Terveisiä Provencesta

Kyl­lä käy kateek­si ran­skalaisia herkkusui­ta. Niin paljon parem­pia raa­ka-ainei­ta ruuan lait­toon paikalli­sista kaupoista saa. Valikoima on ylit­se­vuo­ta­va niin liha- kala kuin vihannestiskil­läkin. Tosin huna­ja­mari­noitua broi­lerisuikalet­ta ei löy­tynyt mistään.

Sille, että mel­oni myy­dään Ran­skas­sa mehukkaam­pana, emme voi Suomes­sa mitään, kos­ka mel­onil­la on pitkä mat­ka pel­lol­ta När­piön S‑markettiin. Sik­si Suomeen toimitet­ta­va mel­oni pitää poimia raakana, minkä takia se mais­tuu pahvil­ta ver­rat­tuna siihen kovin saman­näköiseen tuot­teeseen, jota muual­la myy­dään.  Mut­ta sille mei­dän pitäisi voi­da jotain, että myös tomaatil­la on pitkä mat­ka När­piön pel­lol­ta När­piön S‑markettiin — se menee ilmeis­es­ti Jyväskylän kaut­ta. Mei­dän pitäisi suosia kaupois­sa lähiruokaa ja lyhyem­pää kul­je­tus­ta, ei vain ide­ol­o­gi­sista syistä vaan ennen kaikkea kuli­naari­sista. Ennen meil­läkin sai hyviä tomaat­te­ja, mut­ta nyky­isin vil­jel­lään vain hap­pamia ja kovia, jot­ka poim­i­taan puoli­raakoina, jot­ta ne kestäi­sivät kau­pan pitkän kul­je­tus­ketjut. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Provencesta”

Korruption kallein hinta on yhdyskuntarakenteen vaurioissa

Kaavoitus­päätösten han­kkimi­nen puoluer­a­hoituk­sen turvin ei ole vain moraa­li­nen ongel­ma. Jos kaa­va on yleisen edun mukainen, sen pitäisi toteu­tua ilman päät­täjien voitelu­akin. Voitelua tarvi­taan, kun halu­taan tehdä yleisen edun vas­tainen päätös. Se, että kaavoituk­seen liit­tyvä kor­rup­tio — tai sen lievem­mät esimuodot — vaikut­ta­vat kiel­teis­es­ti yhdyskun­tarak­en­teeseen, on lop­ul­ta paljon isom­pi ongel­ma kuin kor­rup­tioon liit­tyvät moraaliset ongel­mat. Espoon kaavoitus 1970-luvul­la  on surulli­nen esimerk­ki siitä, mitä puoluer­a­hoi­tusve­tois­es­ta kaavoituk­ses­ta seu­raa. Jat­ka lukemista “Kor­rup­tion kallein hin­ta on yhdyskun­tarak­en­teen vaurioissa”

Ratikassa kuultua

Kak­si tut­tua yli 60-vuo­ti­as­ta val­tion virkami­estä eri viras­toista keskusteli ratikas­sa eläk­keelle siir­tymis­es­tä Molem­pi­en viras­tois­sa hätis­tetään 65 vuot­ta läh­estyviä eläk­keelle, kos­ka val­tion tuot­tavu­u­so­hjel­ma sitä vaatii.

Hai haloo!

Val­tion tuot­tavu­u­so­hjel­man tarkoituk­se­na on vähen­tää val­tion töis­sä ole­vien määrää, jot­ta yksi­ty­isillekin riit­täisi työvoimaa. Eihän tätä tarkoi­tus­ta mitenkään palvele se, että tuot­tavu­u­so­hjel­man määräl­lisi­in tavoit­teisi­in pyritään alen­ta­mal­la eläkeikää.

Määräl­lis­ten normien kaut­ta ohjaami­nen on aina vaikeaa, ellei saa organ­isaa­tio­ta hyväksymään päämäärää. Tui­jote­taan vain määräl­lisi­in tavoit­teisi­in, oli niis­sä järkeä tai ei. Tuot­tavu­u­so­hjel­ma on kovin usein epäon­nis­tunut ohjauk­ses­sa ja syn­nyt­tänyt jär­jetön­tä käyttäytymistä.

Äänestäjän tahto

(Julka­istu Näkökul­ma-kolumn­i­na Suomen Kuvalehdessä )

Tar­ja Cron­ber­gin putoami­nen eduskun­nas­ta nos­ti julk­isu­u­teen vaal­i­jär­jestelmämme puut­teel­lisu­u­den. Hän sai vaalipi­iris­sään toisek­si eniten ääniä, mut­ta jäi val­it­se­mat­ta. Yhtä huonos­ti kävi kris­til­lis­ten Sari Essayah’lle Varsinais-Suomessa.

Tiukas­sa vaal­i­t­u­lok­ses­sa ei sinän­sä ole mitään ihmeel­listä. Jos Vihreät oli­si­vat saa­neet Pohjois-Kar­jalas­sa 200  ään­tä enem­män, joku muu olisi jäänyt täpärästi val­it­se­mat­ta. Ongel­ma on, että pienis­sä vaalipi­ireis­sä pien­ten puoluei­den kan­nat­ta­jat eivät voi tukea puolueen­sa val­takun­nal­lista men­estys­tä. Jat­ka lukemista “Äänestäjän tahto”

Oppikirjapeli

Kus­tan­nu­sosakey­htiö Tam­mi panee pihalle kol­man­nek­sen henkilökun­nas­taan. Suure­na syynä tähän on se, että koulut ovat alka­neet säästää oppikir­ja­menois­saan ja kier­rät­tävät kir­jo­ja. Niin­pä Pikku Liisa saa luet­tavak­seen Kallen edel­lisenä vuona alle­vi­ivaa­man ja töhrimän kir­jan, jos­ta puut­tuu pari sivua.

Paljonko kansan­talous säästää resursse­ja, kun kir­jaa kier­rätetään? Euron tai kak­si. Ei kir­jan painami­nen sen kalli­im­paa ole kuin Ilta Sanomien painami­nen. Koulun kuitenkin kan­nat­taa kier­rät­tää kir­jo­ja vält­tyäk­seen mak­samas­ta kus­tan­ta­molle oppikir­ja­ma­te­ri­aalin tuot­tamis­es­ta. Kir­jan hin­nas­ta ehkä viisi pros­ent­tia on pain­okus­tan­nuk­sia ja 95 pros­ent­tia kor­vaus­ta sisäl­lön tuot­tamis­es­ta. Niin­pä kus­tan­ta­mot toisaal­ta yrit­tävät tehdä kir­joi­hin joka vuosi sen ver­ran muu­tok­sia, ettei van­ho­ja kir­jo­ja voi vai­vat­ta käyt­tää. Tämä peli ei joh­da järkevään käyt­täy­tymiseen. Voisim­meko kuvitel­la toisen­laiset sään­nöt? Jat­ka lukemista “Oppikir­japeli”

Rikos ei saisi kannattaa

Lehti­ti­eto­jen mukaan ihmiskaap­pauk­ses­ta syytet­ty Turunen kieltäy­tyi ker­tomas­ta, mihin on lun­nas­ra­hat piilot­tanut. Ajatuk­se­na oli, että kun hän tuomion kär­sit­tyään pääse vanki­las­ta vapaana miehenä rikok­sen­sa sovit­ta­neena, lop­puiän voi elää äver­iästä elämää. Vanki­las­sa vietetylle ajalle olisi tul­lut hyvä kuukausi­palk­ka, parem­pi kuin hän sivi­il­i­työstä sai. Ei onnis­tunut, kos­ka poli­isi löysi kätköt, mut­ta ei olisi pitänyt onnis­tua, vaik­ka poli­isi ei olisi löytänytkään.

Jos raho­ja ei olisi löy­tynyt, Turunen olisi pitänyt tuomi­ta myös varaste­tun tavaran kätkemis­es­tä. Kun tuomio aikanaan olisi istut­tu, olisi pitänyt kysyä uud­estaan, mis­sä rahat ovat. Jos vas­taus­ta ei edelleenkään olisi tul­lut, olisi pitänyt tuomi­ta uud­estaan varaste­tun tavaran kätkemis­es­tä ja niin edelleen.  Vanki­las­ta ei pitäisi päästä lainkaan ennen kuin mieli muut­tuu. Jat­ka lukemista “Rikos ei saisi kannattaa”

Fillarilla kulkee kaikki

Pekingis­sä ihailin aikanaan, mitä kaikkea fil­lar­il­la voi kul­jet­taa. Peräkär­ryyn saa rah­datuk­si vaik­ka kokon­aisen sohvakalus­ton, siis sohvan ja kak­si nojatuo­lia. Pyörään voi las­ta­ta huo­mat­ta­van painavi­akin laste­ja, kun­han ylämäkeä varten on kun­non vaihteet.

Kan­nat­taa kuitenkin muis­taa, että Suomes­sa myyn­nis­sä ole­vis­sa peräkär­ryis­sä ei yleen­sä ole jar­ru­ja. Jos siis las­taa peräkär­ryyn liki sadan kilon edestä sadan euron seteleitä, ajoneu­voa voi olla han­kala ohja­ta jyrkässä alamäessä, varsinkin jos siinä on mutka.

kiinalainen-fillari

Selviääkö Vanhanen?

Kun Keskus­tan puheen­jo­hta­ja Mat­ti Van­hanen sanoo vähän epäuskot­tavasti, ettei hän tien­nyt puolueen­sa saa­mas­ta merkit­tävästä vaali­ra­hoituk­ses­ta mitään ja puolue­si­h­teeri ilmoit­taa oman asiansa pelas­tamisek­si esimiehen­sä vale­htel­e­van, vaikutel­mak­si tulee etsimät­tä, että molem­pi­en mielestä on jotenkin epäi­lyt­tävää tietää tästä vaali­ra­hoituk­ses­ta.  Se taas tarkoit­taisin, että avus­tuk­ses­sa ei olisi kaik­ki aivan kunnossa.

Olen aika var­ma, että jut­tu kehit­tyy suun­taan, jos­sa etsitään yhteyt­tä tuon Nova Groupin rahkeis­sa melko suuren avus­tuk­sen ja tämän Helsin­gin Sanomis­sa 30.5.2008 julka­istun uutisen välil­lä: Jat­ka lukemista “Selviääkö Vanhanen?”

Terveisiä Uudenmaanliiton seminaarista

Uuden­maan maakun­tali­it­to pitää sem­i­naaria Tallinnas­sa. Uuden­maan­li­it­to on vähän syr­jässä päätök­sen­teosta, kun kun­tien välistä yhteistyötä kehitetään YTV:n, YTV:n + Kirkkon­um­men ja Ker­a­van, Helsin­gin seudun kun­tien Kuumakun­tien ja niin edelleen kesken. Vält­tämätön kun­tata­soa ylem­pi päätök­sen­teko ei ole keskit­tynyt maakun­tali­it­toon, kuten oli tarkoi­tus, vaan kun­tien väliseen vapaae­htoiseen yhteistyöhön. Kun noi­ta yhteistyöpi­ire­jä on vaik­ka kuin­ka, päätök­sen­teko on lähin­nä sekavaa ja hyvin työllistävää.

Vapaae­htoises­sa yhteistyössä on se vika, että se edel­lyt­tää kun­tien välistä yksimielisyyt­tä. Val­tu­us­toil­la on siinä vähän tilaa. Niiden on hyväksyt­tävä yhteiset päätök­sen saman­sisältöis­inä. Paha siinä on men­nä sil­loin äänestämään, kos­ka muu­tos kaataa koko han­kkeen. Oike­as­sa demokra­ti­as­sa voi olla eri mieltä, äänestää ja voit­taa tai hävitä. Vapaae­htoinen yhteistyö ilman kun­non päätök­sen­tekomenet­te­lyä on demokra­t­ian kanal­ta arve­lut­tavaa, eikä se päätök­sen­teko­ta­pana myöskään ole järin tehokas­ta. Jar­rut­ta­jan val­ta on liian suuri suh­teessa uud­is­ta­jan val­taan. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Uuden­maan­li­iton seminaarista”