottaa sitä vas­taan. Vaik­ka kaik­ki maail­man ihmiset ottaisi­vat sen datan vas­taan, ei lähet­täjälle tule tästä mitään kus­tan­nus­ta ver­rat­tuna siihen, ettei kukaan ota dataa vastaan.

    Ehkä jos joku ulkoavaru­u­den sivil­isaa­tio vas­taan­ot­taa joskus ihmis­ten radioaal­tolähetyk­siä, voisimme vaa­tia näiltä mas­si­iviset tek­i­jänoikeusko­r­vauk­set. Kos­ka tek­i­jänoikeudet ovat niin luon­nolli­nen ja ilmeinen oikeus, ei näil­lä olisi mitään vaikeuk­sia ymmärtää, mik­si hei­dän pitäisi maksaa.

  135. Tässä keskustelus­sa muuten aika paljon sel­l­aisia argu­ment­te­ja, jot­ka sovel­tu­vat minus­ta aika hyvin myös hyv­in­voin­ti­val­tion kri­ti­ikki­in, perustellen mik­si vapaae­htoinen hyvän­tekeväisyys toimii.

    esim:

    Mat­ti H: “Ihmisiä on kuitenkin eri­laisia. Vaik­ka sinä ajat­telet, että muut mak­sakoon, on myös ihmisiä, jot­ka ajat­tel­e­vat että minä mak­san. Näitä saat­taa olla jopa enemmistö.”

    tcrown:”(Artturille dis­claimer, ylläol­e­va mielip­i­teeni ei koske kaikkia markkinoita)”

    :~( sniff…

    “Halu­aisitko selit­tää kan­nustin­vaikut­teet tapauk­ses­sa jos­sa tek­i­jänoikeuk­sia on piden­net­ty takautuvasti?”

    En halu­aisi, kos­ka niitä ei juurikaan ole, mut­ta voin nyt tehdä sin­ulle mieliksi…

    http://en.wikipedia.org/wiki/Rational_expectations

  136. “Jos aami­as­buf­fetis­sa saa syödä niin paljon kuin halu­aa, mik­si ei siis saisi tehdä myös eväitä iltapäiväk­si ja viedä vielä sukulaisillekin?”

    Tämä on aika hyvä esimerk­ki sosi­aal­is­ten normien voimas­ta, mihin pitäisi luot­taa myös tässä tek­i­jöi­den palk­it­semises­sa. Yleen­sähän tuo aami­as­buf­fetista eväi­den otta­mi­nen ei ole kiel­let­tyä. Asi­akas ei tee kir­jal­lista tai suullista sopimus­ta siitä, että paljonko hän saa ruokaa ottaa, eikä palvelun­tar­joa­ja palkkaa var­ti­joi­ta ruokasali­in, eikä asen­na ruokaan hälyt­tymiä, vaan koko tapah­tu­maa säätelee nor­mi siitä mikä on kohtu­ullista. Asi­akkaal­la on käyt­täy­tymis­malli buf­fetis­sa käyt­täy­tymis­es­tä ja hän suh­teut­taa mak­samaansa sum­maan sen mitä hänen kuu­luu käyttäytyä.

    Uskon, että aivan vas­taavasti tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa, tek­i­jä voisi ilmoit­taa paljonko hän halu­aa saa­da kor­vaus­ta teok­sen­sa julkaisemis­es­ta pub­lic domaini­in ja teok­sen han­kki­jat mak­saisi­vat (jälkikä­teen) hänelle sen ver­ran kuin sosi­aalisen normin mukaises­ti kuu­luu mak­saa. Jos tek­i­jä pyytää suh­teet­toman paljon, niin hän ei saa pyytämään­sä ja jos pyytää suh­teet­toman vähän niin hänel­lä on normin mukainen “oikeus” pyytää seu­raaval­la ker­ral­la vähän enemmän.

    “Jos pitää kir­jail­i­joiden tek­i­jän­palkkioi­ta peri­aat­teessa vääränä asiana, mik­si kuitenkin pitäisi eet­tisenä velvol­lisuute­na mak­saa niitä?”

    Tässä ketjus­sa on yli 150 kom­ment­tia ja sit­ten keskustelun “ylläpitäjä” antaa täl­laistä kylmää suihkua. Tosi turhaut­tavaa. Tämä kuu­lostaa samankaltaiselta kysymyk­seltä kuin: “jos pitää nyky­istä vero­tus­ta väärän­laise­na, mik­si kuitenkin pitäisi eet­tisenä velvol­lisuute­na mak­saa vero­ja?”. Toiv­ot­tavasti tuo oli vaan heikko kysymyk­sen muo­toilu eikä tarkoituk­selli­nen trollaus?

    Min­un näke­myk­sen mukaan tässäkin keskustelus­sa kaik­ki ovay hyvin lähelle samal­la asial­la: Nykyiset tek­i­jänoikeudet eivät ole tehokas väline ja tarvit­taisi­in muu ratkaisu, jol­la aito tavoite (arvokkaan tek­i­jyy­den palk­it­sem­i­nen ja kan­nus­timet) toteu­tuu ja turhu­udet (esim. tarpeet­toman suurien ja yhteiskun­taa tuhoavien oikeuk­sien ylläpitämi­nen) poistuisivat.

  137. “Sinä taas ilmeis­es­ti ajat­telet, että pelkkä ajat­te­lu­ta­van muo­toilem­i­nen näin riit­tää osoit­ta­maan sen kestämät­tömäk­si – syistä, jot­ka ovat min­ulle tois­taisek­si arvoitus.”

    Avataan siis arvoitus­ta. Esit­tämäni vas­taes­imerkin val­os­sa kestämätön on väite:

    “ihan puh­taasti pelkän dig­i­taalitekni­ikan kehi­tyk­sen vuok­si on lähi­t­ule­vaisu­udessa tulos­sa yksinker­tais­es­ti mah­dot­tomak­si ansai­ta rahaa immateriaalioikeuksilla”

    Sanois­in­pa että väite olisi FUDia jos se esitet­täisi­in jos­sain viral­lisem­mas­sa kontekstissa.

    Sen sijaan väite:

    “tek­i­jänoikeuslain sal­lies­sa kopi­oin­nin omaan käyt­töön ja estäessä vira­nomais­ten itsenäisen puut­tumisen epäilty­jen rikosten ja rikko­musten val­taosaan, on dig­i­taalitekni­ikan kehi­tyk­sen vuok­si lähi­t­ule­vaisu­udessa tulos­sa yksinker­tais­es­ti mah­dot­tomak­si ansai­ta rahaa immateriaalioikeuksilla”

    on jo lähempänä totu­ut­ta, mut­ta sil­loinkin se pätee hyvin kapeal­la IPR:ien sovel­lusalueel­la joka liit­tyy lähin­nä teoskap­palei­den kopiointiin.

  138. “Välimuodoista keskustelu niin että yksioikeudet peri­aat­teessa hyväksytään, mut­ta yritetään kek­siä niihin kaiken­laisia helpo­tuk­sia havait­tu­jen epäko­h­tien pois­tamisek­si, on yhtä vähän merk­i­tyk­sel­listä kuin Gor­bat­shovin aikana oli hyväksyä peri­aat­teessa NKP:n yksin­val­ta, mut­ta yrit­tää kek­siä kaiken­laisia keino­ja havait­tu­jen epäko­h­tien pois­tamisek­si. Näin saati­in vain glas­nost ja per­e­stroi­ka, joi­ta juuri kukaan ei enää muistakaan.”

    Aika hyvä ver­taus. Minus­ta välimuodot ovat tie täy­teen IPR-monop­o­lien purkamiseen siinä, mis­sä glas­nost oli tie NL:n alasajoon. Täl­lä het­kel­lä on vielä aivan liikaa kovan lin­jan IPR:n kan­nat­ta­jia aivan kuten aikoinaan oli NL:n kom­mu­nis­tises­sa puolueessakin kovan lin­jan sosial­is­min kan­nat­ta­jia. Se on tul­lut tässäkin keskustelus­sa hyvin esi­in. Nämäkin tahot (tai ainakin fik­sut heistä) myön­tävät IPR-monop­o­lien tietyt hait­ta­puo­let ja hei­dät olisi mah­dol­lista siten saa­da IPR-glas­nos­tin kan­nat­ta­jik­si vaikka­pa siten, että patent­tien ja tek­i­jänoikeuk­sien aikara­jo­ja tuo­daan rajusti alaspäin. 

    Jos esim. kir­jan suo­ja-aika olisi vuosi (tääl­lähän on todet­tu, että nyky­isin pääosa myyn­nistä tulee juuri sinä ensim­mäisenä vuon­na), tämä voisi olla hyväksyt­tävis­sä niille, jot­ka ovat epäile­viä sen suh­teen, että uusia ansain­ta­malle­ja olisi mah­dol­lista syn­tyä ja että ne voisi­vat toimia ja että kir­jail­i­joiden tuotan­to ei lop­puisi kuin seinään, kun tuol­lainen otet­taisi­in käyt­töön. Täl­laises­sa vuo­den suo­ja-aikati­lanteessa olisi fik­su­jen yrit­täjien mah­dol­lista kehitel­lä niitä “vielä kek­simät­tömiä” ansain­ta­malle­ja, joi­ta tääl­läkin on mainit­tu. Jos ne osoit­tau­tu­isi­vat toimiviksi, voitaisi­in tehdä kuten NL:ssa tehti­in 1991, eli lyödä pil­lit kokon­aan pus­si­in sosial­is­min suh­teen. Toki IPR-monop­o­lis­tit (Dis­ney ja kump­pan­it) toden­näköis­es­ti koit­taisi­vat viime voimil­laan jotain saman­laista kuin junt­ta teki Gor­balle, mut­ta se olisi tuhoon tuomittu. 

    Mut­ta tois­taisek­si ei ole uskallet­tu lähteä tuolle glas­nos­tin tielle, vaan ennem­minkin kulku on muis­tut­tanut Tianan­menia, eli sitä, että vas­taan pul­likoivia hakataan oikein olan takaa.

  139. “Uskon, että aivan vas­taavasti tek­i­jänoikeudet­tomas­sa maail­mas­sa, tek­i­jä voisi ilmoit­taa paljonko hän halu­aa saa­da kor­vaus­ta teok­sen­sa julkaisemis­es­ta pub­lic domaini­in ja teok­sen han­kki­jat mak­saisi­vat (jälkikä­teen) hänelle sen ver­ran kuin sosi­aalisen normin mukaises­ti kuu­luu maksaa.”

    Hyvä huomio. Vaik­ka Suomes­sa ei ole tip­pi-kult­tuuri kovin pitkäl­lä, niin Amerikas­sa rav­in­toloiden pyöri­tys perus­tuu sen varaan aika pitkälti. Peri­aat­teessa kai on aivan mah­dol­lista kävel­lä rav­in­to­las­ta ulos mak­samat­ta tip­piä. Sopimu­soikeudel­lis­es­ti ei tar­joil­i­ja tai rav­in­tolan­pitäjä voi vaa­tia asi­akas­ta mak­samaan enem­pää kuin se, mitä lis­tas­sa lukee. Sosi­aalis­es­ti tämä on kuitenkin käytän­nössä mah­do­ton­ta (tai siis sitä tekee niin har­va, ettei sil­lä ole mitään merk­i­tys­tä mihinkään). Onko jokin syy, ettei saman­lainen kult­tuuri voisi kehit­tyä nyky­isin tek­i­jänoikeuksin suo­jat­tu­jen tuot­tei­den kulutukseen? 

    Moni ihmi­nen tip­paa tar­joil­i­jalle euron pari jopa Suomes­sa, jos palvelu on ollut hyvää ja nopeaa. Jos joku tuot­taisi musi­ikkia tai kir­jan, joka on hyvä, en oikein näe syytä, mik­sei samaa tehtäisi senkin tuot­ta­jille, jos sys­tee­mi olisi se, että musi­ikin tai kir­jan olisi saanut vapaasti itselleen. Pari euroa per kir­ja on nytkin se, mitä kir­jail­i­jat töistään saa­vat. Varauk­sen tekem­i­nen kir­jas­tossa mak­saa sekin jotain ja senkin ihmiset ovat valmi­it mak­samaan saadak­seen halu­a­mansa kir­jan, vaik­ka peri­aat­teessa voisi­vat vain odot­taa, että se tulee sinne hyllyyn.

  140. Tero Heiska­nen: Min­un näke­myk­sen mukaan tässäkin keskustelus­sa kaik­ki ovay hyvin lähelle samal­la asial­la: Nykyiset tek­i­jänoikeudet eivät ole tehokas väline ja tarvit­taisi­in muu ratkaisu, jol­la aito tavoite (arvokkaan tek­i­jyy­den palk­it­sem­i­nen ja kan­nus­timet) toteu­tuu ja turhu­udet (esim. tarpeet­toman suurien ja yhteiskun­taa tuhoavien oikeuk­sien ylläpitämi­nen) poistuisivat.

    Erit­täin usein to-keskustelun yhtey­dessä näkee väitet­tävän että tek­i­jänoikeudet “tuhoa­vat yhteiskun­taa”, “hait­taa­vat kult­tuurin kehit­tymistä” tai vaikka­pa “estää uuden kult­tuurin nousun”.

    Min­ua nämä kom­men­tit ker­takaikki­aan ällistyt­tävät. Kult­tuurin akti­ivise­na tek­i­jänä mielestäni tek­i­jänoikeudet mah­dol­lis­ta­vat kult­tuurin luomista.

    Halu­aisinkin aivan rehellis­es­ti kuul­la mitä todis­tei­ta tästä “tuhoisu­ud­es­ta” on? Mihin näil­lä väit­teil­lä viitataan?

    Täl­lä het­kel­lä Suomes­sa julka­istaan enem­män musi­ikkia, eloku­via, pele­jä, kir­jo­ja ym. tek­i­jänoikeu­den suo­jaamia tuot­tei­ta kuin koskaan aiem­min. Mil­lä taval­la nykyi­nen suo­ja tuhoaa yhteiskun­taa enem­män kuin rikas­taa sitä?

  141. NYTime­sis­sa oli mie­lenki­in­toinen jut­tu Spo­ti­fyn aikaansaamista muutoksista. 

    Tärkein­tä Spo­ti­fys­sa on mielestäni se, että se ei ole ris­tiri­idas­sa tek­i­jänoikeuk­sien kanssa. Spo­ti­fy ei myöskään mielestäni kil­paile iTunesin tai levykaup­po­jen kanssa — pääasialli­nen kil­pail­i­ja lienevät taval­liset FM-radioase­mat. Mis­sä vai­heessa joku koodaa plu­garin, joka luo automaat­tis­es­ti Radio Helsin­gin soit­tolis­to­jen poh­jal­ta Spo­ti­fy-soit­tolis­tan? Ain­oa, joka jää ilman rahaa on toim­i­tuk­selli­nen sisältö, jota ainakin itse jäisin kaipaa­maan. Siir­tyvätkö puheo­hjelmien tek­i­jät ja toimit­ta­jat myös Spotifyihin?

    Puhut­taes­sa musi­ikin net­ti­julkaisemisen “mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sista” kan­nat­taa muis­taa, että jo CD-levyis­sä itse fyy­sisen tuot­teen kus­tan­nuk­set ovat vain muu­tamia pros­ent­te­ja kau­pas­sa myytävän lätyn hinnasta. 

    Jos “mata­lat mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set” oli­si­vat musi­ikkibis­nek­sessä hin­noit­telun ain­oa peruste, olisi jo cd-levyjä pitänyt jakaa ilmaisek­si tai noin eurol­la, joka noin suur­in­pi­irtein on cd-levyn pain­okus­tan­nus yli 2000 kpl sarjoissa.

    Mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan hin­noit­telu on kuitenkin ongel­mallista siitä syys­tä, että “inter­net-aika” ei jakelua luku­unot­ta­mat­ta ole juurikaan laskenut tuotan­tokus­tan­nuk­sia, päin vas­toin: nykyiset “laa­tu­s­tan­dard­it” vaa­ti­vat usein enem­män tuotan­toaikaa kuin vaikka­pa 70-luvun lätyt.

  142. Ton­ni käteen kir­joit­ti suo­ma­lais­ten menestymisestä:
    Pitkäjän­teinen tutkimus ja tuoteke­hi­tys on tietysti se pääpros­es­si, joka tuo tuot­tavu­ut­ta ja uusia tuot­tei­ta ja paten­toin­ti on yksi maail­mal­la laa­jasti hyö­dyn­net­tävis­sä ole­va pros­es­si tähän pääpros­es­si­in kan­nus­tamisek­si ja lokkien loitol­la pitämiseksi 

    Edel­lä on kaunokir­jal­lis­es­ti kiteytet­ty tätä keskustelua hal­lit­se­van lin­jan tarkoi­tus ja seu­raus, tuoteke­hi­tys lokkien loitol­la pitämisek­si. Lokkien? luon­non? muiden töistä ilmaisek­si naut­tivien? las­ten? afrikkalais­ten? kiinalaisten?

    Het­ki­nen, mei­dän suo­ma­lais­ten tulisi pitää kiinalaiset loitol­la nojautuen strate­giaan, jon­ka palk­in­tamekanis­mi perus­tuu yksi­noikeuk­si­in ja ihmis­ten määrään? Eiköhän tässä nyt kan­nuste­ta väärää hevos­ta. No ainakin afrikkalaiset pitäisi pitää loitol­la. Lisää piikki­lankaa ja uusia piikki­lankakeksin­töjä? No ainakin työtä tekemät­tömät ja taval­liset duu­nar­it olisi pidet­tävä eril­lään luo­van työn tek­i­jöistä. Säädyt takaisin? No ainakin luon­non tarpeet on pidet­tävä eril­lään ihmis­ten tarpeista, kos­ka luon­to­han tarvit­see ihmistä eikä ihmi­nen luon­toa? Pahus, eihän tämäkään toi­mi. Mut­ta heure­ka! Kaup­pa­torin lok­it on jol­lakin taval­la estet­tävä kakkaa­mas­ta ihmis­ten päälle.

    Tästä olen samaa mieltä ja kan­nus­tan kaikkia kek­simään mah­dol­lisim­man ihmis- ja eläinys­täväl­lisiä menetelmiä ongel­man poistamiseksi. 

    Kuka vielä väit­tää, ettei inspiroivaa kaunokir­jal­lisu­ut­ta tuote­ta ilman rahal­lisia kannusteita.

  143. Mikä se ratkaisu sit­ten onkaan, siinä pitää ehdot­tomasti ottaa huomioon dig­i­taalisen aineis­ton lisäkap­paleen mar­gin­aal­i­hin­nan taipumus olla nolla.

    Joku provosoivasti toises­sa ketjus­sa tote­si että ei ole varas­tamista jos ottaa jotain mikä ei ole keneltäkään pois. Asia ei tokikaan ole näin yksioikoinen, mut­ta toivo­ma­l­la ei kova fak­ta muu­tu toisek­si: aami­ais­buf­fetista ham­stratut banaan­it ovat pois muil­ta, samoin paik­ka raitio­vaunus­sa ja osa sen kulku­voimaen­er­gias­ta, mut­ta digi­pa­per­ille kopi­oitu kir­ja ei ole.

    Ennus­tan, että mikään malli joka ei ota huomioon dig­i­tal­isoi­tu­misen de fac­to seu­raus­ta eli teksti‑, musiikki‑, ja videotiedon ja taiteen (ja ‑viih­teen jos ero halu­taan tehdä) nimen omaan yhteiskun­nal­liselta kus­tan­nuk­seltaan nol­lahin­taista monis­tet­tavu­ut­ta ei tule ole­maan kestävä.

    Musi­ikin suh­teen olisin melko huo­let­ta menos­sa malli­in, mis­sä musi­ikin dig­i­taal­imuo­toon muut­ta­mi­nen olisi juridis­es­ti pan­do­ran lip­paan aukaisu. Rajat­ta jakoon vain. Maail­ma ja ansain­ta­logi­ikat muut­tuvat muil­lakin elämän alueil­la, sitä se vain on. 

    Huoli tietokir­jal­lisu­ud­es­ta tai pikem­minkin tiedon tuot­tamisen insen­ti­iveistä on mielestäni aiheel­lisem­pi. Kuitenkin yksi vie kaiken ‑tulon­jako joka on yleinen urheilus­sa ja taiteessa, mut­ta jos­sain määrin myös tieteessä ei ole suinkaan mikään hai­ta­ton ratkaisu.

  144. Talousti­etei­den ongel­ma on usein se, että siinä joudu­taan rajaa­maan ilmiö mallinnet­tavaan ja käsiteltävään kon­tek­sti­in. Sik­si tek­i­jänoikeus­de­batis­sa usein tör­mää todel­la sim­plis­tiseen induk­tioon siitä, että miten artis­teille esimerkik­si kävisi jos tek­i­jänoikeudet lakkaisi (1. tek­i­jänoikeudet lakkaa­vat 2. levymyyn­ti vähe­nee 3. artisti kuolee nälkään), vaik­ka totu­us on se, että artisti­na olemisen “bisnes” on aika paljon laa­jem­pi kokon­aisu­us ja iso (sosi­aa­li­nen) konstruktio.

    Tässä artikke­li pohdittavaksi:

    Nor­jalais­tutk­muk­sen mukaan piraatit ovat 10 ker­taa toden­näköisem­piä myös musi­ikin osta­jia (sama, toinen lähde)

    Tämän olen huo­man­nut itsekin ystäväpi­iristäni. Ne jot­ka lataa­vat paljon musi­ikkia näkevät piratismin melkein kuin radion kuun­telu­na: kuun­nel­laan ensin ovatko levyt hyviä ja sit­ten oste­taan levy.

    Musi­ikin täysin vapaa saatavu­us on muutenkin muut­tanut rankasti “fanin” käsitet­tä. Ennen yhty­een tosi­fanil­la oli bändin kaik­ki albu­mit, juliste seinäl­lä ja ehkä yksi nuhjuinen kiertue­pai­ta. Mut­ta nyt, kun kuka tahansa voi lada­ta albu­mit hel­posti ja opetel­la laulu­jen sanat, luo tämä tosi­faneille inflaa­tiopainei­ta korostaa omaa iden­ti­teet­tiään yhty­een “oikeana” kan­nat­ta­jana. Tosi­fan­it ikäänkuin luo­vat lisää etäisyyt­tä taval­lisi­in fanei­hin, kun tuo van­ha etäisyys alkoi olla liian vähäi­nen. Ja yhty­eet ovat herän­neet tähän, eri­laista rihka­maa tai keräi­lyka­maa on tar­jol­la faneille entistä enem­män. Tosi­faneil­ta nyhde­tään nyt selkeästi enem­män rahaa kuin aiem­min, niiltä sun­nun­taifaneil­ta ei edes odote­ta samaa panos­tus­ta kuin ennen, hyvä jos keikalle suvait­se­vat saa­pua joskus. Mis­tä päästäänkin seu­raavaan asiaan…

    Yksi selkeä seu­raus musi­ikin vapaalle saatavu­udelle on myös se, että bän­dit ovat siirtäneet ansaintafokus­taan entistä enem­män kohti keikko­ja. Tässäkin keskustelus­sa vilah­tanut Chris Ander­son on sitä mieltä, että tule­vaisu­udessa yhä use­ampi bän­di antaa ilomielin musi­ikkin­sa ilmaisek­si pois, ja net­toaa keik­ka- ja tavaratuo­toil­la. Keikan hyvä puoli art­sistin kannal­ta kun on se, että sitä koke­mus­ta on vaikea kopi­oi­da tai varastaa.

    Chris Ander­son: Give away the music and sell the show

    Myön­nän sen, että mon­et näistä artistien tavoista käsitel­lä piratismin ongel­maa eivät sovi kir­joit­ta­jille lainkaan. Mut­ta olen var­ma, että jotain saman­laisuuk­sia löy­tyy. Jos kir­jail­i­jan tuo­tok­set ovat vapaasti saatavil­la ja ne osoit­tau­tu­vat suosi­tuik­si, niin puhu­japyyn­töjä tai vas­taavia alkaa tul­la lisää. Kaikille tämä ei sovi tietenkään, mut­ta ker­too kuitenkin siitä, että jos jollekin on sosi­aa­li­nen tilaus (kuten kir­joit­ta­jan kir­joituk­sille), niin siinä ohes­sa syn­tyy kir­joit­ta­jalle mah­dol­lisuuk­sia rahas­taa (ruma sana tässä yhtey­dessä) tuol­la tilauk­sel­la, täy­tyy vaan kek­siä miten. Sama idea kuin musi­ikissa siis: sisältö on vain main­os­tamista kulut­ta­jille, elan­to tulee muil­la keinoin.

    Hol­ly­wood­kin on mielestäni keksinyt jo tapo­ja kamp­pail­la piratismia vas­taan, anta­mal­la syyn kat­soa eloku­va teat­teris­sa eikä kotona läp­päril­lä: isom­mat eloku­vateat­ter­it (jät­timäiset IMAX-teat­ter­it lev­iävät vauhdil­la), 3D-koke­muk­set, parem­pi äänen­tois­to jne. Samoil­la tak­ti­ikoil­la Hol­ly­wood kamp­paili aikoinaan tele­vi­sion yleistymistä vas­taan kun markki­noille tuoti­in Cin­e­mas­cope-kuva­suh­teet ja vas­taa­vat. Yhtäkkiä ei telkkarin 4:3 mus­tavalkoku­va näyt­tänytkään niin komi­al­ta. Lisäk­si Hol­ly­wood­is­sa tuo oheiskrääsän ja muiden spin­off-tuot­tei­den tuot­ta­mi­nen on saanut aivan uuden vai­h­teen silmään. Men­estyk­sekkäästä eloku­vas­ta pus­ke­taan nykyään kaikkea mah­dol­lista ulos innokkaille faneille, aivan kuin musi­ikissakin. Ilmiöl­lä on toki myös ikäviä ylikau­pal­lisia piirteitä, jos­sa taide hie­man kär­sii, mut­ta ei siitä sen enempää.

    Olen omas­sa blo­gis­sani vähän hah­motel­lut Hol­ly­wood­in tule­vaa bis­nes­mall­ia, jos ketään kiin­nos­taa lukea. Kir­joi­tus tosin kaipaisi vähän päiv­i­tys­tä, esimerkik­si nuo IMAX ja 3D-esimerk­it puuttuu.

  145. Tero Heiskaselle:

    Kir­joi­tan provosoivasti, kos­ka halu­an pur­fis­taa ulos mielip­i­teen, että vaik­ka omaankäyt­töön kopi­oin­ti pitäisi sal­lia, tek­i­jänoikeuk­sia ei pitäisi pois­taa kokon­aan niin, että minä voin lupaa kysymät­tä myy­dä sin­un kir­joit­ta­maasi kir­jaa omaan lasku­un mak­samat­ta siitä mitään. Tämä on mielestäni aivan keskeinen arvioitaes­sa tehtyjä ehdotuksia.

    Spo­ti­fy on hyvä esimerk­ki siitä, miten musi­ikkia pitäisi levit­tää, mut­ta tuo liikei­dea­han perus­tuu siihen, että tek­i­jänoikeudet ovat ole­mas­sa, eikä kil­pail­i­ja voi perus­taa halvem­paa kaup­paa, joka ei mak­sa tuot­ta­jille mitään.

    En ole yleen­sä Art­turin kanssa samaa mieltä, mut­ta tämä aja­tus, että musikin osta­jat lahjoit­taisi­vat hyvää hyvyyt­tään rahaa tuot­ta­jille on yhtä real­isti­nen kuin hänen ajatuk­sen­sa kor­va­ta sosi­aal­i­tur­va vapaae­htoisel­la hyvän­tekeväiswyy­del­lä. Yhtä hyvin voisi ajatel­la, että arvon­lisävero perit­täisi­in vapaae­htoise­na niin, että joka halu­aa, voi mak­saa tuot­teista 22 pros­ent­tia yli­hin­taas julkisen sek­torin rahoittamiseksi.

    Anteek­si vain, muta min­un on vaikea ottaa täl­laisia ehdo­tuk­sia vakavasti. Se ei poista sitä, että jotain tek­i­jänoikeuisien tehot­to­muudelle pitäisi tehdä. 

    Tiedemiehelle: arvasin, mitä hän sanoo aami­as­buf­fetes­imerk­istäni. Se ei ole näin. Yritetään uud­estaan. Ostan sen per­hanan kalli­in pho­to­shop-ohjel­man ja otan siitä tuhat kopi­o­ta ja käyn lahjoit­ta­mas­sa kaikille suo­ma­laisille ammat­ti­val­okaava­jlle ohjel­man. Adobe ei menetä mitään, kos­ka ohj­jel­ma jää sille yhä?

    Sama seu­raa siitä, että jos jotain levya ker­ran soite­taan saame­lais­ra­dion lähetyk­sessä, koko kap­pale olisi sil­loin vapaa kenen hyvän­m­sä kau­pal­liseen lev­i­tyk­seen. Tämä on var­maan liioit­tel­e­va kär­jiostys, mut­ta sen tor­ju­misek­si Tiedemiehen pitäisi itse vetää raja johonkin: ehdotan rajak­si omaan käyt­töön kopioimista.

  146. Hen­ri Wei­jo: Yksi selkeä seu­raus musi­ikin vapaalle saatavu­udelle on myös se, että bän­dit ovat siirtäneet ansaintafokus­taan entistä enem­män kohti keikko­ja. Tässäkin keskustelus­sa vilah­tanut Chris Ander­son on sitä mieltä, että tule­vaisu­udessa yhä use­ampi bän­di antaa ilomielin musi­ikkin­sa ilmaisek­si pois, ja net­toaa keik­ka- ja tavaratuo­toil­la. Keikan hyvä puoli art­sistin kannal­ta kun on se, että sitä koke­mus­ta on vaikea kopi­oi­da tai varastaa.

    Tämä var­maankin sovel­tuu malli­in, jos­sa artisti myös luo itse kap­paleen­sa. Entä sanoit­ta­jien, sovit­ta­jien ja säveltäjien ammattikunnat?

    Ja kaikkein tärkein­tä: tek­i­jänoikeudet anta­vat Chris Ander­son­ille oikeu­den antaa vaik­ka mitä ilmaisek­si jos hän niin halu­aa. On mah­dol­lista, että se on hänelle tai Trent Rezno­rille paras mah­dolli­nen bis­nes­malli. On kuitenkin täysin eri asia pakot­taa tämä todel­la yksioikoinen malli kaiken kult­tuurin tuot­tamisen lähtöko­hdak­si. One size does­n’t fit’em all.

    Mil­tei ajat­telin tänään: Ennus­tan, että mikään malli joka ei ota huomioon dig­i­tal­isoi­tu­misen de fac­to seu­raus­ta eli teksti‑, musiikki‑, ja videotiedon ja taiteen (ja ‑viih­teen jos ero halu­taan tehdä) nimen omaan yhteiskun­nal­liselta kus­tan­nuk­seltaan nol­lahin­taista monis­tet­tavu­ut­ta ei tule ole­maan kestävä.

    Kuten jo ylem­pänä totesin, mekanisoidun kult­tuurin jakelun mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set ovat olleet häviävän pieni osa tuot­teen hin­nas­ta jo aiem­min. Inter­net-jakelu ei muu­ta tuotan­tokokon­aisu­ut­ta juuri mil­lään tavalla. 

    Mil­tei ajat­telin tänään: Musi­ikin suh­teen olisin melko huo­let­ta menos­sa malli­in, mis­sä musi­ikin dig­i­taal­imuo­toon muut­ta­mi­nen olisi juridis­es­ti pan­do­ran lip­paan aukaisu. Rajat­ta jakoon vain. Maail­ma ja ansain­ta­logi­ikat muut­tuvat muil­lakin elämän alueil­la, sitä se vain on.

    En oikein tiedä miten täl­laisen kom­mentin jäl­keen voisin edes yrit­tää käy­dä järkevää keskustelua. Olen pahoil­lani, mut­ta min­ua musi­ikin tek­i­jänä (säveltäjä, sovit­ta­ja, muusikko, klu­bi­jär­jestäjä jne.) täl­laiset mielip­i­teet riso­vat niin pahasti että kädet täri­sevät, hen­ki sal­pau­tuu ja aiv­o­toim­inta lakkaa. Lähin­nä tekee mieli hakea pesä­pal­lo­maila eteis­es­tä ja hajot­taa jotain. Toiv­ot­tavasti immateriaalista.

    Toivoisin arvon keskustelijoiden muis­ta­van, että jos halu­aa saa­da “vastapuolen” edes arvioimaan omia argu­ment­te­jaan, kan­nat­taa het­kek­si aset­tau­tua toisen saap­paisi­in ja miet­tiä mil­laisel­la keskustelul­la asi­aa edis­tetään eikä aiheuteta vain poteroiden syventymistä.

    Juuri yllä ole­van kom­mentin kaltais­ten kir­joi­tusten vuok­si suurin osa kult­tuurin tek­i­jöistä on lin­noit­tau­tunut mielip­itei­neen erit­täin vah­vaan betoni­bunkkeri­in, jos­ta kaik­ki “vihol­lisen” järkevätkin argu­men­tit (kyl­lä, niitäkin on) nipute­taan samaan kasaan hul­luimpi­en lib­er­taarien ja piraat­tien kanssa.

    Itse uskon jonk­in­sort­tiseen “evoluu­tioon”, jos­sa ns. suuret yhtiöt ja osa tek­i­jänoikeusjär­jestöistä tulee joka tapauk­ses­sa jälk­i­ju­nas­sa, mut­ta tulee kuitenkin kun on pakko hyväksyä uuden maail­man pelisään­töjä. Hyvänä esimerkkinä vaikka­pa MySpace, joka oli ensin suuri kauhis­tus, mut­ta sit­tem­min kaik­ki suo­ma­laiset levy-yhtiöt tar­joa­vat sen kaut­ta mais­ti­aisia yhtyei­den­sä tuotoksista.

    Spo­ti­fy on vas­taa­van evoluu­tion tulos. Ja kuten yllä linkkaa­mani NYTimesin jut­tu todis­taa, on kulut­ta­jien val­taosa, pien­tä “ide­ol­o­gista” piraat­tien joukkoa luku­unot­ta­mat­ta valmi­ita ja halukkaampia käyt­tämään lail­lista palvelua kuin laiton­ta. Tek­i­jänoikeuk­sien moraa­li­nen oikeu­tus ja poh­ja on vahva.

    Jah­ka ereader­it yleistyvät on sama kehi­tys edessä myös kir­jal­lisu­udel­la. Yksikkömyyn­ti tulee var­masti jatku­maan, mut­ta ehkäpä “kirjakerho”-tyyppiset ratkaisut, jos­sa kuukausi­mak­sul­la lataa­maan kir­jo­ja rajat­tomasti voivat olla osa tule­vaisu­u­den ratkaisua, jos­sa myös tek­i­jät saa­vat oman osansa.

    Ansain­ta­logi­ik­ka on olta­va, jot­ta meil­lä on tule­vaisu­udessakin ammat­ti­mais­es­ti tuote­tu­ja sisältöjä. Eri­tyis­es­ti Suomen kaltaiselle pienelle kieli- ja kult­tuuri­alueelle tek­i­jänoikeuk­sista huole­htimi­nen on elämän ja kuole­man kysymys.

  147. En ole yleen­sä Art­turin kanssa samaa mieltä, mut­ta tämä aja­tus, että musikin osta­jat lahjoit­taisi­vat hyvää hyvyyt­tään rahaa tuot­ta­jille on yhtä real­isti­nen kuin hänen ajatuk­sen­sa kor­va­ta sosi­aal­i­tur­va vapaae­htoisel­la hyväntekeväiswyydellä.

    Suosit­te­len Osmo tutus­tu­maan Radio­headin tapauk­seen. Ei kan­na­ta aliarvioi­da fanien arvos­tus­ta ja halua tukea.

    Radio­head julk­isti uusim­man albu­min­sa ensik­si netis­sä, ja lait­toi ilmoituk­sen “tässä levy, mak­sakaa oman­tun­non mukaan.” 38% lataa­jista mak­soi levys­tä, ja keskimääräi­nen mak­su levys­tä oli kuusi dol­lar­ia. Net­tiepisodin jäl­keen levy tosin julka­istu­un myös nor­maali­na CD:nä. Ja hauskin­ta oli se, että tästä ilmaisan­nista huoli­mat­ta, tämä CD on Radio­headin eniten myy­ty levy. Tai oikeas­t­aan juuri sen takia.

    2 Out of 5 Down­load­ers Paid for Radiohead’s ‘In Rain­bows’ (Aver­age Price: $6)

    Radiohead’s In Rain­bows Out­sold Pre­vi­ous Albums Despite Giveaway

  148. Tässä keskustelus­sa näyt­täisi raja kulke­van idealisti/fundamentalistien ja real­istien välil­lä — sinän­sä aika har­va on väit­tänyt, että nykyi­nen sys­tee­mi on hyvin toimi­va, mut­ta me real­si­tit olemme kyl­lä sitä mieltä, että ehdote­tut keinot ovat liian järe­itä ja kohdis­ty­vat täy­del­lä voimal­la tuotan­toketjun alkupäähän eli niihin ihmisi­in, jot­ka kir­joit­ta­vat oppikir­jat, tekevät tart­tuvat kesäbi­isit ja saa­vat esineet tarvit­taes­sa näkymättömiksi.

    Minus­ta se, että val­taosa kir­jail­i­joista, muusikoista ja kek­si­jöistä ei saa täl­läkään het­kel­lä kuin roposia työstään, ei oikeu­ta sitä, että se asianti­la jol­lakin vapaae­hto­is­mak­suil­la betonoitaisi­in. Minus­ta rikas­tu­mi­nen on ihan hyvä tavoite.

    Matkus­taes­sani min­ua ärsyt­tää tip­pikult­tuuri tavat­tomasti ja itä­maiseen basaari­in rajahyö­tyneu­vot­telui­hin min­ua ei saa kirveel­läkään. Minus­ta hin­ta pitää olla selkeä: jos mak­san, saan tuot­teen tai palvelun, ja jos en mak­sa, en sitä saa. 

    Sinän­sä olen kyl­lä myös kovasti (opet­ta­jana) häm­mästel­lyt mm. sitä, että saan ava­ta tv:n luokas­sa kos­ka tahansa ja näyt­tää mitä tahansa, mut­ta jos rehtori kesken kaiken kuu­lut­taa jotakin, en lail­lis­es­ti voisi lait­taa digi­box­ia tauko­tal­len­nuk­selle ja jatkaa parin min­uutin päästä, kos­ka sil­loin kat­soisimme tal­len­net­tua ohjel­maa, jota ei vält­tämät­tä saa kat­soa. No, tiedätte var­maan, kuin­ka nuo ongel­mat vältetään.

    Touko Met­ti­nen

  149. “Spo­ti­fy on hyvä esimerk­ki siitä, miten musi­ikkia pitäisi levit­tää, mut­ta tuo liikei­dea­han perus­tuu siihen, että tek­i­jänoikeudet ovat ole­mas­sa, eikä kil­pail­i­ja voi perus­taa halvem­paa kaup­paa, joka ei mak­sa tuot­ta­jille mitään.”

    Nähdäk­seni se on pikem­minkin oiva esimerk­ki siitä, miten palvelu kehit­tyy, kun tek­i­jänoikeudet eivät de fac­to ole voimas­sa (vaik­ka ne de jure oli­si­vatkin). Levy-yhtiöt eivät ikinä olisi suos­tuneet käyt­täjien kannal­ta noin hyvään diili­in, jos käytän­nössä kaik­ki se musi­ik­ki, joka Spo­ti­fyssä on tar­jol­la on tar­jol­la myös ilmaisek­si vertaisverkoissa…

    Jos nyt joku perus­taa halvem­man “kau­pan”, niin onhan se palvelu edelleenkin ole­mas­sa, eikö? Sem­minkin kuin se halvem­pi “kaup­pa” on kuitenkin jo ole­mas­sa (http://www.mininova.org/).

    “ehdotan rajak­si omaan käyt­töön kopioimista.”

    Olen ollut peri­aat­teessa suun­nilleen samaa mieltä.

    Ongel­ma muo­dos­tuu vain siitä, että rajan­ve­to “omaan käyt­töön” kopi­oin­nista on erit­täin kyseenalainen, kun tietoli­iken­ney­htey­det, ver­taisverkot ja sosi­aaliset yhteisöt kehit­tyvät. Kos­ka touhu ei ole kau­pal­lista, käytän­nössä kaik­ki verkos­sa tapah­tu­va kopi­oin­ti on kaiken järkevän määrit­te­lyn val­os­sa omaan käyt­töön kopi­oimista. Ja vaik­ka ko. kopi­oin­ti onkin epäkau­pal­lista se syö bis­nes­mall­in omis­tu­soikeu­teen perus­tu­val­ta kopi­oin­nin rajoittamiselta.

    Ellei sit­ten tar­jo­ta niin hyvää palvelua (tai jotain muu­ta lisäar­voa), että ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan siitä.

    Kari

  150. “Ostan sen per­hanan kalli­in pho­to­shop-ohjel­man ja otan siitä tuhat kopi­o­ta ja käyn lahjoit­ta­mas­sa kaikille suo­ma­laisille ammat­ti­val­okaava­jlle ohjel­man. Adobe ei menetä mitään, kos­ka ohj­jel­ma jää sille yhä?”

    Var­maan menet­tää, jos se yrit­tää hirt­tää itsen­sä tuon monop­o­lin varas­sa rahas­tamiseen, mut­ta entäpä seu­raa­va: Ostat 20 eurol­la (vai mitä se nyt mak­saakaan, tai voit sen lada­ta verkos­ta ilmaisek­sikin) Red Hat Lin­ux­in, teet siitä tuhat kopi­o­ta ja asen­nat ne tuhan­nen fir­man koneeseen. Noiden kaikkien fir­mo­jen tietokoneet pyörivät sit­ten Red Hat Lin­ux­in varas­sa. Sit­ten he tarvit­se­vat tukea, koulu­tus­ta jne. kyseisen sys­teemin pyörit­tämiseen. Mihin he kään­tyvät? Eivät ainakaan sin­un puoleen, kos­ka et tuo­ta tar­joa. Sen sijaan Red Hat Inc. tar­joaa noi­ta palvelui­ta kohtu­ullista kor­vaus­ta vastaan. 

    Miten on mah­dol­lista, että Red Hat, joka jakaa kood­i­aan täysin vapaasti, voi tehdä tulosta (viimeisen neljän­nek­sen liike­vai­h­to oli 174 miljoon­aa dol­lar­ia), jos sinus­ta ain­oa tapa tehdä tietoko­neo­hjelmil­la rahaa, on tek­i­jänoikeuk­si­in tukeu­tu­van monop­o­lin avul­la rahastus? 

    Mitä siihen vapaae­htoiseen lahjoit­tamiseen tulee, niin oletko koskaan jät­tänyt rav­in­to­las­sa tip­piä, jos ruo­ka on ollut hyvää ja tar­joilu nopeaa? Jos olet, niin mikä on ollut syynä tähän? Mikään maail­man mahti ei sin­ua moi­seen pako­ta. Tämä ei ole sama asia kuin vaik­ka sosi­aal­i­tur­van rahoi­tus vapaae­htoisu­u­teen perustuen, kos­ka sosi­aal­i­tur­vaa mak­saes­sa on oikeasti kyse hyvän­tekeväisyy­destä. Et ole saanut mitään vasta­lah­jak­si niiltä, joille sosi­aal­i­tur­vara­hasi menevät. Mak­saes­sasi “tip­piä” hyvää musi­ikkia tai hyvää ruokaa tehneelle, et tee hyvän­tekeväisyyt­tä, vaan palk­it­set saa­mas­tasi palvelus­ta sen tuottajaa.

    Han­nu Oskala:“Haluaisinkin aivan rehellis­es­ti kuul­la mitä todis­tei­ta tästä “tuhoisu­ud­es­ta” on? Mihin näil­lä väit­teil­lä viitataan?”

    No, ote­taan esimerk­ki siitä tääl­lä main­os­te­tus­ta Boldrin&Levinen kirjasta:
    “Tar­na­tion, a pow­er­ful auto­bi­o­graph­i­cal doc­u­men­tary by direc­tor Jonathan Caou­ette, has been one of the sur­prise hits of the Cannes Film Fes­ti­val — despite cost­ing just $218 (£124) to make. After Tar­na­tion screened for the second
    time in Cannes, Caou­ette — its direc­tor, edi­tor and main char­ac­ter — stood up. […] A Tex­an child whose moth­er was in shock ther­a­py, Caou­ette, 31, was abused in fos­ter care and saw his moth­er’s con­di­tion wors­en as a result of her “treat­ment.” He began film­ing him­self and his fam­i­ly aged
    11, and cre­at­ed movie fan­tasies as an escape. For
    Tar­na­tion, he has spliced his home movie footage togeth­er to cre­ate a mov­ing and uncom­fort­able self-por­trait. And using a home com­put­er with basic edit­ing soft­ware, Caou­ette did it all for a frac­tion of the price of a Hol­ly­wood block­buster like Troy. […] As for the bud­get, which has attract­ed as much atten­tion as the sub­ject mat­ter, Caou­ette said he had added up how much he spent on video tapes — plus a set of angel wings — over the years. But the total spent will rise to about $400,000 (£230,000), he said, once rights for music and video clips he used to
    illus­trate a mood or era have been paid for.”

    Kun jo teh­dyn yhdis­tämi­nen uuteen tehdään noin vaikeak­si, ei ole ihme, että sel­l­aisen kult­tuurin teko hiipuu pahan ker­ran. Minus­ta tätä voi kut­sua “tuhoamisek­si”.

    Ja eikös tässä juuri YLEn pääjo­hta­jakin ollut kyhän­nyt jonkun oman teok­sen, jos­sa hän oli käyt­tänyt kopio­suo­jat­tua mate­ri­aalia osana. Sekin siis piti poistaa.

  151. Puh­taiden pakko saa­da-tavaroiden osalta tapah­tuu niin, että tar­jon­tamekanis­mi ei toi­mi, eikä rajakus­tan­nus­teo­ri­at. Rajakus­tan­nusku­vas­sa viivan vasem­man pään pitäisi koho­ta äärettömyyksiin. 

    Yksinker­taisem­min san­ot­tuna: jos kau­pankäyn­ti on tavaroiden ja palvelu­iden vapaae­htoista vai­h­dan­taa, niin pakko saa­da-tavaroiden ja palvelu­iden vai­h­dan­ta ei ole kaupankäyntiä.

    Mitä vapaae­htoisem­pi tavara, sitä parem­min markki­nat toimi­vat: Iltale­htiä on vain kak­si, eli monop­o­lis­tiset markki­nat, mut­ta markki­nat toimi­vat hienos­ti. Viihde yleen­sä. Kotielek­tron­i­ik­ka. Kotitietotekniikka.

    Pakko saa­da: kat­sas­tus, sähkö, Digi­ta. Yksi­tys­tämiskatas­tro­fe­ja kaik­ki, pait­si jos on ko. markki­noil­la toimivien yri­tys­ten osakkeenomistaja.

    Lisäk­si kysyn­nän hin­ta­jous­to-teo­ri­as­sa ei edes määritel­lä käsitet­tä vält­tämät­tömyyshyödyke, vaan se määritel­lään kysyn­nän tulojousto-teoriassa! 

    Siis ei kehda­ta kir­joit­taa, että on ole­mas­sa tavaroi­ta joiden kohdal­la kysyn­tä ja tar­jon­ta ei toimi!!

    1. Vält­tämät­tömyyshyödykkei­den osalta onkin väl­tet­tävä yksi­ty­istä monop­o­lia. Sähkön osalta For­tu­mil­la ei ole monop­o­lia. Digi­ta on han­kalampi jut­tu. Jos ei ole monop­o­lia. hin­ta aset­tuu mar­gin­aa­likus­tan­nusten tasolle — ellei kyse ole näistä nol­la-rfa­jahin­tai­sista hyödykkeistä. Sähkön osalta­han tämä toimii aika hyvin.

  152. Kari: Nähdäk­seni se on pikem­minkin oiva esimerk­ki siitä, miten palvelu kehit­tyy, kun tek­i­jänoikeudet eivät de fac­to ole voimas­sa (vaik­ka ne de jure olisivatkin).

    Spo­ti­fys­sa tek­i­jänoikeudet ovat de fac­to ole­mas­sa ja tek­i­jät saa­vat kor­vauk­sia kuun­teluk­er­to­jen mukaan. Nämä kor­vauk­set rahoite­taan main­ok­sil­la ja kuukausimaksuilla.

    Samuli Saarel­ma: Miten on mah­dol­lista, että Red Hat, joka jakaa kood­i­aan täysin vapaasti, voi tehdä tulosta (viimeisen neljän­nek­sen liike­vai­h­to oli 174 miljoon­aa dol­lar­ia), jos sinus­ta ain­oa tapa tehdä tietoko­neo­hjelmil­la rahaa, on tek­i­jänoikeuk­si­in tukeu­tu­van monop­o­lin avul­la rahastus?

    Kukaan ei liene väit­tänyt, että tämä olisi ain­oa tapa tehdä rahaa tietokoneohjelmilla?

    Uudet pil­vipalve­lut ovat vas­ta syn­ty­vai­heessa. Sekä Pho­to­shop että Flickr tar­joa­vat online-kuvaedit­ti­palvelu­ja ja esimerkik­si audio-plu­gar­i­fir­ma Waves tar­joaa nyky­isin ostamisen sijaan myös “vuokraus”-mahdollisuuden.

    On siis muitakin tapo­ja kuin per­in­teinen. On mielestäni kuitenkin selvää, että on jokaisen yrit­täjän oma asia päät­tää, mil­loin halu­aa antaa jotain ilmaisek­si, mil­loin vuokra­ta tai mil­loin myy­dä könttänä. 

    Jos ilmaisek­si anta­mi­nen on niin ain­ut­laa­tuisen lois­ta­va busi­ness-malli kuin mon­et tääl­la anta­vat ymmärtää, on vain ajan kysymys kun kaik­ki siir­tyvät siihen. Kukaan tai mikään ei estä ihmisiä/yrityksiä toim­i­mas­ta jo nyt siten.

    Pho­to­shop on muuten eri­no­mainen esimerk­ki sovel­luk­ses­ta, jon­ka toivoisin ole­van täysimit­tais­es­ti online-palvelu. Nykyisel­lä “yksi juliste vuodessa” tahdil­la min­un ei ole mitään järkeä sijoit­taa ohjelmis­toon tuhat­ta euroa, mut­ta olisin valmis mak­samaan vaikka­pa 5€/tunti siitä, että voisin käyt­tää kaikkia ko. sof­t­an omi­naisuuk­sia väliaikaisesti.

  153. “Miten on mah­dol­lista, että Red Hat, joka jakaa kood­i­aan täysin vapaasti, voi tehdä tulosta (viimeisen neljän­nek­sen liike­vai­h­to oli 174 miljoon­aa dol­lar­ia), jos sinus­ta ain­oa tapa tehdä tietoko­neo­hjelmil­la rahaa, on tek­i­jänoikeuk­si­in tukeu­tu­van monop­o­lin avul­la rahastus?”

    On yleinen harhalu­u­lo että Red Hat jakaisi omaa kood­i­aan vapaasti. RHN:n (Red Hat Net­work) EULAs­sa on hyvin selkeä “jos et mak­sa, et myöskään käytä” ‑viesti:

    “Please note that when your sub­scrip­tion expires you will still be bound by the terms and con­di­tions of the End User License Agree­ment and will have to remove all copies of Red Hat Net­work Code.”

    Red Hatil­ta voi han­kkia päiv­i­tys­palvelui­ta, juridista suo­jaa, uskot­ta­van nimen jon­ka voi puoli­huoli­mat­tomasti heit­tää asi­akastapaamises­sa jne., pelkän dis­tron saa näp­pärästi vaik­ka Cen­tOSi­na. Itse käytän kumpiakin.

    Sinän­sä koko vapaan lähdekood­in lisenssoin­ti­jär­jestelmä perus­tuu tek­i­jänoikeuk­si­in, eli kun­nioite­taan tek­i­jän oikeuk­sia määritel­lä ehdot joil­la kood­ia saa hyödyntää.

  154. Mitä muu­ta tuot­teet ovat kuin alku­peräisen idean kopi­o­ta — siis kaik­ki tuot­teet ja etenkin kulu­tusy­hteiskun­nas­sa? Eikä tarvitse edes men­nä metafysi­ikkaan asti…

    On toki ole­mas­sa tuole­ja ja kir­jo­ja, tuole­ja ja kir­joa sinän­sä, mut­ta kopi­opa jokin tiet­ty tuoli, niin design­er älähtää. Käy design-kau­pas­sa ja huo­maa, mil­lä hin­nal­la alku­peräisen tuot­teen “aitoa” kopi­o­ta myy­dään. Ja ihmi­sistä täl­lainen on kivaa, yli tuhan­nen euron tuole­ja kade­hdi­taan ja Ikea (tms) tekee niistä kopi­on — mut­ta ei niin saman­laisen, jot­ta saisi­vat syyt­teen niskaansa. Tämän alku­peräi­nen design­erkin hyväksyy, sil­lä se, että tavikset osat­vat mil­tei-hänen-tuotet­taan on taval­laan kun­ni­anosoi­tus ide­alle. Mut­ta koeta­pa ryövätä oikeus myy­dä alku­peräisiä design-kopi­o­ta huippuhintaan!

    Pitäisikö sit­ten kaikkien saa­da Barcelona-tuoli mate­ri­aali- ja kul­je­tuskus­tan­nusten hin­nal­la? Jos pitäisi, tule­vaisu­u­den Mies van der Rochet saat­taisi­vat keskit­tyä pelkki­in lento­kent­ti­in ja pil­ven­pi­irtäji­in. Olisiko se väärin, tiedä sitä sitten.

    Ei vaan oikeasti mene jakelu­un tuo “kopi­on” ja kopi­on käsite, kos­ka kaikessa nykyään tuote­tus­sa on jotakin ei-mate­ri­aal­ista takana — Kir­jat ovat kopi­o­ta, eivät kir­jan ideoita, pait­si ne kir­jat, jot­ka ovat kir­jail­i­jan unia. 

    Voin hyväksyä argu­mentin, että kaik­ki omis­t­a­mi­nen on moraali­ton­ta, mut­ta en ymmär­rä, mik­si yksi omis­tamisen muo­to olisi moraalit­tomam­paa — tai moraalisem­paa — kuin toinen, enkä tois­taisek­si ole tör­män­nyt ratio­naaliseen seli­tyk­seen, joka sal­lisi puo­lus­taa yhtä omis­tus­ta ja vas­tus­taa toista. Tai päin vas­toin. Joten puo­lus­tan oikeut­ta omistaa.

  155. Kari:
    “Nähdäk­seni se on pikem­minkin oiva esimerk­ki siitä, miten palvelu kehit­tyy, kun tek­i­jänoikeudet eivät de fac­to ole voimas­sa (vaik­ka ne de jure oli­si­vatkin). Levy-yhtiöt eivät ikinä olisi suos­tuneet käyt­täjien kannal­ta noin hyvään diili­in, jos käytän­nössä kaik­ki se musi­ik­ki, joka Spo­ti­fyssä on tar­jol­la on tar­jol­la myös ilmaisek­si vertaisverkoissa…”

    Väitän­pä, että jos ver­taisverkko­ja ei olisi kek­sit­ty meil­lä olisi ollut Spo­ti­fyn kaltaisia palvelui­ta vuosikau­sia sit­ten. Piratis­mi on tar­jon­nut levy-yhtiölle mah­dol­lisu­u­den tais­tel­la vas­taan (oikeusteitse). Jos ihmiset oli­si­vat siirtäneet rahansa (tai main­ok­sien kuun­telu­aikansa) verkkopalvelui­hin, levy-yhtiöi­den olisi ollut pakko seu­ra­ta ja tar­jo­ta vas­taavia palveluita.

    Ei open­sourcen nousukaan piratismista lähtenyt.

  156. Tyy­dyt­tävä ratkaisu on yleen­sä yleisön mielestä käsil­lä sil­loin, kun vält­tämät­tömyyshyödyket­tä on tarpeelli­nen määrä per nup­pi (mikä se sit­ten onkaan). Tuotan­non tehokku­us lie­nee yleen­sä tärkeäm­pää kuin tuo­to­sten jako — ainakin oikean koulu­tuk­sen saanei­den piireissä.

    1. Mik­iä on “oikea” koulu­tus, joka noin hälmästi ajat­telee. Kansan­talousti­eteessä opete­taan, että epä­ta­sainen tulon­jako on tehot­to­muut­ta tuot­taes­saan hyvinvointitappioita.

  157. Tietoko­neo­hjelmia voi tehdä talkoil­lakin, Lin­ux on hyvä esimerkki.
    Ei vaa­ti­vaankaan kehi­tystyöhön tarvi­ta yri­tys­tä, patent­te­ja ja tekijänoikeuksia

  158. Jos ei ole monop­o­lia. hin­ta aset­tuu mar­gin­aa­likus­tan­nusten tasolle – ellei kyse ole näistä nol­la-rfa­jahin­tai­sista hyödykkeistä. Sähkön osalta­han tämä toimii aika hyvin.

    Tähän väli­in vähän teoriaa.

    Ilman monop­o­li­akin muun­lainen kuin mar­gin­aal­i­hin­noit­telua on mah­dol­lista. Itseasi­as­sa väit­täisin, että klas­sisen talousti­eteen enu­us­ta­mat rajahin­taiset hyödyk­keet ovat vähem­mistö kaikista. 

    Olen­naista on se, onko entry yhtäältä mah­dol­lista ja toisaal­ta kan­nat­tavaa. Jos se ei ole mah­dol­lista (tai se on kiel­let­tyä kuten IPR-tapauk­ses­sa), syn­tyy monop­o­li. Jos se on mah­dol­lista, mut­ta ei kan­nat­tavaa, niin puhutaan usein “luon­nol­lis­es­ta” monopolista. 

    Joskus alhai­sista (tai jopa liki nol­lan suu­rui­sista) rajakus­tan­nuk­sista ja korkeista kiin­teistä kus­tan­nuk­sista huoli­mat­ta entry on mah­dol­lista, sal­lit­tua ja kan­nat­tavaa. Täl­löin hin­naksi ei muo­dos­tu rajakus­tan­nus vaan ns. “under­cut-proof”- tasapainohinta.

    Tas­apain­o­hin­ta ei ole sil­loin monop­o­li­hin­ta, vaan alhaisem­pi. Se on teo­ri­as­sa juuri ja juuri entryn kan­nat­ta­mat­tomak­si tekevä hin­ta. Käytän­nössä se on joskus korkeampi, jol­loin entryä ei tule, vaan kyseessä on monop­o­li. Tämä voi johtua vaik­ka siitä, että monop­o­listi sig­naloi polkumyyn­tiä vaikka­pa keräämäl­lä isoa kas­savaran­toa ja puhu­mal­la mas­si­ivi­sista alennusmyynneistä.

    Jos entry kuitenkin tapah­tuu ja hin­ta­so­ta ei estä kil­pailua, niin tas­apain­oti­las­sa hin­ta on sel­l­ainen, että hin­nan alen­nus ei kan­na­ta, kos­ka uudet asi­akkaat eivät tuo alen­netul­la hin­nal­la riit­tävästi rahaa kom­pen­soimaan ole­mas­saolevil­ta asi­akkail­ta saadun rahamäärän pienenemistä. 

    Käsit­tääk­seni puhe­lin­li­it­tymien markki­noil­la hin­tarakenne on suun­nilleen tämä. Tästä kielii myös se, että uusille asi­akkaille tar­jo­taan usein määräaikaisia etu­isuuk­sia, mut­ta van­hoille ei.

  159. Osmo:“Yhtä hyvin voisi ajatel­la, että arvon­lisävero perit­täisi­in vapaae­htoise­na niin, että joka halu­aa, voi mak­saa tuot­teista 22 pros­ent­tia yli­hin­taas julkisen sek­torin rahoittamiseksi.”

    Ei todel­lakaan. Miks kukaan antaisi vapaae­htois­es­ti rahaa “hyvän­tekeväisyy­teen” joka hoide­taan niin huonos­ti kuin valtio?

    Minä en väitä, että taiteen tuot­ta­jien tulot pysyvät saman ja niiden jakau­tu­mi­nen pysyy saman, jos tek­i­jänoikeudet pois­te­taan. Tästä ei ole kysymys. Kysymys on siitä kum­mas­ta on enem­män hait­taa, tek­i­jänoikeuk­sista ja niiden valvom­is­es­ta vai tek­i­jänoikeuk­sien luomien kan­nus­timien poistumisesta.

    Ei tätä kan­na­ta miet­tiä niin arvolatau­tuneista lähtöko­hdista kuin, että saako joku hyö­tyä rahal­lis­es­ti ilman sin­un lupaa kir­joit­ta­mas­tasi kir­jas­ta. Jos asia tun­tuu liian henkilöko­htaiselta, niin siitä keskustelus­ta voi pidät­täy­tyä, mut­ta tämä moraa­li­nen närkästys mitä kom­menteis­sasi esität ei edis­tä keskustelua yhtään. Ihan sama kun jostain ter­vey­den­huol­lostakin keskusteltaisi­in vaan tyyli­in: entäs min­un isoäi­ti!?!? Miten se saa hoitoa? Yritätkö viedä koval­la työl­lä han­ki­tun leivän hänen suusta?!

    Pasi:“ksinkertaisemmin san­ot­tuna: jos kau­pankäyn­ti on tavaroiden ja palvelu­iden vapaae­htoista vai­h­dan­taa, niin pakko saa­da-tavaroiden ja palvelu­iden vai­h­dan­ta ei ole kaupankäyntiä.”

    Mitään ei ole pakko saa­da. Kil­pailu ja/tai voiton­mak­si­moin­ti pitää kaikkil­la markki­noil­la hin­nat kuris­sa parem­min kuin mikään vai­h­toe­hto. (Luku­unot­ta­mat­ta jotkut hyvin yksinker­taiset markki­nat mis­sä on erit­täin suuret kiin­teät kus­tan­nuk­set ja hyvin pienet mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set, tyyli­in metro.)

    “Lisäk­si kysyn­nän hin­ta­jous­to-teo­ri­as­sa ei edes määritel­lä käsitet­tä välttämättömyyshyödyke”

    No mik­si sitä pitäisi erik­seen määritel­lä? Tot­takai voi olla hyödykkeitä joiden kysyn­tä ei juurikaan reagoi hin­nan muu­tok­si­in. Niitä san­o­taan hin­ta­jous­toltaan epäe­lastisik­si tuotteiksi.

    Osmo:“Jos ei ole monop­o­lia. hin­ta aset­tuu mar­gin­aa­likus­tan­nusten tasolle”

    Ei ase­tu. Jos hin­tad­if­fer­en­tioin­ti ei onnis­tu, niin voiton­mak­si­moin­ti­hin­ta ei ole sama kuin marginaalikustannus.

    Ain­oas­taan täy­del­lisen kil­pailun markki­noil­la, jos­sa kiin­teät kus­tan­nuk­set ovat nol­la tas­apain­o­hin­ta on mar­gin­aa­likus­tan­nus. Mikään todel­li­nen markki­na ei tietenkään täytä näitä ehtoja.

  160. Taneli Salo­vaara:
    Voin hyväksyä argu­mentin, että kaik­ki omis­t­a­mi­nen on moraali­ton­ta, mut­ta en ymmär­rä, mik­si yksi omis­tamisen muo­to olisi moraalit­tomam­paa – tai moraalisem­paa – kuin toinen, enkä tois­taisek­si ole tör­män­nyt ratio­naaliseen seli­tyk­seen, joka sal­lisi puo­lus­taa yhtä omis­tus­ta ja vas­tus­taa toista.

    Aika samoil­la lin­joil­la. Jos joku omis­tamisen muo­to on moraalis­es­ti han­kala perustel­la, se on minus­ta maa-aluei­den, vesistö­jen ja luon­non­va­ro­jen omis­t­a­mi­nen. Min­un on vaikeaa ymmärtää, mil­lä perus­teel­la itse kehite­tyn idean oikeuk­sien omis­t­a­mi­nen on moraalis­es­ti kyseenalaisem­paa kuin koti­pla­neet­tamme osan omistaminen.

  161. “Ei vaa­ti­vaankaan kehi­tystyöhön tarvi­ta yri­tys­tä, patent­te­ja ja tekijänoikeuksia”

    Tek­i­jänoikeudet tarvi­taan, jot­ta paten­tit saadaan pidet­tyä pois­sa. Pos­tu­umisti teok­seen kohdis­te­tut patent­tei­hin perus­tu­vat vaa­timuk­set nimit­täin läpi men­nessään efek­ti­ivis­es­ti pois­ta­vat tek­i­jän oikeudet työhönsä.

    Lin­ux­ia ei olisi ilman GPL-lisenssiä, eikä GPL-lisenssiä ilman tekijänoikeuksia.

    GPL-lisens­seille on omi­naista että ne sekä a) estävät paten­toidun kood­in yhdis­tämisen GPL-lisen­soitu­un kood­i­in (ns. lib­er­ty or death ‑lauseke) ja b) estävät lähdekood­in salas­s­api­don mikäli lop­putuotet­ta aikoo jaella.

    GPL on niin vah­va ja toimi­va jär­jestelmä, että edes Microsoft taloudel­li­sine resurs­sei­neen ei ole pystynyt kuin kiu­san­tekoon käyt­täen han­kki­maansa patent­ti­salkkua työvä­li­neenä, ks. Microsoft takes on the free world.

    Tek­i­jänoikeuk­sien merk­i­tyk­sen tässä suh­teessa on jopa piraat­tipuolue ymmärtänyt, ja ajaa tek­i­jänoikeuk­sien rajoit­tamista 5–10 vuo­teen, “aikaan, joka ohjelmis­tom­aail­mas­sa on hyvin pitkä”. Heh. Kog­ni­ti­ivista dis­so­nanssia odotet­tavis­sa kun­han pikkupi­raatit pää­sevät reaal­i­maail­man töi­hin penkaa­maan sedimenttejä.

  162. “Spo­ti­fys­sa tek­i­jänoikeudet ovat de fac­to ole­mas­sa ja tek­i­jät saa­vat kor­vauk­sia kuun­teluk­er­to­jen mukaan. Nämä kor­vauk­set rahoite­taan main­ok­sil­la ja kuukausimaksuilla.”

    Tuo­ta­han minä en väit­tänytkään. Minä väitin, että nykyisessä net­ti­jakelus­sa ollaan käytän­nössä tilanteessa, jos­sa tek­i­jänoikeuk­sia ei ole ole­mas­sakaan. Tämä tilanne on pakot­tanut levy-yhtiöt kil­paile­maan “ilmaisen” sisäl­lön kanssa. Tämän vuok­si mm. Spo­ti­fy on olemassa.

    Spo­ti­fy on net­tilevi­tyk­sessä (ainakin tois­taisek­si) pieni tek­i­jä ja jää nähtäväk­si, miten jakelumalli toimii… Joka tapauk­ses­sa suun­ta on ilmeisen oikean­lainen — ainakin minusta.

    “Väitän­pä, että jos ver­taisverkko­ja ei olisi kek­sit­ty meil­lä olisi ollut Spo­ti­fyn kaltaisia palvelui­ta vuosikau­sia sitten. ”

    Väitä mitä väität. Tosi­asi­as­sa kuitenkin levy-yhtiöt ovat kaiken­lais­ten aluer­a­joi­tusten DRM:ien ja muun kanssa olleet kehi­tyk­sen jar­runa vuosikaudet, ja ovat edelleen:
    http://www.guru-group.fi/visti/blog/files/f66aa54481aa7fafbde053f8385af048-756.php

    Jos levy-yhtiö pystyy teen­näisen (?) monop­o­lin perus­teel­la ylläpitämään niukku­ut­ta (kuten CD-levy­jen suh­teen tapah­tuu), ei niiden kan­na­ta jakaa mitään pienel­lä kat­teel­la, jol­loin Spotify:n kaltaisia jär­jestelmiä ei syn­ny. Suosit­telisin tutus­tu­maan monop­o­li­hin­noit­telun ja mar­gin­aal­i­hin­noit­telun käsitteisiin.

    Ja ihan teknisenä nyanssi­na: Spotify:n jakelu perus­tuu ver­taisverkko­jen käyttöön.

    “Tietoko­neo­hjelmia voi tehdä talkoil­lakin, Lin­ux on hyvä esimerkki.
    Ei vaa­ti­vaankaan kehi­tystyöhön tarvi­ta yri­tys­tä, patent­te­ja ja tekijänoikeuksia”

    Kan­nat­taisi muis­taa, että kyl­lä tek­i­jänoikeudet koske­vat Lin­ux­ia ihan yhtä lail­la. Lin­ux­i­a­han saa kehit­tää vapaasti, kun­han antaa myös oman panok­sen­sa kaikkien muiden käyt­töön. Tek­i­jänoikeusva­paas­sa maail­mas­sa täl­lainen lisen­soin­ti olisi huo­mat­tavasti han­kalem­paa. Tämä ei tietenkään tarkoi­ta, etteikö Lin­ux­ia olisi voin­ut syn­tyä, mut­ta sil­loin olisi kyl­lä moni muukin asia toisin (mm. lin­ux­in lisensointi).

    Kari

  163. Mat­ti H

    …Het­ki­nen, mei­dän suo­ma­lais­ten tulisi pitää kiinalaiset loitol­la nojautuen strate­giaan, jon­ka palk­in­tamekanis­mi perus­tuu yksi­noikeuk­si­in ja ihmis­ten määrään? Eiköhän tässä nyt kan­nuste­ta väärää hevosta.

    Kiinalais­ten kanssa kan­nat­taa tehdä rak­en­tavasti yhteistyötä. Työn­jaos­sa kan­nat­taa hyö­dyn­tää molem­pi­en vahvuuksia.

    …No ainakin afrikkalaiset pitäisi pitää loitol­la. Lisää piikki­lankaa ja uusia piikkilankakeksintöjä? 

    Maa­pal­lon väestömäärän lisään­tymistä olisi hyvä saa­da hillit­tyä, jot­ta jo ole­mas­saol­e­vat ihmiset voisi­vat mah­dol­lisim­man hyvin. Eri­lais­ten resurssien anta­mi­nen vastik­keet­ta afrikkalaisille saat­taa pahen­taa maa­pal­lon väestömäärän lisään­tymistä ja siitä aihutu­via ongelmia. Olen kanssasi eri mieltä afrikkalais­ten loitol­la pitämis­es­tä. Hei­dänkin kanssa on hyvä yrit­tää löytää rak­en­ta­van yhteistyön muotoja.

    …No ainakin työtä tekemät­tömät ja taval­liset duu­nar­it olisi pidet­tävä eril­lään luo­van työn tekijöistä. 

    Mil­lä taval­la hei­dät olisi mielestäsi erotelta­va? Mielestäni kaikil­la olisi lähtöko­htais­es­ti olta­va oikeus vali­ta ammat­tin­sa, ystävän­sä ja yhteistökumppaninsa.

    ..Säädyt takaisin? No ainakin luon­non tarpeet on pidet­tävä eril­lään ihmis­ten tarpeista, kos­ka luon­to­han tarvit­see ihmistä eikä ihmi­nen luontoa?

    Minus­ta nykyi­nen eduskun­ta on toimi­vampi tähän maail­man aikaan. Edis­tys­tä olisi parem­pi suun­na­ta imma­te­ri­aaliseen suun­taan ja kehit­tää lain­säädän­töä tästä näkökul­mas­ta eikä lake­ja muut­ta­mal­la pakot­taa nyky­istäkin suurem­paa ihmis­määrää hake­maan toimeen­tu­loaan mate­ri­al­is­ti­sista prosesseista.

  164. GPL-lisenssiä ei käsit­tääk­seni ole juurikaan koetel­tu oikeudessa. En yllät­ty­isi, jos GPL:n alaista kood­ia tosi­asi­as­sa löy­ty­isi yllät­tävistä paikoista sul­je­tus­ta kood­ista. Nythän sitä ei voi tietää, kos­ka sul­jet­tua kood­ia ei pääse tarkastamaan.

    Itse en usko, että GPL-kood­in yleistymi­nen on kauheasti ollut kiin­ni tek­i­jänoikeuk­sien lain­voimaisu­ud­es­ta. GPL-kood­in yleisyys osoit­taa kuitenkin, että kood­i­akin voi tehdä vaik­ka itse kood­ista saata­va kor­vaus läh­estyy nol­laa. (Nol­la se ei ole, vaik­ka kood­ia saakin kopioida) 

    Jos GPL-lisenssirikko­muk­sista nos­te­tut oikeusju­tut oli­si­vat yhtä yleisiä kuin sof­t­api­ratismista tms. esitet­ty itku pro­pri­etary-puolel­la, niin voisin uskoakin, että tek­i­jänoikeuk­sil­la on siinä merk­i­tys­tä, mut­ta nykyisel­lään en usko.

    Luulen, että piraat­tipuolueen vaa­timus rajoite­tus­ta tek­i­jänoikeud­es­ta on kom­pro­mis­si sik­si, että puolueel­la olisi jotain mah­dol­lisuuk­sia. Suo­ma­laiset eivät tykkää veneenkeikut­ta­jista, sanoi­han meil­lä joku min­is­terikin taan­noin, että sel­l­aiset puolueet pitäisi kieltää, jot­ka halu­a­vat muut­taa lakeja. 

    OSS-puolen taloustiedet­tä hie­man lueskelleena, olen ollut vähän ihmeis­säni siitä, miten hanakasti OSS-kood­in tuot­tamista yritetään mallintaa kek­simäl­lä kaiken­laisia mui­ta syitä kuin se, että koo­di tehdään palkkatyönä. Moni sof­t­at­a­lo julkaisee kood­is­taan ison osan avoime­na, ne myyvät yleen­sä jotain muu­ta kuin bit­tien kopioita.

  165. Kari:
    “Väitä mitä väität. Tosi­asi­as­sa kuitenkin levy-yhtiöt ovat kaiken­lais­ten aluer­a­joi­tusten DRM:ien ja muun kanssa olleet kehi­tyk­sen jar­runa vuosikaudet, ja ovat edelleen:
    http://www.guru-group.fi/visti/blog/files/f66aa54481aa7fafbde053f8385af048-756.php

    Ja DRM:n ja muiden kehit­tämi­nen on ollut levy-yhtiöille kan­nat­tavaa kos­ka niil­lä voidaan vähen­tää kopi­oin­tia. Mitä suurem­pi osa piraateista tyy­tyy kuun­tele­maan muu­ta tuotan­toa kuin suo­jat­tua, sitä nopeam­min rahavir­ta kääntyy.

    Kehi­tyk­sen jar­runa toimi­vat nimeno­maan piraatit. Ver­taap­pa tilan­net­ta 300 000 ihmistä ostaa levyn ja miljoona lataa sen ver­taisverkos­ta (kos­ka ei tykkää suo­jauk­ses­ta) ja tilan­net­ta jos­sa 300000 ihmistä ostaa levyn ja miljoona lähet­tää artis­tille viestin, että ei voi kuun­nel­la levyä kos­ka levy-yhtiö haisee.

  166. Kehi­tyk­sen jar­runa toimi­vat nimeno­maan piraatit. Ver­taap­pa tilan­net­ta 300 000 ihmistä ostaa levyn ja miljoona lataa sen ver­taisverkos­ta (kos­ka ei tykkää suo­jauk­ses­ta) ja tilan­net­ta jos­sa 300000 ihmistä ostaa levyn ja miljoona lähet­tää artis­tille viestin, että ei voi kuun­nel­la levyä kos­ka levy-yhtiö haisee.

    Mitä eroa noil­la muka on? ja miten nuo ovat pois­sulke­vat? Eikö paras vai­h­toe­hto saa­da, kun miljoona waret­taa ja valittaa?

  167. “Ja DRM:n ja muiden kehit­tämi­nen on ollut levy-yhtiöille kan­nat­tavaa kos­ka niil­lä voidaan vähen­tää kopi­oin­tia. Mitä suurem­pi osa piraateista tyy­tyy kuun­tele­maan muu­ta tuotan­toa kuin suo­jat­tua, sitä nopeam­min rahavir­ta kääntyy.”

    Minä en nyt oikein ymmär­rä logi­ikkaasi tässä. Ei kai DRM-tekni­ikoiden kehit­tämi­nen ole kopi­oin­tia vähen­tänyt. Ok, lail­lista kopi­oin­tia ehkä, mut­ta tuskin kopi­oin­tia sinän­sä, kos­ka se kopi­oin­ti on siir­tynyt sinne lait­tomi­in (tai puo­lilait­tomi­in) vertaisverkkoihin.

    “Kehi­tyk­sen jar­runa toimi­vat nimeno­maan piraatit. Ver­taap­pa tilan­net­ta 300 000 ihmistä ostaa levyn ja miljoona lataa sen ver­taisverkos­ta (kos­ka ei tykkää suo­jauk­ses­ta) ja tilan­net­ta jos­sa 300000 ihmistä ostaa levyn ja miljoona lähet­tää artis­tille viestin, että ei voi kuun­nel­la levyä kos­ka levy-yhtiö haisee.”

    Aika kum­mallisia ole­tuk­sia tun­nut tekevän. Ensin­näkin ole­tat, että laiton lataami­nen estää jotenkin sen, että valit­taa artis­tille tai levy-yhtiölle. Lisäk­si ole­tat (ilmeis­es­ti), että nimeno­maan tämä artis­teille valit­ta­mi­nen olisi se tie, jol­la kehi­tys menee eteenpäin.

    Eiköhän kyse ole siitä, että tekni­ikan kehit­tymi­nen mah­dol­lis­taa kopi­oin­nin mität­tömin kus­tan­nuksin, mut­ta levy-yhtiöt eivät ole halun­neet hyväksyä sen vaa­ti­van uuden­laisia ansain­ta­malle­ja, jol­loin ne ovat lakiteitse alka­neet hidas­taa kehitystä.

    Kuitenkin, lukui­sista syistä johtuen, verkos­sa kopi­oin­tia on ollut mah­do­ton­ta lopet­taa, mis­tä seu­rauk­se­na on ollut se, että levy-yhtiöi­den on ollut pakko taipua ja alkaa muut­taa ansaintamallejaan.

    Kari

  168. “GPL-lisenssiä ei käsit­tääk­seni ole juurikaan koetel­tu oikeudessa. En yllät­ty­isi, jos GPL:n alaista kood­ia tosi­asi­as­sa löy­ty­isi yllät­tävistä paikoista sul­je­tus­ta koodista.”

    Yleen­sä riidat ratkaistaan oikeu­den ulkop­uolel­la, ainakin Sak­sas­sa on päästy oikeu­teen asti ja GPL on pitänyt. GPL:n alaista kood­ia löy­tyy jatku­vasti asi­at­tomista paikoista, gpl-violations.org ker­too mis­tä. Sivus­tol­ta löy­tyy myös oikeu­den päätöksiä.

    “Moni sof­t­at­a­lo julkaisee kood­is­taan ison osan avoime­na, ne myyvät yleen­sä jotain muu­ta kuin bit­tien kopioita.”

    Niin. Yri­tyk­sen kun on usein kan­nat­tavam­paa käyt­tää GPL-kood­ia poh­jana, julka­ista jaelta­va tuo­tok­sen­sa ja pitää palve­lu­tuotan­toon liit­tyvä koo­di salas­sa kuin kir­joit­taa kaikkea alus­ta alka­en itse ja pitää myös jaelta­va lähdekoo­di salas­sa. Ilman GPL:ää kaik­ki pidet­täisi­in automaat­tis­es­ti salassa.

  169. Minä en esit­tä mitään väitet­tä omis­tamisen tai sen muo­to­jen moraal­ista tai moraalit­to­muud­es­ta. En väitä ilmaisu­u­den ole­van hyvä bis­nes­malli, enkä maalaile mese­naat­ti­toimin­nan pitävän yllä riemukkaan eläväistä ammattimuusikkoyhteisöä.

    Muis­tu­tan vain, että tilanne on nyt se, että vuon­na 2009 taval­lis­ten rock-henkisten pil­li­farkku­jen tasku­un menevään edulliseen paket­ti­in saa musi­ikkia kulke­maan 2 vuo­den yhtä­jak­soisen soiton ajak­si. Jos ihmi­nen ei kuun­telekaan musi­ikkia 24/7 vaan vaik­ka tun­nin päivässä vuo­den joka päivä, musi­ikkia riit­tää taskus­ta 48 vuodek­si. Ensi vuon­na var­maan 60 vuodek­si ja niin edelleen. 

    Aika, jol­loin mihin tahansa matka­puhe­limeen mah­tuu enem­män musi­ikkia kuin mitä ihmi­nen elämän­sä aikana ehtii kuun­tele­maan, ei ole lain­säädän­nön aika­jän­teel­lä tarkastel­tuna kaukana. 

    Ja tämä musi­ikkimäärä on myös kenen tahansa saatavil­la toki lait­tomasti, mut­ta olemat­toma­l­la kiin­ni­jäämisen riskil­lä sel­l­aisil­la tietokoneen käyt­tö­taidoil­la jot­ka kuu­lu­vat perusk­oulun oppimäärään. Tois­taisek­si ei ole ilmen­nyt mitään indikaa­tio­ta siitä että näin ei olisi tule­vaisu­udessakin. Päin­vas­toin. Väli­neet ovat entistä help­pokäyt­töisem­piä, lait­teet entistä yleisem­piä. Kaik­ki tekniset estoyri­tyk­set ovat osoit­tau­tuneet pait­si tehot­tomik­si myös haitallisik­si osalle lail­lisia käyttäjiä.

    Tätä taus­taa vas­ten hienos­ti toimivienkaan lail­lis­ten net­timusi­ikkipankkien kuten Spo­ti­fy­jen ja Rhap­sody­jen kuukausi­mak­sun on äärim­mäisen vaikeaa kuvitel­la pysyvän edes inflaa­tion tahdis­sa. Alaspäin tul­laan melkoisel­la var­muudel­la. Jokainen neu­vot­telukier­ros tek­i­jänoikeuk­sien halti­joiden näkökul­mas­ta on viivy­tys­tais­telua, jol­la on yhteiskun­nan näkökul­mas­ta kustannus.

    Yksi tämän rajun raken­nemuu­tok­sen seu­rauk­sista on varsin ymmär­ret­tävästi sama inhimilli­nen suru kuin sil­loin kuin paperikone pis­tetään kiin­ni ja ennen niin var­ma ja luotet­ta­va työ­paik­ka lakkaa pitkäaikaiselta luot­to­työn­tek­i­jältäkin ole­mas­ta ilman omaa syytä. “Kädet täri­sevät, hen­ki sal­pau­tuu ja aiv­o­toim­inta lakkaa.” 

    (Toiv­ot­tavasti aiv­o­toimin­nan lakkaamis­es­ta ei seu­raa kuitenkaan lumi­han­ki, poli­isi ja viimeinen erhe. Imma­te­ri­aa­li­nen pesä­pal­lo­maila on hyvä.)

    Tosi­a­sioiden tun­nus­t­a­mi­nen oli Paasikivenkin mielestä alku jonkin suuremman. 

    Musi­ikin suh­teen en ole ollenkaan huolis­sani. Ihmisen tah­to tehdä musi­ikkia ei katoa mihinkään. Itse asi­as­sa dig­i­taa­li­nen jakelu ja “instru­men­tit” ovat jo nyt aukaisseet huikei­ta näköalo­ja siihen kuin­ka moni­in korvi­in pikkupoikienkin har­ras­tus­pätkät voivat pää­tyä. Ei voi väit­tää, etteikö tässä olisi aivan olen­naista eroa kopi­oin­ti­in kaset­ti­aikana ja ettei mar­gin­aa­likus­tan­nus olisi pudon­nut aivan olennaisesti.

    En ymmär­rä mik­si tämän päivän maail­mas­sa musi­ik­ista elan­ton­sa saavien (tai paperikoneen käyt­täjien) määrän his­to­ria olisi päät­tynyt ja maail­ma ei saisi muut­tua. Esimerkkinä voisi olla vaik­ka kalas­tus. Ennen se oli suurille joukoille elan­to tai sen osa, mut­ta nykyään harrastus. 

    En ymmär­rä sitäkään mik­si ammat­ti­lais­ten musi­ik­in­teosta amatöörei­hin ver­rat­tuna pitäisi mak­saa tek­i­jänoikeus­by­rokra­t­ian, monop­o­lien ja nykyisen epä­ta­saisen tulon­jako­ma­llin yhteiskun­nalli­nen kustannus.

    Osmo Soin­in­vaara päät­tää alkupuheen­vuoron­sa sanoi­hin “joskus on järkevää mak­saa kiin­teät kulut yhteiskun­nan pus­sista ja jakaa tuotet­ta ilmaisek­si tai läh­es ilmaiseksi.” 

    Asiois­sa jois­sa jako ilmaisek­si tai läh­es ilmaisek­si on jo todel­lisu­ut­ta, pitäisi siis enää määritel­lä kos­ka on “joskus”. Kuten on jo tul­lut ilmi, mielestäni musi­ikissa (tai kaunokir­jal­lisu­udessa) ei juuri koskaan. 

    Sen sijaan tieteen ja tietokir­jal­lisu­u­den kohdal­la asia on paljon vaikeampi. Poten­ti­aal­isia musi­ikin tek­i­jöitä on ilmaise­nakin sato­ja miljoo­nia ellei mil­jarde­ja. Tieteel­lisen tiedon tuot­ta­jia ei. 

    Musi­ik­in­tek­i­jöi­den todel­lisu­us­pakoisen val­i­tuk­sen ja jar­rut­tamisen ympäril­lä pyörim­isen ase­mes­ta pitäisikin keskustel­la siitä, minkälaisia yhteiskun­nal­lisia jär­jeste­ly­itä tarvi­taan tur­vaa­maan riit­tävät insen­ti­iv­it tuot­taa tiedet­tä maail­mas­sa jos­sa kaik­ki dig­i­taa­li­nen on pait­si kopi­oitavis­sa myös käytän­nössä kaikkien saatavilla.

    1. Olen hyvin samaa mieltä nim­imerkin “mitä ajat­telin tänään” kanssa. Se, että musi­inkin osalta tek­i­jänoikeudet johta­vat ojaan, ei ole mikään peruste ilmoit­taa, että kir­joit­ta­mal­la ei saisi ansi­a­ta mitään . Aja­tus, ettei kir­jail­i­jal­la olisi mitään oikeuk­sia omaan­tek­sti­in­sä yli Googlen, tarkoit­taa, ettei kir­joit­ta­mal­la voi tien­ata sent­tiäkään, eikä tätä väitet­tä ole kukaan kumon­nut tässä keskustelus­sa. Tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jat voisi­vat vähän jumpa­ta tämän aisan kanssa.

  170. Ihmettelin kovasti sitä, että Osmo kri­ti­soi sel­l­aista kaup­pat­a­paa, jos­sa myyjä antaa infor­maa­ti­olleen kiin­teän hin­nan ja sitä halu­a­vat mak­sa­vat siitä halun­sa mukaan ja jos hin­ta täyt­tyy, infor­maa­tio avau­tuu kaikille, mut­ta jos hin­taa ei saa­da kokoon, kaup­pa peru­un­tuu ja kaik­ki saa­vat pitää rahansa, argu­men­til­la kos­ka pyy­teet­tömästä lahjoituk­ses­ta­han siinä on kyse .

    Pyy­teet­tömyy­destä jo kir­joitinkin, mut­ta että lahjoi­tus? Kun Osmo vielä vahvisti kan­tansa, ajat­telin, että jokin logi­ik­ka siinä täy­tyy piil­lä. Löy­ty­i­hän se lop­ul­ta. Selvää on, että jos kaup­paa ei syn­ny eikä kukaan mak­sa eikä anna mitään, ei lahjoi­tus­takaan voi tapah­tua. Lahjoituk­sen täy­tyy siis tapah­tua osto­ta­pah­tu­mas­sa. Myyjä lahjoit­taa jotain? Tästä ei voi olla kyse, kos­ka myyjä saa vasti­neek­si tasan sen, minkä hän on itse määritel­lyt. Osta­jat lahjoit­ta­vat jotain? Tässä on myön­teisen tulkin­nan mahdollisuus. 

    Jos osta­ja ei tunne saa­neen­sa rahoilleen täyt­tä vastinet­ta, hän voi olla sitä mieltä, että osa suorituk­ses­ta oli lahjoi­tus. Näin­hän tapah­tuu taval­lises­sakin kau­pankäyn­nis­sä. Jos ostaa kir­jan kahdel­la kympil­lä, luk­i­ja saat­taa sen luet­tuaan tode­ta kir­jan korkein­taan vitosen arvoisek­si. Täl­löin hän on taval­laan lahjoit­tanut viisi­toista euroa kus­tan­nussys­teemille, jos­ta kir­jail­i­jakin saa pienen osan.

    Mitä tämä tarkoit­taa kuvaa­mas­sani kauppatavassa? 

    Ensin on mietit­tävä, mil­lai­sista infor­maa­tioista ihmiset yleen­sä mak­sa­vat jotain. Ainakin kak­si pääryh­mää on erotet­tavis­sa. Ensim­mäisen ryh­män muo­dosta­vat infor­maa­tiot, jot­ka joh­dat­ta­vat henkilöko­htaisi­in taide- tai tietoelämyk­si­in, voimakkaisi­in tun­teisi­in ja ymmär­ryk­seen. Täl­laisen infor­maa­tion sen kok­i­ja usein halu­aa jakaa muiden kanssa. Toisen infor­maa­tio­ryh­män muo­dosta­vat rank­inghyödyk­keet, joiden arvo osta­jalle on siinä, että hän voi sel­l­aisen avul­la paran­taa yhteiskun­nal­lista ase­maansa tai jon­ka hen­ki korostaa kil­pailun tarpeel­lisu­ut­ta. Esimerkik­si kir­jat Miten etu­il­la jonos­sa, Miten sijoi­tan varani mui­ta parem­min ja tietysti myös Miten hävitämme vihol­lisemme maan päältä. Täl­laisel­la tiedol­la on puolestaan sel­l­ainen omi­naisu­us, että sen arvo on sitä pienem­pi mitä laa­jem­min se on tun­net­tu. Jos kaik­ki yrit­tävät samoin keinoin etu­il­la jonos­sa, järjestys ei olen­nais­es­ti muu­tu, mut­ta yhteistä ener­giaa kuluu hukkaan. Sotimis­es­ta puhumattakaan.

    Yhteisen hyvän kannal­ta ei ole mitään järkeä palki­ta rank­inghyödykkei­den tuotan­toa eikä siis myöskään pitää yllä sel­l­aisia kau­pankäyn­ti­tapo­ja, jot­ka tekevät niistä arvokkai­ta niin kuin nykyi­nen, kau­pal­lisi­in tek­i­jänoikeuk­si­in perus­tu­va jär­jestelmä tekee. Tämän ongel­man esit­tämäni kau­pankäyn­ti­ta­pa ratkaisee. 

    Kun jokainen ostet­tu infor­maa­tio tulee heti julkisek­si, sel­l­ais­ten infor­maa­tioiden arvo ja tuotan­to vähe­nee, joiden tärkein anti on neu­vo rankingis­sa eten­e­miseen. Sil­loin saat­taa joku osta­ja, joka täl­laista tietoa nimeno­maan halu­aisi, pet­tyä saa­maansa ja kokea lahjoit­ta­neen­sa tek­i­jälle raho­jaan (tuotan­to­te­ol­lisu­ut­ta ja väli­por­taita­han tässä jär­jestelmässä ei tarvitse palki­ta). Eikö tämä ole hyvä asia?

  171. Harmil­lista, että reaal­i­maail­man kiireet näyt­tävät hidas­ta­van osal­lis­tu­mis­tani keskustelu­un (Tai ehkä se on vain hyvä. Ketju näyt­tää melko pitkältä muutenkin)

    “Etkö ymmär­rä, että Itunes men­estyy, kos­ka sen lait­tomat kil­pail­i­jat ovat laittomia.” 

    Tuo var­masti on yksi syy. Aivan yhtä var­masti syy itunesin takana on, että se on hyvä. Tai siis parem­pi kuin lait­tomat ja muut lail­liset kana­vat. Tämä pienen otok­sen perus­teel­la jon­ka ystäväpi­iri­ni perus­teel­la olen oppin­ut. Omako­htaista perustelua ei eikävä kyl­lä ole, kun olen vähän huono kuun­tele­maan musi­ikkia, lail­lista tai laitonta.

    “Jos ilmoite­taan, että on oikein, moraal­ista, hyväksyt­tävää ja yhtä lail­lista olla mak­samat­ta tek­i­jänoikeuk­sista kuin olla mak­samat­ta tak­sille tip­piä, hie­man use­ampi jät­tää maksamatta.
    Mut­ta ennen kaikkea: kun vai­h­toe­hdot ovat lait­to­mia, ne pysyvät tiskin alla. Kun ne muut­tuvat lail­lisik­si, Aka­teemisen vier­aan tulee kir­jakaup­pa, joka myy samaa tavaraa puol­ta halvemmalla.”

    Kyl­lä minä ymmär­rän, että monop­o­lin purkami­nen pienen­tää monop­o­lin halti­jan tuot­to­ja. Kysymys on siitä, ovatko monop­o­lin ylläpitämisen hyödyt suurem­mat kuin hai­tat, ja pystyykö tässä tapauk­ses­sa monop­o­lin enti­nen halti­ja paikkaa­maan menete­tyt tulot riit­tävis­sä määrin muil­la tuloilla.

    “Kos­ka ajat­telin kir­joit­taa aiheesta muuallekin, halu­aisin tietää, mitä nämä kir­jail­i­joiden oikeuk­sien vas­tus­ta­jat halu­a­vat: halu­a­vatko he vain oikeut­ta kopi­oi­da ei-kau­pal­lis­es­ti omaan käyt­töön, vain halu­a­vatko he avoin­ta oikeut­ta tehdä rahaa toisen hengentuotteilla.”

    Minä halu­an ennen kaikkea järkevää pohd­in­taa näistä asioista, ja olen jo tämän keskustelun aikana joutunut pohti­maan kan­to­jani tarkem­min kuin ennen (mikä on oikeas­t­aan hyvin virk­istävää, kiitok­set siitä). Nykyte­knolo­gian tilas­sa kan­tani on edelleen suh­teel­lisen vankasti se, että tek­i­jänoikeuk­sista ei ole iloa. On mah­dol­lista, että tule­vaisu­udessa teknolo­gia ja yhteiskun­ta kehit­tyy sel­l­aisek­si, että vapaa­matkus­tu­songel­ma käy kestämät­tömäk­si ja jonkun­laista kau­pal­lisen kopi­oin­nin suo­jaa tarvi­taan. Mut­ta teknolo­gia kehit­tyy arvaa­mat­tomi­in suun­ti­in, joten tuos­ta on turha tehdä liian voimallisia johtopäätök­siä tänään. Joka tapauk­ses­sa ei-kau­pal­lisen kopi­oin­nin lail­lis­t­a­mi­nen olisi hyvä alku, ja sen seu­rauk­sista voisi sit­ten tehdä tarkem­paa ana­lyysiä. (En pidä liian nopeista toim­intaym­päristön muu­tok­sista. Pitää antaa aikaa sopeu­tua, muuten muu­tok­set oat liian kivuliaita)

    “Kun tcrown min­un pienek­si yllä­tyk­sek­si sanoi, että kaik­ki nykyiset tek­i­jänoikeudet tule­vat voimaan, kun­han vain osta­jan ja myyjän välil­lä tehdään yksi­ty­isoikeudelli­nen sopimus, joka kieltää edelleen levit­tämisen, en ker­takaikkises­ti ymmär­rä, miten se poikkeaa nykyti­las­ta pait­si, että joka ker­ta pitää pan­na rasti ruu­tu­un “I accept”.”

    Eihän nykyisenkaltaisia tek­i­jänoikeuk­sia mitenkään saa voimaan kah­denkeskisil­lä sopimuk­sil­la. Kah­denkeskisil­lä sopimuk­sil­la ei voi kovin hel­posti vaikut­taa kol­man­nen henkilön toimintaan. 

    Minä näen nuo kah­denkeskiset sopimuk­set yht­enä työkalu­na, jol­la kult­tuurin tuot­ta­ja saa hyö­dyn­net­tyä luon­nol­lisen monop­o­lin­sa tuotan­nolleen. Ne sopi­vat joi­hinkin (eri­tyis­es­ti luul­lak­seni yri­tys­ten välisi­in) tilanteisi­in parem­min kuin toisi­in. Epäilemät­tä kult­tuu­ri­te­ol­lisu­us yrit­täisi noi­ta hyö­dyn­tämäl­lä haikail­la per­in­teis­ten ansain­ta­mallien­sa perään ja työn­tää niitä myös kulut­ta­jille, mut­ta lop­putu­lok­se­na olisi teol­lisu­u­den naa­ma yhtä pahasti ver­il­lä kuin musi­ikki­te­ol­lisu­udel­la DRM-kokeilu­jen jäljiltä. Vai minkälaisen men­estyk­sen luulisit ole­van kir­jan, jota ei ran­gais­tuk­sen uhal­la saa antaa vai­mon luet­tavak­si? Jos Teat­teri rikkoo sopimus­taan, menee maine, työ­paik­ka ja fir­ma, mut­ta jos joku tei­ni onnis­tuu kiertämään jonkun suo­jausyritelmän, seu­rauk­se­na on kun­nioi­tus­ta hakkeripi­ireis­sä ja var­ma työ­paik­ka joskus myöhemmin.

    “Siis, jos tcrown kir­joit­taa kir­jan, saanko minä vain kopi­oi­da sen omaan käyt­tööni, vai saanko tehdä siitä pain­ok­sen omaan lasku­u­ni ja myy­dä halvem­mal­la kuin hän myy? Tai saako Google?”

    No, jos päätän kir­jail­i­jak­si joskus ruve­ta (epä­to­den­näköistä), niin tun­net­tuus taitaisi olla tärkeimpiä asset­te­jani ja tuo edis­tää sitä, joten sen kun. Enköhän minä jonkun keinon kek­si tuon tun­net­tuu­den rahak­si kääntämiseksi.

    “Asia on sikäli olen­nainen, että Google on kai jo skan­nan­nut koko maail­man kirjallisuuden.”

    Het­ki­nen. Muis­taak­seni olimme huolis­samme siitä, etteikö uusia kir­jo­ja syn­ty­isi. Jo kir­joitet­tu­jen kir­jo­jen kohtalol­la ei tämän kysymyk­sen kannal­ta ole mitään relevanssia.

    Min­ua on vielä yksi asia jäänyt vaivaa­maan. Koko keskustelus­sa ei ole pohdit­tu sitä, tarvi­taanko ammat­ti­maisia kaunokir­jal­lisu­u­den kir­joit­ta­jia johonkin, ja jos tarvi­taan, mik­si? Se, että näitä tarvi­taan, on ollut selvää kaikille, myös min­ulle. Pysähdyin jos­sain vai­heessa tätä pohti­maan, enkä keksinyt oikein muu­ta oikeaa argu­ment­tia kuin että niin se vain on. Kun löy­dän itseni perustele­mas­ta asioi­ta tuol­la argu­men­til­la, yleen­sä hiukan huolestun. Siis, osaisiko joku helpot­taa dis­so­nanssiani ja selit­tää mik­si ne uudet kir­jat, jot­ka syn­ty­i­sivät tari­nan ker­tomisen palosta, eivät riitä, vaan tarvi­taan muu­takin kaunokir­jal­lisu­ut­ta sen jo ole­mas­saol­e­van lisäk­si, jota kaikkea kukaan ei ehdi luke­maan elämän­sä aikana? 

    Ja ihan lopuk­si. Min­un piti jos­sain vai­heessa linka­ta vasti­neek­si johonkin seu­raa­va linkki:

    http://www.guardian.co.uk/media/organgrinder/2008/aug/04/novelistpaulcoelhofindsthe

    En nyt enää muista mihin, mut­ta mie­lenki­in­toinen tari­na silti.

  172. tcrown: “Siis, osaisiko joku helpot­taa dis­so­nanssiani ja selit­tää mik­si ne uudet kir­jat, jot­ka syn­ty­i­sivät tari­nan ker­tomisen palosta, eivät riitä, vaan tarvi­taan muu­takin kaunokir­jal­lisu­ut­ta sen jo ole­mas­saol­e­van lisäk­si, jota kaikkea kukaan ei ehdi luke­maan elämän­sä aikana?”

    Tosel­lisu­us ja nykyai­ka, jota ei tulki­ta ja kyseenalais­te­ta muut­tuu hyvinkin usein jäh­meäk­si. Mon­es­tako pystyynkuolleesta kult­tuurista olet kuul­lut, jois­sa van­hat mes­tar­it ovat kyseenalais­ta­mat­to­mia ja pyhy­iä, ja uusien myyt­tien ja tulk­in­to­jen tar­joa­jia vainotaan?

    Pelkkä sanomisen vim­ma on saat­tanut ajaa Josph Brod­skya — jon­ka ei-kau­palli­nen jär­jestelmä sul­ki mieli­sairaalaan, kos­ka esit­ti perus­teet­to­mia väit­teitä runoil­i­jana olostaan — tai Solzen­it­shyniä, mut­ta samaan aikaan maas­ta salakul­jete­tut tek­stit ovat pää­tyneet hyvinkin ammat­ti­mais­ten organ­isaa­tioiden käsit­telemik­si ja var­jelemik­si. Heil­lä on myös ollut ehdo­ton kan­nustin: tuhou­tu­misen ja uno­htamisen pelko. En kuitenkaan usko, että mes­tar­il­lista tek­stiä on syytä kidut­taa ulos tekijöistään.

    Noin muuten nälkä­taiteli­jan myyt­ti elää edelleen vah­vana. Tähän on osasyynä mese­naat­ti­aikoi­jen roimat tulo­erot, jol­loin toim­intaa tukenei­den näkökul­mas­ta use­at kir­jail­i­jat oli­vat mon­es­sakin mielessä kerjäläisiä.

    Tästä päästään siihen, että ei pelkkä sanomisen polte auta auta luo­maan uraa. Esikois­ro­maane­ja sil­lä kyl­lä syn­tyy, mut­ta per­heel­liset eivät kir­joi­ta romaane­ja pelkästä sanomisen polt­teesta. Ja vielä harvem­pi aut­taa ammat­ti­mais­es­ti kir­jail­i­joi­ta muokkaa­maan hei­dän tek­ste­jään pelkästä toimit­tamisen riemusta.

    Huo­mat­ta­van har­va kir­jail­i­ja (fak­ta tai fik­tio) julkaisee kymmenet­tä teostaan ilman tukea ja tun­nus­tus­ta — sekä taloudel­lista ja henkistä. Suomes­sa Timo K. Muk­ka koit­ti, mut­ta kuoli yhdek­sän­nen jälkeen.

  173. Se, että musi­inkin osalta tek­i­jänoikeudet johta­vat ojaan, ei ole mikään peruste ilmoit­taa, että kir­joit­ta­mal­la ei saisi ansi­a­ta mitään.

    Mik­si tois­tu­vasti käytät tätä samaa retorista kikkaa? Ymmär­rät var­masti, että on ihan eri asia argu­men­toi­da yhtä ansain­ta­logi­ikkaa vas­taan kuin väit­tää, että kaik­ki ansain­ta­logi­ikat oli­si­vat jotenkin “vääriä”. Kukaan ei ole väit­tänyt, ettei kir­joit­ta­mal­la saisi ansai­ta mitään.

    Minus­ta yllä moni kir­joit­ta­ja menee tähän retoriseen ansaan ja alkaa argu­men­toi­da, miten mon­et kir­joit­taisi­vat edelleen vaik­ka eivät ansait­sisi mitään. Sel­l­ainen argu­ment­ti on toki vali­di tässä keskustelus­sa, mut­ta kos­ka se tulk­i­taan näköjään aina täl­lä taval­la epäasial­lis­es­ti, niin sitä tulisi välttää.

  174. Osmo:“Olen hyvin samaa mieltä nim­imerkin “mitä ajat­telin tänään” kanssa. Se, että musi­inkin osalta tek­i­jänoikeudet johta­vat ojaan, ei ole mikään peruste ilmoit­taa, että kir­joit­ta­mal­la ei saisi ansi­a­ta mitään ”

    En kyl­lä mitenkään pysty ymmärtämään, että onnis­tu­it tulk­it­se­maan “mitä ajatetelin tänään” tek­stin näin. Minus­ta hän nimen omaan vas­tusti tätä tulkintaasi.

    Tieteel­listä tek­stiä ja tietoa tuote­taan jo nyt yhteiskun­nan varoil­la yliopis­toil­la. Kukaan tek­i­jänoikeuk­sien purkamista kan­nat­ta­va ei ole ehdot­tanut yliopis­to­jen lakkaut­tamista. Tietysti yliopis­tot voisi­vat rohkaista palkkaami­aan tiedemiehiä kir­joit­ta­maan myös yleis­ta­juisia teok­sia pelkkien tieteel­lis­ten julka­isu­jen lisäk­si, mut­ta eiköhän tämäkin asia hakeudu parhaaseen tas­apain­oon, kun annetaan yliopis­to­jen itse tehdä päätökset.

  175. “Tosel­lisu­us ja nykyai­ka, jota ei tulki­ta ja kyseenalais­te­ta muut­tuu hyvinkin usein jähmeäksi. ”

    Ja sel­l­aisen henkilön kyseenalais­tus ja tulk­in­ta, jon­ka toimeen­tu­lo omas­ta mielestään on riip­pu­vainen estab­lish­mentin ole­mas­saolosta ja hyvästä tah­dos­ta on tarpeel­lista tarkalleen ottaen miksi?

    “Aja­tus, ettei kir­jail­i­jal­la olisi mitään oikeuk­sia omaan­tek­sti­in­sä yli Googlen, tarkoit­taa, ettei kir­joit­ta­mal­la voi tien­ata sent­tiäkään, eikä tätä väitet­tä ole kukaan kumon­nut tässä keskustelussa. ”

    Kenenkään tehtävä ei ole kumo­ta tuo­ta väitet­tä. Sin­un tehtäväsi on todis­taa se. Jokin kum­malli­nen ole­tus äärim­mäisen tehokkaista markki­noista jos­sa ei ole minkään­laista kykyä hin­tad­if­fer­oin­ti­in ei ole todis­tus. Jotkut ovat yrit­täneet hyvän­tah­tois­es­ti esit­tää mah­doll­sia malle­ja (väi­tit, että min­un malli­ni kan­nat­taisi toeut­taa jo tänään. Googlel­la on kuulem­ma kaik­ki kir­jat, mik­si ei toteu­ta? Ehkäpä kos­ka tek­i­jänoikeuk­sien halti­joil­la ei ole kan­nustei­ta innovoida) 

    Joku päivä sit­ten vilka­isin EU:n paptent­ti­sopimuk­ses­ta esite­tyn datan. Sopimuk­seen liityt­ti­in 96, ja patent­tien kasvukäyräl­lä ei näkynyt minkään­laista poikkea­maa vuo­den 96 kohdal­la. Olet­taisin, että kasvukäyräl­lä on nokia yliedustet­tuna, ja aja­tus siitä, että nokian kehi­tys perus­tu­isi vuo­den 96 patent­ti­laki­in on vähin­täänkin hilpeä. Ehkä en ymmärtänyt argumenttia?

  176. Tiedemies:
    “Mitä eroa noil­la muka on? ja miten nuo ovat pois­sulke­vat? Eikö paras vai­h­toe­hto saa­da, kun miljoona waret­taa ja valittaa?”

    Se, että toises­sa vai­h­toe­hdos­sa levy-yhtiön on pakko paran­taa palvelua jos halu­aa ne miljoona kuun­teli­jaa ja ensim­mäisessä voi koit­taa tuot­taa kopi­oin­nin esto­ja (ja mah­dol­lis­es­ti paran­taa palvelua).

  177. “Mitään ei ole pakko saa­da. Kil­pailu ja/tai voiton­mak­si­moin­ti pitää kaikkil­la markki­noil­la hin­nat kuris­sa parem­min kuin mikään vai­h­toe­hto. ” Art­turi kir­joit­ti 5.8.2009 kel­lo 10:11

    Markki­nat ovat sel­l­aiset, että ne ajan myötä ajau­tu­vat kaik­ki 2–3 yri­tyk­sen monopoleik­si. Kulut­ta­jaa hyödyt­tävä kil­pailu tarkoit­taa yri­tys­ten voit­to­jen vähen­e­mistä, mut­ta yri­tyk­sen tehtävänä on voiton mak­si­moin­ti: sik­si yri­tyk­set yrit­tävät laa­jen­taa markki­nao­su­ut­taan mah­dol­lisim­man isok­si, kos­ka sil­loin on vähiten kil­pailua. Voiton­mak­si­moin­ti vähen­tää kilpailua.

    Markki­na­t­alous­teo­ri­as­sa yri­tyk­siä pitää olla 20 ja kunkin markki­nao­su­us 5%. Täl­läisiä markki­noi­ta kun olisi, niin kukaan ei valit­taisi markki­na­t­aloud­es­ta. Mut­ta niitä ei ole missään.

    “Mitään ei ole pakko saa­da” Sin­un on pakko kat­sas­taa autosi! Pakko saa­da ruokaa ja asun­to. Pakko saa­da ter­vey­den­hoitoa kun sat­tuu. Viih­teessä markki­nat toimi­vat lois­tavasti: val­tion ei tarvitse julka­ista iltapäiväle­htiä eikä Madon­nan cd-levyjä.

  178. tcrown>

    …Joku päivä sit­ten vilka­isin EU:n paptent­ti­sopimuk­ses­ta esite­tyn datan. Sopimuk­seen liityt­ti­in 96, ja patent­tien kasvukäyräl­lä ei näkynyt minkään­laista poikkea­maa vuo­den 96 kohdal­la. Olet­taisin, että kasvukäyräl­lä on nokia yliedustet­tuna, ja aja­tus siitä, että nokian kehi­tys perus­tu­isi vuo­den 96 patent­ti­laki­in on vähin­täänkin hilpeä. Ehkä en ymmärtänyt argumenttia?

    Haus­ka, kun nau­rat omille vit­seille­si, mutta
    mik­si pitäisi tarkastel­la eri­tyis­es­ti Noki­aa? Tarkoituk­se­nani oli esit­tää 90-luvun aikainen jyrkkä muu­tos kan­sain­välisessä paten­toin­nis­sa ja eräs tuon vuosikymme­nen aikana otet­tu askel Suomen lain­säädän­nön inte­groi­tu­mises­sa Län­si-Euroop­paan. Vien­nin high­tech-osu­us nousi saa­maan aikaan kuin kan­sain­välisen paten­toin­nin määrä. Sama ilmiö, vaik­ka Nokian luvut jätet­täisi­in kokon­aan pois. Miten paljon paten­toin­ti on kunkin yksit­täisen yri­tyk­sen tuoteke­hi­tys­tä motivoin­ut, neu­vot­telu­ja, kau­pal­lis­tamista ja myyn­tiä edis­tänyt vai­htelee var­maan paljonkin yri­tyk­sit­täin. En pysty tuon suh­teen sin­ua auttamaan. 

    Suomen kannal­ta kuitenkin mielestäni olen­naista on, että löy­det­ti­in riit­tävästi meille toimivia tapo­ja toimia län­si­markki­noil­la, kun idänkaup­pa rom­ahti ja että löy­de­tään riit­tävästi tapo­ja toimia maail­man­markki­noil­la. Paten­toin­ti on mielestäni edelleenkin hyvä pitää työkalu­pakissa eri­laisia vään­töjä varten.

  179. Pasi:“Markkinat ovat sel­l­aiset, että ne ajan myötä ajau­tu­vat kaik­ki 2–3 yri­tyk­sen monopoleiksi.”

    Markki­nat joil­la on 2–3 yri­tys­tä ei ole monop­o­li. Läh­eskään kaik­ki markki­nat eivät ajan myötä ajaudu sel­l­aisik­si, että niil­lä olisi vain 2–3 yri­tys­tä. (ks. esim. vihan­nes­markki­nat, jot­ka ovat olleet ole­mas­sa sato­ja vuosia.)

    Yri­tys­ten määrä markki­noil­la riip­puu markki­noiden koos­ta ja siitä miten paljon säästöjä tuotan­toa keskit­tämäl­lä saadaan. Jos­sakin vai­heessa nämä suu­ru­u­den ekono­mi­as­ta saata­vat hyödyt alka­vat vähen­emään ja lop­ul­ta suu­ru­us on haitak­si. (ks. GM) Jos markki­nat ovat niin suuret, että tämän mak­simikoon yri­tyk­siä mah­tuu niille usei­ta, niin kil­pailu säilyy.

    “sik­si yri­tyk­set yrit­tävät laa­jen­taa markki­nao­su­ut­taan mah­dol­lisim­man isok­si, kos­ka sil­loin on vähiten kilpailua.”

    Se, että yri­tyk­set yrit­tävät laa­jen­taa markki­nao­su­ut­taan mah­dol­lisim­man isok­si on kilpailua 

    “Markki­na­t­alous­teo­ri­as­sa yri­tyk­siä pitää olla 20 ja kunkin markki­nao­su­us 5%.”

    ?!?!! öööö… ei.

    “Sin­un on pakko kat­sas­taa autosi!”

    Jeps, mut­ta tämä pakko johtuu pelkästään siitä, että val­tio määrää näin. Mitään ei ole pakko saa­da, jos val­tio ei pakota.

  180. -2–3 monop­o­liyri­tys­tä: oligopoli
    ‑Yri­tyk­sil­lä markki­noil­la on vain yksi suun­ta, kas­vami­nen mui­ta osta­mal­la tai aja­mal­la ne konkurssi­in tms. Ikinä yksi yri­tys ei vapaae­htois­es­ti jakaan­nu kahdek­si toisi­aan vas­taan kil­pail­e­vak­si yritykseksi!!
    ‑markki­nao­su­uskil­pailun tavoit­teena on hin­tak­il­pailun vähentäminen
    ‑paljon pieniä yri­tyk­siä, ker­too teoria
    ‑niin kat­sas­tuk­ses­ta pitäisi tehdä vapaae­htoista, tietävät uusliberaalit

  181. Pasi:“Ikinä yksi yri­tys ei vapaae­htois­es­ti jakaan­nu kahdek­si toisi­aan vas­taan kil­pail­e­vak­si yritykseksi!!”

    Tietysti jakau­tuu, jos voi siten kas­vat­taa voittojaan.

    Kaik­ki yri­tyk­set eivät ole saman kokoisia. Tämä ei johdu sat­tumas­ta vaan siitä, että yri­tyk­sil­lä ei ole ole­mas­sa mitään opti­mikokoa joka olisi sama yri­tyk­ses­tä riip­pumat­ta. Joku yri­tys toimii parhait­en pienenä, joku parhait­en suure­na. Riip­puu markki­noiden koos­ta kuin­ka mon­ta ja minkä kokoisia yri­tyk­siä mah­tuu markkinoille.

Vastaa käyttäjälle Artturi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.