Suosittele: 0

Tätähän olen itse ehtinyt peräänkuuluttaa jo ties kuinka monessa yhteydessä. Vanhanaikainen vaalilupauskulttuuri on täysin hävinnyt. Se, ettei haluta antaa katteettomia lupauksia, kelpaa jotenkin kummallisesti verukkeeksi sille, ettei ikinä anneta edes katteellisia lupauksia. Kun tästä huomauttaa poliitikoille, saa vastaukseksi vain samaa jankutusta siitä, ettei poliitikko halua antaa katteettomia lupauksia. Jopa Hesarin viimelauantainen pääkirjoituskin oli otsikoitu “Seuraavissa eduskuntavaaleissa ei vaalilupauksiin ole varaa” – ikään kuin vaalilupaukset tarkoittaisivat aina ja kaikkialla yksinomaan käteisen rahan täysin holtitonta ja vastikkeetonta jakamista valtion kassasta.

Olen todella ihmeissäni lukenut esimerkiksi Seppo Lindblomin parin vuoden takaista Politiikka karkumatkalla -kirjaa, jonka mukaan poliittinen kampanjointi Suomessa olisi muka yhtä suurta populistista huutokauppaa valtavilla epärealistisilla lupauksilla, joita ei ole aikomuskaan toteuttaa. Tällaiset väitteet olivat Euroopassa suosittuja joskus 70-luvulla, kun valtio-opissa kukoistivat hetkellisesti ns. overload- ja ungovernability-teoriat (joiden tueksi ei edes silloin löytynyt sen suuremmin kovaa tutkimuksellista näyttöä), mutta nykymaailmassa on ainakin minusta menty täsmälleen päinvastaiseen äärilaitaan.

Yleensäkin esimerkiksi näissä eurovaaleissa tuntui täysin hämärtyneen se, että ollaan valitsemassa lainsäädäntöelintä. On hyvin tiedossa, mitä merkittäviä lakipaketteja europarlamentissa on juuri nyt, ja myös seuraavana käsiteltäväksi tulevat asiat tiedetään hyvän matkaa tulevaisuuteen. Silti mikään puolue ei tarttunut mihinkään yksittäiseen sellaiseen – ei kannattaakseen sitä eikä vastustaakseen.

Nuoret ovat passiivinen äänestäjäryhmä jo lähtökohtaisesti. Mutta niistä harvoista aivan untuvikoista käsittääkseni iso osa äänesti mm. Sampo Terhoa.

Osa varmasti äänestikin, mutta jos näissä vaaleissa joku yksi yksittäinen ehdokas menestyi suhteettoman paljon nimenomaan nuorten äänillä, niin hän oli kyllä selkeästi vihreiden Jyrki Kasvi. Sanon tämän tavallisia suomalaisia nuoria henkilökohtaisesti tuntevana ja monen heistä kanssa heidän äänestyspäätöksistään keskustelleena. Yli 16 000 tuhatta ääntä niin, ettei näy läpipäässeisiin ehdokkaisiin verrattuna valtakunnallisissa valtamedioissa paljonkaan, on ihailtava saavutus ja vetää selkeästi vähintäänkin vertoja Terhon vähän yli 9 000 äänelle. Olen vuosien varrella törmännyt niin moneen alle kolmekymppiseen, joka sanoo inhoavansa kaikkia poliitikkoja yhtäläisesti ainoana poikkeuksena Kasvi, että sitä voi olla vaikea edes uskoa, ellei ole kokenut sitä itse.

Suosittele: 0

Toivon samoin parempia laskelmia, riskianalyysejä, jne. päästöskenaarioista ihan yleensäkin, ja näitä tulee vaatia vihreiltä. Nimenomaan nuo energiasäästön kustannukset on vaan luonteeltan hyvin epävarmoja kumpaankiin suuntaan, varsinkin uuden tekniikan muiden hyötyjen mallintaminen ja euroistaminen on vaikeaa.

Suosittele: 0

Moni on blogillani sanonut, että nuorille kaupunkilaisille on vain kaksi puoluetta, kokoomus ja vihreät.

Mutuni mukaan perussuomalaiset saivat ihan nuorien, 18-24 -vuotiaiden ääniä kyllä aika paljon pääkaupunkiseudulla. Eli sitaatti ei ehkä pidä aivan paikkaansa tällä hetkellä. Eduskuntavaalit tietty näyttävät enemmän suuntaa..

Nuoret ovat passiivinen äänestäjäryhmä jo lähtökohtaisesti. Mutta niistä harvoista aivan untuvikoista käsittääkseni iso osa äänesti mm. Sampo Terhoa.

PS:n puolue on rynninnyt nettiin ihan toisenlaisella volyymilla kuin monet muut. Ei demareilla ja Vasemmistoliitolla ole mitään mielenkiintoisia bloggaajia.

Ilmainen vinkki sinne päin. Nuoret seuraavat asioita Internetistä, eivät niinkään Yle ykköseltä.

Suosittele: 0

Lyhyellä tähtäimellä tehdään oppositiopolitiikkaa yksityiskohdista eläkepolitiikassa, työttömyysturvassa, energiapolitiikassa….
tuhansille ihmisille tärkeissä yksityiskohdissa. Hyvä niin. Se on opposition tehtävä.

Ja pitkällä tähtäimellä rakennetaan Visiota. Ketkä millaistakin.

Joillekin vasemmalla laidalla se on suunnilleen reaalisosialismi parannetuilla yksilötason ihmisoikeuksilla; homous laillista, feminismi oikeutettua, uskiksia ei vainota, taidesuunnat vapaat.

Joillekin oikealla reunalla se on arjessa yhtä epärealistinen yövartijavaltio.

Joillekin toisille oikealla reunalla se on jotain puolifasistísta.

Sitten on kirjava porukka alkaen kokoomuksen “vasemmalta” siiveltä, rkp:n vastaavan jengin ja kristillisten hämyfalangin kautta vihreiden ja sdp:n läpi vasureiden puoliväliin.
Jotka kaikki kovasti tahtoisivat. Niin mitä?
Sen minäkin haluaisin tietää.

Mitä jos tuon arkisen detaljitason maailmanparannuksen “jälkeen” tai “takana” ei tulekaan mitään? Muuta kuin laajemmassa mittakaavassa sitä samaa, ongelmien keskinäiset syy-seuraus-suhteet ja globaali taso huomioiden?

Jospa tämmöisen pienen, periferisen avotalouden yhteisten asioiden hoitaminen on ikuisesti vain harmaata neokeynesiläistä ad hoc-hyppelyä pulmatilanteesta toiseen? Aina joskus sitten isompi kriisi.

Jospa kaikki ideologiat ovat – en sano kuolleet koska eivät ne minusta ole oikeasti hengissä olleetkaan – vaan paljastuneet siksi mitä ne ovat: korkeintaan työvälineiksi ja käyttökelpoiseksi vappupuheen täytteeksi. Eräänlaisiksi uskonnoiksi joilla on nostettu itseä tukasta niinkuin Münchausen. Sillä konstilla esimerkiksi reformistinen työväenliike on tehnyt paljon enimmäkseen hyvää.

Mutta nyt ei kenenkään kannattaisi jäädä odottamaan historian loppua ja ajatussuuntaa joka tuottaa Kaikista Ajateltavissa Olevista Maailmoista Parhaan. Huom tämä koskee kaikkien apostolien oppeja. Niin apostoli Karlia kuin apostoli Miltoniakin.

Koska kurjuus ei ole maailmasta hävinnyt eikä suhteellinen köyhyys Suomestakaan, on tilaus porukalle joka löytää tuon vähiten huonon etenemisuran. Tai äänestäjien enemmistön sellaiseksi kokeman.

Tilaus on sille joka (mieluummin ilman populismia ja opportunismia, kiitos) ryhdistäytyy antamaan arjessa, keskisuurissa ja keskipitkän aikavälin kysymyksissä rehellisiä ja realistisia ehdotuksia.
Ulkomaiset vertaukset ovat aina vaarallisia, mutta otan esimerkiksi USA:n demokraatit joskus 30-luvulla. Enemmän osavaltiotasolla kuin Rooseveltia varauksettomasti ihaillen.
Lupaamme tätä, tätä ja tätä. Jos voitetaan vaalit lupaukset pidetään.

Toinen – tiedän, kyseenalainen – esimerkki ovat gaullistit 50-luvun lopulla.

Tai Ruotsin demarit Brantingin ja Hanssonin aikaan. Tai Pearson ja sittemmin Trudeau & kumppanit Kanadassa. Eiköhän tämä riitä.

Tässä on maalintekopaikka monelle: demareille, vihreille, vasureille, persuille, krisuille…miksei kepulle ja rkp:llekin. Kokoomuksessa on paljon kunnon ihmisiä, mutta puolueena tuo ei oikein ole ollut sille luonnerooli sitten paasikiveläisen vanhasuomalaisuuden.

Maailma on nyt toinen ja kuten tuolla aiemmassa ketjussa tcrownin ja artturin kanssa vääntäessä totesin, on konsteja joihin ei ole paluuta. Sitten on vaan keksittävä uusia tai katsottava onko jotkut vanhat sittenkin käyttökelpoisia.

Mutta ihan aikuisen oikeasti, ilman lähiökapakka-populisimia: ei se nyt niin vaikeaa voi olla.

Suosittele: 0

Kepulle pitaisi kuitenkin pystya luomaan maakuntiin vastavoima jo pelkastaan siksi, etta puolueen ajamat jarrutoimenpiteet ovat tyypillisesti pahasti ristiriidassa ymparistonsuojelun kanssa. Ymparistonsuojelun ja syrjaseutujen taloudellisen kehityksen ei kuitenkaan valttamatta tarvitsisi olla niin pahasti ristiriidassa kuin kepu uskoo. Jos asioita ajatellaan esim. turismin kehittamisen nakokulmasta, puhdas luonnontilainen ymparisto ja esim. kalaisat lohijoet olisivat aikamoisia valtteja Pohjois- ja Ita-Suomelle. Mutta niin kauan kun kepu on ainoa, joka tosissaan panostaa naiden alueiden asioihin, syrjaseutujen aanestajilla ei ole todellisia vaihtoehtoja ja ymparistolle tuhoisa ja hyodyton tekohengityspolitiikka sen kun jatkuu.

Suosittele: 0

populismi koskettaa oman näkemykseni mukaan kaikkia poliittisia puolueita. Osmo kohotti vihreät tuon ilmiön yläpuolelle, mikä oli syy miksi siihen tartuin. Kokoomuksessa on varmasti hyvin paljon populistisia piirteitä, hehän koko Bob Helsinki trendin aloittivat. En ole muuten koskaan äänestänyt kokoomuksen ehdokasta, paitsi yhden kerran presidentinvaalien toisella kierroksella.

Ellen nyt väärin muista, niin tuossa vihreiden ohjelmassa myös energiankäytön tehostamisesta lainattiin tutkimuksia kyllä aika yksipuolisesti. Löytyy yhtälailla asiantuntija-arvioita joiden mukaan kiristämisvaraa Suomessa on ensinnäkin näitä optimistisimpia arvioita vähemmän ja se tulisi esitettyä kalliimmaksi.

Tällaiset epävarmuustekijät ja niiden myötä syntyvät tuntuvat virhemarginaalit pitäisi kirjoittaa rehellisesti auki, se auttaisi realistisemmin arvioimaan eri vaihtoehtojen riskejä, potentiaalia ja kustannuksia.

Itse pidin ensimmäisen polven biopolttoaineita hulluutena jo kauan ennen kuin niiden ongelmat tulivat laajempaan julkisuuteen, koska olin lukenut asiantuntijoita, joiden perustelut tuolle näkemykselle tuntuivat uskottavilta ja harkituilta. Moni osasi ennustaa esimerkiksi haittavaikutukset maailman ruokamarkkinoille, joista sittemmin tuli katastrofaalisia ja joiden seurauksena tuhansia ihmisiä kuoli nälkään ja aliravitsemus lisääntyi miljoonilla. Nämä varoitukset menivät kuitenkin kuuroille korville (esim. EU:n päätöksentekijöiltä, joilla oli kiire sorvaamaan kiintiöitä vuodelle 2020).

Silloisessa bioenergiakeskustelussa oli jotain hurmoksellista, esim. Suomessa kadehdittiin Ruotsia, jossa biopolttoaineisiin oli siirrytty paljon suuremmalla kiireellä ja voluumilla. Vihreät etunenässä kannattivat näitä sittemmin virheeksi osoittautuneita polttoaineita.

Koko energiakeskustelu pitäisi nöyrästi epävarmuudet myöntäen kirjoittaa avoimeksi. Vihreät voisivat Suomessa tämän osalta näyttää tietä muillekin.

Suosittele: 0

http://www.vihreat.fi/maaseutuohjelma

Siellä on mukana mm. matkailua ja etätyötä, mutta erityisesti bioenergiaa. Taitaa olla aika pitkälti niin, että ohjelman uskottavuus lepää tämän viimeisen kohdan varassa. Ja tästä päästäänkin näppärästi tuohon Osmon uusimpaan aiheeseen eli aletaanko Helsinkiä lämmittää taas puulla…

Suosittele: 0

Yllä olevasta seuraa että vihreiden ja ylipäänsä ympäristöstöstä puoluekantaan katsomatta huolestuneiden tulee olla älyllisesti joustavia ja ketteriä. Tämä on vaikeaa, mutta toisaalta rokottaa dogmaattisuutta vastaan. Takinkääntösyytöksiä sataa ja niihin ainoa oikea vastaus on Keynesin: kun tosiasiat muuttuu, niin minä muutan mielipidettäni, mites sinä? Esimerkiksi jätteenpolttoa tulikin vastustaa, mutta nyttemmin polttotekniikka on kehittynyt puhtaammaksi. Ydinvoimastakin voi ja saa muuttaa mieltään, se riippuu ihan siitä mihin ydinvoimateknologia kehittyy.

Kuitenkin, (Suomen) vihreiden energiaohjelman ydin näyttää minusta olevan energiankäytön tehostaminen, mihin minulla ei ole mitään huomautettavaa. Energian tuotantotavat on kuitenkin kokonaiskulutukseen nähden toissijainen asia ainakin lyhyellä tähtäimellä. Lisäksi tuo tehostaminen perustuu pitkälti olemassa olevaan tekniikkaan ja on taloudellisesti järkevää muutenkin.

Ja edelleen penään edes jotain tasapuolisuutta noihin populismisyytöksiin, kun keskiverto kokoomusedustaja puhuu samassa lauseessa talvipakkasista ja lisäydinvoiman tarpeesta, joka on absurdia, niin tämä ei tunnu herättävän mitään kysymyksiä. Siis esimerkiksi siinä mediassa joka on nettikitisijöiden mukaan läpeensä vihervasemmistolainen.

Suosittele: 0

Suosittele: 0