Terveisiä Provencesta

Kyl­lä käy kateek­si ran­skalaisia herkkusui­ta. Niin paljon parem­pia raa­ka-ainei­ta ruuan lait­toon paikalli­sista kaupoista saa. Valikoima on ylit­se­vuo­ta­va niin liha- kala kuin vihannestiskil­läkin. Tosin huna­ja­mari­noitua broi­lerisuikalet­ta ei löy­tynyt mistään.

Sille, että mel­oni myy­dään Ran­skas­sa mehukkaam­pana, emme voi Suomes­sa mitään, kos­ka mel­onil­la on pitkä mat­ka pel­lol­ta När­piön S‑markettiin. Sik­si Suomeen toimitet­ta­va mel­oni pitää poimia raakana, minkä takia se mais­tuu pahvil­ta ver­rat­tuna siihen kovin saman­näköiseen tuot­teeseen, jota muual­la myy­dään.  Mut­ta sille mei­dän pitäisi voi­da jotain, että myös tomaatil­la on pitkä mat­ka När­piön pel­lol­ta När­piön S‑markettiin — se menee ilmeis­es­ti Jyväskylän kaut­ta. Mei­dän pitäisi suosia kaupois­sa lähiruokaa ja lyhyem­pää kul­je­tus­ta, ei vain ide­ol­o­gi­sista syistä vaan ennen kaikkea kuli­naari­sista. Ennen meil­läkin sai hyviä tomaat­te­ja, mut­ta nyky­isin vil­jel­lään vain hap­pamia ja kovia, jot­ka poim­i­taan puoli­raakoina, jot­ta ne kestäi­sivät kau­pan pitkän kuljetusketjut.

Berlus­coni ei ole aivan väärässä suo­ma­laisen ruokakult­tuurin suh­teen. Syyt­tävän sor­men suun­taisi kuitenkin kau­pan monop­o­lis­tiseen rak­en­teeseen ja äärim­mäisyyk­si­in vietyyn logis­ti­ikan opti­moin­ti­in laadun ja tar­jon­nan monipuolisu­u­den kustannuksella.

Ei tarvit­sisi kuin tehdä lait­tomik­si sel­l­aiset tukkukau­pan toim­i­tuse­hdot, että jos es osta mei­dän kaut­tamme kaikkea, et osta mitään. Sil­loin kun­ni­an­hi­moinen kaup­pias han­kkisi laadukas­ta lähiruokaa, naa­purin nyn­ny keskus­li­ik­keen sätkynukke menet­täisi asi­akkaansa ja Berlus­coni alka­isi olla väärässä. Tomaatitkin mais­tu­isi­vat taas hyviltä.

133 vastausta artikkeliin “Terveisiä Provencesta”

  1. no niin… Taas on Osmo säätelemässä lain avul­la markki­noi­ta ja pilaa­mas­sa kulut­ta­jan oikeu­den vali­ta pahvin makuiset raaka-aineet.

    Eikös toril­ta saa kun­non tomaat­te­ja, jos haluaa?

  2. Min­un lähiruokakoke­mus Provences­sa Mareille­sis­sa (kuu­luuko se Provenceen) merk­it­si sitä, että sain yllä­tyk­sek­seni lau­taselle verikeit­toa. Kieli­taito petti.

    Esimerkik­si Ital­ias­sa näyt­täi­sivät käyt­tävän kaiken mah­dol­lisen eläimistä. Syöm­meköhän me eläin­ten niitä osia, joi­ta emme hel­posti lau­tasellemme pistäisi, merkil­lisen näköis­inä sörsseleinä.

    Aika hur­jal­ta tun­tuu, jos tavarat lähipel­lol­ta matkus­ta­vat lau­taselle kaupun­gin kaut­ta ja kyse on pakos­ta. Meil­lä on eri­lainen kau­pankäyn­tikult­tuuri. Kaiken pitää olla suur­ta, tehokas­ta, kan­nat­tavaa, organ­isoitua ja masinoitua.

  3. Suomes­sa iso­jen mar­ket­tien takia ei pystytä saman­laisi­in valikoimi­in kuin Ran­skas­sa tai Ital­ias­sa. Ei kukaan pienem­pi tavaran­toimit­ta­ja ole niin hul­lu, että lähtisi sitou­tu­maan niihin toim­i­tusvelvoit­teisi­in, mihin SOK tai Kesko ne velvoit­taisi­vat. Jot­ta toim­i­tus­var­muus toimii, pitää tuot­taa sitä mar­ket­tiruokaa ja siihen pystyy vain isom­mat firmat.

    Mar­keteis­sa ei voi olla lähiruokaa kuin ain­oas­taan hyvin vähän myyn­nis­sä. Tulee liian kalli­ik­si elintarvikekaupalle. 

    “Ei tarvit­sisi kuin tehdä lait­tomik­si sel­l­aiset tukkukau­pan toim­i­tuse­hdot, että jos es osta mei­dän kaut­tamme kaikkea, et osta mitään.”

    Mikä olisi sank­tio ja kuin­ka moni kaup­pias oikeasti valit­taisi, tuskin kukaan, kos­ka se olisi konkurssi saman tien. Jos yrit­tää kil­pail­i­jalle men­nä sit­ten niin siel­lä olisi var­masti samat ehdot ja sama juttu.

  4. Logisti­nen ongelma­han tuo on. Keskus­li­ikkei­den tapa kil­pailut­taa toim­i­ta­jat nahoille ja siirtää jakelu osin toimit­ta­jille ei edes vält­tämät­tä opti­moi koko logis­tista ketjua, vaik­ka keskus­li­ik­keestä päin siltä näyt­täisi. Toisaal­ta pien­ten erien toimit­tamien ei suo­ma­laisil­la palkka‑, polt­toaine- ja ajoneu­vokus­tan­nuk­sil­la vält­tämät­tä ole mahdollistakaan.

    Esimerkkinä kun Ses­to oli Wihuril­la, pystyi Turku­un soit­ta­maan ja anta­maan palautet­ta suo­raan asi­as­ta vas­tan­neille. Wihurin organ­isaa­tio ja toim­i­tat­a­pa oli jous­ta­va. Kaupois­sa myyti­in myös pien­ten toimit­ta­jien tuot­tei­ta paikallis­es­ti. Ses­to­jen siir­ryt­tyä Tradekalle ei organ­isaa­tios­sa tun­nu kukaan vas­taa­van mis­tään. Palaut­teen anta­mi­nen on täysin mah­do­ton­ta. Eli kyse on lop­ul­ta enem­män toim­intakult­tuurista ja osaamis­es­ta, kuin muusta.

    Osaamisen puute näkyy suo­ma­laises­sa päivit­täis­tavarakau­pas­sa muutenkin. Kum­mal­lakin suurel­la ketjul­la esimerkik­si HEVI-osas­tot on hoidet­tu pääosin ala-arvois­es­ti. Eihän kukaan ter­ve­järki­nen kulut­ta­ja osta esimerkik­si pestyä ja turvetet­tua perunaa tai kasaan kaadet­tu­ja tomaat­te­ja! Molem­mis­sa tapauk­sis­sa tuot­teen säi­lyvyys las­kee ainakin kolmanneksen.

    Lähiruokaa saa Etelä-Suomes­sakin, jos tietää mis­tä hakee tai keneltä kysyy. Helsingis­sä on Hakaniemen hal­li ja Turus­sa kaup­pa­tori suurimp­ina tek­i­jöinä. Paikallisia savus­ta­mo­ja on pitkin ran­nikkoa. Tukhol­mas­sa on muuten raken­net­tu uusi­akin kaup­pa­halle­ja vielä viime­vu­o­sisadan alkupuolen jälkeen!

    Hyvää matkaa! Pääsetkö kat­so­maan Tour de Fran­cen jonkun etapin?

  5. Osmo:“Syyttävän sor­men suun­taisi kuitenkin kau­pan monop­o­lis­tiseen rak­en­teeseen ja äärim­mäisyyk­si­in vietyyn logis­ti­ikan opti­moin­ti­in laadun ja tar­jon­nan monipuolisu­u­den kustannuksella.”

    Has­sua… joku muu voisi syyt­tä kaup­pi­aan sijas­ta kulut­ta­jaa siitä, että kaup­pias myy sitä mitä kulut­ta­ja halu­aa. Ne on yleen­sä ihan toisen nimisiä talousjär­jestelmiä, mis­sä kaup­pias myy sitä mitä kulut­ta­ja ei halua (jos nyt on ylipään­sä mitään myytävää…)

    “Ei tarvit­sisi kuin tehdä lait­tomik­si sel­l­aiset tukkukau­pan toim­i­tuse­hdot, että jos es osta mei­dän kaut­tamme kaikkea, et osta mitään.”

    Eikö kulut­ta­jien vaan tarvit­sisi alkaa suosi­maan niitä kaup­pi­ai­ta, jot­ka osta­vat hyvälaa­tu­isia tuotteita?

    1. Jos maitoa saa vain keskus­li­ikkeiltä, on pakko hyväksyä hei­dän koko bulkki­tar­jon­tansa, jos aikoo myy­dä maitoa. Hyvä, tot­takai maitoa voi käy­dä it6se hake­mas­sa mei­jeristä, mut­ta se on taas logis­tis­es­ti mah­do­ton­ta. Moni kaup­pias on valit­tanut, että keskus­li­ikkeil­lä on tämä poli­ti­ik­ka: kaik­ki meiltä ja mei­dän suun­nit­tele­mamme tuote­va­likoima, tai et saa mitään meiltä.

  6. Niin­pä. Ei kaiketi kau­pan valikoimi­in oikein lake­ja säätämäl­lä ole paras tapa vaikuttaa…
    Tietoa ja val­is­tus­ta kaiketi lisää kai­vatt­taisi­in — ja ihmis­ten heräämistä taas arvosta­maan aitoa, tuoret­ta ruokaa ja raaka-aineita.
    Mut­ta var­maankin tämä val­lit­se­va eines- ja pikaruok­abu­u­mi ei oikein rohkai­se­val­ta vaiku­ta. Mut­ta laat­ua halu­a­vat osaa­vat sitä jo vaa­tia. Ja onnek­si on vielä muitakin kaup­po­ja ja kaup­pat­apo­ja ole­mas­sa kuin nämä ident­tiset hehtaar­i­hal­lit — kulkekoon nyt sit­ten minkä tahansa kyltin alla.
    Mut­ta onhan näis­sä osu­us­toimin­nal­li­sis­sa puti­ikeis­sa jonkin­laiset demokraat­tiset edus­ta­jis­tot — eikös niin?!? Ehkäpä niiden kaut­ta voitaisi­in jotain tehdä…

  7. “Kyl­lä, kyl­lä mei­dän SK-keskus­li­ik­keeltä voi tila­ta vain puo­let päivit­täis­tavaroista… …Ai hin­ta… no esimerkik­si maitoli­tra ei mak­sa kuin 6 euroa. Meil­lä on kyl­lä tämä vielä edullisem­pi kokon­aishin­noit­telu, jos kuitenkin päätät tila­ta kaiken täältä meiltä.”

    Miten ajat­telit tehdä tuon lait­tomak­si? Suurten määrien alen­nuk­sia ei oikein voi kieltää.

    1. Kytkykaup­pa on kulut­ta­ja­suo­jalail­la kiel­let­ty, mut­ta se kos­kee vain kulut­ta­jia. Jos se on mah­dol­lista kulut­ta­jille, sen pitäisi olla mah­dol­lista myös yrit­täjille. Tah­dos­ta on kyse.

  8. Suomeen tarvi­taan kulut­ta­jan­suo­jan lisäk­si (pien)yrittäjänsuojaa. Kaup­pi­aal­la on olta­va vapaus päät­tää han­k­in­nois­taan ja auki­oloa­jois­taan. Lake­ja säätämään vain! Valitet­tavasti suuret por­varipuolueet ovat keskusliikkeiden#ja kiin­teistösi­joit­ta­jien# läpi­lob­baamia ja sosial­is­tit suh­tau­tu­vat per­in­teisen nyreästi kaik­keen yrit­täjyy­teen. Siinäpä markki­narako vihreille, per­suille ja kristillisille.

    (## KMS ja Nova ovat aivan pikkutek­i­jöitä tässä. Oikeista isoista tek­i­jöista ei Hesari kirjoita.)

  9. Liekkö min­un S‑marketista osta­mani tomaatit sukua När­piön mel­onille, kun 1 vuorokau­den kyp­syt­tylen jäl­keen maku tomaatis­sa ja mel­onis­sa on kuta kuinkin sama.

    Mut­ta hyvältä mais­tuu tomaatit lasipurkkisillin kanssa. Tosin uusi­a­pe­runoi­ta ei ole vielä tääl­lä Van­taal­la kotikau­pas­tani saatavil­la, mut­ta eihän tääl­lä Suomes­sa vielä nytkään tuoret­ta sip­u­lia saa kuin karmeal­la kilohinnalla.

    Osmo.
    Kerääp­pä paikallis­ten torituot­tei­den kilo­hin­to­ja ja postaa ne tänne luet­taviksi. Ei mitään hirveää tilas­toa tietenkään.

  10. Min­un vihan­neskaup­pi­aani (Hakaniemen hal­lis­sa) ker­toi, että Suomes­sa käyte­tyt tomaat­tien kasvi­huonela­jik­keet ovat sel­l­aisia että ne on tarkoi­tuskin syödä vähän raakoina, liit­tyne­nee jotenkin logis­tikaan ohel­la kas­vatuk­sen. Samal­ta kaup­pi­aal­ta saa onnek­si mm. main­ioi­ta ran­skalaisia tuontikasviksia.

    Tuo duop­o­li ja sen mon­i­naiset ongel­mat on kyl­lä kil­pailu­vi­ras­ton asia, esim. valikoiman sanelem­i­nen kaup­pi­aille jos sitä tekee kumpikin keskus­li­ike haiskah­taa kartellil­ta. Sem­moinen käytän­nön asia jota toivoisin kau­pas­sa ja joka tuskin ete­nee ilman normio­h­jaus­ta, on että kasviksis­sa pitäisi olla poim­intapäivä näkyvis­sä. Liekö tämä tosin EU-tason asia?

  11. Osmo:“Kytkykauppa on kulut­ta­ja­suo­jalail­la kiel­let­ty, mut­ta se kos­kee vain kuluttajia.”

    No ei kytkykaup­pa nyt oo mikään paha jut­tu peri­aat­teessa. Se siirtää vain yli­jäämää kulut­ta­jil­ta toisille ja myyjälle.

    Jos tukkuli­ikkei­den ei sal­lit­taisi kytkykau­pa­ta, niin tuot­teet oli­si­vat kalli­impia yksit­täin ostet­tuna, kuin nyt yhdessä, eli ne kau­pat, jot­ka halu­aisi­vat tar­jo­ta mon­en tukkuli­ik­keen tavaraa voit­taisi­vat ja muut kau­pat häviäi­sivät. Mil­lä perus­teel­la mei­dän pitäisi alkaa suosi­maan näitä ensim­mäisiä kaup­po­ja tois­t­en kaup­po­jen kus­tan­nuk­sel­la? Vai sik­si, että kau­pat oli­si­vat enem­män sel­l­aisia kuin sinä haluat?

    Tehokkain tapa puut­tua tähän ongel­maan on purkaa kil­pailun esteitä tukkuli­ikkei­den välil­lä. Jos kysyn­tää täl­laiselle tukkuli­ik­keelle, joka myy tuot­teitaan yksit­täin on niin kova kuin väität, niin toki sel­l­ainen tulee markki­noille, jos vaan annetaan.

    bu jormanen:“Kauppiaalla on olta­va vapaus päät­tää han­k­in­nois­taan ja aukioloajoistaan.”

    No siis kaup­pi­aal­la olis vapaus päät­tää han­k­in­nois­taan ja auki­oloa­jois­taan, jos eduskun­ta ei säätäis lake­ja niiden pään menok­si. (Esim. että sun­nun­taina ei saa pitää kaup­paa auki, tai että yht­enä päivänä viikos­ta ei saa pitää kaup­paa auki, tai että tavaraa ei saa ostaa tukkuli­ik­keestä, joka myy tuot­teen­sa kytkykaup­pana jne.)

  12. Logis­ti­ikkaan liit­tyen ylipään­sä yksi idea jota on sil­loin täl­löin pyöritel­ty IT-alan hyvien koke­musten takia:

    Inter­net oper­aat­tori ei voi vali­ta mitä liiken­net­tä hän välit­tää, eli esim. Son­era ei voi kieltäy­tyä välit­tämästä liiken­net­tä kil­pail­e­van Wel­hon sivuille. Käytän­nössä tämä ei ole ihan näin yksinker­taista, mut­ta toimii kuitenkin ja on lak­isääteinen velvoite. Jos täl­laista ohjaus­ta ei olisi ollut, niin koko inter­net­tiä tuskin olisi ole­mas­sa, se on tehostanut radikaal­isti verkko­jen käyt­töä, lisän­nyt kil­pailua ja nopeut­tanut tuoteke­hi­tys­tä. Mitä jos kul­je­tuk­si­in sovel­let­taisi­in samaa peri­aatet­ta, eli rekan täy­tyy kul­jet­taa tavaraa samoin ehdoin eri asiakkaille?

  13. Suomen suurin päivit­täis­tavarakaup­pias SOK on kulu­tu­so­su­uskun­ta ja sen tuot­ta­ma voit­to jae­taan takaisin asi­akkaille ja asi­akkaat äänestävät pait­si lom­pakol­laan, myös osu­uskun­nan vaalis­sa päätök­sen­tek­i­jöistä (vaik­ka myön­net­täköön, että äänestyspros­ent­ti on surkean alhainen). Näin ollen ellei SOK:n toim­inta ole eri­tyisen teho­ton­ta, nykyjär­jestelmä lie­nee ainakin kohtu­ullisen lähel­lä jonkin­laista siedet­tävää kom­pro­mis­sia hin­nan ja laadun/tarjonnan välil­lä niis­sä puit­teis­sa kuin se Suomen olois­sa on mah­dol­lista. Vaik­ka itsekin toivoisin parem­paa laat­ua ja laa­jem­paa valikoimaa päivit­täis­tavarakaup­poi­hin ja olisin siitä myös valmis mak­samaan lisää, luu­len­pa että me näin ajat­tel­e­vat olemme vähem­mistö. Kun ker­ran ei ole mitään kap­i­tal­is­tia vetämässä välis­sä, lisäkus­tan­nuk­set parem­man laadun vaa­ti­mas­ta logisi­ti­ikas­ta ym. val­u­vat suo­raan asi­aka­somis­ta­jien niskaan korkeamp­ina hin­toina ja/tai pienem­pänä osu­us­pääo­man tuot­tona, ja luul­tavasti suurin osa SOK:n asi­akkaista pitää nyky­vai­h­toe­htoa parem­pana. Jos ei pitäisi, kai muu­tos olisi jo tapahtunut?

    Tietysti voi olla niinkin, etteivät asi­aka­somis­ta­jat aivan ymmär­rä käyt­tämään­sä val­taa vaan tyy­tyvät nuris­ten nykyti­laan. Tästä ainakin kielii alhainen äänestysak­ti­ivi­su­us osu­uskun­nan vaaleis­sa. Itsekään en ole ker­taakaan äänestänyt niis­sä, mut­ta siihen tosin syynä on, että ennakkoäänestys­tä ei ole ja varsi­naisek­si vaalipäiväk­si on aina osunut jokin este. Luulen silti, että useim­mat suo­ma­laiset kulut­ta­jat eivät yksinker­tais­es­ti edes osaa kai­va­ta juurikaan parem­paa laat­ua eivätkä varsinkaan ole valmi­ita mak­samaan siitä lisää.

  14. “Tosin huna­ja­mari­noitua broi­lerisuikalet­ta ei löy­tynyt mis­tään.” ONNEEKSI!!! Aina voi itse mari­noi­da oma­l­la “sävyl­lä”.

    Tomateista puhuen, etelä Europas­ta löy­tyy mon­ta lajiket­ta, eri omi­naisuuk­sien, salaat­tei­hin, pais­tamiseen, kastik­keeseen jne, mon­tako S‑marketista löy­tyy? Aina vaan se sama mau­ton. Sama pätee kanoi­hin ja mui­hin lihoi­hin, vihan­nek­si­in, öljy­i­hin, man­teli­in ja vaik­ka mihin. 

    Suomen ruokakult­tuuri vaik­ka on ollut suurikin paran­nus viime vuosi­na on vielä val­ovu­osia niistä “oikeista” gas­tronoomis­es­ta elämyskult­tuurista kaiken puolin.

  15. ”Meil­lä ne oudom­mat eläi­men osat syödään lenkkimakkarassa.”

    Hyvä, että edes siinä. Jos eläin uhrataan kuli­nar­is­min alt­tar­il­la, niin on oikein, että se käytetään sit­ten ravin­nok­si luuy­d­in­tä myöten. Varsi­naiset makuelämyk­set kun tule­vatkin jostain muus­ta kuin tyl­sästä pihvilihasta.

    Erikoisuuk­sista pitäville koparakeittoa:
    http://www.leuku.fi/source/isokuva.php?lang=finnish&id=8829&haid=2020605332009125&indeksi=1&haku=Saamelaisia%20perinneruokia&lkm=12

  16. ” Sil­loin kun­ni­an­hi­moinen kaup­pias han­kkisi laadukas­ta lähiruokaa, naa­purin nyn­ny keskus­li­ik­keen sätkynukke menet­täisi asi­akkaansa ja Berlus­coni alka­isi olla väärässä. Tomaatitkin mais­tu­isi­vat taas hyviltä.”

    Keskos­sa ja SOK:ssa samoin kuin muis­sakin ketjuis­sa kaup­pias ei ole itsenäi­nen juridi­nen yksikkö vaan työn­tek­i­jä, joten lain muut­ta­mi­nen ei auta.
    Ei työn­tek­i­jäl­lä ole oikeut­ta tehdä itsenäsiä hankintapäätöksiä

  17. “No siis kaup­pi­aal­la olis vapaus päät­tää han­k­in­nois­taan ja auki­oloa­jois­taan, jos eduskun­ta ei säätäis lake­ja niiden pään menok­si. (Esim. että sun­nun­taina ei saa pitää kaup­paa auki, tai että yht­enä päivänä viikos­ta ei saa pitää kaup­paa auki, tai että tavaraa ei saa ostaa tukkuli­ik­keestä, joka myy tuotteensa ”

    Hyvin on men­nyt proban­gan­da perille
    Ei SOK eikä Kek­so ole kaup­pi­aan vetämä yri­tys, Lidl:n omis­taa sak­salainen per­he eikä heitä paljion kiin­nos­ta mil­loin Suomes­sa kaup­pa on auki, Sak­sas­sa­han on vielä tiukem­pi aukioloaikalaki.

    Oletko koskaan kuul­lut, että työn­tek­i­jät päät­täi­sivät han­k­in­noista ja auki­oloa­joista suures­sa konsernissa ??

  18. Liian van­ha: Tarkotin tietysti, että sil­lä jol­la on yri­tyk­sessä ylipään­sä val­ta päät­tää asioista saa päät­tää han­k­in­noista ja auki­oloa­joista, jos eduskun­ta ei rajoi­ta tätä vapautta.

    Yksi­ty­isyrit­täjäl­lä on vapaus siis päät­tää mil­loin pitää kaup­pansa auki (niis­sä puit­teis­sa jot­ka eduskun­ta aset­taa) ja mitä tuot­tei­ta myy (taas niis­sä eduskun­nan puit­teis­sa.) Yksi­ty­isyrit­täjä ei tietenkään voi myy­dä tuot­tei­ta, joi­ta kukaan ei suos­tu hänelle myymään, eikä hän voi pitää kaup­paansa auki, jos hän ei hallinnoi kaup­pa­paikkaa, jon­ka auki­oloa­jas­ta hän saa päättää.

    1. Ei ole. Kaup­pa­paikan omis­ta­ja usein määrää, mil­loin kau­pan on olta­va auki. Näin siis kaup­pakeskuk­sis­sa. Se on tietysti sopimus­va­paut­ta, tai sit­ten vahvem­man oikeut­ta, miten vain.

  19. Ei suo­ma­laises­sa A‑luokan lenkki­makkaras­sa ole mitään “out­o­ja elämi­nen osia”, mikäli esim. sisäe­limet kat­so­taan oudoiksi.

    Halvem­mis­sa laaduis­sa saat­taa olla kama­raa, mut­ta muuten ovat vain halpo­ja ruhon osia ryy­ditet­tynä peruna­jauhol­la. Mus­tas­sa makkaras­sa on tietysti ver­ta ja joidenkin valmis­ta­jien ryyn­i­makkarois­sa saat­taa olla sydäntä. 

    Ruokakult­tuuri on siltä osin köy­htynyt, että sisäe­lim­iä ei juurikaan käytetä ruuan­valmis­tuk­ses­sa. Minä 60- ja 70-luvun lapse­na söin vielä ilois­es­ti äidin tekemää munuaiskastiket­ta. Itse en ole kuitenkaan lap­sille tätä lait­tanut, vaik­ka meil­lä on niin hyv­in­varustet­tu lähikaup­pa, että niitä on kyl­lä tarjolla. 

    Se on hul­lua, että koulu­ru­uas­ta säästetään tar­joa­mal­la hal­paa jauhe­li­haa ja ylisuo­laista makkaraa ja rav­in­torikkaat ja edulliset sisäe­limet ja esim. silak­ka on jätet­ty kokon­aan pois listal­ta. Edes mak­salaatikkoa ei löy­dy kouluruokavalikoimasta.

  20. Väärää tietoa min­ul­ta… A‑luokankin makkaras­sa saa olla kuusi pros­ent­tia kamaraa. 

    Kama­ra on siis sian nahkaa, jos­ta on teuras­tuk­sen yhtey­dessä kalt­taa­mal­la pois­tet­tu nahan pin­tak­er­ros eli orvaske­si ja kar­vat. Koos­t­u­muk­seltaan kama­ra on pro­tei­inia ja vet­tä ja se antaa kyp­sälle ruo­ka- ja leikkele­makkar­alle kiinteyt­tä. (lähde: joku makkara­te­ol­lisu­u­den läpyskä)

    Makkaran ongel­ma rav­in­tona ei ole ruhon osat, vaan yletön suo­laisu­us ja natri­u­mini­tri­it­ti, joka on karsinogeeni. 

    Pikku­lap­si saisi syödä vain parin perus­nakin ver­ran makkaraa viikos­sa. Monis­sa per­heis­sä tämä taa­tusti ylit­tyy moninkertaisesti.

  21. Nitri­itistäkin on uut­ta tietoa: 80–90 % ravin­nos­ta saatavas­ta nitri­itistä tulee kasviksista, ja vas­toin aiem­paa luu­loa se saat­taa ollakin vain hyvä asia. Eräi­den uusien tutkimusten val­os­sa se olisi suo­ras­taan ter­veysvaikut­teista: nitri­it­ti toimisi antiok­si­dant­ti­na pait­si liha­jalosteis­sa myös kehossa.

    Niinku­tusu­tus­sa koneel­lis­es­ti erote­tus­sa lihankalti­ases­sa osios­sa on niitä oudom­pia osia, ja niin pitää ollakin. Makkara ja aladoobi ovat per­in­teisiä keino­ja hyö­dyn­tää teuraseläí­men ruhoa mah­dol­lisim­man tarkkaan, samal­la ravin­nekir­jo on rikkaampi kuin pelkät pais­tit ja fileet syöden. 

    Jostakin olen kuul­lut että kama­ras­sa olisi sideku­dos­ta eli kol­lagee­nia? Siis sitä samaa kol­lagee­nia jota nk. ryp­pyvoiteis­sa myy­dään ulkoiseen käyt­töön tähti­ti­eteel­lisil­lä summilla?
    Ainakin tun­te­mani kiinalais­rou­vat pyrkivät kovasti syömään sian kama­raa uskoen sen tor­ju­van ryppyjä. 

    Tietääkö kukaan, mikä olisi paras kol­lageenin lähde ravin­nos­ta? Makkara? 😀

  22. Osmo: “Kaup­pa­paikan omis­ta­ja usein määrää, mil­loin kau­pan on olta­va auki.”

    Art­turi: “eikä hän voi pitää kaup­paansa auki, jos hän ei hallinnoi kaup­pa­paikkaa, jon­ka auki­oloa­jas­ta hän saa päättää.”

    Mikä tässä jäi epä­selväk­si? On itses­tään selvää, että kaup­pias ei saa päät­tää niistä resurs­seista joi­hin hänel­lä ei ole omis­tu­soikeut­ta. Minäkään en saa esim. päät­tää, että sinä myyt polkupyöräsi min­ulle 5 eurol­la. Onko tämä mielestäsi sopimus­va­paut­ta, vai et kai vaan käytä min­u­un vahvem­man oikeutta?

    Kaup­pa­paikan omis­ta­ja on riip­pu­vainen vuokralai­sis­taan siinä mis­sä vuokralaiset kaup­pa­paikan omis­ta­jas­ta. Tämä on ihan nor­maalia markkoiden toim­intaa. Toinen ostaa ja toinen myy, eikä kaup­paa tapah­du, jos molem­mat osa­puo­let eivät sitä hyväksy.

    1. Kyse ei ole vuokras­ta, vaan siitä, että vuokranan­ta­ja vaatii vuokralaista pitämään kaup­pansa auki myös sun­nun­taisin, vaik­ka tämä ei sitä halua tehdä. Sik­si tuo hin­taes­imerk­ki ei päde. Juuri tästä keskustelti­in kaup­po­jen auki­olo­lain yhtey­dessä: toinen puoli väit­ti, ettei kenenkään ole pakko pitää kaup­paansa auki sun­nun­taina, mut­ta mon­en on.

  23. Osmo: kenenkään ei ole pakko pitää kaup­paansa auki sun­nun­taina, riip­pumat­ta siitä minkälaiset sään­nöt kaup­pakeskuk­sil­la on. Hän voi joko pitää kaup­paansa kiin­teistössä, joka ei ase­ta kau­pan auki­ololle vaa­timuk­sia tai lopet­taa kau­pan pitämisen. (Tai vuokra­ta kiin­teistön, jon­ka auki­olo­vaa­timuk­set ovat yhteen­sopi­vat hänen omien halu­jen­sa kanssa.) JOS hän kuitenkin päät­tää vuokra­ta kaup­pa­paikan, jos­sa on rajoituk­sia jot­ka eivät ole yhteen­sopi­vat hänen halu­jen­sa kanssa, niin val­tion tehtävä ei ole men­nä muut­ta­maan näitä ehtoja.

    Hin­ta on ihan saman­lainen vuokran (myyn­nin) ehto kuin mikä tahansa muukin. Näistä ehdoista sovi­taan molem­pi­en kau­pan osa­puoltan välil­lä ja molem­pi­en on hyväksyt­tävä ehdot, jot­ta kaup­pa tapah­tuu. Sik­si hin­taes­imerk­ki pätee täysin. On ihan absur­dia väit­tää, että jos minä esim. vuokraan auton, niin meil­lä on oikeus sopia hin­nas­ta, mut­ta ei siitä miten kauan saan pitää autoa vuokral­la, miten mon­ta kilo­me­tria ajaa, miten kor­va­ta aiheut­ta­mani vahin­got yms.

  24. “kulu­tu­so­su­uskun­ta ja sen tuot­ta­ma voit­to jae­taan takaisin asiakkaille ”

    Tuol­lainen ihme on vielä näkemät­tä. HOK-Elan­to (http://www.hok-elanto.fi/fileadmin/HOK_Elanto_yrityksena/Muut/HOK_Elanto_Vuosikertomus.pdf): Liikevoit­to vuon­na 08 23,7 MEUR, asi­aka­somis­ta­jia 517 057, eli liikevoit­toa yhteen­sä 45,84 euroa per omis­ta­ja. Osu­us­mak­sun korkoa jaet­ti­in muis­taak­seni 3,5 euroa, eli reilusti alle 10 pros­ent­tia liikevoitos­ta. Osu­us­pankit ovat vielä kum­mallisem­pia tässä suh­teessa. Pank­ki voi tehdä voit­toa sato­ja euro­ja asi­aka­somis­ta­jaa kohden ja olla mak­samat­ta osu­us­mak­sun korkoa sent­tiäkään. Mihin nämä rahat menevät? Osmo näyt­tää ole­van HOK-Elan­non edus­ta­jis­tossa, osaatko antaa perustel­lun vas­tauk­sen mik­si noin mitätön osa liikevoitos­ta pää­tyy omis­ta­jille? Ilmeis­es­ti koko liikevoit­to ei ole jakokelpoista, mut­ta silti tuo suhde tun­tuu käsittämättömältä.

  25. Eikä kyse ole ain­oas­taan sun­nun­taista. Minä aikoinaan väänsin kau­pan kanssa asi­as­ta ja sil­loin vaa­timuk­se­na oli pitää auki jokaise­na tunti­na, jol­loin kaup­pa on auki. Ark 8–21, la 7–18 ja kesä su 12–21.

    Tun­te­ja olisi tul­lut viikos­sa n. 35 liikaa. Tämä olisi tarkot­tanut käytän­nössä yhtä työn­tek­i­jää lisää tun­neille, jot­ka tuot­ta­vat tap­pi­o­ta. Paikan omis­ta­ja halusi osal­lis­tua tähän pudot­ta­mal­la vuokraa, joten jos­sakin tapauk­ses­sa kyse voisi olla myös vuokrasta. 

    Tässä tapauk­ses­sa löy­tyi rohkea yrit­täjä, joka teki yksin vaa­di­tut tun­nit. Niin kauan kun jaksoi.

  26. Tietenkin makkaras­sa on kama­raa, eihän sitä muuten söisi sikakaaan vinku­mat­ta. Min­ul­la on Eli­nalle muuten karmea uuti­nen: makkaran kuori on eläi­men suol­ta! Ajat­tele nyt!

  27. ARTTURI kir­joit­ti:

    “Has­sua… joku muu voisi syyt­tä kaup­pi­aan sijas­ta kulut­ta­jaa siitä, että kaup­pias myy sitä mitä kulut­ta­ja halu­aa. Ne on yleen­sä ihan toisen nimisiä talousjär­jestelmiä, mis­sä kaup­pias myy sitä mitä kulut­ta­ja ei halua (jos nyt on ylipään­sä mitään myytävää…)”

    Mielestäni tuos­sa on se hyvin tavalli­nen ajat­telu­virhe, että yliarvioidaan toim­i­jan, sub­jek­tin, osu­us. Ja se sub­jek­tiu­den hah­mot­ta­mi­nenkaan ei ihan osu. Rak­en­tei­den rautainen ote sen sijaan sivuutetaan.

    Ei kai ruokakaup­pa olisi päässyt Suomes­sa keskit­tymään näin pitkälle, jos kulut­ta­jat tek­i­sivät jatku­vasti luovia val­in­to­ja? Minus­ta ehkä kaikkein oudoin­ta elin­tarvike­bis­nek­sessä on se, kuin­ka tarmokkaasti suo­ma­laiset keskit­tävät ostok­sen­sa S‑ketjun myymälöihin.

    Jos kulut­ta­jia voi jostain syyt­tää, niin ruokakult­tuurin köy­hyy­destä. Sil­vio Berlus­coni tuli arvioi­neek­si suo­ma­laista ruokaa häm­mästyt­tävän älykkäästi. Suo­ma­laiselle riit­tää ate­ri­ak­si mättö.

    Kau­pan valikoiman ongelmia kuvas­taa mielestäni hyvin se, mil­lai­ta kahvia meille myy­dään. Hyllyssä riit­tää eri­laisia kahvipaket­te­ja, mut­ta yleen­sä vain yksi tai kak­si laat­ua tum­mem­paa paah­toa. Kaik­ki muu on suo­ma­laista rapaa, kevyesti paahdet­tua vaaleaa kahvia. Eikö suo­ma­lais­ten pitäisi maail­man kovim­pana kahvi­juo­jakansana olla kahvin asiantun­ti­joi­ta? Meil­lä val­lit­see vain mono­maanisu­us, jos­sa joka puolel­la, myös siis kahvilois­sa ja baareis­sa, on tar­jol­la ensisi­jais­es­ti vain vaalea­paah­toista. Ongel­ma on siinä, että suo­ma­laiset eivät edes tiedä vai­h­toe­htoa, joten ART­TURIn toivo­maa akti­ivi­su­ut­ta ja kulu­tus­val­in­to­ja ei tule esi­in­tymään vielä pitkään aikaan. 

    Itse asi­as­sa me vielä oikein kehumme kahvi­amme hyväk­si. Kyse on siis pitkälti jälleen diskurssista eli rak­en­teel­lis­es­ta ongelmasta.

  28. “Liian van­ha: Tarkotin tietysti, että sil­lä jol­la on yri­tyk­sessä ylipään­sä val­ta päät­tää asioista saa päät­tää han­k­in­noista ja auki­oloa­joista, jos eduskun­ta ei rajoi­ta tätä vapautta.”

    Mik­si sit­ten suol­lat proba­gan­daa kaup­pi­aas­ta, joka onkin todel­lisu­udessa kuin Mus­tanaamio eli taruolento ?

  29. “Yksi­ty­isyrit­täjäl­lä on vapaus siis päät­tää mil­loin pitää kaup­pansa auki (niis­sä puit­teis­sa jot­ka eduskun­ta aset­taa) ja mitä tuot­tei­ta myy (taas niis­sä eduskun­nan puitteissa.) ”

    KTM:n tutkimuk­ses­sa 98 % yksi­ty­isyrit­täjistä vas­tusti vapaa­ta aukioloa.

  30. “Kaup­pa­paikan omis­ta­ja on riip­pu­vainen vuokralai­sis­taan siinä mis­sä vuokralaiset kaup­pa­paikan omis­ta­jas­ta. Tämä on ihan nor­maalia markkoiden toim­intaa. Toinen ostaa ja toinen myy, eikä kaup­paa tapah­du, jos molem­mat osa­puo­let eivät sitä hyväksy.”

    Kaup­pa­paikan volyy­mi tulee suurten ketju­jen myyn­nistä, erikois­li­ik­keet ovat täy­den­täviä. Jos erikois­li­ikken ase­ma käy vaikeak­si niin ne lop­pu­vat ja asi­akaan on tyy­dyt­tävä mar­ketin tar­jon­taa n.

    Kyseessä on monop­si­ak­si kut­su­tus­ta ilmiöstä eli kun voimatas­apino on jonkun eduk­si niin heikom­pi kär­sii eikä sitä markki­namekanis­mi korjaa.
    Ei markki­na­t­alous ole ideaa­li­nen , jos sal­li­taan suuret yritykset.
    Markki­nat­lous toimii vain kun kaikil­la on saman­laiset edel­ly­tyk­set päästä markkinoille.
    Kun ihmisen on lev­ät­tävä niin ei yksit­täi­nen yrit­täjä kykene 24/7/365 palveluun

  31. Proven­cen mais­tu­vat tomaatit ovat etupäässä suo­tu­isan ilmas­ton ansio­ta. Samo­ja När­piön kasvi­huone­tomaat­te­ja Suomen tor­eil­la myy­dään vuo­den ympäri, luo­mu­tomaat­tikausi menee muu­ta­mas­sa viikos­sa ohi. Lain­säädän­nöl­lä ei tätä mik­sikään muute­ta, geen­i­ma­nip­u­laa­ti­ol­la ennemmin.

  32. Suo­ma­laisen ruokakau­pan kum­mallisu­us on myös siinä, miten näen­näis­es­ti laa­ja valikoima ei olekaan laaja.

    Esimerkik­si Kou­volalaises­sa super­mar­ketis­sa on peri­aat­teessa iso lihaosas­to. Mut­ta mitä siel­lä on? Ensi kak­si hyl­ly­metriä nau­dan keit­toli­haa maku­lu­ul­la 400 g pakkauk­sis­sa, toimit­ta­ja Snell­man. Sit­ten kak­si hyl­ly­metriä nau­dan keit­toli­haa maku­lu­ul­la 400 g pakkauk­sis­sa, toimit­ta­ja Atria. Seu­raavak­si kak­si hyl­ly­metriä nau­dan keit­toli­haa maku­lu­ul­la kol­man­nelta toimit­ta­jal­ta (jon­ka nimeä en muista mut­ta tari­na on kir­jaimel­lis­es­ti tosi).

    Eikö per­in­teis­es­ti kau­pan pitäisi vali­ta toimit­ta­ja, kulut­ta­ja ei saa siitä mitään lisäar­voa täl­lais­es­ta ‘valikoimas­ta’.

    Sama meinin­ki jatkuu juus­to­tiskil­lä, mikä kaukaa kat­sot­tuna näyt­tää lupaaval­ta, mut­ta mis­sä lähin­nä voit vali­ta eri toimit­ta­jien edam-juus­toa eri taval­la pakat­tuna tai eri rasva-%:lla.

  33. Osmo on diag­noosis­saan oike­as­sa, mut­ta valitet­tavasti hänen määräämän­sä lääke ei taitaisi aut­taa. Monop­o­listi­nen rakenne tukkukau­pas­sa ei ole seu­raus­ta kartelleista, vaan skaalae­duista Suomen tapaises­sa har­vaana­su­tus­sa maassa.

    Tässä kohtaa min­un täy­tyy olla jos­sain määrin Art­turin kanssa samaa mieltä. Jos “epäreilut” toim­i­tus­sopimuk­set kiel­let­täisi­in, niin tukkukaup­pa vain vetäy­ty­isi sieltä, mis­sä näitä sopimuk­sia on ennen täy­tynyt kan­nat­tavu­ussy­istä tehdä. Tilalle tulisi toki toisia toimit­ta­jia, mut­ta ruoan hin­ta nousisi. 

    Moni on valmis mak­samaan enem­män ruoas­ta, mut­ta useim­mat eivät. Osmon lääke kor­jaisi osan laatuon­gel­mas­ta, mut­ta pakot­taisi ne ihmiset sub­ven­toimaan herkkusui­ta, joille pahv­in­makuiset tomaatit kelpaisivat.

  34. Isoisäl­läni oli aikoinaan ruokakaup­pa, jon­ka hän oli itse perus­tanut ja täysin omisti (hän­tä harvem­min kut­sut­ti­in nimel­lä, vaan tit­telil­lä “Kaup­pias”), ja jon­ka keskus­li­ike söi, jah­ka hän oli vapaae­htois­es­ti ketju­un liit­tynyt lähin­nä tukkuhin­to­jen paineesta johtuen. Tiedän että hän suurel­la harmil­la suh­tau­tui keskus­li­ik­keen tapaan määrätä tar­jous­tuot­tei­ta, esillepanoa ja valikoimaa- tämä oli jo 70/80-luvun tait­teessa, ennen kuin kaup­pa todel­la keskit­tyi, ja tilanteessa, jos­sa hän oli ns. itsenäi­nen yrit­täjä. Tämä lähin­nä niille, joil­la on illu­u­sioi­ta markki­noiden itseo­h­jau­tu­vu­ud­es­ta ja yrit­täjien vapaud­es­ta valita. 

    Nykyään tilanne lie­nee vielä kehnom­pi, ja luul­tavasti R‑kioskin pitäjä on enem­män vapaa yrit­täjä kuin tämän päivän kaup­pias. Tästä sit­ten seu­raa, että kukkarol­laan on paha äänestää, kun oikei­ta vai­h­toe­hto­ja ei juuri ole olemassa. 

    Onnek­si on Hakaniemen Hal­li, ja kaiketi Avikaisen Leipomokin on edelleen ole­mas­sa (sen pitäjät ovat niin van­ho­ja, että ole­tan sen katoa­van aina, kun en ole käynyt siel­lä), mut­ta ei näil­lä vielä mari­nadi­broi­lerisuikale-mafi­an yli­val­taa nujerreta.

  35. Kaisa R: häh? Väitätkö sinä, että joku voi men­nä S‑ryhmän kaup­paan tekemät­tä val­in­taa men­nä S‑ryhmän kaup­paan? Tämä on kyl­lä aika mie­lenki­in­toinen näke­mys ihmisen toimin­nas­ta. Ihmiset tekevät päätök­siä, eivät rakenteet.

    “Ei kai ruokakaup­pa olisi päässyt Suomes­sa keskit­tymään näin pitkälle, jos kulut­ta­jat tek­i­sivät jatku­vasti luovia valintoja? ”

    Ei kukaan ole väit­tänytkään, että kulut­ta­jat tek­i­sivät luovia val­in­to­ja. (Mitä ikinä ne sit­ten ovatkaan.) Se, että kulut­ta­jat päät­tävät kau­pas­sa mitä osta­vat ja kaup­pi­aat yrit­tävät pitää hyl­lyt täyn­nä tätä tavaraa, joka menee kau­pak­si tarkoit­taa siis sitä, että kulut­ta­jat tekevät val­in­to­ja sen suh­teen mitä tuot­tei­ta osta­vat ja kaup­pi­aat reagoi­vat näi­hin val­in­toi­hin. Tässä ei ole mitään mys­tistä, eikä toim­i­jan osu­ut­ta voi oikein yliarvioida.

    “Kau­pan valikoiman ongelmia kuvas­taa mielestäni hyvin se, mil­lai­ta kahvia meille myy­dään. Hyllyssä riit­tää eri­laisia kahvipaket­te­ja, mut­ta yleen­sä vain yksi tai kak­si laat­ua tum­mem­paa paah­toa. Kaik­ki muu on suo­ma­laista rapaa, kevyesti paahdet­tua vaaleaa kahvia.”

    Tämä edelli­nen lause kuvas­taa mielestäni hyvin asen­net­tasi keskiver­toku­lut­ta­jaan: hänel­lä on väärä maku, sin­ul­la oikea.

    “joten ART­TURIn toivo­maa akti­ivi­su­ut­ta ja kulu­tus­val­in­to­ja ei tule esi­in­tymään vielä pitkään aikaan.”

    Minä en toi­vo mitään akti­ivi­su­ut­ta, vaan minä toivon, että kaup­pi­aiden annetaan rauhas­sa myy­dä sitä mitä osta­jat halu­a­vat, vaik­ka sinä tai Osmo halu­aisit­tekin jotain muuta.

    Liian van­ha: heh… me taide­taan nyt puhua tois­temme ohi. Tot­takai, jos 98% yksi­ty­isyrit­täjistä ei halua tehdä töitä sun­nun­taisin, niin he vas­tus­ta­vat sun­nun­ta­iauki­oloa. Täl­lä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että yksi­ty­isyrit­täjä tekee päätök­siä hal­lit­semien­sa resurssien käytöstä autonomis­es­ti, niis­sä puit­teis­sa, jot­ka eduskun­ta määrää. Eli yrit­täjä saa pitää kaup­paansa auki aivan miten lystää niis­sä puit­teis­sa jois­sa eduskun­ta sal­lii. (Ja toki myös niis­sä puit­teis­sa, kun hän hallinnoi kauppapaikkaansa.)

    “Jos erikois­li­ikken ase­ma käy vaikeak­si niin ne lop­pu­vat ja asi­akaan on tyy­dyt­tävä mar­ketin tar­jon­taa n.”

    Ja kaup­pa­paikan omis­ta­jan tyhji­in liiketiloihin.

    “Kyseessä on monop­si­ak­si kut­su­tus­ta ilmiöstä eli kun voimatas­apino on jonkun eduk­si niin heikom­pi kär­sii eikä sitä markki­namekanis­mi korjaa.”

    Haet nyt var­maankin sanaa monop­soni ja tässä ei ole kyse lainkaan siitä. Pie­nille kaupoille on ole­mas­sa lukuisia vai­h­toe­htoisia kauppapaikkoja.

    “Ei markki­na­t­alous ole ideaa­li­nen , jos sal­li­taan suuret yritykset.”

    Ei tietenkään. Se on kuitenkin huo­mat­tavasti parem­pi kuin mikään vai­h­toe­hto. Toisin kuin luulet markki­na­t­alous “toimii” melkein kaikissa olo­suhteis­sa. (Jopa sil­loin, kun markki­noil­la on monopoli!)

  36. “Sil­vio Berlus­coni tuli arvioi­neek­si suo­ma­laista ruokaa häm­mästyt­tävän älykkäästi. Suo­ma­laiselle riit­tää ate­ri­ak­si mättö.”

    Kyl­lä, aivan oikein! Niin riittää!

    (Tosin älykkäänä en her­raa pidä, mut­ta makun­sa meil­lä kul­lakin. Kaisal­la eri kuin minulla)

    Minus­ta arkiru­uan ei tarvitse olla mitään gourmeta. Ihan hyvän­makuinen ja ter­veelli­nen ruo­ka riit­tää… Juh­la­hetket ovat asia erikseen. 

    Sil­lä resep­til­lä min­ul­la on kolme hoikkaa ja ter­vet­tä las­ta. Itse pidän kuvot­ta­vana iso­jen miesten nyr­pis­te­lyä tomaat­te­ja puris­tele­mas­sa S‑marketissa kuin nir­soil­e­vat hovineidit. 

    Ei voi muu­ta kuin sanoa, että pula-aika olisi paikallaan. 

    Siinä vai­heessa, kun elämä alkaa pyöriä ruuan ympräril­lä, niin voi kat­soa itseään peilistä (jos siihen mahtuu) 

    Ital­ias­sa ja Kreikas­sa ovat Euroopan lihav­im­mat lapset, Suomes­sa ja Slo­va­ki­as­sa Euroopan hoikim­mat. Ja jot­ta ei vale­htelus­ta syytetä, niin lähde: 

    STU/19.08.2008

    Lääkärile­hden mukaan kauhis­telumme lihav­ista lap­sis­tamme näyt­täy­tyy tilas­to­jen val­os­sa vähin­tään oudol­ta: Euro­Science Open Foru­mis­sa Barcelonas­sa esite­tyt tiedot osoit­ta­vat, että Euroopan lihav­im­mat lapset eivät asu Itämeren, vaan Välimeren ran­noil­la. Peräti joka kol­mas ital­ialais- ja mal­ta­lais­lap­si on ylipainoinen.
    Vähiten yli­pain­ois­ia lap­sia on Slo­va­ki­as­sa ja Suomes­sa. Suomes­sa yli­pain­ois­ia lap­sia on hie­man yli kymme­nen pros­ent­tia. Lisäk­si yli­pain­ois­t­en osu­us on Pohjo­is­maid­en pienin. Esimerkik­si Ruot­sis­sa ja Tan­skas­sa noin joka kuudes lap­si on ylipainoinen.

    Kehtaako joku sanoa tämän ääneen Berlus­conille vai pitääkö Osmon “oma maa mustik­ka” ‑lin­ja pintansa.

  37. tcrown, tuol­ta vuosik­er­to­muk­sen sivul­ta 34 löy­tyy hal­li­tuk­sen ehdo­tus yli­jäämän käytöstä:

    - Siir­retään yli­jäämästä varara­has­toon sään­tö­jen 27 §:n mukaises­ti 5.000.000,00 €
    — Mak­se­taan osu­us­mak­sun korkona varsi­naisille osuuk­sille 10 %. Korko mak­se­taan koko vuodelta niille jäse­nille, joiden osu­us­mak­su on kokon­aan mak­set­tuna tilikau­den viimeisenä päivänä ja osu­u­teen liit­tyvä jäsenyys koron­mak­suhetkel­lä jatkuu jos­sain S‑ryhmän osu­uskau­pas­sa. 1.658.562,00 €
    — Siir­retään edel­lis­ten tilikausien yli­jäämätilille 2.156.995,72 €

    Ihan hyvä sum­ma noi­ta yli­jäämiä on kyl­lä ker­tynyt vuosien var­rel­la. Jos HOK laitet­taisi­in nyt lihoik­si, jokaiselle asi­aka­somis­ta­jalle pitäisi mak­saa 560 euroa rahas­toiduista ylijäämistä.

  38. Jos muis­tan oikein, niin lähikau­pas­sa käytet­ty 10€ hyödyt­tää lähi­talout­ta 25€ mut­ta super­mar­ket­tiketjus­sa käytet­ty 10€ vain 14€. 

    Lähi­talouden järkevöit­tämiseen tarvit­taisi­in kuitenkin hyviä kun­nal­lispoli­itikko­ja joka kun­taan, joka ei onnis­tu kirveelläkään.

  39. “Osmo: kenenkään ei ole pakko pitää kaup­paansa auki sun­nun­taina, riip­pumat­ta siitä minkälaiset sään­nöt kaup­pakeskuk­sil­la on. Hän voi joko pitää kaup­paansa kiin­teistössä, joka ei ase­ta kau­pan auki­ololle vaa­timuk­sia tai lopet­taa kau­pan pitämisen.”

    Tuo on vain teo­ri­aa kat­sot­tuna tynnyrintapinreiästä.
    Meil­lä näitä tyn­nyrin­tapin reiästä maail­maa tarkastele­via löy­tyy yllät­tävän paljon.

    Jos sin­ul­la on esim nap­pikaup­pa niin siitä osta­vat tekevät ostok­sen­sa oheisos­toina eli kun käyvät mar­ketista osta­mas­sa tuo­ta standardiruokaa.

    He eivät kävele edes 100 metriä toiseen kiinteistöön.

    Ennen he osta­vat mar­ketista stan­dar­d­i­napin ja käyt­tävät sit­ten vaat­ten lop­pu­un sekana­pituk­sel­la tai heit­tävät sen roski­in tai osta­vat mar­ketista uuden vaatteen

  40. “Haet nyt var­maankin sanaa monop­soni ja tässä ei ole kyse lainkaan siitä. Pie­nille kaupoille on ole­mas­sa lukuisia vai­h­toe­htoisia kauppapaikkoja.”

    Ei ole, erikoiskaup­pa on oheis­myyn­tiä jonkun suuren toim­i­jan kyl­jessä eli ihmiset eivät etsi niitä kovinkaan innokkaasti, pien­tä vähem­mistöä lukuunottamatta

    “Täl­lä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että yksi­ty­isyrit­täjä tekee päätök­siä hal­lit­semien­sa resurssien käytöstä autonomis­es­ti, niis­sä puit­teis­sa, jot­ka eduskun­ta määrää. ”

    Näsävi­i­sailua, elämme oike­as­sa maail­mas­sa, jos­sa on paljon vaikut­tavia tekijöitä

  41. “Ei kukaan ole väit­tänytkään, että kulut­ta­jat tek­i­sivät luovia val­in­to­ja. (Mitä ikinä ne sit­ten ovatkaan.) Se, että kulut­ta­jat päät­tävät kau­pas­sa mitä osta­vat ja kaup­pi­aat yrit­tävät pitää hyl­lyt täyn­nä tätä tavaraa, joka menee kau­pak­si tarkoit­taa siis sitä, ”

    Kulut­ta­ja on ohjat­tavis­sa ole­va eli tavaran määrä ja sijoit­telu ratkai­se­vat mitä kulutetaan.
    Kau­pan poh­japi­irus­tuk­set ovat tiedet­tä, samoin sijoit­telu hyllyyn.
    Kun ihmi­nen on kiireinen niin hän val­it­see helpoim­min ja enite­n­e­sil­lä ole­van tuotteen.
    Sik­si silmänko­rkeudelle sijoite­taan suu­ri­na mäöärinä ne tuot­teet, joi­ta halu­taan myydä

  42. Minä puolestani kaipaisin kaup­poi­hin monipuolisem­paa eines­va­likoimaa ml. pus­sista lau­taselle tai omien saalaat­tien sekaan valmi­ik­si pestyjä salaat­ti­la­jitelmia. Tätä kaikkea kohtu­ulliseen hintaan.

    Alepa (S‑ketjua) on lähikaup­pana ja siel­lä autot­tomana tulee enim­mäk­seen käy­tyä. Iso Pris­ma on myös käve­ly­matkan päässä, joskin siel­lä tulee käy­tyä harvem­min. Lidli­in on noin vartin mat­ka käve­lyi­neen ja bus­sikyytei­neen. Siel­lä tulee käy­tyä vähän use­am­min kuin Prismassa.

    En yhtään ihmettele että kaup­pi­ait­ten enem­mistä vas­tus­taa vapai­ta auki­oloaiko­ja, sil­lä se lisäisi kil­pailua. Vielä tuoreen auki­olo­lain­säädän­töu­ud­is­tuk­sen jäl­keenkin on jäämässä Helsin­gin keskus­tan “ase­matun­nelin” kaupoille lupa painaa rahaa, kun muual­la sijait­se­vat liik­keet joutu­vat sulke­maan viikon­lop­puisin kuudelta oven­sa. Onnek­si kaikkein pien­impi­en liikkeit­ten auki­oloa­jat taidet­ti­in vapauttaa.

    Valikoimien sup­peut­ta enem­män ihmette­len kuitenkin hin­tata­soa. Uskot­tavim­mal­ta minus­ta on kuu­lostanut seli­tys, että suuret ketjut ovat saa­neet ja saa­vat edelleenkin lob­baa­mal­la alueel­liset “yksi­noikeudet” ja siten saa­vat pidet­tyä hin­to­ja korkeam­mal­la. Yksi­noikeudet lain­aus­merkeis­sä, sil­lä saat­taa lähistöl­lä joku eriketjunkin pienem­pi kaup­pa olla, vaan ei vetovoimaisim­malle isolle mar­ketille tasaveroista kilpailijaa.

    Valikoimista vielä sen ver­ran, että eivätköhän valikoimat ole kuitenkin seu­raus­ta asi­akkaiden valin­noista — lop­pu­jen lopuk­si. Vaik­ka joskus ihmette­lenkin esimerkik­si ison mar­ketin kinkkuleikkelei­den lop­u­ton­ta lajimäärää, niin niin vain se on min­ul­lakin yksi tiet­ty merk­ki ja laatu, jota yleen­sä ostan (min­ulle sopi­va maun, pakkauskoon, hin­nan ja ras­va­pi­toisu­u­den kombinaatio).

    Resep­ti­ni kil­pailun lisäämisek­si: kun­nan omis­ta­mat liike­ton­tit myyn­ti­in tar­jouskil­val­la, kaik­ki auki­olosään­te­ly pois, liik­keen­pitoon liit­tyvän sään­te­lyn läpikäyn­ti tarkaan ja van­hen­tuneet ja turhat pykälät pois sekä perus­tu­lon käyt­töönot­to yhdessä vero­tus- ja sosi­aal­i­tur­vare­mon­tin kanssa (toisi markki­noille lisää pieniä jous­tavasti toimivia kaup­po­ja alen­ta­mal­la yrit­täjäk­si ryhtymisen kyn­nys­tä ja kyn­nys­tä ottaa vas­taan mata­lasti palkat­tua tai lyhy­taikaista työtä).

  43. Minus­ta mar­ket­tien kanssa pitäisi keskustel­la: nykyään jo Pris­moissa on pienet luo­mukarsi­nat — olisi outoa, jos lähiruokakarsi­na olisi mah­do­ton. Yleen­sä ostan luo­mukarsi­nas­ta — vaik­ka vähän ihme­tyt­tääkin, voiko 250 gr. espan­jalainen kir­sikkatomaat­ti­ra­sia olla luo­mua. Toki se on sitä Espan­jas­sa pakkaa­mat­tomana — mut­ta entä täällä?

    Mut­ta — hyvä siis on usein parhaan viholli­nen. Emme saa lois­tavaa vihannesto­ria jokaisen käve­ly­matkan päähän, mut­ta jos saisimme suurli­ik­keet kiin­nos­tu­maan myös paikallis­ten laatu­tuot­tei­den tarjonnasta?

    Sitä mukaa kun sittarei­hin on tul­lut poh­jalaisia johta­jia, makkaratiski­in on ruven­nut ilmestymään käris­tet­tä ja helapäätä — laatumakkaroita.

    Touko Met­ti­nen

  44. Kalle Pyöränie­mi kir­joit­ti “… ei suo­ma­laisil­la palkka‑, polt­toaine- ja ajoneu­vokus­tan­nuk­sil­la vält­tämät­tä ole mahdollistakaan”.

    Muual­lakin Euroopas­sa on korkeat palkat, kallis polt­toaine eikä ne autotkaan enää mitään halpo­ja ole.

    Etäisyy­det voi meil­lä jos­sain kor­piseudul­la olla pidem­mät mut­ta ei se selitä asi­aa tiehään asu­tul­la pääkaupunkiseudulla.Eikä noi­ta har­vaan asut­tu­ja aluei­ta kaup­pa sub­ven­toi kyl­lä siel­lä kulut­ta­ja mak­sa ne korkeam­mat kuljetuskustannuksetkin.

    Kyl­lä ykköstek­i­jä on var­maan huonos­ti toimi­va kil­pailu. Alus­sa Lidl hiukan häm­men­si kil­pailua mut­ta näyt­tää jo kotoutuneen suome­laiseen hin­tata­soon. Ja alan uskoa että me suo­ma­laiset olemme kulut­ta­ji­na myös hel­posti kau­pan ohjattavia.

    Olen ollut huo­maav­inani että S‑ryhmä on bonusko­r­tillaan onnis­tunut todel­la luo­maan aitoa ostouskol­lisu­ut­ta. Jos iso per­he keskit­tää ostok­sen­sa saat­taa se saa­da 5% bonuk­senkin. Kun seu­raa­van ker­ran kävin S‑kaupassa laskin ostok­sis­tani 5% alen­nuk­sel­la ver­tailuhin­nat. Sil­lä alkoi olla jo merk­i­tys­tä. Saman havaitsin kun ajoin ABC huoltoase­man ohi. Seudun kalleim­mat perushin­nat muut­tui­v­atkin ihan siedet­täviksi kun niistä las­ki 5% bonuksen.

    Ei ihme että S‑ryhmä paisuu.

    Kesko on puris­tanut kaup­pi­asyrit­täjän­sä ilmeis­es­ti aivan nurkkaan ja vuosia sit­ten huonon­net­tu bonusjär­jestelmä tun­tuu pääosin aika hyödyttömältä.

    Ei voi kun onnitel­la S‑ryhmää taitavas­ta markkinoinnista.

  45. Muual­lakin Euroopas­sa on korkeat palkat, kallis polt­toaine eikä ne autotkaan enää mitään halpo­ja ole.

    Etäisyy­det voi meil­lä jos­sain kor­piseudul­la olla pidem­mät mut­ta ei se selitä asi­aa tiehään asu­tul­la pääkaupunkiseudulla.Eikä noi­ta har­vaan asut­tu­ja aluei­ta kaup­pa sub­ven­toi kyl­lä siel­lä kulut­ta­ja mak­sa ne korkeam­mat kuljetuskustannuksetkin.

    Voi tietysti myös kat­soa suo­ma­laisen pel­toalan tuot­to­ja ja ulko­mail­ta tuo­ta­van kor­vaa­van tuot­teen kul­je­tuskus­tan­nuk­sia. Esimerkik­si perunan hehtaarisato on Sak­sas­sa tuplat Suomeen ver­rat­tuna, puhu­mat­takaan sit­ten vaik­ka kasvi­huonevil­je­lyn kus­tan­nuk­sista ver­rat­tuna mai­hin jois­sa vihan­nek­sia voi kas­vat­taa ulkos­al­la. Kul­je­tus­matkat tilal­ta kaup­paan ovat myös huo­mat­tavasti pitem­piä, oli sit­ten kyse koti­mais­es­ta tai ulko­mais­es­ta tavaras­ta. Olisi aika erikoista jos näil­lä seikoil­la ei olisi merkit­tävää vaiku­tus­ta ruuan hin­taan Suomessa.

  46. GranpaIg­or:

    “Seudun kalleim­mat perushin­nat muut­tui­v­atkin ihan siedet­täviksi kun niistä las­ki 5% bonuksen.”

    Tarkoi­tat var­maan onnitel­la S‑ryhmää hyvän markki­noin­nin sijaan siitä, että he tar­joa­vat kulut­ta­jalle paras­ta tuotetta?

  47. Anteek­si nyt, mut­ta mitkä ihmeen “pitkät etäisyy­det”? Maan neljästä suures­ta kaupingista kolme on sata­makaupunke­ja, mikä ihmeen pakko tukkuli­ik­keen on palvel­la koko maa­ta samoil­la hin­noil­la, valikoimal­la ja ehdoil­la? Esim. Pohjois-Ital­ias­sa syödään aika paljon etelässä kas­vatet­tua ruokaa, on tuokin sel­l­ainen tuhan­nen kilo­metrin siivu, ja paljon huonom­mil­la teil­lä. Jostain syys­tä se on kuitenkin tuoret­ta ja mak­saa puo­let siitä miitä tääl­lä. Olen joskus leikkinyt ajatuk­sel­la, että avaisi ital­i­aisen perus­mar­ketin kopi­on Helsingis­sä, yksi kont­ti päivässä suo­raan Bolog­nas­ta. Ei se kul­je­tus nyt niin kallista ole.

  48. tpyy­lu­o­ma: yksi Kuo­pi­on kaup­pa­hal­limyyjä yrit­tää jo vähän sama (myy jopa ital­ialaista ker­maa!) ja kaup­pa käy hyvin. Valitet­tavasti hänel­lä ei kyl­lä oo tuorevihanneksia.

  49. Art­turin logi­ikalla Neu­vos­toli­itossa oli maail­man parhaat kau­pat, kun asi­akkaat oli­vat niin tyy­tyväisiä, että osti­vat ne tavaras­ta tyhjäksi.

  50. Suuria yri­tyk­siä ei syn­ny kil­pailua rajoit­ta­maan. Suuret yri­tyk­set ovat tietysti merk­ki siitä, että kil­pailu ei ole täy­del­listä, mut­ta kil­pailu ei edes voi olla täy­del­listä sil­loin, kun markki­noil­la on merkit­täviä skaalaetuja.

    Jos skaalae­tu on sel­l­ainen, että kau­pan koon kaksinker­tais­t­a­mi­nen vähen­tää kus­tan­nuk­sia vaik­ka 10 pros­ent­tia (skaalae­tu riip­puu tietenkin yksikkökoos­ta; jos­sain kohtaa skaalae­t­ua ei enää ole) niin kah­den kil­pail­e­van kaup­pi­aan on mah­dol­lista tehdä kum­mallekin voit­toa siten, että toinen ostaa toisen kau­pan sum­mal­la, joka vas­taa tämän toisen kaup­pi­aan kau­pas­taan saamien tulo­jen nyk­yarvoa ja vaik­ka 10 pros­ent­tia päälle. Kos­ka yksikkökus­tan­nuk­set vähenivät 10 pros­ent­tia, mut­ta volyy­mi tuplaan­tui, syn­tyi lisäkatet­ta 20 pros­ent­tia alku­peräis­es­tä. Puo­let tästä hyödys­tä meni entiselle kil­pail­i­jalle, mut­ta molem­mat rikastuivat.

    Tätä pide­tään yleen­sä “pahana”, kos­ka kau­pan kil­pailu painaa kus­tan­nuk­sia alaspäin. Jos markki­noil­la on vain muu­ta­ma iso toim­i­ja, niiden on helpom­pi pitää yllä kartel­lia tms, jol­la ne saa­vat laskutet­tua yli­hin­taa. Täl­löin hin­tarak­en­teek­si muo­dos­tuu ns. under­cut-proof- hin­ta, ei niinkään kil­pailulli­nen markkinahinta.

    Käsit­tääk­seni kil­pailu­vi­ra­nomaiset pyrkivät yleen­sä selvit­tämään jotain kaup­po­ja hyväksyessään, olisiko mah­dol­lis­es­ti muo­dos­tu­va under­cut-proof-hin­tarakenne kulut­ta­jan kannal­ta edullisem­pi kuin van­ha, korkeampi­en kus­tan­nusten mut­ta kil­pailullisem­min muo­dosta­ma hin­ta. Jos näin on, niin yhdis­tymiset sallitaan.

    Tois­taisek­si Suomes­sa hin­nat ovat painuneet alas kil­pailun lisään­tyessä, mut­ta toisaal­ta jonkin ver­ran laadus­sa on menetet­ty. Lisäk­si on vaikeaa ellei mah­do­ton­ta arvioi­da dynaamisia vaikutuksia.

    Tässäkin Krug­manin teo­ria skaalae­duista ja vari­aa­tion arvostamis­es­ta mielestäni toimii, vaik­ka se onkin kehitet­ty kan­sain­väliseen kaup­paan. Jos ihmiset arvosta­vat laa­jem­paa valikoimaa, niin kil­pailua syn­tyy silti, vaik­ka skaalae­dut oli­si­vat merkit­tävät. Toisaal­ta, jos skaalae­dut ovat suurem­mat kuin valikoiman arvos­tus, niin pakot­ta­mal­la valikoimaa suurem­mak­si, tehdään teho­ton tulon­si­ir­to hal­paa arvostavil­ta valikoimaa arvostaville. 

    Tam­pereen Tam­me­las­sa (parisa­taa metriä rautatiease­mal­ta) oli jonkin aikaa ital­ialainen ruokakaup­pa, mut­ta se meni pian nurin. Suomen kol­man­nek­si suurim­man kaupun­gin tiheim­min asu­tus­ta kaupungi­nosas­ta ei löy­tynyt tarpeek­si asi­akaskun­taa näille bolog­nan herkuille. 

    Miten niitä löy­ty­isi jostain När­piöstä, jos­sa on vähem­män asukkai­ta kuin Tammelassa?

  51. Art­turi: Hiukan on var­maan silmälasien väristä tai näkökul­mas­ta kiin­ni nimit­tääkö hyväk­si markki­noin­niksi vai parhaak­si tuot­teek­si. Ehkä pitäisi sanoa että osaa­va markki­noin­ti­jo­hto on luonut hyvän kulut­ta­jan arvosta­man kon­septin. En viit­sisi puhua bonusjär­jestelmästä tuotteena.

    Mut­ta kun ver­taan S‑ryhmän bonusjär­jestelmää K‑ryhmän vas­taavaan nyky­isil­lä vuosia sit­ten huonon­ne­tu­il­la eduil­la en voi kuin onnitel­la S‑ryhmää.

    Vaik­ka joskus vuosia, vuosia sit­ten suosin elin­tarvikeostok­sis­sa K‑kauppoja niin olen ajat sit­ten jo havain­nut vaikka­pa S‑ryhmän kau­pat parem­mik­si. Onpa tuol­lainen sub­jek­ti­ivi­nen yleisarvio. 

    Enkä oikein löy­dä muu­ta seli­tys­tä kuin K‑ryhmän orju­ut­ta­neen kaup­pi­aansa niin nurkkaan ahneessa tulok­sen­tekomielessä että vain todel­liset ihmemiehet ja sat­tumal­ta enää pär­jäävät taloudel­lis­es­ti kaup­pi­aina. Ja jos “liian hyvin” menee niin keskus­li­ike nos­taa veloituk­si­aan ellei nou­se­vaa veloi­tus­mekanis­mia ole jo valmi­ik­si raken­net­tu kaup­pa­paikka­sopimuk­si­in yms.

  52. Art­turi: “Pie­nille kaupoille on ole­mas­sa lukuisia vai­h­toe­htoisia kauppapaikkoja.”

    Peri­aat­teessa ehkä. Mut­ta käytän­nössä tilanne on sel­l­ainen, että ain­oas­taan isoil­la toim­i­joil­la (kiin­teistön­o­mis­ta­jat ja kaup­pali­ik­keet) on riit­tävästi lob­baamis­val­taa tehdä a) lain­säädän­nöstä ja muus­ta sään­nöstöstä heitä suo­si­va ja b) kaavoitut­taa alueet, liiken­ney­htey­det ja kaup­pa­paikat heitä suosiviksi.

    Mielestäni Osmo on oike­as­sa siinä, että Suomen nykyi­nen kaup­pa (muukin kuin ruokakaup­pa) on osin epäter­veel­lä poh­jal­la, mut­ta nähdäk­seni ongel­ma on kau­pan suur­toim­i­joiden ja poli­ti­ikan liian läheiset välit.

    Tätä voi yrit­tää kor­ja­ta lähin­nä lisäämäl­lä läpinäkyvyyt­tä, lisäämäl­lä ihmis­ten poli­it­tista akti­ivi­su­ut­ta, vähen­tämäl­lä poli­it­tista val­taa tai “pakot­ta­mal­la” kil­pailu toisen­laisek­si sään­nöksin. Minä en ole ollenkaan vaku­ut­tunut, että jälkim­mäi­nen tapa olisi paras kor­jaus­li­ike, kuten Osmo vihjaa.

    Toinen syy Osmon ja min­un kaltais­teni elit­istien nuri­naan valikoiman kehnoud­es­ta ja hin­to­jen kalleud­es­ta lie­nee siinä, että suo­ma­laiset kulut­ta­jat eivät osaa vaa­tia “parem­pia” tuot­tei­ta. Mut­ta ihmekkö tuo, kun mei­dät koulus­ta läh­tien opete­taan mukater­veel­lis­ten maut­tomien laitosmössö­jen pariin.

    Kari

  53. Tiedemies, sem­moisia deli­tyyp­pisiä kaup­po­ja jot­ka myy ital­ialaisia, ran­skalaisia ja/tai espan­jalaisia tuot­tei­ta on ainakin Helsingis­sä usei­ta. Vähän samaa sar­jaa on itä­maiset ruokakau­pat. Nämä kuitenkin myyvät lähin­nä öljyjä, maustei­ta, kui­v­at­tu­ja tuot­tei­ta, tms. säi­lykkeitä. Ja näitä löy­tyy vähän parem­min varustel­lus­ta mar­ketista ihan hyvin, suurin osa niiden myyn­nistä on nimeno­maan täl­laisia kestoelin­tarvikkei­ta. Hain takaa sem­moista täyt­tä super­mar­ket­tia, Art­turin vink­ki Kuo­pios­ta pitänee käy­dä kat­sas­ta­mas­sa jah­ka käynå

    Se mis­sä on ongelmia on tuore­tavarat. Kasvikset, leipä, liha, juus­to. Ongel­man voi tiivistää niin ettei saa edes rahal­la, mikä ottaen huomioon että henk. koht. miel­tymyk­set tuskin on kovin yksilöl­lisiä tarkoit­taa että moni muukin sitä kaipaa. Tämä haiskah­taa kil­pailun puut­teelta. Kes­ki- ja Etelä-Euroopas­sa säädel­lään kaavoituk­sel­la kil­pailua, men­tal­i­teetil­la että pikkukaup­pa on pidet­tävä henkissä. Teo­ri­as­sa tämä tuot­taa kalli­in ja huonon valikoiman, käytän­nössä päin­vas­toin. Yleen­sä kun teo­ria ei ennus­ta todel­lisu­ut­ta niin vai­hde­taan teoriaa.

    Mut­ta tämä kos­kee kyl­lä mar­ket­ti­akin, melkein mis­sä tahansa muus­sa maas­sa tuol­laises­sa ison City­mar­ketin kokoises­sa kau­pas­sa on val­ta­va valikoima. Pari vuot­ta sit­ten kävin ohi ajaes­sani Liet­tuas­sa sem­moi­ses­sa parin sadan neliön lähiökau­pas­sa ja sekin pesi men­nen tullen keskiver­to Prisman.

    Voihan tätä yrit­tää selit­tää ruokakult­tuuril­la, mut­ta täl­läkin het­kel­lä tuhan­net suo­ma­laiset naut­tii tuor­eista man­sikoista, herneistä, ja kalas­ta kun on kesä ja torikaup­pa kukois­taa, mar­keteista näitä ei saa. Syytän duop­o­lia, elin­tarvike­te­ol­lisu­ut­ta tuke­vaa lain­säätäjää, ja kaavoit­ta­jaa. Jos nyt vaik­ka aloitet­taisi­in siitä, että kun on se stan­dard­ikaup­pakeskus jos­sa on käytävä ja sen päis­sä ne kak­si mar­ket­tia, niin siihen käytävälle ihan kaavoite­taan myyn­ti­tiskit pienkaup­pi­aille ihan niin kuin torilla.

  54. Vielä, olen sen ver­ran kyp­sä tuo­hon tar­jon­taan, että olen ihan vakavasti harkin­nut omaa pien­tä kasvi­huonet­ta. Ei sinän­sä että min­ua kiin­nos­taisi vil­je­ly pätkääkään. Mui­ta halukkai­ta? Eli vaik­ka sem­moinen 50 neliön kasvi­huone jon­nekin Helsinki­in kimpassa.

  55. Taneli Salo­vaara: häh? Tässähän on kyse siitä, että toinen yri­tys men­estyy markki­noil­la parem­min kuin toinen ja selit­täväk­si tek­i­jäk­si tar­jo­taan tämän men­estyvän yri­tyk­sen parem­paa tuotet­ta. Tämä ei liity mitenkään Neuvostoliittoon.

    Kari:“on riit­tävästi lob­baamis­val­taa tehdä a) lain­säädän­nöstä ja muus­ta sään­nöstöstä heitä suosiva”

    häh? Miten ihmeessä voit väit­tää jotain täl­laista, kun eduskun­ta säätää lake­ja, jot­ka rajoit­ta­vat niiden vapaut­ta sopia vuokrae­hdoista. Minus­ta vaikut­taa, että pienyrit­täjien edun­val­ton­ta on onnis­tunut huo­mat­tavasti paremmin.

    “b) kaavoitut­taa alueet, liiken­ney­htey­det ja kaup­pa­paikat heitä suosiviksi.”

    Tästä olen tasan samaa mieltä. Tämä on osasyy mik­si kun­nan kaavoitus­mo­nop­o­li aiheut­taa huo­mat­tavasti enem­män hait­taa kuin siitä on hyötyä.

    “Tätä voi yrit­tää kor­ja­ta lähin­nä lisäämäl­lä läpinäkyvyyt­tä, lisäämäl­lä ihmis­ten poli­it­tista akti­ivi­su­ut­ta, vähen­tämäl­lä poli­it­tista val­taa tai “pakot­ta­mal­la” kil­pailu toisen­laisek­si säännöksin.”

    Valitet­tavasti ain­oas­taan poli­it­tisen val­lan vähen­tämi­nen on kestävä ratkaisu, kos­ka liike-elämä yrit­tää vaikut­taa poli­itikkoi­hin niin kauan, kuin poli­itikoil­la on val­ta vaikut­taa sen liike­toim­intaan. Tästä kan­nus­times­ta ei voi päästä eroon muuten kuin pois­ta­mal­la poli­itikoil­ta tämä val­ta. Poli­itikot eivät tietenkään itse halua luop­ua tästä val­las­ta, kos­ka se on eri­no­mainen tulonlähde.

  56. tpyy­lu­o­ma: Eikö oo helpom­paa vaan käy­dä Hakaniemen hal­lis­sa hake­mas­sa ne vihan­nek­set, juus­tot, muut maito­tuot­teet ja liha, kuin perus­taa oma kasvihuone?

    Mä oon sun kanssa samaa mieltä siitä, että kaavoit­ta­jan ei pitäisi suosia iso­ja kau­pan yksiköitä, mut­ta ei sen mun mielestä pitäisi suosia pieniä. Kaavoitus pitäis olla tas­a­puolista, jot­ta ihmiset pää­si­sivät ilmaise­maan pref­er­enssin­sä markki­noil­la mah­dol­lisim­man vapaasti. Jos tästä seu­rauk­se­na tulee iso­ja mar­ket­te­ja jois­sa on huono valikoima, niin sit­ten tulee. Tar­jon­ta kuitenkin vas­taa kysyntää.

    Minus­ta monel­la tässä ketjus­sa kir­joit­ta­jal­la on asenne (en tarkoi­ta nyt sin­ua tpyy­lu­o­ma), että heil­lä on parem­pi maku kuin muil­la ja kos­ka muut eivät tajua vapaae­htois­es­ti paran­taa makuaan, niin se on tehtävä pakolla.

  57. Iso­jen mar­ket­tien valikoimien muotou­tu­mis­es­ta en tiedä muu­ta kuin että aivan var­masti ne pyritään kokoa­maan mah­dol­lisim­man vähäl­lä vaival­la eli kus­tan­nuk­sil­la. Elin­tarvikkei­den ost­a­mi­nen vähissä eris­sä monil­ta tuot­ta­jil­ta on taa­tusti han­kalam­paa eli kalli­im­paa kuin niiden ost­a­mi­nen yht­enä isona stan­dard­i­mas­sana. Jo tämä vakioitu stan­dard­iruo­ka on Suomes­sa kalli­im­paa kuin muual­la EU:ssa! Tämän todisti Lidl (jos­sa on vähän toisen­laista stan­dard­i­tavaraa; ainakin oikein hyvää viini­ha­pankaalia. Ja kyl­lä, hapankaalia saa myös suo­ma­lai­sista marketeista.)

    Kaik­ki sanovat mielel­lään mak­sa­vansa enem­män fiin­im­mistä herkuista ja luo­mus­ta. Enpä tiedä kuin­ka moni lop­ul­ta oikeasti olisi siihen valmis – mik­seivät ne kalli­it luo­mut käy kau­pak­si jos niitä super­mar­ketis­sa on? (Hesan kaup­pa­halleis­sa ja tor­eil­la on päätähuimaa­vat hin­nat. Henkilöko­htaisen kokki­ni tekemä ruo­ka mais­tuu minus­ta jo nyt hyvältä, ihan taval­li­sista mar­ket­tien stan­dard­i­raa­ka-aineista tehtynä; en tiedä miten paljon olisin valmis mak­samaan siitä että mais­telisin hurmi­oti­las­sa yli­maal­lisia herkku­ja ruokapöy­dässä – enhän ole var­ma edes saavut­taisinko sitä hurmi­oti­laa. Niitä makei­ta tomaat­te­ja kyl­lä kaipaisin, oikeasti.)

    Jot­ta suo­ma­laiset oli­si­vat valmi­it mak­samaan enem­män ruoas­ta ja tavoit­telisi­vat sen tuo­maa hurmi­oti­laa, meil­lä pitäisi muu­toinkin olla sosi­aalisem­pi ate­ri­akult­tuuri. Ate­ri­oin­nin pitäisi kuu­lua elämän huvi­tuk­si­in ryyp­päämisen rinnalla.

    Pien­ten lähikaup­po­jen toim­intakult­tuuri­in heti Pohjo­is­mai­ta eteläm­mäs men­täessä kuu­luu, että kaup­paa on koko per­he hoita­mas­sa, per­he asuu kau­pan yläk­er­ras­sa ja viet­tää koko valveil­laoloaikansa palvelu­valmi­udessa. He eivät kat­so vält­tämät­tömäk­si lähteä tasan tietyn tun­timäärän jäl­keen koti­in kauas pois työ­paikalta eivätkä liioin matkus­taa vuosit­tain ulko­maille ja olla muuten vain usei­ta viikko­ja pois­sa töistä. Elämää vietetään kau­pas­sa niin kuin suo­ma­lainen maa­jus­si ehkä vielä voi maal­la viet­tää elämään­sä kotosalla.

    En minä tiedä mik­sei tämä Suomes­sa tule kysymyk­seen, ei ainakaan kan­ta­suo­ma­lais­ten elämässä. En tiedä olisinko itsekään halukas sel­l­aiseen elämään; toisaal­ta ei se kamalal­takaan minus­ta vaiku­ta, jos joku niin elää.

    Seurasin yhden lähikau­pan kuole­maa. Sitä aiem­min hoi­tanut van­ha pariskun­ta eli juuri kuvaile­mal­lani taval­la, aina kau­pas­saan. Sit­ten kau­pan osti nuori pariskun­ta joka oli hir­mu innokas ja ideoita riit­ti. Muu­ta­ma vuosi kaup­paelämää riit­ti nuorelle pariskun­nalle, eikä sitäkään lähikaup­paa enää ole. Ymmärtääk­seni se ei men­nyt konkurssi­in, mut­ta ei kan­nat­tanut sen­tään niin hyvin, että kaup­pi­as­pariskun­ta olisi voin­ut palkata työn­tek­i­jöitä, jot­ta itse olisi vapau­tunut lähtemään kau­pas­taan pois elämää viettämään.

    Niin kuin Kalle Pyöränie­mi edel­lä kir­joit­ti: kyse on toim­intakult­tuurista – myös henkilöko­htaisel­la tasolla.

  58. Hesaris­sa oli tänään esitet­ty arvio kotikasvi­huonei­den määrästä. Ilmi­selvästi moni muukin on kyp­synyt val­lit­se­vaan tarjontaan.

    [/offtopic]

  59. Huoli­mat­ta siitä, että skaalae­dut ovat voineet ajaa mei­dät nykyiseen kah­den ketjun ahdinkoon, voisi paran­nus­ta tuot­tei­den heikkoon laatu­un saa­da juuri Osmon ehdot­ta­mal­la taval­la. Kaup­pias voisi taas olla kaup­pias, ja kil­pail­la pait­si sen toisen ketjun myös oman ketjun kaup­pi­aiden kanssa. Elin­ta­son nousu on nos­tanut kalli­impi­en (=laadukkaampi­en) tuot­tei­den myyn­tiä. Jos tätä trendiä halu­taan hyö­dyn­tää suo­ma­laisen ruoan laadun (=kil­pailukyvyn) paran­tamises­sa, pitää laat­ua saa­da ketjukau­pas­takin, eikä vain Hgin keskus­tan deleistä.

  60. Lueske­lin osan viesteistä, en tiedä, onko joku käsitel­lyt jo aihet­ta, mut­ta mik­si ihmeessä man­sikat Kuo­pi­on toril­la mak­soi­vat muu­ta­ma päivä sit­ten 5 euroa litra. Osa man­sikoista oli tuo­tu 40 kilo­metrin päästä Suo­nen­joelta eli oli käsit­tääk­seni lähiruokaa.

    Tam­me­lan toril­la man­sikoiden litrahin­ta oli 3–5 euroa?

    Kuo­pi­on toria ollaan ehkä run­tele­mas­sa lisää, toiv­ot­tavasti pitävät kuitenkin näp­pin­sä erossa kala­hal­lista. Kyse on Suomen ain­oas­ta Jugend-tyyp­pis­es­tä kalahallista.

    Kaupun­gin joitakin silmääteke­viä haas­tatelti­in, nämä eivät tun­tuneet ymmärtävän mitään raken­nushis­to­ri­al­li­sista arvoista. Tuoneeko torin alla ole­va suuri parkki­hal­li man­sikoiden hin­taan koro­tus­ta. Silmäätekevän mukaan parkkipaikko­ja keskus­tas­sa pitää olla paljon, kun aina sil­loin täl­löin on tilantei­ta, että parkkipaikat eivät riitä. Perustelu kuu­losti erikoiselta.

  61. Sas­ka Tuo­masjukan kanssa olen ehdot­tomasti samaa mieltä, että kaup­pi­aiden pitäisi tul­la taas kaup­pi­aik­si ja saa­da kil­pail­la oman ketjun­sa myymälöi­den kanssa, toimia vapaina yrittäjinä.

    Taisi olla vuosi kak­si takaperin, kun huip­pukok­ki Hans Välimä­ki tote­si jos­sakin lehdessä alka­vansa vil­jel­lä juurek­sia rav­in­to­lakäyt­töön, kos­ka lop­putalves­ta ei yksinker­tais­es­ti kuulem­ma ole tässä maas­sa syömäkelpoisia juurek­sia saatavil­la, vaik­ka mak­sukykyä löytyisikin. 

    Olen minäkin joskus pyöritel­lyt mar­ketin laareis­sa liki euron kilo mak­savia perunoi­ta, jot­ka ovat läpeen­sä mätiä. Kir­jaimel­lis­es­ti. Ylipään­sä pilal­la ole­va “tuore” ruo­ka, jota tuoreena kau­pataan, on niin yleistä, ettei siitä viit­si edes valit­taa, kos­ka kau­pas­sa kuitenkin levit­televät käsiään ja totea­vat, että täm­möistä tämä on, kiitos palauttes­ta. Valitet­ta­van tot­ta, että usein aivan väärä ihmi­nen joutuu kestämään negati­ivisen palautteen.

    Ker­ran (ain­oan ker­ran) kim­paan­n­uin koti­mai­sista herkkusienistä, jot­ka oli­vat hävyt­tömän pilal­la ennen myyn­tipäivän umpeu­tu­mista, ja lähetin san­gen vihaista palautet­ta tuot­ta­jalle asti pelkän kau­pan sijaan (mädis­tä paprikoista/nektariineista/mistä hyvän­sä, joka on valmi­ik­si pakat­tu ei tosin aina edes tiedä kuka ne on tuottanut). 

    Koti­mais­ten herkkusien­ten tot­ta­jal­ta saa­mani ylim­ielisen vas­tauk­sen jäl­keen en ole kyseisi­in tuot­teisi­in koskenut, enkä koske — tote­si­vat, että jos nyt jos­sakin hei­dän tuot­teessaan jotain vikaa olisikin, niin se menee kyl­lä kul­je­tuk­sen ja logis­ti­ikan piikki­in, mut­ta että toki aina sitä voi koit­taa petra­ta, kiitos vain palaut­teesta, hyviä sieni­hetk­iä, ja etteivät muuten olisi omas­sa kaapis­sa pahentuneet?

    Ja niin edelleen. Onko se muka sno­bis­mia, jos omaa edes jonkun sort­tisia laatu­vaa­timuk­sia ruokansa suhteen?

  62. Sään­te­lyn ongel­ma on, että sitä ehdot­ta­vat kuvit­tel­e­vat yleen­sä, että saadaan “some­thing for noth­ing”, eli että jos vain kiel­letään tämä tai vaa­di­taan tuo, niin saadaan jokin ongel­mako­h­ta kor­jat­tua tuos­ta vaan.

    Valikoimaa saataisi­in var­maan paran­net­tua sään­te­lyl­lä tässä yhtey­dessä, enkä minä sitä ole kiistänyt, mut­ta on jotenkin has­sua väit­tää, ettei se söisi kat­tei­ta ja nos­taisi hintoja. 

    Jostain ne skaalae­dutkin tule­vat, tietysti. Logis­ti­ikkaketjuis­sa ne syn­tyvät usein vähän epäin­tu­iti­ivis­es­ti. Ei ole mitenkään san­ot­tua, ettei Kuo­pi­on torille tuo­tu man­sik­ka olisi oikeasti kus­tan­nuk­sil­taan suurem­pi. Toki pidän mah­dol­lise­na, että kyse on myös jostain kartel­lista tms. kil­pailun puutteesta.

  63. a m‑b: Kuo­pi­on kaup­pa­hal­li on kyl­lä jugen­dia, mut­ta kala­hal­lisi­ipi ei.

    Kala­hal­lisi­iv­en purkami­nen paran­taisi kaup­pa­hallin ase­maa torimiljöössä.

  64. a m‑b: Noista man­sikoiden hin­noista vielä. Hin­nat muo­dos­tu­vat kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaan, eivätkä kul­je­tuskus­tan­nusten tai minkään muunkaan kus­tan­nuk­sen mukaan.

  65. On ketju­jen mar­keteil­la hyvätkin puolen­sa, ainakin niille jot­ka asu­vat lähellä.
    Hin­tata­so on yht­enäi­nen joka kau­pas­sa. Kulut­ta­jana ei tarvitse olla niin skarp­pina ostok­sia tehdessä. Villeis­sä pikkukaupois­sa hin­ta­haitar­it ovat melkoisia. Minä en ole lainkaan vaku­ut­tunut, että hin­tata­so ainakaan lask­isi pikkukaup­po­jen myötä.
    Mar­keteista saa myös kaiken tarvit­se­mansa yhdestä ja samas­ta paikas­ta. Muis­tuu mieleeni erään radiotoimit­ta­jan jut­tu Ital­ista, jos­sa hän oli vierail­lut ystävän­sä luona. Toimit­ta­ja oli ker­tonut ystävälleen kade­hti­vansa Ital­ialaisen kaupun­gin pieniä erikois­li­ikkeitä, Suomes­sa kun ei ole nykään kuin mar­ket­te­ja. Ystävä oli sitä mieltä, että pikkukau­pat ovat yhtä hel­vettiä ja mielum­min hän tek­isi ruokaos­tok­sen­sa mar­ketis­sa. Nyt ruokaos­tosten tekem­i­nen kestää koko iltapäivän, kun pitää käy­dä erik­seen leipäkau­pas­sa, lihakau­pas­sa ja vihan­neskau­pas­sa jne.
    Olen myös huo­man­nut, että mon­et mar­ketit ovat ulkois­ta­neet ainakin lihan ja kalan myyn­nin yksi­ty­isille yri­tyk­sille jot­ka toimi­vat mar­ketin tilois­sa. Taval­laan ollaan palaa­mas­sa kaup­pa­hal­li­tyyp­piseen toim­intaan. Olet­taisi, että sen myötä tuot­tei­den laatukin paranisi.

  66. “Noista man­sikoiden hin­noista vielä. Hin­nat muo­dos­tu­vat kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaan, eivätkä kul­je­tuskus­tan­nusten tai minkään muunkaan kus­tan­nuk­sen mukaan”

    Jos mansinkan hin­ta las­kee alle tuotan­tokus­tan­nusten niin man­sikan tuot­ta­jat alka­vat rajoitaaa tuotan­toa jät­tämäl­lä osan poim­i­mat­ta ‚tai osa lopet­ta­mal­la toiminnan.
    Tuot­ta­ja ja myyjä voivat manipuoloi­da hin­taa monel­la tavalla

  67. Tiedemies: Tai voisiko olla, että Pirkan­maal­la man­sikat kyp­syvät aikaisem­min, joten niitä on sil­lä suun­nal­la enem­män saatavis­sa suh­teessa kysyntään.

    Man­sikanvil­jeli­jöi­den kartellin spekut­ta­mi­nen on kyl­lä aika ufoa. Mon­tako man­sikan­tuot­ta­jaa Suo­nen­joel­la oikein on? Miten he onnis­tu­isi­vat neu­vot­tele­maan monop­o­li­hin­nan riit­tävil­lä transak­tiokus­tan­nuk­sil­la ja valvo­maan tämän hin­nan noudattamista?

    “Jostain ne skaalae­dutkin tule­vat, tietysti. Logis­ti­ikkaketjuis­sa ne syn­tyvät usein vähän epäintuitiivisesti.”

    Tämä on kyl­lä kul­la­nar­voinen neu­vo oikeas­t­aan kaikille. Se, että itse ei tiedä mik­si markki­nat toimi­va juuri niin kuin toimi­vat ei tarkoi­ta sitä etteikö toim­inta olisi tehokas­ta tai, että toim­intaa olisi paran­net­tavis­sa säätelyllä.

  68. “Iso­jen mar­ket­tien valikoimien muotou­tu­mis­es­ta en tiedä muu­ta kuin että aivan var­masti ne pyritään kokoa­maan mah­dol­lisim­man vähäl­lä vaival­la eli kustannuksilla”

    Iso­jen mar­ket­tien kus­tan­nuste­hokku­us per­su­tuu siihen, että ne siirtävät kus­tan­nuk­sia asi­akkaille ja tuottajille.
    Kus­tan­nuste­hokku­ude näkökul­mas­ta ketjut ovat loisia, jot­ka kykenevät manip­u­loimaan omaa kus­tan­nus­ta­soaan siirtämäl­lä niitä muille.
    Esim asi­akas ajaa pitem­män matkan ja kor­vaa jakeluliikenteen
    Tai tuot­ta­jat toimit­ta­vat tavaran keskus­varas­toon tai hyl­lyyn ja taas ketjul­ta säästyy näen­näiseti kuluja.

    Kun kil­pailu hyvistä hyl­ly­paikoista on kovaa niin kil­pailus­sa parhaan paikan saa se , joka mak­saa eniten ketjun johdolle

  69. Tiedemies, jotain kuitenkin pitäisi tehdä koti­maisen ruokatuotan­non edis­tämisek­si. Skaalae­dut ja sään­te­lyn kai­h­t­a­mi­nen johta­vat elin­tarvikealal­la vääjäämät­tä suo­ma­laisen ruoan ase­man heikken­e­miseen, sil­lä ulko­mainen on aina halvem­paa. Ketju­jen määräävä asenne kaup­pi­aaseen on tosin kil­pailun rajoit­tamista sekin. Jos sen tärkein peruste on ruoan hin­nan saami­nen mah­dol­lisim­man alhaisek­si, voi tietysti kysyä, onko saavutet­tu säästö menete­tyn laadun arvoinen. Hin­ta ei voi olla ain­oa kri­teeri ruoassa. 

    Se, halu­aako suo­ma­laista, on tietysti arvo­val­in­ta, joka niiden nor­maalien (mm. puh­taus ja työ­paikat) myös huolto­var­muu­teen. Ylipään­sä maat­alous ja elin­tarvikkeet eivät mielestäni ole oppikir­jaes­imerk­ki täysin vapaan toimin­nan eduista — pitkäl­lä aikavälillä.

  70. Aika har­va uskoo, että lake­ja säätämäl­lä voitaisi­in määrätä kau­pat “parem­mik­si”, mut­ta lake­ja voidaan säätää ja pakot­taa keskus­li­ik­keet sal­li­maan entistä suurem­paa kilpailua. 

    Tosin voi olla pelkkää utopi­aa. Jos ajatel­laan ruokakau­pan sijaan esimerkik­si kir­jakaup­paa, on Suomes­sa sal­lit­tu tällä(kin) sar­al­la määräävä markki­na-ase­ma yhdelle kon­sernille, samalle, joka pyörit­tää ylivoimais­es­ti suur­in­ta osaa köy­htyneestä eloku­vatar­jon­nas­ta ja — has­sua kyl­lä — omis­taa Suomen vaikus­taval­tais­m­man sanomalehden. 

    Ylipään­sä kaik­ki, mikä on sidot­tu fyy­siseen markki­na­paikkaan, on keskit­tynyt tässä maas­sa aivan liian har­voihin käsi­in. Se sit­ten saat­taa liit­tyä aika pitkälle toises­sa keskustelus­sa puitu­un kaavoituk­seen ja korruptioon.

  71. Art­turi: Kuo­pi­on kala­hal­lio­su­us on käsit­tääk­seni raken­net­tu 10 vuot­ta myöhem­min kuin muu halliosa. 

    Min­ul­la on näp­pitun­tu­ma, että Kuo­pio liian nopeas­sa nousuki­idos­sa tekee ja on tehnyt peru­ut­ta­mat­to­mia mokia kaupunkiym­päristön suhteen.

    Kuun­telin haas­tateltavia (puoles­ta ja vas­taan), puolestapuhu­jat sai­vat kylmät väreet pin­taan. Vaikut­ti­vat sel­l­aisil­ta, jot­ka mielel­lään purka­vat kaiken vähänkin van­han ja kär­räävät IKEA-tyyp­pistä tilalle.

    Asun 1906 raken­netus­sa Jugend-talos­sa. Jouduin tekemään aikamoi­sen työn pysäyt­tääk­seni sieltä Kuo­pi­on seudul­ta kotoisin ole­van itseop­pi­neen vir­tuoosin tuhotyöt.

    Hänen mukaansa näin van­haa rähjä­taloa ei kuulem­ma kan­natanut kor­ja­ta. Hän yhdis­teli funkkista ja ties mitä esimerkik­si valaisimis­sa hur­jak­si seka­sotkuk­si ja peli­nainen kun oli, hä’n­tä ei tah­tonut pysäyt­tää mikään.

    Voimakas­tah­toinen toim­i­ja, jon­ka tiedonla­ji on tietämät­tömyy­den tuo­ma var­muus, voi saa­da paljon pahaa aikaan.

    Art­turi: Kir­joitin väärin, Tam­me­lan­torin man­sikoiden hin­ta oli 3–4 euroa litra, Kuo­pi­on toril­la ainakin ko. ajanko­htana oli tyhjää.

  72. Sas­ka Tuomasjukka:“jotain kuitenkin pitäisi tehdä koti­maisen ruokatuotan­non edistämiseksi.”

    mitämitämitämitä!?!?!?

    Koti­maista ruokatuotan­toa ei pidä mis­sään nimessä edis­tää. Juuri­han tässäkin ketjus­sa on valitet­tu, että suo­ma­laiset vihan­nek­set ovat ala-arvoisia ulko­maisi­in ver­rat­tuna. Jos joku halu­aa ehdoin tah­doin ostaa suo­ma­laista, niin siitä vaan, mut­ta meitä mui­ta ei pidä pakot­taa osal­lis­tu­maan tämän hul­lu­tuk­sen kustannuksiin.

    “Se, halu­aako suo­ma­laista, on tietysti arvovalinta”

    Mik­si ihmeessä sinä halu­at mak­sat­taa arvo­val­in­tasi seu­rauk­set muil­la sen sijaan, että kan­taisit kus­tan­nuk­set itse? Enhän minäkään vaa­di sin­ua mak­samaan siitä, että pidän ulko­mai­sista elintarvikkeista.

    Tuo huolto­var­muusar­gu­ment­ti on ihan turha. Kyl­lä suomes­ta lop­puu öljy yms. sodankäyn­nis­sä olen­naiset asi­at ennen ruokaa.

    a m‑b:“Kuopion kala­hal­lio­su­us on käsit­tääk­seni raken­net­tu 10 vuot­ta myöhem­min kuin muu halliosa.”

    Voi olla, mut­ta tyylil­lis­es­ti se ei ole Jugen­dia tai ainakaan läh­eskään samaa tasoa kuin itse kaup­pa­hal­li. Jos menee sinne torille päl­lis­telemään kala­hallilaa­jen­nuk­sen suunnal­ta (eli kaupung­in­talol­ta päin), niin ei voi kyl­lä olla huo­maa­mat­ta miten se kala­hal­li pilaa hienon rakennuksen.

    Asun 1906 raken­netus­sa Jugend-talos­sa. Jouduin tekemään aikamoi­sen työn pysäyt­tääk­seni sieltä Kuo­pi­on seudul­ta kotoisin ole­van itseop­pi­neen vir­tuoosin tuhotyöt.”

    No jos hän omisti kiineistön niin kai hänel­lä pitäisi olla val­ta tehdä sille (sisätiloille) mitä lystää. Eihän se ole muil­ta pois. Jos hän itse pitää funkkik­ses­ta tai mis­tä tahansa tyylistä enem­män kuin jugendista, niin hän­hän kas­vat­taa sisäti­lan arvoa itselleen. (Tietysti samal­la lask­ien jälleen­myyn­tiar­voa, mut­ta tästä hän kär­sii pelkästään itse.)

  73. “Miten ihmeessä voit väit­tää jotain täl­laista, kun eduskun­ta säätää lake­ja, jot­ka rajoit­ta­vat niiden vapaut­ta sopia vuokraehdoista.”

    Mihin­hän E‑kunnan säätämi­in lakei­hin täl­lä oikein viittaat?

    Minä tarkoitin iso­ja toim­i­joi­ta suo­sivil­la sään­nök­sil­lä esimerkik­si sel­l­aisia kuin:
    — (liial­lisen) tarkko­jen laatu- ja merk­in­täsäädösten vaa­timista tuot­teisi­in (“kulut­ta­jien suo­jaamisek­si”). Näistä aiheutu­vat yksikkökus­tan­nuk­set pienenevät volyymien kasvaessa.
    — Alko­holimo­nop­o­li (mis­tä on surauk­se­na, toki myös kaavoituk­ses­ta johtuen, pyhä kolmi­naisu­us ostareil­la: S‑marketti, K‑marketti ja niiden keskel­lä Alko — on vaikeaa kil­pail­la asi­akkaista, jot­ka halu­a­vat ostaa sekä viiniä että ruokaa, jos ei satu saa­maan kaup­pa­paikkaa sys­teemin vierestä)
    — Erinäiset kier­rä­tysvelvoit­teet, esimerkik­si pan­til­liset pul­lot aikanaan. Niiden avul­la­han pidet­ti­in tehokkaasti pienem­mät pan­i­mot pois mar­ket­tien hyl­ly­iltä (nyt tilanne on EU:n vaa­timuk­ses­ta paran­tunut jos­sain määrin)

    Tietenkin skaalae­dut säi­lyvät ilman erinäisiä säädök­siäkin, mut­ta kil­pailua nuo kuitenkin rajoittavat.

    “Valitet­tavasti ain­oas­taan poli­it­tisen val­lan vähen­tämi­nen on kestävä ratkaisu, kos­ka liike-elämä yrit­tää vaikut­taa poli­itikkoi­hin niin kauan, kuin poli­itikoil­la on val­ta vaikut­taa sen liiketoimintaan.”

    Kyl­lä sekin on kestävä ratkaisu, että kansa potkii kor­rup­toituneet poli­itikot pihalle aika-ajoin ja vaatii parem­paa lain­säädän­töä. Ainakin jos “kestäväl­lä” tarkoite­taan jotenkin kutenkin stabi­il­ia tilannetta.

    Mut­ta kuten aiem­min kir­joitin, olen kanssasi samaa mieltä siitä, että poli­itikko­jen val­taa tulisi vähentää.

    Kari

  74. Tuo­hom Liian Van­han losimis-argu­ment­ti­in voi yhtyä siinä mielessä, että ainakin kir­jakau­pan sar­al­la (jos­sa olen joskus työsken­nel­lyt) määräävää markki­na-ase­maa käyt­tävä ketju ei tyy­dy ain­oas­taan siihen, että heille myy­dään halvem­mal­la kuin muille, he myös laskut­ta­vat kus­tan­ta­mo­ja siitä, että hei­dän sal­li­taan main­os­taa tuot­teitaan kys. ketjun tilois­sa, tai vaa­di­taan mak­sua siitä, että teok­set pää­sevät markki­noin­tipaket­tei­hin, joiden kus­tan­nuk­set laskuteaan kus­tan­to­moil­la muutenkin jne. 

    Nopeasti päästään tilanteeseen, jos­sa pienem­pi tuot­ta­ja hin­noitel­laan jär­jestelmän ulkop­uolelle. Suuremil­la puolestaan on intres­siä tuot­taa sitä, mitä kaup­pa on tavan­nut ostaa ja tar­jon­ta köy­htyy entisestään.

    Teo­reet­tisen mallin voinee muoka­ta sel­l­aisek­si, että tyy­tyväi­nen kulut­ta­ja sijoit­taa osto­toimen­sa sinne mis­tä saa parhai­ta tuot­tei­ta parhaaseen hin­taan, mut­ta tätä on hyvä epäil­lä. Use­am­mas­ta syystä.

  75. Art­turi, jäitä hat­tuun. Minä halusin kaup­paille luval­lisek­si sen, että he voivat han­kkia tiski­in jotain sel­l­aista, mitä ketju ei tarjoa.

  76. Tuomasjukka:“Se, halu­aako suo­ma­laista, on tietysti arvo­val­in­ta, joka niiden nor­maalien (mm. puh­taus ja työ­paikat) myös huoltovarmuuteen.”

    Mie­lenki­in­nol­la odotan objek­ti­ivista tutkimus­ta, jon­ka mukaan suo­ma­lainen ruokaa on muun­maalaista puh­taam­paa muual­lakin kuin myyn­tipuheis­sa. Odotuk­ses­ta tullee pitkä.

    Oman koke­muk­sen (ja Osmon blogimerkin­nän) perus­teel­la ainakin tuore­tuot­tei­den aistin­varainen laatu on Suomes­sa korkein­taan keskinker­taista. Hin­ta on kyl­lä korkea.

    Huolto­var­muus on erit­täin kyseenalainen argu­ment­ti elin­tarvikkei­den suh­teen, sil­lä suurin osa ruoas­ta on pitkälle jalostet­tu­ja teol­lisu­us­tuot­tei­ta. Mitä väliä valmis­te­taanko osta­mani suk­laa­p­atukat tai corn flake­sit Suomes­sa vai ulkomailla?

    Vaik­ka hyper­mar­ke­toi­tu­mi­nen on mon­es­sa mielessä epä­toiv­ot­ta­va ilmiö, huonoa hinta/laatusuhdetta se ei selitä. Ran­skalainen Car­refour-mega­mar­ket hakkaa men­nen tullen valikoimas­sa meikäläisen Pris­man. Selit­tävät tek­i­jät ovatkin muualla. 

    Kulut­ta­jien alhainen vaa­timus­ta­so, suo­ma­laisen pitämi­nen laadun syn­onyyminä ja rajoit­tunut kil­pailu ovat todel­lisia ongelmia. Ehkä myös kaup­paketju­jen mieliku­vi­tuk­set­to­muus. Itse uskon Keskon pär­jäävän S‑ryhmälle vas­ta, kun se ymmärtää pro­filoi­da K‑kaupat korkeam­man laadun kaupoik­si esim. Tescon tapaan.

  77. Kari: Mä käsitin, että me puhut­ti­in ostoskeskusten omis­ta­jista vs. kaup­pi­aista. Oon noista sun pointeista samaa mieltä.

    “Kyl­lä sekin on kestävä ratkaisu, että kansa potkii kor­rup­toituneet poli­itikot pihalle aika-ajoin ja vaatii parem­paa lain­säädän­töä. Ainakin jos “kestäväl­lä” tarkoite­taan jotenkin kutenkin stabi­il­ia tilannetta.”

    Kor­rup­tion taso on funk­tio poli­itikko­jen val­lan, ran­gais­tuk­sen ja kiin­ni­jäämisen riskin suh­teen. Kos­ka poli­itikot oppi­vat siinä mis­sä muutkin ihmiset, niin kiin­ni­jäämisen ris­ki vähe­nee ja kos­ka poli­itikot päät­tävät itse ran­gais­tuk­sista ja omas­ta val­las­taan, niin ne kas­va­vat. -> poli­itikko­jen kor­rup­tio lisään­tyy. Kasvu lop­puu kun äänestäjät kyl­lästyvät (jos ver­taa esim. Ital­i­aan, niin meil­lä on vielä aika paljon matkaa tähän). Minä en siis pidä äänestäjien rajoitet­ta riit­tävän tasona, mut­ta demokra­ti­as­sa tälle ei tietenkään ole mitään vai­h­toe­hto­ja. Ain­oa keino on äänestäjäkun­nan sivistäminen.

  78. “Tuo huolto­var­muusar­gu­ment­ti on ihan turha. Kyl­lä suomes­ta lop­puu öljy yms. sodankäyn­nis­sä olen­naiset asi­at ennen ruokaa.”

    Ihmis­ten on syötävä vaik­ka sota lop­puisikin. Uusi hal­lit­si­ja voi sulkea ja sul­keekin ensin rajat eikä sitä kiin­nos­ta miten ihmiset tule­vat toimeen.

    Öljy on maanvil­je­lyn kannal­ta avain­tek­i­jä, mut­ta suh­teessa muuhun kulu­tuk­seen sen osu­us on vähäinen.
    Ongel­mat alka­vat jo paljon ennen sotaa. Ruuan ulko­mail­ta ostoon tarvi­taan val­u­ut­taa ja pelkkä sodan uhka aiheut­taa sen. että tuotan­to ja pääo­mat pak­enevat maas­ta ja vien­ti, jon­ka tuo­toil­la ruokaa oste­taan ‚lop­puu.

  79. “Kor­rup­tion taso on funk­tio poli­itikko­jen val­lan, ran­gais­tuk­sen ja kiin­ni­jäämisen riskin suhteen”

    Kor­rup­tio ei oile vain poli­itikko­jen yksi­noikeus, nykyään myös yri­tysjo­hto on korruptoitunut.
    Tapana on nykyään mak­saa osta­van fir­man johdolle “kon­sult­ti­palkkio­ta”.

    Eli jokaisel­la yri­tysjo­hta­jal­la on kon­sult­tiy­htiö jos­sain hyvän pankkisuo­jan maas­sa ja sinne mak­se­taan kon­sult­ti­palkkioi­ta suurista kaupoista

  80. a m‑b:”Kuopion kala­hal­lio­su­us on käsit­tääk­seni raken­net­tu 10 vuot­ta myöhem­min kuin muu halliosa.”

    Art­turi: “Voi olla, mut­ta tyylil­lis­es­ti se ei ole Jugen­dia tai ainakaan läh­eskään samaa tasoa kuin itse kauppahalli.”

    Minäkin asun Jugend-talon kolmik­er­roksises­sa osas­sa, jos­sa asun­not ovat kohtu­ullisen iso­ja, mut­ta joka on raken­net­tu toisin kuin 1906 raken­net­tu osa. Tässä osas­sa on asunut käsit­tääk­seni käsi­työläisiä ja kaiken kaikki­aan tuol­loises­sa yhteiskun­nas­sa vähempiar­voista väkeä kuin 1906 raken­netus­sa osas­sa. Olisi aika vaikea ajatel­la, että tämä osa puret­taisi­in ja tilalle raken­net­taisi­in jotakin muu­ta. Vaikea tähän on ajatel­l­la muu­ta tilalle. Tämä osa kuu­luu koko talokom­plek­si­in elimel­lisenä osana ja ker­too tuon ajan historiasta.

    Kaup­pa­hallin kala­hal­liosa samoin ker­too ajas­taan, kalan­myyjät eivät ilmeis­es­ti olleet yhtä arvostet­tu­ja kuin muut torimyyjät niin Kuo­pios­sa kuin olti­inkin vai oliko ongel­ma kalan hajua. Tärkeä osa hallin his­to­ri­aa katoaisi, jos osa purettaisiin.

    Raken­nusten eri osat on raken­net­tu eri peri­aat­teel­la useinkin. Kan­nat­taa men­nä kahville Vaaku­nan 10 ker­rokseen Lois­teeseen, sieltä näkee Helsinkiä lintuperspektiivistä.

    “…Jouduin tekemään aikamoi­sen työn pysäyt­tääk­seni sieltä Kuo­pi­on seudul­ta kotoisin ole­van itseop­pi­neen vir­tuoosin tuhotyöt.”

    ““No jos hän omisti kiineistön niin kai hänel­lä pitäisi olla val­ta tehdä sille (sisätiloille) mitä lystää.”” Ei suo­jel­lus­sa talos­sa saa tehdä sisätiloille mitä lystää, vaik­ka ovathan mon­et tehneet ja nyt näitä vir­i­tyk­siä pure­taan. Esimerkik­si alku­peräiset peil­iovet on kan­net­tu kaatopaikoille, niitä lojui aiem­min takapi­hal­la sateessa, kun väki remon­toi asun­to­jaan oman intu­ition­sa mukaan. Nyt nämä ovet ovat tavoitel­tua tavaraa eikä niitä ole help­poa saa­da’. Omani ovat paikoillaan.

    Mut­ta puhun talon ylei­sistä ja yhtei­sistä piha- ja käytävätiloista. Kuvit­telisin, että arval­lakin olisi löy­tynyt sopi­vampia ratkaisu­ja kuin tämän vir­tuoosin toimes­ta. Saan väristyk­siä, kun ympäristöjä alka­vat muokkaa­maan suo­raan syr­jäkyliltä hallintoon pom­pan­neet vir­tuoosit, jot­ka eivät osaa arvioi­da omaa tiedonta­soaan ja/tai toisaal­ta rahan sokaise­mat tait­tovikaiset, jot­ka näkevät taloy­htiönkin ikään kuin pörssis­sä, jos­sa pitää itselle lohkaista mah­dol­lisim­man suuri voitto.

  81. Art­turi, hin­ta muo­dos­tuu kysyn­nän ja tar­jon­nan perus­teel­la, mut­ta tämä on vain toinen nimi mak­suhalukku­udelle ja kus­tan­nuk­sille sil­loin, kun kyse on kil­pail­lus­ta markkinasta.

    Sik­si hin­ta voi nous­ta merkit­tävästi (raja)kustannuksia korkeam­mak­si vain, jos jostain syys­tä ei ole kil­pailua. Man­sikoi­ta on tietysti rajoitet­tu määrä, joten jos kysyn­tä (=halu mak­saa) on kovin suuri, niin hin­ta nousee. Min­un on vaikea kuitenkaan hah­mot­taa, miten Kuo­pios­sa ihmis­ten halu mak­saa man­sikoista olisi kovin paljon suurem­pi kuin vaik­ka Tampereella. 

    En tosin käy arvaile­maan, mis­tä hin­taero johtuu. Voi olla, että man­sikoiden roudaami­nen Kuo­pi­on sijaan Tam­pereelle on rajakus­tan­nuk­sil­taan halvem­paa, kos­ka Tam­pereelle kuskataan enem­män tavaraa.

    Juuri tämän­laisia ongelmia liit­tyy siihen, kun ihme­tel­lään, mik­si tavara liikkuu pitk­iä matko­ja vaik­ka När­piön pel­lol­ta När­piön mar­ket­ti­in. Jokaiseen logis­ti­ikkake­jun pätkään liit­tyy pait­si kilo­metrikus­tan­nus, myös tietyn­su­u­ruisia kiin­teitä kus­tan­nuk­sia, joiden vuok­si nyt vaan voi olla järkevää kuska­ta tomaatit När­piöstä jon­nekin toiselle puolelle maa­ta ja takaisin. Tämä ei edes ole sen enem­pää ympäristöä kuor­mit­tavaa, jos När­piöstä kuitenkin kuskataan tomaat­te­ja muualle ja muual­ta jotain muu­takin kuin tomaat­te­ja Närpiöön.

    Lähiruoan ekologik­isu­u­den hehkut­ta­jat uno­hta­vat yleen­sä täl­laiset asiat.

  82. Noista “markki­nat on tehokkaat jne.” ‑kom­menteista pitäisi antaa bonusta/plussapisteitä, käyvät niin hyvin yksi­in suo­ma­laisen ruoan laadun kanssa.

  83. a m‑b: “Minäkin asun Jugend-talon kolmik­er­roksises­sa osas­sa, jos­sa asun­not ovat kohtu­ullisen iso­ja, mut­ta joka on raken­net­tu toisin kuin 1906 raken­net­tu osa.”

    Olin ilmeis­es­ti vähän epä­selvä. Min­un argu­ment­ti sille mik­si kala­hallin voi purkaa ei ollut se, että se on raken­net­tu eri taval­la kuin itse kaup­pa­hal­li. Halusin vain kor­ja­ta esit­tämäsi näke­myk­sen, että se on Suomen ain­oa jugend-kala­hal­li. Minus­ta sen voi purkaa sik­si, että se heiken­tää kaup­pa­hallin raken­nus­taiteel­lista arvoa. Toki tässä menetetään jotain antik­vaarisia- ja his­to­ri­al­lisia arvo­ja, mut­ta näitä menetetään aina kun jotain pure­taan. Näitä arvo­ja ei voi lait­taa mihinkään objek­ti­iviseen parem­muusjärjestyk­seen, mut­ta minä arvostan kaup­pa­hal­lia osana torim­i­jöötä enem­män kuin näitä kala­hallin säi­lyt­täämistä puoltavia arvo­ja. Joku toinen voi tietysti nähdä asian toisin ja hänel­lä on siihen täysi oikeus. Mielestäni ei kuitenkaan voi puhua mis­tään his­to­ri­al­lis­es­ta virheestä, jos kala­hal­li pure­taan. (Toisin kuin vaik­ka Antti­lan raken­nuk­sen alta pure­tun kiv­i­talon kohdalla.)

    Tiedemies: Sul­la menee nyt teo­ria ja käytän­tö sekaisin. Käytän­nössä hin­nat muo­dos­tu­vat kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaan. Teo­ri­as­sa tämä markki­nahin­ta seu­raa tuotan­tokus­tanuk­sia kil­pail­luil­la markki­noil­la. Tästä ei seu­raa, että kun menee torille, niin hin­nat oli­si­vat juuri sil­loin samat kuin tuotantokustannukset.

    “Min­un on vaikea kuitenkaan hah­mot­taa, miten Kuo­pios­sa ihmis­ten halu mak­saa man­sikoista olisi kovin paljon suurem­pi kuin vaik­ka Tampereella. ”

    Niin min­unkin, mut­ta min­un ei oo yhtään vaikea hah­mot­taa, että tar­jon­ta olisi eri­lainen. Hin­taan vaikut­taa molem­mat, ei pelkästään se miten paljon ihmiset tuotet­ta arvostavat.

  84. “Lähiruoan ekologik­isu­u­den hehkut­ta­jat uno­hta­vat yleen­sä täl­laiset asiat.”

    Etäisyys on vain yksi muut­tu­ja kul­je­tuskus­tan­nuk­sia las­ket­taes­sa. Kont­tikul­je­tus Kiinas­ta saat­taa hyvin olla koti­maan kul­je­tus­ta edullisem­paa (ehkä ekologisempaakin).

  85. Lähiru­uan hehkutusta:

    Minus­ta voi ilman matemaat­tista kaavaakin ymmärtää, että lähiruo­ka on ympäristön kannal­ta edullista: salaat­ti tai perunasäk­ki läh­tee tilal­ta joko suo­raan kaup­pi­aalle tai korkein­taan paikallisen tukun kautta.

    Tiedemies mielestäni usein ansiokkaasti kyseenalais­taa totuuk­sia, jot­ka eivät vält­tämät­tä olekaan tot­ta, mut­ta kyl­lä tämä argu­ment­ti vaikut­taa aika köykäiseltä:“Tämä ei edes ole sen enem­pää ympäristöä kuor­mit­tavaa, jos När­piöstä kuitenkin kuskataan tomaat­te­ja muualle ja muual­ta jotain muu­takin kuin tomaat­te­ja Närpiöön.”

    Mielestäni samal­la perus­teel­la voisin vaa­tia ilmaista juna­matkaa Helsinki­in, kos­ka juna olisi joka tapaukss­sa matkan tehnyt ja siel­lä oli tilaa.

    Eli väitän: jos suurem­pi osa mar­ket­tien ruuas­ta olisi lähiruokaa, se olisi ympäristön kannal­ta parem­pi, kos­ka logis­ti­ikkaketjun sil­mukoi­ta ( ja kilo­me­tre­jä) olisi selvästi vähem­män. Samoin, kun kul­je­tuk­sen ja varas­toin­nin tarvit­se­ma aika vähe­nee, vähe­nee myös jäähdy­tyk­seen tarvit­ta­va aika. 

    Se olisi myös paikallisen elinkei­noelämän ja gourmetin kannal­ta parem­pi: olisi enem­män paikallisia teuras­ta­moi­ta, pal­vaamoi­ta, mei­jere­itä, pan­i­moi­ta ja viinapolttimoita. 

    Myön­nän, että tämä men­neeseen palaami­nen tulisi kalli­im­mak­si, ja sik­si en oikein tähän visioon uskokaan. Pieni toivon­pilka­h­dus on kesäkaupois­sa: loma-asu­tuk­sen keskel­lä on kaup­pi­ai­ta, jot­ka sat­saa­vat hir­muis­es­ti hal­paan olueeseen ja korkealaa­tu­isi­in leipomo‑, liha- ja kasvistuotteisiin. 

    Touko Met­ti­nen

  86. Lyhyt kom­ment­ti, olen reis­sus­sa Bal­ti­as­sa. Olen Karin ja Salo­vaaran kanssa samaa mieltä.

    Tiedemies, niin keskit­tynyt­tä ruokakaup­paa ja iso­ja yksikköjä kuin Suomes­sa ei ole juuri mis­sään, ja tämä nyt vaan de fak­to tuot­taa kalli­im­paa ruokaa ja huonom­man valikoiman kuin mis­sään muual­la. Näin ollen on luon­te­vaa olet­taa että pienem­mät yksiköt tai hajau­tuneem­pi kaup­pa tuot­taisi halvem­paa ruokaa ja parem­man (erikois­tuneem­man) valikoiman. Jos pitää arva­ta mik­si: skaalae­dut on syö­ty siinä vai­heessa kun saavute­taan itsepa­lvelukoko (kas­sat, riit­tävästi kul­jetet­tavaa yhdelle rekalle), isot yksiköt johtaa uni­sex-valikoimaan joka ei ole opti­moitu oikein millekään asi­akas­ryh­mälle ja tämä lisää kus­tan­nuk­sia (hitaampi kier­to), ja niin edelleen.

  87. Ruokakaup­pa on toki keskit­tynyt­tä, mut­ta kukaan ei ker­ro mik­si. Ratkaisuk­si esitetään, että ei saa olla niin keskit­tynyt­tä tai että pitää kieltää keskit­tyneisyy­den aiheut­ta­maa hait­taa (esim, kieltää epäreilut toimitusehdot). 

    Keskit­tyneisyy­den syy voi kuitenkin olla myös se, että meil­lä nyt vaan on pin­ta-alaan näh­den aika vähän väkeä. Lisäk­si syynä huonoon valikoimaan voi olla se, että ihmiset nyt vaan eivät mak­sa hyvästä valikoimas­ta tarpeeksi. 

    Mitä tulee logis­ti­ikkaan; jokainen logis­ti­ikkaketjun pätkä, joka pitää hallinnoi­da, mak­saa jotain jo pelkästään sik­si, että se on ole­mas­sa. En tunne logis­ti­ikan kus­tan­nus­rak­en­tei­ta juurikaan, kos­ka en ole asi­aan pere­htynyt, mut­ta jos tomaatit rou­dataan När­piöstä jon­nekin, san­o­taan vaik­ka Pori­in, niin siihen tarvi­taan rek­ka. Jos ne rou­dataan kah­teen eri paikkaan — Esim När­piön mar­ket­ti­in ja Pori­in — tarvi­taan kak­si rekkaa tai ainakin yksi rek­ka ja yksi pakettiauto. 

    Jos Porista tuo­daan jotain När­piön mar­ket­ti­in kuitenkin, niin sitä väliä kul­kee rek­ka. Samal­la sit­ten laite­taan rekan kyyti­in muu­ta­ma laatikko tomaatteja. 

    Esimerk­ki on tietenkin fik­ti­ivi­nen, en minä tiedä, miten niitä tomaat­te­ja siel­lä kuskail­laan. Mut­ta minus­ta pitäisi olla täysin selvää, että jos ne tomaatit rou­dat­taisi­in välistä sinne mar­keti­in, voisi ihan hyvin käy­dä niin, että hom­ma ei olisi tip­paakaan sen ekol­o­gisem­paa, päinvastoin. 

    Eivät ne logis­ti­ikkaketju­jen sil­mukat häviä sil­lä, että lähiruoan määrää lisätään. Voivat jopa lisään­tyä. Kyl­lä niistä tietenkin eroon päästään jos halu­taan. Mikäs siinä sit­ten, mut­ta När­piössä (tms.) halu­taan vielä tois­taisek­si syödä myös banaane­ja ja appel­si­ine­ja. Se pitäisi ensin kieltää.

  88. Lähiruo­ka-ajat­telu johtaa pahim­mil­laan kau­pan ja talouden stag­naa­tioon, nyky­istäkin kapeam­paan ruokava­likoimaan, suurem­paan riip­pu­vu­u­teen jostakin perunas­ta suun­nilleen. Ostan kuitenkin mielu­um­min niitä ital­ialaisia tölkkit­o­maat­te­ja, jot­ka oikeasti jopa mais­tu­vat tomaatil­ta ja luul­tavasti sisältävät imey­tyvää lykopee­ni­akin (tomaatin tärkein hyötyaine) paljon enemmän. 

    Toisek­seen laivakul­je­tus mer­itse lie­nee huo­mat­tavasti ekol­o­gisem­paa kuin ajaa muu­ta­ma kilo­metri mar­ket­ti­in yksi­ty­isautol­la yhden tai kah­den ruokakasil­lisen vuoksi.

  89. Ei kan­na­ta hirt­täy­tyä tähän lähiruo­ka-ajatuk­seen. Ei kaikkien ole tarpeen valmis­taa itse teetä nokko­sista, tai porail­la pui­hin reik­iä saadak­seen mahlaa, tai jotakin muu­ta etäisen hippimäistä.

    Kysymys kau­pan suh­teel­lis­es­ti kehnos­sa laadus­sa on pääsään­töis­es­ti kil­pailun vähyy­destä, myös sel­l­aisil­la alueil­la, jois­sa riit­tävän pienel­lä alueel­la asuu riit­tävän suuri määrä ihmisiä.

    Jois­sain mais­sa on yhä kan­nat­tavaa har­joit­taa leipo­mo­toim­intaa muu­ta­man kort­telin välein. Täl­lä ei voi olla mitään tekemistä logis­ti­ikan tai när­piöläis­ten tomaat­tien kanssa. Kaiken kukku­rak­si tuo suh­teel­lisen pien­imuo­toinen leipo­mo­toim­inta tuot­taa halvem­paa ja laadullis­es­ti täysin yliv­er­taista leipää kuin se, mitä mar­keteis­sa tääl­lä leipänä kaupataan. 

    Halvem­paa ja laadulliseti parem­paa pienem­mistä yksiköistä? On vaikea kuvitel­la, että Suomes­sa olisi yleistä, että muu­ta­man tuhan­nen ihmisen kylis­sä, joi­hin ei pääse moot­toriteitä pitkin toimisi esim. paikalli­nen teuras­ta­ja, joka valmis­taa itse makkaraa,ja vieläpä usei­ta laatu­ja. Silti täl­laisia ihmeitä löy­tyy vaik­ka nyt ital­ialai­sista pikkukylistä. Ja niin edelleen.

    Mainit­se­mani esimerk­it saat­ta­vat olla lähiruokaa, mut­ta ne ovat ennekaikkea tuot­tei­ta sel­l­ais­ten ammat­in­har­joit­ta­jien ja yrit­täjien toimes­ta, jot­ka välit­tävät ja koke­vat työn­sä tärkeäk­si, ja joil­la on ylpeyt­tä tuot­ta­mansa laadun suh­teen. Sitä ylpeyt­tä tääl­lä kai­vat­taisi­in lisää. Kaik­ki ylpeys tun­tuu kanavoitu­van siihen, kel­lä on “komein” pytin­ki ja pisim­mät pakastealtaat.

    Anek­doot­ti sedästäni — Yrit­tivät selit­tää hänelle, että ter­veyten­sä vuok­si hänen kan­nat­taisi syödä monipuolisem­min ja vähem­män makkaraa. Hän vas­tasi, että Suo­ma­lainen ruo­ka on maail­man puh­tain­ta, ja että tääl­lä on ter­veysvi­ras­toa jos jonkin laista takaa­mas­sa, että laatu on hyvä, joten vain hul­lu saat­taa väit­tää, etteikö makkara olisi ter­vel­listä, sil­lä pako­han sen on olla, jos suo­ma­lainen kaup­pa sitä myy. Logi­ikalla voi pää­tyä han­kali­in paikkoihin.

  90. Art­turi: “Min­un argu­ment­ti sille mik­si kala­hallin voi purkaa ei ollut se, että se on raken­net­tu eri taval­la kuin itse kaup­pa­hal­li. Halusin vain kor­ja­ta esit­tämäsi näke­myk­sen, että se on Suomen ain­oa jugend-kala­hal­li. Minus­ta sen voi purkaa sik­si, että se heiken­tää kaup­pa­hallin raken­nus­taiteel­lista arvoa.”

    Yksi puret­tu­jen raken­nusten paina­jainen on Seinäjö­ki, jos­sa käsin raken­netut talot on puret­tu ja kaupunkia on kur­sit­tu uuik­si liike-elämän ehdoil­la. Jäl­ki on rumaa ja kuvaa hyvin kaupun­gin asen­net­ta muutoinkin.

    Kaupun­gin reunalle ollaan rak­en­ta­mas­sa “idea­parkke­ja”, jot­ka tule­vat näivet­tämään sekä Seinäjoen keskus­tan että naa­purikun­tienkin kaup­paa. “Nopeat syövät hitaam­mat” tun­tuu ole­van val­lit­se­va periaate.

    Oman koti­ni naa­puri­in on raken­net­tu betoni­bru­tal­is­min lin­nake erään pankin toimes­ta. Van­hat puu­talot ovat saa­neet antaa tilaa. Jos voisin, purkaisin tämän betoniru­miluk­sen ja rak­en­taisin uudelleen ne van­hat puu­talot, mut­ta tätä pure­tun uudelleen rak­en­tamista Suomes­sa ei har­raste­ta edes merkki­raken­nusten kohdalla.

    Jos tätä menoa jatke­taan, Suo­mi tulee ole­maan aika oudon oloinen maa. Raken­nuk­set pohjois­es­ta Helsinki­in nou­dat­ta­vat samaa kaavaa, vaik­ka ilmas­to-olotkin eroa­vat kovasti.

    Hei­jas­ta­neeko tämä sitä, että olemme kuulem­ma jär­jestelmäl­listä soti­lashenkistä kansaa, eli ympäristöäkin rakn­netaan yht­enäis­es­ti ikään kuin armei­ja­henkiseen kuosiin.

    Jos Pari­isin Punainen Myl­ly olisi Suomes­sa, se olisi toden­näköis­es­ti puret­tu aikaa sitten.

  91. Hieno kir­joi­tus, Taneli! Mikä hiivat­ti siinä on, että tyy­dymme niin vähään todel­liseen elämän­laatu­un. Ja ajat­te­len nyt sekä sitä ammat­tiylpeää pienleipuria/teurastajaa että asi­akkaitaan. Mau­ton näen­näis­tur­val­lisu­us mah­dol­lisim­man halvalla…

  92. Jos kallis ja pas­ka ruo­ka ahdis­taa, voi aina tietenkin raken­nel­la mielessään oloti­lan, joka on todel­lisu­ut­ta huonompi.

  93. “Jos tätä menoa jatke­taan, Suo­mi tulee ole­maan aika oudon oloinen maa. Raken­nuk­set pohjois­es­ta Helsinki­in nou­dat­ta­vat samaa kaavaa, vaik­ka ilmas­to-olotkin eroa­vat kovasti.

    Hei­jas­ta­neeko tämä sitä, että olemme kuulem­ma jär­jestelmäl­listä soti­lashenkistä kansaa, eli ympäristöäkin rakn­netaan yht­enäis­es­ti ikään kuin armei­ja­henkiseen kuosiin.”

    Armei­ja­henkisyyt­tä kuvaa ainakin se, että eri­laisia väestön­suo­jelu­o­r­gan­isaa­tio­ta on viime vuosi­na kovasti kehitet­ty — eli vaik­ka armei­jan organ­isaa­tio keven­ty­isi, tehtäviä siir­retään sen sijaan muille. Esim. kun­nil­la on omat väestö­suo­jelu­o­r­gan­isaa­tion­sa, taloy­htiöil­lä pitää olla suo­jelu­jo­hta­jat ja väestö­suo­jan­hoita­jat jne. Väestö­suo­jien rak­en­tamisvelvoit­teestakaan ei kovin paljon taide­ta tin­kiä lähi­aikoina. Väestö­suo­jelun edus­ta­jat ovat olleet kovin vihaisia ehdo­tuk­sista vähen­tää niiden rak­en­tamista; väestö­suo­jathan ovat poten­ti­aalis­es­ti myös soti­laal­lisia kohtei­ta, jois­sa armei­ja voi suo­jau­tua tai säi­lyt­tää asei­ta, ammuk­sia ym. Jos olisi oikein epälu­u­loinen, voisi epäil­lä että tapa kaavoit­taa pien­talotkin isom­mik­si kiin­teistöy­htiöik­si, joiden pitää tehdä suo­jat, olisi jotenkin tekemi­sis­sä asian kanssa…

  94. “Jos Pari­isin Punainen Myl­ly olisi Suomes­sa, se olisi toden­näköis­es­ti puret­tu aikaa sitten.”

    Itseasi­as­sa ran­skalaiset kun­nos­tau­tu­i­v­at jo 1800-luvul­la van­han tuhoamises­sa ja uuden uljaan, puh­taan Pari­isin rak­en­tamises­sa. Pit­toreskit keski­aikaiset raken­nuk­set rai­vat­ti­in armot­ta tieltä kun hauss­man­nis­mi kukoisti. Kaik­ki ei ole aina sitä, miltä näyttää.

  95. TM, ei ole mikään pakko myy­dä När­piössä appel­si­ine­ja, eli tarkem­min näinkin isos­sa maas­sa on luon­no­ton­ta että När­piössä, Helsingis­sä, Tam­pereel­la ja Varkaudessa pide­tään läh­es samaa valikoimaa ja hin­to­ja. Han­kalien logis­ti­ikkay­hteyk­sien päässä ruoan pitäisikin mak­saa enem­män, toisaal­ta myös lähiruoal­la on sil­loin parem­pi kil­pailu­ti­lanne. Eli ruokakau­pan pitäisi olla alueel­lis­es­ti eril­laista ja isom­mis­sa keskyt­tymis­sä asi­akasseg­ment­ti­in­sä erikois­tunut­ta. Kas­va­va nuri­na ruokakau­pas­ta ker­too nimeno­maa tästä, vauras­tu­va (kaupunkilais)väestö halu­aa oman laisi­aan kauppoja.

    Mainit­semis­tasi syistä, nimeno­maan logis­ti­ik­ka on keskit­tynyt ja tämä tuo vivun jon­ka avul­la määräävä markki­na-ase­ma voidaan muut­taa määrääväk­si ase­mak­si ruokakau­pas­sa ja elin­tarvike­te­ol­lisu­udessa. Joka on jok­seenkin oppikir­jaes­imerk­ki monop­o­lin haitoista, ne tup­paa­vat laa­jen­e­maan. Varsinkin rekkali­ikenne on raskaasti sub­ven­toitua, tähänkin aut­taisi sen kulu­jen mukainen verotus.

    Kun tuol­lainen duop­o­li on ker­ran päässyt syn­tymään, pääsyyk­si tar­joan tuon­ti­ra­joituk­sia ja ruokakau­pankin poli­ti­soi­tu­mista (osu­us­li­ik­keet), niin sen purkau­tu­mi­nen kestää. Henk. koht. ole­tan että pienem­mät ja ket­teräm­mät toim­i­jat sekä lisään­tyvä tuon­ti syö sen ajan kanssa ainakin ran­nikkokaupungeis­sa. Helsingis­sä tästä on jo vähän merkkejä.

  96. Mitä keino­ja on asianti­lan muut­tamisek­si? Suh­taudun vähän epäillen ajatuk­seen ruokakult­tuurin vira­nomaiso­h­jauk­ses­ta. Hyvä esimerk­ki on pohjois-Kar­jala-pro­jek­ti, jos­sa vuosikym­me­nien val­is­tustyöl­lä leimat­ti­in per­in­teinen riis­taan ja vuo­de­naikoi­hin perus­tu­va perin­neruo­ka syömäkelvot­tomak­si. Jaakko Kol­mosen hir­ven­tur­pa­sylt­ty ja vois­sa pais­te­tut järvikalat oli out, tilalle lentokoneel­la lennätet­tyjä hedelmiä ja kasviksia, ruot­salaista itä­wokke­ja ja pas­taa. Kun näistä oli uutu­u­den­viehä­tys kadon­nut tuli tyhjiötä täyt­tämään kaik­ki makuaistin peru­sosat tyy­dyt­tävä jenkkipikaruo­ka ja laitoskeit­tiöön sopi­va ruot­salaistyyp­pinen eineshusmankost.

    Toinen esimerk­ki on suo­ma­laiskansalli­nen maitovouho­tus. Suo­mi on var­masti maail­man ain­oa maa , jos­sa kal­si­um-vira­nomaistädit suosit­tel­e­vat aikuisille ihmisille , eri­tyis­es­ti naisille tolkut­to­mia maitolitramääriä, niinkuin muka jatku­va mak­si­mi kal­si­um-määrän tyrkyt­tämi­nen elim­istölle paran­taisi sen imey­tymistä. Kouluis­sa ja jopa armei­jas­sa tyrkytetään maitoa ykkös­ruoka­juo­mak­si. Itse en tietenkään maitoa juo , mut­ta syön kyl­lä jukurt­tia. Suos­tun syömään vain maus­tam­a­ton­ta ja sokeroima­ton­ta jukurt­tia, mut­ta sen ost­a­mi­nen ei ole ollenkaan help­poa. Lähikaupassani(valitettavasti pris­ma) on n. 3metriä eri­laisia sokeroitu­ja jukurt­tia , mut­ta vain kak­si purkkia sokeroima­ton­ta, usein lop­pu. Sokeroimat­toman litrahin­ta on n. 1,5–2,5‑kertaa(ingman)/ 2–3‑kertaa(valio) sokeroidun hinta.Ja samat tehtaat val­is­ta­vat kal­si­um-virkatäte­jä maid­on ter­veel­lisyy­destä. Innol­la odotan ensi vuosikymmenel­lä vihrei­den hiil­i­jalan­jäl­ki-virkatä­tien ja kal­si­um-virkatä­tien yhteenottoa.

    Ran­skas­sa jo alak­oul­u­lapset syövät koulu-lounaal­la kol­men ruokala­jin ater­ian. Suomes­sa pohdi­taan , riit­täisikö 70 sentin sijas­ta 69 senttiä/annos. Aika eri­laiset lähtöko­h­dat siis. Ain­oa (ruoka)ravintolatoiminta joka Suomes­sa jää kan­nat­tavu­us­ra­jan ylära­jan yläpuolelle , on työ­paikkalounas­ruokala toim­inta , jos­sa ;yllä­tys yllä­tys, on nor­maalia kevyem­pi vero­tus. Mut­ta eiköhän Raimo Il Sailas ehdi senkin pois­taa ennen eläk­keelle jääntiä.

    Kaavoitus asiois­sa on kyse vain poli­it­tis­es­ta tahdottomuudesta.Laitetaan parkkipaikat kiin­teistöverolle, verote­taan enem­män sement­ti-inten­si­ivistä rak­en­tamista jne.

  97. Kyl­lä kau­pan jät­tiyk­siköt palvel­e­vat aika hyvin nykyään valikoiman puoles­ta. Esim. Sel­l­on city­mar­ketista saa huikean määrän eri­laisia tuot­tei­ta. Paljon suurem­man kuin kukaan meistä tulee koskaan sieltä tai muual­ta ostamaan.

    Mitä taas tulee kala‑, hedelmä‑, vihannestiskei­hin, niin on hyvä pitää real­is­mi mielessä. Iso osa näistä tuot­teista tulee tai on peräisin ulko­mail­ta, eikä mei­dän kaupois­tamme tul­la koskaan saa­maan yhtä hyvää laat­ua kuin kas­va­tus­mais­sa. Ei heit­täy­dytä lapsellisiksi.

  98. Tois­tan Tanelille ja Mirkalle sen, minkä jo kir­joitin ylem­pänä: “Pien­ten lähikaup­po­jen toim­intakult­tuuri­in heti Pohjo­is­mai­ta eteläm­mäs men­täessä kuu­luu, että kaup­paa on koko per­he hoita­mas­sa, per­he asuu kau­pan yläk­er­ras­sa ja viet­tää koko valveil­laoloaikansa palvelu­valmi­udessa. He eivät kat­so vält­tämät­tömäk­si lähteä tasan tietyn tun­timäärän jäl­keen koti­in kauas pois työ­paikalta eivätkä liioin matkus­taa vuosit­tain ulko­maille ja olla muuten vain usei­ta viikko­ja pois­sa töistä. Elämää vietetään kau­pas­sa niin kuin suo­ma­lainen maa­jus­si ehkä vielä voi maal­la viet­tää elämään­sä kotosalla.”

    Minä en ihan oikeasti pysty kuvit­tele­maan, että suo­ma­lainen suos­tu­isi elämään elämään­sä pienyri­tyk­sessään. Kyläkaup­pias jak­saa kyläkaup­pi­aana vain, jos hän pystyy palkkaa­maan henkilökun­taa niin, että pääsee palkkalaisen­sa tavoin sään­nöl­lisille vapaa-ajoille ja lomille.

    Edelleenkään en oikein osaa sanoa miten itse tuo­hon suh­taudun. Ei eteläisem­pi pienyri­tyskult­tuuri ainakaan siel­lä orjatyöltä vaiku­ta, mut­ta Suomes­sa siitä taitaisi nous­ta hirveä äläkkä. Olisiko salaisu­us siinä, minkä Taneli mainit­see: “[…] sel­l­ais­ten ammat­in­har­joit­ta­jien ja yrit­täjien toimes­ta, jot­ka välit­tävät ja koke­vat työn­sä tärkeäk­si, ja joil­la on ylpeyt­tä tuot­ta­mansa laadun suh­teen. Sitä ylpeyt­tä tääl­lä kai­vat­taisi­in lisää. Kaik­ki ylpeys tun­tuu kanavoitu­van siihen, kel­lä on ‘komein’ pytin­ki ja pisim­mät pakastealtaat.”

    Plus se, minkä minä mainitsin: ruo­ka ja ate­ri­oin­ti eivät Suomes­sa kuu­lu elämän huvi­tuk­si­in ja iloi­hin, jos­ta syys­tä niihin ei halu­ta sat­sa­ta rahaa, vaik­ka joku ammat­tiylpeä teru­as­ta­ja iha­nia makkaroi­ta tuot­taisikin — väk­isin­hän ne mak­saisi­vat enem­män kuin Poutun lauan­taimakkara (jos­ta muuten tykkään todel­la, tai tykkäsin ennen kuin muut­ti­vat resep­tiä vuosi pari sitten).

    Nyt voisi verkos­ta etsiä luku­ja siitä, paljonko net­to­tu­lois­taan suo­ma­lainen, ran­skalainen ja ital­ialainen kulut­ta­vat ruokaan.

  99. Tarkoituk­se­nani ei ollut yllä kiistää mono- ja duop­o­lien hait­to­ja, vaan esit­tää, että syyt ja seu­rauk­set voivat olla mon­imutkaisem­mat kuin kuvitel­laan. Tot­takai kus­tan­nuk­set ovat per­ife­ri­as­sa suurem­mat ja tietysti tämä, ainakin kil­pailun olois­sa, pitäisi näkyä myös hinnoissa.

    Sen­si­jaan tuo argu­ment­ti “lähiruoan” puoles­ta on edelleen käsit­tämätön. Täysin riip­pumat­ta kil­pailun rak­en­teesta — en puhu nyt valikoimas­ta sinän­sä — on täysin mah­dol­lista, ja jopa toden­näköistä, että on niin kus­tan­nusten kannal­ta kuin ekol­o­gis­es­tikin kokon­aisu­ut­ta ajatellen opti­maal­ista kuska­ta niitä tomaat­te­ja pidem­piä matko­ja kuin jos tarkasteltaisi­in pelkkiä tomaatteja. 

    Ja oikein hin­noitel­tu­jen ulkois­vaiku­tusten kanssa kus­tan­nus­rakenne on sel­l­ainen, että ekol­o­giset näköko­h­dat tule­vat ote­tuk­si huomioon. Jos tämä on ongel­ma, siis jos ulkois­vaiku­tuk­set on jätet­ty huomiotta, niin vika on sil­loin siinä, eikä se ratkea taivastele­mal­la tomaat­tien pitkää marssia. 

    Eikä puhuta pahaa Raimo Sailak­ses­ta. Sailas on kuningas.

  100. TM, en myöskään suh­taudu varauk­set­toma­l­la into­hi­mol­la lähiruokaan. Kysymys on lähin­nä siitä että use­at ruo­ka-aineet (kasvikset, kanan­mu­nat, kala…) eivät ainakaan parane seisoes­saan ja mitä niitä turhaan kul­jet­ta­maan jos osta­jia löy­tyy läheltäkin. Esimerkik­si sel­l­ainen asia että keskel­lä järvi­suomea ei pääsään­töis­es­ti pysty osta­maan paikallista kalaa jak­saa ihmetyttää.

    Minus­ta nämä kom­men­tit tyyli­in suo­ma­laiset ei arvos­ta ruokaa, pikkukau­pat ei kan­na­ta mene ohi aiheesta. Suo­ma­laiset ei ole mikään homogeeni­nen joukko varsinkaan ruoan suh­teen, toiset halu­aa hal­paa ja help­poa, toiset näkee vaivaa, ihmisil­lä on kaiken­näköisiä ter­vey­susko­muk­sia, joil­lain toisil­la taas gas­tronomisia vaa­timuk­sia… Ainakin isom­mis­sa kaupungeis­sa tämän pitäisi näkyä asi­akasseg­ment­tei­hin erikois­tu­mise­na, ihan samaan tapaan kuin rav­in­toloitakin on laa­ja kir­jo. Ruokakau­pan suh­teen tilanne on nyt sama kuin jos vaatekaup­po­ja olisi vain kah­ta eri ketjua.

    Alku­peräiseen aiheeseen palatak­seni, näyt­töä siitä että duop­o­li käyt­tää määräävää markki­na-ase­maa kil­pailun kitkemiseen on, enkä näe mitään ongel­maa siinä että tähän puu­tu­taan sopimus­rak­en­tei­ta säätelemäl­lä. Muutenkin jo ihan tehokku­ussy­istä pitäisi pyrk­iä siihen että kul­je­tuk­set on oma erilli­nen ala eikä osa kaup­paketjua, tämä myös piristäisi kilpailua.

  101. Anna-Liisa, kyl­lä Suomes­sakin moni yksi­ty­isyrit­täjä elää juuri noin, pitämät­tä juuri koskaan vapaapäivää. Ja meil­lä on muu­ta­ma kun­ni­an­hi­moinen ruoan­tuot­ta­jakin, mm. Loh­jan kokoises­sa kaupungis­sa maan paras kon­di­to­ria St’Hon­ré (leipurei­den suojeluspyhimys)ja mikropaah­ti­mo Andesa, joka tuot­taa ja paah­taa usko­ma­ton­ta kahvia, luo­mua ja reilua. Ja on laadukkai­ta pien­pal­vaamoi­ta. Ongel­ma vaan on, että näi­den tuot­tei­ta ei siwoista ja sittareista löy­dä, vaan se edel­lyt­tää asi­akkaal­ta vaivan­näköä ‑ja usein sitä epäekol­o­gista yksityisautoilua.

  102. Kun­non kom­mu­nisti­na olen sitä mieltä, että keskit­tynyt osu­uskun­takaup­pa on paras­ta, mitä tomaatille on koskaan tapahtunut.

  103. Tämä saat­taisi kinnostaa:

    “Between 1976 and 1989 (the dark days of unbri­dled super­mar­ket expan­sion), 44,000 food shops and gro­cers went bust; when a large super­mar­ket opens, accord­ing to eth­i­cal watch­dog Cor­po­rate Watch, it results in the clo­sure of every vil­lage shop with­in sev­en miles.

    Then there is the issue of air miles and avi­a­tion fuel. The lob­by­ing group Sus­tain esti­mates that the aver­age Sun­day lunch (includ­ing chick­en from Thai­land, beans from Zam­bia and car­rots from Spain) trav­els 26,234 miles to the table. Indeed, the glob­al­i­sa­tion of food pro­duc­tion — buy­ing it from the cheap­est source rather than the clos­est — has been tak­en to ridicu­lous extremes.”

    Otteet ovat Guardian­ista, vuodelta 2004. Kan­nat­taa lukea koko jut­tu http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2004/jan/25/foodanddrink.shopping3

    Aiem­paan keskustelu­un liit­tyen: On toki tot­ta, ettei voi­da olet­taa kaikkea mah­dol­lista saata­van hal­pana ja paikallis­es­ti, ja että jois­sain toi­sis­sa tuot­teis­sa, kuten Suomes­sa purkite­tus­sa luo­muap­pel­si­in­ime­hus­sa on ehkä mielekästä keseenalais­taa luo­mun perusa­jatuk­sen säilyminen.

    Silti se, että sel­l­ais­ten perus­tuot­tei­den kuin peruna tai leipä laatu ja hin­ta ovat aivan vitu­ral­laan, on paljolti keskuli­ikeve­toisen kau­pankäyn­nin tuotosta.

  104. Me osu­uskaup­palaiset asi­aka­somis­ta­jat ostamme keskite­tysti saadak­semme hyvät alen­nuk­set, emmekä kap­i­tal­is­tisil­ta pien­ti­lal­lisil­ta. Meil­lä on sille myös vira­nomaisen lupa.

  105. Aster­ixis­sa on kalakaup­pias Amaryl­lix, jon­ka ammat­tiylpeys ei sal­li myy­dä kuin Pari­i­sista tuotet­tua kalaa. Hänkään ei var­maan ymmärtänyt lähiru­uan hehkutusta.

    Viikon ver­ran Hiiden­maal­la pyöräiltyäni ja joka paikas­sa vain när­piöläisiä tai mus­tasaare­laisia tomaat­te­ja nähtyäni keksin yhden hyvän syyn, mik­si min­ua kauko­ruo­ka harmittaa:taidan olla liian lähel­lä tuot­ta­jaa. Min­ulle Turku­un tuo­ta­vat tomaatit ja banaan­it ovat usein raako­ja, eli tun­netusti­han kasvikset kyp­syvät vielä kul­je­tuk­ses­sa. Ratkaisu:ostan hal­paa kauko­ruokaa ja varas­toin niitä hiukan aikaa koto­nani, niin saan ne opti­maal­isi­na omaan ruokapöytääni.

    Touko Met­ti­nen
    Viro

  106. Nyt voisi verkos­ta etsiä luku­ja siitä, paljonko net­to­tu­lois­taan suo­ma­lainen, ran­skalainen ja ital­ialainen kulut­ta­vat ruokaan.

    Eri­no­mainen point­ti! Täältä löy­tyi dataa aiheesta: http://www.ers.usda.gov/Data/InternationalFoodDemand/

    Tämän mukaan suo­ma­laiset käyt­tävät tulois­taan ruokaan 14,7 %, ran­skalaiset 15,3 % ja ital­ialaiset 16,6 % eli itse asi­as­sa suh­teessa tuloi­hin ruo­ka ei olekaan niin kallista tääl­lä. Jos pois­te­taan vielä juomien ja tupakan osu­us niin luvut näyt­tävät vielä edullisem­mil­ta Suomelle, tämä osu­us on nimit­täin Suomes­sa 31,4 % kaik­ista “ruoka“menoista, Ran­skas­sa 21,4 % ja Ital­ias­sa 16,2 %.

  107. Olen pystynyt itse osal­lis­tu­maan vähän huonos­ti tähän keskustelu­un eri­lais­ten kesään ja per­heeseen liit­tyvien aktivi­teet­tien vuoksi.
    Sanoin, että lähiruokaa pitäisi kan­nat­taa ennen kaikkea kuli­naari­sista syistä. Olen Tiedemiehen kanssa samaa mieltä siitä, ettei lähiruo­ka sinän­sä ole mikään ide­ol­o­gis­es­ti kan­natet­ta­va asia. Jos vain maanti­eteel­lista etäisyyt­tä ajateltaisi­in, Helsin­gin maito­huolto pitäisi muuten hoitaa Viros­ta eikä Kainuusta.
    Keskus­li­ik­keet ovat huole­hti­neet logis­ti­ikas­ta hyvin, suo­ras­taan eri­no­mais­es­ti. Lähiru­uan suosimi­nen toden­näköis­es­ti lisäisi logis­ti­ikkakus­tan­nuk­sia, mitataan niitä sit­ten rahana tai polttoaineena.
    Ongel­ma tässä “parem­pi 500 kilo­metriä rekalla kuin 50 kilo­metriä paket­ti­au­tol­la” ‑logis­ti­ikas­sa vain on se, että ruo­ka kul­kee ajal­lis­es­ti pitkän matkan pel­lol­ta jääkaap­pi­in ja sinä aikana sen laatu heikke­nee. Lihalle se ei merk­itse mitään, mut­ta vihan­nek­sille ja mar­joille merkitsee.
    Ostin tänään Söderkul­las­ta sipoolaisia, samana aamu­na poimit­tu­ja man­sikoi­ta. Ne oli­vat paljon parem­pia kuin ne puoli­raakoina poim­i­tut, matkalla kyp­syneet pahvi­man­sikat, joi­ta K- tai S‑marketista saa. Ja tomaateis­ta­han tämä keskustelu alkoi.
    Suomes­sa ei saa kau­pas­ta vastapais­tet­tua leipää, ellei sit­ten sel­l­aisek­si las­ke­ta kau­pas­sa “pais­tet­tua” pakas­teesta valmis­tet­tua leipää.

  108. Lähiruoka/tuontiruoka keskustelus­sa pitäisi pohtia elin­tarvike­jär­jestelmää laa­jem­min. Ei ain­oas­taan yhden tuot­teen kan­nat­tavu­ut­ta kul­je­tuskus­tan­nusten näkökul­mas­ta. Pitäisi miet­tiä myös mitä sosiokult­tuurisia vaiku­tuk­sia ruuan tuotan­nol­la on. On help­poa ajat­telua “ulkois­taa” ruuan tuotan­to toisi­in mai­hin sil­lä perus­teel­la, että tuotan­to-olo­suh­teet ovat (oletet­tavasti) parem­mat. Entä miten kävisi, jos Suomen pel­lot laitet­taisi­in paket­ti­in? Vaiku­tuk­set maaseudun kyli­in, maise­maan, luontoon?

  109. Volmert­ti kir­joit­ti: “Lähiruoka/tuontiruoka keskustelus­sa pitäisi pohtia elin­tarvike­jär­jestelmää laa­jem­min. Ei ain­oas­taan yhden tuot­teen kan­nat­tavu­ut­ta kul­je­tuskus­tan­nusten näkökul­mas­ta. Pitäisi miet­tiä myös mitä sosiokult­tuurisia vaiku­tuk­sia ruuan tuotan­nol­la on. On help­poa ajat­telua “ulkois­taa” ruuan tuotan­to toisi­in mai­hin sil­lä perus­teel­la, että tuotan­to-olo­suh­teet ovat (oletet­tavasti) parem­mat. Entä miten kävisi, jos Suomen pel­lot laitet­taisi­in paket­ti­in? Vaiku­tuk­set maaseudun kyli­in, maise­maan, luontoon?”

    Edel­listä viestiä olen odot­tanut, sosiokult­tuuriset, sosi­aalip­sykol­o­giset ja mon­et muut tärkeät näköko­h­dat uno­htu­vat keskustelus­sa, jota käy­dään kvan­ti­tati­ivi­sista lähtöko­hdista käsin.

    Tiet­ty, arvioin­ti kval­i­tati­ivis­ten vaiku­tusten suh­teen on vaikeaa ja edel­lyt­tää, ei pelkkää laskemista ja suh­teel­lisen selkei­den ulot­tuvuuk­sien pohtimista, vaan syväl­listä asioiden ymmärtämistä ja vaivau­tu­mista pohtia lähtöko­hdista käsin, jot­ka eivät avaudu tuos­ta vain. Aihet­ta koske­va tieto on niin hajallaan.

  110. Osmo:“Sanoin, että lähiruokaa pitäisi kan­nat­taa ennen kaikkea kuli­naari­sista syistä. ”

    No mitä tämä nyt sit­ten tarkoit­taa käytän­nössä? Sitäkö, että peruste­taan maku­min­is­ter­iö, joka päät­tää mikä on hyvän makuista ja mak­saa tuki­aisia sen mukaan, että tämä hyvän makuinen ruo­ka on halvem­paa kuin pahan makuinen?

    Eikö olisi parem­pi antaa ihmis­ten itse päät­tää miten paljon he arvosta­vat makua, tuoreut­ta, hin­taa, ter­veel­lisyyt­tä ym. ostopäätök­seen vaikut­tavia tekijöitä?

  111. Täy­tyy vielä korostaa, että mielestäni nykyi­nen koti­mainen ruuan­tuotan­to ei ole kestäväl­lä poh­jal­la niin ekol­o­gis­es­ti, taloudel­lis­es­ti kuin sosiokult­tuuris­es­tikaan. Suomes­sa tilat eivät tule pär­jäämään kil­pailus­sa muiden euroopan maid­en knas­sa, jos panos­te­taan bulkki­tuotan­toon. Luo­mu- ja lähiru­uan tuotanoa tuke­mal­la voidaan pitää myös maaseu­tua eläväisem­pänä. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään maat­alous­tu­ista vaan laa­jem­min koko elin­tarvike­jär­jestelmän toiminnasta.

  112. Ruo­ka on koko ketjul­laan osa kult­tuuria — kaiken ravin­non tai jokaisen ater­ian ei ole pakko olla elämys, mut­ta lähtöko­htais­es­ti Suomes­sa ruo­ka vaikut­taisi ole­van pros­es­soitua rav­in­toa, jon­ka ensim­mäi­nen kri­teeri on säi­lyvyys, ja toinen neu­tral­ius, jot­ta samaa tuotet­ta saadaan kau­pat­tua mah­dol­lisim­man suurel­la volyymillä. 

    Jos keskustel­laan vain pros­es­soidus­ta ravin­nos­ta, ei tarvinne puhua muus­ta kuin logis­ti­ikas­ta, lin­joista ja tehokku­ud­es­ta, mut­ta tosi­aan — jos puhutaan ruuas­ta arvo­ja ja maku­ja löy­tyy paljon enem­män. Mik­sei myös läheisiä yhteyk­siä ekosysteemiin.

    Johonkin täl­laiseen Osmokin viit­tasi todetes­saan, ettei Berlus­coni ollut tyystin väärässä täkäläistä ruokaa kommentoidessaan.

  113. Volmertti:“Luomu- ja lähiru­uan tuotanoa tuke­mal­la voidaan pitää myös maaseu­tua eläväisempänä.”

    Ja telakoi­ta tuke­mal­la voidaan pitää ihmiset töis­sä telakoil­la ja hevosen ken­git­täjiä tuke­mal­la voidaan pitää ihmiset ken­git­tämässä hevosia yms.

    Jos kuitenkin annamme markki­noiden toimia ilman sorkkimista, niin ihmis­ten työ­panos ohjau­tuu sinne mis­sä se tyy­dyt­tää tois­t­en ihmis­ten tarpei­ta eikä sinne mis­sä se tyy­dyt­tää joit­tenkin etu­ryh­mien tai poli­itikko­jen mieli­halu­ja. Ne jot­ka pitävät pit­toreskista maaseudus­ta voivat aivan rauhas­sa men­nä sitä vil­jelemään tai mak­saa muille sen vil­jelystä, mut­ta ei mui­ta pidä pakot­taa osal­lis­tu­maan kustannuksiin.

    a m‑b:llä on tässä hyvä point­ti, että tieto näistä sosiokult­tuuri­sista, sosi­aalip­sykol­o­gi­sista yms. näköko­hdista on hajau­tunut yhteiskun­nas­sa (kuten on kaik­ki muukin tieto), eli ihmis­ten on annet­ta­va tehdä itse omat päätök­set, jot­ta tämä infor­maa­tio saadaan käyt­töön sen sijaan, että rue­taan mak­samaan jotain tuki­aisia luo­mu- ja lähiruokatuotannolle.

  114. Art­turi kir­joit­ti: “Jos kuitenkin annamme markki­noiden toimia ilman sorkkimista, niin ihmis­ten työ­panos ohjau­tuu sinne mis­sä se tyy­dyt­tää tois­t­en ihmis­ten tarpei­ta eikä sinne mis­sä se tyy­dyt­tää joit­tenkin etu­ryh­mien tai poli­itikko­jen mielihaluja.”

    Tuo nyt on aika utopista, ettei markki­noi­ta sorkit­taisi. Kyl­lähän maat­alout­ta tue­taan kaikkial­la muual­lakin. Mik­si maat­alout­ta ei voi tukea ja ohja­ta ympäristöys­täväl­lisem­pään suun­taan? Markki­noiden toimies­sa “vapaasti” ympäristö näkökul­mat uno­htu­vat hel­posti. Entä työn tek­i­jöi­den oikeudet? 

    Kyl­lähän ter­vey­den­huoltoakin tue­taan. Mik­si maat­laouden tukem­i­nen nähdään negati­ivisem­pana kuin peruster­vey­den­huol­lon? Molem­pia tarvitaan.

    Sinän­sä kan­natan tukien karsin­taa. Olisi­han se vil­jeli­jällekin motivoivam­paa, jos suurem­man osan tulosta saisi myy­dys­tä tuot­teesta. En halua puo­lus­taan nyky­istä maat­alous­poli­ti­ikkaa, vaan mielestäni Suomen maat­aloudessa pitäisi tapah­tua suuria muu­tok­sia, jot­ta se solisi ekol­o­gis­es­ti, taloudel­lis­es­ti ja sosiokult­tuuris­es­ti kestäväl­lä poh­jal­la. Siihen ei päästä pelkäl­lä tukipoli­ti­ikalla vaan kysymys on paljon laajempi.

    Onnek­si maat­aloudessa ei voi edes toimia neljän­nesosavu­osikat­sausten mukaan…

  115. Ehkä ylireagoin, mut­ta hie­man har­mit­ta­vat tämän ketjun pain­o­tuk­set, ollak­seen vihreässä blo­gis­sa käytävä keskustelu ruoan­tuotan­nos­ta. Ainakin itsel­leni tärkein kysymys ruoan­tuotan­nos­sa ovat eläin­ten oikeudet. Teho­tuotet­tu broi­leri, eli siis kaik­ki broi­leri mitä kau­pas­ta löytää, on tuotet­tu mil­jarde­ja tun­te­via ja tietoisia olen­to­ja sys­temaat­tis­es­ti kidut­taval­la ja kidu­tuk­sen jäl­keen murhaaval­la koneis­tol­la. Sama kos­kee sian­li­haa ja naudanlihaa.
    Siten on em. pros­essin tapah­dut­tua yksi ja hailea mitä kaut­ta liha kau­pan­hyl­lylle pää­tyy, minkä hin­taise­na, tai mitä kuli­nar­is­tista arvoa lihal­la on, kos­ka sen ei pitäisi pää­tyä sinne ylipäätään.

    (Tämä kom­ment­ti ei tietenkään kos­ke­ta tomaat­te­ja ja man­sikoi­ta tai tuoret­ta leipää, joista olen samaa mieltä. Olisin valmis mak­samaan maukkaam­mista hedelmistä, leivästä jne. extraa.)

  116. az kir­joit­ti: “[–] Ainakin itsel­leni tärkein kysymys ruoan­tuotan­nos­sa ovat eläin­ten oikeudet. Teho­tuotet­tu broi­leri, eli siis kaik­ki broi­leri mitä kau­pas­ta löytää, on tuotet­tu mil­jarde­ja tun­te­via ja tietoisia olen­to­ja sys­temaat­tis­es­ti kidut­taval­la ja kidu­tuk­sen jäl­keen murhaaval­la koneis­tol­la. Sama kos­kee sian­li­haa ja naudanlihaa.”

    Luin joskuns artikke­lin siitä, että hevoset kul­jete­taan eläv­inä Ital­i­aan syötäväk­si. Asialle pitäisi tehdä jotakin.

    Voisiko tuotan­toeläin­ten elämän laat­ua ja lop­pume­tre­jä pisteyt­tää eläin­ten elämisen hyvyyden/ kur­ju­u­den suh­teen niin, että kulut­ta­ja voisi halutes­saan vali­ta lihatuot­tei­ta eläin­ten elämän laadulliset kri­teer­it huomioon ottaen.

  117. Juu­so Kopo­nen siteerasi toivet­tani “nyt voisi verkos­ta etsiä luku­ja siitä, paljonko net­to­tu­lois­taan suo­ma­lainen, ran­skalainen ja ital­ialainen kulut­ta­vat ruokaan”, ja löysikin tilas­ton, jon­ka mukaan suo­ma­lainen kulut­taa ruokaan vähiten, ital­ialainen eniten. 

    Näin olin arvel­lutkin. Ruo­ka ja ate­ri­oin­ti eivät Suomes­sa kuu­lu elämän huvi­tuk­si­in ja iloi­hin, jos­ta syys­tä niihin ei halu­ta sat­sa­ta rahaa.

    Juu­so tekee kuitenkin sel­l­aisen päätelmän, että ruo­ka olisi Suomes­sa halvem­paa kuin Ran­skas­sa ja Ital­ias­sa. En usko, että tästä on kyse, vaan siitä ettei ruokaan Suomes­sa halu­ta sat­sa­ta rahaa. Jos min­un väit­tämäni pitää paikkansa, ruoan hin­ta nousee psykol­o­gis­es­ti, lukuar­voaan korkeampi­in summiin.

    Nyt siis kai­vat­taisi­in hintatilastoja.

    Päivit­täis­tavarakaup­pa ry:llä sel­l­ainen on, mut­ta siitä puut­tuu Italia. Sen siitä näkee että Suomes­sa on kalli­impi ruo­ka kuin Ran­skas­sa. [1]

    Hesari kir­joit­ti 26.6.2009, että Suo­mi on euroalueen kallein maa. Elin­tarvikkei­ta ei erik­seen käsitel­ty. [2]

    Wal­let Pop –sivus­tol­la on kiin­toisaa tilas­toti­etoa Food Price Com­par­isons Around the World [3]. Siinä on kuu­den­toista elin­tarvikkeen (nau­dan­pihvi, maito, kahvi, banaani jne) hin­ta muu­ta­mas­sa maas­sa (Yhdys­val­lat, Kuwait, Brasil­ia, Bel­gia, Hong Kong, Pari­isi, Espan­ja, Etelä-Afrik­ka ja Lon­too – älkää min­ul­ta kysykö mik­si siinä on kaupunke­ja ja val­tioi­ta sekaisin). Suomea ei tietenkään ole mukana, joten mei­dän väit­te­lyymme ei tästä ole iloa.

    Haus­ka leikkikalu tuo Juu­son linkkaa­ma tilas­to­sivu, kiitos siitä! Sen mukaan Suo­mi kulut­taa rasvoihin, lihaan ja kalaan hur­jan paljon vähem­män kuin Ran­s­ka ja Italia, mut­ta leipään, mei­jer­ituot­teisi­in ja “mui­hin ruoki­in” ENEMMÄN kuin Ran­s­ka ja Italia. Kutkut­ta­va tieto sikäli, että voisin väit­tää sen tuke­van hypo­teesiani siten, että Suomes­sa hotkaistaan nopei­ta mahan­täyt­töjä siinä mis­sä Ital­ias­sa ja Ran­skas­sa valmis­te­taan aterioita. 

    [1] http://www.pty.fi/653.html
    [2] http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Suomi+pysyi+sitke%C3%A4sti+euroalueen+kalleimpana+maana/1135247193806
    [3] http://www.walletpop.com/specials/food-price-comparison-around-the-world

    1. Price elas­tic­i­ty eli hin­ta­jous­to tarkoit­taa sitä, kuin­ka paljon kysyn­tä rdeagoi hin­nan­muu­tok­si­in. Jos hin­ta­jous­to on ‑0,3, kymme­nen pros­entin hin­nanko­ro­tus vähen­tää kysyn­tää noin kolmel­la prosentilla.

  118. Her­ra­nen aika, kiitos seli­tyk­ses­tä, Osmo. Ei ihme etten tien­nyt mitä se on. Olisi pitänyt kuukkeloi­da ennen kuin tuikkasin linkin tänne. Ajat­telin että hin­ta­jous­to tarkoit­taisi sitä, miten paljon saman tavaran hin­ta jous­taa eri paikois­sa myytynä. 😀

  119. No juu, vähän tuli mutkia vedet­tyä suo­rak­si argu­men­toin­nis­sa. =) Oma point­ti­ni on että en ihan usko tähän väit­teeseen että keskus­li­ikkei­den salainen kas­sakaap­pi- tai her­ras­mies­sopimus on pääasial­lise­na syynä elin­tarvikkei­den “korkeaan” hin­taan Suomes­sa vaan kyse on tuotan­to-logis­ti­sista tek­i­jöistä ja asi­akkaiden mak­sukyvys­tä. Ran­skas­sa tai Ital­ias­sa sama pel­toala tuot­taa moninker­tais­es­ti satoa Suomeen ver­rat­tuna, ulko­mail­ta tuo­dut elin­tarvikkeet matkaa­vat lyhem­män matkan ja tiheäm­män asu­tuk­sen vuok­si maan sisäl­läkin kul­je­tus­matkaa tulee toden­näköis­es­ti vähem­män. Lisäk­si kau­pan alan palkat ovat Suomes­sa isom­pia ja veroki­ilakin taitaa olla hie­man lev­eämpi, ainakin ruuan arvon­lisävero on euroop­palaisit­tain varsin korkea täällä. 

    En sano ettei kau­pan keskit­tymisel­lä olisi mitään vaiku­tus­ta hin­toi­hin, mut­ta itse en ainakaan usko että se on kovin suuri. Lidlin halvem­mat hin­nat maa­han­tulo­vai­heessa selit­tynevät osit­tain markki­noin­nil­lisil­la seikoil­la eli että alku­un myy­dään ehkä vähän tap­pi­ol­lakin jot­ta saadaan asi­akaspo­h­ja muo­dostet­tua ja “olemme halvin” ‑tyyp­pinen brän­di raken­net­tua. Voi myös olla että Lidlil­lä oli opti­mistiset käsi­tyk­set työvoimakus­tan­nuk­sista, siis että Suomes­sa onnis­tu­isi saman­lainen työn­tek­i­jöi­den kyykyt­tämi­nen kuin mil­lä ketju man­ner-Euroopas­sa on huo­mat­tavia säästöjä saanut aikaisek­si. Itse en tästä työoloi­hin liit­tyvästä syys­tä Lidlis­sä asioi, mut­ta käsi­tyk­seni mukaan myös tuot­tei­den laatu on suo­ma­laista perus­ta­soa hie­man heikom­pi. Kuule­mani mukaan esimerkik­si Lidlis­sä myytävä Hansa-olut olisi pohjois­sak­salais­ten pan­i­moiden yli­jäämäeristä tehty sekoite, en sit­ten tiedä onko tämä vain urbaani leg­en­da vai onko tässä jotain perää.

    Lidlistä juo­lahti mieleen, että tuol­la eteläm­pänä on kyl­lä mon­es­sa maas­sa päivit­täis­tavarakaup­pa selkeäm­min seg­men­toitunut eri asi­akkaille. Esimerkik­si Sak­sas­sa on Lidlit, Aldit, Plus­sat sun muut hal­pa­mar­ketit joiden valikoima on sup­pea, pakkauskoot iso­ja ja laatu korkein­taan suo­ma­laista mar­ket­ti­ta­soa ja sit­ten Kaiser’sin tapaiset upmar­ket-ketjut. Todel­la vaa­tiville kulut­ta­jille löy­tyy vielä erik­seen esimerkik­si pelkkää luo­mua myyviä kaup­paketju­ja ja yhteen tuoteryh­mään erikois­tunei­ta pien­myymälöitä, Berli­inis­sä silmään sat­tui esimerkik­si pelkästään chardon­nay-viine­jä myyvä kauppa.

  120. Se piti vielä sanoa, että vaik­ka lib­er­taristien kanssa har­voin tulee oltua samaa mieltä kovin mon­es­ta asi­as­ta, Art­turi on kyl­lä oike­as­sa siinä, että “laadun” sun muiden epämääräis­ten arvo­jen määrit­te­ly komiteatyönä on tuhoon tuomit­tu aja­tus. Yhteiskun­nan pitäisi huole­htia vain siitä, että ulkois­vaiku­tuk­set saadaan diskon­tat­tua elin­tarvikkei­den hin­toi­hin ja jät­tää lop­pu kulut­ta­jien ja tuottajien/kaupan välisek­si asi­ak­si. Eli tuot­teen valmis­tuk­sen, kul­je­tuk­seen ym. liit­tyvät hai­tat ympäristölle ym. ran­gais­tusveroina lisäyk­senä hin­taan ja vas­taavasti esim. huolto­var­muu­teen, matkailu­ar­voihin ym. ym. liit­tyvät posi­ti­iviset ulkois­vaiku­tuk­set sit­ten jonkin sortin tuki­aisi­na tai verovähen­nyksinä. Toki näi­den määrit­telyssä on mah­dol­lista men­nä met­sään, mis­tä esimerkkinä nykyi­nen maat­alous­tuk­i­jär­jestelmä joka on melkoinen susi, mut­ta mitä vähem­mäl­lä mikro­man­ageroin­nil­la selvitään, sen parempi.

  121. “Ne jot­ka pitävät pit­toreskista maaseudus­ta voivat aivan rauhas­sa men­nä sitä vil­jelemään tai mak­saa muille sen vil­jelystä, mut­ta ei mui­ta pidä pakot­taa osal­lis­tu­maan kustannuksiin.”

    Pit­tore­skin maaseudun tukem­i­nen ei toi­mi yksi­tyis­es­ti. Tämä on klassi­nen julkishyödyke:
    * Se ei ole niuk­ka, vaan kun joku on ker­ran tuot­tanut sen, siitä pää­sevät naut­ti­maan kaikki.
    * Se on vapaasti saatavil­la, ja kun se on tuotet­tu, on mah­do­ton­ta estää ihmisiä naut­ti­mas­ta siitä. 

    Maaseudun läpi voi ajaa kaik­ki ja naut­tia pit­torek­sista maise­mas­ta, riip­pumat­ta siitä onko henkilöko­htais­es­ti mak­sanut vil­jeli­jöille maaseudun elävöit­tämis­es­tä. “Pit­torek­si maaseudun” rahoit­ta­mi­nen yksi­tyis­es­ti toimii yhtä hyvin kuin majakoiden tai puo­lus­tusvoimien rahoit­ta­mi­nen vapaae­htoisin mak­suin. Yhteiskun­nal­lis­es­ti opti­maa­li­nen ratkaisua on kaiketi val­tion sub­ven­taa­tiot tai säädök­set. Niiden pitäisi toki kohdis­tua nimeno­maan sel­l­aiseen toim­intaan jol­la on posi­ti­ivisiä ulkois­vaiku­tuk­sia: por­saiden lukumäärä nave­tan sisäl­lä vaikut­taa ohi ajavien hyv­in­voin­ti­in huo­mat­tavasti vähem­män kuin nave­tan maalip­in­nan kunto.

    En kyl­lä maat­alous­tu­ista eri­tyisem­min pidä, mut­ta on älyl­lis­es­ti epäre­hellistä väit­tää että ne voisi kor­va­ta vapaae­htoisil­la mak­suil­la. Ei tarvitse olla kum­moinenkaan ekon­o­misti jot­ta oppii ymmärtämään ettei markki­na­t­alous aina löy­dä automaat­tis­es­ti optimia.

  122. Nyt menee sivu aiheen niin että kolisee. Täy­tyy kehua kun ker­ran aiheet­tomasti on haukuttu.

    Juu­so, Juu­so! Lidlis­sä on vaik­ka mitä tuot­tei­ta, jot­ka ovat PAREMPIA kuin suo­ma­lai­sis­sa kaupois­sa. Hol­lan­ti­lainen täys­ras­vainen edam, jon­ka hin­ta on hur­jasti halvem­pi kuin suo­ma­lais­ten ras­vat­tomien sty­rox-juus­to­jen, valkovi­i­ni-hapankaali on oival­lista, mon­en mon­et sake­man­nien makkarat ovat pait­si hyviä myös halpoja. 

    Nyt saa kukkakaale­ja irto­tavarana myös suo­ma­lai­sis­sa kaupois­sa, mut­ta Lidlis­sä niitä saa aina pakkaa­mat­tom­i­na. Omis­sa suo­jusle­hdis­sään (jot­ka on lupa riip­iä pois ennen pun­ni­tus­ta) ne ovat paljon frees­im­mät kuin kel­muun pakattuina.

    Lidlis­sä myy­dään myös suk­laakuor­rutet­tu­ja kui­v­at­tu­ja hedelmiä, jot­ka ovat taivaal­lisen hyviä. Siis hurmiohyviä.

    Lidl toi Suomeen hyvin tum­mat suk­laat. Nyt niitä saa jo suo­ma­lai­sis­takin kaupoista, mut­ta Lidlin piti ensin näyt­tää että niitä ostetaan.

    Nämä nyt tuli­vat tässä kir­joit­taes­sa mieleen.

    Lidlis­sä työssä ole­vat sanovat kiv­en kovaan, että työolot ja ‑ehdot eivät ole yhtään sen huonom­mat kuin suo­ma­lai­sis­sakaan kaupois­sa. En tiedä miten Sak­sas­sa kyykyttävät.

    Kun ensim­mäisiä ker­to­ja asioi Lidlis­sä se on kuin ulko­mail­la olisi. On kiva kat­sel­la aivan out­o­ja brändejä.

  123. Juu­so Koposelle lib­er­taristi-kom­ment­ti­in liittyen

    Tässäkin ketjus­sa useim­mat ovat kaivan­neet enem­män kil­pailua ja vähem­män keskusve­toisu­ut­ta. Anna-Liisan kanssa olen siinä samaa mieltä, että sak­salainen hal­paketju on tuonut nimeno­maan laat­ua markki­noille (vaik­ka toki sieltäkin löy­tyy sekun­daa), ja se ker­too jälleen surkeaa tari­naa kotois­t­en mar­ket­tien valikoimista. Usein­han mikä hyvän­sä kil­pailu on kulut­ta­jalle hyväk­si. Mut­ta edelleen — kilapil­e­vatko koti­maiset ketjut laadukail­la valikoimil­la, vai sijain­nil­la ja bonus-pis­tei­den kylkiäisillä?

  124. Tämä on aivan pakko vielä posta­ta tähän jo etu­sivul­ta tipah­ta­neeseen ketju­un, kun osuu niin kohalleen sen kanssa mihin keskustelu on rön­sy­il­lyt. Uuden Suomen kom­menteista löy­tyivät linkit seuraaviin:

    Iltale­hdessä oli uuti­nen 17.3.2009 [1], jos­sa san­o­taan: “[Maa- ja met­sä­talous­min­is­teri Sirk­ka-Liisa] [i]Anttila perusti viime vuon­na työryh­män selvit­tämään, onko ruoan hin­nan nousu siir­tynyt tuot­ta­jille, teol­lisu­udelle, kau­palle vai kulut­ta­jille. Selvi­tys pal­jasti hin­tarohmut, mut­ta niitä ei ker­ro­ta julkisuuteen.

    - Emme hae syyl­lisiä. Se ei vie han­ket­tani eteen­päin, Antti­la perustelee.

    Julk­isu­udessa on syytet­ty etenkin kaup­paa ruoan hin­to­jen nos­tamis­es­ta, mut­ta Antti­la ei kaup­paa syyllistä.

    - Kaup­pa on vah­va ja se saakin olla, Antti­la kuittaa.

    Tieto ruoan hin­nas­ta hyö­tyjistä sul­je­taan min­is­terin kas­sakaap­pi­in. Asi­aa selvit­tänyt työryh­mä on saanut uuden toimek­sian­non. Se miet­tii nyt keino­ja, joil­la kulut­ta­ja saadaan hyväksymään ruoan hin­nan nousu.[/i]”

    Etenkin viimeinen virke hätkäyttää.

    YLEn mukaan (uuti­nen 20.3.2009 [2]) hin­nan­nousu meni nimeno­maan kau­palle: “[i]S- ja K‑ryhmä jaka­vat 75 pros­ent­tia kau­pan markki­noista. Maat­alous­tuot­ta­ja saa ruoan hin­nas­ta keskimäärin viiden­nek­sen ja kaup­pa sekä teol­lisu­us molem­mat kol­man­nek­sen. Val­tion osu­us on arvon­lisäveron muo­dos­sa yli 14 prosenttia. 

    Osu­udet vai­htel­e­vat elin­tarvikeryh­mit­täin, esimerkik­si kanan­mu­nista tuot­ta­ja saa läh­es kol­man­nek­sen, pakkaa­ja kymme­ne­sosan ja kaup­pa läh­es puo­let. Leivästä sen sijaan vil­jeli­jän saa­ma osu­us on vain 20-osa, teol­lisu­us saa puo­let ja kaup­pa kolmanneksen. 

    - Eri­tyis­es­ti 2000-luvul­la kau­pan osu­us elin­tarvikkei­den hin­noista on selkeästi kas­vanut ja toisaal­ta sit­ten maat­alous­tuot­ta­jan osu­us on pienen­tynyt ja teol­lisu­u­denkin osu­us jonkin ver­ran pienen­tynyt, toteaa Niemi. 

    - Kau­pan neu­vot­telu­voima ja neu­vot­telu­ase­ma ovat kyl­lä kas­va­neet ja sitä kaut­ta sekä alku­tuot­ta­japuoli että teol­lisu­us­puoli saa­vat kulut­ta­jan mak­samas­ta hin­nas­ta pienen­m­män osu­u­den kuin aikaisemmin. 

    Suomes­sa kau­pan saa­mat mar­gin­aalit ovat suurem­mat kuin esimerkik­si Keski-Euroopassa. 

    - Meil­lä kau­pan kat­teet ovat var­maan muu­ta­maa pros­ent­tia suurem­mat kuin muual­la Kes­ki-Euroopas­sa ja se johtuu osit­tain maan pitk­istä etäisyyk­sistä ja hajanais­es­ta asu­tuk­ses­ta. Var­maankin on näin, että kil­pailua on kaiken kaikki­aan vähem­män kuin Kes­ki-Euroopas­sa, Nie­mi toteaa.[/i] Tämän voi kyl­lä Antti­lan lausun­non riv­ien välistä lukeakin.

    Aihet­ta jatkoi Etelä-Suomen sanomat pääkir­joituk­ses­saan 20.5.2009 [3]: “[i]Ruoka on Suomes­sa todis­te­tusti kalli­im­paa kuin useim­mis­sa muis­sa EU-mais­sa. Kau­pan vas­tave­to tähän on Suomen korkea arvon­lisävero. Ilman tätä olisimme esimerkik­si Tan­skaa halvem­pi ruoka­maa. Euroopan keskiar­voon jäisi kuitenkin yhä matkaa.[/i]”

    [1]http://www.iltalehti.fi/uutiset/200903179254384_uu.shtml

    [2]http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/03/ruoan_hinta_kallistuu_suomessa_eun_ennatystahtia_629351.html

    [3] https://www.ess.fi/?article=237734

Vastaa käyttäjälle nos Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.