Autuaita olette te kun teitä minun tähteni herjataan

Evankelisluterilaisesta kirkosta on siis tullut liberaalien välikappale Kristusta vastaan. Tämän johtopäätöksen teko ei edellytä mihinkään erityiseen uskonnolliseen ideologiaan sitoutumista.

Kirkko profiloituu tänään enemmän Jumalan palvelijain eli seurakunnan työntekijöiden sukupuolielämästä kuin Kristuksesta puhumisella. Kirkko on liberaalin valtiovallan lakeija ja sillä on lakeija-luonne: Kuten mikä tahansa lakeija se yrittää päästä herransa suosioon ja mitä enemmän se yrittää sitä enemmän sille nauretaan.

Tästä on osoituksena kirkon jatkuva jäsenkato. Miten kirkko vastaa jäsenkatoon ? Yrittämällä vielä enemmän päästä herransa suosioon – siis uudistumalla Jumalan palvelusta, syrjäyttämällä vanhoillisia työntekijöitään jne.

En kritisoi liberaaleja – arvostan luovaa ongelmanratkaisua.

Kirkosta on tullut kumiseva vaski ja kilisevä symbaali. Kriisitilanteessa tällainen kirkko tuskin kykenee enää antamaan turvaa ihmisille. Tuskin siitä on enää edes auttamaan tavallista syntistä publikaania arkielämän ongelmissa.

Tässä on uskonnon ongelma: Mitä pelastuminen ja mahdolliset kuolemanjälkeiset palkinnot/rangaistukset vaativat? Mikäli vastaukset liikkuvat henkilökohtaisen vakaumuksen tasolla, ongelmia syntyy melko harvoin, mutta mitä lähemmäs liu’utaan rituaalinomaista alistumista ja alistumiseen vaatimista, aletaan tulla alueelle, joka on alttiimpi aiheuttamaan maallisia ongelmia.

Peruskysymys on kontrolli. Uskomusjärjestelmät, jotka ehdollistavat hyväksymään auktoriteetteja niitä kyseinalaistamatta eivät ole hedelmällisintä maaperää demokratialle ja kääntäen hedelmällistä maaperää ihmisarvon halveksunnalle.

Ns. ateistiset uskomusjärjestelmät kuten natsismi tai sosialismi ovat tästä aivan yhtä hyviä esimerkkejä kuin mikä hyvänsä autoritäärinen jumaluskokin, eivätkä ne itseasiassa poikkea dynamiikaltaan millään tavoin – niissä on kaikissa omat tuhatvuotiset valtakuntansa, joiden saavuttamiseksi on syytäkin kärsiä näinä vaikeina aikoina.

Tuo on puhtaasti uskon asia. Todisteita sinulla ei ole. Vastatodisteena voisin sanoa, että ihan ilman uskontojakin ollaan saatu aikaan ideologioita, jotka johtavat valtavaan määrään pahantekoa (vrt. sosialismi tai natsismi).

“Pahoja ihmisiä on aina ollut, mutta jotta hyvät ihmiset tekisivät pahaa tarvitaan ideologia.”

Ei se ihan noin yksioikoisesti toki mene, mutta uskooko joku, että maailma ei olisi parempi paikka, jos kaikki uskovaiset heräisivät huomenna sekulaareina opinkappaleista vapaina teisteina?

Miltä näyttäisivät vuotta myöhemmin Nigeria, Yhdysvallat tai Afganistan?

Ennemminkin on niin, että vertaileva uskonnontutkimus on löytänyt useimmista uskonnoiksi määritellyistä uskomusjärjestelmistä tiettyjä piirteitä (eli melkein kaikissa uskonnoissa on melkein kaikki nämä piirteet, ei välttämättä kaikissa kaikki), joita sitten voi eritellä yksitellen.

Nämä uskonnolliset piirteet voidaan sitten yhdistää joihinkin ihmismielen universaaleihin kognitiivisiin piirteisiin, joiden olemassaoloa voidaan selittää evolutiivisesti.

Esimerkiksi emme oikein siedä selittämättömiä ilmiöitä, vaan haluamme selittää ne jollakin toimijalla, joka on saanut ne aikaan. Jos minä en sitä tehnyt, etkä sinä eikä Osmo, se oli varmaan jumala. Yliherkkyys nähdä toimijuutta taas on ymmärrettävissä siinä valossa, että jos metsässä rapisee, väärä negatiivinen (äh, se on varmaan vaan tuuli joka ujeltaa, vaikka onkin peto) on paljon kalliimpi kuin väärä positiivinen (se on peto, ollaanpa varuillaan, vaikka oikeasti on tuuli).

Yksi – mutta vain yksi – havainto on että uskonnollisuus usein parantaa yhteistyön edellytyksiä ryhmän sisällä. Ääriesimerkkinä juutalaisuus.

Tässä on hyvin yksinkertainen esimerkki siitä miten uskonnollisuus generoi yhteistyötä Mbuti-heimon sisällä.

http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2009/04/uskonnon-irrationaalisuudesta-osa-2.html

Esimerkkiä voinee pitää jopa triviaaliana. Toinen hiukan vähemmän triviaali esimerkki ovat jainit:

http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2009/04/ottaisitko-nama-miehet-kotiisi-eli.html

En minä ole missään välissä määritellyt kenenkään uskon sisältöä. Olen vain ja ainoastaan kirjoittanut siitä, että moraalimme ei tule uskonnosta.