Äänestäjän tahto

22.6.2009 · Aihe: _ 

(Julkaistu Näkökulma-kolumnina Suomen Kuvalehdessä )

Tarja Cronbergin putoaminen eduskunnasta nosti julkisuuteen vaalijärjestelmämme puutteellisuuden. Hän sai vaalipiirissään toiseksi eniten ääniä, mutta jäi valitsematta. Yhtä huonosti kävi kristillisten Sari Essayah’lle Varsinais-Suomessa.

Tiukassa vaalituloksessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Jos Vihreät olisivat saaneet Pohjois-Karjalassa 200  ääntä enemmän, joku muu olisi jäänyt täpärästi valitsematta. Ongelma on, että pienissä vaalipiireissä pienten puolueiden kannattajat eivät voi tukea puolueensa valtakunnallista menestystä.

Suomessa vaalitulos lasketaan d’Hontin menetelmällä, joka syrjii muutenkin pieniä puolueita. Se muuttaa äänimäärät paikoiksi tavallaan pyöristämällä alaspäin, kun muissa pohjoismaissa käytetty Sainte-Laguën menetelmä vastaa pyöristämistä lähimpään kokonaislukuun. Tosin pohjoismaat ovat korjanneet alkuperäistä Sainte-Laguën menetelmää pieniä puolueita vähemmän suosivaksi. Ruotsin laskentatavan mukaan Tarja Cronberg että Sari Essayah olisivat tulleet valituiksi.

Täysin suhteellista vaalitapaa ei noudateta enää oikein missään, koska puoluekenttä voisi pirstoutua liiaksi, jos puolen prosentin kannatuksella saisi paikan eduskuntaan. Monessa maassa on äänikynnys pitämässä sirpalepuolueet poissa parlamentista.

————————-

Miten vaalien suhteellisuuden toteutumista voisi parantaa? Helpointa olisi jakaa osa paikoista tasauspaikkoina puolueille, joiden osuus kansanedustajista jäisi muuten niiden ääniosuutta pienemmäksi. Näin tehdään esimerkiksi Saksassa. Suomessa tätä on vieroksuttu, koska tasauspaikat toisivat ylimääräisiä kansanedustajia joillekin vaalipiireille. Cronberg olisi varmaankin tullut valituksi tasauspaikalle, jolloin Pohjois-Karjala olisi saanut yhden paikan lisää.

Sainte-Laguën menetelmä korjaisi vaalituloksen suhteellisuuden muuttamatta vaalijärjestelmämme perusteita, mutta se ei korjaisi sitä, ettei esimerkiksi tamperelainen RKP:n kannattaja voi tukea puoluettaan.

Hallituspuolueet ovat sopineet, että valtakunnallinen suhteellisuus toteutetaan korjailemalla vaalipiirikohtaisia tuloksia niin, että lopputulos vastaa puolueiden valtakunnallista kannatusta. Tämä vastaa tasauspaikkajärjestelmää, mutta takaa samalla, että jokaisesta vaalipiiristä tulee edustajia oikea määrä. Äänestäjälle tämä antaa realistisen mahdollisuuden tukea omaa puoluettaan äänesti missä vaalipiirissä tahansa: ääni menee aina sen puolueen hyväksi, jota hän on äänestänyt, vaikka se saattaa nostaa oman puolueen kansanedustajan eduskuntaan toisesta vaalipiiristä. Samalla puolueiden välisistä vaaliliitoista luovutaan, mitä ei voi kuin tervehtiä ilolla.

———————

Sopimukseen kuuluu kolmen prosentin valtakunnallinen äänikynnys. Äänikynnys on voi osoittautua ongelmalliseksi, jos se siirtää enemmistön hallitukselta oppositiolle tai päinvastoin. Kun Saksassa vihreitä uhkasi jääminen äänikynnyksen alle, osa demareista äänesti vihreitä turvatakseen enemmistön punavihreälle hallitukselle.

On väitetty, että äänikynnys sementoi puoluerakenteen: se olisi estänyt Ville Komsin ja Kalle Könkkölän pääsyn eduskuntaan vuonna 1983, koska vihreät saivat vain 1,5 prosenttia äänistä koko maassa. Ehkä olisi tai sitten puolue olisi aloittanut kuudella kansanedustajalla, koska vihreitä olisi oikeasti voinut äänestää koko maassa. Yleensä uusi puolue aloittaa kunnanvaltuustoista. Äänikynnys vaikeuttaa puoluekentän uudistumista, mutta ei estä sitä.

Suomessa äänestäjä saa valita puolueen asettamista ehdokkaista kenet haluaa. Enemmistövaalin maissa ja myös Saksassa äänestäjän valittavana on kustakin puolueesta vain yksi ehdokas. Muissa pohjoismaissa käytetyssä listavaalissa puolue panee ehdokkaat järjestykseen ja äänestäjät päättävät, kuinka moni kärjestä tulee valituksi. Tosin äänestäjille on nyt annettu teoreettinen mahdollisuus muuttaa järjestystä.

Me pidämme omaa henkilövaaliamme parhaana, mutta asian voi nähdä toisinkin. Britit paheksuvat, että Suomessa ehdokkaalla on varaa jättää osa tai jopa enemmistö vaalipiirinsä äänestäjistä vaille huomiota. Vaalikampanjoiden kalleus tekee järjestelmämme myös korruptioalttiin. Meillä äänestäjät auttavat puolueita potkimaan pois poliitikot, joiden parasta ennen -päiväys on mennyt umpeen. Puoluekoneistoille tämä on vaikeaa, mikä näkyy pitkien listojen maissa.

Henkilövaalista huolimatta äänestäjän tahto ei meillä aina välity puolueen sisällä oikein. Ongelma on sitä suurempi, mitä erilaisempia ehdokkaita puolueella on. Kirjoitan tätä ennen eurovaalien tuloksen selviämistä. Kokoomuksella on ehdokkaina sekä Ari Vatanen, että Sirpa Pietikäinen. He ovat täysin eri mieltä ilmastopolitiikasta, joka sentään on tulevan kauden tärkein asia. Pietikäiselle annettu ääni voi auttaa sisään Vatasen tai päinvastoin.

Sauli Niinistö veti sekä vuonna 1999 että 2007 huikeilla äänimäärillään mukanaan useita kansanedustajia. Kun Niinistö imuroi melkein kaikki puoluelinjan äänet, hänen äänillään tuli valituksi Niinistön linjan vastustajia.

Jotta äänestäjän tahto toteutuisi paremmin, Suomessa kannattaisi harkita Irlannissa käytettävää siirtoäänijärjestelmää. Äänestäjä panee ehdokkaat paremmuusjärjestykseen. Jos oma ehdokas ei tule valituksi, ääni siirtyy äänestyslipulla toisena tai kolmantena olevalle. Ääni siirtyy eteenpäin myös, jos oma ehdokas saa Niinistön tavoin liikaa ääniä.

Vuoden 1994 presidentinvaaleissa porvarillisten äänestäjien oli vaikea taktikoida toiselle kierrokselle se ei-Väyrynen, joka parhaiten menestyisi Ahtisaarta vastaan. Mielipidetutkimukset nostivat ehdokkaaksi Elisabeth Rehnin. Siirtoäänijärjestelmässä ei olisi tarvinnut taktikoida. Jos halusi presidentiksi ensisijaisesti porvarillisen ei-Väyrysen, laittoi Väyrysen ja Ahtisaaren nimet alimmaisiksi ja porvarilliset ehdokkaat heidän yläpuolelleen haluamaansa järjestykseen.

Presidentinvaalissa siirtoäänijärjestelmä toimii yksinkertaisesti, mutta suhteellisessa vaalissa tulos on hankala laskea. Tietokoneaikana tämä ei ole ongelma. Äänestäminen on yksinkertaista: ääni menee taktikoimatta parhaalla mahdollisella tavalla sinne, minne äänestäjä on sen tarkoittanut. Pietikäiselle tarkoitettu ääni ei päätyisi Vataselle eikä päinvastoin.

Vuoden 2007 eduskuntavaalien tulos eri laskentatavoilla

KESK

KOK

SDP

VAS

VIHR

KD

RKP

PS

Ahv

Eduskuntavaalit 2007

51

50

45

17

15

7

9

5

1

Ruotsin korjattu Sainte-Laguën menetelmä

51

47

44

20

16

8

9

4

1

Alkuperäinen Sainte-Laguën menetelmä

51

45

43

20

17

10

9

4

1

Valtakunnallinen suhteellisuus + äänikynnys

47

46

44

18

17

10

9

8

1

Kommentit

29 Vastausta artikkeliin “Äänestäjän tahto”

  1. Jyrki Patomäki kirjoitti 22.6.2009 kello 18:57

    Kun reikäleipämaalaiskuntani(6000 as) teki kuntaliitoksen keskellä olevan kaupungin (16000 as) kanssa, tuli keskustapuolueesta, joka yleensä oli ollut maalaiskunnan suurin puolue, kaupunkiin yhdistymisen seurauksena pikkupuolue. Sitä kautta se vähitellen näivettää keskustan mahdollisuuksia myös eduskunta- ja EU-vaaleissa.

    Keskustalaiset, jotka tämän matematiikan ymmärtävät, vastustavat keskustavetoisten maalaiskuntien liittämistä isompiin kuntiin – se kait on usean järkevänkin kuntaliitoksen perimmäinen este.

    Sama matematiikka pätee, kun on pieni maaseutuvaltainen vaalipiiri tai iso taajamavaltainen. Vaikuttaisiko vaalipiiriremontti enemmän kuin korjaukset vaalijärjestelmään? Ymmärsin, että pitäisi luoda tämän ongelman kestävä vaalijärjestelmä.

    Miten kyettäisiin arvioimaan vaalijärjestelmiä oikeassa suhteessa sekä oikeudenmukaisuuden, tarkoituksenmukaisuuden(esim. sirpalepuolueiden esto) että oman puolueen edun kannalta? Osmo alusti kiitettävästi niin ettei ainakaan vetänyt näkyvästi kotiin päin, vihreiden eduksi. Vai jättikö hän ihreiden kannalta jonkiun ikävän vaihtoehdon kertomatta?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Jussi Airaksinen kirjoitti 22.6.2009 kello 19:20

    Siirtoäänivaalitavasta varsin mielenkiintoinen versio on se, että yhtenä ehdokkaana voisi äänestää puolueen listaa kokonaisuudessaan tai valtakunnallisella vaalipiirillä yhdeksi ehdokkaaksi voisi valita kaikki maakunnan ehdokkaat. Miinusääniäkin on ehdotettu, mutta nämä luultavasti syrjisivät vähemmistöjä. Tällöin miinusäänen sijasta yhdeksi ehdokkaaksi voisi valita kaikki muut ehdokkaat ja sijoittaa inhokkiehdokkaansa tämän jälkeen. STV:stä seuraisi esimerkiksi se, ettei julkkisehdokkailla saavutettaisi juuri mitään.

    Henkilövaaleissa vaan valitettavasti ongelma on se, että vaaleissa menestyy jos on paljon rahaa laittaa kampanjaansa tai sitten julkisuutta jo valmiiksi jostain. Tämä hankaloittaa esimerkiksi nuorempien, vähävaraisten tai sellaista politiikkaa edustavien, kuka saa heikosti vaalirahoitusta läpimenomahdollisuuksia huomattavasti ja STV täysin henkilövaalina korostaisi ilmiötä luultavasti entisestään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Teemu K kirjoitti 22.6.2009 kello 22:19

    Hyvä, tuo Ruotsin systeemi kaiketi hoitelisi ns. julkkisehdokkaiden ongelman, vaikket sitä eksplisiittisesti kirjoituksessasi käsitellytkään.

    On demokraattisen järjestelmän väärinkäyttöä laittaa ehdokkaaksi janisievisiä, remuaaltosia, velttovirtasia ja tanjakarpeloita; ehdokkaita joilla ei ole mitään selkeätä yhteiskunnallista ohjelmaa tai asiakysymystä agendallaan, sekä se että heidät tunnetaan ensisijaisesti muista kuin poliittisista tai yhteiskunnallisista ansioista.

    Toinen vielä polttavampi eurovaaleista käisttelemättä jäänyt asia olivat poliittiset syytteet ja peli jolla pyrittiin vaikuttamaa yhden puolueen sisäiseen ehdokasvalintaan ja täten käytännössä estämään Jussi Halla-ahon läpimeno eurovaaleissa. Ei siis haluttu että kansa pääsee demokraattisissa vaaleissa ilmaisemaan mielipiteensä maahanmuuttopolitiikasta. Se siitä kansanvallasta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. LNu kirjoitti 22.6.2009 kello 22:48

    Miksi on parempi, että eri mieltä olevat ihmiset toimivat samassa puolueessa kuin eri puolueessa? Ts. miksi tuo pirstaloituminen on paha asia? 200 puoluetta eduskunnassa olisi varmasti käytännössä hiukan hankalaa, mutta kyllä parikymmentä kuvastaisi kansan tahtoa paremmin kuin pari. Demokratian kehityksen kannalta pitäisi pikemminkin ruokkia pirstaloitumista 🙂

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Samuli Lintula kirjoitti 22.6.2009 kello 22:56

    Kannatan siirtoäänijärjestelmän käytön lisäämistä ilman muuta. Ne eivät kuitenkaan sovi kovin hyvin sellaisiin vaaleihin, missä ehdokkaita on hyvin monia. Jos äänestäjä merkitsee lappuunsa selvästi pienemmän määrän ehdokkaita kuin mitä ehdolla kaiken kaikkiaan on, on suuri vaara, että annetusta äänestä tulee hukkaääni. Kunnallisvaaleissa tämä voisi tarkoittaa useiden kymmenien ääntän listaamista – kuka äänestäjä siihen pystyy, kun moni ei osaa valita yhtäkään ehdokasta?

    Huomionarvoista onkin, että Irlannissa vaalipiirien koko on 3-5 parlamenttivaaleissa, paikallisvaaleissa 3-7. Vaikka puolueita on useita, ehdokkaita on yhdessä vaalipiirissä yleensä alle kymmenen. Hukkaääniä tulee sielläkin, mutta äänestäjällä on paljon helpompaa.

    Australiassa, jossa on käytössä siirtoäänijärjestelmä senaatin vaaleissa, ongelma on ratkaistu toisin. Siellä äänestäjä valitsee puolueen ja puolueet ovat asettaneet kaikki omat ja muiden puolueiden ehdokkaat järjestykseen, jonka mukaan äänestäjän ääntä siirretään. Joskus puolueet tarjoavat kahta siirtojärjestyksen vaihtoehtoa, etenkin yhden asian liikkeet tai sitoutumattomat voivat tarjota äänestäjälle oikeistolaista tai vasemmistolaista vaihtoehtoa. Ehdokkaita voi yhdessä osavaltiossa olla jopa lähemmäs sataa, mutta äänestäjä on mahdollisuus valita noin kymmenestä vaihtoehdosta. Äänestäjällä on myös mahdollisuus tehdä oma listansa, mutta sitä mahdollisuutta käyttää äärimmäisen harva, koska se on hyvin työläs.

    Suomessa siirtoäänijärjestelmä sopii parhaiten juuri presidentinvaaleihin. Vaalitkin voitaisiin ratkaista yhdellä kierroksella.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Juuso Koponen kirjoitti 23.6.2009 kello 3:21

    Hyvin mielenkiintoinen aihe! Valitettavasti realiteetti taitaa olla, että ilman sodan tai vallankumouksen kokoluokkaa olevaa kriisiä ei dramaattisia muutoksia järjestelmään joka selvästi suosii nykyisiä vallanpitäjiä tulla tekemään. Kolmella suurella puolueella on niin paljon hävittävää melkein missä tahansa uudistuksessa, että perustuslain muuttamiseen vaadittava äänimäärä lienee mahdoton saavuttaa. Mutta saanee silti hieman fantasioida. =)

    Äänikynnys on ymmärrettävästi jossain määrin epädemokraattinen tapa sulkea pienimmät puolueet ulos päätöksenteosta, mutta esimerkiksi Israelin esimerkki jossa äänikynnys oli pitkään vain 1 % ja koko maa on yhtä vaalipiiriä on hyvä esimerkki siitä, että ei sekään ole kovin demokraattista että kun enemmistöhallitusta ei ole mahdollista muodostaa ilman sirpalepuolueiden tukea, nämä saavat kiristettyä kokoonsa nähden aivan kohtuuttomia myönnytyksiä. Jos olisi taipuvainen vetämään mutkia suoraksi, voisi lohkaista että Palestiinan konflikti ratkaistaisiin alle vuosikymmenessä nostamalla äänikynnys Israelissa vaikka viiteen prosenttiin. (Ei se oikeasti taida ihan niin helppoa olla, mutta auttaisi varmasti kuitenkin oikeaan suuntaan.) Pitää muistaa sekin että d’Hondtin järjestelmässäkin on piilevä äänikynnys, joka taisi viime vaaleissa vaihdella suunnilleen 3-14 prosentin haarukassa vaalipiiristä riippuen.

    Siirtoäänivaalitapa on ehkä silti näistä jo maailmalla käytössä olevista vaalitavoista lähinnä omaa ideaaliani. Mutta koska sen käyttöönotto merkitsisi puolueiden roolin pienenemistä, on hyvin epätodennäköistä että sitä otettaisiin käyttöön Suomessa. Pikemminkin isoilla puolueilla tuntuu olevan halua listavaaliin jossa saadaan vielä lisää valtaa kähmittyä puoluekoneistoille. Mielestäni puolueet ovat välttämätön paha, eivät mikään pyhä lehmä joiden asemaa pitäisi pönkittää yhtään sen enempää kuin pakko on.

    Jos oikein äityy visioimaan, nykyteknologia varmaan mahdollistaisi sellaisenkin vaalitavan, jossa kansalaisten tahto tulisi vielä selvemmin näkyviin. Esimmäisenä tulee mieleen, että kansanedustajat voisivat äänestää sillä äänimäärällä jolla heidät on eduskuntaan valittu. Niinistöllä olisi siis enemmän ääniä eduskunnassa kuin Eero Lehdellä joka käytännössä 2007 pääsi sisään Niinistön äänillä (Niinistö sai lähes 140 000 ääntä, Lehti vain 12 000). Vielä parempi olisi, jos annetun äänen voisi ottaa pois tai siirtää toiselle edustajalle kesken vaalikauden. Käytännössä tämän vaatima järjestely (jos vaalisalaisuudesta halutaan pitää kiinni) voisi olla turhan kömpelö toteuttaa. Lähinnä tulee mieleen jonkinlainen satunnaislukujen ja hash-tiivisteiden käyttö äänestäjän yksilöintiin, mutta se olisi ehkä liian hankalaa tavallisen äänestäjän kannalta. (Eli että äänestyspaikalla vaikkapa käyttäjän henkilötodistuksesta tarkistettu henkilötunnus ja satunnaisluku tiivistetään yhdeksi hashiksi joka liitetään ääneen ja tämä satunnaisluku annetaan tulosteena tai sähköisesti äänestäjälle, joka voi myöhemmin vaikkapa postissa käydä antamassa vanhan äänen korvaavan uuden äänen.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Osmo Soininvaara kirjoitti 24.6.2009 kello 8:32

    Niinistö ei saanut 140000 ääntä eikö Lehti 12000 ääntä. Koponen sekoittaa äänen ja vertailuluvun.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Arto Tukiainen kirjoitti 23.6.2009 kello 9:03

    Puolueiden välisen suhteellisuuden takaaminen valtakunnallisesti on hyvä asia.

    Nykyään monet äänestävät “mielessään” enemmän yksittäisiä ehdokkaita kuin puolueita. Kaikki eivät edes ymmärrä, millä tavoin yksittäisille ehdokkaille annetut äänet siirtyvät koko puolueen käyttöön. Siirtoäänimenetelmä ottaisi näiden äänestäjien uskomukset paremmin huomioon. Mutta pitäisikö mennä täydelliseen henkilövaaliin, eli lapulle voisi kirjoittaa listan nimiä, joiden ei tarvitse kuulua samaan puolueeseen?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. IiroJ kirjoitti 24.6.2009 kello 9:32

    Juuso Koponen: Siirtoäänijärjestelmässä on mielestäni yksi hankala vika, josta olen kysynytkin monessakin paikassa ilman vastausta. Miten jaetaan lautakuntapaikat ilman puolueita?

    Yksi kansanedustaja tai kunnanvaltuutettu ei ehdi joka paikkaan, joten puoluetta A ja ehdokasta AB äänestänyt saa yhteen lautakuntaan edustajakseen AB:n, toiseen AC:n (jota hän ei suoraan edes äänestänyt – mahdollisesti toisesta vaalipiiristä) ja niin edelleen. Jos eduskunta olisi pelkkä puhesali, niin asia olisi todella paljon yksinkertaisempi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Artturi kirjoitti 24.6.2009 kello 11:14

    Osmo:”Täysin suhteellista vaalitapaa ei noudateta enää oikein missään, koska puoluekenttä voisi pirstoutua liiaksi”

    Millä perusteella puoluekentän pirstoutumisesta on haittaa? Millä perusteella puoluekentän pirstoutumisesta on enemmän haittaa kuin siitä, että äänikynnys leikkaa marginaaliin jäävien äänestäjien preferenssit pois eduskunnan päätöksenteosta?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Juuso Koponen kirjoitti 24.6.2009 kello 11:49

    Ihan totta, tuli luettua väärää saraketta. Äänimäärät siis 60 563 ja 3 215 eli itse asiassa Niinistö sai ääniä suhteessa vieläkin enemmän kuin noiden väärien lukujen valossa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Tiedemies kirjoitti 24.6.2009 kello 12:40

    Ääntä pidetään ilmeisesti hukkaäänenä, jos kukaan listalla oleva ei pääse läpi, mutta tämä on vähän outo ajatus. Täytyyhän jonkun jäädä ulkopuolellekin, muutenhan vaaleja ei tarvittaisi.

    Jos näin kuitenkin ajatellaan, en oikein ymmärrä yllä esitettyä “hukkaäänen” kritiikkiä. Siirtoäänivaali redusoituu nykyiseksi vaalitavaksi kun ehdokkaita saa listata vain yhden. Ehdokkaiden määrän lisääminen vähentää monotonisesti “hukkaäänen” todennäköisyyttä.

    (Koposen ehdotus kuulostaa varmaan jonkun mielestä järkevältä, mutta jos sitä miettii yhtään pidemmälle, niin huomaa, että se on vain sovellus suorasta demokratiasta; etenkin jos ääniä voisi siirtää kesken vaalikauden, niin miksi sitten ei suoraan äänestettäisi kansanvaalilla jokaisesta eduskunnan asiasta?)

    Mutta vaalimatematiikkaan palatakseni: Nythän ollaan pystyttämässä äänikynnystä, koska isot ja keskisuuret puolueet haluavat estää uusien puolueiden pääsemisen mukaan. Äänikynnys on parhaimmillankin tässä yhteydessä ja “Case Cronberg”-perusteella vain yritys paikata virhettä, joka on jossain muualla.

    Jos vika on siinä, että kolmella prosentilla valtakunnan äänistä saa ehdokkaan sisään, niin pudotetaan eduskunnan paikkaluku kolmeenkymmeneen, niin äänikynnys nousee.

    SVT:n matematiikkahan ei ole mitenkään kauhean vaikeaa suhteellisen vaalitavan ja puoluevaalin yhteydessä. Nykyisten vertailulukujen sijaan paikkoja vain täytetään katsomalla ensin puolue ja sitten ehdokas ja sitten puoluetta “sakotetaan” jokaisesta läpimenneestä ehdokkaasta. Laskenta ei ole kamalan vaikeaa, kun äänet on syötetty koneeseen, veikkaan että tuon saa laskettua O(n log n) ajassa, siis yhtä nopeasti kuin mitä äänten järjesteleminen vie.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Otso Kivekäs kirjoitti 24.6.2009 kello 13:08

    Niinistö sai 60563 ääntä ja Lehti 3215. Koposen pointin kannalta noilla väärillä luvuilla ei ole juurikaan vaikutusta: itse asiassa ero on suurempi kuin vertauslukuja katsomalla.

    Suhtaudun kyllä hiukan epäillen ideaan että edustajan äänimäärä riippuisi hänen saamistaan äänistä: se ainakin kannustaisi henkilökeskeiseen populismiin (vaikka vaalitapa pysyisi ennallaan) ja voisi muuttaa eduskunnan toimintaa yllättävillä tavoilla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Jukka T kirjoitti 24.6.2009 kello 13:48

    Olisi mukava, jos Osmo vaivautuisi selvittämään, millainen olisi nykyeduskunnan henkilögalleria, mikäli 2007 vaalit olisi toimitettu kaavaillulla menetelmällä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Osmo Soininvaara kirjoitti 24.6.2009 kello 13:49

    Ei sitä voi tietää, minkälaiseen henkilökalleriaan ehdotukseni johtaisi, koska emme tiedä, miten äänestäjät siirtoääntä käyttäisivät.
    Ajatus, että ääni menee hukkaan, jos ei ole listannut tarpeeksi ehdokkaita, sisältää oletuksen, että suhteellisesta vaalista luovuttaisiin. Minusta olisi perusteltua, että ehdokas voi listata vain saman puolueen ehdokkaita. Silloin ääni menisi puolueelle. Puolueen sisällä se voi mennä hukkaan, kuten suuri osa äänistä nytkin menee.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Punainen Nörtti kirjoitti 24.6.2009 kello 14:00

    Olen joskus miettinyt siirtoäänivaalista allaolevassa linkissä kuvattua versiota, joka nähdäkseni ratkaisee sen ongelman, että äänestäjän on työlästä listata pitkää rimpsua ehdokkaita.

    http://punainennortti.blogspot.com/2009/05/ehdotus-vaalijarjestelmaksi.html

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Jukka Jonninen kirjoitti 24.6.2009 kello 18:22

    Mielenkiintoinen aihe tosiaan ja sellainen jota olen paljon funtsinut. Opiskellessani Kanadassa muutama vuosi sitten tutustuin paikalliseen vääntöön vaalijärjestelmästä. Kanadassahan vihreät ovat kannatukseltaan yhtä suuri puolue kuin Suomessa, mutta enemmistövaalitavan vuoksi ovat jääneet AINA ulos 308-paikkaisesta parlamentista.

    Siellä on kehitetty “Mixed member proportional” -systeemi, joka yhdistelee enemmistövaalitapaa, suhteellista vaalitapaa ja siirtoäänijärjestelmää. Tämä mielestäni nerokas tapa ottaa ensiksi mainitulta vaalipiirit, suhteelliselta vaalitavalta tasauspaikat ja siirtoäänijärjestelmältä Ruotsin kaltaisen “heikon veton” tasauspaikkalistaan. Kirjoitin tästä esseen Kanadassa – siitä saa aika hyvän kuvan, miten systeemi toimisi myös Suomessa: http://koti.mbnet.fi/thexder/Opiskelu/Proportional.htm

    Olen ideoinut myös hieman pidemmän version tästä käytettäväksi metropolialueella HKI-VAN-ESP yhdistyttyä. Siinä olen ympännyt mukaan vielä kaupunginosavaltuustot ja option pormestarinvaaleista: http://thexder82.livejournal.com/9697.html

    Suomessa vierastetaan turhaan enemmistövaalitapaa. Se on toki sellaisenaan demokraattisesti hyvin epäilyttävä, mutta suhteellisilla elementeillä (tasauspaikat) ryyditettynä se toisi mielestäni paljon hyvää suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin ja demokraattiseen järjestelmään. Ehkä suurimmat hyödyt tästä ovat selkeä edustus, mahdollisuus tutustua kunnolla ehdokkaisiin sekä ehdokkaille itselleen mainostamisen ja esillä olemisen edullisuus, mikä suosisi hieman köyhempiä ehdokkaita. Ei myöskään sovi unohtaa sitä, että puolue pääsisi entistä helpommin nostamaan päteviä kykyjä (laittamalla heidät “helppoihin” piireihin) eikä julkkiksia juurikaan kannattaisi tuoda listoille.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. Harri Turunen kirjoitti 24.6.2009 kello 19:49

    Tuo Punaisen Nörttin versioima listavaalijärjestelmä kuulostaa oikein mielenkiintoiselta. Osmo Soininvaaran ehdotus äänestäjän valinnan rajaamisesta valitsemansa puolueen ehdokkaisiin voisi tosin olla (aika raju) kompromissi, jolla STV:n voisi kuvitella jopa saatavan läpi Suomessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Arto Tukiainen kirjoitti 24.6.2009 kello 19:59

    STV henkilövaalina tarkoittaisi jossain mielessä, että puolueiden merkitys vaaleissa kutistuisi vähäiseksi. En tiedä, voidaanko hukkaäänten mahdollisuutta pitää argumenttina tätä vastaan. Edelleen voisi olla mahdollisuus ruksata jokin puolue default-arvoksi.

    Ongelmana on se, että ehdokkaan puolueryhmän tavoitteet voivat poiketa olennaisesti siitä, mitä itse pitää järkevänä. Ei ole mitään takeita, että äänestämäni edustajan ryhmän kannanotot heijastavat toiveitani. Voi olla järkevää pitää STV puolueiden sisäisenä niin kauan kuin parlamenteissa on puoluerajoja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Touko Mettinen kirjoitti 24.6.2009 kello 22:14

    Äänestämättä jättäminen on mielestäni aika vakava demokratian ongelma. Siitä eivät kärsi kaltaisen hyvinvoivat keskiluokkaiset, mutta siitä kärsii yhteiskunnan alimmilla portailla olevat. Siksi minusta puoluejohtajien pakollinen voivottelu alhaisesta äänestysprosentista on tekopyhää – mieluummin he ottavat nykyisen paikkajaon verrattuna siihen, että kaikki äänestäisivät.

    Tähän olisi yksinkertainen ratkaisu, mutta kun se on niin helppo ja populistinen, sitä ei vaan oteta käyttöön: Eduskunnassa on 200 paikkaa silloin kun äänestysprosentti on 80 tai yli. Jos äänestysprosentti laskee 40:een, edustajia valittaisiinnkin enää 100.

    Pikku ongelmia tulisi tietysti valiokuntarakenteeseen, mutta kyllä sielläkin pienemmällä porukalla pärjättäisiin – tai poliitikot rupeisivat ottamaan äänestysprosentin tosissaan jo ennen vaaleja.

    Touko Mettinen

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. az kirjoitti 25.6.2009 kello 11:40

    3% äänikynnys on törkeää demokratian halveksuntaa ja käytännössä tulee todennäköisesti estämään uusien puolueiden nousemisen. Eivät vihreät sen enempää kuin perussuomalaisetkaan saaneet ensiyrittämällä tuota ääniosuutta. Maanlaajuisen näkyvyyden saaminen vaatii rahaa ja vuosien ponnistelua. Siinä voi merkittävästi auttaa, jos saa yhden tai kaksi näkyvää ehdokasta lävitse jostakin päin maata. Silloin myös puolueen rahoitus lisääntyy. Tämä auttoi vihreitä aikanaan, ja samoin perussuomalaisia.

    Nyt piraattipuolue voisi saada äänituloksen, jolla perinteisesti olisi saatu nuo 1 tai 2 ehdokasta, mutta jääkin kokonaan ulkopuolelle, koska ääniosuus on “vain” 1.8%. Mutta se voi myös tarkoittaa, että tietyssä nuorten miesten ikäryhmässä tuo kannatusosuus onkin 14%, ja vielä valikoidummin tietyssä koulutuksellisessa/ammatillisessa/sosiaalisessa viiteryhmässä yli 30%. Jos tällainen ryhmä tai tällaiset ryhmät, ja heidän mahdollisuutensa ajaa omaa poliittista agendaansa jätetään nyt kokonaan huomiotta lakimuutoksen myötä, niin ei sitä voi nähdä minään muuna kuin demokratian halveksuntana.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. Artturi kirjoitti 25.6.2009 kello 16:48

    Touko Mettinen: Mille perusteella esittämäsi vaihtoehto on joku ratkaisu tähän “ongelmaan”?

    Eikös äänestysprosentin alhaisuuden voivottelun perustana ole huoli siitä, että ne jotka eivät äänestä eivät saa itselleen edustajaa. Miten edustajien kokonaismäärän vähentäminen vaikuttaa tähän?

    Eikö silloin tapahdu enemminkin niin, että äänestävän kansanosan painoarvo eduskunnan päätöksenteossa kasvaa entisestään?

    (Minusta alhainen äänestyprosentti ei tietenkään ole mikään ongelma. Jos kokee, että äänestämisen aiheuttama vaiva on suurempi kuin äänestämisestä saatava palkinto, niin ei mulla ole siihen nokan koputtamista.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. Juuso Koponen kirjoitti 25.6.2009 kello 17:50

    Suoran demokratian ongelma on, että asiakokonaisuudet ovat niin monimutkaisia, ettei tavallisella kansalaisella ole mahdollisuuksia ottaa kaikesta selvää itse. Siksi tarvitaan täysipäiväisiä päätöksentekijöitä. Ideaalitilanteessahan kansalaiset äänestäisivät joka asiasta josta ovat kiinnostuneita ja jonka tuntevat itse ja jättäisivät sitten muut asiat (suurimman osan siis) edustajansa päätettäväksi. Jonkinlainen likiarvo tälle on Sveitsin tai monien USA:n osavaltioiden systeemi, jolla saadaan helposti järjestettyä kansanäänestys asioista, mutta jos käytössä olisi tuollainen korvaava ääni -järjestelmä, äänen voisi omalta edustajaltaan ottaa pois väliaikaisesti jos hän on eri mieltä jostain itselleen tärkeästä asiasta ja sitoa sen vaikka suoraan itse äänestykseen. Siis sisällöllisesti että “Matti Möttönen edustaa minua, paitsi asiassa X äänestän JAA”. Käytännössä voi mennä turhan monimutkaiseksi tämän toteutus.

    Punaisen Nörtin listavaalijärjestelmä kuulostaa hyvältä mutta on kovin monimutkainen, pelkään että suurin osa kansalaisista kokisi liian epäselväksi, kenen eduksi ääni oikein menee. Tämä voi kieltämättä olla STV:n ongelma laajemminkin jos halutaan pitää kiinni suhteellisesta vaalitavasta.

    Touko Miettisen ajatus vaihtelevasta kansanedustajien määrästä on kiinnostava! Mielestäni sen sijaan että olisi tuollaiset ankarat pykälät, parempi tapa olisi että jokainen tietyn äänimäärän (tai vertailuluvun) ylittänyt pääsisi eduskuntaan jolloin edustajien määrä vaihtelisi portaattomasti äänestysaktiivisuuden mukaan.

    Sellainenkin idea tuli mieleen, että eduskuntavaalihan voisi olla kaksikierroksinen: ensimmäisellä kierroksella valitaan vaikka 2-4 kertaa paikkojen määrä ehdokkaita ja sitten näistä äänestetään lopullinen kokoonpano.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. Heikki kirjoitti 26.6.2009 kello 19:27

    Myös Australiassa on siirtoäänijärjestelmä. Listavaaleihin yhdistettynä tämä tuo näkyvyyden, ilman että ehdokkaan tarvitsee kaivaa kuvetta sadantonnin edestä.

    Mainittakoon, että jokainen piraateille annettu ääni huomioidaan, pääsi piraatteja läpi tai ei, koska muitakin puolueita kiinnostavat nämä äänet.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Touko Mettinen kirjoitti 27.6.2009 kello 1:01

    Hei Artturi!

    Vastaukseni vähän kesti kun en ollut ihan samalla levelillä kanssasi. Sitä pakkaa unohtua, että libertalistien kanssa pitää aina lähteä nollasta.

    Ensin kysyit, millä perusteella edustajapaikkojen määrä olisi ratkaisu “ongelmaan”.

    We have this thing called “insetiivi”, ja tässä tapauksessa kansanedustaja- (ja kunnanvaltuusto-)ehdokkaat pyrkisivät varmasti nykyistä enemmän ottamaan huomioon myös sellaisten ihmisten tarpeita, jotka nykysysteemin puitteissa pakkaavat jättää äänestämättä. Eduskuntaan ja valtuustoon olisi vaikeampi päästä, eli unohdettu kansanosa pitäisi saada vaaliuurnille.(“Ongelmasta” alempana.)

    Tämä jälkeen ihmettelit, että eikö esittämäni uudennos pikemminkin nostaisi äänestävän kansanosan painoarvoa.

    No, miten sen nyt ottaa. Nykyisellään äänestävä kansanosa valitee eduskuntaan mieleisensä 200 edustajaa – minun ehdotuksen myötä eduskunnassa saattaisi olla esimerkiksi 50 tyhjää jakarandatuolia (jotka demonstraarion vuoksi olisi tietenkin hyvä pitää paikallaan). Se voisi tuoda nöyryyttä niiden 150 onnellisen työskentelyyn: osa suomalaisista ei ole edustettuna tässä salissa.

    Lopuksi vielä esität, etä alhainen äänestysprosentti ei ole ongelma: “Jos kokee, että äänestämisen aiheuttama vaiva on suurempi kuin äänestämisestä saatava palkinto, niin ei mulla ole siihen nokan koputtamista.”

    Itsekin viittasin tähän jo yllä kun sanoin, että alhainen äänestysprosentti ei häiritse meitä hyvinvoivia keskiluokkaisia – joihin sinäkin Artturi taidat kuulua. Tämä nyt on taas tätä: sossusetä yrittää selittää libertalisille, että olisi hyvä, jos myös heikommassa asemassa olevat tuntisivat kuuluvansa yhteiskuntaan jne ja sitten sinä kuitenkin sanot, etä miksi pitäisi – jokaisen oma valinta.

    Mä luulen että mä en jaksa mennä syvemmälle tähän “ongelmaan”. Mä elän maailmassa, jossa on diplomi-insinöörejä, kirjastovirkailijoita, työttömiä, kassatyöntekijöitä, kaivurikuskeja, skitsofreenikkoja jne. Se on niin monimutkainen paletti, että se ei vaan skulaa sinun reseptilläsi.

    Maailma olis erilainen jos kaikki olisivat 25 – 35 -vuotiaita korkeakoulutettuja vapaita ihmisiä, ja silloin ei varmaan kukaan pakottaiskaan toista maksamaan veroja. Mut oisko se maailma jo vähän tylsä? Vähän niin kuin taivas?

    Touko Mettinen

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. Artturi kirjoitti 27.6.2009 kello 10:06

    Touko Mettinen:”We have this thing called “insetiivi””

    Ja tämä kannustin toimisi niin, että niiden kansanedustajien jotka tulee valituksi kannattaa tulla valituksi eduskuntaan, jossa on mahdollisimman vähän muita kansanedustajia, eli heidän etunsa mukaista olisi pitää äänestysprosentti mahdollisimman alhaisena.

    Mikä tässä ehdotuksessasi lisäisi kansanedustajien kannustimia vedota tähän “unohdettuun” kansanosaan?

    “Se voisi tuoda nöyryyttä niiden 150 onnellisen työskentelyyn”

    Jos nyt kerta puhutaan niistä kannustimista, niin mikä ihme tässä 150 kansanedustajan kanssa työnskentelyssä (verrattuna 200 kanssa työnskentelyyn) aiheuttaisi nöyryyttä? Kai se pikemminkin vaan kasvattaisi oman arvon tuntoa, kun kuuluisi pienempään eliittiin?

    “Itsekin viittasin tähän jo yllä kun sanoin, että alhainen äänestysprosentti ei häiritse meitä hyvinvoivia keskiluokkaisia”

    Minulla on tästä täysin vastakkainen kuva. Alhainen äänestysprosentti ei häiritse oikeastaan ketään muuta kuin joitakin teitä hyvinvoivia keskiluokkaisia, jotka jaksatte siitä aina valittaa.

    Jos sinä osoitat kuuluvasi yhteiskuntaan äänestämällä, niin sitä ei voi yleistää tyyliin: kaikki osoittavat kuuluvansa yhteiskuntaan äänestämällä.

    Eiköhän miedän pitäisi antaa ihmisten toimia yhteiskunnassa haluamallaan tavalla, eikä yrittää ohjata heitä tekemään asioita, joita me pidämme hyvinä.

    Esim. sinä pidät selvästi äänestämistä hyvänä asiana, mutta jos sitä tarkastelee ihmisen kannalta, joka suhtautuu itse äänestämiseen neutraalisti ja ajattelee sitä pelkästään äänestämisen hyödyllisyyden ja sen aiheuttaman vaivan kannalta, niin tällainen henkilö ei äänestä ikinä. Miksi äänestämisen fanittaminen on jotenkin parempi mielipide kuin siihen neutraalisti suhtautuminen?

    “Se on niin monimutkainen paletti, että se ei vaan skulaa sinun reseptilläsi. ”

    heh. No toki jos uskoo, että monimutkaisten asioiden edessä on hyvä turvautua yhteen ja hyväksi todettuun ratkaisuun (kaikki äänestäköön) ja pakottaa kaikki tähän samaan muottiin, niin silloin minun resepti ei skulaa.

    Mä oon kuitenkin aika vakuuttunut, että päätöksenteon hajauttaminen (ne äänestöön, jotka haluavat) on näissä monimutkaisissa jutuissa parempi kuin sen keskittäminen.

    Maailma olisi todellakin erilainen, jos me kaikki olisimme vapaita, mutta tylsempi se ei missää nimessä olisi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  27. Touko Mettinen kirjoitti 29.6.2009 kello 0:44

    Artturille

    Ennen eduskuntavaaleja paikkoja olisi jaossa 200 tai 100 (kun ääneetysprosentti on 40.) Aika harva yrittäjä voi olla Ben Zyskowiczin tai Timo Soinin tapaan varma läpimenostaan jo ennen vaaleja, eli kaikilla muilla ehdokailla on kannustin saada myös niitä äänestäjiä vaaliuurnille, jotka eivät siellä yleensä käy.

    Muuten olemme pattitilantessa: minä uskon holhoukseen ja sinä vapaaseen tahtoon. En minä esimerkiksi usko, että lähiössä asuva toisen polven työtön olisi valinnut osaansa.

    Touko Mettinen

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  28. Artturi kirjoitti 29.6.2009 kello 10:24

    Touko Mettinen:”En minä esimerkiksi usko, että lähiössä asuva toisen polven työtön olisi valinnut osaansa.”

    Minäkään en usko, että jos hänelle annettaisiin mahdollisuus valita, haluaako hän olla ruskettunut, koulutettu, varakas ja kielitaitoinen vai “toisen luokan kansalainen”, että hän päätyisi valitsemaan jälkimmäisen.

    Minusta tällä ei ole mitään tekemistä holhouksen ja itsemääräämisoikeuden kanssa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  29. Tapio Peltonen kirjoitti 29.6.2009 kello 16:45

    Vaalimenetelmäasiassa olen kohtalaisen voimakkaasti sitä mieltä, että nykyinen järjestelmä ja kaikki pienet muutoksetkin, mitä siihen esitetään, ovat vain ja ainoastaan äänestäjäkunnan petkutusta, jotta puolueet saavat mellastaa entiseen tapaan.

    Puolueet ovat jo lähtökohtaisesti demokratian vastainen instituutio; yksikään puolue ei vastaa nimetyiltä päämääriltään edes likimain omia näkemyksiäni – enkä usko että kovin monen muunkaan. Jos minun tarvitsisi luoda oma “puolueohjelmani”, aika hyvän approksimaation saisi aikaan yhdistelemällä paloja kokoomuksen, vihreiden, vas. liiton, skp:n ja perussuomalaisten ohjelmista. Sellaisenaan kaikki nämä puolueet ovat mielestäni vahingollisia niputtaessaan toisistaan täysin irralliset asiat saman puoluenimikkeen alle.

    Suoran demokratian puutteessa toissijaisesti paras vaihtoehto olisi listavaalin hylkääminen (d’Hont on vain viritetty listavaali). Esimerkiksi koko valtakunnan laajuinen (ilman vaalipiirijakoa) STV-henkilövaali antaisi minulle mahdollisuuden valikoida eri puolueista mieluisimmat ehdokkaat ja asettaa nämä järjestykseen oman makuni mukaan; tässä pystyisi samanaikaisesti ilmaisemaan tilastoihin halunsa kannattaa epätodennäköisesti läpi menevää ehdokasta ja toisaalta maksimoimaan äänensä vaikuttavuuden.

    Väite, että elämme nykyisin edes likimain kansanvaltaa muistuttavassa järjestelmässä on pöyristyttävä.

    (Haluamaani vaalijärjestelmäreformia ei yksikään nykyinen puolue tietenkään kannata, koska se veisi yhteiskunnallista valtaa pois puolueiden hallintokoneistoilta – äänestäjäkunnalle.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus