Miten kunta tilaa sairaanhoitoa?

12 vastausta artikkeliin “Miten kunta tilaa sairaanhoitoa?”

1. “Kos­ka on äärim­mäisen tärkeä kysymys, kuin­ka paljon ter­vey­den­huoltoon panos­te­taan, päätök­sen tulisi tapah­tua sel­l­aises­sa elimessä, johon äänestäät voivat vaikuttaa…”

   Oikein.

   “…Siis kun­nan tasolla.”

   Väärin.

   Suo­ma­lainen kun­ta (pl. Helsin­ki) on aivan liian pieni yksikkö arpo­maan julkisen ter­vey­den­huol­lon kat­tavu­ut­ta. Sadat elleivät tuhan­net val­tu­ute­tut vuorotellen neliöivät ja pyöristävät pyörää enem­män tai vähem­män tapausko­htais­es­ti, aina uudelleen ja uudelleen. Tänä vuon­na näin, ensi vuon­na toisin. Kun­tara­jan takana päinvastoin.

   HUSsien ja kun­tay­htymien ole­mas­sao­lo jo sinän­sä vahvis­taa sen minkä ark­i­järkikin sanoo, eli että ter­vey­den­hoidon ja varsinkin sairaan­hoidon jär­jestämisek­si ylipäätäänkin kun­ta ei ole lainkaan riit­tävän suuri yksikkö. Ja toisaal­ta OS on oike­as­sa siinä että juuri näi­den asioiden panos­tus­ta­son ja kat­tavu­u­den val­in­ta on tärkeimpiä ellei tärkein julkisen val­lan kysymys, ja kuu­luu siten ehdot­tomasti äänestäjien armoil­la oleville päätöksentekoelimille.

   Kun­takokoa on kas­vatet­ta­va roimasti
   tai
   Sairaan­hoito on valtiollistettava
   tai
   Sairaan­hoitoa varten pitää luo­da maakun­nalli­nen hallinto­por­ras vaaleil­la valit­tavine valtuustoineen

   Vastaa

2. Mil­tei ajat­telin tänään kir­joit­ti 5.2.2009 kel­lo 13:00

   “Kun­takokoa on kas­vatet­ta­va roimasti”

   Kyl­lä; kun­nat ovat aikansa eläneet nykymuodossaan.
   “tai
   Sairaan­hoito on valtiollistettava”

   Kyl­lä. On aika siirtää ter­vey­den- ja sairaan­hoito val­ti­olle. Ain­oas­taan näin saadaan luduk­si kestävä ja toimi­va terveydehoitostrategia.
   Mieleen tulee mal­li­na joko oma viras­to tai lääk­in­töhal­li­tuk­sen yhtey­teen perustet­ta­va osato tjms.
   “tai
   Sairaan­hoitoa varten pitää luo­da maakun­nalli­nen hallinto­por­ras vaaleil­la valit­tavine valtuustoineen”

   En oikein ole innos­tunut tästä vai­h­toe­hdos­ta. Parhaaseen tulok­seen päätäneen 1. ja 2. vaitoe­hto­jen yhdistelmällä.

   Vastaa

3. Kun­ta­por­ras on tarpee­ton, jos halu­taan samat palve­lut kaikille samantasoisina.
   Vas­tuukysymyk­setkin selkeni­sivät, olen toitu­vasti tör­män­nyt siihen, että kun­ta lupaa auli­isti, mut­ta raha tulee val­ti­ol­ta ja val­tion virkamies ei anna rahaa eli lop­putule­ma on, että virkamiehet syyt­televät toisiaan.

   Pitkästä jonos­ta ei ole hyö­tyä, ei se vähen­nä kus­tan­nuk­sia, sil­lä ei se paran­na tehokku­ut­ta pitkäl­lä tähtäimellä.Kuukaudessa-kolmessa nor­maali­vai­htelu on jo tasoittunut.

   Ter­vey­den­hoi­dos­sa tietysti joku kuolee jonoon ja se taitaa olla päät­täjien päätarkoituskin.

   Hyvä esimer­ki jonoon tap­pamis­es­ta on isäni: Hän­tä ei ter­veyskeskuk­sen määräaikainen työ­markki­nat­uel­la palvel­e­va diag­nis­tikko päästänyt lääkärille kun hänel­lä oli keuhkoku­ume ja diag­nos­tikko antoi hänelle ajan kuukau­den päähän

   85-vuo­ti­aalle se oli yhtä kuin kuole­man­tuomio ja taval­lise­na flun­ssanakin se olsi ollut jo ohi tuos­sa ajas­sa. Niin­pä isäni meni yksityiselle.

   Ter­vy­den­hoito pitäsi siirtää vaku­u­tus­po­h­jaisek­si ja jokainen mak­saa tulois­taan määräosan vaku­u­tus­ta . Näin jokainen näkee paljonko se mak­saa ja voi miet­tiä kan­nat­taako joka vaivas­ta valittaa.

   Ja terkkarei­den ajoista 30 % kuluu eri­lais­ten todis­tusten kir­joit­tamiseen. Työan­ta­jien vaa­ti­mat todis­tuk­set vois muut­ta työ­nan­ta­jille masullisek­si niin hekin miet­ti­sivät paljonko paperi­sta kan­nat­taa maksaa

   Vastaa

4. Liian van­ha:

   “Ja terkkarei­den ajoista 30 % kuluu eri­lais­ten todis­tusten kir­joit­tamiseen. Työan­ta­jien vaa­ti­mat todis­tuk­set vois muut­ta työ­nan­ta­jille masullisek­si niin hekin miet­ti­sivät paljonko paperi­sta kan­nat­taa maksaa”

   Aika vähän TK:ssa kir­joitel­laan työssäkävi­jöi­den sairaslomapapereita.

   Jos on käynyt työter­vey­den­huol­los­sa tietää, että sairaslo­ma­todis­tuk­sen työstämiseen menee min­u­ut­ti, max kak­si: Lääkäri val­it­see lis­tas­ta hiiren klikkauk­sel­la diag­noosin, kir­jaa tarvi­tun numeron osoit­ta­maan lomapäiviä, painaa tulosta, allekir­joit­taa ja leimaa paperin.

   TK:ssa kir­joitet­ta­vat lähet­teet ovat ken­ties toinen jut­tu — lähet­teet labroi­hin, rönt­geni­in, toisi­in laitok­si­in jne. En tiedä miten paljon noi­ta kir­joitel­laan nykyään vai käytetäänkö esitäytet­tyjä virtuaalikaavakkeita. 

   —–

   Mitä konkreet­tista hyö­tyä HUS:sta oikein on? Siis ihan oikeasti.Kenties uus­maalaisille, jot­ka tarvit­se­vat toisi­naan Helsin­gin sairaaloiden erikois­tuneem­paa hoitoa, mut­ta useim­miten vaikut­taa, että HUs on lähin­nä byrokra­ti­aa byrokra­t­ian päälle ja niin tavoin, että laskuen mak­sajien vaku­tus­mah­dol­lisu­u­den vain heikkenevät heikkenemistään.

   Vastaa

5. Osmo toteaa oikein, että voisimme upot­taa vaik­ka koko kansan­tu­lomme sairaan­hoitoon, kos­ka kär­simys­tä ja kuole­maa ei voi kokon­aan pois­taa mut­ta sen yrit­tämiseen voi upot­taa lop­ut­tomasti rahaa. Tärkein kysymys on se mis­sä ja miten päätetään hoidon rajat. Ain­oas­taan val­tion tasol­la on mah­dol­lista edes teo­ri­as­sa tehdä tarpeek­si suurel­la asiantun­te­muk­sel­la päätök­siä siitä mil­laisia hoito­ja julki­nen sek­tori tar­joaa. Kun­tata­sol­la pri­or­isoin­ti on mieliku­va- ja asen­neval­taista. Esimerkik­si eri­laisia leikkauk­sia on vaikea evätä, vaik­ka ne eivät olisikaan vaikut­tavia kun taas kuntou­tus­ta on help­po kar­sia, vaik­ka se tulisi kalli­ik­si myöhemmin. 

   Yksit­täi­nen ihmi­nen taas han­kkii omil­la rahoil­laan apua kär­simyk­seen ja kuole­man uhkaan sieltä, mis­tä sitä vähänkin luvataan, vaik­ka julki­nen sek­tori päät­täisi mitä. Tätä tosi­asi­aa ei voi muut­taa ja se on hyvä ymmärtää, jot­ta ymmärtää myös pri­or­isoin­nin rajat. Tähän ei auta kuin hoidon­tar­joa­jien etiikka.

   Vastaa

6. “Aika vähän TK:ssa kir­joitel­laan työssäkävi­jöi­den sairaslomapapereita”

   Luin jostain Stakesin tutkimuk­ses­ta. Las­ta et voi viedä työtery­den­huoltoon, mut­ta työ­nan­ta­ja vaatii siitäkin lääkärintodistuksen.
   Mon­es­sa fir­mas­sa ei ole myöskään toimi­vaa työter­ve­den­huoltoa tai se on minimaalinen.

   Kyl­lä ne lääkärit­ki osaa­vat pin­na­ta, käyn­ti­in on varat­tu 15 min­u­ut­tia ja lop­un voi käyt­tää hyväl­lä oma­l­latun­nol­la vaik­ka kahvitteluun

   Vastaa

7. “STM:n kan­ta kun­tako­htaisi­in jonoi­hin merk­it­see, ettei köynän kun­nan poti­lai­ta saa syr­jiä, mut­ta se merk­it­see myös, ettei yhdeessäkjään kun­nas­sa voi­da päättää,”

   Kepu­lan­di­as­sa jo tänään paikalli­nen isä aurinkoinen päät­tää , kuka pan­naan jonot­ta­maan jonoon, kuka pääsee hoitoon.
   Kun­nat ovat olleet luovia ja et pääse jonoon.
   Seurasin kaveri­ni lonkkaleikkaus­ta ja häneltä kesti vuosi enne kuin hän pääsi jonoon, sit­ten kyl­lä leikat­ti­in parin kuukau­den kuluttua.

   Eli pitää tietää miten tilas­to on manipuloitu.
   Osmol­la on harhalu­u­lo, että Kepu­lan­di­as­sa asuu rehellisiä ihmisiä…

   Vastaa

8. Lääkäri­in pääsyn tiel­lä seisoo lähi­hoita­ja. Tämän port­in­var­ti­jan luo tulee mies maal­ta ja pyytää päästä hoitoon. Mut­ta lähi­hoita­ja sanoo, ettei hän nyt voi suo­da miehelle sisään­pääsyä. Mies miet­tii ja kysyy sit­ten, saako hän näin ollen ehkä myöhem­min astua sisään. ”Mah­dol­lis­es­ti” sanoo lähi­hoita­ja ”mut­ta ei nyt”. Kos­ka ter­veyskeskuk­seen johta­va port­ti on auki kuten aina ja lähi­hoita­ja astuu sivu­un, mies kumar­tuu nähdäk­seen käytävään pidem­mälle. Huo­mates­saan sen lähi­hoita­ja nau­raa ja sanoo: ”jos houku­tus on noin suuri, yritä toki, min­un kiel­lois­tani välit­tämät­tä, men­nä sisään. Mut­ta muista: Min­ul­la on suuri val­ta. ja minä olen vain alim­maisin port­in­var­ti­ja. Mut­ta jokaisen salin edessä seisoo uusia hoita­jia, toinen tois­taan mah­tavampia. Peruste­lut kyykyt­tämiseen vai­htel­e­vat, mut­ta ne ovat aina olemassa.

   Täl­laisia vaikeuk­sia maaseudun mies ei osan­nut odot­taa: pitäisi­hän hoitoon toki päästä jokaisen Suo­ma­laisen mil­loin hyvän­sä, olen­han minäkin veroni mak­sanut. Kun hän nyt kat­soo hiukan tarkem­min valkoiseen pukeu­tunut­ta lähi­hoita­jaa, tämän suur­ta terävää nenää ja amerikas­sa kiel­letyn kip­ulääk­keen main­os­ta rin­nas­sa hän päät­tää sit­tenkin mielu­um­min odot­taa, kunnes saa luvan astua sisään.

   Lähi­hoita­ja antaa hänelle jakkaran ja sal­lii hänen istu­u­tua oven pieleen. Siinä hän istuu päiviä ja vuosia. Hän yrit­tää mon­ta ker­taa saa­da luvan astua sisään ja uuvut­taa lähi­hoita­jan pyyn­nöil­lään. Lähi­hoita­ja ryhtyy sil­loin täl­löin hiukan kuu­lus­tele­maan hän­tä, kysyy kuumeesta, pahoin­voin­nista ja paljos­ta muus­ta, mut­ta nämä ovat välin­pitämät­tömiä kysymyk­siä, niin kuin suurien her­ro­jen esit­tämät ja lopuk­si lähi­hoita­ja sanoo hänelle yhä uudelleen, ettei hän voi vielä päästä sisään. Mies, joka oli ottanut mukaan matkalle kaiken tiedon ter­vey­destään näyt­tääk­seen ne lääkärille. Lähi­hoita­ja ottaa kaiken tämän vas­taan, mut­ta sanoo samal­la: ”Minä otan tämän vas­taan vain sik­si, ettet sinä luulisi laimin­lyöneesi mitään.”

   Näi­den monien vuosien kulues­sa mies tarkkailee ter­veyskeskus­ta herkeämät­tä. Hän uno­htaa muun maail­man, ja tämä ensim­mäi­nen näyt­tää hänestä ain­oal­ta esteeltä joka evää häneltä pääsyn lääkärille. Hän kiroaa tätä paskaa laitos­ta, ensim­mäis­inä vuosi­na siekailemat­ta ja kovaan ääneen, myöhem­min van­hetes­saan, hän murahtelee enää vain itsek­seen. Hän äityy lapsel­lisek­si, ja huo­mates­saan monivuo­tisen tutkiskelun­sa tulok­se­na ter­veyskeskuk­ses­sa pesivät kir­putkin, hän pyytää myös kirp­pu­ja aut­ta­maan hän­tä taivut­ta­maan lähi­hoita­jan myöntyväiseksi.

   Lop­ul­ta hänen silmien­sä valo heikke­nee eikä hän tiedä hämär­tyykö kaik­ki hänen ympäril­lään vai pet­tävätkö hänen silmän­sä vain. Mut­ta tässä pimey­dessä hän näkee kuitenkin selvästi kajas­tuk­sen, joka mur­tau­tuu sam­mu­mat­tomana esi­in ter­veyskeskuk­sen käytäviltä. Hän ei nyt elä enää kauan. Ennen kuin hän kuolee, kerään­tyvät koko tämän ajan kaik­ki koke­muk­set hänen päässään yhdek­si kysymyk­sek­si, jota hän ei ole vielä tähän men­nessä ole esit­tänyt lähi­hoita­jalle. Hän viit­taa tämän luok­seen, kos­ka hoita­jan täy­tyy kumar­tua syvään hänen puoleen­sa, sil­lä hei­dän koko­eron­sa on suuresti muut­tunut miehelle epäedulliseen suun­taan”. ”Mitä sinä nyt vielä halu­at tietää?” kysyy lähi­hoita­ja. ”sinä olet kyl­tymätön.” ”Kaikki­han pyrkivät lääkärin luo”, sanoo mies, ”kuin­ka on mah­dol­lista, ettei kukaan tee ongel­malle mitään?” Lähi­hoita­ja oival­taa, että miehen lop­pu on jo lähel­lä, ja saavut­taak­seen vielä miehen katoa­van kuu­lon, hän kar­juu tälle: ”Meil­lä ei ole vapai­ta aikoja!”

   Toiv­ot­tavasti Kaf­ka ei pistä pahak­seen tek­stin­sä väärinkäyt­töä. Mei­dän maail­mas­tamme on tul­lut Kafkan maailma. 

   Meil­lä suu­nit­tel­laan pakko­hoito­ja ihmisille, jot­ka eivät jak­sa tais­tel­la byrokra­ti­as­sa saadak­seen hoitoa.[sic.]

   Vastaa

9. Kyl­lä Helsin­ki ja mikä tahansa kun­ta voi hoi­dat­taa asukkaitaan enem­män ja kalli­im­mal­la kuin oma sairaan­hoitopi­iri haluaa/kykenee. Kun­ta voi ostaa palvelu­ja yksi­ty­isiltä ter­veyspalveluyri­tyk­siltä ihan niin paljon kuin halu­aa. Niin­pä Helsin­ki voi han­kkia vaikka­pa lonkkaleikkauk­set kaikille sitä tarvit­seville asukkailleen vaikka­pa Inva­lidis­äätiön Ortonista.

   Minus­ta on ihan hyvä, että erikois­sairaan­hoi­dos­sa tur­vataan minim­i­ta­so kaikille kotikun­nas­ta riip­pumat­ta. Muu­toin kävis hel­posti niin, että joku kun­ta vaan ilmot­tais että tänä vuon­na ei sit­ten hoide­ta mui­ta kuin kiireel­lisiä poti­lai­ta ja muut laite­taan parin vuo­den jonoon.

   Toki kun­tien mah­dol­lisu­udet vaikut­taa sairaan­hoitopi­irien toim­intaan ovat melko vähäiset, sen pienem­mät mitä pienem­pi kun­ta. Helsin­gin ään­tä sen sijaan var­masti kuul­laan HUSis­sa. Ongel­mana on kuitenkin aina, jär­jestelmästä riip­pumat­ta, eri­laiset intres­siri­s­tiri­idat. Näistä ei päästä mil­lään keinol­la eroon. Kaikkein vähiten uskon vaku­u­tus­po­h­jaiseen jär­jestelmään, se on tolkut­toman kallis, toisek­si heikon olisi val­tio­jo­htoinen, VM pitäisi var­masti huolen että rahat eivät riitä, joten jäl­jelle jää vähiten huonona nykyi­nen järjestelmä.

   Vastaa

10. Ulko­maiset pääo­masi­joit­ta­jat ovat hais­ta­neet, mihin suo­ma­lainen ter­vey­den­huolto on menos­sa. Kun­nat ajau­tu­vat ennen­näkemät­tömään kus­tan­nuskri­isin ter­vey­den­huol­los­sa. Oli­si­vat ajau­tuneet ilmankin tätä taan­tu­maa. Ne, joil­la on rahaa tule­vat han­kki­maan hoiton­sa yksi­tyis­es­ti ja lop­ut saa­vat tyy­tyä julkisen jär­jestelmän raunioihin. 

    Ongel­mallista on myös se, että ihmis­ten vaa­timus­ta­so on kas­vanut huimasti ver­rat­tuna ihan muu­ta­man vuosikymme­nen takaiseen aikaan. Poikkeu­solo­jen joukkosi­don­ta ei riitä. Nykyiset van­huk­set eivät oikeas­t­aan edes tiedä mitä menet­tävät kun sairaan­hoitoa aje­taan alas mut­ta nuorem­mat pol­vet käsit­tämät­tömine odotuksi­neen ovat ne, joi­ta hiukan ehkä käy sääliksi.

    Vastaa

11. Halla=lamavuosina pitäisi keskit­tyä oleelliseen

    “Ne, joil­la on rahaa tule­vat han­kki­maan hoiton­sa yksi­tyis­es­ti ja lop­ut saa­vat tyy­tyä julkisen jär­jestelmän raunioihin.”

    Helsin­ki aiheut­taa itse omil­la toimil­laan hoidon tarvet­ta mur­tuneina nilkkoina, polv­ina, käs­inä ym. 

    Minus­ta sil­loin, kun sataa lun­ta ja auraus- ja hieko­tuskalus­to eivät ehdi häti­in, pitäisi olla ulkon­ali­ikku­miskiel­to tai ainakin suosi­tus. Auraus­trak­torit kiil­lot­ta­vat tyhjää pyöriv­ine renkaineen mäet, Lin­nun­laulus­sa trak­tori oli pyl­lähtänyt lopuk­si koira­puis­ton aitaan eikä mäessä ollut hiekan murua.

    Kaaduin pahaa aav­is­ta­mat­ta, on kol­mas kuukausi menos­sa eikä hoito ole päässyt edes alku­un. Mar­i­an polik­linikka vetää yhtä tehokkaasti kuin broi­leri­teuras­ta­mo, vääräl­lä pika­di­ag­noosil­la poti­las saadaan kuudek­si viikok­si koti­in keppei­neen odot­ta­maan paranemista.

    Luulin, että Töölössä alkaa tapah­tua, mut­ta jono tomo­grafi­aan on pitkä. Ei tapah­du yhtään mitään.

    Mari­aan on tul­lut tai tulos­sa yksi lisälenk­ki arvioimaan hoidon tarvet­ta ennen lääkärille pääsyä. Olisiko­han ketju­tus­ta syytä lyhen­tää niin, että ensim­mäi­nen lääkäri ryhty­isi OIKEISIIN tositoimiin.

    Jokainen ketjun vai­he tarvit­see ympärilleen henkilökun­taa, lait­tei­ta ja tilo­ja, eikä valmista synny.

    Jos polvi tarvit­see tähystysleikkauk­sen, se tarvit­see sen. Helsin­ki on innos­tunut his­seistä, minus­ta parem­pi han­ke oli­si­vat mah­dol­lisim­man nopeasti hoide­tut pien­trau­mat. Oheis­säästöt oli­si­vat var­maankin val­ta­vat. Nyt näyt­tää siltä, että joka neljät­tä helsinkiläistä talut­taa toinen ihmi­nen ja hur­jan moni ontuu iästä riippumatta.

    Hyvä kun­to romut­tuu lop­pu­jen lopuk­si hyvin pien­tä toimen­pidet­tä odotellessa.

    Josko Hesa ei säästäisi täl­lai­sis­sa asioissa.

    Vastaa

12. “Las­ta et voi viedä työtery­den­huoltoon, mut­ta työ­nan­ta­ja vaatii siitäkin lääkärintodistuksen.”

    Monis­sa työ­paikois­sa todis­tus ter­vey­den­hoita­jal­ta riit­tää eikä tarvi­ta nimeno­maa lääkärin­todis­tus­ta. Ainakin meil­lä tuo hoituu ihan jous­tavasti niin, että neu­volan­täti niitä hil­jaisemp­ina het­k­inä kir­joit­telee ja van­hem­mat hake­vat laput kaup­pareis­sul­la neu­volan tuu­likaapista. Jos työ­nan­ta­ja vaatii, että terkan pitäisi se sairas lap­si oikein nähdäkin, niin tämä kuulem­ma poikkeaa koti­matkalla ovel­la kat­so­mas­sa valmi­ik­si kir­joite­tun lapun kanssa (näin siis Tam­pereel­la). Jos lap­si sairas­tuu kesken hoitopäivän, lapun saa päiväkodista.

    Eniten terkan työaikaa vie se äidin tai isän puhelu neu­volaan soit­toaikaan, mut­ta siinä samal­la tulee (varsinkin esikoisen kanssa) kysel­tyä hoito-ohjet­ta ja mis­sä vai­heessa pitäisi lähteä lääkäriin.

    Vastaa