Salacgriva Latvia 5.7.2009

6.7.2009 · Aihe: _ 

Matka jatkui Raplasta etelään kylmässä säässä mutta kohtalaisessa myötätuulessa tasaista asfalttia, kunnes tuli kuuden kilometrin työmaa, jossa jouduin jopa taluttamaan fillaria.
Olin valinnut Raplan kautta kulkevan tien, kosta sileäasfalttisempi Via Baltika on niin tylsä, mutta tylsä oli tämäkin. Viron keskiosat vaikuttavat lähes asumattomilta.
Kergussa jouduin päättämään, ajanko mieluummin 10 kilometriä soratietä vai selvästi pitempää mutta päällysrerryä reittiä Pärnuun. Valitsin soratien, mikä oli tyhmää. Tie Jaagupiin olikin viitoitettu eri kautta ja raivostuttavan vaikeakulkuista sorateitä olikin liki 20 km. Huomasin kyllä risteyksen, josta minun olisi pitänyt kääntyä, mutta tienviitassa mikään ei viitannut siihen, että tuosta kannattaisi mennä. Kun aikomani oikotie yhtyi uudestaan viitoitettuun reittiin, ei siitäkään voinut viitoituksesta päätellä mistä tiestä on kyse. Karttojen tekijöiden ja viitoittajien pitäisi tehdä yhteistyötä siinä, mitä paikannimiä viittoihin ja karttoihin laitetaan. Ja minun olisi piyänyt ostaa isompi kartta.
Sileä Via Baltica myötätuulessa tuntui taivaalliselta soratien jälkeen. Nopeus lähes kolminkertaistui.
Pärnussa söin lounaan kolmen maissa. Matkaa oli takana 88 kilometriä, ja olisin hyvin voinut jäädä Pärnuun, mutta tuollaista myötätuulta ei voi haaskata. Jatkoin Latvian puolelle Salacrivaan, jonne tulin puoli yhdeksän maissa.167 km takanani. Schengenin ansiosta rajalla ei tarvinnut edes hidastaa. Tarkoitukseni ei ollut ajaa tällaisia päivämatkoja vaan ottaa enemmän turismin ja valokuvauksen kannalta, mutta myötätuuli oli liian suuri houkutus. Olin soittanut hotelliin. He pitivät ravintolaa ylimääräisesti auki nälkäiselle pyöräilijälle.
Kiertelin kameraan kanssa kylää. Todella mielenkiintoisia taloja ja pihamaita. Puulla näköjään lämmitetään, sillä polttopuuta oli varastoituna kaikkialle.

talo-sunnuntaina-1

 

 

 

 

 

 

 

 

Salacgrivan arkkitehtuuria

Kommentit

4 Vastausta artikkeliin “Salacgriva Latvia 5.7.2009”

  1. jokke49 kirjoitti 6.7.2009 kello 10:30

    Ilmeisesti sinulla ei ole tällä kertaa gps navigaattoria käytössäsi? Ja olisiko sekään sen paremmin osannut opastaa noilla pikkuteillä?
    Tarvittaisiin näköjään myös selkeästi viitoitettu “via fillari” näiden maiden sujuvaan läpiajoon. Hyvää matkanjatkoa. Kauankos aiot retkeillä sielläpäin?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Kimmo Pohjanen kirjoitti 6.7.2009 kello 14:28

    “Karttojen tekijöiden ja viitoittajien pitäisi tehdä yhteistyötä siinä, mitä paikannimiä viittoihin ja karttoihin laitetaan.”

    Tuo koskee Suomeakin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Tavallinen teknikko kirjoitti 6.7.2009 kello 23:32

    Täällä Vantaalla puolestaan virolaiset tienrakentajat tulivat työvälineillään pyörätielle ja tukkivat kaiken liikenteen. Eikä ainuttakaan korjaustyöstä varoittavaa liikennemerkkiä tieosuudella ollut.

    Mutta kun kulttuurierot tienrakennukessa ja “signaloinnissa” ovat Suomessa ja Virossa erinlaiset, niin yllätyksiä sitten kokee.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Miio Mätäsaho kirjoitti 7.7.2009 kello 21:12

    Sattuipas hassusti. Olimme perheemme kanssa tulossa Riikasta Tallinnaan ja keskustelimme vaimon kanssa reissustasi Nizzaan kun yhtäkkiä huomasimme itse Osmon ajamassa kohti etelää. Tilanne tuli niin nopeasti, ettemme ehtineet nostamaan lapaa, mutta haluamme näin jälkikäteen toivottaa antoisaa pyöräreissua! Ei muuten näyttäneet kovin miellyttäviltä ne uuden asfaltin osuudella olevat sorapientareet.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus