Helsingin sanominen kuukausiliitteessä päivitellään sosiaalisen aseman periytymistä ja säätykierron hidastumista. Säätykierto Suomessa on hidastunut, mutta se on silti poikkeuksellisen nopeata; esimerkiksi noin kolme kertaa nopeampaa kuin avointen mahdollisuuksien Yhdysvalloissa.
Mikä säätykiertoa hidastaa. Miksi vanhempien koulutusaste määrää aiempaa selkeämmin lasten sen, kuinka pitkälle lapset opiskelevat?
Esitän pohdittavaksi mallin. Oletetaan, että
- 1) Lahjakkuus ja muuta yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät seikat ovat osittain, mutta vain osittain perinnöllisiä.
- 2) Aiemmassa sääty-yhteiskunnassa säätykierto oli keinotekoisesti patoutunutta, jolloin lahjakkuutta ja muita hyviä ominaisuuksia oli suuressa määrin myös työväenluokan ihmisten parissa.
Kun rajoitukset säätykierrolta poistettiin, pato purkautui ja alkoi ennenäkemättömän suuri sosiaalinen nousu ja sen kääntöpuolena sosiaalinen lasku. Käytän yksinkertaisuuden vuoksi käsitteitä yläluokka ja alaluokka, vaikka kyse ei ole yksidimensioista asiasta eikä varsinkaan dikotomisesta jaosta. Puhun myös yksiulotteisesti vain lahjakkuudesta, vaikka tämäkään asia ei ole yksiulotteinen. Idea tulee paremmin ilmi yksinkertaistuksia kautta.
Yläluokka poimi alaluokasta lahjakkuudet ja sysäsi omat mustat lampaansa alaluokkaan. Sosiaaliseen asemaan vaikuttavat muutkin asiat kuin lahjakkuus. Ulkonäkö ja terveys nyt esimerkiksi.
Huono terveys — erityisesti huono mielenterveys — ja taipumus päihteiden väärinkäyttöön merkitsevät Suomessa suurta riskiä sosiaaliseen laskuun. Jotain kertoo se, että vaikka Suomessa tuloerot ovat pieniä, sosiaaliset terveyserot ovat tavallista suurempia. Säätykierto on toiminut tehokkaasti myös erottelemaan terveet hyviin asemiin ja sairaat huonoihin.
Kun jokainen on päässyt siihen asemaan, johon hän henkilökohtaisen ominaisuuksiensa puolesta “kuuluu”, säätykierto hidastuu tasolle, jonka määrää lahjakkuuden, kauneuden ja terveyden periytymättömyys. Tai itse asiassa sen alle. Kyllä meillä edelleen on se tilanne, että vaikka siivoojan lapsi on yhtä älykäs, kaunis ja terve kuin professorin lapsi, hän päätyy professorin lasta epätodennäköisemmin akateemiselle uralle. Vielä epätodennäköisempää se on, jos lapsi ei ole älykäs, terve eikä kaunis.
Kyllä kai kasvatuksellakin on jotain tekemistä asian kanssa? Akateemisen uteliaan mielenlaadun (joka voi olla myös kouluja käymättömällä) omaava suhtautuu maailmaan eri tavalla ja näkee vaihtoehtoja joita vain sorvia tuijottanut ei huomaa. Väkisin maailmankatsomus periytyy. Vanhemmat antavat myös esimerkin jota lapsi seuraa ja jonka kritiikittä hyväksyy ‚joskus kapinoi. On vaikeaa murtautua ulos näistä roolimalleista.
Suomen päiväkoti- ja koululaitoksen opettajisto koostuu pitkälti entisistä etupulpetin tytöistä, joten ehkä tulevaisuudessa saadaan homogeenisempää nuorisoa. Ylikansallinen jenkkimedia tuo oman tasapäistävän mausteensa.
Kun OS otti sattumalta puheeksi siivojat ja heidän lapsensa, niin pakko vähän kommentoida. Olen jäänyt eläkkeelle siivoojan hommista. Toki aikanaan tehnyt muutakin. Esimerkiksi Isokallio oli opiskelututtava. Minulla on kaksi poikaa, tosin eri äideistä. Toinen on tekniikan tohtori ja toinen on DI ja KTM. Itse elin yksinhuoltaja- perheessä kahden veljen kanssa. On tietysti myönnettävä, etten ihan koko työuraani tehnyt siivoojana, mutta viimeiset 7 vuotta kuitenkin, kiitos sen 90-luvun alun laman. En ole kuitenkaan koskaan kaihtanut kertoa olleeni loppu-urani siivoojana, josta toki aiheutui nuoremmalle pojalleni erilaisia taloudellisia riesoja. Kuitenkin siivoojille arvonsa.
Tästä voi ajatella niinkin, että lahjakkaat kouluttuautuvat ja selviävät eteenpäin. He naivat yliopistossa kaltaisiaan ja saavat lahjakkaita lapsia. Lahjattomat ja alemmin kouluttautuvat taas naivat toisia lahjattomia.
Muodostuu siis biologinen akateeminen sääty. Varsinkin akateemiset naiset edistävät tätä kehitystä koska tunnetusti haluavat lisääntyä vain akateemisten miesten kanssa.
Nykyiseen säätykierron hitauteen tai nopeuteen voisi vaikuttaa myös sattuma. Ominaisuudet, jotka ovat (vain) osittain perinnöllisiä, sekoittuvat sattumanvaraisesti, jolloin epätodennäköisistä lähtökohdista syntyy kaunis, terve ja älykäs lapsi. Tai sitten oletettavasti hyvistä lähtökohdista päinvastaista.
Varmasti tuo kierron hidastuminen on luonnollista kehitystä juuri mainitsemistasi syistä.
Pari pointtia:
“Huono terveys — erityisesti huono mielenterveys — ja taipumus päihteiden väärinkäyttöön merkitsevät Suomessa suurta riskiä sosiaaliseen laskuun”
Tässä kausaliteetti toiminee molempiin suuntiin. Huonoon sosiaaliseen asemaan syntynyt lapsi kärsii jossain vaiheessa elämäänsä em. ongelmista todennäköisemmin kuin hyvään asemaan syntynyt. Yksilölliset ominaisuudet vakioituna.
“Kyllä meillä edelleen on se tilanne, että vaikka siivoojan lapsi on yhtä älykäs, kaunis ja terve kuin professorin lapsi, hän päätyy professorin lasta epätodennäköisemmin akateemiselle uralle”
Tämä on itsestään selvää, koska vanhemmilla on valtava merkitys lapsen kasvu/kehitysympäristöön ja motivaatiotekijoihin. Asiaa päivitellään melko usein erinäisissä yhteyksissä, mutta itse en oikein näe, mitä sille pystytään tekemään ilmaisten koulutusmahdollisuuksien takaamisen lisäksi. Pitäisikö siivojat pakottaa motivoimaan lapsiaan yliopistoihin ja jollain tavalla valvoa heidän kasvatusmetodejaan? Toki on jossain määrin ongelmallista, jos ihmiset eivät valikoidu tehokkaasti lahjakkuuttaan vastaaville koulutusurille, mutten keksi asian korjaamiseksi sellaista toimenpidettä, joka aiheuttaisi enemmän hyötyä kuin haittaa.
Nykyään kiistatta suuremmalla osalla yliopisto-opiskelijoista on akateemisesti koulutetut vanhemmat kuin aikaisemmin. En ole varma, kertooko tämä negatiivisen säätykierron hidastumisesta.
Onko mahdollista, että akateemisen koulutuksen periytyvyys on säilynyt samana tai jopa laskenut samalla, kun ainoastaan akateemisesti koulutettujen vanhempien määrä on noussut?
Esimerkki:
Kaikki korkeasti koulutettujen vanhempien lapset pääsevät yliopistoon ja syntyvyys on sama kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Alussa 10 % vanhemmista on akateemisia ja Päätetään, että 50 % prosenttia lapsista koulutetaan yliopistoissa. Silloin 20 prosentilla lapsista on akateeminen tausta.
Seuraavassa ikäluokassa 50 prosenttia on suorittanut korkeakoulututkinnon. Edelleen puolet ikäluokasta on koulutetaan yliopistoissa. Kaikkien yliopisto-opiskelijoiden vanhemmat ovat akateemisia.
Suurempi geneettinen diversiteetti on keskeinen syy sille, miksi säätykierto Yhdysvalloissa on Suomea hitaampaa. Voidaan laajemmassa otannassa perustellusti puhua geneettisestä determinismistä.
Kiinnitäisin kuitenkin huomion siihen, että säätykierrosta “pudotaan” usein ylöspäin. Kun autot, veneet ja kesämökit on jo nautittu jo lapsena, ihmisestä tulee aineettomien elämysten metsästäjä. “Leisure Class” ei riitä tätä säätyä kuvaamaan, kun usein sekoillaan hengen ja terveyden kustannuksella ääriolosuhteissa.
“Polkupyörällä Nizzaan” on hyvä testi jollekulle kastinvaihtajalle. Siivojan tyttären on kokemukseni mukaan lähes mahotonta ymmärtää, että kyse ei ole urheilusuorituksesta, taidonnäytöstä tai jostain erityisestä vaiheesta jonkun kolmannen asian tavoittelussa. Vaan tämä matka ja sen tapahtumat on se mitä tavoilteltiin. Se että tultiin ehjänä perille oli aikalailla yhdentekevää tai itseasiassa saamarin harmillista.
lasse: “Kyllä kai kasvatuksellakin on jotain tekemistä asian kanssa? ”
Steven Pinker http://en.wikipedia.org/wiki/Steven_Pinker kirjassaan the Blank Slate väittää että ei ole. Hän viittaa erilaisiin kaksos- ja adoptio tutkimuksiin, joiden näyttö on hänen mukaansa kiistatonta sen puolesta että kasvatus ei vaikuta yksilön älykkyyteen tai persoonallisuuteen (muuta kuin äärimmäisissä kaltoinkohtelu tapauksissa). Biologia/geenit selittävät älykkyyden ja persoonallisuuden varianssista n.50% ja “ympäristö” (johon ei kuulu kasvatus/perhe)loput. Hän kyllä lisää että jos lukija välttämättä haluaa niin voi ajatella että kasvatus selittää varianssista 0–10% vaikka se ei tutkimuksissa oikein näy.
Koulutus on nykyään erittäin huono mittari säätykierron suuruuteen. Joka toinen ikäluokasta hankkii jonkun korkeakoulutuksen ja maistereita on joka oksalla. Taloudellista pääomaa pitäisi tutkia suoraan ammattiasemalla ja tuloilla. Sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman tutkimiseen pitäisi kehittää paremmat mittarit.
Ja miksi “säädyn” pitäisi edes kiertää kun akateemisten sääty, joka kirjoituksessa nähdään implisiittisesti ylempänä, elää kiireistä ja epävarmaa elämää matalilla tuloilla.
60-luvulta eteenpäin alkanut massakoulutus synnytti aluksi pakostakin sosiaalista nousua monelle. Sen jälkeen korkeakoulututkinnosta on tullut toinen lukio: minimivaatimus, joka ei vielä kerro sosio-ekonomisesta asemasta paljoakaan.
Terveyttä koulutus näyttäisi tuovan.
En tiedä miksi säätykierto hidastuu, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että siihen vaikuttaa tavattomasti myös kulttuuri. Tarkoitan kulttuurilla tapoja, arvoja ja muuta ei-tiedollista kasvatusta. Yläluokkaan voi olla muuten edellytyksiä, mutta yläluokan kulttuuriin voi olla vaikeaa sopeutua, tai siihen ei halua sopeutua. Tyypillisesti vielä säädyssään nousevilla riittää omapäisyyttä, mikä ei välttämättä auta sopeutumista.
Säätykiertoon vaikuttavat syyt ovat siis aika monimutkaisia ja nivoituvat koko kulttuuriin, yhteiskunnalliseen ilmapiiriin jne.
Toisaalta en halua väheksyä perimän merkitystä — päinvastoin, uskon sen olevan hyvinkin tärkeä. Saattaa olla että tuossa tasapainoteoriassa on perää, mutta jotain evidenssiä kaipaisi.
Tuo nyt on aivan selvää, että jos on syntynyt sairaaksi (tai on muuten menettänyt terveytensä) on heikoilla, mutta muuten menestyminen on kyllä jokaisesta itsestään kiinni, kuten on myös suurimmaksi osaksi ulkonäkö.
Väittäisin, että lähtökohta (joksi syntyy) on suurimmaksi osaksi sattumaa, mutta muuten älykkyyttään ja viisauttaan voi jokainen parantaa käyttämällä aivojaan.
Muistan lukeneeni jostain, että Ruotsissa ei ole enää nimeksikään säätykiertoa.
Vielä 70-luvulla säätykierto oli voimakasta.
Varsinainen yläluokka, jollaista Suomessa ei ole, on “aina” ollut oma suljettu piirinsä, mutta sen alapuolella Ruotsissa oli mahdollista kiivetä ylöspäin.
Kun jokainen on päässyt siihen asemaan, johon hän henkilökohtaisen ominaisuuksiensa puolesta “kuuluu”, säätykierto hidastuu tasolle, jonka määrää lahjakkuuden, kauneuden ja terveyden periytymättömyys.
Jos vain yhteiskunnan (työmarkkinoiden yms) vaatimat kvalifikaatiot pysyisivät paikoillaan. Ehkä huomenna ei tarvitakaan enää älykkäitä systeeminrakentajia vaan vaikkapa herkkiä runoilijoita. Jos noin hyvin käy, sosiaalinen liike kiihtyy. Pienimuotoisemmin yhteiskunnalliset ilmiöt jatkuvasti myllertävät “oikeaa säätyrakennetta”.
Mutta eikös tuon alkuperäisen skenaarion mukaan esim. kauneutta tai älykkyyttä kuvaavan jakauman jossain Hollannissa pitäisi olla ihan eri näköinen kuin vaikkapa Intiassa? Jos siis Hollannissa on jo vuosisatoja sitten luovuttu sääty-yhteiskunnasta. Ovatko rikkaat hollantilaiset poikkeuksellisen kauniita ja rikkaat intialaiset vähän sellaisia homssuisia?
Jotenkin siis epäilen tuota rotuhygieenikkojen perusnäkemystä laajemminkin, vaikka epäilyn perusteleminen onkin hankalaa. En tiedä mitään pikkunäppärää teoriaa, jolla kumoaisin väitteen esim. kauniiden ihmisten kasautumisesta yläluokkiin.
Naisten ja miesten erilaiset kumppanin valintastrategiat lienevät kuitenkin avainkysymys. Luulen, että kauniit eivät kasaudu, koska naiset eivät valitse ensisijassa kauneuden perusteella. Älykkäät tms. eivät taas kasaudu, koska kauneus (hyvät lisääntymisedellytykset) ovat miehelle niin tärkeitä kumppania valitessa.
Olen omissa sosiobiologisissa pohdiskeluissani päätynyt suurin piirtein samaan lopputulokseen. Erityisesti peruskoulu on ollut erinomainen säätykierron edistäjä.
Mutta miten käy maaseudun? Kun joka vuosi kaupunki imaisee maaseudun lukioiden parhaat voimat ja palauttaa niitä hyvin kitsaasti. Olemmeko me jo huomanneet tästä merkkejä?
Touko Mettinen
Sääty-yhteiskunnassa säätykierto tapahtui pääasiassa alaspäin: hedelmällisten säätyläisten lapsista osa vajosi rahvaan joukkoon korvaamaan niitä sukulinjoja, jotka rahvaan joukossa kuolivat sukupuuttoon. Gregory Clark todistaa tämän empiirisesti Englannin osalta kirjassaan “Farewell to Alms”. Myös sääty-yhteiskunta-Suomesta on kirkonkirjojen perusteella tehty samanlaisia päätelmiä.
Yhdysvaltojen ja Suomen säätykiertoa verrattaessa pitää olla tarkkana. Ensinnäkin sosiaaliset erot Yhdysvalloissa ovat huomattavasti suuremmat kuin Suomessa: voi joutua aloittamaan paljon alempaa kuin Suomessa on mahdollista, mutta toisaalta omalla työllään voi melko helposti päästä paljon korkeammalle kuin Suomessa juuri kukaan.
Toisekseen ei pitäisi verrata suomalaisia kaikkiin amerikkalaisiin, vaan vain valkoihoisiin tai, vielä paremmin, amerikansuomalaisiin. Jonkun ruotsalaisen taloustieteilijän kerrotaan joskus sanoneen Milton Friedmanille, että “meillä Skandinaviassa ei ole köyhyyttä”, johon Friedman, että “sepä hauskaa, ei sitä ole Amerikassakaan skandinaavien keskuudessa”.
Lainaus Osmolta: “Kyllä meillä edelleen on se tilanne, että vaikka siivoojan lapsi on yhtä älykäs, kaunis ja terve kuin professorin lapsi, hän päätyy professorin lasta epätodennäköisemmin akateemiselle uralle.”
Vaikka siivoojan lapsi ei todennäköisesti menisikään akateemiselle uralle niin hän voisi silti olla menestyneempi kuin professorin lapsi.
Itselleni menestys ei ole sama kuin akateeminen ura, menestyä voi muullakin tavalla.
Aivan selvä asia se, että mitä kotona lapsi oppii, niin sen pohjalta myöhemmin taitaa ja sen pohjalta ponnistaa. Lisäksi ajatuksiltaan rikkaat vanhemmat kannustavat lapsiaan aivan eri tavalla kuin ei-ajattelavat vanhemmat.
Onhan varakkaiden ja arvostettujenkin perheiden lapsia päätynyt merkonomitasoiseen opinahjoon. Mutta helppo on pohjalta ponnistaa, kun on varakas suku ja juristit apunaan.
Niin, en tarkoita sitä, merkonomitasoinen koulutus olisi turhaa, sillä monikin maamme suurista business-miehistä on jättänyt merkonomi-opintonsa kesken.
Vähemmän valveutuneiden lapset vaan jostain syystä ohjautuvat perinteisten ammattien piiriin, eikä niinkään arvostettujen ammattien piiriin.
Entä jos kaikille n. 10 vuotiaille tehtäisiin äö-testi ja testin perusteella sitten saisivat ilmaisen koulutuksen osalleen.
Miksi erotit kauneuden muusta lahjakkuudesta? Kauneusormin mukaisen ruumiin lisäksi muita luokka-asemaa parantavan lahjakkuuden osa-alueita ovat esimerkiksi normaali älykkyysosamäärä, normin mukainen seksuaalisuus, empatian puute ja muu egoismi-orientoituneisuus, oikein suuntautuva älyllinen kapeakatseisuus, oikeanlaista mieheyttä ilmentävä sukupuolisuus ja yleinen perseennuolentakyky.
Toiset verkostuvat toisia paremmmin jo ennen syntymäänsä.
Tuloerot ovat kasvaneet, siinä syy säätykierron vähenemiseen.
Kuulostaisi uskottavalta. On olemassa useita tutkimuksia, joiden perusteella älykkyydellä on merkittävää vaikutusta sosiaalisen aseman määräytymiseen.
Joinakin esimerkkeinä: Iso-Britanniassa seurattiin lapsia 42 vuoden ajan (vuodesta 1958 vuoteen 2000), ja todettiin, että korkeamman älykkyydeen lapset valikoituivat pääsääntöisesti korkeampiin sosiaaliluokkiin, vanhempien sosiaalisen aseman vaikuttaessa asiaan vain vähän [1]. Brasilialaisia lapsia tutkittaessa taas tarkasteltiin yhteyttä g:n ja koulumenestyksen välillä — yhteys joka oli monta kertaa voimakkaampi kuin vanhempien tulojen ja koulumenestyksen välinen, tai vanhempien tulojen ja lasten g:n välinen yhteys [2]. Seurattaessa 320 poikkeuksellisen lahjakasta (noin lahjakkain 0,01% tai yksi kymmenestätuhannesta) yhdysvaltalaista lasta, oli 93% näistä ehtinyt suorittaa maisterin tutkinnon noin 23 vuoden ikään mennessä, ja 56% tavoitteli tohtorin tutkintoa — siinä missä Yhdysvaltain lahjakkaimmasta yhdestä prosentista vain 25% ja koko väestöstä vain 1% saavuttaa tohtorin tutkinnon [3].
[1] Thienpoint, K. & Verleye, G. (2004) Cognitive Ability and Occupational Status in a British Cohort. Journal of Biosocial Science, 36, 333–349.
[2] Colom, R. & Flores-Mendoza, C.E. (2007) Intelligence predicts scholastic achievement irrespective of SES factors: Evidence from Brazil. Intelligence, 35, 243–251.
[3] Lubinski, D. & Webb, R.M. & Morelock, M.J. & Benbow, C.P. (2001) Top 1 in 10,000: A 10-year follow-up of the profoundly gifted.Journal of Applied Psychology, vol 86(4), s. 718–729.
g edellisessä kommentissa siis tarkoittaa älykkyyttä ( http://en.wikipedia.org/wiki/General_intelligence_factor ), kopioin muualle kirjoittamaani tekstiä ja unohdin muokata kokonaan yleistajuisemmaksi. 🙂
Koulutus saattaa olla väärä mittari maassa jossa yli puolet hankkii yo-tutkinnon.
Korkeampi koulutus ei myöskään aina merkitse korkeampaa tulotasoa. Jos putkimies tienaa enemmän kuin sosiologi, mikä houkuttelisi putkimiehen poikaa yliopistoon?
Toisaalta alhainenkaan koulutustaso ei nykyään automaattisesti johda taloudelliseen ahdinkoon, vaikka elintaso jäisikin alemmalle tasolle.
Asiaa pitää pohtia siivoojan eikä professorin näkökulmasta.
Tuskinpa asialla on paljonkaan tekemistä yksilöllisten ominaisuuksien kanssa. Todenäköisemmin kysymys on perintöjen keskittymisestä. Jotkut perivät omaisuutta, toiset eivät. Muilla tuloilla rikastuu, ei palkalla. Väistämätön uusliberalismin kehittyminen kohti banaanivaltiota.
Syynä on talouskasvu ja yleinen elintason nousu: alaluokka ei koe enää materiaalista tarvetta pyrkiä yläluokkaan, koska alaluokassakin alkaa olla jo ihan mukavaa. Duunareilla on taulutelevisiot, kännykät ja vatsa täynnä roskaruokaa.
Sosiaalisen pätemisen muodot taas ovat lisääntyneet internetin, viihteen, teknologian, alakulttuurien ja globalisaation myötä.
Itse olen joskus karkealla tuulellani ollessa tiivistänyt asian näin: koulutusväylien ollessa kaikille auki, ei alaluokan aitoa tolloontumista voi pitkän päälle estää.
Kyvyttömyys työllistää ihmiset pysyvimpiin työpaikkoihin luo pysyvyyttä sosiaalisiin luokkiin.
“Joka toinen ikäluokasta hankkii jonkun korkeakoulutuksen ja maistereita on joka oksalla”
Tämä ei pidä paikkaansa, korkeakouluissa on aloituapaikkoja vain 15000 eli n 25% :lle ikäluokasta. Kun moni keskyttää niin arviolta n 20 % ikäluokasta suorittaa korkeamman yliopistotutkinnon.
AMK:ta voi verrata alempiin korkeakoulututkintoihin. Korkeampi koulutusaste on esim USA:ssa, Japanissa, Kanadassa etc.
Suomalainen tasavertainen koulutusmahdollisuus on vain myytti
Epätieteellisiä hajahuomioita:
-Terveysongelmat vaikuttavat useimmiten elämänlaatuun vasta iässä, jossa kouluttautumispäätökset on jo aikaa sitten tehty. Terveyserot ovat etten sanoisi järkyttäviä mutta jos koulutusta pidetään “yläluokkaisuuden” indikaattorina, ne ovat paremminkin seuraus kuin syy. Vanhempien terveysongelmat kyllä merkitsevät.
-Ainakin aikaisemmin jaottelu duunarikodit — valkokauluskodit (kolmantena maatalousväestö omilla jaoillaan) oli liian yksinkertainen, jos tutkittiin motivaatiota lasten kouluttamiseen.
Saman koulutus- ja tulotason ammattiryhmien välillä oli eroja. Näin muistan esim. Hannu Soikkasen sanoneen. Ehkä jopa paikkakuntien, silloin kun ei vielä ollut yhtenäistä Muovisuomea. Tähän vaikuttivat jo kulkuyhteydetkin, kuten Malmbergin artikkelissakin sanottiin.
Nyt näitä eroja ei kai juuri ole?
-tuo ulkonäköjuttu; kai se tässä raadollisessa maailmassa yhä on enemmän naisten huolenaihe.
Jatkoa Tomi Ahdin juttuun:
kauneus tuskin ihan vähällä kasaantuu yläluokkaan, huoliteltu olemus ny ehkä.…
Vaikka tirehtöörit naisivat kauniita köyhiä(kin) naisia n sukupolvea, kauneusihanteet ovat vaihtelevia. Lisäksi erilaisia eri sukupuolille; jos tytöistä tulee “kauniita” niin pojista ei samoilla geeneillä välttämättä tulekaan “komeita”.
No joo, tässä on hyvä pisteen paikka.
Juha
“Muodostuu siis biologinen akateeminen sääty. Varsinkin akateemiset naiset edistävät tätä kehitystä koska tunnetusti haluavat lisääntyä vain akateemisten miesten kanssa.”
Tämä päättely ei ole kestävällä pohjalla, koska kyseinen sääty ei pysty uusintamaan itse itseään. Olen täysin varma että akateemisten naisten hedelmällisyysluku on alle kahden, eli akateemiset naiset katoavat ilman täydennystä alemmista koulutusluokista.
Joinakin esimerkkeinä: Iso-Britanniassa seurattiin lapsia 42 vuoden ajan (vuodesta 1958 vuoteen 2000), ja todettiin, että korkeamman älykkyydeen lapset valikoituivat pääsääntöisesti korkeampiin sosiaaliluokkiin, vanhempien sosiaalisen aseman vaikuttaessa asiaan vain vähän
On tätä tutkittu Suomessakin, luin juuri Lehtisalo, Liekki Koulutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle juuri noista säätykiertoon liittyvistä tutkimuksista .
Kun tarkasteltiin ÖO ylimmän desiilin koulumenestystä tulotason mukaan niin varakkaimman desiilin älykkäimmistä 90 % suoritti korkeakoulututkinnon kun taas tuloiltaan alimman desiilin älykkäimmistä vain 46 %.
Merkittävää oli,että myös ylimmän tuloluokan tyhmimmätkin menestyivät korkeakouluopinnoissa.
Korkeakoulutushan ei vielä takaa tuloja, korkeakoulutettukin voi olla köyhä.
Luin aikaisemmnin vastaavaa tutkimusta USA:sta ja siellä oli päädytty samanlaisiin tuloksiin-
Ongelma näissä tutkimuksissa on miten lähtöaineisto on saatu ja miten se vastaa yhteiskunna todellisuutta.
Suomi on siinä mielessä otollinen valtio, että täällä kaikki rekisteröidään.
USA, Englanti tai Brasilia ovat yksilön suojaltaan sellaisia, että yhteisä koottuja tietokantoja ei ole väestöstä ja niiden mutoksista.
Niinpä tutkimukset voivat olla irrallaan todellisuudesta
Minun selitykseni ei liity genetiikkaan lainkaan, eikä lahjaakkuuteenkaan, vaan sosiolingvistiikkaan ja vajaaseen yhteiskuntatuntemukseen.
Koulutettujen äitien lapset menestyvät kouluissa, koska heidän kotikielensä on sama tai lähellä opetuksen ja oppimateriaalien kieltä. Tällöin opetuksen sisällön ja tiedon tuottamisen pelisäännöt ovat tuttuja ja omaksuminen helppoa, vaikka mekaanista älyä ei tavallista kummemmin olisikaan.
Toinen seikka on, että työnimikkeitä on valtava määrä. Ammatinvalinta rajautuu jo heti peruskoulun jälkeen. Eri ammateista ja yhteiskunnan toiminnoista on viisitoistavuotiaalla hyvin kapea tíeto, useinkin tunnetaan parhaiten lähisukulaisten työn sisältö. Kun muutakaan ei arvaa keksiä, vanhemman ammatti on helppo valinta.
Kolmas tekijä nykyään on sitten se, että tutkinnon suorittamisen jälkeen useimmilla akateemisilla aloilla työllistyminen on hyvin vaikeaa ilman vanhempien suhdeverkkoja. Vanhemman ammatti on siis myös tässä suhteessa turvallisin valinta.
Sosiaalisen liikkuvuuden hidastumisen yhteiskunnallisesta tärkeydestä saa ehkä kiinni, kun miettii, minkälaisia reaktioita herättää monessa se tieto, että USA:ssa sosiaalista liikkuvuutta on todella vähän. Jotkut yrittävät kieltää koko asian, toiset keksiä mitä mutkikkaimpia selityksiä, kunhan vain “vapaus” ja “kapitalismi” tulevat pelastetuksi.
Onhan se ymmärrettäväsi aika sietämätön ajatus, kun “vapaa” yhteiskunta ei pärjää noin keskeisessä legitimaatiossa “sosialistisille” Pohjois-Euroopalle.
Kun tuota Soininvaaran esittämää mallia vähän radikalisoi, päädytäänkin aika hyvään “anglo-amerikkalaisen” yhteiskuntamallin puolustukseen: niissä maissa, joissa on ollut eniten vapautta, on myös ollut kauimmin sosiaalista liikkuvuutta, ja siksi yhteiskunnat ovat jo päätyneet muita lähemmäs luonnollista tasapainotilaansa. Kysyntä ja tarjonta ovat kohdanneet ja suurin lahjakkuus on jo kasautunut yläluokkiin. Siksi alaluokista ei kannata enää paljoa rekrytoida.
Tuon tyyppiset ajatukset ovat ikivanhoja. Erityisen suosittuja ne olivat Darwinista Natsi-Saksan kaatumiseen. Lisäksi soppaan heitettiin se tosiasia, että tyhmentyvät alaluokat lisääntyivät kiihkeämmin kuin yläluokat. Ihmiskunta siis tyhmeni hälyttävää vauhtia. Yksittäiset kansat saattoivat kuitenkin taistella trendiä vastaan rotuhygieenisin keinoin.
Kumma kyllä, älykkyysmittauksia joudutaan jatkuvasti kalibroimaan ylöspäin, jotta ÄO 100 vastaisi keskimääräistä älykkyyttä. Mieleeni tulee useita muitakin todistuksia tai ainakin hypoteesejä, joilla “älykkyyden eli PÄÄoman kasaantumisteoria” tulee kyseenalaiseksi jos ei kumotuksi.
Ehkä niitä pitää joskus miettiä tarkemmin, onhan kyseessä kuitenkin oleellinen ongelma demokraattisen yhteiskunnan legitimaation kannalta — kuten vaikkapa Saksassa aikoinaan havaittiin.
Miesten ja naisten erilaisista valintapreferensseistä voisi aloittaa. Lisäksi voisi tarjonnan sijaan keskittyä kysyntään ja sen muutoksiin. Lähestyykö yhteiskunta luonnollista olotilaansa, vai pakottaako joku mekanismi jatkuvasti muuttamaan päämäärää? Eli onko vähäisen sosiaalisen liikkuvuuden USA lähempänä ihmiskunnan lopullista ja luonnollista (perinnöllisten ominaisuuksien määräämää) olotilaa kuin Suomi? Ja sen sellaista.
Harjun kommenttiin: Tuloerojen kasvun vaikutus on monitahoinen ilmiö, josta sosiologit varmasti tietävät enemmän. Yksioikoinen vaikutus tuskin on, sillä vain muutamilla akateemisilla aloilla voi toivoa pääsevänsä esim. sähköasentajan tuloihin. Suurin osahan on meitä köyhiksi jääviä humanistinaisia!
Akateemisten perheiden lapset kuitenkin usein arvostavat akateemista koulutusta itseisarvona, vaikka se johtaisikin velka- ja köyhyysloukkuun. Jos taustalla on vielä jonkinkin verran suvun omaisuutta, eikä pelkoa esim. asunnottomuudesta juuri ole, kova palkka, auto tai omakotitalo ei välttämättä ole elämässä onnistumisen ydinasioita.
Olen toisaalta katsellut mm. maanrakennusfirman lukioikäistä poikaa, kuinka aivan vastaavasti perii isänsä ammattitaidon ja suhdeverkoston.
Näkisin, että koko säätykierto on käsitteenä ainakin osittain vanhentunut. Ehkä täsmällisempää olisi puhua vain ammatillisesta periytyvyydestä?
Toinen asia on, että meillä on eliittisukuja, mutta akateemisen tutkinnon osuus tässä ilmiössä lienee melko vähäinen. Valmistuneella juristilla ja juristilla, tai lääkärillä ja lääkärillä, on perhetaustasta tai sen puutteesta riippuen suuri ero.
Jäiköhän tuossa edellisessä viestissä ajatus vähän liikaa kesken?
“Yhteiskunnallinen kysyntä” voisi tarkoittaa niitä ominaisuuksia, joilla erilaisissa historiallisissa yhteiskunnissa menestytään. Esim. urheus ja fyysinen voima ovat keskeisiä kvalifikaatioita jossain päin maailmaa tälläkin hetkellä.
Terveydelle ja kauneudelle (seksikkyydelle) on sen sijaa ollut aina ja kaikkialla kysyntää, tosin tietysti vaihtelevassa määrin.
Nykyaikaisessa yhteiskunnassa nimenomaan älykkyyden väitetään olevan erityisen kysyttyä. Mitä älykkäämpi olet, sitä todennäköisemmin saat kerättyä muita pääomia: sosiaalisia, kulttuurisia, symbolisia ja taloudellisia.
Jos lasken oikein, lähtöoletuksia on nyt viisi:
1) yhteiskunta liikkuu samaan, “moderniin” suuntaan kuin “ennenkin” (eli kärjistetysti sanottuna rationalisoituu),
2) modernissa yhteiskunnassa on yhä enemmän kysyntää älykkyydelle,
3) sosiaaliselle liikkuvuudelle ei ole sääty-yhteiskunnan kaltaisia vahvoja esteitä,
4) älykkyys on pääosin perinnöllistä ja
5) perinnöllisyys toteutuu myös käytännössä luokkien sisällä (eli että sukupuolten parinvalintapreferenssit eivät sotke periytymistä).
Näistä sitten pitäisi syntyä yhteiskunta, jossa älykkyys (ja muu hyväosaisuus) kasautuu yläluokkiin ja tyhmyys (ja muu huono-osaisuus) alaluokkiin. Seurauksena sosiaalinen liikkuvuus luonnollisesti hidastuu.
Ongelmana käsittääkseni on, että jokaista kohtaa yllä voi kyseenalaistaa. Esimerkiksi älykkyys tuskin on sellainen yleistyökalu, jollaiseksi se usein kuvataan; kai se muuten olisi jakautunut tasaisemmin. Laumaeläinten evoluutio ei suosi yleistyökaluja vaan kehittää yhtä ominaisuutta toisen kustannuksella.
Ongelmana lienee myös se, että on esitetty teoria mutta ei empiiristä todistusaineistoa.
Ongelma on luultavasti myös se, että tuskinpa olen niin lahjakas, että ohimennen olisin osannut käsitteellistää näin monimutkaisen ongelman viiteen kohtaan. Varsinkin kun tietää tulotasoni.
“voi joutua aloittamaan paljon alempaa kuin Suomessa on mahdollista, mutta toisaalta omalla työllään voi melko helposti päästä paljon korkeammalle kuin Suomessa juuri kukaan. ”
Ei nyt sentään, USA:ssa omistus on paljon keskittyneempää ja harvempien käsissä kuin Suomessa eli pääsy hyviin asemiin on paljon vaikemapaa kuin Suomessa.
Myös muut periytyvät tai opitut ominaisuudet kuin älykkyys voivat osittain selittää “menestymistä” yhteiskunnassa. Mielenkiintoinen artikkeli itsekontrollin merkityksestä: http://www.newyorker.com/reporting/2009/05/18/090518fa_fact_lehrer
Itse varmaan olisin pystynyt olemaan tuolloin syömättä vaahtokarkkia.. nyt voisin tosin popsia sen samantien. Itsekontrolli lienee katoava ominaisuus 🙂
“Itse olen joskus karkealla tuulellani ollessa tiivistänyt asian näin: koulutusväylien ollessa kaikille auki, ei alaluokan aitoa tolloontumista voi pitkän päälle estää.”
Noin se menee. Ennen alaluokassa oli fiksua porukkaa ihan yleisesti.
On huomattava se, että aiemmin säätykiertoa hidasti luokkaylpeys. Sitä lienee briteillä vieläkin. Suomessakin duunarit pitivät pitkään itseään — aivan aiheesta jopa — yhteiskunnan taloudellisena ja moraalisena selkärankana. Duunarin perillisen oli houkuttelevaa kuulua tuohon luokkaan.
Luokkajako ei ole myöskään niin yksijakoinen kuin kuvitellaan: duunariluokan sisällä oli paljon ulkopuoliselle huonosti näkyviä portaita ja arvo-asteita, joiden tavoittelu tarjosi motivaatiota lahjakkaallekin. Oli jopa kokonaan toinen tai oma sosiaalinen rakenne duunarieliitteineen: apupojat, ammattimiehet ja vaikkapa muurarimestarit. He eivät edes tavoitelleet luokastaan ulos. (Luokka siis sillä tavalla nähtynä kuin sosiologit sen tekevät.) Duunarien työt olivat ennen, käsityöläisaikaan 50-luvulle saakka, joskus hyvinkin vaativia. Ja kun arvostuksetkin olivat aiemmin toiset, eli akateemisuus ja rikkaus eivät olleet sellaisessa huudossa kuin nyt, oli ihan houkuttelevaa päteä noissa vaativissa tehtävissä, joita lahjakaskaan ei oppinut täydellisesti elämänsä aikana ja vaikka lahjakkuutta tarkasteltaisiin nykyisillä mittareilla.
Luokkaylpeys jarrutti säätykiertoa myös siten, että nousukkaaksi koettu ja luokastaan irti pyrkivä hylättiin: kerran näin, kuinka (vain) palotarkastajaksi edennyt duunarikaveri kohtasi hiljaisuuden muurin kun sai tinanapit olalleen. Tai työnjohtajaksi ja alempaan keskiluokkaan edennyt sairaan fiksu paperityöläinen ei kelvannut pomojen eikä herrojen kahvihuoneeseen: “Mitä sä täällä teet, mee jätkien koppiin” ja “Mitäs sä tänne enää tuut, mee istuun herrojen polvelle.”
Työn ulkopuolella duunari saattoi kivuta muiden ja omissa silmissä korkeallekin yhteiskunnallisen ja ay-toiminnan kautta. Päästä valkokaulushommiin ilman, että harva koki ex-duunarin irronneen kehyksestään, kuten joku sosiologi asian näkee luokkasokeudessaan. Tuli vain pitää kiinteästi yhtä ja yhteyttä ex-luokkaansa. Duunari-kansanedustaja, iso ay-pomo tai ministeri oli yhä meidän miehiä ja yhäti monet ilmeisen aidosti samaistuvat duunaritaustaansa. Eivät siis ole mielestään osallistuneet säätykiertoon lainkaan.
Pari päivää sitten esimerkiksi asioin erään ay-pomon kanssa hyvin vaikutusvaltaisesta liitosta, siis todella. Pomo oli peräti liiton kakkosmies. Ja hän näytti kokevan olevansa edelleenkin duunari, joka oli nyt vain muissa töissä kun “omat pojat” olivat niin määränneet.
Joten tuota luokkajakoa pitäisi tarkastella moniulotteisemmassa valossa kuin yleensä tehdään. Nähdä nämä toistensa lomassa toimivat rinnakaiset hierarkiat litistämättä niitä yhdeksi.
Olen muuten sitä mieltä, että säätykiertoon vaikuttaa lahjakkuuden ohella sattuma kenties lahjakkuutta enemmän: nuoren lähiympäristö ja ystäväpiiri vaikuttavat hyvin paljon siihen, kuinka paljon tamä arvostaa ja panostaa koulunkäyntiin ja siis tuleviin mahdollisuuksiinsa.
Tytöt melkoisena poikkeuksena, sillä hehän istuvat hiljaa ja raapustavat siniseen vihkoonsa kauniilla käsialalla kaiken, minkä opettaja käskee ja koulujärjestelmä ainakin suosii ahkeruutta ilman suuriakaan lahjoja. Tiedetäänhän sekin, että naisten ÄO on keskimäärin alempi kuin miesten ja silti he tunkevat yliopistojen salit täyteen. (Tuosta älykkyyserosta ei ole edelleenkään sopivaa puhua edes akateemisessa maailmassa.)
Itse olen syntyjäni ryysyköyhälistöstä ja elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni hyvin alaluokkaisessa ympäristössä. Ei kukaan, ei yksikään koskaan kannustanut ainakaan minua opintielle. Vanhemmille riitti kahdeksan luokkaa peruskoulua, vähin mahdollinen. Todistus allekirjoitettiin siihen vilkaisematta. Koulusta ja tulevaisuudesta ei puhuttu edes puolella sanalla.
Nousuun tarvittavia sosiaalisia taitojakaan en oppinut: oli sellaista nuoren miehen ulkoa höystettyä herravihaakin ja en koskaan, en ikinä, hengaillut seurassa, joka olisi tehnyt lähtökohtani huomioiden etenemisen mahdolliseksi.
Varsinkin kouluttamattomalle nuo taidot ja niiden mahdollistamat suhteet ovat tärkeitä mutta niillä on merkitystä kaikille. Eli lahjakkuuden ohella vaikuttaa myös luonne ja sosiaalisuus. Suomeksi sanottuna myötäilijät ja nuoleskelijat, joita joukkuepelureiksi kauniisti sanotaan, pärjäävät lahjojaan paremmin.
Minun mielestäni lahjakkuudelle jää siis yleisesti luultua pienempi rooli säätykierron moottorina.
Vaikka onhan sillä merkitystä: jos en olisi näin saakelin fiksu, en olisi pyristellyt kauas ja korkealle taustastani annettuani ensin 15 vuotta tasoitusta kaiken maailman pyllynnuolija-herranpentu-lukutoukille 🙂
Suomalainen sosiaaliturva on varmistanut sen, että joka töllistä ei ole enää tarvetta kouluttaa sitä suomifilmistä kiusallisen tuttua valkolakkista agronomia.
Koulutusyhteiskunta on siten murenemassa, että rahan takia ei varsinaisesti ole tarvetta sosiaaliseen nousuun. Kaikki me pärjäämme ja ammattitaitoinen putkimies eritoten.
Duunari-isän lapsi voi hyvillä mielin mennä amikseen, ylioppilastutkinnolla ei ole samaa statusta kuin 50-luvulla tai edes ehkä 80-luvulla.
Terveyskysymykset ovat asia erikseen. Suomi on polarisoituneimpia kansakuntia terveyserojen suhteen Euroopassa. Alaluokka (käytän nyt alaluokka-sanaa Osmon määritelmän mukaisesti)tupakoi, lihoo, joutuu onnettomuuksiin etc. huomattavasti yläluokkaa enemmän. Näin lienee kaikkialla, mutta Suomessa se on korostunutta.
Tosi kiinnostava aihe, johon on on monia näkökulmia… Tämä minun oli vain yksi, joka mahdollisesti on jo ollut esillä. En nyt lukenut kaikkia kommentteja vielä läpi.
Eli koulutusyhteiskunnalle ja näennäiselle tasa-arvolle ei ole enää sosiaalista tilausta, mikäli joku kadotti kirjoituksestani pointin.
“Tästä voi ajatella niinkin, että lahjakkaat kouluttuautuvat ja selviävät eteenpäin. He naivat yliopistossa kaltaisiaan ja saavat lahjakkaita lapsia. Lahjattomat ja alemmin kouluttautuvat taas naivat toisia lahjattomia.”
Hyvä pointti, mutta tuolla voisi toisaalta myös “oikeuttaa” esim. luokkaerot vetoamalla lahjakkuuteen. Oman kokemukseni perusteella akateemisuus ei sinällään kuitenkaan takaa hyvää sosioekonomista asemaa. Toisaalta menestyvät ihmiset näyttävät muita useammin naivan samanlaisesta l. hieman varakkaammasta tausta olevia kumppaneita. Ja käytännössähän esim. omistusasunnon periminen helpottaa omaisuuden kartuttamista, ja välillisesti lasten pääsemistä ns. hyviin kouluihin. Lisäksi tausta voi vaikuttaa ammatinvalintaan, joka pelkän akateemisuuden sijaan selittää paremmin menestymistä.
Eli itse luulen Suomessakin piilevän luokkaeroja, joita ei tulisi sotkea pelkästään perimään. Ero Ruotsiin näkyy toki siinä, ettei varsinaisia säätyeroja näytetä, tai sitten niitä ei tunnisteta johtuen aiemmasta nopeasta säätykierrosta. Meillähän ei esim. sukunimen perusteella voi aivan hirveästi päätellä ihmisen varakkuutta.
“Merkittävää oli,että myös ylimmän tuloluokan tyhmimmätkin menestyivät korkeakouluopinnoissa.”
Ja todennäköisesti muillakin elämänalueilla…
“Junakohtaus
Itse olen joskus karkealla tuulellani ollessa tiivistänyt asian näin: koulutusväylien ollessa kaikille auki, ei alaluokan aitoa tolloontumista voi pitkän päälle estää.”
Niin kuin Chomsky sanoi: “koulutuksen tarkoitus on levittää tietämättömyyttä!”
Matemaattisten aineiden opetus lienee Suomessa hyvällä tasolla, muu taitaa olla paljolti hevon kukkua.
Varsinkin taloustiede yliopistossa näyttää opinto-oppaan perusteella melkoiselta tapaukselta. Opetusohjelmassa ei näytä olevan ensimmäistäkään kurssia klassiseen taloustieteeseen, vaikka koko sen jälkeisen taloustieteen peruslähtökohdat ovat vähintäänkin kyseenalaiset. Kuitenkin siellä ilmeisesti väännetään vuosikausia mikroteorian pohjalta jos jonkinmoista matemaattista akrobatiaa.
Suomessa vaikutelmiamme värittää, että olemme eläneet yhteiskunnallista murroskautta. Elinkeinorakenteen raju muutos tuotti historiallisesti ainutkertaista sosiaalista liikkuvuutta, joka oli omiaan häivyttämään yhteiskunnan selvimmin erottuvia luokkarajoja. Säätykierrosta ei ollut kyse, sillä elinkeinorakenteen muutos tuotti niin paljon uusia herranpaikkoja, että kenenkään ei tarvinnut pudota sosiaalisesti. Tätä nykyä elämme kuitenkin uutta käännettä.
Uuden luokkajaon merkit näkyvät ennen kaikkea siinä, miten ylimmät kerrostumat sulkevat rivinsä. EU-sosiologiassa kiinnitetään liikaa huomiota pudokkaisiin tai eufemistisesti syrjäytyneisiin. Tärkeämpää olisi tutkia ylimpien kerrostumien taisteluasemia. Yhtenäiskoulun perusteet on jo murrettu, perintöveron romuttamisella linnoitetaan luokka-asemia, ja olen jokseenkin varma siitä, että avioliittojen luokkahomogamia on korostuneempaa 2010-luvulla kuin 1960-luvulla.
“Koulutettujen äitien lapset menestyvät kouluissa, koska heidän kotikielensä on sama tai lähellä opetuksen ja oppimateriaalien kieltä. Tällöin opetuksen sisällön ja tiedon tuottamisen pelisäännöt ovat tuttuja ja omaksuminen helppoa, vaikka mekaanista älyä ei tavallista kummemmin olisikaan.”
Jos tätä ajatusta viedään vielä vähän pidemmälle, voidaan ajatella että tietotyöläisten, siis tietoa työkseen jalostavien kuten juristien, matemaatikkojen, lääkärien tms. ammatti on usein sen verran vaativa ettei normaali koulutus tahdo riittää kuin poikkeuslahjakkaille, vaan etulyöntiaseman saavat ne jotka lapsesta asti kasvavat sisään ammatin edellyttämään tapaan käsitellä informaatiota. Vähän sama ilmiö kuin entisaikojen käsityöläissuvuilla, siis.
Muistan lukeneeni jostain, että Ruotsissa ei ole enää nimeksikään säätykiertoa.
Ensinnäkin sosiaaliset erot Yhdysvalloissa ovat huomattavasti suuremmat kuin Suomessa: voi joutua aloittamaan paljon alempaa kuin Suomessa on mahdollista, mutta toisaalta omalla työllään voi melko helposti päästä paljon korkeammalle kuin Suomessa juuri kukaan.
Tällaisia väitteitä ei kyllä tutkimustieto tue. Kannattaa lukea esimerkiksi tämä LSE:ssä — joka ei ole ihan pilipalikorkeakoulu — joitakin vuosia sitten tehty vertailututkimus: http://cep.lse.ac.uk/about/news/IntergenerationalMobility.pdf
Tämän mukaan siis Ruotsissa ja Suomessa säätykierto on keskenään suurin piirtein samalla tasolla — ja kummassakin maassa vanhempien rikkauden ja oman rikkauden välinen korrelaatiokerroin on vain noin puolet siitä mitä Yhdysvalloissa, ja säätykierto siis tällä mittarilla mitattuna noin kaksinkertaista.
Miten kuvaan sopii akateemiset köyhät? Sisältääkö yläluokan käsite myös oletuksen keskimääräisesti paremmasta tulotasosta? Huomioidaanko tulotasoon vuositulojen lisäksi koko työssäoloaika? Kuinka paljon säätykierron eroavuuksia selittää eri alojen (ja maiden) eri ammattien ansaintataso ja työllistymismahdollisuudet? Onko Yhdysvaltojen säätykierron hitauden/nopeuden taustalla selittvänä tekijänä enemmänkin tavoite ansaitamahdollisuuksien maksimointiin/optimointiin kuin muodollinen koulutus?
“voi joutua aloittamaan paljon alempaa kuin Suomessa on mahdollista, mutta toisaalta omalla työllään voi melko helposti päästä paljon korkeammalle kuin Suomessa juuri kukaan. ”
Ei nyt sentään, USA:ssa omistus on paljon keskittyneempää ja harvempien käsissä kuin Suomessa eli pääsy hyviin asemiin on paljon vaikemapaa kuin Suomessa.
Amerikkalainen keskiluokka elää materiaalisesti huomattavasti leveämmin kuin suomalainen keskiluokka. Asumisväljyys ja palkan ostovoima ovat aivan eri tasoa. Oikeastaan amerikkalainen keskiluokka on sama kuin suomalainen ylempi keskiluokka. Amerikkalaiset omakotilähiöt, joissa asuu kymmeniä miljoonia perheitä, näyttävät äkkiseltään suomalaisen silmään rikkaiden asuma-alueilta, ei keskiluokan.
Kjr63,
Suomessa opetetaan ihan samalla tavalla matematisoitunutta ja samoihin oletuksiin perustuvaa taloustiedettä kuin maailman huippuyliopistoissa. Kritiikkisi pitää siis kohdistaa taloustieteeseen yleensä, ei suomalaiseen opetukseen.
Kjr63: “Opetusohjelmassa ei näytä olevan ensimmäistäkään kurssia klassiseen taloustieteeseen, vaikka koko sen jälkeisen taloustieteen peruslähtökohdat ovat vähintäänkin kyseenalaiset.”
Ainakin Helsingin yliopistossa on kaksi kurssia: Oppihistoria ja Tutustuminen kansantaloustieteen klassikoihin. Miksi klassikoita pitäisi opettaa tämän enempää? Eihän fysiikassakaan keskitytä Newtonin kirjoituksiin. Aika ja resurssit ovat rajalliset.
Jos koko moderni taloustiede on mielestäsi pielessä, niin ei asiaa ulkopuolelta huutelemalla korjata.
“Amerikkalainen keskiluokka elää materiaalisesti huomattavasti leveämmin kuin suomalainen keskiluokka. Asumisväljyys ja palkan ostovoima ovat aivan eri tasoa. ”
Olet katsellut liikaa amerikkalaisia sarjoja. Minulla asuu sukulaisia USA:ssa Michiganissa, Floridassa ja Arkansasissa.
Arkansas on kuin Suomen kainuu. USA:ta vain harvoin näytettään näitä takamaita. Eikä se elämä Floridassa tai Michiganissakaan mitään kovin leveää ole, jos olet kaupna myyjä tai rakennusmies.
Yksi harhan luoja on talojen suuri koko ja näyttävä ulkomuoto. Todellisuudessa ne ovat pahvitaloja, jotka mrskyssä hajoavat kuin korttitalot.
Näennäisen korkea elintaso syntyy vekaantumisesta eli kun kansantalous velkaantuu, valtio velkaantuu, osavaltiot velkaantuvat, kunnat velkaantuvat, kotitaloudet velkaantuvat esim luottokorttivelkaa oli keskimäärin 150 % vuosiansioista.
Tällainen valtava velkaelvytys toimii jonkin aikaa, mutta loppuu aikanaan kuten olemme huomanneet.
“Miten kuvaan sopii akateemiset köyhät? Sisältääkö yläluokan käsite myös oletuksen keskimääräisesti paremmasta tulotasosta?”
Koulutuksen säätykiertoa tehostaavaa vaikutusta voidaa selvittää pelkkiä koulutustaustoja vertailemalla.
Varakkuus ei ole kovin selkeä mittari, sillä varakkuus on vaihteleva eikä stabiili elämänikuinen tila esim viime lama syöksi vsuuren joukon varakkaan aseman saavuttaneita köyhyyteen
Olivatko kaikki konkurssin tehneet 50–100000 yrittäjää tyhmiä ?
Yhdysvaltojen säätykierrosta puhuttaessa tulee ottaa huomioon maan etninen heterogeenisyys. Ei Yhdysvaltoja voi noin vain verrata homogeenisiin Pohjoismaihin.
Tuossa Uschanovin linkkaamassa tutkimuksessakin sanotaan:
“Another important dimension of the low mobility in the US is related to race, with Hertz (2004) showing that mobility is substantially more restricted for black families than white families”
Mirkan kommenttiin: Väittäisin kuitenkin, etä tuloilla ja akateemisella koulutuksella on korrelaatiota, vaikka poikkeuksia onkin. Akateemisen koulutuksen saaneita naisia ei pitäisi tässä tapauksessa verrata sähköasentajiin, jotka ovat pääasiassa miehiä, vaan esimerkiksi tyypillisissä ei-akateemisissa ammateissa toimiviin naisiin, kuten vaikkapa kaupan kassoihin tai lähihoitajiin. Esimerkiksi opettajilla (eräs tyypillinen naisten akateeminen ammatti) on paremmat palkat kuin kaupanmyyjillä tai lähihoitajilla.
Kun tuloerot kasvavat, se tarkoittaa nähdäkseni samalla sitä, että akateemisesti koulutettujen tulot keskimäärin kasvavat kouluttamattomiin tai vain ammattikoulutuksen saaneisiin verrattuna. Näin siis tuloerojen kasvu selittää samalla säätykierron vähenemistä.
Klaus Mäkelä muistutti, että säätykierto hidastuu siitä syystä että “herran paikat” eivät enää lisäänny. Niihin pääsy on vaikeampaa ja vanha eliitti pitää paikat omassa piirissään.
Älykkyys on vain yksi tekijä, jolla päästään ns pitkälle. Verkostot, kotona opittu kieli ja kulttuuri, itsevarmuus seurustella ja toimia eliitin parissa ovat tärkeitä tekijöitä.
Vaikka siivoojan lapsi olisi miten älykäs tahansa, hän todennäköisesti kokee olonsa epävarmaksi ja vieraaksi joutuessaan tekemisiin perinteisen akateemisen taustan omaavien ihmisten kanssa, mikä varmasti vaikuttaa hänen etenemismahdollisuuksiinsa. Ainakin alku on hitaampaa, sillä uuden viiteryhmän kulttuurin oppiminen vie aikansa. Eikä niitä verkostojakaan ole valmiina.
“vaan etulyöntiaseman saavat ne jotka lapsesta asti kasvavat sisään ammatin edellyttämään tapaan käsitellä informaatiota. Vähän sama ilmiö kuin entisaikojen käsityöläissuvuilla, siis.”
Näin se on, kun yhteiskunta monimutkaistuu niin sanojen merkitys on eri sosiaalisista taustoista tuleville erilainen . Myös moraali ja arvokäsitysten eriytyminen johtaa merkityksien eriytymiseen erityiseti abstraktoiden
Esim laki merkitsee duunarille aivan eri asiaa kuin juristille tai johtajalle.
Eliitille laki on vain työväline, jolla joikkuja hallitaan ja se sallii millaisen tulkinnan laist tahansa, seurauksella ei ole väliä vaikka se johtaisi hallintokohteen kuolemaan.
Kirvesmiehelle laki on taas aboluuttinen totuus ja käsitetään oikeudenmukaisuudeksi. Sikis lain kiertoa pidetään moraalittoman päinvastoin kuin eliitin pirissä.
Myös maahanmuuttajat ovat oneglmissa näiden merkitysten erilaisuuden vuoksi. Esim laista heillä on realistisempi käsitys kuin tavallisella suomalaisella. Laki on useimpien tänne tulleiden kotimaissa avoimesti eliitin työväline ja sitä ei tarvitse salat probagnadaan kuten Suomessa.
Suomalaiset kummastelevat näiden realistista suhtautumista lakeihin ja yhteiskuntaan
Liian vanha:“Olivatko kaikki konkurssin tehneet 50–100000 yrittäjää tyhmiä ?”
Suhteellisesti vai absoluuttisesti?
Amerikkalainen keskiluokka elää materiaalisesti huomattavasti leveämmin kuin suomalainen keskiluokka. Asumisväljyys ja palkan ostovoima ovat aivan eri tasoa.
Lähdeviitteitä olisi hyvä nähdä tällaisille väitteille, jotka sotivat kaikkea aihetta koskevaa tutkimuksellista tietoa vastaan.
Kansantaloustieteen nobelistinakin sittemmin tunnetuksi tullut Paul Krugman laski tämän vuosikymmenen alussa, että keskiluokan kulutusvoima oli tuolloin USA:ssa suurin piirtein sama kuin esimerkiksi Ruotsissa. Sen sijaan pienituloisimpaan kymmeneen prosenttiin kuuluvan lapsiperheen tulot olivat Ruotsissa 60 % suuremmat kuin vastaavan yhdysvaltalaisen perheen, ja alle 6 dollarilla päivässä eli 14 % yhdysvaltalaisista mutta vain 6 % ruotsalaisista (New York Times 20.10.2002). Jo aiemmin samankaltaisiin lukuihin oli päätynyt laskelmissaan mm. yhdeksän yhdysvaltalaisen nobelistiluokan taloustieteilijän ryhmä: keskiluokalla menee vähintään yhtä hyvin Ruotsissa kuin Yhdysvalloissa, mutta Ruotsin pienipalkkaisimmilla on 63 % paremmat tulot kuin Yhdysvaltain pienipalkkaisimmilla. (Välfärdsstat i omvandling ‑raportti vuodelta 1995, jonka teetti Suomen Evaa vastaava SNS.)
Mikään ei anna ymmärtää, että tilanne olisi sittemminkään muuttunut kuin korkeintaan Ruotsin (ja muiden pohjoismaiden) hyvinvointietumatkan kasvamisen kautta.
En oikein näe, mitä “leveämmin elämistä” on siinä, että lapsen syntymästä saakka joudutaan säästämään kuukausittain, että tämä saataisiin kaksikymmentä vuotta myöhemmin yliopistoon. Tai siinä, että lomaa on vuodessa normaalisti viikko pari ja esimerkiksi äitiysloma on palkaton. Tai siinä, että on pakko omistaa henkilöauto halusipa tai ei, koska julkista liikennettä ei ole. Tai siinä, että sairaalalaskujen vuoksi on mahdollista joutua asunnottomaksi. Enkä usko, että kovin moni muukaan suomalainen näkee.
A
“Kritiikkisi pitää siis kohdistaa taloustieteeseen yleensä, ei suomalaiseen opetukseen.”
Tietenkin, mutta ei Suomessa tarvitse tehdä hölmösti, vaikka niin muualla tehdään.
“Miksi klassikoita pitäisi opettaa tämän enempää?”
Koska he selittivät pääosin miten kansantalous toimii.
“Eihän fysiikassakaan keskitytä Newtonin kirjoituksiin.”
Kyllä keskitytään, peruskoulussa.
“Aika ja resurssit ovat rajalliset.”
Eivät vaikuta olevan. Aikaa tuntuu riittävän hölynpölyyn vuosikausia.
“Jos koko moderni taloustiede on mielestäsi pielessä, niin ei asiaa ulkopuolelta huutelemalla korjata.”
Taloustiedettä ohjaavat poliitiset intressit. Siihen pitäisi yrittää vaikuttaa äänestämällä.
Vielä tuosta säätykierrosta sen verran, että sen ei pitäisi olla mikään itseisarvo. Ongelma se on ainoastaan silloin, kun joku jolla on kykyä JA halua päästä “korkeammalle” ei sinne pääse.
Eli säätykierron määrästä ei oikeastaan voi vetää mitään johtopäätöksiä. Pitäisi tuntea myös ihmisten preferenssit ja kyvyt. Tästä voi toki vetää jotain johtopäätöksiä tyyliin: Alemmat sosiaaliluokat ovat suunnilleen yhtä lahjakkaita kuin korkeammatkin, säätykierto on hidasta= joko heillä ei ole halua päästä korkeampaan säätyyn tai joku “haittaa” heidän nousemistaan.
Kuten tästäkin keskustelusta voi nähdä tästä oletuksesta, että säädyt olisivat noin suunnilleen yhtä lahjakkaita ei ole yksimielisyyttä, tosin tämä yksimielisyyden puute johtuu suurelta osin siitä, että jotkut eivät suostu hyväksymään kaksoistutkimuksen aika vastaansanomattomia tuloksia.
Ei ole myöskään itsestään selvää, että “alemmat säädyt” haluaisivat kohota, kuten muiden muassa Rääsyrannan Jooseppi kirjoitti.
Olet katsellut liikaa amerikkalaisia sarjoja. Minulla asuu sukulaisia USA:ssa Michiganissa, Floridassa ja Arkansasissa.
Arkansas on kuin Suomen kainuu. USA:ta vain harvoin näytettään näitä takamaita. Eikä se elämä Floridassa tai Michiganissakaan mitään kovin leveää ole, jos olet kaupna myyjä tai rakennusmies.
Yksi harhan luoja on talojen suuri koko ja näyttävä ulkomuoto. Todellisuudessa ne ovat pahvitaloja, jotka mrskyssä hajoavat kuin korttitalot.
Höps. Täytyy olla aika syvästi suomalaiskansallisen propagandan aivopesemä, jos luulee, että Suomen keskiluokan elintaso on edes lähellä Amerikan keskiluokan elintasoa. Voidaan verrata ostovoimaa, varallisuutta, mitä vain. Muistelen lukeneeni, että suomalaiset asuvat ahtaammin kuin japanilaiset, mikä on jonkinmoinen saavutus.
Näennäisen korkea elintaso syntyy vekaantumisesta eli kun kansantalous velkaantuu, valtio velkaantuu, osavaltiot velkaantuvat, kunnat velkaantuvat, kotitaloudet velkaantuvat esim luottokorttivelkaa oli keskimäärin 150 % vuosiansioista.
Tällainen valtava velkaelvytys toimii jonkin aikaa, mutta loppuu aikanaan kuten olemme huomanneet.
Tämä Amerikan vaurauden näennäisyys on jatkunut sukupolvia, itse asiassa vuosisatoja — ainakin jos eurooppalaisia on uskominen.
Voidaan verrata ostovoimaa, varallisuutta, mitä vain.
Niin voidaan. Ja jokaisessa vertailussa pohjoismainen keskiluokka on vähintään tasaväkinen USA:n keskiluokan kanssa.
Vastakkaista väitettä ei muuta todeksi sen mekaaninen toisteleminen kerta toisensa jälkeen. Tarvitaan hieman enemmän, eli viittauksia lähteisiin, joista saatujen tietojen mukaan väitteen voi sanoa pitävän paikkansa. Ja koska niitä viittauksia ei näytä tulevan, ei ole syytä olettaa, että se pitäisi paikkansa. Lähteet osoittavat täysin päinvastaiseen suuntaan.
Tämä Amerikan vaurauden näennäisyys on jatkunut sukupolvia,
Niin on — taloustilastojen mukaan itse asiassa suunnilleen vuoden 1973 ensimmäisestä öljykriisistä lähtien. Jos sitä edeltäneiden vuosikymmenten kehityskulut olisivat jatkuneet, yhdysvaltalainen elintaso todella olisi tätä nykyä merkittävästi parempi kuin eurooppalainen. Mutta ne eivät jatkuneet — enin osa siitä BKT:n kasvusta, joka 1950–60-luvulla kanavoitui keskiluokalle, on sittemmin kanavoitunut enimmäkseen rikkaimmalle yhdelle prosentille ja vielä sen sisällä rikkaimmalle prosentin kymmenesosalle. Keskiluokan kulutuksen kasvu on rahoitettu käytännössä kokonaan velaksi, ja tämän vuosikymmeniä rauhassa paisuneen velkakuplan puhkeamisesta johtuu viimeisen vuoden aikana maailmanlaajuiseksi levinnyt talouskriisi.
“Tämä Amerikan vaurauden näennäisyys on jatkunut sukupolvia, itse asiassa vuosisatoja — ainakin jos eurooppalaisia on uskominen.”
Systemaattinen velkaantuminen alkoi vasta 60-luvulla,ja vaihtotasekin kääntyi nergatiiviseksi Reaganin politiikalla. Clintonin aikaan velkaantuminen ja vaihtotaseen alijäämän kasvu pysähtyi hetkeksi, mutta Bushin aikaan taas repesi.
Kun Suomen vaihtotase on ylijäämäinen niin mekin rahoitamme osaltamme USA:n alijäämiä.
Kiina on ja Eurooppa ovat ollet merkittäviä rahoittajia, mutta nyt tilanne on epävakaa.
“Voidaan verrata ostovoimaa, varallisuutta, mitä vain. Muistelen lukeneeni, että suomalaiset asuvat ahtaammin kuin japanilaiset, mikä on jonkinmoinen saavutus.”
Ei niitä rikkaita ole maailman mitassakaan kovin paljoa. Forbesin aj Gap Geminin selvitysten mukaan yli miljoonan dollarin omaisuus on noin 9 mijoonalla henkilöllä ja tosi rikkaita on eli omaisuus yli 30 miljoonaa taalaa on n 80000 . Vaikka suuri osa näistä on USA:ssa niin ei se vielä keksiluokasta rikasta tee.
Siellä 1 % omistaa n 40 % omaisuudesta ja 10 % jo 70 % eli USA:ssa omistus on hyvin keksittynnyttä
“Koska he selittivät pääosin miten kansantalous toimii.”
Puutteellisesti ja osittain virheellisesti (pätee minkä tahansa tieteenalan klassikoihin). Niiden jälkeen on tullut valtava määrä hyödyllisiä teorioita, käsitteitä ja korjauksia. Tiede ei pysähdy.
“Taloustiedettä ohjaavat poliitiset intressit. Siihen pitäisi yrittää vaikuttaa äänestämällä.”
Kenen intressit? Mainitse muutama esimerkki taloustieteen keskeisistä teorioista ja malleista, jotka on kehitetty tai joita säilytetään poliittisten intressien vuoksi JA jotka ovat virheellisiä (muutenhan poliittisilla motiiveilla ei olisi väliä).
Muistathan, että taloustiede ja poliittinen talouskeskustelu ovat kaksi eri asiaa. Jälkimmäisessä käytetään usein edellistä lyömäaseena, vaikka siihen ei löytyisi tieteellisiä perusteita.
Olen jo pidempään pannut merkille, kuinka tilasto- ja muilla numerotieteilijöillä on kapea käsitys ihmisenä olemisesta.
En nyt viitsi muuta kuin linkittää Johan Norbergin kirjoituksen vastineeksi Tommi Uschanoville, kun viimeksi sain sanailustamme keltaisen kortin Osmolta:
http://www.stabu.net/ruotsito.html
“Ruotsin Taloustutkimuskeskus, joka teki tutkimuksen, alleviivasi että tummaihoisilla, joilla on keskivertoisesti matalimmat tulot koko Yhdysvalloissa, on nyt korkeampi elintaso verrattuna keskiluokkaiseen ruotsalaistalouteen.”
Aika rajua, että näin moni ihminen kuvittelee että puheena olevalle varsin monimutkaiselle ilmiölle olisi vain yksi selitys. Ehkä jotain johtopäätöksiä voisi tehdä siitä, että eri selitysmalleja on tarjottu valtava määrä. Itse veikkaisin, että useimmissa esitetyissä on jotain totuuspohjaa, eli kyse olisi useamman kymmenen tekijän yhteisvaikutuksesta.
Ihan nyt esimerkiksi: Jos otetaan työhypoteesiksi että yhteiskunta on sillä tavoin meritokraattinen, että älykkäimmät ihmiset päätyvät parhaisiin asemiin, pitäisi huomioida, että eri tutkimusten mukaan älykkyyteen vaikuttavat ainakin perimä, raskaudenaikaiset olosuhteet, ravitsemus, terveydentila, varhaiset vuorovaikutussuhteet vanhempiin ja vertaisiin, opetus ja harjoitus, rasitus jne. Tällöinkin jää huomioimatta se, että älykkyyden määritelmästä ei ole mitään kaikenkattavaa konsensusta eikä monia älykkyyden lajeja osata kvantitatiivisesti mitata. Sitten pitäisi huomioida, että älykkyyteen vaikuttavien tekijöiden ja yhteiskunnallisen aseman suhde on dynaaminen, siis varakkaampaan perheeseen syntyneille lapsille on tarjolla paremmat edellytykset älykkyyden kehittymiseen ja myös aikuisiällä mahdollisuudet oman ajattelun kehittämiseen korreloivat osittain käytössä oleviin taloudellisiin resursseihin.
Sitten jos itse työhypoteesiä lähtee tarkastelemaan, huomataan, että jotta se voisi pitää poikkeuksetta paikkansa, pitäisi pystyä eliminoimaan sellaisten todennettavien ilmiöiden kuin nepotismi, ksenofobia, riskiaversio, tai esimerkiksi tässä listassa mainittujen ajatusmallien vaikutus, ts. osoittamaan että vaikka ihmiset eivät ole klassisen taloustieteen määritelmän mukaisesti rationaalisia, yhteiskunnan kokonaisuus kuitenkin toimii rationaalisesti.
Lyhyesti sanottuna tuntuu aikamoiselta mutkien vetämiseltä suoraksi väittää että säätykierron hidastuminen johtuu asiasta X.
Säätykiertoa tai ei, suomalaiset ovat elintasoltaan absoluuttisesti tai suhteellisesti mitaten maapallon eliittiä.
Eliitin sisällä on eroja, mutta vaikea niitä on osoittaa. Ja onnea ei voi mitata. Kun on riittävästi ruokaa, päällä puhtaat ja ehyet vaatteet, hyvä terveys, talvella lämmin asunto, työpaikka, niin mitä vielä.
Kun koulussa kysyy lapsilta, mikä heidän elämässään on tärkeitä, vastaus on aina sama, koti ja ystävät. Ei siinä säätykiertoa pohdita.
Hei Osmo,
ihan kiinnostava kysymys, mutta keskustelu pitäisi aloittaa viittaamalla tutkimukseen, jolla tuo säätykierron hidastuminen osoitettaisiin. Arvaukseni on että se olisi tolkuttoman vaikeaa tehdä tilastollisesti luotettavalla tavalla, koska tarvitaan pitkää paneelidataa. Alan huippututkijoilla ei tunnu yleisesti olevan se käsitys, että tällainen muutos on tapahtunut. Sen sijaan peruskoulun romahduttava vaikutus ylisukupolviseen taloudellisen asemaan korrelaatioon on osoitettu aika hyvin (Tuomas Pekkarisen ym. loistava paperi).
“Tiede ei pysähdy”
Ongelma vain on, että on vähintään kyseenalaista, voiko kansantaloustiedettä kutsua tieteeksi. Modernin tieteenfilosofian perustavanlaatuisia käsitteitä on falsifioitavuus, ja minulla on suuria vaikeuksia keksiä edes yhtä (mikron tai makron) merkittävää teoriaa joka olisi jotenkin selkeästi falsisioitavissa, eikä ole triviaali oletuksista seuraava totuus. Talous“tiede” on lähinnä kokoelma mielivaltaisten oletuksien loogisia seurauksia, ja täten muistuttaa enemmän ideologiaa tai uskontoa kuin oikeaa empiiristä tiedettä. (Näin siis taloustieteen ulkopuolella koulutuksensa saaneen, mutta vähän talouden perusteita lukeneen silmin. Joku talouteen enemmän perehtynyt voinee helposti falsifioida väitteeni listaamalla muutamia merkittäviä falsifioitavia talousteorian tuloksia)
Vastakkaista väitettä ei muuta todeksi sen mekaaninen toisteleminen kerta toisensa jälkeen. Tarvitaan hieman enemmän, eli viittauksia lähteisiin, joista saatujen tietojen mukaan väitteen voi sanoa pitävän paikkansa. Ja koska niitä viittauksia ei näytä tulevan, ei ole syytä olettaa, että se pitäisi paikkansa. Lähteet osoittavat täysin päinvastaiseen suuntaan.
Wider-instituutin v. 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan aikuisen keskimäärin omistama varallisuus on Japanissa 181.000 dollaria, USA:ssa 144.000, Saksassa 90.000, Ruotsissa 80.000 ja Suomessa 39.000. Keskimääräinen aikuinen amerikkalainen omistaa siis 3,7 kertaa enemmän kuin suomalainen. Suomalaisten vauraus on samaa tasoa meksikolaisten, argentiinalaisten ja puolalaisten kanssa. [1] [2]
En pääse lukemaan niiden nobelistiesi tutkimuksia, joten en pysty niistä enempää sanomaan. Käteen amerikkalaiselle tulee joka tapauksessa tuloja enemmän, ja sitä saa sitten itse päättää, mihin ne käyttää. Selvää on, että amerikkalaisilla on suuremmat asunnot ja enemmän roinaa kuin eurooppalaisilla. Suomessa kuluttajahinnat ovat noin 40 prosenttia korkeampia kuin USA:ssa ((PDF), minkä vuoksi suomalaisten ostovoima olisi paljon heikompi kuin amerikkalaisten, vaikka tulomme eivät olisi pienemmät (mitä ne toki ovat).
Vilkaisin linkittämääsi tutkimusta, mutta siinä ei näytä otetun huomioon aiemmin mainitsemiani seikkoja. Suomessa tulo- ja sosiaaliset erot ovat niin pieniä, että sosiaalinen nousu on usein näennäistä; toisin on USA:ssa. Toisekseen tutkimuksessa ei vertailla etnisesti ja rodullisesti samanlaisia populaatioita.
“Vaikka siivoojan lapsi olisi miten älykäs tahansa, hän todennäköisesti kokee olonsa epävarmaksi ja vieraaksi joutuessaan tekemisiin perinteisen akateemisen taustan omaavien ihmisten kanssa, mikä varmasti vaikuttaa hänen etenemismahdollisuuksiinsa.”
Olen joskus miettinyt, että onkohan “gradua vaille maistereiden” kotitaustoja tutkittu. Jokainen gradun (tai dippatyön) tehnyt tietää, miten iso mörkö se on, kun se on tekemättä, ja miten pieneltä jutulta se jälkeen päin tuntuu (jollekin se mörkö voi olla yhtä lailla pakollinen, mutta turhantuntuinen, fysiikan peruskurssi, tms). Sen mörön selättäminen on varmasti helpompaa, jos lähipiiristä (perheestä tai lähisuvusta) löytyy maistereita (tai DI:jä), jotka eivät vaikuta ihmistä kummallisemmilta.
Ihan mielenkiintoista keskustelua.
Kuka teistä on lukenut englantilaisen sosiologin Michel Youngin kirjan Meritokratian nousu 1872 — 2013 . (suom Liisa Voionmaa eli Väinö Tannerin tytär). W+G 1967, muistaakseni
Mielenkiintoinen kuvaus. Meritkokratia, kuten kaikki kratiat rappeutuvat ja meritokratia päättyy populistiseen vallankumoukseen 2000-luvun alussa. Yllättävän hyvä ennuste.
Yläluokka (yhteiskunnassa sosiaalisen hierarkian ylin väestönosa) on käsitteenä vähän vaikea, koska koulutustausta tai lahjakkuus eivät todennäköisesti yksin riitä selittämään sen kiertoa tai rakennetta.
Itse epäilisin merkittäväksi selittäjäksi yhteiskunnan arvomaailmaa ja poliittisen päätöksenteon kautta säädeltävää tahtotilaa siitä, miten asioiden halutaan olevan.
Miten paljon säätykieroon vaikuttavat opiskelumahdollisuudet eli yliopistojen aloituspaikat suhteessa väestön kokoon ja erityisesti ikäryhmiin, eli eri valtioiden poliittiset päätökset siitä, mikä osa opiskelijoista koulutetaan “yläluokkaan”?
Miten paljon vaikuttaa eri ammattien tulotasot, arvostukset ja työmahdollisuudet? Kädentaitojen arvostus ja palkitseminen tai eri alojen työvoimatarpeiden muutokset kuten IT-alojen kasvu, ovat mahdollistaneet monille liittymisen yläluokkaan ilman akateemista koulutusta.
Yläluokkaan pyrkimisen tärkeyttä tai motiiveja voi tarkastella myös keskiluokan kautta. Mitä demokraattisempi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä todennäköisemmin sekä mahdollisuudet koulutuksen kautta asemoida itsensä — niin halutessaan — yläluokkaan ovat olemassa ja käänten sitä “sallitumpaa ja hyväksytympää” on — niin halutessaan — olla kuulumatta eli kouluttautumatta siihen.
Koulutus ei tosin automaattisesti johda yläluokkaan. Jos ajatellaan vaikka humanistisesta tiedekunnasta valmistuneita maistereita, voidaan kai olla samaa mieltä siitä, että ei heitä voi yläluokaksi kutsua ainakaan sosioekonomisen asemansa vuoksi? Tekevät luonnollisesti tärkeää työtä, mutta työnarvostus ja palkka jäävät kyllä yleensä keskiluokan kategoriaan tai sen alle.
Maisterien ja tohtoreiden yleistyessä vaikeutuu myös ylä- ja keskiluokan määritelmät, koska a) koulutus ei ole yläluokan yksiselitteinen määrittäjä b) yliopistokoulutus ei tarjoa automaattisesti parempaa palkkaa tai pysyvää työpaikkaa c) em tekijöistä johtuen keskiluokan koulutustaso “paranee”. Toisaalta yläluokan sisällä on aikaperspektiivistä riippuen tapahtunut myös isoja muutoksia kuten se, että meillä on nykyisin suomenkielinen yläluokka.
Widerin tutkimuksen data oli laman jäljiltä, olikohan vuodelta 1998. Suomalaisten omaisuus on pitkälti asunnoissa, joten ei ole kumma, jos asuntokuplan puhkeamisen jälkeen omaisuusarvot olivat matalalla. 90-luvun lama oli pääasiassa pohjoismainen ilmiö. Mutta varmasti suurin osa länsimaalaisista ovat äskettäin rikastuneita suomalaisia vauraampia.
Jenkkien tulot ovat hyvät, jos ei ole lapsia tai ei sairastu ilman vakuutusta.
USA:n vähäinen sosiaalinen liikkuvuus on tosiasia, ei sitä muuksi saa muuttumaan vaikka kuinka toivoisi. Syy lienee sikäläinen puoliaristokraattinen kapitalismi, jossa raha ratkaisee paljon enemmän kun täällä.
Tämä foorumi taitaa olla sellainen, joka olisi kiinnostunut uudesta tilastokeskuksen tulonjakotilastosta. Kyseisen tilastotutkimuksen mukaan mm. tuloerot ovat revenneet Suomessa 60-luvun tasolle. Jostain syystä lukemani päivälehdet eivät ole kirjoittaneet aiheesta.
http://www.stat.fi/til/tjt/2007/tjt_2007_2009-05–20_tie_001_fi.html
Vedän mutkia suoraksi:
USA:n keskiluokan ja ammattitaitoisten työläisten tulotaso on noussut 70-luvulta hyvin vähän ja 50-luvun lopultakin vähemmän kuin monissa Euroopan maissa. Vähäinenkin nousu on paljolti tapahtunut velaksi.
Toisaalta 50-luvun lähtökohta oli niin korkea että vähäisempi nousu on luonnollista.
Tällä hetkellä vis-à-vis vertaillen ei useimpien keskiryhmien elintasossa Pohjoismaiden ja USA:n välillä ei ole merkittäviä eroja suuntaan tai toiseen.
Vertailua tosin vaikeuttavat monet täällä jo mainitut seikat;
*asumistaso ja ‑väljyys jossa Suomi on jälkijunassa (mutta verratkaapa Tanskaa ja USA:ta)
*jenkkien ok-talojen “päältä koreus” johon joku viittasi (mutta onhan väljä pahvitalokin parempi kuin pahvikaksio:/)
*erilaiset asuntoluottomarkkinat, USA:n kiinnelainasysteemi erikoisuuksineen jotka nyt posahtivat koko maailman silmille
*sosiaaliturvan ja lasten koulutuskustannusten erot
Sen sijaan USA:ssa on varmaankin yhä mahdollista “pikkurikastua” rehellisestikin, ahkeruudella, nokkeluudella ja tuurilla,
esimerkiksi sopivan alan yrittäjyydellä. Sinikaulusalankin. Tässä ei kylläkään pidä uskoa Hollywoodia.
Amerikkalaisten suuri keskimääräinen varallisuus ei todellakaan kelpaa todisteeksi siitä, että keskivertokansalaisella tai edes keskiverrolla keskiluokkaisella menisi erityisen hyvin. Täällä jo kerrottiinkin, että varallisuus on USA:ssa erittäin epätasaisesti jakautunut.
Kun vertaillaan osittain intuitiivisesti USA:ta ja Pohjoismaita, menee helposti kaksi asiaa sekaisin. Ainakin minulta:)
Varakkuus periytyy USA:ssa jo mm. kalliin koulutuksen ja yhä vaikuttavien etnisten kuvioiden takia enemmän kuin Pohjoismaissa. Perintö- ja varallisuusverotuskin varmaan vaikuttaa, vaikka tunnustan etten tiedä aiheesta tarkemmin.
Sen sijaa USA:ssa ei yhtä paljon kuin vaikkapa kansankoti Ruotsissa ole perinteistä yläluokkaa.
Toki on näitä Uuden Englannin heppuja joilla on roomalainen numero etunimen perässä…
mutta silti runnoisin asian epätieteellisesti näin:
USA on luokkayhteiskunta ja Ruotsi yhä jossain määrin sääty-yhteiskunta. Jossa luokkakierto on vilkkaampaa kuin USA:ssa, mutta syvällä näkymättämissä uiva säätykierto ei ehkä niinkään.
Disclaimer: noin puolivälissä tämä meni mutuksi.
JL:
“Keskimääräinen aikuinen amerikkalainen omistaa siis 3,7 kertaa enemmän kuin suomalainen.”
Tiedatko, onko toi varallisuuden keskiarvo vai mediaani? Keskiarvoilla laskettuna yhteiskunnassa, jossa on kymmenen jasenta, joista yksi omistaa 10 miljoonaa ja loput yhdeksan ei mitaan, keskimaarainen asukas on miljonaari.
Olen joskus miettinyt, että onkohan “gradua vaille maistereiden” kotitaustoja tutkittu. Jokainen gradun (tai dippatyön) tehnyt tietää, miten iso mörkö se on, kun se on tekemättä, ja miten pieneltä jutulta se jälkeen päin tuntuu (jollekin se mörkö voi olla yhtä lailla pakollinen, mutta turhantuntuinen, fysiikan peruskurssi, tms). Sen mörön selättäminen on varmasti helpompaa, jos lähipiiristä (perheestä tai lähisuvusta) löytyy maistereita (tai DI:jä), jotka eivät vaikuta ihmistä kummallisemmilta.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalainen mediaaniopiskelija on muuttunut aika tavalla. En tiedä, onko kyse siitä, että koulutetaan liikaa vai mistä, mutta opiskelijoilla ei tyypillisesti ole minkäänlaista draivia, ei tiedonjanoa eikä mitään tekemisen ja oppimisen meininkiä. Tietenkään tämä ei päde kaikkiin, mutta sellaisesta on tullut enemmänkin normi kuin pieni poikkeus. Gradujen ja DI-töiden roikottaminen on vain oire tästä.
Ja nyt joku selittää, että sillä paperilla ei ole merkitystä. Ei sillä olekaan, mutta kertoo se jotain asenteesta, ettei hoida asioita loppuun.
Koulutus ei juuri sosiaalista nousua takaa Suomessa. Kenestäkään ei tule “yläluokkaa” sillä, että hankkii hyvän koulutuksen, alasta viis. Yläluokkaan pääsee Suomessa syntymällä tai pelaamalla jääkiekkoa.
Keskustelussa nyt ei ole mitenkään määritelty yläluokan ominaisuuksia. Siipä teen sen itse:
Varsinainen Suomen yläluokka tulee vanhoista, perinteikkäistä suvuista, joissa monien sukupolvien ajan on ollut korkeasti koulutettua, ja kulttuurisuuntautunutta väkeä. Usein kyseessä ovat suomenruotsalaiset, muttei toki aina.
Onko tosiaan Kimi Räikkönen jonkun kielenkäytössä ja mielen maailmassa “yläluokkainen”? Ei nyt rahavaroista ole pelkästään kyse, kun säätykierrosta puhutaan.
Osmo on yläluokkainen, katsokaa vaikka viimeistä Hesarin kuukausiliitettä, jos ette minua usko. Joku tiesmissä lähiössä kasvanut peruskoulun käynyt kiekonpyörittäjä ei sitä ole. Tulot eivät ratkaise sosiaaliluokkaa, joskin korrelaatio on tietty olemassa.
Jotenkin muistuu Peter Fryckmannin sanat eräästä lehtikirjoituksesta. Peter totesi, että silloin kun hänkin kauppaopistossa oli oppilaana, ja kun toiset lukivat kokeisiin, niin samalla aikaa hän kävi jo täysipäiväistä kauppaa asiakkaidensa kanssa.
Kenelle sitten koulu sopii ja sen myötä myöhemmin saa asemaa ja ansaintaa. Mutta tosihan on se, että Suomessa on ainakin muutamat köyhemmistä olosuhteista lähtöisin olleet ovat saaneet osalleen koulutuksen myötä — ainakin arvostusta.
Joku esitti hyviä lukuja — olisko ollut “liian vanha” :
- ikäluokkaan syntyy n. 60 000 tulokasta
— n. 30 000 ikäluokasta suorittaa ylioppilastutkinnon
- oikeita korkeakoulutasoisia opiskelupaikkoja vuosittain on tarjolla n. 15 000
Eli 15 000 / 60 000 pääsee omilla aivoillaan eteenpäin elämässään.
Minua vaan kiinnostaisi tietää se, että moniko näistä 15 000 per vuosi suuntaa opintonsa valtion hallintoon tähtääviin opintoihin ja kuinka moni kasvatustieteiden opiskelijoiksi?
Yläluokkaan pääsee Suomessa syntymällä tai pelaamalla jääkiekkoa.
Suomessa yläluokkaan pääsee ihan samalla tavalla kuin muuallakin eli ennen kaikkea perustamalla menestyvän firman tai pääsemällä mukaan menestyvän firman palkitsemisjärjestelmiin.
Siksi ei kannata olla erityisen huolestunut siitä, että tuloerot kasvavat, jos se siis kertoo elinvoimaisesta taloudesta. Ja siitä se kai kertoo, onhan Suomessa sosiaalinen liikkuvuus suurta verrattuna erityisesti Yhdysvaltoihin mutta myös muihin “vapaampiin” talouksiin. Se tarkoittaa, että täällä syntymällä yläluokkaan pääsee harvemmin kuin siellä. Jokunen jääkiekkoilija siinä on kyllä mukana.
Jos tuloerot sitten jäävät suuriksi Yhdysvaltojen tapaan eli hitaamman kasvun kausilla ne eivät ala taas kuroutua kiinni, seurauksena sosiaalinen kierto hidastuu, koska syntyy pysyvä alaluokka, josta nouseminen on vaikeaa.
Jotain tuollaista on ilmeisesti jo Suomessakin tapahtunut. Pitää kuitenkin muistaa, että Suomi on edelleen yksi maailman tuloeroiltaan tasaisimmista maista, mikä siis selittää suurta sosiaalista liikkuvuutta.
“Yläluokka poimi alaluokasta lahjakkuudet ja sysäsi omat mustat lampaansa alaluokkaan. Sosiaaliseen asemaan vaikuttavat muutkin asiat kuin lahjakkuus. Ulkonäkö ja terveys nyt esimerkiksi.”
Tässä ansaitsee tulla mainituksi eräs TV:n brittihömppäohjelma, jossa Anita Roddick puettiin lihavaksi ja meikattiin vielä sellaiseksi, joka ei näyttänyt ihan kauneusihanteiden mukaiselta. Sitten hän osallistui hienostokutsuille ja istui pöydässä, jossa oli varakasta seurapiiriporukkaa. Tarkoituksena oli seurata miten ihmiset suhtautuvat ja miten paljon ulkonäöllä on merkitystä. Tässä oli se mielenkiintoisuus, että kun jonkin aikaa oli kulunut hän esitteli itsensä pöytäseurueelle ja tilanne muuttui heti, kun huomasivat, että olikin kuuluisa ihminen pöydässä.
“Huono terveys — erityisesti huono mielenterveys — ja taipumus päihteiden väärinkäyttöön merkitsevät Suomessa suurta riskiä sosiaaliseen laskuun. Jotain kertoo se, että vaikka Suomessa tuloerot ovat pieniä, sosiaaliset terveyserot ovat tavallista suurempia.”
Tästä seuraa vielä kalliimpi lasku veronmaksajille, kun ei hoideta ajoissa. Tiedän itse erään tapauksen, jossa lääkärit jättivät mielenterveysongelman hoitamatta. Seurauksena oli kalliimpia hoitoja, enemmmän lääkkeitä, kuntoutustutkimuksia, erilaisia työkokeiluja ym. toimenpiteitä lukematon määrä ja lopputuloksena pääsy sairaseläkkeelle. Voi vain aravailla kuinka monta kertaa kalliimmaksi tuli, verrattuna siihen jos olis aikaisemmin hoidettu kunnolla.
“Kyllä meillä edelleen on se tilanne, että vaikka siivoojan lapsi on yhtä älykäs, kaunis ja terve kuin professorin lapsi, hän päätyy professorin lasta epätodennäköisemmin akateemiselle uralle. Vielä epätodennäköisempää se on, jos lapsi ei ole älykäs, terve eikä kaunis.”
Jos älykäs siivojan lapsi ei päädy sellaiseen hommaan, jossa hänen kyvykkyytensä mahdollisimman paljon hyödyntää yhteiskuntaa, on se melkoista yhteiskunnan varojen tuhlausta, jos ajattelee mitä lapsi nyt yleensäkin yhteiskunnalle maksaa. Tosin akateeminen koulutus ei nykyään takaa yhtään mitään. Meillä on freelancer-tutkijoitakin, jotka elävät nälkäpalkalla ja työvoimaviranomaisten mielivallan alla.
Jos Albert Einstein olisi syntynyt paljon myöhemmin ja nyt vasta yrittäisi aloitella akateemista uraa, olisiko hänestä koskaan tullut fyysikkoa. Koulumenestys ei tainut kovin hyvä olla ja sai huonot suositukset fyysikon uralle.
Tiede-lehdessä oli numerossa 8/2007 mielenkiintoinen juttu Intohimo kasvattaa älyn jättiläisen. Siinä tuotiin esiin ansioikkaasti se kuinka paljon kuitenkin kovaa työtä ja intohimoa menestys vaatii. Newtonkin eli kuin munkki, täysin erakkona ja uurasti koko ajan fysiikan kimpussa. Olisi ihme jos ei niillä työmäärillä alkaisi tulosta syntymään.
Kahlasin nyt jonkun verran kommentteja läpi…
Ei ole mitään tsaanssia (eng. chance) keskustella tästä, ellei määritellä ko. käsitteitä.
Mitä siis tarkoittaa yläluokkainen? Kelpaako yläluokkaiseksi liki lukihäiriöinen amiksen keskyttänyt, joka ei erota Ekbergin kahvilaa Hesburgerista tai toritaulua Edelfeldtin teoksesta… mutta on rahaa syystä tai toisesta.
Syyt voivat olla moninaiset. Esim, että kiertää autolla rataa tosi kovaa… se, että vain noin 0,000000001 prosenttia ihmisistä on edes kokeillut ajaa niin kovaa kyseisellä menopelillä ympyrää ei tietenkään himmennä tätä suoritusta.
Itse ajattelen, että yläluokkaisuus tarkoittaa sivistystä ja kokonaisvaltaista elämänhallintaa. Yläluokan lapset tunnistavat Astrid Lindgrenin teokset ja vanhemmat erottavat Victor Hugon ja Vittorio de Sican toisistaan. Lapset ovat hoikkia ja terveitä ja heillä on reiättömät hampaat. Ihanaa!
Yläluokkainen on kuin kala vedessä ilman vettäkin. Osterit ravintolassa käyvät siinä missä kateenkorvatkin ja jokainen puheenaihe Isä Mitrosta Aki Kaurismäen ja Itämeren tilanteen kautta Johanna Tukiaseen käy yhtä sulavasti viiniä siemaillen.
Nämä yläluokkaiset ihmiset ovat usein tietysti myös rikkaita, mutta se ei riitä yläluokkaisuuteen, ei alkuunkaan.….
Jorma Nordlin:
“Siinä tuotiin esiin ansioikkaasti se kuinka paljon kuitenkin kovaa työtä ja intohimoa menestys vaatii. Newtonkin eli kuin munkki, täysin erakkona ja uurasti koko ajan fysiikan kimpussa. Olisi ihme jos ei niillä työmäärillä alkaisi tulosta syntymään.”
Tieteessä menestyminen vaatii lähes aina huomattavaa omistautumista ja uurastamista. Kova työ ei kuitenkaan yksin takaa mitään. Tiedemaailmassa on valtavan määrä ihmisiä, jotka omistautuvat työlleen täysin ja elävät kuin munkit, mutta eivät silti saa mitään kovin ihmeellistä aikaan — ainakaan mitään sellaista, jonka jälkipolvet muistaisivat.
Elina, hyvä juttu, kun nostit esiin ton määritelmän tärkeyden.
Miten erotat yläluokan ja älymystön, vai ovatko ne sinun sinun luokittelussasi sisäkkäisiä ryhmiä? Minusta yläluokkaan voi myös kuulua, vaikka yleissivistys ja älynlahjat olisivat hiukan heikommatkin. Yläluokkaan kuulumiseen riittää mielestäni esim. (peritty) varallisuus, oikea perhetausta ja ennen kaikkea yläluokkaisen etiketin hallitseminen. Tähän etikettiin kuuluu oikean käytöksen lisäksi tiettyjen avainasioiden, esim. Edelfeldtien, Runebergien ym. pinnallinen tunteminen (jotta niistä voi sen viinilasin ääressä jauhaa). Minusta yläluokkalainen voi myös olla ihan kunnolla rappiolla, kunhan vain kulissit pysyy pystyssä illalliskutsuilla.
Siitä ollaan samaa mieltä, että rikas vormulakuski ei kuulu yläluokkaan. Hän kai kuuluu samaan laatikkoon kuin kyläkauppamiljonäärit ym., joita yläluokkalaiset taitavat kutsua uusrikkaiksi.
Toistan ehkä osittain jo sitä, mitä joku aikaisemmin kommentoi, mutta minusta koko ‘yläluokan’ määrittely on hiukan turhaa, koska niitä yhteiskunnallisia hierarkioita on useita ja ne ovat rinnakkaisia (tai vain osittain päällekkäisiä). Aivan samalla tavoin kuin muurarimestari oli ennen duunarien hierarkian huipulla, ylemmän keskiluokan edustajat (iso omakotitalo, 2 autoa, vene/mökki, kaksi tervettä lasta ja koira) ovat suomalaisen ‘tavishierarkian’ huippuja. He eivät ole ylempänä tai alempana kuin vaikka julkkistaiteilijat tai sijoittajamiljonäärit, he vain elävät eri hierarkian sisällä ja heidän unelmansa ja tavoitteensa ovat erilaiset. Eri hierarkioiden huiput saattavat olla varallisuudeltaan hyvinkin eri tasolla, joten rahakaan ei ole kovin hyvä mittari. Arvostettu, mutta köyhä runoilija tuskin vaihtaisi osia formulamiljonäärin kanssa.
Osmo käytti yksinkertaisuuden vuoksi jakoa vain ala- ja yläluokkaan, jolloin niillä on laajempi merkitys kuin yleensä.
Muutenhan voidaan puhua alaluokasta, alemmasta ja ylemmästä työväenluokasta, keskiluokasta, ylemmästä keskiluokasta, yläluokasta jne. Yläluokka pitäisi jakaa vielä ainakin uuteen ja vanhaan rahaan. Alaluokassakin on eroa sillä, onko linnakundi vai sossupummi.
Erilaiset markkerit (kieli, tavat, maku) koskevat kaikkia luokkia alhaalta ylös eli ylempi työväenluokka pyrkii erottautumaan alemmasta työväenluokasta ja ylempi keskiluokka keskiluokasta jne.
Helsingin ritarihuoneelta löytyy yläluokan sukujen vaakunoita. Kannattaa perehtyä. Mutta. Mielestäni yläluokkalaisuuteen kuuluu seuraavia asioita. Oppineisuutta tai ehkä paremmin lukeneisuutta, varallisuutta, sosiaalisia taitoja ja mielenkiintoa kaikkeen uuteen. Minusta ne ihmiset, jotka lukevat paljon ja seuraavat maailman menoa ja omaavat mielipiteitä, ovat fiksumpia kuin muut. Jos on lisäksi rahaa, kuuluu yläluokkaan.
Jos puhutaan sosiaalisesta liikkuvuudesta, mitataan yleensä tuloja tai joskus koulutusta, koska niistä on helppo saada suhteellisen objektiivista tietoa. “Yläluokan” sijaan kannattaisi käyttää termiä “ylin luokka” eli hyvätuloisimmat, jolloin historialliset konnotaatiot eivät pääse sotkemaan ajatuksen juoksua.
Ylimpään luokkaan usein kasaantuu taloudellisten pääomien lisäksi myös kulttuurisia ja ainakin sosiaalisia pääomia, kuten kaikki Thomas Manninsa lukeneet tietävät. Sosiaalista pääomaa on helppo “vaihtaa” taloudelliseksi pääomaksi esim. isän hyvä veli ‑verkoston kautta. Kulttuurisen pääoman arvo on Suomessa onneksi vähäinen. Runebergin siteeraaminen ulkoa ruotsiksi saattaa avata jonkun oven, mutta ei sillä rikastumaan pääse.
Toisaalta kun inhimillinen pääoma ammatillisia kvalifikaatioita parantaessaan lasketaan kulttuuriseksi pääomaksi, sillä on suuri merkitys. USA:n ja Britannian vähäistä sosiaalista liikkuvuutta on selitetty eriarvoistavalla koulujärjestelmällä, joka siis ei tuota köyhien lapsille heidän tarvitsemaansa kulttuurista pääomaa kovin hyvin. Tosin ohimennen voisi huomauttaa, että koululaitoksen epäonnistumisen syyt ovat pitkälti muualla kuin laitoksessa itsessään.
Summaten: tässä tutkaillaan nyt oikeastaan taloudellista liikkuvuutta eli taloudellisten pääomien kasaantumista sukupolvien välillä perheittäin. Koska muut pääomat ovat taloudellisten pääomien edellytys tai seuraus, näennäisen suppealla näkökulmalla eli keskittymisellä tulojen muutoksiin ei pitäisi olla suurta merkitystä kokonaiskuvan kannalta.
Tuon tyyppiset ajatukset ovat ikivanhoja. Erityisen suosittuja ne olivat Darwinista Natsi-Saksan kaatumiseen.
En ole erityisemmin ilahtunut tämäntyyppisestä argumentoinnista. Minusta argumentit pitäisi yrittää kumota vasta-argumenteilla eikä leimoilla.
Tulonjaon tulee olla keskittynyt, koska tällöin ihmisten pahoinvointi maksimoidaan hyvinvointia lisäten.
Widerin tutkimuksen data oli laman jäljiltä, olikohan vuodelta 1998. Suomalaisten omaisuus on pitkälti asunnoissa, joten ei ole kumma, jos asuntokuplan puhkeamisen jälkeen omaisuusarvot olivat matalalla.
Widerin tutkimuksen luvut ovat vuodelta 2000. Minusta se on varsin hyvä vuosi: Suomessa talouskasvu oli tuolloin jatkunut yhtämittaisesti n. 7 vuotta, ja Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa viime vuosina huippunsa saavuttanut asuntokupla ei ollut vielä syntynyt.
Hätkähdyttävintä tutkimuksessa on nimenomaan se, että Suomi ei ole varallisuusvertailussa länsimaa vaan vertautuu Itä-Euroopan ja latinalaisen Amerikan vauraimpiin maihin. Suomalaisten asuntovarallisuutta pienentää se, että suuri(n?) osa asuntokannastamme on 1960- ja 70-luvuilta, jolloin koettiin historiallinen aallonpohja rakennustekniikan ja arkkitehtuurin saralla.
En ole erityisemmin ilahtunut tämäntyyppisestä argumentoinnista. Minusta argumentit pitäisi yrittää kumota vasta-argumenteilla eikä leimoilla.
Olen ollut huomaavinani. Minusta taas historiasta voi oppia jotain.
Se mitä kirjoitin, on kiistattomasti totta. Mitään arvolatausta sanoihin ei sisälly. Sosiaalidarvinismi yms. nyt vain sattuu olemaan ikivanha ilmiö ja niin pois päin. Sosiaalidarvinismin keskeisin ajatus on juuri perinnöllisten kykyjen jakautuminen yhteiskuntaluokkien perusteella. Rasistisissa teorioissa sama ajatus ulotettiin rotuihin.
Ehkä tuo historia antaa jollekin toiselle ajattelemisen aihetta, vaikka sinua se ärsyttää. Oman vaatimattoman mielipiteeni mukaan rasististyyppisten teorioiden historiasta kannattaa ehdottomasti ottaa oppia, vaikka sitten ei paljoa mistään muusta.
Ja miten niin en yrittänyt kumota vasta-argumenteilla? Siis sikäli kun olin edes eri mieltä. Erikoinen tapa argumentoida: ei oteta kantaa oikein mihinkään muuten, mutta sitten ärsyynnytään yhdestä historiallisesta faktasta ja leimataan meikäläinen tyhmäksi leimakirveen heiluttajaksi. En tajunnut, että olen kirjoituksissani antanut noin huonon kuvan kyvystäni keskustella asiallisesti?
Poistun takavasemmalle lukemaan Herbert Spenceriä.
“Siinä tuotiin esiin ansioikkaasti se kuinka paljon kuitenkin kovaa työtä ja intohimoa menestys vaatii.”
Tästä samaa mieltä. Tutkinnon suoritettuaan on vasta edellytykset opiskella lisää ja expertiksi voi kutsua itseään vasta vuosien tai vuosikymmenten työkokemuksen jälkeen.
Tosiasia on, että ollakseen todella hyvä vaatii jatkuvaa opiskelua (lukemalla alan kirjallisuutta) ja paljon käytännön kokemusta, mutta lähes minkä tahansa tutkinnon voi kuka tahansa suorittaa kellumalla muiden mukana.
“Helsingin ritarihuoneelta löytyy yläluokan sukujen vaakunoita. Kannattaa perehtyä. ”
Ihan hyödyllistä tutkia pientä punaista kirjaa eli Aateliskalenteria. Suurin osa Suomen aatelista on aivan tavallsiia ihmisiä, sairaanhoitajia, opettajia, akateemisesti koulutettuja enemmän, ylipäätänsä keskiluokkaa.
Jos ajatellaan eri sosiaaliryhmien menestystä biologian kannalta. Niin voisi vetää myös sellaisen johtopäätöksen, että paremmin menestyneiden keskuudessa on elinolosuhteissa jotain pahasti pielessä kun lisääntyminen vähenee liian paljon 😉
Onhan se oleellisesti eri asia jos jossakin alemman yhteiskuntaluokan perheessä on vaikka 5 lasta ja akateemisessa perheessä olisi vain 1–2 lasta. Jos jostain syystä olosuhteet huononisivat, niin todennäköisesti 5:n lapsen perheestä jäisi enemmän henkiin kuin 1–2 lapsen perheestä. Eli tätä taustaa vasten ajateltuna menestyminen on suhteellista.
Toisaalta nykyisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä ei voi suoraan verrata historiaan, koska nyt eletään poikkeuksellisia aikoja. On tapahtunut raju muutos yhteiskunnassa muutamien vuosikymmenien aikana ja muutos ei ole vielä ohi ja toisaalta myös ei ole ennakoitavissa tyytyvätkö ne jotka eivät menesty enää osaansa. Jos tulonjakomekanismi käy entistä epäedullisemmaksi seurauksena on, etteivät enää ns. heikompiosaiset tyydy katsomaan sivusta, heidän määränsähän silloin kasvaa. Mikäli tavallisille ihmisille ei enää löydy sellaista työtä, josta saa kohtuullisen toimeentulon, ollaan ongelmissa. Maailman talous on sairaassa tilassa, kun suurin osa tuotannosta valuu Kiinaan ja Intiaan. Tästä tulee koitumaan vakavat seuraukset.
Näille Soininvaaran mainitsemille sosiaalisille terveyseroille löytyy selitykset.
“Jotain kertoo se, että vaikka Suomessa tuloerot ovat pieniä, sosiaaliset terveyserot ovat tavallista suurempia. Säätykierto on toiminut tehokkaasti myös erottelemaan terveet hyviin asemiin ja sairaat huonoihin.”
Ne jotka ovat julkisen terveydenhuollon piirissä ovat käytännössä todella surkean perusterveydenhuollon asiakkaita. Ero on todella huikea, jos vertaa esimerkiksi työterveyshuoltoa ja julkisen sektorin terveydenhoitoa.
Itse olen tämän myös omalta kohdaltani havainnut, kun opiskeluaikana olin julkisen terveydenhoidon asiakas ja nyt sitten työterveyshuollossa. Toinen vanhemmistani jäi eläkkeelle ja putosi julkisen terveydenhoidon asiakkaaksi. Nyt jo ikä ihmisenä saa täysin kelvotonta terveyspalvelua. Voi vain kysyä onko se asiakkaan maksettavaksi tuleva osuus sellaisesta touhusta aivan liikaa sekin.
Ei ole mikään ihme jos terveyserot alkavat näkymään.
Julkisessa terveydenhoidossa pyritään puhumaan potilas vastaanotolta pihalle, jotta vältyttäisiin kustannuksilta. Työterveyshuollossa pyritään potilas hoitamaan kuntoon, jotta voi palata töihin. Tässä on se oleellinen ero näiden kahden välillä.
“Ei ole mitään tsaanssia (eng. chance) keskustella tästä, ellei määritellä ko. käsitteitä”
Säätykiertoa voidaan katsoa koulutuksen tai tuojen mukaan.
Tulojen mukaan tarkaastelu on epävarmempaa, silä tulot voivat vaihdella, mutta kerran hankittua koulutusta ei peruuteta.
Koulutuksen mukaan säätykierto on hidasta.
Jos isä on käynyt vain ammttikoulun tai ei ole ammattikoulutusta niin jälkeläisistä vain 10 % yltää korkeakoulututkintoon.
Jos taas isä on korkeakoulutettu nii 80 % jälkeläisistä yltää korkeakoulututkintoon.
Älykkyydellä ei ole suurta merkitytsä, sillä korkeakouluetttujen jälkeläisistä myös tyhmimmästä merkittävä % suorittaa korkeaoulututkinnon
Sen sijaan duunarin lapsista huippuälykkäistäkin vai 40 % yltää korkeakoulututkintoon
Tomi Ahti kirjoitti 23.5.2009 kello 12:48
“Ylimpään luokkaan usein kasaantuu taloudellisten pääomien lisäksi myös kulttuurisia ja ainakin sosiaalisia pääomia.”
Jep. Esitetyt näkökulmat rikkaista kulttuurin- ja taiteentuntijoista, jotka omaavat hyvät sosiaaliset taidot lienee stereotypiaa, joista vain joku tai jotkut ominaisuudet toteutuvat yläluokan yksittäisessä edustajassa, mutta Tomin kuvaamien pääomakasautumien ansioista ne kuvaavat ja määrittelevät yläluokkaa yleisesti.
Näin ko määritelmää voisi hahmotella kehäteorian tyyliin “yläluokka on se kulttuurisesti ja ajallisesti arvostettujen pääomien eliitti, joka muodostaa yhteiskunnan sosiaalisen hierarkian ylimmän väestönosan :)” Leikki leikkinä, mutta luulen että ainakin itse olen ajautunut vähän sivuun Osmon originaalista pohdinnasta, jossa yläluokan käsitteen yksityiskohtainen määrittely ei ehkä ollut se keskeinen asia.…
Osmo:
“Mikä säätykiertoa hidastaa. Miksi vanhempien koulutusaste määrää aiempaa selkeämmin lasten sen, kuinka pitkälle lapset opiskelevat?”
Lahjakkuus, kasvuympäristö roolimalleineen, sosiaalisine verkostoineen ja arvomaailmoineen voivat olla osaltaan selittäviä tekijöitä.
Itse ajattelisin että vauraassa postmodernissa yhteiskunnassa säätykiertoa hidastaa (ainakin aluksi) yhteiskunnan moniarvoistuminen ja keskiluokan (talouden) kasvu. Postmodernille yhteiskunnalle ja postmoderneille ihmisille on ominaista individualismin ja yksilön korostaminen, vapautuminen sosiaalisista siteistä, elämäntyylien ja yhteiskunnan fragmentoituminen, haluttomuus sitoutua aatteisiin ja yhteisöihin sekä suurempi epävarmuuden ja kaaoksen sietokyky (lainaus :http://www.cs.jyu.fi/el/tjtc75_02/PDF/Luento8.pdf). Tämän seurauksena yläluokan määrittely on aikaisempaa monimutkaisempaa ja veikkaisin, että arvostettujen pääomien monimuotoisuus on samalla kasvanut.
Kun samaan aikaan keskimääräinen varallisuus on kasvanut (http://www.tilastokeskus.fi/til/vtutk/2004/vtutk_2004_2006-05–09_tie_001.html), niin tilaa erilaisille vaihtoehdoille on tullut sekä yhteiskunnan moniarvoisuuden, että taloudellisen liikkumavaran kautta.
Keskimääräinen varallisuus on pitkään vain kasvanut ja vanhemmat ikäluokat ovat vaurastuneet selvästi enemmän kuin nuoret (http://www.tilastokeskus.fi/til/vtutk/2004/vtutk_2004_2007-04–12_tie_002.html). Toisaalta taas ikäluokat ovat erikokoisia ja keskimääräinen lapsimäärä alle 2 (muistaakseni 1,7), eli perinnön jakajia on vähemmän ja jaettavaa enemmän.
Oletuksella että em pohdinnassa edes joku pitäisi paikkaansa, voidaan miettiä että vaikka varallisuuden kasvu ei yleisesti ottaen nosta keskiluokkaisia yläluokkaan (koska yläluokan määrittely ei sitä mahdollista) , niin luoko elintason kasvu mahdollisuuden määritellä yläluokkaa jatkossa moniarvoisemmin? Jos arvostettujen pääomien monimuotoisuus kasvaa, niin yläluokkaan voisi tulevaisuudessa nousta yhä erilaisimmista taustoista, joka osaltaan voisi nopeuttaa säätykiertoa?
“Keskimääräinen varallisuus on pitkään vain kasvanut ja vanhemmat ikäluokat ovat vaurastuneet selvästi enemmän kuin nuoret ”
Varakkaiden määrä suhteessa koulutettuihin on kuitenkin pieni. joten koulutus ja varallisuus korreloi vain kun katsotaan vähän keskiarvon ylä/alapuolella olevia.
Rikkaita eli omaiuus yli miljoona dollaria on vain n 9 miljoonaa ja todella rikkaita , omaisuus yli 30 miljoona dollaria n 80000 .
Näiden joukossa tauatsta ovat kirjavia, eikä yhtäläisyyttä koulutukseen voi vetää.
Se on merkittävää, että suurimmalla osalla omaisuus on perittyä.
“En pääse lukemaan niiden nobelistiesi tutkimuksia, joten en pysty niistä enempää sanomaan. Käteen amerikkalaiselle tulee joka tapauksessa tuloja enemmän, ja sitä saa sitten itse päättää, mihin ne käyttää. ”
Tämäkään ei pidä tarkasti otten paikkansa, USA:n valtion budjetti on suuri ja valtio kerää rahaa per asukas suurin piirtein saman verran kuin Suomenkin valtio. Sen lisäksi hallinto on raskas : Osvaltoilla on oma verotuksensa ja kunnilla omansa.
Lisäksi peritään eläke‑, työttömyys ja sosiaaliturvamaksuja, joten vero nousee helposti 40 %:iin eli 33 % valtion veroa, osavaltion veroa n 7% (vaihtelee 0–15 %), eläkemaksua 6,5 %, työttömyys-ja sairausvakuutusmaksua 3 % ja kirjavat kunnallisverot vielä päälle
Tähän pitää lisätä vielä korkea kiinteistövero, n nelinkertainen Suomeen verrattuna eli n 4 % asunnon verotusarvosta
Tomi Ahti sekoittaa nyt itse käsitteitä. Perusteltu usko (kaksostutkimukset, adoptiotutkimukset, älykkyyden tutkimus, tutkimus eri alojen älyllisistä vaatimuksista jne.) perinnöllisen/synnynnäisen älykkyyden keskeiseen merkitykseen säätykierrossa ei vielä itsessään ole sosiaalidarwinismia. Tomi Ahti käyttää tuota halpahintaista leimaa ja sitten näyttää ottavan herneen nenään kun siitä huomautetaan. Sosiaalidarwinismiin liittyy tuosta perinnöllisten tekijöiden merkityksestä vedettyjä moraalisia, sosiaalisia ja poliittisia johtopäätöksiä.
Kyseessä on kaksi hyvin eri asiaa. Perintötekijöiden merkitys itsessään on tieteellinen, ei moraalinen kysymys. Sen vastaukseen ei moraalilla voi vaikuttaa, se on mitä se on. Tästä vastauksesta johdettavien päätelmien, näkemysten ja yhteiskunnallisten mallien kohdalla on sitten kyse moraalista.
Jos säätyjako ei ole riippuvainen geeneistä, tarvitaan keppikannustimet, jotta laiskurit ahkeroi, ja jos kyse on ympäristötekijöistä, tarvitaan keppikannustimet, jotta laiskurit ahkeroi.
“Jos säätyjako ei ole riippuvainen geeneistä, tarvitaan keppikannustimet, jotta laiskurit ahkeroi, ja jos kyse on ympäristötekijöistä, tarvitaan keppikannustimet, jotta laiskurit ahkeroi.”
Suomessa oli keppikannsutimet käytössä 70-luvulla ja Vihreät ovat ajaneet samanlaista pakkotyömallia Cronbergin johdolla.
Se osoittautui vain jo 70-luvulla kalliiksi ratkaisuksi eikä rahat enä riittäneet kepitykseen .
Armeija on hyvä esimerkki kepityksestä, jokainen lintsaa heti kuin silmä välttää
Tämäkään ei pidä tarkasti otten paikkansa, USA:n valtion budjetti on suuri ja valtio kerää rahaa per asukas suurin piirtein saman verran kuin Suomenkin valtio. Sen lisäksi hallinto on raskas…
Wikipedian mukaan Suomen kokonaisveroaste on 43,5, USA:n 28,3. USA:n BKT per capita on kymmeniä prosentteja suurempi kuin Suomen. En oikein ymmärrä, miten voidaan päätyä johtopäätökseen, ettei amerikkalainen palkansaaja saisi käteensä selvästi suurempaa summaa kuin suomalainen. Lisäksi pitäisi siis vertailla samanlaisia ryhmiä, esim. suomalaisia amerikansuomalaisiin/-skandinaaveihin eikä kaikkiin amerikkalaisiin.
“mukaan Suomen kokonaisveroaste on 43,5, USA:n 28,3. USA BKT per capita on kymmeniä prosentteja suurempi kuin Suomen. ”
Verotus poikkeaa maittain niin paljon toisistan, etteivät veroasteet ole kovinkaan vertailukelpoisia .
Esim USA:ssa yritykset maksavat tervydenhoitomenoista n puolet , mutta noita henkilösivukuluja ei lasketa veroasteeseen, koska ne ovat ns vapaaehtoisia maksuja.
Mikäli ne lasketaan mukaan niin veroaste nousee heti 6–7 %
Mikä ihmeen oletus on että vain korkekoulututkinto vie ihmisen pois alaluokasta? Omista koulukavereistani moni joka meni amikseen pyörittää nyt erilaista korjaamo‑, rakennus‑, kuljetus jne firmaa, tienaa ihan kivasti, ja työtehtävät yhtä vaativia kuin akateemisen puolen koulutuksella.
Wider-instituutin v. 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan aikuisen keskimäärin omistama varallisuus on Japanissa 181.000 dollaria, USA:ssa 144.000, Saksassa 90.000, Ruotsissa 80.000 ja Suomessa 39.000. Keskimääräinen aikuinen amerikkalainen omistaa siis 3,7 kertaa enemmän kuin suomalainen.
Kuten jo ehdittiinkin muiden toimesta todeta, tässä laskelmassa katsotaan keskiarvoa. Oikean kuvan yhteiskunnasta antava tekijä, jota tässä pitäisi katsoa, on kuitenkin mediaani — siis se, missä tulo- ja omaisuushaitarin kohdassa on yhtä monta köyhempää kuin rikkaampaa asukasta. Yhdysvaltain asukkaiden varallisuusarvojen keskiarvoa vetää ylöspäin mittaamattoman rikkaan eliitin muodostama häviävän pieni yläluokka, joka samaan aikaan painaa mediaania täsmälleen päinvastoin juuri alaspäin.
Nimenomaan mediaani kuvaa tässä keskustelussa käsiteltyä ilmiötä eli keskiluokan taloudellista tilannetta — se mittaa sitä, millainen taloudellinen asema on niillä, jotka ovat aivan kirjaimellisesti täsmälleen yhteiskunnallisen hierarkian keskellä. Keskiarvojen laskeminen sen sijaan päinvastoin salaa tämän tilanteen. Jos tuntee lainkaan tilastotieteen alkeellisimpiakaan alkeita, tietää silloin, että jos jos jakauman sisältämissä arvoissa on niin rajua hajontaa kuin USA:n tulohaitarissa, niin jakauman keskikohtaa ei voida mitata aritmeettisella keskiarvolla vaan ainoastaan mediaanilla. Ei tarvita edes lukiotason osaamista, vaan peruskoulun matematiikka riittää.
Samankaltaisten alkeellisten älyllisen epärehellisyyden muotojen päällä lepäävät myös minulle aiemmin mainostetut Johan Norbergin kirjoitukset, joista olen kyllä selvillä.
Suomessa tulo- ja sosiaaliset erot ovat niin pieniä, että sosiaalinen nousu on usein näennäistä; toisin on USA:ssa.
Itse linkittämässäni tutkimuksessa ei mitattu mitään sosiaalisia eroja tai tuloeroja vaan vanhempien ja lasten tulotason välistä korrelaatiota. Ja kuten todettu, se havaittiin USA:ssa kaksinkertaiseksi Pohjoismaihin verrattuna.
Wikipedian mukaan Suomen kokonaisveroaste on 43,5, USA:n 28,3. USA:n BKT per capita on kymmeniä prosentteja suurempi kuin Suomen. En oikein ymmärrä, miten voidaan päätyä johtopäätökseen, ettei amerikkalainen palkansaaja saisi käteensä selvästi suurempaa summaa kuin suomalainen.
Tietenkin siten, että tämän suu vaahdossa ylistetyn alemman veroasteen vastapainona yhdysvaltalainen veronmaksaja joutuu maksamaan omasta pussistaan lukemattomat sellaiset normaalille elämälle enemmän tai vähemmän välttämättömät palvelut, jotka Suomessa rahoitetaan juuri sen korkeamman veroasteen muodostavista verovaroista. Opinnot kunnollisessa yliopistossa maksavat satoja tuhansia; nelihenkisen perheen sairausvakuutus maksaa moninkertaisesti kahden työssäkäyvän aikuisen Suomessa maksamiin sairausvakuutusmaksuihin verrattuna; ja niin edelleen. Esimerkiksi pelkkä yhden lapsen päivähoitopaikka voi maksaa helposti 700‑1000 dollaria kuukaudessa tai enemmänkin — Suomessa korkeintaan parisataa euroa.
Lisäksi voisi tietenkin mainita myös sellaisen pikkuseikan, että valtionvelka asukasta kohti on Suomessa alle 10 000 euroa ja sitä on viime vuodet maksettu taukoamatta pois, kun taas USA:ssa se on yli 25 000 euroa ja sitä otetaan jatkuvalla syötöllä lisää. Tämäkin on suoraa seurausta ylistetystä alemmasta veroasteesta: jos valtion kassassa ei ole rahaa, se ei voi lyhentää velkojaan. Lapset ja lapsenlapset korottakoot sitten veroja, kunhan vain nykysukupolven ei tarvitse.
Kuten jo ehdittiinkin muiden toimesta todeta, tässä laskelmassa katsotaan keskiarvoa. Oikean kuvan yhteiskunnasta antava tekijä, jota tässä pitäisi katsoa, on kuitenkin mediaani
On totta, että mediaani antaa paljon paremman kuvan, niinpä kaivoinkin esiin Widerin julkaiseman “Personal Wealth From a Global Perspective” ‑kirjan (laittomana PDF:nä, löytynee Googlella). Sen mukaan (taulukko 2.1) amerikkalaisten mediaanivarallisuus oli 96.500 dollaria vuonna 2001, Suomessa 51.000 dollaria vuonna 1998. Korostan taas, että väestöerot täytyy ottaa huomioon. Tämän mukaan Amerikassa valkoisten kotitalouksien varallisuus on noin 11-kertainen latinokotitalouksiin verrattuna ja lähes 15-kertainen afroamerikkalaisiin talouksiin verrattuna. Mustia ja latinoja on lähes 30 prosenttia USA:n väestöstä, joten heidän köyhyytensä vaikuttaa suuresti kaikkien amerikkalaisten mediaanivarallisuuteen (Suomen pikkuriikkiset ei-valkoiset vähemmistöt lienevät hyvin köyhiä myös).
Tietenkin siten, että tämän suu vaahdossa ylistetyn alemman veroasteen vastapainona yhdysvaltalainen veronmaksaja joutuu maksamaan omasta pussistaan lukemattomat sellaiset normaalille elämälle enemmän tai vähemmän välttämättömät palvelut, jotka Suomessa rahoitetaan juuri sen korkeamman veroasteen muodostavista verovaroista.
Kuka tässä keskustelussa on ylistänyt Amerikan järjestelmää? En ainakaan minä. Tunnut käyvän kuumana kuin hellankoukku tästä kysymyksestä. Rauhoitu.
Pointtini on yksinkertaisesti, että Amerikan keskiluokka elää materiaalisesti vauraammin kuin suomalainen. Nähdäkseni tämä on totta ja johtuu Amerikan korkeammista tuloista ja varallisuudesta ja matalammasta hintatasosta. Suurimmat erot ovat varmasti lapsettomien kohdalla.
Lisäksi voisi tietenkin mainita myös sellaisen pikkuseikan, että valtionvelka asukasta kohti on Suomessa alle 10 000 euroa ja sitä on viime vuodet maksettu taukoamatta pois, kun taas USA:ssa se on yli 25 000 euroa ja sitä otetaan jatkuvalla syötöllä lisää. Tämäkin on suoraa seurausta ylistetystä alemmasta veroasteesta: jos valtion kassassa ei ole rahaa, se ei voi lyhentää velkojaan. Lapset ja lapsenlapset korottakoot sitten veroja, kunhan vain nykysukupolven ei tarvitse.
Ei Suomi ole juurikaan maksanut velkaa pois. Vuonna 1989 valtionvelkaa ei ollut oikeastaan ollenkaan, vuonna 1995 sitä oli 60 miljardia euroa ja nyt 57,5 miljardia euroa. Korkoja ollaan makseltu pois. Parempiakin kohteita verovaroille olisi ehkä ollut. Katainen on ennustanut, että seuraavan neljän vuoden aikana Suomen valtionvelka kaksinkertaistuu, jolloin sitä on suhteessa BKT:hen saman verran kuin Yhdysvalloissa nyt. Esim. Portugalilla, Italialla ja Belgialla on tälläkin hetkellä BKT:hen nähden enemmän velkaa kuin USA:lla, joten ei se velkaantuminen ole jenkkien järjestelmän erityisominaisuus. Vielä vuonna 2007 USA:lla oli velkaa 37 prosenttia BKT:stä, eli samaa tasoa kuin Suomella nyt.
Tommilla oli ihan validia kritiikkiä USA:sta, mutta yksi pieni korjaus tuohon velka-asiaan.
USA:n julkisen sektorin velkataakka on toki n. 37 000 dollaria (eli 26 000 euroa) per capita, mutta tästä vain vähän reilu puolet on “oikeaa” velkaa, loppu velasta on FED:in holvissa paperina, jolla ei ole mitään oikeaa merkitystä. Se on siis setelirahaa, jota FED on painanut ja merkinnyt kirjoihin “velaksi”.
Suomessa valtion velkataakka noussee lähiaikoina 80–90 miljardin euron tuntumaan, ja koska se on kaikki ns. oikeaa velkaa, suomalaisilla on suunnilleen samanasuuruinen velkataakka edessään kuin amerikkalaisilla. Velkaa ei voida lisäksi kuitata painamalla rahaa (kuten USA voi tehdä FED:in kautta) ja lisäksi velasta todennäköisesti suurempi osa tulee olemaan ulkomaanvelkaa.
Näistä menestyneisyystekijöistä ei voi aliarvioida persoonan merkitystä. Nykyään jotkin eri persoonatyypit voi käsittääkseni jo havaita aivokuvauksissa ja tämä tulee olemaan seuraava suuri asia tietomme älykkyydestä lisäksi. On totta, että eri persoonatyypit pärjäävät eri aloilla. Esimerkiksi tieteen tekijät, toimitusjohtajat, taitelijat ja poliitikot ovat keskimäärin kaikkia erilaisia. Lisäksi vaikka olisi kuinka älykäs, joku ADHD voi olla este menestymiselle elämässä ainakaan keskimääräsitä paremmin.
Näistä luokkaeroista…ehkä joku haluaisi lukea seuraavan kirjan Amerikan luokkajärjestelmästä”
Luulisin, että esimerkiksi Paris Hiltonia ei monista juhlista heitetä ulos. Ja vaikka Elinan kuvaama “yläluokka” saattaakin olla sivistynyttä, jos heillä ei ole todella paljon rahaa, kuuluisuutta tai valtaa, he ovat aika merkityksettömiä lukuunottamatta sitä että jotkut akat kuolaavat aatelisarvojen perään.
Minä olen aina ihmetellyt miten arvostettuja näyttelijät ovat USA:ssa. He ovat aina eturivissä oli kysymys sodan tai ilmastonmuutoksen vastustamisesta. Heidän mielipidettään kysytään joka asiasta. Suomessa ketään ei kiinnosta mitä joku näyttelijä ajattelee (mikä on aivan oikein :D).