Nykyinen järjestelmä ei kykene toimimaan enää pitkään. Veikkaukseni on, että jo 5:n vuoden sisään tullaan näkemään merkittäviä muutoksia yhteiskunnallisissa sosiaaliverkoston rakenteissa ja tämä muutos on pysyvää eli paluuta vanhaan ei ole. Tästä seuraa sitten ihan uudenlaiset ongelmat, enkä ihmettelisi tämän johtavan isompaan sisällissotaan.

Pessimististä joo, mutta tähänhän ollaan haluttu ajautua huonoilla päätöksillä, joita on puolusteltu hyvillä tarkoitusperillä – ainakin näennäisesti.

Ei kannata edelleenkään ajatella näin mustavalkoisesti. Valtiot asettuvat jakaumalle, joissakin on isompi joissakin pienempi julkinen sektori. Maailman rikkaimmaimmissa länsimaisissa valtiossa on pienempi julkinen sektori kuin länsimaisissa valtioissa keskimäärin.

“Näiden kahden välillä vallitsee täsmälleen päinvastoin selvä positiivinen korrelaatio: jos haluaa korkean elintason, niin suuri julkinen sektori seuraa vääjäämättä perässä vain pienellä, korkeintaan noin sukupolven viiveellä.”

Eli siis yrität tässä osoittaa, että korkea elintaso ei aiheudu suuresta julkisesta sektorista, vaan että paternalistinen valtio syntyy, kun ihmiset voivat jo muutenkin hyvin?

Minä oon valmis allekirjoittamaan tämän kyllä, mutta en ymmärrä miten se jotenkin oikeuttaa paternalistisen valtion.

Ei ehkä koko Kiina, mutta tietyt alueet. Miksi Kiinaa pitäisi tarkastella kokonaisuutena?

“Koko maailman taloushistoriasta ei löydy yhtään maata, jossa olisi nykyisenkaltainen länsimainen elintaso, mutta ei samaan aikaan nykyisten länsimaiden kaltaista suurta julkista sektoria hyvinvointivaltiollisine rakenteineen.”

Siksi sanoinkin “jos”. Pointti oli, että väkeä virtaisi rikkaaseen Kiinaan myös siinä tapauksessa, että Kiina pitäisi sosiaaliturvan matalana ja tuloerot korkeina.

No se on ilmeisen vaikeaa ymmärtää, kun sinäkään et sitä selvästi tajua!

Jokaista ääntä ei tarvita, äänestäminen ei ole sama asia kuin kuopan kaivuu. Sanotaan, että presidentinvaaleissa toinen ehdokas saa 1500000 ääntä ja toinen 1200000. Voittaneen ehdokkaan äänistä 299000 olisi voinut jäädä antamatta ja tulos olisi sama. Turhia lapioniskuja tuli siis 299000. Kun äänestäjä menee äänestämään hänen päätöksensä ei vaikuta kehenkään muuhun. Tällä yhdellä äänellä on vaikutusta ainoastaan silloin, kun vaalien lopputulos riippuu yhdestä äänestä.

Tämä on marginalistista analyysiä, eli kysytään mitä olisi tapahtunut, jos tämä yksi ääni olisi jäänyt antamatta. Äänestämisen vaikutuksia äänestäjän perspektiivistä ei voi analysoida mitenkään muuten.

sa nat: “äänestäjillä on suurena joukkona usein parempi näkemys asioista kuin kellään yksittäisellä ihmisellä”

Joukkojen viisauden reunaehdot eivät täyty talouden ymmärtämisen osalta. Ihmiset tekevät systemaattisia virheitä.

äh… äänestäjä kommentoikin jo tätä hyvin.

Samuli Saarelma: “Niin, siis työn perässä muuttavat.”

Njoo… minusta elintaso on parempi kuvaamaan tätä, koska voi hyvin olla, että Kiinassa olisi esim. varmempi työpaikka, mutta täällä se työpaikka mahdollistaa korkeamman elintason. Kertaan: minä en väitä, että ihmiset muuttaisivat taloudellisen vapauden perässä, minä väitän, että he muuttavat korkean elintason perässä, joka seuraa vapaasta taloudesta. (ja tähän kuuluu kaikki omistusoikeus, fyysinen koskemattomuus, viranomaisen ennakoitava käyttäytyminen ja muut perusjutut, ei pelkästään anarkia.)

“Kuten aiemmin kirjoitin, minusta optimi ei löydy tuon skaalan kummastakaan päästä.”

Ja eikö olisi hienoa, että nämä erilaiset mielipiteet voisivat kilpailla jotenkin muutenkin kuin kerra neljässä vuodessa vaaleissa?

Minä en usko, että olet oikeassa, enkä usko oikeastaan, että olen itsekkään oikeassa. Oikea suunnitelmatalouden ja vapaan talouden sekoitus löytyy varmimmiten mahdollistamalla kokeilut.

Tommi Uschanov: “Tanska, jossa on maailman korkein kokonaisveroaste, oli sijalla 8.”

Toisin kuin Economic Freedom Indexin laatijoilla sinulta menee nyt sekaisin korkea veroaste ja valtion suora puuttuminen talouden toimintaan.

Esim. Jos valtiossa olisi 40% tasaveroasete kaikelle henkilökohtaiselle tulolle, 500 e kansalaispalkka kuukaudessa, eikä mitään muita säätelyitä eikä palveluita paitsi poliisi, armeija ja oikeuslaitos, joka puuttuisi sopimusrikkomuuksiin, niin tämä olisi huomattavasti vapaampi valtio kuin Suomi, vaikka täällä puolitettaisiin kaikki verot.

Sen lisäksi teet virheen olettaessasi, että suunnitelmatalouden ja vapaan talouden jakauma ei olisi jatkuva. Ei asiat ole niin mustavalkoisia, että olisi järkevää jakaa maat yksinkertaisesti suunnitelma- ja vapaisiin talouksiin ihan samalla tavalla kuin on tyhmää jakaa maat vaikka johonkin pahan akseliin ja hyviksiin.

CIA World Factbookin mukaan Kiinan ostovoimakorjattu BKT/asukas oli viime vuonna 6 000 dollaria, Suomen 37 200 dollaria. Kiinan kasvu esimerkiksi tämän vuoden ensimmäisenä neljänneksenä oli 6,1 %. Jos oletetaan, että Kiina pystyy taukoamatta 30 vuotta pitämään esimerkiksi tämän tason, niin silloin sen BKT/asukas on suunnilleen se sama 37 000 dollaria kuin Suomen on nyt. Mutta sillä välin Suomen talous on tietenkin sekin kasvanut. Etlan, valtiovarainministeriön jne. pitkän aikavälin kasvuennusteet Suomelle seuraaviksi vuosikymmeniksi ovat olleet viime aikoina luokkaa 1,6 % – 1,8 % (joka merkitsee jo hyvin merkittävää hidastumista viimeisen kahden vuosikymmenen keskikasvusta 2,5 %). Tämäkin hidas kasvu antaa kuitenkin 30 vuoden päästä Suomen BKT:ksi peräti 60 000 – 64 000 dollaria/asukas.

Eli Kiinan pitäisi onnistua pitämään tämänhetkinen kasvuvauhtinsa taukoamatta koko seuraavat 30 vuotta – vaikka maailmantalous on juuri vaipumassa vuosiksi syvään lamaan – ja Suomen kasvun pitäisi puolestaan koko samaksi 30 vuoden jaksoksi painua peräti nollaan, jotta Kiina edes saavuttaisi Suomen nykyisen tason. Puhumattakaan siitä, että se menisi Suomesta ohi.

Toinen asia on sitten, että talous- ja sosiaalihistoria tuntee kaikkialla maailmassa toistaiseksi poikkeuksetta toteutuneen lainalaisuuden, jonka mukaan talouden kasvaessa tietyn absoluuttisen rahamäärän/asukas ohi tulee yksinkertaisesti poliittisesti mahdottomaksi ylläpitää yhtä suuria tuloeroja kuin aiemmin (*), samoin kuin tulee poliittisesti mahdottomaksi olla organisoimatta edes jonkinlaista verovaroilla ylläpidettävää sosiaalista turvaverkkoa. Tämä taas johtuu siitä Osmonkin Vauraus ja aika -teoksessaan esiin nostamasta seikasta, että ihmisten tyytyväisyys omaan elintasoonsa riippuu paljon vähemmän tämän elintason absoluuttisesta tasosta/kasvuvauhdista kuin se riippuu vertailusta naapurin tasoon/kasvuvauhtiin.

Koko maailman taloushistoriasta ei löydy yhtään maata, jossa olisi nykyisenkaltainen länsimainen elintaso, mutta ei samaan aikaan nykyisten länsimaiden kaltaista suurta julkista sektoria hyvinvointivaltiollisine rakenteineen. Näiden kahden välillä vallitsee täsmälleen päinvastoin selvä positiivinen korrelaatio: jos haluaa korkean elintason, niin suuri julkinen sektori seuraa vääjäämättä perässä vain pienellä, korkeintaan noin sukupolven viiveellä.

(*) Klassinen artikkeli tästä aiheesta on Albert O. Hirschman, “The Changing Tolerance for Income Inequality in the Course of Economic Development”, Quarterly Journal of Economics 87 (1973), s. 544-565.

Koska Kiinassa on vielä toistaiseksi alhaisempi elintaso. Katsotaan 30 vuoden kuluttua uudestaan. Jos Kiina vapauttaa markkinoitaan entisestään, pitää sosiaaliturvan alhaisena ja antaa tuloerojen kasvaa vapaasti ja Suomen politiikka pysyy suunnilleen ennallaan, niin ennen pitkää Kiina ohittaa Suomen elintasovertailussa ja väkeä alkaa virrata lännestä Kiinaan sosiaaliturvasta ja tuloeroista riippumatta.

Tämä koko puhe “suunnitelmataloudesta” paljastaa valtavan hyvin, mistä oikein on kyse. Tuoreimmassa Index of Economic Freedomissa Suomi oli maailman 183 itsenäisestä maasta sijalla 17 ja Ruotsi sijalla 26. (Tanska, jossa on maailman korkein kokonaisveroaste, oli sijalla 8.)

Sillä mittapuulla, jolla Suomi ja Ruotsi saadaan “suunnitelmatalouksiksi”, käytännössä koko maapallo on yhtä suunnitelmataloutta, joten on jokseenkin koomista väittää, että ei-suunnitelmatalous olisi parempi järjestelmä: eihän ole olemassa mitään ei-suunnitelmataloutta, joka esimerkillään todistaisi sen. (Samoin esimerkiksi Berliinin muurin murtuminen ja Saksojen yhdistyminen, jota 20 vuotta sitten pidettiin yleisesti merkkinä juuri suunnitelmatalouden romahduksesta kilpailussa ei-suunnitelmatalouden kanssa, osoittautuu tätä mittapuuta sovellettaessa vain yhden suunnitelmatalouden, Itä-Saksan, sulautumiseksi toiseen suunnitelmatalouteen, Länsi-Saksaan…)

Jossain Somaliassa suunnitelmataloutta on vielä paljon vähemmän kuin Suomessa ja maa on elänyt anarkian kaltaisissa olosuhteissa viimeiset vuosikymmenet. On kuitenkin selvää, että muutoliike on sieltä Suomeen päin eikä päinvastoin.

Esimerkki, jota minulla on itse ollut tapana käyttää, on USA:n ja Meksikon välinen raja. USA:n kokonaisveroaste on Meksikoon verrattuna peräti kolminkertainen, mutta silti meksikolaiset haluavat USA:n tukahduttavan valtiokoneiston ryöstämiksi ja orjuuttamiksi niin kiihkeästi, että rajalle on täytynyt pystyttää melkein Berliinin muuria muistuttava aita aseistettuine vartijoineen, jotta heidät saataisiin pysymään oman maansa puolella.

Niin, siis työn perässä muuttavat. Ja heidänkin kohdalla asia ei ole noin selvä. Sanotaan muuttaja Kiinasta Suomeen. Kiinassa on sosiaaliturva surkea ja tuloerot paljon Suomea suuremmat. Silti näiden kahden maan välillä muuttoliike on ennemminkin Kiinasta Suomeen kuin päinvastoin. Jossain Somaliassa suunnitelmataloutta on vielä paljon vähemmän kuin Suomessa ja maa on elänyt anarkian kaltaisissa olosuhteissa viimeiset vuosikymmenet. On kuitenkin selvää, että muutoliike on sieltä Suomeen päin eikä päinvastoin.

Sitä paitsi en kutsuisi esim. Suomen tai Ruotsin taloutta suunnitelmataloudeksi vaan sekataloudeksi, joka sopivasti yhdistää sosialismia ja kapitalismia. Kuten aiemmin kirjoitin, minusta optimi ei löydy tuon skaalan kummastakaan päästä.