tcrown: Joo nyt tuo ero tuli selväksi ja se onkin hyvä jaottelu silloin, kun pohdimme valtion roolia “hyväntekeväisyydessä”.

“Vaihtoehto 1 ei toimi, joten joudutaan kokeilemaan vaihtoehtoa 2, jonkunlaisia yhteenliittymiä.”

Oon tästä vähän eri mieltä. Kyllä yksittäinenkin ihminen voi auttaa ilman, että heittää lantteja kerjäläisille. Toki kuten melkein missä tahansa inhimillisessä toiminnassa, paremman tuloksen saa, jos organisoituu yhdessä työskentelemään tavoitteidensa eteen, mutta tämä ei ole mikään katukerjäämisen erityispiirre.

“Kyllä. Tätä rangaistusmekanismia taidetaan ammattikielellä kutsua valtioksi. (en hyväksy, että fyysisellä tai henkisellä väkivallalla uhkaamisella olisi eroa.)”

Toki valtio voi olla tämä rangaistusmekanismi, mutta mielestäni se on aika kovakourainen tähän tarkoitukseen. Uskon, että ihmisten vapaaehtoisesti organisoima hyväntekeväisyys pystyy suhteuttamaan rangaistuksen paremmin “rikokseen”. Minusta on aika kohtuutonta, että jos ei halua auttaa heikommassa asemassa olevia, niin pahimmassa tapauksessa joutuu vankilaan. Heikompien auttaminen ei ole mikään velvollisuus vaan se on jokaisen oma päätös, joka perustuu subjektiivisiin arvoihin. Jos taas jättäytyy vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden ulkopuolelle joutuu jossakin määrin eristetyksi sosiaalisesti ja voi kärsiä taloudellisesti, mutta yksilön itsemääräämisoikeutta ei loukata.

Noin yleensä itsemääräämisoikeuden riisto on mielestäni hyväksyttävää ainoastaan rangaistuksena muiden itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta.

“Erityisesti, ei ole tietääkseni yhtäkään esimerkkiä, jossa köyhien perusturva olisi taattu vapaaehtoisesti ennen kuin valtio on ottanut asian hoitaakseen.”

Vapaaehtoisessa hyväntekeväisyydessä on tietysti se piirre, että se ei ikinä ole taattu, koska se perustuu yksilöiden vapaisiin päätöksiin. He voivat aina päättää toisin.

Kuitenkin kaikissa yhteisöissä on aina pidetty huolta heikommista vaikka valtio ei olisikaan ottanut asiaa hoitaakseen.

“Ja nimenomaan demokraattisissa valtioissa tuo perusturva on kuitenkin syntynyt, joten on selvää, että useimmat ihmiset tuollaista perusturvaa haluavat maksaa.”

Demokraattisessa valtiossa suurin osa haluaa maksaa tulonsiirtoja, jos muutkin pakotetaan maksamaan, tai toisin sanoen kun rahat on otettu kansalaisilta suurin osa ihmisistä haluaa käyttää ne perusturvaan. Tämä on eri asia kuin se, että useimmat haluavat maksaa perusturvaa.

“No eihän tuo antajan hyvinvointi kakkosmotivaatiossa missään tapauksessa ole lineaarinen annetun/saadun rahamäärän funktio.”

Totta. Tajusin tämän hetkinen kommenttini lähettämisen jälkeen. Joka tapauksessa on aika vaikea saada tietoa siitä miten ihmiset saavat tyydytystä heikompien aseman paranemisesta, jos ei käytetä markkinamekanismia.

“Sen jälkeen kun perusturva on taattu, lisäeuroja antamalla ei enää hyvinvointia saa.”

Olettaako tämä nyt, että jos sinä et antaisi rahaa, niin sen avun kokonaissumma pysyisi kuitenkin muuttumattomana? Minusta tämä on epärealistista. Pitäisi tarkastella marginaaleja, kuka jää ilman vuohta, koulupukua, ruokaa, vaatteita, jos sinä et antaisi rahaa hyväntekeväisyyteen ja miten paljon sinä saat tyydytystä näiden puutteiden lievittämisestä?

solenoidi: En toki luule, että kukaan valehtelee onnellisuustutkijalle. (Tai jos valehtelee, niin tämä valehtelu on jakautunut suunnilleen samalla tavalla kaikissa ryhmissä, eikä siten vaikuta tuloksiin.)

Minä väitän, että mahdollisimman onnelliseen elämään pyrkivä esim. kyselyssä onnellinen vastauksen antanut jamaikalainen olisi valmis vaihtamaan paikkaa barbadoslaisen kyselyssä onnetton vastauksen antaneen kanssa. Toisin sanoen hän olisi siis onnellisempi onnettomana barbadoslaisena kuin onnellisena jamaikalaisena.

Muuttoliike mittaa (vaikkakin hyvin epätarkasti) maiden onnellisuutta, koska suurin osa ihmisistä pyrkii olemaan mahdollisimman onnellisia ja ihmisillä on suuret kannustimet olla tietoisia siitä missä he voisivat olla onnellisimmillaan. Nämä onnelliset jamaikalaiset pyrkivät muuttamaan Barbadokselle, mutta onnettomat barbadoslaiset eivät pyri muuttamaan Jamaikaan.

Suosittele: 0

Itsekin valitit että muuttamiseen liittyy valtavia kuluja ja että ihmisillä ei ole kunnollista tietoa uudesta maasta ennen kuin he ovat siellä. Nämä kaikki vääristävät mittausta. Miksi siis intät että muuttoliike, johon liittyy häiriötekijöitä ja kuluja, on parempi mittari kuin suora kysymys, johon ei liity häiriötekijöitä tai kuluja?

Suosittele: 0

Tottakai usein nämä menevät päällekkäin, eivätkä missään tapauksessa ole toisensa poissulkevia. Hyväntekeväisyydellä on useita motiiveja, ja jaottelin ne nyt kahteen, hyvä mieli auttamisesta, ja hyvä mieli tuloksista. Itse en juuri koskaan saa hyvää mieltä tuntemattomien auttamisesta, mutta tuloksista saan. Verojen maksaminen tuntuu pahalta, mutta niiden tulokset (osittain) hyvältä. Lähempien ihmisten auttaminenkin taas on ihan mukavaa.

“Eli siis jos ihmiset eivät halua nähdä kerjäläisiä he eivät voi heittää niille lantteja vaan heidän on autettava heikompiosaisia jotenkin muuten kun heittämällä lantteja kerjäläisille. (Esim. antamalla rahaa taholle, joka jakaa ruokaa, vaatteita yms.)”

Juuri niin kuin sanoin. Vaihtoehto 1 ei toimi, joten joudutaan kokeilemaan vaihtoehtoa 2, jonkunlaisia yhteenliittymiä.

“mutta tähän yhteenliittymään kuuluvat voivat rangaista sen ulkopuolelle jääviä niin, että kenenkään ei ole rationaalista lipsua, joten en usko, että ennemmin tai myöhemmin tällainen järjestelmä kaatuisi. Muista, että ihmiset ovat valmiita rankaisemaan muita käytöksestä, joka vahingoittaa yhteisöä vaikka tästä rankaisemisesta koituisi kustannuksia.”

Kyllä. Tätä rangaistusmekanismia taidetaan ammattikielellä kutsua valtioksi. (en hyväksy, että fyysisellä tai henkisellä väkivallalla uhkaamisella olisi eroa.)

“Minusta vaikuttaa kuitenkin, että joko ykkösluokan motiivi on aika merkittävä tai sitten vapaat markkinat ovat onnistuneet ratkaisemaan freeraidauksen ongelman, koska yksityistä hyväntekeväisyyttä on harjoitettu maailman sivu ja näin tarjouttu apua heikommassa asemassa oleville tai niin kutsuttuja public goodseja koko väestölle.”

Ykkösluokan motiivi on totta kai se näkyvämpi, ja sitä on paljon. Sillä voidaan tehdä liiketoimintaa, sitä voidaan myydä, ja usein lahjoittajat haluavat, että heidän lahjoituksestaan kuullaan. Ja lahjoitus, joka perustuu lahjoittajan ykkösmotivaatioon, ei ole vapaamatkustusongelman kohteena (tämä on se merkittävä ero ykkös- ja kakkosmotivaation välillä). Kakkosluokan motiiviin liittyvät asiat ovat hiukan tylsempiä, kalliimpia ja vaikeampia ja ne onkin jätetty usein valtion huomaan (koska muuten ne eivät toteutuisi). Esimerkiksi kehitysapu (niin yksityinen kuin valtionden välinen) on käytännössä pelkästään ykkösluokan motiiviin pohjautuvaa. Halu auttaa on hirveä, mutta tuloksilla ei ole niin väliä. Lopputulos lienee kaikille selvä. Kehitysapu ei ole kertaakaan onnistunut nostamaan yhtäkään valtiota jaloilleen. Länsimainen sosiaaliturva on usoakseni enemmän kakkosmotiiviin pohjautuvaa. Erityisesti, ei ole tietääkseni yhtäkään esimerkkiä, jossa köyhien perusturva olisi taattu vapaaehtoisesti ennen kuin valtio on ottanut asian hoitaakseen. (Jos olisi, valtio tuskin olisi alkanut sitä vapaaehtoisesti tekemään.) Ja nimenomaan demokraattisissa valtioissa tuo perusturva on kuitenkin syntynyt, joten on selvää, että useimmat ihmiset tuollaista perusturvaa haluavat maksaa.

“Jos saa mielihyvää siitä, että heikompiosaisten asema parantuu, niin tätä ei voi freeraidata, koska jos itse ei auta, niin niiden heikompiosaisten asema, joka olisi parantunut tämän avun seurauksena jää ennalleen. Eli siis tätä “hyödykettä” ei tarjota samaa määrää riippumatta päätöksestä osallistua tai freeraidata.”

No eihän tuo antajan hyvinvointi kakkosmotivaatiossa missään tapauksessa ole lineaarinen annetun/saadun rahamäärän funktio. Sen jälkeen kun perusturva on taattu, lisäeuroja antamalla ei enää hyvinvointia saa. Päinvastoin, jos minun rahoillani joku saisi ostettua hiukan isomman moottorin uuteen mersuunsa, niin hyvinvointini olisi negatiivinen. Eli saman tien kun muut ovat saaneet perusturvan maksettua, minun kannattaa vapaamatkustaa. Ja voipa se olla, että hyvinvointini on luonteeltaan binäärinen. Jos on ihmisiä, joiden perusturva ei ole turvattu, hyvinvointini on 0, ellei, 1. Tällöin minulla ei käytännössä koskaan ole motivaatiota antaa rahaa köyhille vapaaehtoisissa malleissa, mutta silti kannatan kollektiivista pakollista mallia.

Suosittele: 0

Tietysti idealisteilla on aina ollut oikeus olla välittämättä ns. todellisuudesta.

Suosittele: 0

Tämä on päätelty fiksusti näin: kysytään ihmisiltä ovatko he onnellisia, jos he vastaavat että ovat tästä päätellään, että he ovat onnellisempia kuin ihmiset, jotka vastaavat, että eivät ole onnellisia. Sitten vain etsitään oman poliittiseen ideologian hyvänä pitämiä asioita, josko joku näistä olisi yhteinen suurimmalle osalle “onnellisemmista” ja kun löydetään joku yhteinen asia niin väitetään onnellisuuden johtuvan tästä.

Politiikkasuosituksen voikin sitten vetää suoralta kädeltä: lisää veroja!

“It all comes down to what you get in return.”

Vai hetkinen… johtuuko kaikki sittenkin vain siitä, että meillä on niin pirun rehelliset ja hyvät poliitikot ja virkamiehet?!

Suosittele: 0

http://www.marketwatch.com/story/the-happiest-places-on-earth-are-heavily-taxed?siteid=rss

Tanska, Alnakomaat ja Suomi kolmen kärki:

“The Organization for Economic Cooperation and Development says people in Denmark, Finland and the Netherlands are the most content with their lives. The three ranked first, second and third, respectively, in the OECD’s rankings of “life satisfaction,” or happiness.

There are myriad reasons, of course, for happiness: health, welfare, prosperity, leisure time, strong family, social connections and so on. But there is another common denominator among this group of happy people: taxes.

Northern Europeans pay some of the highest taxes in the world. Danes pay about two-thirds of their income in taxes. Why be so happy about that? It all comes down to what you get in return.
By Thomas Kostigen, MarketWatch”

Suosittele: 0

“Jokainen antaa sen verran, että saa mitä haluaa. Jos taas ei ole valmis antamaan sen vertaa, että saisi jotain haluamaansa, niin ei oikeastaan halua tätä. Ei minusta voi sanoa, että haluaa vaikka huvijahtia ja on valmis maksamaan siitä satasen. Haluaminen tarkoittaa sitä, että on valmis luopumaan siitä kustannuksesta.”

Sinusta siis ei ole mitenkään mahdollista, että kukaan voisi oikeasti tarvita jotain jota ei kykene avoimilla markkinoilla hankkimaan?

Esimerkiksi kukaan ei ole maailman historiassa koskaan ollut niin varaton ja vaivainen, että olisi kuollut siihen? Ei kukaan?

Tuo sinun “haluamisen” määritelmäsi on idioottimainen kehäpäätelmä. Sen mukaan vain ne joilla on varaa, voivat haluta mitään. Mitä hyötyä tuollaisesta määritelmästä on? Vastaako se kenenkään arkikäsitystä mitä se sana tarkoittaa vai keksitkö sen vain että teoria näyttäisi paremmalta?

Olisi minustakin hemmetin kiva jos äärimmäinen itsekkyys olisi sama asia kuin äärimmäinen altruismi ja etsimällä lyhytnäköisesti etuja itselle samalla autettaisiin kaikkia muita maksimaalisen tehokkaasti, mutta valitettavasti se on sen luokan mielikuvitusskenaario että kommunismikin tuntuu sen rinnalla järjen riemuvoitolta. Sehän sentään on saatu toimimaan joissain erittäin pienissä, erittäin homogeenisissä kyläyhteisöissä. Kuvailemaasi äärimmäistä anarkokapitalismia sen sijaan ei ole koskaan saatu toimimaan missään (ole hyvä ja heitä vastaesimerkkejä jos pystyt). Se on tuhoutuneiden valtioiden tila, joista aina siirrytään verenvuodatuksen jälkeen johonkin muuhun yhteiskuntamuotoon, yleensä hirmuiseen tyranniaan.

Suosittele: 0

Se mitä tarkoitin oli yksinkertaisesti se mitä sanoin: omistusoikeus ei ole luonnollinen ilmiö vaan jotain jonka ihminen on keksinyt päästään, yksi sopimus miljoonien muiden joukossa, kaikilla sama tarkoitus: tehdä väkivaltaa tarpeettomammaksi.

Pointti: Se ei ole mitään sellaista että sitä kannattaisi palvoa. On lukemattomia muita oikeuksia, niiden joukossa monia tärkeämpiä kuin omistus. Esimerkiksi ihmisen oikeus elää on valtavasti tärkeämpi kuin kenenkään oikeus omistaa mitään (muunmuassa siksi että kuka tahansa turvautuu väkivaltaan jos hänen henkeään uhataan), ja jos ja kun ne ovat ristiriidassa, on täysin oikeutettua varastaa henkensä pitimiksi.

Mitä olen postauksiasi lukenut, sinulle tuntuu omistusoikeus olevan jokin maaginen pyhä toteemi jonka varaan kaikki muu on rakennettu, ja se on sanalla sanoen typerää. Jos minä omistan ruokaa jota en anna sinulle mistään hinnasta enkä millään ehdoilla, sinä omistat aseen ja olet kuolemassa nälkään, kumman sinä oikeasti teet? Ryöstät minut vai kuolet niille sijoillesi?

Tämä on tottakai karkea yksinkertaistus joka ei täsmälleen tässä muodossa esiinny enää nykymaailmassa, mutta periaatteet pysyvät samoina: kaikki muu kuin väkivalta on sopimuksia joiden tarkoitus on vähentää väkivallan tarvetta. Jos se tarve ilmenee, ilmenee myös väkivaltaa, vaikka miten jeesustelisi hienoilla teorioilla ja pyhillä periaatteilla.

- – -

Niin ja verot? Ne ovat vapaaehtoinen velvollisuus. Olemalla tämän maan kansalainen olet hyväksynyt sopimuksen jonka yksi pykälä on verojen maksu. Jos et maksa, syyllistyt sopimusrikokseen, jolloin palataan taas voimankäyttötilanteeseen… ja käy ilmi että kuuden miljoonan ihmisen yhteenliittymä pystyy käyttämään pirusti enemmän voimaa kuin kiukkuisinkaan yksilö.

Puheet exit costeista ovat pelkkää sumuverhoa. Ei yksityisilläkään markkinoilla tarjoilla asiakkaille hyviä vaihtoehtoja, vaan kauppiaille hyviä: asiakkaiden etua kunnioitetaan vain hammasta purren ja mahdollisimman vähän. Valtioiden välillä on yksinkertaisesti myyjän markkinat. Ei exit costien kohtuuttomuus kuulu mitenkään sisäänrakennetusti valtion luonteeseen vaan se on luonnollinen seuraus tämäntyyppisessä markkinatilanteessa.

Jos valtiot purettaisiin, niiden tilalle nousisi nopeasti jotain korvaavaa joka toimisi melkein täsmälleen samalla tavalla. Suuret yritykset toimivat jo nyt melkein samoin – ja yhtä tehottomasti – kuin pienet valtiot.

Suosittele: 0

Viitsitkö vielä kertoa jonkinlaiset perustelut tälle varsin epäintuitiiviselle idealle? Eli miten yksityinen monopoli, jolla ei ole edes teoriassa mitään velvollisuuksia kettän muuta kuin omistajiaan kohtaan, voisi toimia paremmin kuin valtio, jolla on lakisääteinen velvollisuus ainakin yrittää toimia kansalaistensa parhaaksi?

Valtio voi olla tehoton tai korruptoitunut kansalaisten auttaja, se on täysin totta, mutta yksityinen ei edes yritä auttaa ketään muuta kuin itseään. Yksityinen puoli on ikäänkuin sataprosenttisen korruptoitunut jo määritelmänsä vuoksi.

Suosittele: 0

Yritykset eivät anna tietoja organisaatiostakaan esim omanikaa ei anna ulos edes henlöitten puhelonumeroja, ei tarkkoja organisaatiokaavioita , ei mitään yksityiskohtaista tietoa.
Kun henkilökunta on piilossa niin tutkijat eivät edes osaa tavoitella henkilöitä, joilla voisi olla tietoa joltain erityisalueelta

Suosittele: 0