Nurin meni! Kaupunkisuunnittelulautakunta palautti Mustavuoren kaavan terveisin, että alue pitää varata nykyisen ulkoilu- ja virkistyskäyttöön. Tämä meni läpi vihreiden, demarien ja vasemmistoliiton äänin 5–4. Tämä oli ensimmäinen kunnallisvaalien tuloksena tullut suuri muutos kaupungin politiikassa. Varsinainen muutos oli siinä, että demarit, jotka viime kaudella ajoivat aluetta raivoisasti rakennettavaksi, vastustivat nyt sen rakentamista yhtä innokkaasti.
Tässä meni samalla 2000 hengen asunnot. Virkamiehet totesivatkin, että tämän jälkeen ei pystytä pysymään maankäytön ja asumisen ohjelman tavoitteissa (5000 uutta asuntoa/vuosi). Pieni moraalinen velvoite meille tuli hyväksyä seuraava jonossa oleva kaava Vuosaaressa. Se on lähellä metroasemaa, toisin kuin tämä enemmän autokaupunkimainen Mustavuosi. Olen edelleen sitä mieltä, että pääsääntöisesti pitäisi kaavoittaa vain raideliikenteen ulottuville.
========
Kädenväännön Oulunkylän urheilupuiston parkkipaikoista hävisimme äänin 2–7 (vihreät vastaan muu maailma). Metsää kaatuu siis autoilevien urheilijoiden tieltä. Olisi kuulemma ollut liian kallista panna pysäköintipaikat kansiratkaisuna kahteen tasoon. Puistomaahan on ilmaista. Perusongelma tietysti on, että pysäköinti on ilmaista. Jos ei olisi, pienempi pysäköintipaikkamäärä kyllä riittäisi.
Muuta lautakunta ei koulutustilaisuuden vuoksi ehtinyt käsitelläkään.
“Virkamiehet totesivatkin, että tämän jälkeen ei pystytä pysymään maankäytön ja asumisen ohjelman tavoitteissa (5000 uutta asuntoa/vuosi).”
Mistähän tämä luku on mahdettu saada? Tämä merkinnee aikamoista muuttoa Helsingin alueelle ja ilmeisesti lisää “holtittomastiko” käytettäviä verotuloja.
Kestääkö Helsinki tällaista määrää tulijoita nopeassa tahdissa.
“Kädenväännön Oulunkylän urheilupuiston parkkipaikoista hävisimme äänin 2–7 (vihreät vastaan muu maailma). Metsää kaatuu siis autoilevien urheilijoiden tieltä.”
On se niin jännää, rahaa voi löytyä ihan järjettömiin hankkeisiin mutta ei näköjään tähän.
Lämpenevästä maapallosta alkaa olla aikamoinen määrä peitettynä mustalla asfaltilla, se taas imee lämpöä. Pitäisikö autojen olla vaaleita.
“Perusongelma tietysti on, että pysäköinti on ilmaista. Jos ei olisi, pienempi pysäköintipaikkamäärä kyllä riittäisi.”
Kuinka kauan mahtaa mennä, että pysäköinnin ilmaisuus aletaan kyseenalaistaa.
Kiitos Mustavuoren arvokkaan luontoalueen säästämisestä!
Johtopäätös ei kuitenkaan ole se, että jo nyt liian suureksi kaupunginosaksi kasvanut Vuosaari kaavoitetaan muualta umpeen. Katso asukasmääriä muualla ja Vuosaaressa!
Vuosaaren paikallisagenda21 ‑ryhmä arvioi v. 2000, että sosiaalisesti kestävän kehityksen mukainen asukasmäärä Vuosaaressa on max. 30 000. Tämä on jo nyt ylitetty 5000:lla.
Pro Mustavuori ‑liike on ehdottanut, että Mustavuoren kaavaluonnos siirretään sellaisenaan Sipooseen, jonkin aseman tuntumaan — niin ei mene hartaaseen kaavan piirtelyyn menneet rahat hukkaan. Idea vapaasti käytettävissä!
Nyt ei ongelmana ole kaavoitettava rakennusmaa, vaan jo kaavoitettujen maiden rakentaminen! Tervetuloa katsomaan Vuosaareen kanavanrannan autiomaata ja Ramsinrantaa.
“Pieni moraalinen velvoite meille tuli hyväksyä seuraava jonossa oleva kaava…”
— mitäs velvoitteita siitä tulisi.
Tämähän on ihan normaalia politiikkaa; ensin ollaan värkkäämässä kunnianhimoisia ja ihmisten asuntopulaa helpottamaan tarkoittavia asunto-ohjelmia. Lisäksi hyväksytään yleiskaava, jossa rakentamisalueet on osoitettu, sitten kun asemakaavoja ryhdytään laatimaan ko. alueille niin mennään naapuruston nimbyjen mukana vastustamaan asemakaavaa (yleiskaavassa esitettyjen alueiden rakentamista)…
Periaatteellisempi kysymys: miksi Helsinkiin pitäisi rakentaa enää yhtään lisätilaa fossiilisilla polttoaineilla ja/tai ydinvoimalla lämmitettäväksi? Sehän on älyttömyyden huippu. Kaupunkisuunnittelun ehdoton prioriteetti pitäisi olla helsingin energiatalouden muuttaminen kestävälle pohjalle, siinä riittää työsarkaa! Pieni on kaunista, tuulimyllyjä (ruuvi parempi kuin ropelli: http://www.windside.com/finnish/windside.html) joka kiinteistön katoille jne. jne. uusiutuvaa energiaa.
Toinen tärkeä prioriteetti on joutomaan kaavoittaminen viljelypalstoiksi ym. kaupunkipuutarhurointi lähiruoan tuottamiseksi ja huoltovarmuuden edistämiseksi. Järjestelmä osoittaa vakavia romahtamisen merkkejä ja vaikkei ihan kokonaan vielä lähiaikoina romahtaisi, varovaisuusperiaate on pidettävä mielessä ja sitä noudatettava.
Sipoolta kaapatun maan suhteen Sipoon korpi on rauhoitettava kansallispuistoksi mahdollisimman laajana kokonaisuutena ja ekologista käytävää Sipoonkorvesta Mustavuoreen ei saa vaarantaa eikä häiritä.
Vielä tällainen idea, joka juuri päähän pälkähti: Lama kasvattaa työttömyyttä ja leipäjonoja, jotka eivät edellisen laman jäljiltä koskaan kadonneet. Palstanviljely voisi olla erinomainen keino almuruoan tarpeen lievittämiseen ja erityisesti pitkäaikaistyöttömien kuntouttamiseen ja voimaannuttamiseen.
Kaupunki voi osaltaan antaa maata tähän tarkoitukseen ja työvoima- tai muut viranomaiset (ja/tai työttömien järjestöt tai muut kansalaisjärjestöt) vastata palstojen jakamisesta ohjata asiakkaitaan viljelyyn ja koulutukseen ja neuvontaan, jota voisivat järjestää alan järjestöt kuten hyötykasviyhdistys ymv.
“Sipoolta kaapatun maan suhteen Sipoon korpi on rauhoitettava kansallispuistoksi mahdollisimman laajana kokonaisuutena”
— Puutumatta Sipoonkorpeeen niin voisi kyllä kysyä milloin ryhdytään laatimaan ympäristövaikutusten arviointeja suojelupäätöksistä ja niiden seurauksisista?
Pienikin naturalämpäre väärässä paikassa hajottaa yhdyskuntarakennetta kohtalokkaasti.
Lääke taitaa olla tautia pahempi, jos romahdusta yritetään estää viljelemällä kaupungissa ruokaa.
Mustavuoren säilyminen nykyisellään on hienoa ja siitä kiitos vihreille ja vasemmistolle.
Vuosaaren sillan eteläpuolisen alueen rakentaminen ei kuitenkaan ole yhtään viisaampaa kuin tähänkään asti, vaikka metroasema melko lähellä onkin.
Paikka ja maisema ovat arvokkaita ja kauniita nykytilassaan kallioisena metsänä ja vanhana rantaniittynä.
Myös jatkuvasti lisääntyvä liikenne sillalla tuottaa niin kovan metelin, että paikka sopii huonosti asuinrakentamiseen. Tämän totesi myös moni edellisen kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen käydessään ensimmäisen kerran fyysisesti paikalla muutama vuosi sitten.
Aivan yleiskaavassa rakennettavaksi merkityn alueen keskellä on lisäksi ympäristökeskuksen uudessa luonnonsuojeluohjelmassa oleva Helsingin suurin muinaisranta-alue. Virallista ehdotusta luonnonsuojelualueeksi ei vielä ollut yleiskaavaa valmisteltaessa ja hyväksyttäessä.
Kaavoituksen tulisikin nyt keskittyä vapautuneiden entisten satama-alueiden sekä Sipoon liitosalueen suunnitteluun. Myös 5000 uuden asunnon vuositavoite olisi syytä tarkistaa järkevämmäksi.
Minusta on hyvä että kaavoitetaan alueille oma korostunut luonteensa eikä kaikesta tule tylsää harvaa lähiömattoa.
Esimerkiksi: jos halutaan ulkoilualueita luonnontilaiseen puistoon niin sitten puisto säilytetään rakentamattomana. Länsi-Pasilakin loppuu kuin seinään Keskuspuistoon tullessa, ja hyvä niin.
Parkkikenttä on epätila (kuten toritkin mielestäni), ja on erikoista että niitä edelleen tietoisesti halutaan puistojen paikalle.
“Periaatteellisempi kysymys: miksi Helsinkiin pitäisi rakentaa enää yhtään lisätilaa fossiilisilla polttoaineilla ja/tai ydinvoimalla lämmitettäväksi?”
Sen takia että jos ei rakenneta Helsinkiin, niin vähintään sama tila rakennetaan jonnekin pitkähkön automatkan päähän sähköllä eli hiililauhteella lämmitettäväksi.
“Vuosaaren sillan eteläpuolisen alueen rakentaminen ei kuitenkaan ole yhtään viisaampaa kuin tähänkään asti, vaikka metroasema melko lähellä onkin.”
- eipä tietenkään…
“Paikka ja maisema ovat arvokkaita ja kauniita nykytilassaan kallioisena metsänä ja vanhana rantaniittynä.”
- Noinpa. Periaatteessa koko Helsingin kantakaupunki on pelkästään suuri ympäristörikos, eikä sellaista rakentamatonta luonnotilaista paikkaa Helsingissä löydy, mihin saisi rakentaa.
“Kaavoituksen tulisikin nyt keskittyä vapautuneiden entisten satama-alueiden sekä Sipoon liitosalueen suunnitteluun.”
- meinaat, että Sipoosta liitetyllä alueella on mukavasti rakentamiseen kelpaavaa huonompitasoista maisemaa… 🙂
“Järjestelmä osoittaa vakavia romahtamisen merkkejä ja vaikkei ihan kokonaan vielä lähiaikoina romahtaisi, varovaisuusperiaate on pidettävä mielessä ja sitä noudatettava.”
Termi “varovaisuuperiaate” kuulostaa hyvältä ajatukselta, vaikka mahtaako monikaan olla varovainen, provosoiden, ihmisethän ovat vakuuttaneet itsensä ja tavaransa, samoin Helsingin kaupunki (liukastumiskokemus) hampaisiin saakka.
Miten paljon tämä lisääntynyt riskinottomahdollisuus mahtaa lisätä hyvinvointiamme. Jokuhan aina maksaa. Tuula Helne on kirjoittanut asiasta hyvän artikkelin.
Glowing kirjoitti: “.… niin mennään naapuruston nimbyjen mukana vastustamaan asemakaavaa…”
Tässä ei ole kyse Nimby-ilmiöstä. Aluetta käyttävät runsaasti myös monet muut kuin vuosaarelaiset.
Helsingillä on todella paljon paremmin rakentamiseen sopivaa maata muuallakin! Puhe tonttipulasta on pötyä sataman siirron ja alueliitosten takia.
Mustavuori-kannan taustalla saattoi osaltaan olla se, että demarit ovat saaneet runsaasti kielteistä palautetta siitä, että he menivät kannattamaan Kumpulanlaakson puistoalueen halkaisevan Pietari Kalmin kadun rakentamista kaupunginhallituksessa.
Vielä toivoisin, että Kumpulanlaakso-asiassakin demarit vielä harkitsisivat kantaansa uudelleen, sillä vuodelta 1985 peräisin olevaan asemakaavaan perustuva Pietari Kalmin kadun rakentaminen ei ole voimassa olevan, valtuuston vuonna 2003 hyväksymän yleiskaavan tavoitteiden mukaista. Yleiskaava periaatteessa antaa mahdollisuuden liikenneväylien rakentamiseen kaupunkipuistoiksi merkittyjen aluiden läpi, mutta se ei kuitenkaan ole yleiskaavan hengen mukaista. Yleiskaavaselotuksessa todetaan näin:
“Kantakaupunki on tiiveimmin rakennettu osa Helsinkiä. Puisto- ja virkistysalueiden määrä ja pinta-ala henkeä kohden ja myös maapinta-alaa kohden on pieni verrattuna sitä muihin Helsingin osiin. Etenkin itäisen kantakaupungin tilanne on pitkään ollut tässä suhteessa huono. Kaupungin puistoja virkistysaluetarjontaa tasapainotetaan etenkin kantakaupungissa luomalla uusien rakentamisalueiden yhteyteen uutta puistotarjontaa. Samalla jo olemassa olevien puistojen laatutasoa nostetaan. Kantakaupungin koillisosaan Vallilan laaksoon ja Kumpulaan luodaan uusi laaja kaupunginosapuisto.”
Vanha asemakaava olisi pitänyt saattaa sopusointuun yleiskaavan tavoitteiden kanssa. Niin ei kuitenkaan ole tehty, vaan Kumpulanlaakson kohdalla ollaan toteuttamassa asiallisesti ottaen vanhenutta asemakaavaa.
Itse olen sitä mieltä, että sellaiset alueet, joista koiranpaskoja ei tarvitse korjata, pitäisi rakentaa umpeen. Ne eivät ole mitään “puistoja”, vaan paskantamiseen tarkoitettuja alueita, joissa eivät vieraile ja viihdy kuin koirankusettajat. Koirankusettajat ovat harvinaisen meluista sakkia, siksi meillä on myös kantakaupungin alueella paskalla vuorattuja rakentamattomia tontteja, kuten nyt Josafatinkadun ja Saimaankadun kalliot.
Herttoniemen länsipuoli ja Kivinokan alue on samanlaista paskakikkareilla kuorrutettua roska-aluetta, joiden “virkistyskäyttö” on tosiasiassa nolla.
Kumpulanlaakson umpirumaa pahviröttelökylää ei olisi pitänyt rakentaa alunperinkään. Näin lähellä keskustaa pitäisi rakentaa kaupunkimaisemaa, eikä mitään kaksikerroksista Vantaan peräkylää. Tämän pahvikylän asukkaat ovat jostain kumman syystä kaikki kaupungin palveluksessa, niinettä tähän mölinään kannattaa kansan valitsemien edusmiesten säätää aikapaljon negatiivista biasia.
“Demarit ovat saaneet runsaasti kielteistä palautetta siitä, että he menivät kannattamaan Kumpulanlaakson puistoalueen halkaisevan Pietari Kalmin kadun rakentamista kaupunginhallituksessa.” Demarien palautteesta en tiedä, mutta kävelen tuon laakson poikki lähes päivittäin ja ihmettelen, mitä järkeä tässä rakennuspäätöksessä on. Joku kaupungin johtoon kuuluva oli kai mennyt “lupaamaan” jotain tämän suuntaista jollekin yliopiston ihmiselle. Eikö se perhanan katu tule suurin piirtein yhden bussilinjan käyttöön? Ja onko siitä jotain hyötyä muille kuin muutamalle Kumpulan kampuksen henkilölle?
“Herttoniemen länsipuoli ja Kivinokan alue on samanlaista paskakikkareilla kuorrutettua roska-aluetta, joiden “virkistyskäyttö” on tosiasiassa nolla.” Seppo taisi olla pahasti päissään kun kirjoitti tämän. Luuletko että Kivinokan rakentamishuhujen hätäännyttämät ihmiset jaksaisivat jatkaa, jos alueen virkistyskäyttö olisi “tosiasiassa nolla”?
“Kiitos Mustavuoren arvokkaan luontoalueen säästämisestä!”
- onko Vihreiden näkemyksen mukaan olemassa muita kuin arvokkaita luontoalueita?
Ja säästämisen perusteena käytetään tässäkin ketjussa sitä kun on Sipoosta liitetty aluetta Helsinkiin niin eihän meidän tarvitse luontoa tärvätä 🙂
Ja näinhän se menee, kun joku alue suojellaan (Natura, luonnosuojelualue) niin ympärille tarvitaan suojavyöhyke ja todennäköisesti pian vielä suojavyöhykkeen suojavyöhyke…
Ilman minkäänlaista YVAusta…
Kumpula:
“Eikö se perhanan katu tule suurin piirtein yhden bussilinjan käyttöön?”
- eli mitä ylenmääräistä haittaa ne muutamat bussit siinä sitten aiheuttavat jos saadaan aikaan hyvä joukkoliikenneyhteys?
Kaistale asfalttia ei alueen ekosysteemiä tai alueen laidoilla asuvien ihmisten mielenterveyttä ehkä tuohoa?
Seppo Ryväs käytti aika vahvaa kieltä, mutta mielestäni hänen kommenttinsa osui harvinaisen oikeaan. NIMBYilyn ja muutosvastarinnan vuoksi kaupunkirakenne hajoaa koko ajan enemmän, kun mihinkään ei saisi rakentaa tai ainakaan lisärakentaa. Kumpulanlaakson taloja kummastelen aina kun ne näen, ne ovat absurdi ilmestys.
“Paikka ja maisema ovat arvokkaita ja kauniita nykytilassaan kallioisena metsänä ja vanhana rantaniittynä.
Myös jatkuvasti lisääntyvä liikenne sillalla tuottaa niin kovan metelin, että paikka sopii huonosti asuinrakentamiseen.”
Olen samaa mieltä Meri-Rastilan länsirannasta. Paikka on ainutlaatuinen ja sieltä löytyy myös koko maan mittakaavassa pinta-alaltaan harvinaisen suuri pirunpelto. Myös liikenteen melu on tosiaan suurta.
Mutta, mutta. Sanoisin, että sinne on melkeinpä pakko rakentaa ja itseasiassa sinne voisi alkaa rakentamaan jo aivan lähivuosina. Näkisin kaksi merkittävää hyötyä.
1. Hienolle paikalle luonnonläheinen asuinalue 500 metrin päähän “vajaakäytössä” olevasta metroasemasta.
2. Torjutaan Meri-Rastilan asuinalueen kurjistumisuhkaa tasapainottamalla väestörakennetta. Vain noin 40% Meri-Rastilan asunnoista on omistusasuntoja. 2.000 asukkaan lisäys nykyiselle 5.000 asukkaan asuinalueelle korjaisi jo tilanteen. Onneksi Ramsinrannan asuinalueen jo rakennettu osa ja tuleva rakentaminen tulevat jo korjaamaan tilannetta.
Ikävä kyllä 90-luvun alun vääränlainen kaupunkisuunnittelu tulee todella kalliiksi. Meri-Rastila on luonnoltaan yksi pääkaupunkiseudun hienoimmista paikoista. Siellä on paljon kauniita vanhoja huviloita ja kaksi kokoushotelliakin. Täysin väärä paikka rakentaa massiivisesti kaupungin vuokra-asuntoja.
Nimbyilylle on tyypillistä, että ongelma yritetään sälyttää muiden kaupunginosien kontolle. Kumpulanlaakson kohdalla näin ei kuitenkaan ole, koska Kumpulan ja Vallilan asukkaat ovat hyväksyneet bussilinja 506 liikenteen omilla asuinalueillaan. Siksi Kumpulanlaakson suojeleminen ei ole mikään Nimby-hanke. Nimby on tässä tapauksessa pelkästäähelppo ja katteeton leima.
Enemmän kuin kumpulalaiset, Vallilanlaakson ja Kumpulanlaakson yhtenäistä puistoaluetta tarvitsevat esimerkiksi vallilalaiset, sillä Vallila on täyteen rakennettu, ja siellä on vain hyvin pieniä, meluisia ja huonosti hoidettuja puistoja, jotka eivät riitä ulkoilualueiksi.
Pietari Kalmin kadun jatkeen palvelisi vain yhtä bussilinjaa, jonka kulkua voidaan nopeuttaa vaihtoehtoisinkin keinoin. Katu olisi myös logistisesti erittäin hankala vaatiessaan kahden katuosuuden talviaikaista lämmittämistä. Lisäksi kulku Isoniityn kadulla olisi erittäin vaikeaa kadun ahtauden, kohtaamisongelmien, hälytysajoneuvoliikenteen (Kätilöopiston sairaala) ja 90 asteen mutkien vuoksi.
Tässä vain joitakin syitä sille, miksi Kumpulanlaakson halkaisevassa katuhankkeessa ei ole mitään järkeä.
“NIMBYilyn ja muutosvastarinnan vuoksi kaupunkirakenne hajoaa koko ajan enemmän, kun mihinkään ei saisi rakentaa tai ainakaan lisärakentaa.”
NIMBYily ja muutosvastarinta ovat ihan terveitä ilmiöitä, sellaisia suunnittelijoita on harvassa jotka osaavat tehdä ihmisen kokoista hallittua muutosta, ja syystä tai toisesta heidätkin tahdotaan työntää kunnallisessa päätöksenteossa marginaaliin.
Ehkäpä demokratia ei yksinkertaisesti kykene tuottamaan viihtyisää ympäristöä muuten kuin sattumalta. Jos näin, on pakeneminen jonnekin Nurmijärven metsiin oikeastaan terve demokratiaan kuuluva ilmiö.
Tai sitten selitys on triviaalimpi “joukossa tyhmyys tiivistyy”. Yksittäinen kansalainen tajuaa kyllä häivyttää talonsa metsän siimekseen, mutta joukkona samat ihmiset jyräävät metsän sileäksi parkkikentän tieltä.
Olisiko mahdollisesti niin että ihmisten luottamus kaupunkisuunnitteluun ansaitaan, ja ylenpalttinen NIMBYily on seuraus siitä ettei kaupunkisuunnittelun käytännön toteutukseen (syystäkin) oikein luoteta.
spottu on varmaankin oikeassa, kaupunkisuunnittelun tulokset eivät ole olleet hyviä. Otto-Iivari Meurman oli vuosikymmeniä sitten sitä mieltä, että Suomessa ei enää aikoihin ole osattu kaupunkisuunnittelua, ja oli pitkälti oikeassa. Kyseessä on monen asian summa, ja sitä on vaikea nopeasti korjata. Kaupunkisuunnittelu (yhdyskuntasuunnittelu) on pitkään ollut arkkitehtiopetuksessa väheksytty, suorastaan halveksuttu osa-alue. Poliittisessa päätöksenteossa monet muut asiat menevät edelle ympäristön laadusta. Vanhat suunnittelijat eivät halua siirtää osaamistaan nuoremmille ja nuoremmat ovat niin itseriittoisia etteivät halua ottaa mitään vastaan. Vaikea keksiä, miten tästä edetä…
Glowing ihmetteli, mitä haittaa yhdestä uudesta kadunpätkästä ja vähäisestä liikenteestä olisi Kumpulalle. Ei kai se haitta nyt aivan suunnaton liene, totta. Mutta Harjun tavoin ihmettelen, pitääkö näin hieno ympäristö silpoa noin pienen edun takia. Kyse on esteettisistä näkökannoista. Vähän vastaavasti raivosin viime kunnallisvaalien aikaan Tuomas Rantaselle, miksi kaupungin moottorisahakavereiden pitää muka tulla “hoitamaan” Kumpulan pieniä metsälämpäreitä. Metsiköt olivat parempia ennen näitä innokkaita siistimistoimia. (Ja tämä ei taida olla totaalista NIMBY-hommaa, koska en suinkaan asu aivan vieressä vaan ainoastaan kävelen siitä ohi usein.)
“Nimbyilylle on tyypillistä, että ongelma yritetään sälyttää muiden kaupunginosien kontolle.”
Nimbyily-termiä käytetään joka käänteessä ja väärissä yhteyksissä. Jos alue kantaa jo valmiiksi kortensa kekoon eikä enää halua ottaa vastaan lisärasitteita tai jos ollaan viemässä vciimeistä kävely‑, juoksu- ja virkistäytymisaluetta, olisi toivottavaa, että ei puhuttaisi nimbyilystä.
Arto Tukiaiselle: ‘kaupungin moottorisahakavereiden pitää muka tulla “hoitamaan” ’ kaupungin puita, koska kaupungin puistoja hoitavat metsänhoitajan koulutuksen saaneet ihmiset. Metsätaloudessa puun elinikä on se, kun sen kiivain kasvu on loppunut, ja puusta saadaan mahdollisimman paljon sellua tai lautaa tms. Joskus kävin Roomassa ja siellä oli 500 vuotta vanha puu, ei onnistu ikinä Suomessa.
Glowing ihmetteli, mitä haittaa yhdestä uudesta kadunpätkästä ja vähäisestä liikenteestä olisi Kumpulalle. Ei kai se haitta nyt aivan suunnaton liene, totta. Mutta Harjun tavoin ihmettelen, pitääkö näin hieno ympäristö silpoa noin pienen edun takia. Kyse on esteettisistä näkökannoista.
Täsmälleen näin. Alueella kahdeksan vuotta aikoinaan asuneena otin todella järkyttyneenä vastaan tiedon tästä hankkeesta. Kyseessä on melkeinpä eräs koko pääkaupunkiseudun hienoimmista vanhoista kulttuurimaisemista, jonka keskellä tämä tie on täydellisen epäkongruentti ilmestys, samanlainen yksiselitteinen pohjanoteeraus kuin jokin puutaloalueiden purkaminen tai Makkaratalo aikoinaan. Ja mikäli ihmisten esteettinen taju ei kokonaan ehdi sillä välin kuolla, on todennäköistä, että sitä tullaan ennen pitkää häpeämään ja katumaan kiusaantuneina yhtä voimakkaasti kuin näitäkin.
Ja jos omalla kohdallani joku haluaa esittää jonkin nimbyilyhenkisyysepäilyn, niin voin todeta, että omalle kotikadulleni parinsadan metrin päähän on ensi syksynä tulossa päihdeongelmaisten asuntola sekä palvelutalo moniongelmaisille käytöshäiriöisille, missä tosiseikassa en näe minkäänlaista ongelmaa vaan pidän sitä normaalina järkevänä kaupungin toimintana.
Voi hyvä tavaton. Pitää rakentaa tiiviisti, mutta ei tänne. Ulkoilualueita, hienoja kallioita jne ei saa turmella, mutta on väärin jos ihmiset muuttavat Vanhasen perässä Nurmijärvelle, vaikka ovat Hesassa duunissa. Näitä juttuja varmaan loytyisi vaikka kuinka. Olisiko jo uskottava, että kaupunki on kaupunki ja maaseutu sitten erikseen. Jos jokaista kalliota, metsälöä jne aletaan itkemään, niin ei kyllä mistään tule mitään. Minusta kenenkään ei ole pakko stadissa asua. Jos alkaa ahistaa, niin kyllä aika läheltä tilaa löytyy.
Vähän samalta alkaa kuulostaa, kun ne suuri äänisimmät Vantaan lentomelua itkevät yksilöt, jotka ostettuaan joku aika sitten asunnon niiltä nurkilta, huomaavat lentokoneiden pitävän ääntä. Kenttä on ollut paikallaan kaiketi vuodesta 1952.
Ehkä jonkinlainen periaatteellinen keskustelu tietyistä ajatuksista olisi paikallaan, mutta jatkuva narina joka puun, pensaan jne häviämisestä alkaa tuntua naurettavalta. Aivan erikoisjutut ymmärrän, mutten muuta. Maalle onneksi pääsee, jos haluaa.
On se muuten kumma, kuinka joutuminen oppositioon saattaa muuttaa jonkun ryhmän aatokset täysin myös kunnallisissa asioissa.
Tommi Uschanov:
“Ja mikäli ihmisten esteettinen taju ei kokonaan ehdi sillä välin kuolla, on todennäköistä, että sitä tullaan ennen pitkää häpeämään ja katumaan kiusaantuneina yhtä voimakkaasti kuin näitäkin.”
Kuulin muutama päivä sitten Ruotsin TV:stä (ei-ruotsalainen ohjelma) laittamattoman suomalaisuuden määritelmän, eli 10 % häpeää sitä, mitä 90 % tekee.
Joissakin asioissa on minusta näin, joissakin asioissa, esimerkiksi tanssitaiteessa suomalaisuuden erityisyys kääntyy voitoksi, mutta voi hurja sitä intoa, jolla suomalaisia taajamia ja kaupunkeja on tuhottu.
Omassa taloyhtiössäni pari puunvihajaa karsi kauniita pensaiden oksia sellaisella hurmoksella, että voi vain ihmetellä, mistä loppujen lopuksi oli kyse. Pensaat eivät tällaista hirmukäsittelyä edeollyttäneet hoitotoimenpiteenä.
Kirpaiseekohan kauneus joitakin siinä määrin kovasti, että kaunis pitää tuhota. On aika erikoista, jos katsotaan, että urbaanisuus ja luontoarvot eivät kuulu yhteen. Kyllä ne kuuluvat ja niitä voi yhdistellä erilaisina kombinaatioina riippuen siitä, minkälaisesta alueesta on kyse.
Ei nimbyily tarkoita rakentamisen vastustamista, vaan oman asuinalueen sosiaalisten hankkeiden vastustamista tekaistuin verukkein.
Ei nimbyilyä sanan varsinaisessa merkityksessä ole se, että sanoo suoraan, ettei suurin surminkaan halua kuolaavia kehitysvammaisia mölisemään tai ällöttävän näköisiä kumihuulineekereitä jauhamaan khatia takapihalleen.
Nimbilyä on, että hurskaasti ja maireasti kannatetaan näitä hankkeita muualla, mutta omassa naapurustossa on erinomaisen paljon esteitä tämän sinänsä tarpeellisen ja välttämättömänkin asuntolan/vastaanottokeskuksen tiellä.
Minä muuten vastustan kiivasti jokaisen viheralueen rakentamista Helsigissä. Mustavuoressakaan en ole käynyt viiteen vuoteen. Eli minkään määritelmän mukaan en ole nimby-henkinen.
Helsingin erityisilme ja esteettinen henki on laajoissa luonnonmetsissä ja rakentamattomissa rannoissa. Niiden tuhoamista jälkipolvet tulevat sadattelemaan, ei sitä, että voi voi kun tälläkään kalliolla ei ole viiden tuhannen ihmisen asuinaluetta, kyllä on sääli…
Siinä vasta rakentava ehdotus MIValta.
Jos ei miellytä asua alueella, jossa talot ovat kuin leegopalikat kiinni toisissaan, niin terve menoa. Ei meinaa siis mitään, että alue oli viihtyisä muuttaessa. Kaikki on hyväkysyttävä, mitä ylhäältä päätetään?
Eiköhän asukkailla ole oikeus siihen, että heidän mielipidettään kuunnellaan kaavoitusasioissa. Ei kaupunkia ja maaseutua noin voi asettaa vastakkain, etteivät ulkoilu- ja viheralueet kuuluisi myös kaupunkiin. Tosi yksioikoinen käsitys.
Eihän kenenkään myöskään tarvitse asua viheralueiden kupeessa. Tervemenoa Hakaniemeen! Tokoinrannasta ehkä vielä saa muutaman tontin rakentamiselle, jos ruoho kovasti häiritsee..
Jos Kumpulanlaakso on liian arvokas, ettei bussikatu sinne sovi, miksei tehdä metroa? Tietenkin siksi, että metro maksaa paljon, eikä puistomaalla ole mitään rahallista arvoa, kuten Osmo toisessa yhteydessä totesi. Esimerkiksi New Yorkin Central Parkin läpi kulkee kaksikin katua ja ne on varsin onnistuneesti maisemoitu. Ei taida kelvata malliksi?
Lontoossa hinnoiteltiin vanhat puut niiden kaupunkikuvallisen arvon vuoksi, ja hienojen istutusten sotkemisesta on ollut jo kauan isot sakot. Pitäisi varmaan meilläkin tehdä sama, että päättäjät näkisivät paperilla, että puiston arvo voi olla monta miljoonaa.
Mustavuoren (tai minkä tahansa) säästämistä on perusteltu sillä, että Sipoosta liitetylle alueelle voidaan rakentaa.
Muistetaanpa tämä, kun aletaan ulvoa Sipoolaisten kallioiden ja ryteiköiden puolesta…
“Lontoossa hinnoiteltiin vanhat puut niiden kaupunkikuvallisen arvon vuoksi, ja hienojen istutusten sotkemisesta on ollut jo kauan isot sakot. Pitäisi varmaan meilläkin tehdä sama, että päättäjät näkisivät paperilla, että puiston arvo voi olla monta miljoonaa.”
Tarvittaisiin muutama kaupunkisukupolvi lisää, ennenkuin päättäjät ymmärtävät alkaa hinnoitella puita, istutuksia ja nurmikoita.
Nyt puistot istutuksineen ja puineen taidetaan nähdä kesantomaahan rinnastettavana alueena, joka pitää saada pikimmiten maaseutumaiseen hyötykäyttöön.
KUMPULANLAAKSOSTA
Tämä on vähän sellaista juupas-eipäs ‑kesksutelua.
Kumpulanlaaksoon kaunis kokonaisuus, ja se palvelee muitakin kuin kumpulalaisia.´Hyvä liikenneýhteys 506:lle on tarpeen, mutta vaatiiko se ehdottomasti Kumpulanlaakson katkaisemista? Vaikka kyseessä vain on rajoitettu joukkoliikenne kerran 5 minuutissa, se vie kuitenkin äänimaisemaa (ihmisen kuulo on logartiminen, ja sen vuoksi hiljaisella alueella pienikin ääni kuuluu). Se myös tuo vaaralementin lapsille täysin turvalliselle laajalle alueelle. Miinuksia siis on.
Kumpulahan on kiva asuinalue: ja sen ovat asukkaat sellaiseksi luoneet. 20 vuotta sitten Kumpula oli ränsistynyt ja hyvin paljon epäsosiaalisen väestön asuttamaa. Nyt asunnot myydään tiskin alta tutuille ostajille. J akovaan hintaan.
Marginaalisesta 2–3 minuutin ajansäästöstä ei kannata murehtia: kyllä meidän on opittava, että paikasta toiseen siirtyminen vie aikaa.
Pasilan asemalta Kumpulan kampukselle kulkee jalan 20 minuutissa. Ja se on hyvää ja tarpeellista liikuntaa.
Siis mietitään asia vielä kerran alusta loppuun. Asettaen myös premissit kyseenalaisiksi.
Ode valitteöli, että Mustavuoren ratkaisu vie 2000 ihmisen asunnot.Jós Helsingissä pitäisi rakentaa vuodessa 5000 asuntoa, joten tämä olisi antanut vain 2 kuukautta lisäaikaa.
“Helsingin erityisilme ja esteettinen henki on laajoissa luonnonmetsissä ja rakentamattomissa rannoissa.”
Kyllä ja ei. Niemen keskeisimmät rakentamattomat rannat (Jätkäsaari, Hernesaari, Hanasaari, Kalasatama) ovat topologialtaan umpitylsää täyttömaata vailla minkäänlaisia luonnonarvoja. Jo Laajasalosta löytyy rakentamattomia helmiä (Kruunuvuori, Aittasaari, Repossaari yms jostain Villingistä ja Vartiosaaresta puhumattakaan.
Julkisessa keskustelussa korostetaan mielellään rantojen virkistyskäyttöä ja jätetään tuuliolosuhteet täysin huomiotta. Esimerkiksi Sirpalesaaren, Liuskasaaren, Uunisaaren ja Harakan suojassa oleva Merisatama-Kaivopuisto ‑alue on olosuhteiltaan täysin erilainen kuin vaikkapa Lauttasaarenselälle aukeava Jätkäsaari tai Hernesaari.
Kaupunkisuunnitteluviraston näkemys sen sijaan on:
“Rantapuistojen käsittelyssä meri on erityisen olennainen. Merimaiseman ja luontokokemuksen esilletuominen suunnittelun keinoin on tärkeää. Yksi rantojen määräävistä ominaisuuksista on tuulisuus, josta nauttiminen luontoelämyksenä tulee mahdollistaa.”
Oikeasti ? Onko näillä ihmisillä minkäänlaista käytännön tajua siitä mitä tuulisuus esimerkiksi Hernesaaren kärjessä tarkoittaa ? On kieltämättä oma viehätyksensä puskea vaakasuorassa räntäsateessa vastatuuleen (teen sitä säännöllisesti), mutta että oikein puisto tuulituristeille.. Välimeren maissakin riittää kevyen liikenteen rantabulevardi, siis sellainen oikea kivetty joka nousee kohtisuoraan merestä eikä suomalainen täyttömaa-kivikasaversio.
Helsingin tiivistämisen paikka on juurikin näillä täyttömaarannoilla, jonne kannattaa laajentaa kivikaupunkia samanlaisella otteella ja asukastiheydellä joka on Punavuori-Ullanlinna ‑alueella osoittautunut toimivaksi ja halutuksi. Näin osaltaan vähennetään painetta koskea Helsingin mustavuoriin tai kivinokkiin, tai tiivistää onnistuneet metsäkaupunki-kaupunginosat tunnistamattomiksi.
“Helsingin erityisilme ja esteettinen henki on laajoissa luonnonmetsissä ja rakentamattomissa rannoissa.”
- Jep, Helsingin erityisilme onkin totaalisesti pilattu esim. Krunikassa ja kauppatorin rakennetussa rannassa.
Käviköhän ne tämmöstä vääntöä aikonaan kun Krunikan kallioita räjäyteltiin rakentamisen tieltä? Ja parin komen vuoden aikana puolet Suomessa käytetystä dynamiitistä meni Senaatintorin paikalla olleitten kallioiden poistamiseksi…
Entisenä hernesaarelaisena en ymmärrä tuulisuuden olevan etu kuin pahimpina hellepäivinä. Täyttömaarannat kannattaisi todellakin rakentaa asunnoiksi niin, että rakennusmassat samalla suojaisivat Helsingin niemeä merituulelta.
Kumpulassakin asuneena (ja isäni yhä) laakson katurakennushanke tuntuu järjettömältä. Kummallista toisaalta on myös se, että muutaman kilometrin bussimatka Kumpulasta Meilahden kampukselle kestää yhtä kauan kuin Lohjalta.
Glowing, aika parantaa haavoja, kuten esimerkkiesi kohdalla on tapahtunut. Nyt kuitenkin Helsinki on rakennettu paikoitellen niin täyteen, että olisi viisautta säilyttää viheralueita taskuina, joille kaupunkilaiset pääsisivät helposti ulkoilemaan. Osa näistä taskuista voisi olla yhteydessä toisiinsa viherkäytäviä pitkin.
Spotun pohdinta, että kannattaa etukäteen punnita alueiden käyttöarvoa ulkoilualueina, on järkevää. Jätkäsaaren kaltaisista tuulisista täyttömaa-alueista on vaikeaa saada viihtyisiä viheralueita. Siksi sinne on mielekästä rakentaa, jos rakentaa pitää. (Tosin hieman asettaisin kyseenalaiseksi pääkaupunkiseudun jatkuvan kasvun mielekkyyden. Jossain vaiheessa kasvun haitat alkavat olla hyötyjä suurempia: ruuhkat ja melu lisääntyvät ja viihtyvyys heikkenee jne.)
t. entinen krunikkalainen
Ushanov kirjoitti: “Kyseessä on melkeinpä eräs koko pääkaupunkiseudun hienoimmista vanhoista kulttuurimaisemista, jonka keskellä tämä tie on täydellisen epäkongruentti ilmestys, samanlainen yksiselitteinen pohjanoteeraus kuin jokin puutaloalueiden purkaminen tai Makkaratalo aikoinaan.”
Varmaan riippuu siitä millainen tie tehdään, sen samaisen laakson läpi kulkee ihan autotien levyisiä kevyen liikenteen väyliä ja yksi kappale tavarajunaratoja, ja ne ovat osa sitä kulttuurimaisemaa (tarkoittaako tuo muuten tässä yhteydessä jotain muuta kuin sopusuhtaista?) Elina Moision blogissa aiheesta Janne Peltola totesi mielestäni sen olennaisen, eli kyse on siitä miten tehdään väyliä:
“Nykyistä väylärakentamista nimittäin mielestäni vaivaa ns. betonibrutalismi ja ylirakentaminen… Pietari Kalmin kadusta taas sanoisin, että siinä voisi harrastaa 1‑kaistaisten osuuksien luovaa käyttöä ja ainakin Lemminkäiseltä saa vihreää asvalttia…” http://elinam.vuodatus.net/blog/1779929
En tiedä tuosta vihreästä asvaltista, mutta olen täsmälleen samaa mieltä että muuten maan rakoon nuijittu betonibrutalismi elää ja voi hyvin liikennerakentamisessa. Minusta se kertoo suhtautumisestamme liikenteeseen, se on aina rumaa ja meluisaa, pitää kätkeä tunneliin tai metsäkaistaleen taakse.
Ja jostain syystä mittakaava liikennerakentamisessa on posketon. Suomalainen kaksikaistainen katu on jokseenkin saman levyinen kuin nelikaistainen katu muualla keski-euroopassa. Joillekin pikkuasemille tehdään keskilaiturit, alikulut josta mahtuu ajamaan rekalla, jne. kun pelkkä katettu seisake ja vaikka puomillinen tasoristeys riittäisi. Jos hyväksyttäisiin se että autoilija joutuu ehkä vaihtamaan neloselle, niin tasoliittymien pituudesta voisi napsaista puolet pois. Ja metro on luku sinänsä tässä sarjassa. Tämä tulee myös hyvin kalliiksi.
Kummallista toisaalta on myös se, että muutaman kilometrin bussimatka Kumpulasta Meilahden kampukselle kestää yhtä kauan kuin Lohjalta.
70T vie Kumpulasta oopperalle alle 20 minuutissa ja sieltä taas kaikki pohjoiseen Mannerheimintietä menevä vie Meilahteen, en oikein usko että hitaammin kuin Lohjalta. Tämä on tietysti hieman paradoksaalinen seikka, kun se 506 on kerran olemassa…
On hienoa, että puistojen tuhoamisen ja väheksymisen vuosikymmenten jälkeen tuuli on kääntynyt. Niissä maissa, joissa puistoja on rakennettu, on tosin tällä välin tultu siihen päätelmään, että on parasta rakentaa aktiivisesti käytettyjä (pienehköjä t.s. käyttäjämäärän mukaan mitoitettuja) puistoja, jotka on hyvin hoidettu.
Tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä olevien puistojen tulisi olla tehokkaasti toteutettuja ja hyvin hoidettuja. On valitettavan epärealistista, että voitaisiin rakentaa suuria puistoja, joiden hoitoon riittäisi rahaa, kun ei rahaa riitä välttämättömiin palveluihinkaan.
Yleisesti ottaen Helsingin kantakaupungissakin tuntuu yleensä olevan varsin autiota, jos ei autoja oteta lukuun. Lisää ihmisiä (asuntoja), vähemmän autoja!
“Glowing, aika parantaa haavoja, kuten esimerkkiesi kohdalla on tapahtunut.”
— esimerkkini olivat siis Krunikka ja kauppatori.
…rupisia haavoja Helsingissä???
No, meillä on ilmeisesti erilainen näkemys Stadin arvoista.
Soininvaara kirjoittaa, että viime valtuustokaudella demarit ajoivat raivokkasti Mustavuoren rakentamista. Se ei pidä paikkaansa. Krittisyyttä valtuustoryhmässä oli hyvin paljon ja ryhmän enemmistö antoi evästyksen viime vuoden helmikuussa kaupunkisuunnittelulautakunnan demarijäsenille, että asiaa pitää lykätä kuinnes lähialueiden ja Sipoolta liitettyjen alueiden maankaytöstä on jonkinmoisia suuntaviivoja. Tätä toivetta lautakuntaryhmä ei toteuttanut, mutta ehdotti kuitenkin palautusta ja alueen rajausta pienemmäksi, mikä sitten tulikin lautakunnan päätökseksi.
Viime valtuustokaudella Mustavuori merkittiin yleiskaavaan asuntorakentamiseen. Neuvotteluissa kokoomus ja demarit ajoivat innokkaasti rakentamista ja vihreät ja vasemmistoliitto vastustivat.
IVa kirjoitti 28.2.2009 kello 1:11
”Olisiko jo uskottava, että kaupunki on kaupunki ja maaseutu sitten erikseen. Jos jokaista kalliota, metsälöä jne aletaan itkemään, niin ei kyllä mistään tule mitään. Minusta kenenkään ei ole pakko stadissa asua. Jos alkaa ahistaa, niin kyllä aika läheltä tilaa löytyy.”
Mistä tulikin mieleen, että samalla kun Helsinkiä on paisutettu mm. eko-arvoihin nojaten, on unohtunut selvittää, miten kaupunkirakenne vaikuttaa ihmisten tarpeeseen esim. viikonloppuisin lähteä kaupungista ulos, sellaiseen luontoon, jota kaupungissa ei enää ole? Voiko siis mm. liikkumistarpeen vähentämistä tavoitteleva kaupungin tiivistäminen itse asiassa johtaakin liikkumisen lisääntymiseen, kun pitää lähteä kauas löytääkseen luontoa, jota ei enää lähellä ole?
Elina kirjoitti 28.2.2009 kello 8:57
”Minä muuten vastustan kiivasti jokaisen viheralueen rakentamista Helsigissä. Mustavuoressakaan en ole käynyt viiteen vuoteen. Eli minkään määritelmän mukaan en ole nimby-henkinen.”
Näin. En minäkään asu Mustavuoren, Kumpulanlaakson enkä Kivinokan naapurissa. Pidän niitä ja monia muita kuitenkin arvokkaina, oman kaupunkini osina, joita en halua tärveltävän. Tai sitten koko Helsinki on se my backyard.
Nämä suojelukysymykset keskittyvät aivan liikaa vain kaupunginosayhdistysten ympärille. Helsinkiin tarvitaan jonkinlainen kaupunginsuojeluyhdistys, joka alueesta riippumatta, voi välittää kaupunkilaisten terveiset päättäjille, ja tarjota riittävän vahvan vastavoiman Helsingin kaupunkisuunnittelulle. Tämän ketjun viesteistä olen aistivinani yhä laajenevaa kyllästymistä kaupunkisuunnittelun jyräpolitiikkaan.
Joku mainitsi täällä yvan. Mielestäni joku iso rakennushanke pitäisi ihan esimerkin vuoksi yvata kattaen perusteellisesti myös rakentamisen ympäristökuormituksen. Tulokset saattaisivat yllättää. Rakentaminen on kaikkea muuta muin ympäristöystävällistä toimintaa.
Kommenttikysymyksiä:
1 Onko olemassa jokin normi siitä, paljonko yhtä alueen helsinkiläistä kohden pitäisi olla puistoaluetta kullakin alueella? Ai, että itäiseen kantakaupunkiin pitäisi saada lisää puistotilaa, näkisikin.
2 Jos alueen puistojen tilasta vie suurimman osan kesästä joku puistotapahtuma, joka tuo paljon ihmisiä paikalle, huomioidaanko asiaa. Esimerkiksi Huvilateltta rakennusvaiheineen vie Tokoinrannan puistosta puolet kesästä, rakentaminen alkaa heinäkuun alussa ja teltta puretaan syyskuussa. Entä huomioidaanko sitä, että joistakin tapahtumista irtoaa niin paljon ääntä, että kokemus vuodesta toiseen toistuessaan alkaa olla tosi rasittava (tuskafestarit).
3 Kommenttiin teiden käyttämisestä puistossa: jos on vähän tilaa, ei ole mahdollista käyttää teitä, on pakko sukkuloida siellä, mihin sattuu mahtumaan.
4 Merenrantojen virkistyskäyttö: ei kovin tuuliselle rannalle pitäisi rakentaa. Kahta merenrantamökkiä käyttäneenä tiedän kokemuksesta, että rakenteet meren äärellä ovat kovilla. Miten mahdollisten talojen rakenteet mahtaisivat kestää tuulia ja sään vaihteluita. Tuulinen niemi on merielämään tottuneelle parasta, mitä tietää.
5 TV:ssä on tullut tiedeohjelma toisensa jälkeen, jossa on suositeltu rantojen jättämistä rakentamatta. Rantarakentamisesta on paljon huonoja kokemuksia maailmalla. Jos rantaa pengerretään, mahdolliset tulvat siirtyvät muualle.
6 Oulussa on tehty väitöskirja, jossa suositellaan koko Suomea varautumaan merenpinnan nousuun ja lisääntyviin tulviin. Eikö rannat pitäisi jättää jonkinlaisiksi venttiileiksi, jotka tasaavat mahdollisia tulvavaikutuksia. Puistoalueen joutuminen merenpinnan alle on pienempi katastrofi kuin se, että talot kastuvat.
7 Se, että alue on liian hektinen kuten on Kaisaniemi-Eläintarhanlahti ‑alue, ajaa ihmisiä pois Helsingistä jo nyt. Nimenomaan nuoret ja jaksavat parit ovat kokemukseni mukaan häipyneet Nurmijärvelle (Tapiola, muu Espoo, Porvoo). Paljonko yhden hyvätuloisen pariskunnan, joka ei juuri tarvitse terveyspalveluja, muutto mahtaa maksaa Helsingille verotuloina.
8 Ekologisuudesta: Jos lähipuistot ovat kovin kansoitettuja, asukkaat pakotetaan pois kodeistaan, vaikka muuten kaupunkikesästä pitäisikin (omakin kokemus), eli epäviihtyisä kaupunki, jossa ei ole vihreyttä riittävästi tai alue on muutoin rakennettu oudoksi (asuntolaivat Kaisaniemeen), tullee loppupeleissä maksamaan Helsingille maltaita suorina ja välillisinä kuluina.
9 Kaupunginsuunnitteluvirastosta arkkitehti Kajsa Lybeck totesi Helsingin Uutisissa, että kyllä asukkaat tottuvat… (=ALISTUVAT) aikaa myöden. Onpa aikamoinen lähtökohta palvella helsinkiläisiä. Ihmistieteisiin perehtyminen ei olisi pahasta.
10 Miten suuri vaikutusvalta kaupunginsuunnitteluvirastolla on siihen, mitä Helsingissä tehdään? Kun monet valtuutetut ovat kovin nuoria ja uusia, onko heillä sananvaltaa kaupunginsuunnitteluviraston hankkeissa vai ovatko he enemmänkin leimasimia.
11 Miten suuria hankkeita voidaan päättää viranomaispäätöksellä ohi valtuutettujen? Kuka mahtaa päättää, kuka päättää?
Kannattaa lukea Kafkan romaani “Linna”, kirja kuvaa hyvin monien helsinkiläisten tuntoja.
“Joku mainitsi täällä yvan. Mielestäni joku iso rakennushanke pitäisi ihan esimerkin vuoksi yvata kattaen perusteellisesti”
Jokainen suojeluhanke pitäisi yvata, jotta selviäisi mitkä niiden ympäristövaikutukset ovat kun rakentaminen sijoittuu suojelun johdosta mahdollisesti etäämmälle ja ekologisesti epätarkoituksenmukaisiin paikkoihin.
Nythän suojelua pidetään pääsääntöisesti vain hyvänä ja ekologisena ratkaisuna ilman todellisten vaikutusten arviointia.
Väitän, että Helsingin tiivis ja ryteiköistä vapaa kantakaupunki on ehdottomasti ekotehokkain ja ekologian kannalta paras rakennettu paikka.
Kaj Luukko kirjoitti:
“Helsinkiin tarvitaan jonkinlainen kaupunginsuojeluyhdistys, joka alueesta riippumatta, voi välittää kaupunkilaisten terveiset päättäjille, ja tarjota riittävän vahvan vastavoiman Helsingin kaupunkisuunnittelulle.”
Itse ihmettelen Uudenmaan ympäristökeskuksen passiista roolia Kumpulanlaakso-asiassa. Ympäristökeskus sanoo nettisivuillaan esimerkiksi, että se “pyrkii osaltaan vaalimaan rakennusperintöä ja kulttuuriympäristöä kaavaohjauksen ja rakennussuojelulain keinoin.” Kumpulanlaakson kohdalla ollaan kuitenkin soveltamassa 25 vuotta vanhaa tarkistamatonta asemakaavaa, eikä ympäristökeskus ole tehnyt mitään esimerkiksi patistaakseen kaupunkia asemakaavan ajanmukaistamiseen, puhumattakaan siitä, että ympäristökeskus olisi käyttänyt rakennussuojelulakia Kumpulan kartanon ympäristön suojelemiseen.
Viime valtuustokaudella Mustavuorta ei merkitty yleiskaavaan asuntoalueeksi, kuten Soininvaara kirjoittaa. Yleiskaava valmistui ja hyväksyttiin jo sitä edellisellä valtuustokaudella 2003. Yleiskaavan lautakunta- tai kaupunginvaltuustokäsittelyn pöytäkirjoissa ei näy, että vihreät olisivat tehneet minkäänlaisia poikkeavia ehdotuksia Mustavuoresta.
Joo, se oli edellisellä valtuustokaudella.
Ei kannata kovin paljon kiistellä siitä, kuka oli mitä mieltä aiemmin. Olen ilahtunut, että demarit ovat nyt liittyneet Mustavuoren rakentamisen vastustajiin. Hän tietää kuitenkin yhtä hyvin kuin minäkin, että yleiskaavasta käytiin puolueiden välillä tiukat neuvottelut ja näissä neuvotteluissa kokoomus ja demarit ajoivat Mustavuoren rakentamista ja vihreät vastustivat. Yleiskaavasta tehtiin kokonaissopu, jossa jokainen sai ja menetti jotain, eivätkä sovussa mukana olleet tietenkään äänestyttäneet paketista.
Mielenkiintoista, että täällä niskat notkeina kiitetään ja kumarretaan, kun Vihreät päättävät puoltaa merkittävän viheralueen säilyttämistä
Mielestäni asian pitäisi olla itsestäänselvyys.
Tiivis kantakaupunki on kiistämättömästi Helsingin ydin sekä myös ekologisesti ja kansantaloudellisesti fiksu. Ja kaikkien helsinkiläisten silmäterä.
Kantakaupunkimainen suunnittelu ei vaan toimi esikaupungeissa, jotka alkavat heti Vallilan ja Taka-Töölön jälkeen. Viimeistenkin ulkoilualueiden rakentaminen ja väljiksi aikoinaan suunniteltujen lähiöiden “järkevä tiivistäminen” ei tee esikaupunkialueista silti kantakaupunkia. Tie on väärä.
Kaupungin keskustassa on omat houkuttimensa palveluineen ym. aktiviteetteineen, mutta monien lähiöiden viehätyksenä on toistaiseksi ollut luonnonläheisyys yhdistettynä hyviin liikenneyhteyksiin keskustasta. Näin ainakin Helsingissä.
Jos nyt näitä vanhoille ja uusillekin asukkaille tärkeiksi muodostuneita paikkoja ollaan puolihuolimattomasti tuhoamassa, niin muuttoliike ympäristökuntiin kasvaa entisestään. Kaavoittajalle joutomaana kartalla tai pusikkona maisemassa näkyvä paikka kun on usein itse asukkaille keskeinen osa heidän Helsinkiään.
Lähes luonnontilainen metsä on paradoksaalisesti erottamaton osa kaupunkia suurimmalle osalle nykyhelsinkiläisiä. Kaupunkisuunnittelijoiden ja monien poliitikkojen on tätä usein hankala ymmärtää. Heidän kaupunkiutopiansa kun koostuu valitettavan usein ylisuunnitelluista ja kliinisistä rakennetuista alueista, joiden välissä on pieniä rakennettuja puistoja.
Helsingissä asuessa sienestettiin Keskuspuistossa ja Pihlajasaaressa.
Ei missään järjestyksessä:
- Suhtaudun suopeasti viheralueisiin, niiden suojeluun, jne. mutta joka ikinen ei pusikko ei voi määritelmällisesti olla poikkeuksellisen arvokas luontokohde. Täsmälleen samasta syystä kuin kaikki lapset ei voi olla keskimääräistä lahjakkaampia.
- Käsitys että alueen väestötiheys ja viihtyvyys/arvostus on käänteisessä suhteessa toisiinsa on yleinen, ja sitä ei tue mikään tosiasia. Helsingin ankeimmat lähiöt, Jakomäki, Myllypuro, jne. ovat erittäin väljästi rakennettuja. Paremmassa maineessa olevat, Tapanila, Munkkiniemi, jne. taas ovat tiiviitä. Mitään korrelaatiota esim. asuntohintoihin, jotka nyt kuitenkin on ainoa konkreettinen arvon mittari, on myös vaikea löytää.
- Ylipäänsä, pakoa Nurmijärvelle jossa on saman verran asukkaita kuin yhdessä isossa lähiössä, on kohteliaasti sanottuna rankasti liioiteltu.
- Ajatus että tiivistäminen tuottaa nettona enemmän liikennettä, koska ihmiset joutuvat hakemaan “luontoa” jostain kauempaa on yksinkertaisesti absurdi. Hajautunut kaupunkirakenne tuottaa liikennettä joka päivä, jos siitä seuraa että erämaata pitää mennä hakemaan Nuuksioon, niin sinne tuskin mennään päivittäin.
Joskus itsekin huomaa katsovansa kaupunkia eri rooleissa. Vanhempana näkee leikkipuistot positiivisessa valossa; esteetikkona leikkipuistot tai koirapuistot panssariverkkoaitoineen ja sorakenttineen pilaavat kauniit puistot; autoilijalle kadun varret ovat potentiaalisia parkkipaikkoja; kävelijälle autot ovat häiriötekijä ja kaupunkitilan valtaaja. Samoin metsät voivat yhdelle näyttää ryteiköltä ja joutomaalta, kun taas toiselle kaupungin keuhkoilta ja kutsuvalta retkeilymaastolta. Kaupungissa vain on niin paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia rooleja, että yhtä totuutta ei löydy. Konsensus tai kompromissi taas ei ole kovin myyvä juttu. Aika paha dilemma.
“Yleiskaavasta tehtiin kokonaissopu, jossa jokainen sai ja menetti jotain”
- ja Viheät saivat jotain sopiessaan, että Mustavuori rakennetaan. Nyt sitten jälkikäteen tuosta livettiin eli ei menetetty mitään vaan otettiin kaikki…
luottamusta herättävää toimintaa.
Kantakaupunkimainen suunnittelu ei vaan toimi esikaupungeissa, jotka alkavat heti Vallilan ja Taka-Töölön jälkeen. Viimeistenkin ulkoilualueiden rakentaminen ja väljiksi aikoinaan suunniteltujen lähiöiden “järkevä tiivistäminen” ei tee esikaupunkialueista silti kantakaupunkia. Tie on väärä.
Lähiöitä on erilaisia. Munkkiniemi esimerkiksi on rakennettu keskeisiltä osiltaan kantakaupungin tehokkuuslukujen mukaan. Se on tuonut alueelle monia kantakaupunkimaisia etuja, mutta on sen hintana toki puistojen vähäisyys itse kaupunkirakenteessa. Alueen ulkopuolella sen sijaan on paljonkin vihreätä. Tämä Munkkiniemen tiivis rakentaminen ei ole suistanut aluetta slummiutumisen noidankehään. Jostain syystä muita lähiöitä ei ole osattu kaavoittaa kaupunkimaisesti, vaan ne vaikuttavat asuntojen (ja ennen kaikkea autojen) varastointialueilta.
Jösses!
Munkkiniemi ei ole lähiö. Vai oletko Osmo elänyt lähiölapsuuden? Lähiön kreivi?
Munkin seutu on esikaupunkialuetta erotuksena kantakaupungista.
Jakomäki ja Myllypuro eivät ole epäsuosittuja asuinpaikkoja väljän rakentamisen ja lunnonläheisyytensä takia, vaan kelvottoman rakennuskannan ja kaupungin vuokratalojen vuoksi.
Slummi syntyy muusta kuin puustosta ja puistoista. Kukin voi tykönään miettiä mistä se syntyy, mutta ei totisesti avarista pihoista.
Jokainen pusikko voi olla arvokas juuri siitä syystä, josta oma lapsikin on arvokas Tpyyluoman lapsiallegoriaa mukaellen. Se on omalle hyvinvoinnille tärkeä asia. Ei sen tarvitse olla kaupungin paras pusikko.
Munkkiniemen jälkeen, suurempia lähiöitä rakennettaessa suunniteltiin talot sen mukaan, millaisia elementtejä grynderillä oli varastossa ja miten saatiin tehokkaimmin nosturirata rakennettua elementtien pinoamista varten.
Miksi Munkkiniemi ei olisi lähiö? Siksi, että se on suunniteltu hyvin? Niinpä lähiöitä ei voi suunnitella hyvin, koska jos näin tehtäisiin, se ei olisi enää lähiö?
Munkkiniemi on liitosalueelle rakennettu, kuten lähiöt yleensä ovat.
Miksi lähiötä ei voisi suunnitella Munkkiniemeksi?
“Helsingin ankeimmat lähiöt, Jakomäki, Myllypuro, jne. ovat erittäin väljästi rakennettuja. Paremmassa maineessa olevat, Tapanila, Munkkiniemi, jne. taas ovat tiiviitä.”
Näin. Osmolla oli aiheesta joskus paljonpuhuvia valokuvia. Myös mm. Kruununhaka on asukastiheydeltään yksi Euroopan tiiviimmistä, ja kuitenkin viihtyisä ja arvostettu. Tiivis yhdyskuntarakentaminen on myönteinen asia kun se hyvin tehdään, mutta tämä ei sovi argumentiksi kulttuurimaisemien tai retkeilykohteiden pilaamiseen. Niitä ei Helsingissä liikaa ole.
Se ei ole lähiö, koska se ei ole! Miksi Meilahti ei ole mielestäsi lähiö? Kaikkihan aikanaan on rakennettu “liitosalueille”.
Lähiöt ovat grynderien kulta-aikana syntyneitä elementein rakennettuja saarekkeita 60–70 ‑luvulla.
Termit haltuun Osmo!
Munkkiniemen viihtyisyyden takaavat isot ranta-alueelle rakennetut miljoonalukaalit. Tämä porukka pitää hintatason peruskerrostaloissakin sen verran korkeana, että epämääräinen aines on loistaa poissaolollaan. Kaupungin vuokrataloja alueella ei ole eikä tule.
Mitään sen kummemmin nerokasta en näe Munkkinimen kaavassa.
Elina, jos sanotaan, että alueet on hyviä siksi että siellä asuu hyvätuloisia niin tässä on syy ja seuraus väärinpäin. Hyvin suunnitellut, kauniit ja toimivat alueet ovat haluttuja, köyhillä ei ole varaa valita. Ei joku Tapanila, Puu-Käpylä, Toukola, jne. ole alunperin mitään rikkaiden kaupunginosia.
Ja en ollenkaan epäile etteikö pusikko voi olla paikallisesti tärkeä ja rakas, minua vaan nyppii se tapa mille noiden suojelua lähes aina perustellaan eli “poikkeukselliset luontoarvot”. Tällainen syö luonnonsuojelun uskottavuutta, onko se niin vaikeaa sanoa että samanlainen männikkö tämä on kuin muutkin, mutta se on meille tärkeä? Sitten voidaan keskustella siitä kuinka tärkeä, haluavatko alueen asukkaat esim. lähipalveluita jos se edellyttää lisärakentamista?
“Munkkiniemen jälkeen, suurempia lähiöitä rakennettaessa suunniteltiin talot sen mukaan, millaisia elementtejä grynderillä oli varastossa ja miten saatiin tehokkaimmin nosturirata rakennettua elementtien pinoamista varten.”
Tämä kertoo aika paljon 60- ja 70-luvulla rakennettujen lähiöiden arvostuksesta. Onneksi näiden joukosta löytyy onnistuneita alueitakin.
60- ja 70-luvun lähiöistä selvästi parhaita ovat 60-luvulla rakennetut Pihlajamäki ja Keski-Vuosaari. Ne onkin merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi alueiksi yhtenäisenä säilyneen ja aikakautta hyvin edustavan ympäristön vuoksi.
Kaupunkisuunnitteluvirasto on laatimassa Keski-Vuosaarelle rakennetun ympäristön suojelu- ja kehittämisperiaatteita. Pihlajamäelle tämä on jo tehty. Keski-Vuosaaren kortteleita suunnittelivat mm. nimekkäät arkkitehdit Viljo Revell ja Heikki Cástren.
Pihlajamäen ongelma on suurehko vuokra-asuntojen määrä. Keski-Vuosaaressa on taas pääosin omistusasuntoja. Ongelma on vain syrjäinen sijainti. Tosin ei ehkä enään, kun kaupunki kasvaa itäänpäin. Helsingin maantieteellinen keskipiste itä-länsisuunnassa taitaa olla nykyisin Itäkeskuksen tietämillä :).
Lähiöt ovat grynderien kulta-aikana syntyneitä elementein rakennettuja saarekkeita 60–70 ‑luvulla.
Termit haltuun Osmo!
Lähiö-sanan vakiinnutti suomen kieleen Otto-Iivari Meurmanin teos Asemakaavaoppi vuodelta 1947, ja sen ilmestymisen aikoihin kaavoitettiin Herttoniemeen pääkaupunkiseudun ensimmäinen lähiö, jonka rakentaminen alkoi heti. Herttoniemi on niin yksiselitteisesti lähiö kuin mikään voi olla, ja myös aikalaiset pitivät sitä lähiönä. Vaikka täällä on kaksi kartanoa, Munkkiniemessä vain yksi. Aravajärjestelmä, jonka tarkoituksena oli nimenomaan lähiörakentamisen edistäminen, perustettiin 1949.
Tultaessa 60-luvun alkuun, mistä sinun väitteesi mukaan koko lähiöiden historia muka vasta alkaa, oli Itä-Helsinki rakennettu jo täyteen lähiötä Herttoniemestä monta kilometriä itään. Vuonna 1960 rakentamisessa edettiin jo Puotilassa nykyisen Itäkeskuksen itäpuolella.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan lähiö on ‘taajaman osa, jolla on oma liikekeskuksensa tärkeimpine palveluineen’. Vaikka vanhan Munkkiniemen kaupunkirakenne syntyikin pääasiassa toisenlaisten yhteiskunnallis-taloudellisten prosessien tuloksena kuin tyypilliset lähiöt, niin muu Munkkiniemi on kyllä hyvin esimerkillistä lähiötä 50-luvulta (Munkkivuori) ja 60-luvulta (Niemenmäki). Kyllä Munkkivuoren ostoskeskus palvelee varsin selkeästi myös vanhan Munkkiniemen asukkaita — eivät kaikki siellä ole leskirouvia jotka käyvät nelosella Stockalla tekemässä ostoksensa.
Lähiöksi ei kyllä noin yleensä mielletä alueita, joille pääsee raitiovaunulla ja jotka liittyvät suht saumattomasti kantakaupunkiin. Minä kutsuisin niitä mieluummin kaupunginosiksi. Onko muuten Sörkka lähiö, jos lähiö määritellään taajaman osaksi, jolla on oma liikekeskuksensa?
Erotan nyt Munkkiniemen ja Munkkivuoren toisistaan, vaikka Munkkivuori jossain poliisipiirijaottelussa lasketaankin Munkkiniemeen. Alueet ovat aivan erityyppiset rakennuskannaltaan. Siksi erottelu on tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista.
Munkkiniemi on rakennettu pääosin 1930-luvulla ja se on tasan yhtä vähän lähiö kuin Töölö. Munkkivuori on rakennettu 50–60 ‑lukujen taitteessa.
Olet Tommi oikeassa, että grynderien kulta-aika alkoi jo 50-luvulla. Siinä oli minulla epätarkkuutta. Lähiöitä piti rakentaa jo silloin räjähdysmäisen kaupungistumisen vuoksi.
Herttoniemi, Niemenmäki ja Munkkivuori ovat ns. vanhoja lähiöitä, jotka minä luokittelisin nykyään esikaupunkialueiksi tai vain kaupunginosiksi kantakaupungin kupeessa. Ei kukaan munkkivuorelainen koe asuvansa lähiössä, ei taatusti lauttasaarelainenkaan. On Haagakin ollut kauppala, vaan ei enää ole. Niin se aika muuttaa asioita.
Osmoseni ja Tommiseni.…
En kyllä ymmärrä Elinan logiikkaa. Jos sanoin, että perinteisen lähiön tavoin rakennettuja alueita pitäisi rakentaa enemmän sillä tavalla kuin Munkkiniemi on rakennettu, ei tätä ajatusta voi kumota kumota sillä, että se ei olisi silloin lähiö. Munkkiniemi sijaitsee kuten lähiö sijaitsee ja on ensimmäisiä Meurmannin oppien mukaan rakennettuja lähiöitä, Meilahtea ja Ruskeasuota, kauempana. Ja onhan siinä välissä vielä Pikku Huopalahti erottamassa Munkkiniemen kantakaupungista, ja Pikku Huopalahti nyt ainakin on lähiö.
Ajatus, että Meurmannin esittämä lähiö voisi olla vain betonibrutalismiin liittyvä, ei tunnu uskottavalta, koska hän esitti ajatuksensa kirjassa 1947, jolloin betonielementeistä ei tiedetty mitään.
Edelleen ajatus, että ratikkalinjan vetäminen lähiöön lopettaisin sen olemasta lähiö on vähän vaikera ymmärtää. Jokseenkin kaikkiin Amsterdamin lähiöihin pääsee ratikalla. Miksi Arabianranta ei olisi lähiö?
Pääosa Munkkiniemestä on rakennettu vuoden 1950 jälkeen ja 1950-luvulla melkein kokonaan arava-tuotantona.
“Miksi Arabianranta ei olisi lähiö?”
Samasta syystä kuin Sörkka? Eli että ihmiset eivät koe, että alue on lähiö. Lähiö on käsitteenä vähän monipuolisempi kuin pelkkä: alue, jolle on rakennettu 40-luvun jälkeen asuintaloja ja kauppakeskus.
Tosin en kyllä ymmärrä mitä ihmeen väliä tällä termillä nyt tässä on, kun kaikki kuitenkin tietää mistä puhutaan. (Eli että kaikki tietävät, mitä Munkkiniemellä tarkoitetaan riippumatta siitä luokitellaanko se lähiöksi vai ei.)
Artturi,
No, ei oikeastaan olekaan mitään väliä. Mä jäin jankuttaan siitä, sori!
Lähiö terminä on vähän ongelmallinen, kun siihen liitetään niin paljon negatiivisiä mielikuvia. Esikaupungin omakotitaloalueita ei kutsuta lähiöiksi, mutta kerrostaloalueita kylläkin vrt. Vartiokylä ja Kontula.
Lähiö on paikka, jossa vain nukutaan. Kaupunginosassa on myös yritystoimintaa ja työpaikkoja. Mielestäni liikenneyhteydet eivät tätä yksin määrää. Täten voisi sanoa Herttoniemen olevan kaupunginosa, kun taas Pikku Huopalahti on lähiö. Ei Laajasalo lähiöstä kaupunginosaksi muutu, vaikka tulevaisuudessa sinne pääseekin ratikalla.
Lipponen sanoi: “Kantakaupunkimainen suunnittelu ei vaan toimi esikaupungeissa, jotka alkavat heti Vallilan ja Taka-Töölön jälkeen. Viimeistenkin ulkoilualueiden rakentaminen ja väljiksi aikoinaan suunniteltujen lähiöiden “järkevä tiivistäminen” ei tee esikaupunkialueista silti kantakaupunkia. Tie on väärä.
Kaupungin keskustassa on omat houkuttimensa palveluineen ym. aktiviteetteineen, mutta monien lähiöiden viehätyksenä on toistaiseksi ollut luonnonläheisyys yhdistettynä hyviin liikenneyhteyksiin keskustasta. Näin ainakin Helsingissä.
Kaavoittajalle joutomaana kartalla tai pusikkona maisemassa näkyvä paikka kun on usein itse asukkaille keskeinen osa heidän Helsinkiään.”
Näissä arvioissa on minusta paljonkin järkeä. Helsinki on kiva kaupunki osittain siksi, että täällä on pusikkoa ja rantaviivaa, joita ei sen kummemmin hoideta. Kaikkien mielestä puisto ei ole sitä parasta kaupunkiluontoa. Ns. pusikossa ei tarvitse olla mitään erityisiä luontoarvoja, se voi silti olla asukkaille läheinen.
Arto Tukiainen: “Helsinki on kiva kaupunki osittain siksi, että täällä on pusikkoa ja rantaviivaa, joita ei sen kummemmin hoideta. Kaikkien mielestä puisto ei ole sitä parasta kaupunkiluontoa. Ns. pusikossa ei tarvitse olla mitään erityisiä luontoarvoja, se voi silti olla asukkaille läheinen.”
Juuri noin, sydän syrjällään seurailee kaatuneita puita ns. pusikossa. Niiden olettaa kuhisevan elämää, mutta jostakin syystä ne tuntuvat häiritsevän puisto-osastoa.
Hieman villin oloinen ratakaistale voi edustaa viranomaisen kontrollin ulottumattomissa olevaa tilaa.
Jääkö kaupungilla energiaa hoitaa vanhat alueensa, kun koko ajan katse tuntuu olevan suuntautunut uusiin rakentamattomiin alueisiin.
Nyt on käynyt ilmi, että kantakaupungin lapset hoidetaan ahtaissa tiloissa. Miten näiden lasten muiden oleskelutilojen laita mahtaa olla. Pihathan ovat usein autojen käytössä ja puistoja kansoitetaan lisääntyvässä määrin ravintolapalveluilla.
Lapset elävöittävät kantakaupunkia aidommin kuin keinotekoiset elävöittämismuodot. Rosso on kehittänyt kivoja lapsinurkkauksia ruokapaikkoihinsa.
Kun täälläkin on tuosta Kumpulan joukkoliikennekadusta puhuttu, niin laitetaan nyt tännekin… Ratikkamiehet ehdottovat linjaa 5 välille Pasila — Arabia, reitti Mäkelänkatu — Sturenkatu — Hämeentie. Ei vaadi mitään rakentamista.
Olen väittänyt tuota reittiä turhaan hitaaksi, mutta pakko se on uskoa kun sanovat olevan yhdeksän minuuttia 506:sta nopeampi välillä Pasila — Kumpula, kun kaverit on kerran sen kellottanut. Kiitettävää kansalaisaktivismia vuokrata ratikka tuota varten…
Juttu päivän Helsingin Uutisissa, kts. myös esim. http://jlf.fi/f17/3471-kampusratikka/#post64585