Vaalikoneet

1.7.2009 · Aihe: _ 

Ylen uutiset kehui tänään, että joka kahdeksas äänestäjä etsi ehdokkaansa vaalikoneiden avulla. On huonompiakin tapoja valita ehdokkaansa; esimerkiksi ulkonäkö, vaalimainonta, roskalehtien haastattelut. On hyvä, että äänestyksen pohja on parempi, mutta olisi parempi jos se olisi hyvä. Vaalikoneisiin liittyy kyllä melkoisia ongelmia, jos ihmiset alkavat ottaa ne vakavasti. Minusta ne ovat asiapitoista poliittista viihdettä.

Minäkin tein useamman vaalikoneen. Eri vaalikoneet tuottivat kärkeen aivan eri ehdokkaat. Kun kyse oli henkilöistä, jotka tunnen hyvin, aika huonosti sijoittuivat jotkut, joihin luotin kuin vuoreen ja hyvin sellaiset, joita en vastuulliselle paikalle valitsisi. Testi ei ole kovin validi.

On esimerkiksi tyylikysymys, painottaako vastauksensa täysin samaa mieltä vain lähes samaa mieltä asteikolle. En tiedä, miten pisteet lasketaan, mutta eron lähes samaa tai lähes eri mieltä vastauksissa pitäisi olla paljon suurempi kuin täysin tai lähes samaa mieltä vastauksissa. Tämä on kuitenkin ongelmista pienimpiä.

Merkittävämpää on, että vastaukset suosivat pinnallisia tai populistisia ehdokkaita. Äänestäjällä on joitakin sekunteja aikaa päätellä kantansa monimutkaiseen asiaan. Ehdokkaan ainakin olisi pitänyt miettiä asiaa uransa aikana pitkään ja hartaasti. Jos he päätyvät eri tulokseen, ero voi johtua tuosta ehdokkaan paremmasta perehtymisestä. Jos äänestäjä menee lyhyen perehtymisen vuoksi vähän vikaan omassa vastauksessaan, hänelle tulee listan kärkeen ehdokkaita, jotka menevät samaan vipuun. Lapseni saivat listan kärkeen ehdokkaita, jota toivon, etteivät he tule aikuistuttuaan koskaan äänestämään

Yksi ongelma ovat ehdokkaat, jotka yrittävät arvata, mitä äänestäjä haluaa hänen vastaavan. Olen tällä blogilla syyttänyt leikilläni suorastaan vaalipetoksesta erästä valituksi tullutta, joka arvioi äänestäjänsä tyhmiksi ja antoi sen mukaisia vastauksia, mutta ei sen ollutkaan niin tyhmä kuin lupasi. Itsekin joskus näitä vastauksia ehdokkaana täyttäessäni olen joutunut paljon pohtimaan, voinko sanoa todellisen kantani avoimesti. Olen huomaavinani, että aika taktisesti monet, elleivät suorastaan useimmat ehdokkaat vastaavat.

Vihjeenä nuorille politiikkaan pyrkiville: nousin äänikuninkaaksi, kun viime kunnallisvaaleissa politiikasta jo luopuneena päätin vastata täysin kansan oletetusta mielipiteestä piittaamatta, sanoa ruman sanan niin kuin se on.

Vastattavaksi asetetuilla kysymyksillä voi olla merkittäviä vaikutuksia. Espoossa joudutaan etsimään paikkaa jäteveden puhdistamolle. Melkein kaikilla mittareilla mitattuna Sammalvuori olisi sille edullisin sijaintipaikka. Niinpä Helsingin Sanomat meni kysymään espoolaisilta ehdokkailta, pitäisikö puhdistamo sijoittaa Sammalvuoreen.  Koska jäteveden puhdistamo ei ole haluttu minnekään, jokseenkin jokainen ehdokas vastasi, että minne tahansa muualle, mutta ei ainakaan Sammalvuoreen. Harmi, ettei Hesari keksinyt kysyä kantaa niihin huonompiin paikkoihin.

Jos Hesari olisi tullut kysyneeksi, tuleeko Suomenojan kauniit rannat uhrata haiseville jätevedenpuhdistusaltaille, vai rakentaa sinne haluttu merellinen asuinalue, ehkä tilanne Espoon jäteveden puhdistamon osalta olisi toinen.

 Pieni vihje Helsingin Sanomien toimitusten esimiehille: ennen seuraavia kunnallisvaaleja, kun toimittanne ehdottavat kysymyksiä tyyliin, ettehän kannata tätä hirvitystä tähän kaupunginosaan, katsokaa, missä nimbyilykysymyksen esittäjä itse asuu.

Kommentit

20 Vastausta artikkeliin “Vaalikoneet”

  1. Marko Hamilo kirjoitti 2.7.2009 kello 2:21

    HS:n vaalikone toimii käsittääkseni edelleen samalla algoritmilla, jonka kirjoitin kesällä 2000.

    http://blogit.hs.fi/tiede/vaalikoneet-ja-gallupit-vain-viihdetta/

    Juuri tuollaiset kaavoituskysymykset pitäisi ehdottomasti muotoilla niin, että valittavana on ne todelliset vaihtoehdot eikä se, tykkääkö vai eikö tykkää vaihtoehdosta x.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Janne Korhonen kirjoitti 2.7.2009 kello 8:56

    “Vihjeenä nuorille politiikkaan pyrkiville: nousin äänikuninkaaksi, kun viime kunnallisvaaleissa politiikasta jo luopuneena päätin vastata täysin kansan oletetusta mielipiteestä piittaamatta, sanoa ruman sanan niin kuin se on.”

    Taputan täällä karvaisia käsiäni kiivaasti yhteen. Eräs markkinoinnin asiantuntija sanoi minulle joskus näin: parempi, että puolet vihaa ja puolet rakastaa, kuin kaikki sanoisivat “ihan kiva.”

    Ihmisillä yleensä, ei pelkästään poliitikoilla, on taipumus vältellä selkeiden valintojen tekemistä, pelätessään sanovansa “ei” jollekin tärkeäksi osoittautuvalle asialle. Näkisinkin mielelläni useamman poliitikon sanovan selkeästi, mitä asioita hän vastustaa – esimerkiksi kaksissa viime vaaleissa vihreät, SDP, vasemmistoliitto, kokoomus ja keskusta vaikuttivat olevan kaikkien hyvien asioiden puolella ja kaikkia pahoja asioita vastaan. Ehdokkaat olivat mainoksissaan suorastaan liikuttavan yksimielisiä mm. peruspalvelujen parantamisesta, ympäristön suojelusta ja niin edelleen.

    Eihän sellainen ole mitään strategiaa tai politiikkaa, ainakaan jos politiikalla ymmärretään yhteisten resurssien jaosta päättämistä.

    Toinen viisas mies kun sanoi, että strategiaa on se, että tietää mitä ei tee.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Tiedemies kirjoitti 2.7.2009 kello 10:35

    En tiedä, miten vaalikoneet laskevat pisteytyksen, mutta jos niissä käytetään “normaalia” korrelaation laskemisalgoritmia niin, että tutkitaan ehdokkaan ja oman vastauksen taipumusta poiketa neutraalista, niin se suodattaa täysin tuollaisen tyyliseikan pois. Eli siis jos joku ehdokas vastaa kaikkiin “täysin” ja itse vastaa kaikkiin “jokseenkin”, mutta aina samaan suuntaan, niin näiden korrelaatio on silloin tasan 1, ja vastaavuus täydellinen.

    Yleensäkin vaalikoneiden ongelma on se, että substanssikysymykset on maalattu liian leveällä pensselillä, jolloin iso osa kysymyksistä on muotoa “kannatan hyvien asioiden edistämistä” tai “pahoja asioita pitää vastustaa”. (Ei nyt ihan, mutta kuitenkin)

    Testin validiteettia saattaisi nostaa se, että kysymyksiä olisi enemmän ja ne olisivat tarkempia, yksittäisiä päätöksiä koskevia kysymyksiä. Ihmiset eivät kuitenkaan tyypillisesti jaksa vastailla moniin kysymyksiin, joten sellainen vaalikone ei olisi kovin suosittu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Osmo Soininvaara kirjoitti 2.7.2009 kello 10:44

    Ei se korrelaatio poista tuota tyylikysymystä, koska asteikko on niin karkea. Poistaisi, jos toinen käyttää aina ääripäitä ja toinen aina jokseenkin-vaihtoehtoja, mutta jos toinen käyttää ääripäitä enemmän kuin toinen, korrelaatiosta ei voi tulla ykköstä, vaikka mielipiteet olisivat asteikon kalibrointia lukuunottamatta täysin samat.
    Pelkään pahoin, että käytetään etäisyyttä, ei edes sen neliötä. Jossakin vaalikoneessa kauan sitten käytettiin pelkästään täysin samojen vastausen lukumäärää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Tiedemies kirjoitti 2.7.2009 kello 11:34

    Ei se korrelaatio poista tuota tyylikysymystä, koska asteikko on niin karkea. Poistaisi, jos toinen käyttää aina ääripäitä ja toinen aina jokseenkin-vaihtoehtoja, mutta jos toinen käyttää ääripäitä enemmän kuin toinen, korrelaatiosta ei voi tulla ykköstä, vaikka mielipiteet olisivat asteikon kalibrointia lukuunottamatta täysin samat.

    Ei poista täysin, mutta jos joku vastaa samalla tavalla ja joku toinen eri tavalla, niin erojahan pitäisikin syntyä. Vastasin lähinnä huoleesi siitä, että kone käsittelisi yhden pykälän eroa aina samalla tavalla. En usko, että käsittelee minkään tyyliseikan takia.

    Tätä on korjattu lisäksi joissain vaalikoneissa niin, että on ruudukkoa, jossa on “samaa mieltä”-reuna ja “eri mieltä”-reuna ja välissä on kymmenen tai jopa enemmän pisteitä. Tällaisessa tilanteessa tuo tyyliseikka putsaantuu kyllä täysin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Artturi kirjoitti 2.7.2009 kello 11:39

    Algoritmi on toki olennainen juttu, mutta sen jälkeen kun käytin sosiaalista vaalikonetta, tulin vakuuttuneeksi, että hyvät kysymykset on tärkeimpiä. Luultavasti tuollaiset googlemaiset vaalikoneet yleistyvät, koska ne ovat objektiivisesti ylivertaisia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Seppo Hyttinen kirjoitti 2.7.2009 kello 18:52

    Pari vaalikonetta testasin eurovaaliloissa. Molemmat antoivat kärkeen vasemmistoliittolaisen ja jo etukäteen päättämäni vihreä ehdokas oli kummassakin melko kaukana kärjestä. Että se niistä vaalikoneista, sano…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Elmslie kirjoitti 2.7.2009 kello 21:05

    Itselleni vaalikoneissa tärkeintä ovat ehdokkaan perustelut kysymysten ohessa.

    Monesti kysymykset ovat laadittu niin, että samaa mieltä kanssani oleva ehdokas voi vastata eri tavalla. Samoin Osmo toi esille ongelman “lähes” ja “täysin” -vaihtoehtojen välillä. En siis luota koneen antamaan ehdokkaiden rankkaukseen ja tee päätöstä sen perusteella.

    Sen sijaan tutkailen itselleni ennakkoon tuttujen ja mahdollisten ehdokkaiden, sekä lisäksi koneen kärkisijoille nostamien ehdokkaiden vastausten perusteluja. Nämä tekevät usein paljon eroa ehdokkaiden välille. Lyhyet ja ylimalkaiset perustelut tekevät sen vaikutelman, että ehdokas ei edes yritä voittaa minua puolelleen.

    Lopullisen äänestyspäätöksen tukena on tietysti paljon muutakin, mutta vaalikoneet ovat yksi hyödyllinen työkalu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Rääsyrannan Jooseppi kirjoitti 2.7.2009 kello 21:17

    Tässähän on hetki aikaa tehdä The Odematic -vaalihirviö sivuillesi. Palvelimesi tukee tarvittavaa PHP:tä tmv. Edes tietokantaa ei tarvita pakosti, joten homma on ohjelmointiteknisesti(kin) simppeli, sellaista lukioikäisen serkkupojan tasoa.

    Kehykseen vain lopuksi linkki, josta Odematic avautuu oikeine kysymyksineen ja viisaine algoritmeineen. Jokainen julkisuudennälkäinen kansanedustajaehdokas kyllä osallistuu vastauksillaan koneeseesi näillä nykyisillä kävijämäärillä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Olavi Ruohomaa kirjoitti 2.7.2009 kello 21:34

    Poliittinen eliitti on tehnyt kaikkensa, ja varsin hyvin tuloksin, tavallisen äänestäjän karkottamiseksi vaaliuurnilta. Jos vaalikoneet saavat edes muutaman ihmisen kiinnostumaan mistä politiikassa on kysymys, niillä on tarkoituksensa. Sellainen henkilö, joka käyttää vaalikonetta, osaa myös googlettaa koneen tarjoamien ehdokkaiden esiintymistä erilaisissa julkaisuissa.

    Kun seuraa suomalaisten poliitikkojen toimintaa uutisista, tuntuu että on aivan sama ketkä tulevat vaaleissa valituksi. Kuka tahansa näyttäisi olevan parempi vaihtoehto kuin nämä kilpaa vääriin muistavat ja asioita unohtavat kansanedustajat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. a m-b kirjoitti 2.7.2009 kello 22:22

    Muissa pohjoismaissa ollaan ahkerampia uurnilla kävijöitä kuin meillä. Niissä on niin sanotut pitkät listat, vaalikoneapu on sikäli harhaanjohtavaa, että yksittäisellä puolueen jäsenellä voi olla valitsijan kanssa vaikka miten samanlaisia mielipiteitä, mutta jos mielipiteet eivät ole linjassa puolueen yleisen linjan kanssa. Vai riittääkö äänestäjille se, että oma ehdokas on kivan tuntuinen tyyppi.

    Miten olisi pitkien listojen laita, siirryttäisiinkö kevytdemokratiasta vähän vähemmän kevyeeseen demokratiaan, ehkä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Rääsyrannan Jooseppi kirjoitti 2.7.2009 kello 22:23

    “Poliittinen eliitti on tehnyt kaikkensa, ja varsin hyvin tuloksin, tavallisen äänestäjän karkottamiseksi vaaliuurnilta.”

    Nimenomaan. Vasurit haluasivat käyttää opponoinnissaan hallituspuolueiden mokia mutta se taas vähentäisi kaduntallaajien uskoa politiikkaan; asia, jota vasemmisto tarvitsisi. Ovat kuin harakka katolla: nokka irtoaa mutta pyrstö tarttuu.

    Vihreät pärjäävät kannatusluvuissa hyvin kunhan eivät tee mitään erityisen linjakasta, vaan katsovat, kun kannatus sulaa kahtapuolta ja jäävät tikun nenään. Itse asiassa vihreät näyttelevät olevansa sekä hallituksessa että oppositiossa. Vasuritaustainen Hassi on oppositiossa ja muut vihreät oikeistohallituksessa.

    Ilmeisesti vihreät on oikeistopuolue? Ai niin, jako on vanhentunut ja vihreätkään ei ole puolue lainkaan, vaan joukko opportunisteja…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Matti R kirjoitti 2.7.2009 kello 23:42

    Itse suhtaudun vaalikoneisiin samalla vakavuustasolla, kuin eri verkkosivujen “päivän kysymyksiin”. Molemmissa asioita yksinkertaistetaan sille tasolle, että lähes mikä tahansa vastaus on järkevä, riippuen monista kysymyksen ulkopuolelle jäävistä tekijöista.

    Vaalikoneiden ansioksi lasken sen empiirisen huomion vahvistamisen, että saman puolueen ehdokkaiden välillä on enemmän eroja kuin eri puolueiden. Tämä asia hämmentää minua kun yritän ottaa huomioon suhteellisen vaalitavan, puoluekurin eduskunnassa ja eri puolueiden “ohjelmat”. Toisaalta se selittää osaltaan “ehdokasasettelun tärkeyttä”. Käyttämässämme vaalitavassa reilumpaa olisi toteuttaa vaalikoneiden logiikka siten, että ensin tulee nippu kysymyksiä, joiden tulokset laittavat puolueet äänestäjän arvomaailman mukaiseen järjestykseen. Sen jälkeen valittaisiin puolue, jonka ehdokkaiden vastauksiin verrattaisiin jo läpikäytyjä ja uusia kysymyksiä/vastauksia.

    Eli vaalikoneet yhdessä ehdokkaiden oman vaalimainonnan kanssa luovat mielikuvaa puhtaasta henkilövaalista, joka taas on osittain ritiriitainen käytetyt vaalitavan kanssa. Vaalien jälkeen moni ystävä kertoi löytäneensä hyviä ehdokkaita useasta puolueesta. Tämä on tietysti totta, mutta kertoo samalla jotain siitä valintaprosessista, jossa hyvien henkilöiden listasta valitaan sopivin puolue, eikä toisinpäin.

    Rehellisyyden nimissä on lopuksi todettava, että tehdessäni paperi-hesarin koko aukeman “testin” vaalipäivänä (tai sen jälkeen), päädyin siihen ehdokkaaseen jota olin jo äänestänyt 🙂

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Sylvesteri kirjoitti 3.7.2009 kello 9:08

    Kokeilin paria vaalikonetta, vaikka olin valinnut ehdokkaan jo muilla perusteilla. Puolue on aina ollut sama.

    TOP 10 kärjessä oli kahdeksan kannattami puolueen ehdokasta ja pari naapuripuolueen ehdokasta. Kummassakin koneessa ehdokkaiden kolmen kärjessä oli vielä oma ehdokkaani. TOP5 inhokitkin osuivat ihan kohdilleen.

    Eli kyllä ainakin minun kohdallani vaalikoneet toimivat. Ainuttakaan väärän puolueen ehdokasta ei eksynyt kymmenen parhaan osuman joukkoon.

    Kaikkein parhaimman kuvan puolueista saa lukemalla puolueiden omia lehtiä. Niissä kun tunnustetaan avoimesti väriä, joten eroja kyllä löytyy.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Marko Hamilo kirjoitti 3.7.2009 kello 14:08

    Laskennasta:

    Ainakin HS:n vaalikoneessa on kahdenlaisia vastausvaihtoehtoja: luokka-asteikollisia ja järjestysasteikollisia. Pisteytys edellyttää kuitenkin välimatka-asteikkoa, joten tietty mielivaltaisuus on väistämätöntä. On nyt vain päätettävä, että täysin samaa mieltän ja melko samaa mieltän välimatka on sama kuin ei samaa eikä eri mieltän ja melko eri mieltän.

    Todellisuudessahan jotkut poliittiset vaihtoehdot voivat olla kauempana toisiaan. “Otetaan paljon lisää pakolaisia” ja “otetaan tosi paljon lisää pakolaisia” ovat ainakin minusta lähempänä toisiaan kuin “lakataan ottamasta pakolaisia” ja “karkotetaan kaikki pakolaiset” keskenään.

    Nämä ongelmat on yritettävä ottaa huomioon vastausvaihtoehtoja laadittaessa. Ainakaan HS:n koneessa ei voi säätää kysymyskohtaisesti vaihtoehtojen etäisyyttä.

    Taktikoinnista:

    On yleinen väärinkäsitys, että ehdokkaiden kannattaisi mielistellä äänestäjiä konsensushenkisillä vastauksilla. Politiikan keskustassa on paljon äänestäjiä mutta on siellä paljon kilpailuakin. Vuonna 2003 ihmettelimme, kun tilastojemme mukaan Jan Vapaavuori sai tosi paljon ykkössijoja käyttäjiltä, tosin kyllä sitten myös inhokkisijoja. Negatiivisia ääniä ei voi kuitenkaan antaa. Korkea profiili vei “aidon oikeistolaisen” eduskuntaan kuten saatoimme koneen perusteella ennakoida. Vapaavuori oli oikeistolaisinta mitä kone tarjosi mutta äänestäjien joukossa oli ilmeisesti vielä oikeistolaisempia ja tietysti oikeistolaisin tarjokki tulee silloin ykköseksi näille.

    Miksi saan sikin sokin eri puolueiden edustajia?

    Politiikan keskustassa on jokin siipi kaikilta puolueilta ja se näkyy myös top-10-listauksessa. Mene vasemmalle tai oikealle, niin alat saamaan joko vasemmistolaisia tai vain oikeistolaisia: sama näkyy arvoliberalismissa ja -konservatismissa: kun vastaat koneeseen äärimmäisesti näissä kysymyksissä, saat joko vain vihreitä tai vain persuja/kristillisiä

    Mutta puolueethan valtaa käyttävät!

    Ainakin HS:n koneissa on voinut listata myös sen, mitkä puolueet keskimäärin ovat lähimpänä.

    Lopulta linki, joka havainnollistaa, että ainakin HS:n kunnallisvaalikone 2008 on löytänyt puoluekartan ihan oikein:

    http://bayminer.com/kunta2008/cgi-bin/vaalikone

    Kuten näkyy, keskustassa on vähän kaikkea, mutta silti puolueet klusteroituvat kutakuinkin niin kuin arvata saattaa. Kysymyspatterista on varmaankin puuttunut ruotsinkielisten palveluita koskevia kysymyksiä, koska Rkp hajoaa juuri niin kuin se hajoaa muutenkin muissa kuin kieliasioissa. Vihreät ovat muuten hyvin yhtenäinen ryhmä tässä. Ode on perinteisen politiikan akselilla hyvin tarkasti keskellä, mutta äärivihreä.

    Vuonna 2004 tein kaupunkisivuille pikku-uutisenkin, kun valikoin kuntavaalikoneesta “urbanismia” mittaavat kysymykset ja vastasin ääriultraurbaanisti. Ode tuli ykköseksi ja inhokkina oli joku kepulainen.

    Muistaakseni vastaava kartta 2007 eduskuntavaaleissa oli myös hyvin klusteroitunut ja se tunnisti myös anomalioita: Thomas Wallgren (sd) oli yksinäinen pinkki rasti paljon tummemmanpunaisen vasemmiston keskellä.

    Kysymyspatteri tasapainotetaan tarkoituksella niin, että ne erottelisivat sekä puolueet toisistaan että sitten yksilöitä puolueiden sisällä niillä politiikan uusilla akseleilla, joiden suhteen puoluelaitoksemme on vanhentunut.

    Vastausvaihtoehtojen laatu on minusta vaalikoneiden suurin ongelma. Ne eivät aina ole toisiaan poissulkevia eivätkä kata kaikkia relevantteja vaihtoehtoja niin kuin pitäisi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Osmo Soininvaara kirjoitti 3.7.2009 kello 22:42

    Minähän syytin aikanaan tällä blogilla Jan Vapaavuorta lähes vaalipetoksesta. Hän jos kuka on vastannut laskelmoivasti. Mies ilmoittaa vaalikoneessa olevansa täysi pölvästi, mutta osoittautuu ministerinä kelpo tyypiksi.
    “Saako niin tehdä? Ei kai niin saa tehdä? Vahvasti epäilen!”

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Pekka Pessi kirjoitti 4.7.2009 kello 0:45

    RKP:n haulikkohakauma on aika yllättävä, äänestysalueittain RKP:n ja kokoomuksen äänestäjät ovat kuitenkin hyvin samalla tavalla klusteroituneita, tai RKP on oikeastaan klusteroitunut omaan ääripäähänsä, ja kokoomus on lähempänä muita. No, hyviä ruotsinkielisiä kouluja ei ole kaikkialla ja bättretalande yksinhuoltaja mieluummin dyykkaa safkat kauppojen roskiksista kuin muuttaa pois Ulrikaborgista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. Juha kirjoitti 5.7.2009 kello 19:48

    Vaalikoneissa on se hyvä puoli ja heikkous, että ehdokkaat vastaavat henkilökohtaisesti kysymyksiin. Olisi hyvä olla mukana vaalikone myös puolueohjelmista, jotta nähtäisiin, että minkälaista hallituspolitiikkaa tietyn puolueen ehdokkaat lähtevät todennäköisesti toteuttamaan.

    Itse käytän niitä kyllä ahkerasti. Syystä että: helsinkiläisiä julkkisehdokkaita lukuunottamatta eri ehdokkaat ja heidän mielipiteensä ovat yleensä tuntemattomia. Vaalikone antaa tässä enemmän tietoa kuin kaikki muu tiedonvälitys yhteensä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. JouniM kirjoitti 9.7.2009 kello 17:39

    Mielenkiintoisena anekdoottina kerrottakoon, että jossakin taannoisessa vaalikoneessa oli havaittavissa, että keskimääräistä jyrkemmin mielipiteensä ilmaisevat ehdokkaat pääsivät läpi äkkiväärä Niinistö jopä äänikuninkaana. Ainoastaan vihreistä keskimääräistä laimeamman kannan ottaneet ehdokkaat pääsivät muita vihreitä useammin läpi.

    Keskeisin syy tulosjoukon kirjavuuteen eri vaalikoneiden välillä lienee algoritmin sijaan kysymyksenasettelu ja eri aihealueita käsittelevien kysymysten suhteelliset osuudet, mikä tietysti vaikuttaa suoraan tulokseen. Jos esim. ulkopolitiikasta kysytään 10 kysymystä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta yksi kysymys, niin tulos painottunee voimakkaasti ulkopoliittisten näkemyksien mukaan. Tätä vaikutusta voimistanee vielä se, että vastaajan vastaukset saman aihealueen kysymyksiin korrelloinevat voimakkaasti keskenään.

    Itse olen kokenut äänestäjänä hyötyväni merkittävästi vaalikoneista ennen kaikkea ehdokkaiden sanallisten perusteluiden vuoksi. Olen jopa muuttanut muutaman kerran mielipidettäni jossakin kysymyksessä kiitos ehdokkaan hyvien perusteluiden. Itse asiassa sinun vastauksesi jäi mieleen Ylen vaalikoneessa kiitos kuvia kumartamattoman selkeän ajattelun.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Marko Hamilo kirjoitti 9.7.2009 kello 23:12

    Oikein tosi innostunut toimii juuri tuolla tavoin iteroimalla, ensin vastaa koneeseen, sitten tutkii parhaimmistoa argumentteineen, ehkä jopa muuttaa mieltään jossain kysymyksessä luettuaan perustelut, ja sitten voi jo kokeilla uudella vastauspatterilla ja tutustuu top-ehdokkaisiin sitten jo arvioimalla mielipiteiden ohella pätevyyttä jne.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus