Artikkelin Islamin haaste 4: fundamentalismi ja viha länttä kohtaan kommentit

Kirjoittaja: Sami Mäkinen

Sami Mäkinen — Wed, 21 Oct 2009 16:07:25 +0000

Monenmoista keskustelua on tässä nähty edellä..
Islam ei ole uhka jos me länsimaalaiset saamme
puhua siitä avoimesti, vaikka torilla isoista
kaiuttimista. Eli meillä on saanut jo vuosikymmeniä
puhua kaikesta ilman fyysistä uhkaa, tai pelkoa
jonkun ryhmän ääriteoista. Näin pitää jatkua myös
tulevaisuudessa. Kaikilla on lupa puhua ja arvostella faktojen ja jopa mielikuvien puolesta
asiosta ilman loukkaavaa sävyä. Hollannissa asiat
ovat menneet mielestäni huonoon suuntaan.. siellä
on ollut tapaus jossa naisten oikeuksista Islamilaisessa kulttuurissa dokumenttia tehnyt
mies mestattiin kadulle. Kuka meistä haluaisi kuolla omassa vapaassa maassaan sillä että ajaa
ihmisoikeuksia ja kertoo faktoja videonauhalla?
Muutama esimerkki Euroopassa on saaneet monet
hieman varpailleen. Ääri-Islam noudattaa tarkimmin
koraania ja se on asia mitä monet eivät tiedä. Ovatko Islamin uskoiset valmiit luopumaan kaikesta
meidän lain ja esim Sharian lain ristiriitaisuuksista? On helppo syyttää ääriislamisteja, mutta he eivät tee muuta kuin noudata tarkasti Profeetta Muhamedin elämää ja
sitä, että koraanissa uudempi käsky kumoaa aina
vanhemman käskyn/ohjeen. Onko vain ajan kysymys
koska Suomessa ei enää uskalleta puhua Islamista
ääneen niin kuin mafiassa konsanaan? Tai Hollannissa.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Maija Toppila

Maija Toppila — Mon, 11 May 2009 19:16:58 +0000

Liityn keskusteluun tutustuttani siihen huoleen, jota yhdysvaltalaiset liberaalit tuntevat kristillisen fundalismin noususta. Kyse ei olisi vain kiihkouskovaisuudesta vaan päättäväisestä pyrkimyksestä poliittiseen valtaan. Lähtökohta on ideologia, jonka mukaan kristittyjen ei pidä odottaa Jeesuksen uutta tulemista vaan luoda Valtakunta jo maan päälle. Kriitikkojen mielestä USA:ssa on jo nyt rakennettu vahvistuva rinnakkaistodellisuus, jossa kaikki mediasta terveydenhoitoon ja koulutukseen on oikeaoppisten käsissä. Uskova voi heidän mukaansa elää täydellisessä lumemaailmassa, niin kattavasta järjestelmästä on kyse.
Muun muassa Pulitzer-palkittu journalisti Chris Hedges – kristittynä itseään pitävä liberaali – näkee tässä aggressiivisessä liikkeessä 20-30-luvun fasismia muistuttavia piirteitä ja varoittaa sananvapautta ja toleranssia vaalivia piirejä naiiviudesta.
Olen itse hämmentynyt, sillä silmiini ei ole osunut suomalaisia artikkeleita aiheesta – eikö tästä äärisuunnasta tiedetä, vai onko käynyt niin, että kun en ole “herännyt”, en ole huomannut.
Tässä yksi huolta kantava sivusto. Obaman kausi saattaa ja toivottavasti muuttaa tilannetta:
http://www.talk2action.org/story/2006/2/12/122655/088
Chris Hedgesin luento Who Are the American fascists löytyy tämän linkin alta:
http://video.google.com/videoplay?docid=-8117853208483879448

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Ari

Ari — Mon, 04 May 2009 11:38:08 +0000

AZ:lle

Tuntuu hukkaan menevän vaikka mitä faktaa toisi eteen niin osalle ihmisiä ei oman asenteen muutos ei yksinkertaisesti onnistu, viimeistään faktat kiistetään ottammalla esiin USA kortti ja toeamalla että USA teki sitä ja tätä ja Bushan oli omien sanojensa mukaan jumalan asialla… No. vaikka islamista tuntuukin otettavan aina esiin sen äärimuodot ja kiihkoislamilaisuus tulisi minusta myös valoittaa islamin perinteistä suvaisevaista ja historiallista puolta ja Youtubessa onkin tästä hyvä n. tunnin mittainen tietoisku a islamista ja sen rauhaomaisuudesta ja dokumentti sopii hyvin myös “islamiin palanneille”,islamiin kääntyneille oppimateriaaliksi eli Islam: Mitä lännen tulee tietää http://www.youtube.com/watch?v=sbLfpqBx2TU&feature=PlayList&p=3C7052B7ADA587B6&index=0&playnext=1

Suosittele: 0

Kirjoittaja: az

az — Mon, 20 Apr 2009 20:06:50 +0000

Islamismin käsitteestä; “Islamismi on joukko poliittisia ideologioita, joiden mukaan islam ei ole ainoastaan uskonto, vaan valtioita tulisi hallita islamin uskonnollisten arvojen ja islamilaisen lain mukaan. Islamistisiksi kutsuttavien liikkeiden skaala on laaja ja ulottuu militanteista radikaaleista eurooppalaisia konservatiiveja muistuttaviin puolueisiin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Islamismi

Wikipedia nyt ei yleensä ole luotettavin mahdollinen lähde, mutta tuo on mielestäni hyvin kuvattu.

Islamisteja on laidasta laitaan, yhteistä heille on usko islamin ylivaltapyrkimysten oikeutukseen.

Takfir wal-Hijran (muslimiveljeskunnasta irtautunut suuntaus) ideologiaa noudattavat saavat elää hyvinkin länsimaista elämää, mm. alkoholin käyttö on heidän ajattelussaan sallittua.

9/11 iskijöissä oli monia tämänlaisen ideologian omaksuneita, mm. Hampurissa perheidensä tuella opiskelleita rikkaiden arabisukujen poikia.

On väärin sanoa, että he eivät olisi viettäneet syvästi henkistä elämää, koska ilmiselvästi he olivat erittäin syvälle uskoonsa hautautuneita. Muuten tällaiset oman hengen uhraamiseen päättyvät jopa vuosia vievät suunnitelmalliset teot eivät ole mahdollisia. Vähemmän vakaumuksellinen saisi jossain vaiheessa mieleensä, että haluaa sittenkin elää.

Wahhabismin globalisaatiopyrkimyksiin varmasti liittyy vallan väärinkäyttöä, mutta epäilen, ettei kovin moni “ateisti” saisi sellaisesta taloudellisesta toiminnasta (kuten vaikkapa kukoistaneen egyptiläisen, aiemmmin liberaalin, elokuvateollisuuden ostaminen ja tukahduttaminen uskonnollisilla säädöksillä) merkittävää hyötyä. Paljon toiminnasta tapahtuu hyväntekeväisyyspohjalta, lahjoituksin, eikä ole kovin taloudellista voittoa tavoittelevaa luonteeltaan. Ideologista voittoa kylläkin.

Jos islamismille hakisin läntistä vertausta (joka ei toki ole yhtenevä, mutta jossa on vastaavia psykologisia piirteitä) niin ehkä esim. punainen armeijakunta voisi olla sellainen. Väkivallan tekoihin toki syyllistyivät vain muutamat erillisten terroristisolujen jäsenet, mutta he saivat laajalti myötätuntoa köyh… keskiluokkaisista taustoista olevien yliopisto-opiskelijoiden keskuudesta.

Tietynlainen vanhoillisuus, fundamentalismi, tai esim. kunniaväkivalta, varsinkin Turkissa, arabimaiden maaseuduilla korreloi kyllä köyhyyden kanssa. Mutta se on usein luonteeltaan sisäänpäinkääntynyttä ja omaan yhteisöön rajoittuvaa, eikä sitä pitäisi sotkea islamismin käsitteeseen, jolla on spesifimpi käytössä vakiintunut merkityksensä.

Käsittelisin tietynlaista gangstakulttuuria (nuorten jengiytymistä, koulunkäynnin halveksuntaa, väkivallan ihannointia, naisten halveksuntaa jne. joka toki ottaa vaikutteita mm. kunniakulttuurista), yleistä vanhoillisuutta (esim. tyttöjen asema perheissä, naisten työssäkäynti, korkea syntyvyys) ja islamismia (kuten yllä) erillisinä ongelmina.

Vielä lisäys: Nyt kun mietin näitä kolmea ja tätä karkeaa jakoa, niin niitä kaikkia yhdistää poikkileikkaavasti kunniakulttuuri. Muistuu mieleen Salman Rushdien varoitus, että läntisissä maissa emme ymmärrä tuota kunniakulttuuria, vähättelemme sen merkitystä, ja että se tulee meille kostautumaan.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Artturi

Artturi — Mon, 20 Apr 2009 19:15:46 +0000

Se, että köyhissä oloissa ollaan uskonnollisempia kuin rikkaissa ei vielä tarkoita, että tämä uskonnollisuus olisi radikaalimpaa tai millään tavalla vaarallista.

Köyhemmissä yhteiskunnissa ihmisten hengissä säilyminen on riippuvaisempaa tiiviiden yhteisöjen antamasta avusta kuin rikkaammissa. Yhteisöt, jossa muita ihmisiä kohdellaan kuin omia perheen jäseniä ovat kuitenkin alttiita vapaamatkustamiselle. Yhteisön on pidettävä ulkopuolella ne, jotka ainoastaan ottavat apua vastaan, mutta kieltäytyvät antamasta sitä.

Harras uskovaisuus, joka vaatii harjoittajiltaan uhrauksia on keino tarkastaa, että yhteisön jäsenet eivät ole nauttimassa ainoastaan yhteisöön kuulumisen eduista ilman velvollisuuksia.

Uskonnot ovat köyhissä yhteisöissä tärkeä rakenne, joka auttaa yhteisöä selviämään, eikä niitä pidä vastustaa vain sillä perusteella, että köyhät eivät muka tiedä paremmasta.

Tässä on podcasti, jossa haastatellaan George Mason yliopiston proffan Larry Iannacconen haastattelu, joka on tutkinut uskontoja taloustieteen menetelmin:

http://www.econtalk.org/archives/2006/10/the_economics_o_7.html

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Jaakko Itäkannas

Jaakko Itäkannas — Mon, 20 Apr 2009 19:15:46 +0000

Islamin uskosta aivan tavallisessa muodossa saa kuvan nobelisti V.S.Naipaulin kirjasta “Among the Believers: An Islamic Journey”, 1981 (lienee suomennettu). Maltillisessakin muodossaan islam tuntuu tuovan sen alaisena elävien ihmisten arkipäivään piirteitä, jotka ovat rationaalin tuolla puolen ja täysin vieraita länsimaiselle ihmiselle. Esimerkiksi se, että henkilön oikeudet riippuvat sukupuolesta ja uskonnosta. Erityisesti Naipaulin laajasta teoksesta näkyy se, että islam ei useimmissa maissa, joissa se on vallitseva uskonto, ole suinkaan pelkkä uskonto, vaan siihen liittyy lähes poikkeuksetta piirteitä, jotka tekevät siitä poliittisen liikkeen, vieläpä totalitaarisen, so. muita näkemyksiä ei suvaita.

Osmon tekstistä paistaa arvelu, että ääri-islamilaisuus juontuisi nykyisistä “epäkohdista” ja häviäisi internetin ja ilmeisesti ns. edistyksen myötä. Taneli Salovaara jo taisi mainitakin, että ääriliikkeenä ns. wahhabismi on 1700-luvulta eikä se ole suinkaan hävinnyt mihinkään, vaan voi vallan hyvin. Se ei ole luku-ja kirjoitustaidottomien tai katkeroituneiden alaluokkien harraste. Tästä on varsin hyvä esitys mm. teoksessa Charles Allen: God´s Terrorists; the Wahhabi Cult and the Roots of Modern Jihad, 2006. Tämä uskonsoturien liike ei siis ole saanut alkuaan Israelin perustamisesta tai Gazan ahdingosta, eikä etenkään Yhdysvaltain imperialismista, vaikka jihadisteilta näillekin riittää huomiota.

Näyttää siltä, että moniin Euroopan maihin, joihin on muodostunut huomattava muslimiväestö, on myös muodostunut madrassah-kouluja, joiden antamaan opetukseen ääri-islamismin kasvu nojaa. On vaikea nähdä, miten vapaassa lännessä voitaisi tällaisia kouluja sulkea sitten kun niitä on perustettu.

Lukemani perusteella näyttää siltä, että wahhabismiin ei ole juuri vaikutusta sillä, mitä länsimaat tekevät, koska niiden tekemiset eivät ole tämän jihadismin syynä. En jaksa uskoa, että Afganistanin ja Pakistanin rajaseudun väestöä saadaan taivuteltua pois vahvasta uskostaan, vaikka joitakin nokkamiehiä saadaan ostettua näennäisesti “edistyksen” puolelle.

Osmon esille ottama asia on tärkeä, ja voimme odottaa vakavaa kansalaiskeskustelua vasta sitten kun kysymys ääriliikkeiden olemuksesta ja potentiaalisista uhkista on saatu kutakuinkin selväksi. Sitten voitaisi sekä kansallisella että EU-tasolla selvittää ja kiireellisesti, mikä olisi viisasta politiikkaa.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Arto Tukiainen

Arto Tukiainen — Mon, 20 Apr 2009 16:37:54 +0000

Väkivaltaisen islamismin ongelman väistämisen tiellä ovat ainakin demografiset ja maantieteelliset seikat. Hetkelliset voimakonstellaatiot (esim. öljyn hinta) vaihtelevat, mutta karttoja ja tilastoja tutkiessaan on hyvin vaikea välttää vaikutelmaa, että pallomme kuumilla ja kuivilla alueilla Länsi-Afrikasta Lähi-idän kautta Intiaan asustaa valtava määrä ihmisiä, joilla ei ole kovin paljon vettä eikä kunnollista viljelyalaa. Ja aika huomattava osa tästä väestöstä on islaminuskoista. Eikä porukka ole vähenemässä. Eikä kuumuus hellittämässä, jos ilmastotutkijoita on uskominen.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: jouni lundqvist

jouni lundqvist — Mon, 20 Apr 2009 16:37:06 +0000

Palataan juurille. Onnea ei voi mitata, se on selvä. Mutta yhtä selvää on, että onnea voi laajasti nähtynä syntyä vain vapaissa oloissa.

Tämä tarkoittaa demokraattista elämää eli vapaat vaalit, sanomisen vapaus, kokoontumisoikeus, lakko-oikeus, siinä keskeisimpiä. Missä islamilaisessa maassa nämä ovat toteutuneet.

Totta kai Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus sisältää vielä enemmän, mutta se onkin jo toinen juttu.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: Osmo Soininvaara

Osmo Soininvaara — Mon, 20 Apr 2009 16:27:31 +0000

Voi olla, että olen väärässä, mutta minä erottaisin kaksi asiaa toisistaan; toisaalta syvän omakohtaisen uskonnollisuuden, joka valtaa sijaa köyhien keskuudessa niin kristityssä maailmassa kuin islamilaisessakin ja toisaalta poliittisesti radikaalin islamilaisuuden. Jälkimmäisden liikkeen johtajat tulevat tietysti koulutetusta keskiluokasta, kuten kaikkien poliittisten liikkeiden johtajat tulevat. Jälkimmäiset käyttävät hyväkseen edellisiä, mutta voivat hyvin olla itse vaikka ateisteja. Ymmärtääkseni vuoden 2001 terroristi-iskujen tekijät eivät ulkoisesti eläneet mitään syvän henkistä elämää.

Se, että rikas Saudi-Arabiassa valtiovalta on fundamentalistien käsissä, ei sovi mihinkään teoriaan eikä kumoa mitään. Se ei ole rikas porvarillisessa mielessä: että siellä olisi vilkas ja tuottoisa elinkeinoelämä. Onko siellä mitään muuta elinkeinoelämää kuin öljyn pumppaaminen ja vierastyöläisten ylläpitämät palvelut? Missään vaaleissa ei ole testattu maan nykyisen suuntauksen kannatusta.

Suosittele: 0

Kirjoittaja: az

az — Mon, 20 Apr 2009 16:26:08 +0000

Millaisin tieteellisin kriteerein tätä keskustelua tulisi käydä?

Itseäni häiritsee nyt kaksi premissiä, jotka käsittääkseni ovat pahasti virheellisiä, so. eivät ole todellisuuteen pohjautuvia.

Ensimmäinen on eri uskomusjärjestelmien ja näiden uskomusjärjestelmien radikaalin/konservatiivisen seuraamisen väitetty samankaltaisuus. Tämä on mielestäni älyllisesti heikohkoa relativismia, joka ei kestä filosofista tarkastelua.

Toinen on väite siitä, että radikalismissa olisi pääosin kyse köyhien nuorten miesten kapinasta, vaikka useamman tutkimuksen valossa islamismilla on lännessä vahvempi kannatus keskiluokkaisten muslimien kuin laitakaupunkien slummien muslimien keskuudessa (joiden päällimmäiset ongelmat mm. jengiytymisen, koulusta suoriutumisen, työttömyyden ja rikollisuuden kanssa ovat toki todellisia, mutta eivät islamismia). Vaikka yksittäiset tutkimukset eivät ole empiiristä todistusaineistoa, haluaisin vastakkaista vakavissaan esitettäessä vähintään nähdä lähteviitteitä niihin toisenlaisiin arvioihin päätyneisiin tutkimuksiin, jos niitä on, sekä kuvauksen näiden tutkimusten metodeista.
Kaunokirjallinen teos, vaikka onkin ansiokas, ei oikein sovellu vakavan asiakysymyksen empiirisen, yhteiskuntateoreettisen käsittelyn lähdeaineistoksi.

Globaalejakin mielipidetutkimuksia on tehty, eikä niissäkään ole löydetty vahvaa korrelaatiota islamismin ja taloudellisen aseman kanssa. Myös radikalismin kannatuksen korrelaatio sukupuolen kanssa on yllättävän vähäinen.

Näiden kahden nyt asetetun premissin (kärjistetysti uskonnot yllättävän samanlaisia, köyhyys ruokkii radikalismia) valossa esimerkiksi rikkaan Saudi-Arabian ja köyhän Mongolian vertaaminen tuottaa premissien kanssa täysin päinvastaisen tuloksen.
Öljymiljardit ruokkivat wahhabismin globalisaatiota, ja saisin kyllä täydellisen epätodellisuuden tunteen, jos mongolialainen köyhyyden radikalisoimien buddhalaisten terroristiryhmä iskisi Euroopassa “riistosta” kostaakseen.

Väitän, että nyt tarvittaisiin suurempaa älyllistä rehellisyyttä premissien pohtimisen ja asettamisen suhteen, jotta keskustelu niiden pohjalta olisi mielekästä ja todellisuuteen pohjaamista yrittävää. Loputon vääntäminen premisseistä, vailla kriteereitä niiden asettamiselle, johtaa turhauttavaan metakeskusteluun, ideologiseen, retoriseen konfliktiin, jolla ei ole edellytyksiä edetä asiatasolla, ja joka on lopulta hyvin turhauttavaa. Varmasti moni on tämän havainnoinut.

Yritän nyt siis kysyä mitä, jos mitään, kriteerisiä, tieteellisiä ehtoja premissien asettamiselta tulisi edellyttää islamista, islamista, Euroopasta, maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta (ainakin näennäisen) yhteiskuntateoreettisesti keskusteltaessa?

Suosittele: 0