Olisin hyvin voinut jatkaa eilen Valgaan, sillä tie oli aivan kelvollinen ja 45 kilometriä sujui myötätuulessa nopeasti. Valga/Valka on rajakaupunki, jossa maan vaihtuminen ilmoitetaan tien vieressä liikennemerkin kokoisella kyltillä. Mitenkähän tämä oikein toimi ennen Schengeniä, jolloin maiden välillä oli passintarkastus? Miten se toimisi, jos Viro olisi liittynyt Schengeniin ja Latvia ei olisi liittynyt?
Täällä ei näköjään pidä lukea opasteita. Ne on tarkoitettu raskaalle liikenteelle, ilman että tätä viitassa mainitaan. Raskas liikenne taas pannaan kiertämään taajamat mitä kummallisimpia syrjäteitä pitkin.
Valkasta Tarttoon olisi ollut suorinta tietä vajaat 90 kilometriä. Pyöräilijät kuitenkin neuvottiin kiertämään Otepään kautta, ja niin olin ajatellut itsekin tehdä. Houkutus polkaista yhtä soittoa päätietä pitkin oli kuitenkin suuri. Raivoisa myötätuuli vauhditti menoa. Ilman suurempaa rehkimistä nopeus nousi tasaisella neljään kymppiin. Käännyin kuitenkin Otepäähän. Se oli paljon raskaampi reitti jo karkean päällysteen mutta ennen kaikkea mäkisyytensä ansiosta.
Söin matkalla lounaan. Paikallisissa ravintoloissa on se vika, ettei suolapähkinöiden ja täyden aterian välillä ole mitään kevyitä vaihtoehtoja. Pyöräillessä pitää syödä silloin tällöin, mutta ei raskasta ateriaa. Eväät mukaan?
Otepäässä pyöräilijät ohjattiin pyörätielle, jolla virolaiset hiihtäjät harjoittelivat rullasuksilla olympiatalveen kullan kiilto silmissä. Kevyenliikenteen väylän profiili oli varmaankin suunniteltu ensi vuoden olympialatuja vastaavaksi. Otti vähän reisiin, mutta oli vaihtelua suorien teiden yksitoikkoisuuteen.
Tässä osassa Viroa pellot olivat viljelyksessä, pääosin vehnää ja rypsiä. Kaupunkilaisen silmään maatalous näytti hyvinvoivalta. Sellaista kaikkialle tunkeutuvaa ruosteisuutta, joka leimasi Raplan seutua, ei näkynyt missään, ei ainakaan tien varressa.
Kommukan gps koki ihmeparantumisen, kun Latvia vaihtui Viroon. Se näyttää taas aivan tarkasti. Tuli vaikuitelma kuin Nokian kartassa olisi Latviassa virheellinen projektio, mutta eihän sellainen voi olla mahdollista! Firmahan osti karttoja viidellä miljardilla!
Tarton keskustassa ei näkynyt lamasta jälkeäkään. Turisteja joka paikassa ja jopa vaikeuksia mahtua hotelliin.
Liittyisiköhän tuo GPS:n virhe Latviassa jotenkin kellonaikaan? Jos sun commu saa kellonajan operaattorilta, ja jos tämä ei jostain syystä toimi kunnolla, niin se voisi kai vaikuttaa GPS:n toimintaan.
Pysähdyn kotimaan pyöräretkillä usein huoltoasemilla tankkaamassa kahvin ja karjalanpiirakan, ruisleivän tms. Samalla saa ostettua evääksi banaanin tai suklaapatukan joka mahtuu hyvin pieneen runkolaukkuun. Virossa pienistä kahviloista pitäisi saada myös edukasta seljankaa, ainakin Tallinnassa ja Tartossa.
Kannattaa tutustua tuohon karttojen wikipediaan, paikoitellen sinne on merkitty pienimmätkin koirapolut: http://www.openstreetmap.org/
Jos joku miettii pyörä-gps:n hankkimista, suosittelen iPhonea. Sille on monia erilaisia “sports trackereita”, joissa voi käyttää Googlen tms. karttojen sijaan myös tuota open street mapia.
Valgassa n. 15 vuotta sitten käyneenä muistelisin, että kaduista oli katkaistu aidoilla yhtä vaille kaikki, ja rajanylityspisteessä oli portit ja passintarkastus. En tiedä, miten homma toimi paikallisten asukkaiden kohdalla, meillä ei ollut viisumeita Latviaan, joten ei käyty tuolla reissulla Latvian puolella.
Valga oli aika rapistuneen näköinen ainakin tuolloin; sehän oli N‑liiton aikana verraten merkittävä teollisuus- ja kauppakaupunki, minkä jäljiltä siellä oli mm. valtavan suuri hotelli, jossa yövyimme. Hotelli oli kait suurimmaksi osaksi poissa käytöstä, ja vain tietyt kerrokset pidettiin — marginaalisesti — asumiskunnossa. Hinnat eivät huimanneet päätä ja palvelu oli erinomainen; lähdimme aamulla 5.30 lähtevällä bussilla Valgasta Pärnuun, joten emme ehtineet hotelliaamiaiselle, mutta henkilökunta teki meille ihan erikseen kylmän aamiaisen. Taisimme olla ainoat ulkomaiset asiakkaat koko hotellissa.
Vielä 90-luvulla Valka/Valgasta löytyi vain muutama rajanylityspaikka, joiden lisäksi oli pari muuta pienempää vain jalankulkijoille tarkoitettua tullipistettä. Samanlaisia ne olivat kuin muutkin pikkuteiden rajakioskit ympäri Eurooppaa eivätkä hidastaneet menoa niin kuin Via Baltican monen tunnin jonot. Niissäkin pyörillä pääsi vaivatta autojonojen ohi ja tullista läpi.
Otepäässä kannattaa piipahtaa hienojen metsämaisemien vuoksi. Suorin tai kevyin reitti se ei ole, mutta eihän pyörämatkailija sellaista etsikään… Valitettavasti kaupunkiliikennekin suunnitellaan liian usein samalla periaatteella, että kyllähän pyöräilijä mielellään kiertelee ja katselee maisemia. Niin ei saisi suunnitella, sillä eivät kaikki pyöräilijät ole lomalla tai aja huvikseen!
Olisiko Otapää yhtä kuin Otepää? Jos on ja jos pyöräilet samaa reittiä toistamiseen, käväise suomalaispariskunnan ylläpitämässä majatalossa Villa Ottilia.
Villa Ottilian kotisivu:
http://www.villaottilia.ee/index-fi.php
Emännän blogi:
http://villaottilia.blogspot.com/
[Kiitos korjauksesta, tottakai se oli Otepää. Korjasin tekstiin/OS]
GPS:n vaatima ajan tarkkuus on nanosekuntiluokkaa ja aika lasketaan lopulta satelliittien sijainnista — tavanomaista kellonaikaa käytetään vain ihan alussa. Eli väärästä kellonajasta ei paikannusvirhe ole kiinni.
Ennemmin veikkaisin joko kartan datum-virhettä tai todennäköisemmin GPS-piirin ohjelmistovirhettä, joka nyt vain sattui ilmenemään Latviassa. Esim. Mediatekin erään piirin eräässä firmware-versiossa on juuri tuollaisia offsetteja aiheuttava ongelma.
Kannataa muistaa, että sama paikannusvirhe koski sekä minun sijaintia että sitä, mihin kommukka sijoitti hotellini. Kun olin hotellin pihassa, kommukka kyllä kertoi minun olevan hotellin kohdalla, mutta sijoitti molemmat kartalla satoja metrejä väärin. Siksi virhe näyttäisi koskevan karttaa.
1990-luvun alkupuolella keskikaupungin rajanylityspaikoista laskettiin vain Viron tai Latvian kansalaiset ja muiden piti mennä yli kaupungin ulkopuolella sijaitsevasta kansainvälisestä raja-asemasta. Hiukan myöhemmin myös keskustan rajapyykit avattiin ulkomaisille jalkamiehille ja varsinkin Viron ja Latvian liityttyä EU:hun tarkastus oli sangen juoheva.
Latvian puolella asui yhdellä rajapisteistä syrjässä olevalla kadunpätkällä pääasiassa virolaisia, joilla oli työ ja suuri osa muusta elämästä Viron puolella. Heille tilanne oli kiusallinen, kun vaihtoehtoina oli joko useamman kilometrin kiertotie tai laiton rajanylitys kaiken riesan kanssa, mitä siitä kiinni jäädessä seurasi.
Ilmoittaudun myös seljankan vakiokäyttäjäksi niin fillari- kuin muillakin retkillä Baltiassa. Lautasellisen hyvää ja ravitsevaa liha-kasviskeittoa saa melkein mistä tahansa ravitsemusliikkeen näköisestäkin paikasta ja laatu on aina ollut tasaisen hyvä. Lisäksi muutama pala tummaa leipää niin taas jaksaa.