Suosittele: 0

Osmohan ajaa polttoaineveron laskua 0,6€:lla, kun minä taas täydellistä poistoa. Siinä on iso ero. Omasta mielestäni Osmon ajatus on oikean suuntainen, mutta ei vielä ohjaa riitävästi oikeaan suuntaan.

Suosittele: 0

Kysymys: emmekö vieläkään maksa tarpeeksi “haittaveroa” ?

“Haittaveroa” varmaan maksetaan jotakuinkin tarpeeksi, mutta kuten Osmo sanoi, se “haitta”- osuus jakautuu sangen epäreilusti; Pohjois-Karjalassa tai Kainuussa maksetaan liikaa, etelässä liian vähän.

Toisaalta, bensaa on hyvä verottaa, koska sen kulutus ei paljon riipu hinnasta näillä tasoilla. Hinta oli hetki sitten vielä 1,50€, eikä se tuntunut ihmisiä haittaavan normaalien napinoiden lisäksi.

Tämä on se syy. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, valtion kannattaa ottaa veroa niistä asioista, joiden kulutus tms. ei vähene verottamalla. Kiinteistöveroa voisi esimerkiksi korottaa ilman, että talot lähtisivät ulkomaille.

Samasta syystä eläkkeitä verotetaan (de facto) enemmän kuin palkkaa. Eläkeläisellä ei ole vaihtoehtoja, kun taas palkkatyöläinen voi tehdä vähemmän työtä ja siten kaventaa veropohjaa reaktiona verojen korotuksiin.

Suosittele: 0

Jäinpä oikein miettimään tätä. Jos oikeasti lähdettäisiin siitä, että teknsisiä rajoitteita ei olisi, niin tämä periaate on väärä.

Totta on tietenkin se, että – teoriassa – marginaalihinnoittelu tuottaa yhteiskuntataloudellisen optimin. Mutta tästä syntyy myös epäkohta: tulonsiirrot. Käytännössä marginaalihinnoittelu voidaan toteuttaa ainoastaan subventioiden avulla (no, ehkä kiinteät kustannukset voitaisiin periä kiinteistöveroina, mikä osittain korjaisi ongelmaa), mikä käytännössä tarkoittaa tulonsiirtoja (veronmaksajilta liikkujille). Tällaiset tulonsiirrot paitsi rikkovat “markkinoiden” toiminnan ovat myös useimmiten varsin epäoikeudenmukaisia.

Toinen näkökulma, joka on mielestäni vähintään yhtä olennainen kuin yhteiskuntataloudellinen optimi, on tasapuolisuus, eli “käyttäjä maksaa” -periaate. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi junaliikenteen tulisi olla itsekannattavaa. Huono puoli on tietenkin se, että siinä syntyy tehokkuustappioita (hinnat vähentävät käyttäjämäärän alle optimaalisen)…

Mutta teoriassa tähän on olemassa “oikea” ratkaisu: täydellinen hintadiskriminointi. Jokainen käyttäjä maksaisi täsmälleen sen hinnan, joka vastaa hänen saamaansa hyötyä. Tällöin liikennettä tuotetaan optimaalinen määrä ja se on itsekannattavaa.

Käytäntö on tietenkin toinen asia, vaikka jotain tuollaistahan esim. lentoliikenteessä kovasti yritetään, minkä jokainen lentolippujen hintavertailua tehnyt kyllä havaitsee… Mutta nyt puhuttiinkin jalat tukevasti ilmassa.

Kari

Suosittele: 0

Tällä hetkellä kun bensan hinta on noin 1,2eur/litra, veroa tästä on noin 0,85eur/litra ja ajoneuvojen hinnasta veroa on karkeasti puolet.

Kysymys: emmekö vieläkään maksa tarpeeksi “haittaveroa” ?

Suosittele: 0

Suosittele: 0

Suosittele: 0

Esimerkissäsi liikkuminen on hyödyllistä itsellesi. Liikkumistasi ei siis tarvitse subventoida. (Siun hyöty tässä tapauksessa on äitisi ilahduttaminen.)

Pekka: “Väitän siis, että ulkoiset hyödyt ovat moninkertaiset verrattuna liikkumisen aihettamaan rasitteeseen.”

Etkä väitä. Väität, että hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Tällä ei ole mitään tekemistä ulkoisten hyötyjen tai haittojen kanssa. Esimerkissäsi liikkumisesta hyötyvät liikkujat. Liikkuminen pyrkii siis asettumaan optimaaliseen tasoon, jos sitä ei häiritä kepillä eikä porkkanalla.

Suosittele: 0

Otetaan siihen rinnalle vaihtoehto 2 siten, että tuotantoa ja työpaikkoja yms on keskitetty suuremman tehokkuuden saamiseksi, jolloin vastaavasti ihmisten pitää liikkua kotinsa ja työpaikkansa välissä niille keskitetyille työpaikoille. Oletettavasti tämä suurempi tehokkuus sinällään mm parantaa kilpailukykyä, työllisyyttä, mahdollisesti jopa päästöjä jollain määrällä. Samalla kun tämä keskittämisen vaatima liikkuminen tietenkin vie resursseja ja aikaa, eli vähentää tehokkuutta. Jos se keskittämisen aikaansaama tehokkuuden lisäys on suurempi kuin kuljetusten aiheuttama haitta, niin nettonahan tämä vaihtoehto 2 kannattaa yhteiskunnallisesti.

Käytännössä tilanne lienee se, että vaihtoehto 2 on kertaluokkaa tehokkaampaa! Eikä pelkästään kaupungin / läänin / maan sisällä, vaan ihan globaalisti. Tämä siis koskee ainakin työn takia tehtävää keskittämistä / matkustamista. Väitän siis, että ulkoiset hyödyt ovat moninkertaiset verrattuna liikkumisen aihettamaan rasitteeseen.

Tuokaan näkökulma ei tietenkään ratkaise alkuperäistä kysymystä, että miten se vero pitäisi asettaa. Periaatteesahan tästä tehokkaammasta toimintamallista koituva hyöty (työnantajille/yrityksille) voitaisiin kerätä vaikka juuri niinä kiinteistöveroina yhteiskunnalle, joka vastaavalla summalla sponsoroisi esim liikenneinfrastruktuuriin kapasiteettikustannuksia. Muuttuvat kustannukset kaikkine marginaalihaittoineen voitaisiin sitten vaikka laittaa matkaajien itsensä kontolle kunkin matkustavan mukaisesti.

Eli siis keppi ja porkkana olisi parempi kuin pelkkä keppi.

Suosittele: 0

Tarkastellaan vaikutusta metron vaikutusalueella asujien kannalta:

Rakennetaan metro. Metro tuottaa ylijäämää sen käyttäjille. Se tuottaa negatiivisia ulkoisvaikutuksia niille, jotka eivät pidä metron tuomasta “rupusakista”.

Asuntojen markkinahinta nousee. Asuntojen arvonnoususta hyötyvät ne, jotka arvostivat asuntoansa enemmän kuin vanhaa markkinahintaa, mutta arvostavat asuntoa vähemmän kuin nykyistä markkinahintaa. Metrosta kärsivät ne, jotka arvostavat asuntoansa edelleen enemmän kuin uutta markkinahintaa, mutta vähemmän kuin aikaisemmin, koska kärsivät “rupusakista”.

Asuntojen markkinahinnan muutos riippuu metron tuottamasta ylijäämästä käyttäjille.

Metro tuottaa siis hyvinvointia osalle kiinteistöjen omistajista ja kaikille käyttäjilleen. Tässä mielessä investointikustannus pitäisi jakaa jotenkin käyttäjien ja kiinteistöomistajien välille.

Nyt sitten kysymykseen, että onko kiinteistövero paras mahdollinen tapa jakaa investointikustannuksia kiinteistöjen omitajien kesken.

Kiinteistöveron korotus osuu sekä niihin asunnon omistajiin, jotka hyötyvät metron rakentamisesta, että niihin, jotka kärsivät siitä.

Tuntuisi, että esim. yhdistetty kiinteistöveron korotus, sekä astettain aleneva kiinteistöjen myyntivoittovero osuisi maaliin paremmin tai sitten pelkästään tuo vero.

Vero voisi toimia esim. siten, että metrorakentamispäätöksen jälkeen arvioitaisiin valmistumispäivämäärä. Kiinteistökaupoista tänä päivänä perittäisiin X% lisävero. (Missä X on arvioitu kiinteistöjen arvonnousu) Tämä vero alenisi 0,1% kuukaudessa kun liikutaan valmistumispäivästä eteen- tai taaksepäin.

Ongelmana tässä verossa on se, että se hidastaa kiinteistöjen uudelleen allokoitumista niille, jotka hyötyvät metrosta eniten. Siksi investointikustannus kannattaa mielestäni jakaa niin matkustajille, kiinteistön omistajille ja kiinteistöjen myyjille.

Suosittele: 0