Päästökauppa toisi oudon tilanteen

7.3.2009 · Aihe: _ 

Jorma Ollila (Shell) näyttää sanoneen, että päästökauppa on hiilidioksidiveroja parempi tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä. Hesarin uutisesta ei saanut selvää perusteista. Vaikutti siltä, että hän luottaa enemmän päästökaupan kohdistumiseen eri sektoreille tasapuolisesti, mikä on taloudellisen tehokkuuden edellytys. Hiiliveron suuntaamisessa poliitikot saattavat olla herkkiä lobbaukselle ja vihaiselle kansalaismielipiteelle

Jos tietäisimme tarkkaan hiilidioksidipäästöjen hintajouston tarkkaan – mikä päästötaso vastaisi mitäkin verotasoa, olisi sama kumpaa käyttäisimme. Jos tavoittelisimme päästömäärää q1 ja tätä vastaisi verotaso t1, olisi aivan sama, asetammeko päästöille veron t1 vai kauppaammeko päästäoikeuksia määrän q1, jolloin päästöoikeuden hinta asettuu tasolle t1.

Ero syntyy, jos erehdymme arviossa. Veromallissa vero(hinta) pysyy kiinteänä ja määrä sopeutuu, päästökaupassa määrä pysyy vakiona ja hinta sopeutuu; nousee, jos päästöt pyrkivät kasvamaan liian suuriksi, ja laskee, jos päästöt ovat jäämässä tavoitteen alle.

Jos käyttöön otetaan päästökauppa ja jos se toimii täydellisesti ja jos kaupattava kiintiö on niin pieni, että päästöoikeuksille tulee korkea hinta, syntyy tilanne, jossa eri osapuolilla voi olla nikottelemista: yksittäiset uhraukset päästöjen vähentämiseksi ovat hyödyttömiä. Merkitystä on vain sillä, mille tasolle päästöoikeuksien määrä asetetaan. Jos päästöoikeudet ovat kalliita niin että ne tosiasiassa säätelevät päästöjen määrää, kaikki päästöoikeudet tiullaan kaikissa olosuhteissa käyttämään.

Jos siis Mattinen siirtyy öljylämmityksestä maalämpöön, päästöoikeuksia vapautuu muiden käytettäväksi. Kokonaispäästöjen määrä ei laske, mutta päästöoikeuksien hinta laskee marginaalisesti. Mattisen altruismista hyötyvät suurimmat saastuttajat halvempina päästöoikeuksina.

Niinpä ei kannattaisi enää maksaa ylimääräistä tuulisähköstä, vaan käyttää rahat siihen, että ostaa päästöoikeuksia markkinoilta ja tuhoaa ne.

Kommentit

33 Vastausta artikkeliin “Päästökauppa toisi oudon tilanteen”

  1. Jukka Jonninen kirjoitti 8.3.2009 kello 1:44

    Nyt en kyllä täysin ymmärrä Oden ajatuksenjuoksua. Päästökaupassahan – mikäli katto on asetettu tarpeeksi tiukaksi – tavoite saavutetaan ja markkinat vain jakavat taakan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Veron ongelmana on aina se, että se on joko liian suuri tai liian pieni: sen seurauksena päästöjä aiheutuu joko liian paljon (ilmastonmuutos karkaa käsistä) tai liian vähän (hyvinvointitappiot ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat suuremmat kuin olisi optimaalisessa mallissa).

    Totta kai Mattiselle on hyödyksi vaihtaa öljystä maalämpöön: hän säästää tässä tukuttain rahaa! Tämä siksi, ettei hänen tarvitse ostaa (toki mutkan kautta, koska energiayhtiö ne hankkinee) päästöoikeuksia niin paljon. Mikä tässä on altruistista? Miten cap-and-trade -mallissa ylipäätään voi olla altruistinen muuten kuin ostamalla itse oikeuksia ja jättämällä ne käyttämättä?

    Suurella mielenkiinnolla lukisin Oden optimaalisen ratkaisumallin. Millainen olisi se veromalli, joka olisi parempi kuin oikealla tavalla mitoitettu cap-and-trade (jonka tuotot vielä ideaalitilanteessa jaettaisiin tasan kaikille maailman ihmisille globaalina perustulona).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Osmo Soininvaara kirjoitti 8.3.2009 kello 4:34

    Jukka Jonninen ymmärfsi minut väärin. Kun sanoin, että päästökauppa tuottaa oudon tilanteen, en tarkoittanut, että se olisi muutoin huono. Halusin vain sanoa, että tilanne on uusi, kun altruistinen ilmastonsuojelu kääntyy hyödyttömäksi lukuunottamata tuota päästöoikeuksien ostoa pois markkinoilta. Mattisen kannattaa vaihtaa lämmitysmuotoa vain, jos se kannattaa hänelle taloudellisesti.

    Pidä päästökauppaa ylivoimaisesti parhaana keinona suojella ilmastoa. Se sisältää taloudellisen riskin koko kansantaloudelle, jos oikeuksien hinta ampaisee taivaisiin ja sopeutumisesta tulee liian rankkaa, muta tämä on vain teoriaa. Kyllä siitä hintajoustostakin joatein tiedetään ja lisäksi, poliitikot kyllä laskevat (valitettavasti) lisä oikeuksian markkinoille, jos hinta uhkaa riistäytyä lamauttavaksi)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Tiedemies kirjoitti 8.3.2009 kello 7:22

    Esitin tämän argumentin muistaakseni blogisi kommenteissa toisessa muodossa jo aiemmin. Eli se, että investoinnit päästöjen vähentämiseksi alentavat päästöjen hintoja ja siten tekevät kannattavaksi odotella josko joku muu tekisi ne investoinnit jotta itse ei tarvitsisi.

    Muistaakseni esitit (Tai joku esitti) silloin, että päästöoikeuksien määrää voitaisiin heti seuraavalla kaudella vähentää, jos hinta laskisi jonkun tietyn rajan alapuolelle. Tämä kuitenkin vastaisi efektiivisesti sitä, että hiilidioksidille olisi sen rajan suuruinen vero ja päälle tulisi päästökauppa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Rotwang kirjoitti 8.3.2009 kello 9:30

    OS:
    “Halusin vain sanoa, että tilanne on uusi, kun altruistinen ilmastonsuojelu kääntyy hyödyttömäksi lukuunottamata tuota päästöoikeuksien ostoa pois markkinoilta.”

    Minusta tämä on erittäin kannatettava asia. Olisin hyvin huolissani, jos pallon tulevaisuus laskettaisiin ihmisten altruismin varaan. Ihmiskunnan aikaisemmat näytöt laajamittaisessa altruismissa kun ovat kovin heikot.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Pekka Vitikainen kirjoitti 8.3.2009 kello 9:58

    Niimpä; politikot laskevat lisää oikeuksia markkinoille jos hinta nousee liiaksi. Näinhän se toimii.
    Minä pidän päästökauppaa täysin kieroutuneena järjestelmänä millä todellinen ilmaston suojelu vesitetään. Niin kauan kuin päästökaupan kaltainen keinottelusysteemi on olemassa laillisesti on jokseenkin turhaa puhua ilmaston suojelusta.
    Ensimmäinen askel todelliseen ilmaston suojeluun on päästökaupan täydellinen globaali poistaminen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Mikko Särelä kirjoitti 8.3.2009 kello 11:26

    Osmo, eikö tuossa cap and trade -vaihtoehdossa altruistinen ilmastonsuojelu toimisi itse asiassa paremmin kuin nykyään? Altruisti voisi nimenomaan ostaa markkinoilta pois päästöoikeuksia ja näin pienentää ilmakehän hiilidioksiditaakkaa suoraan valtioiden päättämien kiintiöiden alapuolelle.

    Nykyinen altruistin vaihtoehto ostaa tuulivoimaa on paljon heikompi vaikutusmuoto siksi, että se vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin vain välillisesti.

    En ihan ymmärrä, miten muutos voisi heikentää altruistin tilannetta vaikuttaa ympäristöön.

    Cap and trade -vaihtoehdon päästöoikeuksien ostamista voi verrata metsänsuojelussa siihen, että altruisti ostaa metsää ja antaa sen kasvaa ja aarnioitua; tai lahjoittaa rahaa luonnonsuojelujärjestölle, joka näin tekee.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Mikko Särelä kirjoitti 8.3.2009 kello 11:27

    Jatketaan vielä yhdellä lisäkommentilla: Tuo itse asiassa osoittaa cap and traden yhden lisävahvuuden verrattuna veroon. Verossa kaikki vaikuttaminen päästötasoon on käytännössä pakko tehdä poliittisen prosessin kautta. Sen sijaan cap and trade -vaihtoehdossa yksilöt, joiden mielestä kiintiö on liian suuri voivat itse pienentää sitä omilla rahoillaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Sylvesteri kirjoitti 8.3.2009 kello 12:59

    Tiedemies:
    “Eli se, että investoinnit päästöjen vähentämiseksi alentavat päästöjen hintoja ja siten tekevät kannattavaksi odotella josko joku muu tekisi ne investoinnit jotta itse ei tarvitsisi.”

    Tuo ovi toimii kumpaankin suuntaan.

    Jos joku muu tekee investointeja jotka käyttävät päästöoikeuksia, niiden hinta kohoaa -> kannattaa investoida jo tänään vaikkei välttämättä tarvi

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Osmo Soininvaara kirjoitti 8.3.2009 kello 13:47

    Tiedemies:
    Esitin tämän argumentin muistaakseni blogisi kommenteissa toisessa muodossa jo aiemmin. Eli se, että investoinnit päästöjen vähentämiseksi alentavat päästöjen hintoja ja siten tekevät kannattavaksi odotella josko joku muu tekisi ne investoinnit jotta itse ei tarvitsisi.

    Päästökaupasta on tarkoitus tulla globaalia ja päästöille sama hinta koko maailmassa. Silloin yksittäinen investointi, ei oma eikä naapurin, vaikuta siihen päästön hintaan juuri mitään. Ei siis kannata jäädä odottelemaan naapurin toimia eikä pelätä, että omat toimet söisivät hintojen alenemisen kautta oman kannattavuutensa.

    Tiedemiehen pelkäämä mekanismi olisi täyttä totta, jos hillitsisimme päästökaupalla yksittäisen järven ravinnekuormaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. tpyyluoma kirjoitti 8.3.2009 kello 15:12

    Kyllähän sitä veroakin voi muuttaa, esimerkiksi niin että määritellään päästövähennyspolku, ja vuosittain joko nostetaan tai lasketaan veroa sen mukaan ollaanko yli vai ali toteutuman. Verrattuna päästökaupan, järjestelmä on hitaampi reagoimaan. Toisaalta se on ennustettavampi, jota voi pitää hyvänä asiana, eikä altis spekulatiivisille hinnanmuutoksille ja muille markkinahäiriöille.

    Veron puolesta puhuu myös se, että periaatteessa se olisi helpompi toteuttaa ilman että koko maailma on mukana, esim. OECD tai EU -alueella. Hiilivuoto voitaisiin torjua asettamalla veron suuruinen tulli tuontitavaroille ja toisaalta vapauttamalla vienti verosta. Tämän toteuttaminen päästökaupassa olisi vaikeampaa, tullien pitäisi liikkua markkinahintojen mukaan.

    Päästökaupan etu taas on periaatteessa se että voidaan ostaa päästövähennyksiä esim. metsänsuojelulla. Ajatus on kaunis, mutta käytännössä hankkeiden jotka tehtäisiin joka tapauksessa erottaminen tuilla aikaansaaduista on hyvin vaikeaa, eli tämä johtaa korruptioon.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Mikko Särelä kirjoitti 8.3.2009 kello 15:41

    Sylvesteri, itse asiassa ei toimi koska päästöoikeudet eivät ole pysyviä vaan ne joutuu ostamaan jokaiseksi vuodeksi kerrallaan. Suurin osa päästöjä tuottavista investoinneista tuottaa jatkuvan päästötaakan, ei kertapäästötaakkaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Pekka kirjoitti 8.3.2009 kello 15:48

    Osmo kirjoitti:
    “Jos siis Mattinen siirtyy öljylämmityksestä maalämpöön, päästöoikeuksia vapautuu muiden käytettäväksi. Kokonaispäästöjen määrä ei laske, mutta päästöoikeuksien hinta laskee marginaalisesti. Mattisen altruismista hyötyvät suurimmat saastuttajat halvempina päästöoikeuksina.”

    Muuten hyvä esimerkki, mutta todellisuus on toisinpäin: Öljylämmitys ei ole päästökaupan piirissä, mutta maalämmön energianlähde (sähkö) on.
    Vihreät usein unohtavat ajaessaan sähkönhinnan korottamista, että useimmat varteenotettavat uudet pientalojen lämmitysmuodot (lämpöpumppupohjaiset) ovat nekin yksi sähkölämmityksen muoto. Päästökauppa ja sähköveron korottaminen siten hidastavat siirtymistä pois kiinteistöjen öljylämmityksestä. (polttolaitokset joutuvat päästökaupan piiriin vasta 20 MW tehosta alkaen, ja Suomessa ei liene yhtään öljylämmitteistä kiinteistöä, joka olisi lähelläkään tuota)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Osmo Soininvaara kirjoitti 8.3.2009 kello 15:57

    Tiedän, ettei öljy ole päästäkaupan piirissä vielä Hahmottelen tässä sitä todellisuutta, joka odottaa, jos päästökauppa laajennetaan maailmanlaajuiseksi. Silloin ei ole mitään järkeä ilmaiseksi jaettavissa oikeuksissa eikä joidenkin päästöjen rajaamisessa ulkopuolelle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Artturi Björk kirjoitti 8.3.2009 kello 16:27

    Lasketaanko muuten altruismiksi, jos minä tuhoan jotain resurssia, jotta se ei ole muiden käytettävissä? Minusta ei, vaan se vaikuttaa lähinnä äärimmäisen itsekkäältä toiminnalta.

    Jos ilmaston saastuttaminen on resurssi, niin miten tämän resurssin tuhoaminen olisi jotenkin altruistista?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Rotwang kirjoitti 8.3.2009 kello 18:28

    AB:
    “Lasketaanko muuten altruismiksi, jos minä tuhoan jotain resurssia, jotta se ei ole muiden käytettävissä? Minusta ei, vaan se vaikuttaa lähinnä äärimmäisen itsekkäältä toiminnalta.”

    Palataanpa aikaan, jolloin ihmisten orjuuttaminen oli laillista. Tällöin henkilö, joka osti markkinoilta orjan pelkästään vapauttaakseen hänet, tuhosi resursseja. Hän ei siis mielestäsi toiminut altruistisesti, vaan äärimmäisen itsekkäästi?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Jukka Jonninen kirjoitti 8.3.2009 kello 18:42

    Artturi Björk:
    “Lasketaanko muuten altruismiksi, jos minä tuhoan jotain resurssia, jotta se ei ole muiden käytettävissä? Minusta ei, vaan se vaikuttaa lähinnä äärimmäisen itsekkäältä toiminnalta.

    Jos ilmaston saastuttaminen on resurssi, niin miten tämän resurssin tuhoaminen olisi jotenkin altruistista?”

    Periaatteessa oon sun kanssa samaa mieltä: mikäli tiedettäisiin varmasti, mikä on turvallinen raja päästöille ja raja asetettaisiin tähän, olisi tuo kiintiöiden käyttämättä jättäminen resurssien tuhoamista.

    Mutta kun todellisuus on monimutkaisempi: kukaan ei tiedä, missä menee se raja, josta ei ole enää paluuta. Siis raja, jossa palautemekanismit päästävät ilmastonmuutoksen valloilleen ilman mahdollisuutta estää tai hidastaa sitä. Tällöin noiden kiintiöiden tuhoaminen on altruistista: siinä yksittäinen ihminen maksaa omasta pussistaan, jotta ihmiskunnan selviämismahdollisuudet paranisivat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Arto Tukiainen kirjoitti 8.3.2009 kello 22:56

    En nyt ymmärrä, mihin Osmon päästökauppaoptimismi perustuu. Jos media on välittänyt edes suunnilleen oikeaa kuvaa, niin hiilivähennyksistä ei voida puhua, eli track record on toistaiseksi heikko. Ja sitten Osmo sanoo tuossa yllä, että jos vähennysten hinta uhkaa nousta korkeaksi, myönnetään (valitettavasti) lisää päästöoikeuksia. Veromallissa tällainen venkoilu olisi todennäköisesti vaikeampaa: kun vero rapsahtaa, sen vaikutukset pitää ainakin kompensoida jotain kiertotietä, ei itse päästövähenysmekanismia käyttäen.

    Noista tpyyluoman mainitsemista hiilitulleista on ollut paljon puhetta ainakin brittien lehdistössä. En ole kuullut hyviä vastaväitteitä, varmaan sellaisiakin on.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. Osmo Soininvaara kirjoitti 9.3.2009 kello 6:37

    Jos hiiliveromallissa päästöt jäävät suuremmiksi kuin laskettiin, ne jäävät. Tässä suhteessa se vastaa tilannetta, jossa päästökaupaan kohdalla lasketaan liikkeelle lisää päästöoikeuksia, jos vähentäminen osoittautuu liian vaikeaksi.

    Vuosi 2008 oli ensimmäinen päästökauppavuosi, joten voi olla liian aikaista arvioida sen tuloksia. Sillä harjoittelujaksolla päästöoikeuksia oli jaettu niin paljon, että niiden arvo laski nollaan. EU-tasolla päästöt ovat laskeneet vuodesta 1990. Vain Suomen kaltaisissa “ongelmat pitää ratkaista muualla” -maissa ne ovaty yhä lisääntyneet.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Rotwang kirjoitti 9.3.2009 kello 4:00

    Jonninen:
    Björk unohtaa jälleen kerran, että kolikolla on myös kääntöpuoli. Jättämällä käyttämättä ostamaansa päästöoikeutta, yksilö ei pelkästään tuhoa resurssia nimeltään ‘ilmakehän saastuttaminen’ vaan samalla hän myös estää resurssin ‘puhdas ilmakehä’ tuhoutumista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Arto Tukiainen kirjoitti 9.3.2009 kello 8:48

    Päästökauppaa on tietääkseni harjoitettu jo vuodesta 2005. Vuosina 2005-2007 päästöt lisääntyivät. Saapa nähdä, vähennetäänkö päästöoikeuksia nyt niin paljon, että päästökaupasta on jotain todellista hyötyä.

    http://en.wikipedia.org/wiki/European_Union_Emission_Trading_Scheme

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. Osmo Soininvaara kirjoitti 9.3.2009 kello 9:32

    Se ei ollut varsinainen päästökauppavaihe vaan harjoitteluvaihe. Päästöoikeuksia oli tarjolla niin paljon, etteivät ne voineet edes teoriassa vähentää kysyntää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. Risto kirjoitti 9.3.2009 kello 8:50

    “orma Ollila (Shell) näyttää sanoneen, että päästökauppa on hiilidioksidiveroja parempi tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä. Hesarin uutisesta ei saanut selvää perusteista.

    Jos tavoittelisimme päästömäärää q1 ja tätä vastaisi verotaso t1, olisi aivan sama, asetammeko päästöille veron t1 vai kauppaammeko päästäoikeuksia määrän q1, jolloin päästöoikeuden hinta asettuu tasolle t1.”

    Mitä minä olen päästökaupasta ymmärtänyt noita päästöoikeuksia on lähinnä jaettu eikä myyty(?) Sekä tälläinen päästökauppa, että CO2-vero voivat oikeilla parametreilla kuten sanoit johtaa samaan hinta- ja päästötasoon, mutta eikä näin toteutetussa päästökaupassa energiayhtiöiden tuloslaskelman viimeiselle riville jää miljardeja rahaa, joka hiilidioksidia verotettaessa olisi valtioiden kassassa? Jos on näin, niin lienee erittäin helppo ymmärtää, miksi energiayhtiöt lämpimästi suosittelevat päästökauppamallia verotuksen sijaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. tcrown kirjoitti 9.3.2009 kello 19:08

    Se, että päästöoikeuksia oli liikaa ensimmäisellä kaudella selvisi kyllä vasta jälkikäteen. Alussa niin virkamiehet, poliitikot kuin markkinat olivat sitä mieltä, että oikeuksia ei ole liikaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. tcrown kirjoitti 9.3.2009 kello 19:14

    Ja niin kauan kun poliitikot laskevat uusia päästöoikeuksia liikkeelle jos hinta uhkaa nousta liiaksi, päästökauppa redusoituu huonosti säädettäväksi ja huonosti ennustettavaksi päästöveroksi, joka vielä pahimmillaan rampautetaan jakamalla päästöoikeuksia ilmaiseksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Pekka kirjoitti 9.3.2009 kello 21:15

    tcrown:
    “päästöveroksi, joka vielä pahimmillaan rampautetaan jakamalla päästöoikeuksia ilmaiseksi”

    Mutta kun tuo onneton päästökauppa on vain Euroopan murhe, niin hiilivuoto Kiinaan vain pahenisi, jos teollisuus ei saisi päästöoikeuksia ilmaiseksi. Jos päästökauppa olisi maailmanlaajuinen tilanne olisi tietysti toinen, mutta kun kuuntelee Kiinan ja Intian puheita, ei liene toivoa mistään todella maailmanlaajuisesta mekanismista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. Risto kirjoitti 9.3.2009 kello 22:33

    “Jorma Ollila (Shell) näyttää sanoneen, että päästökauppa on hiilidioksidiveroja parempi tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä. Hesarin uutisesta ei saanut selvää perusteista.

    Jos tavoittelisimme päästömäärää q1 ja tätä vastaisi verotaso t1, olisi aivan sama, asetammeko päästöille veron t1 vai kauppaammeko päästäoikeuksia määrän q1, jolloin päästöoikeuden hinta asettuu tasolle t1.”

    Ainakin minulle on jäänyt käsitys, että niitä päästöoikeuksia on lähinnä jaettu, ei myyty(?) Tässäkin tapauksessa voi toki olla q1:n verran päästöoikeuksia markkinoilla hintaan t1, mutta rahasumma q1*t1 menee energiayhtiöiden, ei valtioiden kassaan. Minun on hyvinkin helppo uskoa, että tässä tapauksessa Shell ja kumppanit suosittelevat päästökauppaa verotuksen sijasta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  27. Tiedemies kirjoitti 10.3.2009 kello 9:30

    Hiiliveromallin puolesta puhuu muutama argumentti:
    – Päästökauppa on merkityksetöntä jos hiilivuotoja ei tukita. Hiiliveron voi toteuttaa paikallisesti.
    – Päästökaupassa hinta voi heilahdella rajusti. Osmo esitti yllä, että ongelma ei ole niin paha, jos päästökauppa on globaalia, mutta:
    — Se ei ole globaalia
    — Vaikka se olisi globaalia, hinta voisi silti heilua rajusti (vrt. öljy)
    – Hiiliveroa voidaan kiristää asteittan sitä mukaa kun investointeja tehdään. Tämä tekee jo tehdyistä päästöjä vähentävistä investoinneista entistä kannattavampia. Hiilivero voidaan säätää sellaiselle trajektorialle kuin halutaan
    – Päästöoikeuksien määrä on hitaasti säädettävissä. Voidaan tietysti perustaa “Päästöoikeuskauppa”, josta oikeuksia huutokaupataan päivittäin, mutta tässä hallinnointi on paljon kalliimpaa. Hiiliveron säätäminen on halpaa ja yksinkertaista

    Hiiliveroa vastaan puhuu se, että se on altis politikoinnille, mutta tämä argumentti ei ole kovin vahva, koska sama pätee päästökauppaan niin kauan kun se ei ole globaalia.

    Hiiliveroa vastaan puhuu myös se, että hiilivero antaa jälleen yhden tekosyyn laajentaa valtion menoja. Tämä ei tietenkään haittaa kaikkia ja kaikkialla, mutta veroa saatetaan sitten vastustaa siksi, että se on “regressiivinen”, kun se on kaikille sama.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  28. Artturi Björk kirjoitti 10.3.2009 kello 10:01

    Tiedemies: Miksi hiilivuoto ei olisi aivan yhtä merkittävää verossa kuin päästökaupassakin?

    “Päästökaupassa hinta voi heilahdella rajusti.”

    Miksi tämä on paha asia? Kyllähän muidenkin raaka-aineiden hinnat heiluvat rajusti, kun kysyntä ja tarjonta muuttuvat. On hyvä, että hinnat reagoivat näihin muutoksiin.

    “Hiiliveroa voidaan kiristää asteittan sitä mukaa kun investointeja tehdään.”

    Miksi päästöoikeuksia ei voida vähentää ihan samalla tavalla?

    “Hiilivero voidaan säätää sellaiselle trajektorialle kuin halutaan”

    Miksi päästöoikeuksien määrää ei voitaisi säätää sellaiselle trajektorille kuin halutaan?

    “Päästöoikeuksien määrä on hitaasti säädettävissä.”

    Miksi päästöoikeuksien määrä olisi sen hitaammin säädettävissä kuin verokaan. Päästöoikeuksiahan myydään pörssissä, josta niitä voi ostaa pois välittömästi, kun päätös niiden vähentämisestä tehdään. Uusia päästöoikeuksia taas voidaan luoda tyhjästä ja myydä pörssissä yhtä nopeasti.

    “Voidaan tietysti perustaa “Päästöoikeuskauppa”, josta oikeuksia huutokaupataan päivittäin, mutta tässä hallinnointi on paljon kalliimpaa.”

    Millä perusteella tämän hallinnointi olisi kalliimpaa kuin veron hallinnointi? Millä perusteella tämä hinta olisi merkittävä verrattuna päästökaupan dynaamisuudesta saavutettaviin etuihin verrattuna?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  29. Tiedemies kirjoitti 10.3.2009 kello 10:59

    Miksi hiilivuoto ei olisi aivan yhtä merkittävää verossa kuin päästökaupassakin?

    Päästökaupassa hiilivuoto johtaa päästöoikeuden hinnan laskemiseen ja siten yhden tahon “hiilivuoto” hyödyttää muita päästöjen aiheuttajia tehden heidän päästönsä halvemmiksi. Hiilivuoto siis “kompensoi” itsensä niille, joilta ei vuoda. Verossa tällaista kompensaatiota ei tule.

    “Päästökaupassa hinta voi heilahdella rajusti.”

    Miksi tämä on paha asia? Kyllähän muidenkin raaka-aineiden hinnat heiluvat rajusti, kun kysyntä ja tarjonta muuttuvat. On hyvä, että hinnat reagoivat näihin muutoksiin.

    Raaka-aineidenkin hinnan heilahtelut saavat aikaan sen, että kohtuullisen paljon rahaa menee erilaisiin johdannaisiin, joilla suojaudutaan hinnanvaihtelulta. Tämä on ei-toivottavaa, mutta väistämätöntä silloin kun on puhe oikeista, eikä “konstruoiduista” hyödykkeistä. Se ei ole sen toivottavampaaa hiilipäästöjen kohdalla, mutta se ei myöskään ole välttämätöntä. Ennustettavuus on investointien kannalta hyvä asia.

    “Hiiliveroa voidaan kiristää asteittan sitä mukaa kun investointeja tehdään.”

    Miksi päästöoikeuksia ei voida vähentää ihan samalla tavalla?

    Päästöoikeuksissa tieto siitä, että vähennykset tehdään sitten, kun investoinnit on tehty, johtaa siihen, ettei investointeja ehkä tehdä riittävästi. Päästöoikeuksien mittoittajien pitäisi tuntea paljon paremmin investoijien preferenssit saadakseen aikaan oikean kannustinvaikutuksen.

    “Hiilivero voidaan säätää sellaiselle trajektorialle kuin halutaan”

    Miksi päästöoikeuksien määrää ei voitaisi säätää sellaiselle trajektorille kuin halutaan?

    Voidaan, joten tämä argumentti ei ole kovin vahva. Mutta jos päästöoikeuden hintajoustoa ei tunneta, tämän vaikutusta investointeihin ja investoijat itsekään eivät sitä välttämättä tiedä. Tästä seuraa se, että on mahdollista että päästöoikeuksien väärä mitoittaminen joko vähentää investointeja (kun niitä on liikaa ja hinta on alhainen) tai pakottaa sopeutumaan liian nopeasti ja synnytttää ylikysynnän investoinneille. Verolla tämä vaikutus on täysin ennustettava, päästökaupalla ei.

    “Päästöoikeuksien määrä on hitaasti säädettävissä.”

    Miksi päästöoikeuksien määrä olisi sen hitaammin säädettävissä kuin verokaan.

    Periaatteessa ei, mutta jotta päästöoikeuksia saadaan liikkeelle, ne täytyy jakaa, eli pitää olla joku kanava “päästömarketti” tms. josta päästöjä voi ostaa silloin, kun niitä myönnetään. Tämä prosessi vie aikaa. Veronkorotuksen voi laittaa voimaan vaikka samana päivänä. Voi oikeudenkin laskea liikkeelle, mutta sitä varten pitää olla jakelukanava ja se on kallis hallinnoida.

    “Voidaan tietysti perustaa “Päästöoikeuskauppa”, josta oikeuksia huutokaupataan päivittäin, mutta tässä hallinnointi on paljon kalliimpaa.”

    Millä perusteella tämän hallinnointi olisi kalliimpaa kuin veron hallinnointi? Millä perusteella tämä hinta olisi merkittävä verrattuna päästökaupan dynaamisuudesta saavutettaviin etuihin verrattuna?

    Hallinnointi on kalliimpaa, koska verojen keräämiseen on jo kanavat. Täytyy luoda mekanismi, jonka kautta päästöoikeuksia lasketaan liikkeelle. Hinta on merkittävä ainakin aluksi, mutta toki kun järjestelmä on luotu, ei ole mitään syytä, etteikö se olisi edullinen hallinnoida sen jälkeen.

    En varsinaisesti vastusta päästökauppaa. Se vain ei ole täydellinen, kuin ei ole verokaan. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta päästökaupassa on tällä hetkellä minusta enemmän kompastuskiviä ja riskejä.

    Itse kannatan kyllä päästökauppaa kunhan järjestelmästä saadaan globaali ja päästöoikeuksille toimiva markkinapaikka, ja varmuus siitä, ettei päästöoikeuksien jakoa käytetä poliittisen vaikutusvallan välineinä, vaan ne huutokaupataan kaikki. Ilmainen jakaminen on pelkkää rosvousta.

    Siihen asti päästöjä pitää jotenkin hillitä ja mielestäni vero olisi paras keino tähän. Vero voidaan sitten pikkuhiljaa korvata globaalilla päästökaupalla. EU:ssa ei ehkä kannata vaihtaa veroon, mutta luulen, että esimerkiksi Kiinan on helpompi ensin ottaa hiilivero käyttöön kuin pistää pystyyn päästökauppaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  30. Arto Tukiainen kirjoitti 10.3.2009 kello 11:55

    Suomessahan oikeastaan on jo hiilivero, nimittäin bensaverot ja muiden vastaavien polttoaineiden verot. Autoveroakin on uudistettu hiilipäästöjen näkökulmasta. Eli tässä ei tarvitse puhua aivan kuin olisi kyse jostain täysin uudesta asiasta, jota vasta suunnitellaan. (Kun esim. Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa laitettiin muutaman prosentin lisävero bensalle, sitä mainostettiin vihreänä hiiliverona.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  31. Arto Tukiainen kirjoitti 10.3.2009 kello 12:14

    Liittyen tuohon hallinnoinnin kalleuteen ja yksinkertaisuuteen Jeffrey Sachs sanoi: “Having a lot of people engineer financial instruments for carbon when there are much more direct ways to do this strikes me as not really a great investment.”

    Ja päästöoikeuksien hintojen vaihtelusta saatiin hyvä esimerkki tuona “harjoitteluaikana” 2005-2007: “In May 2006, when several countries revealed registries indicating that their industries had been allocated more allowances than they could use, trading prices crashed from about €30/ton to €10/ton, and (after an initial slight recovery) declined further to €4 in January 2007 and below €1 in February 2007, reaching an all time low of €0.03 at the beginning of December 2007.” Tämä nyt on aika äärimmäinen tapaus, mutta tällaiset hintavaihtelut eivät tee bisneksen suunnittelusta kovin helppoa.

    http://en.wikipedia.org/wiki/European_Union_Emission_Trading_Scheme

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  32. Artturi Björk kirjoitti 10.3.2009 kello 13:27

    Tiedemies: “kohtuullisen paljon rahaa menee erilaisiin johdannaisiin”

    Oon tosi ihmeissäni, että sinulla on tietoa siitä, miten suuret kustannukset johdannaiskaupassa on. (Siis miten paljon työtä johdannaisien suunnitteluun ja niillä kaupan käyntiin menee.) Epäilen edelleen, että nämä kustannukset on tosi pieniä verrattuna päästökaupan dynaamisuudesta saatuun hyötyyn.

    “Päästöoikeuksissa tieto siitä, että vähennykset tehdään sitten, kun investoinnit on tehty, johtaa siihen, ettei investointeja ehkä tehdä riittävästi.”

    Investointeja tehdään, jos kapitalistit luulevat saavansa rahalleen parhaan mahdollisen tuoton investoimalla. Miten hiiliveron nostaminen investoinnin jälkeen poikkeaa päästöoikeuksien vähentämisestä kapitalistien laskelmissa?

    “Täytyy luoda mekanismi, jonka kautta päästöoikeuksia lasketaan liikkeelle.”

    No meillä on jo pörssit. Miksi päästöoikeuksia ei voida laskea liikkeelle jo olemassa olevien mekanismien kautta ihan samalla tavalla kuin verokin?

    Päästökaupalla ja verolla on toki omat hyvät puolensa ja omat huonot puolensa, mutta minusta nämä tuli jo hyvin esitellyksi Osmon alkuperäisessä kirjoituksessa. Hiilidioksidivero takaa hinnan, mutta ei tulosta ja kauppa takaa tuloksen, mutta ei hintaa.

    Tuo pointti hiilivuodon suuremmasta vaikutuksesta päästökauppasysteemissä on kyllä hyvä. Tätä voisi ehkä jotenkin yrittää hillitä niin, että kun teollisuutta siirtyisi päästökaupan ulkopuolelle, niin päästöoikeuksia ostettaisiin markkinoilta pois sama määrä. Tätä on toisaalta varmasti vaikea arvioida, kun tuotannon siirtymistä ei ole helppoa tunnistaa.
    Toinen mahdollinen keino olisi asettaa hiilidioksiditulli tavaroille, jotka on tuotettu päästökaupan ulkopuolella.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  33. Pekka kirjoitti 10.3.2009 kello 13:55

    AB:
    “Toinen mahdollinen keino olisi asettaa hiilidioksiditulli tavaroille, jotka on tuotettu päästökaupan ulkopuolella.”

    Hiilidioksiditulli ei ole todellinen vaihtoehto. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa protektionismin ja kaupan esteiden lisääntymisen vaara on muutenkin ihan riittävän korkea. CO2-tullit tulisivat varmasti aiheuttamaan vastatoimia ja jopa kauppasotia. Ja olisivat varmastikin ristiriidassa WTO-yms-sopimusten kanssa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus