Maltillisilla palkankorotuksilla deflaatiota päähän?

STTK:n Mikko Mäen­pää ehdot­taa pitkää maltil­lista tulo­ratkaisua ja väläyt­tää jopa nol­lako­ro­tuk­sia työl­lisyy­den ylläpitämisek­si. Kun­nioi­tan real­is­mia ja ennakkolu­u­lot­to­mia ehdo­tuk­sia, mut­ta mitenkähän päin tässä menevät syy- ja seuraussuhteet?

 Suomen ongel­mana ei ole hin­tak­il­pailukyky (pait­si suh­teessa rajusti devalvoineeseen Ruot­si­in) vaan kysyn­täla­ma sekä yleinen pelko talouden ajau­tu­mis­es­ta deflaa­tioon ja lik­vidi­teet­tiansaan; siis tilanteeseen, jos­sa nimel­lisko­rko­jen pitäisi laskea negati­ivisik­si, mikä on tietysti mah­do­ton­ta. En ole asi­as­ta var­ma, mut­ta kan­nat­taisi kuitenkin kysyä, paran­taako vain heiken­tääkö palkko­jen jäädy­tys työt­tömyyt­tä.   Deflaa­tion riskiä tuskin tor­ju­taan palkko­ja alentamalla.

71 vastausta artikkeliin “Maltillisilla palkankorotuksilla deflaatiota päähän?”

  1. Meitä on näköjään mon­een junaan. Toinen pelkää delfaa­tio­ta, toinen on enem­män huolis­saan työt­tömyy­den kasvusta.

    Palkko­jen koro­tuk­set ei muutenkaan vaiku­ta inflaa­tioon, kos­ka niil­lä ei voi­da luo­da uut­ta rahaa. Jos työn­tek­i­jät halu­a­vat lisää palkkaa, mut­ta yri­tyk­sil­lä ei ole antaa lisää rahaa, niin ne joutu­vat vaan vähen­tämään väkeä.

    Inflaa­tio on suun­nilleen EKP:n tavoite­ta­sol­la ja M3 kas­vaa 5,9% vauhdil­la (ja M1 5.2%) niin mil­lä perus­teel­la euroalueel­la pitäisi edes olla huolis­saan delfaa­tios­ta, ottaen huomioon, että EKP voi vielä laskea ohjauskorkoa?

    Toisaal­ta ei maltill­i­nen deflaa­tio ole sen huonom­pi jut­tu kuin maltill­i­nen inflaatiokaan.

    Deflaa­tion riskiä tor­ju­taan laske­mal­la lisää rahaa liik­keelle ‑ei korot­ta­mal­la palkko­ja niin, että ihmiset joutu­vat työttömiksi.

    Se, että ihmiset eivät halua sitä tavaraa, mitä taloutemme tuot­taa ei tarkoi­ta, että kysyn­tä olisi lamas­sa. Ihmiset halu­a­vat aina jotain. Talouden pitää vaan antaa sopeu­tua ihmis­ten halu­jen muutoksiin.

  2. Mjoo, tuo deflaa­tio on sel­l­ainen peikko, ettei sitä moni edes tunne, pelkää silti.
    A.B.n lausuma, että palkko­jen koro­tuk­set eivät vaiku­ta inflaa­tioon on suo­ranaista pötyä. Toki ne vaikut­ta­vat; palkat nou­se­vat — hin­nat tule­vat perästä.
    Suomes­sa on har­voin päästy deflaa­tio tilanteeseen. Vaan joskus sitäkin on sat­tunut, siis aikana ennen EU:n liit­tymistä. Nor­maal­is­ti­han meil­lä oli inflaa­tio ja kansakun­nan kil­pailukykyä ylläpi­det­ti­in devalvoimal­la. Siis repimäl­lä kil­pailukyky duunare­it­ten selkänahasta.
    On meil­lä ollut ainakin ker­ran tilanne mis­sä pitkään jatkunut deflaa­tio sai liitot vaa­ti­maan reval­vaa­tio­ta. Lop­putu­los oli hel­posti ennakoitavis­sa, varsinkin näin jälkikä­teen. Teol­lisu­us­pi­ireil­lä oli parem­mat lob­bar­it. Yht­enä aamu­na kun heräsi ja avasi sanomat niin mitä, ei tul­lutkaan reval­vaa­tio­ta vaan devalvaatio.

    1. Minus­ta deflaa­tio­ta vaar­al­lisem­pi tilanne on lik­vidi­teet­tiloukku, jos­sa keskus­pank­ki ei onnis­tu lisäämään rahan määrää edes laske­mal­la korot nol­laan. Tätä lähel­lä ollaan teol­lisu­us­mais­sa jo nyt. USA:n korko on käytän­nössä nol­la ja EKP:n korkoin­stru­menteista jo ensim­mäiset ovat kolah­ta­neet lat­ti­aan. Asioista taval­lis­es­ti hyvin per­il­lä ole­vat arvail­i­jat ennus­ta­vat Ruotsin laske­van koron nol­laan. Tämä tilanne pahe­nee, jos palkatkin käyt­täy­tyvät deflatorisesti. 

      Tuo 80-luvun tuhoisa reval­vaa­tio ei johtunut deflaa­tion tai laman pelosta vaan päin vas­toin ylikuumenemisesta.

  3. Inflaa­tio on suun­nilleen EKP:n tavoite­ta­sol­la ja M3 kas­vaa 5,9% vauhdil­la (ja M1 5.2%) niin mil­lä perus­teel­la euroalueel­la pitäisi edes olla huolis­saan delfaa­tios­ta, ottaen huomioon, että EKP voi vielä laskea ohjauskorkoa?

    Tässä olen jotankuinkin samaa mieltä, tosin en usko, että inflaa­tion mah­dol­liseen alen­e­miseen kan­nat­taisi enää reagoi­da laske­mal­la korko­ja. Ongel­ma ei ole täl­lä het­kel­lä se, että rahaa ei syn­ty­isi, vaan se, että syn­tyvä raha makaa pankeis­sa. Koron laskem­i­nen ei saa pankke­ja luop­umaan varovaisu­ud­es­ta lainanan­non suh­teen. Enkä ole ihan var­ma että pitäisikään.

    Ongel­ma palkanko­ro­tusten käytössä deflaa­tio­tais­telun aseena on se, että yksit­täisen fir­man kannal­ta tämä voi hyvin olla tuhoisaa. Teol­lisu­u­den kohdal­la Osmo on oike­as­sa siinä, että kos­ka teol­lisu­us on aika lail­la vien­tivoit­toista ja kos­ka teol­lisu­u­den hin­tak­il­pailukyky ei ole palkko­jen suh­teen mitenkään eri­tyisen huono, ei teol­lisu­u­den palkko­jen jäädyt­tämi­nen juuri fir­mo­ja pelasta. 

    Palvelu­aloil­la voisi näin ollakin. 

    Se, että ihmiset eivät halua sitä tavaraa, mitä taloutemme tuot­taa ei tarkoi­ta, että kysyn­tä olisi lamas­sa. Ihmiset halu­a­vat aina jotain. Talouden pitää vaan antaa sopeu­tua ihmis­ten halu­jen muutoksiin.

    Ongel­ma on siinä, että mei­dän talousjär­jestelmämme perus­tuu vai­h­tokaup­paan jos­sa tätä vai­h­don määrää mitataan rahal­la. Raha­jär­jestelmä on edelleen tukos­sa niin, että rahan välikädet eivät luo­ta toisi­in­sa. Tämän vuok­si markki­namekanis­mi ei allokoi pääo­mia juuri nyt kovin tehokkaasti. 

    Palkko­jen koro­tuk­set ei muutenkaan vaiku­ta inflaa­tioon, kos­ka niil­lä ei voi­da luo­da uut­ta rahaa. Jos työn­tek­i­jät halu­a­vat lisää palkkaa, mut­ta yri­tyk­sil­lä ei ole antaa lisää rahaa, niin ne joutu­vat vaan vähen­tämään väkeä.

    Tämä ei pidä paikkaansa. Rahan velosi­teet­ti voi kas­vaa inflaa­tio-odotusten vuok­si ja siten rahan efek­ti­ivi­nen määrä voi lisään­tyä, vaikkei se M0 ja M1-mittareil­la varsi­nais­es­ti lisään­ty­isikään. Lisäk­si eri rahamit­tar­it voivat liikkua jonkin ver­ran eri suun­ti­in riip­puen siitä, mitä reit­te­jä pääo­mat allokoituvat. 

    Inflaa­tio on tietysti raha­puolen ilmiö, mut­ta ei siis liity pelkästään rahan määrään vaan myös siihen, miten raha liikkuu. 

    Ote­taan yksinker­tais­ta­va esimerk­ki: Kun rahas­ta suurem­pi osa kiertää ihmis­ten tili­pussien kaut­ta ja pienem­pi osa esim. osinkoina, korkoina yms, niin tämä voi johtaa siihen, että tiet­ty­jen rahoi­tusin­stru­ment­tien määrä markki­noil­la vähe­nee, ceteris paribus, kos­ka pääo­man tuot­to vähe­nee ja ihmiset säästävät vähem­män ja siten kulu­tuskysyn­tä kas­vaa ja hin­nat vas­taavasti nou­se­vat. Peri­aat­teessa on täysin mah­dol­lista, että rahan määrä vähe­nee samal­la kun hin­nat nousevat.

  4. “Tuo 80-luvun tuhoisa reval­vaa­tio ei johtunut deflaa­tion tai laman pelosta vaan päin vas­toin ylikuumenemisesta”

    Reval­vaa­ti­ol­la tar­jot­ti­in yri­tyk­sille porkkana mak­saa ulkoami­nen vel­ka pois

  5. Pekka Vitikainen: Miten fir­mat voi mak­saa isom­pia palkko­ja, jos rahan määrä ei lisään­ny? Miten fir­mat voivat korot­taa hin­to­jaan, jos rahan määrä ei lisäänny?

    Mik­si fir­mat eivät aina koro­ta hin­to­jaan, jos niiden hin­nan­nos­tovoima ei riipu siitä miten paljon rahaa kulut­ta­jil­la on? Mik­si työn­tek­i­jät eivät aina vaa­di (ja saa) palkanko­ro­tuk­sia, jos palkanko­ro­tusten mak­su­vara ei johdu rahan määrän lisääntymisestä?

    Inflaa­tion aiheut­taa rahan määrän (tai sen kiertonopeu­den) kasvu, kaikkien hin­to­jen (myös työn) nousu on tämän seurausta.

    Osmo: Mik­si keskus­pankin pitäisi lisätä rahan määrää, jos sijoit­ta­jat eikä yri­tyk­set halua lisää rahaa, kun ne eivät tiedä miten sitä voisi käyt­tää tuot­tavasti? Tämä sijoit­ta­jien epä­var­muus on syynä siihen, että raha ei liiku. Mitä nopeam­min val­tiot sitoutu­vat ole­maan suh­muroimat­ta yksi­ty­is­ten yri­tys­ten kanssa ja pitävät näp­pin­sä erossa taloud­es­ta sitä nopeam­min sijoit­ta­jat voivat tehdä ole­tuk­sia tule­vaisu­u­den haluista ja tarpeista. Lik­vidi­teet­tion­gel­ma kor­jau­tuu. Jenkeis­sä keskus­pank­ki tosin ampuu vielä itseään jalka­an mak­samal­la korkoa reserveille.

    Nykyisessä sijoi­tusym­päristössä, jos­sa yri­tys­ten voitot ja tap­pi­ot riip­pu­vat poli­it­ti­sista päätök­sistä ei pysty suun­nit­tele­maan tule­vaisu­ut­ta. (vrt. Hooverin ja Ted­dy Roo­seveltin tuulivi­ir­imäi­nen talous­poli­ti­ik­ka New Dealin aikaan…)

  6. Olen eri mieltä tuos­ta lik­vidi­teet­tiloukun määritelmästä: käsit­tääk­seni se on deflaa­tio, jota ei saa­da lakkaa­maan edes rahaa lisää paina­mal­la ja jaka­mal­la (ns. helikopteri­ra­ha) sen jäl­keen kun korot on pan­tu nollaan? 

    Antaa val­tion hoitaa finanssipoli­ti­ikan. Se voi kylmäveris­es­ti ottaa lainaa ja käyt­tää sitä elvy­tyk­seen. Jos yri­tys­ten odote­taan mak­sa­van työn­tek­i­jöilleen enem­män samal­la kun kysyn­tä matelee, se ei voi päät­tyä hyvin työl­lisyy­den kannal­ta. En mil­lään usko että irti­san­omis­ten ja palkanko­ro­tusten kysyn­tä­vaiku­tuk­sen lop­pusum­ma olisi posi­ti­ivi­nen Suomen talouden kannal­ta, varsinkaan kun ote­taan huomioon se että osa kysyn­nästä suun­tau­tuu tuontitavaroihin.

  7. Suo­ma­lais­ten palkko­jen kil­pailukyky on huolestut­tavasti rapau­tu­mas­sa nimeno­maan suh­teessa Ruot­si­in. Mikään muu yksit­täi­nen maa ei kil­paile sama­mas­sa mitas­sa Suomen kanssa samoista markki­noista. Juuri tätä tilan­net­ta­han ennustelti­in, kun euron etu­ja ja hait­to­ja sil­loin aikoinaan pohdittiin.

    Vah­va euro tietysti aiheut­taa ongelmia vien­ti­te­ol­lisu­udelle suh­teessa mui­hinkin mai­hin kuin niihin, jot­ka kil­pail­e­vat samoil­la vien­ti­markki­noil­la. Esimerkik­si Venäjäl­lä suo­ma­lais­ten tavaroiden hin­nat ovat nousseet yli 30%.

    Mik­si muuten nimel­lisko­rkoa ei voi alen­taa negati­ivisek­si? Tämä on ihme­tyt­tänyt. Eikö kuitenkin reaa­liko­rko ole se joka ratkaisee, oste­taanko rahaa? Sil­loin­han nimel­lisko­rko voi olla mitä tahansa, kun­han on — myyjän kannal­ta — enem­män kuin inflaatio. 

    Sit­ten vielä asi­as­ta kol­man­teen, Theodore “Ted­dy” Roo­sevelt kuoli 1919, kun taas Franklin D. Roo­sevelt jakoi kor­tit uusik­si 1933. Hooverkaan ei osal­lis­tunut peli­in vaan viet­ti aikaansa huvi­a­jele­mal­la incog­ni­to ympäri maata.

    FDR:n oikea kon­tek­sti taas on hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan varhaise­na arkkite­ht­inä, ei epäon­nis­tuneena markki­na­fun­da­men­tal­isti­na. Hän oli vähän kuin Tan­ner, joka ei suos­tunut anta­maan rahaa armei­jalle talvi­so­dan alla vaan jakoi sitä mielu­um­min vähäo­saisille. Näen­näis­es­ti puo­lus­tuskykyä heiken­tänyt poli­ti­ik­ka vahvis­tikin sitä.

  8. Miten fir­mat voi mak­saa isom­pia palkko­ja, jos rahan määrä ei lisään­ny? Miten fir­mat voivat korot­taa hin­to­jaan, jos rahan määrä ei lisäänny?

    Fir­mat voivat korot­taa hin­to­jaan sil­loin, kun niiden tuot­teen kysyn­tä on suurem­pi kuin mitä nykyisel­lä hin­nal­la tuote­taan. Fir­ma voi siis joko tuot­taa lisää tai pyytää jo tuote­tus­ta korkeam­man hin­nan. Rahan määrän ei tarvitse lisään­tyä, riit­tää, että ihmiset käyt­tävät siitä rahas­taan, jota heil­lä on, suurem­man osan ko. fir­man tuot­teisi­in. Kos­ka fir­ma mak­saa tämän rahan työn­tek­i­jöilleen, velko­jilleen ja omis­ta­jilleen, hin­nan­nousu lisää jonkun ostovoimaa.

    Ceteris paribus, jos tämä lisään­tynyt ostovoima laite­taan kokon­aan kulu­tuk­seen, ei kokon­aisku­lu­tuk­sen tarvitse vähen­tyä vaik­ka yksi hin­ta nouseekin. Rahan täy­tyy vain kiertää vähän nopeammin. 

    Minus­ta Björkin argu­ment­ti tau­tol­o­gisoi inflaa­tiomekanis­mit tässä kohtaa, eli on täysin hyödytön asian ymmärtämisen kannal­ta. Julki­nen val­ta ei voi pääsään­töis­es­ti vaikut­taa rahan kiertonopeu­teen oikein mil­lään keinol­la. Kiertonopeus on lisäk­si koko­lail­la kuvit­teelli­nen käsite, kos­ka “raha” on ihan eri­ta­soinen abstrak­ti markkeri kuin tavara. (Rahaa on tileil­lä, ja se on “samaan aikaan” lainat­tuna muualle jne.)

    Kan­nat­taa muuten muis­taa myös, että palkko­jen nousu­un liit­tyy myös mui­ta mekanis­me­ja, ja osa niistä ceteris paribus lisää myös rahan määrää vaik­ka korkoi­hin jne. ei kos­ket­taisi. Palkanko­ro­tuk­sen myötä ihmiset voivat olla valmi­impia vai­h­ta­maan asun­toa kalli­im­paan, joten he otta­vat lainaa ja syn­tyy luot­toekspan­sio­ta jne. Ceteris paribus-tarkastelu ei toi­mi. Palkkain­flaa­ti­ol­la on vaiku­tus kaikkien näi­den mekanis­mien kaut­ta; empi­irisen puolen tun­te­vat osan­nevat sanoa, miten voimakkai­ta mitkäkin väl­i­tys­mekanis­mit yleen­sä ovat. 

    Mik­si fir­mat eivät aina koro­ta hin­to­jaan, jos niiden hin­nan­nos­tovoima ei riipu siitä miten paljon rahaa kulut­ta­jil­la on? Mik­si työn­tek­i­jät eivät aina vaa­di (ja saa) palkanko­ro­tuk­sia, jos palkanko­ro­tusten mak­su­vara ei johdu rahan määrän lisääntymisestä?

    Fir­mat eivät koro­ta hin­to­jaan sik­si, että on kil­pailua. Hin­nan nos­tossa tulee toki aina raja vas­taan, mut­ta kil­pailu­olois­sa hin­nan nousua ei rajoi­ta suinkaan se, ettei poten­ti­aal­isil­la asi­akkail­la olisi rahaa, vaan se, että hin­nan­nousu saa asi­akkaat osta­maan joltain muulta.

    Jos työn­tek­i­jät vaa­ti­vat liikaa palkkaa, työ­nan­ta­jan kan­nat­taa kor­va­ta hei­dät jol­lakin muul­la. Vaik­ka työn­tek­i­jöil­lä olisi veden­pitävä kartel­li, työ­nan­ta­ja voi kor­va­ta osan heistä koneil­la tai jär­jestel­lä töitä eri työn­tek­i­järyh­mien välil­lä niin, että palkanko­ro­tuk­set näkyvät vähäisem­pänä työllisyytenä. 

    Ted­dy (Theodore) Roo­sevelt oli USA:n pres­i­dent­ti vv 1901–1909. Hoover oli lib­er­aali talousasiois­sa aina lamaan saak­ka, laman alus­sa hän kään­si kelkkansa ja ryhtyi kan­nat­ta­maan pro­tek­tion­is­mia. Sekä Hoover että T. Roo­sevelt oli­vat repub­likaane­ja. New Deal puolestaan oli F.D. Roo­seveltin ohjel­ma, jol­la lisät­ti­in sosi­aal­i­tur­vaa ja julk­isia investoin­te­ja. F.D. oli demokraatti.

  9. Tiedemies:
    hihi­hi­hi.… Aina kun kir­joit­taa rahan määrän muu­tok­ses­ta jotain, niin pitäis ilmeis­es­ti lisätä huo­mau­tus kiertonopeud­es­ta tai joku aina tart­tuu tähän. Eikö voitas sopia, että pide­tään se vakiona, jos ei ole syytä olet­taa muu­ta? Eli hin­nat (myös palkat) eivät voi nous­ta, jos rahan määrä ja nopeus pysyy vakiona.

    Onko sul­la jotain perustet­ta sille, että rahan velosi­teet­ti olisi jotenkin riip­pu­vainen rahan määrän kasvus­ta? Minä en ainakaan muu­ta käteisenä pitämäni rahan määrää riip­puen siitä mitkä korot ovat. Epäilen, että suurin osa muis­takaan ihmi­sistä ei tee näin. Eli siis, että käteinen on aina kier­rossa riip­pumat­ta siitä miten suurin inflaa­tio on. Mis­sä se rahan varas­toin­ti tapah­tuu, joka las­kee rahan kiertonopeut­ta? (Täl­lä het­kel­lä se tapah­tuu pankeis­sa, mut­ta noin yleisel­lä tasol­la.) Miten rahan kiertonopeu­teen vaikut­taa, että osakkei­den arvot nou­se­vat ja lain­o­jen arvos laskevat?

    “Koron laskem­i­nen ei saa pankke­ja luop­umaan varovaisu­ud­es­ta lainanan­non suh­teen. Enkä ole ihan var­ma että pitäisikään.”

    Tästä oon samaa mieltä, tai siis oon melko var­ma, että pankkien ei pitäisi luop­ua varovaisu­ud­estaan, niin kauan kuin se varovaisu­us on perustel­tua. Mitä ilmeisim­min se on täl­lä het­kel­lä perustel­tua, kos­ka ihmiset lyövät vetoa omil­la rahoil­laan asi­as­ta. Tämä markki­noil­ta tule­va tieto on luotet­tavam­paa kuin virkami­esten, poli­itikko­jen ja asiantun­ti­joiden mielip­i­teet, joil­la ei ole yhtä voimakkai­ta kan­nus­timia olla oikeassa.

    Voitko selit­tää lisää tuo­ta yksinker­taista esimerkkiäsi? Mik­si raha ei kiertäisi osinkoina vaan palkkoina? Mik­si tämä vaikut­taa paperei­den määrään markki­noil­la? Mik­si ihmiset säästävät vähem­män? Mik­si ihmis­ten säästämi­nen vaikut­taa rahan kiertonopeuteen?

  10. Ode: “Suomen ongel­mana ei ole hintakilpailukyky”

    Tästä olisin kyl­lä vähän eri mieltä. Tois­taisek­si kil­pailukyvys­tä ei ole juurikaan puhut­tu, kos­ka muut ongel­mat ovat olleet pääl­lim­mäisenä. Suomen työvoimakus­tan­nusten kehi­tys 2005–2009 on EU:n komis­sion arvion mukaan kuitenkin selvästi korkeampi kuin muis­sa euro­mais­sa. Tiedos­sani ei ole, että työn tuot­tavu­u­den kehi­tys olisi ollut selvästi mui­ta nopeam­paa, joten on paljon mah­dol­lista, että meil­lä on myös kilpailukykyongelma.

  11. Tam­miku­us­sa 2009 nos­tet­ti­in vähem­män asun­to­lain­o­ja kuin tam­miku­us­sa 2008, vaik­ka 2009 korot oli­vat alem­pia ja nimel­lispalkat suurem­pia kuin vuot­ta aikaisem­min. Toden­näköisem­min muut syyt kuin korko­pros­ent­ti ja nimel­lispalkan suu­ru­us määrit­tävät lainan­ot­to­halun, esim miten var­mak­si kokee oman työ­paikan jatku­vu­u­den. Tietysti jos oma tai oman puolueen kan­nat­ta­ja­joukot saa­vat palkkansa sul­je­tul­ta sek­to­ril­ta kan­nat­taa vaa­tia omille kovia palkanko­ro­tuk­sia, mak­set­takoon sit­ten vaik­ka velkarahoilla.

  12. Eikö voitas sopia, että pide­tään se [velosi­teet­ti] vakiona, jos ei ole syytä olet­taa muu­ta? Eli hin­nat (myös palkat) eivät voi nous­ta, jos rahan määrä ja nopeus pysyy vakiona.

    No voidaan näin sopia, mut­ta tämä on jotenkin hölmöä. kos­ka empi­irs­es­ti tiede­tään, että vaik­ka rahan määrää ei manip­u­loi­da (vakiona se ei yleen­sä pysy) erik­seen, niin palkkain­flaa­tio­ta kuitenkin voi syn­tyä. Inflaa­ti­ol­la ja rahamäärän kasvul­la on vah­va yhteys, mut­ta auko­ton se ei ole, vaan muutkin makromekanis­mit vaikut­ta­vat inflaatioon. 

    Onko sul­la jotain perustet­ta sille, että rahan velosi­teet­ti olisi jotenkin riip­pu­vainen rahan määrän kasvusta?

    Kysymyk­seen on vähän han­kala vas­ta­ta, kos­ka rahan velosi­teet­ti on määrit­te­lykysymys ja määritelmä riip­puu pait­si rahan, myös transak­tion määritelmästä. Rahan määräkin on määrit­te­lykysymys eri tyyp­pis­ten luot­toekspan­sioiden vuok­si. Luulen kuitenkin, että on aika vähän sel­l­aisia tapo­ja määritel­lä ko. käsit­teet, ettei niiden välil­l­lä olisi empi­iris­es­ti aika vah­va yhteys. 

    Eli siis, että käteinen on aina kier­rossa riip­pumat­ta siitä miten suurin inflaa­tio on.

    Kiertonopeudel­la tarkoite­taan (yleen­sä) sitä, kuin­ka paljon rahamääräisiä transak­tioi­ta tapah­tuu tietyssä aikayk­sikössä, mut­ta kaikkia transak­tioi­ta ei las­ke­ta, vain ne, jois­sa jotain lisäar­voa on syn­tynyt. Määritelmät vai­htel­e­vat, mut­ta lom­pakos­sa ole­va raha ei “kier­rä” koko sum­mal­laan useimpi­en määritelmien mukaan.

    En pidä velosi­teetin käsitet­tä kovin hyvin määritel­tynä yleen­sä, mut­ta se on selvästi tarpeelli­nen sil­loin kun tutk­i­taan mekanis­me­ja, jot­ka vaikut­ta­vat inflaa­tioon ilman että M0 muut­tuu; muut rahamit­tar­it puolestaan “imuroi­vat” osan tästä velosi­teet­timääritelmästä. Tämän vuok­si käsit­teistö ei käyt­täy­dy kovin hyvin. 

    Voitko selit­tää lisää tuo­ta yksinker­taista esimerkkiäsi? Mik­si raha ei kiertäisi osinkoina vaan palkkoina?

    Jos palkat nou­se­vat ilman, että hin­nat nou­se­vat, niin osinkojen/korkomaksujen pitää pudo­ta, olet­taen että fir­mat kier­rät­tävät rahaa eivätkä jem­maa sitä johonkin rahanielu­un (tai paina itse lisää rahaa), kun fir­maan sisään ja siitä ulos tule­van rahan määrien pitää olla samat.

    Yksinker­tai­sis­sa malleis­sa on vain yksi “korko”, joka on pääo­man tuot­to. Kun osin­got tms. laske­vat, se tarkoit­taa että “korko” las­kee: samal­la pääo­man määräl­lä saa vähem­män tuot­toa. Tämä alen­taa nor­maali­olois­sa säästämisas­tet­ta ja kulu­tus lisään­tyy. Kun tuotan­non­tek­i­jöitä ei tule mis­tään lisää, hin­to­jen pitää nous­ta kom­pen­soimaan tämä, joten on syn­tynyt inflaatiota. 

    Kun säästämi­nen vähe­nee, niin lainaami­nenkin vähe­nee väistämät­tä. So. markki­noil­la on vähem­män velka­kir­jo­ja. Näin siis sul­je­tus­sa taloudessa. 

    Tämä on tietysti karkea yksinker­tais­tus, mut­ta vähäisem­pänä mekanis­mi­na täysin mah­dolli­nen; ei ole mitään inher­ent­tiä syytä, mik­si palkat eivät voisi nous­ta vaik­ka rahaa ei paine­ta lisää. 

    Varovaisu­udessa on sel­l­ainen ongel­ma, että se johtaa joskus — kuten nyt — poten­ti­aalis­es­ti pääo­man tehot­tomaan allokoi­tu­miseen. Tämä ei tarkoi­ta, että virkamiehet tietäi­sivät parem­min mihin rahaa kan­nat­taa sijoit­taa. Ongel­ma ei ole tämä, vaan se, että riskiko­r­jatut tuot­to­vaa­timuk­set pääo­ma­lle ovat suurem­mat kuin on tehokas­ta. Tämä voi johtua siitä, että koe­tut riskit ovat liian suuret. 

    Tähän voidaan vaikut­taa vähen­tämäl­lä sys­teemisik­si (so. kaikenkat­taviksi) koet­tu­ja riske­jä, kuten hyper­in­flaa­tion tai pankki­jär­jestelmän sosial­isoin­nin tms. riskiä. Jos ihmiset usko­vat että sel­l­ainen on mah­dol­lista, he varautu­vat siihen. Esimerkik­si kul­taa saate­taan haalia “liikaa” jos usko­taan raha­jär­jestelmän rom­ah­duk­seen. Tämä voi olla yksilön kannal­ta ratio­naal­ista, mut­ta (jälleen hyvin karkea kuvit­tee­li­nen esimerk­ki) kaivinkoneel­la kan­nat­taa usein tehdä metro­tun­nelia ennem­min kuin kaivaa kul­taa, kos­ka jälkim­mäi­nen ei syn­nytä mitään arvokas­ta lisää, mut­ta edelli­nen synnyttää.

  13. Kyl­lä sen deflaation/likviditeettiansan saa aikaisek­si kun oikein yrit­tää. Esimerkik­si Sveit­si (inflaa­tioen­nuste tälle vuodelle ‑0,5%) käytän­nössä devalvoi, kts. esim. http://fistfulofeuros.net/afoe/economics-and-demography/switzerland-introduces-quantitative-easing/

    Ei kun kil­pade­val­vaa­tiot päälle, ja palkka­malt­tia maus­teek­si, niin kyl­lä tästä saadaan vielä ihan oikea maail­man­laa­juinen lama. Erästä investoin­tipankki­iria viime syksyltä lainatak­seni, suosit­te­len sijoit­ta­maan pulloveteen ja purkkiruokaan.

    Muuten, se että pystyvätkä maail­man val­tiot yhdessä elvyt­tämään kysyn­tää on erään­lainen esitesti sille pystyvätkö ne vähen­tämään kasvi­huonekaa­supäästöjä. Ei hyvältä näytä.

  14. Kun kokon­ais­tuotan­to las­kee, sel­l­aiset ratkaisut eivät ole mah­dol­lisia, että kenenkään ei tarvit­sisi luop­ua mis­tään. Sik­si olisi ehkä järkevää luop­ua palkko­jen yleisko­ro­tuk­sista kunnes laman poh­ja on saavutet­tu ja nousu jälleen käyn­nis­sä. Jos tuo aiheut­taa deflaa­tion, ALV:n koro­tuk­sil­la voidaan pakot­taa pieni inflaa­tio ja käyt­tää saadut vero­tu­lot ostovoimaa tuke­vi­in tuloveronalen­nuk­si­in. Suomen pank­ki on tehnyt tuos­ta vero­tuk­sen pain­opis­teen siirtämis­es­tä laskelmia http://www.bof.fi/en/suomen_pankki/ajankohtaista/puheet/2009/el_puhe_090311.htm.

  15. Tiedemies: Minä kysyin tämän hölmösti. “Onko sul­la jotain perustet­ta sille, että rahan velosi­teet­ti olisi jotenkin riip­pu­vainen rahan määrän kasvusta?”

    Tarkoi­tus oli kysyä, että onko palkanko­ro­tusten ja rahan velosi­teetin välil­lä yhteyt­tä. Ihan fiil­ispo­h­jal­ta minus­ta vaku­ut­taisi siltä, että ihmis­ten luot­ta­muk­sen ja velosi­teetin välil­lä olisi yhteys, eli että mitä posi­ti­ivisem­min suh­tau­tuu tule­vaisu­u­teen sitä enem­män käy shop­paile­mas­sa, sitä enem­män investoi yms. Tekni­nen kehi­tyskin var­masti nos­taa rahan kiertonopeut­ta, kun käyt­tämät­tömät resurssit huo­mataan nopeam­min ja ne ohjataan käyttöön.

    Minus­ta tun­tuu jotenkin vaikeal­ta hyväksyä, että Hakaniemessä voitais sopia, että hei ruve­taan­pa kier­rät­tämään rahaa nopeam­min, että meil­lä on varaa palkankorotuksiin.

    “Luulen kuitenkin, että on aika vähän sel­l­aisia tapo­ja määritel­lä ko. käsit­teet, ettei niiden välil­l­lä olisi empi­iris­es­ti aika vah­va yhteys.”

    Eikös niiden välil­lä pitäisi olla empi­iris­es­ti aika vah­va kään­teinen suhde, kun jos velosi­teet­ti piene­nee ja keskus­pank­ki halu­aa pitää hin­nat vakaana, niin sen pitää lisätä rahan määrää?

    Minä oon käsit­tänyt tämän hom­man silleen, että keskus­pank­ki seu­raa velosi­teet­tiä, jonkä voi havai­ta M3:sta (en oikein tiedä miten…) tai hin­to­jen nousus­ta ja sit­ten lisää tai vähen­tää rahan määrää taloudessa, että hin­nat pysy­i­sivät maltil­lises­sa nousussa.

    Tuos­ta esimerk­istä: “Jos palkat nou­se­vat ilman, että hin­nat nou­se­vat, niin osinkojen/korkomaksujen pitää pudota”

    Kun tämä on taval­laan se min­un point­ti, että miten ihmeessä ne palkat voi nous­ta, jos tuot­tavu­us ei nouse eikä ole inflaa­tio­ta. Tietysti voidaan sanoa, että ne nousee ja sit­ten ihme­tel­lä, että mitä sit­ten tapah­tuu, eikä miet­tiä sitä miten ne voi nous­ta. Ei kap­i­tal­is­tit mak­sa korkeampia palkko­ja, jos tuot­tavu­us ei ole kas­vanut vaan siirtävät pääo­mansa johonkin tuot­tavam­paan kohteeseen. Työn­tek­i­jöi­den palkkavaa­timuk­sia suit­sii kil­pailu poten­ti­aal­is­ten työn­tek­i­jöi­den kanssa.

    Korko määrit­tyy vapail­la markki­noil­la ihmis­ten aikapref­er­enssistä, ei työn­tek­i­jöi­den palkkavaatimuksista.

    “Kun tuotan­non­tek­i­jöitä ei tule mis­tään lisää, hin­to­jen pitää nous­ta kom­pen­soimaan tämä, joten on syn­tynyt inflaatiota. ”

    Säästämi­nen on siir­ret­tyä kulu­tus­ta. Jos säästämi­nen vähe­nee niin tämän het­ken kulu­tuk­sen hin­ta kas­vaa ja tule­vaisu­u­den kulu­tuk­sen hin­ta las­kee. Sit­ten kun kansan­talous on sopeu­tunut muu­tok­seen niin tuotan­toka­p­a­siteet­tia on siir­tynyt tule­vaisu­u­den kulu­tuk­sen tyy­dyt­tämis­es­tä tämän het­ken kulu­tuk­sen tyy­dyt­tämiseen. Jos kulut­ta­jien aikapref­er­enssi muut­tuu siitä ei seu­raa inflaa­tio­ta se vain muut­taa hyödykkei­den suh­teel­lisia hintoja.

    “Ongel­ma ei ole tämä, vaan se, että riskiko­r­jatut tuot­to­vaa­timuk­set pääo­ma­lle ovat suurem­mat kuin on tehokasta.”

    Oon muuten samaa mieltä, mut­ta en oikein ymmär­rä, että miten tämä voidaan sanoa objek­ti­ivis­es­ti. Eikö riskiko­r­jatut tuot­to­vaa­timuk­set riipu ihmis­ten riskin­si­etokyvys­tä ja aikapref­er­enssistä, joil­la kum­mal­lakaan ei ole mitään “oikeaa” tai “tehokas­ta” arvoa. Ne ovat vain ihmis­ten omi­naisuuk­sia, jot­ka taloudessa on otet­ta­va mah­dol­lisim­man hyvin huomioon, jot­ta hyv­in­voin­tia voidaan tuot­taa lisää.

  16. OP ennusti tänään tälle vuodelle ‑5% BKT:lle. Sanokaa talousvi­isaat, että men­näänkö tässä 90-luvun syvyyk­si­in vai vielä syvem­mälle? Alkaa hirvit­tää. Yhtä pahaa työt­tömyyt­tä ei onnek­si povata.

  17. Tomi Ahti
    “Hän oli vähän kuin Tan­ner, joka ei suos­tunut anta­maan rahaa armei­jalle talvi­so­dan alla vaan jakoi sitä mielu­um­min vähäo­saisille. Näen­näis­es­ti puo­lus­tuskykyä heiken­tänyt poli­ti­ik­ka vahvis­tikin sitä.”

    Tuo nyt on puh­taasti demarei­den itsesumutusta.

  18. “..kysyn­täla­ma sekä yleinen pelko talouden ajau­tu­mis­es­ta deflaa­tioon ja likviditeettiansaan;”

    Lik­vidi­teeti­iansal­la tarkoite­taan ilmeis­es­ti pankkien kas­savaran­toa ja sitä ettei pank­ki pysty lainaa­maan ja lisäämään rahan määrää. Var­maankin jos vai­h­tomekanis­mi tökkii, niin se vaikeut­taa markki­noiden toim­intaa ja vähen­tää kysyntää/tuotantoa. Mut­ta onko tämä todel­lakin nyt ongel­ma? Min­un mielestäni pitäisi selvit­tää mihin rahaa käytetään. Jos rahaa käytetään (tuotet­tui­hin) hyödykkeisi­in, niin se syn­nyt­tää kysyn­tää, työtä ja pääo­man tuot­to­ja. Jos raha käytetään “ansait­se­mat­tomaan tuloon” eli pääasi­as­sa kiin­teistöi­hin (maan hin­taan) ja korkoku­lui­hin, palkko­jen ostovoima (suhde hin­tata­soon) hyödyke­markki­noil­la piene­nee ja kysyn­tä heikke­nee. Mitä suurem­mik­si asun­to­lainat ja korkoku­lut ( ja vaku­u­tus­mak­sut ja monop­o­livoitot jne) kas­va­vat, sitä pienem­mäk­si käy “reaal­i­talous.” Ainakin pidem­mäl­lä aikaväil­lä tulisi kiin­nit­tää huomioi­ta näi­hin asioi­hin, jos palkoista halu­taan pitää kiin­ni. (ja tietenki­in nostaa)

  19. STTK:lainen kokoomuk­sen vaa­likar­ja taitaa alkaa huoles­tu­maan työ­paikko­jen­sa puoles­ta. Eikä syyt­tä, eipä tai­da olla paljoa mut­teri-ins­seille työ­paikko­ja tule­vaisu­u­den Suomes­sa. No Alex nos­taa peukut pystyyn ja taas on kaikil­la hyvä mieli.

  20. Tiedemies sanoi mielestäni kolme olen­naista lauset­ta: ”Ongel­ma on siinä, että mei­dän talousjär­jestelmämme perus­tuu vai­h­tokaup­paan jos­sa tätä vai­h­don määrää mitataan rahal­la. Raha­jär­jestelmä on edelleen tukos­sa niin, että rahan välikädet eivät luo­ta toisi­in­sa. Tämän vuok­si markki­namekanis­mi ei allokoi pääo­mia juuri nyt kovin tehokkaasti.”

    Edel­lisen lamamme syistä suuri osa liit­tyi niihin ongelmi­in, jota mei­dän rahal­lamme oli mui­hin rahoi­hin näh­den, revalvaatio/devalvaatio kysymyk­seen. Nykyi­nen lama liit­tyy enem­mänkin niihin ongelmi­in, joi­ta koko maail­man­taloudel­la ja sen rahoil­la on reaal­i­tuotan­toon näh­den, maail­man­talouden inflaatio/deflaatio kysymyk­seen. Mei­dän on tietysti pidet­tävä huoli omista asiois­tamme, mut­ta mihin hyvän­sä kansal­lisi­in toimi­in ryhdytäänkään, niiden pitäisi olla lin­jas­sa sen kanssa, miten ratkaistaan maail­man­talouden rahan ongelma.

    Markki­namekanis­mi ei todel­lakaan allokoi tänään pääo­mia tehokkaasti, mut­ta tämä päivähän on eilisen huomi­nen. Ne markki­nat, jot­ka nykyiseen talouteen johti­vat, eivät eilen selvästikään allokoi­neet pääo­mia tehokkaasti. Eikä kyse ollut kon­trol­lin epäon­nis­tu­mis­es­ta. Kon­trol­li epäon­nis­tuu aina, kun kon­trol­loi­jien ja kon­trol­loitavien edut ovat yht­enevät, kuten kansal­lisen poli­ti­ikan ja kansal­lisen talouden. 

    Markki­nat ovat luot­ta­muskysymys ja luot­ta­muk­sen pitää olla molem­min puoleista. Jos rahamarkki­noiden luot­ta­mus reaal­i­talouteen on heikkoa, niin se ken­ties johtuu siitä, että ihmiset ovat menet­täneet luot­ta­muk­sen­sa rahoi­tus­markki­noiden kykyyn allokoi­da varo­ja järkevästi jo ennen lamaa. Siinä määrin kun näin on, rahoituk­sen elvy­tys­toimet eivät luot­ta­mus­ta paran­na. Ne toimi­vat kuin kra­pu­laryypyt, elvyt­tävät ne samat toimet, jot­ka ovat vap­inaan johtaneetkin. 

    Lain­auk­sen ensim­mäistä lauset­ta on vielä tarken­net­ta­va. Ongel­ma ei ole siinä, että taloutemme on vai­h­tokaup­paa, jota mitataan rahal­la, vaan siinä, että meil­lä on vai­hdet­tavina ’hyödykkeinä’ liian paljon irreaal­isia arvo­ja, oikeuk­sia, lupauk­sia ja arvauk­sia. Markki­nat, jot­ka kan­nus­ta­vat muo­dosta­maan täl­laisille irreaal­isille kohteille rahal­lista arvoa, jol­la niitä voidaan ostaa vielä enem­män ja vielä ’arvokkaampia’, eivät ole oikeat markki­nat. Ne ovat rak­en­teelli­nen moraa­lika­toau­tomaat­ti. Mik­si sel­l­aisi­in markki­noi­hin pitäisikään luottaa?

    Jotenkin tämä koko rakenne olisi uusit­ta­va. Min­ul­la oli siihen ehdo­tuskin viimeisessä viestis­säni tulon­jakokeskustelu­un, mut­ta se lie­nee jäänyt useil­ta huo­maa­mat­ta tässä uusien aihei­den kiireessä.

  21. Mod­ernien rahamarkki­noiden perusidea on yksinker­tainen. Yksit­täisen ihmisen on kauhean han­kala arvioi­da, kenelle laina­ta säästämiään raho­ja. Sik­si pankit tekevät sen yksit­täis­ten ihmis­ten puoles­ta ja ihmiset lainaa­vat rahansa pankeille. 

    Kun laina on ker­ran myön­net­ty, niin siitä voidaan tehdä arvopa­peri. On oikeas­t­aan ihan se ja sama kenelle ne rahat menevät. On ihan hyvä, että jos Y on lainan­nut X:lle rahaa, hänel­lä on mah­dol­lisu­us saa­da rahansa takaisin ilman, että X joutuu käymään neu­vot­telu­ja uud­estaan ja sik­si laina­pa­pereille on hyvä olla markki­nat, jos­sa niitä voi myy­dä ja ostaa. 

    Vaku­u­tus on vähän eri­lainen, mut­ta arvopa­pe­ri­na sitäkin voi pitää; se, jol­la paperi on, saa rahaa siltä, jol­la on vaku­u­tus. Jos huono jut­tu tapah­tuu, niin paperin omis­ta­ja maksaa. 

    Ja niin edelleen. 

    Eri­laisia arvopa­pere­i­ta osta­mal­la, myymäl­lä ja kir­joit­ta­mal­la, voi nor­maali­olois­sa varautua hyvinkin yksilöl­lisi­in rahoi­tus­tarpeisi­in ja riskei­hin. Tämä on hyvä asia näin ajatel­tuna, mut­ta toimi­ak­seen jär­jestelmä vaatii luot­ta­mus­ta siihen, että “paperin toises­sa päässsä” nou­date­taan sitoumuk­sia tai ainakin, että riskit ovat järkevästi arvioitavissa.

    Täl­lä het­kel­lä näin ei ole, kos­ka eri­laisia yhdis­telmiä ja posi­tioi­ta on ollut niin paljon, että yhä edelleen pape­rien halti­jat eivät oikein itsekään tiedä mitä ovat saa­mas­sa ja mis­tä ehkä joutu­vat maksamaan.

    Tämä näkyy reaalipuolel­la, kun osa niistä raha­hanoista, joista yri­tyk­set ja yksi­tyiset saa­vat rahoi­tus­ta toimin­nalleen, on men­nyt kiin­ni. Fir­mat eivät voi investoi­da jne.

    Taval­laan ymmär­rän, että tässä haetaan syyl­lisiä ja peräänku­u­lute­taan “moraalia”. Sel­l­ainen puhe on kuitenkin viimekädessä halpaa. 

    Raha- ja talousjär­jestelmän tarkoi­tus on uno­htunut tai ei ole koskaan ollut selvil­läkään, niiltä, jot­ka pahek­su­vat “velka­ve­toisu­ut­ta”. Kaik­ki raha on velkaa, joten velka­an­tu­misen kauhis­telu on yhtä tyhjän kanssa.

  22. Tiedemies: ”On ihan hyvä, että jos Y on lainan­nut X:lle rahaa, hänel­lä on mah­dol­lisu­us saa­da rahansa takaisin ilman, että X joutuu käymään neu­vot­telu­ja uud­estaan ja sik­si laina­pa­pereille on hyvä olla markki­nat, jos­sa niitä voi myy­dä ja ostaa.”

    Var­masti täl­laiseen käytän­töön on joku syy, mut­ta se että X:n pitäisi käy­dä joitain neu­vot­telu­ja uud­estaan, on aika erikoinen syy. Ensin­näkin, neu­vot­telun tarve­han on Y:llä, jos vakuuk­sien arvo ei vas­taa velan arvoa. Toisek­si, eihän infor­maa­tio X:n velan­mak­sukyvys­tä parane laina­pa­perin myyn­nil­lä vaan korkein­taan huononee. Tänään ei tarvitse olla kuin sanomale­hden luk­i­ja tämän asian tietääk­seen – eikä edes sen seikan, ettei tämäkään sys­temaat­ti­nen virhe katoa, vaik­ka sitä kuin­ka monil­la kaupoil­la yritetään hajauttaa.

    ”Taval­laan ymmär­rän, että tässä haetaan syyl­lisiä ja peräänku­u­lute­taan “moraalia”. Sel­l­ainen puhe on kuitenkin viimekädessä halpaa.”

    Jos jotain on tehty hölmösti, niin saat­taa siihen tek­i­jätkin löy­tyä. Eiköhän kri­ti­ikin tarkoituk­se­na ole kuitenkin oppia virheistä ja tehdä parem­pia suun­nitelmia tule­vaisu­u­den var­alle. Eikä moraal­ista puhumi­nen ole vält­tämät­tä hal­paa. Moral haz­ard on aika arvostet­tu puheen aihe. Sen suomenkieli­nen nimi moraa­lika­to on mielestäni kuitenkin paljon parem­pi, sil­lä se kuvaa ilmiötä syvem­mältä. Kun jotkut otta­vat suuria taloudel­lisia riske­jä tietäen, että itse joutu­vat niistä vain osavas­tu­useen, he otta­vat moraalisen riskin. Angloamerikkalaisen kult­tuurin mukaan – näin olen ymmärtänyt mut­ta voin olla väärässäkin – on kuitenkin niin, että jos ris­ki ei laukea, mitään moraali­ton­ta ei ole tehtykään. Riskinot­to on osoit­tau­tunut kan­nat­tavak­si ja siitä ovat kaik­ki hyö­tyneet. Moraa­likadon käsite pitää puolestaan sisäl­lään sen, että jo kyseisen riskin otta­mi­nen on yhteistä moraalia naker­tavaa riip­pumat­ta siitä, onnis­tuuko riskin otto vai ei. 

    ”Kaik­ki raha on velkaa, joten velka­an­tu­misen kauhis­telu on yhtä tyhjän kanssa.”

    Kaik­ki vel­ka ei kuitenkaan ole rahaa, joten on syytä kauhis­tel­la ainakin sel­l­aisia velko­ja, joille ei löy­dy maksumiehiä.

  23. Moral haz­ard viit­taa siihen tilanteeseen, jos­sa käyt­täy­tymisen insen­ti­iv­it ex post poikkea­vat insen­ti­iveistä ex ante. Minus­ta Mat­ti H kyl­lä pahoin­pitelee ter­miä tarkoitushakuisesti.

    En kiel­lä, etteikö rahoi­tusin­stru­ment­tei­hin liit­ty­isi moral haz­ardia; taku­ul­la liit­tyy. Esimerkik­si juuri arvopa­pe­rien tehtailu lain­oista tuot­taa moral haz­ardin, jos­sa siis pankki­irin kiin­nos­tus lainan­ot­ta­jan mak­sukykyyn olen­nais­es­ti vähe­nee sen jäl­keen kun arvopa­peri on myy­ty eteenpäin. 

    Tähän nykyiseen sys­teemiseen ongel­maan liit­tyy tot­takai kaiken­laisia pul­mia ja “suun­nit­telu­virheitä”, mut­ta minus­ta on jotenkin hal­pa­maista pop­ulis­mia syyt­tää tästä “sokeaa uskoa markki­na­t­alouteen” tai “moraalin puutet­ta”. Sel­l­ainen puhe ei sisäl­lä mitään informaatiota. 

    Vika on ollut toki reg­u­laa­tios­sa, mut­ta ei siinä että sitä on ollut liian vähän, vaan siinä, että on se mitä on ollut, on ollut huonoa. Jos jokin reg­u­loin­nil­la luo­tu “tukos” rahoi­tus­markki­noil­la voidaan kiertää, se kier­retään. Tämä ei ole moraa­li­nen asia vaan prag­maat­ti­nen asia. Jos tukos on luo­tu sel­l­aiseen paikkaan, joka on alun­perin ollut help­po seu­ra­ta, niin se purkau­tuu jotain sel­l­aista kanavaa pitkin, joka pysyy piilossa. 

    Näitä reit­te­jä hajaut­taa ja käy­dä kaup­paa riskil­lä ei voi­da lait­taa tukkoon. Se, mitä voidaan, ja pitäisi tehdä, on kieltää pelaami­nen tois­t­en rahoil­la näi­den tietämät­tä, ei kau­pankäyn­tiä riskil­lä. Ris­ki on tuote, joka muis­tut­taa esimerkik­si jät­teitä. Kun hin­nas­ta sovi­taan, joku halukas löy­tyy sen otta­maan kontolleen. 

    Jos kaup­pa riskil­lä estetään, niin riskinot­to vähe­nee. Sil­loin köy­hdymme kaik­ki. Niinkuin nyt.

  24. “Mod­ernien rahamarkki­noiden perusidea on yksinker­tainen. Yksit­täisen ihmisen on kauhean han­kala arvioi­da, kenelle laina­ta säästämiään raho­ja. Sik­si pankit tekevät sen yksit­täis­ten ihmis­ten puoles­ta ja ihmiset lainaa­vat rahansa pankeille. 

    Kun laina on ker­ran myön­net­ty, niin siitä voidaan tehdä arvopa­peri. On oikeas­t­aan ihan se ja sama kenelle ne rahat menevät. On ihan hyvä, että jos Y on lainan­nut X:lle rahaa, hänel­lä on mah­dol­lisu­us saa­da rahansa takaisin ilman, että X joutuu käymään neu­vot­telu­ja uud­estaan ja sik­si laina­pa­pereille on hyvä olla markki­nat, jos­sa niitä voi myy­dä ja ostaa. 

    Vaku­u­tus on vähän eri­lainen, mut­ta arvopa­pe­ri­na sitäkin voi pitää; se, jol­la paperi on, saa rahaa siltä, jol­la on vaku­u­tus. Jos huono jut­tu tapah­tuu, niin paperin omis­ta­ja maksaa. 

    Ja niin edelleen.”

    Hieno yhteen­ve­to rahoi­tus­markki­noista. Sys­teemin point­ti kiteytet­tynä lie­nee se, että se allokoi resursse­ja mah­dol­lis­m­min tehokkaasti.
    Mut­ta eihän tuo toi­mi? Sys­tee­mi on allokoin­ut rahaa ilmeis­es­ti lähin­nä vain kiin­teistökaup­paan. Ja luonut sinne kuplan. Raha ei ole jah­dan­nut pääo­man tuot­to­ja, ain­os­taan vuo­ratuot­to­ja. Nousseet asumis‑, vuokra‑, korko ym. kus­tan­nuk­set vain pois­ta­vat rahaa tuot­taval­ta sek­to­ril­ta. USA:ssa palkat eivät ole kas­va­neet lainkaan viimeisen 10 vuo­den aikana, vaik­ka BKT on koko ajan nous­sut. Teol­lisu­us siel­lä ilmeisim­min on surke­as­sa jamas­sa. Tämä ei vaiku­ta tehokkaal­ta allokoin­nil­ta. Tehokas­ta on ilmeis­es­ti ollut ain­oas­taan allokoin­ti kiin­teistöspeku­laa­tioon, mikä on pääasi­as­sa maan­omis­tus­ta eikä tuo­ta mitään.

  25. “Vika on ollut toki reg­u­laa­tios­sa, mut­ta ei siinä että sitä on ollut liian vähän, vaan siinä, että on se mitä on ollut, on ollut huonoa. Jos jokin reg­u­loin­nil­la luo­tu “tukos” rahoi­tus­markki­noil­la voidaan kiertää, se kierretään. ”

    Ei reg­u­laa­tioosa ole mitään vikaa ollut, sehän on toimin­ut ‚kuten päät­täjät sen suunnittelivat.
    Sys­teemi­hän oli niin yksinker­tainen, että tyh­mem­mänkin oli­is pitänyt havai­ta täl­lainen aukko.

    Mut­ta kun poli­itikot ja pääo­man edus­ta­jat elävät sym­bioosis­sa niin poli­itikko­jen tehtäväs­ki jää näi­den aukko­jen tekeminen.

    Bushin hallinto loi tuon aukon, jota sit­ten Bushin rahoit­ta­jat hyödynsivät

  26. Pyy­dän nyt taas ker­ran, että Te kaik­ki alat­te kir­joit­ta­maan tänne suomea. Min­ul­la on vain DI- koulu­tus ja siitäkin pirun kauan, mut­ta eihän se ole ongel­ma. Jos Te kaik­ki halu­at­te pitää tämän jutun vain Teikäläis­ten (akaatemis­es­ti sivistynei­den) omana, niin hyvä niin. Minus­ta olisi aika iisiä ihmiselle, joka osaa asiansa, ker­toa se myös “selkok­ielel­lä” tääl­lä. Keskinäi­sis­sä jutuis­sanne sit­ten voitte tietysti puhua latinaa.
    Ymmär­rän, ettei kenenkään tarvitse yrit­tää lukea jne jne. Jos tämä on tarkoi­tus, ker­tokaa. Lukekaa­pas esim. Soinin juttuja.
    Tot­takai, jokainen hoitaa jut­tun­sa niinkuin halu­aa. Katsotaan.

  27. Wikipedia: ” Moral haz­ard aris­es because an indi­vid­ual or insti­tu­tion does not bear the full con­se­quences of its actions, and there­fore has a ten­den­cy to act less care­ful­ly than it oth­er­wise would, leav­ing anoth­er par­ty to bear some respon­si­bil­i­ty for the con­se­quences of those actions.”

    Merk­i­tys, jol­la käsit­telin moral haz­ardia, on esitet­ty ensim­mäisessä virk­keessä, yleisessä merk­i­tyk­sessä. Merk­i­tys, jota Tiedemies tarkoit­ta­nee kos­kee kah­den­välisen kau­pan haz­ardia. Tämä näke­mys on kuitenkin turhan kapea, kos­ka se sul­kee pois mm. sen riskin moraa­likadon (markki­noi­ta vinout­ta­van vaiku­tuk­sen), joka Yhdys­val­tain asun­to­laina­markki­noil­la lauke­si, kun laina­pa­perei­den myyjät ja osta­jat onnis­tu­i­v­at yhdessä tekemään niin suuren kuprun, että osavas­tuu joudut­ti­in siirtämään kol­man­nelle osa­puolelle eli veronmaksajille.

    Asioista olen kyl­lä pitkälti samaa mieltä Tiedemiehen kanssa. Minus­takin on jotenkin hal­pa­maista pop­ulis­mia syyt­tää tästä “sokeaa uskoa markki­na­t­alouteen” tai “moraalin puutet­ta”. Sel­l­aista puhet­ta pidän turhana, kos­ka se ei sisäl­lä mitään informaatiota. 

    Itse olen kyl­lä pain­okkaastikin ’syyt­tänyt’ sitä, että talout­ta on johdet­tu ’sokeal­la’ uskol­la siihen, että nykyi­nen talous on aitoa markki­na­t­alout­ta, joka ilman yhteiskun­tien kon­trol­lia ja apua hakeu­tuu kaikkia hyödyt­tävään tas­apain­oon. Olen yrit­tänyt infor­maa­tion kera täh­den­tää, että kap­i­tal­is­mi ei ole sama asia kuin markkinatalous.

    Eri­tyisen samaa mieltä olen Tiedemiehen kanssa siitä, että pitäisi kieltää tai ainakin tehdä vähem­män kan­nat­tavak­si pelaami­nen tois­t­en rahoil­la näi­den tietämät­tä. Tässä on uuden infor­maa­tion paik­ka. Miten se tehdään? Lisäämät­tä rajoituk­sia? Minä olen jo esit­tänyt oman infor­maa­tioni tästä asi­as­ta; Tiedemiehen infor­maa­tio vielä puuttuu.

  28. Rahoi­tusjär­jestelmä rahoit­taa niitä asioi­ta, joista “markki­nat” usko­vat saata­van parhaan hin­nan riskille. Koko rahoi­tusjär­jestelmä voidaan ajatel­la keinona käy­dä kaup­paa riskil­lä. Tässä kau­pankäyn­nis­sä siis yri­tys tai koti­talous tar­joaa markki­noille oman liike­toim­intansa tai vaik­ka asun­non­hank­in­tansa riskiä ja tar­joaa riskin kan­ta­jalle vasti­neek­si siivua omista tuloistaan.

    Jos käytet­ty instru­ment­ti on “laina”, niin tämä vas­tine on kiin­teä pros­ent­ti saadus­ta pääo­mas­ta. Lainanan­ta­ja ottaa kan­taak­seen riskin siitä, ettei lainan­ot­ta­ja pystykään mak­samaan lainaa takaisin. Korko määräy­tyy sen mukaan, miten lainanan­ta­ja arvioi riskin. Jos käytet­ty instru­ment­ti on “osake”, niin se vas­tine on siivu itse yri­tyk­sen kaikesta tuo­to­s­ta. Tässä ris­ki liit­tyy siihen, ettei yri­tys tien­aa mitään ja tuh­laa kaiken. Lisäk­si on koko joukko eri­laisia johdan­naisia, vaku­u­tuk­sia jne., joil­la sovi­taan eri­ty­isiä ehto­ja siitä, kuka ottaa minkäkin osan riskistä ja miten raha liikkuu. Perusidea on se, että se, joka ottaa enem­män riskiä, saa isom­man siivun kakusta. 

    Tässä hom­mas­sa on tehokas­ta käyt­tää välikäsiä, kos­ka kun tavalli­nen pul­li­ainen lait­taa tuhat euroa säästöön vuodek­si, tulee kauhean kalli­ik­si etsiä joku, joka halu­aa laina­ta juuri tuhat euroa jne. Sik­si on pankkitoimintaa. 

    Välikäsien käytössä on kuitenkin ongel­ma siinä, että kun välikäsiä käytetään, ei olekaan enää mitenkään ilmeistä, kuka kan­taa minkäkin osan riskistä. Ja kun tämä ei ole ilmeistä, tai mikä pahempaa se on ilmeistä yhdelle mut­tei toiselle, syn­tyy tilantei­ta, jois­sa jotkut voivat ottaa riske­jä tois­t­en rahoilla.

    Reg­u­laa­ti­ol­la on yritet­ty kor­ja­ta tätä ongel­maa. Jotkut, esimerkik­si lib­er­taris­tit, kuitenkin esit­tävät, että ongel­ma on luo­tu jo paljon aiem­min, eli siinä, että val­tio on luonut sel­l­aiset pelisään­nöt, jot­ka “vuo­ta­vat” jo valmi­ik­si ja lisäreg­u­laa­tiot eivät yleis­es­tiot­taen voi kor­ja­ta asi­aa mitenkään, vaan vain pahen­taa sitä. 

    Olen tiety­iltä osin samaa mieltä tästä kri­ti­ik­istä. Jär­jestelmä on erit­täin mon­imutkainen lain­säädän­nöltään ja lisäreg­u­laa­tiot eivät tyyp­il­lis­es­ti tee muu­ta kuin lakai­se­vat jonkun ongel­man maton alle. Kun lisätään vielä hom­maan eri­laisia tukia ja vakuuk­sia jne, joil­la riskiä voidaan sysätä muille, syn­tyy kuplia. 

    Asun­toku­pla syn­tyy esimerkik­si vain osak­si siitä, että kuvitel­laan asun­to­jen hin­to­jen nou­se­van “lop­ut­tomi­in” (oikeasti ei kuvitel­la, eikä tarvitse, riit­tää että kuvitel­laan että muut kuvit­tel­e­vat sen jatku­van vielä riit­tävän kauan). Osak­si se johtuu myös siitä, että on luo­tu eri­laisia mekanis­me­ja, joil­la on halut­tu helpot­taa oman asun­non han­kkimista. Näil­lä tarkoite­taan hyvää, ja osa niistä toimii, mut­ta kun ne toimi­vat “liian hyvin”, rahaa vir­taa liikaa asun­tokaup­paan ja hin­nat nou­se­vat ja kuvitel­ma “lop­ut­tomas­ta” hin­nan­nousus­ta vahvistuu. 

    Jos­sain vai­heessa kaik­ki tiesivät, että asun­to­laina­markki­noil­la riskit ovat hyvin suuret. Kos­ka pank­in­jo­hta­jat kuitenkin pela­si­vat tois­t­en rahoil­la, eivät he itse kan­ta­neet sitä riskiä, joka niiden lain­oit­tamiseen liit­tyi. Lisäk­si kun lain­o­ja pake­toiti­in ja myyti­in eteen­päin, edes hei­dän edus­ta­mansa pank­ki ei vält­tämät­tä ollut menet­tämässä mitään vaik­ka lain­o­ja ei mak­set­taisikaan takaisin. 

    Mitä taas tulee palkko­jen ja BKT:n suh­teeseen, niin medi­aa­ni­palkat eivät ole nousseet, palkka­sum­ma kokon­aisuute­na kyl­läkin on nous­sut. Tämä johtuu siitä, että tuot­tavu­u­den kasvus­ta iso osa on tul­lut “yläpäästä”, rahoi­tusjär­jestelmän “tehos­tu­mis­es­ta” jne. ja palkat ovat nousseet johto­por­taas­sa. Tämä koetaan yleis­es­ti epäreilu­na ja eri­tyis­es­ti nyt, kun koetaan, että tämä ylimpi­en tulo­jen nousu on jotenkin johtanut tähän romahdukseen.

    “Todel­li­nen” syylli­nen rom­ah­duk­seen on kuitenkin aina nousukausi, joka jatkuu liian kovana ja liian kauan. En usko, että talousjär­jestelmän syk­lisyy­destä edes voi päästä eroon, kos­ka siel­lä on niin paljon takaisinkytken­tää, posi­ti­ivista ja negati­ivista. “Ahneus” ja “moraalit­to­muus” ovat kuitenkin nousukau­den oire­i­ta, eivät sen syitä. Nämä samat omi­naisu­udet kun muut­tuvat laman poh­jal­ta nous­taes­sa “rohkeudek­si” ja “yrit­teliäisyy­dek­si”.

  29. “Asun­toku­pla syn­tyy esimerkik­si vain osak­si siitä, että kuvitel­laan asun­to­jen hin­to­jen nou­se­van “lop­ut­tomi­in” (oikeasti ei kuvitel­la, eikä tarvitse, riit­tää että kuvitel­laan että muut kuvit­tel­e­vat sen jatku­van vielä riit­tävän kauan). Osak­si se johtuu myös siitä, että on luo­tu eri­laisia mekanis­me­ja, joil­la on halut­tu helpot­taa oman asun­non han­kkimista. Näil­lä tarkoite­taan hyvää, ja osa niistä toimii, mut­ta kun ne toimi­vat “liian hyvin”, rahaa vir­taa liikaa asun­tokaup­paan ja hin­nat nou­se­vat ja kuvitel­ma “lop­ut­tomas­ta” hin­nan­nousus­ta vahvistuu.”

    Hen­ry Geor­gen mukaan asun­toku­pla syn­tyy ilman velka­ra­haa. Maan (sijain­nin) tar­jon­ta on kiin­teä ja talouskasvun jatkues­sa maa­mo­nop­o­li väistämät­tä ajaa hin­nat ylös. Seli­tys on täysin riit­tävä ja empi­iris­es­ti todet­tavis­sa. Mik­si maan hin­taa ei pide­tä suh­dan­netek­i­jänä? Sen merk­i­tys kansan­taloudelle on moninker­tainen ver­rat­tuna johinkin paper­i­ti­lauk­seen ulko­mail­ta tai jopa öljyn hin­nan nousuun.

  30. Olen kaikesta edel­lä esit­tämästäsi samaa mieltä kanssasi Tiedemies. Mitä uut­ta infor­maa­tio­ta ajat­telit siinä ole­van? Ei sekään ollut uuti­nen, että et usko, että talousjär­jestelmän syk­lisyy­destä edes voi päästä eroon, kos­ka siel­lä on niin paljon takaisinkytken­tää, posi­ti­ivista ja negati­ivista. Sehän on vain toisin sanoin ilmais­tu­na: en ymmär­rä, miten syk­lien repivyyt­tä voitaisi­in vähen­tää; en ymmär­rä, miten tois­t­en rahoil­la luvat­ta pelaamis­es­ta voitaisi­in päästä. 

    Ehkä tässä moraalil­lakin on sijansa. Jos joku on väit­tänyt ymmärtävän­sä asi­aa vähän parem­min – viit­taan tässä eri­tyis­es­ti kom­ment­ti­i­ni tulon­jakokeskustelu­un 14.3. – moraal­ista olisi kai tarkasti ja ilman ennakkolu­u­lo­ja tutkia asia ja ottaa selvää, pitääkö väite paikkansa; onko tosi­aan ole­mas­sa jokin uusi näkökul­ma, joka osoit­taa tien tämän ongel­man ratkaisemiseen.

  31. Sehän on vain toisin sanoin ilmais­tu­na: en ymmär­rä, miten syk­lien repivyyt­tä voitaisi­in vähen­tää; en ymmär­rä, miten tois­t­en rahoil­la luvat­ta pelaamis­es­ta voitaisi­in päästä.

    En ole tätä mieltä. Ymmär­rän hyvin ainakin muu­ta­man mekanis­min, jol­la syk­lien repivyyt­tä voidaan vähen­tää ja tois­t­en rahoil­la luvat­ta pelaamis­es­ta päästä. En vain tiedä, pidänkö niitä keino­ja toiv­ot­tavina, so. uskoisin, että hin­ta jon­ka siitä joutuu mak­samaan on liian kova. 

    Mitä tulee maan niukku­u­teen ja sen myötä hin­nan­nousu­un, niin pelkkiä maan hin­nan muu­tok­sia ei voidan pitää “kuplana” sinän­sä. Kuplal­la tarkoite­taan yleis­es­tiot­taen sel­l­aisia syk­lisiä muu­tok­sia, jot­ka purkau­tu­vat endo­geeni­sistä syistä hyvin rajusti. Eli esimerkik­si “osakeku­pla” purkau­tuu hyvin nopeasti, kun myyn­ti alkaa. 

    Lib­er­taar­it usko­vat, ja minäkin uskon jos­sain määrin, että mas­si­ivi­nen luot­toekspan­sio ilman vas­taavaa reaal­ista talouskasvua, johtaa aina kupli­in jos­sain päin. En vain usko sen parem­min lib­er­taarien kuin vasem­mis­to­lais­tenkaan lääkkei­den ole­van yhtään parem­pia kuin itse tau­ti. Kul­takan­ta johtaa deflaa­tioon ja pahim­mil­laan se kan­nus­taa soti­maan kul­lan vuok­si jos taloudessa kuitenkin tulee paha kri­isi. Rahoituk­sen pikku­tark­ka reg­u­loimi­nen taas ei onnis­tu ilman rahoi­tus­laitosten käytän­nössä sosial­isoimista. Sosial­isoin­nin tuot­ta­ma tehot­to­muus on toden­näköis­es­ti vielä pahempi.

  32. Tiedemies: “En ole tätä mieltä. Ymmär­rän hyvin ainakin muu­ta­man mekanis­min, jol­la syk­lien repivyyt­tä voidaan vähen­tää ja tois­t­en rahoil­la luvat­ta pelaamis­es­ta päästä. En vain tiedä, pidänkö niitä keino­ja toiv­ot­tavina, so. uskoisin, että hin­ta jon­ka siitä joutuu mak­samaan on liian kova.”

    Asia selvä. Tuskin­pa kukaan muukaan näi­den keino­jen toiv­ot­tavu­ut­ta tietää — ainakaan kun eivät edes tiedä keinoja.

  33. “Mitä tulee maan niukku­u­teen ja sen myötä hin­nan­nousu­un, niin pelkkiä maan hin­nan muu­tok­sia ei voidan pitää “kuplana” sinänsä.”

    Ihmette­len kovasti. Mik­si ei hin­tata­so, mikä on pitkän aikavälin hin­ta­soon ver­rat­tuna 3‑kertainen ole kupla? Ja myös suh­dan­netek­i­jä. Asun­tokaup­pa ei voi koskaan toimia. Jokainen myyjä on suurem­pi tai pienem­pi speku­lant­ti, tar­jon­ta käyt­tää aina monop­o­livoimaa. Sinne syn­tyy aina kupla ja aina, sään­nöli­sisn väli­a­join, raken­nus­te­ol­lisu­us pysähtyy ja/tai menee nurin. Osakekurssien kuplahin­nat eivät nähdäk­seni ole suuri onge­ma, elleivät yri­tyk­set osal­lis­tu speku­loin­ti­in ja aja sitä kaut­ta itseään nurin. Maan hin­ta kos­ket­taa jokaista palka­nsaa­jaa ja leikkaa kysyntää.

  34. Mik­si ei hin­tata­so, mikä on pitkän aikavälin hin­ta­soon ver­rat­tuna 3‑kertainen ole kupla?

    Riip­puu siitä, mitä “kuplal­la” tarkoite­taan. Olen samaa mieltä siitä, että asun­tokau­pan kohdal­la on toisi­naan ilmen­nyt kupla, esimerkik­si nyt ja 1990-luvun alussa. 

    Minä käytin “kuplan” määritelmänä sitä, että hin­ta nousee ja las­kee pääosin endo­geenis­es­ti (tot­takai yleen­sä tarvi­taan joku yleinen noususuh­danne tms, jot­ta kupla voisi syn­tyä tai ainakaan kas­vaa kovin suureksi). 

    Pelkkä raju volatili­teet­ti ei siis vielä tarkoi­ta kuplaa. Esimerkik­si raa­ka-ainei­den hin­nat ovat kaut­ta lin­jan vah­vasti syk­lisiä. Vaik­ka nyt nikke­lin hin­ta on pudon­nut neljän­nek­seen vuodessa. Siis 75% hin­nan lasku. Kukaan ei puhu kuitenkaan nikke­liku­plas­ta, kos­ka nikke­liä tuote­taan ja kulutetaan.

    Asun­to­jen kohdal­la kuplia syn­tyy joskus nousukaudel­la, mut­ta ei aina. Jos korot pide­tään liian alhaal­la kuten tehti­in 2001–2006, niin hin­nat lähtevät nousu­un, jos­sa on endo­geeni­nen kom­po­nent­ti, so. syn­tyy kupla. Tähän on muu­ta­ma syy, ja mekanis­mi on minus­ta aika hyvin tunnettu. 

    Ensim­mäi­nen on kulut­ta­jien käyt­täy­tymi­nen ostopäätök­sen kohdal­la jo tilanteessa ilman hin­nan­nousua. Asumiskus­tan­nuk­sik­si koetaan velan­hoitokus­tan­nuk­set, joten alhaiset korot nos­ta­vat kysyn­tää ihan asumistarpeeseen. 

    Tämä saa kuitenkin liik­keelle pros­essin, jon­ka avaime­na on toinen syy. Kun hin­nat ovat nousus­sa, nykyi­nen hin­ta arvioidaan “ali­hin­naksi” pro­jisoidun tule­van hin­nan suh­teen. Kaik­ki halu­a­vat kyyti­in nousu­vai­heessa. Näin koe­tut asumiskus­tan­nuk­set laske­vat entisestään. 

    Mekanis­mi pääsee käyn­ti­in, kos­ka asun­to­tuotan­to on hidas­ta. Hin­nan­nousu näkyy viiveel­lä raken­nus­pro­jek­tien aloit­tami­sis­sa ja valmis­tu­mishetkel­lä hin­tasig­naali on jo erit­täin kohi­nainen ver­rat­tuna raken­nus­päätök­sen teko­het­keen. Niinkauan kun nousu­jo­hde on pääl­lä, raken­nus­pro­jek­te­ja aloite­taan lisää ja kap­a­siteet­tia haal­i­taan. Tämä nos­taa raken­nuskus­tan­nuk­sia. Ja vas­ta nämä taita­vat näkyä hin­tain­dek­seis­sä täy­del­lä painolla. 

    Kos­ka korko-ohjauk­ses­sa reagoidaan hin­tain­dek­sei­hin, niin “jar­rua” paine­taan usein vas­ta tässä vai­heessa. Lainan­hoitoku­lut kas­va­vat, kysyn­tä hiipuu ja raken­nusala pysähtyy kuin seinään. 

    Ei asun­to­tuotan­nos­sa tarvi­ta monop­o­livoimaa tämän mekanis­min tuot­tamiseen, mut­ta toki jos raken­nut­ta­jat käyt­tävät niukku­ut­ta hyväk­seen, heil­lä on mah­dol­lisu­us tehdä tästä aal­lokos­ta tsuna­mi, kun kaik­ki pant­taa­vat ja yrit­tävät ajoit­taa raken­nus­pro­jek­tien­sa valmis­tu­miset ja myyn­nit juuri ennen suhdannehuippua. 

    Olen havait­sev­inani viimeis­es­tä viestistä vih­jauk­sen, että yksi­tyi­nen asun­ton­sa myyjäkin on “speku­lan­nti” joka käyt­tää monop­o­livoimaa. En tiedä, mis­tä täl­lainen käsi­tys voisi edes syn­tyä. Itse olen vai­h­tanut omis­tusasun­toa per­heen koon kas­vaes­sa nyt kol­mesti (enää en aio) ja minus­ta käsi­tys on kyl­lä virheelli­nen. Myyjä pyytää sitä hin­taa mitä uskoo saa­vansa. Jostain se myyjäkin sen asun­ton­sa on ostanut. Tai joskus rak­en­tanut tai raken­nut­tanut itselleen.

  35. Mat­ti H:“Erityisen samaa mieltä olen Tiedemiehen kanssa siitä, että pitäisi kieltää tai ainakin tehdä vähem­män kan­nat­tavak­si pelaami­nen tois­t­en rahoil­la näi­den tietämät­tä. Tässä on uuden infor­maa­tion paik­ka. Miten se tehdään? Lisäämät­tä rajoituksia?”

    Se tehdään niin, että ei sosial­isoi­da tap­pi­o­ta ja luovu­taan tal­letus­suo­jas­ta, eli vähen­netään rajoituksia.

  36. Tiedemies kir­joit­ti 19.3.2009 kel­lo 9:35

    Oli­pas hyvä postaus. Kiitos.

    “Kul­takan­ta johtaa deflaa­tioon ja pahim­mil­laan se kan­nus­taa soti­maan kul­lan vuok­si jos taloudessa kuitenkin tulee paha kriisi. ”

    Kul­takan­ta johtaa maltil­liseen deflaa­tioon nousukaudel­la ja maltil­liseen inflaa­tioon laskukaudel­la, eli se tas­apain­ot­taa talouden suh­dan­nevai­htelui­ta. Mik­si kul­las­ta käytäisi­in sotia yhteen sen enem­män, jos se olisi raha­jär­jestelmän perus­tana kuin muutenkaan?

  37. Kor­jataan jälleen ker­ran harhalu­u­lo, että kul­takan­ta itsessään vaikut­taisi inflaation/deflaation suu­ru­u­teen mitenkään. Tai siis kyl­lä voisi vaikut­taa, jos kul­takan­nal­la tarkoitet­taisi­in maail­maaa, jos­sa kul­ta (tai kul­taa vas­taa­va varas­to­lap­pu) olisi ain­oa lailli­nen mak­su­vä­line ja minkään muun muo­toisia velka­kir­jo­ja ei sal­lit­taisi. Tämä on tietysti täysin absur­di aja­tus. Ellei velka­ekspan­sio­ta hillitä mitenkään, seu­rauk­se­na on hillit­semätön inflaa­tio, oli sit­ten kul­takan­ta tai ei.

  38. tcrown: miten luot­toekspan­sios­ta seu­raa hillit­semätön inflaa­tio ja miten kul­takan­nas­ta seu­raisi fiat-rahaa suurem­pi luottoekspansio?

    kul­takan­ta vaikut­taa inflaation/deflaation suu­ru­u­teen siten, että se estää keskus­pannkia luo­mas­ta uut­ta rahaa.

  39. “Mekanis­mi pääsee käyn­ti­in, kos­ka asun­to­tuotan­to on hidas­ta. Hin­nan­nousu näkyy viiveel­lä raken­nus­pro­jek­tien aloit­tami­sis­sa ja valmis­tu­mishetkel­lä hin­tasig­naali on jo erit­täin kohi­nainen ver­rat­tuna raken­nus­päätök­sen tekohetkeen.”

    Ymmär­rän tämän niin, että raken­nusy­htiö aset­taa hin­nan sen rak­en­tamishetken vuokratuot­to-odotusten mukaan. Jos näin on, niin hin­nan yksi keskeinen kom­po­nent­ti on maan hin­ta ja se menee näin suo­raan uus­tuotan­toon. Näin tar­jon­ta ei san­ot­tavsti lisään­ny. Se kalli­im­paa kuin van­ha ja ihmisethän eivät kuitenkaan halua lisää asun­to­ja, vaan vai­h­taa (yleen­sä) parem­paan. Kun hin­ta on men­nyt katos­ta läpi, jäävät asun­not kokon­aan myymättä.

    “Niinkauan kun nousu­jo­hde on pääl­lä, raken­nus­pro­jek­te­ja aloite­taan lisää ja kap­a­siteet­tia haal­i­taan. Tämä nos­taa raken­nuskus­tan­nuk­sia. Ja vas­ta nämä taita­vat näkyä hin­tain­dek­seis­sä täy­del­lä painolla.”

    Asun­to­jen hin­nat eivät nouse muu­ton ja lisäväestön takia, vaan asun­non vai­h­tamisen ja kau­pankäyn­nin vilka­s­tu­misen takia. Kos­ka osta­jia on enem­män kuin myyjiä, sijain­ti on monop­o­li ja myyjät odot­ta­vat hin­nan nousua, asun­to­jen eli maan hin­ta nousee.

  40. Ajatel­laan maail­maa, jos­sa on henkilöt A ja B, yksi kul­tara­ha, talo ja pankki.

    Alus­sa A omis­taa kolikon ja talon, ja päät­tää tal­let­taa kolikon pankkiin.

    Seu­raavak­si B halu­aisi ostaa talon, mut­ta kos­ka hänel­lä ei olel rahaa, hän menee pankki­in ja pyytää lainaksi tuon yhden kolikon, jol­la mak­saa A:lle talosta. A käy tal­let­ta­mas­sa rahan pankkiin.

    Eli tilanne täl­lä hetkellä:

    B omis­taa talon ja on pankille velkaa kolikon.

    A ei omista mitään, mut­ta A on lainan­nut pankille 2(!) kolikkoa.

    Onko tuo A:n kak­si kolikkoa rahaa ja mak­su­vä­line, onko rahan määrä moninker­tais­tunut yön yli vai ei? Voiko A ostaa C:ltä auton niin, että pankille vain ilmoite­taan, että pank­ki ei olekaan enää velkaa A:lle vaan C:lle? Jos voi, niin kul­takan­ta itsessään ei rajoi­ta rahan määrää mil­lään tavalla.

    Jos tämä luot­toekspan­sio halut­taisi­in estää, niin joudut­taisi­in kieltämään pankeil­ta rahan lainaami­nen eteen­päin, ja pankit toimi­si­vat vain kul­lan varas­toina. Tämä ei tietenkään riit­täisi, vaan joudut­taisi­in kieltämään myös kaik­ki muu lainaami­nen, kos­ka samal­la mekanis­mil­la kuka tahansa voi luo­da rahaa. Ja tämä tietysti on se mainit­se­mani absur­di vaatimus.

    Luot­toekspan­sios­ta ei seu­raa hillit­semätön­tä inflaa­tio­ta. Hillit­semät­tömästä luot­toekspan­sios­ta seu­raa hillit­semätön inflaa­tio. Eli sekkä fiat-rahan, että kul­takan­nan maail­mas­sa tarvi­taan joku säätelemään velan hin­taa eli luottoekspansiota.

    Kul­takan­nas­ta ei seu­raa suurem­pi luot­toekspan­sio kuin fiat-rahas­ta. Eikä tois­in­päin. Luot­toekspan­sion laa­ju­udel­la ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko raha keltaista vai vihreää.

    Kyl­lä, kul­takan­ta estää keskus­pankkia luo­mas­ta rahaa, mut­ta ei pankki­jär­jestelmää. En oikein usko, että inflaa­tio välit­tää siitä onko raha syn­tynyt keskus­pankissa vai pankissa.

  41. Asun­to­jen hin­nat eivät nouse muu­ton ja lisäväestön takia, vaan asun­non vai­h­tamisen ja kau­pankäyn­nin vilka­s­tu­misen takia. Kos­ka osta­jia on enem­män kuin myyjiä, sijain­ti on monop­o­li ja myyjät odot­ta­vat hin­nan nousua, asun­to­jen eli maan hin­ta nousee.

    Tämä on sisäis­es­ti ris­tiri­itainen teo­ria. Jos väestöä ei tule lisää muu­ton ja lisäväestön mukana, niin kau­pankäyn­ti voi vilka­s­tua vain jos asun­to­ja tosi­aan vai­hde­taan. Mut­ta kos­ka jokainen vai­h­ta­ja lait­taa myös asun­ton­sa myyn­ti­in, niin asun­to­ja täy­tyy tul­la myyn­ti­in yhtä paljon kuin on kysyn­tää. (Neliöitä tulee toki vähem­män, jos kaik­ki halu­a­vat vai­h­taa isompaan.)

  42. tcrown: “Onko tuo A:n kak­si kolikkoa rahaa ja mak­su­vä­line, onko rahan määrä moninker­tais­tunut yön yli vai ei?”

    Laskel­mas­sa on sel­l­ainen sys­temaat­ti­nen virhe, että + ja — ‑merkkistä rahaa ei sum­ma­ta yhteen. A:lla on +2 rahaa ja B:llä ‑1 rahaa, yhteen­sä edelleen +1 raha. Omaisu­ut­ta on 2 rahan edestä (kolikko ja talo). 

    Vaik­ka talo mak­saisi 10 rahaa, ja pankissa olisi vas­taavasti vir­tu­aal­ista + ja — ‑rahaa (sieltä voi silti nos­taa vain sen 1 rahan) niiden sum­ma olisi edelleen sama.

  43. Mik­si kul­takan­ta on huono — ja sel­l­asek­si todet­ta kauan sitten.

    1) Tuo tcrown­in postaus osoit­ti, miten kul­takan­nankin puit­teis­sa voidaan tuot­taa lisää rahaa, ei keskus­pankin toimes­ta vaan pankkien toimes­ta. Kun korko liik­keel­lä olev­as­ta rahas­ta ei kuu­lu kenellekään, se kuu­luu kaikille ja siis yhte4iskunnalle. Minus­ta on parem­pi, että keskus­pank­ki luo rahaa kuin liikepankit. Vaiu halu­aako joku antaa tämän oikeu­den liikepankeille, jot­ta pää­sisi itse mak­samaan enem­män tulovero­ja? Tämä on argu­menteista pienempi. 

    2) Vält­tämätön rahan määrän kasvu ja välil­lä vähen­tämi­nen kansan­taloudessa voi tapah­tua joko keskus­pankin liik­keelle laske­man rahamäärän muu­toksi­na tai luot­toekspan­sios­sa tapah­tu­vana muu­tok­se­na. Keskus­pankin toimet ovat paljon hal­lit­tavampia kuin sel­l­aiset luot­toekspan­sion muu­tok­set, joi­ta juuri nyt olemme todis­ta­mas­sa. Jos luot­tora­han luomi­nen on sään­nel­lym­pää ja keskus­pank­ki akti­ivisem­pi, syn­tyy vakaampi talous kuin mitä tämä yksi­tyiseen rahan luomiseen perus­tu­va jär­jestelmä on ja mil­laisek­si se on osoittautunut.

    3) Jos kul­takan­ta onnis­tu­isi tavoit­teessaan, että inflaa­tio on keskimäärin nol­la, lik­vidi­teet­tiansan ris­ki kas­vaisi. Opti­maa­li­nen reaa­liko­rko käy usein negati­ivisel­la puolel­la. Jos maas­sa on keskimäärin kah­den pros­entin inflaa­tio, pane­mal­la korko nol­laan saadaan aikaan mii­nus kah­den reaa­liko­rko. Jos laman aikana inflaa­tio onkin negati­ivi­nen, reaa­liko­rkoa ei saa­da paine­tuk­si edes nollaan. 

  44. “Laskel­mas­sa on sel­l­ainen sys­temaat­ti­nen virhe, että + ja — ‑merkkistä rahaa ei sum­ma­ta yhteen.”

    Ei ole virhe, vaan omi­naisu­us. Noin rahan määrä las­ke­taan. Net­to­sum­ma lie­nee aina aika tarkasti keskus­pankin liik­keelle laske­man rahan määrä, mut­ta se on pieni mur­to-osa liik­keel­lä olev­as­ta rahasta.

    Asian voi ajatel­la vaik­ka niin, että rahan määräl­lä yritetään arvioi­da yhteiskun­nas­sa kul­lakin het­kel­lä ole­vaa ostovoimaa (nimel­lis­ar­vol­la mitattuna). 

    Alus­sa esimerkissäni ostovoimaa oli 1 kolikon ver­ran. Yhden kier­roksen jäl­keen ostovoimaa A:lla on kak­si kolikkoa (olet­taen, että pankin velka­kir­ja käy mak­su­vä­li­neenä) ja pankil­lakin on holvis­saan yksi kolikko, jol­la voi ostaa vaik­ka puo­likkaan auton, eli yhteen­sä kolme kul­tako­likol­lista rahaa.

  45. Se lie­nee myös rahan määrän lasken­nan omi­naisu­us, että jos sitä yhtä taloa myy­dän edes takaisin koko ajan korkeam­paan hin­taan, rahaa on liik­keel­lä yhä enem­män. Mut­ta sen sijaan jos raken­netaan uusia talo­ja ja myy­dään niitä halvem­mal­la, rahan määrä voi jopa vähentyä.

  46. Ongel­ma ei ole kul­takan­nan luot­toekspan­sios­sa tai sen puut­teessa sinän­sä. Ongel­ma tulee siitä, että kul­takan­nas­sa luot­tokon­trak­tio­ta tapah­tuu eniten juuri sil­loin kun reaalipuolel­la tapah­tuu kon­trak­tio­ta. Luot­tokon­trak­tio ja deflaa­tio tuot­ta­vat endo­geenisen syöksykier­teen, kun käteinen muut­tuu yhä houkuttelevammaksi. 

    Luot­toekspan­sion aikana pankkien omavaraisu­us las­kee ja kon­trak­tion aikana pankkipani­ik­ki on normimeininkiä. Kaik­ki halu­a­vat rahansa pois mut­ta rahaa on tar­jol­la vain pieni mur­to-osa siitä mitä tileil­lä muka on. 

    Kul­takan­nas­sa hyper­in­flaa­tio ei ole mah­dolli­nen, jonk­i­nasteinen inflaa­tio tietysti kyl­läkin, luot­toekspan­sion vuok­si, mut­ta tätä inflaa­tio­ta seu­raa läh­es vas­taa­van­su­u­ru­inen deflaa­tio jos laskukausi tulee. (Kul­takan­nas­sa tosin suh­dan­nevai­hte­lut jäävät toden­näköis­es­ti pienemmiksi)

  47. “Tämä on sisäis­es­ti ris­tiri­itainen teo­ria. Jos väestöä ei tule lisää muu­ton ja lisäväestön mukana, niin kau­pankäyn­ti voi vilka­s­tua vain jos asun­to­ja tosi­aan vai­hde­taan. Mut­ta kos­ka jokainen vai­h­ta­ja lait­taa myös asun­ton­sa myyn­ti­in, niin asun­to­ja täy­tyy tul­la myyn­ti­in yhtä paljon kuin on kysyn­tää. (Neliöitä tulee toki vähem­män, jos kaik­ki halu­a­vat vai­h­taa isompaan.)”

    Tot­ta. Se vaatii myös kysyn­nän kasvun. Se ja rak­en­tamisen hitaus eivät kuitenkaan selitä hin­to­jen nousua. Hin­nat eivät voi kaksinker­tais­tua 10 vuodessa.

    1. Kyl­lä hin­nat ovat syr­jäkul­mil­la laske­neet, itseasi­as­sa lähelle nol­laa. Kyse on väestön keskit­tymis­es­tä, mikä on tehnyt kasvukeskusten asun­noista niukku­ushyödyk­keen. Osta­jat ovat tulleet myös laatu­ti­etoisem­mik­si. Betoni­bru­tal­is­mikau­den muis­tomerekke­jä saa edullis­es­ti Helsingistäkin.

  48. Pitäneekö tuo paikkansa? Tilas­tokeskuk­sen hin­ta on pääkaupunkiseudun keskiar­vo. Oikotiel­lä on esim. 54 m² kak­sio (vm.1985) Kor­sos­sa 2200e/m2. Liekö hin­ta ollut vielä korkeampi jokin aika sit­ten. Veikkaisin, että sen hin­ta 10v. sit­ten oli ehkä 1200e/m2.

  49. Art­turi Björk esit­ti korostet­tuna asiana, että tois­t­en rahoil­la pelaamis­es­ta päästään sil­lä, että rajoituk­sia vähen­netään. Min­ulle osoitet­tuna tämä huu­dah­dus on omi­tu­inen, kun itse olen juuri esit­tänyt mik­si ja mitä rajoituk­sia vähen­tämäl­lä tois­t­en rahoil­la pelaamista voidaan vähen­tää. Siihen ei totis­es­ti riitä tal­letus­suo­jas­ta luop­umi­nen. Art­turi ei ehkä ole kaikkia kom­ment­te­jani lukenut/ymmärtänyt?

    tcrown esit­ti puolestaan edel­lä lyhim­män ja ele­gan­teim­man seli­tyk­sen rahan luomis­es­ta, johon olen tör­män­nyt. Mut­ta mik­si täl­lä sys­teemil­lä on taipumus johtaa ylilyön­tei­hin? Ehkä vas­taus­ta on etsit­tävä sieltä, mis­tä sen ei ainakaan luulisi löy­tyvän, markki­noiden tarkoituksesta. 

    Markki­noiden tarkoituk­se­na on ohja­ta tuotan­toa kulut­ta­jien tarpei­den mukaan, ei kulu­tus­ta tuot­ta­jien tarpei­den mukaan. Ohjau­tu­mi­nen tapah­tuu niin, että tuot­ta­jil­la eli myyjil­lä on täysi vapaus valmis­taa ja hin­noitel­la hyödykkeitä ja kulut­ta­jil­la eli osta­jil­la on täysi vapaus vali­ta mitä osta­vat ja mis­tä. Myyjien vapau­teen ei kuitenkaan kuu­lu vapaus ohja­ta talout­ta omak­si eduk­seen kohtele­mal­la eri osta­jia eri arvoisesti. 

    Rahan idea ja teho vai­h­don väli­neenä on juuri siinä, että se on kaikille sama arvon mit­tari. Jos pide­tään kiin­ni markki­na­teo­ri­an ytimestä, kaikil­la tuot­teil­la pitää olla rahana ilmoitet­tu myyn­ti­hin­ta. Rahaa lainates­sa tämä tarkoit­taa sitä, että lainakin oste­taan vain rahal­la, ei vakuuk­sil­la eikä toisil­la laina­pa­pereil­la. Ne ovat tarpeel­lisia infor­maa­tion lähteitä, mut­ta niitä ei voi­da pitää velan hin­tana. Jos rahat eivät riitä velan takaisin­mak­su­un, asia siir­tyy ulos­mit­tau­soikeu­den piiriin.

    Näin toimit­taes­sa velan­mak­sukyvyn arvioin­tivirheet eivät pääse kumu­loi­tu­maan sys­temaat­tisik­si kuten käy, kun velal­la oste­taan velkaa tai kun takaisin­mak­su kytketään suh­dan­tei­den mukana muut­tuvi­in arvoihin kuten osakkeisi­in tai kiinteistöihin.

    Tähän kap­i­tal­is­min kan­nat­ta­jat tietysti sanovat, että ei käy. Markki­na­teo­ri­an mukainen menet­te­ly aset­taisi turhia esteitä pääomien tehokkaalle allokoin­nille. Tosi­aan. Jos pitää tehokkaana tätä kap­i­tal­is­tis-sosial­is­tista allokoin­tia, jota kuvaa parem­minkin käsite kak­sisu­un­tainen mielialahäir­iö kuin kestävä kehitys.

  50. “Kul­takan­nas­sa hyper­in­flaa­tio ei ole mah­dolli­nen, jonk­i­nasteinen inflaa­tio tietysti kyl­läkin, luot­toekspan­sion vuok­si, mut­ta tätä inflaa­tio­ta seu­raa läh­es vas­taa­van­su­u­ru­inen deflaa­tio jos laskukausi tulee. (Kul­takan­nas­sa tosin suh­dan­nevai­hte­lut jäävät toden­näköis­es­ti pienemmiksi)”

    Ajat­telinkin, että jokin omas­sa ajat­telus­sani on vähän vial­la. En ajatel­lut asi­aa pitkäl­lä tähtäimel­lä. (Toisaal­ta kaikki­han tietävät mitä pitkäl­lä tähtäimel­lä tapahtuu)

    En ole var­ma, että ymmär­rän mik­si kul­takan­nas­sa suh­dan­nevai­hte­lut jäi­sivät pienem­mik­si. Kul­takan­nas­sa ei kai edes teo­ri­as­sa ole mekanis­mia, joka pyrk­isi estämään velka­ku­plien syn­tymistä. Käytän­nössähän se tietysti näyt­tää ole­van vaikeaa keskuspankkiireillekin.

    “Mut­ta mik­si täl­lä sys­teemil­lä on taipumus johtaa ylilyönteihin?”

    Minä hak­isin vas­taus­ta sel­l­ais­es­ta tieteen­haaras­ta, joka aidosti hyväksyy ja tutkii ilmiötä ihmis­ten epära­tionaal­isu­us (sosi­aalip­sykolo­gia?). Kansanaloustiede ei täl­laiseen aitoon tieteel­lisyy­teen tun­nu pystyvän, vaan hapuilee ratio­naalisen ihmisen käsit­teen­sä kanssa. Mie­lenki­in­toinen esimerk­ki vaik­ka siitä kuin­ka vah­vasti ihmiset tietyis­sä olois­sa pyrkivät vält­tämään tappiota:

    http://mfinley.com/experts/bazerman/bazerman.htm

  51. tcrown: “Eli sekkä fiat-rahan, että kul­takan­nan maail­mas­sa tarvi­taan joku säätelemään velan hin­taa eli luottoekspansiota.”

    Ja se joku on markki­nat. Jos rahan hin­ta vas­taa ihmis­ten aikapref­er­enssiä ja riskin­si­etokykyä, niin velkaa ote­taan “oikea” määrä. Muus­sa tapauk­ses­sa sitä ote­taan joko liikaa tai liian paljon.

    Ei miel­lä muit­tenkaan resurssien hin­to­ja ja määriä säädel­lä keskusjo­htois­es­ti, kos­ka se on huo­mat­tu huonok­si tavak­si allokoi­da resursseja.

  52. Kul­takan­nas­sa luot­toekspan­sio ei pääse hillit­tömäk­si, kos­ka kaikelle rahalle täy­tyy löytää lainaa­ja. Fiat-rahas­sa korko ei voi vaeltaa kauhean kauak­si keskus­pankin ohjausko­ros­ta, joten luot­toekspan­sio ei rajoi­ta itseään endogeenisesti. 

    Kul­takan­nas­sa korko nousee luot­toekspan­sion mukana niin, että halu ottaa ja antaa lainaa tas­apain­ot­tuvat. Jos lisäk­si kul­takan­nas­sa on edes jol­lain taval­la säädel­lyt reser­vivaa­timuk­set, niin luot­toekspan­si­ol­la on joku kiin­teä ylära­ja. Jos taas reser­vivaa­timuk­sia ei ole, niin kos­ka keskus­pankil­la ei ole mah­dol­lisu­ut­ta pelas­taa kaatu­vaa pankkia paina­mal­la rahaa, ei pankki­in luote­ta samal­la lail­la jos se lainaa rahaa holtittomasti. 

    Kul­takan­ta ratkaisee moral haz­ardin luot­toekspan­sion kohdal­la, kos­ka ihmiset pitävät raho­jaan mielu­um­min sukan­var­res­sa kuin pankissa. Lik­vidi­teetille se on kyl­lä myrkkyä, ja kuten sanoin, veikkaisin kul­takan­nan ole­van lääk­keenä pahempi kuin itse tauti.

  53. Osmo: “Tuo tcrown­in postaus osoit­ti, miten kul­takan­nankin puit­teis­sa voidaan tuot­taa lisää rahaa, ei keskus­pankin toimes­ta vaan pankkien toimesta.”

    Kaikil­la raha­jär­jestelmil­lä, mis­sä ei ole 100 % reser­vivaa­timuk­sia pankkisek­tori “tuot­taa” lisää rahaa. Tämä korko kuu­luu tal­let­ta­jille, ei val­ti­olle. Fiat-raha ei eroa mitenkään tässä suh­teessa kul­takan­nas­ta. Kir­joituk­ses­tasi saa sen kuvan, että pankkisek­tori voi tuot­taa rahaa lop­ut­tomasti lisää. Tämä ei ole tot­ta. Kun rahaa (oli se sit­ten kul­lal­la taat­tua tai pelkkää pape­ria) laite­taan markki­noille se lisään­tyy markki­noil­la riip­puen siitä miten pankit pitävät reserve­jä. Sen jäl­keen rahan määrä ei enää lisään­ny. Pankkien muut­taes­sa reservi­ta­so­jaan tämän “ylimääräisen” rahan määrä muut­tuu, mut­ta jos reservi­ta­sot ovat suht vakaat, niin tämä heilun­ta ei ole kummoista.

    “Vält­tämätön rahan määrän kasvu ja välil­lä vähen­tämi­nen kansan­taloudessa voi tapah­tua joko keskus­pankin liik­keelle laske­man rahamäärän muu­toksi­na tai luot­toekspan­sios­sa tapah­tu­vana muutoksena.”

    Kansan­taloudessa ei ole mitään vält­tämätön­tä rahan määrän kasvua tai vähen­e­mistä. Fiat-rahas­sa rahan määrä vai­htelee keskus­pankin toimien seu­rauk­se­na (luot­toekspan­sio on suht vakio, kun reserveis­sä ei yleen­sä tapah­du suuria heilahtelu­ja). Kul­takan­nas­sa rahan määrä vai­htelee, kun pankit osta­vat kul­taa ja laske­vat liik­keelle seteleitä ja pankkien reservien muuttuessa.

    “Opti­maa­li­nen reaa­liko­rko käy usein negati­ivisel­la puolella.”

    Opti­maa­li­nen reaa­liko­rko, eli korko joka ohjaa resurssit käyt­töön, jos­sa ne tyy­dyt­tävät kulut­ta­jien halu­ja ja tarpei­ta parhait­en on korko, joka seu­raa ihmis­ten aikapref­er­enssistä ja riskin­si­etokyvys­tä. Se ei ole koskaan negati­ivi­nen, kos­ka aikapref­er­enssi toimii aina niin, että nykyi­nen on tule­vaisu­ut­ta arvokkaampaa.

    Tiedemies: “Ongel­ma tulee siitä, että kul­takan­nas­sa luot­tokon­trak­tio­ta tapah­tuu eniten juuri sil­loin kun reaalipuolel­la tapah­tuu kontraktiota.”

    Niin siis “ongel­ma” on se, että ihmiset eivät lainaa pankeille, eli efek­ti­iviset reservit kas­va­vat. (Jos ajatel­laan reserveik­si sukan­var­res­sa ole­via raho­ja ja pankkien reserve­jä). Minus­ta tätä sukan­var­teen raho­jen ham­straamista on liioitel­tu. Pitääkö kukaan enem­män rahaa käteisenä sil­loin, kun korot ovat alhaal­la? En minä ainakaan. Kukkarossa on yleen­sä noin 30 euroa. En tunne ketään, joka ottaisi korot huomioon rahan pitämisenä käteisenä.

    Laskusuh­dan­teessa hyödykkei­den määrä kansan­taloudessa vähe­nee ja jot­ta hin­nat pysy­i­sivät vakioina rahankin määrän pitää vähen­tyä. (velosi­teet­ti vakio)

    Mitään itseään ruokki­vaa kier­ret­tä tästä ei syn­ny yhtään sen enem­pää kuin posi­ti­ivis­es­ti inflaa­tiostakaan. Jos rahan arvo nousee korkeam­mak­si kuin mitä fun­da­men­tit määräävät, ihmiset alka­vat myy­dä käteistä ja ostaa kiin­teää omaisu­ut­ta. (Aivan samoin kuin jos rahan arvo on suh­teessa liian mata­la, niin ihmiset alka­vat ostaa rahaa ja myy­dä kiin­teää omaisuutta.)

    “Luot­toekspan­sion aikana pankkien omavaraisu­us las­kee ja kon­trak­tion aikana pankkipani­ik­ki on normimeininkiä.”

    Pankkipani­ik­ki ei ole normimeininkiä vält­tämät­tä, jos pankkien annetaan toimia vapaasti, eli määrätä sään­töjä tileiltä raho­jen nos­tamisek­si yms. Skot­lannin free­bank­ing kaudel­la rahan nos­t­a­mi­nen pankeista mak­soi riip­puen siitä miten paljon pankil­la oli reserve­jä. Mitä pienem­mik­si reservit kävivät sitä kalli­im­paa nos­t­a­mi­nen oli, kos­ka pank­ki jou­tui myymään omaisu­ut­taan nopeam­min ja huonom­mil­la hin­noil­la. Skot­lannin free­bankin kau­den pankeille oli tyyp­il­listä erit­täin pienet reservit, suuri vakavaraisu­us ja erit­täin hyvä selviytymiskyky.

    http://www.econlib.org/library/Enc/CompetingMoneySupplies.html

    http://www.econtalk.org/archives/2008/11/selgin_on_free.html

    tcrown: “Kul­takan­nas­sa ei kai edes teo­ri­as­sa ole mekanis­mia, joka pyrk­isi estämään velka­ku­plien syn­tymistä. Käytän­nössähän se tietysti näyt­tää ole­van vaikeaa keskuspankkiireillekin.”

    Sik­si, että markki­nat ovat parem­pia koordi­noimaan resurssien tehokas­ta sijoit­telua kuin keskuspankkiirit. 

    Tiedemies: “Lik­vidi­teetille se on kyl­lä myrkkyä, ja kuten sanoin, veikkaisin kul­takan­nan ole­van lääk­keenä pahempi kuin itse tauti.”

    Minä en usko, että se olisi lik­vidi­teetille lähellekään niin pahaa myrkkyä kuin sinä. Sen lisäk­si lik­vidi­teetil­lä on joku “oikea” taso, joka vas­taa kulut­ta­jien riskinsietokykyä.

    Minus­ta vaikut­taa aika epä­to­den­näköiseltä, että raha­jär­jestelmä voisi olla keskusjo­htois­es­ti tehokkaampi kuin jos sen annet­taisi­in syn­tyä markki­noil­la. Jos val­tio pakot­taa ihmiset käyt­tämään määräämään­sä val­u­ut­taa val­tion alueel­la, niin tämän val­u­u­tan pitäisi olla jos­sain resurssikan­nas­sa, joka estäisi keskus­pankkia ja poli­itikko­ja säätelemästä rahan määrää mie­len­sä mukaan.

    Näi­den syi­den vuok­si veikkaan todel­lakin, että kul­takan­ta on lääk­keenä tau­tia parempi.

  54. Kon­trak­tio ei ole tuhoisa, jos se vas­taa talouden supis­tu­mista. Ongel­ma on siinä, että se ei vastaa. 

    Peli­te­o­reet­tis­es­ti pankkipani­ik­ki on ongel­malli­nen. Ekspan­sion kestäessä kaik­ki tietävät, että rahat ovat tur­vas­sa. Kon­trak­tion alka­es­sa tulee pelko, joka toteut­taa itse itseään. Jos tal­let­ta­ja vähääkään epäilee, että hän ei saa raho­jaan jos odot­taa yhtään pidem­pään, hän hakee rahansa pois. 

    Sään­nöt joil­la bank-run:eja estetään aut­ta­vat vain rajoite­tusti ja syn­nyt­tävät mas­sivisen tehot­to­muu­den kun ihmiset jonot­ta­vat säästöjään. 

    En väitä, ettei kul­takan­ta ja vapaa pankki­jär­jestelmä toimisi. Väitän, että pankkipani­ikkia ei voi estää mil­lään ja se on kon­trak­tios­sa ns. normimeininkiä. Uskon, että luot­toekspan­sio jäisi hilli­tym­mäk­si, kos­ka ihmisil­lä olisi luon­tainen pelko säästö­jen menet­tämis­es­tä. Sik­si ihmiset prefer­oisi­vat käteistä enem­män myös nousukaudel­la. Tämä kuitenkin vähen­täisi likviditeettiä. 

    Kyse ei ole käteis­pref­er­enssin kohdal­la koroista. Ihmiset eivät halua käteistä sik­si, että korot laske­vat, vaan sik­si että eivät luo­ta pankkeihin. 

    Lik­vidi­teet­tiansaan en usko kul­takan­nas­sa ole­van mah­dol­lisuuk­sia, tai siis, lik­vidi­teet­tiansa ei määritelmäl­lis­es­ti ole mah­dolli­nen, kos­ka ei ole mitään tahoa, joka voisi floo­d­a­ta markki­noille rahaa. (Lik­vidi­teet­tiansa käsit­tääk­seni tarkoit­taa siis pait­si deflaa­tiok­ier­ret­tä, eri­tyis­es­ti tilan­net­ta, jos­sa rahan flood­aami­nen ei auta, kos­ka ihmiset otta­vat mielu­um­min käteisen ja pankit eivät lainaa)

    Minus­ta keskus­pankkien toim­inta on toki ongel­mallista; ei pank­ki voi tietää, mikä on oikea korko, ainakaan parem­min kuin markki­nat. Mut­ta markki­nako­rois­sa on ongel­mana se, että niihin voi tul­la pani­ikin vuok­si sys­temaat­ti­nen bias, joka on teho­ton, ja jon­ka kaik­ki voivat havai­ta mut­ta jolle kukaan ei voi tehdä mitään. Vrt. van­gin dilemma.

  55. Tiedemies: “Kon­trak­tio ei ole tuhoisa, jos se vas­taa talouden supis­tu­mista. Ongel­ma on siinä, että se ei vastaa. ”

    Onko rahamäärän kasvu tuhoisa, jos se ei vas­taa talouden kas­vamista? Minus­ta ei voi­da sanoa, että kon­trak­tio olisi tuo­hoisa. Ihmiset voivat innos­tua haal­i­maan käteistä pat­jansa alle, mut­ta täl­löin rahas­ta tulee liian kallista ver­rat­tuna ihmis­ten pref­er­ens­sei­hin ja rahan kysyn­tä las­kee suh­teessa hyödykkeisi­in. Minus­ta kyseessä ei siis ole mikään van­gin dilem­ma, vaan ihan nor­maali hintakupla.

    “Sään­nöt joil­la bank-run:eja estetään aut­ta­vat vain rajoite­tusti ja syn­nyt­tävät mas­sivisen tehot­to­muu­den kun ihmiset jonot­ta­vat säästöjään. ”

    ööööö.… häh? Eikös tämä riipu täysin niistä säännöistä.

  56. “Onko rahamäärän kasvu tuhoisa, jos se ei vas­taa talouden kasvamista?”

    Min­un mielestäni tämä tap­paa hitaasti pitkäl­lä aikavälil­lä. Rahamäärän (velko­jen) kasvu sisältää paljon korko- ja vaku­u­tus­meno­ja. Lisäk­si kun velat suurim­mak­si osak­si ovat asun­to- ja kiin­teistölu­ot­to­ja on niistä ehkä jopa 50% maan hin­taa. Kaik­ki nämä tuot­ta­mat­tomat tulot heiken­tävät palkko­jen (ja pääomien tuot­to­jen) ostovoimaa (ja hidas­ta­vat rahan kier­toa) markki­noil­la. Tuot­ta­van sek­torin kasvu pysähtyy. Jot­ta sitä voitaisi­in ylläpitää, täy­tyy rahan määrää lisätä, mikä vain yhä leikkaa palkko­jen ostovoimaa ja tilanne pahenee.

  57. tcrown­in kom­ment­ti viit­tei­neen on mie­lenki­in­toinen ja opet­ta­va. Viita­tus­sa paperis­sa todet­ti­in kuin­ka ihmiset ryhtyvät mitä jär­jet­tömämpi­in tekoi­hin saavut­taak­seen voiton tai vält­tääk­seen tap­pi­on. He joko vetäy­tyvät kil­pailus­ta, jota eivät hal­litse, tai jos kil­paan ryhtyvät, ovat valmi­it osta­maan voiton, Baz­er­manin esimerkissä 20 dol­lar­in setelin tyyp­il­lis­es­ti 24 dol­lar­il­la voit­taak­seen huu­tokau­pas­sa, jos­sa edelli­nen tar­joa­ja joutuu mak­samaan huu­ton­sa 23 dollaria. 

    Mitä tästä opi­taan? Ainakin se, että ihmiset ovat hyö­tyjä etsiviä ja jär­jet­tömyy­teen asti häviötä vihaavia ja että tätä omi­naisu­ut­ta ei voi­da kenenkään toimin ’kor­ja­ta’, se on osa ihmis­lu­on­toa. Jos jotain on tehtävis­sä, se on kil­pailun palkin­non arvon vähen­tämi­nen. Baz­er­manin kokeessa 20 dol­lar­in setelin hin­ta nousi 24 dol­lari­in ja kun häviäjä vielä kulut­ti 23 dol­lar­ia, 20 dol­lar­in arvoisen asian han­kkimiseen kulutet­ti­in 47 dol­lar­ia, mikä tap­pio ei vielä ketään het­kau­ta. Jos voitet­ta­vana olisi kuitenkin ollut arvokas patent­ti, suuryri­tyk­sen osake-enem­mistö tai öljylähtei­den omis­tu­soikeus, arvoon­sa näh­den kaksinker­taisel­la panos­tuk­sel­la on jo suuri merk­i­tys kaikille. Näin todel­lisu­udessa tapahtuukin.

    Ratkaisuna on siis palk­in­to­jen arvon heiken­tämi­nen ja eri­tyis­es­ti sel­l­ai­sis­sa kil­pailuis­sa, jois­sa voit­ta­ja vie kaiken ja toisek­si tulleenkin kulut ovat suuret. Täl­laisia ovat mm. kil­pailut kaik­ista talouden yksi­noikeuk­sista ja sel­l­ai­sista omis­tuk­sista, joiden halti­jal­la on oikeus myy­dä taloudel­lisia yksi­noikeuk­sia omis­tuk­sen­sa hyödyntämiseen. 

    Jos edel­lä maini­tun­lais­es­ta tuh­lauk­ses­ta halu­taan päästä, siihen löy­tyy varsin yksinker­tainen keino. On onnek­si niin, että edel­lä esite­ty­ille palkin­noille ei ole mitään luon­nol­lista, väistämätön­tä syytä. Kau­pal­liset yksi­noikeudet niin mate­ri­aal­isi­in kuin henkisen työn tuot­teisi­in ovat ihmis­ten tekemiä ja ylläpitämiä, jot­ta ihmisiä kan­nustet­taisi­in ja pain­os­tet­taisi­in osal­lis­tu­maan sel­l­aisi­in huu­tok­il­pailui­hin, markki­nao­su­us­tais­telui­hin ja soti­in, joi­hin he muuten eivät viit­sisi osallistua.

    Edel­lä esite­tyn esimerkin mukaises­ta luon­non ja ihmis­ten voimavaro­jen tuh­lauk­ses­ta luop­umi­nen ei vaa­di sen enem­pää ahneud­es­ta kuin häviämisen vihas­ta luop­umista. Päin­vas­toin, niiden, jot­ka tämän kan­nustin­jär­jestelmän kus­tan­nuk­set mak­sa­vat, kan­nat­taisi viha­ta häviötään vähän enem­män ja vaa­tia sel­l­aista muu­tos­ta kau­pan­teon sään­töi­hin, etteivät yksi­noikeussopimuk­set nau­ti lain suo­jaa. Niitä ei tarvitse nou­dat­taa eikä niistä tarvitse maksaa.

  58. Mat­ti H: “Viita­tus­sa paperis­sa todet­ti­in kuin­ka ihmiset ryhtyvät mitä jär­jet­tömämpi­in tekoi­hin saavut­taak­seen voiton tai vält­tääk­seen tappion.”

    öööö.… ei. Kukaan ei toi­mi järjettömästi.

    Sen sijaan olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kil­pailu voi olla sel­l­aista, että muiden kuin parhaan panok­set menevät hukkaan. Tästä on houkut­tel­e­vaa vetää johtopäätös, että täl­lainen kil­pailu on kiellettävä.

    Kil­pailus­sa hukkaan meneviä resursse­ja pitää kuitenkin pun­ni­ta kil­pailus­ta saatavaa hyö­tyä vas­ten. Esim. Jos lääkkeille ei myön­netä patent­te­ja niin niitä kehitetään vähem­män. Voi olla, että nämä kehit­tämät­tä jäävät lääk­keet oli­si­vat tuot­ta­neet enem­män hyv­in­voin­tia kuin mitä niiden kehit­tämisek­si käytävässä kil­pailus­sa on tuh­lat­tu, vaik­ka suurin osa kil­pailus­sa käytet­tävistä panok­sista menisikin hukkaan.

  59. Luin tuo­ta linkkiä nyt enem­män ja voi her­ran jes­tas miten pihal­la tuo kir­joit­ta­ja on. Oikeestaan oon ihmeis­säni, että tcrown linkkas noin huonoon kirjoitukseen.

  60. “miten pihal­la tuo kir­joit­ta­ja on.”

    Voisitko tarken­taa? Minä en ota kan­taa muuhun, kuin että tois­tet­tavasti ihmiset vapaae­htois­es­ti osal­lis­tu­vat huu­tokaup­paan, jos­sa lop­pu­jen lopuk­si mak­sa­vat 20 dol­lar­in setelistä yli 20 dol­lar­ia. Seli­tyk­siä tuolle sit­ten voi olla monen­näköisiä, osa enem­män, osa vähem­män pihal­la, mut­ta ei se tuo­ta ilmiötä poista. Jos ihmiset ovat ratio­naal­isia, niin mik­si nämä tois­tu­vasti vapaae­htois­es­ti ajau­tu­vat täl­laiseen tilanteeseen?

  61. Kil­pailus­sa hukkaan meneviä resursse­ja pitää kuitenkin pun­ni­ta kil­pailus­ta saatavaa hyö­tyä vas­ten. Esim. Jos lääkkeille ei myön­netä patent­te­ja niin niitä kehitetään vähem­män. Voi olla, että nämä kehit­tämät­tä jäävät lääk­keet oli­si­vat tuot­ta­neet enem­män hyv­in­voin­tia kuin mitä niiden kehit­tämisek­si käytävässä kil­pailus­sa on tuh­lat­tu, vaik­ka suurin osa kil­pailus­sa käytet­tävistä panok­sista menisikin hukkaan.

    Tämä näke­mys ei ole kon­sis­tent­ti. Patent­ti on väli­aikainen kil­pailukiel­to, siis yhteiskun­nan esit­tämä kiel­to tutkia, kehit­tää ja hyö­dyn­tää asioi­ta, jot­ka liit­tyvät riit­tävän läheis­es­ti myön­net­tyyn patenttiin.

    Esimerkik­si USA:ssa on myön­net­ty patent­te­ja, jot­ka kieltävät mui­ta kehit­tämästä sel­l­aisia lääkkeitä jot­ka vaikut­ta­vat jonkin tietyn geenin toim­intaan. (Niiden lain­voimaisu­ut­ta tuskin on koetel­tu oikeudessa)

    Sitä pait­si, ihmiset aivan var­masti toimi­vat jär­jet­tömästi, ainakin siinä mielessä, että käyt­täy­tymis­es­tä näkee ettei voi olla mitään utili­teet­ti­funk­tio­ta, jota ihmiset pyrk­i­sivät mak­si­moimaan. Käsit­tääk­seni kokeel­lis­es­ti on voitu osoit­taa, että edes mikään infor­maa­tion han­kkimisen vaivan mallint­a­mi­nen tms. ei pelas­ta homo oeco­nom­i­cus­ta, vaan empi­iris­es­ti ihmiset eivät nyt vaan ole sellaisia.

  62. “öööö…. ei. Kukaan ei toi­mi järjettömästi.”

    En ole ihan var­ma, mitä tarkoi­tat “jär­jet­tömästi toimimisella”?

    Ymmär­ränkö oikein, jos ymmär­rän, että tarkoi­tat tässä yhtey­dessä jär­jet­tömäl­lä toimin­nal­la sitä, että yksilö toimii toisin kuin kaik­ki seikat(halut, pref­er­enssit, tiedot, etc) huomioon ottaen tilanteessa itse parhaak­si näkee? Toisin sanoen tarkoi­tat, että yksilön toim­inta on aina järkevää, vaik­ka se ulkop­uolis­es­ta näyt­täisi hulluudelta?

  63. tcrown: “Voisitko tarkentaa?”

    “It means that there are oth­er forces dri­ving human nego­ti­a­tion — an auc­tion is a clas­sic nego­ti­a­tion — than reason.”

    “This auc­tion is dri­ven first by greed, then by fear, and final­ly by a kind of sui­ci­dal vengefulness.”

    “The low­er bid is pan­ick­ing, afraid to drop out and owe the speak­er the bid. ”

    “Final­ly, the $20 bar­ri­er is crossed. From here on, pure nut­zoid fever­ish­ness dri­ves the auc­tion. The top bid­der is will­ing to pay more mon­ey than the $20 is worth to prove the point.”

    “The low bid­der, sens­ing that he is about to be humil­i­at­ed, wants to take it out on his com­peti­tor, mak­ing his oppo­nen­t’s vic­to­ry as hol­low as pos­si­ble by dri­ving up his bid.”

    “At this point, the loser’s men­tal­i­ty is, “So what if I lose — I’m going to make your vic­to­ry unbear­able.” And the win­ner’s is, “I don’t care how much mon­ey I lose, so long as I lose less than you.” ”

    Se, että huu­tokaup­pa päät­tyy yli 20 dol­lar­in sum­maan ei tarkoi­ta etteikö huu­ta­jat olisi käyt­täy­tyneet ratio­naalis­es­ti. Kir­joit­ta­ja ei ymmär­rä, että tämän huu­tokau­pan omintakeiset sään­nöt tekevät siitä nor­maal­ista huu­tokau­pas­ta poikkea­van. Nor­maalis­sa huu­tokau­pas­sa setelin hin­ta ei voi nous­ta yli 20 dol­lar­in, jos huu­tokaup­paan osal­lis­tu­jat mak­si­moi­vat hyö­tyään. Esimerkin huu­tokau­pas­sa se voi nous­ta yli 20 dol­lar­in, vaik­ka jokainen käyt­täy­ty­isi täysin rationaalisesti.

    Minä en väitä että ihmiset käyt­täy­ty­i­sivät vält­tämät­tä ratio­naalis­es­ti. Väitän, että tämä “koe” ei todista asi­as­ta mitään suun­taan eikä toiseen, eikä varsinkaan mitään mitä tuo kir­joit­ta­ja esit­ti sen todis­ta­van. (Että ihmiset oli­si­vat ahnei­ta, kos­ton­hi­moisia, pani­ikissa etc.)

    Kuka tuos­sa esimerkissä toimii sin­un mielestä epärationaalisesti?

    Tiedemies: “Patent­ti on väli­aikainen kilpailukielto,”

    Niin onkin, mut­ta ei se tarkoi­ta sitä että yri­tyk­set eivät voisi kil­pail­la siitä, kuka tuos­ta kil­pailukiel­lon monop­o­livoitoista pääsee nauttimaan.

    On selvää, että yri­tyk­set käyt­tävät enem­män panok­sia jonkun lääk­keen tutkimuk­seen, jos he saa­vat keksin­nölleen patentin ver­rat­tuna tilanteeseen, jos­sa tätä patent­tia ei saa. Jos patentin seu­rauk­se­na kehitetään lääkkeitä, jot­ka ovat arvokkaampia kuin kil­pailu­un tuh­latut panok­set ovat, niin yhteiskun­ta hyötyy.

    Minä en väitä, että lääkepaten­tit oli­si­vat toiv­ot­tavia. Yritän vain havain­nol­lis­taa Mat­ti H:lle, miten kil­pailu, jos­sa muit­ten kuin voit­ta­jan panok­set menevät hukkaan voi silti olla yhteiskun­nalle hyödyl­listä ver­rat­tuna, että tämä kil­pailu kiel­letään. (Tai voitot verote­taan pois.) Ehkä lääkepaten­tit oli type­rä tapa havain­nol­lis­taa sitä, kos­ka niiden hyödyl­lisyy­destä on mielip­iteitä molem­pi­in suun­ti­in. Point­ti ei kuitenkaan ollut ottaa kan­taa itse lääkepatentteihin.

    Oskari Huusko: Tarkoitin siis, että tuos­sa 20 dol­lar­in huu­tokaup­paes­imerkissä kukaan ei toi­mi jär­jet­tömästi vaik­ka hin­ta ylit­tääkin 20 dollaria.

  64. Jos halu­at kri­ti­soi­da Baz­er­manin päätelmiä, kan­nat­ta­nee kään­tyä suo­raan hänen puoleen­sa. Ymmärtääk­seni osoite löy­tyy Har­vard Busi­ness Schoolista.

    En tiedä miten määrit­telet ratio­naal­isu­u­den, mut­ta minä en näe siinä mitään ratio­naal­ista, että lait­taa itsen­sä vapaae­htois­es­ti ja tietois­es­ti tilanteeseen, jos­sa vai­h­toe­htoina on hävitä paljon tai vähän vähem­män rahaa. (Ja kyseessä siis ei ole poikkeus. Yksi koe 180:stä jät­ti Baz­er­manin tappiolle). 

    Selitäpä vielä mis­sä kohtaa huu­tokaup­paa on ratio­naal­ista luovut­taa, jos ker­ran on leikki­in läht­enyt (ideaal­i­ta­pauk­ses­sa, jos­sa et pysty havain­noimaan vas­tahu­u­ta­jan käytöstä, vain päätök­sen korot­taa tai luovuttaa)?

    “Minä en väitä että ihmiset käyt­täy­ty­i­sivät vält­tämät­tä rationaalisesti.”

    Voisitko tar­jo­ta yhden esimerkin, jos­sa ihmiset sin­un määritelmiesi mukaan eivät käyt­täy­dy ratio­naalis­es­ti? Minus­ta kun tun­tuu, että tois­taisek­si olet selit­tänyt kaik­ki mah­dol­liset kum­malliset käyt­täy­tymiset rationaalisiksi.

  65. tcrown: “Mie­lenki­in­toinen esimerk­ki vaik­ka siitä kuin­ka vah­vasti ihmiset tietyis­sä olois­sa pyrkivät vält­tämään tappiota:

    http://mfinley.com/experts/bazerman/bazerman.htm

    “Jos halu­at kri­ti­soi­da Baz­er­manin päätelmiä, kan­nat­ta­nee kään­tyä suo­raan hänen puoleensa.”

    Minä en kri­ti­soi Baz­er­manin päätelmiä, vaan Michael Fin­leyn (joka on ymmärtänyt Baz­er­manin tutkimuk­sen ilmeisen huonos­ti) päätelmiä ja samal­la sin­un päätelmää siitä, että ihmiset pyrk­i­sivät tietyis­sä olois­sa vält­tämään tap­pi­o­ta (irra­tionaalisen paljon).

    “Minä hak­isin vas­taus­ta sel­l­ais­es­ta tieteen­haaras­ta, joka aidosti hyväksyy ja tutkii ilmiötä ihmis­ten epära­tionaal­isu­us (sosi­aalip­sykolo­gia?). Kansanaloustiede ei täl­laiseen aitoon tieteel­lisyy­teen tun­nu pystyvän, vaan hapuilee ratio­naalisen ihmisen käsit­teen­sä kanssa.”

    Ks.
    Ver­non Smith: Ratio­nal­i­ty in Eco­nom­ics: Con­struc­tivist and Eco­log­i­cal Forms (Hard­cov­er)

    Adam Smith: The­o­ry of Moral sentiments

    “mut­ta minä en näe siinä mitään ratio­naal­ista, että lait­taa itsen­sä vapaae­htois­es­ti ja tietois­es­ti tilanteeseen, jos­sa vai­h­toe­htoina on hävitä paljon tai vähän vähem­män rahaa.”

    Eli sinä ole­tat, että ne jot­ka lähtevät tähän huu­tokaup­paan ennus­ta­vat sen lop­putu­lok­sen, mut­ta osal­lis­tu­vat silti? Minä olen voimakkaasti eri mieltä. Luuletko, että näil­lä koe­henkilöil­lä on ennen huu­tokaup­paan osal­lis­tu­mis­taan tiedos­sa tämä data yli 180 kokeesta?

    “Selitäpä vielä mis­sä kohtaa huu­tokaup­paa on ratio­naal­ista luovut­taa, jos ker­ran on leikki­in lähtenyt”

    Ei mis­sään kohtaa. (Jos siis ole­tamme tämän esimerkin teo­reet­tisek­si. Käytän­nössä kan­nat­taa lopet­taa, kun jatkamisen ole­tusar­vo on pienem­pi kuin luovut­tamisen.) Sik­si kukaan ei toi­mi irra­tionaalis­es­ti tar­jotes­saan 20 dol­lar­in setelistä yli 20 dol­lar­ia, eikä varsinkaan minkään kos­ton­hi­mon tai häviämisen nöyryy­tyk­sen pelossa.

    “Minus­ta kun tun­tuu, että tois­taisek­si olet selit­tänyt kaik­ki mah­dol­liset kum­malliset käyt­täy­tymiset rationaalisiksi.”

    No minus­ta olis aika type­r­ää lukea kokeesta, jos­sa kaik­ki käyt­täy­tyvät ratio­naalis­es­ti ja väit­tää jotain muu­ta vain sik­si, että olisin välil­lä jotain toista mieltä.

    En kiistä etteikö ihmiset olisi irra­tionaalisen voiton­hi­moisia. Kiistän, että tämä esimerk­ki todis­taa asi­as­ta mitään suun­taan tai toiseen.

    Tässä Baz­er­manin huu­tokau­pas­sa mielestäni uskot­tavin seli­tys on seuraava:

    1. Ensim­mäiset mukaan lähti­jät eivät mieti huu­tokau­pan lop­putu­losta ana­lyyt­tis­es­ti auki, vaan ajat­tel­e­vat, että panos on melko pieni suh­teessa mah­dol­liseen voit­toon ja tekevät tarjouksen.

    2. Korot­tamisen jatkues­sa he huo­maa­vat panok­sen kas­va­van, mut­ta jokainen uusi tar­jous on suun­nilleen saman arvoinen kuin ensim­mäi­nenkin tar­jous (18 dollaria). 

    3. Seu­raavak­si he tajua­vat, että jokainen uusi koro­tus on myös vastapuolelle saman arvoinen, eli että he ovat korotuskierteessä.

    4. Sit­ten he ajat­tel­e­vat, että he jatka­vat korot­tamista kunnes toinen luovut­taa ja näin säästävät rahaa.

    5. Viimeisek­si he huo­maa­vat, että he eivät säästä rahaa, jos toinen jatkaa korot­tamista yli 10 kertaa.

    6. Koe­henkilöt arvioi­vat toden­näköisyy­den, mil­lä vastapelaa­ja luovut­taa seu­raa­van 10 koro­tuk­sen aikana ja päät­televät siitä kan­nat­taako jatkaa vai lopettaa.

    7. Lop­ul­ta toinen koe­henkilöistä arvioi, että toinen ei luovu­ta seu­raavaan 10 koro­tusker­taan ja lopet­taa korot­tamisen ja häviää pelin.

    => Kaik­ki peli­in osal­lis­tu­jat toimi­vat rationaalisesti.

  66. Me ymmär­rämme epära­tionaal­isu­u­den eri taval­la. Min­ulle riit­tää (voi olla vas­toin yleistä kie­lenkäyt­töä, mut­ta en usko) epära­tionaal­isu­u­teen sys­temaat­ti­nen ja ennustet­ta­va virhearvio.

    Tois­tan kysymyk­sen johon et vas­tan­nut ensim­mäisel­lä yri­tyk­sel­lä. Annoit ymmärtää, että mielestäsi ihmiset voivat joskus toimia epära­tionaalis­es­ti. Voitko antaa esimerkin?

    Kyseessä ei ole Baz­er­manin varsi­nainen tutkimus, vaan Baz­er­manin har­ras­ta­ma koe uusien MBA-oppi­laiden­sa kanssa ensim­mäisel­lä luen­nol­la. Minä kyl­lä olen ymmärtänyt, että viit­taa­mani artikke­li lähin­nä ker­toi Baz­er­manin näke­myk­siä. (Alun­perin tör­mäsin tähän jos­sain muual­la, taisi olla joku kir­ja jota en nyt tähän muista) Auk­tori­teet­tiar­gu­ment­ti on tietysti aina huono, mut­ta täl­lä ker­taa silti olisin valmi­impi usko­maan Har­vardin neu­vot­telupro­fes­sorin näke­myk­seen, jon­ka mukaan ihmiset eivät aina kykene kylmän viileään analyysiin.

  67. tcrown: No tuos­sa postaa­mas­sa linkissä kaik­ki jutut mitkä on suo­ria lain­auk­sia Baz­er­manil­ta on ihan järke­viä. Kos­ka kir­joituk­ses­sa oli paljon ihan päät­tömiä jut­tu­ja, niin päät­telin tästä, että ne älyt­tömät jutut on kir­joit­ta­jan omia arvioi­ta. Vaikut­taa epä­to­den­näköiseltä, että kir­joit­ta­ja olisi sat­tumal­ta valin­nut suo­rat lain­auk­sen­sa Baz­er­manil­ta niin, että suo­rat lain­auk­set ovat fik­su­ja ja muut lain­auk­set type­r­iä. Todenäköisem­pää on, että suo­rat lain­auk­set ovat Baz­er­manin ja muut päätelmät tuon Michael Finleyn.

    Jos epära­tionaal­isu­us käsitetään noin (minus­ta ihan hyvä määritelmä), niin epära­tionaalis­es­ta käytök­ses­tä esimerkkinä on osal­lis­tu­mi­nen tähän Baz­er­manin huu­tokaup­paan. Voidaan selkeästi nähdä, että ihmiset tekevät ennustet­ta­van ja sys­temaat­tisen vir­hearvion. He toimi­vat kuitenkin omas­ta per­spek­ti­ivistään järkevästi. Ihmiset eivät todel­lakaan kykene aina kylmän viileään ana­lyysi­in. Onhan ihmisen mielel­lä rajat. Min­ul­la meni ainakin puoli tun­tia, kun myssyt­telin tuo­ta koet­ta auki. Jos min­un olisi pitänyt tehdä päätös huu­tokaup­paan osal­lis­tu­mis­es­ta min­uutis­sa, niin osal­lis­tu­miseni on enem­män kiin­ni “rohkeud­estani” kuin analyyttisyydestäni.

  68. Nyt Art­turi Björk kir­joit­taa niin kuin asia on: ”Jos epära­tionaal­isu­us käsitetään noin (minus­ta ihan hyvä määritelmä), niin epära­tionaalis­es­ta käytök­ses­tä esimerkkinä on osal­lis­tu­mi­nen tähän Baz­er­manin huu­tokaup­paan. Voidaan selkeästi nähdä, että ihmiset tekevät ennustet­ta­van ja sys­temaat­tisen vir­hearvion. He toimi­vat kuitenkin omas­ta per­spek­ti­ivistään järkevästi. Ihmiset eivät todel­lakaan kykene aina kylmän viileään ana­lyysi­in. … Min­ul­la meni ainakin puoli tun­tia, kun myssyt­telin tuo­ta koet­ta auki. Jos min­un olisi pitänyt tehdä päätös huu­tokaup­paan osal­lis­tu­mis­es­ta min­uutis­sa, niin osal­lis­tu­miseni on enem­män kiin­ni “rohkeud­estani” kuin analyyttisyydestäni.”

    Rohkeu­den lisäk­si asi­aan vaikut­taa kuitenkin myös toinen seik­ka. Se mil­laiseen talouside­olo­giaan on opetet­tu usko­maan tai halu­aisi uskoa. Jos on omak­sunut ’uus­lib­er­al­is­tisen’ ide­olo­gian, jon­ka mukaan kaik­ki vapaae­htoiset kil­pailut ja kau­pat johta­vat lop­ul­ta kaikkien kannal­ta hyvään lop­putu­lok­seen, on altis usko­maan, että myös tämän huu­tokau­pan tulos on kaikkia hyödyt­tävä ja ainakin voit­ta­jalle suo­tu­isa. Lyhyel­lä miet­timisa­jal­la, ilman ana­lyysiä, päätös tehdään hel­posti ide­ol­o­gisin perustein ja täl­löin uus­lib­er­aalil­la mielel­lä on jopa kan­nustin lähteä mukaan.

  69. Asun­to­jen hin­nat eivät nouse muu­ton ja lisäväestön takia, vaan asun­non vai­h­tamisen ja kau­pankäyn­nin vilka­s­tu­misen takia. Kos­ka osta­jia on enem­män kuin myyjiä, sijain­ti on monop­o­li ja myyjät odot­ta­vat hin­nan nousua, asun­to­jen eli maan hin­ta nousee.

    Tämä on sisäis­es­ti ris­tiri­itainen teo­ria. Jos väestöä ei tule lisää muu­ton ja lisäväestön mukana, niin kau­pankäyn­ti voi vilka­s­tua vain jos asun­to­ja tosi­aan vai­hde­taan. Mut­ta kos­ka jokainen vai­h­ta­ja lait­taa myös asun­ton­sa myyn­ti­in, niin asun­to­ja täy­tyy tul­la myyn­ti­in yhtä paljon kuin on kysyn­tää. (Neliöitä tulee toki vähem­män, jos kaik­ki halu­a­vat vai­h­taa isompaan.)”

    Palaan vielä tähän kun asia jäi askar­rut­ta­maan. Lisäkysyn­tä tarvi­taan, mut­ta se syn­tyy kun SIJOITTAJA ostaa myyn­nis­sä ole­van asun­non. Täl­löin tar­jon­ta supis­tuu suh­teessa osta­ji­in. Sijoit­ta­jan ei tarvitse antaa asun­toa edes vuokralle, kos­ka asun­to­jen hin­to­jen nousu antaa pääo­ma­lle jo riit­tävän tuo­ton. Näin edes väestönkasvua ei tarvi­ta asun­to­jen hin­to­jen nousun aikaansaamiseksi.

Vastaa käyttäjälle Artturi Björk Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.