Tulonjako voittaja vie kaiken ‑maailmassa

 

(Tämä artikke­lin on vas­taus ketjus­sa “Työt­tömyys, yhteiskun­nan vai yksilön omi­naisu­us käy­tyyn keskusteluun”)

‘Kun infor­maa­tio­ta voi monistaa rajat­ta, parhaat tuot­teet val­taa­vat markki­nat. Rowl­ing on tien­an­nut Har­ry Pot­ter­il­la puoli mil­jar­dia. Bea­t­les, Madon­na, Microsoft ja niin kuu­lu­vat samaan sar­jaan; jos­sain määrin Noki­akin. Samaan kasaan menevät mon­et brän­dit, jot­ka ovat suosit­tu­ja vain kos­ka ovat suosit­tu­ja. Tämähän oli Tiedemiehen argu­ment­ti. Rikas­tu­mi­nen perus­tuu osit­tain yliv­er­taisu­u­teen, osit­tain hyvään onneen.

Paul Krug­manil­la oli tästä asi­as­ta jos­sain kir­jas­saan oiva ver­taus, jos­sa hän ver­tasi muis­taak­seni mar­jan­poim­i­joiden ja kul­lankaiva­jien tulon­jakoa. Toiset keräävät mar­jo­ja tehokkaam­min kuin toiset, mut­ta erot päivit­täisessä saalis­sa pysyvät kohtu­udessa; hyvä jos ovat nelink­er­taisia. Kul­lankaiva­jat taas useim­mat eivät löy­dä mitään, mut­ta yksi voi löytää val­ta­van kul­ta­suo­nen. Mar­jan­poim­i­joil­la erot ovat ansait­tu­ja, kul­lankaiva­jil­la hyväl­lä tuuril­la on ratkai­se­va osu­us, vaik­ka toki taidol­lakin on merkityksensä.

Lib­er­taaneille tässä ei var­maankaan ole mitään ongel­maa, mut­ta muiden pitäisi vähän miet­tiä, mikä on oikea tulon­jako maailmassa.

Madon­na on hyvä esi­in­tyjä, mut­ta ei hän olisi omaisuuk­si­aan kerän­nyt ilman muiden panok­sia; ei esimerkik­si ilman tele­vi­sion kek­simistä. Jos ajat­telemme maail­maa suure­na koneis­tona, jos­sa kaik­ki riip­puu kaikesta, ei ole mitenkään väärin ajatel­la, etteivät tuol­laiset sat­u­maiset tulot kuu­lu onnekkaille voit­ta­jille vain kos­ka he sat­tuvat ole­maan ketjun siinä kohdas­sa, johon markki­namekanis­mi syytää rahaa.

Ajatelleen nyt vaik­ka, kuin­ka jär­jetön­tä kulu­tus­ta tuol­laiset jät­ti­t­u­lot aiheut­ta­vat maail­mas­sa, jos­sa joidenkin on vaikea saa­da perus­tarpeitaan tyy­dyte­tyik­si. Siis yksi­ty­isiä jum­bo­jet­te­jä, jol­la supertähti voi piipahdel­la ympäri maail­maa ja niin edelleen.  Täl­laiset sään­nöt eivät ole järkeviä.

Piraat­tipuolue esit­tää paten­teista ja tek­i­jänoikeuk­sista luop­umista. Itse olen esit­tänyt lääkkei­den osalta, että patent­tipäätök­si­in merkit­täisi­in mak­sim­ilisenssi­mak­su, jol­la patent­ti on annet­ta­va kil­pail­i­jan käytet­täväk­si ja että jokin hal­li­tusten yhteinen elin voisi ostaa (tai pakkol­u­nas­taa) jotkin paten­tit vapaiksi.

En ole kovin hyvin pere­htynyt Piraat­tipuolueen ajatuk­si­in siitä, miten sisäl­lön­tuotan­to rahoitet­taisi­in, jos tulok­set ovat kenen tahansa ilmaisek­si nau­tit­tavis­sa; mil­lä kir­jail­i­jat noin yleen­sä eläi­sivät. Jotkut ovat esit­täneet, että yhteiskun­nan myön­tämil­lä stipen­deil­lä. Koko kult­tuuri pysähty­isi siihen, kun jonkun kokoomustädin johta­ma kult­tuuri­lau­takun­ta pää­sisi määräämään, mitä rahoite­taan ja mitä ei. Toinen ratkaisuk­si esitet­ty malli oli­si­vat mese­naatit; ihmiset lahjoit­taisi­vat tek­i­jälle hyvää hyvyyt­tään rahaa, kun ovat luke­neen hyvän kir­jan. Toimisikohan?

Microsof­t­ia vas­taan toimi­vat parhait­en ilmaiso­hjel­mat. Voisi­han jopa EU julka­ista ilmaiso­hjelmis­tona Office-paketin, jos­ta tehtäisi­in euroop­palainen stan­dar­di ja joka avat­taisi­in eri taho­jen kehiteltäväk­si. Miten uuden omi­naisu­u­den liit­tämis­es­tä päätet­täisi­in ja mitä siitä mak­set­taisi­in, en osaa vielä sanoa, mut­ta paljon euroop­palaista rahaa säästy­isi kiertämään Euroopas­sa, jos näin tehtäisi­in.  Olen aiem­min täl­lä blogilla ehdot­tanut, että val­tio julka­i­sisi pienyri­tyk­sen kir­jan­pito-ohjel­man; en sik­si että nykyiset ohjelmis­to­jen tek­i­jät oli­si­vat sikarikkai­ta vaan kos­ka se olisi rationaalista.

Roo­sevelt sääti aikanaan vero­lain, joka kos­ki yhtä ihmistä. Hän aset­ti seit­semänkymme­nen pros­entin rajaveron tuloil­la, joi­ta sai vain Rock­e­feller. Tuskin  Har­ry Pot­ter olisi jäänyt kir­joit­ta­mat­ta, vaik­ka yli 10 miljoo­nan euron vuosi­t­u­loille laitet­taisi­in 90 pros­entin mar­gin­aaliv­ero ja kir­joit­ta­ja olisi tien­an­nut vain 50 miljoon­aa. Pikem­minkin osia olisi voin­ut tul­la vielä pari lisää.

Arkkite­htik­il­pailuis­sa voit­ta­ja saa toteutet­tavak­seen han­kkeen, mut­ta myös mui­ta palk­i­taan, kos­ka ei olisi oikein palki­ta vain paras­ta eikä se olisi myöskään järkevää, kos­ka toimis­tot eivät uskaltaisi osal­lis­tua koko kisaan. jos toden­näköisin taloudelli­nen tulo on nolla.

Tämä voit­ta­ja vie kaiken ei ole tulon­jaon murheista ain­oa. Niistä muista myöhem­mis­sä postauksissa.

85 vastausta artikkeliin “Tulonjako voittaja vie kaiken ‑maailmassa”

  1. Maail­ma on täytenään parem­pia artis­te­ja kuin Madon­na,.… kau­ni­impia, tanssi- ja laulu­taitoisem­pia. Se on selvä. 

    Jotain selit­tämätön­tä vain on nat­san­nut juuri hänen kohdal­laan ja mas­so­ja viedään. Onnek­si Madon­nan kohdal­la ilmiö on suh­teel­lisen har­mi­ton toisin kuin natsi-Saksassa.

    Itsel­leni kaik­ki meuhkaami­nen jonkin artistin ympäril­lä on täysin käsit­tämätön­tä, mut­ta lempin­i­meni koulu­a­joil­ta olikin “eli­nainen nuori” mukaellen kaikkien sil­loista inhokkio­hjel­maa: Anneli Tem­pak­ka ja “olen eri­lainen nuori”

    Pidän absur­di­na ja usko­mat­tomana myös mil­jar­di­en dol­lar­ien omaisuuk­sien ker­tymistä henkises­ti häiri­in­tyneille Jack­soneille, puhe­vam­maisille for­mu­lakuskeille ym. vas­taav­ille, mut­ta min­ul­ta­han ei nyt kysytty.…

    Eipä ennenkään kyl­lä ole hai­tan­nut vastaamista.

  2. Mitä kukin osaa­ja tekee väärin, jos on ole­mas­sa ihmisiä, jot­ka ovat valmi­it mak­samaan pyy­de­tyt liput/hinnat? Ei koskaan ole ollut kovin taval­lista taiteil­i­joil­la tien­ata itselleen mielet­tömiä sum­mia, vaik­ka vero olisi 90. En ymmär­rä, mihin OS pyrkii. Ei yksikään laulaja/kirjailija jne pär­jää vain niilä hom­mil­la, ellei ole ihmisiä, jot­ka ovat siitä valmi­ita mak­samaan. Madon­nan suo­sio­ta en hlöko­htais­es­ti ymmär­rä, mut­ta eihän se ole mun pään­särkyni. OS:lle vink­ki, että panee sen hal­li­tuk­ses­sa istu­van porukan aja­maan Madon­nan tyylisille kon­sert­tivoitoille tosi korkeat verot, jol­loin sel­l­aisia ei sit­ten tartte tääl­lä kär­siä. Voisi siinä samal­la tietysti han­kaloitua jotain muu­takin, mut­ta liekö sil­lä väliä??
    Mik­si tun­tuu ole­van vaikea­ta taju­ta, että Suomes­sakin on ihmisiä, jot­ka halu­a­vat mak­saa huna­jaa kuul­lak­seen Madon­naa mon­en sadan metrin päästä kalli­il­la hin­nal­la, sen sijaan, että ostaisi­vat CD:n tai vast.? Valitet­tavasti maail­ma on täyn­nä eri­laisia faneja/idiootteja. Toiv­otaan, ettei yhteiskun­nan perus­tur­vara­ho­ja sen­tään kon­sert­tilip­pui­hin mene.

  3. EU:n ei tarvitse tehdä Open Officea, kos­ka sen on jo ole­mas­sa. Ilmainen ja avoimel­la lähdekoodilla.

  4. Analo­gia arkkite­htik­il­pailui­hin on mie­lenki­in­toinen. Kuvaako­han jotain peri­aat­teel­lis­es­ti merkit­tävää, että Iso-Bri­tan­ni­as­sa arkkite­htik­il­pailu­jen palkin­not ovat nimel­lisiä ja voit­ta­ja ei usein saa palk­in­toa ollenkaan, vaan kohteen toteutet­tavak­seen. Pohjo­is­mais­sa palkin­not ovat per­in­teis­es­ti olleet suurem­pia ja niitä on jaet­tu use­am­mille, mut­ta toisaal­ta usein on käynyt niin, että voit­tanut­ta suun­nitel­maa ei ole toteutettu.

    Jos yrit­täisi yleistää, angloamerikkalaises­sa maail­mas­sa pelin hen­ki on, että voit­ta­ja saa kaiken, kun taas pohjo­is­mais­sa rahaa jael­laan avokä­tis­es­ti, vaik­ka sit­ten tehdäänkin jotain muu­ta, eli kil­pailu­tus on käytän­nössä vain sen itsen­sä vuok­si har­joitet­tua ja resurssien tuh­laus­ta. Kun­nal­lises­sa kil­pailut­tamises­sa ainakin on vas­taavia piirteitä ollut havait­tavis­sa, eli kil­pailut­tamiseen käytetään paljon aikaa ja rahaa, ja lop­putu­los on kaikkea muu­ta kuin opti­maa­li­nen tai edullinen…

  5. En oikein ymmär­rä argu­men­toin­ti­asi. Mitä väliä sil­lä on miten paljon joku han­kkii? Ei kenenkään men­estys ole keneltäkään toiselta pois.

    Suomen yhteiskun­ta on muutenkin niin type­r­än kateelli­nen, että pyritään kaikin keinoin lan­nista­maan yrit­tämi­nen ja eletään vaik­ka nälässä, kun­han kukaan ei vaan mis­sään tapauk­ses­sa pääse menestymään.

    Koko kir­joi­tus vaikut­taakin lähin­nä katk­er­alle vuo­datuk­selle siitä, miten joku on men­estynyt (ja miten itse ilmeis­es­ti ei) ja että nyt sit­ten näiltä men­estyjiltä pitäisi ottaa jol­lain mafi­averol­la kaik­ki ansait­se­mansa rahat pois.

    Kateut­ta pahim­mil­laan, varsinkin kun ottaa huomioon, että men­estymi­nen vaatii yleen­sä kovien riskien ottamista ja pitkäjän­teistä työtä.

  6. Pot­ter­it oli suun­nitel­tu seit­seno­saisek­si kir­jasar­jak­si jo ennen kuin sille ensim­mäisellekään osalle oli löy­tynyt kus­tan­ta­jaa ja Rowl­ing oli vielä sosi­aal­i­tur­van varas­sa elävä yksin­huolta­ja. Eloku­vat ja oheis­tuot­teet ovat silkkaa rahas­tus­ta, mut­ta aja­tus siitä, että vero­tuk­sel­la voisi Pot­ter-kir­jo­jen lukumäärään vaikut­taa on jotakuinkin absur­di (ainakin jokaiselle pot­terin­sa lukeneelle).

  7. Osmo kir­joit­ti:
    “Voisi­han jopa EU julka­ista ilmaiso­hjelmis­tona Office-paketin, jos­ta tehtäisi­in euroop­palainen stan­dar­di ja joka avat­taisi­in eri taho­jen kehiteltäväksi.”

    On jo ole­mas­sa Open Office ‑toimis­to-ohjelma­paket­ti. Sen saa myös suomen kielel­lä. Se on ilmainen, vapaa, ja avoimen kood­in ohjel­ma. Se on auki kaikille halukkaille tahoille, sitä saa käyt­tää ja kehit­tää kuka tahana.

    http://fi.openoffice.org/
    http://fi.wikipedia.org/wiki/OpenOffice.org

    Joidenkin val­tioiden jotkin viras­tot käyt­tävät sitä, varsinkin Aasi­as­sa ja Ran­skas­sa (ran­skalaiset eivät varsi­nais­es­ti rakas­ta riip­pu­vu­ut­ta amerikkalai­sista tuot­teista). Suomes­sakin oikeusmin­is­ter­iö suun­nit­telee Open Officeen siirtymistä.

    EU tuskin on tehnyt mitään Open Off­i­cen kehi­tyk­sen hyväk­si. Pikem­minkin hai­tan­nut sitä myön­tämäl­lä ohjelmistopatent­te­ja joista joku kiero vir­i­tys saat­taa joskus uha­ta avoimi­akin ohjelmistoja.

  8. Minus­ta patent­ti­lain­säädän­tö on pääpi­irteis­sään ihan hyvä, mut­ta patent­tien pitu­ut­ta voitaisi­in laskea nykyis­es­tä kahdestakymmen­estä vaik­ka viiteen­toista vuotta.

    Tek­i­jänoikeuk­sille voitaisi­in tehdä sama temp­pu, eli 20v van­ho­jen jut­tu­jen tulisi olla vapaa­ta riis­taa. Ei kukaan kir­jail­i­ja kir­joi­ta tai julka­isi­ja julkaiset sen takia, että laskeskelee saa­vansa omansa pois vas­ta 20v kulut­tua. Täl­laises­sa tilanteessa kirja/albumi/maalaus jää kyl­lä kokon­aan tekemättä.

    Kir­jan­pito-ohjel­maid­ea ei mielestäni toi­mi. Markki­noil­la on jo paljon halpo­ja kir­jan­pito-ohjelmia. Googlel­la löy­tyi heti ohjel­ma, joka mak­saa 340e (alv0%) eli ei yhtään mitään. Mitä järkeä on tuh­la­ta val­tion paukku­ja täl­laiseen toim­intaan? Pienyri­tyk­sen kir­jan­pito tili­toimis­tossa mak­saa muutenkin vain 100 e, jol­la saa hoidet­tua myös kaiken byrokra­t­ian alv-ilmoituk­sista työnantajasuorituksiin. 

    Näk­isinkin että tähän kir­jan­pito-ongel­maan pitäisikin tart­tua kajh­ta eri reit­tiä eli yksinker­tais­ta­mal­la kir­jan­pidon lain­säädän­töä, palka­n­mak­sua, verot­ta­jalle meneviä ilmoituk­sia ja mak­su­ja. Palkkas­takin pitää pidät­tää mon­ta pikkupros­ent­tia sitä ja tätä ja tuo­ta ja mak­saa ne sinne ja tänne. Toinen tapa olisi kun­nol­liset ohjeet netis­sä. Mis­tään ei tai­da löy­tyä oikein help­poon paket­ti­in koot­tuna _kaikkia_ esimerkik­si palkan­lasken­taan liit­tyviä asioi­ta, tai en ainakaan itse niitä löytänyt kun tein itse oman palkanlaskennan.

    Mielum­min näk­isin että tekni­ikan stan­dard­it avat­taisi­in kaikille ilmaisek­si. Niiden vaiku­tus olisi var­masti paljon suurem­pi kuin ilmaisen kir­jan­pito-ohjel­man väk­ertämi­nen. Eivät yksit­täiset stan­dard­itkaan paljoa mak­sa, mut­ta kun niitä on niin tuhot­toman paljon ettei kenenkään kukkaro kestä hom­ma­ta sel­l­aisia kaikkia mah­dol­lisia asioi­ta varten. Säästö ei tulisi stan­dar­d­i­en han­kkimiskus­tan­nuk­sist, vaan siitä että suun­nitel­mat oli­si­vat stan­dar­d­i­en ansios­ta entistä parem­pia ja valmis­tu­isi­vat nopeam­min. Stan­dard­ei­hin ja niiden hin­toi­hin voi tutus­tua osoit­teessa http://www.sfs.fi/

  9. Onneen perus­tu­va voit­ta­jan val­in­ta on huo­mat­tavasti parem­pi, kuin paljon käytet­ty voimaan ja väki­val­taan perustuva.

  10. Osmo: “Paul Krug­manil­la oli tästä asi­as­ta jos­sain kir­jas­saan oiva ver­taus, jos­sa hän ver­tasi muis­taak­seni mar­jan­poim­i­joiden ja kul­lankaiva­jien tulonjakoa.”

    Täl­lä ver­tauk­sel­la ei ole oikeas­t­aan mitään tekemistä “voit­ta­ja vie kaiken”-markkinoiden kanssa. Kul­lankaiva­jille on ihan yksi lysti mihin he sijoit­tuvat suh­teel­lis­es­ti mui­hin kul­lankaiva­ji­in ver­rat­tuna. Ain­oas­taan absolu­ut­tisel­la kul­lan löytämisel­lä on väliä. “Voit­ta­ja vie kaiken”-markkinoille on tyyp­il­listä, että suh­teel­lisel­la sijoituk­sel­la on huo­mat­tavasti väliä.

    “Lib­er­taaneille tässä ei var­maankaan ole mitään ongel­maa, mut­ta muiden pitäisi vähän miet­tiä, mikä on oikea tulon­jako maailmassa.”

    Muiden kuin lib­er­taanien pitäisi vähän miet­tiä, että mihin ihmeeseen he perus­ta­vat työn arvot­tamisen ja tulon­jaon, jos eivät siihen miten paljon iloa kenenkin työ­panos muille tuot­taa. (=oikeu­den­mukainen tulon­jako määräy­tyy markki­noil­la.) Nämä muut “oikeu­den­mukaisen” tulon­jaon teo­ri­at nojaa­vat aina johonkin, “ei kukaan voi olla niin paljon min­ua tuottavampi”-argumentteihin ja siihen, että niiden esit­täjä tietää muka­mas mitä muiden ihmis­ten pitäisi arvostaa.

    Yleisin esitet­ty on tietysti se, että tulot pitäisi jakaa tasan, kos­ka jokainen ihmi­nen on tasa-arvoinen. Toinen suosit­tu on, että tulot pitäisi jakaa sen mukaan miten paljon tekee töitä. (Riip­pumat­ta siitä tuot­taako tämä työ iloa muille.)

    “Madon­na on hyvä esi­in­tyjä, mut­ta ei hän olisi omaisuuk­si­aan kerän­nyt ilman muiden panoksia”

    No ei tietenkään olisi. Ain­oas­taan täy­del­lisessä omavaraistaloudessa voitot tule­vat ilman muiden panok­sia. Tämä on täysin irrel­e­vant­tia, kos­ka ne muut saa­vat kor­vauk­sen panos­tuk­ses­taa. Tele­vi­sion kek­si­jä sai rahaa osak­si, kos­ka tele­vi­sio paran­si Madon­non tuottavuutta.

    “Jos ajat­telemme maail­maa suure­na koneis­tona, jos­sa kaik­ki riip­puu kaikesta, ei ole mitenkään väärin ajatel­la, etteivät tuol­laiset sat­u­maiset tulot kuu­lu onnekkaille voit­ta­jille vain kos­ka he sat­tuvat ole­maan ketjun siinä kohdas­sa, johon markki­namekanis­mi syytää rahaa.”

    Voisitko Osmo selit­tää, että mik­si sinus­ta sat­un­nais­vai­htelu on moraalis­es­ti väärin? Mitä epäoikeu­den­mukaista on siinä, että jol­lakin käy “hyvä tuuri” ja jol­lakin ei? Onko lot­tovoit­ta­ja ansain­nut voit­ton­sa? Onko lot­tovoit­to väärin mui­ta lot­toon osal­lis­tunei­ta kohtaan? Pitäisikö loton voit­to tasa­ta koko yhteiskun­nan kesken? Pitäisikö se tasa­ta kaikkien lot­toon osal­lis­tunei­den kesken?

    Minus­ta, jos osal­lis­tuu arvon­taan, eikä hait­taa mui­ta osal­lis­tu­mal­la arvon­taan, niin on ehdot­tomasti oikeutet­tu siihen voit­toon, minkä saa.

    “Ajatelleen nyt vaik­ka, kuin­ka jär­jetön­tä kulu­tus­ta tuol­laiset jät­ti­t­u­lot aiheut­ta­vat maailmassa…Tällaiset sään­nöt eivät ole järkeviä.”

    No näi­den sään­tö­jen järkevyyt­tä ei todel­lakaan voi arvioi­da sil­lä perus­teel­la miten korkeak­si jonkun elin­ta­so voi nous­ta suh­teessa mui­hin. Niitä kan­nat­taa arvioi­da siltä perus­teelta, että tuot­ta­vatko ne hyv­in­voin­tia. Toisek­seen siitä hyv­in­voin­nista, jon­ka nämä jät­tisu­u­rit­u­loiset onnis­tu­vat han­kki­maan, he jaka­vat huo­mat­tavia osia hyvän­tekeväisyytenä juuri niille, jot­ka joutu­vat tule­maan toimeen vähäl­lä. Suu­rit­u­loiset pyrkivät usein tasaa­maan tulon­jakoa vapaae­htois­es­ti. Tässä on se hyvä puoli val­tion pakot­ta­man tulon­jaon suh­teen, että vapaae­htoinen tulon­jako ei vähen­nä kan­nus­timia rikas­tua, eli kan­nus­timia tuot­taa jotain mitä ympäröivä yhteiskun­ta haluaa.

    “ihmiset lahjoit­taisi­vat tek­i­jälle hyvää hyvyyt­tään rahaa, kun ovat luke­neen hyvän kir­jan. Toimisikohan?”

    Riip­puu mitä tarkoit­taa toim­imisel­la. Kir­jo­ja kir­joitet­taisi­in vähem­män ja ne jot­ka kir­joitet­taisi­in olisi suun­nat­tu miel­lyt­tämään näitä mesenaatteja.

    “Tuskin Har­ry Pot­ter olisi jäänyt kir­joit­ta­mat­ta, vaik­ka yli 10 miljoo­nan euron vuosi­t­u­loille laitet­taisi­in 90 pros­entin mar­gin­aaliv­ero ja kir­joit­ta­ja olisi tien­an­nut vain 50 miljoonaa.”

    No ehkä just Har­ry Pot­ter­it eivät olis jääneet kir­joit­ta­mat­ta, mut­ta aja­tus, että ihmiset keskimäärin eivät vähen­täisi työn­tekoaan, jos mar­gin­aaliv­ero olisi 90% ei kyl­lä perus­tu mihinkään muuhun kuin Osmon fantasioihin.

    “Arkkite­htik­il­pailuis­sa voit­ta­ja saa toteutet­tavak­seen han­kkeen, mut­ta myös mui­ta palk­i­taan, kos­ka ei olisi oikein palki­ta vain paras­ta eikä se olisi myöskään järkevää, kos­ka toimis­tot eivät uskaltaisi osal­lis­tua koko kisaan. jos toden­näköisin taloudelli­nen tulo on nolla.”

    Mik­si ei olisi oikein palki­ta vain paras? Arkkite­hti­toimis­tot uskaltaisi­vat osal­lis­tua, jos ole­tusar­vo olisi riit­tävän suuri ja var­i­anssin suhde ole­tusar­voon riit­tävän pieni. Kos­ka arkkite­htik­il­pailuis­sa palk­i­taan muutkin kuin paras on oletet­tavaa, että vain parhaan palk­it­sem­i­nen nos­taa var­i­anssin liian suurek­si. Täl­lä ei ole mitään tekemistä oikeu­den­mukaisu­u­den kanssa vaan se on pelkästään käytän­nölli­nen kysymys: mil­lä palk­in­torak­en­teel­la saamme parhaan ehdotuksen.

    “Voit­ta­ja vie kaiken”-markkinat eivät ole epäoikeu­den­mukaiset. Useim­miten voit­to johtuu suurelta osin kil­pail­i­jan parem­muud­es­ta mui­hin näh­den. Tästä parem­muud­es­ta seu­raa iloa ympäröivälle yhteiskun­nalle enem­män kuin seu­raavak­si parhaas­ta. Vaik­ka täl­laisien markki­noiden voit­to perus­tu­isi pitkälti sat­tumaan ne ovat silti oikeu­den­mukaiset, kos­ka sat­tuma ei ole epäoikeu­den­mukaista, kos­ka sat­tuma on sokea: se ei suosi ketään.

    Jos vero­tamme suu­rit­u­loisia voimakkaasti se vaikut­taa “Voit­ta­ja vie kaiken”-markkinoiden osal­lis­tu­ji­in suh­teessa mui­ta markki­noi­ta voimakkaam­min ja vähen­tää kan­nus­timia osal­lis­tua täl­laisille markki­noille. Meil­lä ei ole syytä olet­taa, että “Voit­ta­ja vie kaiken”-markkinat tuot­taisi­vat keskimäärin vähem­män hyv­in­voin­tia kuin muutkaan markki­nat. Suu­rit­u­lois­t­en korkea vero­tus (suh­teessa mui­hin) siis vähen­tää panos­tuk­sia näille markki­noille mei­dän kaikkien yhteisek­si tap­piok­si. Jos täl­laisille markki­noille osal­lis­tu­jia verote­taan, niin tämä vero­tu­lo pitäisikin jakaa muille markki­noiden osal­lis­tu­jille, ei koko yhteiskun­nalle. (Vas­taavasti muiden markki­noiden vero­tu­loa ei pitäisi jakaa näille markki­noille osal­lis­tu­jille.) Tämä olisi var­i­anssin jakamista, jota tapah­tuu markki­noil­la myös vapaae­htois­es­ti vaku­u­tusten muo­dos­sa. Esim. tur­naus­pok­er­in­pelaa­jat vaku­ut­ta­vat voit­ton­sa usein jaka­mal­la tietyn osu­u­den voitois­taan ja tap­pi­ois­taan muiden saman tason pelaa­jien kanssa.

    Olen­naisem­pi kysymys, joka erot­taa markki­noi­ta on absolu­ut­ti­nen ja suh­teelli­nen kil­pailu. Absolu­ut­tises­sa kil­pailus­sa merkit­tävää on se, miten hyvin pär­jää absolu­ut­tis­es­ti (esim. kuin­ka mon­ta kul­t­a­gram­maa onnis­tuu löytämään, riip­pumat­ta siitä kuin­ka mon­ta kul­t­a­gram­maa muut löytävät.)

    Suh­teel­lises­sa kil­pailus­sa merkit­tävää on ain­oas­taan se, miten pär­jää suh­teessa kil­pail­i­joi­hin­sa. (esim. par­in­val­in­ta­markki­nat: paras pääsee val­it­se­maan, riip­pumat­ta siitä miten hyvä hän on absoluuttisesti.)

    Markki­nat joil­la kil­pail­laan absolu­ut­tis­es­ti tuot­ta­vat hyv­in­voin­tia ja kil­pailun panok­set eivät mene hukkaan. Markki­nat joil­la kil­pail­laan ain­oas­taan suh­teel­lis­es­ti tuhoa­vat hyvinvointia.

    Ville: “Kuvaako­han jotain peri­aat­teel­lis­es­ti merkit­tävää, että Iso-Bri­tan­ni­as­sa arkkite­htik­il­pailu­jen palkin­not ovat nimellisiä ”

    Tämä kuvaa var­maan sitä, että Iso-Bri­tan­ni­as­sa arkkite­hti­toimis­ton maineel­la ja julk­isu­udel­la on enem­män väliä kuin Suomessa.

  11. Osmo S:
    “Jos ajat­telemme maail­maa suure­na koneis­tona, jos­sa kaik­ki riip­puu kaikesta”

    Tuo­ta kan­nat­taa pysähtyä het­kek­si miet­timään, sil­lä juuri tämä koh­ta on se, mikä erot­taa tässä asi­as­sa ns. vapaan talouden kan­nat­ta­jat ns. keskusjo­htoisen talouden kannattajista.

    Joillekin ihmisille kaiken keskip­iste on yksilö, jon­ka rajap­in­nat ja kon­tak­tit mui­hin yksilöi­hin ja olo­suhteisi­in ovat vapaasti valit­tavis­sa. Kukin meistä touhuaa tääl­lä irral­laan muista. “Olen omien eri­no­mais­ten kyky­jeni takia optioziljonääri eikä se ole keltään pois.”

    Toinen ääripää on tietenkin ajat­telu, jos­sa olo­suh­teet määräävät kaiken mitä yksilölle tapah­tuu. “Olen köy­hä ja työtön kos­ka on lama eikä työkkärisä tar­jo­ta työpaikkaa.”

  12. Tove Jans­son on suo­ma­lainen esimerk­ki “suh­teet­tomas­ta” men­estyk­ses­tä, joka kasvoi huo­mat­tavas­sa määrin yli kymme­nen vuot­ta hänen kir­jo­jen­sa kir­joit­tamisen jäl­keen. Olisiko ollut oikein jät­tää hänet osat­tomak­si paljolti japani­lais­ten tekemästä rahasta?

    Musi­ikin tek­i­jänikeudet­to­muus kuu­lostaa ide­al­is­tiselta, mut­ta en ymmär­rä, miten voisi olla oikein, että Niken kaltaiset yri­tyk­set saisi­vat käyt­tää artistien musi­ikkia main­ok­sis­saan siitä riip­pumat­ta halu­a­vatko artis­tit tul­la yhdis­te­tyk­si kyseiseen yri­tyk­seen vai ei. Pitäiskö Niken saa­da käyt­tää Pikku-Myytä luo­maan posi­ti­ivista imagoa lapsityövoimalle?

    Muu­ta­man tavat­toman hyväon­nisen artistin köyt­tämistä esimerkkinä on suh­tee­ton­ta. Val­taosa kult­tuurin tek­i­jöistä toimii pienem­mässä mit­takaavas­sa. Silti suurim­mat tähdet toimi­vat viihde­te­ol­lisu­u­den vetureina, ja viihde­te­ol­lisu­us musi­ik­ista ammat­tiurheikun kaut­ta kansal­listeat­teri­in työl­listää huo­mat­ta­van määrän ihmisiä. Jokaisel­la teol­lisu­u­den alal­la on veturin­sa, hyvässä ja pahassa.

    En ymmär­rä miten tämän pitäisi ero­ta juridis­es­ti mitenkään esim. vir­vo­tusjuo­ma­te­ol­lisu­ud­es­ta, jos­sa on eri sort­tisia resepte­jä, joi­ta var­jel­laan, vaik­ka usein mieliku­va on resep­tiä vahvem­pi. On tot­ta, että lääkepaten­tit, jot­ka ovat elämän ja kuolemn kysymys, ovat moraalis­es­ti haas­tavampi kysymys.

  13. Vielä Krugam­nista — Kult­tuuris­sa jokaisel­la on oikeus huuh­toa kul­taa, kuin­ka mieletön moinen yri­tys sit­ten onkaan. On niitäkin, jot­ka val­it­se­vat mar­jo­jen poim­imisen. Nämä valin­nat ja oikeus tehdä ne valin­nat eivät kuitenkaan ole rajoitet­tu­ja mate­ri­aalisen maail­man omis­tu­soikeuksin, jos­sa vain ihmiset, jot­ka omis­ta­vat maa­ta voivat toivoa löytävän­sä maal­taan kultaa.

  14. Minus­ta Osmo on vähän vääril­lä jäljil­lä. Ei val­tio pysty sen parem­min tuot­ta­maan kelvol­lista sof­t­aa kuin fir­matkaan, toden­näköis­es­ti päin vas­toin. Tässäkin riit­täisi, ettei paten­tein ja vas­taavin pul­jauksin estet­täisi avoimien stan­dar­d­i­en kehittymistä. 

    En ymmär­rä yhtä asi­aa: Miten val­ti­olle voi olla edes lail­lista käyt­tää Microsoft­in tuot­tei­ta? Kyseisen yri­tyk­sen on tois­tu­vasti todet­tu oikeudessa rikko­van lake­ja tuotteillaan.

  15. Tämä keskustelu muut­tui aika kapeak­si jos TULONJAOSTA on kysymys. Itse näen että omil­la kyvy­il­lä voi tien­ata niin paljon kuin muut halu­a­vat siitä mak­saa, mut­ta en näe oikein tämän tien­aamisen vaiku­tuk­set, kuten yksi­tyisel­lä koneel­la matkus­taa N.Y:ista Lon­tooseen hake­maan erikois kakkua vaimolle, ja mui­ta sivu­vaiku­tuk­sia jot­ka liit­tyvät kulu­tuk­seen ja sen aihut­ta­mat haitat.

    On toinen tulon­jako mikä paljon ongel­mallisem­pi ja rajumpi joka tässä keskustelus­sa maini­taan sivuseikkana. 

    Esim. Päivän­tasaa­jan Guinea joka on maail­man rikkaampia mai­ta, rent per capi­ta on korkeampi kuin Kuwait tai Sau­di Ara­bia, mut­ta HDI tilas­tois­sa on 125, kor­rup­tio 151, 80% väestöstä elää alle 20 euroa kuukaudessa.

    Samaan aikaan maa tuot­taa läh­es 1/5 miljoona oil bar­rel päivässä, 1 miljoona m3 puu­ta vuodessa. Kaik­ki voitot menee län­si­mais­ten ja kiinalais­ten öljy yhtiöille jot­ka jakaa­vat muhkeat osin­got ja muu­ta voit­toa osakkei­den omis­ta­jille tekemät­tä mitään, mihin län­si­maid­en hyvin voin­ti perustuu. 

    Obiang Ngue­ma per­he saa 98% maan riikauk­sien tuo­to­s­ta ja samal­la Con­doleeza Rice kuvaili hänet “as a good friend”, lämpimät suh­teet edel­lisen YK pääsi­h­teerin kanssa ja hyvät välit läh­es kaikkien EU johta­jien kanssa, kau­ni­it val­oku­vat halauk­sista ja kättelystä. 

    Samaan aikaan maas­sa ei ole ter­vey­den huoltoa, Mal­abon ain­oa sairaala ver­inäyt­teet ote­taan tekemäl­lä haa­va lasin­sir­ul­la, jos halua hoito pitä itse han­kkia kaik­ki tarvikkeet ja tietysti mak­saa etukä­teen, ei ole oikeut­ta, ei koulu­tus mah­dol­lisuuk­sia jne. 

    Maa on yksi­tyi­nen far­mi jos­sa asukkaat ovat pomon orjia. Tätä tilan­netaa kan­nat­taa ylläpitää kos­ka Mr Obiang antaa “hal­val­la” (osta­jien näkökul­mas­ta) mah­dol­lisuuk­sia ryöstää maan resurssit, kun on “hyvä ystävä.

    Pojat kyl­lä pelaa­vat futista Beck­ham pai­ta pääl­lä ja lapset tan­si­vat Madon­nan tähdit­tämiä, oloista huoli­mat­ta, yhtä onnel­lisi­na kuin näi­den suuryri­tys­ten otsinko­jen omis­ta­jat kun saa­vat muhkeat voitot ja niin voivat ostaa lisää että voitot nou­se­vat edelleen tekemät­tä mitään, muiden, köy­hien, kustannuksella.

    Sama pätee, timant­ti tuotan­toon, sama pätee läh­es jokaiseen luon­non varaan jota sivistyneessä hyv­in­voin­ti maail­mas­sa tarvi­taan. Se on mielestäni se ongel­malli­nen tulonjako.

    Madon­na, Gates, Beck­ham anta­vat hyvät sum­mat hyvän­tekeväisyy­teen, edus­ta­vat monia yhdis­tyk­siä, jär­jestävät tilaisuuk­sia. Mitähän tekevät Mr Obiang kaltaiset, mitä tekevät otsin­goil­la rikas­tuneet, ja mitä muu maail­man päät­täjät, pait­si puhua.

  16. Osmo,

    Nykyisel­lään imma­te­ri­aa­likolo­nial­is­mi­in poh­jau­tu­vat alat löytäi­sivät vai­h­toe­htoisia tapo­ja tehdä toimin­nas­ta tuot­tavaa. Alla muu­ta­ma esimerk­ki (jot­ka ovat vain esimerkke­jä, eivät täy­delli­nen lista poten­ti­aal­i­sista bisnesideoista). 

    10–15 vuot­ta sit­ten kaik­ki ihmette­liv­ät, miten ihmeessä musi­ikkiartisti voisi tehdä rahaa, jos levy­istä ei saisi rahaa. Tänä päivänä tuo on täyt­tä todel­lisu­ut­ta. Raha tehdään livekeikoil­la ja spe­si­aal­imyyn­nil­lä. Keikko­jen lisäk­si bän­di voi julka­ista levys­tään rajatun spe­si­aaliv­er­sion, joka houkut­telee kerääjiä. Yhden levyn kohdal­la ei tarvi­ta mon­taa, jot­ka ovat halukkai­ta mak­samaan esimerkik­si 100–300 euroa spe­si­aal­ista, jot­ta yhtye tekee jo hyvin rahaa 

    Kir­jail­i­jat voivat myöskin tehdä rahaa monin eri tavoin. Esimerkik­si julkaise­mal­la kir­jas­taan muu­ta­man luvun ilmaisek­si ja jatka­mal­la julkaisemista sitä tah­tia kun kir­jalle on riit­tävästi uusia tilaa­jia. Vai­h­toe­htois­es­ti kir­jan voi julka­ista suo­raan vapaasti jaeltavak­si ja han­kkia rahaa live-esi­tyk­sistä (sitäkin tehdään nykypäivänä). 

    Paljon muitakin tapo­ja var­masti on. En väitä, että nuo toimi­si­vat kaikille ja kaikkial­la, mut­ta kuvitel­ma, että val­tion tuki­aiset oli­si­vat ain­oa tapa tehdä rahaa on tuules­ta temmattu.

    Ohjelmistop­uolel­la val­tio ja kun­nat voisi­vat tehdä suuren palveluk­sen yhteiskun­nalle päät­tämäl­lä siir­tymis­es­tä Open Off­i­cen käyt­töön. Paras tapa ohjelmis­ton lisäke­hi­tyk­seen lie­nee (vapaae­htoistyön lisäk­si) se, että se taho, joka kaipaa jotain omi­naisu­ut­ta tilaa kyseisen omi­naisu­u­den joltakul­ta joka sen kyke­nee tekemään. Ja omi­naisu­us sit­ten siir­tyy avoimeen kokon­aisu­u­teen ja kaikkien muidenkin käytettäväksi.

  17. Amerikkalainen sci­fikir­jail­i­ja Eric Flint on kir­joitel­lut jo use­am­man vuo­den kolum­nis­ar­jaa “Salvos against Big Broth­er” tek­i­jänoikeu­den ongelmista ja kuin­ka ne voitaisi­in ratkaista. Flintil­lä on oikein hyvä point­ti siitä, mitä tapah­tu­isi, jos tek­i­jänoikeudet menet­täi­sivät merk­i­tyk­sen­sä: kos­ka musi­ikille, kir­jal­lisu­udelle ja muille viihde- ja taide­muodoille on kysyn­tää, niin tar­jon­taa syn­tyy ja tek­i­jät saa­vat mak­sun­sa. Liike­toimin­nan muodot (ja mah­dol­lis­es­ti myös teosten muo­to) voi muut­tua radikaal­isti, ja rikas­tu­mi­nen var­maankin muut­tuu epä­to­den­näköisek­si, mut­ta musi­ik­ki, kir­jal­lisu­us ja niiden tek­i­jät tuskin min­nekään katoa­vat. Ks. tarkemmkin Eric Flint: “The Nature of Tran­si­tions”, Jim Baen’s Uni­verse 3(1), June 1998.

  18. Kir­joitin ehkä epäselvästi. 

    Voit­ta­ja vie kaiken ‑tilanteet on help­po iden­ti­fioi­da musi­ikissa ja viih­teessä, mut­ta sama asetel­ma on tunke­mas­sa mon­elle “oikealle” alal­la kansan­taloudessa. Tämä on johta­mas­sa siihen, että markki­namekanis­mi tuot­taa tulon­jakoa, joka ei ole yhteiskun­nal­lis­es­ti hyväksyttävää. 

    Ongel­ma ei ratkea musi­ikin tek­i­jänoikeuk­sil­la — joi­ta ollaan siis nyt venyt­tämässä 90-vuo­tisik­si. Patent­ti­lain 20 vuot­ta riit­täi­sivät hyvin.

  19. Suurin osa suo­ma­lai­sista on var­maan sitä mieltä, että oikeu­den­mukaista on jakaa äärim­mäisen har­vo­jen super­rikkaiden lisärikkauk­sia nyky­istä enem­män van­hus­ten­hoitoon, sairau­den­hoitoon ja las­ten­suo­jelu­un sekä mui­hin vas­taavi­in moraalis­es­ti arvokkaisi­in tarkoituksiin. 

    Näin ei kuitenkaan tapah­du. En tiedä mis­tä se kertoo.

    Har­va tuskin uskoo, että lisämiljoonien kovem­mal­la vero­pros­en­til­la on negati­ivisia kan­nuste­vaiku­tuk­sia jos ote­taan huomioon rikkaiden muut moti­vaa­tiotek­i­jät suh­teessa pelkkään rahaan.

    Tämä aja­tus on täy­siveristä sosial­is­mia. Se on hyvä muis­taa kun asi­aa kovasti pyritään teräväl­lä kielel­lä häl­ven­tämään ja uno­hta­maan mis­tä on kyse.

    En ota itse kan­taa asi­aan, kos­ka en tiedä, mikä vaiku­tus toimen­piteel­lä olisi kokonaishyvinvointiin.

  20. “Toisek­seen siitä hyv­in­voin­nista, jon­ka nämä jät­tisu­u­rit­u­loiset onnis­tu­vat han­kki­maan, he jaka­vat huo­mat­tavia osia hyvän­tekeväisyytenä juuri niille, jot­ka joutu­vat tule­maan toimeen vähäl­lä. Suu­rit­u­loiset pyrkivät usein tasaa­maan tulon­jakoa vapaaehtoisesti.”

    UA:ssa moni rikas tekee näin, mut­ta kysessä on vain verotemp­pu. Säätiöimäl­lä omaisuute­na omaisu­us siir­tyy vero­tuk­sen ulkopuolelle.
    Sätiön hallinta ja tuo­toista päät­tämi­nen jää omis­ta­jille , amoin säätiö mak­saa enti­ile omsi­ta­jille niin pajon kor­vauk­sia ja palkkaa kuin nämä päät­tävät ottaa ja tietysti pääosin verovapaasti .

    Hyvän­tekeväisyyt­tä on vain silmänlumeeksi

  21. Jatkan Krug­manin ver­taus­ta eteen­päin, tosin omana ver­sio­n­ani. Se, että joku mar­jan­poim­i­ja on neljä ker­taa nopeampi kuin toinen ja joku kul­lankaiva­ja lyötää kul­ta­suo­nen ja joku ei, on asia, jolle kukaan ei voi mitään. Niin­pä ihmiset yleen­sä hyväksyvät tästä johtu­vat tulo­erot, joi­ta kuitenkin sosi­aal­i­sista syistä kat­so­taan aiheel­lisek­si verot­taa ja vieläpä progressiivisesti. 

    Se mitä tapah­tuu tulo­jen saan­nin jäl­keen, on kuitenkin olen­naista. Parhaidenkin mar­jan­poim­i­joiden rahat riit­tävät vain elämiseen ja siihen, että sil­loin täl­löin voi ostaa uuden poimurin. Parhaiden kul­lankaiva­jien rahat riit­tävät muuhunkin. He voivat ostaa kul­lankaivuukoneis­ton. Tämän koneis­ton käyt­tämi­nen tuot­taa varo­ja ja kulut­taa varo­ja ja näi­den väli­nen ero­tus lisää omis­ta­jien var­al­lisu­ut­ta niin kuin oikein on. Joskus kul­taa ei kuitenkaan löy­dy, koneis­to kuluu kelvot­tomak­si tai kul­lan hin­ta las­kee ja koneis­ton menot ylit­tävät sen tulot. Omis­ta­jat otta­vat velkaa pitääk­seen koneis­ton toimin­nas­sa ja saadak­seen tulo­ja. Joskus sekään ei auta vaan koneis­to on hylättävä.

    Mut­ta miten käy velalle, jota on otet­tu myös mar­jan­poim­i­joil­ta? Ei hätää. Kul­lankaiva­jat ovat joskus suos­tutelleet mar­jan­poim­i­jat sel­l­aiseen sopimuk­seen, ettei näin arvokkaan koneis­ton velko­ja omis­ta­jien tarvitse mak­saa. Mil­lä he muuten ostaisi­vat uusia koneis­to­ja, jot­ka tuot­ta­vat kul­taa kaikille ja kaikki­han kul­taa halu­a­vat, eikö vain. 

    Jotkut mar­jan­poim­i­jat tyy­tyvät tap­pi­oon­sa ehkäpä toivos­sa, että joskus itse pää­si­sivät täl­laisen koneis­ton omis­ta­jak­si. Jotkut kuitenkin saat­ta­vat pitää näin syn­tyneitä tulo- ja var­al­lisu­usero­ja epäoikeu­den­mukaisi­na, kos­ka ne eivät johdu omis­ta­jien taidoista eivätkä sat­tumista vaan aikoinaan tehdys­tä sopimuk­ses­ta, jon­ka efek­ti­ivi­nen sisältö on rikkaiden rikas­tut­ta­mi­nen. Jotkut jopa saat­ta­vat pitää täl­laista sopimus­ta ja sen mukaan toimivien koneis­to­jen muo­dosta­maa talout­ta kokon­aisu­u­den kannal­ta huonona ideana.

    Ai niin, se jäi mainit­se­mat­ta mikä tämän koneis­ton nimi on. Se on osakeyhtiö.

  22. “No ehkä just Har­ry Pot­ter­it eivät olis jääneet kir­joit­ta­mat­ta, mut­ta aja­tus, että ihmiset keskimäärin eivät vähen­täisi työn­tekoaan, jos mar­gin­aaliv­ero olisi 90% ei kyl­lä perus­tu mihinkään muuhun kuin Osmon fantasioihin”

    kat­selin aamul­la ohjel­maa tuol­ta Salomon­saarten syr­jäseudul­ta. Erääl­lä eristyneel­lä saarel­la asui 250 henkeä luon­taistaloudessa ilman merkit­täviä yhetyk­siä ulkomaailmasta.Pääosa ruuas­ta tuli mer­estä, mutt ataito kalas­taa vai­hteli sukupuolen ja iän perusteella.
    Saal­ista ei kuitenkaan jaet­tu saal­is­tuskyvyn mukaan vaan ravin­non tarpeen mukaan.

    Myöskin saal­is­tus­ta rajoitet­ti­in, jo jotakin lajia kalastet­ti­in liikaa.

    Eli yhteisön heikom­pi­en jäsen­ten tarpeet ohit­ti­vat vahvo­jen yksilöi­den oikeudet tuottoonsa.
    Silti kansa oli tyy­tyväistä ja oli elänyt näin tuhan­sia vuosia

  23. Lähin­nä Ari Heikkisen kir­joituk­sen innoittamana:

    Liian paljon rahan “ansait­sem­i­nen” on jo sinäl­lään eet­tis­es­ti kyse­nalaista. Raha lisää päätös­val­taa, ja olisi arvokas­ta sinäl­lään, että päätös­val­ta olisi jakau­tunut mah­dol­lisim­man tasais­es­ti. Jos rahaa käyt­tämäl­lä ei pysty­isi luo­maan alis­tus­suhtei­ta, ei rahal­la olisi paljoakaan arvoa, ja ellei rahaa voisi han­kkia hyö­dyn­tämäl­lä alis­tus­suhtei­ta, ei kukaan olisi kovinkaan rikas.

    Rahan isom­pi eet­ti­nen ja ekologi­nen ongel­ma on kuitenkin kulu­tus­puolel­la. Vaik­ka Madon­nan tuloil­la olisi mah­dol­lista elää vas­tu­ullis­es­ti ja toisia kun­nioit­taen, hyvin har­va liian rikas niin taitaa tehdä — ihmisil­lä kun on tapana hol­va­ta käytet­tävis­sään ole­via raho­ja aivan niinkuin heil­lä olisi oikeus tehdä niil­lä mitä tahansa lail­lista. Voi kuitenkin ajatel­la, että ihmisiä koske­vat lakien lisäk­si jonkin­laiset eet­tiset velvol­lisu­udet ja että liian suuri mate­ri­aa­li­nen kulut­ta­mi­nen on väärin. Luon­non tuhoami­nen on tästä vääryy­destä osa, toinen on ihmis­ten pakot­ta­mi­nen heitä rikkovi­in töi­hin. Rahan kasaan­tu­misen rajoit­ta­mi­nen ehkäisee huvikseen lentämisen ja huoris­sa käyn­nin kaltaista ökypossuilua.

    En tietenkään tarkoi­ta väit­tää, että työn tekem­i­nen ja teet­tämi­nen olisi aina nol­la­summapeliä. Rahal­la voi myös rak­en­taa, jos työn tek­i­jä saa työstä muu­takin kuin palkkansa ja lop­putu­lok­sel­la on arvoa muu­nakin kuin kau­pal­lise­na tuot­teena. Tämä on oikea­ta lisäar­voa ja sen tuotan­toa, mut­ta kaik­ki “men­estys” ei ole tätä.

  24. Liian van­ha: Olen taval­laan samaa mieltä. Rikkaat säätiöivät rahansa, jot­ta voivat käyt­tää niitä halu­a­mal­laan taval­la, mut­ta mon­et näistä säätiöistä ovat kyl­lä aika merkit­täviä huono-osaisu­u­den pois­tamisen rahoit­tamises­sa. Esim. Bill ja Melin­da Gatesin säätiö on suurin HIV-tutkimuk­sen rahoittaja.

    Se luovut­taa vuosit­tain min­imis­sään 1.5 mil­jar­dia dol­lar­ia huono-osais­ten auttamiseen.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Bill_and_Melinda_Gates_Foundation

    Hyvän­tekeväisyyt­tä on siis huo­mat­tavasti enem­män kuin silmän­lumeek­si. Tämä ei tarkoi­ta, että Bill Gate­sil­la olisi jotenkin yleväm­mät moti­iv­it kuin muil­la säätiöidä rahansa. Hän halu­aa edis­tää niil­lä mah­dol­lisimm­na hyvin tavoit­teitaan, jot­ka nyt vaan ilmeis­es­ti ovat köy­hyy­den lievit­tämi­nen ja ter­vey­den edis­tämi­nen maail­man huono-osaisimpi­en maid­en joukossa.

  25. En ole kovin hyvin pere­htynyt Piraat­tipuolueen ajatuk­si­in siitä, miten sisäl­lön­tuotan­to rahoitet­taisi­in, jos tulok­set ovat kenen tahansa ilmaisek­si nautittavissa

    Piraat­tipuolueen ehdo­tushan ei ole tek­i­jänoikeuk­sista luop­umi­nen kokon­aan, vaan se on jaet­tu kah­teen osaan:

    * Epäkau­pal­lisen kopi­oin­nin täysi laillistaminen
    * Kau­pal­lisen tek­i­jänoikeu­den lyhentäminen

    Käsitel­lään nämä osat eril­lään. “Epäkau­palli­nen kopi­oin­ti­han” viit­taa pääasi­as­sa netis­sä tapah­tu­vaan lataamiseen. Tämän suh­teen vas­taus on yksinker­tainen — sisäl­lön­tuotan­to rahoitet­taisi­in täs­mälleen samal­la tapaa kuin nykyäänkin. Tiedos­ton­jakamisen määrä on viime vuosikymme­nen ajan jatku­vasti vain kas­vanut, ja vas­takkai­sista väit­teistä huoli­mat­ta kult­tuu­ri­te­ol­lisu­u­den kasvu ei ole siitä juuri hidas­tunut. Esimerkik­si paljon puhut­tu musi­ikkimyyn­ti: Yhdys­val­to­jen tilas­to­jen mukaan myyn­nin kokon­aiskap­palemäärä kasvoi viime vuon­na 10 pros­en­til­la. Musi­ikin kokon­ais­myyn­ti saavut­ti ensim­mäisen ker­ran 1,5 mil­jardin yksikön rajan. Aiemp­ina vuosi­na myyn­tiä on ollut 1,4 mil­jar­dia (2007), 1,2 mil­jar­dia (2006) ja 1 mil­jar­di (2005).

    Myös pidem­män aikavälin selvi­tyk­set anta­vat saman­laisia tulok­sia. Turun Kaup­pako­rkeak­oulun medi­aryh­män Luo­van ken­tän yri­tys­toim­inta-raport­ti ker­too, että vuon­na 2005 kult­tuurin ja luovien alo­jen liike­vai­h­to Suomes­sa oli läh­es 7 mil­jar­dia euroa, merkiten 16 pros­entin kasvua vuodes­ta 2000. Yri­tys­ten määrä kasvoi täl­lä aikavälil­lä 10 pros­ent­tia, mikä on huo­mat­tavasti enem­män kuin koko yri­tyskan­nan kasvu­vauhti (muu­tos­ta +6%). Näi­den yri­tys­ten työl­listämien henkilöi­den määrä lisään­tyi 3%. 

    Ruotsin kult­tuuri­markki­noi­ta taas analysoi Johan­na Nylan­derin raport­ti Kul­turskymn­ing inställd. Se ker­too meille mm. seu­raavaa: kir­jamyyn­ti kasvoi aikavälil­lä 1997–2008 37,7 pros­ent­tia. Eloku­vis­sa vähin­tään ker­ran puo­lessa vuodessa käyvien määrä oli vuon­na 2006 korkein sit­ten mit­tausten aloit­tamisen 1980-luvul­la. Musi­ikkia myyti­in vuon­na 2007 19 pros­ent­tia enem­män kuin 2002. Tietokone- ja kon­solipele­jä myyti­in 2006 kak­si miljoon­aa enem­män kuin 1998, liike­vai­h­don kas­vaes­sa samal­la huimat 169 prosenttia.

    Net­tilevi­tys­tä analysoi­neet tahot ovat pää­tyneet siihen tulok­seen, että vaik­ka epäkau­palli­nen tiedos­ton­jakami­nen jos­sain määrin vähen­tääkin huip­pumyyjien tulo­ja, hyödyt­tää se pieniä tek­i­jöitä selkeästi. Seli­tys on help­po ymmärtää: pien­impi­en tek­i­jöi­den suurin viholli­nen on se, ettei kukaan tunne heitä. Tiedos­ton­jakami­nen onkin heille ilmaista main­os­ta, ja he hyö­tyvät selkeästi suh­teessa näi­hin Madon­nan kaltaisi­in huip­punimi­in. Ks. esim. Black­burn 2004.

    On kovin kyseenalaista, vaikut­taisiko epäkau­pal­lisen kopi­oin­nin lail­lisu­us ylipään­sä muutenkaan mihinkään — esim. Bri­tan­ni­as­sa laiton­ta kopi­oin­tia har­ras­taa 18–24 ‑vuo­ti­aiden ikälu­okas­ta 96 pros­ent­tia, Suomes­sa 80 pros­ent­tia HIITin kyse­lyn 6000 vas­taa­jas­ta. Ain­oa efek­ti siis olisi, että tehtäisi­in lail­lisek­si toim­inta jota läh­es kaik­ki jo har­ras­ta­vat, ja joka ei kokon­aisuute­na vaiku­ta kult­tuuri­in mitenkään haitallisesti.

    Tästä tuli aika pitkä kom­ment­ti ja pitää tehdä tekemässä muu­ta, joten lai­tan koh­ta kau­pal­li­sista tek­i­jänoikeuk­sista omaan kommenttiinsa.

  26. En ole kovin hyvin pere­htynyt Piraat­tipuolueen ajatuk­si­in siitä, miten sisäl­lön­tuotan­to rahoitet­taisi­in, jos tulok­set ovat kenen tahansa ilmaisek­si nautittavissa

    Osa kak­si — kau­pal­lisen tek­i­jänoikeu­den lyhen­tämi­nen. Vas­taus tähän­hän on hyvin yksinker­tainen: tek­i­jänoikeut­ta lyhen­netään siinä määrin, että sisäl­lön­tuotan­to pysyy kannattavana.

    Alus­ta­vana ehdo­tuk­se­na on lyhen­tää kau­palli­nen tek­i­jänoikeus noin 5–10 vuo­teen. Selkeä val­taosa tek­i­jöistä ei saa tulo­ja tämän ajan jäl­keen muutenkaan, vähän alas­ta riip­puen: tietokone­pelien kohdal­la viisikin vuot­ta on jo ikuisu­us, kir­jo­jen kohdal­la kymme­nen voisi olla sopi­vampi. Hirveästi yli 15–20 vuo­den tuskin suo­ja-aikaa on mis­sään tapauk­ses­sa järkevä pitää — siinä kohtaa voitot oli­si­vat jo niin kaukana tule­vaisu­udessa, että ne keskimääräistä tek­i­jää kan­nus­taisi­vat varsin vähän. Tek­i­jänoikeu­den piden­nyk­set eivät his­to­ri­al­lis­es­ti olekaan havait­tavasti vaikut­ta­neet sisäl­lön­tuotan­non määrään.

    Tek­i­jänoikeuk­sien vahvis­tuk­sia lobataankin pääasial­lis­es­ti läpi levit­täjien, ei alku­peräis­ten tek­i­jöi­den, etua ajatellen. Hyvänä esimerkkinä tuore han­ke piden­tää äänit­tei­den suo­ja-aikaa EU:ssa: sitä puo­lus­tel­laan kovasti tek­i­jöi­den eläkepäivien tur­vaamisel­la, mut­ta kuten mm. Helsin­gin yliopis­ton etno­musikolo­gian pro­fes­sori Pekka Gronow toteaa, itse tek­i­jät saisi­vat vain muu­tamia pennejä.

    Kau­pal­lisen tek­i­jänoikeu­den funk­tio onkin pääasi­as­sa toimia levit­täjien monop­o­li­na. Itse tek­i­jöille riit­täisi huo­mat­tavasti lyhyem­pikin, joskin ne Madon­nan kaltaiset supertähdet toki hyö­tyvät selkeästi myös. Oikeuk­sien keskit­tyessä muu­tamille isoille fir­moille, seu­raa­vat siitä kaik­ki ne negati­iviset asi­at, kuin monopoleista yleen­säkin. Levy-yhtiö Pop­tori Oy:n toim­i­tusjo­hta­ja Erk­ki Puumalainen on toden­nut, että valmis­tuskus­tan­nuk­sil­taan 80% vinyyliä halvem­pi CD on tänään kulut­ta­jille 50% kalliimpi.

    Tämän lisäk­si tek­i­jänoikeudet tuot­ta­vat aivan oman­laisi­aan ongelmia sil­loin, kun monop­o­liase­maa ei ole. Colum­bia Law Schoolin pro­fes­sori Michael Heller on kir­joit­tanut “antiy­hteis­maan” ongel­mas­ta. Eyes on the Prize on 14-tun­ti­nen doku­ment­ti tum­mai­hois­t­en tasa-arvoli­ik­keen his­to­ri­as­ta Yhdys­val­lois­sa. Sen tekemiseen käytet­ti­in video­ma­te­ri­aalia 82 eri ark­istos­ta, 275 val­oku­vaa 93 ark­istos­ta, ja noin 120 eri musi­ikkikap­palet­ta. Teok­sen muu­ta­man alku­peräisen näyt­tök­er­ran jäl­keen sitä ei enää nähty tele­vi­sios­sa eikä uudelleen­julka­isuna, kos­ka alku­peräiset sopimuk­set mate­ri­aalin käytöstä oli­vat joko rauen­neet tai eivät kat­ta­neet DVD-julka­isu­ja. Teos saati­in lop­ul­ta takaisin julk­isu­u­teen, mut­ta siihen vaa­dit­ti­in 600 000 dol­lar­in lahjoi­tus Fordin säätiöltä, 20 vuo­den neu­vot­te­lut ja paljon vapaae­htoistyötä kaikkien oikeu­de­n­o­mis­ta­jien löytämisek­si. Nykypäivänä samankaltaisen teok­sen tekem­i­nen olisi läh­es mah­do­ton­ta. Ole­mas­sa onkin run­saasti “orpo­ja teok­sia”, joi­ta ei voi­da uudelleen­julka­ista, kos­ka niiden oikeu­de­n­o­mis­ta­jat ovat hukuksissa.

    Hyvää kau­pal­lisen tek­i­jänoikeu­den kri­ti­ikkiä on talousti­eteil­i­jöi­den Boldrin & Levine teos Against Intel­lec­tu­al Monop­oly, joka löy­tyykin myös ilmaisek­si verkos­ta. Huomionar­voista on, että he itse katso­vat tek­i­jänoikeu­den ole­van kokon­aan tarpee­ton, eli Piraat­tipuolueen kan­ta on itseasi­as­sa konservatiivinen.

  27. Taneli Salo­vaara kirjoitti:
    “Pitäiskö Niken saa­da käyt­tää Pikku-Myytä luo­maan posi­ti­ivista imagoa lapsityövoimalle?”

    No saa­han Nike jo nykyäänkin käyt­tää, jos halu­aa, mm. Jeesus­ta, Äiti Mari­aa, Muham­me­dia, Väinämöistä, Romeo­ta ja Juli­aa, Bud­dhaa, kuningas Arthuria ja Äiti Tere­saa main­on­nas­saan. Mikä on se logi­ik­ka että nämä ovat vapaa­ta riis­taa ja Pikku-Myy on suojeltu?

  28. Liian van­ha: “Eli yhteisön heikom­pi­en jäsen­ten tarpeet ohit­ti­vat vahvo­jen yksilöi­den oikeudet tuottoonsa.
    Silti kansa oli tyy­tyväistä ja oli elänyt näin tuhan­sia vuosia”

    Täl­lä ei ole mitään tekemistä 90% mar­gin­aaliv­eron ja sen kan­nustin­vaiku­tusten kanssa. Ei per­heen van­hem­matkaan vähen­nä työn tekoa, vaik­ka suurin osa hei­dän tulois­taan menisi las­ten elät­tämiseen. Kantsii lukea Hayekin kir­joi­tus per­heestä ja yhteiskun­nas­ta. Siinä eritel­lään, että mik­si per­heen­ta­painen tulon­jako ei onnis­tu yhteiskun­nan mittakaavassa.

  29. Rome­on tai Julian (itse olisin ottanut esimerkik­si kyl­lä Puckin) ero Pikku Myy­hyn on se, että Shake­spearen kuole­mas­ta on sato­ja vuosia, Tove Janssonin kuole­mas­ta vas­ta kym­menkun­ta vuot­ta ja moni hänen lähei­sistään on vielä elos­sa. Itse ainakin vieras­tan aja­tus­ta, että rakaste­tut sat­uhah­mot ovat tek­i­jän­sä tai tämän läheis­ten eli­naikana “vapaa­ta riis­taa” kenen tahansa hyö­dyn­tää. Jos tari­na kestää aikaa ja on kiin­nos­ta­va vielä kym­meniä vuosia tek­i­jän­sä kuole­man jäl­keen, on ihan oikein, että se muut­tuu ihmiskun­nan yhteisek­si omaisu­udek­si eikä sil­loin sen muun­telu ja hyö­dyn­tämi­nen enää loukkaa ketään. En tässä loukkaamisel­la tarkoi­ta pelkästään rahaa, vaan esimerkik­si sitä, miten loukkaavak­si Astrid Lind­gren koki hänen pikku Pep­pin­sä luvat­toman käytön jos­sain alus­vaatemain­ok­sis­sa, tms.

  30. Lyhyenä kom­ment­ti­na: Pikku-Myyn ja Niken lap­si­työvoimal­la tuotet­tu­jen lenkkarei­den tuomi­nen mukaan tek­i­jänoikeuskeskustelu­un on jo varsin kaukaa haet­tua. Tässä on puhut­tu lähin­nä tek­i­jänoikeu­den taloudel­li­sista vaiku­tuk­sista, ei moraali­seikoista. Ja Niken epäeet­tis­es­ti tuotet­tu­jen jalkinei­den kohdal­la suurin ongel­ma on siinä, että niitä tuote­taan epäeet­tis­es­ti, ei siinä, miten niitä markkinoidaan.

    Markki­noin­tia pitäisi mielestäni toki muutenkin säädel­lä enem­män. Se on itses­tään­selvästi sel­l­ainen toim­into, joka on omi­aan hukkaa­maan yhteiskun­nan resursse­ja epäoleel­lisi­in ja tyyp­il­lis­es­ti jopa kokon­aisy­hteiskun­nal­lis­es­ti vahin­gol­lisi­in tarkoi­tus­peri­in. Elämme yhteiskun­nas­sa, jos­sa isot toim­i­jat saa­vat automaat­tis­es­ti sanansa kuu­lu­vi­in suh­teet­toman tehokkaasti, ja tältä ilmiöltä puut­tuu läh­es kokon­aan vastavoima.

    Suo­ma­lainen suh­tau­tu­mi­nen ulko­main­on­taan on suo­raan post-kom­mu­nis­tis­es­ta Itä-Euroopas­ta. Ei mitään rajaa siinä, miten paljon main­ok­sia saa näkyä katuku­vas­sa, riip­pumat­ta siitä, mil­lais­es­ta arkkite­htonis­es­ta ympäristöstä on kyse.

    Lyhtypylväistä ja bussien sisätiloista pitäisi main­ok­set saa­da ensim­mäisenä pois. Jälkim­mäi­nen on tärkeämpi, bussien sisäti­lat ovat “yhteistä tilaa”, joka pitää pitää siistinä main­os­roskas­ta. Ei ihme, että julk­ista liiken­net­tä pide­tään epäviihtyisänä.

  31. En ole kovin hyvin pere­htynyt Piraat­tipuolueen ajatuk­si­in siitä, miten sisäl­lön­tuotan­to rahoitet­taisi­in, jos tulok­set ovat kenen tahansa ilmaisek­si nau­tit­tavis­sa; mil­lä kir­jail­i­jat noin yleen­sä eläi­sivät. Jotkut ovat esit­täneet, että yhteiskun­nan myön­tämil­lä stipen­deil­lä. Koko kult­tuuri pysähty­isi siihen, kun jonkun kokoomustädin johta­ma kult­tuuri­lau­takun­ta pää­sisi määräämään, mitä rahoite­taan ja mitä ei.

    Tässä on nyt huo­mat­ta­va, että Suomen kokoises­sa maas­sa on noin 5–10 kir­jail­i­jaa, jot­ka ansait­se­vat elan­ton­sa kir­joit­ta­mal­la, ja esimerkik­si Suomen kir­jail­i­jali­iton jäsen­ten tyyp­illi­nen vuosian­sio kir­jail­i­jan­työstään huitelee jos­sakin pieni­palkkaisen yhden kuukausi­palkan tienoil­la. Kir­jail­i­jat joutu­vat joka tapauk­ses­sa kir­joit­ta­maan apu­ra­hoil­la jo nyt muu­ta­maa har­vaa poikkeusta lukuunottamatta.

    Ja näitä apu­ra­ho­ja myön­tävät tahot, esimerkik­si Suomen kult­tuuri­ra­has­to, WSOY:n kir­jal­lisu­ussäätiö, Suomen tietokir­jail­i­jat, Kordelin­in säätiö jne., eivät ole mitään “kokoomustädin johtamia kult­tuuri­lau­takun­tia”. Kir­jas­toa­pu­ra­ha­lau­takun­ta, val­tion kir­jal­lisu­us­toimikun­ta ja maakun­tien taidetoimikun­nat ovat ehkä mon­en mieliku­vis­sa jotenkin epämääräis­es­ti sinne päin, mut­ta nekään eivät kyl­lä todel­lisu­udessa juuri vas­taa tätä luon­nehd­in­taa (esimerkik­si kir­jal­lisu­us­toimikun­ta koos­t­uu yleis­es­ti mer­i­toituneina pide­ty­istä suo­ma­lai­sista kir­jail­i­joista, jot­ka ovat enim­mäk­seen puolue­poli­it­tis­es­ti profiloitumattomia).

    Dig­i­taalisen mate­ri­aalin tek­i­jänoikeuk­sil­la ansait­sem­i­nen taas on jo nyt pitkälti asi­akkaiden hyvän tah­don varas­sa, kos­ka käytän­nössä kaik­ki suurem­paa kau­pal­lista arvoa omaa­va ääni- ja kuva­ma­te­ri­aali on hel­posti ladat­tavis­sa verkos­ta luvat­tomasti. Tämä on teo­ri­as­sa tietenkin kiel­let­ty, mut­ta kiel­lol­la on samat valvon­tamah­dol­lisu­udet ja sama sopu­soin­tu­isu­u­den aste kansan oikeusta­jun kanssa kuin jos yritet­täisi­in kieltää mas­tur­baa­tio, huuli­harpun soit­to tai leivän leipomi­nen. Suosit­tu myymälä­varasver­taus, jota käytit aikoinaan itsekin HS-raadis­sa kom­men­toidessasi piraat­tipuoluet­ta, ei yksinker­tais­es­ti toi­mi, kos­ka ihmiset, jot­ka pitävät myymälä­varkaut­ta tuomit­ta­vana, yleen­sä eivät pidä luva­ton­ta lataamista tuomit­ta­vana senkään jäl­keen kun tätä ver­taus­ta on heille tar­jot­tu pohdittavaksi.

    Tutk­i­ja Juk­ka K. Kor­pela, jos­ta hänet tun­te­vat tietävät, ettei hän ole kovinkaan piraat­tipuolue- ym. henk­i­nen ihmi­nen, esit­ti kir­joituk­ses­saan “Tek­i­jänoikeudet verkos­sa — umpiku­jas­sa?” samankaltaisia ajatuk­sia jo kahdek­san vuot­ta sit­ten (ks. osio “Vaiko selvit­täisi­inkö sit­tenkin ilman tekijänoikeutta?”):

    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/tulev.html

    Kor­pela kir­joit­taa osu­vasti, kuin­ka “aja­tus siitä, että tek­i­jäl­lä on luon­nolli­nen oikeus määrätä teosten­sa kopi­oin­nista, ei ehkä koskaan ole ollut todel­la suuren yleisön hyväksymä”. Siltä osin kuin se on asi­aa yhteiskuntafilosofis­es­ti syvem­min miet­tinyt, ns. suuri yleisö mieltää nykyiset tek­i­jänoikeuslakien tiuken­nuk­set pikem­minkin jär­jen­vas­taisek­si sub­ven­tiok­si van­hen­tuneelle liikei­de­alle, jon­ka tekni­ikan kehi­tys on tehnyt yksinker­tais­es­ti kan­nat­ta­mat­tomak­si, aivan kuin lain­säätäjä olisi aikoinaan yrit­tänyt pro­tek­tion­is­tis­es­ti suo­jel­la esim. hevos­si­it­toloi­ta auton ja junan aiheut­ta­mal­ta ylivoimaiselta kil­pailul­ta tai kiertäviä jääkaup­pi­ai­ta jääkaapin ja pakas­ti­men aiheut­ta­mal­ta kil­pailul­ta. Täl­lainen ajat­telu ei myöskään poli­it­tis­es­ti rajoitu piraat­tipuolueeseen/-puolueisi­in. Esimerkik­si Ruotsin kokoomuk­ses­sa — päähal­li­tus­puolueessa — on viime vuosi­na esi­in­tynyt näkyvästi fried­mani­laisia ääri­markki­na­t­alousih­misiä, jot­ka mieltävät imma­te­ri­aalioikeudet yleisem­min vain val­tion myön­tämäk­si monop­o­lik­si, jol­lainen ei kuu­lu aitoon markkinatalouteen.

    Ongel­ma ei ratkea musi­ikin tek­i­jänoikeuk­sil­la — joi­ta ollaan siis nyt venyt­tämässä 90-vuo­tisik­si. Patent­ti­lain 20 vuot­ta riit­täi­sivät hyvin.

    Vielä 1990-luvun alus­sa äänit­tei­den suo­ja-aika oli vain 25 vuot­ta, eikä musi­ikki­te­ol­lisu­us siihen kaatunut, kos­ka sil­lä oli riit­tävästi uut­ta tuotan­toa, joka kiin­nos­ti ihmisiä ja jota myyti­in riit­tävästi heti vuo­den-parin sisäl­lä ilmestymis­es­tään. Nyt sen sijaan pitää nyky­istä 50 vuo­den rajaa saa­da entis­es­tään korote­tuk­si, kos­ka suuri osa tuloista saadaan melkein 50 vuot­ta van­han musi­ikin myyn­nistä. Nykyi­nen suurten monikansal­lis­ten yhtiöi­den tuot­ta­ma musi­ik­ki kun on stan­dar­d­oitua metrim­it­taa, joka ei innos­ta ihmisiä mak­samaan siitä entiseen malliin.

  32. Mitä kukin osaa­ja tekee väärin, jos on ole­mas­sa ihmisiä, jot­ka ovat valmi­it mak­samaan pyy­de­tyt liput/hinnat? — - Ei yksikään laulaja/kirjailija jne pär­jää vain niilä hom­mil­la, ellei ole ihmisiä, jot­ka ovat siitä valmi­ita mak­samaan. Madon­nan suo­sio­ta en hlöko­htais­es­ti ymmär­rä, mut­ta eihän se ole mun päänsärkyni.

    Tämä aja­tus perus­tuu loogiselle virhep­äätelmälle, joka englan­nis­sa tun­netaan nimel­lä fal­la­cy of com­po­si­tion — en nyt muista, että sil­lä olisi eril­listä suomenkielistä nimeä:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Fallacy_of_composition

    Siitä, että yhden, kymme­nen tai sadan ihmisen antaes­sa vapaae­htois­es­ti rahaa Madon­nalle ei syn­ny kiel­teisiä ulkois­vaiku­tuk­sia tai mui­ta yhteiskun­nan kokon­aise­dun kannal­ta kiel­teisiä vaiku­tuk­sia, ei voi­da päätel­lä, etteikö niitä voisi syn­tyä miljoo­nan ihmisen antaes­sa vapaae­htois­es­ti rahaa Madon­nalle. Sen enem­pää kuin siitä, että 0,5 vesil­i­tran juomisel­la ei ole kiel­teisiä vaiku­tuk­sia ihmiseen voidaan päätel­lä, että 10 vesil­i­tran juomisel­la ei niitä olisi — tai siitä, että yksi aspiri­i­ni aut­taa pään­särkyyn, voidaan päätel­lä, että kymme­nen aspiri­inia aut­taa kym­menker­tais­es­ti paremmin.

    Ei kenenkään men­estys ole keneltäkään toiselta pois.

    Jostain syys­tä tämä väite­lause kel­paa papukai­ja­mais­es­ti tois­teltavak­si vuosikymmen­estä toiseen, vaik­ka se on kansan­talousti­eteen alkeel­lisimpi­en perustei­den vastainen.

    Kateut­ta pahim­mil­laan, varsinkin kun ottaa huomioon, että men­estymi­nen vaatii yleen­sä kovien riskien ottamista ja pitkäjän­teistä työtä.

    Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että esimerkik­si Aatos Erkko, Niklas Her­lin ja Kalle Isokallio vaa­ti­vat tois­tu­vasti julk­isu­udessa suurem­paa yhteiskun­nal­lista oikeu­den­mukaisu­ut­ta, kos­ka ovat kateel­lisia joillekin toisille, heitä itseään men­estyneem­mille? Keitähän nämä sit­ten mah­ta­vat ollakaan?

    Suomen yhteiskun­ta on muutenkin niin type­r­än kateelli­nen, että pyritään kaikin keinoin lan­nista­maan yrit­tämi­nen ja eletään vaik­ka nälässä, kun­han kukaan ei vaan mis­sään tapauk­ses­sa pääse menestymään.

    Niin, eihän Suo­mi olekaan maa­pal­lon noin 180 itsenäis­es­tä val­tios­ta kuin joku 10. tai 12. mitat­tuna BKT:llä henkeä kohti. Suomes­sa todel­lakin eletään nälässä ja pyritään kaikin keinoin lan­nista­maan yrit­tämi­nen, jot­ta kukaan ei vaan mis­sään tapauk­ses­sa pääse men­estymään. Tyhjän mahan sisäpin­nat vain han­kaa­vat toisi­aan vas­ten, kun nään­tynyt suo­ma­lainen ei jak­sa enää viimeisil­lä voimil­laan hinka­ta män­nys­tä pet­tua leipään, ja hänen riisi­taudin väärik­si vään­tämät keuhko­tautiset lapsen­sa saa­vat ker­ta toisen­sa jäl­keen itkeä itsen­sä nälis­sään uneen.

    Voi hyvä jumala.

    Tämä aja­tus on täy­siveristä sosialismia.

    Ei ole. Täy­siveristä sosial­is­mia on tuotan­tovä­linei­den yhtei­somis­tus. Se, että on val­tion autote­hdas, val­tion makkarate­hdas, val­tion paperite­hdas jne. eikä niil­lä ole yksi­ty­isiä kilpailijoita.

    Se, mitä nykyään on muodikas­ta nimitel­lä “täy­siverisek­si sosial­is­mik­si”, tässä tapauk­ses­sa siis suu­rit­u­lois­t­en korkeat mar­gin­aaliv­erot, on useim­mis­sa Län­si-Euroopan mais­sa toteutet­tu osak­si por­varipuoluei­den tuel­la. Sosial­is­tisek­si edes nimel­lis­es­ti julis­tau­tunei­den puoluei­den par­la­ment­tienem­mistöt ovat olleet harv­inainen muu­ta­maan maa­han rajoit­tunut ilmiö.

  33. Osmol­ta vai­h­teek­si erit­täin hyvä kir­joi­tus omaan maku­u­ni. Globaali tulon­jaon ja mah­dol­lisuuk­sien oikeu­den­mukaisu­us (mil­laista tilan­net­ta halu­amme tavoitel­la, miten sitä kohden voisi kulkea?) on aihe, jos­ta puhutaan aivan liian vähän.

    En pidä talous­lib­er­taris­mista, olen myös niin kyl­lästynyt väit­telemään sitä usko­musjär­jestelmää vas­taan, etten nyt kon­traa mitään ylläole­vista kir­joituk­sista, totean tämän vain.

    Niken (ym.) hikipa­jo­ja en kuitenkaan yksioikois­es­ti vas­tus­ta. Niis­sä on enem­män hyvää kuin huonoa sikäli kun olen ymmärtänyt. Jef­frey Sach­sil­la (YK:n mil­le­ni­um-pro­jek­tin vetäjä) on tästä hyviä argu­ment­te­ja kir­jas­saan End of Poverty.
    mm. Bangladeshissa oli haas­tatel­tu joukkoa naisia, jot­ka työsken­te­liv­ät kaupungis­sa täl­laises­sa riis­to­työ­paikas­sa, ja vaik­ka työ oli kovaa ja ankaraa, yksikään ei halun­nut takaisin maaseudulle, siihen todel­lisu­u­teen, jos­ta oli­vat hikipa­jaan vai­h­ta­neet. Ei yksikään. Tämä mit­ta­suhde kan­nat­taa taasen vasem­mis­toak­tivistien pitää mielessä.

  34. Siitä, että yhden, kymme­nen tai sadan ihmisen antaes­sa vapaae­htois­es­ti rahaa Madon­nalle ei syn­ny kiel­teisiä ulkois­vaiku­tuk­sia tai mui­ta yhteiskun­nan kokon­aise­dun kannal­ta kiel­teisiä vaiku­tuk­sia, ei voi­da päätel­lä, etteikö niitä voisi syn­tyä miljoo­nan ihmisen antaes­sa vapaae­htois­es­ti rahaa Madonnalle

    En ota kan­taa siihen, mitä mah­dol­lisia negati­ivisia ulkois­vaiku­tuk­sia Madon­nan miljoonil­la sinän­sä on. Mut­ta jos keski­tytään siihen transak­tioon, jos­sa se raha siir­tyy, niin väit­täisin että tässä kohtaa niitä ulkoi­saiku­tuk­sia pitäisi olla aika suo­ravi­ivais­es­ti siinä suh­teessa kuin niitä transak­tioi­ta tapahtuu.

    Luulen, että Tom­mi viit­taa siihen, että kun Madon­nal­la on mil­jarde­ja, hän kulut­taa niitä asioi­hin, joi­hin sadat tuhan­net ihmiset eivät yhdessäkään kulut­taisi jos rahat oli­si­vat yhä hei­dän taskus­saan. Esimerkkinä oli jos­sain yllä suihkukoneel­la matkustaminen. 

    En olisi tästä ihan var­ma. Jos mil­jar­di jaet­taisi­in tasan vaik­ka 100 000 taval­liselle kansalaiselle (= 10 000€ per pää), niin siinä lennet­täisi­in kyl­lä Air­bus­seil­la aika mon­et char­ter-lennot kaukoitään. Vaik­ka se jaet­taisi­in miljoon­alle ihmiselle (= 1000€) niin aika mon­ta koneel­lista niitä etelän­matko­ja tulisi lisää. Saisi yksi mil­jardööri suhail­la non­stop­pina yksi­tyiskoneel­la, että vas­taa­va määrä kerosi­inia palaisi.

    (Täl­lä en puo­lus­tele näitä miljoo­nia, kun­han näen reiän tässäkin perustelussa…)

  35. Ehkäpä on kuitenkin hyvä, jos siitä yhdestä kul­lankaiva­jas­ta tulee sikarikas. Eikä sen raho­ja pis­tetä päivähoidon rahoitukseen.

    Tätä peruste­len seu­raavasti: Suo­mi on pääo­maköy­hä maa. Kuitenkin his­to­ri­as­samme suuret suo­ma­laiset fir­mat ovat syn­tyneet rahakkaiden ja yri­tyshenkisten yksilöi­den toimes­ta. Nämä fir­mat ovat sit­ten tehneet paljon rahaa myös työn­tek­i­jöilleen, ali­hankki­joilleen sekä val­ti­olle ja kun­nille verotuloina.

    Kandee siis vähän malt­taa ja kat­soa että mitä se rikas saa aikaan ennen kuin sen rahat viedään siltä. Jos rikkaan rahat ote­taan ja niil­lä mak­se­taan kun­nan virkami­esten ja työn­tek­i­jöi­den palkko­ja, niin se on vain ker­ta­jut­tu ja suurem­mat tuo­tot jäävät saamatta.

  36. Eikö tek­i­jänoikeusjär­jestelmälle ja patent­ti­jär­jestelmälle ole yhteistä se että lop­ul­ta luo­muk­set pää­tyvät pub­lic domaini­in ? Jos näin, on jär­jestelmien perusidea toimi­va. Jos liian lyhyt suo­ja-aika on huono, kos­ka se vähen­tää jaet­tavaa infor­maa­tio­ta, ja liian pitkä suo­ja-aika huono kos­ka se heiken­tää jaos­sa ole­van infor­maa­tion yleistä hyödyl­lisyyt­tä, löy­tyy hyväksyt­tävä kom­pro­mis­si jostain nol­lan ja ääret­tömän väliltä, ei pois­ta­mal­la jär­jestelmä kokonaan.

    Samal­la taval­la prag­maat­tis­es­ti voidaan suh­tau­tua patent­tisuo­jan kat­tavu­u­teen. Jos patent­tisuo­jan sisäl­lölli­nen skoop­pi on liian laa­ja, se kat­taa väistämät­tä alun­perinkin pub­lic domainis­sa ole­via triv­i­ali­teet­te­ja ja kaven­taa kil­pail­i­joiden toim­intava­paut­ta. Patent­tien kapea skoop­pi suo­jaa inno­vaa­tio­ta, laa­ja skoop­pi investoin­tia. Jälleen tulee tehdä kom­pro­mis­si, täl­lä ker­taa tulon­jaos­sa pääo­ma vs. oma pää.

    On sinän­sä luon­te­vaa että tek­i­jänoikeus on voimas­sa vähin­tään tek­i­jän elin­iän, ja patent­tien 20 vuot­takin istunee yleiseen oikeusta­ju­un, mut­ta maail­man­laa­juis­es­ti patent­tien kat­tavu­u­den ja sisäl­lön osalta jär­jestelmä on perus­ta­van­laa­tuis­es­ti rik­ki ja mah­dol­lis­taa nämä voit­ta­ja-vie-kaiken ‑tilanteet jois­sa kil­pail­ja ei yksinker­tais­es­ti voi tul­la alalle kos­ka kehi­tystyö olisi kohtu­ut­toman kallista patent­ti­salkku­jen väistelyä.

  37. Patent­tien (ja jos­sain määrin myös tek­i­jänoikeuk­sien) kohdal­la suurim­mat ongel­mat eivät liity alku­peräisen infor­maa­tion suo­jaamiseen käytöltä. Paljon pahempi ongel­ma on, eri­tyis­es­ti patent­tien kohdal­la, että koko jär­jestelmää käytetään vain kil­pail­i­joiden kiusaamiseen ja sinän­sä legi­t­i­imin tuoteke­hi­tyk­sen torpedoimiseen. 

    Kun kil­pail­laan kasvualal­la tekemäl­lä paljon tuoteke­hi­tys­tä (kän­nykkäala on ollut jo pitkään täl­lainen), tehdään väk­isinkin jonkin ver­ran päällekkäistä työtä eri fir­moissa. Pan­ten­teil­la pyritään suo­jaa­maan paljon myös sel­l­aisia melko itses­tään­selviä paran­nuk­sia, joi­ta arvel­laan toisen joka tapauk­ses­sa jo tehneen huo­maa­mat­ta paten­toi­da. Näin saadaan miinoitet­tua teknolo­gia niin, että ain­oas­taan isot pelaa­jat (joil­la on paljon joko itse kek­sit­tyjä tai ostet­tu­ja patent­te­ja) voivat estää kaiken kil­pailun. Tämä on klas­sista rent-seekingiä.

    Luin jostain — linkkiä ei ole antaa, joten suh­tau­tukaa varauk­sel­la — että esimerkik­si lääke­fir­mo­jen “tuoteke­hi­tys­menoista” joku neljä­sosa on asiana­ja­jien palkkioi­ta. Jälleen ker­ran, jos lain­opil­liset neu­vot ja toimen­piteet syövät tuol­laisen osu­u­den tuoteke­hi­tys­määrära­hoista, voidaan kysyä ratkaiseeko lain­säädän­tö todel­la enem­män ongelmia kuin synnyttää.

    Paten­teis­sa 20 vuot­ta on esimerkik­si lääke­te­ol­lisu­udessa siinä mielessä “kohtu­ulli­nen” aika, että siel­lä tuot­teen kaari paten­toin­ti­vai­heesta apteekin hyl­lylle taitaa olla kym­menkun­ta vuot­ta, enem­mänkin, jos hom­ma vähän nikot­telee. Sen­si­jaan jos­sain kän­nyköis­sä jonkun nip­peli­ratkaisun kohdal­la viiden vuo­den kulut­tua patent­ti saat­taa olla jos van­hen­tunut ja paten­toitu ratkaisu ei ole enää edes käytössä. 

    Paten­tit ovat oikeas­t­aan tässä suh­teessa hyvä esimerk­ki val­tion tar­joa­mas­ta äärim­mäisen tylpästä instru­men­tista. Inno­vaa­tiot ovat eri aloil­la niin eri­laisia, että yksi ja sama patent­ti­lain­säädän­tö kaikille on nau­ret­ta­va tekele. Toisaal­ta jo tämä yksi ja sama lain­säädän­tö on niin mon­imutkainen ja ongel­malli­nen, että “oikeuk­sien” valvom­i­nen vie niin paljon resursse­ja, ettei pie­nil­lä fir­moil­la ole asi­aa jo vähääkään laa­jem­mille markkinoille.

    Itse en näe mitään muu­ta toimi­vaa ja tehokas­ta ratkaisua kuin koko patent­tien käsit­teestä luopumisen.

  38. “Täl­lä ei ole mitään tekemistä 90% mar­gin­aaliv­eron ja sen kan­nustin­vaiku­tusten kanssa. Ei per­heen van­hem­matkaan vähen­nä työn tekoa, vaik­ka suurin osa hei­dän tulois­taan menisi las­ten elättämiseen. ”

    Kyseessä ei ollut yksi per­he vaan kym­me­nien per­hei­den muo­dosta­ma yhteisö.

  39. spot­tu:
    On sinän­sä luon­te­vaa että tek­i­jänoikeus on voimas­sa vähin­tään tek­i­jän elin­iän, ja patent­tien 20 vuot­takin istunee yleiseen oikeustajuun

    Elinikäistä tek­i­jänoikeut­ta on huo­mat­ta­van vaikea perustel­la — niin pitkänä se ei enää anna niin merkit­tävästi lisää kan­nustin­vaikutet­ta, että hai­tat sen pidem­mästä kestos­ta kumou­tu­isi­vat. Se 20 vuot­ta sopisi siihenkin parem­min, jos niinkään kauan.

  40. Nykyaikaises­sa per­he-käite on jo hävin­nyt. Suurin osa “per­heistä” on yhden hen­gen talouk­sia . Kun lap­sia on tyyp­iliseti 1–2 niin näin pieneis­sä per­heis­sä ei enää kyetä huole­hti­maan toi­sis­taan sam­l­lataval­la kuin ennen.

    Myös muut­toli­ike hajoit­taa per­heet eikä huolto toi­mi etäisyyk­sienkään vuoksi.
    Muu­tamme täl­lä het­kel­lä eniten his­to­ri­amme aikana.
    1900 luvun alun ja 60–70-lukujan maal­ta­muut­tokin ovat pienem­piä kuin tämän päivän muuttoliike

  41. “Tämä aja­tus on täy­siveristä sosialismia.

    Ei ole. Täy­siveristä sosial­is­mia on tuotan­tovä­linei­den yhtei­somis­tus. Se, että on val­tion autote­hdas, val­tion makkarate­hdas, val­tion paperite­hdas jne. eikä niil­lä ole yksi­ty­isiä kilpailijoita.”

    Ai jaa. Selvä.

    Ker­taus: Rikkaiden var­al­lisu­u­den osit­tainen siirtämi­nen val­tion hal­tu­un ja sen jakami­nen köy­hem­mille väestönosille on täy­siver­i­nen sosial­isti­nen toimen­pide. Tätä kan­nat­taa suurin osa kansas­ta maas­sa, jos­sa per­in­teisen työväestön edus­ta­ja voi pahoin kuul­lessaan sanan vasem­mis­to radios­ta kaar­taes­saan audin­sa omakoti­talon pihaan.

    “Se, mitä nykyään on muodikas­ta nimitel­lä “täy­siverisek­si sosial­is­mik­si”, tässä tapauk­ses­sa siis suu­rit­u­lois­t­en korkeat mar­gin­aaliv­erot, on useim­mis­sa Län­si-Euroopan mais­sa toteutet­tu osak­si por­varipuoluei­den tuella.”

    En minä mis­tään suu­rit­u­loi­sista puhunut vaan rikkaista. Kyseessä on täysin eri asia joka mielessä. Varsinkin vero­tuk­sen suh­teen. Suu­rit­u­loiset ovat pääosin ihan taval­lista työväestöä. Sel­l­aiset kuten alem­pi yri­tysjo­hto, sata­man ahtaa­jat, lääkärit, kemikaalirekko­jen kuskit. Mitä näitä hyvä­tu­loisia (mut­ta ei rikkai­ta) nyt Suomes­sa on.

    Rikkaat mak­sa­vat merkit­tävästi vähem­män veroa pros­en­tu­aalis­es­ti kuin suu­rit­u­loiset kuten var­masti tiedät. Esimerkik­si sairaala­hoi­dos­ta rikkaat eivät mak­sa juuri mitään.

  42. Tom­mi Uschanov: “Ja näitä apu­ra­ho­ja myön­tävät tahot, esimerkik­si Suomen kult­tuuri­ra­has­to, WSOY:n kir­jal­lisu­ussäätiö, Suomen tietokir­jail­i­jat, Kordelin­in säätiö jne., eivät ole mitään “kokoomustädin johtamia kulttuurilautakuntia”.”

    No tämähän se on se koko point­ti, että val­tion ei pidä alka­an jakeleen niitä apu­ra­ho­ja, vaan ne pitää tul­la yksi­ty­isiltä. Se, että yksi­ty­i­sis­sä säätiöis­sä ei oo paljoo poli­it­tisil­la perusteil­la valit­tu­ja johta­jia ei oo mikään todiste siitä, että val­tion kon­trol­loimis­sa kult­tuuri­lau­takun­nis­sa näin ei olis.

    “Tämä aja­tus perus­tuu loogiselle virhepäätelmälle”

    Ei perus­tu. Se perus­tuu sille, että Madon­nan rikas­tu­misel­la ei ole (juurikaan) ulkois­vaiku­tuk­sia, eikä sil­lä, että kukaan ihmi­nen naut­tii Madon­nan konsertista.

    “Ei kenenkään men­estys ole keneltäkään toiselta pois.

    Jostain syys­tä tämä väite­lause kel­paa papukai­ja­mais­es­ti tois­teltavak­si vuosikymmen­estä toiseen, vaik­ka se on kansan­talousti­eteen alkeel­lisimpi­en perustei­den vastainen.”

    Ok. Ker­ro toki tämä kansan­talousti­eteen peruste meille muillekin. Minus­ta tämä ei nimit­täin ole minkään peri­aat­teen vas­tainen. Ain­oas­taan suh­teel­lises­sa kil­pailus­sa, eli siinä, että kil­pail­laan sijoit­tau­tu­mis­es­ta suh­teessa mui­hin eikä absolu­ut­tis­es­ta määrästä jonkun men­estys on toisil­ta pois. Toisaal­ta voidaan sanoa, että näitä suh­teel­lisen kil­pailun piirteitä on melkein kaikessa kil­pailus­sa. Suurim­mas­sa osas­sa kil­pailua absolu­ut­ti­nen on suh­teel­lista huo­mat­tavasti merkittävämpää.

    Vasem­mis­to­lais­es­ti ajat­tele­vien hel­masyn­ti on tämän suh­teel­lisen kil­pailun merkit­tävyy­den yliarviointi.

    spo­tun ja Tiedemiehen kir­joituk­set pen­teista on minus­ta just naulan kantaan.

    Liian van­ha: “Kyseessä ei ollut yksi per­he vaan kym­me­nien per­hei­den muo­dosta­ma yhteisö.”

    “Nykyaikaises­sa per­he-käite on jo hävinnyt.”

    häh… siis ekana väität, että mei­dän pitäisi jakaa koko yhteiskun­nan tasol­la tulo­ja samal­la taval­la kuin per­heis­sä, kos­ka joku äärim­mäisen homogeeni­nen ja tiivis yhteis pystyy siihen ja sit­ten väität, että mei­dän yhteiskun­ta ei ole mitenkään ver­rat­tavis­sa tähän tiivi­iseen yhteisöön.

    En tiedä oikein miten vas­ta­ta, muu­ta kuin, että olen täysin samaa mieltä perusteis­tasi, mut­ta täysin erim­ieltä siitä tärkeim­mästä, eli johtopäätöksestä.

  43. Lisäisin edel­liseen kom­ment­ti­i­ni, että itse asi­as­sa, mitä enem­män yhteiskun­nas­sa on men­estyjiä, sitä enem­män yhteiskun­ta hyö­tyy (välit­tömät ja välil­liset vero­tu­lot, työl­lisyys­vaiku­tuk­set, jne.).

    Suomen BKT olisi aivan eri luokkaa, jos meil­lä olisi oikeasti työn­tekoon kan­nus­ta­va järjestelmä.

    Mitä järkeä on esim. aset­taa opiske­li­joille tulo­ra­ja? Tai ran­gaista etuuk­sien mene­tyk­sel­lä henkilöitä, jot­ka halu­aisi­vat tehdä työtä?

    Suomeen on luo­tu jär­jestelmä, jon­ka joh­dos­ta osa työkun­toi­sista kansalai­sista kart­taa työn­tekoa kuin rut­toa etuuk­sien mene­tyk­sien pelos­sa samal­la, kun tarvit­taisi­in työn­tekoon kan­nus­ta­va jär­jestelmä, jos­sa työn­teko kan­nat­taa _aina_.

    Syyk­si en pysty kek­simään mitään muu­ta seli­tys­tä kuin kateuden.

  44. Ostovoimal­la rukat­tuna Suo­mi on BKT-rankingis­sa kymmenes maail­man 217 val­tioin joukos­sa (World Eco­nom­ic Out­look Data­base, lokakuu 2008).

    On huo­jen­tavaa tode­ta, että 207 val­tios­sa ollaan vielä katel­lisem­pia kuin Suomessa.

  45. Soin­in­vaara: “Mar­jan­poim­i­joil­la erot ovat ansait­tu­ja, kul­lankaiva­jil­la hyväl­lä tuuril­la on ratkai­se­va osu­us, vaik­ka toki taidol­lakin on merkityksensä.”

    Pitäisikö lot­to kieltää? Mielestäni kir­jal­lisu­us, viihde ja muut “voit­ta­ja vie kaiken” ‑alat ovat erään­laisia lot­to­ja. Jos joku läh­tee yrit­tämään näyt­telijänu­raa, hän osal­lis­tuu lot­toon. Jos joku ei halua osal­lis­tua lot­toon, hänen pitää koulut­tau­tua sairaan­hoita­jak­si. En näe mitään epäoikeu­den­mukaista siinä, että lot­toaloille vapaae­htois­es­ti osal­lis­tu­vien väli­nen tulon­jako on ääret­tömän epätasaista.

    Uschanov: “Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että esimerkik­si Aatos Erkko, Niklas Her­lin ja Kalle Isokallio vaa­ti­vat tois­tu­vasti julk­isu­udessa suurem­paa yhteiskun­nal­lista oikeu­den­mukaisu­ut­ta, kos­ka ovat kateel­lisia joillekin toisille, heitä itseään menestyneemmille?”

    Jos olete­taan, että “oikeu­den­mukaisem­pi” talous­poli­ti­ik­ka vähen­tää talouden dynaamisu­ut­ta ja mah­dol­lisuuk­sia han­kkia markki­noil­ta öky­omaisu­ut­ta (pelkkä usko tähän malli­in riit­tää tässä), niin nyky­is­ten ökyrikkaiden kan­nat­taa vaa­tia lisää “oikeu­den­mukaisu­ut­ta”, mikäli he halu­a­vat säi­lyt­tää oman statuk­sen­sa ja poikkeuk­sel­lisuuten­sa ja estää uusien ökyrikkaiden nousun. Erään­laista kateut­ta tämäkin.

    On myös mah­dol­lista kan­nat­taa tasaista tulon­jakoa eri moti­ivein. Korkea­t­u­loisen moti­ivien (esim. julki­nen maine) ei tarvitse olla samo­ja kuin mata­lat­u­loisen (kateus). Ei ole myöskään mah­do­ton aja­tus, että tulo­jen kas­vaes­sa henkilön moti­iv­it muut­tuvat ide­ol­o­gisem­mik­si ja puh­taam­mik­si. Nor­maal­i­t­u­loiset käyvät tiukem­paa kamp­pailua statuk­ses­ta ja talon koos­ta. Ympäril­lä on enem­män samas­ta ase­mas­ta kil­paile­via ihmisiä ja nokit­tele­via naa­pure­i­ta. Kateut­ta ja mui­ta alhaisia tun­tei­ta on vaikeampi vastustaa.

    Juani­to: “Madon­na, Gates, Beck­ham anta­vat hyvät sum­mat hyvän­tekeväisyy­teen, edus­ta­vat monia yhdis­tyk­siä, jär­jestävät tilaisuuksia.”

    En ymmär­rä tätä ajat­te­lu­ta­paa, että Bill Gates muut­tuu hyvän­tek­i­jäk­si vas­ta kun hän antaa rahaa hyvän­tekeväisyy­teen. Bill Gates olisi hyvän­tek­i­jä, vaik­ka hän ei olisi antanut dol­lar­i­akaan viral­liseen hyvän­tekeväisyy­teen. Hän on luonut tuot­tei­ta, jot­ka helpot­ta­vat miljoonien ihmis­ten elämää ympäri maail­maa. Rikas­tu­ak­seen hänen on täy­tynyt laa­jen­taa yri­tys­tään ja siten työl­listää tuhan­sia ihmisiä. Työ­paikko­jen luomi­nen on mitä suur­in­ta hyväntekeväisyyttä.

  46. Vihreä näkökul­ma piratismi­in voisi lähteä siitä tosi­asi­as­ta, että vain dig­i­tal­isoitu tuote on “kaa­p­at­tavis­sa” eli imuroitavis­sa ver­taisverkos­ta tms. Käytän­nössä tuo kai tarkoit­taa, että kun dig­i­taal­i­sista tuot­teista ei tarvitse mak­saa mitään, sääste­tyt rahat käytetään ei-dig­i­taal­isi­in tuot­teisi­in, jot­ka kulut­ta­vat luon­toa dig­i­taal­isia enem­män (poikkeuk­se­na on luon­toa säästävät investoinnit). 

    Kult­tuurin kohtalosta huolestuneit­ten kannal­ta piratis­mi on myös ongel­malli­nen. Jos kovasti kan­nuste­taan panos­ta­maan mate­ri­aaliseen tuotan­toon tai muuhun sel­l­aiseen, jota ei voi dig­i­tal­isoi­da, se tuskin johtaa kovin hyvään lop­putu­lok­seen. Esimerkik­si: kir­jo­ja julka­istaan yhä enem­män dig­i­taalis­es­ti eli niitä saa yhä enem­män piraat­tiko­pi­oina eli rahaa kir­jan kir­joit­tamis­es­ta on (yleen­sä) tulos­sa vähem­män. Tässä kohdin poten­ti­aa­li­nen Frans Emil alkaa miet­tiä uut­ta uraa.

    Toises­sa vaakakupis­sa on toki oikeu­den­mukaisu­u­teen liit­tyvät näkökul­mat. On tietysti tyh­mää ajatel­la, että nykyi­nen “dig­i­taalisen omaisu­u­den” takaa­va lain­säädän­tö on oikeu­den­mukaisin mah­dolli­nen tai opti­moisi yhteistä hyvää parhaal­la mah­dol­lisel­la tavalla. 

    Piratis­mi on esimerkik­si muiden yri­tys­vakoilun tapais­ten keino­jen ohel­la nos­tanut luke­mat­to­mia köyhyydestä. 

    Joku yksit­täi­nen intialainen myös saat­taa piraat­ti­na päästä sel­l­ais­ten mate­ri­aalien äärelle, joista hänen ei aiem­min kan­nat­tanut unel­moidakaan. Tulos voi olla koko ihmiskun­nan kannal­ta hyvä. Mik­sei tuo koskisi köy­hää suomalaistakin …

  47. Ker­taus: Rikkaiden var­al­lisu­u­den osit­tainen siirtämi­nen val­tion hal­tu­un ja sen jakami­nen köy­hem­mille väestönosille on täy­siver­i­nen sosial­isti­nen toimenpide.

    Tässä määritel­lään nyt “täy­siver­i­nen sosial­is­tisu­us” niin laveasti, että koko ter­mi menet­tää merk­i­tys­sisältön­sä. Jos “rikkaiden var­al­lisu­u­den osit­tainen siirtämi­nen val­tion hal­tu­un ja sen jakami­nen köy­hem­mille väestönosille” on “täy­siveristä sosial­is­mia”, niin kaik­ki 27 EU-maa­ta ja kaik­ki kak­sikym­men­tä G20-teol­lisu­us­maa­ta edus­ta­vat täy­siveristä sosial­is­mia. Ja esimerkik­si Sak­so­jen yhdis­tyessä yksi sosial­isti­nen val­tio sulau­tui toiseen sosial­is­tiseen val­tioon. (Kum­ma kyl­lä tätä sulau­tu­mista sosial­is­tiseen val­tioon juh­lit­ti­in sil­loin yleis­es­ti nimeno­maan sosial­is­min tap­pi­ona.)

    En minä mis­tään suu­rit­u­loi­sista puhunut vaan rikkaista. Kyseessä on täysin eri asia joka mielessä.

    Puhe oli tulo­jen verot­tamis­es­ta, ei mis­tään omaisu­usveros­ta. Siis­pä puhut­ti­in suu­rit­u­loi­sista, ei rikkaista.

    Ker­ro toki tämä kansan­talousti­eteen peruste meille muillekin. Minus­ta tämä ei nimit­täin ole minkään peri­aat­teen vastainen.

    Esimerkik­si posi­tion­aal­is­ten hyödykkei­den käsite tun­tuu ole­van täysin tun­tem­aton? Kaikil­la ei voi olla lin­naa Loiren laak­sos­sa, vaik­ka rikas­tu­miselta ja men­estymiseltä pois­tet­taisi­in kaik­ki kuviteltavis­sa ole­vat esteet viimeistä piir­toa myöten, kos­ka lin­no­ja Loiren laak­sos­sa on äärelli­nen määrä. Sil­loin jokainen Loiren laak­sos­sa ole­va lin­na, jon­ka joku on oma­l­la työl­lään ansain­nut ja ostanut vapail­ta markki­noil­ta, on pois joltakul­ta toiselta, joka myös halu­aisi asua lin­nas­sa Loiren laak­sos­sa. Ja näin toisen men­estys on todis­tet­tavasti pois toiselta.

    Muitakin syitä on kuin tämä, mut­ta tässä nyt yksi, jota ei voi noin vain vään­tää tavanomaisek­si kateusmussutukseksi.

    Suomen BKT olisi aivan eri luokkaa, jos meil­lä olisi oikeasti työn­tekoon kan­nus­ta­va järjestelmä.

    Mis­tä tämä on mah­dol­lista päätel­lä? Koko maa­pal­lol­la on vain yksi ain­oa elinkeino­rak­en­teeltaan edes etäis­es­ti Suomea muis­tut­ta­va maa, jon­ka BKT henkeä kohti on “aivan eri luokkaa” kuin Suomen, nimit­täin Nor­ja. Ja Nor­jan BKT:n taso johtuu tietenkin öljy­varoista. Sen lisäk­si on Qatar, toinen öljy­maa, ja pari pos­ti­laatikkoy­htiöi­den veroparati­isi­na toimi­vaa kääpiö­val­tio­ta. Kaikkien muiden maa­pal­lon maid­en BKT:n taso on joko suun­nilleen sama tai alhaisem­pi kuin Suomen.

    Joten minkä ihmeen maan esimerkki­in ver­taa­mal­la on mah­dol­lista päätel­lä, että “Suomen BKT olisi aivan eri luokkaa, jos meil­lä olisi oikeasti työn­tekoon kan­nus­ta­va järjestelmä”?

    Suomeen on luo­tu jär­jestelmä, jon­ka joh­dos­ta osa työkun­toi­sista kansalai­sista kart­taa työn­tekoa kuin rut­toa etuuk­sien mene­tyk­sien pelos­sa samal­la, kun tarvit­taisi­in työn­tekoon kan­nus­ta­va jär­jestelmä, jos­sa työn­teko kan­nat­taa _aina_.

    Jos työn­teon olisi todel­la kan­natet­ta­va aina, niin joudut­taisi­in men­emään täs­mälleen päin­vas­taiseen suun­taan kuin tämän mantran hok­i­jat vaa­ti­vat. Ensin­näkin pääo­mat­u­lo­jen vero­pros­ent­tia tulisi nos­taa niin, että se olisi ei vain sama kuin palkkat­u­lo­jen pros­ent­ti, vaan korkeampi kuin se. Lisäk­si päälle pitäisi vielä lätkäistä mar­gin­aaliv­ero, joka suurenisi sitä mukaa, mitä suurem­pi pros­ent­tio­su­us henkilön kokon­ais­tu­loista on pääo­mat­u­loa ja mitä pienem­pi osu­us palkkat­u­loa. En ole vielä tähän päivään men­nessä tavan­nut ihmistä, joka halu­aisi, että työn­teko kan­nat­taa aina. Tulisieluisim­matkaan bol­she­vikit eivät ole olleet valmi­ita täl­laiseen ääri­vasem­mis­to­laiseen dystopi­aan, jos­sa työn­teko kan­nat­taa aina.

  48. Keskustelus­sa tek­i­jänoikeuk­sien tarpeel­lisu­ud­es­ta ja niiden mah­dol­lis­es­ta kaven­tamis­es­ta on jotain samaa kuin kohtauk­ses­sa, jos­sa agent­ti Maxwell Smart yrit­tää päästä pin­teestä sanom­al­la KAOSin miehelle että pudo­ta aseesi, takanasi on viisi mer­i­jalka­väen soti­las­ta. Kun tämä ei tehoa, Smart kysyy että uskoisitko kaksi.

    Jos koko väite kau­pal­lis­ten, siis siir­ret­tävien, tek­i­jänoikeuk­sien siu­nauk­sel­lisu­ud­es­ta on väärä, ei niiden vähäistäkään määrää ole syytä uskoa oikeak­si. Tutk­i­taan asi­aa huolella.

    Mik­si tek­i­jänoikeuk­sia pide­tään edullisi­na yhteiskun­nalle, tai maail­many­hteisölle, tek­i­jänoikeude­than ovat maail­man­laa­juinen käytän­tö. Kah­teen seikkaan vedo­taan. Yksilöi­den toimeen­tu­loon ja yhteiseen hyvään.

    Joidenkin mielestä suurin huoli on se, miten muusikot, kir­jail­i­jat ja kek­si­jät pär­jäi­sivät, elleivät he saisi niitä tulo­ja, joi­ta he nyt saa­vat yksi­noikeuk­sien­sa myyn­nistä. Tähän on vas­tat­ta­va ensin peri­aate­ta­sol­la, ettei yhteiskun­nan tehtävä ole ottaa mitään eri­ty­istä ammat­tiryh­mää suo­jeluk­seen­sa ja pyrk­iä säi­lyt­tämään sen toimeen­tu­lo alan mah­dol­lis­es­ti heikkenevistä näkymistä huoli­mat­ta. Ryh­miä on niin paljon, että yleinen perus­tu­lo on paras ratkaisu tähän väistämät­tömien sopeu­tu­mis­ten ongel­maan. Toisek­si, se, etteivät teosten yksi­noikeudet ole myytäviä, ei suinkaan tarkoi­ta sitä, etteivät niiden tek­i­jät voisi itse teosten myyn­nil­lä ansai­ta elan­toaan, kukin ansion­sa mukaan. Tästä on tämänkin blokin kom­menteis­sa tietoa. 

    Yhteiskun­nan kannal­ta olen­nainen kysymys on, mitä yhteiskun­nal­lis­es­ti arvokas­ta muusikot, kir­jail­i­jat, kek­si­jät jne. tuot­ta­vat kau­pal­lisil­la yksi­noikeuk­sil­la kan­nustet­tuina, jota he eivät ilman niitä tuot­taisi. Tähän vas­taamisek­si on ensin mietit­tävä, mikä on yhteiskun­nal­lis­es­ti arvokas­ta. Mitä asioi­ta maail­man kansalaisil­ta puut­tuu, joiden lisäys paran­taisi nimeno­maan yhteistä hyv­in­voin­tia? Kir­jo­ja? TV-ohjelmia? Auto­ja? Asei­ta? Lääkkeitä? Puh­das­ta luon­toa? Yhteenku­u­lu­vu­u­den­tun­net­ta? Kaikille tur­vat­tua lääkehuoltoa? 

    Sit­ten on arvioita­va, miten hyvin näitä tuote­taan kau­pal­lis­ten yksi­noikeuk­sien kanssa ja miten hyvin ilman. Pääpi­irteis­sään voidaan sanoa, että yksi­noikeuk­sil­la edel­lä mainit­tu­ja arvokkai­ta asioi­ta tuote­taan tule­vaisu­udessa niin kuin nytkin ja samoin seu­rauksin. Kir­jal­lisu­us kehit­tyy 7 päivää ‑suun­taan, TV-ohjel­mat Big Broth­er ‑kehitelmik­si, autot koroste­tusti sosi­aalisen kil­pailun palkin­noik­si, aseet tehokkaam­mik­si, lääk­keet ensin rikkaiden sairauk­sia paran­taviksi, luon­to – no jaa, ja yhteenku­u­lu­vu­u­den­tunne heikke­nee kohti I sue you ‑maail­maa, Malmö ‑vaikeuk­sia ja reset = pere­gruz­ka ‑väärinkäsi­tyk­siä. Tut­tua tavaraa mut­ta vähän enemmän.

    Entä ilman yksi­noikeuk­sia? Pääpi­irteis­sään voidaan sanoa, että jos hen­gen­tuot­tei­den yksi­noikeudet eivät ole kau­pan ja siis yri­tyk­sille siir­ret­täviä, niistä saadut tulot ohjau­tu­vat enem­män tuot­ta­jille itselleen kuin yri­tys­ten omis­ta­jille. Jos osta­ji­na ovat yksilöt ja yleishyödyl­liset yhteisöt eivätkä yri­tyk­set, tuotan­non laadun voi myös päätel­lä kehit­tyvän enem­mänkin taval­lis­ten ihmis­ten tarpei­den kuin yri­tys­ten omis­ta­jien tarpei­den mukaan. Taiteen ja tieteen ja rahan liit­to heikkenisi. Tulo­erot kapeni­si­vat. Autois­takin vähenisi ylimääräistä tehoa ja sta­tus­ta. Myös omis­tuskil­pailun aiheut­ta­ma luon­non kuor­mi­tus vähenisi, kos­ka voitot pieneni­sivät. Ihmis­ten yhteenku­u­lu­vu­u­den­tunne lisään­ty­isi vielä senkin kaut­ta, ettei tietei­den ja taitei­den lev­iämistä estet­täisi keinotekoisil­la raja-aidoilla.

    Mielestäni tämä on loogisin tapa käsitel­lä koko tätä laa­jaa kysymys­tä. Tulos puo­lus­taa vah­vasti sitä jo useille muutenkin val­jen­nut­ta näke­mys­tä, että ihmis­ten yhteisen hyv­in­voin­nin kannal­ta olisi mitä tärkein­tä luop­ua kokon­aan henkisen työn kau­pal­li­sista yksinoikeuksista.

  49. “Sil­loin jokainen Loiren laak­sos­sa ole­va lin­na, jon­ka joku on oma­l­la työl­lään ansain­nut ja ostanut vapail­ta markki­noil­ta, on pois joltakul­ta toiselta, joka myös halu­aisi asua lin­nas­sa Loiren laaksossa.”

    Kenen vas­tu­ul­la tämä “ongel­ma” on? Tietysti sen vas­tu­ul­la, joka halu­aisi asua lin­nas­sa mut­tei kykene hyväksymään sitä tosi­asi­aa, että joku muu ehti ensin tai tien­asi enem­män. Posi­tion­aal­isi­in hyödykkeisi­in liit­tyvät argu­men­tit nimeno­maan voi vään­tää kateusmus­su­tuk­sek­si. Yksi vari­ant­ti­han on väite, että korkean statuk­sen tai sta­tushyödyk­keen han­kkimi­nen “saas­tut­taa” ympäristöä alen­ta­mal­la muiden suh­teel­lista sta­tus­ta ja siten myös hyvinvointia.

    1. Kyl­lä näitä luon­nos­taan niukko­ja hyödykkeitä ovat sel­l­aisetkin asi­at kuin mak­san­si­ir­rot. Mak­so­ja on tar­jol­la liian vähän. Jos Lahti­nen saa sel­l­aisen, Vir­ta­nen kuolee. Ei tässä ole kyse vain kateud­es­ta. Tähän Loiren alueen lin­nan ja siir­tomak­san väli­in jää paljon hyödykkeitä.

  50. “En ymmär­rä tätä ajat­te­lu­ta­paa, että Bill Gates muut­tuu hyvän­tek­i­jäk­si vas­ta kun hän antaa rahaa hyväntekeväisyyteen.….”

    Olen samaa mieltä, mut­ta en puhunnut/tarkoittanut nimeno­maan sitä, vaan se että ne tekevät niin, ei sitä että vas­ta sil­loin heistä tulee hyväntekijöitä.

    Muuten, Lin­ux, Mac, ovat aut­ta­neet vielä enem­män, mut­ta ei sekään poista Gatesin arvoa, merkitystä.

  51. On parem­pi, jos ihmisiä ei “aina kan­nuste­ta työntekoon”. 

    Jos ihmiset ker­ran “reagoi­vat kan­nus­timi­in”, heitä tulee ohja­ta tekemään asioi­ta, jot­ka lisäävät hyvinvointia. 

    Väitän, että aika, jon­ka ihmiset viet­tävät per­heen ja ystävien kanssa, voi tuot­taa enem­män hyv­in­voin­tia kuin kansan­taloudel­lis­es­ti tuot­ta­va työ. Sik­si on parem­pi, että samal­la kun ihmisiä kan­nuste­taan tekemään riit­tävästi töitä, heitä kan­nuste­taan myös viet­tämään enem­män aikaa per­heen ja ystävien kanssa.

    (Uno­htakaa jotkut edes välil­lä se ainainen talouden palvonta!)

  52. Ahti on var­maan oike­as­sa siinä, että (suh­teel­lisen) ainee­ton dig­i­taa­li­nen kulu­tus on vihreästä näkökul­mas­ta parem­paa kuin aineelli­nen. Ainakin rikkaissa mais­sa täy­ty­isi pitää kiin­ni peri­aat­teesta, että Madon­na-tyyp­pinen mas­sakult­tuuri on mak­sullista. (Esim. tieteestä en ole niin var­ma. Tun­tuu kum­malliselta, että verovaroin rahoitet­tu tutkimus joudu­taan osta­maan toiseen ker­taan, jos halu­taan vaik­ka lukea jokin artikkeli.)

    Tiedemiehen argu­ment­ti on puh­das­ta Linko­laa ja var­maan oikean suun­tainen: “Jos mil­jar­di jaet­taisi­in tasan vaik­ka 100 000 taval­liselle kansalaiselle (= 10 000€ per pää), niin siinä lennet­täisi­in kyl­lä Air­bus­seil­la aika mon­et char­ter-lennot kaukoitään. Vaik­ka se jaet­taisi­in miljoon­alle ihmiselle (= 1000€) niin aika mon­ta koneel­lista niitä etelän­matko­ja tulisi lisää. Saisi yksi mil­jardööri suhail­la non­stop­pina yksi­tyiskoneel­la, että vas­taa­va määrä kerosi­inia palaisi.” Muu­ta­ma yli­vauras ihmi­nen ei ennätä aiheut­ta­maan niin paljon vau­ri­oi­ta kuin suuri poruk­ka, jol­la on tasaisen paljon kulu­tus­varaa. On parem­pi, jos pääo­maa imetään har­valukuisi­in pisteisiin.

  53. Uschanoville:

    Mis­tä tahansa alku­ti­lanteesta lähdet­täessä rikkaiden var­al­lisu­u­den sosial­isoimi­nen ja jakami­nen val­tion toimes­ta on täy­siver­i­nen sosial­isti­nen toimen­pide. Toimen­pide. Teki sen sit­ten USA tai Suomi. 

    “Puhe oli tulo­jen verot­tamis­es­ta, ei mis­tään omaisu­usveros­ta. Siis­pä puhut­ti­in suu­rit­u­loi­sista, ei rikkaista.”

    Itse käytin sano­ja “super­rikkaat”, “lisärikkaudet” ja “lisämiljoonat”. Suu­rit­u­loinen, joka viit­taa yleis­es­ti ylimpään tulode­si­ili­in on aika harhaan­jo­hta­va käsite tässä yhtey­dessä. Vaik­ka pörssiy­htiön suuromis­ta­ja on kymme­nen miljoo­nan pääo­mat­u­loil­laan kieltämät­tä suu­rit­u­loinen, samoin kuin paperirekan kus­ki viiden ton­nin tilinauhallaan.

  54. Jos olete­taan, että “oikeu­den­mukaisem­pi” talous­poli­ti­ik­ka vähen­tää talouden dynaamisu­ut­ta ja mah­dol­lisuuk­sia han­kkia markki­noil­ta ökyomaisuutta 

    Oikeu­den­mukainen talous­poli­ti­ik­ka ei suinkaan vähen­nä talouden dynami­ikkaa vaan lisää sitä, jos tähän tutkimuk­seen on uskominen:

    http://www.etla.fi/files/1892_the_nordic_model_complete.pdf

    Kan­nat­ta lukea jos ihme­tyt­tää, mik­si Pohjo­is­maat eivät ole maa­pal­lon persereik­iä vaan ehdo­ton­ta eliittiä.

  55. Arto Tuki­ainen:
    “Muu­ta­ma yli­vauras ihmi­nen ei ennätä aiheut­ta­maan niin paljon vau­ri­oi­ta kuin suuri poruk­ka, jol­la on tasaisen paljon kulutusvaraa.”

    Samaa mieltä lentokone-esimerk­istä, mut­ta yli­vauras henkilö saat­taa puolestaan aiheut­taa toisen­laisia vau­ri­oi­ta, joi­hin suurem­pi poruk­ka ei ken­ties pysty. Ensim­mäisenä esimerkkinä mieleen tulee S. Berlusconi.

  56. Tiedemiehen argu­ment­ti on puh­das­ta Linkolaa

    Tämä on täysin jär­jetön syytös. Yksi rikas nyt vaan ei ehdi kulut­taa yhtä paljon kuin satatuhat­ta keskiluokkaista. 

    Tärkein­tä oli, että väite kulu­tus­tot­tumuk­sien haitallisu­ud­es­ta oli älytön. Yksi ker­skaku­lut­ta­ja voi hyvin olla “vähem­män vahin­golli­nen” kuin satatuhat­ta tavista, mut­ta tämä on epäolen­naista itse asialle.

  57. Tiedemiehen mukaan “Jos [rikkaan] mil­jar­di jaet­taisi­in tasan vaik­ka 100 000 taval­liselle kansalaiselle (= 10 000€ per pää), niin siinä lennet­täisi­in kyl­lä Air­bus­seil­la aika mon­et char­ter-lennot kaukoitään. Vaik­ka se jaet­taisi­in miljoon­alle ihmiselle (= 1000€) niin aika mon­ta koneel­lista niitä etelän­matko­ja tulisi lisää. Saisi yksi mil­jardööri suhail­la non­stop­pina yksi­tyiskoneel­la, että vas­taa­va määrä kerosi­inia palaisi.” 

    Tässä on nyt Tiedemiehen ajatuk­set jääneet pahasti puoli­ti­eteel­lisik­si, mikä sit­ten on joh­dat­tanut Arto Tuki­aisenkin harhaan. 

    Eihän kukaan rikas raho­jaan pat­jan alla pidä – enää ei oikein voisikaan kun varat on bit­ti­jonoina. Ja ole­mas­sa ole­val­la lentokalus­tol­la lennetään joka tapauk­ses­sa niin paljon kuin mah­dol­lista. Rikkaan varat ovat sijoitet­tuna liike­toim­intaan, keskimäärin sitä suurem­mal­la osu­udel­la, mitä rikkaam­mas­ta henkilöstä on kyse. Siinä on koko jutun point­ti (mil­lä saisin näi­hin tek­stei­hin koros­tuk­sia). Näil­lä rahoil­la mm. raken­netaan lisää lentokonei­ta, porataan lisää öljyä, palkataan asiana­ja­jia, varuste­taan armei­joi­ta ja palkataan PR-miehiä ker­tomaan, että kaik­ki on hyvin; tosin vain niin kauan kun uskotte mei­hin rikkaisi­in ja siihen kuin­ka lujasti pon­nis­telemme tei­dän kaikkien hyväksi.

  58. Mat­ti H:
    Eihän kukaan rikas raho­jaan pat­jan alla pidä – enää ei oikein voisikaan kun varat on bit­ti­jonoina. Ja ole­mas­sa ole­val­la lentokalus­tol­la lennetään joka tapauk­ses­sa niin paljon kuin mahdollista.

    Niin lennetään, mut­ta jos 100 000 keskilu­okkaista lisää tilail­e­vat matko­ja seu­raav­ille par­ille lomakaudelle, niin Air­busse­ja kyl­lä raken­netaankin jo lisää, sen ver­ran iso paukku tuo on. Ceteris paribus-ole­tus­ta ei voi käyt­tää sil­loin kun puhutaan tämänkokois­es­ta kysyn­nän lisäyksestä.

    Rikkaan liike­toim­intaan annetut sijoituk­set ovat nol­la-argu­ment­ti, kos­ka voidaan olet­taa rikkaan hajaut­ta­van sijoi­tus­salkkun­sa. Rikas siis “sot­kee” saman ver­ran sijoite­tul­la omaisu­udel­laan kuin keskimääräi­nen kansalainen sot­kee sil­lä, että pitää pankki­tilil­lään jem­mara­haa keit­tiöre­mont­ti­aan varten. 

    Tulo- ja var­al­lisu­userot ovat pääsään­töis­es­ti vain ja ain­oas­taan tulo- ja var­al­lisu­usero­ja. Kyl­lä niil­lä jotain vaiku­tus­ta yhteiskun­taan on, esimerkik­si empi­iris­es­ti näyt­tää siltä, että isot var­al­lisu­userot ennus­ta­vat jos­sain määrin talouden stag­noi­tu­mista, mut­ta riip­pu­vu­us on ver­rat­en heikko. Tulo­erot eivät niin kauheasti ja jostain syys­tä tulo­erot ja var­al­lisu­userot eivät ole ihan niin vah­vasti toisi­in­sa kytkök­sis­sä kuin luulisi. (Tot­takai ne ovat, mut­ta heikom­min kuin uskoisi) 

    Itse pidän mas­si­ivisia tulo­ero­ja ei-toiv­ot­ta­vana lähin­nä esteet­ti­sistä syistä.

  59. Tiedemies, ei se Linko­la-viit­taus syytös ollut, ei ollenkaan. Tuli­pa vain elävästi mieleen, että Linko­la esit­ti saman­laisia väit­teitä vas­tus­taes­saan laa­jo­jen kansanker­rosten vauras­tu­mista, siis tyyli­in “yksi rikas nyt vaan ei ehdi kulut­taa yhtä paljon kuin satatuhat­ta keskilu­okkaista.” Sitä Linko­la ei pahem­min tain­nut nois­sa yhteyk­sis­sä pohtia, että kyl­lähän rikas ihmi­nen yleen­sä pistää “talouden pyörät pyörimään kunnes ne ovat pyöri­neet mei­dän kaikkien yli”. Eli tätä Matin näkökantaa.

  60. Tom­mi Uschanov: “Esimerkik­si posi­tion­aal­is­ten hyödykkei­den käsite tun­tuu ole­van täysin tuntematon?”

    Eli täl­lä perus­teel­la, jos min­ul­la on ipo­di, jon­ka sar­janu­mero on 24587qhf 0489, niin se on muil­ta pois, kos­ka kenel­läkään muul­la ei voi olla samal­la sar­janu­merol­la ole­vaa ipo­dia? Vai olisko sit­tenkin järkeväm­pää ajatel­la lin­no­ja vaan lin­noina, ja mitä enem­män meil­lä niitä on, niin sitä use­am­malle niitä riit­tää. Sit­ten, jos joku halu­aa lin­nan, mut­ta hänel­lä ei ole varaa siihen, niin hän voi ostaa rahoil­laan jotain muu­ta, kun toiset taas ovat käyt­täneet var­al­lisuuten­sa niihin linnoihin.

    Ihmi­nen rikas­tuu, kun hän tuot­taa muille hyv­in­voin­tia. Jokainen ansait­tu euro on lisän­nyt muiden hyv­in­voin­nin määrää vähin­tään eurol­la. Kun tämän hyv­in­voin­nin tuot­ta­ja ostaa ansait­semil­laan euroil­la jotain markki­noil­ta sieltä pois­tuu hyv­in­voin­tia tämän tuot­ta­jan käyt­töön. Lop­putu­lok­se­na on aina se, että lopuille jää aina ylimääräistä hyv­in­voin­tia ver­rat­tuna alkutilanteeseen.

    “Koko maa­pal­lol­la on vain yksi ain­oa elinkeino­rak­en­teeltaan edes etäis­es­ti Suomea muis­tut­ta­va maa, jon­ka BKT henkeä kohti on “aivan eri luokkaa” kuin Suomen, nimit­täin Norja.”

    Entäs Sveit­si? Suomes­sa voisi muuten olla aika eri­lainen elinkeino­rakenne, jos sään­nötkin oli­si­vat erilaiset.

    Toisaal­ta kai sen nyt pystyy päät­telemäänkin, että jos on työn­tekoon ja men­estymiseen kan­nus­tavampi sys­tee­mi, niin ihmiset reagoi­vat kan­nus­timi­in ja tekevät enem­män työtä ja men­estyvät? (Siitä tosin voi sit­ten olla mon­taa mieltä, että olisiko joku toinen sys­tee­mi kannustavampi.)

    “Jos työn­teon olisi todel­la kan­natet­ta­va aina, niin joudut­taisi­in men­emään täs­mälleen päin­vas­taiseen suun­taan kuin tämän mantran hok­i­jat vaativat.”

    Aikamoista saivartelua… Työn­teon on kan­natet­ta­va aina = mate­ri­aa­li­nen elin­ta­so nousee aina, kun tekee töitä.

    Osmo: “Kyl­lä näitä luon­nos­taan niukko­ja hyödykkeitä ovat sel­l­aisetkin asi­at kuin maksansiirrot.”

    Ihan kaik­ki, siis oikeasti, ihan joka iki­nen hyödyke on luon­nos­taan niuk­ka. Jos et usko min­ua, niin yritäpä saa­da mitään mitä pidämme hyödyk­keenä ääret­tömästi. Se ei vain onnistu.

    Tästä johtuen mei­dän on jaet­ta­va kaik­ki hyödyk­keet jotenkin ja mitään niistä ei riitä lop­ut­tomasti kaikille. Ei lam­paan mak­saa, ei mak­sasi­ir­toa, eikä lin­naa Loires­sa. Täl­lä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että jos joku rikas­tuu se olisi muil­ta pois. Ei niin yhtään mitään, kos­ka rikas­tu­ak­seen ihmisen täy­tyy tuot­taa niukko­ja hyödykkeitä muiden kulutettavaksi.

    Tiedemies: “Itse pidän mas­si­ivisia tulo­ero­ja ei-toiv­ot­ta­vana lähin­nä esteet­ti­sistä syistä.”

    ohoh! Aina sitä oppii jotain uutta.

  61. rikas­tu­ak­seen ihmisen täy­tyy tuot­taa niukko­ja hyödykkeitä muiden kulutettavaksi.

    Tämä ei teknis­es­tiot­taen ole tot­ta. Rikas­tu­ak­seen ihmi­nen voi myös — jos nyt lait­tomat keinot jätetään pois — käyt­tää jonk­i­nasteista pain­os­tusvoimaa ekstrak­toidak­seen muiden vai­h­dan­nas­ta itselleen ansioton­ta tuloa. Eli siis ihmi­nen voi rikas­tua myös verot­ta­mal­la muita.

    Esimerkik­si teosto ja gramex toimi­vat näin. Patent­tien lisen­soin­ti­jär­jeste­lyt toimi­vat näin. Iso osa ohjelmis­to­taloista toimii näin.

  62. Tiedemies kir­joit­taa: ”Rikkaan liike­toim­intaan annetut sijoituk­set ovat nol­la-argu­ment­ti, kos­ka voidaan olet­taa rikkaan hajaut­ta­van sijoi­tus­salkkun­sa. Rikas siis “sot­kee” saman ver­ran sijoite­tul­la omaisu­udel­laan kuin keskimääräi­nen kansalainen sot­kee sil­lä, että pitää pankki­tilil­lään jem­mara­haa keit­tiöre­mont­ti­aan varten.”

    Tarkoi­tatko, että tietyl­lä raha­sum­mal­la, oli­pa se yhden rikkaan tai sadan tuhan­nen köy­hän käytössä lop­pu­jen lopuk­si oste­taan saman ver­ran lentokonei­ta ja kerosi­inia. Voipi olla, mut­ta sitä ennen köy­hien rahat yleen­sä kiertävät lähikaupois­sa ja ‑yri­tyk­sis­sä ja tuot­ta­vat ns. vält­tämät­tömyyshyödykkeitä, eivät lentokoneita. 

    Tiedemies: ”Itse pidän mas­si­ivisia tulo­ero­ja ei-toiv­ot­ta­vana lähin­nä esteet­ti­sistä syistä.” 

    Voidaan rikkaiden ja köy­hien väli­nen kuilu noinkin nähdä. En ole käynyt esimerkik­si Kalku­tas­sa, mut­ta siel­lä käyneet ovat ker­toneet, kuin­ka ’kamalaa kat­seltavaa’ köy­hien olot oli­vat. Köy­hät itse tuskin kuitenkaan näkevät olo­jaan esteet­tisenä vaan taloudel­lise­na kysymyk­senä. Ja jos jotkut näkevät jonkun asian taloudel­lise­na kysymyk­senä, ennem­min tai myöhem­min se on sitä kaikille. Siihen viit­tasin kir­joit­ta­mal­la myös asiana­ja­jille ja armei­joille menevistä varoista, joiden hyvän­tuot­tamisen hyö­ty­suhde on kovin pieni, niin rikkaiden kuin köy­hienkin käyttämänä.

    Art­turi Björk kir­joit­taa, ilmeisen tosis­saan: ”Ihmi­nen rikas­tuu, kun hän tuot­taa muille hyv­in­voin­tia. Jokainen ansait­tu euro on lisän­nyt muiden hyv­in­voin­nin määrää vähin­tään eurolla.” 

    Kun Omar ostaa Karlil­ta Sem­tex­iä tuhan­nel­la eurol­la, jon­ka Karl on ostanut Ladislav­il­ta sadal­la eurol­la, niin Karl on hyödyt­tänyt ihmiskun­taa yhdek­sän sadan euron arvois­es­ti. Kun Omar sitoo Sem­tex­in serkun­tyt­tön­sä vyötäisille ja tämä räjäyt­tää lastin­sa toril­la, Omar on lisän­nyt muiden hyv­in­voin­nin määrää vähin­tään tuhan­nel­la eurol­la – vai miten se oli.

    Art­turi jatkaa: ”Ihan kaik­ki, siis oikeasti, ihan joka iki­nen hyödyke on luon­nos­taan niuk­ka. Jos et usko min­ua, niin yritäpä saa­da mitään mitä pidämme hyödyk­keenä ääret­tömästi. Se ei vain onnistu.”

    Jos hyödyke on sel­l­ainen, jota hyö­dyn­netään, niin nyky­isin talouden tärkeim­mät hyödyk­keet ovat luon­nos­taan ei-niukko­ja. Kaik­ki biteik­si muutet­ta­va on sel­l­aista. Tieto­jen varas­tot eivät siitä ehdy, vaik­ka sieltä kuin­ka hyö­tyjä ammen­netaan, ja kas kum­maa, varas­tot alka­vatkin vaan täyt­tyä mitä enem­män sieltä tieto­ja otetaan.

  63. “Esimerkik­si posi­tion­aal­is­ten hyödykkei­den käsite […] Kaikil­la ei voi olla lin­naa Loiren laak­sos­sa […] kos­ka lin­no­ja Loiren laak­sos­sa on äärelli­nen määrä […] Sil­loin jokainen Loiren laak­sos­sa ole­va lin­na […] on pois joltakul­ta toiselta”

    Posi­tion­aalisen talouden käsite ei enää nykyään oikein päde, kos­ka läh­es mitä tahansa saa mas­sat­uotet­tuna. Jos ei, niin voi aina raken­nut­taa tai teetät­tää mieleisen­sä ja nämäkin raa­ka-aineista, joi­ta saa massatuotettuna.

    Ja tuo­hon esimerkki­in viitat­en, mik­si kukaan men­estynyt (=varakas) henkilö hinkuisi lin­naa loiren laak­sos­sa, jos on varaa rak­en­taa oma minne tahansa?

    “Jos työn­teon olisi todel­la kan­natet­ta­va aina, niin joudut­taisi­in men­emään täs­mälleen päin­vas­taiseen suun­taan […] pääo­mat­u­lo­jen vero­pros­ent­tia tulisi nostaa”

    Mis­tä kuvit­telet pääo­mat­u­lo­jen tule­van? Taika­seinästä? Kai pääo­mat­u­lo­jenkin eteen on joutunut tai joutuu tekemään työtä. Nos­tamis­taan pääo­mat­u­loista joutuu myös mak­samaan vero­ja, joten niistä on yhteiskun­nalle hyötyä.

  64. AB: Ihmi­nen rikas­tuu, kun hän tuot­taa muille hyv­in­voin­tia. Jokainen ansait­tu euro on lisän­nyt muiden hyv­in­voin­nin määrää vähin­tään eurol­la. Kun tämän hyv­in­voin­nin tuot­ta­ja ostaa ansait­semil­laan euroil­la jotain markki­noil­ta sieltä pois­tuu hyv­in­voin­tia tämän tuot­ta­jan käyt­töön. Lop­putu­lok­se­na on aina se, että lopuille jää aina ylimääräistä hyv­in­voin­tia ver­rat­tuna alkutilanteeseen.

    Todis­teet kiitos? Jos tämä olisi tot­ta, mitään talousongelmia ei ikinä olisi ja olisi aivan sama minkälaises­sa taloudessa elämme.

  65. Sekä kult­tuuri- että insinööri­maail­mas­sa töitä tehneenä voin sanoa, että jälkim­mäisessä on paljon helpom­paa tien­ata kohtu­ullis­es­ti. Omas­ta mielestäni yhtä haas­tavas­ta työstä mak­se­taan 5–10 ker­tais­es­ti. Eikä lop­putu­lok­sel­la useinkaan ole merk­i­tys­tä sen isom­mal­la ihmisjoukolle, pikem­minkin päin­vas­toin. Kum­mas­sakin tapauk­ses­sa on peri­aat­teessa mah­dol­lista monistaa työn tulos niin että voitot ovat huikei­ta. Voitot vain menevät eri taholle. 

    Itsenäi­nen taiteil­i­ja toimii kuten yrit­täjä: ottaa val­ta­van riskin pienel­lä onnis­tu­misen mah­dol­lisu­udel­la. Kult­tuurin alal­la ris­ki on ehkä jopa isom­pi kuin useim­mil­la yrit­täjil­lä ja alku­un pääsy työlääm­pää. Yri­tyk­sen perus­t­a­mi­nen ei vält­tämät­tä ole mahdollista.

    Ne jot­ka kult­tuurin alal­la halu­a­vat pienen­tää riskiä, menevät töi­hin main­os­toimis­toon, peli­fir­maan, eloku­vay­htiöön tai kaupung­inteat­teri­in. Toisaal­ta, ei sit­ten tule iso­ja voit­to­jakaan. Eikä oikein taidettakaan.

    Tek­i­jänoikeudet ovat yksi­tyisen ihmisen vas­tine tavaramerkeille, mallisuo­jalle, paten­teille ja muille tavoille suo­ja­ta ainee­ton­ta omaisu­ut­ta. Nykyi­nen tek­i­jänoikeusmalli palvelee liikaa iso­jen yri­tys­ten etu­ja, mut­ta ei ns luo­van työn tulok­sia pitäisi voi­da hyö­dyn­tää täysin vapaasti sik­si että se on help­poa ja mahdollista.

  66. Tiedemies: ”Itse pidän mas­si­ivisia tulo­ero­ja ei-toiv­ot­ta­vana lähin­nä esteet­ti­sistä syistä.” 

    Tämä oli var­maankin vitsi.

    Oikeu­den­mukaisek­si koet­tuun tulon­jakoon kan­nat­ta taloudel­lisen tehokku­u­den kannal­ta pyrk­iä, kos­ka oikeu­den­mukaises­sa yhteiskun­nas­sa koko kansa suos­tuu sopeutumaan.

    Esteet­tis­es­ti oikeu­den­mukainen yhteiskun­ta taas ei ole kovin jän­skä, minkä huo­maa kun ver­taa vaik­ka LA:ta Helsinkiin.

  67. Tarkoi­tatko, että tietyl­lä raha­sum­mal­la, oli­pa se yhden rikkaan tai sadan tuhan­nen köy­hän käytössä lop­pu­jen lopuk­si oste­taan saman ver­ran lentokonei­ta ja kerosiinia

    Raha on vai­h­don väline ja arvon mit­tari. Puhuit aiem­min siitä, että rikkaus on huono jut­tu sik­si, että rikas sijoit­taa rahansa ja aiheut­taa sik­si talouskasvua tms. taval­la, jol­la keskiver­tokansalainen ei aiheuta. Väitän, että pääo­ma­markki­nat toimi­vat sen ver­ran tehokkaasti, että rikkaan sijoi­tus­salkku ei keskimäärin eroa taval­lisen kansalaisen sijoituk­sista muuten kuin määrällisesti.

    Rikas tietysti kulut­taa usein suh­teessa vähem­män. Kos­ka kaik­ki tuotan­to kuitenkin kulute­taan, niin jos tämä argu­ment­ti johonkin suun­taan menee, niin kulu­tus lisään­tyy (ja investoin­nit vähenevät), kun raha jakau­tuu tasaisemmin. 

    En tiedä, kuin­ka suuren osan tulois­taan mil­jardöörit käyt­tävät kerosi­ini­in, mut­ta en ole suo­ral­ta kädeltä vaku­ut­tunut, että suhdeluku olisi aina kauheasti suurem­pi kuin keskilu­okkaisel­la ihmisel­lä. Keskilu­okkainen per­he, joka käy joka vuosi etelässä, saat­taa käyt­tää matkus­tamiseen kymme­nenkin pros­ent­tia vuosituloistaan.

    Minus­ta se, että tulo­erot ovat esteet­ti­nen ongel­ma, ei ole mikään pikku­jut­tu tai vit­si. Tulo­ero­ja on vaikea nähdä oikeu­den­mukaisu­uskysymyk­senä. Sen voi nähdä moraalise­na ongel­mana, mut­ta itse pyrin pidät­täy­tymään yhteiskun­nal­lis­ten ongelmien näkemistä näin. En siis kiistä, että tulo­erot eivät olisi henkilöko­htaisel­la tasol­la ongel­ma monel­lakin taval­la ja var­masti köy­hempi kokee ne epäoikeu­den­mukaise­na ja aivan oikeutetusti.

    Kat­son, että yhteiskun­ta on parem­pi, jos tulo­erot eivät ole räikeät, mut­ta en pysty perustele­maan tätä esimerkik­si niin, että jonkun itsek­seen itselleen tekemä lisäar­vo olisi joltain muul­ta automaat­tis­es­ti pois, joten oikeu­den­mukaisu­uskysymyk­senä se on vaikea. 

    Maan­omis­tuk­sen epä­ta­saisu­u­den voi jos­sain määrin nähdä oikeu­den­mukaisu­uskysymyk­senä, kos­ka kaik­ki maao­maisu­us on viimekädessä epäle­gi­t­i­imisti han­kit­tua. Joko se on “löytäjä saa pitää” peri­aat­tel­la rohmut­tu tai sit­ten se on suo­ranais­es­ti väki­val­lal­la han­kit­tu. Tämän jäl­keen se on vain siir­tynyt sukupolvelta toiselle myy­ty uudelle omis­ta­jalle jne.

  68. Tiedemies: njoo… oot oike­as­sa, että imma­te­ri­aaliset omis­tuk­set eivät ole niukko­ja. Toisaal­ta niitä on usein vähän vaikea mieltää resurs­seik­sikaan. Enem­mänkin ne ovat teknologioita.

    Jotkut muuten pitää tätä peri­aatet­ta, että ensim­mäi­nen, joka ottaa maan käyt­töön­sä on sen omis­ta­ja ihan legi­t­i­im­inä. En tiedä miten sitä voi kut­sua objek­ti­ivis­es­ti jotenkin vähem­män legi­t­i­imik­si kuin mitään muu­takaan peri­aatet­ta, joka ei perus­tu väki­val­taan. (ver­rat­tuna esim. peri­aat­teeseen, että kaik­ki maa on yhteistä omaisuutta.)

    Minus­ta tuo tulo­ero­jen näkem­i­nen esteet­tisenä ongel­mana on siitä hyvä, että se myön­tää, että tulo­ero­jen kokem­i­nen epämiel­lyt­täv­inä on täysin sub­jek­ti­ivi­nen asia, eikä siitä pidä vetää mitään poli­it­tisia johtopäätök­siä; pakot­taa ihmisiä tasaa­maan tulo­jaan yms. Ne jot­ka koke­vat tulo­erot epämiel­lyt­täviksi tasatkoon tulo­jaan niin paljon kuin halu­a­vat, mut­ta ei niitä, joiden mielestä tulo­erois­sa ei ole mitään pahaa, pidä pakot­taa mukaan.

    Mat­ti H: Karl on hyödyt­tänyt ihmiskun­taa 900 eurol­la. Omar on tuhon­nut ihmiskun­nan hyv­in­voin­tia huo­mat­tavasti. Eli alku meni oikein, mut­ta lopus­sa sul­la tapah­tui joku päät­te­lyvirhe. Ehkä se oli sitä, että ajat­telit, että kuolem­i­nen lisää hyv­in­voin­tia. Tämä on kuitenkin täysin väärä ole­tus. Ne ihmiset jot­ka tapet­ti­in luul­tavasti arvos­ti­vat elämään­sä huomattavasti.

    Väki­val­ta ja pakkoon perus­tu­vat vai­h­tokau­pat eivät oikein kään­ny taloudel­lisek­si ana­lyysik­si, kos­ka taloudel­la ei ole mitään tekemistä niiden kanssa.

    sole­noi­di: “Todis­teet kiitos?”

    Ok. Suos­tutko kanssani vai­h­tokaup­paan, joka vähen­tää hyvinvointiasi?

  69. Pien­ten tulo­ero­jen hyödyl­lisyy­den voi perustel­la muutenkin moraalis­es­ti tai esteet­tis­es­ti. Käytän­nöl­li­sistä perusteluis­takaan ain­oa ei ole se, että yhden rikkaus on tai ei ole muil­ta pois. Tulo­ero­jen tasoit­ta­mi­nen esim. vero­pro­gres­si­ol­la edis­tää nimit­täin kaikkien vauras­tu­mista. Tietysti voi väit­tää, että kaikkien vauras­tu­mi­nen tuo mukanaan pikem­min onnet­to­muut­ta kuin onnea, mut­ta se vaatii sit­ten jo aikamoisia akrobaatin taito­ja. Esteti­ikkaa ei kuitenkaan tarvitse asi­aan sotkea.

  70. Tomi Ahti: “Tulo­ero­jen tasoit­ta­mi­nen esim. vero­pro­gres­si­ol­la edis­tää nimit­täin kaikkien vaurastumista.”

    Tulo­ero­jen tasoit­ta­mi­nen ainakin vähen­tää kan­nus­timia tuot­taa vau­raut­ta ja tulon­si­ir­to­jen hallinnoimiseen kuluu resursse­ja. Vau­raut­ta tuhoutuu, kun tulon­si­ir­rot jae­taan poli­it­tisen päätök­sen­teon seu­rauk­se­na, kun ihmiset kamp­pail­e­vat siitä, kuka tulon­si­ir­roista pääsee nauttimaan.

    Mil­lä tavoin vero­pro­gres­sio edis­tää kaikkien vauras­tu­mista ja mil­lä perus­teel­la tämä vaiku­tus on suurem­pi kuin edel­lä kuvaile­mani vaikutukset?

  71. “Tulo­ero­jen tasoit­ta­mi­nen ainakin vähen­tää kan­nus­timia tuot­taa vau­raut­ta ja tulon­si­ir­to­jen hallinnoimiseen kuluu resursse­ja. Vau­raut­ta tuhoutuu, kun tulon­si­ir­rot jae­taan poli­it­tisen päätök­sen­teon seu­rauk­se­na, kun ihmiset kamp­pail­e­vat siitä, kuka tulon­si­ir­roista pääsee nauttimaan.”

    Ei rikaskaan ihmien kulu­ta rajat­tomasti esim War­ren Buf­fet kulut­taa vain 2 miljoon­aa taalaa, lop­ut jäävät säästöön.
    Hän ei itse edes päätä säästön käytöstä vaan hänel­lä on sitä varten palkatut sijoittajat.

    Trapeek­si rikkalla ei ole nää moti­vaa­tio­ta lisätä oma­si­u­ut­tan pelkän omaisu­u­den vuok­si vaan useim­miten hän havit­telee val­taa ja se val­ta on taas pois kansalta.
    Hyvä esimerk­ki on Lex Nokia.
    Tulon­si­ir­to­ja varten tuskin tarvi­taan nyky­istä ennem­män byrokra­ti­aa ja sitä voi vähen­tää esim nos­tam­l­la verot­toman tulon alarajaa.
    Esim jos alara­ja olisi 1000 euroa kuus­sa niin 70 % veroil­moituk­sista olisi tarpeettomia

  72. Tiedemies: “Tulo­ero­ja on vaikea nähdä oikeu­den­mukaisu­uskysymyk­senä. Sen voi nähdä moraalise­na ongel­mana, mut­ta itse pyrin pidät­täy­tymään yhteiskun­nal­lis­ten ongelmien näkemistä näin. En siis kiistä, että tulo­erot eivät olisi henkilöko­htaisel­la tasol­la ongel­ma monel­lakin taval­la ja var­masti köy­hempi kokee ne epäoikeu­den­mukaise­na ja aivan oikeutetusti.”

    Tämä hipoo jo loogista ris­tiri­itaa: “vaikea nähdä oikeu­den­mukaisu­uskysymyk­senä” ja “var­masti köy­hempi kokee ne epäoikeu­den­mukaise­na ja aivan oikeutetusti”…

  73. Mil­lä tavoin vero­pro­gres­sio edis­tää kaikkien vaurastumista

    Ehkä kor­jaan sen ver­ran, että en kuvit­tele kaikkien mah­dol­lis­ten vero­pro­gres­sioiden lisäävän kaikkien vauras­tu­mista. Mut­ta sel­l­ainen pro­gres­sio, joka pitää köy­hät lainku­u­li­aisi­na lisää kaikkien vau­raut­ta olet­taen, että val­lanku­mous, mel­lakat, ryöste­ly tms. tuhoaisi­vat rikkaiden vau­raut­ta. Ideana on siis estää kovin mon­en tip­pumas­ta (absolu­ut­tisen) köy­hyys­ra­jan alle. Vuo­den 1918 tapah­tu­mi­in kan­nat­taa tutus­tua, jos ei muuten usko.

    Vero­pro­gres­sio voi myös edis­tää taloudel­lista toimeli­aisu­ut­ta koti­maas­sa, kos­ka se edis­tää kulu­tus­ta usein ulko­mais­ten investoin­tien kustannuksella. 

    Koke­mus­ta vau­rau­den lisään­tymis­es­tä pro­gres­sio edis­tää, kos­ka lisäeu­ro on köy­hälle tärkeämpi kuin rikkaalle.

  74. Liian van­ha: öööö… Jos rikkaat tekevät työtä saadak­seen lisää rahaa, niin kyl­lä se raha sil­loin on se kan­nustin, joka saa tekemään työtä, riip­pumat­ta siitä mitä ne halu­a­vat näil­lä rahoil­laan tehdä.

    Taloudelli­nen val­ta ei ole pois keneltäkään, kos­ka sen saadak­seen on pitänyt lisätä ympäröivän yhteiskun­nan taloudel­lista val­taa enem­män kuin on sitä itselleen saanut. Toisaal­ta jos rahal­la ostaa poli­it­tista val­taa, niin se on kyl­lä pois kansalta. (Niin hyvässä kuin pahassakin.)

    Tulon­si­ir­to­ja varten ei tarvi­ta nyky­istä enem­pää byrokra­ti­aa, kos­ka nykyi­nen byrokra­tia hoitaa tulon­si­ir­to­ja. Oletko päätel­lyt tästä, että tulon­si­ir­to­jen hallinnoimiseen ei mene yhtään työtä ja pääo­mia? On itses­tään selvää, että jos tulon­si­ir­roista luovut­taisi­in, niin byrokra­tia vähenisi.

    ps. Vih­jailetko, että Nokia olisi lahjonut poliitikkoja?

  75. Tiedemiehelle: En ole var­ma, mitä yrität ker­toa sanom­al­la: ”Tulo­ero­ja on vaikea nähdä oikeu­den­mukaisu­uskysymyk­senä. Sen voi nähdä moraalise­na ongel­mana, mut­ta itse pyrin pidät­täy­tymään yhteiskun­nal­lis­ten ongelmien näkemistä näin. En siis kiistä, että tulo­erot eivät olisi henkilöko­htaisel­la tasol­la ongel­ma monel­lakin taval­la ja var­masti köy­hempi kokee ne epäoikeu­den­mukaise­na ja aivan oikeutetusti.” 

    Otak­su­isin kuitenkin sin­un aja­van takaa sitä, ettei köy­hyyt­tä kan­na­ta pois­taa niinkään suo­ral­la, ’moraal­i­sista’ syistä annetul­la tuel­la kuin paran­ta­mal­la markki­namekanis­min toim­intaa. Köy­hyyshän on yleistä mais­sa, jois­sa esimerkik­si maan­omis­tuk­sen han­k­in­taan liit­tyvä epäoikeu­den­mukaisu­us vielä vaikut­taa ja vinout­taa markki­noi­ta niin poli­it­tisen ohjauk­sen kaut­ta kuin var­al­lisu­u­den epä­markki­na­t­aloudel­lise­na jakautumisena. 

    Jos näin on, olemme samaa mieltä asi­as­ta. Kir­joitit aiem­min myös: ”Rikas­tu­ak­seen ihmi­nen voi myös — jos nyt lait­tomat keinot jätetään pois — käyt­tää jonk­i­nasteista pain­os­tusvoimaa ekstrak­toidak­seen muiden vai­h­dan­nas­ta itselleen ansioton­ta tuloa. Eli siis ihmi­nen voi rikas­tua myös verot­ta­mal­la muita.
    Esimerkik­si teosto ja gramex toimi­vat näin. Patent­tien lisen­soin­ti­jär­jeste­lyt toimi­vat näin. Iso osa ohjelmis­to­taloista toimii näin.” 

    Jos täl­laisel­la ekstrak­toin­nil­la rikas­tu­mi­nen perus­tuu poli­it­tiseen ohjauk­seen, esimerkik­si patent­ti­lain­säädän­töön, niin eikö myös täl­lainen rikas­tu­mi­nen ole pait­si markki­namekanis­min vas­taista niin myös epäoikeu­den­mukaista. Sama kos­kee sil­loin myös sen ekstrak­toin­nin aiheut­tamia rikas­tu­misia, jos­ta kir­joitin edel­lä osakey­htiön toim­inta­pe­ri­aatet­ta kuvates­sani, ja joka juuri tänään real­isoituu pankki­tuk­i­na yms. jot­ta pank­i­n­o­mis­ta­jien rikas­tu­mi­nen voisi taas jatkua entiseen tapaan.

    Kun ottaa huomioon, kuin­ka olen­naisia tek­i­jöitä osakey­htiöt, paten­tit, tek­i­jänoikeudet ja luke­mat­tomat muut tuotan­non tehostamis­lait maail­man taloudelle ovat, eikö ole aivan harhaan­jo­htavaa kut­sua tätä talout­ta markki­na­t­aloudek­si ja sen muo­dostamia tulo­ero­ja sen enem­pää taloudel­lis­es­ti perustel­luik­si kuin oikeudenmukaisiksi.

  76. “Väki­val­ta ja pakkoon perus­tu­vat vai­h­tokau­pat eivät oikein kään­ny taloudel­lisek­si ana­lyysik­si, kos­ka taloudel­la ei ole mitään tekemistä niiden kanssa.”

    Kaikkien taloudel­lis­ten sopimusten pitävyys perus­tuu väki­val­taan. Lail­liset sopimuk­set laki­in ja sitä kaut­ta val­tion väki­val­ta­mo­nop­o­li­in sekä rikol­liset tai epävi­ral­liset sopimuk­set suorem­paan väki­val­taan. Kun joku on tarpeek­si rikas hän voi perus­taa oman armei­jan, kaataa val­tion ja lakkaut­taa talousjär­jestelmän jos halu­aa. Väki­val­ta ja taloudelli­nen val­ta ovat läh­es sama asia. Sik­si mas­si­iviset var­al­lisu­userot huo­let­ta­vat: halu­an elää län­si­maises­sa oikeusvaltiossa. 

    Tulo­erot ovat pääosin ihan eri keskustelu, joka keskit­tyy epäolen­naisuuk­si­in. Jos joku ansait­see 50 pros­ent­tia enem­män kuin toinen, se on kamalaa, mut­ta jos joku ansait­see 500 ker­taa enem­män niin sitä ei oikein edes huomioi­da tai ainakaan kade­hdi­ta. Lähin­nä vain ihaillaan.

  77. Haen tässä sitä, että on perin ikävää että joku on köy­hä. Köy­hä kokee aivan oikeutetusti jäävän­sä jostain pait­si, kun muut ovat rikkai­ta. Minus­ta ei ole mitenkään yllät­tävää tai pahek­sut­tavaa, että köy­hyyt­tä pide­tään moraalise­na ongelmana.

    Mut­ta tässä on se pul­ma, että jos meil­lä nyt on joukko melko köy­hiä ihmisiä — ei juurikaan tulo­ero­ja — ja joku heistä saa hyvän idean liike­toimin­nalle, jos­ta on muillekin hyö­tyä ja kaikkia hyödyt­tävil­lä vai­h­tokaupoil­la rikas­tuu, tästä syn­tyy tuloeroja. 

    On siis mekanis­me­ja, joista on hyö­tyä kaikille ja jot­ka siitä huoli­mat­ta lisäävät tulo­ero­ja. Ceteris paribus tulo­erot ovat ikävä asia, mut­ta ceteris paribus ei yleen­sä päde, vaan tulo­eroille on joskus myös sel­l­aisia syitä, että niitä voidaan pitää oikeutettuina. 

    Min­un on vaikea tästä syys­tä pitää tulo­ero­ja yhteiskun­nal­lise­na oikeu­den­mukaisu­uskysymyk­senä. Ymmär­rän silti, että osa tulo­eroista johtuu muus­ta; lisäk­si on hyviä syitä olet­taa, että isot tulo­erot ker­to­vat laa­jem­minkin yhteiskun­nan toim­intahäir­iöistä. Siinä tapauk­ses­sa on kuitenkin olen­naista puut­tua niihin mekanis­mei­hin, jot­ka aiheut­ta­vat näitä häir­iöitä, ei vält­tämät­tä oireeseen, eli tuloeroihin.

  78. AB: Ok. Suos­tutko kanssani vai­h­tokaup­paan, joka vähen­tää hyvinvointiasi?

    Tot­takai, olet­taen etten tiedä että se tekee niin. Mah­dol­lisia syitä tähän on 1) että sinä akti­ivis­es­ti nk. kuse­tat min­ua saadak­sesi itseäsi hyödyt­tävän kau­pan aikaan (erit­täin yleistä) ja 2) etten ker­takaikki­aan tajua omaa paras­tani (myös erit­täin yleistä). Molem­mis­sa tapauk­sis­sa hyvältä kau­pan­teko­hetkel­lä vaikut­ta­va kaup­pa osoit­tau­tuu myöhem­min huonok­si ja molem­mat laske­vat min­un hyv­in­voin­tiani, eivät nosta.

    Kohtaa 2 voi kylmäpäi­nen pitää ihan oikeutet­tuna “rahat pois tyhmiltä”-periaatteella, mut­ta hak­sah­taa siihen viisas­kin, kaikkia tuot­tei­den yksi­tyisko­htia tai päätök­sien­sä ker­ran­nais­vaiku­tuk­sia ei kukaan pysty tietämään. Ja koh­ta 1 on ainakin yksiselit­teisen tuomittava.

    Ymmär­rä hyvä ystävä tämä: tuo utopisti­nen talous­teo­ria mitä käytät pätisi vain maail­mas­sa jos­sa ei ole niukku­ut­ta ja jon­ka kaik­ki asuk­it ovat kaikki­ti­etäviä.

    Ihmette­len myös kovasti miten voit pitää taloudel­lista val­taa parem­pana kuin poli­it­tista val­taa tai väki­val­taa, kun niitä kaikkia kuitenkin voi käyt­tää (ja käytetään) aivan samal­la tavoin ihmis­ten sor­tamiseen, pain­os­tamiseen ja pakottamiseen.

  79. TM ylem­pänä sanoi jotain sen tapaista ettei voi olla mitään todis­tet­tavasti parem­paa yleishyödyl­lisyy­den enabloi­jaa kuin vapaa kaup­pa kos­ka ei voi tietää mik­si ihmi­nen tekee ostopäätök­siä. Väitän että täl­lainen on mah­dol­lista rak­en­taa siten että val­i­taan sel­l­aisua tek­i­jöitä joiden vuok­si kukaan laitok­seen kuu­luma­ton ei tek­isi ostopäätöstä ja elim­i­noidaan ne mallista.

    Hatus­ta vedet­tynä esimerkkinä vapaas­ta kau­pas­ta voisi jois­sain sopivis­sa erikois­ti­lanteis­sa tehdä “paran­netun” ver­sion tekemäl­lä kaik­ista kaupoista peru­utet­tavia esimerkik­si kymme­nen vuo­den ajan. Eli jos Albrecht ostaa vitosel­la ruu­varin, hän voisi kymme­nen vuo­den ajan palaut­taa ruu­varin liik­keeseen ja saa­da vitosen­sa takaisin (mii­nus käyt­töku­luma). Tämä johtaisi tilanteeseen, jos­sa kukaan ei myy yhtään mitään varmis­tu­mat­ta ensin että osta­ja todel­lakin halu­aa sen tuot­teen ja arvostaa sitä enem­män kuin hin­ta­lap­pu­un merkit­tyä raha­sum­maa, myös pitkäl­lä aikavälil­lä eikä vain juuri täl­lä het­kel­lä. Täl­lä tavoin on elim­i­noitu kuse­tus ja hark­in­tavirheet mah­dol­li­sis­ten päätök­seen vaikut­tanei­den tek­i­jöi­den joukosta.

    On tietysti vaikea kek­siä talouden osa-aluet­ta mihin tätä voisi soveltaa, mut­ta esimerkkinä tämä on mielestäni pätevä: vapaa­ta kaup­paa voidaan paran­taa. Se on lop­ul­ta vain keinotekoinen peli, ja pelien sään­nöt voidaan kir­joit­taa uusiksi.

  80. sole­noi­di: Joo vapaa kaup­pa ei toki oo täy­del­listä. Vapaa kaup­pa on täy­del­lis­in­tä kaik­ista vai­h­toe­hdoista. Teo­ri­as­sa sitä voidaan paran­taa, jos jos­sakin on niitä ihmisiä, joil­la on täy­delli­nen tieto ja val­ta päät­tää muiden puoles­ta ja jot­ka eivät käyt­täisi tätä val­taa väärin. Käytän­nössä vapaa­ta kaup­paa parem­paan ei pystytä.

  81. sole­noi­di: “Ihmette­len myös kovasti miten voit pitää taloudel­lista val­taa parem­pana kuin poli­it­tista val­taa tai väki­val­taa, kun niitä kaikkia kuitenkin voi käyt­tää (ja käytetään) aivan samal­la tavoin ihmis­ten sor­tamiseen, pain­os­tamiseen ja pakottamiseen.”

    Eikös me puhut­tu nämä selväk­si jo edel­lisessä ketjus­sa, vai oliko se jonkun muun kanssa, kun vängättiin?

    Pidän taloudel­lista val­taa parem­pana, kos­ka se ei ikinä voi louka­ta ihmisen itsemääräämisoikeut­ta, joka on edel­ly­tys kaikille niille oikeuk­sille, joi­ta halu­amme puol­lus­taa. (sanan­va­paus, omis­tu­soikeus, oikeus työhön… jne.)

  82. Puhut­ti­in, ja minä vas­tasin että tot­ta kai se voi. Ostat kaik­ki leivät niin olet estänyt ketään muu­ta osta­mas­ta leipää.

    Sen jäl­keen on tietysti niil­lä muil­la edelleen teo­ri­as­sa jokin abstrak­ti “vapaus” ostaa leipää, mut­ta ei sil­lä vapaudel­la ole paskankaan merk­i­tys­tä kun leipää ei enää ole. Ja jos itsemääräämisoikeus tarkoit­taa sin­un kir­jois­sasi myös oikeut­ta sor­taa ja alis­taa mui­ta ihmisiä, ja väität että sekin osu­us siitä on “hyvä”, niin kat­son tehneeni onnis­tuneen reduc­tio ad absurdumin.

    Mut­ta äskeiseen asi­aan: Myön­nät siis, että ei pidä ollenkaan paikkaansa että vapaa kaup­pa automaat­tis­es­ti lisäisi hyvinvointia?

  83. sole­noi­di: hmmm.… saanko muo­toil­la tuon lauseen uudelleen?

    Myön­nän, että kaik­ki vapaasti sovi­tut vai­h­tokau­pat eivät lisää hyvinvointia.

    Kiistän, että vapaan kau­pan sal­lim­i­nen ei automaat­tis­es­ti kas­vat­taisi hyv­in­voin­ti­amme. (Vaik­ka joka iki­nen vai­h­tokaup­pa ei sitä kasvattaisikaan.)

    ps. Kenel­läkään ei ole oikeut­ta ostaa leipää. Ihmisil­lä on ain­oas­taan oikeus ostaa leipää, jos joku sitä heille halu­aa myy­dä. Jos kukaan ei halua myy­dä leipää, niin tätä oikeut­ta ei ole loukat­tu. Vapaus ei ole sama asia kuin mahdollisuus.
    Itsemääräämisoikeu­den point­ti on se, että jos halu­at tehdä jotain jonkun toisen kanssa sin­ul­la ei ole mitään oikeut­ta pakot­taa sitä toista tah­tosi alle, vaan molem­pi­en on suos­tut­ta­va vaihtokauppaan.

  84. Tiedemiehelle: Ei se mitään, vaik­ka et heti osaa vas­ta­ta niin epäortodok­siseen kysymyk­seen kuin viime vies­ti­ni lopus­sa esitin. Ei tähän kysymyk­seen pää­tymi­nenkään ole ollut nopea pros­es­si. Mut­ta älä sivu­u­ta sitä. Sen tärkeäm­pää kysymys­tä talousti­eteille ei ole sit­ten Adam Smithin esitetty. 

    Art­turi Björkin talous­teo­ri­as­ta eggo sanoikin jo olen­naisen. Siitä päästään koko jutun juju­un. Talousop­pi, joka perus­tuu siihen, että suun­nilleen kaikkea saa markki­noil­la tehdä pait­si käyt­tää pakko­val­taa – uus­lib­er­al­is­min ydin­lause – sul­kee ymmär­ryk­sen­sä ulkop­uolelle väki­val­lan ja sodan taloudel­li­sine syi­neen ja seu­rauksi­neen. Näin rajatun talousopin keinoin on mah­do­ton­ta tehdä talout­ta koske­via päätök­siä, joil­la väki­val­taa saataisi­in vähennettyä.

    Kun väki­val­ta ymmär­retään osak­si markki­namekanis­mia kil­pailukus­tan­nuk­se­na, saadaan yleinen teo­ria markki­na­t­aloud­es­ta. Siinä sosial­is­mikin, myös kansal­lis- ja cosa nos­tra tyyp­pinen, on markki­na­t­alout­ta, jos­sa kil­pailu omis­tamis­es­ta ja ohjaus­val­las­ta on vapaa­ta mut­ta käy­dään erit­täin kovil­la ja kalli­il­la keinoil­la, porkkanoina val­lan monop­o­li ja johdon taloudel­liset eri­oikeudet, keppeinä joukos­ta erot­tamisen ja niskalaukauk­sen uhat. Kun voiton ja häviön ero on suuri, kil­pailu on kulut­tavaa ja se aiheut­taa hyö­ty­i­hin näh­den suuret kus­tan­nuk­set. Tästä syys­tä sosial­is­tisen talouden hyö­ty­suhde on huono ja se myös heikke­nee sosial­is­tisen yhteisön koon ja val­taeron kasvaessa. 

    Kap­i­tal­is­mi on hyö­ty­suh­teeltaan sosial­is­mia parem­pi markki­na­t­alous, kos­ka se pystyy pitämään talouden kier­tokulkua yllä pienem­mil­lä kil­pailukus­tan­nuk­sil­la kuin sosial­is­mi. Se johtuu siitä, että kap­i­tal­is­mis­sa voiton ja häviön ero ei ole niin suuri. Porkkanoina ovat yri­tys­ten omis­ta­javal­ta ja suuret tulot ja keppeinä työt­tömyy­den ja köy­htymisen uhat. Kos­ka kap­i­tal­is­minkin val­ta- ja var­al­lisu­userot kuitenkin kas­va­vat sen laa­jen­e­misen myötä, myös kil­pailu kove­nee ja talouden glob­al­isoitues­sa kulut kas­vat liian suurik­si. Maail­man­talouden ongel­mat johtu­vat pohjim­mil­taan tästä asi­as­ta. Nykyisen markki­na­t­alouden hyö­ty­suhde ei enää riitä kun­nol­la pyörit­tämään näin suur­ta talout­ta. Saavutet­tui­hin hyö­ty­i­hin ver­rat­tuna ihmis­ten ja luon­non kuor­mi­tus on kas­va­mas­sa kestämättömäksi.

    Yleisen markki­na­teo­ri­an anti on siinä, että se osoit­taa miten markki­na­t­alout­ta tulee kehit­tää ja talouden hyö­ty­suhdet­ta paran­taa. Kap­i­tal­is­mia ei suinkaan pidä lähteä kor­jaa­maan sosial­is­min suun­taan lisäämäl­lä olen­nais­es­ti poli­it­tista sääte­lyä sen enem­pää köy­hien kuin luon­nonkaan hyv­in­voin­nin paran­tamisek­si, kuten nyky­isin läh­es kaik­ki ajat­tel­e­vat. Se ei vähen­nä kap­i­tal­is­min omia kil­pailuku­lu­ja, mut­ta lisää sen val­tak­il­pailun kus­tan­nuk­sia, minkä palk­in­tona on pääsy sääte­lyn suorit­ta­jak­si. Hyö­ty­suhde huononee edelleen ja häviäjiä ovat köy­hät ja luonto.

    Ain­oa suun­ta kap­i­tal­is­tis­ten markki­noiden hyö­ty­suh­teen paran­tamisek­si on pienen­tää voiton ja häviön eroa. Se tehdään vähen­tämäl­lä porkkanoiden arvoa, jol­loin myös kep­pi­en tarve vähe­nee. Kap­i­tal­is­min arvokkain porkkana on sama kuin sosial­is­minkin, val­ta ohja­ta talout­ta itselleen suo­tu­isaan suun­taan. Kap­i­tal­is­mis­sa val­tio­val­lat ovat vain hajaut­ta­neet suuren osan ohjaus­val­las­ta yksi­ty­isille yri­tyk­sille, joiden val­ta on samal­la rajat­tu ns. vapaae­htoisen kau­pan piiri­in. Se tarkoit­taa sitä, että kap­i­tal­isti­nen val­ta muo­dos­tuu vain tuot­ta­jan val­las­ta kohdel­la tuot­tei­den­sa tarvit­si­joi­ta eri­ar­vois­es­ti pääsyn, hin­nan ja infor­maa­tion suh­teen. Niitä, jot­ka sitoutu­vat tuot­ta­jan kanssa yhteistyöhön eli muo­dosta­maan suurem­man yksikön kohtele­maan tuot­tei­den­sa tarvit­si­joi­ta eri­ar­vois­es­ti palk­i­taan helpom­mal­la pää­syl­lä, alem­mil­la hin­noil­la ja täy­del­lisem­mäl­lä infor­maa­ti­ol­la. Tämän käytän­nön laa­jen­e­mis­es­ta ja insti­tu­tion­al­isoi­tu­mis­es­ta ovat ver­son­eet kaik­ki ne porkkanat, jot­ka ovat mah­dol­lis­ta­neet gate­sit, buf­fetit ja mad­of­fit kehit­tämään mil­jardibis­nek­sen­sä, ja kaik­ki ne kepit, joil­la miljoonat ei-ketkään on ajet­tu töistään köyhyyteen.

    Kap­i­tal­is­mia kehit­tyneem­mässä markki­na­t­aloudessa sen enem­pää val­tio­val­lat kuin tuot­ta­jatkaan eivät kohtele tuot­tei­den­sa tarvit­si­joi­ta eri­ar­vois­es­ti pääsyn, hin­nan ja infor­maa­tion suh­teen. Siihen siir­tymi­nen ei edel­lytä sosial­is­tisen sääte­lyn ja lakien lisäämistä vaan vähen­tämistä. Kaikkien edel­lä mainit­tu­jen perus­porkkanoiden käyt­töhän on eri maid­en lael­la suo­jat­tu. Riit­tää, kun kyseisiä suo­jia pois­te­taan ja eri­ar­vois­tamiselle jo syn­tynei­den insti­tuu­tioiden lail­lisia oikeuk­sia heikennetään. 

    Avainase­mas­sa on tiedon kulun estei­den hävit­tämi­nen, toisaal­ta siltä tiedol­ta, mikä käsit­telee itse markki­noi­ta, toisaal­ta siltä tiedol­ta, jota markki­noil­la myy­dään. Tiedot hin­noista, tuot­teista ja kaupoista eli bisnesten sisäl­löstä kat­so­taan julkisek­si tiedok­si, johon kaikil­la on oikeus. Jos näin olisi jo menetel­ty, finanssikri­isiä ei olisi päässyt tapah­tu­maankaan. Henkisen työn tulok­seen sen tek­i­jäl­lä on omis­tus- ja myyn­tioikeus, mut­ta hän ei voi myy­dä sitä yksi­noikeudel­la, ettei yksi­noikeu­den saa­jaa suosit­taisi mui­hin näh­den. Tähänkin päästään sääte­lyä vähen­tämäl­lä eli pois­ta­mal­la yksi­noikeuk­sia koskevil­ta sopimuk­sil­ta lain suo­ja. Samal­la pois­tuu tietoy­hteiskun­nan voimakkain tulo­ero­ja muo­dosta­va alkutek­i­jä, tieteen, taiteen ja tekni­ikan monopolit.

    Selvää on, että yri­tys­ten ja kansan­talouk­sien näkökul­mas­ta edel­lä kuvat­tu markki­na­t­alouden kehit­tämi­nen tun­tuu mah­dot­toma­l­ta tehtävältä, mut­ta yhtä selvää on, että maail­man­talouden näkökul­mas­ta tämä on ain­oa mahdollisuus.

Vastaa käyttäjälle Tiedemies Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.