Oppikirjapeli

Kus­tan­nu­sosakey­htiö Tam­mi panee pihalle kol­man­nek­sen henkilökun­nas­taan. Suure­na syynä tähän on se, että koulut ovat alka­neet säästää oppikir­ja­menois­saan ja kier­rät­tävät kir­jo­ja. Niin­pä Pikku Liisa saa luet­tavak­seen Kallen edel­lisenä vuona alle­vi­ivaa­man ja töhrimän kir­jan, jos­ta puut­tuu pari sivua.

Paljonko kansan­talous säästää resursse­ja, kun kir­jaa kier­rätetään? Euron tai kak­si. Ei kir­jan painami­nen sen kalli­im­paa ole kuin Ilta Sanomien painami­nen. Koulun kuitenkin kan­nat­taa kier­rät­tää kir­jo­ja vält­tyäk­seen mak­samas­ta kus­tan­ta­molle oppikir­ja­ma­te­ri­aalin tuot­tamis­es­ta. Kir­jan hin­nas­ta ehkä viisi pros­ent­tia on pain­okus­tan­nuk­sia ja 95 pros­ent­tia kor­vaus­ta sisäl­lön tuot­tamis­es­ta. Niin­pä kus­tan­ta­mot toisaal­ta yrit­tävät tehdä kir­joi­hin joka vuosi sen ver­ran muu­tok­sia, ettei van­ho­ja kir­jo­ja voi vai­vat­ta käyt­tää. Tämä peli ei joh­da järkevään käyt­täy­tymiseen. Voisim­meko kuvitel­la toisen­laiset säännöt?

Toki voitaisi­in säätää, että koulut mak­sa­vat kus­tan­ta­molle sisäl­löstä sen mukaan, kuin­ka moni oppi­las käyt­tää kyseisen kus­tan­ta­mon kir­jaa opiskelus­saan. Mak­sa­ja voisi olla myös val­tio, joka kil­pailut­taisi kir­jat, mut­ta hyväksy­isi siis usei­ta kil­paile­via kir­jo­ja.  Täl­lä mak­sul­la peit­et­täisi­in oppikir­ja­ma­te­ri­aalin tuot­tamisen kus­tan­nus ja sen “ensim­mäisen” kir­jan­pain­okus­tan­nuk­set. Itse kir­jat myytäisi­in kouluille kir­jan painamisen hin­nal­la, siis noin eurol­la tai kahdel­la. Koulu voi edelleen käyt­tää van­ho­ja alle­vi­ivat­tu­ja kir­jo­ja, jos se halu­aa säästää sen euron. Tuskin käyt­täi­sivät. Luet­tu­jen oppikir­jo­jen oikea paik­ka on koul­u­laisen kir­jahyllyssä, kos­ka niistä voi myöhem­min kat­soa, miten asia olikaan.

Kus­tan­ta­mon ei kan­nat­taisi tehdä kir­joi­hin kos­meet­tisia muu­tok­sia, kos­ka sen kannal­ta on aivan sama, kier­rät­tävätkö koulut kir­jo­ja vai osta­vatko uusia. Ajan tasal­la ne kan­nat­taa kuitenkin pitää, jot­ta kil­pail­i­jan nykyaikaisem­pi vai­h­toe­hto ei ohit­taisi oman kus­tan­ta­mon kirjaa.

71 vastausta artikkeliin “Oppikirjapeli”

  1. Val­tio voisi myös teet­tää oppikir­jo­ja julka­isten mate­ri­aalin esimerkik­si sopi­val­la Cre­ative Com­mons ‑lisenssil­lä netis­sä, mak­saen tek­i­jöille kun­nol­lisen ker­ta­palkkion. Kuka tahansa saisi hyö­dyn­tää mate­ri­aalia ja julka­ista niitä käyt­täen oman oppikir­javer­sion­sa, mut­ta lop­putu­los olisi pakko julka­ista samal­la CC-lisenssillä. 

    Toki kus­tan­ta­jat voisi­vat pyrk­iä tuot­ta­maan myös tek­i­jänoikeusjär­jestelmäl­lä kuor­mitet­tu­ja ver­sioi­ta, mut­ta ne oli­si­vat huo­mat­tavasti kalli­impia kuin vapaaseen mate­ri­aali­in pohjautuvat. 

    Mik­si, oi, mik­si val­tio ei toi­mi näin?

  2. En voi allekir­joit­taa väitet­tä, että lue­tut oppikir­jat tulisi jät­tää koul­u­lais­ten kir­jahyl­ly­i­hin. Ensin­näkin oppikir­jat vievät tilaa.

    Toisek­seen lapset kas­va­vat niin nopeasti, että henk­i­nen etäisyys lap­su­u­den kir­joi­hin kas­vaa rajusti. Eroa 8‑vuotiaan ja 12-vuo­ti­aan välil­lä on ajal­lis­es­ti pieni, älyl­lis­es­ti valtava.

    Voi olla, että lap­si on sel­l­aisel­la kyp­syy­den, että asi­at kiin­nos­ta­vat hän­tä sen het­k­istä oppikir­jaa laa­jem­min. Täl­löinkin voi lukea tietosanakir­jo­ja, lap­sille ja nuo­rille suun­nat­tu­ja har­ras­tuskir­jo­ja tai *gasp* nettiä.

    Joil­lain aloil­la se maail­makin muut­tuu kovin nopeasti. Muis­tan ala-asteel­la kir­joitelleeni Neu­vos­toli­iton tasaval­to­jen nim­iä monis­teeseen tai muis­telleeni että kum­mal­las puolel­la se Itä-Sak­sa nyt onkaan kar­tal­la. Ei siitä mon­taa luokkaa men­nyt kun ei ollut enää kumpaakaan…

  3. Osmo:“Niinpä Pikku Liisa saa luet­tavak­seen Kallen edel­lisenä vuona alle­vi­ivaa­man ja töhrimän kir­jan, jos­ta puut­tuu pari sivua.”

    Sil­loin, kun minä olin koulus­sa kir­jo­jen kier­rät­tämi­nen oli ihan taval­lista ja ne oli­vat erit­täin hyväkun­toisia. Vaik­ka kir­jo­ja kier­rätetään, niin eihän se tarkoi­ta etteikö niitä hajon­nei­ta ja töhrit­tyjä voi kor­va­ta uusilla.

    Tämä kir­jo­jen kier­rät­tämi­nen pakot­taa kus­tan­ta­mot muut­ta­maan hin­noit­telu­aan tai muuten sopeu­tu­maan uuteen tilanteeseen. Ei tähän tarvi­ta mitään val­tion mahtikäskyä.

    Miten tämä sin­un kir­joi­tus muuten vaikut­taa kir­jas­to­laitok­seen? Oletet­tavasti samat peruste­lut käyvät myös siel­lä kir­jo­jen kier­rät­tämistä vastaan.

  4. Sekä nykyisessä kir­jo­ja kier­rät­tävässä että ehdot­tamis­sasi jär­jeste­lyis­sä oppikir­ja­toimit­ta­jien tarve ilmeis­es­ti kuitenkin vähe­nee, eikös? Nythän noista pois­potkit­tavista osa on ollut Tam­mel­la töis­sä tuot­ta­mas­sa kir­joi­hin kos­meet­tisia muu­tok­sia. Tässä mielessä tulos on sama, erona vain se, että kir­jahyl­ly ei komistu.

  5. Oliko se Ran­skas­sa, jos­sa val­tio tukee sanomale­htiä tilaa­mal­la niitä nuo­rille? Oppikir­jo­jen kohdal­la voisi ajatel­la samoin. 

    Kan­natan ikiomaa uut­ta oppikir­jaa kaikille, kos­ka kir­jo­jen omak­sitekem­i­nen merkin­nöil­lä ja piir­roksil­la on merkit­tävä osa oppimista.

    Eikö voitaisi ajatel­la jonkin­laista oppikir­ja­mak­sua, esim 100€ joka kat­taisi luku­vuo­den kir­jat ja val­tio mak­saisi lop­ut? Mielestäni tämä tuk­isi osaamis­taan korosta­van maan arvo­ja ja antaisi posi­ti­ivista ja kan­nus­tavaa viestiä opiske­li­joille. Näin siis ainakin lukion lop­pu­un saakka.

    Kir­jat voisi­vat myös muut­tua vuorovaikut­teisik­si yhdis­tymäl­lä sosi­aaliseen medi­aan. Tämä toisi lisä-arvoa ja innos­tus­ta opiskeluun. 

    Tärkeä aihe. Toiv­ot­tavasti siihen löy­tyy ratkaisuja.

  6. Ope­tusvi­ra­nomaiset tuke­vat toim­intaa muut­ta­mal­la ope­tus­su­un­nitelmia tasalta ja puolelta 🙂 Kun Ope­tushal­li­tuk­ses­ta vähen­netäisi­in puo­let suun­nit­teli­jan vakans­seista, muu­tostahti hie­man hellittäisi 😉

  7. Kuinka­han kauan oppikir­jo­ja enään käytetään? Ter­mi­naat­toriku­vernööri jo kouluis­taan oppikir­jat poisti säästääk­seen kulu­ja. Ympäristöys­täväl­lisyy­del­l­lä ja parem­mal­la tieto­sisäl­löl­lä myös kir­jat­to­muut­ta perusteli.
    Oppi­laat käyt­tävät sähköisiä opuk­sia ja net­tiä oppi­ma­te­ri­aali­na. Olisiko real­is­mia Suomessa?

  8. Ilmiötä voisi tarkastel­la laa­jem­minkin. Tam­men liikevoit­to viime vuon­na oli kaikkien aiko­jen paras, mut­ta silti väki saa kenkää. Kauanko­han tämänkaltainen yhteiskun­ta, jon­ka (läh­es) ain­oa määräävä ele­ment­ti on raha, pysyy pystyssä?

  9. Eipäs Lis­su saakaan töhrit­tyä eikä revit­tyä kir­jaa, vaan joko aivan pri­imakun­toisen käyte­tyn kir­jan tai uuden kirjan. 

    Jos Kalle on niin huonos­ti kas­vatet­tu, että on töhrinyt tai muuten tuhon­nut kir­jaansa, niin lasku läh­tee uud­es­ta kir­jas­ta Kallen kotiin. 

    Meil­lä ovat lapset saa­neet koulus­ta aivan hyväkun­toisia kier­rä­tyskir­jo­ja ja uudet kir­jat saadessaan ovat olleet tietoisia siitä, että niitä pitää kohdel­la hyvin. Minus­ta tämä on ollut aivan toimi­va ja vas­tu­u­ta kas­vat­ta­va käytäntö. 

    Se on tietysti tot­ta, että kir­ja ei jää hyl­lyyn luet­tavak­si, kun se kier­rätetään. Nykyään kuitenkin joka iikalla on net­ti kotona, niin kyl­lä tieto sieltä sit­ten löy­tyy. Kir­jas­to­jakin tois­taisek­si on olemassa. 

    Kir­jat ovat muutenkin katoavaa kansan­perin­net­tä kouluis­sa. Sähköi­nen mate­ri­aali tulee kor­vaa­maan kirjat.

  10. Oppikir­japrob­leema on aika simp­peli jut­tu. Kun­nat joutu­vat köy­hyy­dessään säästämään ja kir­jat ja vihot on hyvä kohde. Se on promillen luokkaa kun­nan menoista, mut­ta kun jokainen kivi on käännettävä.
    Avaa­pa Osmo keskustelu siitä, mik­si kun­tien pitää säästää kir­joista ja vihoista. Tai vas­taa itse.

  11. Vas­taavia hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta syn­tyy jopa julkisel­la sek­to­ril­la, jos­sa ne ovat vielä huonom­min perustel­tu­ja. Val­tio­varain­min­is­ter­iön kam­ree­rien ihan­nema­jak­ka olisi var­maan sel­l­ainen, joka näyt­täisi val­oa vain veneil­i­jälle, joka on mak­sanut majakkamaksun.

    Mik­si esimerkik­si kaik­ki Maan­mit­taus­laitok­sen kart­ta-aineis­tot eivät ole vapaasti käytet­tävis­sä sekä ei-kau­pal­lisi­in että kau­pal­lisi­in tarkoituk­si­in? Veron­mak­sajien ker­taalleen tuot­ta­maa dataa, jota voisi peri­aat­teessa kopi­oi­da ilmaisek­si, on var­maan yhä paljon. Aikanaan komiteami­et­intö­jenkin pane­m­i­nen net­ti­in oli ongel­ma, kun samal­la paine­tu­il­la mietinnöil­lä piti tehdä bisnestä.

    http://www.tiede.fi/blog/2009/06/18/piraattipuolueelle-toita/

  12. Koiu­lukir­jat ovat men­neet uusik­si mm. PARAS-han­kkeen takia. Parainen ei enää olekaan Parainen, eikä Nau­vo Nau­vo vaan Län­si Turun­maa. Rak­en­teet ovat säi­lyneet, mut­ta vaaku­na ja tiemerkin­nät ovat vai­h­tuneet vin­haa vauh­tia. Ambu­lanssit ovat aja­neet väärään paikkaan jne. Entiset paikan nimet on kor­vat­tu liitoskun­nan nimil­lä. Onko­han poli­itikoil­la, kun­tavirkamiehillä ja kun­tatutk­i­joil­la järkeä miten?

  13. Kan­natan ikiomaa uut­ta oppikir­jaa kaikille, kos­ka kir­jo­jen omak­sitekem­i­nen merkin­nöil­lä ja piir­roksil­la on merkit­tävä osa oppimista.

    Mis­tähän kirkkoveneistä ja fal­lok­sista Ander­s­son puhuu? Ei lukukir­joi­hin luvan kanssa piir­retä yhtään mitään. 

    Tot­ta kai tehtäväkir­jat ja vihot saa aina uusi­na. Lukukir­joi­hin ei pidä tehdä mitään piir­roksia eikä “Liisa on tyh­mä” ‑merk­in­töjä.

    Alle­vi­ivaamisen kult­tuurista pitäisi päästä kokon­aan pois. Sut­tuisil­la eri­laisil­la kynil­lä on pilat­tu läh­es kaik­ki yliopis­ton kir­jas­tonkin teok­set. Ilmeis­es­ti joidenkin mielestä sel­l­aisetkin koh­dat, jot­ka jo ovat alle­vi­ivat­tu­ja, tulee pak­sun­taa oma­l­la kynäl­lä. Tulok­se­na on sotku, jos­ta ei enää saa mitään tolkkua. Pitäisikö yliopis­tossakin Ander­ssonin mukaan jokaisel­la olla omat tent­tikir­jat, jot­ta luo­vasti voisi tehdä merkintöjä?

    Tosi­asi­as­sa alle­vi­ivauk­set tutkimusten mukaan vain heiken­tävät oppimis­pros­es­sia ja hidas­ta­vat lukunopeut­ta. Metakog­ni­ti­ivis­ten taito­jen kehit­tämi­nen kuu­luu jo ala-asteelle. Asioi­ta pitää osa­ta pain­ot­taa päässään. 

    Tot­ta on myös mitä Antti sanoo: ei neljäs­lu­okkalainen palaa kol­man­nen kir­jan asioi­hin, tieto kumu­loituu sel­l­aisel­la vauhdil­la lapsel­la. Kol­maslu­okkalaiselle kir­joitet­tu kir­ja on kieletäänkin eri­lainen kuin neljäs­lu­okkalaisen kir­ja; lapsen kehi­tysaste ote­taan kir­joit­taes­sa tarkasti huomioon. 

    Kir­jo­ja tulee myös sel­l­aisel­la vauhdil­la jo par­i­lap­sises­sa per­heessä, että ei ainakaan mei­dän ahtaaseen kaupunkiluukku­un mah­tu­isi moista kokoel­maa, jos­sa jokainen kir­ja on kaht­e­na kappaleena. 

    Taitaa Osmol­la nyt olla vain Tam­mel­la hyviä kavere­i­ta, joil­ta tulee aina jouluk­si kaik­ki kuumat uutuskir­jat lahjoina. Mitään järkevää argu­ment­tia ei kyl­lä ole vas­tus­taa tässä asi­as­sa kierrätystä.

  14. Oppikir­joi­hin tehdään vuosit­tain lähin­nä kos­meet­tisia muu­tok­sia, jot­ka eivät mil­lään taval­la vas­taa oppikir­jo­jen hintaa. 

    Kir­jan hin­nas­ta ehkä viisi pros­ent­tia on pain­okus­tan­nuk­sia ja 95 pros­ent­tia kor­vaus­ta sisäl­lön tuot­tamis­es­ta.

    En ole näh­nyt selvi­tyk­siä, mut­ta ensik­si pitäisi tutkia oppikir­jo­jen kus­tan­nus­raken­net­ta ja sit­ten pitäisi kat­soa vähän hintoja. 

    Veikkaan kuitenkin, että oikeasti ensim­mäi­sis­sä paris­sat­uhan­nes­sa kap­paleessa kus­tan­nus­rakenne on tuo. Tämän jäl­keen on 5 pros­ent­tia pain­okus­tan­nuk­sia ja 95 pros­ent­tia puh­das­ta kup­paus­ta. Mik­si veron­mak­sa­jat tuk­i­si­vat täl­laista toimintaa?

    Särelä on oike­as­sa. Minus­ta on häpeäl­listä, että veron­mak­sajil­ta kupataan rahaa ylipäätään millekään välikäsi­te­ol­lisu­udelle, oli kyse sit­ten oppikir­joista tai vaik­ka ohjelmistoista. 

    Vihreil­lä olisi ollut mah­dol­lisu­us viime­vu­osi­na pro­filoitua näis­sä asiois­sa, mut­ta se ikku­na alkaa olla kiinni.

  15. On vaikea arva­ta, mihin kehi­tys mil­läkin sään­nöil­lä johtaa, mut­ta uskoisin, että tuo esi­tyk­seni tek­isi kir­joi­ta veron­mak­sajille halvempia.

  16. Ker­tak­il­pailu­tus ja ‑kor­vaus tek­i­jöille ja sen jäl­keen kopiokone laulamaan.

  17. Eli­nalle:

    En ymmär­rä fal­losver­taus­tasi tässä kohdas­sa. Mitä tekemistä sil­lä on perusk­oulu- ja lukio opiske­li­joiden kanssa?

    En tarkoi­ta, että yleisessä käytössä ole­via kir­jo­ja saa tuhria, käytinkin sanaa “ikioma” jolle saa tehdä mitä halu­aa. Tiedän mainit­semis­tasi tutkimuk­sista, mut­ta olen vain osit­tain samaa mieltä. Alle­vi­ivauk­sil­la ja merkin­nöil­lä on merkityksensä.

    On tot­ta, että sähköi­den media val­taa alaa ja nuoriso jo nyt hakee tieton­sa läh­es kokon­aan netistä. Silti kan­natan painet­tu­ja kir­jo­ja — ehkä niitä ei tarvi­ta kaikissa aineis­sa, mut­ta jois­sakin kuitenkin.

    Itsel­läni on kak­si parikymp­pistä poikaa. Toinen hakee kaiken tiedon netistä, toinen kat­soo sieltä vain videoita ja musi­ikkia, muun tiedon hakee luke­mal­la. He opiskel­e­vatkin eri­laisia aiheita.

    Joskus elet­ti­in vai­h­toe­hdot­to­muu­den aikaa, oli vain kir­jo­ja. Nyt on mis­tä vali­ta — pitäisikö valin­nan mah­dol­lisuuk­sia supistaa?

    On var­masti mui­ta asioi­ta mis­tä veron­mak­sa­jat oli­si­vat paljon halut­tomampia mak­samaan kuin tämä.

    Peruskir­jat koului­hin — päiv­i­tyk­set ja foo­ru­mit nettiin!

  18. Taas esimerk­ki siitä, miten val­tio tukee yksi­ty­isiä monop­o­livoit­to­ja. Ja veron­mak­sa­jat maksavat.
    Sisäl­lön ja pain­o­tuot­teen erot­ta­mi­nen tun­tuu hiukan oudol­ta ajatuk­selta. Mut­ta jos niin on, niin eikö myös voisi olla val­tion kir­japaino, joka ostaisi sisäl­lön ja hoitaisi pain­o­työn itse? Tai teet­täisi pain­o­työn ulko­mail­la? Tai val­tio voisi ostaa kaikkien koulu­jen kir­jat ker­ral­la ja käyt­tää monop­sonivoimaa. Joka tapauk­ses­sa veron­mak­sajien mak­samat yksi­tyisen sek­torin monop­o­livoitot ovat kaikkein hölmöin­tä tuhlausta.

  19. Tuo aja­tus CC-lisenssin käytöstä on mie­lenki­in­toinen. Var­maan muitakin on, mut­ta Suomes­ta ei tule mui­ta kau­pal­lisen puolen CC-lisenssin käyt­täjiä kuin Talous­sanomat. Mietin vaan että kuinka­han tuo onnis­tu­isi käytän­nössä, eri oikeu­den­halti­joi­ta (esim. kuva­ma­te­ri­aali) joil­ta pitäisi kai saa­da suos­tu­mus on var­maan sato­ja per yksi oppikirja?

    Yksi malli voisi olla että koulut lisen­soi­vat sisäl­lön. Eli esim. niin että Helsin­gin kaupun­ki tekee Tam­men kanssa viiden vuo­den sopimuk­sen mate­ri­aalin oikeuk­sista päiv­i­tyksi­neen joka vuosi, ja voi sit­ten vaik­ka painat­taa niitä käyt­täen omat räätälöidyt oppikir­jansa joka vuosi, käyt­tää mate­ri­aalia verkkopalveluis­sa, jne. Helsin­gin kannal­ta tämä olisi luul­tavasti huo­mat­tavasti halvem­paa kuin ostaa uudet kir­jat, kos­ka myös Tam­mi säästää saadessaan vakaan kas­savir­ran joka tuo pitkäjän­teisyyt­tä toim­intaan, eli toimit­ta­jia ei tarvitse potkia pois joka ker­ta kun kun­nat päät­tävät säästää ja toisin päin.

  20. Eli­na, mis­sä tutkimuk­sis­sa alle­vi­ivaamis­es­ta on osoitet­tu ole­van hait­taa. Min­ul­la on ollut use­ampia oppi­lai­ta inte­groi­tu­ina luki-puolen ongelmien vuok­si. Kaikkien psykologi­lausun­nois­sa on nimeno­maan ohjat­tu ohjaa­maan alleviivaamiseen.

    En usko sähköis­ten välinei­den syr­jäyt­tävän ihan äkkiä oppikir­jaa — ainakaan perusk­oulun puolel­la. Itsel­läni on käytössä erit­täin hyvät sähköiset mate­ri­aalit ja run­saasti tietokoneaikaa 30 oppi­laan ryh­mälle. Tästä huoli­mat­ta koen, että oppikir­jan avul­la opit­ta­va aines on helpom­pi jäsen­tää koko ryhmälle. 

    Opet­ta­jan näkökul­mas­ta ope­tus­ma­te­ri­aal­ista säästämi­nen on ris­tiri­itaista. Mate­ri­aal­ista säästämi­nen lisää tietysti työtä. Työmäärän lisäys­tä ei erik­seen kor­va­ta ja säästöjä paljon paljon kalli­im­mik­si ne tuli­si­vatkin. Lisä­työn opet­ta­ja tekee tin­kimäl­lä vapaa-ajas­taan, vähen­tämäl­lä muu­ta valmis­te­lu­työtä, oppi­lashuoltoa tai arvioin­tia. Lisäk­si opet­ta­ja voi käyt­tää mate­ri­aalia johon ei ole oikeuk­sia. Oppi­ma­te­ri­aalien osu­us koulun bud­jetista on niin pieni, ettei niistä tehdy­il­lä säästöil­lä ole merk­i­tys­tä kun­tien taloudelle.

  21. Tiedemies.“Veikkaan kuitenkin, että oikeasti ensim­mäi­sis­sä paris­sat­uhan­nes­sa kap­paleessa kus­tan­nus­rakenne on tuo. Tämän jäl­keen on 5 pros­ent­tia pain­okus­tan­nuk­sia ja 95 pros­ent­tia puh­das­ta kup­paus­ta. Mik­si veron­mak­sa­jat tuk­i­si­vat täl­laista toimintaa?”

    Heh, no yksinker­tais­es­ti sik­si, että joku saa voitot ja viit­sii yleen­sä kir­jo­ja kir­joit­taa ja kus­tan­taa. Kun voitot tek­i­jöille ja muille pois­te­taan, niin sit­ten ihme­tel­lään, että mites niiden kir­jo­jen taso nyt yhtäkkiä heikkeni niin paljon… 😉

  22. Opet­ta­jathan niitä koulukir­jo­ja nytkin kir­joit­ta­vat. Saa­vat jotain lisä­tu­lo­ja siitä, kun kus­tan­ta­jat mak­sa­vat tekijänpalkkioita.

    Yhteiskun­ta var­mas­tikin mak­saa kus­tan­nus­fir­moille kir­jo­jen hin­nois­sa moninker­tais­es­ti sen, mitä kus­tan­ta­jat mak­sa­vat kir­joi­tus­palkkiona opettajille.

    Kuten on ehdotet­tu (Särelä ja muut), minus­takin yhteiskun­ta voisi ostaa kir­joitystyön suo­raan opet­ta­jil­ta, sopi­val­la Cre­ative Com­mons ‑lisenssil­lä [*].

    [*] http://creativecommons.fi/

    Näin myös edel­lis­ten oppikir­jo­jen sisäl­löstä voisi suo­raan laina­ta osia, kun joku alkaa kir­joit­taa uut­ta oppikirjaa.

  23. Heh, no yksinker­tais­es­ti sik­si, että joku saa voitot ja viit­sii yleen­sä kir­jo­ja kir­joit­taa ja kus­tan­taa. Kun voitot tek­i­jöille ja muille pois­te­taan, niin sit­ten ihme­tel­lään, että mites niiden kir­jo­jen taso nyt yhtäkkiä heikkeni niin paljon.

    Oppikir­jo­ja on markki­noil­la paljon. Sen­si­jaan, että ne kaik­ki han­ki­taan osta­mal­la monop­o­lis­tisil­ta markki­noil­ta, niin voitaisi­in yhtä lail­la jär­jestää tar­jouskil­pailu oikeuk­sista. Täl­löin neu­vot­telu­ase­ma on tasapuolisempi.

    Ei ole mitään syytä, mik­si kun­tien pitäisi koulu­jen kaut­ta mak­saa moninker­taisia kat­tei­ta, kun he voivat mak­saa tek­i­jälle tekemis­es­tä ja kopi­oi­da tarvit­ta­van määrän. Oppikir­jan laat­ua ei mitenkään paran­na se, että sitä lukee 40 000 koul­u­laista ver­rat­tuna siihen, että sitä lukee ne 2000 (tai mikä se riit­tävä volyy­mi kus­tan­nusten kat­tamiseen nyt sat­tuu olemaankaan).

  24. Hei teille kaikille yhteiskun­nan mikromanageroijille!

    Mik­si ihmeessä emme antaisi koulu­jen vaan ostaa kir­jansa mis­tä lystäävät? Osmon teesi oli, että nykyti­lanne o hölmö, kos­ka kir­jo­ja ja sisältöä myy­dään yhdessä paketis­sa. Jos tämä on ker­ta niin teho­ton­ta, niin mikä estää jonkun kil­pail­i­jan tulemista markki­noille ja lyövän nämä tehot­tomat kus­tan­ta­jat laudalta?

    Eikö olisi järkeväm­pää puut­tua näi­hin kil­pailun esteisi­in, kuin keskit­tää taas lisää val­taa muu­tamille har­voille päätöksentekijöille?

  25. Cristi­na Ander­s­son ehdot­ti sadan euron mak­sua kir­joista. Perusk­oulus­sa se ei käy, kos­ka koulunkäyn­nin on olta­va maksutonta.

  26. “Pitäisikö yliopis­tossakin Ander­ssonin mukaan jokaisel­la olla omat tent­tikir­jat, jot­ta luo­vasti voisi tehdä merkintöjä?”

    Tekni­ikan ja luon­non­ti­etei­den alal­la aika pitkälti onkin näin. On toki yksi asia ostaa kir­ja, jota käy­dään läpi kolmel­la viiden opin­tovi­ikon kurssil­la kuin ostaa jonkun kas­va­tusti­eteen kol­men opin­tovi­ikon kir­ja­tentin kaik­ki viisi kirjaa.

    “Heh, no yksinker­tais­es­ti sik­si, että joku saa voitot ja viit­sii yleen­sä kir­jo­ja kir­joit­taa ja kus­tan­taa. Kun voitot tek­i­jöille ja muille pois­te­taan, niin sit­ten ihme­tel­lään, että mites niiden kir­jo­jen taso nyt yhtäkkiä heikkeni niin paljon… ;-)”

    Itse asi­as­sa jokainen jotain “eksoot­tisem­paa” kieltä (esimerkik­si venäjää) lukios­sa opiskel­lut tietää jo tämän. Eivät ole kir­jat ihan samal­la tasol­la kuin muiden yleisem­min luet­tu­jen oppi­ainei­den kirjat.

    Mik­sei noiden oppikir­jo­jen kanssa voisi tehdä niin, että ne saa­vat oppikir­jat itselleen, jot­ka ne halu­a­vat säi­lyt­tää? Ei esimerkik­si matem­ati­ik­ka mihinkään varsi­nais­es­ti van­hene. Van­ha kar­tas­to Rhode­sioi­neen on taas ihan mie­lenki­in­toista luet­tavaa, ei toki yhtä kiin­nos­ta­va kuin se iso­van­hem­mil­ta perit­ty van­ha kartasto.

    Kir­jo­jen kier­rä­tys on kyl­lä ihan kan­natet­tavaa sil­loin, jos ne kir­jat muuten meni­sivät paperinkeräykseen.

  27. Mitä uut­ta tuos­sa kier­rät­tämisessä on ? Osmo vain ei ole taaskaan maail­man kartalla.
    Helsin­ki on jo pitkään kier­rät­tänyt kirjoja.
    Min­ul­la on perusk­oulus­sa kak­si poikaa ja he ovat jo ainakin viisi vuot­ta luke­neet koiran korvil­la ole­via kirjoja.
    Han­kalam­paa on ollut ‚kun har­joi­tuskir­jatkin ovat jo valmi­ik­si tehtyjä, on tarvin­nut kor­ja­ta vain edel­lisen virheet

  28. Jos tämä on ker­ta niin teho­ton­ta, niin mikä estää jonkun kil­pail­i­jan tulemista markki­noille ja lyövän nämä tehot­tomat kus­tan­ta­jat lau­dal­ta?

    Tässä on kak­si ongel­maa. Nykykäytän­nöt ovat sel­l­aiset, että kir­ja voidaan ottaa oppikir­jak­si vain, jos kir­ja on jo ole­mas­sa ja tilat­tavis­sa kus­tan­ta­jal­ta. Täl­löin kus­tan­ta­ja on hin­noitel­lut kir­jan tietämät­tä, kuin­ka mon­ta kap­palet­ta sitä myydään.

    Kir­jat oste­taan kus­tan­ta­jal­ta kap­pale­hin­nal­la ja kap­pale­hin­ta ei paljon (tai ainakaan riit­tävästi) muu­tu, vaik­ka tilaa­ja olisi isokin, so. jos joku tilaa 1001 kir­jaa sen­si­jaan että tilaisi 1000 kir­jaa, niin se ylimääräi­nen yksi kap­pale mak­saa paljon enem­män kuin sen ylimääräisen kap­paleen rajakus­tan­nuk­set ovat. 

    Tämä johtuu siitä, että kir­jakaup­pa monop­o­li­hin­noit­telee, kun val­tio on antanut sille monop­o­lin pait­si ensim­mäiseen, myös kaikki­in sen jäl­keen tule­vi­in kappaleisiin. 

    Järkeväm­pää — jos koh­ta pidem­män päälle kestämätön ratkaisu — olisi, että koulu ostaisi yhden kir­jan ja kopi­oisi sen itse kaikille oppi­laille. Kos­ka tämä on laiton­ta, niin koulu ostaa kir­jo­ja yhden setin ja käyt­tää sitä mon­ta vuotta.

    Kus­tan­ta­jalle tämä tarkoit­taa “tap­pi­o­ta” — ei siis oikeasti — kos­ka kus­tan­ta­ja tietysti mielu­um­min halu­aisi myy­dä saman kir­jan uud­estaan näil­lä monop­o­li­hin­noil­la. Siten kus­tan­ta­ja tekee seu­raavak­si parhaan asian, eli teet­tää pari kos­meet­tista muu­tos­ta kir­jaan ja selit­tää seu­raa­vana vuon­na, että van­ha pain­os on jo ihan passé.

    Osmon ehdo­tus ei minus­ta ole mitään “yhteiskun­nan mikro­man­ageroin­tia”, vaan järkevä ehdo­tus siitä, miten nyky­olois­sa kuntien/valtion pitäisi nuo kir­jaos­tot neuvotella.

    Itse kuitenkin lähtisin mielu­um­min siitä, että nyky­olo­ja pitäisi muut­taa niin, ettei tuol­lainen kus­tan­ta­japeli toimisi, vaan sisältö tuotet­taisi­in kor­vaus­ta vas­taan ja kun se sisältö olisi ole­mas­sa, se olisi vapaasti saatavil­la. Infor­maa­tio kun on julk­ishyödyke, eikä se int­tämäl­lä, kiukut­tele­mal­la ja lake­ja säätämäl­lä siitä mik­sikään muuk­si muutu.

  29. Tiedemies: “Oppikir­jo­ja on markki­noil­la paljon.”
    “monop­o­lis­tisil­ta markkinoilta”

    öööööö.… häh? Mitän sä nykyään määrit­telet monopolin?

  30. Tpyy­lu­o­ma, CC-lisenssin käyt­täm­mi­nen onnis­tuu käytän­nössä siten, että val­tio tilaa oppikir­ja­ma­te­ri­aalin tek­i­jöiltä ja tilaus­sopimuk­ses­sa lukee, että mate­ri­aali julka­istaan sopi­val­la CC-lisenssillä. 

    Ei tässä ole kyse siitä saako tek­i­jä rahaa itselleen: Joko tek­i­jä saa könt­tä­mak­sun siitä, että kir­joit­taa kir­jan CC-lisenssil­lä, tai sit­ten tek­i­jä saa rahaa tek­i­jänoikeusmak­su­jen väl­i­tyk­sel­lä. CC-lisenssin käyt­tämi­nen alen­taa alalle tulon esteitä ja näin vähen­tää sitä taloudel­lista yli­jäämää, minkä kus­tan­nusy­htiöt voivat kir­joista kiskoa. 

    Samal­la argu­men­til­la kan­natan myöskin sitä, että julkisel­la rahal­la tehty tiede pitää julka­ista tieteel­lisel­lä foo­ru­mil­la, jos­ta se on joko välit­tömästi tai vähin­täänkin nopeasti (esimerkik­si vuosi) julkises­ti saatavil­la ilman kalli­ita lisenssimaksuja.

  31. Liian van­ha,

    kir­jo­ja on kier­rätet­ty jo min­unkin koulu­aikoinani 80-luvul­la, ei tosin vielä ihan niin inten­si­ivis­es­ti kuin lamavu­osi­na 90-luvun alus­sa. Taitaa olla taas kier­rä­tys lisään­tymässä, kun kun­tien talous on tiukalla.

    Itse kunkin käsi­tyk­set sotkui­sista kier­rä­tyskir­joista ovat tuol­ta parinkymme­nen vuo­den takaa. Mukavaa, jos nyky­lapset ja ‑nuoret on tässä asi­as­sa kas­vatet­tu meitä paremmin. 😉

  32. Tiedemies:“Nykykäytännöt ovat sellaiset”

    Jos ker­ta nykykäytän­nöt ovat niin tehot­tomat, niin mikä estää muut­ta­mas­ta käytäntöjä?

    “Täl­löin kus­tan­ta­ja on hin­noitel­lut kir­jan tietämät­tä, kuin­ka mon­ta kap­palet­ta sitä myydään.”

    Minkä tahansa tavaran tuot­ta­ja hin­noit­telee tuot­teen aluk­si tietämät­tä kuin­ka mon­ta kap­palet­ta sitä myy­dään. Sit­ten kun hänel­lä on parem­pi käsi­tys kysyn­nästä, hän muut­taa hin­noit­telu­aan. Mik­si oppikir­jo­jen hin­noit­telu ei reagoi tähän Osmon esille tuo­maan tehottomuuteen?

    “Kir­jat oste­taan kus­tan­ta­jal­ta kap­pale­hin­nal­la ja kap­pale­hin­ta ei paljon (tai ainakaan riit­tävästi) muutu”

    Mis­tä sinä tai Osmo tiedätte muut­tuuko kap­pale­hin­ta riit­tävästi? Mikä on riit­tävä muu­tos, että voidaan sanoa, että julki­nen sek­tori ei mikro­man­ageroin­nil­laan aiheuta suurem­pia hyvinvointitappioita?

    “Tämä johtuu siitä, että kir­jakaup­pa monop­o­li­hin­noit­telee, kun val­tio on antanut sille monop­o­lin pait­si ensim­mäiseen, myös kaikki­in sen jäl­keen tule­vi­in kappaleisiin.”

    Tot­takai se monop­o­li­hin­noit­telee, mut­ta tämä johtuu siitä, että koulus­sa on kaikil­la olta­va sama kir­ja. Tästä monop­o­li­hin­noit­telus­ta ei päästä irti niin kauan kuin kir­jat eivät ole keskenään kor­vat­tavis­sa tai jos kil­pailu oppikir­ja­markki­noil­la ei lisään­ny. Osmon ehdo­tus ei vaiku­ta kumpaankaan näistä.

    Oppikir­ja­markki­noiden osa­puolien sopimus­va­pau­teen puut­tumi­nen ei auta ja aiheut­taa hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta monop­o­li­hin­noit­telun aiheut­tamien hyv­in­voin­ti­tap­pi­oiden lisäksi.

    Kaik­ista huonoin (näis­säkin kom­menteis­sa esi­in­tynyt) vai­h­toe­hto on var­masti se, että val­tio alkaa itse tuot­ta­maan oppikirjoja.

  33. Särelä, tarkoitin sitä että onko esim. Tam­men oppikir­jan julkaisemisel­la CC:n alla jotain juri­disia esteitä. Esim. kuva­toimis­tol­ta on ostet­tu lupa käyt­tää kuvaa kir­jas­sa, mut­ta tämä on näin maal­likkona eri asia kuin antaa avoin lupa käyt­tää sisältöä mukaan lukien tuo kuva ilman rajoituksia.

    Art­turi, TM tarkoit­ta­nee että tek­i­jänoikeus on lain­säädän­nölli­nen monop­o­li jol­la annetaan oikeus myös tuot­teen jatkokäyt­töön. Vrt. (Kemp­pistä) hillo­munk­ki. Jos leipurin tuo­tos olisi tek­i­jänoikeu­den alainen et voisi esimerkik­si kuor­rut­taa sitä ja myy­dä eteen­päin Berli­in­in­munkki­na, sinä tai kukaan mukaan ei saisi tehdä vas­taavia hillo­munkke­ja kotona, jos lisäisit hillo­munkki­in ilman lupaa paperisen päivän­var­jon olisit luul­tavasti syyl­listynyt moraal­is­ten oikeuksin rikkomiseen… Jotkut tosin halu­a­vat pitää munkkin­sa ja syödä sen.

  34. Mik­si kir­jo­ja ylipäätään tarvi­taan kouluis­sa niin val­tavia määriä? Itseäni koulu­aikoina rasit­ti se jul­me­tun paina­va kir­jakasa, jota piti aina raa­ha­ta repus­sa mukana. Uudet kir­jat oli vielä rasit­tavampia, kos­ka ensikäyt­täjän oletet­ti­in päällystävän ne siis­tisti. En edes ikinä lukenut puoltakaan noiden kir­jo­jen sisäl­löstä, har­voin edes kol­ma­sosaa… (Ja silti arvosanat aina reip­paasti kiitet­tävän puolella 😉

    Eri­tyis­es­ti lukios­sa har­mit­ti kir­jo­jen pakko-osto omilla/vanhempien rahoil­la. Varsinkin kun van­han, käyte­tyn kir­jan olisi saanut hal­val­la, mut­ta van­haa ei aina kelpu­utet­tu, kos­ka uuteen pain­ok­seen oli tehty kos­meet­tisia muu­tok­sia… Ja niistäkin kir­joista oikeasti hyödyk­si oli vain muutama.

  35. Mitä jos jokin suuri kun­ta tai use­ampi ilmoit­taisi, että jos opet­ta­ja käyt­tää tek­i­jänoikeusva­paa­ta tai cc-lisen­soitua oppikir­jaa, kol­ma­sosa säästöistä menisi suo­raan opet­ta­jan palkkaan, kol­ma­sosa koulun bud­jet­ti­in ja kol­ma­sosa veron­mak­sajien ilok­si, syn­ty­isikö jokin wikipro­jek­ti tuot­ta­maan ja ylläpitämään kirjoja?

    Tämä muuten taas kuu­luu asioi­hin, joista ei kan­na­ta ainakaan minkään opet­ta­ja­jär­jestön kan­taa kysyä. Äänekäs vähem­mistö, joka kir­joit­taa noi­ta kir­jo­ja, pitänee huolen, että jär­jestö­jen kan­ta on ehdot­toman kiel­teinen minkään­laiseen oppi­ma­te­ri­aal­ista säästämiseen.

    “Heh, no yksinker­tais­es­ti sik­si, että joku saa voitot ja viit­sii yleen­sä kir­jo­ja kir­joit­taa ja kustantaa.”

    Tälle kovin yleiselle väit­teelle ei kyl­lä ymmärtääk­seni ole empi­iristä tukea. Tek­i­jänoikeuk­sien kiristämi­nen ei ole lisän­nyt kir­jal­lis­ten tuo­to­sten määrää per capi­ta. (Todis­tus­taak­ka tässä asi­as­sa on tietysti monop­o­lioikeuk­sien puo­lus­ta­jil­la, joten en peri­aat­teesta vaivaudu anta­maan viitteitä.)

    “Mitän sä nykyään määrit­telet monopolin” 

    Monop­o­li­markki­na ja monop­o­listi­nen markki­na ovat kak­si täysin eri asiaa.

  36. tpyy­lu­o­ma: Joo. Tämä ei mitenkään vas­taa kysymyk­seeni, että jos on taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa julka­ista oppikir­jo­ja ilman tätä monop­o­li­hin­noit­telua (esim. ilman tek­i­jänoikeu­den suo­jaa tai vain hin­noit­tele­mal­la sisältö ja media erik­seen), niin mik­si markki­nat eivät itse tuo­ta tätä lopputulosta?

    Minus­ta on syytä suh­tau­tua erit­täin skep­tis­es­ti pro­feet­toi­hin, jot­ka julis­ta­vat voivansa sääte­lyl­lä aut­taa markki­noi­ta pää­tymään molem­pia markki­naos­a­puo­lia hyödyt­tävään lop­putu­lok­seen. Mik­si markki­nat eivät päädy tähän itsenäisesti?

  37. Art­turi, ymmär­sit väärin tekstini.

    Monop­o­lis­tisel­la markki­nal­la tarkoite­taan siis sel­l­aista markki­naa, jos­sa jokaista tuotet­ta myy joku monop­o­li, mut­ta osit­taisia sub­sti­tu­ut­te­ja on ole­mas­sa. Tämä on ihan perus­sanas­toa, eikä tässä pitäisi olla mitään ihmeel­listä. Täl­laises­sa tilanteessa hin­ta on teho­ton, se jää korkeam­mak­si kuin rajahin­ta, ja aina jää joku transak­tio tekemät­tä sik­si, että hin­ta on suurem­pi kuin halukku­us ostaa ja halukku­us myydä.

    Kil­pailu ei voi toteu­tua oppikir­ja­markki­noil­la, kos­ka tek­i­jänoikeudet luo­vat näitä monopoleja.

    Markki­noiden rak­en­teen ei tarvit­sisi olla tämä. Osmon tek­stis­sähän juurikin hah­motel­laan uuden­laista käytän­töä. Itse prefer­oisin sitä, että luovut­taisi­in mah­dol­lisim­man pitkälle näistä lain­säädän­nöl­lä luo­duista monopoleista, mut­ta tämä ei ole ratkaisun kannal­ta välttämätöntä.

    Yhtälail­la voidaan kil­pailut­taa kir­jo­jen sisäl­lön­tuotan­to ja painami­nen erik­seen, niinkuin Osmo ehdot­taa. Tämä ei vaa­di mitään inter­ven­tioi­ta tai sään­te­lyn lisäämistä.

    Kaik­ista huonoin (näis­säkin kom­menteis­sa esi­in­tynyt) vai­h­toe­hto on var­masti se, että val­tio alkaa itse tuot­ta­maan oppikir­jo­ja.

    Ei val­tion tarvitse tuot­taa itse oppikir­jo­ja. Jos val­tio ostaa oppikir­jo­ja, on kuitenkin parem­pi ostaa sisältö erik­seen ja painami­nen erik­seen. Nyky­isin sel­l­aisia palvelui­ta ei ole tar­jol­la, mut­ta niitä tulee, jos sel­l­aisia osa­taan vaa­tia. Kyse on juuri käytän­tö­jen muuttamisesta.

    Käytän­tö­jen muut­ta­mi­nen niin, että kaik­ki osta­vat kir­jakau­pas­ta kir­jat erik­seen, ei pelkästään ratkaise mitään. Päin­vas­toin, se pahen­taa syn­tyvää hyvinvointitappiota.

  38. Eniten min­ua ihme­tyt­tää, miten lukioiden opet­ta­jat voivat velvoit­taa oppi­laansa osta­maan sen uusim­man pain­ok­sen, jos muu­tok­set ovat olleet lähin­nä kos­meet­tisia. Yliopis­tossa erääl­läkin matem­ati­ikan peruskurssil­la piti luen­to pitää niin, että kaikkia kurssi­monis­teen kolmea viimeis­in­tä pain­os­ta käyt­täneet opiske­li­jat pysyivät mukana, tekivät tarvit­taes­sa vaik­ka käsin ne täy­den­nyk­set ja muut muu­tok­set van­hempi­in painoksiin.

  39. Joitain kom­men­nte­ja puheenvuoroihin.

    En oikeas­t­aan ottanut kan­taa siihen, rahas­ta­vatko kus­tan­ta­jat liikaa oppikir­joit­ta. Joskus rahas­ti­vat aivan tolkut­tomasti, mut­ta en tiedä rahas­ti­vatko sil­loin liikaa, kos­ka huo­mat­ta­va osa kus­tan­ta­moista oli (läh­es) voit­toa tuot­ta­mat­to­mia kult­tuuri­laitok­sia. Oppikir­jo­jen tuo­toil­la kus­tan­net­ti­in koti­mais­tra kaunokir­jal­lisu­ut­ta tap­pi­ol­la. Jotkut yksit­täiset kir­joit­ta­jat kyl­lä rahas­ti­vat vähän likaa; ajatel­laan nyt vaikka­pa Väisäsen alge­braa joka myi vuosikymmen­estä toiseen. Perusal­ge­bra ei kehi­ty vuosit­tain jät­ti­aske­lin, mut­ta eipä kehit­tynyt opet­tamisen tapakaan.
    Nyt kun Sanoma-kon­serni on merkit­tävin koulu­jen oppikir­jo­jen kus­tan­ta­ja, oppikir­jo­jen voitot eivät menekään enää koti­maisen kult­tuurin sub­ven­toimiseen vaan suo­raan osak­keen­o­mis­ta­jille. Sil­loin on kat­sot­ta­va sään­töjä vähän tarkemmin.

    Min­un huoleni vain kohdis­tui siihen, että tämä peli on teho­ton­ta, kos­ka oppi­laat joutu­vat aivan syyt­tä käyt­tämään van­ho­ja kir­jo­ja. Jos kir­ja mak­saisi euron, kah­den kodin lap­sil­la voisi olla kir­jat molem­pi­en van­hempi­en asun­nois­sa, nyt esimerkik­si. Tyo on vähän sama, kun se, että autovero perit­täisi­in auton rankaista. Lop­putu­los olisi muuten sama kuin nyky­isinkin, pait­si, että aika kuluneil­la renkalla sitä ajettaisiin. 

    ERn halua val­tion komiteatyönä valmis­ta­van oppikir­ja­ma­te­ri­aalia. Kil­pailu on hyväk­si. Voisi olla niin, että val­tio (joka nytkin hyväksyy oppi­ma­te­ri­aalin) hyväksy­isi tietyn määrän kil­paile­via kir­jo­ja, mak­saisi hyväksymis­es­tä jonkin kiin­teän palkkion ja toisen palkkion sen perus­teel­la, kuin­ka moni koulu on ottanut kir­jan käyt­töön­sä. Tuo ensim­mäi­nen palkkio tarvit­taisi­in takaa­maan, ettei joudu­ta voit­ta­ja vie kaiken ‑tilanteen kaut­ta monop­o­li­in ja toinen takaa­maan, että kan­nat­taa yrit­tää olla paras eikä vain päästä viiden sakki­in. Itse kir­jan painami­nen kil.aiputettaisiin ja kir­jo­ja myytäisi­in mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­la, siis noin eurolla/kirja.

    Toki tämä olisi melkoinen isku mon­elle kus­tan­ta­molle, joka on tosi­asi­as­sa pyörit­tänyt oppikir­joit­ta koko toimintaansa.

  40. Aina human­is­tit valit­ta­vat, että heille ei rahaa eikä arvos­tus­ta paljoa tule. Ja tässä ollaan taas yhtä raha­hanaa tukki­mas­sa. Ehkä ne human­is­tit eivät ansait­sekaan saa­da mitään.…

  41. Tiedemies: Sil­loin, kun koulu tekee päätök­sen oppikir­jan ostamis­es­ta eri kus­tan­ta­moiden oppikir­jat ovat läh­es täy­del­lisiä sub­sti­tu­ut­te­ja, vaik­ka niil­lä onkin tekijänoikeudet.

    Sen jäl­keen, kun koulu on tehnyt val­in­tansa ja halu­aa ostaa täy­den­täviä kir­jo­ja kus­tan­ta­ja on monopoliasemassa.

    Tästä seu­raa käytän­nössä se, että kus­tan­ta­jal­la ei ole minkään­laista monop­o­livoimaa, kos­ka osta­ja pystyy kil­pailut­ta­maan koko toim­i­tuk­sen sil­loin, kun markki­nat ovat kilpaillut.

    Minä olen siitä ihan samaa mieltä, että käytän­töjä voidaan muut­taa. Tämä ei ollut Osmon point­ti, vaan

    “voitaisi­in säätää, että koulut mak­sa­vat kus­tan­ta­molle sisäl­löstä sen mukaan, kuin­ka moni oppi­las käyt­tää kyseisen kus­tan­ta­mon kir­jaa opiskelussaan.”

    Eli puu­tut­taisi­in kir­jankus­tan­ta­jien sopis­va­pau­teen määritel­lä tuot­teen hin­ta halu­a­mal­laan tavalla.

    Siitä olen toki kanssasi samaa mieltä, että val­tion olisi syytä pidät­täy­tyä luo­mas­ta keinotekoisia monopoleja.

    “Ei val­tion tarvitse tuot­taa itse oppikir­jo­ja. Jos val­tio ostaa oppikir­jo­ja, on kuitenkin parem­pi ostaa sisältö erik­seen ja painami­nen erikseen.”

    En mis­sää nimessä kuvitel­lut, että sinä tai Osmo halu­aisitte val­tion viral­lisia oppikir­jo­ja. Vas­tasin lähin­nä Kjr63:lle, Särelälle yms.

    “Käytän­tö­jen muut­ta­mi­nen niin, että kaik­ki osta­vat kir­jakau­pas­ta kir­jat erik­seen, ei pelkästään ratkaise mitään. Päin­vas­toin, se pahen­taa syn­tyvää hyvinvointitappiota.”

    Tämä riip­puu tietysti täysin siitä mil­lä taval­la oppi­laat velvoite­taan osta­maan kirjansa.

    Osmo:“Joskus rahas­ti­vat aivan tolkut­tomasti, mut­ta en tiedä rahas­ti­vatko sil­loin liikaa, kos­ka huo­mat­ta­va osa kus­tan­ta­moista oli (läh­es) voit­toa tuot­ta­mat­to­mia kulttuurilaitoksia.”

    Tarkoi­tatko, että on ihan ok, jos kup­paa julkiselta sek­to­ril­ta rahaa ja käyt­tää sen eli­itin kult­tuurin tukemiseen? Mitä väliä sil­lä on menevätkö voitot jonkun pörssiy­htiön osak­keen­o­mis­ta­jille vai suo­ma­laisille kaunokir­jail­i­joille ja näi­den kir­jo­jen luk­i­joille? Kai se nyt on väärin joka tapauk­ses­sa, että väki­val­lan uhal­la ote­taan toisil­ta rahat ja jae­taan kavereille, riip­pumat­ta siitä ketä nuo kaver­it sat­tuu ole­maan. Jotenkin niin kaksi­nais­moral­is­tista, että sään­töjä pitää kat­soa vähän tarkem­min vain sil­loin, kun rahat eivät mene sinne minne sinä haluat.

    “Voisi olla niin, että val­tio (joka nytkin hyväksyy oppi­ma­te­ri­aalin) hyväksy­isi tietyn määrän kil­paile­via kir­jo­ja, mak­saisi hyväksymis­es­tä jonkin kiin­teän palkkion ja toisen palkkion sen perus­teel­la, kuin­ka moni koulu on ottanut kir­jan käyttöönsä.”

    Entäs jos vaik­ka koulut ja opet­ta­jat hyväksy­i­sivät ne kir­jat otta­mal­la ne käyt­töön ilman, että pitää olla mitään über­by­rokraat­tia, joka päät­tää kaikkien puoles­ta? Mik­si val­tion pitäisi mak­saa palkkio siitä, että tuot­taa hyväksy­tyn kir­jan? Voitot parhaan kir­jan tuot­tamis­es­ta motivoivat ihan tarpeek­si. Jos taas hin­noit­telee parhaan kir­jan liian kalli­ik­si ver­rat­tuna toisek­si parhaaseen kir­jaan, niin kir­jat jää myymät­tä, eli ei sitä monop­o­livoimaa nyt niin paljoa ole. Tai sitä on suun­nilleen yhtä paljon kuin henkilöau­to­jenkin markkinoilla.

  42. Minus­ta on pääsään­töis­es­ti pöhköä sub­ven­toi­da jotain hyväk­si koet­tua asi­aa X laskut­ta­mal­la jostakin hyväk­si koe­tus­ta asi­as­ta Y ylimääräistä. Tämä peri­aate on sama kaikkial­la, joten en ymmär­rä, mik­si Osmon mielestä on jotenkin vähem­män ongel­mallista jos oppikir­joil­la tue­taan runokokoelmia.

    Aiem­min nimit­täin hän argu­men­toi — mielestäni oikein ja ansiokkaasti — mik­si on älytön­tä, että Tam­pere-Helsin­ki- väliä junal­la kulke­vat joutu­vat mak­samaan per­iferisem­pi­en rato­jen kustannuksia. 

    Oppikir­jois­sa on toki se, että niiden kysyn­tä jous­taa heikosti sil­loin kun opet­ta­jat pakot­ta­vat han­kki­maan uudet kir­jat. Tämä on kuitenkin vähän ongel­malli­nen argu­ment­ti yleen­sä, kos­ka tämä “pakko” on keinotekois­es­ti luo­tu. Jos kir­jo­jen kier­rä­tys toimii, niin oppikir­jo­jen tuo­ton käyt­tämi­nen runo­jen tms. sub­ven­toimiseen johtaa siihen, että oppikir­jo­ja han­ki­taan liian vähän, vähem­män kuin olisi tehokasta. 

    On oikeas­t­aan ihan se ja sama kenelle se raha menee tässä mielessä.

    1. Ris­tisub­ven­tio on paha asia, mut­ta oppikir­joil­la rahas­t­a­mi­nen muut­tuu vielä pahem­mak­si, jos rahat menevät hyvien asioiden sub­ven­toin­nin sijas­ta suo­raan osakkeenomistajille.

  43. Val­tio on sel­l­ainen turhake kun tek­i­jänoikeuk­sia jakelee.

  44. Mie­lenki­in­toisia ajatuk­sia. Itse en ole sat­apros­ent­tisen vaku­ut­tunut, että val­tion oppikir­jatuotan­to vält­tämät­tä olisi täysin kuolleena syn­tynyt idea jos sys­tee­mi polka­istaisi­in tyhjästä käyn­ti­in, kun val­tio ker­ran joka tapauk­ses­sa aset­taa varsin tiukat rajoit­teet kir­jo­jen sisäl­löille jo nyt, mut­ta kun ker­ran kohta­laisen toimi­va kus­tan­ta­mo­jär­jestelmä on jo ole­mas­sa niin tuskin sitä kan­nat­taa men­nä rikko­maan vaan miet­tiä mitkä ovat ne ongel­mako­h­dat joi­ta kan­nat­taa paikkailla.

    En ole vaku­ut­tunut että kir­jo­jen kier­rä­tys on itsessään mikään hirvit­tävä ongel­ma — itse lama-ajan lapse­na opiske­lin perusk­oulun pitkälti kier­räte­ty­il­lä kir­joil­la, eikä se ainakaan minus­ta ollut ongel­ma. Mut­ta kieltämät­tä järkeväm­pää kaikkien kannal­ta lop­pu­jen lopuk­si olisi, että kun tarvi­taan uusi fyysi­nen kap­pale kir­jas­ta, mak­se­taan vain fyy­sisen kap­paleen hin­ta, ei uud­estaan sisäl­löstä. Täl­löin pois­tu­isi kus­tan­ta­jien insen­ti­ivi näi­hin pikku­muu­tok­si­in jot­ka varsinkin lukios­sa jos­sa opiske­li­jat han­kki­vat itse kir­jansa aiheut­ta­vat ongelmia opetuk­seen. (Sivu­men­nen sanoen itse pidän ongel­mallise­na että luki­o­laiset joutu­vat itse mak­samaan kir­jansa. Kun heil­lä ei ole kuitenkaan vapaut­ta vali­ta kir­jaa, täl­lä ei ole edes mitään markki­nao­h­jaavaa vaiku­tus­ta, ain­oas­taan eri­ar­vois­ta­va. Köy­hälle per­heelle tai per­hesy­istä omaan talouteen jo lukioikäisenä muut­ta­maan joutuneelle lukiokir­jo­jen kus­tan­nus on aika iso sum­ma, pahim­mil­laan ehkä jopa lukion käyn­nin este.)

    Lain­muu­tok­si­a­han täl­lainen ei edes vaatisi. Mikäpä estää vaikka­pa Helsin­gin kaupunkia kil­pailut­ta­mas­ta kus­tan­ta­jia diilistä jon­ka osi­na ovat esimerkik­si: 1) ker­tako­r­vaus kir­jan laa­timis­es­ta, 2) ylläpi­toko­r­vaus sopimuk­sen voimas­saoloa­jal­ta jol­la kate­taan mah­dol­lis­es­ti tänä aikana tarvit­tavien olen­nais­ten muu­tosten tekem­i­nen ja 3) kir­jo­jen paina­tus. Paina­tus sinän­sä voidaan tietysti kil­pailut­taa erik­seenkin, mut­ta ole­mas­saol­evas­sa sys­tee­mis­sä olisi ehkä hel­pointaa ostaa koko paket­ti yhdeltä toimit­ta­jal­ta. Kil­pailu­tus voitaisi­in uusia vaikka­pa 4–5 vuo­den välein.

  45. Eiköhän tämä ongel­ma ratkea ihan markki­navoimin kun kauno- ja tietokir­jail­i­jat, kus­tan­nus­toimit­ta­jat ja muut kir­jal­lis­es­ti luo­vat ihmiset mukaan­lukien oppikir­jo­jen tek­i­jät tajua­vat että kir­jal­lisen sisäl­lön jakelukus­tan­nuk­set lähenevät nol­laa siinä mis­sä muunkin sähköisen sisällön.

    Ongel­ma siis pois­tuu kun­han kir­jal­lisen sisäl­lön arvoketjun hallinta hajautuu.

  46. Nykyään tiedon voi paka­ta sähköiseen muo­toon, ei tarvi­ta per­in­teisiä kirjoja.
    Olin kevääl­lä tilapäisenä opet­ta­jana ja pakkasin ope­tus­ma­te­ri­aalin rompulle.
    Suo­mi on pieni kielialuea ja oman alani suomenkielistä mate­ri­aalia ei juuri ole, joten opet­ta­jan pitää tuot­taa mate­ri­aali itse.
    Itse asi­as­sa ope­tus­ta voisi kehit­tää edelleen ja oppi­las saisi vain oppimis­tavoit­teet ja siihen tuki­ma­te­ri­aalia, suurim­man osan tiedos­ta hän kerää itse verkos­ta , kir­joista tai mis­tä haluaa.
    Tähän suun­taan ope­tus on jo liikah­tanut, poikani ovat opiskelleet useim­mat aineet: maantiedon, uskon­non, his­to­ri­an etc ess­sei­den ja verkos­ta kerät­ty­jen tieto­jen avulla

  47. Kaikessa kus­tan­nus­toimin­nas­sa on meneil­lään val­ta­va raken­nemuu­tos, kun aikaisem­min kalli­iden tuot­tei­den (kir­jat, lehdet, levyt) julkaisem­i­nen verkos­sa on paljon halvem­paa ja uuden kopi­on rajakus­tan­nus (?) on lähel­lä nollaa.

    Kus­tan­ta­jat etsivät vim­ma­tusti keino­ja tur­vatak­seen kas­savir­taansa muut­tuneessa tilanteessa, mut­ta heikol­ta näyt­tää. Jos kir­jankus­tan­ta­jil­ta vietäisi­in voit­to­jen mah­dol­lisu­us pois (ja tilalle tulisi kor­vaus), se voisi olla kohtalokas­ta — mut­ta voisi se samal­la nopeut­taa vääjäämätön­tä rak­en­teen muutosta. 

    Tuo­hon val­tion kil­pailut­ta­maan oppikir­jakokoel­maan en oikein usko. Tästä maas­ta ei löy­dy tarpeek­si asiantun­te­mus­ta tila­ta uusien ope­tus­su­un­nitelmien mukaista oppikir­jaa, joka kävisi kau­pak­si. Tässä suh­teessa olen samaa mieltä Art­turin kanssa. Kat­sos, oppikir­ja on paitisi infor­maa­tio­ta ™ myös luo­van työn tulos. 

    Kil­pailu­tus muutenkin on samaa sukua val­tion tuot­tavu­u­so­hjel­man kanssa: ne eivät hyvistä tavoit­teis­taan huoli­mat­ta tah­do toimia. Numeeriset tavoit­teet ovat aivan liian määrääviä — vai osaisitko itsekään kil­pailut­taa esimerkik­si polkupyörän tar­joa­jia niin, että taa­tusti saisit hin­ta-laatu-suh­teeltaan parhaan pyörän? Vai saisitko sit­tenkin jonkun rim­pu­lan, jos­sa valmis­ta­ja olisi osan­nut vali­ta riit­tävästi vai­htei­ta mut­ta surkeat osat. 

    Touko Met­ti­nen

  48. Osmo: “Toki voitaisi­in säätää, että koulut mak­sa­vat kus­tan­ta­molle sisäl­löstä sen mukaan, kuin­ka moni oppi­las käyt­tää kyseisen kus­tan­ta­mon kir­jaa opiskelus­saan.” Ja edelleen: “Voisi olla niin, että val­tio (joka nytkin hyväksyy oppi­ma­te­ri­aalin) hyväksy­isi tietyn määrän kil­paile­via kir­jo­ja, mak­saisi hyväksymis­es­tä jonkin kiin­teän palkkion ja toisen palkkion sen perus­teel­la, kuin­ka moni koulu on ottanut kir­jan käyttöönsä.”

    Tässä on aivan olen­nainen ero: mak­su oppi­las­määrän vai mak­su koulumäärän perus­teel­la. Voisi kuvitel­la, että jos hin­ta per kir­ja halu­taan alem­mas, oppi­laspe­rusteinen mak­su ei ole niin hyvä kuin koulu- tai kun­ta­pe­rusteinen. Mut­ta aika vaikea näitä on ennus­taa. Ohjelmis­to­myyn­nis­sä käyt­täjämääristä riip­puma­ton könt­tä­sum­ma laite­taan joskus niin korkeak­si, että käyt­täjämääri­in perus­tu­va mak­su olisi edullisempi.

  49. Tpyy­lu­o­ma, en yrit­tänytkään väit­tää että Tam­men nykyisen kir­jan voisi julka­ista CC:nä. Yritin väit­tää, että val­tio voisi teet­tää oppikir­jan CC:nä siten, että kaik­ki siihen kuu­lu­va mate­ri­aali on alun­perinkin tuotet­tu kyseistä opus­ta varten ja varmis­tet­tu että se on cre­ative com­mons ‑lisenssil­lä varustettu. 

    Luul­tavasti nyky­isiä oppikir­jo­ja ei kukaan yksinään kykenisi julkaise­maan CC-lisenssil­lä, mikä vain ker­too karua kieltään teosjär­jestelmän toimimattomuudesta.

  50. Osmo:“jos rahat menevät hyvien asioiden sub­ven­toin­nin sijas­ta suo­raan osakkeenomistajille.”

    Tässä kitey­tyy kyl­lä hyvin Osmon edus­ta­ma lib­er­al­is­min haara: ihmiset saa­vat tehdä elämäl­lään mitä lystäävät, kun­han he tekevät asioi­ta, joi­ta Osmo pitää hyvinä.

    Mil­lä ihmeen perus­teel­la kaunokir­jail­i­jat ja kaunokir­jal­lisu­u­den luk­i­jat ovat jotenkin parem­pia ihmisiä kuin osak­keen­o­mis­ta­jat keskimäärin? Mille perus­teel­la nämä kaunokir­jail­i­jat ja kaunokir­jal­lisu­u­den luk­i­jat käyt­tävät var­al­lisuuten­sa parem­min kuin osakkeenomistajat?

    Ei näitä ihmisiä voi lait­taa mihinkään objek­ti­iviseen arvo­järjestyk­seen tyyli­in: poli­itikot, julkisen sek­torin työn­tek­i­jät, korkeakult­tuurin tuot­ta­jat, korkeakult­tuurin kuluttajat,…opiskelijat, työt­tömät, yrit­täjät, osak­keen omis­ta­jat, suuryri­tys­ten johtajat.

    Analo­gia on ilmeinen uskon­nol­liseen argu­men­taa­tioon. Se on ihan ok sil­loin, kun henkilö tekee sen perus­teel­la päätök­siä omas­ta elämästään, mut­ta täysin väärin sil­loin, kun henkilö halu­aa pakot­taa omat usko­muk­sen­sa myös muiden toimin­nan ohjenuoraksi.

  51. Kaikkien tulisi saa­da ostaa juuri sel­l­ainen oppikir­ja kuin halu­aa. Mikä se on opet­ta­ja tai kukaan muukaan sanomaan mitä pitää lukea. Ja Tam­pereen junalipun hin­nal­la ei muuten Rovaniemeläisiä tue­ta — parem­pi on jokin muu tuki, joka nyt ei kyl­lä tule mieleen. Ai niin, voutser.

  52. Se on ihan ok sil­loin, kun henkilö tekee sen perus­teel­la päätök­siä omas­ta elämästään, mut­ta täysin väärin sil­loin, kun henkilö halu­aa pakot­taa omat usko­muk­sen­sa myös muiden toimin­nan ohjenuoraksi.

    Koko poli­ti­ik­ka on sitä, että “henkilö halu­aa pakot­taa omat usko­muk­sen­sa myös muiden toimin­nan ohjen­uo­rak­si”. Jos ne omak­sut­taisi­in pakot­ta­mat­ta, niin ne olisi jo omaksuttu.

    Toisen­laiseen johtopäätök­seen ovat toki mon­et pää­tyneet — mut­ta poikkeuk­set­ta muut­ta­mal­la “pakot­tamisen” määritelmää arkikie­len määritelmästä mieli­v­al­tais­es­ti niin, että se vas­taa hei­dän omia ide­ol­o­gisia mieltymyksiään.

  53. Pieni laskuhar­joi­tus: oppikir­jan tek­i­jä saa tek­i­jän­palkkiona 16% kir­jan alv0% hin­nas­ta. Tsekkasin hin­to­ja, yläk­oulun kir­jat näyt­täi­sivät ole­van run­saat 20€ — eli jos ole­tamme, että kir­ja mak­saisi esim. 21,60, siitä jäisi tek­i­jöille 3€ 20 c. 

    Olisitko valmis lisäämään tuon sum­man painet­tavi­in kir­joi­hin, vai uskotko, että kus­tan­ta­mo antaisi ensin tek­i­jän osu­u­den päältä niistä ehdot­tamis­tasi val­tion palkkioista, vai luuletko samaa kuin minäkin, että kus­tan­ta­mot oli­si­vat halukkai­ta vähen­tämään tek­i­jöi­den osuutta?

    Touko Met­ti­nen

  54. Art­turi, kaunokir­jal­lisu­udel­la, kuten kaikel­la kir­jal­lisu­udel­la tms. infor­maa­ti­ol­la, on julk­ishyödyk­keelli­nen rooli. Niis­sä kaikissa on jotain sel­l­aista, joka lev­iää laa­jem­min yhteiskun­taan riippumatt6a siitä, oste­taanko niitä vai ei. Tämä vaiku­tus on läh­es yksipuolis­es­ti posi­ti­ivi­nen. (On toki kir­jo­ja, joiden vaiku­tus voi olla negatiivinenkin.)

    Vaik­ka en ole Osmon argu­men­tista sinän­sä samaa mieltä, niin sen virheel­lisyys ei perus­tu siihen, mitä itse esität. Sub­ven­tio voi olla huono, mut­ta sen huo­nous ei johdu siitä, että kaunokir­jal­lisu­u­den kulut­ta­ja ja osak­keen­o­mis­ta­ja ovat yhtä hyviä vilunkipelil­lä han­ki­tun hyö­dyn saa­jia. Eivät ne ole. 

    Jos osak­keen­o­mis­ta­jille voi siirtää rahaa vilunkipelil­lä, kuten oppikir­jo­jen tapauk­ses­sa käy, niin se syn­nyt­tää kan­nus­ti­men osak­keen­o­mis­ta­jille tuot­taa lisää vilunkipeliä. Rent-seekingiä har­joite­taan, jos se kan­nat­taa. Jos osak­keen­o­mis­ta­ja ei hyödy vilunkipelistä, vaan hyö­ty val­uu ulkois­vaiku­tuk­se­na kaunokir­jal­lisu­ud­es­ta, niin ainakin puliveivarei­den kan­nus­timet ovat vähem­män suuret. 

    Argu­ment­tisi on jonkin­lainen osak­keen­o­mis­ta­jille jaet­ta­van sosi­aal­i­tur­van puolustelemista.

  55. Olisitko valmis lisäämään tuon sum­man painet­tavi­in kir­joi­hin, vai uskotko, että kus­tan­ta­mo antaisi ensin tek­i­jän osu­u­den päältä niistä ehdot­tamis­tasi val­tion palkkioista, vai luuletko samaa kuin minäkin, että kus­tan­ta­mot oli­si­vat halukkai­ta vähen­tämään tek­i­jöi­den osu­ut­ta?

    Mik­si raha pitäisi lisätä painet­tavi­in kir­joi­hin? Jos tek­i­jälle mak­set­taisi­in siitä, että hän tekee kir­jan, niin mik­si hänelle pitäisi vielä sen lisäk­si mak­saa siitä, että kir­jaa luetaan? 

    Mil­lä taval­la kir­jan tek­i­jä on työstään kor­vauk­sen saat­u­aan oikeutet­tu mihinkään kor­vauk­seen siitä, että ihmiset käyt­tävät kirjaa?

    Pitäisikö mielestäsi min­un mak­saa kylpy­huoneeni remon­toineille miehille kor­vauk­sia joka ker­ta kun käyn suihkussa?

  56. “Art­turi, kaunokir­jal­lisu­udel­la, kuten kaikel­la kir­jal­lisu­udel­la tms. infor­maa­ti­ol­la, on julk­ishyödyk­keelli­nen rooli. Niis­sä kaikissa on jotain sel­l­aista, joka lev­iää laa­jem­min yhteiskun­taan riippumatt6a siitä, oste­taanko niitä vai ei. Tämä vaiku­tus on läh­es yksipuolis­es­ti positiivinen. ”

    Kyl­lä, mut­ta tässä kysymys onkin siitä, että lisääkö taloudelli­nen tuki eri muodois­saan kaunokir­jal­lisu­u­den ja muun kult­tuurin tuotan­toa vai ei. Minä en ole viit­teisi­in tuol­lais­es­ta ilmiöstä tör­män­nyt, ehkä oop­per­aa luku­unot­ta­mat­ta (sil­lä tuel­la nyt tietysti mikä tahansa toim­inta lisään­ty­isi). Olisin tässä aika lail­la Art­turin kanssa samaa mieltä. Korkeakult­tuurin ja huip­pu-urheilun minkään­laises­sa yhteiskun­nal­lises­sa tukemises­sa (sen enem­pää sub­ven­tiois­sa kuin monop­o­lioikeuk­sien myön­tämisessä) ei ole mieltä. Sen sijaan liikun­ta­har­ras­tuk­sen ja eri­las­ten kult­tuurin­lu­omishar­rastei­den tukem­i­nen on taas kokon­aan toinen juttu.

  57. Tom­mi Uschanov: Olen todel­lakin samaa mieltä kanssasi siitä, että kaik­ki mitä sinä ajat­telet poli­ti­ikkana on yksi­ty­is­ten usko­musten pakot­tamista sille osalle väestöä, joka ei niihin usko. Tämä harv­inainen yhteisym­mär­ryk­sen het­kemme saa min­ut ihan tun­teel­lisek­si. jihuu!

    Tiedemies: En ilmeis­es­ti ollut kyllin yksiselit­teinen. Minä vas­tus­tan osak­keen­o­mis­ta­jille jaet­tavaa sosial­i­tur­vaa, mut­ta sen lisäk­si vas­tus­tan kaunokir­jal­lisu­u­den kir­joit­ta­jille ja kaunokir­jal­lisu­u­den luk­i­joille jaet­tavaa sosialiturvaa.

    Olet oike­as­sa, että kir­jal­lisu­udel­la on julk­ishyödyk­keen rooli, kos­ka tek­i­jänoikeu­den rauetes­sa siitä voidaan naut­tia ilman, että tämä nautin­to saadaan rahastet­tua markkinamekanismilla.

    Tämä hyö­ty val­uu kuitenkin täysin joko kaunokir­jail­i­joille (sil­loin, kun hei­dän tek­i­jänoikeuten­sa on voimas­sa) ja tämän kir­jal­lisu­u­den lukijoille.

    Ryh­mänä kaunokir­jal­lisu­u­den kir­joit­ta­jat ja luk­i­jat ovat aivan yhtä itsekkäitä kuin osak­keen­o­mis­ta­jatkin ja he siis yrit­tävät rentseeka­ta ihan siinä mis­sä muutkin. Osmon pre­mis­si oli, että hei­dän rentseekkauk­sen­sa ei hait­taa, kos­ka on parem­pi, että rahat menevät näille ihmisille kuin osak­keen­o­mis­ta­jille. Ne ovat siis aivan yhtä hyviä vilunkipelil­lä han­ki­tun hyö­dyn saa­jia. Vilunkipelin lisäämisen kan­nus­timet on aina niil­lä, jot­ka tästä lisäämis­es­tä hyö­tyvät ja kan­nus­timet sen vas­tus­tamiseen on niil­lä, jot­ka koke­vat siitä hait­taa. Tietysti jos ajat­telet, että osak­keen­o­mis­ta­jil­la on jotenkin parem­mat mahik­set tämän vilunkipelin edis­tämiseen, niin mikäs siinä. Huo­maut­taisin kuitenkin, että nyt on kyse pelkästään poli­it­tisil­la päätök­sil­lä aiheutetus­ta vilunkipelistä.

    Tämä on täyt­tä pup­pua, jos ei voi­da jotenkin osoit­taa, että näille ryh­mille rahan anta­mi­nen tuot­taa jotenkin enem­män hyv­in­voin­tia kuin osak­keen­o­mis­ta­jillekaan rahan antaminen.

    JOS tämä ekstrara­ha kir­jal­lisu­u­den luk­i­joille ja kir­joit­ta­jille jaet­tuna kan­nus­taa kir­joit­ta­jia tuot­ta­maan enem­män hyv­in­voin­tia kuin sama raha jaet­tuna osak­keen­o­mis­ta­jille, niin sil­loin tätä dou­ble stan­dar­d­ia voi jotenkin perustel­la. (Pitää tosin olla valmis polke­maan ihmis­ten itsemääräämisoikeut­ta matkalla…)

    Minä en usko ilman todis­tei­ta, että näin on.

  58. Osmo: “…mut­ta oppikir­joil­la rahas­t­a­mi­nen muut­tuu vielä pahem­mak­si, jos rahat menevät … sijas­ta suo­raan osakkeenomistajille.”

    Jos ne eivät mene, niin sil­loin lop­puu koko kir­jankus­tan­nus­toim­inta Suomes­ta. Ei tarvi­ta pakko­ruot­sia, kos­ka kaik­ki oppikir­jat ovat ruot­salaisia! Uskoisin RKP:n kan­nat­ta­van tätä 😀

  59. Art­turi, et oikein hah­mot­tanut asi­aa oikein. Kir­joil­la on julk­isy­hyödyk­keelli­nen rooli, mikä tarkoit­taa, että siitä pää­sevät hyö­tymään sel­l­aiset, joil­la ei ole mitään mah­dol­lisu­ut­ta vaikut­taa päätök­si­in siitä, tuote­taanko kir­jo­ja vai ei.

    Osak­keen­o­mis­ta­jat sen­si­jaan ainakin lain mukaan tekevät päätök­set siitä, mitä kus­tan­nusy­htiö tekee. Osak­keen­o­mis­ta­jil­la on siis enem­män kon­trol­lia sen suh­teen, mil­laista vilunkipeliä kus­tan­nusy­htiö voi harjoittaa.

    Jos kus­tan­nusy­htiön nimis­sä har­joite­taan rent-seekingiä ja ansait­ul­la rahal­la tehdään julk­ishyödyket­tä, niin hyö­tyjil­lä ei ole mitään eri­tyisem­pää mah­dol­lisu­ut­ta vaikut­taa kus­tan­nusy­htiön toim­intaan. Sil­loin rent-seekingiä ei tehdä yhtä paljon.

    Jos hyö­ty menee osak­keen­o­mis­ta­jille, osak­keen­o­mis­ta­jat reagoi­vat tähän hyö­tyyn tekemäl­lä päätök­siä, jot­ka lisäävät tätä heille tule­vaa hyötyä. 

    Tämä on kuitenkin vain yksi puoli, eli kan­nustin­puoli. Jo staat­tises­sa tarkastelus­sa osak­keen­o­mis­ta­jille levitet­ty raha on “huonom­pi” idea kuin kir­jo­jen subventiio.

    Perustelu on yksinker­tainen: Raha on han­kit­tu epäle­gi­t­i­imisti joten sen “oikea omis­ta­ja” on huonos­ti määritel­ty; on siis jonkin­lainen yhteiskun­nalli­nen sopimuskysymys, mitä täl­laisel­la rahal­la tehdään. Se on siis ekstrak­toitu epäle­gi­t­i­imin monop­o­lin avul­la ja taval­laan se kuu­luisi niille kulut­ta­jille, jot­ka ovat yli­hin­nan maksaneet. 

    Mut­ta ketä nämä kulut­ta­jat ovat? No, ne ovat ainakin osit­tain kir­jo­jen luk­i­joi­ta. Sik­si se, että näil­lä rahoil­la han­ki­taan julk­ishyödyket­tä, jos­ta hyö­tyvät edes osit­tain ne, joi­ta tämä epäle­gi­t­i­i­mi monop­o­li on “riistänyt”, on parem­pi kuin se, että se raha jae­taan niille, jot­ka “omis­ta­vat” sen. 

    Kir­joitin omis­tamisen lain­aus­merkkei­hin, kos­ka jos lib­er­taari on rehelli­nen, niin täl­lainen omaisu­us, joka on han­kit­tu de fac­to verot­ta­mal­la, on ihan yhtä lail­la varastet­tua kuin sel­l­ainen, jon­ka val­tio on kon­fiskoin­ut itselleen. 

    Itse en ole lib­er­taari, enkä ajat­tele näin, mut­ta minus­ta myös lib­er­taarin pitäisi ceteris paribus prefer­oi­da kir­jo­jen sub­ven­toimista osak­keen­o­mis­ta­jien sub­ven­toimisen sijaan.

  60. Mihinkäs kus­tan­ta­jan itsemääräämisoikeus uno­h­tui? Jos joku halu­aa kus­tan­taa kaunokir­jal­lisu­ut­ta ja rahoit­taa sen kus­tan­ta­mal­la myös oppikir­jo­ja, niin tok­i­han hän saa niin toimia. Itse asi­as­sa tämä “joku” on se osak­keen­o­mis­ta­ja, joka ei otakaan oppikir­joil­la tien­aa­maansa rahaa itselleen. 

    Onko kaunokir­jal­lisu­u­den julkaisem­i­nen tosi­aan tap­pi­ol­lista? Vai ovatko vain kat­teet pienet?

  61. Itse olen edel­lisen lama-ajan koul­u­lainen. Kävin Helsingis­sä koulua ja vuosi­na 92–94 meil­lä ei 1. ja 2. luokil­la edes ollut kir­jo­ja, vaan opet­ta­ja kopi­oi omas­ta kap­paleestaan koko luokalle tehtäviä jot­ka koot­ti­in kan­siok­si. Olen jäl­keen­päin miet­tinyt mah­toiko Helsin­gin kaupun­ki mak­saa teosto-mak­su­ja kopi­oin­nista. Toden­näköis­es­ti ei..

  62. Tiedemiehelle:

    Kysy­it, mik­si pitäisi mak­saa joka kir­jas­sa erik­seen palkkaa tekijälle.

    Nykyisen jär­jestelmän mukaan tek­i­jä saa palkkaa jokaises­ta myy­dys­tä kir­jas­ta. Palkan suu­ru­us riip­puu ratkai­sev­asti kir­jan myyn­nistä, jol­la on ainakin jonkin­lainen kor­re­laa­tio laatuun. 

    Tek­i­jälle olisi var­maan mukavam­paakin saa­da palkkansa ker­ral­la, mut­ta epäilen­pä, että ker­tako­r­vaus jäisi suh­teet­toman pienek­si — vrt. esim. Sanoma vas­taan freet. Ja täl­löin luul­tavasti laatu laskisi.

    Eli tek­i­jän oikeudet olisi mielestäni fik­sua suo­ja­ta jol­lakin taval­la. Luul­tavasti nykyi­nen tapa ei ole paras mah­dolli­nen, mut­ta mietit­täessä muu­tok­sia tämäkin näkökul­ma kan­nat­taa pitää mielessä.

    Luul­tavasti emme ole eri mieltä siitä, että oppikir­jo­jen kir­joit­ta­jille pitää mak­saa työstään kor­vaus emmekä myöskään siitä, että nykyisel­lään nuo kor­vauk­set eivät ole kohtu­ut­toman isoja. 

    Touko Met­ti­nen

  63. Tosi­aan — nykyisel­lä käytänöl­lähän sisäl­lön­tuot­ta­jat kuten kir­jail­i­jat eivät saa kor­vaus­ta tehdys­tä työstä vaan myy­dy­istä kopios­ta. Jos­ta seu­raa, että ilami­nen kopi­onti tap­paa kir­jal­lisu­u­den kau­pal­lise­na toimintana. 

    Toki Ruotsin ollessa riit­tävän vasem­mis­to­lainen 80-luvul­la siel­lä keikkaileville muusikoille mak­set­ti­in tasako­r­vauk­sia valtion/kuntien jär­jestämil­lä keikoil­la muusikoiden kysyn­nästä riip­pumat­ta, ja siel­lä muu­ta­mat suo­ma­laiset muusikotkin viihtyivät. On hyvin mah­doli­ista, että hal­pa elävän musi­ikin saatavu­us siivit­ti 90-luvun ruot­salaista rene­sanssia musi­ikin sar­al­la. Se piraat­te­ja puoltavista argumenteista.

    Edes Neu­vos­toli­itossa (ymmärtääk­seni) ei mak­set­tu palkkaa kir­jail­i­joille. Jos mak­set­taisi­in, niin var­masti use­at kir­jail­i­jat ottaisi­vat palkan ilol­la vastaan.

    Mis­tä räästään oppikir­joi­hin. Kus­tan­ta­moth­an perustel­e­vat tosi­aankin kaunoki­ral­lisu­u­den rahoi­tuik­sen ole­van merkit­tävästi koulukir­jo­jen tuo­ton varas­sa, mut­ta tosi­asi­as­sa kyseessähän ei ole raha, joka siir­ty­isi koti­maista epäkau­pal­lista proosaa tuot­tavalle taholle, vaan kyseesä on kyn­nys­ra­ha, jol­la kus­tan­ta­mo viit­sii ylipään­sä painat­ta kyseisen teok­sen, usein omis­ta­mas­saan kirjapainossa.

    Tästä päästään siihen, että oppikir­jatuotan­to tukee ensisi­jais­es­ti omis­ta­jien intresse­jä, ja tois­si­jais­es­ti ote­taan mar­gin­aal­isia riske­jä kir­jail­i­joiden suh­teen, ja mah­dol­lis­es­ti hylätään kir­jail­i­jat melko pian elleivät kir­jail­i­jat onnis­tu tekemään itses­tään menestyksiä.

    Toki rahaa pyörii myös myyn­nis­sä, markki­noin­nis­sa ja main­on­nas­sa, mut­ta ne on yleen­sä val­jastet­tu myyvien artistien (niitä suosikke­ja, kään­net­tyjä tai koti­maisia) tyrkyt­tämiseen, eli puh­taasti kau­pal­liseen toimintaan. 

    En suinkaan pahek­su kau­pal­lista toim­intaa, mut­ta suh­taudun skep­tis­es­ti väit­teeseen, että se pitää mar­gin­aalisen kir­jal­lisu­u­den elos­sa, sil­lä mar­gin­aa­li­nen toim­inta läh­tee tek­i­jöistä, ei kaup­pa­rat­su­ista, ja tästä maas­ta löy­tyy ansioitunei­ta, pieniä kus­tan­ta­moi­ta, joil­la ei ole mah­dol­lisuuk­sia oppikir­jo­jen tuot­tamiseen, ja jot­ka todel­la aut­ta­vat kult­tuuria hen­git­tämään. Mut­ta nuo pienetkin kus­tan­ta­mot myyvät kopi­o­ta, eivätkä mak­sa tek­i­jälle palkaa, vaan osu­u­den myynnistä.

    Hyv­in­voitap­pi­oi sitä tai kan­nustin­louku­ta tätä.

  64. Kir­jail­i­ja­han voi kus­tan­ta­mon kanssa tehdä vaik­ka minkälaisen sopimuk­sen, siitä ei yllä minus­ta ollut edes kyse.

    Kyse oli siitä, että oppikir­jo­ja paine­taan niin paljon, ettei niiden hin­noit­telupoli­ti­ik­ka ole perustel­tua samal­la peri­aat­teel­la kuin pien­ten pain­os­ten kohdal­la. Hyv­in­voin­ti­tap­pio tarkoit­taa sitä, että hin­ta muo­dos­tuu niin korkeak­si, että jää “rahaa pöy­dälle”: Kir­jat ovat niin kalli­ita, että niitä ei oste­ta, vaik­ka vähän halvem­mal­la myymäl­lä sekä kir­jail­i­ja että kus­tan­ta­ja tien­aisi­vat enemmän.

    Toisaal­ta, val­tio tms. oppikir­jo­jen han­kki­ja mak­saa veron­mak­sajien rahoista tätäkin yli­hin­taa enem­män kuin yksit­täiset ihmiset mak­saisi­vat. Kat­sokaa vaik­ka luki­o­laisia, jot­ka siis joutu­vat mak­samaan kir­jansa itse (tai pap­pa beta­lar, mut­ta kuitenkin). 

    Kumpikin on huono idea. Tilanne paranisi olen­nais­es­ti sil­lä, että sisäl­lön tuot­ta­mi­nen kor­vat­taisi­in erik­seen ja kir­jo­ja myytäisi­in sen jäl­keen suun­nilleen uuden kopi­on kus­tan­nuk­sel­la. Oppikir­jo­jen kohdal­la näin voidaan tehdä, muiden kir­jo­jen kohdal­la ei niinkään. 

    En ymmär­rä, mik­si ker­tako­r­vaus jäisi liian pienek­si. Jos siitä neu­voteltaisi­in erik­seen tietäen, mitä se tulee mak­samaan ja kir­joit­ta­ja sopimuk­sen hyväksyy, niin ei pelkässä pain­ok­sen koos­sa ole mitään sel­l­aista, mikä tuot­taisi kir­jail­i­jalle vahinkoa tai vaivaa, joka pitäisi korvata.

  65. Tiedemies: Nyt meil­lä on taas käsit­teet täysin hakuses­sa. Kau­nikir­jal­lisu­us ei ole julk­ishyödyke, kos­ka siitä nau­ti­taan luke­mal­la kirjoja.

    Kaunokir­jal­lisu­ud­es­ta naut­ti­jat vaikut­ta­vat sen tuotan­topäätök­si­in suun­nilleen samal­la mekanis­mil­la kuin vaik­ka musi­ik­ista naut­ti­vat vaikut­ta­vat musi­ikin tuotantopäätöksiin.

    “Osak­keen­o­mis­ta­jil­la on siis enem­män kon­trol­lia sen suh­teen, mil­laista vilunkipeliä kus­tan­nusy­htiö voi harjoittaa.”

    Vain osak­keen­o­mis­ta­jil­la on kon­trol­lia siihen mil­laista vilunkipeliä kaik­ista mah­dol­li­sista vilunkipeleistä kus­tan­nusy­htiö har­joit­taa. Vain poli­itikoil­la (äänestäjil­lä) on kon­trol­lia siihen mil­lainen vilunkipeli on mahdollista.

    Kos­ka kir­jail­i­jat ja hei­dän luk­i­joil­laan on enem­män ääniä ja siten enem­män mah­dol­lisuuk­sia vaikut­taa poli­ti­ikkaan, niin heil­lä on osak­keen­o­mis­ta­jia enem­män kon­trol­lia siihen mil­laista vilunkipeliä kus­tan­nusy­htyö voi harjoittaa.

    Jos vilunkipelin hyödyt menevät osak­keen omis­ta­jien tah­dos­ta kaunokir­jail­i­joille ja kir­jal­lisu­u­den luk­i­joille, niin näil­lä ryh­mil­lä on kan­nus­timet mah­dol­lis­taa tämä vilunkipeli ja laa­jen­taa sen mah­dol­lisuuk­sia (kuten on toki myös osakkeenomistajilla).

    “Mut­ta ketä nämä kulut­ta­jat ovat?”

    Jos puhumme val­tion luo­mas­ta oppikir­jo­jen hin­noit­telun monop­o­li­val­las­ta (johon en sis usko, mut­ta se kai on lähtöko­h­ta tälle keskustelulle), niin nämä kulut­ta­jat ovat veron­mak­sa­jat noin yleen­sä, jot­ka siis mak­sa­vat oppikir­jo­jen nor­maalia korkeam­mat hin­nat veroissaan.

    Joka tapauk­ses­sa kyse on seu­raavas­ta: jos val­tio on luonut sään­nöt, joil­la kus­tan­ta­mo pystyy monop­o­li­hin­noit­tele­maan oppikir­jansa siten, että ne ovat kalli­impia yhteiskun­nalle kuin ilman tätä sääte­lyä hyö­dyn kor­jaa­vat kus­tan­ta­mon osak­keen­o­mis­ta­jat. Osmon argu­ment­ti on, että niin kauan kuin osak­keen­o­mis­ta­jat käyt­tävät tämän ylimääräisen hyö­dyn kus­tan­nusy­htiön kaut­ta tapah­tu­vaan koti­maisen kir­jal­lisu­u­den tukemiseen, niin se on ok, mut­ta jos he tekevät rahoil­laan jotain muu­ta (emme tiedä mitä), niin tämä ei ole kosher. Tämä on liian lep­sua argu­men­toin­tia, että voisin sen hyväksyä. Mis­tä me tiedämme, että osak­keen­o­mis­ta­jat eivät nyky­isin jaa hyv­in­voin­ti­aan vielä laa­jem­malle väestönos­alle kuin kir­jail­i­joille ja kir­jo­jen lukijoille?

    Joka tapauk­ses­sa min­un kri­ti­ikki­ni point­ti ei ole mis­sään nimessä se, että osak­keen­o­mis­ta­jille pitäisi saa­da jakaa kansalaisil­ta väki­val­lan uhal­la ote­tu­ista varoista monop­o­livoit­to­ja, vaan se, että näitä monop­o­livoit­to­ja ei saa jakaa yhtään kenellekkään, riip­pumat­ta siitä käytetäänkö rahat Osmon halu­a­mal­la taval­la vai ei.

  66. “os ne eivät mene, niin sil­loin lop­puu koko kir­jankus­tan­nus­toim­inta Suomes­ta. Ei tarvi­ta pakko­ruot­sia, kos­ka kaik­ki oppikir­jat ovat ruot­salaisia! Uskoisin RKP:n kan­nat­ta­van tätä :D”

    Joo. Käy­timme aikoinamme Jyl­lass leg­en­daarisen lehtori Liet­zenin matikan­tun­neil­la ja ‑ker­hos­sa (kokon­ntu­ui Englati­laisel­la koul­ul­la Meilahdessa) Ruot­salaisia lukion matikan kir­jo­ja. Todel­la hyviä­ja selkeitä. Perus­teellsiem­pia kuin Väisälä.

  67. Tiedemiehelle

    Tämä alku­peräi­nen Osmon postaus lähti siitä, että oppikir­jat tule­vat veron­mak­sajille kalli­ik­si ja hänen mukaansa on hölmöä jät­tää paina­mat­ta uusia kir­jo­ja, kos­ka itse kir­jan painami­nen on halpaa.

    Esite­tyt ratkaisut eivät ole olleet mielestäni kovin hyviä, mut­ta ajat­telin tuo­da esi­in vain yhden han­kalan näkökul­man: oppikir­jan kir­joit­ta­jan ase­man. Kun on meneil­lään val­ta­va raken­nemuu­tos, täl­lainen radikaali voit­to­jen leikkaus kus­tan­ta­moil­ta kohdis­tu­isi vääjäämät­tä tämä rav­in­toketjun alapäähän eli tek­i­jöi­hin. Ei min­ul­la siitä tietenkään mitään var­maa tietoa ole, mut­ta yleisen elämänkoke­muk­sen perus­teel­la näk­isin, että yksit­täiset sivu­toimiset tek­i­jät ovat huonoil­la eväil­lä neu­vot­teluis­sa — tähän viit­tasin kun kehoitin ver­taa­maan palkkatais­telua Sanoma vas­taan free-lance ‑toimit­ta­jat. http://www.freet.fi/uutiset/artikkeli/774/

    Tois­tan vielä ker­ran, että en itsekään usko, että nykyi­nen sys­tee­mi on paras mah­dolli­nen tapa mak­saa tek­i­jöille kor­vaus työstään, mut­ta minus­ta on kum­mallisen sin­isilmäistä olet­taa, että sen jäl­keen kun kus­tan­ta­moil­ta leikataan iso siivu tulok­ses­ta, voisi aidosti uskoa, että “Kir­jail­i­ja­han voi kus­tan­ta­mon kanssa tehdä vaik­ka minkälaisen sopimuksen…”

    Nykysys­teemin mukaan kus­tan­ta­jat käyn­nistävät vuosit­tain paljon oppikir­japro­jek­te­ja, ja vain osa niistä men­estyy. Men­estyvät oppikir­jasar­jat ovat var­masti hyvä tulon­lähde, mut­ta jokaista hyvin men­estynyt­tä kohden kus­tan­ta­moil­la on muu­ta­ma kitkut­ta­va ja muu­ta­ma epäon­nis­tunut hanke.

    Sik­si voisi olla mah­dol­lista sekin, että kus­tan­ta­jat oli­si­vat iloisia tästä Osmon ehdo­tuk­ses­ta — sehän tarkoit­taisi sitä, että val­tio ottaisi vas­tatak­seen kaikkien sovit­tu­jen pro­jek­tien tuoteke­hi­tystyön. Eli tap­pi­ot val­tion maksettavaksi.

    Tämän jäl­keen jokainen kyn­nelle kykenevä kus­tan­ta­mo tuot­taisi kil­pailu­tuk­sen mukaiset oppikir­jasar­jat — muu­tami­in panos­taisi saadak­seen myös sen laatu­palkin­non, mut­ta ennen kaikkea, tulovir­ta vakiintuisi.

    Osmon esi­tyk­sessä ei var­maankaan olla ajatel­tu opet­ta­jien autono­mi­aa: nykyään ainakin koulut mut­ta monis­sa tapauk­sis­sa yksit­täiset opet­ta­jatkin voivat itse vali­ta käyt­tämän­sä oppikir­jan. Samoin, jos kir­jaa ollaan vai­h­ta­mas­sa, uut­ta kir­jaa voidaan aluk­si ostaa esimerkik­si par­ille luokalle. Jos kil­pailu­tuk­ses­ta halu­taan kun­non hyö­ty, olisi var­maankin niin, että koulu olisi liian pieni kil­pailut­ta­ja — eli vähin­tään kun­tata­solle pitäisi men­nä. Opet­ta­ja ei voi mil­lään arvioi­da kir­jan käyt­tökelpoisu­ut­ta ennen kuin se on kädessä — eikä siltä istu­mal­ta sit­tenkään. Kuka sen arvion kun­nan tasol­la tekisi?

    Koulu­jen bud­jetit ovat nykyään yhä enenevässä määrin kokon­ais­bud­jet­te­ja, eli koul­ul­la on hyvin vapaat kädet päät­tää, mitä oste­taan ja mil­loin. Nykyisen kier­rä­tyskir­jan val­takaudel­la uusi kir­jasar­ja tilataan yleen­sä siinä vai­heessa, kun a) markki­noille on tul­lut uutu­us, joka vaikut­taa van­haa parem­mal­ta ja b) kun ao. aineen kir­jat ovat joka tapauk­ses­sa hajoa­mas­sa käsi­in. JOs koulu saisi ostaa (ilmeisen kalli­il­la — var­maankin triplahin­nal­la nykyiseen ver­rat­tuna) sen ensim­mäisen setin käyt­töoikeu­den ja uudet kor­vaa­vat kir­jat tämän jäl­keen hyvin halvalla,
    tämä ei kyl­lä kan­nus­taisi kir­jan vai­h­toon, eli samaa kir­jaa käytet­täisi­in var­masti muu­ta­man ops-uud­is­tuken väli. Vai — oliko­han aja­tus se, että koulut saisi­vat alus­ta läh­tien kaik­ki kil­pailute­tut kir­jat alle 2€ /kpl?

    Tämä nyt on täl­laista speku­laa­tio­ta, kun se iso tietotekni­ikan mukanaan tuo­ma mur­ros tulee var­maan lähivu­osi­na mullis­ta­maan oppikir­ja-alaa paljon isom­min kuin tämän­laa­tuiset kaavailut.

    Touko Met­ti­nen

  68. TIIVISTELMÄ KESKUSTELUSTA
    Ode: “Kir­jat ovat paljon (raja)painokustannuksia kalli­impia, joten niitä myy­dään type­r­än vähän.”

    Tiedemies: “Tämä johtuu siitä, että kil­pailu ei toi­mi, kos­ka opet­ta­ja määrää oppi­laat osta­maan kallein­ta ja paras­ta kir­jaa eikä paljon halvem­paa ja melkein yhtä hyvää vai­h­toe­htoa, joten kus­tan­ta­jil­la ei ole kan­nustin­ta kil­pail­la hinnoilla.”

    (asiano­saiset kor­jatkoot virheet)

    ILMEINEN RATKAISU: Opet­ta­ja mak­sakoon itse kir­jat (eikä oppi­laat tai kaupun­ki), niin hän saa kan­nus­ti­men pohtia hintojakin. 

    Näin­hän toim­i­taan kaikkien muidenkin tuot­tei­den kohdal­la, joil­la on merkit­tävästi kiin­teitä kus­tan­nuk­sia, ja toimi­vathan romaan­i­markki­natkin kohtalaisesti.

    Miten tämän voisi toteut­taa käytännössä?
    En tiedä paras­ta vas­taus­ta, joten seu­raavas­sa muu­ta­ma ehdo­tus inspiroimaan tuot­ta­maan parempia:

    Olisiko kir­jan (halvim­man jonkin koulun val­it­se­man vai­h­toe­hdon ylit­tävä) hin­ta pois opet­ta­jan mate­ri­aal­i­hank­in­noista, virk­istys- ja koulu­tus­menoista, palka­s­ta tai jostain muusta?

    Sisäl­tyköön koulun lukukausi­mak­su­un tai opet­ta­jan palkkaan. (Ei tai­da toteutua.)

    Lukion www-sivuil­la tulee olla koulunkäyn­nin hin­ta, myös oppikir­jo­jen hin­ta (edel­liseltä luku­vuodelta). Esim. matem­ati­ikas­sa jokaisen opet­ta­jan tulisi julka­ista erik­seen kyseiset hin­tansa, jol­loin ne vaikut­taisi­vat oppi­laiden opettajavalintoihin. 

    Sama tehtäisi­in perusk­ouluis­sakin. Tiedot meni­sivät val­takun­nal­lisi­in rek­isterei­hin, joil­la ope­tusvi­ras­tot voisi­vat pain­os­taa koulu­ja ja rehtorit opet­ta­jia: “Kun Pihtiputaal­la selvit­ti­in näin hal­val­la, niin mik­si teillä…”.

    Joka tapauk­ses­sa tuol­laisia keino­ja tulisi nyt ideoi­da ja toteut­taa eikä sän­nätä keskusjo­htoiseen aivope­sumalli­in hajaute­tus­ta, jos­sa päätök­set tehdään kouluis­sa, ainakaan kokeilemat­ta hajaute­tun val­lan ratkaisu­ja, siis markkinataloutta.

    Mik­sikö?

    Yleen­sä val­tion mekanis­mit tup­paa­vat paisua ja tukah­dut­taa dynaamista kehi­tys­tä, kos­ka ne on suun­nitel­tu men­nyt­tä eikä tule­vaa silmäl­lä pitäen. Ei voi­da edes tietää, mitä kaikkea uut­ta olisi syn­tynyt, jos tiet­tyä val­tion pako­tussään­nöstöä ei olisi säädetty.

    Lisäk­si koulu­jen kaltais­ten aivope­su­loiden kohdal­la keskusjo­htoisu­us on eri­tyisen vaar­al­lista. Moni­ar­voisu­us puolestaan johtaa siihen, että kaiken­laista esi­in­tyy ja ongel­malliset oppi­ma­te­ri­aalit saa­vat parem­min ver­tailuko­htia toisenlaisista.

    A. On hyvin pelot­ta­va aja­tus, että val­tio alka­isi tehtail­la oppikirjoja.
    B. Jo se, että val­tio hyväksyy oppikir­jat, on kohta­laisen pelot­tavaa jokaisen mielestä, joka on seu­ran­nut kevään keskustelua siitä, miten 70-luvun ja 80-luvun oppikir­joista sen­suroiti­in totu­us Neu­vos­toli­itos­ta, Etiopi­as­ta, Soma­lias­ta, Nige­ri­as­ta, Biafras­ta Kiinas­ta, Kam­bozhas­ta ja muista sosial­is­ti­sista maista.
    C. Jos val­tio keskusjo­htois­es­ti hyväksy­isi kir­jo­ja Oden mallil­la, se vaikut­taisi ole­van B:tä pahempi mut­ta A:ta lievem­pi asia, siis enem­män kuin kohta­laisen pelottavaa.

Vastaa käyttäjälle Lotta Kivinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.